https://www.utupub.fi:443/handle/10024/143703 fi=Tämän kokoelman töistä on julkaistu avoimessa verkossa ainoastaan tiivistelmä. Tekijä ei ole antanut lupaa teoksen kokotekstin julkaisemiseen Internetissä.|en=Theses in this collection have only abstract. The author of the thesis has not allowed to publish the fulltext of the thesis online.| Sat, 11 Apr 2026 17:28:51 GMT 2026-04-11T17:28:51Z https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197818 Muutokset olkaluun yläosan murtumien haittatapahtumissa Goman, Anna Aihe ja tarkoitus Terveydenhuollossa tapahtuvat hoidon komplikaatiot ja virheet diagnoosien tekemisessä voivat johtaa potilaiden tekemiin vahinkoilmoituksiin. Nämä haittatapahtumat hoidossa voivat yksilöiden kohdalla johtaa turhaan kärsimykseen ja yhteiskunnallisessa mittakaavassa lisääntyneisiin kustannuksiin. Yhtenä merkkinä hoidon tulosten paranemisesta voidaan pitää todettujen haittatapahtumien määrän vähenemistä. Olkaluun yläosan murtumat ovat varsin yleisiä vammoja, ja niiden ilmaantuvuuden on havaittu kasvaneen viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan näiden murtumien hoitolinja on muuttunut leikkaushoidosta aiempaa konservatiivisempaan suuntaan. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, miten muutokset olkaluun yläosan murtumien hoidossa ovat vaikuttaneet todettujen ja korvattujen haittatapahtumien määrään. Aineistot ja tutkimusmenetelmät Tässä retrospektiivisessä tutkimuksessa arvioitiin murtumapotilaiden täyttämien vahinkoilmoitusten ja muiden terveydenhuollon asiakirjojen pohjalta ilmoitusten määrää ja niihin johtaneita tekijöitä hoidon aikana. Tilastolliset analyysit toteutettiin kahden edellisen vuosikymmenen ajalta kerätyistä tiedoista. Tulokset ja johtopäätökset Vaikka olkaluun yläosan murtumien ilmaantuvuus on kasvanut, korvattujen haittatapahtumien määrä pysyi suhteellisen tasaisena. Suurin osa hoidossa ilmenevistä vahingoista tapahtui hoitolinjan valinnassa ja leikkaushoidon yhteydessä. Oikea-aikainen diagnostiikka ja hoidon huolellinen suunnittelu ovat siis merkittäviä tekijöitä hyvien hoitotulosten saavuttamiseksi. Mon, 23 Mar 2026 00:00:00 GMT https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197818 2026-03-23T00:00:00Z https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197811 The role of thioredoxin-interacting protein in bone marrow derived mesenchymal stromal cells Link, Trine Primary bone marrow derived mesenchymal stromal cells (BMSCs) are progenitor cells, which reside in the bone marrow and participate in bone remodelling. BMSCs can differentiate among others into bone forming osteoblasts and bone marrow adipocytes. The normal physiology of cells is altered in diseases such as type 2 diabetes mellitus (T2DM), which is a major worldwide metabolic disease. High blood sugar is a hallmark of T2DM and it leads to upregulation of thioredoxin-interacting protein (TXNIP) in many cell types. Elevated expression of TXNIP has been shown to increase cellular oxidative stress and cause inflammation and apoptosis. TXNIP upregulation is widely studied in many tissues including pancreatic β-cells, but the research in BMSCs is lacking. Here we investigated the effects of silencing Txnip mRNA expression with siRNA technology on viability and differentiation of BMSCs. Viability was analysed through live-cell imaging and metabolic activity assays and differentiation through mRNA expression of osteoblast and adipocyte marker genes with qPCR. We showed that the viability of the BMSCs when Txnip mRNA expression was silenced proved to be inconsistent. The differentiation of BMSCs did not progress when Txnip mRNA expression was silenced, resulting in cells moving neither towards osteogenesis nor adipogenesis. In addition, we established a connection between mRNA expressions of Glut4, a glucose transporter and Txnip. The metabolically involved Txnip seems to be important for cells activity and differentiation and the absence of Txnip resulted in decreased BMSC differentiation.; Luuytimestä eristetyt mesenkymaaliset stroomasolut (engl. bone marrow derived mesenchymal stromal cells, BMSCs) ovat kantasolumaisia soluja, jotka sijaitsevat luuytimessä ja osallistuvat luun uudistamiseen eli remodellaatioon. BMSC:t voivat erilaistua mm. luuta muodostaviksi osteoblasteiksi ja luuytimen rasvasoluiksi eli adiposyyteiksi. Solujen normaali toiminta muuttuu sairauksissa, kuten tyypin 2 diabeteksessä (T2D), joka on maailmanlaajuinen metabolinen sairaus. Korkea verensokeri on T2D:n tunnusmerkki ja se johtaa tioredoksiinia säätelevän proteiinin (engl. thioredoxin-interacting protein, TXNIP) lisääntymiseen soluissa. Lisääntynyt TXNIP:n ilmeneminen lisää solujen oksidatiivista stressiä ja aiheuttaa sekä tulehdusta että apoptoosia. TXNIP:n lisääntynyttä ilmenemistä on tutkittu laajasti monissa kudoksissa ja solutyypeissä, kuten haiman beetasoluissa, mutta kyseisen proteiinin tutkiminen BMSC:ssä on puutteellista. Tässä tutkielmassa tutkimme Txnip:n hiljentämistä mRNA tasolla käyttäen siRNA-transfektointi -menetelmää ja seurasimme miten se vaikuttaa BMSC:n elinkykyyn ja erilaistumiseen. Elinkykyä analysoimme elävien solujen kuvantamismenetelmällä ja metabolista aktiivisuutta mittaavilla kokeilla. Solujen erilaistumiskykyä analysoimme qPCR:n avulla osteoblastien ja adiposyyttien merkkigeenien mRNA ilmentymistä seuraten. Tutkielmassa osoitimme, että solujen elinkykytulokset olivat ristiriitaisia, kun Txnip hiljennettiin mRNA tasolla. Txnip:n mRNA ilmenemistä hiljentämällä solujen erilaistumiskyky huononi, eivätkä ne enää erilaistuneet osteoblasteiksi eikä adiposyyteiksi. Lisäksi työssä huomattiin yhteys glukoosinkuljettajaproteiinin Glut4:n ja Txnip:n mRNA ilmenemisten välillä. Solun metaboliaan vaikuttava Txnip vaikuttaisi olevan tärkeä solujen aktiivisuuden ja erilaistumisen kannalta, ja sen puute aiheutti solujen erilaistumisen heikentymistä. Tue, 10 Mar 2026 00:00:00 GMT https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197811 2026-03-10T00:00:00Z https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197802 Palkan määräytyminen työehtosopimuksella työntekijän näkökulmasta Pietilä, Elena Tutkimuksen aiheena on työntekijöiden ymmärrys palkasta. Tarkastelen tutkimuksessa tästä näkökulmasta työntekijän ymmärrystä erilaisista palkkaehdoista, ja erityisesti sitä, kun työsopimuksessa on käytetty palkan ilmoittamiseen ainoastaan viittausta työehtosopimukseen. Tarkastelen viittausmenettelyn mahdollistavaa kirjallisen selvityksen vaatimusta siitä näkökulmasta, kuinka kansallinen sääntely vastaa Euroopan unionin sääntelyä palkan osalta. Lisäksi kritisoin viittausmenettelyn käyttöä työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimusmenetelmät ovat lainopillinen ja empiirinen menetelmä. Lainopillista menetelmää hyödynnetään tutkimuksen oikeusdogmaattisessa osuudessa, jossa käsitellään työsuhteen ehtoja, kirjallisen selvityksen vaatimusta, työehtosopimusviittauksia ja palkkaa koskevia käsitteitä. Lisäksi tutkimus sisältää empiirisen haastattelun tulosten analysoinnin. Haastatteluilla oli tarkoitus kartoittaa työntekijöiden ymmärrystä heidän palkkansa muodostumisesta sekä yleisellä tasolla myös heidän ymmärrystään työehtosopimuksista. Tutkimustulokset osoittivat, että työntekijöiden voi olla vaikeaa hahmottaa palkan muodostumista eri osista, kun palkan suuruutta ei ole selkeästi kirjattu työsopimukseen. Työntekijän on hankala ymmärtää palkan muodostumista varsinkin silloin, kun työsopimuksessa on ainoastaan viitattu työehtosopimuksen palkkaluokkaan. Myös työehtosopimuksesta oikean tiedon löytäminen saattaa olla työntekijälle haastavaa. Työehtosopimusten kieltä sen sijaan haastateltavat eivät kokeneet kovin hankalasti ymmärrettäväksi. Tutkimustulosten perusteella totean johtopäätöksenä, että työntekijöiden on usein vaikeaa löytää työehtosopimuksista heitä koskevat palkkaehdot. Näin ollen työntekijän oikeuksien turvaamiseksi työsopimuksessa ei tulisi käyttää pelkkää työehtosopimusviittausta palkan määrityksessä. Lisäksi työntekijän oikeuksien kannalta olisi parempi, mikäli tälle ilmoitettaisiin kirjallisesti erittely palkan muodostumisesta eli sen eri osista, ja tämä menettely myös vastaisi paremmin Euroopan unionin oikeutta. Wed, 18 Feb 2026 00:00:00 GMT https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197802 2026-02-18T00:00:00Z https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197801 Suun herpesvirusten ja HPV16-infektion dynamiikka ja keskinäinen yhteys pariskunnilla Hovi, Tilda Korkean riskin papilloomavirusten (high-risk human papillomavirus; HR-HPV) onkogeeninen merkitys tunnetaan pään ja kaulan alueen syöpien, erityisesti nielun alueen levyepiteelikarsinooman (oropharyngeal squamous cell carcinoma, OPSCC), synnyssä. HPV:n aiheuttamat solumuutokset ja syövät kehittyvät yleensä pitkäkestoisista infektioista, yleisimmin virustyypin 16 ja seuraavaksi yleisimmin tyypin 18 infektioista. HPV:n ohella myös muut virukset, kuten herpesvirukset (human herpes virus; HHV), tupakoinnin ja runsaan alkoholinkäytön lisäksi, voivat olla merkittävä tekijä nielun alueen syövän kehityksessä. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarkastella suun pitkittyneen HPV16-infektion ja samanaikaisesti todettavien suun herpesviruslöydösten välistä yhteyttä terveillä suomalaisilla pareilla. Tutkimuksessa oli mukana 41 naista ja 34 miestä (32 paria) suomalaisesta perhekohortista. Osallistujilta kerättiin suun limakalvon harjausnäytteet ja stimuloidut kokonaissylkinäytteet lähtötilanteessa sekä 12-, 24- ja 36-kuukauden seurantakäynneillä. Stimuloidut kokonaissylkinäytteet sekvensoitiin Illumina-shotgun-menetelmällä, ja metagenomeista luokiteltiin yhdeksän ihmisen herpesviruksen (HSV‑1 ja HSV‑2, CMV, EBV, VZV, HHV‑6A, HHV‑6B, HHV‑7 ja KSHV) genomit; suun harjausnäytteiden HPV-genotyypitys tehtiin Luminex- alustalla. Pitkäkestoisia suun HPV16-infektiota todettiin 14.6%:lla naisista ja 2.9%:lla miehistä. EBV ja HHV-7 olivat yleisimmät syljessä persistoivat HHV:t molemmilla sukupuolilla. Merkittäviä sukupuolieroja HHV-DNA:n havaitsemisessa löydettiin VZV:n (70.7% naisilla vs. 26.5% miehillä) sekä CMV:n (53.7% naisilla vs. 14.7% miehillä) persistoinnissa. Lisäksi vahva parien välinen yhteys havaittiin: niiden naisten, joilla oli pitkittynyt suun HPV16-infektio, miespartnereilla todettiin olevan 12-kertainen todennäköisyys suun CMV:n havaitsemiseen täyssyljestä verrattuna HPV16-negatiivisten naisten partnereihin (OR 12.0; 95% CI 1.02–141.3). Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä yksilön oman HHV-persistenssin ja suun HPV16-infektioiden välillä ei todettu. Suun HHV-infektiot ovat yleisiä suomalaisilla pareilla. Vaikka tuloksemme eivät puolla yksilöllisen HHV-persistenssin käyttöä pitkittyneen HPV16-infektion biomarkkerina, HPV16- persistoivien naisten miestenpartnereiden kohonnut CMV-havaitsemisen todennäköisyys viittaa jaetun immuuniympäristön merkitykseen suun virusdynamiikkassa, mitä tulee jatkossa tutkia suuremmissa kohorteissa. Wed, 18 Mar 2026 00:00:00 GMT https://www.utupub.fi:443/handle/10024/197801 2026-03-18T00:00:00Z