Mitä näet? Kyselytutkimus taiteen tulkinnasta Arnheimin hahmoteorian valossa
Saito, Heidi (2017-02-14)
Mitä näet? Kyselytutkimus taiteen tulkinnasta Arnheimin hahmoteorian valossa
Saito, Heidi
(14.02.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on tutkia miten katsoja tulkitsee teosta ja miten Rudolf Arnheimin hahmoteoria voidaan sovittaa katsojan tulkintaan. Tulkinnan kohteena tutkimuksessa oli turkulaisen taiteilija Kirsti Aarre-Ahtion kaksi teosta. Tutkimuksen tarkoituksena on käytännön kautta osoittaa mitä katsoja näkee, mihin katsoja kuvassa kiinnittää huomionsa, ja miksi. Tutkimuksen toinen tarkoitus on tutkia miten paikka vaikuttaa katsojan tulkintaan.
Tutkimus jakaantuu kahteen eri osaan. Ensimmäinen osa kuvaa kyselytutkimuksen tekoa kahdessa turkulaisessa kirjastossa, sekä kyselytutkimuksen tuloksia. Kyselytutkimuksessa käytettiin etnografista metodia (Toim. Lappalainen et al. 2007) ja se tehtiin laadullisena tutkimuksena (Töttö 2000). Kyselytutkimuksen järjestämiseksi kirjastossa näyttelyn muotoon apuna käytettiin myös näyttelyviestintää (af Hällström 2011). Tutkimuksessa tärkeä lähde on kyselytutkimukseen osallistuneet ihmiset ja heidän vastauksensa. Tutkimuksen toinen osa on analyysiä, jossa kyselytutkimuksen tuloksia sovelletaan Rudolf Arnheimin (1974, 1988, 1996) hahmoteorian keskeisimpiin käsitteisiin kokonaisuudesta, keskeisyydestä ja selkeistä muodoista. Hahmoteoriassa tärkeää on ihmisen aivojen sisäinen järjestyksen kaava, joka ohjaa tulkintoja. Analyysiosassa tutkitaan myös katsojan taustan ja oppimisen, sekä paikan vaikutusta tulkintaan, pitäen Arnheim edelleen teoreettisena viitekehyksenä.
Kyselytutkimuksen tulosten mukaan näyttäisi siltä, että tutkimus kumoaa käytännön tasolla Arnheimin kliiniset yritykset kaaviokuvista ja ihmisen katseen järjestyksenomaisuudesta. Arnheimin teoria ei voinut sitoa yhteen erilaisia vastauksia. Kyselytutkimukseen osallistujat tulkitsivat töitä eri lailla. Asuinalue, ikä tai monikulttuurinen tausta ei vaikuttanut vastauksiin, toisin kuin oli oletettu. Teksteihin ei myöskään kiinnitetty paljon huomiota. Monella muisti ohjasi näköä ja tämän selvittämiseksi olisikin tärkeää tutkia enemmän katsojan tulkintaa syvähaastattelujen kautta. Tutkimusta voisi jatkaa myös niin, että ajankohta ja tutkimuspaikka vaihtuvat kontekstin vaikutuksen selvittämiseksi.
Tutkimus jakaantuu kahteen eri osaan. Ensimmäinen osa kuvaa kyselytutkimuksen tekoa kahdessa turkulaisessa kirjastossa, sekä kyselytutkimuksen tuloksia. Kyselytutkimuksessa käytettiin etnografista metodia (Toim. Lappalainen et al. 2007) ja se tehtiin laadullisena tutkimuksena (Töttö 2000). Kyselytutkimuksen järjestämiseksi kirjastossa näyttelyn muotoon apuna käytettiin myös näyttelyviestintää (af Hällström 2011). Tutkimuksessa tärkeä lähde on kyselytutkimukseen osallistuneet ihmiset ja heidän vastauksensa. Tutkimuksen toinen osa on analyysiä, jossa kyselytutkimuksen tuloksia sovelletaan Rudolf Arnheimin (1974, 1988, 1996) hahmoteorian keskeisimpiin käsitteisiin kokonaisuudesta, keskeisyydestä ja selkeistä muodoista. Hahmoteoriassa tärkeää on ihmisen aivojen sisäinen järjestyksen kaava, joka ohjaa tulkintoja. Analyysiosassa tutkitaan myös katsojan taustan ja oppimisen, sekä paikan vaikutusta tulkintaan, pitäen Arnheim edelleen teoreettisena viitekehyksenä.
Kyselytutkimuksen tulosten mukaan näyttäisi siltä, että tutkimus kumoaa käytännön tasolla Arnheimin kliiniset yritykset kaaviokuvista ja ihmisen katseen järjestyksenomaisuudesta. Arnheimin teoria ei voinut sitoa yhteen erilaisia vastauksia. Kyselytutkimukseen osallistujat tulkitsivat töitä eri lailla. Asuinalue, ikä tai monikulttuurinen tausta ei vaikuttanut vastauksiin, toisin kuin oli oletettu. Teksteihin ei myöskään kiinnitetty paljon huomiota. Monella muisti ohjasi näköä ja tämän selvittämiseksi olisikin tärkeää tutkia enemmän katsojan tulkintaa syvähaastattelujen kautta. Tutkimusta voisi jatkaa myös niin, että ajankohta ja tutkimuspaikka vaihtuvat kontekstin vaikutuksen selvittämiseksi.