Mundo mortuus sis, sed Deo vivas : Turun kaupungin armeliaisuuslaitokset ja hautausmaat
Simon-Bellamy, Madeleine (2017-09-26)
Mundo mortuus sis, sed Deo vivas : Turun kaupungin armeliaisuuslaitokset ja hautausmaat
Simon-Bellamy, Madeleine
(26.09.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on luoda kokonaisvaltainen selvitys kaikista Turussa toimineista armeliaisuuslaitoksista sekä hautausmaista. Ajallisesti tutkimus rajautuu keskiajalta 1800-luvun alkupuoliskolle. Ensimmäinen maininta Turussa toimineesta armeliaisuuslaitoksesta on vuodelta 1339. Viimeistään vuonna 1781 oli viimeinenkin Turun kaupungin armeliaisuuslaitos lopettanut toimintansa. Vanhin hautausmaa Turussa on mahdollisesti tuomiokirkon hautausmaa, joka on saattanut olla käytössä jo 1200- luvulla. Vuonna 1807 kaupungin ulkopuolelle Skanssin malmille avattiin uusi hautausmaa, jonka jälkeen tuomiokirkon hautausmaa jäi pois käytöstä. Tätä ennen muut kaupungin hautausmaat olivat jo jääneet pois käytöstä. Kuitenkin vuoden 1831 koleraepidemian myötä kaupunkiin perustettiin vielä kaksi hautausmaata epidemian uhreille. Alueellisesti tutkimukseni rajautuu nykyisen kaupungin alueelle. Aluerajaus on osaltaan myös sattumaa, sillä Turun kaupunkikeskus on pysynyt samalla paikallaan keskiajalta lähtien, jonka vuoksi myös tutkittavat kohteet sijaitsevat nykyisen keskustan alueella. Kuitenkin rajaus perustuu osaltaan myös siihen, että tarkoitukseni on selvittää nimenomaan kaikki pois käytöstä jääneet hautausmaat.
Työni keskeisimmät lähdeaineistot armeliaisuuslaitosten osalta ovat asiakirjakokoelmat Registrum ecclesiae Aboensis (REA) eli Turun tuomiokirkon Mustakirja sekä Finlands medeltidsurkunder (FMU). Keskeisimpinä teoksia tutkimuskirjallisuuden osalta ovat J.W. Ruuthin Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet sekä Juhani Rinteen Turun tuomiokirkko keskiaikana II ja III. Hautausmaiden osalta keskeisimmät lähdeaineistot muodostavat arkeologisten kaivausten tutkimusraportit, Turun kaupunkiarkeologinen luettelo sekä sanomalehtiarkistosta keräämäni hautalöydöt. Tutkimuksessa pyrin selvittämään kaiken mahdollisen tiedon tutkimuskohteistani vertailemalla historiallisia lähteitä arkeologisiin aineistoihin.
Yhdenkään keskiaikaisen armeliaisuuslaitoksen sijaintia ei ole pystytty vahvistamaan arkeologisilla tutkimuksilla. Laitosten hautausmaiden tutkimus saattaakin olla avain rakennusten käyttötarkoituksen vahvistamiseen. Luista tehdyt tutkimukset voivat antaa viitteitä laitoksen toiminnasta. Myös pelkkä hautausmaan olemassaolo tietyllä paikalla voi antaa viitteitä mahdollisen armeliaisuuslaitoksen sijainnista. Muutamia Turun hautausmaita on tutkittu enemmän ja niiden laajuudet ja ajoitukset ovatkin suurin piirtein selvillä. Moni hautausmaa ja hautalöytö kuitenkin tarvitsisi lisää tutkimusta. Kaupunkialueella arkeologisten kaivausten suorittaminen ei kuitenkaan aina ole mahdollista, joten yksi mahdollinen keino hautausmaiden tutkimiseen ilman arkeologisia kaivauksia on maatutkamittaus. Saatujen tulosten perusteella maatutkamittaus on osoittautunut hyödylliseksi menetelmäksi historiallisen ajan hautausmaiden tutkimiseen. Maatutkausta voisi hyödyntää myös armeliaisuuslaitosten rakenteiden etsimiseen.
Työni keskeisimmät lähdeaineistot armeliaisuuslaitosten osalta ovat asiakirjakokoelmat Registrum ecclesiae Aboensis (REA) eli Turun tuomiokirkon Mustakirja sekä Finlands medeltidsurkunder (FMU). Keskeisimpinä teoksia tutkimuskirjallisuuden osalta ovat J.W. Ruuthin Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet sekä Juhani Rinteen Turun tuomiokirkko keskiaikana II ja III. Hautausmaiden osalta keskeisimmät lähdeaineistot muodostavat arkeologisten kaivausten tutkimusraportit, Turun kaupunkiarkeologinen luettelo sekä sanomalehtiarkistosta keräämäni hautalöydöt. Tutkimuksessa pyrin selvittämään kaiken mahdollisen tiedon tutkimuskohteistani vertailemalla historiallisia lähteitä arkeologisiin aineistoihin.
Yhdenkään keskiaikaisen armeliaisuuslaitoksen sijaintia ei ole pystytty vahvistamaan arkeologisilla tutkimuksilla. Laitosten hautausmaiden tutkimus saattaakin olla avain rakennusten käyttötarkoituksen vahvistamiseen. Luista tehdyt tutkimukset voivat antaa viitteitä laitoksen toiminnasta. Myös pelkkä hautausmaan olemassaolo tietyllä paikalla voi antaa viitteitä mahdollisen armeliaisuuslaitoksen sijainnista. Muutamia Turun hautausmaita on tutkittu enemmän ja niiden laajuudet ja ajoitukset ovatkin suurin piirtein selvillä. Moni hautausmaa ja hautalöytö kuitenkin tarvitsisi lisää tutkimusta. Kaupunkialueella arkeologisten kaivausten suorittaminen ei kuitenkaan aina ole mahdollista, joten yksi mahdollinen keino hautausmaiden tutkimiseen ilman arkeologisia kaivauksia on maatutkamittaus. Saatujen tulosten perusteella maatutkamittaus on osoittautunut hyödylliseksi menetelmäksi historiallisen ajan hautausmaiden tutkimiseen. Maatutkausta voisi hyödyntää myös armeliaisuuslaitosten rakenteiden etsimiseen.