Miksi Volter Kilpi ei kirjoita? : Volter Kilven kaunokirjallisen vaikenemisen kausi 1903–1933
Kokko, Laura (2018-11-06)
Miksi Volter Kilpi ei kirjoita? : Volter Kilven kaunokirjallisen vaikenemisen kausi 1903–1933
Kokko, Laura
(06.11.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112849315
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018112849315
Tiivistelmä
Kirjailija ja kirjastomies Volter Kilven (1874–1939) kaunokirjallinen tuotanto muodostui kahdesta erillisestä luomiskaudesta, joiden välillä oli kolmenkymmenen vuoden mittainen tauko. Kilven uusromanttisen nuoruudentuotannon (1900–1903) ja eeppisen Saaristosarjan (1933–1937) välillä tapahtui suuri muutos Kilven kirjallisessa muodossa ja ilmaisussa sekä käsitellyissä aihepiireissä. Tässä tutkielmassa kysyn, miksi Volter Kilpi ei vuosina 1903–1933 kirjoittanut kaunokirjallisuutta. Toisaalta tarkastelen, mitä tapahtui Volter Kilven kirjailijuudelle hänen kaunokirjallisen vaikenemisensa aikana.
Vuosina 1903–1933 Volter Kilven julkinen kirjallinen tuotanto oli vähäistä, mutta yksityistä kirjeenvaihtoa näiltä vuosilta on runsaasti. Laajin säilynyt kirjeenvaihtokokoelma on Volter Kilven kirjeenvaihto hänen ensimmäisen vaimonsa Hilja Kilven (o.s. Vanhakartano, 1884–1927) kanssa. Tämä kirjeenvaihto on tärkein alkuperäislähteeni. Tutkimukseni on kirjailijuuden kulttuurihistoriallista tutkimusta. Kulttuurihistoriallinen kirjoittamisen tutkimus mahdollistaa sen, että myös yksityisiä kirjeenvaihtoja voi tarkastella merkittävinä kirjallisina lähteinä. Käytän kirjeitä lukiessani hermeneuttisen ja empaattisen lukutavan yhdistelmää.
Tarkastelen Volter Kilven kautta kirjailijuutta 1900-luvun alussa. Kirjailijuudella tarkoitan laajasti kirjailijana olemista, kirjoittavan ihmisen koko kirjallista elämää. Tämä ilmenee toisaalta tarkasteltaessa kirjailijan ja kirjailijan tuotannon asemaa osana koko kirjallista instituutiota. Toisaalta kirjailijuudella on syviä henkilökohtaisia merkityksiä. Tarkastelen Kilven kirjailijuuden toteutumista kirjeenvaihdon kautta pohtien niitä ulkoisia ja sisäisiä ehtoja, jotka mahdollistavat kirjoittamisen. Ulkoisiksi ehdoiksi hahmotan puolison vaikutuksen, perhe-elämän taloushuolineen sekä erilaiset ammatilliset roolit kirjallisella kentällä. Sisäisten ehtojen kohdalla pohdin Kilven persoonaa, hänen kokemaansa yksinäisyyttä sekä sitä muutosta, joka hänen kaunokirjallisessa tyylissään tapahtui. Ulkoisten ja sisäisten ehtojen tarkasteleminen antaa toisiaan täydentäviä vastauksia tutkimuskysymyksiini.
Miespuolisten taiteilijoiden tai tiedemiesten elämäkerrallisessa tutkimuksessa mielenkiinto on pitkälti keskittynyt julkiseen toimintaan ja yksityisellä elämällä ei ole nähty tässä merkittävää roolia. Volter Kilpi tutkimuskohteena haastaa tämän käsityksen. Yksityinen kirjeenvaihto puoliso Hilja Kilven kanssa osoittautuu tärkeäksi myös julkista kirjailijan uraa tarkasteltaessa. Volter Kilven kaunokirjallisen vaikenemisen ja siihen johtaneiden syiden tarkastelu ohjaa arvioimaan uudelleen käsityksiämme 1900-luvun alussa vallinneista sukupuolistereotypioista sekä niitä lähtökohtia, joista naiseutta ja mieheyttä selitetään.
Vuosina 1903–1933 Volter Kilven julkinen kirjallinen tuotanto oli vähäistä, mutta yksityistä kirjeenvaihtoa näiltä vuosilta on runsaasti. Laajin säilynyt kirjeenvaihtokokoelma on Volter Kilven kirjeenvaihto hänen ensimmäisen vaimonsa Hilja Kilven (o.s. Vanhakartano, 1884–1927) kanssa. Tämä kirjeenvaihto on tärkein alkuperäislähteeni. Tutkimukseni on kirjailijuuden kulttuurihistoriallista tutkimusta. Kulttuurihistoriallinen kirjoittamisen tutkimus mahdollistaa sen, että myös yksityisiä kirjeenvaihtoja voi tarkastella merkittävinä kirjallisina lähteinä. Käytän kirjeitä lukiessani hermeneuttisen ja empaattisen lukutavan yhdistelmää.
Tarkastelen Volter Kilven kautta kirjailijuutta 1900-luvun alussa. Kirjailijuudella tarkoitan laajasti kirjailijana olemista, kirjoittavan ihmisen koko kirjallista elämää. Tämä ilmenee toisaalta tarkasteltaessa kirjailijan ja kirjailijan tuotannon asemaa osana koko kirjallista instituutiota. Toisaalta kirjailijuudella on syviä henkilökohtaisia merkityksiä. Tarkastelen Kilven kirjailijuuden toteutumista kirjeenvaihdon kautta pohtien niitä ulkoisia ja sisäisiä ehtoja, jotka mahdollistavat kirjoittamisen. Ulkoisiksi ehdoiksi hahmotan puolison vaikutuksen, perhe-elämän taloushuolineen sekä erilaiset ammatilliset roolit kirjallisella kentällä. Sisäisten ehtojen kohdalla pohdin Kilven persoonaa, hänen kokemaansa yksinäisyyttä sekä sitä muutosta, joka hänen kaunokirjallisessa tyylissään tapahtui. Ulkoisten ja sisäisten ehtojen tarkasteleminen antaa toisiaan täydentäviä vastauksia tutkimuskysymyksiini.
Miespuolisten taiteilijoiden tai tiedemiesten elämäkerrallisessa tutkimuksessa mielenkiinto on pitkälti keskittynyt julkiseen toimintaan ja yksityisellä elämällä ei ole nähty tässä merkittävää roolia. Volter Kilpi tutkimuskohteena haastaa tämän käsityksen. Yksityinen kirjeenvaihto puoliso Hilja Kilven kanssa osoittautuu tärkeäksi myös julkista kirjailijan uraa tarkasteltaessa. Volter Kilven kaunokirjallisen vaikenemisen ja siihen johtaneiden syiden tarkastelu ohjaa arvioimaan uudelleen käsityksiämme 1900-luvun alussa vallinneista sukupuolistereotypioista sekä niitä lähtökohtia, joista naiseutta ja mieheyttä selitetään.