{\rtf1\ansi \deflang0\deff0{\fonttbl
{\f0\froman \fcharset0 \fprq2 Times New Roman Normaali;}{\f1\froman \fcharset0 \fprq2 Times New Roman;}{\f2\fswiss \fcharset0 \fprq2 Helvetica Neue;}}{\colortbl;\red0\green0\blue0;\red0\green0\blue0;
\red96\green94\blue92;\red0\green0\blue255;\red0\green0\blue255;}
{\stylesheet{\fs20 \snext0 Normal;}
{\s1 \qj \f1\fs20 footnote tex;}
{\*\cs2 \additive Alaviitteen ;}
{\*\cs3 \additive\super footnote ref;}
{\*\cs4 \additive No List;}
{\*\cs5 \additive\ul Hyperlink;}
{\*\cs6 \additive Default Para;}
{\s7 \qj \b\f1\fs20 annotation s;}
{\*\cs8 \additive\b Kommentin ot;}
{\s9 \qj \f1\fs20 annotation t;}
{\*\cs10 \additive Kommentin te;}
{\*\cs11 \additive\fs16 annotation r;}
{\s12 \qj\sb159 \sa0 \f2 Oletus;}
{\*\cs13 \additive\cf3 Unresolved M;}
{\*\ds14 ;}
{\*\ds15 ;}
{\s16 \qj _26;}
{\s17 \qj\fi-720\li1440\tx1440\tx2160\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _25;}
{\s18 \qj\li2160\tx2160\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _24;}
{\s19 \qj\li2880\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _23;}
{\s20 \qj\li3600\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _22;}
{\s21 \qj\li4320\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _21;}
{\s22 \qj\li5040\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _20;}
{\s23 \qj\li5760\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _19;}
{\s24 \qj\li6480\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _18;}
{\s25 \qj\tx0\tx720\tx1440\tx2160\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _17;}
{\s26 \qj\fi-720\li1440\tx1440\tx2160\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _16;}
{\s27 \qj\li2160\tx2160\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _15;}
{\s28 \qj\li2880\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _14;}
{\s29 \qj\li3600\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _13;}
{\s30 \qj\li4320\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _12;}
{\s31 \qj\li5040\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _11;}
{\s32 \qj\li5760\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _10;}
{\s33 \qj\li6480\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _9;}
{\s34 \qj\tx0\tx720\tx1440\tx2160\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _8;}
{\s35 \qj\fi-720\li1440\tx1440\tx2160\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _7;}
{\s36 \qj\li2160\tx2160\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _6;}
{\s37 \qj\li2880\tx2880\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _5;}
{\s38 \qj\li3600\tx3600\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _4;}
{\s39 \qj\li4320\tx4320\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _3;}
{\s40 \qj\li5040\tx5040\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _2;}
{\s41 \qj\li5760\tx5760\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _1;}
{\s42 \qj\li6480\tx6480\tx7200\tx7920\tx8640\tx9360 _;}
{\*\cs43 \additive\ul\cf5\lang1033 SYS_HYPERTEXT;}
}{\info{\author Peku}{\operator Peku}
}
\ftnrstcont\notabind\margl1440\margr1440\hyphhotz1279\ftnbj\fet2\ftnrstcont\aftnnar\viewkind1\subfontbysize \sectd \sbknone\marglsxn1134\margrsxn1134\headery1440\footery1440 
{\*\pnseclvl1\pndec\pnstart1{\pntxta .}}
{\*\pnseclvl2\pnlcltr\pnstart1{\pntxta .}}
{\*\pnseclvl3\pnlcrm\pnstart1{\pntxta .}}
{\*\pnseclvl4\pndec\pnstart1{\pntxtb (}{\pntxta )}}
{\*\pnseclvl5\pnlcltr\pnstart1{\pntxtb (}{\pntxta )}}
{\*\pnseclvl6\pnlcrm\pnstart1{\pntxtb (}{\pntxta )}}
{\*\pnseclvl7\pndec\pnstart1{\pntxta .}}
{\*\pnseclvl8\pnlcltr\pnstart1{\pntxta .}}
{\*\pnseclvl9\pnlcrm\pnstart1}

{\field{\*\fldinst {\lang4105  SEQ CHAPTER \\h \\r 1}}{\fldrslt }}\pard \fs24
{\plain \fs24 \f1\lang1035 Suomalaisen folkloristiikan ideologisen reflektion alku {\u8211\'96} William A. Wilsonin teoksen }{\plain \fs24 \i\f1\lang1035 Kalevala ja \softline
kansallisuusaate}{\plain \fs24 \f1\lang1035  vastaanotto Suomessa\par
}\pard \fs24
{\plain \fs24 \f1\lang1035 Pekka Hakamies\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1035 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1035 Suomalainen folkloristiikka on ollut alusta l{\u228\'e4}htien sidoksissa kansakunnan rakentamiseen eli \softline
kansallisuusaatteeseen, mutta pitk{\u228\'e4}{\u228\'e4}n t{\u228\'e4}t{\u228\'e4} ei mitenk{\u228\'e4}{\u228\'e4}n tiedostettu folkloristien keskuudessa. N{\u228\'e4}in oli \softline
siit{\u228\'e4} huolimatta, ett{\u228\'e4} jo Kalevalan ensimm{\u228\'e4}isen painoksen ilmestytty{\u228\'e4} (1835) sit{\u228\'e4} tervehdittiin \softline
{\u8221\'94}historian{\u8221\'94} antamisena suomalaisille. Kalevala sek{\u228\'e4} sen perustana ollut kansanrunous on ollut t{\u228\'e4}rke{\u228\'e4} \softline
elementti suomen kielen kehitt{\u228\'e4}misess{\u228\'e4} ja sen aseman vahvistamisessa, kansallisen identiteetin \softline
muodostamisessa, ja siten Kalevala on my{\u246\'f6}t{\u228\'e4}vaikuttanut itsen{\u228\'e4}isen Suomen syntymiseen. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1035 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1035 Nationalismi yleens{\u228\'e4}, erilaiset siihen liittyv{\u228\'e4}t k{\u228\'e4}sitteet ja m{\u228\'e4}{\u228\'e4}rittelyt ovat olleet viime vuosikymmenin{\u228\'e4} \softline
laajasti keskusteltu aihe, eik{\u228\'e4} yksimielisyytt{\u228\'e4} edes keskeisist{\u228\'e4} seikoista ole olemassa. Kansoja, \softline
{\u8221\'94}nation{\u8221\'94}, voidaan katsoa tunnistetun jo Antiikin Kreikassa, mutta Euroopassa kulttuurinationalismin \softline
katsotaan muodostuneen ennen kaikkea J. G. Herderin kirjoitusten my{\u246\'f6}t{\u228\'e4} 1700-luvun lopulta alkaen \softline
romantiikan v{\u228\'e4}hitellen voittaessa alaa eurooppalaisessa aatemaailmassa. (Lawrence 2014, 2{\u8211\'96}7.) \softline
Nationalismista tuli 1800-luvun mittaan my{\u246\'f6}s poliittinen voima, joka pyrki kunkin {\u8221\'94}kansan{\u8221\'94} oman \softline
valtion luomiseen. T{\u228\'e4}st{\u228\'e4} tuli laajasti sovellettu periaate vuonna 1918, kun ensimm{\u228\'e4}isen \softline
maailmansodan voittajavaltiot jakoivat h{\u228\'e4}vinneell{\u228\'e4} puolella olleita imperiumeja kansallisvaltioiksi: \softline
seuraukset osoittivat, kuinka vaikea teht{\u228\'e4}v{\u228\'e4} se oli. (Ks. my{\u246\'f6}s Karkama 2001, 8{\u8211\'96}9.)\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1035 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1035 Kansallisuusaatteen voittokulku ja keskustelun py{\u246\'f6}riminen erilaisten yksitt{\u228\'e4}isten kansojen asiassa sek{\u228\'e4} \softline
kansallisvaltioiden yleistyminen etenkin ensimm{\u228\'e4}isen maailmansodan j{\u228\'e4}lkeen johti luonnostaan \softline
ilmi{\u246\'f6}{\u246\'f6}n, jota on 2000-luvulla ruvettu kutsumaan {\u8221\'94}metodologiseksi nationalismiksi{\u8221\'94}. Oli itsest{\u228\'e4}{\u228\'e4}n \softline
selv{\u228\'e4}{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} menneisyyden tapahtumia ja kulttuuri-ilmi{\u246\'f6}it{\u228\'e4} tarkasteltiin kansallisesta n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulmasta \softline
kiinnitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}tt{\u228\'e4} huomiota siihen, ett{\u228\'e4} kyseess{\u228\'e4} olivat kansallisia rajoja laajemmat ilmi{\u246\'f6}t. (Ahonen 2020; \softline
my{\u246\'f6}s Lawrence 2014, 19.) N{\u228\'e4}in siit{\u228\'e4}kin huolimatta, ett{\u228\'e4} 1800-luvun alkupuolen romantiikka oli \softline
yleiseurooppalainen aatteellinen ilmi{\u246\'f6} ja tuotu Suomeen L{\u228\'e4}nsi-Euroopasta (Karkama 2001, 14{\u8211\'96}15). \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1035 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1035 William A. Wilsonin{}{\plain \fs24 \super\f1\lang1035 1{\footnote {\info}
{\info}
\pard \fs24\sa240 
{     }{\plain \fs24 \super\f1\lang1035 1}{}{\plain \fs24 \f1\lang1035  William Albert Wilson }{\plain \fs24 \f1\lang1035 (1933-2016) ty{\u246\'f6}skenteli eri teht{\u228\'e4}viss{\u228\'e4}, lopuksi professorina Utah State \softline
Universityss{\u228\'e4} USA:ssa. H{\u228\'e4}n tutustui Suomeen ja oppi suomen kielen toimiessaan mormonien \softline
l{\u228\'e4}hettil{\u228\'e4}{\u228\'e4}n{\u228\'e4} Suomessa nuorella i{\u228\'e4}ll{\u228\'e4}{\u228\'e4}n. My{\u246\'f6}hemmin h{\u228\'e4}n kokosi Suomessa Fulbright-stipendiaattina \softline
aineistoa v{\u228\'e4}it{\u246\'f6}skirjaansa, jonka pohjalta h{\u228\'e4}n kirjoitti Kalevalaa ja nationalismia Suomessa k{\u228\'e4}sitelleen \softline
monografiansa.}}}
}{\plain \fs24 \f1\lang1033  teos }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Folklore and Nationalism in Modern Finland }{\plain \fs24 \f1\lang1033 (1976) oli ensimm{\u228\'e4}inen \softline
tutkimus siit{\u228\'e4}, millainen oli ollut suomalaisten folkloristien ja heid{\u228\'e4}n edelt{\u228\'e4}jiens{\u228\'e4} rooli suomalaisessa \softline
nationalismissa etenkin 1900-luvulla. Teos oli t{\u228\'e4}ss{\u228\'e4} suhteessa mullistava. Se synnytti suomalaisten \softline
folkloristien keskuudessa jonkin verran keskustelua ja aineistojen k{\u228\'e4}yt{\u246\'f6}n sek{\u228\'e4} joidenkin yksipuolisten \softline
ja k{\u228\'e4}rjistettyjen v{\u228\'e4}itteiden kritiikki{\u228\'e4}. Toisin kuin olisi voinut olettaa, Wilsonin kirja ei kuitenkaan \softline
synnytt{\u228\'e4}nyt mit{\u228\'e4}{\u228\'e4}n v{\u228\'e4}lit{\u246\'f6}nt{\u228\'e4} k{\u228\'e4}{\u228\'e4}nnett{\u228\'e4} suomalaisessa kansanrunoudentutkimuksen historiassa, vaan se \softline
sivuutettiin tuoreeltaan melko v{\u228\'e4}h{\u228\'e4}ll{\u228\'e4} huomiolla. Teoksen suomenkielinen k{\u228\'e4}{\u228\'e4}nn{\u246\'f6}s ilmestyi Kalevalan \softline
juhlavuonna 1985, mutta jostain syyst{\u228\'e4} Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) ei ollut sen kustantaja, \softline
vaikka teos ilman muuta olisi kuulunut sen profiiliin: kirjan julkaisi Ty{\u246\'f6}v{\u228\'e4}en Sivistysliitto (TSL). \softline
Teoksen suomensi ty{\u246\'f6}ryhm{\u228\'e4}, jossa olivat mukana suomennoksen toimittajat Vesa Kurkela ja Erkki \softline
Pekkil{\u228\'e4}. Vesa Kurkelan kertoman mukaan teoksen suomennosta oli suunnittelemassa Pekka Gronow, 
silloinen Ty{\u246\'f6}v{\u228\'e4}en Sivistysliiton p{\u228\'e4}{\u228\'e4}llikk{\u246\'f6}, ja suomennoksen ottaminen TSL:n julkaistavaksi oli h{\u228\'e4}nen \softline
ideansa (Kurkela 2020). \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Artikkelini tarkoituksena on paneutua siihen, millainen oikein oli Wilsonin englanninkielisen teoksen \softline
vastaanotto Suomessa sen ilmestymisvuodesta 1976 l{\u228\'e4}htien, samoin suomenkielisen k{\u228\'e4}{\u228\'e4}nn{\u246\'f6}ksen \softline
vastaanotto 1980-luvun puolenv{\u228\'e4}lin j{\u228\'e4}lkeen. Erityisen{\u228\'e4} kysymyksen{\u228\'e4} on se, miksi Suomalaisen \softline
Kirjallisuuden Seura ei odotuksen vastaisesti julkaissut suomennosta.{}{\plain \fs24 \super\f1\lang1033 2{\footnote \pard \fs24\sa240 
{     }{\plain \fs24 \super\f1\lang1033 2}{}{\plain \fs24 \f1\lang1033  Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) on vuosikymmenien ajan ollut t{\u228\'e4}rkein humanistisen alan \softline
tiede- ja tietokirjallisuuden kustantamo Suomessa, jonka vastuulla on erityisesti ollut \softline
kirjallisuudentutkimuksen ja folkloristiikan alan teosten julkaiseminen. }}}
}{\plain \fs24 \super\f1\lang1033 }{\plain \fs24 \f1\lang1033  Aineistona on my{\u246\'f6}hempi \softline
tutkimuskirjallisuus, kirja-arvostelut ja mahdollisuuksien mukaan aikalaisten haastattelut. Tulen \softline
ottamaan huomioon my{\u246\'f6}s Wilsonin itsens{\u228\'e4} my{\u246\'f6}hemm{\u228\'e4}t kirjoitukset, joissa h{\u228\'e4}n on reagoinut \softline
teoksestaan syntyneeseen keskusteluun ja reflektoinut my{\u246\'f6}s jonkin verran omaa toimintaansa. \softline
Keskeist{\u228\'e4} artikkelissani on sen pohtiminen, miksi Kalevalan ja kansanrunouden tutkimuksen poliittisen \softline
ulottuvuuden analyysi j{\u228\'e4}i ennen Wilsonin kontribuutiota niin vaisuksi ja miksi Wilsonin teos oli alkuun \softline
niin vaikea suomalaisille folkloristeille. Kritiikin taustoittamiseksi paneudun my{\u246\'f6}s jonkin verran niihin \softline
kysymyksiin, jotka n{\u228\'e4}ytt{\u228\'e4}v{\u228\'e4}t muodostuneen erimielisyyden aiheeksi Wilsonin ja suomalaisten \softline
folkloristien v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4}. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kansallisuusaate suomalaisen folkloristiikan oppihistoriassa\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Ensimm{\u228\'e4}inen folkloren keruun ja tutkimuksen merkityst{\u228\'e4} kansallisuusaatteelle jollakin tavoin \softline
systemaattisesti tutkinut folkloristi oli Jouko Hautala. H{\u228\'e4}nen oppihistoriansa (Hautala 1954) k{\u228\'e4}sitteli \softline
varsin selke{\u228\'e4}sti etenkin Turun akatemian piiriss{\u228\'e4} virinnytt{\u228\'e4} kansanrunouden keruu- ja \softline
julkaisutoimintaa ja sen toimijoiden nationalistista aktiivisuutta. Kaksi vuotta my{\u246\'f6}hemmin ilmestyi \softline
Annamari Sarajaksen tutkimus }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Suomen kansanrunouden tuntemus 1500{\u8211\'96}1700-lukujen kirjallisuudessa}{\plain \fs24 \f1\lang1033 , \softline
mutta kansallisuusaate ei ajallisen rajauksenkaan vuoksi tule teoksessa merkitt{\u228\'e4}v{\u228\'e4}sti esille (Sarajas \softline
1956). Hautalan mukaan idea suomalaisuudesta erityisen{\u228\'e4} kansallisuutena el{\u228\'e4}hdytti aktivisteja \softline
erityisesti 1800-luvun alkupuolella ja sai heid{\u228\'e4}t ker{\u228\'e4}{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n ja tutkimaan sit{\u228\'e4}, mik{\u228\'e4} oli heid{\u228\'e4}n \softline
mielest{\u228\'e4}{\u228\'e4}n nykykielell{\u228\'e4} sanottuna arvokkainta suomalaista kulttuuriperint{\u246\'f6}{\u228\'e4} {\u8211\'96} vaikkei sellaista termi{\u228\'e4} \softline
viel{\u228\'e4} k{\u228\'e4}ytetty. My{\u246\'f6}hemmin suomalaisen nationalismin ja folkloristiikan v{\u228\'e4}lisi{\u228\'e4} yhteyksi{\u228\'e4} ovat \softline
kirjoituksissaan valottaneet erityisesti Seppo Knuuttila artikkelissaan, joka k{\u228\'e4}sitteli suomalaisen \softline
kansanrunoudentutkimuksen suuntauksia ja ideologiaa 1930-luvulla (Knuuttila 2008; alunp. 1999) ja \softline
Pertti Anttonen teoksessaan, joka k{\u228\'e4}sitteli folklorea ja nationalismia osana modernisaatioprosessia ja \softline
modernin kansallisvaltion muodostumista, sek{\u228\'e4} yleisest{\u228\'e4} n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulmasta ett{\u228\'e4} Suomen osalta erityisesti \softline
(Anttonen 2005). Anttonen on toisaalla tarkastellut yksityiskohtaisemmin tutkijoiden n{\u228\'e4}kemyst{\u228\'e4} \softline
Kalevalan autenttisuudesta ja luonteesta yht{\u228\'e4}{\u228\'e4}lt{\u228\'e4} kirjallisena eepoksena, toisaalta kansanrunouden \softline
esityksen{\u228\'e4} (Anttonen 2014). \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Hautala k{\u228\'e4}sitteli oppihistoriallisessa teoksessaan avoimesti ideologista maaper{\u228\'e4}{\u228\'e4} ja Kalevalan \softline
ideologista merkityst{\u228\'e4} suomalaiselle kansallisuusaatteelle ja esitti asiaa hyvin kuvaavia sitaatteja 1800-luvun alkupuolen ja puoliv{\u228\'e4}lin fennomaanien aatteellisista kirjoituksista, joita etenkin {\u8221\'94}Turun \softline
romantiikan{\u8221\'94} edustajat kirjoittivat. T{\u228\'e4}ss{\u228\'e4} kohdassa teosta tulee esiin silloisten fennomaanien tarve \softline
tehd{\u228\'e4} eroa ruotsalaisiin {\u8211\'96} ilmi{\u246\'f6}, jota Lauri Honko kutsui my{\u246\'f6}hemmin {\u8221\'94}identiteettikriisiksi{\u8221\'94} jonka 
irtaantuminen Ruotsista ja liittyminen Ven{\u228\'e4}j{\u228\'e4}{\u228\'e4}n oli aiheuttanut (Honko 1998, 169). \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kalevalan kansallisen ideologisen merkityksen selkeimp{\u228\'e4}n{\u228\'e4} esimerkkin{\u228\'e4} on Hautalan esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4} sitaatti \softline
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehen Johan Lins{\u233\'e9}nin lausumasta: \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Suomalaisten muinaisrunojen aarteella on niin suuri merkitys, ett{\u228\'e4} kotimainen kirjallisuus ei ainoastaan \softline
ole {\u228\'e4}{\u228\'e4}rett{\u246\'f6}m{\u228\'e4}sti rikastunut, vaan milteip{\u228\'e4} saavuttanut eurooppalaisen aseman. Ei ole liian rohkeata \softline
sanoa, ett{\u228\'e4} t{\u228\'e4}m{\u228\'e4} kirjallisuus vasta nyt on kehdostansa noussut. Suomi, n{\u228\'e4}iden kertomarunojen \softline
omistajana, on kohonnein itsetunnoin oikein oppiva k{\u228\'e4}sitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n muinaisuuttaan ja siten my{\u246\'f6}s \softline
tulevaista hengenkehityst{\u228\'e4}{\u228\'e4}n. Se voi sanoa itsellens{\u228\'e4}: minullakin on historia. (Hautala 1954, 116.) \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Hautala antaa sitaatteina lukuisia esimerkkej{\u228\'e4} siit{\u228\'e4}, mit{\u228\'e4} aktivistit ajattelivat suomalaisuudesta \softline
erityisesti suhteessa ruotsalaisuuteen, johon ruvettiin suhtautumaan kriittisesti Suomen jouduttua \softline
Ruotsista eroon ja tultua liitetyksi Ven{\u228\'e4}j{\u228\'e4}{\u228\'e4}n 1809 rauhanteossa. Hautala jatkaa analyyttist{\u228\'e4} \softline
tarkasteluaan viel{\u228\'e4} Kalevalan ilmestymiseen ja siit{\u228\'e4} seuranneeseen keskusteluun. Pertti Karkama on \softline
teoksessaan }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kansakunnan asialla}{\plain \fs24 \f1\lang1033  (Karkama 2001) k{\u228\'e4}sitellyt laajasti ja syv{\u228\'e4}llisesti kansanrunouden \softline
ker{\u228\'e4}{\u228\'e4}misen ja tutkimisen sek{\u228\'e4} kansallisuusaatteen v{\u228\'e4}list{\u228\'e4} kytk{\u246\'f6}st{\u228\'e4} erityisesti 1800-luvun alkupuolella \softline
ja Elias L{\u246\'f6}nnrotin toiminnassa. Karkaman mukaan L{\u246\'f6}nnrotilla oli tietoinen pyrkimys luoda \softline
suomalaisille oma historia (Karkama 2001, 258{\u8211\'96}259). T{\u228\'e4}ss{\u228\'e4} L{\u246\'f6}nnrot onnistui hyvin, koska yleis{\u246\'f6} otti \softline
tuoreeltaan Kalevalan vastaan nimenomaan suomalaisten varhaisen historian esityksen{\u228\'e4}. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Hieman yll{\u228\'e4}tt{\u228\'e4}en ideologinen n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulma h{\u228\'e4}vi{\u228\'e4}{\u228\'e4} oppihistoriassa kokonaan n{\u228\'e4}kyvist{\u228\'e4} Hautalan \softline
tarkastellessa 1800-luvun j{\u228\'e4}lkipuolella esitettyj{\u228\'e4} tulkintoja Kalevalasta ja varsinkin sen my{\u246\'f6}t{\u228\'e4}, kun \softline
Julius Krohn teki 1870-luvulla selke{\u228\'e4}ksi eron Kalevalan ja kansanrunojen v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4} ja rupesi kehitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n \softline
uutta tieteenalaa, kansanrunoudentutkimusta. Hautala on otsikoinut t{\u228\'e4}h{\u228\'e4}n ajankohtaan liittyv{\u228\'e4}n osan \softline
teoksestaan {\u8221\'94}Kansanrunoustiede syntyy{\u8221\'94}, ja h{\u228\'e4}n on ilmeisesti ajatellut, ettei aatteellista ja \softline
yhteiskunnallista toimintaa tarvitse en{\u228\'e4}{\u228\'e4} sen j{\u228\'e4}lkeen ottaa huomioon. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Niin ollen, kun Kalevalan ja kansanrunouden tieteellinen tutkimus l{\u228\'e4}hti v{\u228\'e4}hitellen liikkeelle 1800-luvun j{\u228\'e4}lkipuoliskolla, Hautala h{\u228\'e4}ivytti n{\u228\'e4}kyvist{\u228\'e4} kokonaan sen aatteellisen ty{\u246\'f6}n ja kirjoitukset, joita \softline
suomalaiset kansanrunouden tutkijat ja harrastajat edelleen tuottivat. H{\u228\'e4}nen ratkaisuaan voidaan \softline
perustella sill{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} h{\u228\'e4}n halusi keskitty{\u228\'e4} nimenomaan tutkimuksen historiaan, mutta valittua \softline
n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulmaa voidaan pit{\u228\'e4}{\u228\'e4} varsin kapeana siihen verrattuna, miten h{\u228\'e4}n tarkasteli 1800-luvun \softline
alkupuolen keruu- ja julkaisutoimintaa ja sen aatteellista taustaa. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Toisaalta n{\u228\'e4}ytt{\u228\'e4}{\u228\'e4} silt{\u228\'e4}, ettei 1800-luvun j{\u228\'e4}lkipuoli ollut suomalaisuusaatteen kannalta niin kiihke{\u228\'e4}{\u228\'e4} \softline
aikaa kuin vuosisadan alkupuoli ja puoliv{\u228\'e4}li. Kenties Suomen autonomian ja erilaisten kansallisten \softline
instituutioiden kehittyminen erityisesti Keisari Aleksanteri II:n aikana 1855{\u8211\'96}1881 rauhoitti suomalaisia \softline
kansallishenkisi{\u228\'e4} aktivisteja ja sai heid{\u228\'e4}t suuntaamaan tarmonsa k{\u228\'e4}yt{\u228\'e4}nn{\u246\'f6}llisempiin asioihin. \softline
Suomalaisten kansanrunouden tutkijoiden ei 1800-luvun j{\u228\'e4}lkipuolella tarvinnut omistautua \softline
kansallisuusaatteelle, kun siit{\u228\'e4} pitiv{\u228\'e4}t huolen muut fennomaanit. Suomalaisuus ei ollut en{\u228\'e4}{\u228\'e4} Kalevalan \softline
ja siit{\u228\'e4} kiinnostuneen {\u228\'e4}lymyst{\u246\'f6}n varassa. Fennomaanit j{\u228\'e4}rjest{\u228\'e4}ytyiv{\u228\'e4}t poliittisesti ja rupesivat \softline
v{\u228\'e4}hitellen kehitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n modernia poliittista ohjelmaa ja toimintaa. (Ks. esim. Liikanen 1995, 321{\u8211\'96}332.) \softline
Lis{\u228\'e4}ksi Julius Krohnin johdolla ruvettiin kehitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n itsen{\u228\'e4}ist{\u228\'e4} tieteenalaa, kansanrunoudentutkimusta, \softline
joka kohdisti huomionsa kansanrunojen kehittymiseen ja kulkeutumiseen. Kalevalaa kirjallisena \softline
eepoksena ei en{\u228\'e4}{\u228\'e4} pidetty muotoutumassa olleella tieteenalalla kiinnostavana tutkimuksen kohteena, ja 
se j{\u228\'e4}i kirjallisuudentutkijoiden asiaksi.  \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kalevalasta tuli v{\u228\'e4}hitellen {\u8221\'94}v{\u228\'e4}liinputoaja{\u8221\'94} suomalaisessa tutkimuksessa, kun kansanrunoudentutkijat \softline
Julius Krohnista alkaen rajasivat sen pois omasta tutkimuskent{\u228\'e4}st{\u228\'e4}{\u228\'e4}n. Kirjallisuudentutkijat ovat \softline
puolestaan usein olleet sit{\u228\'e4} mielt{\u228\'e4}, ettei Kalevala ole L{\u246\'f6}nnrotin omaa luovaa ty{\u246\'f6}t{\u228\'e4} koska se perustuu \softline
niin selv{\u228\'e4}sti kansanrunoaineistoon. Kirjallisuudentutkimuksen puolella erityisesti V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} Kaukonen \softline
perehtyi L{\u246\'f6}nnrotin tapaan tuottaa Kalevala ja selvitti s{\u228\'e4}e s{\u228\'e4}keelt{\u228\'e4}, mist{\u228\'e4} kansanrunomuistiinpanosta \softline
kukin Kalevalan s{\u228\'e4}e on per{\u228\'e4}isin (Kaukonen 1956; Kaukonen 1979a). Kaukonen torjui ajatuksen \softline
Kalevalasta muinaisrunouden ja -ajan kuvastimena ja oli sit{\u228\'e4} mielt{\u228\'e4}, ettei luotettavia tuloksia \softline
Kalevalan ja kansanrunojen suhteen voitu saada juurikaan kauempaa menneisyydest{\u228\'e4} kuin mihin \softline
runojen muistiinpanot yltiv{\u228\'e4}t. H{\u228\'e4}n my{\u246\'f6}s paheksui sit{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} folkloristit j{\u228\'e4}ttiv{\u228\'e4}t Kalevalan huomiotta \softline
(Kaukonen 1979b). (Ks. my{\u246\'f6}s H{\u228\'e4}m{\u228\'e4}l{\u228\'e4}inen 2020; Stark 2019.)\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson puolestaan antaa useita esimerkkej{\u228\'e4} siit{\u228\'e4}, kuinka Julius Krohn piti Kalevalaa t{\u228\'e4}rke{\u228\'e4}n{\u228\'e4} \softline
suomalaisten kansallisen identiteetin kannalta (Wilson 1985, 36, 44{\u8211\'96}45). Lis{\u228\'e4}ksi Wilson esittelee sit{\u228\'e4}, \softline
miten Kalevalaa ylistettiin kansallisesta n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulmasta erilaisissa yleistajuisissa kirjoituksissa, joita \softline
eiv{\u228\'e4}t kuitenkaan laatineet varsinaiset kansanrunouden tutkijat. T{\u228\'e4}llaisia tekstej{\u228\'e4} oli esimerkiksi Z. \softline
Topeliuksen }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Maamme-kirjassa}{\plain \fs24 \f1\lang1033  (1875); niiss{\u228\'e4} h{\u228\'e4}ivytettiin n{\u228\'e4}kyvist{\u228\'e4} ero Kalevalan ja kansanrunouden \softline
v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4} ja esitettiin Kalevala er{\u228\'e4}{\u228\'e4}nlaisena dokumenttina suomalaisten esihistoriallisesta menneisyydest{\u228\'e4}. \softline
My{\u246\'f6}s Satu Apo on ollut sit{\u228\'e4} mielt{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} Topeliuksen }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Maamme}{\plain \fs24 \f1\lang1033 -kirja levitti kouluopetuksessa \softline
n{\u228\'e4}kemyst{\u228\'e4} Kalevalasta kansanomaisena muinaisrunoutena ja uudelleen l{\u246\'f6}ydettyn{\u228\'e4} eepoksena (Apo \softline
2008, 368).\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kuvatessaan Kalevalan merkityst{\u228\'e4} suomalaisten kansallisen identiteetin kannalta Wilson esitti 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta miltei pelk{\u228\'e4}st{\u228\'e4}{\u228\'e4}n muiden kuin folkloristi-kansanrunoudentutkijoiden tekstej{\u228\'e4}. L{\u228\'e4}hinn{\u228\'e4} heit{\u228\'e4} oli Eliel Aspelin-Haapkyl{\u228\'e4}, joka Wilsonin mukaan \softline
oli Julius Krohnin l{\u228\'e4}heinen ty{\u246\'f6}toveri (Wilson 1985, 37{\u8211\'96}38). Hautalan mukaan Aspelin-Haapkyl{\u228\'e4} oli \softline
varsinaisesti taidehistorian tutkija (Hautala 1954, 183). Wilsonin teoksen sis{\u228\'e4}lt{\u246\'f6} ei t{\u228\'e4}m{\u228\'e4}n ajanjakson \softline
osalta lopultakaan poikennut radikaalisti Hautalan oppihistoriasta. Hautala esitteli tutkijoita ja teoksia \softline
monipuolisemmin ja laajemmin, eik{\u228\'e4} Wilson kansallisuusaatteen ja fennomaanisen toiminnan kannalta \softline
tuonut esiin mit{\u228\'e4}{\u228\'e4}n sellaista, joka selv{\u228\'e4}sti puuttuisi Hautalan teoksesta 1800-luvun j{\u228\'e4}lkipuolen \softline
folkloristiikan historian kuvauksessa. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Dramaattisin kannanmuutos suomalaisessa folkloristiikassa tapahtui 1900-luvun toisella \softline
vuosikymmenell{\u228\'e4}, kun siihen asti kertovan runouden myyttisyytt{\u228\'e4} ja keskiaikaisuutta korostanut Kaarle \softline
Krohn tuli sille kannalle, ett{\u228\'e4} runous olikin historiallista luonteeltaan ja kuvasi ensimm{\u228\'e4}isen \softline
vuosituhannen loppuvuosisatojen eli pakanallisen viikinkiajan seikkailuja ja sotia. Samassa yhteydess{\u228\'e4} \softline
Krohn muutti jonkin verran n{\u228\'e4}kemyst{\u228\'e4}{\u228\'e4}n runojen kulkeutumisesta l{\u228\'e4}nnest{\u228\'e4} it{\u228\'e4}{\u228\'e4}n suomalais-karjalais-inkeril{\u228\'e4}is-virolaisella alueella. (Hautala 1954, 249{\u8211\'96}250.) Hautala ei Kaarle Krohnin n{\u228\'e4}kemyksen \softline
muutosta esitelless{\u228\'e4}{\u228\'e4}n tuonut mitenk{\u228\'e4}{\u228\'e4}n esiin yhteiskunnallista ja aatteellista kontekstia, jossa Krohnin \softline
k{\u228\'e4}{\u228\'e4}nn{\u246\'f6}s tapahtui: toinen sortokausi ja lopulta ensimm{\u228\'e4}isen maailmansodan aiheuttamat rajoitukset \softline
yhteiskunnalliselle ja aatteelliselle toiminnalle sek{\u228\'e4} uhka Suomen kansalliselle olemassaololle. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilsonin mukaan Hautala viittasi vuonna 1968 ilmestyneess{\u228\'e4} oppihistoriansa englanninkielisess{\u228\'e4} \softline
versiossa yhteiskunnalliseen ja ideologiseen kontekstiin (Hautala 1968, 117, 134, 140; Wilson 1987, \softline
405). Itse asiassa Hautala ei vuonna 1968 viitannut suoraan Suomen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, 
ennen kaikkea toiseen sortokauteen ja suomalaisten kamppailuun kansallisen olemassaolon puolesta, \softline
vaan Euroopassa levinneeseen uuteen romantiikan aaltoon, joka johti Suomessa voimakkaaseen \softline
kansallisromanttiseen suuntaukseen taiteissa ja humanistisissa tieteiss{\u228\'e4} (Hautala 1968, 134, 140). \softline
Samanlainen n{\u228\'e4}kemys Hautalalla oli vuosikymmen aikaisemmin ilmestyneess{\u228\'e4} saksankielisess{\u228\'e4} \softline
oppihistorian esityksess{\u228\'e4}{\u228\'e4}n (Hautala 1958). Niin ollen Wilson on ilmeisesti ollut ensimm{\u228\'e4}inen \softline
folkloristi, joka on tuonut esiin selke{\u228\'e4}n syy-seuraus-suhteen Kaarle Krohnin kannanmuutoksen ja \softline
yhteiskunnan tarpeiden v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4} {\u8211\'96} kuinka julkisuudessa suorastaan vaadittiin Krohnia muuttamaan \softline
n{\u228\'e4}kemyst{\u228\'e4}{\u228\'e4}n {\u8211\'96} ja Wilson on perustellut n{\u228\'e4}kemyksens{\u228\'e4} havainnollisilla sitaateilla 1910-luvun \softline
mediakirjoituksista: Into K. Inha hy{\u246\'f6}kk{\u228\'e4}si vuonna 1910 }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Uudessa Suomettaressa}{\plain \fs24 \f1\lang1033  kiivaasti Kaarle \softline
Krohnin n{\u228\'e4}kemyksi{\u228\'e4} vastaan v{\u228\'e4}itt{\u228\'e4}en h{\u228\'e4}nen tuloksiaan {\u8221\'94}mahdottomiksi anakronismeiksi{\u8221\'94}, ja seitsem{\u228\'e4}n \softline
vuotta my{\u246\'f6}hemmin muuan johtavista poliitikoista, J. R. Danielsson-Kalmari, esitti {\u8221\'94}suuren yleis{\u246\'f6}n \softline
nimess{\u228\'e4}{\u8221\'94} toivomuksen Kalevalan osoittamisesta historialliseksi luonteeltaan (Wilson 1985, 64{\u8211\'96}66).\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson oli tutkimuksessa ehk{\u228\'e4} parhaimmillaan kuvatessaan yleist{\u228\'e4} ilmapiiri{\u228\'e4} ja henkist{\u228\'e4} kontekstia, \softline
jossa folkloristit toimivat 1900-luvun alkupuolella. H{\u228\'e4}n esitti runsaasti viitteit{\u228\'e4} lehtiaineistoon ja \softline
muuhun populaarikirjoitteluun ja kuvaavia sitaatteja siit{\u228\'e4}, miten yhteiskunta tuntui edellytt{\u228\'e4}v{\u228\'e4}n \softline
tietynlaisia tuloksia tutkijoilta. Wilson oli varmasti oikeassa olettaessaan, ett{\u228\'e4} koulujen opettajat olivat \softline
merkitt{\u228\'e4}v{\u228\'e4} toimija yksinkertaistetun ja v{\u228\'e4}{\u228\'e4}ristyneen nationalistisen Kalevala-k{\u228\'e4}sityksen levitt{\u228\'e4}misess{\u228\'e4} \softline
(Wilson 1985, 99{\u8211\'96}101). N{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulma ja aineiston k{\u228\'e4}ytt{\u246\'f6} j{\u228\'e4}ttiv{\u228\'e4}t kuitenkin katveeseen sen, mik{\u228\'e4} oli \softline
Wilsonin tarkasteleman diskurssin osuus ja merkitys koko yhteiskunnan kannalta, ketk{\u228\'e4} yhteiskunnassa \softline
jakoivat t{\u228\'e4}m{\u228\'e4}n n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulman. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilsonin kaksi keskeist{\u228\'e4} teesi{\u228\'e4} olivat kansanrunouden ja Kalevalan v{\u228\'e4}lisen periaatteellisen eron \softline
h{\u228\'e4}m{\u228\'e4}rt{\u228\'e4}minen folkloristien laatimissa juhlapuheissa ja propagandistisissa kirjoituksissa: Kalevalan \softline
katsottiin kuvaavan dokumentaarisesti muinaisten suomalaisten esihistoriallista el{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}, ja vanhan \softline
epiikan ja Kalevalan k{\u228\'e4}ytt{\u246\'f6} kansallishenkisess{\u228\'e4}, ajoittain sotaisassa propagandassa perustelemassa \softline
suomalaisten suuruutta ja haaveillun Suur-Suomen oikeutusta. Wilsonin huomion kohteena olivat \softline
ennen kaikkea Kaarle Krohn, E. N. Set{\u228\'e4}l{\u228\'e4}, V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} Salminen, Jalmari Jaakkola ja Martti Haavio; heist{\u228\'e4} \softline
Jaakkola oli historian tutkija. Wilson katsoo etenkin folkloristien tehneen tieteellisiss{\u228\'e4} kirjoituksissaan \softline
hyvin selv{\u228\'e4}ksi periaatteellisen eron Kalevalan ja kansanrunouden v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4} mutta h{\u228\'e4}m{\u228\'e4}rt{\u228\'e4}neen sit{\u228\'e4} \softline
laajalle yleis{\u246\'f6}lle laadituissa teksteiss{\u228\'e4}{\u228\'e4}n. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Matti Kuusen Wilson mainitsi lyhyesti {\u8221\'94}vihaisena nuorena miehen{\u228\'e4}{\u8221\'94} ja Akateemisen Karjalaseuran \softline
(AKS) aktiivina; Wilson toi esiin Kuusen my{\u246\'f6}hemmin s{\u228\'e4}vyis{\u228\'e4}sti my{\u246\'f6}nt{\u228\'e4}neen nuoruuden liiallisen \softline
kiivailunsa. Wilsonin esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}n lainauksen mukaan Kuusi vaati Kalevalaa luettavaksi kouluissa \softline
historiana historianopetuksen yhteydess{\u228\'e4}. (Wilson 1985, 136{\u8211\'96}137.) Matti Kuusesta tuli 1900-luvun \softline
j{\u228\'e4}lkipuolella Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen professori, \softline
lopulta akateemikko, johtava suomalainen folkloristi ja merkitt{\u228\'e4}v{\u228\'e4} epiikan tutkija. Wilson esitteli \softline
laajasti Kuusen sotaisaa kirjoitusta 1930-luvulta, jolloin Kuusi oli opiskelija ja AKS:n j{\u228\'e4}sen mutta \softline
i{\u228\'e4}lt{\u228\'e4}{\u228\'e4}n vasta v{\u228\'e4}h{\u228\'e4}n yli 20 vuotta. Wilsonin kriitikot ovat kiinnitt{\u228\'e4}neet huomiota siihen, ettei nuoren \softline
opiskelijan teksti{\u228\'e4} voida pit{\u228\'e4}{\u228\'e4} edustavana n{\u228\'e4}ytteen{\u228\'e4} h{\u228\'e4}nen vaikutuksestaan folkloristiikan kehitykseen. \softline
Luulen Wilsonin valinneen Matti Kuusen huomionsa kohteeksi sen vuoksi, ett{\u228\'e4} Kuusesta tuli \softline
my{\u246\'f6}hemmin niin merkitt{\u228\'e4}v{\u228\'e4} suomalaisen folkloristiikan ja kulttuuri{\u228\'e4}lymyst{\u246\'f6}n edustaja. Varmasti moni \softline
muukin AKS:l{\u228\'e4}inen opiskelija kirjoitteli 1930-luvun loppupuolella kansalliskiihkoisia kirjoituksia, \softline
mutta niit{\u228\'e4} ei Wilson ottanut esiin. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Folkloristien kirjoitusten ohella Wilson k{\u228\'e4}ytti aineistonaan muita tekstej{\u228\'e4} kuten kouluille tarkoitettuja \softline
oppaita, sanomalehtiselostuksia Kalevalan p{\u228\'e4}iv{\u228\'e4}n vietosta ja jopa marsalkka Mannerheimin \softline
p{\u228\'e4}iv{\u228\'e4}k{\u228\'e4}skyj{\u228\'e4} vuosilta 1918 ja 1941 (Wilson 1985, 127, 147). N{\u228\'e4}m{\u228\'e4} olivat tietysti paikallaan \softline
kuvaamaan aikakauden yleist{\u228\'e4} aatteellista ilmapiiri{\u228\'e4} ja sosiaalista kontekstia, jossa folkloristit eliv{\u228\'e4}t ja \softline
toimivat, mutta folkloristiikkaan n{\u228\'e4}ill{\u228\'e4} ei ollut suoranaista suhdetta, eik{\u228\'e4} folkloristiikan voida katsoa \softline
olevan niist{\u228\'e4} vastuussa. Wilson kuvasi suhteellisen paljon Akateemisen Karjala-Seuran toimintaa \softline
Suomessa 1920{\u8211\'96}1930-luvuilla mutta ei ottanut kantaa siihen, ketk{\u228\'e4} ja kuinka laajalti kannattivat sen \softline
aatteita yhteiskunnassa. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Akateeminen Karjala-seura oli erityisesti yliopistonuorison j{\u228\'e4}rjest{\u246\'f6}, joka oli radikaalin oikeistolainen, \softline
v{\u228\'e4}hitellen yh{\u228\'e4} selvemmin ruotsin kielen vastainen ja kannatti vakaasti Suur-Suomi-ajatusta. T{\u228\'e4}h{\u228\'e4}n \softline
liittyi Risto Alapuron mukaan {\u8221\'94}hehkuva ven{\u228\'e4}l{\u228\'e4}isviha{\u8221\'94}, jota vaali AKS:n sis{\u228\'e4}lle synnytetty salaseura, \softline
{\u8221\'94}Vihan Veljet{\u8221\'94}. (Alapuro 1973, 92, 124{\u8211\'96}127.) AKS:n aktiivi Martti Haavio piti itsen{\u228\'e4}isyysp{\u228\'e4}iv{\u228\'e4}n{\u228\'e4} \softline
1929 puheen, jossa h{\u228\'e4}n hy{\u246\'f6}kk{\u228\'e4}si kiivaasti eduskuntaa ja sen sosialistis-ruotsalais-kommunistista \softline
kolmiliittoa vastaan (Alapuro 1973, 127). AKS oli korostetun Neuvostoliiton-vastainen (Alapuro 1973, \softline
133). AKS:n ideologia koki huipentumansa jatkosodan aikana, kun sen aktiivij{\u228\'e4}senet p{\u228\'e4}{\u228\'e4}siv{\u228\'e4}t luomaan \softline
Suur-Suomea valloitettuun Neuvosto-Karjalaan. Kalevala oli symbolisesti t{\u228\'e4}rke{\u228\'e4} teos AKS:l{\u228\'e4}isille, \softline
koska sen ja karelianismin kautta saatiin Karjala ideologisesti sidotuksi tiiviisti Suomen yhteyteen. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilsonin teoksen vastaanotto Suomessa\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilsonin teoksen suomennoksen ilmestytty{\u228\'e4} vuonna 1985 siit{\u228\'e4} tiett{\u228\'e4}v{\u228\'e4}sti keskusteltiin Helsingin \softline
yliopistossa kansanrunoustieteen laitoksella Matti Kuusen johtamassa tutkijaseminaarissa, niin \softline
kutsutussa tiistaipiiriss{\u228\'e4}. Seppo Knuuttilan muistaman mukaan ainakin Leea Virtanen olisi ollut hyvin \softline
kriittinen teosta kohtaan ja pit{\u228\'e4}nyt kohtuuttomana sit{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} teoksessa ideologisista ylily{\u246\'f6}nneist{\u228\'e4} \softline
syytetyt henkil{\u246\'f6}t eiv{\u228\'e4}t en{\u228\'e4}{\u228\'e4} kyenneet puolustautumaan (Knuuttila 2020). Matti Kuusi taas oli \softline
liberaaliin tapaansa ottanut teoksen my{\u246\'f6}nteisesti vastaan keskustelun pohjaksi (Timonen 2020). \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Seppo Knuuttilan mukaan (2008, 447) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli kielt{\u228\'e4}ytynyt teoksen \softline
julkaisemisesta, perusteluna oli se, ett{\u228\'e4} kirjoittaja oli virheellisesti sekoittanut tieteellisten ja \softline
ideologisten tekstien tarkastelun. SKS:n hallituksen kokousaineistoista vuosilta 1976{\u8211\'96}1985 ei l{\u246\'f6}ydy \softline
mit{\u228\'e4}{\u228\'e4}n merkint{\u246\'f6}j{\u228\'e4} siit{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} Wilsonin kirjaa olisi esitetty julkaistavaksi ja ett{\u228\'e4} hallitus olisi tehnyt \softline
kielteisen p{\u228\'e4}{\u228\'e4}t{\u246\'f6}ksen. Niin ollen p{\u228\'e4}{\u228\'e4}t{\u246\'f6}s olla julkaisematta Wilsonin teoksen suomennosta lienee \softline
syntynyt ep{\u228\'e4}virallisten keskustelujen perusteella, ilman ett{\u228\'e4} kukaan olisi tehnyt suomennoksen \softline
julkaisemisesta virallista ehdotusta, joka sitten olisi edennyt SKS:n hallitukseen hyv{\u228\'e4}ksytt{\u228\'e4}v{\u228\'e4}ksi, kuten \softline
SKS:ssa viel{\u228\'e4} 1980-luvulla oli tapana. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Vuonna 1977 ilmestyi kolme suomalaista arvostelua Wilsonin alkuper{\u228\'e4}isest{\u228\'e4} teoksesta, Pekka Tarkan \softline
kirjoittama }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Helsingin Sanomissa}{\plain \fs24 \f1\lang1033  (Tarkka 1977), Jussi Raumolinin }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kanava}{\plain \fs24 \f1\lang1033 -lehdess{\u228\'e4} (Raumolin 1977) \softline
ja Olli Alhon }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Acta Sociologica}{\plain \fs24 \f1\lang1033 -lehdess{\u228\'e4}. Tarkka esitti ty{\u246\'f6}st{\u228\'e4} varsin my{\u246\'f6}nteisen arvion, jossa h{\u228\'e4}n ei \softline
kyseenalaistanut Wilsonin menetelm{\u228\'e4}{\u228\'e4}, aineiston rajausta tai muita perusasioita. H{\u228\'e4}n p{\u228\'e4}in vastoin kiitti \softline
ty{\u246\'f6}n perusteellisuutta ja selosti innostuneen oloisesti sen keskeisi{\u228\'e4} huomioita. {\u8221\'94}Maa vavahtelee \softline
Helsingin Hallituskadulla, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kunnianarvoisan runopyh{\u228\'e4}t{\u246\'f6}n vanhat \softline
perustukset t{\u228\'e4}risev{\u228\'e4}t, kun amerikkalainen professori William Wilson on julkaissut tutkimuksen \softline
kansallisen politiikan vaikutuksesta suomalaisen kansanrunouden tutkijoihin.{\u8221\'94} Tarkka esitti kritiikki{\u228\'e4} 
ainoastaan joitakin yksityiskohtia kohtaan, kuten vasemmistolaisen Kalevala-kirjoittelun niukka \softline
esittely ja teoksen lopussa esitetty yksipuolinen kuva 1970-luvun alkupuolen suomalaisesta \softline
folkloristiikasta. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kulttuuriantropologi Jussi Raumolin piti oikeana Wilsonin teoksen perusviesti{\u228\'e4}, Kalevalan ja \softline
kansanrunoudentutkimuksen tiivist{\u228\'e4} yhteytt{\u228\'e4}, mutta h{\u228\'e4}nen mielest{\u228\'e4}{\u228\'e4}n teoksen heikkouksia olivat \softline
selke{\u228\'e4}n metodologian puute ja aineiston yksipuolinen rajaus ja rajauksen perusteiden esittelem{\u228\'e4}tt{\u228\'e4} \softline
j{\u228\'e4}tt{\u228\'e4}minen (Raumolin 1977, 417{\u8211\'96}418). H{\u228\'e4}nen mukaansa Wilson oli tarkoituksella valinnut tarkastelun \softline
kohteeksi juuri sellaisia folkloristeja ja historiantutkijoita, joiden kirjoitukset tukivat h{\u228\'e4}nen \softline
p{\u228\'e4}{\u228\'e4}telmi{\u228\'e4}{\u228\'e4}n. Raumolin kritikoi teosta siit{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} siin{\u228\'e4} oli j{\u228\'e4}tetty sivuun monia merkitt{\u228\'e4}vi{\u228\'e4} 1900-luvun \softline
alkupuolen suomalaisia folkloristeja kuten Antti Aarne ja A. A. Koskenjaakko, ja Uno Harvakin tuli \softline
vain lyhyesti esille. Raumolinin esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4} syy n{\u228\'e4}iden tutkijoiden sivuuttamisesta lienee oikea: heid{\u228\'e4}n \softline
tuotantonsa ei juurikaan tukenut Wilsonin keskeisi{\u228\'e4} teesej{\u228\'e4}. (Raumolin 1977, 418.) He eiv{\u228\'e4}t olleet \softline
ilmeisesti kovin paljon mukana nationalistisessa diskurssissa, eiv{\u228\'e4}tk{\u228\'e4} heid{\u228\'e4}n tutkimuksissaan vanha \softline
kertova runous ja Kalevala olleet keskeisi{\u228\'e4}, tosin Uno Harvalla on joitakin julkaisuja h{\u228\'e4}{\u228\'e4}runoista ja \softline
sammosta sek{\u228\'e4} jonkin verran artikkeleita Kalevalaan liittyvist{\u228\'e4} aiheista (Hautala 1954, 315{\u8211\'96}319). \softline
Kuten Raumolin arvostelussaan tuo esiin, Wilson otti, valintaansa varsinaisesti perustelematta, \softline
tarkemman tutkimuksen kohteeksi ne suomalaiset folkloristit, jotka parhaiten sopivat h{\u228\'e4}nen \softline
n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulmaansa, ja tarkastelunsa h{\u228\'e4}n perusti paljolti muunlaisiin teksteihin kuin selv{\u228\'e4}sti tieteellisiin \softline
kirjoituksiin. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Raumolin pani merkille, ett{\u228\'e4} suomalainen nationalismin tutkimus oli ennen Wilsonin teoksen \softline
ilmestymist{\u228\'e4} varsin niukkaa. H{\u228\'e4}n arveli nationalistisen ideologian olleen itsest{\u228\'e4}{\u228\'e4}n selvyys Suomen \softline
itsen{\u228\'e4}isyyden alkuvuosikymmenin{\u228\'e4} ennen toista maailmansotaa, ja sodan j{\u228\'e4}lkeen sit{\u228\'e4} taas h{\u228\'e4}peiltiin ja \softline
siit{\u228\'e4} haluttiin vaieta. (Raumolin 1977, 420.) Raumolinin mielest{\u228\'e4} Wilsonin teos kaipasi kipe{\u228\'e4}sti lis{\u228\'e4}{\u228\'e4} \softline
kriittisi{\u228\'e4} arvioita: {\u8221\'94}Wilsonin teoksen ep{\u228\'e4}t{\u228\'e4}sm{\u228\'e4}llisyys ja liioittelu saattaa olla hyv{\u228\'e4} virike keskustelun \softline
k{\u228\'e4}ynnist{\u228\'e4}miseksi Suomessa, mutta teos on hieman vaarallinen ulkomaisen lukijan k{\u228\'e4}siss{\u228\'e4}. Siit{\u228\'e4} pit{\u228\'e4}isi \softline
nopeasti tehd{\u228\'e4} kriittisi{\u228\'e4} arvioita kansainv{\u228\'e4}lisiin julkaisuihin.{\u8221\'94} (Raumolin 1977, 418.) \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Olli Alho oli arvostelussaan yleiss{\u228\'e4}vylt{\u228\'e4}{\u228\'e4}n my{\u246\'f6}nteinen ja p{\u228\'e4}{\u228\'e4}osin referoiva ja keskittyi paljolti Kaarle \softline
Krohnin n{\u228\'e4}kemyksen muutokseen. Alho esitti kritiikki{\u228\'e4} ennen kaikkea siit{\u228\'e4}, ettei Wilson \softline
vasemmistolaisia n{\u228\'e4}kemyksi{\u228\'e4} selostaessaan ottanut huomioon lainkaan O. W. Kuusisen Kalevala-kirjoittelua. Alho my{\u246\'f6}s my{\u246\'f6}t{\u228\'e4}ili toisia suomalaisia kriitikkoja siin{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} Kalevalanp{\u228\'e4}iv{\u228\'e4}n puheiden \softline
ottaminen aineistoksi johti k{\u228\'e4}rjistykseen, vaikka h{\u228\'e4}n toisaalta piti sit{\u228\'e4} hyv{\u228\'e4}n{\u228\'e4} oivalluksena. Alhon \softline
mukaan Wilson j{\u228\'e4}tti sanomatta, ett{\u228\'e4} Krohnia lukuun ottamatta h{\u228\'e4}nen esittelem{\u228\'e4}ns{\u228\'e4} tutkijat eiv{\u228\'e4}t \softline
antaneet poliittisen n{\u228\'e4}kemyksen vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Itse asiassa Alho oli sit{\u228\'e4} mielt{\u228\'e4} \softline
Wilsonin perusteella, ett{\u228\'e4} runoaineisto antoi niin paljon sis{\u228\'e4}ll{\u246\'f6}n tulkinnan varaa ettei kenenk{\u228\'e4}{\u228\'e4}n \softline
tutkijan tarvinnut tehd{\u228\'e4} tietoisia tutkimuseettisi{\u228\'e4} kompromisseja ideologiansa ja tutkimuksensa v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4}. \softline
(Alho 1977, 297.)\line \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Amerikansuomalainen folkloristi Elli K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s Maranda oli vuonna 1978 arviossaan Wilsonin teoksesta \softline
osittain samoilla linjoilla Jussi Raumolinin kanssa siin{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} Wilson oli k{\u228\'e4}ytt{\u228\'e4}nyt erottelematta hyvin \softline
erilaisia tekstej{\u228\'e4} tutkimusaineistonaan. Niin ik{\u228\'e4}{\u228\'e4}n K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s Maranda toi esiin sen, ett{\u228\'e4} Wilsonin olisi \softline
pit{\u228\'e4}nyt erottaa toisistaan }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 kansallisuusaate (nationalism)}{\plain \fs24 \f1\lang1033  ja}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033  kansalliskiihko (chauvinism)}{\plain \fs24 \f1\lang1033  (K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s \softline
Maranda 1978, 63). Lis{\u228\'e4}ksi K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s Maranda kritikoi Wilsonia suomalaisten folkloristien kirjoitusten \softline
vahvasta, jopa liioittelevasta tulkinnasta. Yht{\u228\'e4} kaikki teos oli K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s Marandan mielest{\u228\'e4} arvokas, 
koska se oli harvinainen refleksiivisyydess{\u228\'e4}{\u228\'e4}n: folkloristiikka tarkasteli kriittisesti folkloristiikkaa \softline
itse{\u228\'e4}{\u228\'e4}n.{}{\plain \fs24 \super\f1\lang1033 3{\footnote \pard \fs20\s1 
{     }{\plain \fs24 \super\f1\lang1033 3}{}{\plain \fs24 \f1\lang1033 }{\plain \fs20 \f1\fs20\lang1033 \par
}\pard \fs20\s1 
{\plain \fs20 \f1\fs20\lang1033  Raumolinin, Tarkan, Alhon ja K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s-Marandan arvostelujen lis{\u228\'e4}ksi Helsingin yliopiston kirjaston Helka-haun avulla on \softline
l{\u246\'f6}ydett{\u228\'e4}viss{\u228\'e4} yhdeks{\u228\'e4}n muuta kirjoitusta Wilsonin teoksesta tai sen suomennoksesta vuosilta 1977{\u8211\'96}1987. Enemmist{\u246\'f6} n{\u228\'e4}ist{\u228\'e4} \softline
on ulkomaisissa julkaisuissa. Lukemieni kirjoitusten perusteella uskon, ett{\u228\'e4} Raumolinin, Tarkan ja K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s-Marandan \softline
arvostelut ovat artikkelini aiheen kannalta t{\u228\'e4}rkeimm{\u228\'e4}t. \par
}\pard \fs20\s1\sa240 
}}}
{\plain \fs24 \f1\lang1033  \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Hannes Sihvo julkaisi arvionsa Wilsonin teoksen suomennoksen ilmestytty{\u228\'e4} vuonna 1985 (Sihvo \softline
1985). Sihvon yleisarvio oli s{\u228\'e4}vylt{\u228\'e4}{\u228\'e4}n melko emotionaalinen ja sis{\u228\'e4}ll{\u246\'f6}lt{\u228\'e4}{\u228\'e4}n varsin kielteinen H{\u228\'e4}n piti \softline
Wilsonin tarkastelutapaa asenteellisena, niin ett{\u228\'e4} suomalaisesta tutkimuksesta pyrittiin l{\u246\'f6}yt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n \softline
mahdollisimman paljon kritikoitavaa. Aiempien kriitikkojen tapaan Sihvo arvosteli Wilsonia \softline
tieteellisesti keveiden, pateettisten populaaritekstien painottumisesta tutkimuksessa yhdenvertaisena \softline
aineistona tieteellisten kirjoitusten rinnalla. Sihvo kuitenkin my{\u246\'f6}nsi Wilsonille jonkinlaisen ansion \softline
pahimpien ylily{\u246\'f6}ntien esitt{\u228\'e4}misess{\u228\'e4} ja kannustuksessa kansalliseen itsetutkiskeluun. Kokonaisuutena \softline
h{\u228\'e4}n piti teosta yksipuolisena ja toivoi suomalaisten tutkijoiden viivyttelem{\u228\'e4}tt{\u228\'e4} tuottavan \softline
tasapainoisemman yleisesityksen Kalevalan syntyhistoriasta ja symbolisesta merkityksest{\u228\'e4}. Lis{\u228\'e4}ksi h{\u228\'e4}n \softline
suositteli lukijoille Heporaudan ja Haavion teosta }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevala {\u8211\'96} kansallinen aarre}{\plain \fs24 \f1\lang1033  ja siit{\u228\'e4} erityisesti \softline
Haavion kirjoitusta Kalevala-kultista. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilsonin teoksen suomennoksen kanssa samana vuonna ilmestyi Sihvon poleemisen arvion lis{\u228\'e4}ksi \softline
V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} Kaukosen arvostelu teoksesta. Kaukonenkin oli varsin kriittinen teosta kohtaan. Sen mukaan \softline
suomalaiset tutkijat olivat aatteellisista syist{\u228\'e4} pit{\u228\'e4}neet populaarikirjoittelussa yll{\u228\'e4} vanhentuneita \softline
k{\u228\'e4}sityksi{\u228\'e4}, jotka tutkijat itse tiesiv{\u228\'e4}t v{\u228\'e4}{\u228\'e4}riksi. Kaukosen mielest{\u228\'e4} Wilsonin esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4} kritiikki oli hyvin \softline
ter{\u228\'e4}v{\u228\'e4}{\u228\'e4} ja osui kohdalleen mutta tuntui 1980-luvulla j{\u228\'e4}lkij{\u228\'e4}tt{\u246\'f6}iselt{\u228\'e4}, kun tutkimuksessa oli yleisesti \softline
luovuttu 1930-luvun n{\u228\'e4}kemyksist{\u228\'e4}. (Kaukonen 1987a, 141-143.) Vuonna 1985 ilmestyi my{\u246\'f6}s \softline
Rauhantutkimus-lehdess{\u228\'e4} Arto Sepp{\u228\'e4}l{\u228\'e4}n lyhyt esittely Wilsonin tutkimuksesta. Sepp{\u228\'e4}l{\u228\'e4} tyytyi miltei \softline
pelk{\u228\'e4}st{\u228\'e4}{\u228\'e4}n selostamaan teoksen sis{\u228\'e4}lt{\u246\'f6}{\u228\'e4} ja aivan lopuksi kysyi, saattoiko tutkimus koskaan olla vailla \softline
mit{\u228\'e4}{\u228\'e4}n sidoksia ymp{\u228\'e4}r{\u246\'f6}iv{\u228\'e4}{\u228\'e4}n yhteiskuntaan. (Sepp{\u228\'e4}l{\u228\'e4} 1985).\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Urpo Vento selosti 1990-luvun alussa Kalevalaa k{\u228\'e4}sitelleess{\u228\'e4} artikkelissaan lyhyesti Wilsonin teosta \softline
(Vento 1992, 91). H{\u228\'e4}nen mukaansa Wilson l{\u246\'f6}ysi kansallishenkist{\u228\'e4} paatosta ja Suur-Suomi-puhetta \softline
1920{\u8211\'96}1930-lukujen suomalaisten folkloristien Kaarle Krohnin, V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} Salmisen ja Martti Haavion \softline
kirjoituksista. He esiintyiv{\u228\'e4}t usein erilaisissa juhlissa, ja silloin Kalevala, kansanrunous ja is{\u228\'e4}nmaa {\u8223\'20}oli \softline
kirjoitettu isoilla kirjaimilla{\u8221\'94}. Vennonkin mukaan Wilsonin suuri virhe oli luonteeltaan aivan erilaisten \softline
tekstien k{\u228\'e4}ytt{\u228\'e4}minen samanarvoisena tutkimusaineistona. Jos Wilson olisi tehnyt aineistostaan \softline
genreanalyysin, h{\u228\'e4}n olisi havainnut, ett{\u228\'e4} nationalistinen paatos esiintyi pelk{\u228\'e4}st{\u228\'e4}{\u228\'e4}n rituaalisissa \softline
teksteiss{\u228\'e4}. Tieteellisess{\u228\'e4} tuotannossaan n{\u228\'e4}m{\u228\'e4} henkil{\u246\'f6}t kirjoittivat aivan toisin, ja n{\u228\'e4}ist{\u228\'e4} teksteist{\u228\'e4} on \softline
vaikeampi havaita patrioottista painotusta. Urpo Vennon, SKS:n pitk{\u228\'e4}aikaisen p{\u228\'e4}{\u228\'e4}sihteerin, esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4} \softline
kritiikki antaa viitteit{\u228\'e4} siit{\u228\'e4}, miksi teoksen suomennos ei edennyt edes viralliseksi ehdotukseksi \softline
Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Kaikkiaan Vennon esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4} kritiikki oli paljolti samansuuntaista \softline
kuin Raumolinin ja K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s Marandan 1970-luvun lopulla arvosteluissaan kirjoittama, tosin h{\u228\'e4}n j{\u228\'e4}tti, \softline
toisin kuin aiemmat kriitikot,  huomiotta teoksen aiheen merkitt{\u228\'e4}vyyden ja refleksiivisen n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulman. \softline
Urpo Vento oli luultavasti lukenut Raumolinin ja K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s-Marandan arvostelut, eik{\u228\'e4} h{\u228\'e4}nelle n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}j{\u228\'e4}{\u228\'e4}n \softline
tuottanut vaikeuksia yhty{\u228\'e4} niihin, vain sanottavansa hieman eri tavoin muotoillen. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Elli-Kaija K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s Maranda oli suomalaisl{\u228\'e4}ht{\u246\'f6}inen folkloristi ja siten tunsi ennest{\u228\'e4}{\u228\'e4}n Wilsonin teoksen \softline
aihepiirin. Monille muille ulkomaisille folkloristeille ja antropologeille Kalevala ja suomalainen \softline
epiikan tutkimus olivat melko tuntematonta aluetta, ja se on vaikuttanut Wilsonin teoksesta esitettyihin \softline
arvioihin. Kulttuuriantropologi Daniel Crowley julkaisi American Anthropologist -lehdess{\u228\'e4} 1979 \softline
lyhyehk{\u246\'f6}n esittelyn, joka oli pelk{\u228\'e4}st{\u228\'e4}{\u228\'e4}n aiheen selostusta kirjan pohjalta. H{\u228\'e4}n piti tutkimusta hyv{\u228\'e4}n{\u228\'e4} \softline
n{\u228\'e4}ytt{\u246\'f6}n{\u228\'e4} siit{\u228\'e4}, mik{\u228\'e4} merkitys folkloresta etsityll{\u228\'e4} myyttisell{\u228\'e4} menneisyydell{\u228\'e4} voi olla kansalliselle \softline
identiteetille. {\u8211\'96} Crowleyll{\u228\'e4} n{\u228\'e4}ytti menneen arviossaan Kalevala ja folklore jonkin verran sekaisin \softline
vaikka h{\u228\'e4}n oli juuri lukenut Wilsonin kirjan. (Crowley 1979.)\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Varsinaiset folkloristit Suomen ulkopuolella osasivat arvostaa Wilsonin avausta folkloristiikan \softline
ideologisten kytkent{\u246\'f6}jen tutkimiseksi. Muistokirjoituksessaan Wilsonille 2017 Jill Terry Rudy totesi \softline
Elliot Oringiin viitaten Wilsonin olleen paljon aikaansa edell{\u228\'e4} politiikan ja folkloren v{\u228\'e4}lisen yhteyden \softline
tutkimisessa, tosin h{\u228\'e4}n my{\u246\'f6}nsi ett{\u228\'e4} jotkin Wilsonin v{\u228\'e4}itteist{\u228\'e4} olivat kiistanalaisia (Rudy 2017). Richard \softline
Bauman ylisti William Wilsonin Herderi{\u228\'e4} k{\u228\'e4}sitellytt{\u228\'e4} artikkelia ja v{\u228\'e4}it{\u246\'f6}skirjaan pohjannutta \softline
monografiaa suomalaisesta nationalismista ja folkloristiikasta folkloristiikan intellektuaalisen historian \softline
kriittisen tarkastelun merkkipaaluna (Bauman 2006). Yhteist{\u228\'e4} ulkomaisille arvioille n{\u228\'e4}ytt{\u228\'e4}{\u228\'e4} olleen \softline
Wilsonin teoksen aiheen ja tutkimusasetelman arvostaminen, koska se oli uusi avaus folkloristiikassa; \softline
samaa asiaa kiitti K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s Maranda arvostelussaan, joka kokonaisarviossaan sijoittui suomalaisten ja \softline
ulkomaisten v{\u228\'e4}liin. Sen sijaan ulkomaiset arvostelijat eiv{\u228\'e4}t kiinnitt{\u228\'e4}neet huomiota siihen, mik{\u228\'e4} sai \softline
suomalaiset tutkijat kriittisiksi: tutkimusaineiston muodostaminen ja sen edustavuus ja tulkinnan tapa. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilsonin teos her{\u228\'e4}tti kiinnostusta my{\u246\'f6}s historian tutkijoiden keskuudessa, folkloristiikan ulkopuolella. \softline
Marvin Rintala oli jonkin verran kriittisess{\u228\'e4} arviossaan kuvannut kirjaa ennen kaikkea tutkimukseksi \softline
siit{\u228\'e4}, miten Kalevalaa k{\u228\'e4}ytettiin hyv{\u228\'e4}ksi oikeistolaisen politiikan teossa Suomessa ja kuinka osa \softline
suomalaisista tuli siihen k{\u228\'e4}sitykseen, ett{\u228\'e4} Kalevala kertoi suomalaisten historiallisesta menneisyydest{\u228\'e4}. \softline
Teoksen ongelmia olivat puutteellinen k{\u228\'e4}sitteiden m{\u228\'e4}{\u228\'e4}rittely ja johdannon teht{\u228\'e4}v{\u228\'e4}nasettelun ja kirjan \softline
sis{\u228\'e4}ll{\u246\'f6}n keskin{\u228\'e4}inen vastaamattomuus (Rintala 1977.) Suomen ulkopolitiikkaa kriittisesti tarkastellut \softline
amerikkalainen historiantutkija Hans Peter Krosby selosti vuonna 1980 julkaistussa arvostelussaan \softline
(Krosby 1980) my{\u246\'f6}nteiseen s{\u228\'e4}vyyn Wilsonin tutkimusta ja n{\u228\'e4}kemyksi{\u228\'e4} siit{\u228\'e4}, miten vahvasti ideologia \softline
ja tutkimus olivat kietoutuneet toisiinsa suomalaisessa folkloristiikassa 1900-luvun alusta l{\u228\'e4}htien toisen \softline
maailmansodan p{\u228\'e4}{\u228\'e4}ttymiseen asti. Kumpikin historiantutkija pid{\u228\'e4}tt{\u228\'e4}ytyi p{\u228\'e4}{\u228\'e4}osin teoksen referoinnissa \softline
eik{\u228\'e4} ryhtynyt tarkastelemaan sen aineistoa, metodologiaa ja pohtimaan tulosten p{\u228\'e4}tevyytt{\u228\'e4}.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Pertti Anttonen piti jo edell{\u228\'e4} esitellyss{\u228\'e4} kirjassaan Wilsonin teosta erinomaisena kirjauksena siit{\u228\'e4}, \softline
miten 1800- ja 1900-luvun folkloristit osallistuivat poliittisen ja militaristisen propagandan \softline
tuottamiseen Suomessa; Anttosen mielest{\u228\'e4} Wilson kirjoitti teoksensa selv{\u228\'e4}sti Herderin hengess{\u228\'e4} \softline
(Anttonen 2005, 48). Edemp{\u228\'e4}n{\u228\'e4} Anttonen kritikoi Wilsonia siit{\u228\'e4}, miten h{\u228\'e4}n suhtautui kieleen \softline
kuvatessaan suomalaisten kansallisen identiteetin muodostumista: v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4} suomen kieli yhdisti kaikki \softline
suomalaiset, v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4} joukkoon kuului my{\u246\'f6}s ruotsinkielinen koulutettu v{\u228\'e4}est{\u246\'f6}.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 William Wilson kommentoi itse my{\u246\'f6}hemmin teostaan ja sen vastaanottoa artikkelissa {\u8223\'20}Kriitikon \softline
osittainen katumus: Kalevala, politiikka ja Yhdysvallat{\u8221\'94}, joka ilmestyi Kalevalaseuran vuosikirjassa \softline
}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevala ja maailman eepokset }{\plain \fs24 \f1\lang1033 vuonna 1987. Siin{\u228\'e4} h{\u228\'e4}n totesi erityisesti ulkomaalaiselle olevan hyvin \softline
vaikeata kirjoittaa Kalevalasta mit{\u228\'e4}{\u228\'e4}n muuta kuin ylistyst{\u228\'e4}, tai h{\u228\'e4}n saa suomalaisten suuttumuksen \softline
ylleen. H{\u228\'e4}n kirjoitti ymm{\u228\'e4}rt{\u228\'e4}v{\u228\'e4}ns{\u228\'e4} siin{\u228\'e4} vaiheessa v{\u228\'e4}h{\u228\'e4}n paremmin niit{\u228\'e4} Kalevalasta kirjoittaneita \softline
tiedemies-is{\u228\'e4}nmaanyst{\u228\'e4}vi{\u228\'e4}, jotka tunsivat aitoa kiinnostusta ja my{\u246\'f6}t{\u228\'e4}tuntoa Neuvostoliitossa asuneita 
sukukansoja kohtaan (Wilson 1987, 409).\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Suomalaiset tutkijat syyllistyiv{\u228\'e4}t toisinaan kansalliskiihkoisiin ylily{\u246\'f6}nteihin mutta eiv{\u228\'e4}t siin{\u228\'e4} \softline
poikenneet kollegoistaan muualla maailmassa. Wilson kehotti kaikkia tutkijoita pohtimaan, kuka puhui \softline
kansanperinteen nimiss{\u228\'e4}, miten antaa oikea kuva kansanperinteest{\u228\'e4}, mitk{\u228\'e4} arvot ohjasivat tutkijoiden \softline
ty{\u246\'f6}t{\u228\'e4} ja korostettiinko perinneyhteis{\u246\'f6}j{\u228\'e4} liikaa. (Wilson 1987, 414.) Wilson ilmoitti edelleen ihailevansa \softline
Kalevalaa ja Elias L{\u246\'f6}nnrotia sek{\u228\'e4} kaikkia suomalaisia, jotka loivat Kalevalan pohjalta miltei \softline
kokonaisen taiteellisen kulttuurin. H{\u228\'e4}n suhtautui edelleen karsaasti Kalevalan poliittiseen \softline
hy{\u246\'f6}dynt{\u228\'e4}miseen 1920{\u8211\'96}1930-luvuilla, erityisesti kiihkokansallisiin ylily{\u246\'f6}nteihin, joissa pyrittiin \softline
syvent{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n erontekoa suomenheimoisten ja muiden kansojen v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4}. Wilson halusi tutkittavan sit{\u228\'e4}, \softline
mik{\u228\'e4} yhdist{\u228\'e4}{\u228\'e4} eri kansoja kansanperinteess{\u228\'e4} ja sen k{\u228\'e4}yt{\u246\'f6}ss{\u228\'e4} eik{\u228\'e4} sit{\u228\'e4}, mik{\u228\'e4} erottaa eri kansoja. (Wilson \softline
1987, 415.)}{\plain \fs24 \f1\lang1033  Samana vuonna V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} Kaukonen kommentoi Wilsonin teosta ja h{\u228\'e4}nen vuonna 1985 \softline
ensimm{\u228\'e4}isen kerran esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}ns{\u228\'e4} osittaista katumusta lyhyess{\u228\'e4} artikkelissa (Kaukonen 1987b), joka oli \softline
l{\u228\'e4}hinn{\u228\'e4} Wilsonin referointia. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 William Wilson kommentoi my{\u246\'f6}hemmin my{\u246\'f6}s lyhyesti niit{\u228\'e4} Suomessa kirjoitettuja arvosteluja, joita \softline
h{\u228\'e4}n ilmeisesti piti t{\u228\'e4}rkeimpin{\u228\'e4} itselleen. H{\u228\'e4}nen mukaansa Pekka Tarkka }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Helsingin Sanomissa}{\plain \fs24 \f1\lang1033  \softline
ilmestyneess{\u228\'e4} arviossaan kiitti n{\u228\'e4}enn{\u228\'e4}isen happamasti toteamalla, ett{\u228\'e4} Wilsonin ilkeimpi{\u228\'e4} temppuja oli \softline
h{\u228\'e4}nen perusteellisuutensa; }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Uudessa Suomessa}{\plain \fs24 \f1\lang1033  Hannes Sihvo v{\u228\'e4}itti teosta hyvin yksipuoliseksi ja \softline
kehotti suomalaisia tutkijoita oikomaan sen virheit{\u228\'e4}. Lauri Honko piti Wilsonin mukaan esityst{\u228\'e4} hyvin \softline
mustavalkoisena mutta lukemisen arvoisena.}{\plain \fs24 \f1\lang1033  (Wilson 1992, 10.)\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Osa suomalaisista tutkijoista, selvimmin Honko, vaikuttaa hiljaisesti hyv{\u228\'e4}ksyneen ainakin p{\u228\'e4}{\u228\'e4}osin \softline
Wilsonin n{\u228\'e4}kemyksen. Honko viittasi Wilsonin alkuper{\u228\'e4}isteokseen jo 1980-luvulla ilman mit{\u228\'e4}{\u228\'e4}n \softline
varauksia tai kriittisi{\u228\'e4} kommentteja, mik{\u228\'e4} osoittanee h{\u228\'e4}nen olleen asioista suurin piirtein samaa mielt{\u228\'e4} \softline
Wilsonin kanssa (Honko 1980; Honko 1988). Muuten suomalaiset folkloristit ottivat kantaa Wilsonin \softline
n{\u228\'e4}kemyksiin vasta 1990-luvulla. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Hiljaisuuden syyt\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Mik{\u228\'e4} mahtoi olla syyn{\u228\'e4} siihen, ett{\u228\'e4} Wilsonin kirjasta, varsinkin sen englanninkielisest{\u228\'e4} \softline
alkuper{\u228\'e4}isversiosta, oltiin niin hiljaa suomalaisten folkloristien parissa? Jussi Raumolin saattoi olla \softline
oikeassa olettaessaan, ett{\u228\'e4} toiseen maailmansotaan asti nationalistinen asenne oli luonnollisen \softline
tuntuinen ja kyseenalaistamaton, ja sodan j{\u228\'e4}lkeen siit{\u228\'e4} kaikkine k{\u228\'e4}rjistyksineen haluttiin vaieta. Monet \softline
johtavat folkloristit, etenkin Martti Haavio, josta tuli sittemmin professori ja lopulta akateemikko, \softline
olivat itse aktiivisesti mukana poliittisen luonteisessa aatteellisessa toiminnassa ennen kaikkea \softline
Akateemisessa Karjala-Seurassa. T{\u228\'e4}m{\u228\'e4} toiminta oli toisinaan varsin kiihke{\u228\'e4}{\u228\'e4} ja idealistista haaveilua \softline
Suur-Suomesta, joka piti muodostettaman ennen kaikkea Neuvostoliiton aluetta ja v{\u228\'e4}est{\u246\'f6}{\u228\'e4} Suomeen \softline
liitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}ll{\u228\'e4}. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Sodan j{\u228\'e4}lkeen useimmat intomieliset nationalistit joutuivat muuttamaan ajattelunsa {\u8211\'96} tai ainakin sen \softline
julkisen esitt{\u228\'e4}misen {\u8211\'96} ja Paasikiven poliittinen realismi tuli ulkopoliittisen ajattelun perustaksi ja linjasi \softline
paljolti julkista kirjoittelua my{\u246\'f6}s tutkimuksen alalla. Monet lakkautetun AKS:n j{\u228\'e4}senet sijoittuivat \softline
hyvin yliopistomaailmaan ja muualle sivistys- ja kulttuuriel{\u228\'e4}m{\u228\'e4}n pariin (Kuusi 1985, 223{\u8211\'96}226). \softline
Kenell{\u228\'e4}k{\u228\'e4}{\u228\'e4}n ei liene ollut intressi{\u228\'e4} muistella {\u228\'e4}{\u228\'e4}neen vanhoja nationalistisia ylily{\u246\'f6}ntej{\u228\'e4}, ja nuoremmalle 
polvelle ne j{\u228\'e4}iv{\u228\'e4}t vieraiksi. Kun sek{\u228\'e4} haaveellinen ideologia ett{\u228\'e4} konkreettinen poliittinen ja \softline
agitatiivinen toiminta kokivat totaalisen haaksirikon toisessa maailmansodassa, aiemmat poliittiset \softline
aktivistit keskittyiv{\u228\'e4}t tieteelliseen ja taiteelliseen ty{\u246\'f6}h{\u246\'f6}n ja olivat aivan hiljaa tieteenalansa ja \softline
tutkimuskohteensa poliittisista ja ideologisista ulottuvuuksista. Muutos oli samansuuntainen muussakin \softline
ideologisessa puheessa, esimerkiksi tiedotusv{\u228\'e4}lineiss{\u228\'e4} (Wilson 2008, 231). Sotienv{\u228\'e4}lisen ajan \softline
militarismi j{\u228\'e4}i sivuun, ja henkisyys kuten V{\u228\'e4}in{\u228\'e4}m{\u246\'f6}isen tiet{\u228\'e4}jyys sotap{\u228\'e4}{\u228\'e4}llikkyyden sijaan tuotiin \softline
etualalle. Sen vuoksi lienee ollut outoa ja v{\u228\'e4}h{\u228\'e4}n ep{\u228\'e4}miellytt{\u228\'e4}v{\u228\'e4}{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} amerikkalainen tutkija kaivoi \softline
kaiken haudatuksi toivotun esiin ja ik{\u228\'e4}{\u228\'e4}n kuin heitti sen suomalaisten kasvoille. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 My{\u246\'f6}s Kalevala itsess{\u228\'e4}{\u228\'e4}n oli hankala useimmille folkloristeille. Se tiedettiin L{\u246\'f6}nnrotin teokseksi eik{\u228\'e4} \softline
kansanrunoudeksi, mutta sit{\u228\'e4} kuului kunnioittaa Suomen kansalliseepoksena. Asiantuntijat eiv{\u228\'e4}t olleet \softline
tottuneet selitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n suurelle yleis{\u246\'f6}lle lyhyesti ja selke{\u228\'e4}sti sit{\u228\'e4}, mik{\u228\'e4} oli Kalevalan suhde suomalais-karjalaiseen suulliseen kansanrunouteen ja muinaisuuteen, jonka ounasteltiin piilev{\u228\'e4}n vanhojen runojen \softline
samoin kuin arkeologisten l{\u246\'f6}yt{\u246\'f6}jen taustalla. Lis{\u228\'e4}ksi vanhojen runojen tutkimus hiljeni 1960-luvulla, \softline
kun uudet, kentt{\u228\'e4}ty{\u246\'f6}h{\u246\'f6}n perustuneet tutkimustavat ja kysymyksenasettelut voittivat alaa \softline
folkloristiikassa, ja epiikan tutkimuksen uusi vaihe muuttuneine kysymyksenasetteluineen virisi vasta \softline
1990-luvulla. Sek{\u228\'e4} Wilsonin alkuper{\u228\'e4}inen teos ett{\u228\'e4} sen suomennos sattuivat ilmestym{\u228\'e4}{\u228\'e4}n aikana, \softline
jolloin folkloristeja ei kiinnostanut Kalevala eik{\u228\'e4} kovin paljoa vanha runouskaan. (Ks. my{\u246\'f6}s Apo 2008, \softline
375{\u8211\'96}377.)\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Seppo Knuuttila on arvostellut Wilsonin suomalaisia kriitikkoja {\u8221\'94}autonomisesta tiedek{\u228\'e4}sityksest{\u228\'e4}{\u8221\'94}, \softline
jonka mukaan yksitt{\u228\'e4}isten tutkijoiden tieteellisi{\u228\'e4} ja ideologisia tekstej{\u228\'e4} ei saanut sekoittaa kesken{\u228\'e4}{\u228\'e4}n, \softline
kuten Wilson oli tehnyt (Knuuttila 2008, 445). Knuuttilan n{\u228\'e4}kemykselle on perusteita, mutta sit{\u228\'e4} \softline
voidaan my{\u246\'f6}s kritikoida. Yht{\u228\'e4}{\u228\'e4}lt{\u228\'e4} olisi naiivia olettaa, ettei tieteellisill{\u228\'e4} ja ideologisilla k{\u228\'e4}sityksill{\u228\'e4} ja \softline
teksteill{\u228\'e4}, samojen korvien v{\u228\'e4}liss{\u228\'e4}, olisi mit{\u228\'e4}{\u228\'e4}n tekemist{\u228\'e4} kesken{\u228\'e4}{\u228\'e4}n. Toisaalta on metodisesti \softline
ongelmallista kytke{\u228\'e4} toisiinsa aineistoina tieteellinen tutkimus ja toiselta puolen mielipidekirjoitukset \softline
ja propagandistiset juhlapuheet. J{\u228\'e4}rkevint{\u228\'e4} on arvostella tieteelliseksi tutkimukseksi tarkoitettuja \softline
tekstej{\u228\'e4} tieteen kriteerein ja arvioida, kuinka perusteltuja esitetyt v{\u228\'e4}itteet ja tulokset ovat, koskien \softline
ennen kaikkea vanhan epiikan keskeisi{\u228\'e4} sis{\u228\'e4}lt{\u246\'f6}j{\u228\'e4} ja Kalevalan suhdetta niihin.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Ei pid{\u228\'e4} vet{\u228\'e4}{\u228\'e4} yht{\u228\'e4}l{\u228\'e4}isyysmerkkej{\u228\'e4} sen v{\u228\'e4}lille, millaista on folkloristiikka tieteenalana ja millaista on \softline
sit{\u228\'e4} tekevien folkloristien muu kuin tieteellinen esiintyminen, vaikka eiv{\u228\'e4}t ne toisaalta ole tyystin \softline
toisistaan riippumattomia. Tutkimusta on arvioitava tieteen kriteerein ja sit{\u228\'e4} tekevien ihmisten muita \softline
harrastuksia muilla perusteilla kuten moraalin, politiikan tai yhteiskunnallisen merkityksen \softline
n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulmasta. Aiempaa tutkimusta lukevan tutkijan on hyv{\u228\'e4} pit{\u228\'e4}{\u228\'e4} mieless{\u228\'e4} tutkimuskohteensa \softline
ideologiset sitoumukset, mutta niiden merkitys tehdylle tutkimukselle pit{\u228\'e4}{\u228\'e4} arvioida analysoimalla \softline
tehty{\u228\'e4} tutkimusta, ei ideologisin tai poliittisin perustein. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Neutraaleja, kiistattomia faktoja oli runotutkimuksessa sen verran v{\u228\'e4}h{\u228\'e4}n, ett{\u228\'e4} tutkijoille j{\u228\'e4}i paljon tilaa \softline
tehd{\u228\'e4} tulkintoja, joihin taas vaikuttivat heid{\u228\'e4}n ideologiset n{\u228\'e4}kemyksens{\u228\'e4} {\u8211\'96} t{\u228\'e4}h{\u228\'e4}n kiinnitti huomiota \softline
Olli Alhokin Wilsonin teoksen arviossaan. Ongelmallista on my{\u246\'f6}s se, ettei l{\u228\'e4}hesk{\u228\'e4}{\u228\'e4}n kaikkia \softline
folkloristien kirjoituksia voida sijoittaa yksiselitteisesti tieteen tai ideologian kategoriaan. Edess{\u228\'e4}mme \softline
on jonkinlainen jatkumo, ja suuri osa Wilsonin referoimista tai siteeraamista folkloristien teksteist{\u228\'e4} \softline
sijoittuu jonnekin puoliv{\u228\'e4}lin maille: ne perustuvat tutkimukseen mutta niill{\u228\'e4} on my{\u246\'f6}s selke{\u228\'e4} \softline
ideologinen sanoma. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Selvimpi{\u228\'e4} n{\u228\'e4}ytt{\u246\'f6}j{\u228\'e4} poliittisten n{\u228\'e4}kemysten ja tutkimusten v{\u228\'e4}lisest{\u228\'e4} positiivisesta korrelaatiosta ovat \softline
tapaukset, joissa tutkija on joutunut muuttamaan ideologisia k{\u228\'e4}sityksi{\u228\'e4}{\u228\'e4}n ja t{\u228\'e4}m{\u228\'e4} muutos heijastuu \softline
h{\u228\'e4}nen tutkimustuloksiinsa. Ensimm{\u228\'e4}inen esimerkki oli Kaarle Krohnin n{\u228\'e4}kemyksen muuttuminen \softline
epiikan tulkinnassa myyttisest{\u228\'e4} historialliseksi, josta on edell{\u228\'e4} jo ollut puhe. Toinen t{\u228\'e4}llainen tapaus oli \softline
Martti Haavion jyrk{\u228\'e4}sti erilainen tapa painottaa sankariepiikan luonnetta 1930-luvulla ja toisen \softline
maailmansodan j{\u228\'e4}lkeen {\u8211\'96} mink{\u228\'e4} Wilson pani eksplisiittisesti merkille (Wilson 1985, 159{\u8211\'96}161). Ennen \softline
sotaa Haavio kuvasi V{\u228\'e4}in{\u228\'e4}m{\u246\'f6}isen sotap{\u228\'e4}{\u228\'e4}llikk{\u246\'f6}n{\u228\'e4} ja tiet{\u228\'e4}j{\u228\'e4}n{\u228\'e4}, ja {\u8223\'20}sankarirunous{\u8221\'94} oli sodan kuvausta ja \softline
heijasti sotilasyhteiskunnan el{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4} (Haavio 1935, 18{\u8211\'96}48). Sodan j{\u228\'e4}lkeen ilmestyi Haavion monografia \softline
V{\u228\'e4}in{\u228\'e4}m{\u246\'f6}isest{\u228\'e4}, jossa h{\u228\'e4}n kuvasi V{\u228\'e4}in{\u228\'e4}m{\u246\'f6}isen tiet{\u228\'e4}j{\u228\'e4}-shamaaniksi, eik{\u228\'e4} sankarirunoudesta puhuttu \softline
en{\u228\'e4}{\u228\'e4} juuri mit{\u228\'e4}{\u228\'e4}n (Haavio 1950, 308{\u8211\'96}310). Wilson otti my{\u246\'f6}s esiin Haavion {\u8221\'94}surumielisen \softline
kirjoituksen{\u8221\'94}, kuten h{\u228\'e4}n sit{\u228\'e4} kuvaili, vuodelta 1946, jossa Haavio totesi Kaarle Krohnin suuren ajan \softline
olevan ohi ja aikojen ja tutkimuksen suuntautumisen tyystin muuttuneen (Haavio 1946; Wilson 1985, \softline
159). \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson otti teoksessaan esiin my{\u246\'f6}s V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} Kaukosen, joka viel{\u228\'e4} vuonna 1943 painotti Kalevalan \softline
kansanomaista, kollektiivista luonnetta. Kaksi vuotta my{\u246\'f6}hemmin h{\u228\'e4}n kirjoitti L{\u246\'f6}nnrotista luovana \softline
runoilijana ja j{\u228\'e4}tti tykk{\u228\'e4}n{\u228\'e4}{\u228\'e4}n sivuun Kalevalan kansalliseepoksena. (Wilson 1985, 156{\u8211\'96}157.) \softline
Esimerkki tutkijoiden ja julkaisutoiminnan kollektiivisesta linjan muutoksesta voidaan l{\u246\'f6}yt{\u228\'e4}{\u228\'e4} my{\u246\'f6}s \softline
Kalevalaseuran vuosikirjan vuonna 1946 ilmestyneest{\u228\'e4} numerosta 25{\u8211\'96}26, jossa oli useita ven{\u228\'e4}l{\u228\'e4}ist{\u228\'e4} \softline
folklorea ja kansankulttuuria k{\u228\'e4}sitelleit{\u228\'e4} kirjoituksia. Vuoteen 1945 asti t{\u228\'e4}llainen olisi ollut jyrk{\u228\'e4}sti \softline
ristiriidassa vuosikirjan yleisen julkaisulinjan kanssa. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kalevala ja kansanrunous\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson moitti suomalaisia tutkijoita siit{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} he peittiv{\u228\'e4}t suuren yleis{\u246\'f6}n n{\u228\'e4}kyvist{\u228\'e4} periaatteellisen eron \softline
painetun Kalevalan ja kansanrunojen v{\u228\'e4}lill{\u228\'e4}, niin ett{\u228\'e4} Kalevala kelpasi sellaisenaan muinaisten \softline
esihistoriallisten suomalaisten kuvaukseksi. Suomalaiset tutkijat luonnollisesti tiesiv{\u228\'e4}t t{\u228\'e4}m{\u228\'e4}n eron, ja \softline
1970-luvulla muistan ulkomaisten tutkijoiden osaamista suomalaisen epiikan suhteen arvioidun sen \softline
perusteella, siteerasivatko he kansanrunojulkaisuja vai Kalevalaa suomalaisesta vanhasta kertovasta \softline
runoudesta vieraalla kielell{\u228\'e4} kirjoittaessaan. Ongelmana oli se, ettei kalevalaista epiikka k{\u228\'e4}{\u228\'e4}nnettyn{\u228\'e4} \softline
l{\u246\'f6}ytynyt juuri muualta kuin Kalevalasta. Osittain t{\u228\'e4}t{\u228\'e4} ongelmaa korjaamaan toimitettiin Matti Kuusen \softline
johdolla epiikan antologia, jossa oli tekstit alkuper{\u228\'e4}isell{\u228\'e4} kielell{\u228\'e4} sek{\u228\'e4} niiden englanninkieliset \softline
k{\u228\'e4}{\u228\'e4}nn{\u246\'f6}kset (}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Finnish Folk Poetry. Epic}{\plain \fs24 \f1\lang1033  1977, 11). \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Aikojen mittaan useat tutkijat ovat selvitt{\u228\'e4}neet, mink{\u228\'e4} verran L{\u246\'f6}nnrot tukeutui kansanrunouteen \softline
tuottaessaan Kalevalan eri versiot ja mink{\u228\'e4} verran h{\u228\'e4}nen ty{\u246\'f6}ns{\u228\'e4} oli kirjallisessa kulttuurissa \softline
harjaantuneen runoilijan luomista (esim. Kaukonen 1956; Honko 2002; Apo 2004; Apo 2008; \softline
H{\u228\'e4}m{\u228\'e4}l{\u228\'e4}inen 2012). Wilson arvosteli sotien v{\u228\'e4}lisen ajan kansanrunouden tutkijoita v{\u228\'e4}hint{\u228\'e4}{\u228\'e4}nkin \softline
mutkien oikomisesta heid{\u228\'e4}n puhuessaan Kalevalasta kansanrunojen sijaan suomalaisten muinaisen \softline
el{\u228\'e4}m{\u228\'e4}ntavan kuvauksina, ja arvosteluun on helppo yhty{\u228\'e4}. Arvostelu voi kuitenkin olla liiallista, sill{\u228\'e4} \softline
kertovat suulliset runot ja Kalevala kuvaavat kohteidensa el{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4} ja yksityiskohtia samaan tapaan. \softline
Kalteva pinta alkaa siit{\u228\'e4}, ett{\u228\'e4} folkloristit vertaavat L{\u246\'f6}nnrotia suullisen runouden esitt{\u228\'e4}jiin ja katsovat \softline
h{\u228\'e4}nen toimineen analogisesti, vaikka L{\u246\'f6}nnrot edusti l{\u228\'e4}ht{\u246\'f6}kohtaisesti aivan toisenlaista kulttuuria ja \softline
tekstuaalistamisen tapaa. My{\u246\'f6}hemmin kahta periaatteellista n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kantaa ovat tutkijoina edustaneet \softline
Lauri Honko ja Satu Apo, joista ensin mainittu on {\u8221\'94}mentaalinen teksti{\u8221\'94} -k{\u228\'e4}sitteens{\u228\'e4} avulla painottanut 
L{\u246\'f6}nnrotin suhdetta suullisen epiikan laulajiin, ja j{\u228\'e4}lkimm{\u228\'e4}inen on korostanut L{\u246\'f6}nnrotin kirjallista \softline
ty{\u246\'f6}skentelytapaa. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kalevala eroaa kansanrunoista ennen kaikkea kokonaisrakenteeltaan ja tyylilt{\u228\'e4}{\u228\'e4}n. Tapa, jolla L{\u246\'f6}nnrot \softline
Kalevalassa kuvaa muinaisuutta, ei suuresti eroa siit{\u228\'e4} miten sit{\u228\'e4} kuvataan kansanrunoissa. Kuten Matti \softline
Kuusi aikanaan totesi: {\u8221\'94}On selv{\u228\'e4}{\u228\'e4}, ettei Kalevalan ja {\u8223\'20}kalevalaisen muinaisuuden{\u8221\'94} suhde voinut olla 1 : \softline
1, mutta yht{\u228\'e4} selv{\u228\'e4}{\u228\'e4}, ettei se ole 0 : 1.{\u8221\'94} (Kuusi 1984, 65.) Wilson otti t{\u228\'e4}h{\u228\'e4}n asiaan jyrk{\u228\'e4}n kannan: \softline
{\u8221\'94}(Kalevalaa) ei voi samaistaa kansanrunouteen eik{\u228\'e4} sit{\u228\'e4} miss{\u228\'e4}{\u228\'e4}n tapauksessa voi k{\u228\'e4}ytt{\u228\'e4}{\u228\'e4} muinaisen \softline
kulttuurin peilin{\u228\'e4}{\u8221\'94} (Wilson 1985, 105). H{\u228\'e4}nen ensimm{\u228\'e4}isen v{\u228\'e4}itteens{\u228\'e4} kanssa ovat folkloristit olleet \softline
yht{\u228\'e4} mielt{\u228\'e4} Julius Krohnista l{\u228\'e4}htien vaikka ovat toisinaan j{\u228\'e4}tt{\u228\'e4}neet tuomatta sen selv{\u228\'e4}sti esiin. \softline
Wilsonin toinen v{\u228\'e4}ite on kyseenalainen niin ehdottomana kuin h{\u228\'e4}n asian esitti. Siten olen taipuvainen \softline
pit{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n Wilsonin esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4} kritiikki{\u228\'e4} k{\u228\'e4}rjistettyn{\u228\'e4} ja jonkin verran yksipuolisena vaikkakin \softline
l{\u228\'e4}ht{\u246\'f6}kohtaisesti perusteltuna. Sen sijaan tuskin kukaan j{\u228\'e4}rkev{\u228\'e4} lukija kiist{\u228\'e4}{\u228\'e4} Wilsonin sotaisan \softline
kansalliskiihkon lietsontaa kohtaan esitt{\u228\'e4}m{\u228\'e4}n kritiikin oikeutusta.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Lopuksi\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kysymys, miksi Wilsonin teos ei synnytt{\u228\'e4}nyt uutta tutkimuksen suuntausta, j{\u228\'e4}{\u228\'e4} varmaa vastausta \softline
vaille. Ilmeisesti suomalaiset folkloristit eiv{\u228\'e4}t viel{\u228\'e4} 1980-luvun puoliv{\u228\'e4}liss{\u228\'e4} olleet valmiita kriittiseen \softline
ideologiseen itsereflektioon, N{\u228\'e4}in oli siit{\u228\'e4}kin huolimatta, ett{\u228\'e4} usea Wilsonin kirjan kommentoija \softline
suorastaan toivoi suomalaisten tutkijoiden kontribuutiota aiheeseen.  Kaikkiaan hyvin kielteinen \softline
Sihvokin piti hieman vastentahtoisesti kriittist{\u228\'e4} itsetutkiskelua teoksen my{\u246\'f6}nteisen{\u228\'e4} antina. Wilsonin \softline
teoksen k{\u228\'e4}rjistykset ja metodiset heikkoudet, joita etenkin Jussi Raumolin oli tuonut esiin, helpottivat \softline
teoksen ja sen aihepiirin torjuntaa. Suomalaisten ja ulkomaisten tutkijoiden kirjoittamista arvioista \softline
pilkist{\u228\'e4}{\u228\'e4} tietty systemaattinen ero: suomalaiset kiinnittiv{\u228\'e4}t huomion ennen kaikkea n{\u228\'e4}kemiins{\u228\'e4} \softline
Wilsonin teoksen heikkouksiin, ulkomaiset - amerikkalaiset - sen kiinnostaviin puoliin ja yleiseen \softline
merkitykseen, ennen kaikkea refleksiivisyyteen. Jotkut tutkijat, kuten Lauri Honko, ilmeisesti \softline
hyv{\u228\'e4}ksyiv{\u228\'e4}t hiljaisesti kirjan perussanoman mutta eiv{\u228\'e4}t ryhtyneet avoimeen keskusteluun h{\u228\'e4}nen \softline
kanssaan. V{\u228\'e4}hitellen 1990-luvulla tutkimuksen refleksiivisyyden yleisesti lis{\u228\'e4}{\u228\'e4}nnytty{\u228\'e4} my{\u246\'f6}s \softline
suomalaiset tutkijat kiinnostuivat oman tieteenalansa historian kriittisest{\u228\'e4} tarkastelusta, mutta \softline
systemaattista tutkimusta on saatu odottaa. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Jonkinlaista Wilsonin folkloristista rehabilitointia lienee merkinnyt se, ett{\u228\'e4} h{\u228\'e4}net oli pyydetty pit{\u228\'e4}m{\u228\'e4}{\u228\'e4}n \softline
esitelm{\u228\'e4} Kalevalaseuran vuosikokoukseen 1992 (Wilson 1992). Suomalaisen kriittisen tutkijakunnan \softline
leppymiseen lienee vaikuttanut paitsi aika, jonka kuluessa oli sulateltu ja pohdittu Wilsonin kirjan \softline
sis{\u228\'e4}lt{\u246\'f6}{\u228\'e4}, my{\u246\'f6}s muuttunut tieteenfilosofinen ajattelu, jonka mukaan kaikki tutkimus oli jollakin tavoin \softline
ideologista {\u8211\'96} mihin Wilson itsekin viittasi esitelm{\u228\'e4}ns{\u228\'e4} j{\u228\'e4}lkeen laatimassaan kirjoituksessa (Wilson \softline
1992, 10). \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Melko pian 1980-luvulla Wilsonin teoksen suomennos l{\u246\'f6}ysi tiens{\u228\'e4} suomalaisten yliopistojen \softline
kurssikirjallisuuteen. Opetusmateriaalina se on ollut hyv{\u228\'e4} t{\u228\'e4}ydennys Hautalan klassiseen, \softline
pikkutarkkaan mutta varovaisen luetteloivaan oppihistoriaan. V{\u228\'e4}hitellen folkloristit niin Suomessa kuin \softline
muuallakin ovat havahtuneet pohtimaan oman toimintansa ideologisia ja eettisi{\u228\'e4} perusteita. T{\u228\'e4}ss{\u228\'e4} \softline
William Wilsonilla on ollut, k{\u228\'e4}rjistyksist{\u228\'e4} ja yksipuolisuuksista huolimatta, oma kiist{\u228\'e4}m{\u228\'e4}t{\u246\'f6}n ansionsa. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Painamattomat l{\u228\'e4}hteet\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Knuuttila, Seppo 2020, suullinen tiedonanto kirjoittajalle. Lokakuu 2020. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kurkela, Vesa 2020, suullinen tiedonanto kirjoittajalle. Marraskuu 2020.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Timonen, Senni 2020, suullinen tiedonanto kirjoittajalle. Marraskuu 2020.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kirjallisuus\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Ahonen, Sirkka 2020. Metodologinen nationalismi historiatietoisuuden n{\u228\'e4}k{\u246\'f6}kulmasta tarkasteltuna. \softline
}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Historiallinen Aikakauskirja }{\plain \fs24 \f1\lang1033 118:1 (2020), 76{\u8211\'96}83. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Alapuro, Risto 1973. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Akateeminen Karjala-Seura. Ylioppilasliike ja kansa 1920- ja 1930-luvulla}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . \softline
Porvoo {\u8211\'96} Helsinki, Werner S{\u246\'f6}derstr{\u246\'f6}m Osakeyhti{\u246\'f6}.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Alho, Olli 1977. On Nationalism in a National Science. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Acta Sociologica}{\plain \fs24 \f1\lang1033  Vol. 20, No. 3.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Anttonen, Pertti 2005. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Tradition through Modernity: Postmodernism and the Nation-State in Folklore \softline
Scholarship. }{\plain \fs24 \f1\lang1033 Studia Fennica Folkloristica Volume 15. Helsinki, Finnish Literature Society. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Anttonen, Pertti 2008. Kalevala ja kansalliseepoksen politiikka. Teoksessa Ulla Piela, Seppo Knuuttila, \softline
Pekka Laaksonen (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevalan kulttuurihistoria}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, SKS, 208{\u8211\'96}223.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Anttonen, Pertti 2014. The }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevala}{\plain \fs24 \f1\lang1033  and the Authenticity Debate. Teoksessa J{\u225\'e1}nos M. Bak, Patrick J. \softline
Geary, Klaniczay & G{\u225\'e1}bor Klaniczay (toim}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 .), Manufacturing a Past for the Present: Forgery and \softline
Authenticity in Mediavalist Texts and Objects in Nineteenth-Century Europe}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Leiden and Boston, Brill, \softline
56{\u8211\'96}80.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Apo, Satu 2004. Laulaen vai kirjallisesti luoden? Uuden Kalevalan valmistusprosessi Elias L{\u246\'f6}nnrotin \softline
kuvaamana. Teoksessa Anna-Leena Siikala, Lauri Harvilahti ja Senni Timonen (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevala ja \softline
laulettu runo}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, SKS, 273{\u8211\'96}298.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Apo, Satu 2008. Kansanrunouden tutkijat Kalevalan kriitikkoina. Teoksessa Ulla Piela, Seppo \softline
Knuuttila, Pekka Laaksonen (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevalan kulttuurihistoria}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, SKS, 360{\u8211\'96}379.\par
}{\info}
{\info}
{\plain \fs24 \f1\lang1033 Bauman, Richard 2006. Herder, Folklore, and Romantic Nationalism. Teoksessa }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 The marrow of human \softline
experience: Essays on folklore}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Logan, UT: Utah State University Press. s. 107-108. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Crowley, Daniel 1979. Folklore and Nationalism in Modern Finland (kirja-arvostelu). }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 American \softline
Anthropologist}{\plain \fs24 \f1\lang1033 , New Series, Vol. 81, No. 1 (Mar., 1979), s. 176.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Finnish Folk Poetry. Epic. 1977. Edited and translated by Matti Kuusi, Keith Bosley, Michael Branch. \softline
Helsinki, Finnish Literature Society. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Haavio, Martti 1935. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Suomalaisen muinaisrunouden maailma.}{\plain \fs24 \f1\lang1033  Porvoo, Werner S{\u246\'f6}derstr{\u246\'f6}m \softline
Osakeyhti{\u246\'f6}. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Haavio, Martti 1950. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 V{\u228\'e4}in{\u228\'e4}m{\u246\'f6}inen. Suomalaisten runojen keskushahmo}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Porvoo, Werner S{\u246\'f6}derstr{\u246\'f6}m \softline
Osakeyhti{\u246\'f6}.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Hautala, Jouko 1954. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Suomalainen kansanrunoudentutkimus}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, SKS.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Hautala, Jouko 1958. Die folkloristische Forschung in Finnland. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Suomalais-Ugrilaisen Seuran \softline
Aikakauskirja}{\plain \fs24 \f1\lang1033  60, 2. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Hautala, Jouko 1968. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Finnish folklore research 1828-1918}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, Societas scientiarum Fennica.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Honko, Lauri 1980. Uppt{\u228\'e4}cken av folkdiktning och nationell identitet i Finland. Teoksessa Lauri \softline
Honko (toim.) }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Folklore och nationsbyggande i Norden}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . {\u197\'c5}bo, Nordiska institutet f{\u246\'f6}r folkdiktning, s. 33-51.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Honko, Lauri 1988. Tradition and cultural identity. An introduction. Teoksessa Lauri Honko (toim.) \softline
}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Tradition and cultural identity}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Turku, Nordic Institute of Folklore. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Honko, Lauri 1998. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Textualising the Siri Epic}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . FF Communications 264. Helsinki, Suomalainen 
Tiedeakatemia.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Honko, Lauri 2002. The Kalevala as performance. Teoksessa Lauri Honko (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 The Kalevala and \softline
the World{\u8217\'92}s Traditional Epics}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, Finnish Literature Society, 13{\u8211\'96}25.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 H{\u228\'e4}m{\u228\'e4}l{\u228\'e4}inen, Niina 2012. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Yhteinen perhe, jaetut tunteet : lyyrisen kansanrunon tekstualisoinnin ja \softline
artikuloinnin tapoja Kalevalassa}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Turku, Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, Scripta lingua Fennica \softline
edita.\par
}\fs24\pard \fs24
{\plain \fs24 \f1\lang1033 H{\u228\'e4}m{\u228\'e4}l{\u228\'e4}inen, Niina 2020. S{\u228\'e4}e s{\u228\'e4}keelt{\u228\'e4}. V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} Kaukosen s{\u228\'e4}etutkimukset Kalevalasta.}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033  Sananjalka }{\plain \fs24 \f1\lang1033 62 / \softline
2020, 215{\u8211\'96}235. }{\field{\*\fldinst   { HYPERLINK "https://doi.org/10.30673/sja.91113" }}{\fldrslt{{\*\cs43\ul\cf4\f1\lang1033 }{\*\cs43\lang1033 https://doi.org/10.30673/sja.91113}}}}{\plain \fs24 \f1\lang1033 .\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Karkama, Pertti 2001. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kansakunnan asialla. Elias L{\u246\'f6}nnrot ja ajan aatteet}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, SKS.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kaukonen, V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} 1956. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Elias L{\u246\'f6}nnrotin Kalevalan toinen painos}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, SKS. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kaukonen, V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} 1979a. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 L{\u246\'f6}nnrot ja Kalevala}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, SKS.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kaukonen, V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} 1979b. Kalevalan-vastaisuus sodanj{\u228\'e4}lkeisess{\u228\'e4} kansanrunoudentutkimuksessa. \softline
}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Viritt{\u228\'e4}j{\u228\'e4}}{\plain \fs24 \f1\lang1033  1979, 120{\u8211\'96}127.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kaukonen, V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} 1987a. Kansanrunous ja nationalismi. Teoksessa }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevala L{\u246\'f6}nnrotin runoelmana I.}{\plain \fs24 \f1\lang1033  \softline
}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Tutkielmia ja kirjoituksia viiden vuosikymmenen ajalta}{\plain \fs24 \f1\lang1033 .  Kuopio, Kustannuskiila.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kaukonen, V{\u228\'e4}in{\u246\'f6} 1987b. Mit{\u228\'e4} professori Wilson katui, mit{\u228\'e4} ei.  }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Aikamerkki}{\plain \fs24 \f1\lang1033  60(1987): 4, s.18-20.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Knuuttila, Seppo 2008. Sankariaika suomalaisessa kansanrunoudentutkimuksessa 1930-luvulla. \softline
Teoksessa Ulla Piela ja Sinikka Vakimo (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Seppo Knuuttila:}{\plain \fs24 \f1\lang1033  }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Entinen aika, nykyinen mieli}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . \softline
Helsinki, SKS, 444{\u8211\'96}469. Artikkeli ilmestynyt alun perin: }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Ajan paineessa. Kirjoituksia 1930-luvun \softline
suomalaisesta aatemaailmasta}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Toim. Pertti Karkama ja Hanne Koivisto. SKS, Helsinki 1999. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Krosby, H. Peter 1980. Folklore and Nationalism in Modern Finland (Book Review). }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Scandinavian \softline
Studies }{\plain \fs24 \f1\lang1033 1 January 1980, Vol. 52(1), 119{\u8211\'96}122.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kuusi, Matti 1984. Viisikerroksinen Kalevala. Teoksessa Pekka Laaksonen (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 L{\u246\'f6}nnrotin aika. \softline
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kalevalaseuran vuosikirja 64. Helsinki, SKS, 54{\u8211\'96}66.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Kuusi, Matti 1985. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Ohituksia}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, Otava\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 K{\u246\'f6}ng{\u228\'e4}s Maranda, Elli 1978. Folklore and Nationalism in Modern Finland (Book Review). }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Western \softline
Folklore }{\plain \fs24 \f1\lang1033 1 January}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033  }{\plain \fs24 \f1\lang1033 1978, Vol. 37(1), 63{\u8211\'96}67.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Lawrence, Paul, 2014. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Nationalism: History and Theory}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . London, Routledge. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Liikanen, Ilkka 1995. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Fennomania ja kansa. Joukkoj{\u228\'e4}rjest{\u228\'e4}ytymisen l{\u228\'e4}pimurto ja Suomalaisen \softline
puolueen synty.}{\plain \fs24 \f1\lang1033  Historiallisia tutkimuksia 191. Helsinki, SHS.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Raumolin, Jussi 1977. Kansallisen perinnetieteen nousu ja tuho. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kanava }{\plain \fs24 \f1\lang1033 5(1977): 7, 415{\u8211\'96}422. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Rudy, Jill Terry 2017. William Albert {\u8220\'93}Bert{\u8221\'94} Wilson (1933{\u8211\'96}2016). }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Journal of American Folklore 130}{\plain \fs24 \f1\lang1033 , \softline
474-476. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Sepp{\u228\'e4}l{\u228\'e4}, Arto 1985. Sota, rauha ja kirjallisuustutkimus. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Rauhantutkimus 1985: 4}{\plain \fs24 \f1\lang1033 , s. 84-85\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Sihvo, Hannes 1985. Kalevalan kauheuksia. William A. Wilson: Kalevala ja kansallisuusaate. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Uusi \softline
Suomi}{\plain \fs24 \f1\lang1033  11.8.1985}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 .}{\plain \fs24 \f1\lang1033  s. 15.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Stark, Eija 2019. Suullinen kulttuuri ja kirjallinen aineisto. Katsaus folkloristiikan historialliseen \softline
itseymm{\u228\'e4}rrykseen. Niina H{\u228\'e4}m{\u228\'e4}l{\u228\'e4}inen, Hanna Karhu ja Silja Vuorikuru (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Satuperinteest{\u228\'e4} \softline
nykyrunoon }{\plain \fs24 \f1\lang1033 {\u8211\'96}}{\plain \fs24 \i\f1\lang1033  Suullisen perinteen ja kirjallisuuden yhteyksi{\u228\'e4}. }{\plain \fs24 \f1\lang1033 Helsinki, SKS, 51{\u8211\'96}77.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Tarkka, Pekka 1977. Kansanrunous aikojen vaiheissa. Sanan mahti ja sodan miekka. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Helsingin \softline
Sanomat }{\plain \fs24 \f1\lang1033 17.4.1977. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Vento, Urpo 1992. The Role of the Kalevala in Finnish Culture and Politics. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Nordic Journal of African \softline
Studies }{\plain \fs24 \f1\lang1033 1(2), 82{\u8211\'96}93.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson, William 1976. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Folklore and Nationalism in Modern Finland}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Bloomington, Indiana University \softline
Press. \par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson, William 1985. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevala ja kansallisuusaate}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Suomenkielisen laitoksen toimittaneet Vesa 
Kurkela ja Erkki Pekkil{\u228\'e4}. K{\u228\'e4}{\u228\'e4}nn{\u246\'f6}s: ty{\u246\'f6}ryhm{\u228\'e4} Philip Donner, Pekka Gronow, Terhi Jankko, Sirpa \softline
Kurkela, Vesa Kurkela, Matti Lahtinen, Erkki Pekkil{\u228\'e4}. Helsinki, Ty{\u246\'f6}v{\u228\'e4}en Sivistysliitto.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson, William 1987. Kriitikon osittainen katumus: Kalevala, politiikka ja Yhdysvallat. Teoksessa \softline
Lauri Honko (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevala ja maailman eepokset.}{\plain \fs24 \f1\lang1033  Kalevalaseuran vuosikirja 65. Helsinki, SKS, \softline
4004{\u8211\'96}415.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson, William 1992. Kalevala, ideologia ja moderni el{\u228\'e4}m{\u228\'e4}. }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Elias }{\plain \fs24 \f1\lang1033 4/1992, 10{\u8211\'96}14.\par
}{\plain \fs24 \f1\lang1033 Wilson, William 2008. Sata vuotta Kalevalan juhlintaa. Teoksessa Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka \softline
Laaksonen (toim.), }{\plain \fs24 \i\f1\lang1033 Kalevalan kulttuurihistoria}{\plain \fs24 \f1\lang1033 . Helsinki, SKS, 224{\u8211\'96}239.\par
}}