HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 320–333 Saapunut 22.5.2022 Hyväksytty julkaistavaksi 19.1.2023 HELI MÄKELÄ TtM, kätilö, väitöskirjatutkija Turun yliopisto Hoitotieteen laitos Satakunnan hyvinvointialue, Lasten- ja naisten- tautien sekä synnytysten vastuuyksikkö HANNAKAISA NIELA-VILÉN TtT, kätilö, yliopistonlehtori Turun yliopisto Hoitotieteen laitos KAISA LEMSTRÖM Sairaanhoitaja, kätilö (YAMK) Satakunnan hyvinvointialue Lasten- ja naistentautien sekä synnytysten vastuuyksikkö Perhelähtöinen hoito synnyttäneiden osastolla vanhempien ja henkilökunnan arvioimana ennen ja jälkeen Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulutuksen TUULA KUIVALAINEN TtM, ylihoitaja Satakunnan hyvinvointialue Lasten- ja naistentautien sekä synnytysten vastuuyksikkö ANNA AXELIN TtT, sairaanhoitaja, apulaisprofessori Turun yliopisto Hoitotieteen laitos TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida synnyttä- neiden vuodeosaston perhelähtöisyyden toteutu- mista sekä vanhempien että henkilökunnan ko- kemana ennen ja jälkeen Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulutusintervention (VVM-koulutus). Tutkimus toteutettiin kvasikokeellisella ennen- jälkeen-asetelmalla. Aineisto kerättiin synnyttä- neiden vuodeosastolta vuosina 2016 ja 2019. Mo- lempina mittausajankohtina vanhemmat (n=82 ja n=76) ja perheiden hoitoon osallistuva hen- kilökunta (n=54 ja n=36) arvioivat yksikön per- helähtöisen hoidon toteutumista FCCQ-perhe- lähtöisyysmittarilla, joka sisältää 20 Likert -astei- kollista väittämää perhelähtöisyydestä. Mittarin korkeampi arvo kuvaa perhelähtöisempää hoi- toa (min 1,0 ja max 4,0). Aineisto analysoitiin ti- lastollisin menetelmin. Vanhemmat arvioivat perhelähtöisen hoidon to- teutuvan keskimäärin hyvin (ka 3,54 ja ka 3,60), samoin kuin henkilökunta (ka 3,32 ja ka 3,35). ABSTRACT Family-centred care in maternity unit before and after the Close Collaboration training program Mäkelä Heli, MNSc, RM, Doctoral student Niela-Vilén Hannakaisa, PhD, docent, RM, University lecturer Lemström Kaisa, RM, Midwife Kuivalainen Tuula, MNSc, Nurse leader Axelin Anna, PhD, RN, Associate professor The purpose of this study was to evaluate the impact of Close Collaboration training program on the family-centered care in the maternity unit from the perspective of parents and staff. The study was conducted with a quasi-exper- imental before-after setting. The data was col- lected from the maternity unit in 2016 and 2019. At both measurement points, parents (n=82 and n=76) and staff (n=54 and n=36) evaluated the family-centered care using the FCCQ -scale, which contains 20 Likert scale items on family- centered care. The higher value of the scale de- scribes a more family-centered care (min 1.0 and max 4.0). The data was analyzed using statisti- cal methods. 321Mäkelä, Niela-Vilén, Lemström, Kuivalainen, Axelin Parents evaluated the family-centered care to accomplished well mean (3.54) and mean (3.60) as well as staff mean (3.32) and mean (3.35). There were no statistically significant differenc- es in parents (p=0.376) or staff (p=0.377) rat- ings before and after the training program. The family-centered care in the maternity unit was already at a good level at baseline and the assessment of its implementation by both parents and staff was similar. The staff evaluated the care more critically than the parents, showing staff identifying key principles of family-centered care. Identifying key principles for family-centered care demonstrates readiness to evolve in implement- ing family-centeredness forward. However, the training program may need to be developed to better meet the needs of maternity units. Key words: Family Nursing, Childbirth, Parents, Nursing, Midwifery, Physicians Vanhempien (p=0,376) tai henkilökunnan (p=0,377) arvioissa ei ollut tilastollisesti merkit- seviä eroja. Synnyttäneiden vuodeosaston perhelähtöinen hoito oli lähtötilanteessa hyvällä tasolla. Van- hempien ja henkilökunnan arviot sen toteutu- misesta olivat samansuuntaiset. Henkilökunnan arvio oli vanhempien arviota kriittisempi, mikä kuvastaa kykyä tunnistaa perhelähtöisiä toimin- tatapoja sekä toimia niiden mukaisesti. Koulu- tusinterventiota voi kuitenkin olla tarpeen ke- hittää vastaamaan paremmin synnyttäneiden vuodeosastojen tarpeisiin. Avainsanat: Perhehoitotyö, Synnytys, Vanhem- mat, Hoitohenkilökunta Mitä tutkimusaiheesta jo tiedetään? • Perhelähtöisellä hoidolla tarkoitetaan perheen ammatillista tukemista ammattilaisen ja vanhemman välisen kumppanuuden avulla ja sen tavoitteena on lapsen optimaalinen terveys ja hyvinvointi. • Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulutus on tutkitusti edistänyt perhelähtöistä toimintatapaa vastasyntyneen tehohoidossa. • Perhelähtöisen hoidon toteuttamisen esteenä voi olla ymmärryksen puute siitä, miten perhelähtöistä hoitoa käytännössä toteutetaan ja sen käytännön toteuttamiseen tarvittavan tuen vähyys sekä henkilökunnan asenteet. Mitä uutta tietoa artikkeli tuo? • VVM-koulutus ei vaikuttanut vanhempien tai henkilökunnan arvioon synnyttäneiden vuodeosaston perhelähtöisen hoidon toteutumisesta. • Perhelähtöinen hoito toteutui synnyttäneiden vuodeosastolla vanhempien arvioimana paremmin kuin henkilökunnan arvioimana. • Korkeammaksi perhelähtöisyyden toteutumisen tason arvioivat lyhyemmän aikaa osastolla olleet vanhemmat ja pidempään osastolla työskennelleet ammattilaiset. Mikä merkitys tutkimuksella on hoitotyölle, hoitotyön koulutukselle ja johtamiselle? • Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulutus voi tukea perhelähtöisen hoidon toteutumista myös synnyttäneiden vuodeosastolla, mutta koulutuksen sisältö edellyttää jatkossa tarkempaa tarkastelua. • Perhelähtöisten toimintatapojen säännöllisellä mittaamisella voidaan tuottaa tietoa, joka on hyödynnettävissä synnyttäneiden vuodeosaston perhelähtöisten toimintatapojen kehittämisessä. Tutkimuksen lähtökohdat Perhelähtöisellä hoidolla tarkoitetaan lap- sen ja perheen ammatillista tukemista, jonka avulla vanhempien itsemääräämisoikeutta ja kontrollia omasta lapsestaan voidaan lisätä (Kuo ym., 2012; Mikkelsen & Frederiksen, 2011). Perhelähtöisessä hoidossa koroste- taan perhettä asiantuntijana ja työntekijä puolestaan on asiakasprosessin asiantunti- HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 320–333322 ja. Tärkeää on myös kunnioittaa ja arvostaa erilaisia perheitä. (Gill ym., 2014; Kuo ym., 2012) Perhelähtöiseen hoitoon kuuluu ter- veydenhuollon ammattilaisen ja perheen suhde, jossa molemmat osapuolet sitoutu- vat jakamaan vastuun lapsen terveyden hoi- dosta. (Harrison, 2010; Järvinen ym., 2021; Kuo ym., 2012; McCarthy & Guerin, 2022; Mikkelsen & Frederiksen, 2011) Perhelähtöinen hoito edellyttää perheen ja työntekijän tasavertaista yhteistyötä ja kump- panuutta (Gill ym., 2014; Järvinen ym., 2021). Tavoitteena on vahvistaa ja tukea perheiden voimavaroja sekä neuvottelun avulla lisätä perheen osallisuutta ja osallistumista oman lapsen hoitoon ja siihen liittyvään päätöksen- tekoon. ( Järvinen ym., 2021; Mikkelsen & Fre- deriksen, 2011). Maailman terveysjärjestö WHO:n hoitosuosituksen mukaan äitien tyy- tyväisyyttä synnytyskokemukseen ja synny- tyksen jälkeiseen hoitoon lisää mahdollisuus osallistua hoitoon liittyvään päätöksentekoon (World Health Organization, 2018). Perhelähtöisellä hoidolla on saavutettu monia hyötyjä vastasyntyneille, vanhemmil- le ja hoitotyöntekijöille vastasyntyneiden te- ho-osastoilla. Sairaalahoidon kesto lyhenee, imetys sekä läheisyys vanhemman ja vauvan välillä lisääntyvät, vanhemman ja lapsen vä- linen vuorovaikutus paranee, ja vanhemmil- la on paremmat valmiudet hoitaa lastaan ko- tiutuessa. (Ahlqvist-Björkroth ym., 2012; Ben- zies ym., 2013; Ding ym., 2019; He ym., 2021; Wallin & Eriksson, 2009) Synnytyssairaalois- sa äidit ovat olleet tyytyväisiä hoidon luotta- muksellisuuteen sekä perheen huomioimi- seen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL], 2018). Perhelähtöisen hoidon toteuttamisen esteenä voi kuitenkin olla ymmärryksen puute siitä, mitä perhelähtöinen hoito käy- tännössä tarkoittaa, sen käytännön toteutta- miseen tarvittavan tuen vähyys sekä henki- lökunnan asenteet (Gooding ym., 2011; Kuo ym., 2012; McCarthy & Guerin, 2022; Mik- kelsen & Frederiksen, 2011). Vanhemmat Vahvasti Mukaan (VVM) -kou- lutus vastasyntyneitä hoitavalle henkilökun- nalle on kehitetty edistämällä perhelähtöisiä hoitokäytäntöjä osastolla. VVM-koulutuksen tarkoituksena on tukea vanhemmuutta ja vanhemman kiintymyssuhdetta vauvaan li- säämällä yhteistyötä vanhempien ja henkilö- kunnan välillä. (Ahlqvist-Björkroth ym., 2017; Axelin ym., 2014) Koulutus perustuu oletuk- seen, että vastasyntyneelle vauvalle vanhem- pien tarjoama läheisyys ja hoiva sekä kiinty- myssuhde ovat elintärkeitä. Ne muodostavat vauvan kannalta keskeisen ja korvaamatto- man kasvu- ja kehitysympäristön. Olemalla vauvansa lähellä ja osallistumalla hänen hoi- vaamiseensa vanhemmat voivat tukea oman vauvansa kehitystä jo sairaalassaoloaikana. (Ahlqvist-Björkroth ym., 2019; Axelin ym., 2014) Koulutus on kehitetty vuosina 2009– 2012 Turun yliopistollisen keskussairaalan vastasyntyneiden tehohoidossa. Koulutuksen avulla pystyttiin parantamaan hoitohenkilö- kunnan taitoa toimia yhteistyössä vanhem- pien kanssa vauvan hoidossa sekä asenteita perhelähtöistä hoitoa kohtaan (Toivonen ym., 2023). VVM-koulutuksen hyödyistä syn- nyttäneiden vuodeosastolla ei kuitenkaan ole tutkimustietoa. Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida synnyttäneiden vuodeosaston perhelähtöi- sen hoidon toteutumista sekä vanhempien että henkilökunnan kokemana ennen ja jäl- keen Vanhemmat Vahvasti Mukaan -koulu- tusintervention. Tutkimuskysymykset: 1. Mitkä ovat vanhempien arviot synnyttä- neiden vuodeosaston perhelähtöisyydes- tä ennen ja jälkeen VVM-koulutuksen? 2. Mitkä ovat henkilökunnan arviot synnyt- täneiden vuodeosaston perhelähtöisyy- destä ennen ja jälkeen VVM-koulutuksen? 323Mäkelä, Niela-Vilén, Lemström, Kuivalainen, Axelin 3. Mitkä tekijät ovat yhteydessä vanhempi- en ja henkilökunnan kokemukseen per- helähtöisyyden toteutumisesta? Tutkimuksen hypoteesina oli, että VVM- koulutuksen jälkeen sekä vanhemmat että henkilökunta arvioivat perhelähtöisyyden to- teutuvan paremmin kuin ennen koulutusta. Aineisto ja menetelmät Tutkimusasetelma VVM-koulutuksen vaikuttavuutta arvioin- tiin kvasikokeellisella ennen–jälkeen -asetel- malla (Grove ym., 2013). Tutkimus toteutet- tiin Satakunnan sairaanhoitopiirin Satasairaa- lan synnyttäneiden vuodeosastolla (Synny- tys- ja naistentautien osasto), jossa syntyy vuosittain noin 1600 lasta (Terveyden ja hy- vinvoinnin laitos (THL), 2022). Satasairaalan synnyttäneiden vuodeosastolla käynnistyi vuonna 2016 Satakunnan sairaanhoitopiirin rahoittama projekti, jossa henkilökunta sai VVM-koulutuksen. Koulutuksen toteutuksen suunnittelusta vastasi sitä varten perustettu projektiryhmä. Ensimmäinen aineistonkeruu toteutettiin syys–lokakuussa 2016 ja toinen aineistonkeruu loka–marraskuussa 2019. Synnyttäneiden vuodeosaston henkilökunta osallistui VVM-koulutukseen lokakuun 2016 ja toukokuun 2018 välisenä aikana. Kohderyhmät Molemmilla mittauskerroilla kohderyhmi- nä olivat sekä sairaalassa lapsensa synnyt- täneet vanhemmat, että vastasyntyneitä ja vanhempia hoitava henkilökunta. Rekrytoi- tavien vanhempien (N=100) määrässä nou- datettiin tapaa, jonka mukaan jokaista mit- tarin väittämää (n=20) kohti tulee rekrytoi- da viisi vastaajaa (Bryman & Cramer, 2005; Rattray & Jones, 2007). Otoskokoon päädyt- tiin myös, jotta aineistonkeruu saatiin toteu- tettua kohtuullisessa ajassa ennen koulutus- ten aloittamista. Tutkimukseen pyydettiin mukaan synnyt- täneiden vuodeosastolta sekä ensi- että uu- delleensynnyttäjiä ja perhehuoneissa ja taval- lisissa potilashuoneissa olleita vanhempia, joil- la oli riittävä suomen kielen taito kyselylo- makkeen täyttämistä varten. Kielirajauksen vuoksi tutkimuksesta jäi pois vain muutamia perheitä. Henkilökunnan osalta tutkimukses- sa käytettiin kokonaisotantaa eli mukaan pyy- dettiin kaikkia synnyttäneiden vuodeosastol- la työskenteleviä kätilöitä, sairaanhoitajia ja lääkäreitä (N=75), jotka osallistuvat vastasyn- tyneiden tai vanhempien hoitoon sairaalassa. Mittarit Tutkimusaineisto kerättiin Family Cente- red Care Questionnaire (FCCQ) -mittarilla, josta on olemassa omat versiot vanhemmil- le ja henkilökunnalle (Gill ym., 2014; Shields & Tanner, 2004). Mittarissa on 20 väittämää perhelähtöisen hoidon toteutumisesta. Väit- tämien toteutumista arvioidaan 4-portaisel- la asteikolla: ei koskaan, joskus, useimmi- ten, aina. Perhelähtöisen hoidon kokonais- arvion lisäksi mittarin väittämät voidaan ja- otella kolmeen eri osa-alueeseen. Kunnioi- tus-osa-alueessa (väittämät 1–6) kysytään vastaajan kokemusta perheen huomioimi- sesta sairaalassa, yhteistyö-osa-alueessa (väittämät 7–15) vanhempien roolin tunnis- tamiseen liittyviä asioita ja tuki-osa-aluees- sa (väittämät 16–20) henkilökunnan van- hemmille tarjoamaa tukea. Vanhemmille ja henkilökunnalle suunnattujen mittareiden kysymykset on muotoiltu niin, että ne mit- taavat samaa asiaa eri näkökulmasta. (Gill ym., 2014; Shields & Tanner, 2004) Mittarin käyttöön ja suomen kielelle kääntämiseen saatiin lupa sen kehittäjältä. Mittari käännet- tiin suomen kielelle kahden tutkijan, kliini- sessä työssä toimivan kätilön, projektiryh- män edustajan ja kielenkääntäjän yhteistyö- nä. Kieliasun korjausten jälkeen suomenkie- liselle versiolle tehtiin takaisinkäännös, joka hyväksytettiin mittarin kehittäjällä. HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 320–333324 Taustamuuttujina vanhemmilta kysyttiin ikä, sukupuoli, ylin koulutus, synnyttänei- syys, hoitoajan pituus ja olivatko he osas- tolla perhehuoneessa. Henkilökunnalta ky- syttiin ikä, ammatti, työkokemus ja aikai- sempi koulutus perhelähtöisistä toimintata- voista. Seurantakyselyssä henkilökuntaa pyydettiin arvioimaan myös työyhteisön asenteessa tapahtunutta muutosta sekä oman tietoperustan ja toimintatapojen muu- tosta asteikolla 1–10 (1=ei ollenkaan, 10=erit- täin hyvin/paljon). Aineiston keruu Vanhempia pyydettiin osallistumaan tut- kimukseen kotiinlähtöpäivänä. Osaston henkilökunta jakoi vanhemmille paperisen tutkimustiedotteen, suostumuslomakkeen ja kyselylomakkeen. Vanhemmille kerrottiin tutkimuksesta myös suullisesti. Halutessaan osallistua vanhempi allekirjoitti tietoon pe- rustuvan suostumuksen. Vanhempia pyydet- tiin täyttämään kysely sairaalassa ja palaut- tamaan se suljetussa kirjekuoressa osastol- la olevaan palautuslaatikkoon ennen kotiu- tumista. Henkilökunnalle tiedotettiin tutki- muksesta sähköpostitse ja osastotunnilla ensin syyskuussa 2016 ja toisesta aineiston- keruusta lokakuussa 2019. Kaikille henkilö- kunnan jäsenille jaettiin tutkimustiedote sekä paperinen tutkimuslomake. Lomakkei- den jakamisesta huolehti tutkija itse (HM). Henkilökunta sai osallistua tutkimukseen työaikana ja heitä pyydettiin palauttamaan tutkimuslomakkeet suljetussa kirjekuoressa osaston taukohuoneessa olevaan palautus- laatikkoon. Tutkimuslomakkeen täyttö kat- sottiin suostumukseksi tutkimukseen. Intervention kuvaus Hoitohenkilökunnan koulutus sisälsi sekä teoriaa (4 tuntia) että käytännön harjoitte- lua (24 tuntia). Lääkäreille järjestettiin teo- riakoulutusta (4 tuntia). Alkuperäisestä kou- lutuksesta (Ahlqvist-Björkroth ym., 2017) poiketen, synnyttäneiden vuodeosaston koulutus koostui kolmesta vaiheesta: vau- van käyttäytymisen havainnointi, vauvan ha- vainnointi yhdessä vanhempien kanssa sekä perhelähtöinen kotiutussuunnittelu. Koulu- tuksessa opiskellut toimintatavat sovellettiin alkuperäisestä toimintamallista synnyttänei- den vuodeosaston hoitotyön tarpeisiin ja yk- sikössä otettiin käyttöön hoitokäytäntöjä yh- tenäistäneet työskentelytavat vauvan ha- vainnointiin ja perheen kotiutukseen liitty- en. Havainnoimalla oman vauvan käyttäy- tymistä yhdessä hoitajan kanssa vanhemmat opetetaan tulkitsemaan vauvan viestejä. Ko- tiin lähtöön liittyvistä asioista keskustelu aloitetaan jo tulopäivänä. Kotiin lähtöön liit- tyvistä asioista keskustelu aloitetaan jo tu- lopäivänä. Ennen varsinaisten koulutusvai- heiden alkua, koulutukseen osallistuneet perehtyivät itsenäisesti VVM-hoito- ja kou- lutusmallin koulutuskäsikirjaan (Ahlqvist- Björkroth ym., 2012), jonka tavoitteena oli lisätä ja vahvistaa teoreettista ymmärrystä oppimisen pohjaksi. Koulutus toteutettiin mentorimallilla, jossa osastolle koulutettiin ensin kaksi hoi- tajaa päämentoreiksi. Päämentorit koulutti- vat ensin puolet hoitajista ja tämän jälkeen jo koulutetut hoitajat toimivat mentoreina lopuille hoitajille. Käytännön harjoittelu to- teutettiin parityöskentelynä mentorin kans- sa ja parityöskentelypäivinä mentori ja men- toroitava vastasivat vahvuudeltaan yhtä hoi- tajaa. Koulutuksessa korostettiin perheläh- töisyyden tärkeyttä sekä VVM-hoito- ja kou- lutusmallin ideologiaa, jossa vanhempi on uuden perheenjäsenen paras asiantuntija ja hoitohenkilökunnan rooli on kulkea van- hempien rinnalla. Oppimista tuettiin työn- ohjauksen avulla. Koulutettu työnohjaaja tunsi VVM-mallin ennestään. Aineiston analyysi Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 25 tilasto-ohjelmalla. Taustamuuttujat kuvat- tiin frekvenssi- ja prosenttijakaumilla. FC- 325Mäkelä, Niela-Vilén, Lemström, Kuivalainen, Axelin CQ-mittarin vastausten asteikko muutettiin numeeriseksi: 1=ei koskaan, 2=joskus, 3=useimmiten, 4=aina, Tulos vaihtelee vä- lillä 1,0–4,0 ja korkeampi arvo kuvaa myön- teisempää kokemusta. Osa mittarien väittä- mistä on käänteisiä, ja niiden vastaukset koodattiin käänteisesti ennen analysointia. Mittarista kaikista väittämistä laskettiin per- helähtöisen hoidon keskiarvo ja summa- muuttujat muodostettiin mittarin osa-aluei- den mukaisesti. Muuttujien jakaumien tar- kastelu osoitti jakaumat vinoiksi. Mann- Whitney U-testillä tarkasteltiin kaksiluok- kaisten taustamuuttujien ja Kruskal-Wallis H-testillä kolmiluokkaisten taustamuuttuji- en yhteyttä summamuuttujiin. Perhelähtöi- syyden arvioiden muutosta sekä henkilö- kunnan ja vanhempien arvioiden eroja tar- kasteltiin Mann-Whitney U-testillä. Henki- lökunnan arvio perhelähtöisyyden muutok- sesta kuvattiin keskiarvoilla ja keskihajon- nalla. Tilastollisesti merkitsevän p-arvon ra- jaksi asetettiin <0,05 (Polit & Beck, 2018). Tutkimuseettiset näkökohdat Tutkimus toteutettiin noudattaen lakia (488/99) ja asetusta (986/99) lääketieteelli- sestä tutkimuksesta sekä lakia potilaan ase- masta ja oikeuksista (785/92). Koko tutki- muksen ajan noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä Tutkimuseettisen neuvottelukun- nan suositusten mukaan (Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK), 2012). Tutkimuk- sen toteuttamiselle saatiin lupa organisaati- on käytännön mukaisesti (185/0152/2016) sekä eettisen toimikunnan puoltava lausun- to (58/2019). Tutkimukseen osallistuvilta vanhemmilta pyydettiin kirjallinen tietoon perustuva suostumus tutkimukseen osallistumisesta. Henkilökunnan kohdalla kyselylomakkee- seen vastaaminen katsottiin suostumuksek- si tutkimukseen. Rekrytointivaiheessa tut- kittaville annettiin tietoa tutkimuksesta sekä suullisesti että kirjallisesti ja kerrottiin, että osallistuminen on vapaaehtoista ja tutkitta- villa on oikeus keskeyttää tutkimukseen osallistuminen syytä ilmoittamatta missä vai- heessa tahansa. Kerätyt tiedot käsiteltiin luottamuksellisesti ja raportointi toteutettiin siten, että yksittäiset vastaajat eivät ole tun- nistettavissa (Polit & Beck, 2018). Tutkimus- aineisto hävitetään viisi vuotta tulosten jul- kaisun jälkeen. Tutkimustulokset Vanhempien taustatiedot Tutkimukseen osallistui ensimmäisellä mittauskerralla 82 vanhempaa (vastauspro- sentti 82%) ja toisella 78 vanhempaa (78%). Perheiden osastolla oloaika oli ennen inter- ventiota keskimäärin 3,9 päivää (vaihteluvä- li 1–11 päivää) ja intervention jälkeen keski- määrin 3,3 päivää (vaihteluväli 2–7 päivää). Ryhmät eivät eronneet toisistaan tilastollises- ti, paitsi intervention jälkeen perhehuoneis- sa olleiden vanhempien osuus oli suurempi kuin ennen interventiota (55 %, n=42 v. 37 %, n=30, p = 0,014). (Taulukko 1) Henkilökunnan taustatiedot Henkilökunnasta tutkimukseen osallistui ensimmäisellä mittauskerralla 54 vastaajaa (vastausprosentti 72%) ja toisella 36 vastaa- jaa (48%). Molemmilla kerroilla suurin osa vastaajista oli kätilöitä, sairaanhoitajia tai las- tenhoitajia. Ennen interventiota noin puo- lella henkilökunnasta oli aikaisempaa kou- lutusta perhelähtöisyyteen liittyvistä toimin- tatavoista (54 %, n=29), kun taas interven- tion jälkeen yhtä vastaajaa lukuun ottamat- ta kaikilla. (Taulukko 1) Perhelähtöisen hoidon toteutuminen ja sen muutos Vanhempien arvio synnyttäneiden vuo- deosaston perhelähtöisen hoidon toteutu- misesta oli hyvä molemmilla mittauskerroil- la. Ennen VVM-koulutusta, vanhempien kes- HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 320–333326 kimääräinen arvio perhelähtöisen hoidon toteutumisesta oli 3,54 (kh 0,32). Interven- tion jälkeen vanhempien keskimääräinen arvio perhelähtöisyyden toteutumisesta oli hieman korkeampi 3,60 (kh 0,28), mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Vanhempien arvion mukaan perhelähtöi- syys toteutui molemmilla mittauskerroilla parhaiten kunnioitus-osa-alueella. Tuki-osa- alueella oli molemmilla mittauskerroilla al- haisin arvio. (Taulukko 2) Henkilökunnan arvio perhelähtöisen hoi- don toteutumisesta ennen interventiota oli keskimäärin 3,32 (kh 0,22). Intervention jäl- keen vuonna 2019 keskimääräinen arvio oli hieman korkeampi 3,35 (kh 0,23), mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Henkilökunnan arvion mukaan perhelähtöinen hoito toteu- tui parhaiten kunnioitus-osa-alueella ja al- haisin arvio molemmilla mittauskerroilla oli tuki-osa-alueella. Jälkimmäisellä mittausker- ralla henkilökunnan arvio perhelähtöisyy- den toteutumisesta oli hieman korkeampi kaikilla osa-alueilla, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. (Taulukko 3) Hen- kilökunnan arvio perhelähtöisen hoidon to- teutumisesta oli molemmilla mittauskerroil- la ja kaikilla osa-alueilla tilastollisesti mer- kitsevästi alhaisempi kuin vanhempien (Taulukko 4). Henkilökunta arvioi asenteen työyhtei- sössä muuttuneen perhelähtöisempään suuntaan (ka 8,58, kh 1,44) ja ammattilais- ten mukaan perhelähtöiseen hoitoon liitty- vä oma tietoperusta (ka 7,81, kh 1,72) ja omat toimintatavat (ka 7,94, kh 1,97) olivat muuttuneet perhelähtöisemmiksi. Taulukko 1. Vanhempien (2016 n=82 ja 2019 n=76) ja henkilökunnan (2016 n=54 ja 2019 n=36) taustatiedot 2016 n (%) 2019 n (%) p Vanhemmat Äidit Isät 64 (78 %) 18 (22 %) 56 (74 %) 20 (26 %) 0.324 Koulutus Peruskoulu Toinen aste Korkea-aste 3 (4 %) 34 (41 %) 45 (55 %) 4 (5 %) 35 (46 %) 37 (49 %) 0.410 Synnyttäneisyys Ensisynnyttäjä Uudelleensynnyttäjä 43 (52 %) 39 (48 %) 32 (42 %) 44 (58 %) 0.195 Hoitoajan pituus osastolla* ≤ 3 päivää > 3 päivää 57 (70 %) 25 (30 %) 49 (64 %) 23 (30 %) 0.491 Perhehuoneen käyttö Kyllä Ei 30 (37 %) 52 (63 %) 42 (55 %) 34 (45 %) 0.014 Henkilökunta Hoitajat (klö, sh, lh)** Lääkärit 43 (80 %) 11 (20 %) 27 (75 %) 9 (25 %) 0.413 Työkokemus Alle 10 v Yli 10 v 19 (35 %) 35 (65 %) 12 (33 %) 24 (67 %) 0.469 Koulutus perhelähtöisistä toimintatavoista Kyllä Ei 29 (54 %) 25 (46 %) 35 (97 %) 1 (3 %) <0.0001 * Puuttuvia havaintoja vuonna 2019 n=4. ** 2016: kätilö n=31, sairaanhoitaja n=8, lastenhoitaja n=4 ja 2019: kätilö n=21, sairaanhoitaja n=4, lastenhoi- taja n=2. 327Mäkelä, Niela-Vilén, Lemström, Kuivalainen, Axelin Taulukko 2.Vanhempien arvio perhelähtöisyydestä kokonaisuutena sekä eri osa-alueilla Summamuuttujat Perhelähtöisyys väittämät Cronbach α 2016 2019 p Ka b Kh b Ka b Kh b Kunnioitus (6 väittämää) 1. Tullessani osastolle tunnen olevani tervetullut 2. Muut perheeni jäsenet saavat tulla kanssani osastolle 3. Saan olla vauvani luona toimenpiteiden aikana 4. Voin kyseenalaistaa vauvani hoitoon liittyviä asioita 5. Tullessani osastolle tunnen olevani vierailija (enkä vanhempi) a 6. Vauvani/perheemme yksityisyyttä ja hoidon luottamuksellisuutta kunnioitetaan 0,45 3,74 3,74 3,48 3,82 3,31 3,71 3,74 0,28 0,64 0,92 0,62 0,91 0,82 0,69 3,77 3,78 3,57 3,89 3,45 3,69 3,79 0,30 0,58 0,85 0,48 0,80 0,79 0,53 0,309 Yhteistyö (9 väittämää) 7. Tunnen olevani valmis kotiin menoon ja siirtymään neuvolaseurantaan 8. Minulle annetaan totuudenmukaista tietoa vauvani hoidosta 9. Tiedän, kenelle voin soittaa, kun olen kotiutunut ja jos tarvitsen apua/tukea 10. Henkilökunta ottaa minut mukaan vauvani hoitoa koskevaan päätöksentekoon 11. Minulle opetetaan tarvittavat asiat vauvani hoidosta 12. Tiedän vauvani hoidosta vastaavan lääkärin nimen 13. Ymmärrän minulle annetun kirjallisen materiaalin sisällön 14. Perheeni otetaan mukaan vauvamme hoitoon 15. Olen ymmälläni tiedosta, jota olen vauvastani saanut a 0,66 3,55 3,75 3,86 3,57 3,61 3,61 2,23 3,55 3,58 3,30 0,37 0,64 0,64 0,85 0,77 0,74 1,15 0,81 0,83 0,97 3,60 3,77 3,81 3,69 3,69 3,78 2,39 3,63 3,73 3,50 0,28 0,54 0,57 0,61 0,62 0,54 1,04 0,64 0,71 0,83 0,435 Tuki (5 väittämää) 16. Henkilökunta tuntee vauvani yksilölliset tarpeet 17. Henkilökunta kuuntelee aidosti minun huoliani 18. Minulla on mahdollisuus nähdä samaa henkilökuntaa 19. Henkilökunta tietää, ketkä ovat tukiverkostoani 20. Henkilökunta ymmärtää, mitä perheeni ja minä käymme läpi 0,77 3,33 3,25 3,70 3,24 2,71 3,40 0,51 0,63 0,44 0,70 0,91 0,68 3,40 3,34 3,74 3,22 2,93 3,56 0,48 0,71 0,61 0,75 0,95 0,68 0,396 Kaikki yhteensä 0,81 3,54 0,32 3,60 0,28 0,376 a Käänteisesti koodattu vastaus; b Asteikko:1=ei koskaan, 2=joskus, 3=useimmiten, 4=aina. Taustamuuttujien yhteys perhelähtöisyyteen Äitien ja isien arviot perhelähtöisyydestä eivät eronneet toisistaan. Vanhempien taus- tatekijöillä ei myöskään ollut yhteyttä koke- mukseen perhelähtöisen hoidon toteutumi- sesta osastolla, paitsi intervention jälkeen kerätyssä aineistossa osastolla alle kolme päivää olleet vanhemmat arvioivat perhe- lähtöisyyden korkeammaksi (p = 0,009) kuin pidempään osastolla olleet. Henkilökunnas- ta lääkäreiden arvio perhelähtöisyydestä oli ennen interventiota korkeampi kuin hoita- jien (p = 0,043). Yli 10 vuotta työssä olleet ammattilaiset arvioivat perhelähtöisyyden intervention jälkeen tilastollisesti merkitse- västi (p=0,016) korkeammaksi kuin alle 10 vuotta työskennelleet. Ennen interventiota aikaisemmin koulutusta perhelähtöisistä toi- mintatavoista saaneet ammattilaiset arvioi- vat perhelähtöisen hoidon tilastollisesti mer- kitsevästi (p < 0,001) paremmaksi kuin ne, joilla ei ollut aikaisempaa koulutusta. Inter- vention jälkeen vain yksi vastaajista ei ollut saanut koulutusta. (Taulukko 5) Pohdinta Tulosten tarkastelua VVM-koulutus ei vaikuttanut vanhempi- en tai henkilökunnan arvioon synnyttänei- HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 320–333328 Taulukko 3.Henkilökunnan arvio perhelähtöisyydestä kokonaisuutena sekä eri osa-alueilla Summamuuttujat Perhelähtöisyys väittämät Cronbach α 2016 2019 p Ka b Kh b Ka b Kh b Kunnioitus (6 väittämää) 1. Kun vanhemmat tulevat osastolle, heidän olonsa tehdään tervetulleeksi 2. Muut perheenjäsenet ovat tervetulleita käymään vauvan ja äidin luona osastolla 3. Vanhemmat saavat olla vauvansa kanssa hoitotoimenpiteiden aikana 4. Vanhemmat voivat kyseenalaistaa vauvansa hoitoon liittyviä asioita 5. Kun vanhemmat ovat osastolla, heitä kohdellaan vanhempina (ei vierailijoina) 6. Vauvan/vanhempien yksityisyyttä ja hoidon luottamuksellisuutta kunnioitetaan 0,60 3,49 3,51 3,69 3,26 3,25 3,80 3,46 0,32 0,54 0,51 0,52 0,70 0,41 0,54 3,56 3,61 3,69 3,56 3,03 3,83 3,53 0,31 0,49 0,47 0,50 0,82 0,38 0,61 0,430 Yhteistyö (9 väittämää) 7. Vanhempia ohjataan kotiin menoon liittyvissä asioissa 8. Vanhemmille annetaan totuudenmukaista tietoa vauvan hoidosta 9. Vanhemmille kerrotaan, kenelle voivat soittaa, jos he tarvitsevat apua /tukea 10. Vanhemmat otetaan mukaan vauvan hoitoa koskevaan päätöksentekoon 11. Vanhemmille opetetaan tarvittavat tiedot heidän vauvansa hoidosta 12. Vanhemmille kerrotaan heidän vauvansa hoidosta vastaavan lääkärin nimi 13. Vanhemmat ymmärtävät heille annetun kirjallisen materiaalin sisällön 14. Perheenjäsenet otetaan mukaan vauvan hoitoon 15. Vanhemmat ovat ymmällään tiedosta, jota vauvastaan saavat a 0,53 3,39 3,89 3,78 3,81 3,21 3,62 2,60 3,08 3,59 2,92 0,23 0,32 0,43 0,44 0,57 0,49 0,77 0,27 0,50 0,33 3,37 3,86 3,83 3,67 3,19 3,72 2,50 3,03 3,78 2,82 0,20 0,35 0,38 0,53 0,46 0,45 0,71 0,30 0,42 0,46 0,234 Tuki (5 väittämää) 16. Henkilökunta tuntee vauvan yksilölliset tarpeet 17. Henkilökunta kuuntelee vanhempien huolenaiheita 18. Vanhemmilla on mahdollisuus nähdä samaa henkilökuntaa 19. Henkilökunta tietää, ketkä ovat perheen tukiverkostoa 20. Henkilökunta ymmärtää, mitä vanhemmat/heidän perheensä käyvät läpi 0,63 2,97 3,07 3,50 2,76 2,58 2,94 0,30 0,47 0,50 0,43 0,57 0,45 3,04 3,14 3,51 2,91 2,54 3,06 0,31 0,42 0,51 0,29 0,51 0,47 0,949 Kaikki yhteensä 0,77 3,32 0,22 3,35 0,23 0,377 a Käänteisesti koodattu vastaus; bAsteikko:1=ei koskaan, 2=joskus, 3=useimmiten, 4=aina. den vuodeosaston perhelähtöisen hoidon toteutumisesta. Yksikön perhelähtöisyyden taso oli hyvällä tasolla jo ennen interventi- ota. Ainoastaan vanhemmat, jotka viettivät osastolla lyhyemmän aikaa, ja henkilökun- nan osalta yli 10 vuotta työskennelleet ar- vioivat perhelähtöisyyden toteutuvan pa- remmin intervention jälkeen. Vanhempien arvio perhelähtöisen hoidon toteutumisesta oli molemmilla mittauskerroil- la hyvällä tasolla. Arvio oli korkeampi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa (Axelin ym., 2022; Gill ym., 2014) samalla mittarilla mitat- tuna on saatu. Tässä tutkimuksessa eri van- hemmat arvioivat perhelähtöisen hoidon to- teutumista sairaalassa ennen interventiota ja sen jälkeen, jolloin vanhemmilla ei ollut to- dellisuudessa mahdollisuutta verrata hoito- käytännöissä tai ammattilaisten toimintata- voissa tapahtunutta muutosta. Tämä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa. Parhaiten perhelähtöisyyteen liittyvät asiat toteutuivat molemmilla mittauskerroil- la kunnioituksen osa-alueella, jossa selvitet- tiin perheiden yksilöllistä huomioimista sekä heidän oikeuksiensa toteutumista sai- raalassa. Vastaavasti tuen tarjoamisen osa- alueella perhelähtöisyys sai molemmilla mit- tauskerroilla sekä vanhemmilta että henki- lökunnalta alhaisimman arvion. Vastaavia tuloksia FCCQ-perhelähtöisyysmittarilla on saatu aikaisemminkin (Gill ym., 2014; Shields & Tanner, 2004). Hoitoaika osastol- la synnytyksen jälkeen on yleensä lyhyt, 329Mäkelä, Niela-Vilén, Lemström, Kuivalainen, Axelin mikä voi selittää alhaisempaa arviota am- matillisen tuen saamisessa ja tarjoamisessa. Jotta vanhempien tuen tarpeeseen vasta- taan, perheen ohjaus osastolla ollessa tulee kohdentua yksilöllisiin tarpeisiin ja kotiutu- essa tulee hoidon jatkuvuuteen kiinnittää huomiota tekemällä kiinteää yhteistyötä neuvolan ammattilaisten kanssa ja huoleh- timalla mahdollisesta imetyksen tuen tar- peesta imetyspoliklinikalla. VVM-koulutuksessa synnyttäneiden vuo- deosaston henkilökunta sai teoriatietoa per- helähtöisistä toimintatavoista ja käytännössä harjoiteltiin vauvan käyttäytymisen havain- nointia sekä perheen kotiutusta uusien hoi- tokäytäntöjen mukaisesti. Koulutus perustuu oletukseen, että tehostettua hoitoa tai seu- rantaa tarvitsevalle vauvalle vanhempien tar- joama läheisyys sekä kiintymyssuhde ovat korvaamattomia ja osallistumalla vauvansa hoitoon vanhemmilla on paremmat valmiu- det hoitaa lastaan kotona (Ahlqvist-Björkroth ym., 2019; Axelin ym., 2014). Toimintakult- tuuri terveitä vastasyntyneitä hoitavalla syn- nyttäneiden vuodeosastolla on erilainen ver- rattuna vastasyntyneiden teho-osastoon, jossa hoitoajat ovat pidempiä ja perhehuo- neet ovat yleistymässä (Kainiemi ym., 2021). VVM-koulutusta on muokattu vastaamaan synnyttäneiden vuodeosaston tarpeisiin, sillä Taulukko 4.Vanhempien ja henkilökunnan perhelähtöisyyden arvion vertailu kokonaisuutena sekä eri osa-alueilla 2016 2019 Summamuuttuja VanhemmatKa (kh) Henkilökunta Ka (kh) p Vanhemmat Ka (kh) Henkilökunta Ka (kh) p Kunnioitus 3,74 (0,28) 3,49 (0,32) <0,001 3,77 (0,30) 3,56 (0,31) <0,001 Yhteistyö 3,55 (0,37) 3,39 (0,23) <0,001 3,60 (0,28) 3,37 (0,20) <0,001 Tuki 3,33 (0,51) 2,97 (0,30) <0,001 3,40 (0,48) 3,04 (0,31) <0,001 Kaikki yhteensä 3,54 (0,30) 3,32 (0,22) <0,001 3,60 (0,28) 3,35 (0,23) <0,001 Taulukko 5. Perhelähtöisyyden arvioon yhteydessä olevat taustatekijät Taustamuuttuja 2016 2019 Ka (kh) p Ka (kh) p Koulutus Peruskoulu Toinen aste Korkea-aste 3,80 (0,15) 3,50 (0,31) 3,55 (0,29) 0,221 3,49 (0,58) 3,62 (0,25) 3,60 (0,27) 0,971 Aiempien lasten lukumäärä 0 1 tai enemmän 3,48 (0,31) 3,61 (0,28) 0,065 3,54 (0,33) 3,62 (0,23) 0,154 Hoitoajan pituus osastolla ≤ 3 päivää > 3 päivää 3,61 (0,31) 3,49 (0,27) 0,596 3,68 (0,23) 3,50 (0,29) 0,009 Perhehuoneen käyttö Kyllä Ei 3,49 (0,26) 3,57 (0,32) 0,174 3,58 (0,30) 3,63 (0,28) 0,345 Henkilökunta Hoitajat (klö, sh, lh) Lääkärit 3,29 (0,21) 3,44 (0,24) 0,043 3,36 (0,23) 3,32 (0,24) 0,720 Työkokemus Alle 10 v Yli 10 v 3,30 (0,19) 3,31 (0,24) 0,505 3,25 (0,22) 3,40 (0,22) 0,016 Koulutus perhelähtöisyydestä Kyllä Ei 3,41 (0,20) 3,22 (0,20) <0.001 3,36 (0,21) - 0.056 HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 320–333330 koulutuksen kaikkia vaiheita ei voinut suo- raan soveltaa terveiden vastasyntyneiden hoi- dossa, koska perhe viettää osastolla vain ly- hyen ajan. Tässä tutkimuksessa VVM-koulu- tusinterventio toteutettiin kolmivaiheisena al- kuperäisen neljän sijaan. Koulutuksen sisäl- löistä voisi olla hyötyä myös äitiys- ja lasten- neuvolan ammattilaisille, jolloin vanhempia voitaisiin ohjata vauvan havainnointiin ja vau- van kanssa toimimiseen jo raskausaikana ja lastenneuvolassa. Intervention jälkeen vanhemmat kokivat saavansa hyvää ohjausta vauvan hoitoon liit- tyvistä asioista ja kotiin lähtiessä he olivat mielestään valmiita siirtymään neuvolaseu- rantaan. Vanhempien kokemus siitä, että heillä on mahdollisuus olla läsnä ja hoitaa omaa vauvaansa, osallistua hoitoon liitty- vään päätöksentekoon sekä saada henkilö- kunnalta tarvitsemaansa tukea, on tärkeä viesti perhelähtöisen hoidon osa-alueiden toteutumisesta ( Järvinen ym., 2021; McCart- hy & Guerin, 2022; Mikkelsen & Frederik- sen, 2011). Synnytyssairaalakyselyn perus- teella hoitoon liittyvään päätöksentekoon osallistuminen on vaikuttanut äitien tyyty- väisyyteen saamastaan hoidosta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2018). Koulutusintervention jälkeen lyhyemmän aikaa osastolla olleet vanhemmat arvioivat perhelähtöisen hoidon toteutuvan paremmin kuin pidempään osastolla olleet. Lyhenevän hoitoajan vuoksi ammattilaisten mahdolli- suus ohjata ja tukea vanhempia vähenee ( Jones ym., 2021), joten perheen yksilöllisis- tä tarpeista lähtevän perhelähtöisen hoidon tarve on siis keskeinen, jotta vanhemmilla on riittävät valmiudet hoitaa vauvaansa kotona. Henkilökunta arvioi perhelähtöisen hoi- don toteutumista kriittisemmin kuin van- hemmat eikä asetelma muuttunut koulutuk- sen jälkeen (Gill ym., 2014). Vanhempien ja henkilökunnan arviot olivat kuitenkin sa- mansuuntaiset. Henkilökunnan kriittinen suhtautuminen perhelähtöisen hoidon to- teutumiseen kuvastaa kykyä tunnistaa toi- mintatapoja sekä toimia niiden mukaisesti. Tunnistamisen myötä henkilökunnalla on paremmin valmiuksia kehittyä ja toteuttaa perhelähtöistä hoitoa käytännössä. Toimin- tatapojen muuttaminen ja ylläpitäminen vaa- tii kuitenkin pitkäjänteistä työskentelyä ja toimintatapojen arviointia (Hotus, 2010). Ammattilainen myös katsoo tilannetta laa- jemmin ja huomioi perheen tilannetta koko hoitoprosessin näkökulmasta ja yksittäinen perhe ainoastaan omasta näkökulmastaan, mikä osaltaan voi selittää eroa vanhempien ja ammattilaisten arvioissa. Ennen VVM-koulutusta henkilökunnasta ne, joilla oli aikaisempaa koulutusta perhe- lähtöisistä toimintatavoista, arvioivat yksikön perhelähtöisen tason korkeammaksi kuin ne, joilla aikaisempaa koulutusta ei ollut. Tällöin perhelähtöisen hoidon toteuttamisen estee- nä on voinut olla ymmärryksen puute per- helähtöisen hoidon käytännön toimintata- voista (Kuo ym., 2012; McCarthy & Guerin, 2022). VVM-koulutuksen jälkeen tieto per- helähtöisistä toimintatavoista lisääntyi ja se on saattanut lisätä aiemminkin koulutusta saaneen henkilökunnan kriittistä suhtautu- mista perhelähtöisyyden toteutumiseen omassa työssä. Koulutuksen jälkeen pidem- pään työskennelleiden ammattilaisten arvio perhelähtöisen hoidon toteutumisesta oli pa- rempi kuin vähemmän aikaa työtä tehnei- den. On kuitenkin huomioitavaa, että henki- lökunnassa on saattanut olla vaihtuvuutta ai- neistonkeruuajankohtien välillä, mikä on voi- nut vaikuttaa tuloksiin. Tässä tutkimuksessa synnyttäneiden vuo- deosaston henkilökunta arvioi työyhteisön perhelähtöisen asenteen sekä omien toimin- tatapojen parantuneen koulutuksen jälkeen, mutta tutkimuksessa käytetty FCCQ-perhe- lähtöisyysmittari (Shields & Tanner, 2004) ei kuitenkaan tuonut esille muutosta. Yksi- kön perhelähtöisiä toimintatapoja ja siihen vaikuttavia tekijöitä on aiemmin selvitetty haastattelututkimuksissa (McCarthy & Guerin, 2022) ja laadullinen näkökulma olisi voinut olla sensitiivisempi muutoksen esil- le tuomiseen myös tässä tutkimuksessa. Tut- 331Mäkelä, Niela-Vilén, Lemström, Kuivalainen, Axelin kimusta VVM-koulutuksen vaikutuksista ter- veiden vastasyntyneiden vanhempien koh- dalla tarvitaan jatkossa lisää. Hyväksikin arvioidun hoidon sekä perheil- le tarjotun palvelun laatua tulee arvioida säännöllisesti ja tarvittaessa kehittää (Hotus, 2010). Perhelähtöisyyden toteutumisen arvi- ointi on yksi keino arvioida perheille tarjo- tun hoidon laatua. Hoitotyön johtamisella voidaan tukea perhelähtöisyyttä ja vaikuttaa sitä parantaviin tekijöihin mahdollistamalla resurssit näyttöön perustuvien hoitokäytän- töjen kehittämiselle (Bianchi ym., 2018; Luoma ym., 2020). Käytännön tasolla näyt- töön perustuvan perhelähtöisen hoidon käy- täntöjen kehittyminen vaatii kuitenkin koko henkilökunnan sitoutumista uusien toimina- tatapojen mukaiseen työskentelyyn. Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksen luotettavuutta lisää aikai- semmin käytetty ja testattu mittari, jonka Cronbachin alpha arvot ovat olleet hyväk- syttäviä (0,72–0,79) (Shields & Tanner, 2004). Tässä tutkimuksessa käytettiin suo- men kielelle käännettyä mittaria, jonka käännösprosessissa tehtiin myös takaisin- käännös. Suomenkielisen mittarin summa- muuttujien Cronbachin alfa-arvot jäivät al- haisiksi, mutta koko mittarin arvot olivat kui- tenkin hyväksyttäviä (0,77–0,81). Perhelähtöisen hoidon hyvään arvioon saattaa mahdollisesti vaikuttaa myös katto- vaikutus (ceiling effect). Aiemmin tämä on todettu ongelmalliseksi tyytyväisyystutki- muksissa, kun asiakkaat valitsevat positiivi- simman vastausvaihtoehdon (Masino & Lam, 2014). Tutkimuksen vastausprosentti oli vanhempien osalta hyvä (76–82 %). Van- hemmat vastasivat kyselyyn kotiinlähtöpäi- vänä, joka voi olla kiireinen ja on saattanut vaikuttaa vastaamisinnokkuuteen. Henkilö- kunnan vastausprosentti oli ensimmäisellä mittauskerralla vuonna 2016 myös hyvä (72 %), mutta jäi alhaiseksi (48 %) toisella mit- tauskerralla vuonna 2019. On mahdollista, että henkilökunnasta jättivät vastaamatta ne, joiden mielestä perhelähtöisyys ei toteudu niin hyvin. Vastaajakatoa pyrittiin ehkäise- mään muistuttamalla vanhempia tutkimuk- seen vastaamisesta ennen kotiinlähtöä. Hen- kilökunnalle kyselystä lähetettiin muistutus sähköpostiin. Yksikössä työskennellään kol- messa vuorossa, joten kaikki henkilökun- nasta eivät osallistuneet tiedotustilaisuuteen, joka on saattanut osaltaan vaikuttaa vas- tausaktiivisuuteen. Vastausaikaa kyselyyn oli molemmilla kerroilla varattu kolme viik- koa ja toisella vastauskerralla vastausaikaa pidennettiin vielä viikolla. Katoanalyysi olisi antanut lisäarvoa tutkimukselle, mutta yk- sikössä ei kerätty tietoa siitä, keille tutki- muslomakkeet oli annettu. Tutkimuksen tuloksia ei voi yleistää, sillä vastanneet vanhemmat edustavat vain osaa synnyttäneistä perheistä ja tulokset on kerät- ty yhdessä sairaalassa. Vanhempien arvio perhelähtöisyydestä olisi myös voinut olla erilainen, mikäli tutkimukseen olisi otettu mukaan kulttuuritaustaltaan erilaiset van- hemmat, jotka eivät osanneet suomea. Inter- ventio oli erilainen hoitajille ja lääkäreille ja sen vaikutusta olisi ollut hyvä tarkastella. Vas- taukset kuitenkin antavat tietoa perhelähtöi- syyttä tukevan VVM-koulutuksen vaikutuk- sista tämän sairaalan synnyttäneiden vuode- osaston perhelähtöisiin toimintatapoihin. Johtopäätökset Vanhempien ja henkilökunnan arvion mu- kaan perhelähtöinen hoito oli perhelähtöi- syysmittarilla arvioituna hyvää, vaikka ei kou- lutuksen myötä muuttunutkaan. Perhelähtöi- syyttä tukevan näyttöön perustuvan VVM- koulutuksen myötä vanhemmat kokivat per- helähtöisen hoidon osa-alueiden toteutuvan lyhentyneistä hoitoajoista huolimatta hyvin. Synnyttäneiden vuodeosaston henkilökun- nan tieto perhelähtöisistä toimintatavoista li- sääntyi ja asenne yksikössä muuttui perhe- lähtöisempään suuntaan. Uuden tiedon ja uu- HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 320–333332 sien toimintatapojen myötä henkilökunnan kriittisyys omaa työtään kohtaan saattoi li- sääntyä, mutta vanhempien arvion perusteel- la perhelähtöisyys toteutui hyvin. Asenteiden muuttuminen on kuitenkin hidasta ja VVM- koulutuksen avulla aikaansaatuja muutoksia tulee ylläpitää, jotta perhelähtöinen hoito on laadukasta jatkossakin. Tutkimuksen tulok- sia ei kuitenkaan voi yleistää, sillä vastanneet vanhemmat edustavat vain osaa synnyttäneis- tä perheistä ja tulokset on kerätty yhdessä sairaalassa. Tutkimustietoa perhelähtöisyyt- tä tukevasta VVM-koulutuksesta synnyttänei- den vuodeosastolla tarvitaan lisää. Kiitokset Kiitämme lämpimästi kaikki tutkimuk- seen osallistuneita vanhempia sekä henki- lökuntaa. Erityiskiitos myös yksikön esimie- hille tutkimuksen käytännön toteutukseen liittyvästä avusta ja tuesta. VASTUUALUEET Tutkimuksen suunnittelu: HM, TK, AA, ai- neistonkeruu: HM, aineiston analysointi: HM, käsikirjoituksen kirjoittaminen: HM, HNV, AA, KL, käsikirjoituksen kommentointi: TK. LÄHTEET Ahlqvist-Björkroth, S., Axelin, A., Korja, R., & Lehtonen, L. (2019). An educational intervention for NICU staff decreased maternal postpartum depression. Pediat- ric Research, 85(7), 982–986. https://doi.org/10.1038/ s41390-019-0306-y Ahlqvist-Björkroth, S., Boukydis, Z., Axelin, A. M., & Lehtonen, L. (2017). Close Collaboration with Par- entsTM intervention to improve parents’ psycho- logical well-being and child development: Descrip- tion of the intervention and study protocol. Behav- ioural Brain Research, 325, 303–310. https://doi. org/10.1016/j.bbr.2016.10.020 Ahlqvist-Björkroth, S., Boukydis, Z., & Lehtonen, L. (2012). Vanhemmat Vahvasti Mukaan. Koulutuskä- sikirja perhekeskeiseen toimintatapaan vastasynty- neiden tehohoidossa. Turun yliopistollinen keskus- sairaala, Libris Oy, Helsinki. Axelin, A., Ahlqvist-Björkroth, S., Kauppila, W., Bouk- ydis, Z., & Lehtonen, L. (2014). Nurses’ perspectives on the close collaboration with parents training program in the  NICU. MCN. The American Journal of Maternal Child Nursing, 39(4), 260–268. https:// doi.org/10.1097/NMC.0000000000000061 Axelin, A., Feeley, N., Campbell-Yeo, M., Silnes Tand- berg, B., Szczapa, T., Wielenga, J., Weis, J., Pavicic Bosnjak, A., Jonsdottir, R. B., George, K., Blomqvist, Y. T., Bohlin, K., Lehtonen, L., & Separation Close- ness Experiences in Neonatal Environment (SCENE) research group. (2022). Symptoms of depression in parents after discharge from NICU associated with family-centred care. Journal of Advanced Nursing, 78(6), 1676–1687. https://doi.org/10.1111/jan.15128 Benzies, K. M., Magill-Evans, J. E., Hayden, K., & Bal- lantyne, M. (2013). Key components of early inter- vention programs for preterm infants and their parents: a systematic review and meta-analysis. BMC Pregnancy and Childbirth, 13(Suppl 1), S10. https://doi.org/10.1186/1471-2393-13-S1-S10 Bianchi, M., Bagnasco, A., Bressan, V., Barisone, M., Timmins, F., Rossi, S., Pellegrini, R., Aleo, G., & Sasso, L. (2018). A review of the role of nurse lead- ership in promoting and sustaining evidence-based practice. Journal of Nursing Management, 26(8), 918–932. https://doi.org/10.1111/jonm.12638 Bryman, A., & Cramer, D. (2005). Quantitative data analysis with SPSS 12 and 13: a guide for social scientists. Routledge. Ding, X., Zhu, L., Zhang, R., Wang, L., Wang, T.-T., & Latour, J. M. (2019). Effects of family-centred care interventions on preterm infants and parents in neonatal intensive care units: A systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Australian Critical Care, 32(1), 63–75. https://doi. org/10.1016/j.aucc.2018.10.007 Gill, F. J., Pascoe, E., Monterosso, L., Young, J., Burr, C., Tanner, A., & Shields, L. (2014). Parents and staff perceptions of family-centered care in two Austra- lian children´s hospitals. European Journal for Per- son Centered Healthcare, 1(2), 317–325. Gooding, J. S., Cooper, L. G., Blaine, A. I., Franck, L. S., Howse, J. L., & Berns, S. D. (2011). Family Sup- port and Family-Centered Care in the Neonatal Intensive Care Unit: Origins, Advances, Impact. Seminars in Perinatology, 35(1), 20–28. https://doi. org/10.1053/j.semperi.2010.10.004 Grove, S. K., Burns, N., & Gray, J. R. (2013). The Prac- tice of Nursing Research. Appraisal, Synthesis and Generation of Evidence. (7. p.). Saunders Elsevier. Harrison, T. M. (2010). Family-Centered Pediatric Nurs- ing Care: State of the Science. Journal of Pediatric Nursing, 25(5), 335–343. https://doi.org/10.1016/j. pedn.2009.01.006 He, F. B., Axelin, A., Ahlqvist-Björkroth, S., Raiskila, S., Löyttyniemi, E., & Lehtonen, L. (2021). Effective- ness of the Close Collaboration with Parents inter- vention on parent-infant closeness in NICU. BMC Pediatrics, 21(1), 28. https://doi.org/10.1186/ s12887-020-02474-2 333Mäkelä, Niela-Vilén, Lemström, Kuivalainen, Axelin Hotus. (2010). Yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen malli (FinYHKÄ). Hoitotyön tutkimussäätiö. https:// www.hotus.fi/yhtenaisten-kaytantojen-kehittamisen- malli-yhka/ Jones, E., Stewart, F., Taylor, B., Davis, P. G., & Brown, S. J. (2021). Early postnatal discharge from hospital for healthy mothers and term infants. Cochrane Database of Systematic Reviews, 2021(6). https:// doi.org/10.1002/14651858.CD002958.pub2 Järvinen, R., Lankinen, A., Taajamo, T., Veistilä, M., & Virolainen, A. (2021). Perheen parhaaksi. Perhetyön arkea. (2. p.). Edita Oy. Kainiemi, E., Hongisto, P., Lehtonen, L., Pape, B., & Axelin, A. (2021). Effects of single family room archi- tecture on parent–infant closeness and family cen- tered care in neonatal environments—a single-center pre–post study. Journal of Perinatology, 41(9), 2244– 2251. https://doi.org/10.1038/s41372-021-01137-z Kuo, D. Z., Houtrow, A. J., Arango, P., Kuhlthau, K. A., Simmons, J. M., & Neff, J. M. (2012). Family- Centered Care: Current Applications and Future Directions in Pediatric Health Care. Maternal and Child Health Journal, 16(2), 297–305. https://doi. org/10.1007/s10995-011-0751-7 Luoma, T., Melender, H.-L., Rajala, M., & Kanste, O. (2020). Äitien tyytyväisyys synnytyksenaikaiseen hoitoon: kysely kolmessa keskussairaalassa. Hoito- tiede, 32(4), 238–249. Masino, C., & Lam, T. C. M. (2014). Choice of Rating Scale Labels: Implication for Minimizing Patient Satisfaction Response Ceiling Effect in Telemedicine Surveys. Telemedicine and E-Health, 20(12), 1150– 1155. https://doi.org/10.1089/tmj.2013.0350 McCarthy, E., & Guerin, S. (2022). Family-centred care in early intervention: A systematic review of the processes and outcomes of family-centred care and impacting factors. Child: Care, Health and Develop- ment, 48(1), 1–32. https://doi.org/10.1111/cch.12901 Mikkelsen, G., & Frederiksen, K. (2011). Family-cen- tred care of children in hospital - a concept analy- sis. Journal of Advanced Nursing, 67(5), 1152–1162. https://doi.org/10.1111/j.1365-2648.2010.05574.x Polit, D. F., & Beck, C. T. (2018). Essentials of nursing research: appraising evidence for nursing practice (Ninth edition). Wolters Kluwer Health. Rattray, J., & Jones, M. C. (2007). Essential elements of questionnaire design and development. Journal of Clinical Nursing, 16(2), 234–243. https://doi. org/10.1111/j.1365-2702.2006.01573.x Shields, L., & Tanner, A. (2004). Pilot study of a tool to investigate perceptions of family-centered care in dif- ferent care settings. Pediatric Nursing, 30(3), 189–197. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2018). Synny- tyssairaaloiden asiakaspalaute. Terveyden ja hyvin- voinnin laitos. https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/ palvelujen-tuottaminen/asiakkaat-ja-osallisuus/asia- kaspalaute/synnytyssairaaloiden-asiakaspalaute Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2022). Peri- nataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyn- tyneet – Ennakkotiedot 2021. Terveyden ja hyvin- voinnin laitos. https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot- aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/synnyttajat- synnytykset-ja-vastasyntyneet/perinataalitilasto-syn- nyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet Toivonen, M., Lehtonen, L., Ahlqvist-Björkroth, S., & Axelin, A. (2023). Effects of the Close Collaboration With Parents Intervention on the Quality of Family- Centered Care in NICUs. Advances in Neonatal Care, 23(3), 281–289. https://doi.org/10.1097/ANC. 0000000000000953 Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). (2012). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen- käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettinen neuvot- telukunta. https://tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ ohje_2012.pdf Wallin, L., & Eriksson, M. (2009). Newborn Individual Development Care and Assessment Program (NI- DCAP): A Systematic Review of the Literature. World- views on Evidence-Based Nursing, 6(2), 54–69. https://doi.org/10.1111/j.1741-6787.2009.00150.x World Health Organization. (2018). WHO recommen- dations: intrapartum care for a positive childbirth experience. World Health Organization. https:// apps.who.int/iris/handle/10665/260178 Heli Mäkelä, TtM, kätilö, väitöskirjatutkija, Hoitotieteen laitos, Medisiina B, 20014 Turun yliopisto, hemmak@utu.fi Hannakaisa Niela-Vilén, TtT, kätilö, yliopistonlehtori, Hoitotieteen laitos, Medisiina B, 20014 Turun yliopisto, hmniel@utu.fi Kaisa Lemström, kätilö (YAMK), kätilö, Satakunnan hyvinvointialue, Lasten- ja naistentautien sekä synnytysten vastuuyksikkö, Sairaalantie 3, 28500 Pori, kaisa.lemstrom@sata.fi Tuula Kuivalainen, TtM, sairaanhoitaja, Satakunnan hyvinvointialue, Lasten- ja naistentautien sekä synnytysten vastuuyksikkö, Sairaalantie 3, 28500 Pori, tuukui20@gmail.com Anna Axelin, TtT, sairaanhoitaja, apulaisprofessori, Hoitotieteen laitos, Medisiina B, 20014 Turun yliopisto, hmniel@utu.fi Reproduced with permission of copyright owner. Further reproduction prohibited without permission.