Integraatiomyönteisten etujärjestöjen linjat ja toiminta ennen Suomen EU-jäsenyyttä
Korhonen, Olli (2017-08-25)
Integraatiomyönteisten etujärjestöjen linjat ja toiminta ennen Suomen EU-jäsenyyttä
Korhonen, Olli
(25.08.2017)
Annales Universitatis Turkuensis C 441 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6879-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6879-4
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Euroopan unionin jäsenyys vuonna 1995 on Suomen merkittävin ulkopoliittinen päätös toisen maailmansodan jälkeen. Tiedotusvälineet tapaavat tiivistää, että päätös oli Ahon hallituksen hanke tai presidentti Koiviston ensisijaisesti turvallisuuspoliittinen ratkaisu. EU-jäsenyys oli sangen leimallisesti myös etujärjestöjen hanke. Sekä elinkeinoelämän etujärjestöt että palkansaajakeskusjärjestöt jatkoivat integraatiomyönteistä pitkää linjaa ja ajoivat johdonmukaisesti tiiviimpää osallistumista Länsi-Euroopan integraatioon. Järjestöjen saumaton integraatioyhteistyö huipentui voitokkaassa vaalikampanjassa EU-kansanäänestyksen alla.
Virkistyttyään länsi-integraatio palasi 1980-luvun puolivälissä verraten samanaikaisesti etujärjestöjen toimintaan. Etujärjestöjen tavoitteena oli turvata yrityksille kunnon kilpailuasema erityisesti suhteessa ruotsalaisyrityksiin. Ruotsin kehitystä seurattiin tiiviisti. Taloudelliset tavoitteet hallitsivat perusteluja, kun taas EU-jäsenyyden turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet olivat etujärjestöille toissijaisia, joskaan eivät merkityksettömiä. Keskeisistä etujärjestöistä vain maataloustuottajien keskusjärjestö MTK poikkesi integraatiolinjauksissaan vastustamalla johdonmukaisesti Euroopan unioniin liittymistä.
EU-jäsenyyttä edeltänyt kymmenvuotiskausi 1984–1994 oli elinkeinoelämälle tavattoman vilkas. Ajanjaksolla vaikutti kolme rinnakkaista kehityskulkua: 1. yritystoiminnan muutokset, joista keskeisimpinä elinkeinoelämän kansainvälistyminen, teknologian merkityksen kasvu ja viennin rakennemuutos. 2. Kauppapoliittisen toimintaympäristön muuttuminen, jota leimasi idänkaupan hiipuminen ja länsi-integraation aktivoituminen, sekä 3. mullistukset Euroopan poliittisella kartalla, Neuvostoliiton ja koko Itäblokin kadotessa.
Bulkkituotteiden viejästä tuli korkean teknologian viejä. Erityisesti vientikauppaa käyneet yritykset tarvitsivat aiempaa pidemmälle menevää integraatiota. Suuryritysten, erityisesti Suomen valtionta-louden vertauskuvaksi nousseen Nokian, vaikutus etujärjestöjen - ja koko valtakunnan integraatiopolitiikkaan oli ilmeinen.
Päätös EU-jäsenyydestä oli kaksivaiheinen. Valtiojohto päätti vuonna 1992 hakea Euroopan unioniin, jonka jälkeen kansa sai äänestää jäsenyydestä syksyllä 1994. Molempiin ratkaisuihin etujärjestöt pyrkivät vaikuttamaan vahvasti, usein julkisuuden kautta. Huolimatta pitkäjänteisestä työstä länsi-integraation puolesta matalan politiikan (low politics) tasolla, varovaiseksi luonnehdittu ulkopolitiikka loi korkean politiikan (high politics) kehykset etujärjestöjen toiminnalle. Neuvostoliiton linjauksia seuraillut Suomen virallinen integraatiopolitiikka muuttui Neuvostoliiton kehityksen seurauksena hetkessä syksyllä 1991.
Etujärjestöjen integraatioyhteistyössä oli mukana muitakin kuin työmarkkinaosapuolia, kuten Keskuskauppakamari. Lisäksi elinkeinoelämän etujärjestöjen yhteistoimintaorganisaatiot tukivat etujärjestöjen integraatiotyötä. Etujärjestöjen rinnalla ns. Euroopparyhmät olivat nostamassa integraatiota julkiseen keskusteluun ja ne työskentelivät tavoitteellisesti integraation ja viime kädessä EU-jäsenyyden puolesta. Integraatiomyönteiset Euroopparyhmät olivat uusi ilmiö, sillä 1970-luvulla vastaavat toimijat vastustivat integraatiota.
Virkistyttyään länsi-integraatio palasi 1980-luvun puolivälissä verraten samanaikaisesti etujärjestöjen toimintaan. Etujärjestöjen tavoitteena oli turvata yrityksille kunnon kilpailuasema erityisesti suhteessa ruotsalaisyrityksiin. Ruotsin kehitystä seurattiin tiiviisti. Taloudelliset tavoitteet hallitsivat perusteluja, kun taas EU-jäsenyyden turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet olivat etujärjestöille toissijaisia, joskaan eivät merkityksettömiä. Keskeisistä etujärjestöistä vain maataloustuottajien keskusjärjestö MTK poikkesi integraatiolinjauksissaan vastustamalla johdonmukaisesti Euroopan unioniin liittymistä.
EU-jäsenyyttä edeltänyt kymmenvuotiskausi 1984–1994 oli elinkeinoelämälle tavattoman vilkas. Ajanjaksolla vaikutti kolme rinnakkaista kehityskulkua: 1. yritystoiminnan muutokset, joista keskeisimpinä elinkeinoelämän kansainvälistyminen, teknologian merkityksen kasvu ja viennin rakennemuutos. 2. Kauppapoliittisen toimintaympäristön muuttuminen, jota leimasi idänkaupan hiipuminen ja länsi-integraation aktivoituminen, sekä 3. mullistukset Euroopan poliittisella kartalla, Neuvostoliiton ja koko Itäblokin kadotessa.
Bulkkituotteiden viejästä tuli korkean teknologian viejä. Erityisesti vientikauppaa käyneet yritykset tarvitsivat aiempaa pidemmälle menevää integraatiota. Suuryritysten, erityisesti Suomen valtionta-louden vertauskuvaksi nousseen Nokian, vaikutus etujärjestöjen - ja koko valtakunnan integraatiopolitiikkaan oli ilmeinen.
Päätös EU-jäsenyydestä oli kaksivaiheinen. Valtiojohto päätti vuonna 1992 hakea Euroopan unioniin, jonka jälkeen kansa sai äänestää jäsenyydestä syksyllä 1994. Molempiin ratkaisuihin etujärjestöt pyrkivät vaikuttamaan vahvasti, usein julkisuuden kautta. Huolimatta pitkäjänteisestä työstä länsi-integraation puolesta matalan politiikan (low politics) tasolla, varovaiseksi luonnehdittu ulkopolitiikka loi korkean politiikan (high politics) kehykset etujärjestöjen toiminnalle. Neuvostoliiton linjauksia seuraillut Suomen virallinen integraatiopolitiikka muuttui Neuvostoliiton kehityksen seurauksena hetkessä syksyllä 1991.
Etujärjestöjen integraatioyhteistyössä oli mukana muitakin kuin työmarkkinaosapuolia, kuten Keskuskauppakamari. Lisäksi elinkeinoelämän etujärjestöjen yhteistoimintaorganisaatiot tukivat etujärjestöjen integraatiotyötä. Etujärjestöjen rinnalla ns. Euroopparyhmät olivat nostamassa integraatiota julkiseen keskusteluun ja ne työskentelivät tavoitteellisesti integraation ja viime kädessä EU-jäsenyyden puolesta. Integraatiomyönteiset Euroopparyhmät olivat uusi ilmiö, sillä 1970-luvulla vastaavat toimijat vastustivat integraatiota.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2869]