Funktionaalisen sopimisen mukainen koordinaatio konsulttitoiminnan yleisissä ehdoissa
Raunio, Roope (2017-01-18)
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on funktionaaliseksi sopimiseksi kutsuttua lähestymistapaa noudattaen tutkia koordinaatiofunktion ilmenemistä eräissä konsulttitoiminnan vakioehdoissa. Käytetty metodi on oikeusdogmaattinen. Kuitenkaan tutkielman tutkimuskohteena ei ole yksinomaan oikeusdogmaattiselle tutkimukselle tyypillinen tuomarin näkökulmaa korostava voimassa oleva oikeus. Työssä tutkitaan sopimista eli sopimuksen suunnittelemista. Sopiminen on vain osittain oikeudellista, minkä takia tutkielmassa hyödynnetään oikeustieteen ulkopuolista aineistoa.
Työn teoreettisena pohjana toimii funktionaalinen sopiminen, joka perustuu keskeisesti taloustieteen ja johtamisen oppeihin. Funktionaalinen sopiminen erottaa sopimuksissa kolme toisistaan erillistä funktiota. Ensinnäkin sopimukset suojelevat vaihdantakumppanin opportunismilta. Toiseksi sopimukset laaditaan mukautumaan sellaiseen sopimusympäristöön, johon sopimusta ei lähtökohtaisesti laadittu. Kolmanneksi sopimusten funktiona on koordinoida sopimuskumppanien toimia erityisesti, kun sovitut tehtävät ovat epämääräisiä ja monimutkaisia.
Sopimusfunktiot muodostavat perustan, jolta sopimusoikeuden systematiikkaa voidaan ymmärtää. Sopimusfunktioilla havaitaan olevan selvästi vaikutusta sopimusoikeuden muotoutumiseen. Tutkielmassa muita funktioita tiukemmassa tarkastelussa oleva koordinaatiofunktio ilmenee sopimuksissa erityisesti lojaliteettiperiaatetta ja sen johdannaisia lähiperiaatteita ilmentävissä ehdoissa.
Suomalaisten (KSE 2013), ruotsalaisten (ABK 09) ja FIDIC:n (the ”White Book”) konsulttitoiminnan vakioehtojen funktionaalisesta analyysistä selviää, että suojelufunktio näyttäytyy kaikissa tutkituissa vakioehdoissa vahvana ja ensisijaisena. Vertaillut konsulttitoiminnan vakioehdot eivät sisällä erityisiä koordinaatiomekanismeja, vaan koordinaatiofunktio näyttäytyy yksittäisissä lojaliteettiperiaatetta, sen lähiperiaatteita ja -velvollisuuksia ilmentävissä ehdoissa. Vakioehtojen analyysi osoittaa, ettei koordinaatiota osata hyödyntää oikein ja riittävästi.
Työn teoreettisena pohjana toimii funktionaalinen sopiminen, joka perustuu keskeisesti taloustieteen ja johtamisen oppeihin. Funktionaalinen sopiminen erottaa sopimuksissa kolme toisistaan erillistä funktiota. Ensinnäkin sopimukset suojelevat vaihdantakumppanin opportunismilta. Toiseksi sopimukset laaditaan mukautumaan sellaiseen sopimusympäristöön, johon sopimusta ei lähtökohtaisesti laadittu. Kolmanneksi sopimusten funktiona on koordinoida sopimuskumppanien toimia erityisesti, kun sovitut tehtävät ovat epämääräisiä ja monimutkaisia.
Sopimusfunktiot muodostavat perustan, jolta sopimusoikeuden systematiikkaa voidaan ymmärtää. Sopimusfunktioilla havaitaan olevan selvästi vaikutusta sopimusoikeuden muotoutumiseen. Tutkielmassa muita funktioita tiukemmassa tarkastelussa oleva koordinaatiofunktio ilmenee sopimuksissa erityisesti lojaliteettiperiaatetta ja sen johdannaisia lähiperiaatteita ilmentävissä ehdoissa.
Suomalaisten (KSE 2013), ruotsalaisten (ABK 09) ja FIDIC:n (the ”White Book”) konsulttitoiminnan vakioehtojen funktionaalisesta analyysistä selviää, että suojelufunktio näyttäytyy kaikissa tutkituissa vakioehdoissa vahvana ja ensisijaisena. Vertaillut konsulttitoiminnan vakioehdot eivät sisällä erityisiä koordinaatiomekanismeja, vaan koordinaatiofunktio näyttäytyy yksittäisissä lojaliteettiperiaatetta, sen lähiperiaatteita ja -velvollisuuksia ilmentävissä ehdoissa. Vakioehtojen analyysi osoittaa, ettei koordinaatiota osata hyödyntää oikein ja riittävästi.