Lasten ja aikuisten piirretyn rajapinta Paavo Pesusieni -piirrossarjassa
Nikander, Kalle-Pekka (2017-06-22)
Lasten ja aikuisten piirretyn rajapinta Paavo Pesusieni -piirrossarjassa
Nikander, Kalle-Pekka
(22.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Hahmottelen tutkielmassani, missä kulkee raja lasten ja aikuisten piirretyn välillä yhdysvaltalaisessa Paavo Pesusieni -piirrossarjassa ja -elokuvissa. Tekijöiden mukaan sarja on suunnattu lapsille, mutta sillä on suuri määrä vakiintuneita aikuiskatsojia. Aineistonani käytän pääasiassa Paavo Pesusieni -sarjan alkupään tuotantoa sekä sarjan pohjalta tehtyjä elokuvia. Sarjaa on tehty vuodesta 1999 lähtien ja syksyllä 2017 on alkamassa 11. tuotantokausi. Esimerkkini painottuvat 2. ja 3. tuotantokaudelle, sillä katsojakunta vakiintui jo tällöin.
Aluksi asemoin Paavo Pesusienen yleiseen piirrettyjen katselukulttuurin kehitykseen ja pohdin, miten lasten piirretty Paavo Pesusieni on alkanut puhutella aikuisyleisöä. Toisessa käsittelyluvussa tarkastelen Paavo Pesusientä temaattisella analyysilla. Erittelen teemoja, jotka puhuttelevat aikuiskatsojia lapsikatsojien sijaan tai ohella. Pääteemoiksi valikoituivat populaarikulttuuriviittaukset, yhteiskuntakritiikki, sukupuoliroolit ja seksuaalisuus sekä musta huumori ja huono maku.
Piirrettyjä pidettiin television alkuvuosikymmeninä 1940-luvulta 1980-luvulle pitkälti lasten viihteenä, mutta niiden katselukulttuuri, tyyli ja levityskanavat muuttuivat esimerkiksi kaapelikanavien tulon ja uusien tekijöiden kautta. 1980- ja 1990-luvulla tuli uusia piirrossarjoja, kuten Simpsonit, Beavis & Butt-Head sekä South Park, joita tehtiin aikuisille. Tuotettiin myös piirrettyjä, kuten Ren ja Stimpy, jotka olivat Paavo Pesusienen tapaan lapsille suunnattuja, mutta keräsivät lasten lisäksi aikuiskatsojia. Paavo Pesusienen tuotanto aloitettiin 1999, jolloin piirrettyjen katselukulttuuri oli jo kehittynyt niin, että myös aikuisten oli suotavampaa katsella piirrettyjä.
Paavo Pesusienessä on paljon monitulkintaisia sisältöjä, joihin on oletettavasti tarkoituksenmukaisesti kirjoitettu useampi merkitys. Näin sisällön voi ymmärtää monella tavalla ja yksi sisältö voi puhutella useaa yleisöä samoista tai eri syistä.
Aluksi asemoin Paavo Pesusienen yleiseen piirrettyjen katselukulttuurin kehitykseen ja pohdin, miten lasten piirretty Paavo Pesusieni on alkanut puhutella aikuisyleisöä. Toisessa käsittelyluvussa tarkastelen Paavo Pesusientä temaattisella analyysilla. Erittelen teemoja, jotka puhuttelevat aikuiskatsojia lapsikatsojien sijaan tai ohella. Pääteemoiksi valikoituivat populaarikulttuuriviittaukset, yhteiskuntakritiikki, sukupuoliroolit ja seksuaalisuus sekä musta huumori ja huono maku.
Piirrettyjä pidettiin television alkuvuosikymmeninä 1940-luvulta 1980-luvulle pitkälti lasten viihteenä, mutta niiden katselukulttuuri, tyyli ja levityskanavat muuttuivat esimerkiksi kaapelikanavien tulon ja uusien tekijöiden kautta. 1980- ja 1990-luvulla tuli uusia piirrossarjoja, kuten Simpsonit, Beavis & Butt-Head sekä South Park, joita tehtiin aikuisille. Tuotettiin myös piirrettyjä, kuten Ren ja Stimpy, jotka olivat Paavo Pesusienen tapaan lapsille suunnattuja, mutta keräsivät lasten lisäksi aikuiskatsojia. Paavo Pesusienen tuotanto aloitettiin 1999, jolloin piirrettyjen katselukulttuuri oli jo kehittynyt niin, että myös aikuisten oli suotavampaa katsella piirrettyjä.
Paavo Pesusienessä on paljon monitulkintaisia sisältöjä, joihin on oletettavasti tarkoituksenmukaisesti kirjoitettu useampi merkitys. Näin sisällön voi ymmärtää monella tavalla ja yksi sisältö voi puhutella useaa yleisöä samoista tai eri syistä.