Hae
Aineistot 1-10 / 14
Matkalla ei minnekään: Kathryn Bigelow’n ja Monty Montgomeryn The Loveless (USA 1981) 1950-luvun populaarikulttuurisena kuvauksena
<p>Discusses the film "The Loveless" (1981) as a postmodern representation of the 1950s as portrayed in popular culture, from films to 1950s retro subculture.<br /></p>
”As you’ve never heard him before!” Jimi Hendrixin musiikin tuotteistaminen 1971–2018
<p>Discusses productization and marketing of Jimi Hendrix's music in the decades following his death.<br /></p>
Tuntematonta sotilasta ja jatkosotaa mahdoton erottaa toisistaan
<p>The newspaper column discusses public responses to the recent Finnish film Tuntematon sotilas (Unknown Soldier, dir. Aku Louhimies, released October 2017), based on the classic novel by the same name by Väinö Linna ...
Juhlarahakohu sai tunteet pintaan
<p>The newpaper column analyses popular responses to the public scandal on a goverment-approved (but just hours later, cancelled) commemorative "Finland 100 years" coin - a part of a 8-piece series of such coins - which ...
Thatcherismin ristiriitainen viehätys
<p>
Britannian pitkäaikaisen pääministerin Margaret Thatcherin perintö heräsi henkiin keväällä 2013 Thatcherin hautajaisten yhteydessä. Tapahtuma jakoi ihmiset samaan tapaan kuin hänen edustamansa ideologia. Winston Churchillin valtiollisia hautajaisia muistuttanut kulkue sai osakseen niin harrasta ihailua kuin avointa halveksuntaakin. Internetissä levisi latauskampanja, jonka ansiosta Ihmemaa Oz -elokuvan laulu ’Ding Dong! The Witch Is Dead!’ nousi BBC:n singlelistan kakkoseksi.</p>
<p>
Päinvastoin kuin Britanniassa, Suomessa Thatcherin ja thatcherismin ihailu on viime aikoina ollut mediakeskusteluissa melko yksipuolista. Tässä ihailussa on yhdistynyt anglofilia, uusoikeistolainen liberalismi sekä historiallisen etäisyyden mahdollistama lumous. Thatcherismi näyttäytyy ensisijaisesti pragmaattisen konservatismin ja siitä johtuvan romanttisen vapauden mallina.</p>
<p>
Vaikka yksi keskeinen selittäjä thatcherismin julkiselle ihailulle on talouden uusliberalismi, on tärkeää pohtia ilmiön syitä myös muista näkökulmista. Thatcherismi oli poikkeuksellinen ja ristiriitainen sekoitus uutta ja vanhaa, konservatiivisuutta ja radikalismia, viktoriaanista itsekuria ja kulutusjuhlan ylistystä. Thatcherin valtakausi käsitti lisäksi poikkeuksellisen epookin länsimaiden historiassa.</p>
<p>
Hänen pääministeriytensä loppu osui yksiin kylmän sodan päätöksen kanssa. 1980-luvulla talouden liberalisoinnin lisäksi globalisaatio, sukupuoliroolien höllentyminen ja digitaalis-teknologinen mediavallankumous mahdollistivat populaarikulttuurin ja kulutuksen valtaisan kasvun länsimaissa. Juppikulttuuri muodostui aikakauden kliseiseksi symboliksi.</p>
<p>
Populaarikulttuurilla oli tuolloin ja on edelleen tärkeä rooli brittiläisen kulttuurin leviämisen ja omaksumisen kanavana. Brittiläiset televisiosarjat ja varsinkin popmusiikki ovat olleet myös suomalaisten keskeinen kanava käsityksillemme saarivaltakunnan yhteiskunnasta ja sen poliittisista ja kulttuurisista trendeistä. BBC draama- ja osin komediasarjoineenkin mielletään laatuviihteeksi, joka erottuu muusta hömpästä edukseen. Brittipop edustaa vastaavaa musiikissa. Brittiläisiä jalkapalloseuroja kannatetaan, huippupoliitikkoja myöten, meilläkin laajalti. Britanniassa populaarikulttuurin virtauksilla on kuitenkin paikallisuuden ohella myös poliittisia ulottuvuuksia, jotka ovat usein ambivalentimpia kuin aluksi näyttäisi.</p>
<p>
Thatcherin henkilö ja ajatusmaailma olivat mahdollisimman kaukana 1980-luvulla alkaneesta vapaamielisestä media- ja kulutuskulttuurista. Pula- ja sota-ajan eläneenä metodistisaarnaajan lapsena häneen iskostunut säästäväisyyden ja itsekurin eetos on täysin vastoin tämän päivän kulutusideologiaa. Thatcherismin tietty populistinen viehätys johtuneekin osittain tästä: miten samanaikaisesti syödä kakku ja säästää se. Thatcherin aika synnyttikin runsaasti populaarikulttuuria, jossa patriotismi ja konservatiivisuus näyttäytyivät usein hyvin ristiriitaisella tavalla. Valkoista juppisoulia esittänyt ja Savile Row’n pukuihin sonnustautunut yhtye saattoi olla intohimoinen thatcherismin vastustaja samalla, kun vuokrakasarmilla asuva työväenluokkainen nuorukainen oli sisustanut huoneensa Thatcherin fanikuvilla ja Britannian lipuilla.</p>
<p>
1980-luvun, thatcherismin kultakauden, voi nähdä siksi hyvin ristiriitaisena vuosikymmenenä. Se oli joko taloudellis-teknologisen kehityksen aamunkoitto tai ’kauhea vuosikymmen’, jonka poliittinen vastakkainasettelu, uusliberalistisen talouspolitiikan synnyttämä työttömyys ja kurjistuminen sekä aggressiivinen individualismi kylvivät siemenet nykypäivän ongelmille.</p>
<p>
Thatcherin hahmo on nyt brittiläinen brändi Beatlesin, pubin, Union Jackin ja jalkapallon rinnalla. Yhdessä symbolit välittävät mielikuvaa, jossa englantilaisuus näyttäytyy pelkästään konservatiivisuuden, kaupallisuuden, nostalgisen kansallistunteen ja perinteiden kautta. Thatcherismissä yhdistyivät nämä kaikki, ja vaikka se oli ensisijaisesti poliittinen ja taloudellinen ideologia, joka pyrki reagoimaan aikansa ongelmiin, sen merkitys on myös kultturinen ja erityisesti populaarikulttuurinen – siinä yksi syy thatcherismin nykyiselle viehätykselle.</p>
<p>
Siksi pitää pohtia, mitä tarpeita thacherismi täyttää tämän päivän suomalaisessa todellisuudessa. Kasarinostalgialla, kylmän sodan päättymisen muistoilla ja brittiläisen populaarikulttuurin suosiolla on kaikilla varmasti tärkeä rooli. Toinen kysymys on, onko yli 30 vuotta sitten ajan aatteellis-pragmaattisista tarpeista syntynyt ideologia uskottava malli suomalaisen yhteiskunnan ongelmia ratkaistaessa.</p>
<p>
Kari Kallioniemi ja Rami Mähkä ovat kulttuurihistorian tutkijoita Koneen Säätiön rahoittamassa Thatcherism, Popular Culture and the 1980s-tutkimushankkeessa.</p>
<p>
</p>...
Imperialistinen trippi Kaukoitään: Coppolan Ilmestyskirja. Nyt Vietnamin sodan historiatulkintana
<p>An Imperialistic trip to the Far East: Francis Ford Coppola’s Apocalypse Now as a historical interpretation of the Vietnam War</p>
<p> </p>
<p>American-produced films have shaped images of the Vietnam War and
acted as a means of handling the national past. In this article, we
examine Francis Coppola’s film Apocalypse Now (1979) as an
interpretation of the Vietnam War. We focus on the historical
contextualization of the film: how it resonates with the history of the
Vietnam War and is a part of the history of Hollywood’s treatment of the
subject. We also examine Apocalypse Now’s relationship with imperialism and its nature as a war spectacle.</p>
<p>The production of Apocalypse Now was complicated and took
more than a decade to be completed. This article uses both the original
theatrical release (1979) and the extended “Redux” version from 2001 as
its source material. Of the latter, we focus especially on the “French
Plantation” scene, which was omitted completely from the original
version. The scene clearly attempts to contextualize the Vietnam War and
for that reason is an important source for analyzing Apocalypse Now as an interpretation of the historical event.</p>
<p>Finally, we examine the film as a historical film and, as such, a
part of history culture. The film, and the “French Plantation” scene in
particular, carries politically-charged themes of decolonization,
imperialism and US history. Our argument is that Apocalypse Now,
which featured several controversial events and phenomena experienced
by people participating in the film’s production, both reflected and
actively “wrote” the history of the Vietnam War.</p>...
Natsikortin jäljillä: toinen maailmansota, natsit ja natsikortti Monty Pythonin komediassa.
<p>Niin sanotusta natsikortista tuli viimeistään internetin
keskustelupalstojen myötä vakiintunut tapa hyökätä vastapuolen
mielipiteitä ja argumentaatiota vastaan. Artikkelissa analysoidaan
ilmiötä brittiläisamerikkalaisen ...