Mielenterveyskuntoutujan arvio vertaistuesta- yhteys minä-pystyvyyteen ja elämänlaatuun
Hietala-Salokannel, Minna (2016-10-27)
Mielenterveyskuntoutujan arvio vertaistuesta- yhteys minä-pystyvyyteen ja elämänlaatuun
Hietala-Salokannel, Minna
(27.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata mielenterveyskuntoutujien kokemuksia vertaistuesta; miten kuntoutujat arvioivat vertaistuen sekä minä-pystyvyyden ja elämänlaadun tunteensa, ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. Tavoitteensa oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää vertaistukeen perustuvien palveluiden kehittämisessä.
Tutkimusasetelmana käytettiin määrällistä kuvailevaa tutkimusta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla eteläsuomalaisen mielenterveysyhdistyksen mielenterveyskuntoutujilta (n=23) kesä-syyskuussa 2015. Aineiston keruuta varten kehitettiin mittari, jolla kartoitettiin mielenterveyskuntoutujan arviota vertaistuesta. Lisäksi käytettiin kahta strukturoitua mittaria; minä-pystyvyyden tunnetta mittaava GSE (The General Self-Efficacy Scale, © Jerusalem & Schwarzer, 1979), ja elämänlaatua mittaava Q-LES-Q (The Quality of Life Enjoyment and Satisfaction Questionnaire, © Endicott, 1993). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin, hyödyntäen IBM:n SPSS version 22 -tilasto-ohjelmaa.
Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että mielenterveyskuntoutujat olivat varsin tyytyväisiä vertaistukeen ja kokivat sen hyödyllisenä. Vertaistuki oli auttanut sairaudesta toipumisessa ja kuntoutumisessa, sekä ylläpitämään toivoa, että kuntoutuminen on mahdollista. Vertaistuen avulla myös sosiaaliset suhteet lisääntyivät. Mielenterveyskuntoutujien minä-pystyvyyden tunne oli keskitasoa. Elämänlaatu oli alle keskitason ja naiset arvioivat elämänlaatunsa heikommaksi kuin miehet. Tässä tutkimuksessa ei havaittu, että vertaistuki olisi yhteydessä minä-pystyvyyteen ja elämänlaatuun. Sen sijaan minä-pystyvyys oli positiivisesti yhteydessä elämänlaatuun. Mielenterveyskuntoutujat, joilla oli hyvä minä-pystyvyyden tunne kokivat myös elämänlaatunsa paremmaksi.
Tutkimuksen tulokset puoltavat vertaistuen hyödyllisyyttä. Vertaistuen avulla voidaan tukea mielenterveyskuntoutujien sairaudesta toipumista ja kuntoutumista.
Tutkimusasetelmana käytettiin määrällistä kuvailevaa tutkimusta. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla eteläsuomalaisen mielenterveysyhdistyksen mielenterveyskuntoutujilta (n=23) kesä-syyskuussa 2015. Aineiston keruuta varten kehitettiin mittari, jolla kartoitettiin mielenterveyskuntoutujan arviota vertaistuesta. Lisäksi käytettiin kahta strukturoitua mittaria; minä-pystyvyyden tunnetta mittaava GSE (The General Self-Efficacy Scale, © Jerusalem & Schwarzer, 1979), ja elämänlaatua mittaava Q-LES-Q (The Quality of Life Enjoyment and Satisfaction Questionnaire, © Endicott, 1993). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin, hyödyntäen IBM:n SPSS version 22 -tilasto-ohjelmaa.
Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että mielenterveyskuntoutujat olivat varsin tyytyväisiä vertaistukeen ja kokivat sen hyödyllisenä. Vertaistuki oli auttanut sairaudesta toipumisessa ja kuntoutumisessa, sekä ylläpitämään toivoa, että kuntoutuminen on mahdollista. Vertaistuen avulla myös sosiaaliset suhteet lisääntyivät. Mielenterveyskuntoutujien minä-pystyvyyden tunne oli keskitasoa. Elämänlaatu oli alle keskitason ja naiset arvioivat elämänlaatunsa heikommaksi kuin miehet. Tässä tutkimuksessa ei havaittu, että vertaistuki olisi yhteydessä minä-pystyvyyteen ja elämänlaatuun. Sen sijaan minä-pystyvyys oli positiivisesti yhteydessä elämänlaatuun. Mielenterveyskuntoutujat, joilla oli hyvä minä-pystyvyyden tunne kokivat myös elämänlaatunsa paremmaksi.
Tutkimuksen tulokset puoltavat vertaistuen hyödyllisyyttä. Vertaistuen avulla voidaan tukea mielenterveyskuntoutujien sairaudesta toipumista ja kuntoutumista.