fi=Väitöskirjat|en=Doctoral dissertations|

Natal Dispersal and Habitat Selection of the White-tailed Eagle – Causes and Consequences of First Breeding Site Choice

2026-04-17T00:00:00Z

Natal Dispersal and Habitat Selection of the White-tailed Eagle – Causes and Consequences of First Breeding Site Choice Penttinen, Ida Natal dispersal refers to the movement of an individual from its birth site to its first breeding site. The choice of a breeding habitat is critical for fitness, and the consequences can be lifelong if the species exhibits high fidelity to breeding sites. However, individuals selecting their first breeding site have no experience with the fitness prospects of different habitats and must, therefore, base their decision on other cues. Whether these cues are reliably linked to reproductive success in those habitats remains unclear. In this thesis, I investigated natal dispersal and habitat selection of the white tailed eagle (Haliaeetus albicilla), a long-lived raptor with high breeding-site fidelity. Using a dataset of genetically and visually identified breeding individuals with known natal sites, I studied whether population density and habitat imprinting affect the settlement of white-tailed eagles, and whether these factors are associated with subsequent breeding success. I show that white-tailed eagles use conspecific density and natal habitat similarity as cues when choosing their breeding site. Eagles born in high-density areas tend to settle in lower-density areas in comparison, but dispersed over shorter distances. Breeding success was higher when the local breeder density was lower. White-tailed eagles also prefer their natal habitat type when choosing a breeding habitat, but this is not associated with improved breeding success. Since there were no effects of settling in natal-like habitats, this is likely a neutral behavioural pattern, or the benefits are gained in other ways. The habitat type seems to play a greater direct role in reproductive performance, since breeding success was higher in territories with a smaller proportion of water. I also found that older individuals seem to be more successful breeders than young ones. The results shed light on the relationships between habitat selection mechanisms and the fitness prospects of chosen breeding habitats. Understanding these relationships is particularly important for long-lived species with high breeding site fidelity, such as large raptors. Many raptor populations are still recovering from past population declines or being reintroduced to their former range. Knowledge of the factors influencing movement and settlement can improve the success of reintroduction programmes and aid in predicting population growth and range expansion.; Merikotkien synnyindispersaali ja elinympäristön valinta – Ensimmäisen pesimäpaikan valinnan syyt ja seuraukset Synnyindispersaali tarkoittaa yksilön siirtymistä syntymäpaikaltaan ensimmäiselle lisääntymispaikalle. Kelpoisuuden kannalta on olennaista, millaisen elinympäristön yksilö valitsee lisääntymiseen. Jos laji on lisääntymispaikkauskollinen, ensimmäisen paikan valinnalla voivat olla elinikäiset seuraukset. Ensimmäistä lisääntymispaikkaa valitessa yksilöillä ei vielä ole kokemusta eri elinympäristöjen kelpoisuusnäkymistä, vaan valinnan on perustuttava vihjeisiin, kuten samanlaisuuteen synnyinympäristön kanssa tai lajitovereiden läsnäoloon. On kuitenkin epäselvää, ennustavatko vihjeet lisääntymismenestystä valituissa ympäristöissä. Tutkin väitöskirjassani, miten pesimäpopulaation tiheys ja habitaattileimautu minen vaikuttavat merikotkan (Haliaeetus albicilla) lisääntymispaikan valintaan ja ovatko ne yhteydessä myöhempään lisääntymismenestykseen. Tutkimus perustui aineistoon geneettisin ja visuaalisin menetelmin tunnistetuista yksilöistä, joiden synnyinpaikka tunnetaan. Pesimäpopulaation tiheys ja synnyin- ja pesimäympä ristön samankaltaisuus ovat yhteydessä merikotkien lisääntymispaikan valintaan. Kun synnyinalueen tiheys on korkea, kotkat asettuvat suhteessa harvemman tihey den alueille, mutta dispersoivat lyhyempiä matkoja. Lisääntymismenestys oli parem pi alueilla, joilla pesimäpopulaation tiheys oli alhaisempi. Merikotkat näyttäisivät suosivan synnyinympäristöään muistuttavia pesimäympäristöjä. Tämä ei kuitenkaan johda parempaan lisääntymismenestykseen. Kyseessä on siis todennäköisesti neutraali käyttäytymismalli tai hyödyt ilmenevät muilla tavoin. Elinympäristöllä näyttää olevan suurempi vaikutus lisääntymismenestykseen, joka oli parempi reviireillä, joilla vesialueen osuus oli pienempi. Lisäksi havaitsin, että vanhemmat yksilöt vaikuttavat olevan menestyksekkäämpiä lisääntyjiä kuin nuoret yksilöt. Tulokseni selventävät elinympäristön valinnan mekanismien ja ympäristön kelpoisuusnäkymien välisiä yhteyksiä. Näiden tunteminen on tärkeää pitkäikäisten ja lisääntymispaikkauskollisten lajien, kuten suurten petolintujen, kohdalla. Monet petolintupopulaatiot toipuvat yhä menneistä populaatioromahduksista tai niitä ollaan palauttamassa alueille, joilta ne ovat hävinneet. Tieto liikkumiseen ja asettumiseen vaikuttavista tekijöistä auttaa parantamaan palautusistutusten onnistumista sekä ennustamaan populaatioiden ja levinneisyysalueiden laajenemista.

Kirkastettu ja tuhottu, unohdettu ja muistettu: Kuolemantunteet 1940- ja 1950-lukujen kotimaisessa fiktioelokuvassa

2026-04-24T00:00:00Z

Kirkastettu ja tuhottu, unohdettu ja muistettu: Kuolemantunteet 1940- ja 1950-lukujen kotimaisessa fiktioelokuvassa Rosenholm, Heikki Väitöskirjassa tarkastellaan 1940- ja 1950-luvuilla valmistuneita kotimaisia pitkiä fiktioelokuvia. Tutkimus nostaa esiin, mikä kuolemaan ja siihen liittyvien tunteiden merkitys on ollut yhteiskunnassa, ja miten tämä on ilmennyt fiktioelokuvassa. Elokuvissa kuolema tunteineen näyttäytyy ihannoituna isänmaallisena sankariuhrauksena, väkivaltaisena ja katkeroittavana tekijänä, yliluonnollisena ja sensaatiomaisena ilmiönä sekä traumaattisena ja tukahduttavana kokemuksena. Tarkasteltavalle ajanjaksolle osuvat merkittävät yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten toinen maailmansota (1939–1945) ja sen aiheuttamat rakenteelliset muutokset yhteiskunnassa. Sodassa menehtyi lähes 100 000 suomalaista, mikä vaikutti merkittävästi suomalaiseen kuolemankulttuuriin, tunneilmapiiriin ja elokuvateollisuuteen vielä pitkälle 1950-luvulle ja sen jälkeenkin. Kotimaisen elokuvan studiokaudella, 1930–1950-luvuilla, tuotettiin runsaasti näytelmäelokuvia, joita myös katsottiin paljon. Elokuvat olivat siten vaikutusvaltainen viihdemuoto, joka kävi vuoropuhelua aikansa yhteiskunnallisten ilmiöiden kanssa, mukaan lukien kuolemankulttuurissa tapahtuneet tunteelliset muutokset kansalaisten keskuudessa. Tutkimuksen aineisto koostuu kaikista vuosien 1940–1959 välillä valmistuneista kotimaisista pitkistä fiktioelokuvista. Elokuvien kokonaismäärä on 377 kpl, joka perustuu Taide- ja kulttuuriviraston (Kuvi) audiovisuaalisen kulttuurin osaston ylläpitämällä Elonet-verkkosivustolla tehtyihin hakuihin. Aineisto on jaettu kuuteen yleisluokkaan ja kolmeen kuolemankategoriaan, joista selviää, millä tavalla tarkasteltavan aikavälin elokuvat jakautuvat kuoleman käsittelyn suhteen. Lopulliseen analyysiin on valittu kahdeksan elokuvaa, jotka on jaettu neljään erilaiseen kuolemanteemaan: kirkastettuun kuolemaan (Kulkurin valssi (1941); Kirkastettu sydän (1943)), tuhottuun kuolemaan (Levoton veri (1946); Tuhottu nuoruus (1947)), unohdettuun kuolemaan (Valkoinen peura (1952); Olemme kaikki syyllisiä (1954)) ja muistettuun kuolemaan (Tuntematon sotilas (1955); Rintamalotta (1956)). Analysoitavat elokuvat edustavat laajasti erilaisia suomalaisen yhteiskunnan kuolemankulttuurin ja siihen liittyvien tunteiden vaiheita. Elokuva-aineistoa tarkastellaan kulttuurihistoriallisella lähiluvulla, joka hyödyntää analysoitavien elokuvien ohella muuta laajaa aikalais- ja kontekstualisoivaa aineistoa, kuten tutkimuskirjallisuutta, elokuvien pohjana toimivia alkuperäisteoksia, aikalaisarvioita sekä aikalaiskirjoituksia elokuvien käsittelemistä aiheista. Tutkimuksessa käytetty lähiluku nojaa myös kuolemantutkimuksen ja tunteiden historian tutkimuskenttiin. Kuolemantutkimuksesta nousee keskeiseksi käsitteeksi kuoleman kieltämisen ilmiö, joka leimasi länsimaita 1900-luvulta alkaen: tällöin kuolema alkoi laitostua, jossa se piiloutui julkisuudelta, mikä myös vaikutti siihen, että julkisesti kuolemasta ja siihen liittyvistä tunteista alettiin puhua vähemmän. Ilmiö näkyi myös viimeistään 1950-luvulla tuotetuissa kotimaisissa elokuvissa. Keskeisenä käsitteenä tutkimuksessa toimii myös tunteiden historiassa syntynyt ja vaikuttanut tunnekäytännön käsite, jossa korostuu tunteiden performatiivisuus ja fysiologisuus, ja erityisesti niiden merkitys ruumiillistetuille kokemuksille. Tunnekäytännöissä painottuvat tunteiden ilmaisu sekä tilat, joissa niitä ilmaistaan. Tutkimuksessa tunnekäytännön käsitteen avulla on analysoitu muun muassa näyttelijöiden dialogia ja fyysisiä eleitä kuin myös elokuvakerronnan elementtejä kuten musiikkia ja kuvakulmia. Tutkimus osoittaa, että 1940- ja 1950-lukujen kotimaisissa pitkissä fiktioelokuvissa näkyivät aikansa yhteiskunnan kuolemankulttuurissa vallinneet asenteet ja tunteet. Elokuvissa näkyivät erilaiset kuolemanteemat ja niihin liittyvät kerronnat: kirkastettu kuolema, tuhottu kuolema, unohdettu kuolema ja muistettu kuolema. Näiden avulla käsiteltiin aluksi 1940-luvulla surun, katkeruuden ja vihan tunteita ja 1950- luvun mittaan tukahdutetun surun sekä vuosikymmen puolivälissä kuolemaan liittyvien traumojen aiheuttamia tunteita. Tutkimus myös tuo ilmi kuolemantutkimuksen ja tunteiden historian merkityksen elokuvien kulttuurihistoriallisessa lähiluennassa: tutkimuskenttiä hyödyntämällä elokuvia voidaan analysoida siten, että huomio kiinnittyy kuoleman ja tunteiden monimuotoisiin merkityksiin esimerkiksi sukupuolten sekä valtaväestöön ja vähemmistöryhmiin kuuluvien välillä, samoin kuin laajempiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten kaupungistumiseen ja lainsäädännöllisiin rakenteisiin. Tutkimuksessa käytetty lähilukutapa voidaankin täten laajemmin ymmärtää kuolemantunteiden ja elokuvan kulttuurihistoriallisena lähilukuna, joka haastaa aikaisempia tulkintoja ja luo uudenlaisia tulkintakehyksiä menneisyyden yhteiskunta- ja kulttuuri-ilmiöistä.; Transfigured and Ruined, Forgotten and Remembered. Emotions of Death in Finnish Fiction Films in the 1940s and 1950s This doctoral thesis examines Finnish feature-length fiction films produced in the 1940s and 1950s. The study highlights the significance of death-related emotions in society, and how fiction films express this significance. In films, death and its emotions are presented as an idealized and heroic sacrifice, as a violent and embittering contributor, as a supernatural and sensational phenomenon, and as a traumatic and repressed experience. The period under review is marked by significant social phenomena, such as the Second World War (1939–1945) and the structural changes it brought to society. Almost 100,000 Finns died during the war, which had a significant impact on the Finnish culture of death, the emotional atmosphere, and the film industry well into the 1950s and beyond. During the studio era of Finnish cinema, from the 1930s to the 1950s, a large number of films were produced and widely viewed. Films were thus an influential form of entertainment that engaged in dialogue with the social phenomena of the time, including the emotional changes occurring in the culture of death among the Finnish population. The research material consists of all Finnish feature-length fiction films produced between 1940 and 1959. The total number of films is 377, based on searches made on the Elonet website maintained by the audiovisual culture department of the Finnish Arts and Culture Agency (Faca). The material is divided into six general film categories and three death categories, which show how the films of the period under review are grouped in terms of the treatment of death. Eight films have been selected for the final analysis, divided into four different death themes: transfigured death (The Vagabond’s Waltz (1941); Transfigured Heart (1943)), ruined death (Restless Blood (1946); Ruined Youth (1947)), forgotten death (The White Reindeer (1952); We’re All Guilty (1954)) and remembered death (The Unknown Soldier (1955); Girls at the Front (1956)). The films analyzed present a broad range of different phases of the death culture and the emotions associated with it in Finnish society. The film material is examined with a cultural historical close reading, which utilizes, in addition to the films being analyzed, other extensive contemporary and contextualizing material, such as research literature, original works that serve as the basis for the films, contemporary reviews, and contemporary writings on the topics covered by the films. The close reading used in the study also draws on the research fields of death studies and the history of emotions. A central concept emerging from death studies is the phenomenon of the denial of death, which characterized Western countries from the 20th century onwards: at that time, death began to be institutionalized, where it was hidden from the public, which also contributed to the fact that death and the emotions associated with it began to be discussed less publicly. The phenomenon was also present in Finnish films produced in the 1950s at the latest. The concept of emotional practices, which arose and influenced the history of emotions, also serves as a central concept in the study, emphasizing the performativity and physiology of emotions, and especially their significance for embodied experiences. Emotional practices focus on the expression of emotions and the spaces in which they are expressed. The research has used the concept of emotional practices to analyze, among other things, actors' dialogue and physical gestures, as well as elements of film narrative such as music and camera angles. The study shows that Finnish feature-length fiction films of the 1940s and 1950s offer insight into the death culture of the time, depicting the prevailing attitudes and emotions of society. The films featured different death themes and related narratives: transfigured death, ruined death, forgotten death and remembered death. These were used to initially deal with emotions of sadness, bitterness and anger in the 1940s, and emotions caused by repressed grief throughout the 1950s and death-related traumas in the middle of the decade. The study also reveals the importance of death studies and the history of emotions in the cultural historical close reading of films: by utilizing research fields, films can be analyzed in a way that focuses on the diverse meanings of death and emotions, for example between genders and between those belonging to the majority population and minority groups, as well as broader social phenomena, such as urbanization and legislative structures. The close reading method used in the study can therefore be understood more broadly as a cultural historical close reading of the emotions of death and film, which challenges previous interpretations and creates new interpretive frameworks for past social and cultural phenomena.

Microcavity engineering for scalable, efficient polaritonic applications

2026-04-21T00:00:00Z

Microcavity engineering for scalable, efficient polaritonic applications Qureshi, Hassan Ali Optical microcavities provide a powerful platform for tailoring light–matter interaction through optical confnement, spectral selectivity, and electromagnetic feld enhancement. When combined with organic semiconductors, microcavities enable spectral narrowing, angle-dependent dispersion, and, in the strong coupling regime, the formation of exciton-polaritons, hybrid light-matter quasiparticles with low effective mass and high spatial delocalization. The performance and scalability of polaritonic systems therefore depend critically on microcavity design and fabrication. This dissertation investigates microcavity engineering for scalable polaritonic ap plications using solution-processed and vacuum-fabricated architectures. The fundamental principles of optical confnement in planar microcavities are established, providing a framework for understanding confned light-matter interaction. Strong coupling and exciton-polariton formation are demonstrated in hybrid and fully solution-processed dielectric distributed Bragg refector microcavities fabricated by dip-coating and spin-coating. An automated deposition approach enables reproducible multilayer control, yielding microcavities with quality factors exceeding 200 using a limited number of DBR pairs. Angle-resolved refectivity and photo luminescence measurements reveal clear anticrossing behavior and large Rabi splittings. Under non-resonant optical excitation above a critical pump fuence of ap proximately 20 cm−2 , these microcavities exhibit nonlinear emission and room temperature polariton lasing. The thesis also examines polaritonic microcavity engineering in vacuum-fabricated organic light-emitting diode architectures. Time-resolved electroluminescence mea surements show that delayed emission is dominated by trap-assisted processes, in dicating negligible infuence of polaritons on intramolecular excited-state dynamics. Microcavity and surface plasmon polariton mode engineering further enable spectral and color control, yielding single-emitter, top-emitting white OLEDs with tunable color temperature. Overall, this work demonstrates microcavity engineering as a viable strategy for scalable polariton physics and practical optoelectronic devices.

Durable immunity against SARS-CoV-2 Omicron: booster vaccination and hybrid immune responses

2026-04-10T00:00:00Z

Durable immunity against SARS-CoV-2 Omicron: booster vaccination and hybrid immune responses Belik, Milja Severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-CoV-2) emerged in late 2019, causing the coronavirus disease 2019 (COVID-19) pandemic with profound global impacts, prompting urgent vaccine development that achieved high efficacy against initial strains. Nevertheless, the virus's antigenic evolution led to variants capable of immune evasion, particularly Omicron in 2021 and its sublineages, which fueled widespread infections through numerous spike protein mutations that impair neutralizing antibody binding. Elucidating the long-term durability of immunity against Omicron is crucial for advancing understanding of sustained defense and refining public health vaccination strategies. COVID-19 vaccines elicit adaptive immune responses, including humoral immunity via binding and neutralizing antibodies and cell-mediated immunity through memory T and B cells. In this study, we longitudinally monitored the immune responses of vaccinated Finnish healthcare workers over more than three years. We used enzyme immunoassay (EIA) to analyze binding immunoglobulin G (IgG) antibodies, a microneutralization test (MNT) to quantify neutralizing antibodies against Omicron variants, and an activation-induced marker (AIM) assay with flow cytometry to measure CD4⁺ and CD8⁺ T cell activation. In addition, we developed an ELISpot assay to quantify the number of memory B cells. The results indicate differences between vaccine types and regimens. However, in all cases, antibody levels gradually waned after each dose but were effectively restored by following boosters, though Omicron variants exhibited partial escape from neutralization. Hybrid immunity sustained elevated antibody levels and broader cross-neutralization against variants. T cells were durable and cross-reactive against Omicron, memory T cell subsets persisted, and functional memory B cells were maintained. These findings underscore the persistence of T cells and hybrid immunity against Omicron variants, simultaneously emphasizing the value of booster vaccinations in maintaining protection.; --- Koronavirus SARS-CoV-2 ilmaantui loppuvuodesta 2019, aiheuttaen koronavirus tauti COVID-19-pandemian, jolla oli huomattavia globaaleja vaikutuksia. Tämä johti myös kiireelliseen rokotteiden kehitykseen. Rokotteilla oli hyvä teho aiempia variantteja vastaan, mutta antigeenisen evoluution myötä kehittyi immuniteettia väistämään kykeneviä, uusia variantteja. Erityisesti Omicron, joka ilmaantui 2021 lopulla, sekä sen alavariantit saivat aikaan laajoja infektioaaltoja, välttäen neutraloivien vasta-aineiden sitoutumisen lukuisten piikkiproteiini-mutaatioidensa ansiosta. Omicronia vastaan säilyvän pitkän aikavälin immuunisuojan selvittäminen on ratkaisevan tärkeää ymmärryksen lisäämisessä immuunisuojan kestävyyteen liittyvistä tekijöistä sekä suunniteltaessa julkisen terveydenhuollon rokotusstrategioita. Koronavirustauti COVID-19 aktivoi hankittua immuniteettia sekä humoraalisen immuniteetin ja siihen kuuluvien sitoutuvien ja neutraloivien vasta-aineiden kautta, että soluvälitteisen immuniteetin ja T- ja B-solujen kautta. Tässä väitöskirjassa pitkäaikaisseurattiin suomalaisten rokotettujen terveydenhuollon työntekijöiden immuunivasteita yli kolmen vuoden ajan. Seurannassa käytettiin EIA-vasta-aine testiä sitoutuvien immunoglobuliini G (IgG) -vasta-aineiden analysoimiseksi, mikro neutralisaatiotestiä neutraloivien vasta-aineiden mittaamiseksi Omicron-variantteja vastaan, sekä aktivaatiomääritystä ja virtaussytometriaa CD4+ ja CD8+ T solujen aktivaation mittaamiseksi. Lisäksi pystytimme ELISpot-vasta-ainetestin muisti-B solujen mittaamiseksi. Tulokset osoittavat, että käytetyillä rokotetyypeillä ja rokotusohjelmilla on keskinäisiä eroja. Joka tapauksessa vasta-ainetasot laskivat asteittain jokaisen rokotusannoksen jälkeen, mutta seuraavat tehosteannokset palauttivat ne tehokaasti jälleen korkealle tasolle, vaikkakin neutralisaation havaittiin osittain heikkenevän Omicron-virusvarianttia vastaan. Hybridi-immuniteetti ylläpiti korkeita vasta ainetasoja ja laajaa varianttien ristiinneutralisaatiota. T-solut säilyttivät pitkäkestoisen ristisuojan Omicronia vastaan ja muisti-T- sekä B-solujen aktivaatio säilyi hyvin. Tulokset korostavat T-solujen ja hybridi-immuniteetin kestävyyttä, sekä samalla tehosterokotusten tärkeyttä pitkäkestoisen immuunisuojan ylläpidossa.