Kemian opetuksen nykytila ja tulevaisuus
Teuhola, Lauri (2017-01-30)
Kemian opetuksen nykytila ja tulevaisuus
Teuhola, Lauri
(30.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Kemian opetus on tällä hetkellä muutoksessa Suomessa ja muuallakin maailmassa. Vaikka uudistuksia tehdään hallinnollisella tasolla, muutokset eivät välttämättä näy käytänteissä toivotulla tavalla. Yläkoulun ja lukion opiskelijoiden asenteet kemian opiskelua kohtaan eivät ole kovin positiivisia, ja koko oppiaineen merkityksellisyys on kyseenalaistettu. Kemiaa ei nähdä osana yhteiskuntaa tai elinympäristöä. Perinteiset luentomaiset oppitunnit eivät motivoi opiskelijoita, mutta erilaiset kokeelliset toimintatavat nähdään edelleen hyvinä.
Tieto- ja viestintäteknologialla on edellytyksiä tuoda uusia toimintatapoja myös kemian opetukseen. Kuitenkin resurssit ja opettajien asenteet rajoittavat uuden teknologian laajamittaista käyttöönottoa. Kemian kannalta opetusvideot, erilaiset visualisoinnit ja virtuaalilaboratoriot voisivat tuoda vaihtelua perinteisiin opetusmenetelmiin. Toisaalta sähköinen ylioppilaskoe tuo mukanaan omat haasteensa.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää saada muutettua opiskelijoiden asenteita kemian opiskelua kohtaan paremmiksi. Opiskelijoiden vähäinen motivaatio eli ole ainoa ongelma, vaan myös esimerkiksi käytetyt opetusmenetelmät ja vanhempien asenteet vaikuttavat kielteisesti. Tietotekniset sovellukset kehittyvät kovaa vauhtia, ja kemian opetusta olisi kenties mahdollista rikastaa käyttämällä esimerkiksi lisäketodellisuutta (augmented reality) laboratoriotöiden yhteydessä. On mahdollista, että tulevaisuudessa laboratoriotöitä tehdään laajamittaisesti käyttämällä virtuaalitodellisuutta.
Tutkielmassa esitellään myös erillinen erikoistyöosio, jossa tutkittiin Itämeren silakoiden raskasmetalleja käyttämällä puolimikroanalyysiä. Tällä menetelmällä ei näytteestä löytynyt raskasmetalleja. Erikoistyö muokattiin oppilastyöksi, jota suorittamaan tuli pieni lukiolaisryhmä. Ryhmä antoi työstä palautetta. Opiskelijoiden mielestä työ oli melko työläs ja haastava, mutta samalla mielenkiintoinen ja erilainen heidän tavallisesti tekemiinsä harjoitustöihin verrattuna.
Tieto- ja viestintäteknologialla on edellytyksiä tuoda uusia toimintatapoja myös kemian opetukseen. Kuitenkin resurssit ja opettajien asenteet rajoittavat uuden teknologian laajamittaista käyttöönottoa. Kemian kannalta opetusvideot, erilaiset visualisoinnit ja virtuaalilaboratoriot voisivat tuoda vaihtelua perinteisiin opetusmenetelmiin. Toisaalta sähköinen ylioppilaskoe tuo mukanaan omat haasteensa.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää saada muutettua opiskelijoiden asenteita kemian opiskelua kohtaan paremmiksi. Opiskelijoiden vähäinen motivaatio eli ole ainoa ongelma, vaan myös esimerkiksi käytetyt opetusmenetelmät ja vanhempien asenteet vaikuttavat kielteisesti. Tietotekniset sovellukset kehittyvät kovaa vauhtia, ja kemian opetusta olisi kenties mahdollista rikastaa käyttämällä esimerkiksi lisäketodellisuutta (augmented reality) laboratoriotöiden yhteydessä. On mahdollista, että tulevaisuudessa laboratoriotöitä tehdään laajamittaisesti käyttämällä virtuaalitodellisuutta.
Tutkielmassa esitellään myös erillinen erikoistyöosio, jossa tutkittiin Itämeren silakoiden raskasmetalleja käyttämällä puolimikroanalyysiä. Tällä menetelmällä ei näytteestä löytynyt raskasmetalleja. Erikoistyö muokattiin oppilastyöksi, jota suorittamaan tuli pieni lukiolaisryhmä. Ryhmä antoi työstä palautetta. Opiskelijoiden mielestä työ oli melko työläs ja haastava, mutta samalla mielenkiintoinen ja erilainen heidän tavallisesti tekemiinsä harjoitustöihin verrattuna.