Käsityö ja sen arviointi : Tapaustutkimus pirkanmaalaisesta alakoulusta tyttöjen, poikien ja opettajien näkökulmasta
Rantanen, Marja (2018-12-10)
Käsityö ja sen arviointi : Tapaustutkimus pirkanmaalaisesta alakoulusta tyttöjen, poikien ja opettajien näkökulmasta
Rantanen, Marja
(10.12.2018)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018122151594
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018122151594
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä ja kokemuksia erään pirkanmaalaisen alakoulun 5. ja 6.-luokkalaisilla tytöillä ja pojilla sekä heidän käsityönopettajillaan oli käsityöstä ja sen arvioinnista. Tutkimuksessa tarkasteltuja aiheita olivat käsityöoppiaineen hyödyllisyys, oppimisympäristöt, kiinnostavuus, yhteinen käsityö (samat sisällöt kaikille sukupuolesta riippumatta) ja kokonainen käsityö (sama henkilö suorittaa koko käsityöprosessin) sekä arvioinnin tarkoitus, toteutustavat ja perusteet. Lisäksi selvitettiin vastaajien kokemuksia käsityöosaamisesta, käsityön opetuksesta ja arvioinnista sekä hyvän käsityön opetuksen ja arvioinnin piirteitä. Tutkimukseen osallistui 48 tyttöä, 44 poikaa ja neljä opettajaa, joiden näkemyksiä vertailtiin.
Tutkimusaineisto kerättiin joulukuun 2014 ja tammikuun 2015 aikana. Tutkimus oli tapaustutkimus, jossa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin opettajien osalta puolistrukturoitua teemahaastattelua. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeen, joka sisälsi avoimia kysymyksiä, valintakysymyksiä sekä väitteitä, joihin vastattiin viisiportaisella Likert-asteikolla. Laadullinen aineisto teemoiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Määrällinen aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Siitä esitettiin tunnuslukuja.
Tapauskoulun tytöt olivat kiinnostuneempia käsityöstä, pitivät sitä hyödyllisempänä ja kokivat osaavansa sitä enemmän kuin pojat. Suurin osa oppilaista halusi opiskella molempia käsityölajeja, mutta jos pitäisi painottaa, tyttöjä kiinnostaisi tekstiilityö ja poikia tekninen työ. Opettajat suhtautuivat oppilaita negatiivisemmin yhteiseen käsityöhön. Käsityöoppiaineessa oli sekä ositetun että kokonaisen käsityön piirteitä. Opettajilla oli erilaisia käsityksiä arvioinnin toteutuksesta sekä painopisteistä produktin, prosessin, asenteen ja harrastuneisuuden suhteen. Oppilaiden arviointi koettiin vaikeaksi, mutta työkokemus antoi siihen varmuutta. Käsityön opetuksessa oli tärkeää selkeys ja riittävyys, arvioinnissa monipuolisuus ja oikeudenmukaisuus. Arviointia pidettiin tiedonantona osaamisen tasosta. Oppilaiden arviointikokemukset olivat pääosin positiivisia. Enemmistö oppilaista piti saamaansa opetusta hyvänä ja arviointia oikeudenmukaisena ja kannatti arviointia sekä sanallisena että numerolla.
Tutkimuksen perusteella oppilaiden tuoteideoita tulisi huomioida käsityöoppiaineessa, jotta opetus toteutuisi nykyistä enemmän kokonaisen käsityöprosessin suuntaisesti. Arvioinnin tarkoituksesta ja perusteista pitäisi keskustella niin opettajien kuin oppilaiden kesken, jotta käytännöt olisivat yhtenäiset ja merkitys kaikkien tiedossa. Opettajat tarvitsisivat käytännönläheistä täydennyskoulutusta, jotta käsityön opetus toteutuisi opetussuunnitelman pyrkimysten mukaisesti.
Tutkimusaineisto kerättiin joulukuun 2014 ja tammikuun 2015 aikana. Tutkimus oli tapaustutkimus, jossa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin opettajien osalta puolistrukturoitua teemahaastattelua. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeen, joka sisälsi avoimia kysymyksiä, valintakysymyksiä sekä väitteitä, joihin vastattiin viisiportaisella Likert-asteikolla. Laadullinen aineisto teemoiteltiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Määrällinen aineisto käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Siitä esitettiin tunnuslukuja.
Tapauskoulun tytöt olivat kiinnostuneempia käsityöstä, pitivät sitä hyödyllisempänä ja kokivat osaavansa sitä enemmän kuin pojat. Suurin osa oppilaista halusi opiskella molempia käsityölajeja, mutta jos pitäisi painottaa, tyttöjä kiinnostaisi tekstiilityö ja poikia tekninen työ. Opettajat suhtautuivat oppilaita negatiivisemmin yhteiseen käsityöhön. Käsityöoppiaineessa oli sekä ositetun että kokonaisen käsityön piirteitä. Opettajilla oli erilaisia käsityksiä arvioinnin toteutuksesta sekä painopisteistä produktin, prosessin, asenteen ja harrastuneisuuden suhteen. Oppilaiden arviointi koettiin vaikeaksi, mutta työkokemus antoi siihen varmuutta. Käsityön opetuksessa oli tärkeää selkeys ja riittävyys, arvioinnissa monipuolisuus ja oikeudenmukaisuus. Arviointia pidettiin tiedonantona osaamisen tasosta. Oppilaiden arviointikokemukset olivat pääosin positiivisia. Enemmistö oppilaista piti saamaansa opetusta hyvänä ja arviointia oikeudenmukaisena ja kannatti arviointia sekä sanallisena että numerolla.
Tutkimuksen perusteella oppilaiden tuoteideoita tulisi huomioida käsityöoppiaineessa, jotta opetus toteutuisi nykyistä enemmän kokonaisen käsityöprosessin suuntaisesti. Arvioinnin tarkoituksesta ja perusteista pitäisi keskustella niin opettajien kuin oppilaiden kesken, jotta käytännöt olisivat yhtenäiset ja merkitys kaikkien tiedossa. Opettajat tarvitsisivat käytännönläheistä täydennyskoulutusta, jotta käsityön opetus toteutuisi opetussuunnitelman pyrkimysten mukaisesti.