Sirkka Heinonen, Sofi Kurki, Leena-Maija Laurén ja Juho Ruotsalainen ELÄMYKSELLISEEN YHTEISÖLLISYYTEEN Elävä esikaupunki -hankkeen tulevaisuus- klinikka ”Perspective” 27.10.2011 TUTUeJULKAII SUJA 12/2011 Sirkka Heinonen, FT, dosentti, professori sirkka.heinonen(a)utu.fi Sofi Kurki, FM, projektitutkija sofi.kurki(a)utu.fi Leena-Maija Laurén, KTM, kehityspäällikkö leena-maija.lauren(a)utu.fi Juho Ruotsalainen, YTM, projektitutkija juho.ruotsalainen(a)utu.fi Research Group of Future of Media and Communications (FMC) https://sites.google.com/site/futuremediac/ Copyright © 2011 Kirjoittajat & Tulevaisuuden tutkimuskeskus & Turun yliopisto Kannen kuva © Sirkka Heinonen ISBN 978-952-249-130-5 ISSN 1797-132 Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto ElectroCity, Tykistökatu 4 B, 20520 TURKU Postiosoite 20014 TURUN YLIOPISTO Korkeavuorenkatu 25 A 2, 00130 HELSINKI Pinninkatu 47, 33100 TAMPERE Puh. (02) 333 9530 Faksi (02) 333 8686 ffrc.utu.fi tutu-info@utu.fi, etunimi.sukunimi@utu.fi 3SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE ...................................................................................................................... 4 TIIVISTELMÄ ................................................................................................................. 5 ABSTRACT ................................................................................................................... 6 1. JOHDANTO ............................................................................................................... 7 2. ESIKAUPUNGIT OSANA YHTEISKUNTIEN KEHITYSTÄ ............................................................... 9 3. TULEVAISUUSKLINIKAN KULKU...................................................................................... 15 4. TIIVISTELMÄ TYÖSKENTELYN TULOKSISTA ........................................................................ 17 5. TULOKSET: TULEVAISUUSPYÖRÄT JA PESTEC-TULEVAISUUSTAULUKOT .................................... 19 6. YHTEENVETOA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ .............................................................................. 39 LÄHTEET ................................................................................................................... 41 LIITE 1. Kutsu ja ohjelma............................................................................................... 43 LIITE 2. Osallistujat ..................................................................................................... 44 LIITE 3. Esikaupunkien tulevaisuuteen vaikuttavia keskeisiä megatrendejä .................................. 45 LIITE 4. Heikkoja signaaleja ........................................................................................... 46 LIITE 5. Ennakkotehtäviin lähetetyt vastaukset .................................................................... 49 LIITE 6. Tulevaisuuden strategisesta ennakoinnista ............................................................... 54 4ESIPUHE Tekesin Tila-ohjelmaan kuuluva Elävä esikaupunki (ELOISA) -hanke tutkii esikaupunkien elinkaarikes- tävyyttä ja monikäyttöisyyttä. Hankkeessa pyritään löytämään keinoja lisätä esikaupunkien elinvoimai- suutta ja tilallista pääomaa. Kolmivuotisessa hankkeessa järjestetään joka vuosi Tulevaisuusklinikka-työpaja, josta vastaa Tu- run yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tulevaisuusklinikoissa tarkastellaan esikaupunkien muutosta, uusia käyttötapoja ja uusia toimijoita. Lisäksi niissä saatetaan eri toimijoita vuoropuheluun keskenään. Tulevaisuusklinikoissa käytetään useita, osallistavia ja yhteisluovuuteen perustuvia tulevai- suudentutkimuksen metodeja. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta projektin tulevaisuusosion toteutta- vat hankkeen vastuuhenkilö professori Sirkka Heinonen, projektitutkija Sofi Kurki, projektitutkija Juho Ruotsalainen ja kehityspäällikkö Leena-Maija Laurén. 27.10.2011 järjestettiin hankkeen ensimmäinen Tulevaisuusklinikka Helsingin kaupungin Burtz- salissa. Siinä tutkittiin esikaupunkien elinvoimaisuuden historiaa ja uusia suuntia. Tilaisuudessa syntyi runsaasti uusia ideoita ja skenaarioaihioita. Kiitokset kaikille Tulevaisuusklinikan työskentelyyn ja to- teutukseen osallistuneille. Tulevaisuusklinikoiden työskentelyn tulokset ovat kaikkien aiheesta kiinnostuneiden toimijoiden hyödynnettävänä. Jukka Huikari Sirkka Heinonen Teknologia-asiantuntija Professori TILA-ohjelma, Tekes Tulevaisuuden tutkimuskeskus 5TIIVISTELMÄ Sirkka Heinonen, Sofi Kurki, Leena-Maija Laurén ja Juho Ruotsalainen (2011) Elämykselliseen yhtei- söllisyyteen. Elävä esikaupunki -hankkeen Tulevaisuusklinikka "Perspective" 27.10.2011. TUTUe- julkaisuja 12/2011. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. ISBN 978-952-249-130-5. Avainsanat: esikaupunki, kaupunkisuunnittelu, ennakointimetodit, tulevaisuusikkuna, tulevaisuuskli- nikka, heikot signaalit. Tässä raportissa esitellään Tekesin Tila-ohjelmaan kuuluvan ja Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnitte- lun tutkimus- ja koulutuskeskuksen koordinoiman Elävä esikaupunki -hankkeen (ELOISA) ensimmäi- sen Tulevaisuusklinikan tulokset. Elävä esikaupunki -hankkeen Tulevaisuushaasteet-osion toteuttaa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus kolmen Tulevaisuusklinikan muodossa vuosina 2011–2013. Ensimmäisessä Tulevai- suusklinikassa tutkittiin kolmessa ryhmässä sitä, millaisia ovat tulevaisuuden elinvoimaiset esikaupun- git. Kukin ryhmä valitsi työstettäväkseen jonkin tulevaisuuden esikaupunkeihin mahdollisesti vaikutta- van heikkojen signaalien yhdistelmän. Näiden pohjalta kukin ryhmä kehitti ideoita Tulevaisuuspyörään, jonka pohjalta ryhmä rakensi skenaarioaihion PESTEC-taulukkoon. Tarkastelu ulotettiin vuoteen 2030. Ryhmien tuottamien tulevaisuuspyörien ja niiden pohjalta muotoiltujen skenaariohahmotelmien nimet ovat: 1) Nokkela niukkuus ja vapaaehtoinen vaatimattomuus sekä Laatua määrän sijaan, 2) Niuk- kahiilinen (paikallinen) hyvinvointi sekä Impivaara 2.0 ja 3) Ihminen syrjässä? sekä My City vs. Pieleen meni. Ryhmien työskentelyn tuloksena syntyneet tulevaisuusaihiot olivat lähellä toisiaan ja rakentuivat paljolti samoille keskeisille teemoille. Ryhmien tuotosten perusteella tulevaisuuden esikaupunkien elin- voimaisuus rakentuu etenkin yksilölähtöiselle uusyhteisöllisyydelle, paikallisuudelle, elämykselliselle ja merkitykselliselle ympäristölle, paikallisdemokratialle ja asukkaiden tiiviille osallistamiselle, tee-se-itse -kulttuurille sekä toimintojen ja alueiden (työ – vapaa aika, rahatalous – vaihtotalous, julkinen tila – yksityinen tila jne.) yhdistämiselle. 6ABSTRACT Sirkka Heinonen, Sofi Kurki, Leena-Maija Laurén ja Juho Ruotsalainen (2011) The Experience Com- munities. The Futures Clinique “Perspective” 27.10.2011 for the project “Resilient Suburb”. FFRC- eBooks 12/2011. Finland Futures Research Centre, University of Turku. ISBN 978-952-249-130-5. (in Finnish) Key words: suburbs, urban planning, foresight methods, Futures Window, Futures Clinique, weak sig- nals. This report presents the results of the first Futures Clinique of the research project Elävä esikaupunki (Resilient Suburb). The project is part of Tekes’s (the Finnish Funding Agency for Technology and In- novation) Tila program and it is coordinated by the Centre for Urban and Regional Studies of Aalto University. The part “Future Challenges” of the project is conducted by Finland Futures Research Centre of Turku University in the form of three Futures Cliniques in 2011–2013. In the first Futures Clinique three groups studied what the vital suburbs of the future would be like. Each group chose a combination of weak signals possibly affecting the suburbs of the future. Based on the weak signals each group gen- erated ideas on the Futures Wheel and finally built a scenario sketch on the PESTEC table. The exami- nation was reached to the year 2030. The groups named their Futures Wheels and Scenario sketches based on them as follows: 1) “Smart Scarcity and Voluntary Modesty” and “Quality Instead of Quantity”, 2) Low-Carbon (Local) Wellbeing” and “Backwater 2.0” and 3) “The Excluded?” and “My City vs. City Bites the Dust”. The vistas to the future suburbs produced by the groups resemble each other and are mostly based on the same basic emerging themes. According to the outcomes of the group workings the vitality of the future suburb builds especially on individualistic neo-communality, locality and local identities, experi- ential and meaningful environment, local democracy and peer-to-peer approaches, do-it-yourself cul- ture, and merging of different functions and fields (work & leisure, monetary economy & exchange economy, public spaces & private spaces etc.). 71. JOHDANTO Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus järjesti 27.10.2010 Tekesin Tila-ohjelman Elävä esikau- punki (ELOISA) -hankkeen ensimmäisen Tulevaisuusklinikan Helsingin kaupungin Burtz-salissa. Klini- kan teemana oli ”Perspective”, ja siinä keskityttiin tarkastelemaan esikaupunkien elinvoimaisuuden kri- teereitä tulevaisuudessa sekä elinvoimaisuuden elementtien historiallista muutosta. Klinikassa tarkastel- tiin esikaupunkien tulevaisuutta erityisesti megatrendien ja heikkojen signaalien kautta; kahdessa seuraa- vassa Tulevaisuusklinikassa keskitytään heikoista signaaleista muodostuviin trendeihin ja mustiin joutse- niin. Tässä raportissa esitellään ensimmäisen Tulevaisuusklinikan kulku ja saadut tulokset. Tuloksia hyö- dynnetään ja työstetään eteenpäin hankkeen kahdessa seuraavassa Tulevaisuusklinikassa. Tulevaisuusklinikka on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehittämä osallistava työskentelymene- telmä, jossa yhdistetään tulevaisuusverstastyöskentelyä sekä virtuaalisen ja digitaalisen tilan elementte- jä luovaan ennakointiin (ks. Heinonen & Ruotsalainen 2011b). Tulevaisuusklinikkaprosessin kehittämi- sessä on hyödynnetty Stanfordin yliopistossa käytettyä innovaatioprosessirakennetta. Tässä hankkeessa sovelletussa Tulevaisuusklinikkaprosessissa on kolme vaihetta: Perspective, Opportunity ja Solution. Kullakin vaiheella on omat erityiset tavoitteensa ja metodinsa, mutta jokainen rakentuu Tulevaisuuskli- nikka-konseptin ympärille. ELOISA-hankkeessa järjestetään yksi Tulevaisuusklinikka vuodessa (2011– 2013). Kolmivuotisen klinikkaprosessin tuotoksena syntyy kontrastoivia skenaarioita esikaupunkien tulevaisuudesta. Tulevaisuusklinikkaprosessin ensimmäisessä vaiheessa hahmoteltiin pitkän tähtäimen, mennei- syydestä tulevaisuuteen ulottuvia näkymiä esikaupunkien elinvoimaisuuteen. Tarkastelemalla mennei- syyttä ja nykyisyyttä voidaan ennakoida elinvoimaisuuden ominaisuuksien jatkuvuuksia ja muutoksia. Tulevaisuusklinikan osallistujia haastettiin pohtimaan seuraavia kysymyksiä, joita tarkasteltiin myös Tulevaisuusklinikan tausta-aineistossa (ks. luku 2, teksti lähetettiin etukäteen osallistujille). ? Millainen on esikaupunkien elinvoimaisuuden historiallinen ja nykyinen yhteiskunnallinen vii- tekehys? ? Mitä sellaisia teemoja on nousemassa esiin, jotka voivat avata mahdollisuuksia esikaupunkien elinvoimaisuuden kehittämiseen ja uudelleen määrittelyyn? ? Mitä esikaupunkien elinvoimaisuuteen mahdollisesti vaikuttavia väestöllisiä muutoksia on ta- pahtumassa? Elinvoimaisuuden kriteerien historiaa ja tulevaisuutta valotettiin Tulevaisuusklinikassa Elinvoi- maisuuden kukalla, johon oli kerätty keskeisiä, aiemman tutkimustradition pohjalta elinvoimaisiin esi- kaupunkeihin liitettyjä ominaisuuksia (Kuva 1). Tulevaisuusklinikan aikana osallistujat saivat täydentää Elinvoimaisuuden kukkaa (Context Map1) lisäämällä siihen terälehtiä, joihin oli kirjoitettu jokin tulevai- 1 Context Map on osa Stanfordin yliopiston ennakointityöpajakonseptia (Carleton 2009). Sillä jäsennetään hah- motettavan ilmiön kontekstia ja uusia keskustelunavauksia. 8suudessa mahdollisesti vahvistuva elinvoimaisuuden elementti. Alla olevassa kuvassa lisätyt terälehdet erottuvat Tulevaisuusklinikan ryhmien värien (sininen, punainen, keltainen) perusteella. Kuva 1. Elinvoimaisuuden kukka kuvaa esikaupunkien elinvoimaisuuden keskeisiä elementtejä, joihin ryhmät lisäsivät omat näkemyksensä (siniset, punaiset ja keltaiset terälehdet). Osallistujille oli lähetetty ennen Tulevaisuusklinikkaa orientoivaa materiaalia (luku 2) sekä ennak- kotehtävänä kysymyksiä elinvoimaisten esikaupunkien tulevaisuudesta ja elinvoimaisuuteen vaikutta- vista yleisistä kehityskuluista. Kysymykset muotoiltiin edellä esitettyjen, tulevaisuusklinikkaprosessin ensimmäistä vaihetta kuvaavien kysymysten pohjalta. Osallistujien vastaukset ennakkotehtävään löyty- vät liitteestä 5. Varsinainen Tulevaisuusklinikan ennakointityö tehtiin kolmessa ryhmässä, joissa osallistujat ää- nestivät työstettäväksi yhden heikon signaalin (merkki orastavasta ja mahdollisesti vahvistuvasta ilmi- östä) tai korkeintaan kolmen heikon signaalin yhdistelmän (ks. luku 3). Kahdessa seuraavassa Tulevaisuusklinikassa jatketaan esikaupunkien tulevaisuuksien luotausta trendi- en ja heikkojen signaalien klusteroinnin pohjalta sekä otetaan mukaan mustien joutsenten tarkastelu. Tuloksia hyödynnetään ja työstetään eteenpäin. Kunkin Tulevaisuusklinikan tulokset on tarkoitet- tu hyödynnettäväksi mahdollisuuksien mukaan myös muissa Elävä esikaupunki -projektin osahank- keissa. Elinvoimainen esikaupunki: Viihtyisä Vehreä Vuorovaikutteinen Vetovoimainen Vauras YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLINEN (ekotehokas & ekoesteettinen, vehreä) 92. ESIKAUPUNGIT OSANA YHTEISKUNTIEN KEHITYSTÄ Yhteiskunnat muuntuvat vaiheittain: metsästäjä-keräilijäyhteiskunnasta siirryttiin maatalousyhteiskun- taan, josta siirryttiin teollisuusyhteiskuntaan ja siitä edelleen jälkiteolliseen tietoyhteiskuntaan. Seuraa- va yhteiskuntakehityksen vaihe voi olla ”jälkitiedollinen” merkitysyhteiskunta (ks. esim. Tuomi 2006; Jensen 1999; Noro 1995). Teollista yhteiskuntaa määritteleviä keskeisiä ominaisuuksia olivat massatuotanto, byrokratia, ratio- nalismin ihanne sekä eriytynyt työnjako, mutta varsin yhtenäinen kulttuuri. Tietoyhteiskunnassa tuotanto eriytyi ja yksilöllistyi, ja yhteiskunnat panostivat innovaatioihin tähtäävään instrumentalistiseen luovuu- teen. Yhteiskunnat ”joustavoituivat” informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden kehittyessä: elämän- tavat eriytyivät, talouden ja työelämän muutokset nopeutuivat, ammattien raja-aidat alkoivat hälventyä ja kansallisvaltioiden rajat huokoistua. Vallitseva eetos oli edelleen varsin rationalistinen. Luovuutta käytet- tiin etenkin teollisten prosessien tehostamiseen, mutta immateriaalinen sisällön- ja kulttuurintuotanto sekä ihmisten halu itseilmaisuun ja elämykselliseen elämään alkoivat myös voimistua. Merkitysyhteiskunnassa kulttuuriset merkitykset ja symbolit nousevat raaka-aineiden, halvan energian ja tiedon sijaan tai ohella keskeiseen asemaan. Tuotanto muuttuu yhä eriytyneemmäksi ja yksi- löllisemmäksi. Siinä korostuvat aineettomat kulttuurituotteet ja sisältöpalvelut. Ihmiset pyrkivät merki- tyksellisiin kokemuksiin, ihmissuhteisiin ja elämyksiin. Luovuus ymmärretään kokonaisvaltaiseksi, ylei- seksi inhimilliseksi kyvyksi luoda ja ilmaista omaa persoonaa ja ihmisyyttä. Itseilmaisullisuutta odotetaan ja vaaditaan yhä enemmän niin vapaa-ajalla kuin työelämässä. Eri sektoreiden, elämänalueiden ja kentti- en väliset rajat hämärtyvät edelleen, ja esimerkiksi kuluttajat osallistuvat yhä aktiivisemmin tuotantoon. Vallitseva eetos on protestanttis-rationalistisen sijaan romanttis-hedonistinen, yksilöiden subjektiivista kokemusmaailmaa korostava (Rifkin 2002; Pine & Gilmore 1999; Noro 1995; Campbell 1997). Yksilölähtöinen uusyhteisöllisyys ja alhaalta ylös -toimintatavat ovat elimellinen osa merkitysyh- teiskuntaa. Yhä yksilöllisempiä henkisiä tarpeita ja mieltymyksiä ei voi tyydyttää ihmisiä kuulematta ja ottamatta heitä mukaan toimintaan. Toisaalta ihmiset eivät voi rakentaa yksilöllisesti merkityksellistä elämää ilman yhteisöjä ja vireää sosiaalisuutta. Jos luovuus oli tietoyhteiskunnan taikasana, merkitysyhteiskunnassa se on vuorovaikutus. Tämän vuoksi teknologiana päätöksenteossa, tuotannossa, kulutuksessa ja vapaa-ajan vietossa korostuu ubiik- ki, kaikkialla läsnä oleva Internet (ks. Heinonen, Nurmi, Saarimaa, Vähätalo 2010). Sosiaalisen median henki leviää kaikkialle, ja jakamisen eetos muodostuu normiksi. Ihmisten yhteisöllisestä toiminnasta syntyvä kaupunkitilan avoimuus, jatkuva muuntuvuus ja uu- delleenmäärittely voivat nostaa ”katvealueet”, kuten esikaupungit esiin uusilla tavoilla. Keskustat ovat rakennettuja, ”valmiita” ja kontrolloituja ympäristöjä; esikaupungit jättävät enemmän tilaa asukkaiden omalle toiminnalle ja ympäristön luonnille. Ehkä esikaupunkien menestyksen, erottautumisvoiman ja elinvoimaisuuden salaisuus voisi olla juuri ihmisten omassa ja yhdessä tekemisessä, sosiaalisissa suh- teissa. Yksilöiden ja yhteisöjen aktiivisuus auttaisi täyttämään ”välitilaan” jäävien kaupunkialueiden ekologisen lokeron merkityksellisellä, uudenlaisella sisällöllä ja toiminnalla. Avoimet yhteisöt osallistui- 10 sivat aktiivisesti tilan luomiseen ja muokkaisivat ympäristöä itselleen mieluisaksi. Kehittyvät sosiaaliset teknologiat ja sovellukset auttaisivat yhteisöjen muodostamisessa, suhteiden luomisessa, tapahtumien koordinoinnissa, asukkaiden osallistamisessa ja outsider-paikkojen kartalle piirtämisessä. Merkitysyhteiskunnan suunnittelulle ja arkkitehtuurille luonteen omaista olisi luopua tutuista ja turvallisista asiantuntijaopeista ja ottaa kansalaisyhteiskunnan toimijat mukaan suunnitteluun. Raken- nettu ympäristö voisi olla tunteisiin ja esteettisiin kokemuksiin ennemmin kuin järkeen ja käytännön tarpeisiin vetoavaa. Ympäristö olisi alati muokattavaa ja käyttötarkoituksiltaan joustavaa. Asukkaat oli- sivat runsaissa ja laadukkaissa julkisissa tiloissa – myös virtuaalisissa – tiiviisti tekemisissä keskenään ja loisivat vapaassa keskustelussa ja vuorovaikutuksessa alati yhteistä todellisuutta, uusia näkökulmia ja yhteyksiä. Näin tulevaisuuden esikaupungit voisivat toteuttaa Richard Sennettin ajatusta ihanteellisesta kaupunkien julkisesta tilasta, jossa tuntemattomat voisivat helposti ja mutkattomasti olla tekemisissä toistensa kanssa (Ilmonen 2010). Näin uudenlaiset julkiset tilat rikastuttaisivat sosiaalista kanssakäy- mistä myös edistämällä kaupungeille ominaisia satunnaisia kohtaamisia (serendipity). Jos kaupunkitilassa halutaan korvata mekaanisuus orgaanisuudella, asettaa ”tunne” ”järjen” si- jaan, persoonalliset suhteet ja lähiyhteisöt ja -demokratia persoonattomien massojen ja byrokratian sijaan ja eri alueiden ja toimintojen sulautuminen eriytymisen sijaan, esikaupungit alkavat muistuttaa esiteollisia kaupunkeja. Yhdyskuntasuunnittelun historiassa rationaalinen suunnittelu ja toisaalta ”luonnollinen”, orgaaninen kehitys ovat painottuneet eri tavoin eri aikakausina, ja niiden toivottavuu- desta on tehty erilaisia tulkintoja. Jos esikaupungeista halutaan tehdä etujoukko kaupungin palauttami- seksi ihmisille, niiden ideoinnissa olisikin nykyisyyden ja tulevaisuuden pohdinnan ohella hedelmällistä tarkastella unohdettua menneisyyttä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita paluuta menneeseen per se, vaan uudelleen ajateltujen menneisyyden perspektiivien harkittuna hyödyntämisenä uudessa yhteiskunta- vaiheessa. 2.1. Esikaupunkikäsitteen evoluutio Kaupunkien historiaa hahmoteltaessa havaitaan, että kehitys on aina jossain määrin mukaillut yhteis- kuntavaiheiden kehitystä. Esimerkiksi esikaupunkikäsite on historiallisesti viitannut alueisiin varsinai- sen kaupungin rajojen ulkopuolella. Nämä alueet syntyivät seurauksena siitä, että kaupunkien portit suljettiin yöksi, ja myöhästyneiden täytyi löytää itselleen majapaikka rajalta. Myöhäiskeskiajalta lähtien Euroopassa kaupunkien verotuskäytännöt yhdessä majatalotoiminnan kanssa loivat esikaupunkeihin markkinat kaikenlaisille laittomuuksille, kuten uhkapelille ja prostituutiolle. (Rykwert 2000, 161) Kun keskiaikaiset kaupungit kasvoivat aikaisempien rajojensa yli, uudet rajat sulkivat sisäänsä esi- kaupungit, joista oli tullut isoja ja tärkeitä alueita kaupungin ympärille. Esikaupunki on ollut aina riip- puvainen kaupungista. Vaikka sille kehittyisi oma hallinto, se ei koskaan ole talouden tai vallan keskus. Koska alun perinkään esikaupunkien ei ajateltu olevan maatalouden tai teollisuuden tuotantopaikkoja, esikaupunkien kukoistuksen nousuun ovat vaikuttaneet eniten uusien liikennevälineiden, kuten raide- liikenteen, kehittyminen ja tieyhteyksien paraneminen. Kun kaupungit 1700-luvun lopulta lähtien muuttuivat yhä ylikansoitetummiksi ja saastuneemmiksi, ja samaan aikaan tiet ja kulkuvälineet jatku- vasti kehittyivät, alkoi kehitys, jossa ihmiset pyrkivät muuttamaan esikaupunkeihin puhtaan ilman ja maaseutumaisen elämäntavan houkuttelemina. 11 Esikaupunkikehityksen johdosta 1800-luvulta lähtien kaupunkien asumistiiviys on laskenut. Huo- limatta monien kaupunkisuunnittelijoiden pyrkimyksistä tehdä esikaupungeista erilaisia tuloluokkia edustavien ihmisten jakamia alueita, kehitys kulki kuitenkin kohti eriytyneitä asuntoalueita. Varallisuu- den karttuessa väestö on pyrkinyt siirtymään esikaupunkeihin. Esimerkiksi Ranskassa Faubourg Saint- Germainista tuli 1700-luvulla alue, joka suurine kartanoineen edusti aristokratian elämäntyyliä kont- rastina nousseelle uusrikkaiden luokalle. Toisaalta kaupunkien ulkopuolella on ollut myös esimerkiksi tehtaiden ja muiden tuotantolaitosten ympärille syntyneitä edullisempia asuinalueita, joihin työväestö siirtyi kaupungeista. Työläisten asuttamat esikaupunkialueet olivat usein huonokuntoisia ja ankeita, ja niissä itse tehdas toimi samassa asemassa kuin kaupunkikeskusta keskiluokkaisemmille esikaupungeil- le: se tarjosi työpaikan ja (vähäiset) palvelut. Kehitys järkytti useita yhdyskuntasuunnittelijoita, jotka kehittivät erilaisia ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Eräs tällainen oli esimerkiksi Soria y Mata’s ciudad lineal -konsepti, joka sai jonkin verran seuraajia. Vaikutusvaltaisin oli kuitenkin englantilaisen Ebenezer Howardin (1902) puutarha- kaupunki-idea, joka poikkesi ratkaisevasti aikaisemmista kaupunkisuunnittelun uudistusajatuksista. Muista nk. sosiaaliutopisteista, joiden kulta-aikaa 1800-luvun teollisuuskaupunkien aika oli, poi- keten Howardin puutarhakaupunki oli käytäntöön sovellettu malli kaupungista, jota ympäröi viher- vyöhyke, ja jonka keskeisiä elementtejä ovat puistot ja puutarhat huolimatta siitä, että itse kaupungin ydin on hyvin tiiviisti rakennettu. Malli esiteltiin ensimmäistä kertaa teoksessa To-morrow: A Peaceful Path to Real Reform, jonka nimi viittaa tavoitteeseen luoda sosiaalisesti oikeudenmukainen kaupunki. Paremmin tunnetuksi teos tuli kuitenkin neutraalimmalla nimellä Garden Cities of Tomorrow (1902). Howardin puutarhakaupunki sijoittuu suuren kaupungin ulkopuolelle, mutta siten, että sen etäisyys on kohtuullinen ja liikenneyhteydet ovat toimivat. Toisiinsa nopein liikenneyhteyksin kytkeytyvien puutar- hakaupunkien verkosto muodostaa suurkaupunkimaisen kokonaisuuden. Howardin tavoitteena oli sisällyttää puutarhakaupunkiin sekä kaupunkielämän parhaat puolet (so- siaalisesti ja virikkeellisesti aktiivinen elämä, monipuoliset palvelut ja työskentelymahdollisuudet) että maaseudun edut (kaunis ja puhdas luonnonympäristö sekä yhteisöllisyys). Howard, ehkä koska ei itse ollut arkkitehti, ei kiinnittänyt kovin suurta huomiota sille, miten puutarhakaupunki tulisi suunnitella (vaikka liittikin malliinsa myöhemmin kuuluisaksi tulleen ympyrämallin). Hän piti tärkeänä että kunkin paikan luonnonympäristö määrittäisi rakentamista. Tärkeämpiä Howardille olivat muut yhdyskunnan rakentamista määrittävät periaatteet: ? maa-alue pitäisi olla julkisen hallinnon alla niin, että vältettäisiin taloudelliset arvioinnit, ja jotta maan arvon noususta saatu hyöty voitaisiin sijoittaa puutarhakaupungin kehittämiseen. ? kaupungin ympärillä tuli olla maatalousvyöhyke ruuan tuotantoa varten ? puutarhakaupunkiin voitaisiin sijoittaa maksimissaan 30 000 asukasta (ajatuksena oli, että kohtuullinen asukasmäärä edistää yhteisöllisen elämäntavan muotoutumista) ? kaupungin keskustassa tuli olla myös julkisia palveluita (puistoja, kulttuuripaikkoja jne.) 1900-luvulla Howardin ideat ovat heijastelleet monissa yhdyskuntasuunnittelun teorioissa. Jopa Le Corbusier, eräs modernin yhdyskuntasuunnittelun tunnetuimmista edustajista, piti kaupunkejaan eräänlaisina puutarhakaupunkeina, vaikka hän kuvailikin niitä ”tehokkaiksi”, ”keinotekoisiksi” ja ”ver- tikaalisiksi puutarhakaupungeiksi”. Le Corbusierin vertikaalisissa puutarhakaupungeissa rakentaminen 12 keskittyi tiiviisiin ja suurimittakaavaisiin komplekseihin, jolloin ympäröivä luonto voitaisiin säilyttää virkistysalueena. Vaikka luontoa toisaalta ihannoitiin raittiin ilman, puhtaan veden, valon ja urheilu- harrastuksiin sopivien viheralueiden tarjoajana, epärationaalisten muotojensa vuoksi luonto oli toisaal- ta uhka ihmisen rationaalisuudelle, ja kaupunkeja voitiinkin lähestyä Le Corbusierin sanoin ”ihmisen sotatoimina luontoa vastaan”. (Mattila 2006, 143–144; Le Corbusier 1964/1933) 2.2. Ajatuksia esikaupunkien tulevaisuudesta Esikaupunkien tulevaisuuden arvioinnissa näkyy kaksi keskenään kilpailevaa koulukuntaa, jotka tosin monessa kohtaa perustavat arvionsa samoille tekijöille: erilaisten resurssien, joista tärkeimpänä fossii- linen polttoaine, niukentumiselle sekä toisaalta ihmisten elämispreferenssien ennakoinnille. Etenkin jälkimmäisestä vedettävät johtopäätökset ovat kuitenkin usein suoranaisesti toistensa vastakohtia: toi- set näkevät nykyisin käynnissä olevan suuren siirtymän nimenomaan kaupunkien keskustamaisiin oloi- hin, toisten näkökulmasta kaupungistumisessa on kyse nimenomaan esikaupunkien kukoistuksesta. Johtopäätös monissa tuntuu kuitenkin olevan, että tulevaisuus on vääjäämättä jollain tavalla monikes- kuksinen, pienehköjen kaupunkimaisten yhdyskuntien yhdessä muodostama verkosto. Vaikka peruste- lut ovat ehtineet Ebenezer Howardin päivistä moneen kertaan muuttua, monet yhdyskuntasuunnitte- lussa keskeiset ajatukset tuntuvat seuraavan edelleen puutarhakaupunkikonseptin viitoittamaa tietä. Seuraavassa esitellään lyhyesti muutamia näkökulmia yhdyskuntien ja erityisesti esikaupunkien tulevaisuuteen: James Howard Kunstler (2011) esittää, että tulevaisuudessa tärkein asumiseen vaikuttava tekijä on resurssiniukkuus. Kunstlerin mukaan tulevaisuudessa menestyvät parhaiten pienet ja keskisuuret kaupungit, jotka sijaitsevat hyvien luonnollisten kuljetusväylien, kuten jokien, lähellä. Kunstler esittää, että ihmiset tulevat siirtymään pienimuotoisempiin yhteisöihin, joiden tarvitseman ruokamäärän tuot- taminen on mahdollista kaupunkia ympäröivällä maaseudulla ilman massiivisia kuljetuskustannuksia. Suurkaupungit pilvenpiirtäjineen, mutta myös kaupungista ja yksityisautoilusta riippuvaiset esikau- pungit Kunstler näkee taantuvina ilmiöinä, joiden menestys perustui ensisijaisesti halpaan energiaan, ja jotka uusissa olosuhteissa joutuvat väistämättä taantumaan, koska resursseja niiden ylläpitoon ei tule- vaisuudessa enää ole. Christopher B. Leinberger (2008) kiinnittää artikkelissaan yhdysvaltalaiseen ”The Atlantic” -lehteen huomiota suuren asuntokuplan puhkeamisen jälkeisiin realiteetteihin yhdysvaltalaisissa esi- kaupungeissa. Hänen teesinään oli, että samanlainen keskiluokan pako, joka oli johtanut kaupunkien kurjistumiseen ja esikaupunkien nousuun, oli nyt käynnissä toiseen suuntaan. Leinbergerin mukaan muutos johtuu ensisijaisesti muuttuneista asumisen arvoista: kaupungit tarjoavat jännitystä, vapautta ja vaihtelevaa arkea, joka on nyt kulttuurisesti arvostettua ja tavoiteltua. Arvostetuimmat esikaupungit imitoivat kaupunkien kävelykeskustoja, ja ostoskeskusten tilalle on noussut ”elämäntapakeskuksia”, joihin on rakennettu kapeita kauppakujia, joissa käynti pieniin kauppoihin on suoraan jalkakäytävältä ja joissa toimisto- ja asuintilat vuorottelevat kaupallisen tilan kanssa. Elämäntapakeskuksissa parkkiti- lat ovat maan alla tai kaupunkikortteleiksi maisemoiduissa parkkitaloissa. Sen sijaan ”perinteiset” pel- kästään asumistoiminnoille rakentuvat esikaupungit ovat kärsineet dramaattisesta hintojen laskusta, jota on seurannut muut taantuvien alueiden vitsaukset vandalismista rikollisuuteen. 13 Roger Selbertin (2008) mukaan sen sijaan esikaupungeissa on (ainakin amerikkalaisen) yhteis- kunnan tulevaisuus: hän vetoaa tilastoihin esittäessään, että vuodesta 2001 vuoteen 2006 esimerkiksi 90 % kaikesta väestönkasvusta tapahtui esikaupungeissa, ja työpaikkoja syntyi esikaupunkeihin kuusi kertaa enemmän kuin keskuksiin. Hänen mukaansa dystooppisia esikaupunkivisioita realistisempaa on nähdä yhdyskuntien kehittyminen monikeskuksisiksi alueiksi, joissa pääosa liikenteestä (kuten ny- kyisinkin) tapahtuu eri esikaupunkien välillä. Tulevaisuudessa esikaupunkien kehityksen kannalta olennaista onkin tilojen monikäyttöisyys ja etätyömahdollisuuksien lisääminen, liikenneyhteyksien pa- rantaminen ja palvelujen parantaminen niin, että kaikki keskeiset palvelut ovat saatavilla parin kilomet- rin säteellä asuinpaikasta. Joel Kotkin (2010) niin ikään näkee esikaupungit tulevaisuuden mahdollisuutena: hän kritisoi joissakin piireissä vallalla olevaa käsitystä siitä, että Aasian megakaupunkien kaltaiset jättimäisen tiiviit yhdyskunnat olisivat malli tulevaisuuden haasteiden ratkaisuun. Hänen arvostelunsa kärki kohdistuu ajatukseen, että tiiviys itsessään loisi taloudellista kasvua. Argumenttinsa tueksi Kotkin nostaa esiin tilastotietoa megakaupunkien väestön suhteellisesta köyhyydestä kun asuinkustannukset otetaan huo- mioon. Lisäksi hän ottaa esimerkikseen sellaiset hyvin esikaupunkimaiset alueet kuten Piilaakso ja Aa- sian uudet teknologiakeskukset, jotka tuntuvat vastaansanomattomasti kyseenalaistavan esimerkiksi Richard Floridan teorian siitä, että koko ”luova luokka” pitäisi kaupunkimaista asumista toivottavimpa- na. Hänen ajattelunsa heijastelee sekä howardmaista puutarhakaupunki-ideaa että Selbertin tulkintaa esikaupunkien tulevaisuudesta, kun hän esittää, että eriarvoisuus, saasteet ja rikollisuus saavat ihmiset hylkäämään suurkaupungit ja suuntaamaan mittakaavaltaan hallittavampiin kokonaisuuksiin. Kotkinin mukaan ihanteellista pienten kaupunkien verkostoa toteutetaan käytännössä esimerkiksi Alankomaissa, jossa Amsterdamin ympäristön monien pienten kaupunkien ansiosta alue on erittäin elinvoimainen ja kilpailukykyinen, ja itse Amsterdam on pysynyt elinolosuhteiltaan miellyttävänä ja hintatasoltaan (mel- ko) kohtuullisena. William Gibson kirjoittaa Scientific Americanin kaupunkinumerossa (9/2011), miten kaupungit edellyttävät jatkuvaa muutosta säilyäkseen elinvoimaisina, ja miten juuri rappioituneet tai ei-suositut alueet tarjoavat hedelmällisen maaperän muutokselle ja ihmisten omaehtoiselle toiminnalle. Vähäinen säätely, alhaiset vuokrat ja vapaa ilmapiiri suosivat uudenlaista, versovaa ajattelua ja toimintaa. Gibson kirjoittaa myös jokaisen aikakauden kaupungilla olevan oma, määräävä teknologiansa. Tulevaisuuden kaupunkien määräävä teknologia on Gibsonin mukaan Internet. Kaupunkimaisena ”paikkana”, ”meta- kaupunkina” Internet lomittuu itsestään selväksi osaksi reaalista kaupunkia2. Ubiikki Internet vähentää paikkasidonnaisuutta ja lisää monipaikkaisuutta: avaa mahdollisuuksia syrjään jääneille kaupunginosil- le, uudenlaisille sosiaalisille muodostumille ja ylipäätään erilaisille valinnoille (monipaikkaisuudesta ks. Heinonen & Ruotsalainen 2011b). Ylipäätään Internet voimistaa kaupunkimaista kokemisen ja elämisen tapaa; Internetin leviämisen ja arkipäiväistymisen voisi tulkita jopa kaupungistumisen uudeksi aalloksi ja seuraavaksi vaiheeksi. Carlo Ratti ja Anthony Townsend (2011) kehittelevät eteenpäin ajatusta ubiikeista tietoverkoista kaupungin jatkeena. He uskovat itse-organisoituvan toiminnan verkossa muodostuvan tärkeäksi ”epi- 2 Lähiö- ja esikaupunkikonsepteista, sekä niille läheisistä muista konsepteista on tekeillä pienimuotoinen käsi- teanalyysi. 14 fyytiksi”, orgaaniseksi kerrokseksi kaupungin päällä, joka mahdollistaa kaupunkien kehittämisen al- haalta-ylös. Kaksisuuntaiset kommunikaatioyhteydet helpottavat julkisen datan jakamista ja tekevät kaupunkilaisista ohittamattoman tärkeän kaupunki-innovaatioiden lähteen. Ne voivat auttaa osallista- maan kaupunkilaisia aivan uudella tavalla, minkä seurauksena kaupunki heijastelee yhä paremmin asukkaiden omaa kulttuuria. Asukkaiden älylaitteissa mukana kulkevien sensorien avulla ympäristön tilaa voidaan monitoroida aivan uudella tavalla, ja joukkoliikennettä räätälöidä todellisten käyttömääri- en mukaan. Toisaalta samalla tavoin verkkoon syötettävä tieto rakentaa kulttuurisia ”hot-spotteja”, jot- ka ovat keskeinen osa kaupunkielämää. Esikaupunkien tulevaisuuden kannalta uuden teknologian so- vellutukset esittävät mahdollisuuden aivan uudenlaiseen esikaupunkielämään, jonka koko kuvaa voi olla vaikea etukäteen hahmottaa. Uudet teknologiat voivat lisätä valtavasti ihmisten keskinäisiä sekä ihmisten ja ympäristön välisiä yhteyksiä ja näin tehdä kaupungista sekä aiempaa tehokkaamman että viihtyisämmän. Timo Kopomaa (2011) nostaa kirjassaan Lähiö 2.0 esiin esikaupunkien mahdollisuuden toimia omaehtoisen kaupunkikulttuurin kehtoina. Lähiön kylämäiset piirteet mahdollistavat monet sellaiset yhteisöllisyyden muodot, jotka ovat urbaanissa kulttuurissa nousussa. Erityisesti luonnonläheisyys ja kaupunkitilan muokkaamisen mahdollisuudet nostavat esikaupungit ”leppoistamiskulttuurin” keski- öön. Kopomaan huomiot kytkeytyvät uuslokalisaation trendiin: lähiympäristöstä on tullut aiempaa tär- keämpää ja paikallisia nähtävyyksiä, tapahtumia, yhteisöjä, ruuan- ja palvelujentuottajia jne. arvoste- taan aiempaa enemmän. Jos aiemmin "erikoisuutta" ja eksotiikkaa haettiin matkojen päästä, nyt päin- vastoin aletaan huomata, kuinka paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia lähiympäristö tarjoaa. Läheltä haetaan autenttisia kokemuksia, asioita joihin voi muodostaa henkilökohtaisen ja pitkäikäisen suhteen. Kokemuspiirin muuttuessa yhä rajattomammaksi, aineettomammaksi ja jatkuvasti muuntuvaksi globa- lisaation ja digitalisaation myötä ihmiset alkavat kaivata kouriintuntuvaa, historiallista, tuttua ja paikal- lista. Esikaupunkien tulevaisuutta pohtiessa täytyy suunnata katse kohti ihmiskunnan tulevaisuuden haasteita, mutta nähdä myös niitä ratkaisuehdotuksia, joita jatkuvasti nousee erilaisten yhteisöjen toi- minnassa. Yhdyskuntasuunnittelun historia on rikas aarreaitta tulevaisuuden hahmottajalle. Tulevai- suusklinikassa pyrittiin erilaisista aineksista kokoamaan varteenotettavia vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, millainen olisi tulevaisuuden elävä esikaupunki. 15 3. TULEVAISUUSKLINIKAN KULKU Professori Sirkka Heinonen avasi Tulevaisuusklinikan tervetuliaissanoillaan. Tämän jälkeen pidettiin lyhyt esittelykierros. Esittelyjen jälkeen Heinonen alusti aiheesta ”Ääreisnäön kehittäminen ja yhteis- luova ennakointi”. Seuraavaksi katsottiin heikkojen signaalien3 tunnistamiseen herättelevä Tulevaisuus- ikkuna4 (Heinonen & Hiltunen 2011), johon oli visuaalisen aineiston lisäksi liitetty heikkojen signaalien sanallisia kuvauksia sekä osallistujien vastauksia heille lähetettyyn ennakkotehtävään. Tulevaisuusik- kunan katsomisen jälkeen osallistujat kokoontuivat ryhmiin heille annettujen värilappujen perusteella. Kuva 2. Professori Sirkka Heinonen alusti ajattelun laventamisesta ja yhteisluovasta enna- koinnista. 3 Heikot signaalit ovat merkkejä orastavista ja mahdollisesti vahvistuvista ilmiöistä (ks. Hiltunen 2010). 4 Tulevaisuusikkuna (Futures Windows) on Elina Hiltusen kehittämä ennakointimetodi, jossa visualisoidaan heikkoja signaaleja eli orastavista ilmiöistä kertovia merkkejä. Heikkoja signaaleja (tai nousevia uusia ilmiöitä, joihin kyseiset signaalit viittaavat) voidaan esittää visuaalisessa muodossa valokuvien ja piirrosten avulla esi- merkiksi seinälle heijastettavana (tai tietokoneen näytöltä katseltavana) kalvoesityksenä. Tulevaisuusikkuna on ikään kuin ikkuna tulevaisuuden kehitysilmiöihin ja niistä kertoviin heikkoihin merkkeihin, joita katsojat voivat tunnistaa, analysoida ja tulkita. Ennakointimetodina Tulevaisuusikkunaa on alettu soveltaa Elina Hiltusen eh- dotuksesta S. Heinosen projekteissa VTT:llä ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa, etenkin VIDICO- hankkeessa (www.innopark.fi/portal/ohjelmat_ja_hankkeet/hankkeet/vidico/) ja erillisissä Tulevaisuusklini- koissa. 16 Ryhmien työskentelypisteisiin oli ennalta kiinnitetty yleisiä heikkoja signaaleja tekstein ja kuvin esittelevä juliste (ks. liite 3, Heinonen & Westerlund). Osallistujat tutustuivat keskustellen heikkoihin signaaleihin ja äänestivät julisteeseen kolmella tarralapulla 1–3 itseään eniten kiinnostavaa heikkoa signaalia. Äänestyksen jälkeen ryhmät valitsivat kolmesta eniten ääniä saaneesta heikosta signaalista yhden tai 2–3 heikon signaalin yhdistelmän. Jos ryhmä valitsi useamman kuin yhden heikon signaalin, he miettivät myös yhdistelmää kuvaavan ylätason käsitteen. Tämän jälkeen kukin ryhmä alkoi työstää valitsemaansa heikkoa signaalia tai teemaa Tulevaisuus- pyörässä (ks. tarkemmin seuraava luku). Pyörän keskelle kirjoitettiin työstettävä heikko signaali tai teema. Tämän jälkeen pyörän ensimmäiselle kehälle alettiin ideoida voimistuvan heikon signaalin tai teeman vaikutuksia esikaupunkien elinvoimaisuuteen. Näitä suhteutettiin esikaupunkien elinvoimai- suuden perinteisiin elementteihin (Context Map Kuva 1, oranssit terälehdet) sekä esikaupunkien tule- vaisuuteen vaikuttaviin megatrendeihin (ks. liite 4). Ryhmän jäsenet kirjoittivat ideansa post it -lapuille ja liittivät ne pyörään. Läpi työskentelyn osallistujat saivat myös lisätä jokaiseen ryhmään jaettuun Elinvoiman kukkaan uusia elinvoimaisuuden elementtejä. Ensimmäisen kehän valmistuttua siirryttiin ideoimaan toiselle kehälle ensimmäiseltä kehältä nou- sevia konkreettisia ilmentymiä ja innovaatioita. Tulevaisuuspyörän valmistuttua sen tärkeimmät ideat jaoteltiin vielä PESTEC- tulevaisuustaulukkoon (ks. tarkemmin luku 5). Lopuksi ryhmät valitsivat kultakin taulukon ulottuvuu- delta kiinnostavimmat ideat ja muodostivat niiden perusteella skenaarioaihion, jolle annettiin nimi ja esiteltiin muille ryhmille. 17 4. TIIVISTELMÄ TYÖSKENTELYN TULOKSISTA Tässä luvussa ryhmien työskentelyn tulokset esitetään lyhyesti. Seuraavassa luvussa työskentely on do- kumentoitu yksityiskohtaisesti. Keltainen ryhmä: Nokkelan niukkuuden ja vapaaehtoisen vaatimatto- muuden esikaupunki 2030 Nokkela niukkuus ja vapaaehtoinen vaatimattomuus vaalivat kokonaisvaltaista hyvinvointia, vapaaeh- toista itse tekemistä sekä lähiyhteisöä taloudellisen vaurauden sijaan. Tämä voi merkitä taloudellisen tuotteliaisuuden heikkenemistä, mutta toisaalta lisätä hyvinvointia. Näin palveluihin ei tarvittaisi niin paljon verotuloja. Joka tapauksessa nokkela niukkuus ja vapaaehtoinen vaatimattomuus muuttaisivat käsitystämme hyvinvoinnista, ja näin edellyttäisivät muutoksia myös hyvinvoinnin mittaamiseen. Tar- peet määritellään uudelleen: niukkuus nostaa johtavaksi arvoksi elämykset ja laadulliset arvot määräl- listen sijaan. Lähiöasuminen tarjoaa nokkelalle niukkuudelle ja vapaaehtoiselle vaatimattomuudelle ihanteelli- sen ympäristön useasta syystä. Lähiöasuminen on edullista. Elämyksiä ja hyvinvointia taloudellisen vaurauden sijaan painottava elämäntapa on luonteeltaan paikallista: ihmiset haluavat luoda tiiviin tun- nesiteen elämänsä ympäristöihin. Lähiöt luovat hyvät edellytykset yhteisöjen muodostamiselle, paikal- listaloudelle ja uudenlaiselle nokkelalle liiketoiminnalle. Vaihtotalous ja kierrätys helpottuvat, jos ihmi- set edes jossain määrin tietävät toisensa. Lähiöissä on paljon ”vapaata” tilaa, mikä edistää vapaata it- seilmaisua, ympäristön muokkausta sekä tee-se-itse -kulttuuria. Tämä voisi koskea myös rakentamista. Lähiöt tarjoavat hyvät puitteet spontaanille pop up -toiminnalle. Paikallisuus, kierrätys ja vaihtotalous, yhdessä tekeminen ja vähäinen materiaalinen kulutus teke- vät elämyslähtöisestä elämäntavasta myös ekologisesti kestävän. Materiaalista niukkuutta ja vapaa-aikaa painottava elämäntapa voi kuitenkin osoittautua varsin elitistiseksi, sillä se edellyttää, että perustarpeet tulevat kuitenkin hyvin tyydytetyiksi. Toisaalta materi- aalisen vaurauden toissijaisuus voi lisätä tasa-arvoa ja tuoda eri tuloluokkia ja sosiaaliryhmiä lähem- mäksi toisiaan. Vaarana myös on, että yhteisöllisyys voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Tiiviit yhteisöt käpertyvät helposti sisäänpäin, ahdistavan yhdenmukaisiksi ja samanmielisiksi. 18 Punainen ryhmä: Vähähiilisen (paikallisen) hyvinvoinnin esikaupunki 2030 Punaisen ryhmän esikaupunki yhdistää hyvinvoinnin ja ekologisuuden. Virikkeellinen ja monipuolinen asuinympäristö sitoo ihmisiä paikkaan ja lähiyhteisöön ja vähentää näin liikkumista ja materiaalista kuluttamista. Innostava, välittävä ja emotionaalisesti lämmin ja turvallinen ympäristö lisää hyvinvointia ja elämisen mielekkyyttä. Vahva paikkaan kiinnittyminen edistää lähidemokratiaa, ja erityisesti sosiaa- listen teknologioiden avulla joukkojen tiedot ja taidot saadaan hyvin yhteiseen käyttöön. Esikaupunki yhdistää paitsi hyvinvoinnin ja ekologisuuden, myös yksilöllisyyden ja yhteisöllisyy- den. Esikaupungin yhteisöllisyys on suvaitsevaa, moniarvoista, avointa ja yksilöt huomioivaa. Sen voi nähdä jopa yksilölähtöiseksi: se pyrkii ennen kaikkea identiteetin ja mielekkään elämän rakentamiseen. Esikaupunki pyrkii ennen kaikkea yhteyksien luomiseen, tapahtuu se sitten joukkoliikenteen, sosi- aalisen median tai vaihtotalouden kautta. Samalla luodaan uutta sekoittamalla eri toimintamalleja, alo- ja, ihmisryhmiä jne. Alueella on paljon monipuolisia ja vapaita julkisia tiloja, joissa eri ammattiryhmät työskentelevät yhdessä, ihmiset tapaavat toisiaan, toteuttavat vapaa-ajan projektejaan ja harjoittavat liiketoimintaa. Alue pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti, ja esimerkiksi tyhjien tilojen väliai- kaiskäyttö on yleistä. Virkeän spontaani ja tilapäinen toiminta kukoistavat. Julkiset tilat ovat myös läh- tökohtaisesti hyvin muunneltavia. Ympäristön suunnittelu ja rakentaminen on asukaslähtöistä ja esteet- tisiä arvoja korostavaa. Päätöksenteko perustuu lähidemokratiaan ja runsaaseen julkiseen keskusteluun. Vaarana on nurkkapatriotismiin ja tiukkaan sosiaalisen kontrolliin ajautuminen. Sininen ryhmä: Ihminen syrjässä? –esikaupunki 2030 Ryhmä avaa kiinnostavasti (uus)syrjäytymisen teemaa. ”Syrjäytyminen” voi olla vapaaehtoista – esi- merkiksi palkkatyöstä pois jääminen ja sen sijaan aktiivinen lähiverkostoissa toimiminen – jolloin se voi synnyttää elinvoimaista ja rohkeasti uutta luovaa alakulttuuria. Jos alakulttuurit muodostavat aktiivisia yhteisöjä, ne voisivat radikaalistikin uudistaa esikaupungin kulttuuria, palveluja ja myös liiketoimintaa. Tällaisten ryhmien radikaalius syntyy siinä, että ne toimisivat totunnaisten arvokäsitysten ja toiminta- tapojen ja jopa lain ulkopuolella ja rajamailla. Kääntöpuolena on todellisen syrjäytymisen ja yhteiskuntarauhan järkkymisen vaara. Pahimmil- laan esikaupunki slummiutuisi, ja negatiivinen kierre olisi valmis. 19 5. TULOKSET: TULEVAISUUSPYÖRÄT JA PESTEC-TULEVAISUUSTAULUKOT Tässä luvussa esitellään kunkin ryhmän työstämä Tulevaisuuspyörä ja PESTEC-tulevaisuustaulukko. Tulevaisuuspyörä on Millennium-hankkeen johtajan Jerome Glennin (2009) kehittämä mindmap- tyyppinen ideointimetodi, jonka avulla voidaan hahmottaa eri teemojen tulevaisuutta sekä etenkin nii- den vaikutuksia. Tulevaisuuspyörän käytöstä voi tehdä erilaisia sovelluksia. Pyörien keskiöön kirjoite- taan tutkittava teema. Ensimmäiselle kehälle ideoidaan esimerkiksi teemaan liittyviä ajatuksia ja ideoita (tai suoria vaikutuksia) ja toiselle kehälle näitä edistäviä tai ehkäiseviä tekijöitä tai vaikkapa konkreetti- sia innovaatioaihioita (tai välillisiä vaikutuksia). Ideat kirjataan Tulevaisuusklinikka-prosessin mukai- sesti post-it -lapuille ja kiinnitetään fläppipaperille piirrettyyn Tulevaisuuspyörään. PESTEC-taulukolla taas voidaan jäsentää jonkin ilmiön eri ulottuvuuksia sen mukaan, ovatko ne poliittisia (P), taloudellisia (E, economy), sosiaalisia (S), teknologisia (T), ympäristöllisiä (E, environ- ment) tai kulttuurisia (C, culture, citizen). Kuva 3. Tulevaisuuspyörä täyttyy yhteisistä ideoista. 20 Kuva 4. PESTEC-taulukko auttaa jäsentämään ilmiön tai teeman eri ulottuvuuksia. 21 5.1. Nokkelan niukkuuden ja vapaaehtoisen vaatimattomuuden esikaupungin 2030 Tulevaisuuspyörä Ryhmän (keltainen) jäsenet: Pekka Lehtinen, Petri Lintunen, Mervi Romppainen, Mari Siivola, Sari Timonen, Jenni Väliniemi-Laurson ja Sofi Kurki (moderaattori). Kuva 5. Keltainen ryhmä. Ryhmän äänestyksessä eniten ääniä (3) saivat heikot signaalit ”5. Downshifting: vapaaehtoinen vaatimattomuus”, ”6. Nokkela niukkuus” ja ”16. Paikallinen uusiutuva energia”. Ääniä saivat myös ”2. Opinto- ja koulutusmallien murros” (2 ääntä), ”8. Staycation – lähilomailu” (2 ääntä) ja ”10. Uussyrjäy- tyneisyys”, ”13. Kierrätysmateriaaleista taidetta ja ylellisyyttä”, ”19. Nettisukupolven työskentelyeetos” sekä ”21. Verkostoväsymys”, jotka saivat kukin yhden äänen. Kiinnostavimmaksi ja työstettäväksi teemaksi valittiin Nokkelan niukkuuden ja Va- paaehtoisen vaatimattomuuden yhdistelmä. 22 Kuva 6. Keltaisen ryhmän Tulevaisuuspyörä. N O KK EL A N IU KK UU S JA VA PA AE HT O IN EN VA AT IM AT TO M UU S et ät yö hu bi t Pa ik al lis ta lo us v oi m is tu u Jo s ha lli nn on ta so a no st et aa n, A le m m ill e ta so ill e ve rs oo U us ia h al lin no n ta so ja El äm än k es ki tt ym in en lä hi ym pä ris tö ön -> lii kk um in en Ta sa -a rv oi st aa v äe st öä s os io - Ek on om is es ti ki er rä ty sm at er ia al it Ym s. K ai kk ie n ar vo st am ia Lä hi öa su m in en ki in no st aa Ed ul lis em pa na va ih to eh to na Vs . k or ja us ve lk a! Ve ro tu lo t v äh en ee , M ut ta h yv in vo in ti ka sv aa : Ta rv ita an ko v äh em m än ve ro tu lo ja ? H yv in vo in ni n m itt aa m in en ? R ah an a se m a? A ik a, m at er ia , k an ss ak äy m in en N iu kk en ev at p al ve lu t Li sä äv ät s uk up ol vi en Vä lis tä k an ss ak äy m is tä Es ik au pu nk i: rii tt äv än Pi en i p ih a et tä Ja ks aa h oi ta a Pi en ie n yh te is öj en ä är i- Ilm iö id en h äi rit se vy ys ja va ih to eh do tto m uu s R ak en ta m is ee n til aa Pe rs oo na lli si lle R at ka is ui lle : e ne rg ia y m s. O m av ar ai su us , om at oi m is uu s (D IY ) El in ka ar ia ja tt el u, m on ik äy tt öi sy ys N ok ke la n iu kk uu s lu o U ut ta lii ke to im in ta a Ta lo ud el lis ia v ai ku tu ks ia : + pa ik al lin en p ie ny rit tä jy ys v ah vi st uu + ra ha li ik ku u lä hi ös sä e ik ä va lu u lo s +k ul je tu sk us ta nn uk se t p ie ne ne e + pa lv el uj a ha lv em m al la ja ku st an nu st eh ok ka am m in En er gi an k ie rt o ja ki er rä ty s Li sä än ty y, s ul je tu t Ve rk ot ja k ie rt o Lu on to ym pä ris tö m ah do lli si m m an ”L uo nn on m uk ai ne n” Es ik au pu nk iv yö hy ke : U ud et to im in no t m ah tu va t, ka up un ki ” sy ö” s is ää ns ä, uu si st a al ue is ta e si ka up un ke ja , uu di st um is ky ky , Po is su lk em in en : K ai kk i i kä ry hm ät , s os . R yh m ät Jn e m uk aa n. Tu rv al lis uu s: s os ia al in en k on tr ol li Pa ra ne e ku n ih m is et o va t om al la a lu ee lla an : Yh te is öl lis yy s! R is ki nä s is ää nl äm pi äv yy s & A hd is ta va s os . k on tr ol li Su ku po lv ie n vä lin en u us i Yh te is el äm ä: -e si ka up un ke ih in la ps uu de n m ai se m iin H oi ta m aa n ik ää nt yn . V an he m pi a ja La st en ho ito av un ää re lle N iu kk uu s no st aa to is et a rv ot p in na lle . M ää rä st ä el äm yk si in , j ot a Pe ru st ar pe id en ”u us i l öy tä m in en ” tu ke e U ud et in no va at io t v ai ku tu ks ia M yö s gl ob aa lis ti Yk si nk er ta is uu s Es im . s uo ra an o m al ta vi lje ly pa ls ta lta Pa ik . K ah vi la n tis ki lle K ie rr ät yk se n te ho st am in en ja ka nn at ta vu us , k ul ut us vä he ne e K ie rr ät et yt m at er ia al it R ak en ta m is es sa o va t t es ta tt u Jo m on ta k er ta a kä yt än nö ss ä Ja h yv ik si h av ai ttu ja N iu ke m pi , l iik ku m is ta v äh en tä vä el äm än ta pa o n ym pä ris tö ys tä vä lli se m pi . En em m än a ik aa te hd ä its e = K ul ut ta a vä he m m än Ju ur et lä hi ös sä M eh ilä is et tu nn us te le va t Sa m oi n as ui na lu ee t m uo do st uv at ”t un nu st el ijo id en ” y m pä ril le Ym pä ris tö ys tä vä lli sy ys +m oo tt or ili ik en ne vä he ne e -k ul je tu s, v ar as to in ti ym . t ar ve +l uo nn on va ro je n ku lu tu s vä he ne e +k ie rr ät ys te ho st uu +v ai ht ot al ou s ka sv aa -> ku lu tu s pi en en ee N ok ke la n iu kk uu s vä he nt ää K ul ut uk se n m ää rä ä Ja li sä ä la at ua H yv än jo uk ko lii ke nt ee n ol em as sa ol o M ah do lli st aa v aa tim at to m an el äm än ta va n Yh de ss ä te ke m in en Ve rt ik aa liv ilj el y de si gn El em en tt in ä m yö s Yh te is om is tu s, Yh te is et jä rje st el yt Yh te is kä yt tö , e si m . t ila t, Pa lv el uj en h an ki nt a N iu kk uu de n ne ga t. ko ke m in en : N iu kk uu s ei k iin no st a Es ik au pu ng in h yl kä äm in en H ei ko t s ite et e ri vä es tö ry hm is sä os al la ju ur et e iv ät p ai na ta rp ee ks i Vs .k ot iu tu m in en Su ku po lv ie n vä lin en U us i y ht ei se lä m ä Lä hi ru ok am yy nt i (lä hi tu ot an to , t uo te m yy nt i) R uo ka pi iri t, om at p el lo t pi ha t Po p- up to im in ta Ih m is ill ä en em m än a ik aa O m al le e si ka up un gi lle Im ag o yh te is ö Es ik au pu ng it pr of ilo itu va t Te rv ee lli ne n- R uo ka pi iri t t ie tä ä R uu an a lk up er än Ei p itk äa ik ai st a va ra st oi nt ia 23 Pyörän ideat ryhmän moderaattorin aukikirjaamana ja työskentelyssä esiin tulleilla mut- ta kirjaamatta jääneillä ideoilla täydennettynä: Tarkastelu aloitettiin kontekstikartan terälehdestä ”taloudellinen”. Varhaisia huomioita teemasta oli, että vapaaehtoisen vaatimattomuuden väistämätön seuraus on ehkä että verotulot vähenevät. Toisaalta huomautettiin, että mikäli samanaikaisesti väestön hyvinvointi kasvaa, voi olla että sellaisia kohteita, jotka vaativat verotuloilla rahoitettua yhteiskunnan tukea voi hyvin olla vähemmän. Kysymykseksi jäi- kin missä määrin tämä käytännössä toteutuisi. Taloudellisena tekijänä pohdittiin myös sitä, miten hy- vinvoinnin mittaamista jatkossa toteutetaan. Nokkelan niukkuuden ja vapaaehtoisen vaatimattomuu- den maailmassa puhtaat taloudelliset mittarit olisivat ehdottomasti vanhentuneita, mutta mitä niiden tilalle tulisi ottaa. Ryhmässä pohdittiin ajan, materian ja kanssakäymisen välisiä suhteita. Konkreettisemmalla tasolla tuotiin esille, että lähiöasuminen on nykyisin ehdottomasti edullisin vaihtoehto, ja saattaisi siksi kiinnostaa nokkelasta niukkuudesta innostuneita. Ryhmässä tunnettiin esimerkiksi tapauksia, jotka panostavat paljon matkailuun, ja kotimaassaan asuvat mahdollisimman niukasti ja juuri esikaupunkialueilla. Toisaalta korjausvelka on asumisen kustannuksia lisäävä tekijä, joka monissa esikaupungeissa on otettava huomioon. Nokkela niukkuus ja vapaaehtoinen vaatimattomuus saattaa toimia paikallistaloutta voimistavasti ja nokkela niukkuus voi luoda uudenlaista nokkelaa liiketoimintaa. Lisäksi arvioitiin, että nokkelaan niukkuuteen liittyvä arvomaailma voi tasa-arvoistaa väestöä: kun kierrätysmateriaalit ja vaatimattomuus ovat yleisesti arvostettuja, voi statuksen osoittaminen materian kautta vähentyä. Toisaalta tuotiin esille myös se, että vapaaehtoinen niukkuus voi lähtökohtaisesti olla jossain määrin edellyttää tiettyä varallisuustasoa: mikäli perustarpeiden tyydytykseen olevaa taloudelli- sia edellytyksiä ei ole, voi olla vaikeaa keksiä niin nokkelaa niukkuutta että hyvät vaikutukset, kuten va- paa-ajan lisääntyminen olisivat mahdollisia. Ryhmässä huomattiin, että taloudelliset näkökulmat monessa mielessä limittyivät ympäristönäkö- kulman kanssa, joten työstössä päätettiin siirtyä kokonaan ympäristötematiikkaan. Nokkelan niukkuuden ja vapaaehtoisen vaatimattomuuden arveltiin jossain määrin johtavan pai- kallisuuden korostamiseen. Tällä olisi useita ympäristöä säästäviä vaikutuksia, kuten moottoriliikenteen vähentyminen muun muassa siksi, että kuljetuksen, varastoinnin jne. tarve vähenee. Näin luonnonvaro- ja säästyy. Mikäli lisäksi vaihtotalous kasvaa, kokonaiskulutus vähenee merkittävästi. Niukkuuteen ko- ettiin liittyvän myös niukkuus ja nokkeluus energia-asioissa, ja tämän seurauksena energian kierto ja kierrätys ja näihin liittyvät erilaiset suljetut verkot vähentäisivät ympäristön kuormitusta. Uudeksi terälehdeksi kontekstikarttaan ehdotettiin elämyksellisyyttä, joka nousi keskeiseksi ar- voksi nokkelan niukkuuden ja vapaaehtoisen vaatimattomuuden esikaupungissa. Niukkuus nostaa joh- tavaksi arvoksi elämysten korostamisen määrän sijaan. Perustarpeiden ”uusi löytäminen” tukee näkö- kulman muutosta. Sosiaalisiin tekijöihin valitulla teemalla liittyi paljon asioita: lähtökohtaisesti oletettiin, että nokke- lan niukkuuden ja vapaaehtoisen vaatimattomuuden maailman täytyisi olla jollain tapaa yhteisöllisempi malli kuin nykyinen kaupunki- tai esikaupunkiasuminen. Erityisesti se linkitettiin myös itseilmaisun vapauteen. Esikaupungit nähtiin DIY-kulttuurin kehtoina, jossa jopa rakentamiseen tulisi enemmän vapauksia ja oman näkemyksen ilmaisun mahdollisuuksia. Toisaalta ymmärrettiin kolikon kääntöpuo- lena myös riski siihen, että kaikille tämänkaltainen elämä ei välttämättä sovi. Pienten yhteisöjen vaihto- 24 ehdottomuus ja ahdistava sosiaalinen kontrolli nähtiin mahdollisena ongelmana. Myös niukkuuden ko- keminen negatiivisena saattaa johtaa esikaupungin hylkäämiseen. Yhteisöllisyydestä löydettiin kuitenkin paljon enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia so- siaalisiin olosuhteisiin: turvallisuus paranee yhteisöllisyyden lisääntymisen myötä ja sillä kun ihmiset kokevat olevansa ”omalla alueellaan”. Niukkenevat palvelut lisäävät sukupolvien välistä vuorovaikutus- ta, osin pakostakin, yhteisö kehittää järjestelyjä joilla hoidetaan niin lapset kuin vanhukset. Elävyyden ja elinvoimaisuuden monia ilmentymiäkin pohdittiin laajalti: mikä on esimerkiksi Sou- kan renessanssin takana oleva ilmiö? Yhtenä selityksenä voisi olla elinkaareen liittyvät ilmiöt, esimer- kiksi juuri Soukkaan on muuttamassa sukupolvi, jonka lapsuus ja juuret ovat Soukassa. Esimerkiksi lastenhoitoavun vuoksi muutetaan lähemmäs vanhempia, tai toisaalta perinnöksi on voitu saada asunto esikaupungista. Toinen askarruttava kysymys oli, miksi esimerkiksi jossain elinvoimaisessa esikaupungissa, kuten esimerkiksi Laajasalossa on lukio jouduttu lakkauttamaan ja yläasteen ylläpitoa joudutaan harkitse- maan seuraavaksi vähäisen oppilasmäärän vuoksi. Kouluihin on syntynyt negatiivinen kierre, jossa alu- een nuoret hakeutuvat esimerkiksi keskustan maineikkaampiin kouluihin, jonka seurauksena vaaditta- vat keskiarvot laskevat, sinne hakeutuu huonommin menestyviä oppilaita ja koulu syrjäytyy entistä enemmän. Pohdittiin myös sitäkin, miten usein esikaupungit muodostuvat alkuperäisen asujaimistonsa ym- pärille. Ajatusta havainnollistettiin eläinkunnasta peräisin olevalla metaforalla: mehiläiset lähettävät keskuudestaan ”tunnustelijan” etsimään uutta pesää. Kun löytyy hyväksi havaittu ja testattu pesäpaik- ka, muut mehiläisparven jäsenet seuraavat perässä. Jossain määrin esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisten tai ulkomaalaisten voidaan ajatella toimivan samalla tavoin, ja tämä selittää erilaisten taustojen keskit- tymien muodostumista esikaupunkeihin. Toisaalta pohdittiin myös ilmiöitä, joissa keskittymä alkaa toimia poissulkevana muita väestöryhmiä ajatellen. Tämä voisi periaatteessa toimia myös hyvin yhtei- söllisen ja ekologisen yhteisön kohdalla: jos alue on muodostunut hyvin tiiviiksi sosiaalisten sääntöjen määrittämäksi yhteisöksi, toisten erihenkisten tai ehkä eri sukupolvea edustavien voi olla vaikea nähdä itseään osana yhteisöä. Mikä on esikaupunki: esikaupunki kaupungin rajalla oleva ”muutosalue”, jonne siirretään sellaisia toimintoja jotka eivät mahdu kaupunkiin. Sellaisena esikaupunki on myös alue, joka mahdollistaa kau- pungin uudistumisen. Esikaupunki on alati muuttuva, sellaiset alueet, jotka sulautuvat kaupunkiin syn- nyttävät aina uusia raja-alueita. Toisaalta esikaupungin välttämätön edellytys on fyysinen yhteys kaupunkiin. Näin esimerkiksi laa- jamittaisesti etätyön kautta suoritettu työ kaupunkiin ei riitä ryhmän mukaan esikaupungin edellytyk- seksi. Toimivaa joukkoliikennettä kaupunkiin sen sijaan pidettiin hyvänä kriteerinä esikaupungille. Toi- saalta kaupungin erottaa esikaupungista tietyllä tavalla identifioituminen lähiympäristöön vs. kaupun- kiin: Hyvinkäältä saatetaan käydä työssä pääkaupungissa, mutta paikalliset ihmiset eivät ole identitee- tiltään helsinkiläisiä. Tämä jollain tavalla liittyy puutarhakaupunkimaiseen ajatukseen pienistä ”kau- pungeista”, oman identiteetin muodostaneista esikaupungeista, jotka kuitenkin funktionaalisesti jouk- koliikenteen ja muiden yhteyksien ansiosta ovat esikaupunkimaisesti toimiva osa kaupunkia. 25 Konkreettisia ilmentymiä tai innovaatioita valitusta teemasta nousi vähemmän kuin itse asiaa poh- tivia vaikutuksia. Konkreettisia teemaa tukevia ehdotuksia oli mm. ? etätyöhubit esikaupunkeihin, ? sukupolvien välinen uusi yhteiselämä, ? ruokapiirit, omat pellot ja pihat: terveellinen, tietää ruuan alkuperän, ei pitkäaikaista va- rastointia ? lähiruokamyynti, lähituotanto, tuotemyynti, ? pop-up -toiminta ? imago ja yhteisö, jotka perustuvat siihen että ihmisillä on enemmän aikaa omalle yhteisölleen ? esikaupungit profiloituvat Seuraavassa vaiheessa Tulevaisuuspyörän pohjalta laadittiin Tulevaisuustaulukko. Taulukkoon muodostettiin PESTEC-viitekehyksen pohjalta erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuden tiloja. 5.2. Nokkelan niukkuuden ja vapaaehtoisen vaatimattomuuden esikaupungin 2030 PESTEC-Tulevaisuustaulukko Taulukko 1. Keltaisen ryhmän PESTEC-taulukko. PESTEC Laatua mää- rän sijaan A B C D P = Political Valtio ja kaupun- ki ei tue! Suurten volyymien politiik- ka yrittää estää downshiftingin ”pakkotyö” Jatkuvan kasvun politiikka Pienet alueyhteisöt vahtivat ja Vaativat kansallis- ta & Kansainvälistä ke- hitystä tukemaan linjaa niukkuuden Toteuttamiseksi. Politiikan paikka. Lähidemokratia, voimakkaat alueel- liset yhteisöt, jotka pitävät huolta omasta alueestaan. Pienten yhteisöjen ääri-ilmiöiden häi- ritsevyys ja vaihto- ehdottomuus ”lä- hidiktatuuri” Kehitysmaat vaati- vat niukkuuden toteuttamista jo- hon kaikkien on sopeuduttava Ec = Economic Paikallinen yritys- toiminta vilkastuu Oma tuotanto Vaihdantatalous ja kierrätys talouden mallina Ei voittojen mak- simointia Hyvien käytäntei- den levitys PK- yritystoiminnan voitot pienenevät Aluetaloudesta/ yritystoiminnasta tulee niukkuuden tuotteistamisessa/ tuotteist. Myötä kansainvälisem- pää. Paikallisten innovaatioiden kansainvälistä- minen voimistuu S = Social Rasistinen, erotte- leva, poissulkeva Eri sukupolvet ovat aidosti kohdanneet toisensa naapu- rimme mummo 26 leikki kouluikäisen lapsen kanssa ja katsoo heidän pe- räänsä. Yhteisöjen moni- muotoisuus, su- vaitseva ympäristö. Aikaa omalle yh- teisölle T = Techno- logical Omatoimiseen ra- kentamiseen tulee uusia vaihtoehtoja, rakennusttamista- poja (DIY) Lähiraha, low tech Ihmis-/luomu- teknologia Ilmastovaikutuksia ei kyetä hallitse- maan - käytetään liikkumisessa ih- misenergiaa Teknologinen ti- lanne: innovaatiot ja elämää helpot- tavat ratkaisut on tiivistetty yhteen laitteeseen tms. Jolla voi tehdä henk.koht. Niuk- kuutta tukevia va- lintoja Energiatehokkuus rakentamisessa liikkumisessa vä- hentää kustannuk- sia En = Environmental Moottoriliikenne vähenee? ruuh- kat, päästöt pie- nenevät Infran vapautumi- nen muuhun käyt- töön?V? ?A? Rakennetun ym. Ympäristön arvos- tus/hyväksyminen - uudet käytöt Monikäyttöisiä ympäristöjä - oma tuotanto - virkistys - yrittäminen - julkiset tilat Ympäristöä ja energiaa säästävät ratkaisut normi C = Cultural/ Customer/ Citizen Vaihtopiirit: Palvelut Tavaraa Alueiden omalei- maisuus Oman lähiö/ esi- kaupungin omat yhteisölliset tapah- tumat, oma paikal- lisbändi jne. Tulevaisuustaulukon pohjalta muodostettiin lopuksi nk. skenaarioaihio (näkyy taulukossa sinisellä vä- rillä). Skenaarioaihion työnimeksi valittiin ”Laatua määrän sijaan”, ja sen elementit olivat seuraavat: P: Pienet alueyhteisöt vahtivat ja vaativat kansallista & kansainvälistä kehitystä tukemaan linjaa niukkuuden toteuttamiseksi. Politiikan paikka. Lähidemokratia, voimakkaat alueelliset yhteisöt, jotka pitävät huolta omasta alueestaan. E: Vaihdantatalous ja kierrätys talouden mallina. Ei voittojen maksimointia. Hyvien käytänteiden levitys. S: Eri sukupolvet ovat aidosti kohdanneet toisensa naapurimme mummo leikkii kouluikäisen lapsen kanssa ja katsoo heidän peräänsä. Yhteisöjen monimuotoisuus, suvaitseva ympäristö. Aikaa omalle yhteisölle. 27 T: Lähiraha, low tech Ihmis-/luomuteknologia Ilmastovaikutuksia ei kyetä hallitsemaan – käytetään liikkumisessa ihmisenergiaa. E: Rakennetun ym. ympäristön arvostus/hyväksyminen ? uudet käytöt ? monikäyttöisiä ympäristöjä ? oma tuotanto ? virkistys ? yrittäminen ? julkiset tilat C: Alueiden omaleimaisuus. Oman lähiö/esikaupungin omat yhteisölliset tapahtumat, oma paikallis- bändi jne. Kuva 7. Petri Lintunen esitteli keltaisen ryhmän Tulevaisuuspyörän ja PESTEC-taulukon. 28 5.3. Niukkahiilisen (paikallisen) hyvinvoinnin esikaupungin 2030 Tulevaisuuspyörä Ryhmän jäsenet: Minttu Jaakkola, Seppo Kallio, Tommi Laanti, Pasi Mäenpää, Heli Mäntylä, Rami Ratvio ja Juho Ruotsalainen (moderaattori). Kuva 8. Punainen ryhmä. Ryhmän äänestyksessä eniten ääniä (6) sai heikko signaali ”16. Paikallinen uusiutuva energia”. Ääniä saivat myös ”5. Downshifting – vapaaehtoinen vaatimattomuus” (3 ääntä), ”9. Hyvinvoinnin ko- konaisvaltaistaminen” (3 ääntä), ”6. Nokkela niukkuus” (3 ääntä), ”10. Uussyrjäytyneisyys” (2 ääntä), ”2. Opinto- ja koulutusmallien murros” (1 ääni), ”19. Nettisukupolven työskentelyeetos” sekä ”8. Stayca- tion – lähilomailu” (1 ääni). Kiinnostavimmaksi ja työstettäväksi teemaksi valittiin Paikallisen uusiutuvan energi- an ja Hyvinvoinnin kokonaisvaltaistamisen yhdistelmä. 29 Kuva 9. Punaisen ryhmän Tulevaisuuspyörä. N IU KK A HI IL IN EN (P AI KA LL IN EN ) HY V IN V O IN TI 2 03 0 Va pa ita k ul ttu ur iti lo ja K yl ä- /k au pu ng in os a- to im ik un ta V ai ht ot al ou s -T yö os uu sk un na t lis ää nt yv ät -J ae tu t t yö til at H en ki ne n hy vi nv oi nt i lis ää nt yy Yh te is öl lis yy ttä K es tä vä t as um is ra tk ai su t -K am er at -S or m en jä lk itu nn is tu s -V al vo nn an lis ää nt ym in en K iv ija lk ak au pa t Te kn iik an m uu ttu m in en -m itä o n ”n et ti” v . 2 03 0, m is sä s itä v oi da an k äy ttä ä Al ue en h al lin ta n et tik ar ta lla As un to po lit iik ka - > ei k es ki te tä lii ka a hu on o- os ai si a yh te en (s os . s ek oi ttu m in en ) Yh te is et la st en va at e- ki er rä ty sh uo ne et Yh te is vi lje ly ks et + pu ut ar hu ri U lk oi se t t ila t ku lk ur ei tti en v ar re lle . A go ra t, jo is sa ih m is et jo ut uv at k oh ta am aa n O sa lli st av at su un ni tte lu - pr os es si t Ym pä ris tö Au to tto m uu s (e si m . e i p ar kk ip ai kk oj a) Lä hi ru ok a Ti he ä ja to im iv a ra id el iik en ne Vi rt ua al is et k on ta kt it lis ää vä t f yy si st ä lii kk um is ta ? H yv ä jo uk ko lii ke nn e tä rk eä Yh te is ru oa nt uo ta nt o Et ät yö / lä hi ty ö Yh te is kä yt tö is et h yö dy kk ee t -A ut ot , k ot is tu di ot , b än di ka m at jn e. Pu is to t j a ul ko ilu al ue et K ie rr ät ys Vi he rv äy lä t, jo tta ek os ys te em it to im iv at Yr ity st oi m in ta yh te is til oi ss a U ud et o pp im is ym pä ris tö t, jo is sa m uk an a m yö s la ps et ja v an hu ks et Yh te is til at , j oi ss a vo i ta va ta m ui ta ih m is iä (” ta lo - ol oh uo ne ) K au pu nk ik an al a ”M on ito im io st ar i” : ne tti ka up an ja p er in te is en yh di st äj ä, k äy te tty ta va ra uu de n vi er es sä , ku m pp an uu sh an ke Pu u ra ke nn us - m at er ia al in a Te rv ee lli sy ys ka sv aa ”V ih er pu tk et ”: K ev ye n lii ke nt ee n vä yl ät , +a ut ta va t v er ko ttu m is taL äh ili ik un ta - m ah do lli su ud et Es te et tin en , k au ni s ym pä ris tö K ev yt lii ke nn e lis ää nt yy Lä hi pa lv el ut So si aa lis et on ge lm at vä hä is em pi ä Ti et ul lit ? In te rn et y hd is tä ä ul ko - m aa ilm aa n vi rt ua al is es ti Ju lk is te n til oj en m uu nt oj ou st o, ty hj ie n til oj en v äl ia ik ai sk äy ttö K es ku st el u- til ai su uk si a ka ik ill e So si aa lin en ko nt ro lli G re en C ar e: Lu on to , e lä im et So si aa lin en o m at un to , lä hi hy vä nt ek ev äi sy ys As um is ku st an nu ks et la sk ev at ”N ur kk ap at rio tis m i” As um is en m uu nt o- jo us ta vu us Tu rv al lis uu s ka sv aa 30 Pyörän ideat ryhmän moderaattorin aukikirjaamana ja työskentelyssä esiin tulleilla mut- ta kirjaamatta jääneillä ideoilla täydennettynä: Ryhmän visioima niukkahiilinen ja paikallisen hyvinvoinnin esikaupunki rakentuu logiikalle, jossa vi- rikkeellinen ja monipuolinen asuinympäristö sitoo ihmisiä paikkaan ja lähiyhteisöön ja vähentää näin liikkumista ja materiaalista kuluttamista. Innostava, välittävä ja emotionaalisesti lämmin ja turvallinen ympäristö lisää hyvinvointia. Vahva paikkaan kiinnittyminen edistää lähidemokratiaa, ja erityisesti so- siaalisten teknologioiden avulla joukkojen tiedot ja taidot saadaan yhteiseen käyttöön. Niukkahiilisen, paikallisen hyvinvoinnin perusta on elvytetyssä ja uudelleen ymmärretyssä yhteisöllisyydessä. Tulevaisuuden esikaupungin yhteisöllisyys ei ole entisen kaltaista, yhdenmukaista ja ”itsestään selvää”. Se on yksilölähtöistä ja altistuu jatkuvasti yksilöiden reflektoinnille. Se pyrkii identiteetin rakennukseen, sekä yksilön että yhteisön/asuinalueen. Tässä käytetään välineenä en- nen kaikkea yhteyksien luomista sekä kommunikaation ja vuorovaikutuksen edistämistä. Uusyhteisöllisyys ottaa mallia nettieetoksesta ja -yhteisöistä: ihmiset saavat parhaiten makunsa mukaista tietoa ja sisältöä kanssaihmisiltä; mitä laajempi ja monipuolisempi verkosto, sitä enemmän tietoa ja sisältöä saa. Nettisukupolven (Tapscott 1998) arvojen mukaisesti tulevaisuuden yhteisöllinen esikaupunki on myös luonteeltaan inklusiivinen, avoin ja mukaan ottava. Kaavoituksessa pyritäänkin eri sosiaaliryhmien sekoittamiseen ja mahdollisimman monipuoliseen asukaspohjaan. Vahvan paikallisidentiteetin vuoksi asukkailla on myös voimakas sosiaalinen omatunto, ja lähihyvän- tekeväisyys on itsestään selvyys. Yhteisöllisyys ja kommunikaation eri muodot toteutuvat käytännössä usealla eri tavalla. Kehitty- nyt joukkoliikenne, erityisesti toimiva ja tiheä kevyen ja raideliikenteen verkosto sekä sosiaali- sen median palvelut yhdistävät paikkoja ja ihmisiä toisiinsa. Vaihtotalouden, kierrätyksen ja toimintojen yhdistämisen eri muodot parantavat ideoiden ja asioiden saavutettavuutta, edistävät jakamisen eetosta. Niinpä yhteiskäyttöiset hyödykkeet, yhteisviljelykset, uutta ja käytettyä tavaraa rinnakkain myyvät ja monenlaiset toiminnot mahdollistavat ”monitoimiostarit”, työosuuskunnat ja jaetut työtilat sekä erilaiset yhteistilat ovat suosittuja. Erityisesti jaetut työtilat, erilaiset yhteistilat sekä vapaat kulttuuritilat avaavat mahdollisuuksia asioita uudella tavalla yhdistävälle toiminnalle. Jaetuissa työtiloissa ja vapaissa kulttuuritiloissa eri ammattiryhmät ja työpaikat pääsevät tekemisiin toistensa kanssa. Ihmiset voivat toteuttaa niissä myös vapaa-ajan projektejaan. Yhteistiloissa voi tavata muita ihmisiä, mutta niitä on jalostettu myös elinikäisen oppimisen ympäristöiksi. Niissä ihmiset voivat jakaa tietojaan ja kokemuksiaan muil- le, oppia itseä kiinnostavia uusia asioita sekä keskustellen ja yhdessä toteuttaen myös luoda uutta. Yh- teisöluovuuden tuotoksia tuotteistetaan ja myydään yhteistiloihin perustettavissa yrityksissä. Yhteistilojen lisäksi välttämättömiä elinvoimaiselle ja orgaaniselle paikallisuudelle ovat vireät, monipuoliset ja runsaat julkiset tilat, agorat, joissa ihmiset ”joutuvat” kohtaamaan toisensa. Julkiset tilat on suunniteltu siten, että niissä toteutuu luvussa 2 mainittu ideaalin kaupungin piirre: kaupungin tulisi toimia siten, että keskenään tuntemattomat voivat luontevasti olla tekemisissä toistensa kanssa. Fyysinen maailma toteuttaa myös tässä Internetin henkeä ja tapoja. Erityisesti sosiaalisen median ja yhteisöpalvelujen myötä ihmiset ovat jo nyt paitsi tekemisissä enemmän tai vähemmän tuntemattomien ihmisten kanssa, myös saavat näistä yhä yksityiskohtaisempaa ja persoonallisempaa tietoa. Virtuaalisen ja fyysisen esikaupungin limittymistä edistää esimerkiksi paikkatietoihin perustuva mobiilipalve- 31 lu, joka tarjoaa tietoa samassa tilassa olevista ihmisistä. Tämän lisäksi erilaiset sosiaalisesti päivitettävät nettikartat edistävät alueen hallintaa ja auttavat mielenkiintoisten tapahtumien, kauppojen ja ihmisten löytämisessä. Alueen tiheä sosiaalinen kartoittaminen luo edellytyksiä spontaanille ja tilapäiselle pop up - toiminnalle. Tyhjien tilojen väliaikaiskäyttö tarjoaa toiminnalle joustavat puitteet. Myös julkis- ten tilojen muuntojousto tekee rakennetusta ympäristöstä erilaisiin tarpeisiin ja käyttötarkoituksiin helposti muunneltavan. Julkiset tilat ja rakennettu ympäristö ovat paitsi avoimia ja kanssakäymiseen kannustavia, myös esteettisesti korkeatasoisia. Ihmiset voivat kiinnittyä ainoastaan paikkaan, jonka he kokevat kau- niiksi ja merkitykselliseksi. Vehreät, monipuoliset ja kauniit puistot ja ulkoilualueet ovat keskeinen osa esteettisiin julkisiin tiloihin panostavaa esikaupunkia. Alueen autottomuus paitsi lisää sen viihtyi- syyttä ja turvallisuutta, myös avaa katutilaa uuteen käyttöön. Koska kyse on ihmisten omasta kokemuk- sesta, asukkaat otetaan mukaan asuinalueen ja sen visuaalisen ilmeen suunnitteluun ja toteutuk- seen. Myös asuntojen suunnittelussa kuullaan aktiivisesti asukkaiden toiveita. Asukkaiden kuuleminen lisää osaltaan rakennetun ympäristön kestävyyttä ja joustavuutta. Rakennusmateriaalina puu on paitsi ekologisesti kestävää, myös mahdollistaa joustavat ja muunnelta- vat rakenteet. Alueella sovelletaan myös vielä iduillaan olevia Green Care -toimintamalleja, joissa luontoa ja eläimiä käytetään osana paranemisprosesseja. Osallistaminen ei jää vain ympäristön suunnitteluun, vaan päätöksenteko on järjestetty lähidemo- kratian hengessä, ja avoimet keskustelutilaisuudet sekä kaupunginosatoimikunnat ovat kes- keinen osa päätöksentekoprosessia. Kaiken kaikkiaan lisääntynyt ja päivitetty yhteisöllisyys edistää ekologisesti ja sosiaalisesti kestä- vää hyvinvointia sekä turvallista, terveellistä ja viihtyisää ympäristöä. Lähtökohtana ovat ihmisten tar- peet ja elämäntavat: tilojen tehokas, joustava ja vapaa käyttö, toimiva joukkoliikenne, yhteisölliset pai- kallismediat, tehokkaat jakamisen ja kierrättämisen järjestelmät, lähipalvelut, osallistavat toimintata- vat, lähiruoka, vapaa-ajan painottuminen yhdessä tekemiseen ja immateriaalisiin hyödykkeisiin sekä esteettinen ja muokattava ympäristö tekevät alueesta ainutlaatuisen merkityksellisen asukkailleen. Sa- malla ne tekevät kuin sivutuotteenaan esikaupungista vähähiilisen. Ekologisesta näkökulmasta elämän- tapa- ja ”elämyslähtöinen” esikaupunki onkin toimiva juuri siksi, että se tekee ekologisista toimintata- voista tehokkaasti motivoituja. Yhteisöllisyyteen ja vahvaan paikallisidentiteettiin liittyy kuitenkin vaaransa. Se voi helposti sul- keutua kuplaansa ja vaipua omahyväisyyteen ja nurkkapatriotismiin. Avoimuuden ja sallivuuden pyrkimyksistä huolimatta tiiviit yhteisöt sortuvat helposti tiukkaan sosiaaliseen kontrolliin. Halu oman tilan hallintaan johtaa helposti turvallisuuden ylikorostamiseen valvontakameroineen, sor- menjälkitunnistimineen ja katupartioineen… 32 5.4. Niukkahiilisen (paikallisen) hyvinvoinnin esikaupungin 2030 PESTEC-Tulevaisuustaulukko Taulukko 2. Punaisen ryhmän PESTEC-taulukko. PESTEC Impivaara 2.0 A B C D E P = Political Keskusteluti- laisuuksia kai- kille Kylä- tai kau- punginosa- toimikunta Osallistamista - itseorganisoi- tu-minen - voimaannut- tava vaikutus - ympätistöstä huolehtiminen ja välittäminen Asuntopoli- tiikka - Ei liikaa huo- no-osaisia sa- malle alueelle, ei segregaatio- ta Maankäyttö- ja liikennepoli- tiikka Ec = Economic ”Hyvinvointi on halvempaa kuin pahoin- vointi”, terve- yspalveluissa säästö Vaihtotalous, lähitalous, lä- hityö, moni- toimiostarit Yhteistoimin- nasta, oma- toimisesta te- kemisestä läh- tevä talous +-energia (alue tuottaa energi- aa yli oman tarpeen) Kestävät asu- misratkaisut (ei tarvitse korjata). Inno- vatiiviset ra- kennusratkai- sut voidaan tuotteistaa. S = Social Sosiaaliset on- gelmat vä- henevät Ihmisryhmien sekoittuminen, vaatii moni- puolista asu- jaimistoa Sukupolvitalo, sukupolvien sekoittuminen Sosiaalinen omatunto, lähihyvän- tekeväisyys T = Techno- logical Energiatehok- kaat asumis- ratkaisut, ma- teriaalitehok- kuus Millainen on tulevaisuuden netti? Kollek- tiivisempi? Cyber-viljely, vertikaaliviljely Energiansääs- tö, uudet uu- siutuvat ener- gialähteet. Jätteistä ener- gia. Kierrätys- teknologia. Puu rakennus- materiaalina En = Environ- Mental Yhteisöllisesti suunnitellut, ekologiset, es- teettiset ja joustavat rat- kaisut ”Viherputket” Vähäiset pääs- töt kaikessa Osallistava suunnittelu, yhteistyö: eko- logia, estetiik- ka, design for all Lähiruoka, puuhailu ruo- antuotannon parissa C = Cultural Customer Citizen Yhteisöllinen, suvaitseva ja vapauttava DIY-kulttuuri Nettikansalai- suus ehkäisee nurkkapatrio- tismia Vapaita kult- tuuritiloja Green Care Yhteisöllinen kulttuuri 33 Skenaarioaihio “Impivaara 2.0” (näkyy taulukossa sinisellä värillä) lähtee suomalaisesta tiiviin pienyh- teisön perinteestä, mutta päivittää sen tähän päivään, avoimeksi ja yksilön huomioonottavaksi. Esikaupungin poliittinen elämä rakentuu lähidemokratialle. Kylä- tai kaupunginosatoimikunnat sekä kaikille avoimet keskustelutilaisuudet osallistavat asukkaat tiiviisti päätöksentekoon. Kaikki toi- minta on itseorganisoituvaa, ruohonjuuritasolta lähtevää. Tällä on voimaannuttava vaikutus, ja kaik- keen toimintaan osalliset asukkaat myös huolehtivat ja välittävät ympäristöstään. Alueen taloudellinen toiminta ja ajattelu on kokonaisvaltaista, eikä siinä erotella taloutta omaan sfääriinsä. Sen johtoajatuksena on pyrkiä myös taloudellisessa toiminnassa hyvinvoinnin lisäämiseen, mikä tuottaa myös taloudellisia säästöjä kun terveyspalveluja joudutaan käyttämään vähemmän. Talou- dellinen toiminta perustuu paikallisuuteen, yhteistoimintaan ja yksilöiden aktiiviseen omatoimiseen tekemiseen. Etätyö muuttuu lähityöksi yhteisissä työtiloissa, joihin muodostuu eri työpaikkoja ja aloja sekoittavia työyhteisöjä. Rahatalous on jäänyt alueella toissijaiseksi vaihtotalouden sosiaalisia siteitä luovien ja tarjontaa monipuolistavien etujen vuoksi. Monitoimiostarit ovat taloudellisen ja muun toi- minnan sulatusuuneja. Alue tuottaa itse energiansa, ja myy käyttämättä jääneen verkkoon. Impivaara 2.0 ei ole homogeeninen ja sisäänsä sulkeva, vaan sen sosiaalinen rakenne on mahdolli- simman monipuolinen ja -arvoinen. Ihmisryhmien sekoittuminen nähdään alueen elinvoimaisuuden keskeisenä lähteenä, ja eri ikä-, ammatti-, sosiaali- ja etniset ryhmät paitsi asuvat alueella, myös ovat tiiviisti tekemisissä keskenään. Teknologiassa alue on panostanut erityisesti energiatehokkaaseen asumiseen sekä materiaalien käytön ja kierrätyksen tehokkuuteen. Alueen ympäristö on yhteisöllisesti suunniteltu, ja se on sekä ekologisesti kestävää että esteettistä. Ym- päristö on myös suunniteltu mahdollisimman joustavaksi, muokattavaksi ja eri tarpeisiin mukautuvaksi. Alueen paikalliskulttuuri on ainutlaatuinen yhdistelmä yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä. Se on su- vaitsevaa, paikallista identiteettiä vaalivaa, vapauttavaa ja aktiiviseen itse tekemiseen kannustavaa. Kuva 10. Rami Ratvio ja Pasi Mäenpää esittelivät punaisen ryhmä Tule- vaisuuspyörän ja PESTEC-taulukon. 34 5.5. Ihminen syrjässä? –esikaupungin 2030 Tulevaisuuspyörä Ryhmän jäsenet: Annina Ala-Outinen, Auli Keskinen, Pekka Lehtinen, Mikko Malkki, Jonas Malm- berg, Teuvo Savikko, Tero Vanhanen ja Leena-Maija Laurén (moderaattori). Kuva 11. Sininen ryhmä. Ryhmän äänestyksessä eniten ääniä (4) sai heikko signaali ”10. Uussyrjäytyneisyys”. Ääniä saivat myös ”9. Hyvinvoinnin kokonaisvaltaistaminen” (3 ääntä), ”18. Vertikaaliviljely” (3 ääntä) ”5. Downshif- ting – vapaaehtoinen vaatimattomuus” (2 ääntä), sekä ”7. Slow – hitauden orastava vallankumous”, ”17. Ilmastoradikalismi” ja ”21. Verkostoväsymys” (kukin 1 ääni). Kiinnostavimmaksi ja työstettäväksi teemaksi valittiin Uussyrjäytyneisyyden, hyvin- voinnin kokonaisvaltaistamisen, Downshiftingin, Slown ja Verkostoväsymyksen yhdis- telmä. 35 Kuva 12. Sinisen ryhmän Tulevaisuuspyörä. IH M IN EN S YR JÄ SS Ä? v. 2 03 0 D em ok ra tia n ar vo st us / va ik ut us h iip uu Er ia rv oi st um in en -A su nt oa lu ei de n ta so ill a -Ih m is te n ta so ill a Sy nt yy v ah vo ja a la ku ltt uu re ja , Jo tk a vo iv at to im ia y ht ei sk un na n U lk op uo le lla : l eg aa lis ti ta i i lle ga al is ti Ta rv e ke hi tt ää k ei no ja es tä ä se n hi ip um in en El in ke in oe lä m än ra ke nt am is en oh je is tu st a/ vo ik o ol la r is ki ? (e si m . T ur va lli su us ) Ti ed on s aa ta vu ud en Tu rv aa m in en v ar at to m ill e Ed el ly tt ää h uo m io ta Y ks ilö lli sy ys ja it se kk yy s ku ko is ta a Yh te nä is ku ltt uu ri hi ip uu As uk as til oj a ta rv ita an Ro sk ai su us Vu os in a 20 12 -1 5 to te ut et aa n U us i P id et ää n Su om iS iis tin ä ka m pa nj a Pa ls ta vi lje ly li sä än ty y Pa ls ta vi lje lm ill e Ta rv ita an m aa ta Sa lli ta an va pa at a m aa nk äy tt öä -> k ai kk ea Ei m ää rit el lä ta rk as ti Ty öt tö m ät p öy rit tä vä t Ki rp pa ria ja k irj as to a Je ng iy ty m in en Tu et aa n m yö nt ei st ä yh te is öl lis yy tt ä -T ilo ja - To im in ta a Sy nt yy u ut ta Yh te is öl lis yy tt ä Po si tii vi se ss a m ie le ss ä Ti tt el ie n ar vo v äh en ee , Ei v äl tt äm ät tä tie do n Ko ul ut uk se n ar vo vä he ne e Sy rjä än jä tt äy ty ne id en yh te is öt O sa e ra ko itu u ja aj au tu u … Er ila is te n pa ik al lis es ti nä ky vi en yh te is öj en v er ko tt um in en pa ik al lis es ti Tu rv at to m uu s M ie le nt er ve ys - ky sy m yk se t Ty öt tö m yy s Ta lo ud el lin en ep ät as a- ar vo Sy nt yy m yö s s ul je tt uj a tu rv al lis uu sa lu ei ta va ra kk ai lle Tu rv at to m uu s lis ää nt yy , Yh te is ku nt ar au ha jä rk ky y Vä lin pi tä m ät tö m yy s Li sä än ty y – Ap at ia Ri ko lli su us Te rr or i-i sk ut As ee lli se t r yö st öt Ö ky al ue ita Jo uk ko lii ke nt ee n ra id e- yh te yk si en ta rv e ka sv aa Sl um m ej a Yh te is ku nn an Ku lu t ka sv av at M ie le nk . A rk ki te ht uu ria , U us ia a su m is en m uo to ja O ng el m al lis iin lä hi öi hi n Ra ke nn uk si a pe ru sk or ja tt av a El äv ä ta rk oi tt aa li ik et tä As um is ne uv on ta a ta rv ita an Yh te is ku nn al lin en ra di ka lis oi tu m in en Sa ira ud et Ra di ka lis m i n ou se e Pa lv el ut lis ää nt yv ät Pa ik al lis te n re su rs si en te ho ka s k äy tt öv aa tim us LO KA L+ LO G IS TI IK KA Ai ka , p ai kk a, ra ha , i hm is et En er gi a, m at er ia al it, ru ok a ,ju om a Yr ity ks en p er us ta m in en he lp om m ak si Pä ät ök se nt eo n U ud et m uo do t - > ka ik ill e m ah d. o sa lli st ua Ta rv e uu si lle ta vo ill e ja ka a Re su rs si t (n eu vo te lla ja os ta ) As um is en m uu to ks et : Yk si öv er ko st ot (y ht ei sö lli sy yt tä e i s aa ty rk yt tä ä) H oi va pa lv el uj en ky sy nt ä ka sv aa Ar vi oi da an u ud el le en Re su rs si en ja on pa in op is te et H AL U M AK SA A VE RO JA LI SÄ ÄN TY Y 36 Pyörän ideat ryhmän moderaattorin aukikirjaamana ja työskentelyssä esiin tulleilla mut- ta kirjaamatta jääneillä ideoilla täydennettynä: Ryhmä keskittyi pyörässään avaamaan uussyrjäytyneisyyden teemaa ja käsitettä. Uussyrjäytyneisyys voi tarkoittaa syrjäytymisen ja sosiaalisten ongelmien kärjistymistä sekä muuntumista niin, ettei se vält- tämättä enää kytkeydy tiiviisti ihmisen sosioekonomiseen asemaan. Toisaalta se voi tarkoittaa vapaa- ehtoista syrjään jäämistä, jolloin ihminen esimerkiksi tietoisesti jättäytyy palkkatyön ulkopuolelle, mutta tekee sen sijaan vapaaehtoistyötä. Syrjään jättäytyneet voivat muodostaa omia, tiiviitä yhtei- söjään. ”Koneiston ulkopuolelle” jättäytyneiden esikaupungissa voisi syntyä vahvoja alakulttuure- ja, jotka toimisivat sovinnaisen yhteiskunnan ulkopuolella, sekä legaalisti että illegaalisti. Etenkin jos alakulttuuriryhmittymät verkottuisivat tiiviisti keskenään, ne voisivat toimia uutta luovana vastavoima- na totunnaisille arvoille, ja esimerkiksi tittelien ja perinteisen koulutuksen arvostus voisi hei- ketä – mikä ei välttämättä tarkoittaisi tiedon ja sivistyksen arvostuksen alenemista. Jos uudenlaiset, ”ulkopuolisten” yhteisöt toimisivat asuinalueella aktiivisesti, ne voisivat moni- puolistaa ja uudistaa alueen kulttuuria ja palveluntarjontaa. Myös yritystoiminta voisi saa- da uusia muotoja ja tuottaa uudenlaisia tuotteita ja palveluja. Säätelyn ja säännösten heikentämi- nen voisi luoda uudenlaista kaupunkitilaa ja mielenkiintoista arkkitehtuuria – kaikkea ei määriteltäisi tarkasti, elävä tarkoittaa liikettä. Perinteisen demokratian arvostus voisi hiipua ja tilalle tulla uusia, entistä laajemmin osal- listavia päätöksenteon muotoja. Uusi, vahvan omaehtoinen kulttuuri voisi myös ruokkia individualis- mia, joka voisi toimia terveenä vastavoimana pakkoyhteisöllisyydelle – esimerkiksi yksiöverkos- tot tarjoaisivat omaa rauhaa joukkoja vieroksuville. Perinteisten instituutioiden ja normien rapautumisen kääntöpuolena voisi kuitenkin olla sosiaalis- ten ongelmien ja järjestyksen rapautuminen, joka voisi johtaa ei-toivottuun radikalismiin ja jopa terro- rismiin. Yksilöllisyys kääntyisi itsekkyydeksi ja kukin vastaisi omasta selviämisestään. Valtion takaamien hyvinvointipalvelujen heiketessä ja sosiaalisten ongelmien kasautuessa ja kärjistyessä turvat- tomuus, sairaudet, mielenterveysongelmat, rikollisuus jne. lisääntyisivät dramaattisesti – esikaupunki slummiutuisi. 37 5.6. Ihminen syrjässä? -esikaupungin 2030 PESTEC- Tulevaisuustaulukko Taulukko 3. Sinisen ryhmän PESTEC-taulukko. PESTEC Sininen ryhmä A MY CITY Uusi yhteiskuntakes- keisyys, omavarainen esikaupunki B PIELEEN MENI Kuihtuva valtio C Muut kirjatut tekstit P = Political - Kaupunginosatason PAIKALLISDEMOKRA- TIA nousee VALTIOTA- SON/ KAUPUNKITA- SON rinnalle - Kaikille mahdollisuus saada tarpeelliset tiedot Terrorismi ? uhkaa Vaarallisuus Rikollisuus lisääntyneet Resurssien jaon perus- teet uudelleenarviointa- vina Resurrsienjaon oikeu- denmukaisuus? onko tasa-vero vai progressii- vinen verotus Ec = Economic UUDENLAISIA PALVE- LUJA - Hoiva- ja apu- - Kulttuuri- - Tekniikka- Halu maksaa veroja vä- hentynyt Varallisuuserot suuret Asumiseen liittyvät neu- vontapalvelut? tarvi- taan lisää Vanhojen alueiden arvo on noussut S = Social Hoivapalvelujen erikois- tuminen + tarve kasvaa Slummit - Monet asuinalueet slummiutuneet Tittelien arvo vähentyy “koulutus” Kouluttamattomat syr- jäytyvät T = Technological Uudet teknologiat jouk- koliikenteessä Yliteknistetty 2000- luvun alun rakentaminen aiheuttaa ongelmia Energiakysymykset, uu- det teknologiat, innovaa- tiot tärkeitä High-tech ja low-tech asumiset ero lisääntyy Teknologian luotettavuus on arvoitus En = Environmental Suljetut kierrätysjärjes- telmät? energiatehok- kuus paranee Roskaisuus - Roskia ei viedä roskiin - Roskia on kaikkialla Uudet rahankäytön muodot? sallii vapauk- sia C = Cultural/ Customer/ Citizen - Palstaviljely on lisään- tynyt - Positiiviset verkostot -> saa myös jäädä ulko- puolelle - Asukastilat kohtaamis- paikkoina - Yhteisöllisyyden posi- tiivinen vahvistaminen - Asunnot arvokkaita siellä missä alue on yh- teisöllinen - Peruskorjaustarpeet lisääntyneet Valtiotason demokratian arvostus ja tai vaikutus hiipuu Valtiotason kulttuuripal- velut hiipuvat Peruskorjaustarpeet li- sääntyneet 38 Ryhmä hahmotteli PESTEC-taulukon työstämisen jälkeen siihen suoraan kaksi vastakkaista ske- naarioaihiota: Skenaarioaihion A poliittisessa päätöksenteossa tukeudutaan paikallisdemokratiaan, ja kaikki saavat päätöksentekoon tarvittavat tiedot. Skenaarioaihio B:ssä perinteiset poliittiset rakenteet ovat murentuneet ja niiden tilalle tullut anarkia ja terrorismin uhka. Taloudellisella ulottuvuudella A:n esikaupunki kukoistaa uudenlaisten hoiva-, kulttuuri- ja tek- niikkapalvelujen ansiosta. B:n esikaupungissa halu maksaa veroja on vähentynyt ja varallisuuserot ovat suuret. Sosiaalisella ulottuvuudella A:ssa hoivapalvelujen tarve ja erikoistuminen ovat kasvaneet, B:ssä monet alueet ovat slummiutuneet. Teknologiassaan A on panostanut etenkin uusiin joukkoliikenteen teknologioihin, B puolestaan kärsii yliteknistyneen 2000-luvun alun rakentamisen aiheuttamista ongelmista. Ympäristönäkökulmasta A:n energiatehokkuus on parantunut suljettujen kierrätysjärjestelmien ansiosta. B:ssä puolestaan välinpitämättömyys ympäristöstä näkyy roskaisuutena. Sosiokulttuurisella ulottuvuudella A kukoistaa. Palstaviljely on yleistä. Verkostoja on paljon ja ne ovat tiiviitä, mutta niiden ulkopuolelle voi halutessaan hyvin jättäytyä. Asukastilat toimivat vireinä koh- taamispaikkoina. Yhteisöllisyys on kaikkineen vahvaa, ja asuntojen arvo on noussut erityisen yhteisöllisillä alueilla. Yhteisöllisyyden vahvistumisen seurauksena asuntojen peruskorjaustarpeet ovat kasvaneet. B:n sosiokulttuurinen ilmapiiri on päinvastainen. Demokratian arvostus ja vaikutus on hiipunut. Myös kulttuuripalvelut, etenkin valtiolliset, ovat näivettyneet. Ympäristön rappeutumisen vuoksi perus- korjaustarpeet ovat lisääntyneet. Kuva 13. Teuvo Savikko, Jonas Malmberg ja Mikko Mälkki esittelivät sinisen ryhmän PESTEC- taulukon ja Tulevaisuuspyörän. 39 6. YHTEENVETOA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Ryhmien työskentelyn tuloksista hahmottuu muutama selkeä tulevaisuuden elävän esikaupungin kes- keinen elementti ja teema. Tulevaisuusklinikan tulosten perusteella tulevaisuuden elävä esikaupunki on ekologisuuden, paikallisuuden ja paikallisidentiteetin, yhteisöllisyyden, yksilöllisyyden, aktiivisen teke- misen ja ruohonjuuritason toimintatapojen toisiaan tukeva ja täydentävä kokonaisuus. Tulevaisuuden elävät esikaupungit vaativat ennen kaikkea inspiroivaa ympäristöä, avoimia ja run- saita julkisia tiloja sekä mahdollisuuksia asukkaille toimia sekä luoda ja muokata ympäristöä itse ja yh- dessä. Myös lähidemokratiaa tarvitaan, jos halutaan että asukkaat välittävät ympäristöstään. Tulevai- suuden esikaupungit voisivat olla spontaanin yhteisluovuuden kuhisevia keskittymiä, joilla olisi oma, muista alueista erottuva identiteettinsä, ominaispiirteensä ja erikoisuutensa. Omaperäiset alueet hou- kuttelisivat ihmisiä myös muualta kaupungista. Tulevaisuuden esikaupungin elinvoimaisuuden haasteet ja ongelmat liittyvät ennen kaikkea a) yh- teisöjen rakentamiseen avoimiksi, avarakatseisiksi ja yksilöt huomioiviksi b) sosiaalisten ongelmien ja kasvavan eriarvoisuuden ratkaisemiseen siten, että mahdollisimman monella on mahdollisuus ja edelly- tykset yksilöllisesti mielekkään ja merkityksellisen elämän rakentamiseen ja c) asukkaiden aktiivisuu- den ja yhdessä tekemisen edistämiseen. Esikaupunkien rakentaminen yhä vahvemmin asukkaiden oman aktiivisuuden ja avoimien infor- maatiovirtojen varaan voi muuttaa radikaalistikin niiden luonnetta ja tehdä niistä asukkaille aivan uu- della tapaa merkityksellisiä. Kehityksessä on kuitenkin vakavia riskejä. Jos esikaupunkien elinvoimai- suus riippuu vahvasti asukkaiden ja yksilöiden aktiivisuudesta, kehitys polarisoituu helposti kohti yh- täällä vireitä ja kukoistavia ja toisaalta passiivisia ja yhä pahenevien sosiaalisten ongelmien leimaamia esikaupunkeja. Ongelmista huolimatta, ehkä hyvinvointivaltion kulta-ajan jälkeisen esikaupungin tulevaisuusus- koa luova visio voisi löytyä esiteollisen yhteiskunnan ihmisläheisten ja -lähtöisten piirteiden uudelleen löytämisestä ja määrittelystä. Tulevaisuusklinikan tulokset hahmottelevat esikaupunkia, joka muistut- taa kylää. Kylässä eri elämänalueita ei ole eroteltu selkeästi toisistaan, ja ihmiset ovat niin työssä kuin vapaa-ajalla kokonaisia, sisäisen motivaation ajamia persoonia. Eri elämän ja toiminnan alueita ei ole eroteltu myöskään alueellisesti, vaan kaikki toiminnot sijaitsevat lähipiirissä. Kylän asukkaat kokevat omistavansa paikan, se ei kuulu heidän yläpuoliselleen hallintokoneistolle tai kasvottomille massoille. Tulevaisuuden kylän lähtökohta olisi kuitenkin yksilöllinen kokemuksellisuus ja elämyksellisyys; kyläs- sä asuminen olisi elämäntapavalinta, ei pakko tai itsestäänselvyys. Esikaupungit tarjoaisivat ennen kaikkea subjektiivisia ja henkilökohtaisia kokemuksia. Niiden tulisi mahdollistaa yllättävät ja satunnai- set kohtaamiset, kokemukset ja tapahtumat sekä yksilölliset valinnat. Esikaupungit olisivat itseriittoisia kokonaisuuksia, jossa etenkin itsen toteuttamiselle ja yhdessä tekemiselle tarjoutuisi mahdollisuuksia, joita ei saa kaupungin keskustasta. Paikallisuudessaan, yhteisöllisyydessään, subjektiivisuudessaan ja omaehtoisuudessaan ne tarjoaisivat autenttisuuden kokemuksia, ja luonnehtisivat siten postmodernin jälkeistä kaupunkitilaa. 40 Lopulta vision rakentamisessa on kyse hyvinvoinnin uudelleenmäärittelystä: mitä hyvinvointi on 2000-luvun, jälkiteollisessa, -tiedollisessa ja -byrokraattisessa merkitysyhteiskunnassa ja kuinka sitä luodaan? Tämän tulevaisuusklinikan perusteella ehkä ohittamattomin väline tulevaisuuden hyvinvoin- nin luomisessa ihmisten osallistaminen ja erilaiset vertaistuotannon sovellukset. Vain rakentamalla avoimille informaatiovirroille, ottamalla ihmiset mukaan ideointiin ja tuotantoon sekä antamalla heille mahdollisuuksia luoda yhdessä palveluista, tuotteista, ympäristöistä jne. saadaan yksilöille ja yhteisöille merkityksellisiä. Lisäksi toimintaa ja ajattelua joukkoistamalla (crowdsourcing) joukkojen valtava hyö- dyntämätön potentiaali saadaan käyttöön ja luomaan uutta. 41 LÄHTEET Gibson, William (2011) Life in the Meta City. Scientific American 9/2011. Campbell, Colin (1987) The Romantic Ethic and the Spirit of Modern Consumerism. Basil Blackwell, Padstow. Carleton, Tamara (2009) Workbook. Global Innovation Networks. 96 s. Center for Foresight & Innova- tion at Stanford University. Le Corbusier (1964/1933) The Radiant City (ransk. alkuperäisjulkaisu La ville radieuse). New York. Heinonen, Sirkka (2010) Luovasti kestävät kaupungit hitauden keitaina. Kestävän Kehityksen iltamat ”Näkökulmia kestävään elämään”. Studia Generalia "Kestävät kaupungit & slow life" 20.10.2010, Turun kaupunginkirjasto. Heinonen, Sirkka (2011) Ääreisnäön kehittäminen ja yhteisluova ennakointi. Alustus Elävä esikaupunki -hankkeen tulevaisuuklinikassa 27.10.2011. Heinonen, Sirkka & Hiltunen Elina (2011) Creative Foresight Space and the Futures Window: Using visual weak signals to enhance anticipation and innovation. Futures, painossa. Heinonen, Sirkka & Ruotsalainen, Juho (2011) Työn tulevaisuus – kirkas pilvi? Työn ja internetin yh- teen kietoutuvat kehitysnäkymät vuoteen 2020 mennessä. Luovan Tulevaisuustilan Innopark- session 24.5.2011 raportti. Heinonen, Sirkka & Ruotsalainen, Juho (2011b) Kestävä monipaikkaisuus. Sitran Tulevaisuusklinikan 10.12.2010 tulokset. TUTU-eJulkaisuja 2/2011. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopis- to. 72 s. ISBN 978-952-249-065-0. http://ffrc.utu.fi/julkaisut/e-julkaisuja/eTutu_2011_2.pdf. Heinonen, Sirkka & Westerlund, Leo (toim.) (2009) Tulevaisuussignaalien satoa 2009. TUTU- eJulkaisuja 16/2009. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 32 s. ISBN 978-951-564- 560-9. http://ffrc.utu.fi/julkaisut/e-julkaisuja/eTutu_2009-16.pdf. Hiltunen, Elina (2010) Weak Signals in Organizational Futures Learning. Acta Universitatis oeconomi- cae Helsingiensis, A, ISSN 1237-556X ; 365. Howard, Ebenezer (1902) Garden Cities of Tomorrow. London: S. Sonnenschein & Co., Ltd. http://tinyurl.com/cyrk95m. Ilmonen, Mervi (2010) Mitä on urbaani? Urbaanin määrittelyjä tarkastelussa. Teoksessa ”Asutaan ur- baanisti! Laadukkaaseen kaupunkiasumiseen yhteisellä kehittelyllä.” Aalto-yliopiston yhdyskun- tasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja b 99, Espoo. Jensen, Rolf (1999) The Dream Society. How the Coming Shift From Information to Imagination Will Transform Your Business. McGraw-Hill, United States. Kopomaa, Timo (2011) Lähiö 2.0. Utopiaa ja totta. Silta elävään lähiöön -lähiöohjelma 2008–2011. KaKe-julkaisu. 42 Kotkin, Joel (2000) The New Geography. How the Digital Revolution is Reshaping the American Land- scape. Random House, New York. Kotkin, Joel (2010) Urban Legends: Why Suburbs, Not Dense Cities, are the Future. 16.8.2010. http://www.joelkotkin.com/content/00276-urban-legends-why-suburbs-not-dense-cities-are- future. Haettu 19.10.2010. Kunstler, James Howard (2011) Back to the Future. A road map for tomorrow's cities. Orion Magazine, Ju- ly/August 2011. http://www.orionmagazine.org/index.php/articles/article/6336. Haettu 19.10.2010. Leinberger, Christopher (2008) The Next Slum? The Atlantic. 03/2008. http://www.theatlantic.com/ magazine/archive/2008/03/the-next-slum/6653/. Haettu 19.10.2010. Mattila, Hanna (2006) Puutarhakaupunki utopiana. Teoksessa Arto Haapala ja Mia Kunnaskari (toim.) Paradokseja paratiisissa. Näkökulmia urbaanin luonnon kysymyksiin. Kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutin raportteja n:o 4. Helsinki: Erikoispaino. Noro, Arto (1995) Gerhard Schulzen elämysyhteiskunta. Teoksessa ”Sosiologisen teorian uusimmat vir- taukset”. Gaudeamus, Tampere. Nurmi, Timo - Vähätalo, Mikko - Saarimaa, Riikka & Heinonen, Sirkka (2010) Ubitrendit 2020. Tulevai- suuden ubiteknologiat. Kehityskulkuja, sovelluksia, trendejä sekä heikkoja signaaleja. TUTU- eJulkaisuja 4/2010. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 99 s. ISBN 978-952-249-042- 1. http://www.tse.fi/FI/yksikot/erillislaitokset/tutu/Documents/publications/eTutu_2010-4.pdf. Pine, J. & Gilmore, J. (1999) The Experience Economy. Harvard Business School Press, Boston. Ratti, Carlo & Townsend, Anthony (2011) The Social Nexus. Scientific American, 9/2011. Rifkin, Jeremy (2000) The Age Of Access. The New Culture of Hypercapitalism, Where All of Life is a Paid-For Experience. Putnam Publishing Group, New York. Rykwert, Joseph (2000) The Seduction of Place. New York: Pantheon Books. Selbert, Roger (2008) The future of suburbs? Suburbs ARE the future. NewGeography, 10/02/2008. http://www.newgeography.com/content/00300-the-future-suburbs-suburbs-are-future. Haettu 19.10.2011. Tapscott, Don (1998) Growing Up Digital. The Rise of the Net Generation. McGraww-Hill, New York. Tuomi, Ilkka (2002) The Networks of Innovation. Change and Meaning in the Age of the Internet. Ox- ford University Press, New York. 43 LIITE 1. KUTSU JA OHJELMA TULEVAISUUDEN ELÄVÄ ESIKAUPUNKI? ELINVOIMAN EDELLYTYKSIÄ ETSIMÄSSÄ Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskes- kus järjestää 27.10. ELOISA-hankkeen en- simmäisen Tulevaisuusklinikan. Siinä tarkas- tellaan esikaupunkien tulevaisuuteen vaikut- tavia muutostekijöitä neljästä näkökulmas- ta: megatrendien, trendien, heikkojen signaalien ja mahdollisten mustien joutsenten kautta. En- simmäisen klinikan teemana on ”Perspective”, ja siinä keskitytään tarkastelemaan esikaupunkien elinvoimaisuuden kriteereitä tulevaisuudessa sekä esikaupunki-käsitteen konseptuaalista evoluutio- ta. Tulevaisuusklinikka on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kehittämä osallistava työskentelymenetel- mä, jossa yhdistetään tulevaisuusverstastyöskentelyä sekä virtuaalisen ja digitaalisen tilan elementtejä luovaan ennakointiin. Tulevaisuusklinikkaprosessin kehittämisessä on hyödynnetty Stanfordin yliopis- tossa käytettyä innovaatioprosessirakennetta. Tulevaisuusklinikkaprosessissa on kolme vaihetta: Pers- pective, Opportunity ja Solution. Kullakin vaiheella on omat erityiset tavoitteensa ja metodinsa, mutta jokainen rakentuu Tulevaisuusklinikka-konseptin ympärille. ELOISA-hankkeessa järjestetään yksi Tule- vaisuusklinikka vuodessa. Kolmivuotisen klinikkaprosessin tuotoksena syntyy kontrastoivia skenaarioi- ta esikaupunkien tulevaisuudesta. OHJELMA Aika: Torstaina 27.10.2011, kello 13.00–16.00 Paikka: Burtz-Sali, Aleksanterinkatu 24 (2.krs), Helsinki 13.00 Ääreisnäön kehittäminen ja yhteisluova ennakointi Professori Sirkka Heinonen 13.20 Ohjeistus työpajatyöskentelyyn ja esikaupunkiaiheisen Tulevaisuusikkunan katselu 13.30 Tulevaisuustyöskentelysessio 1 (pienryhmissä) 14.30 Tulevaisuustyöskentelysessio 2 (pienryhmissä) 15.30 – 16.00 Tulosten yhteistarkastelu ja loppudialogi Tervetuloa! Professori Sirkka Heinonen, projektitutkija Sofi Kurki ja projektitutkija Juho Ruotsalainen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Helsingin toimisto, Turun yliopisto 44 LIITE 2. OSALLISTUJAT Tekesin TILA-ohjelman ELOISA-tutkimushankkeen ensimmäisen Tulevaisuusklinikan 27.10.2011 osallistujat: Nimi Organisaatio Ala-Outinen, Annina Helsingin kaupunki Jaakkola, Minttu Tulevaisuuden tutkimuskeskus Kallio, Seppo Espoon kruunu Keskinen, Auli Tulevaisuuden tutkimuksen seura Laanti, Tommi Ympäristöministeriö Lehtinen, Pekka Museovirasto Lintunen, Petri Espoon kaupunki Malkki, Mikko Aalto-yliopisto Malmberg, Jonas Museovirasto Mäenpää, Pasi Helsingin yliopisto Mäntylä, Heli Työtehoseura Nevalainen, Jaana Ympäristöministeriö Ratvio, Rami Helsingin yliopisto Romppanen, Mervi Espoon kaupunki Saarinen, Anna Ympäristöministeriö Savikko, Teuvo Espoon kaupunki Siivola, Mari Helsingin kaupunki Timonen, Sari Ympäristöministeriö Tirkkonen, Jari Helsingin kaupunki Vanhanen, Tero Neapo Väliniemi-Laurson, Jenni Kuluttajatutkimuskeskus Moderaattorit Heinonen, Sirkka Tulevaisuuden tutkimuskeskus Kurki, Sofi Tulevaisuuden tutkimuskeskus Laurén, Leena-Maija Tulevaisuuden tutkimuskeskus Ruotsalainen, Juho Tulevaisuuden tutkimuskeskus 45 LIITE 3. ESIKAUPUNKIEN TULEVAISUUTEEN VAIKUTTAVIA KESKEISIÄ MEGATRENDEJÄ Tulevaisuusklinikassa käytettiin megatrendejä taustoittamaan esikaupunkien kehitystä. Megatrendit on valittu aiemmasta kaupunkien tulevaisuutta käsittelevästä tutkimuksesta (ks. esim. Heinonen 2010). 1. Ilmastonmuutos 2. Väestömuutos (määrän kasvu ja vanheneminen) 3. Globalisaatio 4. Digitalisaatio 5. Elämystalous 46 LIITE 4. HEIKKOJA SIGNAALEJA POLIITTISIA 1. Yltiöyksilöllisyys ja yhteiskunnallinen apatia Yltiöyksilöllisyys näkyy sosiaalisena välinpitämättömyytenä. Toisaalta yhteiskunnallinen apatia heiken- tää esim. äänestysaktiivisuutta. 2. Opinto- ja koulutusmallien murros Oppimisympäristöt ovat muuttumassa. Luovat luokkahuoneet ja uudet oppimisen ja opettamisen keinot muuttavat käsityksiämme koulutuksesta. Elinikäinen oppiminen ja kyky tietämyksen jatkuvaan kasvat- tamiseen muuttuvat tutkintoihin ja titteleihin verrattuna entistä tärkeämmiksi. TALOUDELLISIA 3. Perhostalous Perhostaloudessa kukin talous toimii elävän organismin tavoin – eli on kykenevä oppimaan ja sopeu- tumaan. Toimiessaan toistensa kanssa yksilöt saavat uutta tietoa, joka puolestaan vaikuttaa heidän pää- töksentekoonsa. Nopea oppiminen ja sopeutuminen mahdollistavat suurimmat voitot. 4. Maaseutu on pop Maaseutu alkaa kasvattaa suosiotaan – samalla kasvaa myös kansallisromantiikan ja perinteiden arvos- tus. 5. Downshifting – vapaaehtoinen vaatimattomuus Downshiftingillä tarkoitetaan pitkäjänteistä vapaaehtoista (materiaalista) vaatimattomuutta. Lyhyem- millä työpäivillä tai -viikoilla saadaan kenties pienemmät kokonaisansiot, mutta samalla jää enemmän aikaa elämän tärkeille asioille. Downshifting sisältää myös ajatuksen vähemmästä kulutuksesta tapana pienentää ekologista jalanjälkeämme. 6. Nokkela niukkuus Talouden laskusuhdanne ja toisaalta ilmastonmuutoksen torjunta edellyttävät energian kulutuksen ja raaka-aineiden säästämistä ja energiatehokkuuden nostamista. Nokkelan niukkuuden ympärille raken- netaan uutta liiketoimintaa. SOSIAALISIA 7. Slow – hitauden orastava vallankumous Slow on vastaliike kiireelliselle elämäntavalle ja työelämän koveneville tehokkuusvaatimuksille. Hidas liike pyrkii parantamaan elämänlaatua ja tähtää rauhalliseen elämästä nauttimiseen korostamalla on- nellisuutta ja yksilöiden itsemääräämisoikeutta. 47 8. Staycation – lähilomailu Staycation tarkoittaa loman viettämistä kotona tai kodin lähistöllä (stay + vacation). Tarkoituksena on säästää sekä rahaa että ympäristöä. 9. Hyvinvoinnin kokonaisvaltaistaminen Käsityksemme vauraudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista ovat muuttumassa. ”Whealthcare” –ajattelu yhdistää fyysiset, henkiset, psykologiset, taloudelliset ja ympäristölliset tarpeemme ja tarjoaa uuden tavan ylläpitää ja kehittää itseämme. 10. Uussyrjäytyneisyys Yhteiskunnasta syrjäytyminen ei ole enää ainoastaan ns. alempien sosiaaliluokkien ongelma. Perintei- nen jako syrjäytyneiden ja hyväosaisten välillä on vanhentumassa ja menettämässä merkitystään. TEKNILLISIÄ 11. Älykkäiden materiaalien jokapäiväistyminen Ns. älykkäiden materiaalien halpeneminen ja niistä tehtyjen sovellusten tuotannon yksinkertaistuminen ja nopeutuminen muuttaa elinympäristöämme. 12. Uudelleenkäytettävä tulostinpaperi Samaa paperiarkkia voidaan käyttää tulostamiseen jopa satoja kertoja. Tavoitteena on sekä vähentää energiankulutusta paperintuotannossa, että vähentää tuhlatun paperin määrää. 13. Kierrätysmateriaaleista taidetta ja ylellisyyttä Chicago designers turn trash into fashion treasure. 14. Ääntä “hylkivät” materiaalit Tutkijat ovat kehittäneet materiaalin, jolla kohteita (esim. rakennuksia) voidaan ”suojata” haitallisilta tai ei-halutuilta ääniltä. 15. Keinoliha Tulevaisuuden lihantuotanto ei välttämättä perustu täysin karjankasvatukseen. Sen sijaan lihaa voidaan tuottaa laboratorioissa. Kyseessä ei siis ole nykyisin markkinoilla olevien soijapohjaisten lihakorvikkei- den kaltainen tuote. YMPÄRISTÖLLISIÄ 16. Paikallinen uusiutuva energia Tulevaisuudessa käyttämämme energia tuotetaan nykyistä enemmän uusiutuvista energialähteistä ja pienemmissä yksiköissä lähempänä energian kulutuspaikkaa. Tuuli- ja aurinkoenergia halpenevat ja myös maalämmön käyttö lisääntyy. 48 17. Ilmastoradikalismi Ympäristöliikkeen radikalisoituminen näkyy kasvavina mielenosoituksina ja boikotteina, jotka saattavat synnyttää vastareaktioita kuten paljon saastuttavien liikennemuotojen tietoista käyttämistä. 18. Vertikaaliviljely Urbaanit, monikerroksiset vertikaalifarmit tarjoavat turvallisen ja monipuolisen ravinnon lähteen. Pit- källä tähtäimellä vertikaaliviljely auttaa korjaamaan perinteisen maanviljelyn vuoksi uhrattuja ekosys- teemejä. KULTTUURISIA 19. Nettisukupolven työskentelyeetos Ensimmäinen aito verkosto- tai nettisukupolvi – 1980-luvulla syntyneet – on tulossa työelämään. Nuor- ten ja vanhempien maailmankuvien, toimintamallien ja arvojen väliset erot synnyttävät työnantajille uudenlaisia haasteita. 20. Blogalisaatio Globalisaation, digitalisaation ja sosiaalisen median työntämänä syntyy blogalisaatio, jolla tarkoitetaan blogien ja muiden verkkotyökalujen käytön määrällistä ja laadullista kasvua tiedonvälityksen ensisijai- siksi kanaviksi. 21. Verkostoväsymys Verkostoväsymyksellä kuvataan ilmiötä, jossa tietylle verkostolle (tai verkostoidulle toiminnalle) asetet- tuja tavoitteita ei kyetä saavuttamaan sitoutumisen puutteen tai tiedonhallintajärjestelmien puutteiden vuoksi. 22. Viihde- ja kulttuuriteollisuuden murros Havaittuaan taiteellisen vapauden ja taloudellisen menestyksen liki mahdottomaksi, monet taiteilijat ja viihteen ammattilaiset käyttävät yhä suuremman osan ajastaan (ja varoistaan) ei-kaupallisten toiminto- jen parissa. Ilmiö on rinnakkainen median ja viihdeteollisuuden ansaintalogiikan muutoksen kanssa. Lähde: Heinonen, Sirkka & Westerlund, Leo (toim.) (2009) Tulevaisuussignaalien satoa 2009. TUTU- eJulkaisuja 16/2009. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 32 s. ISBN 978-951-564-560-9 ISSN 1797-132. 49 LIITE 5. ENNAKKOTEHTÄVIIN LÄHETETYT VASTAUKSET Kysymys 1: Mitkä ovat mielestäsi keskeisimmät tulevaisuuden elävän esikaupungit elementit? Vastaaja 1: ? Yhteisöllisyyden rakentaminen ja oman kaupunginosaidentiteetin tunnistaminen, useimmissa vanhimmissa esikaupungeissa tämä toimii jo. Vastaaja 2: ? kestävät asumisen ratkaisut ? ekologisuus ja toimivuus näkökohdat huomioitu asumisessa ? omavaraisuus energiantuotannossa ? riittävät puistoalueet ? lähivirkistys ? elämänlaatu ? lähiliikuntamahdollisuudet ? monitoimikentät ? ulkokuntosalit ? kävely- ja pyörätieverkosto ? valaistu ? aurataan talvisin ? lasten itsenäinen liikkuminen ? ikäihmisten tarpeet huomioitu (kaiteet, penkit) ? peruspalvelut alueella (max 1 km) ? lähiruoan ostomahdollisuus ? laadukas ruoka ? toimiva joukkoliikenne Vastaaja 3: ? Ensinnä: esikaupunki ei liene synonyymi lähiölle, vaan kyseessä on kaupungin liepeille vapaam- min muotoutunut kehitys. Silti lähiöillekin tarpeellisia piirteitä tulevaisuudessa voisivat olla: 1. palvelut 2. omaleimaisuus, eli oma tunnistettavuus ja identiteetti sekä kirjavuus ja jonkinlainen oma vapaus ja liikkumavara kantakaupungin säännöistä 3. monipuolinen asuntokanta 50 Vastaaja 4: ? lokalismi - mahdollisimman paljon tuotteita ja palveluita läheltä ? elävä talo/suljettu resurssien kierto, esim ylhäällä ruuan ja energian tuotanto, välikerroksissa asuminen ja yhteisötyöt, alakerroksissa tietotuvat, kellarissa bio- ja muiden jätteiden käsittely ja kierrätyn, multa ja energia takaisin ylös ? "läskin ja tavaran liikuttaminen" minimiin esikaupungin ulkopuolella Vastaaja 5: ? Seudullisilla asuntomarkkinoilla vetovoimaiset pientalomaiset esikaupunkialueet, joiden saavu- tettavuus on useilla eri kulkutavoilla, myös joukkoliikenteellä riittävän hyvä ja rakenne riittävän tiivis niin, että alueille sijoittuu myös palveluita. Keski-Euroopasta löytyy esimerkkejä tällaisis- ta, esim. Freiburgista Saksasta. ? Esikaupunkialueet, joiden rakennuskanta ja koko yhdyskuntarakenne pystyy tilallisesti vastaa- maan ja joustamaan asukkaiden ikärakenteen ja elämäntyylin sekä alueiden toiminnallisissa muutoksissa. ? Mahdolliset paikalliset, hajautetut uusiutuvan energian ratkaisut(?) Kysymys 2: Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät yleiset tekijät jotka vaikuttavat esikaupunkien kehi- tykseen tulevaisuudessa (seuraavien 20 vuoden aikana). Miksi? Vastaaja 1: ? Yksi on taloudellinen tilanne, voi ruokkia lisää niitä negatiivisiä asioita, joita jo nyt on tunnistet- tavissa muutamilla alueilla. Myös yhteiskunnan arvoilla on merkitystä esim. julkinen liikenne ja yksityisautoilu. Vastaaja 2: ? Etätyömahdollisuuksien lisääntyminen: vaikutus liikennöintiin, työssäjaksamiseen ja perheiden hyvinvointiin ? Joukkoliikenteen kehitys – autoistumisen vähentyminen: vaikutus alueen viihtyisyyteen, toimi- vuuteen ja saavutettavuuteen ? Kulutustottumuksien muutos: vaikutus voisi olla esimerkiksi lähiruoan suosioon, lähiliikunnan lisääntymiseen ja matkailutapojen muuttumiseen ? Puhdas ruoka: ? Vaikutus kulutustottumuksiin ? Lähiruoan suosion lisääntyminen, tarjontaa lisää; uudenlaiset kaupat, kauppahallit markettien tilalle 51 Vastaaja 3: ? Liikkumisen hinta voi muokata etäällä olevien, uudehkojen alueiden haluttavuutta ja kehitystä paljonkin, elleivät esimerkiksi etätyömahdollisuudet vähennä oleellisesti liikkumisen tarvetta ? Korjaukset ja niiden valtiollinen ohjaus voi luoda suuria kustannuspaineita ylläpitoon. Uhkana on että tiivistyksissä ja muokkauksissa arvokkaita ominaisuuksia (kuten luonnonläheisyys, pit- kät näkymät, verrattain edullinen neliöhinta) katoaa. ? Palvelut häviävät ja mahdollisuuskin niille voi kadota, kun ostarit korvataan asumisella. Samal- la asemakaavallinen ajatus ja kokonaisuus murentuvat ja alueet yksipuolistuvat entistäkin vah- vemmin aikanaankin kritisoiduiksi nukkumalähiöiksi. ? Paikallishallinto voisi korostua ja vahvistaa alueita sekä synnyttää yhteisöllisyyttä. Vastaaja 4: Kestävää kehitystä estävät tekijät: ? finanssikriisi (ei lopu ihan heti!), ? autojen lisääntyminen, ? keskusten kalleus vie lähiöihin ja lisää liikennettä jollei etätyö ja bittien liikuttaminen selvästi etene: "kaikki palvelut ja tuotteet verkkoon, niin niiden tuotanto, käyttö kuin kierrättäminen- kin" Vastaaja 5: ? Kaupunkien asuntopolitiikka sekä seudullinen liikenteen ja maankäytön suunnittelu sekä ohja- us: Esikaupunkien tulevaan kehitykseen vaikuttaa kaupunkiseudun keskuskaupunkien kyky ja mahdollisuudet tuottaa houkuttelevia, hintatasoltaan sopivia ja asukkaiden toiveita vastaavia asuinalueita: luonnonläheisiä, rauhallisia, turvallisia ja pientalomaisia alueita, jotka kytkeytyvät olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen ja ovat joukkoliikenteen saavutettavissa. Asumisen toiveiden ja kestävän yhdyskuntarakenteen yhteensovittaminen. ? Kehyskuntien vetäessä koulutettuja ja hyvätuloisia asukkaita autoriippuvaisille pientaloalueille vähittäiskauppa ja työpaikat seuraavat perässä, sijoittuen kehäteiden solmukohtiin seudun saa- vutettavuushuippuihin. Kuljetut matkat pitenevät, koska päivittäin matkustamiseen käytetty aika näyttää olevan lähes vakio, noin 70 minuuttia, asuinpaikasta ja sosioekonomisista tekijöis- tä riippumatta. Työpaikkojen ja kaupan sijoittuminen kehäteiden varteen mahdollistaa entistä nopeamman saavutettavuuden entistä kauempaa kaupunkiseudun ulkopuolelta, mikä voi ha- jauttaa yhdyskuntarakennetta. ? Alueellisten sosiaalisten erojen kasvu voi myös vaikuttaa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, jos esikaupunkiin muutossa on kyse alueiden saavuttamattomuudesta, asukasrakenteeltaan yh- denmukaisisille alueille hakeutumisesta. ? Lisäksi mahdollisena vaikuttavana tekijänä voi olla energian hinnan nousu, mikä voi nostaa se- kä liikkumisen että asumisen kustannuksia esikaupunkialueella. 52 Kysymys 3: Onko esikaupunkien historiassa joitain sellaisia näkökulmia, jotka olisivat mielestäsi varteenotettavia uudelleentulkinnan aiheita tulevaisuuden esikaupunkien elinvoimai- suuden edistämisessä? Vastaaja 1: ? Mikä on sopiva esikaupungin koko ja tiiveys, on keskusteltu aiemmin ideaaliväestömäärästä suhteessa esikaupungin rakenteisiin. Käsitelty esikaupunkia omana toimivana kokonaisuute- naan, tulevaisuuden haasteena on kuinka tämä toimii osana suurempaa kokonaisuutta/esim. koko kaupunkia/seutua. Vastaaja 2: ? Pikkukaupat, henkilökohtainen palvelu ja lähiruoka ? Yhteisöllisyys, koko kylä kasvattaa ? Yhteistilat ? Kylätalo, jossa yhteisiä juhlatiloja, pesula, kierrätys, korjauspaja, työhuonemahdollisuus ? Vähentää omien neliöiden tarvetta ? Kylätalo alueen energiahuippujen tasaajana Vastaaja 3: ? Tiiviihköt, maantason asumismuodot, jotka toteutetaan laajahkoina kokonaisuuksina kertara- kentamisen sijaan. Tiiveyttä tarvitaan palveluja ja joukkoliikennettä varten, ja mataluus pitää alueet haluttavina, eikä monikaan omakotitaloa haikaileva kaipaa suuria pihoja. Tällaisia voisi- vat olla Puutalo Oy:n hengessä tehdyt rintamamiestalot mutta vielä paremmin pienille tonteille sisäänpäin kääntyen sovitetut, 1960-luvun atriumtalot. ? Lähiöiden ja puutarhakaupunkien edes jollakin tasolla omavarainen tavoite asumisen ja työ- paikkojen suhteen. Vastaaja 4: ? On pidettävä huoli siitä, että epäonnistuneet ratkaisut eivät enää toistu: ei jakomäkiä, ei betoni- bunkkereita, ei harmaita laatikoita, ei lasihökötyksiä, ei kilometritolkulla kauppoihin ja palve- luihin, ei autoriippuvuuden lisäämistä... ? Missä on kauniit talot?, miksi ennen osattiin rakentaa kauniita taloja ja ympäristöjä? Miksi tu- ristit tahtovat aina vaan näihin vanhoihin ympäristöihin? Siksi tietenkin kun ne ovat onnistu- neita ja ihmiselle hyviä!!! ? On otettava mallia esim. vanhoista keskieurooppalaisista kaupungeista. Esim. Siena Toscanassa jota on suurella huolella, rakkaudella ja viisaudella kehitetty ihmistä varten jo yli 700 vuotta! Tai Gaudin Barcelona. Tai Helsingin tai Prahan jugend, jne... mitä näissä on tehty oikein, mikä on "se", joka vetoaa ihmisiin? ? Jo antiikin Ateenan rakentajat tiesivät ja sovelsivat perspektiivi- ja materiaalioppeja ja rakensi- vat kaunista. 53 Vastaaja 5: ? 1800-luvun Isosta-Britanniasta laajemmin alkaneen esikaupungistumisen taustalla oli teollis- tumisen aiheuttama elinkeinorakenteen muutos, kaupunkien nopea väestönkasvu maaseudun väestön muuttaessa kaupunkiin, raideliikenteen (ja myöhemmin autoliikenteen) mahdollistama työn ja asumisen tilallinen erottaminen, poliittiset päämäärät ja maakauppa sekä keskiluokan kasvu (Fishman 1987, 116–124). ? Tätä ennen esikaupunkialueiden rakentamisen logiikassa oli kyse alueiden saavuttamattomuu- desta (fyysisestä erottautumisesta työväestön alueista), jolla keski- ja yläluokka turvasi asunto- jensa arvon (Fishman 1987, 134–136). ? Lisäksi 1800-luvun lopun modernin esikaupungistumisen sosiaalisina ja kulttuurisina ajureina toimivat ajatus ydinperheestä ja kodista, vaurastuminen sekä ajatus esikaupungista sopivana kasvuympäristönä lapsille (Fishman 1987, 73–91). ? Tulevaisuudessa elintason nousu, mahdolliset elinkeinorakenteen muutokset, kulkutapojen muutokset, yhdyskuntasuunnittelun ohjausmahdollisuudet sekä sosiaalisen rakenteen muutok- set ja kulttuuriset orientaatiot vaikuttanevat tavalla tai toisella esikaupunkien elinvoimaisuu- teen. 54 LIITE 6. TULEVAISUUDEN STRATEGISESTA ENNAKOINNISTA Prof. Sirkka Heinonen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Helsingin toimisto sirkka.heinonen(a)utu.fi Mitä on ennakointi? Ennakointi (foresight) on osa tulevaisuudentutkimusta (futures research/studies). Tulevaisuudentut- kimus on systemaattista, kokonaisvaltaista, monitieteistä ja kriittistä pitkän tähtäyksen analyysia tule- vaisuutta koskevista teemoista ja tulevaisuuden kehitysvaihtoehdoista. Ennakoinnilla on konkreettinen tavoite tukea organisaatioiden strategiatyötä ja yleensä strategista päätöksentekoa. Ennakoinnilla pyritään vastaamaan kysymykseen, miten pärjäämme muuttuvassa maailmassa. Enna- kointiin liittyy menetelmällisinä lähestymistapoina edellä mainittujen elementtien lisäksi vallitsevien kehitysurien kyseenalaistaminen, toisin katsominen, osallistavuus ja synteesin pyrkivä monialaisuus. Ennakointiin tulee ottaa mukaan eri alojen ja sektorien edustajia mahdollisimman monipuolisesti: tut- kijoita, suunnittelijoita, viranomaisia, yritysedustajia, taiteilijoita, toimittajia, kansalaisia, koululaisia, poliitikkoja, mielipidevaikuttajia, median edustajia jne. Ennakointi on jatkuva prosessi, joka ei valmistu koskaan, koska tulevaisuus muuttaa alati muoto- aan ja suuntaansa. Ennakoinnin ydinmerkitys on siinä, että se auttaa hahmottamaan mahdollisia, vaih- toehtoisia tulevaisuuskuvia ja valmentautumaan tulevaisuuden varalle. Jokaisella toimijalla: organisaa- tiolla, yrityksellä, yhteisöllä, kunnalla, maakunnalla, valtiolla ja yksittäisellä ihmisellä voi olla oma tule- vaisuusstrategia. Tulevaisuuskuvia luodatessa on hyvä pitää mielessä, pyritäänkö hahmottamaan mahdollisia, to- dennäköisiä vai toivottavia (tai ei-toivottavia) tulevaisuuden maailmoja. Ennakoinnin ja tulevaisuuden- tutkimuksen kolme pääperiaatetta ovat (Amara 1981): 1. Tulevaisuutta ei voi ennustaa (ei tehdä tarkkoja ennusteita vaan ennakoidaan luotaamal- la mahdollisuuksia); 2. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty (ei ole olemassa vain yhtä tulevaisuutta, vaan useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia); ja 3. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa (nykyhetken valinnoilla ja tavoitteiden asettamisella vaiku- tetaan tulevaisuuden muotoutumiseen). 55 Millaisia menetelmiä käytetään ennakoinnissa? Ennakoinnin menetelmiä on runsaasti, useita kymmeniä (ks. esim. Millennium Project Research Me- thodology Version 3.0 cd). Esimerkkinä usein käytetystä menetelmästä on skenaario – tulevaisuuden käsikirjoitus, joka itse asiassa on joukko eri tekniikoita skenaarioiden laatimiseksi. Toinen yleinen tek- niikka on delfoi-menetelmä – asiantuntijakysely tulevaisuutta koskevien väitteiden arvioimiseksi ja ar- gumentoimiseksi. Myös mallintaminen ja simulointi on tulevaisuudentutkimuksessa aiemmin paljon käytetty metodi (jo Rooman klubin alkuajoilta 1970-luvulla). Nykyisin painopiste metodikehityksessä on siirtymässä osallistavien ja vuorovaikutteisten luovien metodien hyödyntämiseen. Esimerkkinä mai- nittakoon Luova TulevaisuusTila, joka on Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa kehitetty tilallinen me- todikonsepti. Siinä tila itsessään on suunniteltu sekä luovuuteen että tulevaisuusajatteluun kannusta- vaksi ja eri ennakointimetodeja havainnollistavaksi. Luovassa tulevaisuustilassa voidaan järjestää enna- kointimetodeja soveltavia Tulevaisuusklinikoita – innovatiivisia tulevaisuusverstaita esimerkiksi työ- elämän tulevaisuuden luotaamiseksi (ks. esim. Heinonen & Ruotsalainen 2011). Tunnistatko megatrendejä, heikkoja signaaleja ja mustia joutsenia? Tulevaisuus muotoutuu nykyhetken valintojen ja päätösten pohjalta. Tulevaisuus on ikään kuin läsnä nykyhetkessä – tässä ja nyt. Tulevaisuuden siemenet on kylvetty nykyhetkeen. Tulevaisuus voidaan mieltää myös merkkeinä. Tämä lähestymistapa tarkoittaa sitä, että tulevaisuudesta koetaan olevan ha- vaittavissa merkkejä, joita tunnistamalla ja tulkitsemalla voidaan hahmottaa tulevaisuuden mahdollisia kehityskulkuja. Tulevaisuuden kehkeytymistä voidaan luodata kolmella tasolla: 1) Megatrendit Näitä ovat suuret, yleisesti tunnetut, maailmanlaajuiset kehityssuunnat, joihin ei voi paljon vaikuttaa lyhyellä tähtäyksellä. Tulevaisuustarkasteluja voidaan tehdä esim. viiden seuraavan megatrendin valossa: ? ilmastonmuutos ja energiajärjestelmien muutos ? väestönmuutos (kasvu, ikääntyminen, monikulttuuristuminen) ? globalisaatio (kulttuuri, ympäristö, kauppa, teknologia, media… ) ? digitalisaatio (teknologian konvergenssi) ? elämysyhteiskunnan nousu (elämystalous) 2) Heikot signaalit Heikot signaalit ovat merkkejä tällä hetkellä marginaalissa olevista, mutta mahdollisesti vahvistuvista nousevista ilmiöistä, joiden varhainen tunnistaminen antaa kilpailuetua. Tällaisia orastavia ilmiöitä ovat mm: ? slow life (slow design, slow cities) ? hidas kasvu ja downshifting eli vapaaehtoinen kulutuksen vähentäminen ? pyrkimys omavaraisuuteen (esim. vertikaaliviljely) ja itse tekemiseen ? läheisyyden korostaminen (proximity) (lähitalous) 56 3) Mustat joutsenet (villit kortit) Mustat joutsenet ovat erittäin harvinaisia ja epätodennäköisiä tapahtumia, joiden vaikutukset ovat kysei- sen asian tapahduttua suuret. Mustat joutsenet osoittavat, että tulevaisuus ei etene lineaarisesti ja täysin ennustettavasti, vaikka tietoa olisi kuinka paljon. Aito ennakointitieto syntyy myös epäjatkuvuuskohtien ja mahdollisten mustien joutsenten tunnistamisesta. Esimerkkejä mustista joutsenista ovat: ? Vuoden 2001 terroristi-isku World Trade Centeriin ? Vuoden 2004 tsunami Intian valtameressä ? Yhdysvaltojen asuntoluottokriisi globaalin finanssikriisin alkusoittona v.2008 ? Islannin tulivuoren tuhkapilven aiheuttama lentoliikennekaaos Euroopassa v. 2010 ? Japanin kolmiosainen musta joutsen v. 2011: maanjäristys+tsunami+ydinvoimala- onnettomuus Tulevaisuutta ennakoitaessa laaditaan ensin monitoimijapohjaisesti organisaation tai toimialan tu- levaisuuden visio eli tulevaisuuden tahtotila, vision toteuttamiseksi tarvittava strategia ja sen edellyttä- mä operatiivinen ”tiekartta” tulevaisuuteen. Lisäksi organisaation on määriteltävä oma missionsa eli tehtävänsä kyseisen vision saavuttamiseksi. Tällaisessa tulevaisuusprosessissa kannattaa tarkastella tulevaisuuden http://www.software995.com/mahdollisuuksia ja uhkia edellä kuvatuilla kolmella tasolla (megatrendit, heikot signaalit, mustat joutsenet/villit kortit). Tulevaisuusklinikka tarjoaa dynaamisen prosessin organisaatioiden tulevaisuuden ennakointiin. Kirjallisuutta: Amara (1981) The Futures Field: How to Tell Good Work from Bad. The Futurist. April 1981. Daly, George S. & Shoemaker, Paul J.H. (2006) Peripheral Vision. Detecting the Weak Signals That Will Make or Break Your Company. Harvard Business School Press.The Futurist 1981. Gordon, Theodore & Glenn, Jerome (2009) Millennium Project Research Methodology v3.0 (cd). Heinonen, Sirkka (2010) Hidas elämä ja tulevaisuuden työ – paradoksi vai potentiaali. Futura 1/2010, 77–85. Heinonen, Sirkka (2004) Tulevaisuuden työnteosta. Vanhat paradoksit ja uusi paradigma. Toimihenki- löunioni, Helsinki, 98 s. Ruotsalainen, Juho & Heinonen, Sirkka (2011) Työn tulevaisuus – kirkas pilvi? Työn ja internetin yh- teen kietoutuvat kehitysnäkymät 2020. Luova TulevaisuusTila-sessio Teknologiakeskus InnoPar- kissa 24.5.2011. http://www.innopark.fi/portal/ohjelmat_ja_projektit/projektit/vidico/. AIKAISEMPIA TUTU-eJULKAISUJA 11/2011 Kauppinen, Veli-Matti – Kaivo-oja, Jari & Aho, Samuli: Building The Future Of European Life-Long Learning Strategies and Policies: Defining Critical Key Drivers Of Lifelong Learning In Europe 10/2011 Myllylä, Yrjö – Sajeva, Maurizio - Kaivo-oja, Jari & Aho, Samuli: iKnow Delphi 2.0 / Na- tional Survey - Country Report Finland. iKnow Project – Word Package 5. www.iknowfutures.eu 9/2011 Nurmi, Timo – Vähätalo, Mikko & Saarimaa, Riikka: Magneettiteknologiaklusteri 2020 8/2011 Kaivo-oja, Jari: Futures of Innovation Systems: Towards Better Innovation Quality With New Innovation Management Tools 7/2011 Lauttamäki, Ville (ed./toim.): Peeks into the Future – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Sto- ries of Possible Futures Written for massidea.org. Kooste massidea.org sivustolle syöte- tyistä tulevaisuustarinoista. 6/2011 Hoffrén, Jukka - Kaivo-oja, Jari & Aho, Samuli: Erään keskeisen tulevaisuuden yhteis- kuntapoliittisen päätöksenteon ja seurantamittarin lähtökohdat. Yhteenveto BKT:n käsitteellisestä ja teoreettisesta kritiikistä. 5/2011 Auffermann, Burkhard & Kaskinen, Juha (editors): Security in Futures – Security in Change. Proceedings of the Conference “Security in Futures – Security in Change”, 3-4 June 2010, Turku, Finland. 4/2011 Heinonen, Sirkka - Keskinen, Auli & Ruotsalainen, Juho. RIIHI – radikaalit innovaatiot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. RIIHI-tulevaisuusklinikan tulokset. 3/2011 Rubin, Anita & Siivonen, Katriina: Kärjet tekevät aina reikiä seiniin, muuten ilma um- mehtuu. Osallisuuden luova voima. 2/2011 Heinonen, Sirkka & Ruotsalainen, Juho: Kestävä monipaikkaisuus. Sitran Tulevaisuuskli- nikan 10.12.2010 tulokset. TUTU-eJULKAISUJA 12/2011 Sirkka Heinonen, Sofi Kurki, Leena-Maija Laurén ja Juho Ruotsalainen ELÄMYKSELLISEEN YHTEISÖLLISYYTEEN Elävä esikaupunki -hankkeen tulevaisuus-klinikka ”Perspective” 27.10.2011 ISBN 978-952-249-130-5 ISSN 1797-132