This is a self-archived – parallel-published version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. When using please cite the original. AUTHOR Oskari Sivula TITLE Avaruusetiikka – Mitä se on ja mihin sitä tarvitaan? YEAR 2023 URL https://journal.fi/tt/article/view/127060 VERSION Publisher’s PDF CITATION Sivula, O. (2023). Avaruusetiikka – Mitä se on ja mihin sitä tarvitaan?. Tieteessä Tapahtuu, 41(1). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/tt/article/view/127060 OSKARI SIVULA AVARUUSETIIKKA – MITÄ SE ON JA MIHIN SITÄ TARVITAAN? Kiinnostus avaruutta kohtaan on jälleen kasvanut. Osa ihmisistä tähyää Kuuhun ja Marsiin, ja jotkut toivovat avaruudesta uutta rajaseutua, joka tarjoaisi kasvun mahdollisuuksia. Asioiden eettistä puolta olisi hyvä miettiä ennakoiden. 13 TI ET EE S S Ä T A PA H TU U   –  1/ 20 23   –  A R TI K K EL I Mars-kulkija Perseverance laskeutui Marsiin vuonna 2021. Se on onnistunut keräämään planeetalta muun muassa maaperänäytteitä. KU VA N L ÄH D E: N AS A Avaruusetiikka tai astroetiikka tut-kii eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka liittyvät ihmi-sen toimintaan avaruudessa nyt ja tulevaisuudessa. Filosofian alla se voidaan mieltää yhdeksi soveltavan etiikan osa-alueek- si. Avaruuseetikoiden James Schwartzin ja Tony Milliganin mukaan avaruus eettinen keskustelu käynnistyi 1980-luvun paikkeilla, kun Marsin maankaltaistamisesta (englannik- si terraforming) ryhdyttiin tekemään vakavam- paa tutkimusta (Schwartz ja Milligan 2021). Maankaltaistamisella tarkoitetaan ainakin tällä hetkellä hypoteettista prosessia, jossa taivaankappaletta muokataan siten, että sin- ne muodostuisi elämää ylläpitävä ympäris- tö. Tätä koskeva tutkimus nosti esiin tärkeän eettisen kysymyksen siitä, olisiko Marsin tai muiden taivaankappaleiden maankaltais- taminen moraalisesti sallittua, jos se olisi mahdollista. Kyseessä kuitenkin olisi valtava ponnistus, joka muuttaisi radikaalisti muok- kauksen kohteena olevaa ympäristöä. Keskusteluun maankaltaistamisesta osal- listuivat niin avaruustutkimusta tekevät tut- kijat kuin ympäristöeetikotkin. Sen pohjal- ta syntyi myös uraauurtava avaruusetiikan anto logia Beyond Spaceship Earth (1986), jonka toimitti filosofi Eugene Hargrove. Alku vaiheen avaruus etiikassa on kuitenkin merkille panta vaa, että sitä tekivät paljolti muut kuin ammatti filosofit. 1990- ja 2000-lu- vulla keskustelua veivät eteenpäin lähinnä muut tieteen teki jät, kuten astrobiologit ja planeetta tutki jat, sekä muut avaruusyhtei- sön jäsenet. Uusi innostus avaruuseettisten kysymysten ympärillä kasvoi vasta 2010-luvulla, ja tällä kertaa myös filosofit ovat kasvavissa määrin osallistuneet keskusteluun. Tämän avaruus- etiikan ”uuden aallon” syntyyn on varmasti vaikuttanut miljardööriavaruuscowboyiden, kuten Elon Muskin, Jeff Bezosin ja Richard Bransonin, kunnianhimoiset suunnitelmat, jotka ovat lisänneet ihmisten kiinnostus- ta avaruustoimintaan. Myös avaruustekno- logia on kehittynyt 1980-luvun ajoilta, minkä vuoksi on ennakoitavissa, että ihmiskunnan vaikutus maan ulkopuolella tulee merkittä- västi kasvamaan tulevaisuudessa. AVARUUSTOIMINTA EI OLE ENÄÄ YKSISTÄÄN SUURIEN AVARUUSVALTIOIDEN KÄSISSÄ Hiljattain kaksi edellä mainituista miljar- dööreistä lensi avaruuteen omilla aluksil- laan. Maata kiertävien satelliittien määrä on kovassa kasvussa, ja kilpa taivaankappa- leiden kaupalliseksi louhimiseksi on käyn- nistymässä. Avaruusturismin ennakoidaan lisääntyvän, kun laukaisujen hinnat jatkavat laskuaan. Yksityiset toimijat ovatkin tulleet ryminällä mukaan avaruustoimintaan. Tätä kehitystä on kutsuttu New Space -ilmiöksi. Uutta ja jännittävää tapahtuu myös perin- teisten avaruustoimijoiden saralla. Yhdys- valtain avaruusvirastolla NASAlla on Arte- mis- ohjelma, jonka myötä ihminen on tekemässä paluuta Kuuhun vuonna 2025. Artemis-missioiden tarkoitus on tutkia Kuu- ta hyödyntäen uutta teknologiaa ja luoda ensimmäistä kertaa pohjaa ihmisen pitkä- aikaiselle läsnäololle Kuussa. Samalla en- simmäinen nainen ja ei-valkoinen henkilö tulevat laskeutumaan Kuun pinnalle. Tähän mennessä Kuuhun on laskeutunut vain val- koisia miehiä. Artemis-missioilla on myös muita tavoit- teita. NASAlla on jo katse suunnattuna tule vaisuuteen ja punaiseen planeettaan. Suunnitelmana on, että Artemis-ohjelma ja Kuu toimivat ponnahduslautana tulevil- le Mars-missioille. Artemis-mission aikana opittuja asioita tullaan hyödyntämään, jotta ihminen aikanaan pystyttäisiin lähettämään Marsiin. (National Aeronautics and Space Administration 2021.) MIHIN AVARUUSETIIKKAA TARVITAAN? Edellä kuvattujen ilmiöiden filosofinen tar- kastelu on tuottanut rikkaan keskustelun ja kiihtyvän virran uutta tutkimusta. Samalla avaruusetiikka lisää avaruustutkimukseen moniäänisyyttä tuomalla siihen yhteiskunta- tieteellisen ja humanistisen ääneen. Tälle on kysyntää useista eri syistä, joista eettiset haasteet eivät ole vähäisimpiä. Ihmisen toiminta avaruudessa tuottaa eettisiä haasteita ja kysymyksiä, jotka ovat jo nyt realisoituneet tai saattavat pian reali- soitua. Tästä selkeänä esimerkkinä on ruuh- kautuva lähiavaruus. Noin 6 700 toimivaa satelliittia kiertää maapalloa. Tämän lisäksi Maata kiertää valtava määrä avaruusromua, joka koostuu muun muassa käyttöikänsä lo- pun kohdanneista satelliiteista, kantoraket- tien palasista, polttoaineen jäännöksistä, eri osien törmäyksistä syntyneestä romusta sekä niinkin pienistä kappaleista kuin irronneista maalinhitusista. Saadaksemme paremman kuvan romun määrästä on hyvä mainita muutamia ihan konkreettisia lukuja. Yli 32 000 romun kap- paletta on luetteloitu, ja niitä seurataan sään- nöllisesti. Sen lisäksi on romua, jota ei seurata tai jota ei ole luetteloitu. Arvioiden mukaan tällaista luetteloimatonta romua, joka on koko luokaltaan yli kymmenen sentti metriä on noin 36 500 kappaletta. 1–10 sentti metrin kokoisia kappaleita on taas noin miljoo- na. Kun mennään alle senttimetrin kokoi- seen romuun, niin puhutaan jo yli sadasta miljoonasta kappaleesta (European Space Agency 2022). Pienetkin avaruusromun kappaleet voivat olla vaarallisia, sillä niiden nopeudet ovat päätähuimaavia. Matalalla maan kierto- radalla romun nopeudet ovat luokkaa 7–8 kilometriä sekunnissa (Arnould 2011, 96). Romu voi siis singota ympäri maapalloa kymmenen kertaa nopeammin kuin, mikä on vaikkapa kiväärin luodin lähtönopeus maan päällä. Tämä aiheuttaa merkittävän riskin arvokkaille avaruusresursseille ja ava- ruudessa vieraileville astronauteille. Samanaikaisesti kehitetään valtavia mega- satelliittikonstellaatioita, jotka tulevaisuu- dessa käsittäisivät jopa kymmeniätuhansia yksittäisiä satelliitteja. Näin valtavat satel- liittien määrät lisäävät Kesslerin syndroo- man riskiä. Se on tilanne, jossa törmäyksistä johtuen romun määrä lähtee holtittomaan kasvuun kuin lumivyöry ja mahdollisesti te- kee jotkut kiertoradat käyttökelvottomiksi vuosikymmeniksi eteenpäin. Megasatelliitti- Artemis­missioiden tarkoitus on tutkia Kuuta hyödyntäen uutta teknologiaa ja luoda ensimmäistä kertaa pohjaa ihmisen pitkä aikaiselle läsnäololle Kuussa. 14 TI ET EE S S Ä T A PA H TU U   –  1/ 20 23   –  A R TI K K EL I konstellaatiot tulevat myös aiheuttamaan haittaa tähtitieteen harjoittamiselle niiden tuottaman valosaasteen takia. Näitä riskejä, haittoja ja huolia joudutaan puntaroimaan uusista satelliiteista saatu- ja hyötyjä vastaan. Tässä kiteytyykin yksi avaruus eetikoiden keskeisistä tehtävistä. Filo sofi Chelsea Haramian mukaan ”tarvit- semme avaruuseettikkoja auttamaan meitä punnitsemaan tärkeitä ja usein keskenään kilpailevia huolenaiheita, jotta voimme ede- tä avaruuteen moraalisesti perustellulla ta- valla” (Haramia 2021). Astronautti Meghan MacArthur on kansainvälisellä Cupoli-avaruusasemalla. Alle millimetrin kokoiset avaruusromun kappaleet ovat naarmuttaneet Cupolia. Suuremmat avaruusromun kappaleet voisivat aiheuttaa asemalle vakavia vaurioita. KU VA N L ÄH D E: N AS A MIELUUMMIN AJOISSA KUIN LIIAN MYÖHÄÄN Filosofinen ja eettinen tarkastelu olisi syy- tä tehdä ennakoiden – ennen kun on liian myöhäistä. Ideoihin ja teknologioihin liitty- viin normeihin, lakeihin, vaatimuksiin sekä kehityskulkuihin on usein huomattavasti hel- pompaa vaikuttaa, kun ne vielä muovautu- vat tai ovat uusia, toisin kuin myöhemmin, kun asiat ovat ehtineet sementoitua. Tämän takia on viisasta tarkastella avaruuteen liitty- viä kysymyksiä hyvissä ajoin. Esimerkiksi suunnatun panspermian (direct ed panspermia) mahdollisuutta olisi hyvä tarkastella ajoissa. Suunnatulla pan- spermialla tarkoitetaan elämän tarkoituksen- mukaista levittämistä kosmokseen (Sivula 2022). On arveltu, että ihminen voisi kehittää lähitulevaisuudessa kyvyn kylvää elämää au- rinkokuntamme ulkopuolisille planeettoille eli eksoplaneettoille (katso esimerkiksi Gros 2019). Teoriassa tämä voitaisiin toteuttaa pakkaamalla pieniin nanoluotaimiin erilai- sia sinnikkäitä mikrobeja ja kiihdyttämällä ne suuriin nopeuksiin valopurjeiden avulla kohti elämälle suotuisia taivaankappaleita. Jos aletaan pohtia, onko tähtien välinen suunnattu panspermia hyvä vai huono asia, vasta sen ollessa mahdollista, ollaan autta- mattoman myöhässä. Kun teknologinen ky- vykkyys on olemassa, on hyvin mahdollista jollei jopa todennäköistä, että joku päättää siihen tarttua. Voi tietenkin olla, ettei ihmis- kunta koskaan kehitä kykyä levittää elämää kosmokseen. Se nimittäin saattaa olla aja- teltua vaikeam paa. Tästä huolimatta suun- natun panspermian mahdollisuutta ei tois- taiseksi ole viisasta sivuuttaa. On myös tärkeää kysyä, mitä arvoja ja ihan- teita noudattaen ihmisten tulisi toimia ava- ruudessa. Meneekö ihmiskunta ulko avaruu- teen tieteellinen uteliaisuus vai taloudelliset intressit edellä? Ohjaako sen toimintaa kun- nioitus ja varovaisuus vai ahneus ja halu val- loittaa? Näihin asioihin on helpompi vaikut- taa etukäteen kuin jälkeenpäin, kun toiminta avaruudessa, kuten arvometallien louhinta tai avaruussiirtokunnat, on jo ehtinyt vakiin- tua sekä muovautua tietynlaiseksi. Eikä huolena ole pelkästään se, että asioi- hin on helpompi vaikuttaa alkuvaiheessa sillä jotkin toiminnat ja teot saattavat koko- Meneekö ihmiskunta ulkoavaruuteen tieteellinen uteliaisuus vai taloudelliset intressit edellä? Ohjaako sen toimintaa kunnioitus ja varovaisuus vai ahneus ja halu valloittaa? 15 TI ET EE S S Ä T A PA H TU U   –  1/ 20 23   –  A R TI K K EL I naan sulkea pois muita mahdollisuuksia. On esimerkiksi vahvoja perusteluita sille, että Marsiin tulisi mennä tiede edellä. Tämä joh- tuu siitä, että mahdollinen Mars-siirtokunta tai kaupallinen toiminta siellä voisi tuhota lopullisesti arvokkaita tutkimuskohteita, ku- ten mahdollisia elämän merkkejä Marsissa. Mikäli halutaan, että ihmiskunta hyötyy niin Mars-tutkimuksesta kuin punaisen pla- neetan muunlaisesta hyödyntämisestä, tie- teen on tapahduttava ensin. Muuten vaara- na on, että Marsin asuttaminen turmelee ja saastuttaa koskemattoman ympäristön taval- la, jonka myötä ihmiskunta menettää mah- dollisuuden suurenmoisiin tieteellisiin löy- döksiin (katso esimerkiksi Schwartz 2020). James Webb -teleskoopin ottamassa kuvassa näkyy Carinan tähtisumu, jossa syntyy uusia tähtiä. KU VAN LÄH D E: N ASA AVARUUS SUURENA JA RIKKAANA AJATUSKOKEENA Avaruuseettiset kysymykset ovat jo sellai- senaan kiinnostavia, mutta sen lisäksi nii- den pohtiminen tuo uutta ymmärrystä ja näkemystä tämän hetken filosofisiin ja yhteis kunnallisiin kysymyksiin maapallolla. Avaruus on kuin peili, jota vasten voimme tarkastella maapallon asioita. Se tarjoaa kir- jaimellisesti kosmisen perspektiivin. Miettimällä avaruustulevaisuuksia voim- me ehkä oivaltaa jotakin Maan nykyisistä yhteiskunnista. Kuvitteelliset tulevaisuuden avaruussiirtokunnat toimisivat siis tietyn- laisina ajatuskokeina. Ainakin niiden poh- timinen auttaa hahmottamaan modernien yhteiskuntien monimutkaista kytkeytynei- syyttä sekä niin luonnollisten kuin ihmisten luomien palvelujen verkostoa, jotka pitävät niitä yllä. Tai pohtimalla luonnonsuojelua aurinkokunnassamme tulemme haastaneek- si maapallolla muovautuneita perinteisiä oletuksia ja teorioita. Tämä tarjoaa mahdol- lisuuden päivittää näkemyksiämme luonnon arvosta ja paikastamme siinä. Uuden James Webb -teleskoopin ottamat kuvat herättävät ihastusta ja kunnioitusta. Toisaalta maailmankaikkeuden mittakaavo- jen pohtiminen auttaa myös huomaamaan omat kypsymättömät näkemyksemme. Toi- mimme usein lyhytnäköisesti sivuuttaen nii- tä tuhansia sukupolvia, jotka mahdollisesti Mitä vahvemmin ihmisen vaikutus ulottuu Maan ulkopuolelle, sitä kipeämmin moraalifilosofista harkintaa tarvitaan. 16 TI ET EE S S Ä T A PA H TU U   –  1/ 20 23   –  A R TI K K EL I tulevat jälkeemme ja ottavat paikkamme universumin ihmeellisessä näytöksessä. On kiinnostava nähdä, vakiintuuko avaruus- eettinen tutkimus omaksi pysyväksi keskus- telukseen ja tutkimusalakseen akateemisessa filosofiassa niin kuin kävi aikanaan esimer- kiksi ympäristöfilosofialle ja eläinetiikalle. Tuoreita esimerkkejä ovat myös tekoälyn etiikka ja neuroetiikka. Vai laantuuko kiin- nostus avaruuden ympärillä? Varmaa on ainakin, että ihmisen alati kasvava toiminta avaruudessa nostaa esil- le laajan joukon eettisiä kysymyksiä. Mitä vahvemmin ihmisen vaikutus ulottuu Maan ulko puolelle, sitä kipeämmin moraalifilo- sofista harkintaa tarvitaan. Sen sijaan että pelkästään pohditaan, miten avaruudessa voidaan toimia, on syytä myös miettiä, miten siellä tulisi toimia. Oskari Sivula on avaruusetiikkaa, ympäristöfilosofiaa ja sukupolvietiikkaa tutkiva väitöskirjatutkija Turun yliopiston filosofian oppiaineessa. KIRJALLISUUS Arnould, J. 2011. Icarus’ Second Chance. The Basis and Perspectives of Space Ethics. Wien: Springer Verlag. European Space Agency 2016. Impact chip. https://www.esa.int/ESA_Multimedia/Images/2016/05/ Impact_chip. Viitattu 21.10.2022. European Space Agency 2022. Space debris by the numbers. https://www.esa.int/Space_Safety/Space_Debris/Space_ debris_by_the_numbers. Viitattu 19.10.2022. Gros, C. 2019. Why planetary and exoplanetary protection differ. The case of long duration genesis missions to habitable but sterile M-dwarf oxygen planets. Acta Astronautica 157, 263–267. Haramia, C. 2021. Why We Need Space Ethicists. Noēma Magazin. https://www.noemamag.com/why-we-need- space-ethicists/. Viitattu 19.10.2022. Hargrove, E. (toim.) 1986. Beyond spaceship Earth. Environmental ethics and the solar system. San Francisco: Sierra Club Books. National Aeronautics and Space Administration 2021. What is Artemis?. https://www.nasa.gov/what-is-artemis. Viitattu 20.10.2022. Schwartz, J. S. 2020. The value of science in space exploration. New York: Oxford University Press. Schwartz, J. S. J. ja Milligan, T. 2021. “Space ethics” according to space ethicists. The Space Review. https://www.thespacereview.com/article/4117/1. Viitattu 8.9.2022. Sivula, O. 2022. The Cosmic Significance of Directed Panspermia. Should Humanity Spread Life to Other Solar Systems? Utilitas 34(2), 178–194. DOI: 10.1017/ S095382082100042X. 17 TI ET EE S S Ä T A PA H TU U   –  1/ 20 23   –  A R TI K K EL I