Työttömyys ja sosiaaliset suhteet
Vallin, Satu (2017-08-09)
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on työttömyyden yksilötason vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin. Tutkielmassa tarkastellaan, onko työttömillä työssäkäyviä vähemmän sosiaalista kanssakäymistä, esiintyykö työttömillä työssäkäyviä enemmän yksinäisyyden tunnetta ja vaikuttaako työttömyys kokemukseen kanssaihmisten arvostuksesta sekä itsensä hyödylliseksi kokemiseen.
Tutkimusaineistona käytetään Turun yliopiston sosiaalipolitiikan oppiaineen 2010 kerättyä aineisto, ns. KONSE-aineistoa. Aineistosta tarkasteluun on valittu työttömät, lomautetut ja työttömyyskoulutukisessa olevat ja vertailuryhmänä on työssä koko ja osa-aikaisesti käyvät. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat työikäiset vastaaja 18-65 -vuotiaat. Menetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia.
Tutkielman lähtökohtana on Marie Jahodan deprivaatioteoria, joka korostaa työn merkitystä ja sen keskeisyyttä elämänhallintaan sekä työttömyyden negatiivisia vaikutuksia. Jahodan mukaan työllä on suuri positiivinen vaikutus niin psyykkisten, sosiaalisten kuin taloudellisten tarpeiden tyydyttämiseen. Teorian mukaan perhesuhteet eivät korvaa työn mahdollistamia sosiaalisia suhteita, minkä katsotaan johtuvan työ- ja perhesuhteiden välisistä eroista.
Tutkielman tulokset osoittavat, että työttömyys vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen, työttömät tapaavat vähemmän ihmisiä kuin työssäkäyvät. Työttömyys vaikuttaa negatiivisesti myös itsensä hyödylliseksi kokemiseen. Sen sijaan työttömyys ei ole yhteydessä kanssaihmisten arvostukseen tai yksinäisyyden tunteen kokemiseen. Näihin muuttujiin, työmarkkina-asemaa voimakkaammin on yhteydessä toimeentulo, työttömyyshistoria ja siviilisääty. Vain tyytyväisyys muiden osoittamaan arvostukseen tekee poikkeuksen ja siihen on yhteydessä voimakkaimmin vain toimeentulo.
Tutkimusaineistona käytetään Turun yliopiston sosiaalipolitiikan oppiaineen 2010 kerättyä aineisto, ns. KONSE-aineistoa. Aineistosta tarkasteluun on valittu työttömät, lomautetut ja työttömyyskoulutukisessa olevat ja vertailuryhmänä on työssä koko ja osa-aikaisesti käyvät. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat työikäiset vastaaja 18-65 -vuotiaat. Menetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia.
Tutkielman lähtökohtana on Marie Jahodan deprivaatioteoria, joka korostaa työn merkitystä ja sen keskeisyyttä elämänhallintaan sekä työttömyyden negatiivisia vaikutuksia. Jahodan mukaan työllä on suuri positiivinen vaikutus niin psyykkisten, sosiaalisten kuin taloudellisten tarpeiden tyydyttämiseen. Teorian mukaan perhesuhteet eivät korvaa työn mahdollistamia sosiaalisia suhteita, minkä katsotaan johtuvan työ- ja perhesuhteiden välisistä eroista.
Tutkielman tulokset osoittavat, että työttömyys vaikuttaa negatiivisesti sosiaaliseen kanssakäymiseen, työttömät tapaavat vähemmän ihmisiä kuin työssäkäyvät. Työttömyys vaikuttaa negatiivisesti myös itsensä hyödylliseksi kokemiseen. Sen sijaan työttömyys ei ole yhteydessä kanssaihmisten arvostukseen tai yksinäisyyden tunteen kokemiseen. Näihin muuttujiin, työmarkkina-asemaa voimakkaammin on yhteydessä toimeentulo, työttömyyshistoria ja siviilisääty. Vain tyytyväisyys muiden osoittamaan arvostukseen tekee poikkeuksen ja siihen on yhteydessä voimakkaimmin vain toimeentulo.