Liikunnallinen unelmavälitunti – neljäs- ja kahdeksasluokkalaisten toiveita
Raitokari, Mikael; Selenius, Eveliina (2017-08-14)
Liikunnallinen unelmavälitunti – neljäs- ja kahdeksasluokkalaisten toiveita
Raitokari, Mikael
Selenius, Eveliina
(14.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Liikkumattomuus on yksi mahdollisista tulevaisuuden kansanterveysongelmista. Teknologian lisääntyminen ja kehittyminen lisäävät paikallaolon määrää ja suositusten mukainen päivittäinen liikunta-annos jää yhä useammilta saavuttamatta. Erityisesti lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan luomiseksi olisi hyvä käyttää enemmän resursseja, jotta päivittäinen liikkuminen taattaisiin. Hyvä paikka lisätä liikuntamahdollisuuksia ja -kokemuksia on koulu, joka tavoittaa lähes kaikki suomalaiset lapset. Liikunnan kautta opitaan myös muita elämälle hyödyllisiä taitoja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, minkälainen on neljäs- ja kahdeksasluokkalaisten mielestä liikunnallinen unelmavälitunti. Lapsille annettiin mahdollisuus kertoa, millaisia puitteita koulujen tulisi oppilaille tarjota, jotta he viettäisivät välituntinsa liikkuen. Lapset saivat kertoa näkemyksiään välineiden, tilojen, ajankäytön sekä seuran suhteen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös esiinnousseita havaintoja suhteessa vastaajien opiskelupaikkakuntaan ja sukupuoleen.
Tutkimuksen on laadullisen sekä määrällisen menetelmän yhdistelmä (mixed method). Vastauksia analysoidessa ja tuloksia pohdittaessa käytettiin kummallekin menetelmälle tyypillisiä tapoja. Tutkimukseen osallistui yhteensä kolme koulua eri puolelta Suomea (n = 67) ja kyselyyn vastasi neljä eri luokkaa: kaksi alaluokkaa (4. lk) ja kaksi yläluokkaa (8. lk).
Tulokset osoittivat, että oppilaat liikkuisivat mielellään välituntisin, jos koulu tarjoaisi nykyistä hieman monipuolisemmin tiloja käytettäväksi (liikuntasali, lähiluonto) sekä hankkisi riittävästi välineitä kaikille halukkaille. Tutkimuksesta paljastui, että oppilaiden liikunnallinen unelmavälitunti vietettäisiin mieluiten isossa joukossa omien ystävien kesken ja joskus tarjolla olisi ohjattua toimintaa, johon osallistuminen olisi vapaaehtoista. Välitunteja olisi pitkin päivää, kuten niitä oli jo nyt, ja ne kestäisivät vähintään 15–30 minuuttia.
Johtopäätöksinä voidaan esittää, että koululla on mahdollisuus olla merkittävässä roolissa lasten ja nuorten liikuttajana pienilläkin resursseilla. Mikäli lapset inspiroituvat liikkumaan koulussa ja kokevat sen mielekkääksi, he luultavasti liikkuvat myös vapaa-ajallaan. Oppilaiden mukaan ottaminen välituntiliikunnan suunnitteluun on osa koulun liikunnallisen tapakulttuurin luomista.
Tutkimuksen on laadullisen sekä määrällisen menetelmän yhdistelmä (mixed method). Vastauksia analysoidessa ja tuloksia pohdittaessa käytettiin kummallekin menetelmälle tyypillisiä tapoja. Tutkimukseen osallistui yhteensä kolme koulua eri puolelta Suomea (n = 67) ja kyselyyn vastasi neljä eri luokkaa: kaksi alaluokkaa (4. lk) ja kaksi yläluokkaa (8. lk).
Tulokset osoittivat, että oppilaat liikkuisivat mielellään välituntisin, jos koulu tarjoaisi nykyistä hieman monipuolisemmin tiloja käytettäväksi (liikuntasali, lähiluonto) sekä hankkisi riittävästi välineitä kaikille halukkaille. Tutkimuksesta paljastui, että oppilaiden liikunnallinen unelmavälitunti vietettäisiin mieluiten isossa joukossa omien ystävien kesken ja joskus tarjolla olisi ohjattua toimintaa, johon osallistuminen olisi vapaaehtoista. Välitunteja olisi pitkin päivää, kuten niitä oli jo nyt, ja ne kestäisivät vähintään 15–30 minuuttia.
Johtopäätöksinä voidaan esittää, että koululla on mahdollisuus olla merkittävässä roolissa lasten ja nuorten liikuttajana pienilläkin resursseilla. Mikäli lapset inspiroituvat liikkumaan koulussa ja kokevat sen mielekkääksi, he luultavasti liikkuvat myös vapaa-ajallaan. Oppilaiden mukaan ottaminen välituntiliikunnan suunnitteluun on osa koulun liikunnallisen tapakulttuurin luomista.