fi=Tämän kokoelman opinnäytetyöt ovat vapaasti käytettävissä Internetin välityksellä.|en=Theses on this collection are freely available online.| https://www.utupub.fi:443/handle/10024/143702 2026-04-11T22:26:34Z 2026-04-11T22:26:34Z Lantelankallio, Raimo https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197817 2026-03-31T22:01:32Z 2026-03-24T00:00:00Z

Current trends of applying ISO 14971:2019 standard for Software as a Service (Saas) -type of medical devices Lantelankallio, Raimo The purpose of this thesis was to research possible future trends related to implementing ISO 14971:2019 risk management standard to Software as a Service (Saas) -type of medical devices in EU area. The research study was done by studying the current state of EU medical regulation, guidance and standards. Research papers were reviewed since past five years to find possible future trends. Future trends were searched by analyzing 20 most relevant and recent research papers and collecting key points. Key points were combined and most frequent issues were transformed into possible future trend. According to this thesis, possible future trends related to implementing ISO 14971:2019 standard to medical software devices are: There is a need for global perspective to medical device regulatory instead of regional and national standards and regulations. The need was identified for alignment for various guidances and standards which typically contain similar issues and similarities. Requirement for better adoption of fast-evolving cybersecurity issues to software medical product was also identified as a possible future trend. Because of increased need for using AI for processing sensitive data, this could be also a reason to extend ISO 14971 usage from medical device industry to AI applications.; Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia mahdollisia tulevaisuuden trendejä, jotka liittyvät ISO 14971:2019-riskienhallintastandardin soveltamiseen SaaS-tyyppisissä lääkinnällisissä laitteissa EU:n alueella. Tutkimus tehtiin tutkimalla EU:n lääketieteellisen sääntelyn, ohjeistuksen ja standardien nykytilaa. Tutkimuspapereita tarkasteltiin viimeisen viiden vuoden ajalta mahdollisten tulevaisuuden trendien löytämiseksi. Tulevaisuuden trendejä etsittiin analysoimalla 20 oleellisinta uusinta tutkimusta ja keräämällä keskeisiä kohtia. Keskeiset kohdat yhdistettiin ja yleisimmät ongelmat muutettiin mahdollisiksi tulevaisuuden trendeiksi. Tämän opinnäytetyön mukaan lääketieteellisten ohjelmistolaitteiden ISO 14971:2019 -standardin käyttöönotossa mahdollisia tulevaisuuden trendejä ovat: Lääkinnällisten laitteiden sääntelyyn tarvitaan globaali näkökulma alueellisten ja kansallisten standardien ja määräysten sijaan. Tunnistettiin tarve yhdenmukaistaa erilaisia ohjeita ja standardeja, jotka tyypillisesti sisältävät samankaltaisia asioita ja yhtäläisyyksiä. Myös nopeasti kehittyvien kyberturvallisuusasioiden parempi käyttöönotto lääketieteellisten ohjelmistotuotteiden osalta tunnistettiin mahdolliseksi tulevaisuuden trendiksi. Koska tekoälyn tarve arkaluonteisten tietojen käsittelyssä kasvaa, tämä voisi olla myös syy laajentaa ISO 14971 -standardin käyttöä lääkinnällisten laitteiden teollisuudesta tekoälysovelluksiin.

2026-03-24T00:00:00Z Kalliovalkama, Kalle https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197816 2026-03-31T22:01:31Z 2026-03-23T00:00:00Z

VSSHP:N alueella vuosina 2016-2022 hoidettujen STEMI-potilaiden diagnosoinnin onnistuneisuus Kalliovalkama, Kalle Syksyllä 2023 alkaneessa tutkimuksessa tutkittiin VSSHP:n alueella vuosina 2016-2022 hoidettuja STEMI-potilaita, verraten korkean ja ei-korkean vuotoriskin potilaiden päätetapahtumia. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, onko potilaiden diagnoosi ollut oikein. Tämän opinnäytetyön aineisto koostui 1685 potilaasta, joiden diagnoosiksi oli asetettu STEMI. Aineisto saatiin Auria Tietopalvelun kautta tehdystä datahausta. Tutkimuksen perusteella diagnosoinnin onnistuneisuus STEMI-potilailla oli 92.8%. Potilailla, joiden todellinen diagnoosi ei ollut STEMI, yleisin diagnoosi oli NSTEMI/UAP. Datarekistereistä saatua tietoa käytetään laajasti tutkimuskäytössä. Aikaisemmin Suomessa tehdyssä tutkimuksessa on todettu, ettei sydäninfarktien luokittelu STEMI ja NSTEMI ollut suomalaisessa maanlaajuisessa rekisterissä luotettava, tämän isompaan aineistoon pohjautuvan tutkimuksen perusteella STEMI-diagnoosin oikeellisuus oli kuitenkin varsin hyvä. Vaihtelevien tulosten vuoksi lisätutkimuksien tekeminen tulevaisuudessa voisi silti olla tarpeellista.

2026-03-23T00:00:00Z Huovinen, Saara https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197815 2026-03-31T22:01:30Z 2026-03-23T00:00:00Z

AVH-hälytysten osuvuus TYKS:ssä vuonna 2024 Huovinen, Saara Epäiltäessä akuuttia aivoverenkiertohäiriötä käynnistetään AVH-hälytys, jonka tarkoituksena on nopeuttaa diagnostiikkaa ja hoitoa minimoimalla viiveet kuvantamisessa ja muissa tutkimuksissa. Tässä opinnäytetyössä arvioidaan AVH-hälytysten diagnostista osuvuutta Tyksissä vuonna 2024. Tarkoituksena on selvittää, kuinka suurella osalla AVH-hälytyksenä kuvatuista potilaista todettiin akuutti aivoverenkiertohäiriö sekä mitkä olivat yleisimmät loppudiagnoosit. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, miten tulokset vertautuvat Tyksin aiempien vuosien (2015 ja 2019) tuloksiin. Aineisto koostui kaikista Tyksissä vuonna 2024 AVH-hälytyksenä kuvatuista potilaista (n=671). Tiedot kerättiin potilastietojärjestelmästä ajanjaksolla 9/2025-1/2026. Potilaat jaettiin loppudiagnoosin perusteella viiteen ryhmään: aivoinfarkti, TIA, ICH, SAV ja stroke mimic. Loppudiagnoosin lisäksi kerättäviä tietoja olivat potilaan ikä ja sukupuoli, omatoimisuus, kuvantamismenetelmä, hoito, hoitopaikka, toipuminen (modified Rankin Scale, mRS) sekä kuolleisuus. AVH-hälytyspotilaista 71,7 %:lla todettiin aivoverenkiertohäiriö. Potilaista 46,2 %:lla oli aivoinfarkti, 13,4 %:lla TIA, 9,8 %:lla ICH ja 2,2 %:lla SAV. Aivoinfarktin sairastaneista potilaista 57,1 % hoidettiin konservatiivisesti. Liuotushoidon sai yhteensä 35,2 % potilaista. Pelkkä liuotushoito annettiin 25,2 %:lle ja trombektomia 7,7 %:lle potilaista. 28,5 %:lla potilaista ei todettu aivoverenkiertohäiriötä. Yleisimmät stroke mimic -diagnoosit olivat epilepsia, migreeni, subduraalihematooma tai kontuusio sekä huimaus. AVH-hälytysten osuvuus Tyksissä vuonna 2024 oli 71,7 %, mikä on hieman parempi kuin vuosina 2015 (68,9 %) ja 2019 (69 %). Tämän lisäksi voitiin todeta, että MRI-kuvausten määrä on lisääntynyt aiemmasta, mikä on parantanut erityisesti stroke mimic -potilasryhmän diagnostista tarkkuutta. Lisäksi aivoinfarktin hoito konservatiivisesti DAPT-hoidolla on yleistynyt.

2026-03-23T00:00:00Z Laurila, Marika Sattilainen, Sannamari https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197814 2026-03-31T22:01:27Z 2026-03-03T00:00:00Z

Opettajien kokemuksia neurokirjon oppilaiden opettamisesta alakoulun käsityötunneilla Laurila, Marika; Sattilainen, Sannamari Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää minkälaisia kokemuksia alakoulussa käsityötä opettavilla opettajilla on neurokirjon oppilaiden opettamisesta sekä heidän kokemuksiaan omista valmiuksistaan opettaa neurokirjon oppilaita. Tässä tutkimuksessa neurokirjo on rajattu käsittelemään ADHD- ja autismikirjon diagnooseja. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa ilmiötä tarkasteltiin fenomenologista menetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyllä marraskuussa 2025 Alakoulun aarreaitta, Teknisen työn opetus sekä Käsityön ideapankki alakouluun Facebook-ryhmiä apuna käyttäen. Kyselyyn vastasi 36 alakoulussa opettavaa opettajaa ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajien kokemukset neurokirjon oppilaista liittyvät kognitiivisiin haasteisiin, kuten toiminnanohjauksen, itsesäätelyn ja keskittymisen vaikeuksiin. Käsitöiden oppimisympäristö koettiin opettajien kokemuksen perusteella välillä kuormittavaksi melun sekä suurten ryhmäkokojen vuoksi. Aineiston analysoinnin tuloksena ilmeni kuitenkin, että monet neurokirjon oppilaat loistivat ja olivat erityisen motivoituneita käsityötunneilla. Opettajien valmiudet opettaa neurokirjon oppilaita vaihteli työkokemuksen mukaan. Kokeneemmat opettajat kokivat valmiuksiensa riittävän, kun taas opettajat, jotka olivat vasta työuransa alussa, toivoivat enemmän tukea ja koulutusta. Johtopäätöksenä todetaan, että käsitöiden opettaminen neurokirjon oppilaille vaatii opettajalta ennakoimista, opetuksen strukturointia, sekä yksilöllisiä pedagogisia ratkaisuja. Opettajankoulutukseen toivottiin lisää harjoittelumahdollisuuksia neurokirjon oppilaiden kohtaamiseen sekä käytännönläheistä tietoa. Tutkijoina suosittelemme jokaista neurokirjo-oppilaan kanssa työskentelevää syventymään neurokirjoon ja heidän kanssaan toimimiseen. Tämä luo varmuutta koulupäiviin sekä oppitunteihin ja parhaimmassa tapauksessa poistaa oppitunneilta ylimääräisen hälinän.

2026-03-03T00:00:00Z