Häpeä Karl Ove Knausgårdin ensimmäisessä ja toisessa Taisteluni-romaanissa
Vieno, Petri (2017-08-08)
Häpeä Karl Ove Knausgårdin ensimmäisessä ja toisessa Taisteluni-romaanissa
Vieno, Petri
(08.08.2017)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708087925
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708087925
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
2010-luvun kohutuimpiin kirjailijoihin kuuluva Karl Ove Knausgård (s.1968) nousi suuren yleisön tietoisuuteen laajoilla ja omaelämäkerrallisilla Taisteluni-romaaneillaan. Laajuutensa lisäksi norjalaisen kirjailijan teokset kohahduttivat sekä niiden intiimillä tunnustuksellisuudella että tarkkanäköisellä arjen ja ajan kuvauksella. Romaanisarjassa esiintyy monia pohjoismaiselle nyky-yhteiskunnalle ominaisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä, alkoholismia, mielenterveysongelmia ja merkityksettömyyden tunteita. Omaelämäkerran ja esseen keinoin teokset käsittelevät muun muassa häpeää.
Tutkin pro gradussani, miten häpeä ilmenee Taisteluni-romaaneissa. Pohdin myös, miksi se ilmenee tietyllä tavalla ja minkälaiset kulttuuriset rakenteet mahdollisesti vaikuttavat sen taustalla. Häpeää on usein pidetty vieraantumisen affektina, joka liittyy siihen, miten toiset näkevät meidät. Koska häpeä kumpuaa usein sosiaalisissa ideaaleissa epäonnistumisesta, se voi paljastaa paljon ihanteistamme ja identiteeteistämme. Omaelämäkerrallista kirjallisuutta tutkittaessa olennaiseksi nousee häpeän, identiteetin ja tarinallisuuden suhde. Siksi erilaiset häpeän, omaelämäkerran ja identiteetin teoriat tarjoavat välineet tutkimukselleni.
Taisteluni-teoksissa häpeän juuret ovat lapsuuden sortavassa isä–poika-suhteessa, josta näkyy yhteys yleisempiin maskuliinisen kulttuurin lainalaisuuksiin. Häpeä ilmenee romaaneissa eri tavoin riippuen siitä, minkälaisia odotuksia ja rooleja yksilölle asetetaan missäkin elämänvaiheessa. Pohjoismaisen yhteiskunnan sukupuoleen ja isyyteen kohdistuvat odotukset sekä pyrkimys hyvään elämään ja autenttisuuteen altistavat häpeälle. Koska häpeä estää Knausgårdia näyttäytymästä sosiaalisessa tilanteessa, kirjoittaminen tarjoaa tavan työstää häpeää yksityisestä käsin. Kirjoittamalla ja tunnustamalla häpeänsä kirjailija selkeyttää samalla sekä häpeän käsitettä että narratiivista identiteettiään. Aikalaisvastaanotosta huomataan, että Knausgård on kertonut häpeästä tunnistettavasti ja tunteiden kuvauksilla on ollut vaikutusta lukijoiden maailmankuviin ja näkemyksiin häpeästä.
Tutkin pro gradussani, miten häpeä ilmenee Taisteluni-romaaneissa. Pohdin myös, miksi se ilmenee tietyllä tavalla ja minkälaiset kulttuuriset rakenteet mahdollisesti vaikuttavat sen taustalla. Häpeää on usein pidetty vieraantumisen affektina, joka liittyy siihen, miten toiset näkevät meidät. Koska häpeä kumpuaa usein sosiaalisissa ideaaleissa epäonnistumisesta, se voi paljastaa paljon ihanteistamme ja identiteeteistämme. Omaelämäkerrallista kirjallisuutta tutkittaessa olennaiseksi nousee häpeän, identiteetin ja tarinallisuuden suhde. Siksi erilaiset häpeän, omaelämäkerran ja identiteetin teoriat tarjoavat välineet tutkimukselleni.
Taisteluni-teoksissa häpeän juuret ovat lapsuuden sortavassa isä–poika-suhteessa, josta näkyy yhteys yleisempiin maskuliinisen kulttuurin lainalaisuuksiin. Häpeä ilmenee romaaneissa eri tavoin riippuen siitä, minkälaisia odotuksia ja rooleja yksilölle asetetaan missäkin elämänvaiheessa. Pohjoismaisen yhteiskunnan sukupuoleen ja isyyteen kohdistuvat odotukset sekä pyrkimys hyvään elämään ja autenttisuuteen altistavat häpeälle. Koska häpeä estää Knausgårdia näyttäytymästä sosiaalisessa tilanteessa, kirjoittaminen tarjoaa tavan työstää häpeää yksityisestä käsin. Kirjoittamalla ja tunnustamalla häpeänsä kirjailija selkeyttää samalla sekä häpeän käsitettä että narratiivista identiteettiään. Aikalaisvastaanotosta huomataan, että Knausgård on kertonut häpeästä tunnistettavasti ja tunteiden kuvauksilla on ollut vaikutusta lukijoiden maailmankuviin ja näkemyksiin häpeästä.