Uskonnonvapaus ja syrjintä uskonnon perusteella työ- ja virkasuhteissa
Rahja, Minna (2017-11-28)
Uskonnonvapaus ja syrjintä uskonnon perusteella työ- ja virkasuhteissa
Rahja, Minna
(28.11.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee perustuslain (731/1999) 11 §:n turvaaman uskonnon ja omantunnon vapauden sekä yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:n mukaisen uskonnollisen ja vakaumuksellisen syrjinnän kiellon toteutumista työ- ja virkasuhteissa. Viime vuosikymmenten aikana sekä uskonnonvapaus että syrjintä uskonnon ja vakaumuksen perusteella ovat nousseet ihmisoikeuskeskustelussa aikaisempaa merkittävimpiin rooleihin länsimaiden uskonnollisen monimuotoisuuden kasvun myötä. Työoikeuden alalla oikeuskäytännössä on ilmennyt konfliktitilanteita yksilön uskonnonvapauden turvaamien oikeuksien sekä työelämän normien välillä muun muassa työtehtävien, uskonnollisen pukeutumisen sekä työaikajärjestelyiden osalta.
Tutkielma tarkastelee ensinnäkin työntekijän ja virkamiehen oikeutta kieltäytyä uskontonsa ja vakaumuksensa vastaisista työ- tai virkatehtävistä. Tarkastelun työ- ja virkamiesoikeudellisina lähtökohtina ovat työnteko- ja virantoimitusvelvollisuus sekä työnantajan direktiovalta. Omana problematiikkanaan tarkastellaan uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa olevan oikeutta kieltäytyä vakaumuksensa vastaisista velvoitteistaan. Toisekseen tutkielma tarkastelee työnantajan oikeutta rajoittaa uskonnollisten tunnusmerkkien käyttöä työssä. Tarkastelun keskiöön nousee erityisesti tunnusmerkkien käyttökiellon hyväksyttävyys silloin, kun kiellon perusteena on työnantajan halu osoittaa neutraliteettia suhteessa asiakkaisiin. Tältä osin tarkastellaan erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua Eweida ym. v. UK sekä EU-tuomioistuimen maaliskuussa 2017 antamissaan ratkaisuissa C-157/15 Achbita v. G4S Secure Solutions ja C-188/15 Bougnaoui v. Micropole SA omaksumaa tulkintalinjaa. Tarkastelun myötä voidaan todeta unionin tuomioistuimen uuden tulkintalinjan kaventaneen työntekijän uskonnonvapauden turvaamia oikeuksia suhteessa työnantajan elinkeinovapauteen.
Tutkielman tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen ja sen merkittävimmät lähdeaineistot ovat työ- ja virkasuhteita, uskonnon ja omantunnon vapautta sekä syrjinnän kieltoa koskeva relevantti lainsäädäntö, lainvalmisteluaineistot sekä oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa tarkastellaan myös runsaasti niin kotimaista kuin eurooppalaista oikeuskäytäntöä.
Tutkielma tarkastelee ensinnäkin työntekijän ja virkamiehen oikeutta kieltäytyä uskontonsa ja vakaumuksensa vastaisista työ- tai virkatehtävistä. Tarkastelun työ- ja virkamiesoikeudellisina lähtökohtina ovat työnteko- ja virantoimitusvelvollisuus sekä työnantajan direktiovalta. Omana problematiikkanaan tarkastellaan uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa olevan oikeutta kieltäytyä vakaumuksensa vastaisista velvoitteistaan. Toisekseen tutkielma tarkastelee työnantajan oikeutta rajoittaa uskonnollisten tunnusmerkkien käyttöä työssä. Tarkastelun keskiöön nousee erityisesti tunnusmerkkien käyttökiellon hyväksyttävyys silloin, kun kiellon perusteena on työnantajan halu osoittaa neutraliteettia suhteessa asiakkaisiin. Tältä osin tarkastellaan erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua Eweida ym. v. UK sekä EU-tuomioistuimen maaliskuussa 2017 antamissaan ratkaisuissa C-157/15 Achbita v. G4S Secure Solutions ja C-188/15 Bougnaoui v. Micropole SA omaksumaa tulkintalinjaa. Tarkastelun myötä voidaan todeta unionin tuomioistuimen uuden tulkintalinjan kaventaneen työntekijän uskonnonvapauden turvaamia oikeuksia suhteessa työnantajan elinkeinovapauteen.
Tutkielman tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen ja sen merkittävimmät lähdeaineistot ovat työ- ja virkasuhteita, uskonnon ja omantunnon vapautta sekä syrjinnän kieltoa koskeva relevantti lainsäädäntö, lainvalmisteluaineistot sekä oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa tarkastellaan myös runsaasti niin kotimaista kuin eurooppalaista oikeuskäytäntöä.