The unit architecture and the quality of family-centered care from the perspective of NICU parents
Kainiemi, Emma (2020-03-20)
The unit architecture and the quality of family-centered care from the perspective of NICU parents
Kainiemi, Emma
(20.03.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040914266
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020040914266
Tiivistelmä
The purpose of this descriptive, comparative study with a pretest-posttest design was to examine the effects of the unit architecture on the parents´ experiences of the quality of family-centered care (FCC) in neonatal intensive care unit (NICU). The parents of preterm infants were asked to evaluate the quality of FCC in 2013–2014 (n=28 mothers, n=24 partners) when the unit had a traditional open bay (OB) architecture and in 2018– 2019 (n=30 mothers, n=25 partners) after the unit had moved to a NICU with single family rooms (SFRs). The parents´ experiences of the quality of FCC was measured with nine questions on a 7-point Likert scale. Both parents received one of the nine questions as a text message every evening. Medians and quartiles were calculated for each parent to obtain the total score, and for each individual question. The statistical differences were tested using the Mann-Whitney U-test.
In their responses to the text message questions, the parents offered highly positive evaluations of the quality of FCC, regardless of the unit architecture. However, there was a statistically significant trend toward lower ratings in the mothers´ evaluations in the OB unit, although the median score did not reflect this change (7 [q1 6–q3 7] in both time points, p=0.036). There were no statistically significant differences in individual questions. The partners´ experiences of the quality of FCC were lower after the architectural change (7 [5–7] vs. 6 [5–7], p=0.001). The partners´ evaluations were statistically significantly lower in active listening (p=0.002), individualized parent education (p=0.008), participation in decision-making (p=0.045), their trust of staff (p<0.001), the staff trusting them (p=0.13), received information (p=0.03) and emotional support (p<0.001).
In addition to the text message questions, a validated Family Centred Care Questionnaire (FCCQ) was used in the unit with SFRs in 2018–2019 to examine the parents´ experiences. According to the FCCQ the parents were extremely satisfied with the quality of FCC (total median 4 [3–4]). Criterion validity between the FCCQ and the text message questions were tested using the Spearmans correlation coefficient and Cronbach alpha. No correlation was found in the results that the two questionnaires provided.
Further research is necessary to evaluate whether there has been a change in the FCC practices in the unit or in the parents´ expectations after the unit moved to a unit with SFRs. In particular, to examine the needs of the partners, the reasons for their lower experiences of FCC and the emotional support available in the units with SFRs. Tämän kuvailevan, vertailevan tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia vastasyntyneiden teho-osaston arkkitehtuurin vaikutuksia vanhempien kokemuksiin perhelähtöisen hoidon laadusta kahdessa eri aikapisteessä. Keskosvauvojen vanhempia pyydettiin arvioimaan perhelähtöisen hoidon laatua vuosina 2013–2014 (n=28 äitiä, n=24 kumppania), jolloin osastolla oli perinteinen avoin arkkitehtuuri sekä vuosina 2018–2019 (n=30 äitiä, n=25 kumppania) osaston arkkitehtuurin vaihduttua perhehuoneita sisältäväksi yksiköksi. Vanhempien kokemuksien mittaamiseen käytettiin yhdeksää eri kysymystä (7-portainen Likert -asteikko), joista yksi lähetettiin molemmille vanhemmille tekstiviestinä joka ilta. Analyyseissä laskettiin mediaaniarvot ja kvartiilivälit jokaiselle yksittäiselle kysymykselle sekä vanhemmalle erikseen. Tilastolliset erot testattiin käyttämällä MannWhitneyn U-testiä.
Vastauksissaan tekstiviestikysymyksiin vanhemmat antoivat erittäin positiivisia arvioita perhelähtöisen hoidon laadusta osaston arkkitehtuurista riippumatta. Kuitenkin avoimessa yksikössä äitien vastauksissa oli tilastollisesti merkitsevä suuntaus heikompiin arvioihin verrattuna perhehuoneita sisältävään yksikköön. Tämä ei kuitenkaan heijastunut mediaaniarvoon (7 [q1 6–q3 7] molemmissa aikapisteissä, p= 0,036). Yksittäisissä kysymyksissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Kumppaneiden kokemukset perhelähtöisen hoidon laadusta olivat alhaisemmat arkkitehtuurimuutoksen jälkeen (7 [5– 7] vs. 6 [5–7], p=0,001). Kumppaneiden antamat arviot olivat tilastollisesti merkitsevästi alhaisemmat aktiiviseen kuunteluun (p=0,002), yksilölliseen ohjaukseen (p=0,008), päätöksentekoon osallistumiseen (p=0,045), luottamukseen henkilökuntaa kohtaan (p<0,001), henkilökunnan luottamuksessa heihin (p=0,13), saatuihin tietoihin (p=0,03) ja emotionaaliseen tukeen (p<0,001).
Tekstiviestikysymysten lisäksi vuosina 2018–2019 käytettiin validoitua Family Centred Care Questionnaire (FCCQ) -kyselylomaketta vanhempien kokemuksien mittaamiseksi. Myös FCCQ:hun antamiensa vastausten mukaan vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä perhelähtöisen hoidon laatuun (kokonaismediaani 4 [3–4]). FCCQ:n ja tekstiviestikysymysten välinen korrelaatio testattiin Spearmanin korrelaatiokertoimella ja Cronbachin-alfalla. Näitä kahta eri mittaria käyttämällä saadut vastaukset eivät korreloineet keskenään.
Jatkotutkimukset ovat tarpeen sen arvioimiseksi, onko perhelähtöisen hoidon käytänteissä tapahtunut muutoksia osastolla vai ovatko vanhempien odotukset muuttuneet perhehuoneiden myötä. Erityisen tärkeää on selvittää, mitä tarpeita kumppaneilla on sekä mitkä ovat syitä heidän heikommalle kokemukselleen perhelähtöisen hoidon laadusta ja etenkin emotionaalisesta tuesta osastolla, jossa oli perhehuoneita.
In their responses to the text message questions, the parents offered highly positive evaluations of the quality of FCC, regardless of the unit architecture. However, there was a statistically significant trend toward lower ratings in the mothers´ evaluations in the OB unit, although the median score did not reflect this change (7 [q1 6–q3 7] in both time points, p=0.036). There were no statistically significant differences in individual questions. The partners´ experiences of the quality of FCC were lower after the architectural change (7 [5–7] vs. 6 [5–7], p=0.001). The partners´ evaluations were statistically significantly lower in active listening (p=0.002), individualized parent education (p=0.008), participation in decision-making (p=0.045), their trust of staff (p<0.001), the staff trusting them (p=0.13), received information (p=0.03) and emotional support (p<0.001).
In addition to the text message questions, a validated Family Centred Care Questionnaire (FCCQ) was used in the unit with SFRs in 2018–2019 to examine the parents´ experiences. According to the FCCQ the parents were extremely satisfied with the quality of FCC (total median 4 [3–4]). Criterion validity between the FCCQ and the text message questions were tested using the Spearmans correlation coefficient and Cronbach alpha. No correlation was found in the results that the two questionnaires provided.
Further research is necessary to evaluate whether there has been a change in the FCC practices in the unit or in the parents´ expectations after the unit moved to a unit with SFRs. In particular, to examine the needs of the partners, the reasons for their lower experiences of FCC and the emotional support available in the units with SFRs.
Vastauksissaan tekstiviestikysymyksiin vanhemmat antoivat erittäin positiivisia arvioita perhelähtöisen hoidon laadusta osaston arkkitehtuurista riippumatta. Kuitenkin avoimessa yksikössä äitien vastauksissa oli tilastollisesti merkitsevä suuntaus heikompiin arvioihin verrattuna perhehuoneita sisältävään yksikköön. Tämä ei kuitenkaan heijastunut mediaaniarvoon (7 [q1 6–q3 7] molemmissa aikapisteissä, p= 0,036). Yksittäisissä kysymyksissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Kumppaneiden kokemukset perhelähtöisen hoidon laadusta olivat alhaisemmat arkkitehtuurimuutoksen jälkeen (7 [5– 7] vs. 6 [5–7], p=0,001). Kumppaneiden antamat arviot olivat tilastollisesti merkitsevästi alhaisemmat aktiiviseen kuunteluun (p=0,002), yksilölliseen ohjaukseen (p=0,008), päätöksentekoon osallistumiseen (p=0,045), luottamukseen henkilökuntaa kohtaan (p<0,001), henkilökunnan luottamuksessa heihin (p=0,13), saatuihin tietoihin (p=0,03) ja emotionaaliseen tukeen (p<0,001).
Tekstiviestikysymysten lisäksi vuosina 2018–2019 käytettiin validoitua Family Centred Care Questionnaire (FCCQ) -kyselylomaketta vanhempien kokemuksien mittaamiseksi. Myös FCCQ:hun antamiensa vastausten mukaan vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä perhelähtöisen hoidon laatuun (kokonaismediaani 4 [3–4]). FCCQ:n ja tekstiviestikysymysten välinen korrelaatio testattiin Spearmanin korrelaatiokertoimella ja Cronbachin-alfalla. Näitä kahta eri mittaria käyttämällä saadut vastaukset eivät korreloineet keskenään.
Jatkotutkimukset ovat tarpeen sen arvioimiseksi, onko perhelähtöisen hoidon käytänteissä tapahtunut muutoksia osastolla vai ovatko vanhempien odotukset muuttuneet perhehuoneiden myötä. Erityisen tärkeää on selvittää, mitä tarpeita kumppaneilla on sekä mitkä ovat syitä heidän heikommalle kokemukselleen perhelähtöisen hoidon laadusta ja etenkin emotionaalisesta tuesta osastolla, jossa oli perhehuoneita.