Mari Pajala Televisio kulttuurisen muistin mediana Miten itsenäisyyspäivä alkoi merkitä sotamuistelua? Vuonna 2010 itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmisto oli tulvillaan sota- muistelua. Tuntematon sotilas -elokuvan (1955) ohella aihepiiriä käsi­ teltiin lukuisissa dokumenteissa. Suomen asia on meidän (TV2) esitteli talvi- ja jatkosodan ruotsalaisia vapaaehtoisia, kun taas suomalaisten sotilaiden näkökulmasta sotaa tarkasteltiin dokumenteissa Hangon sota (FST5) ja Eskil Granlund - taistelulähetti (FST5). Lisäksi Sotalap­ set (Teema) kertoi Ruotsiin turvaan lähetettyjen lasten kokemuksista. Itsenäisyyspäivän ohjelmiston sävy oli muutenkin maanpuolustushen- kinen, sillä televisiossa esitettiin monivuotiseen tapaan sotilasparaati (TV2) sekä kooste sotilasmusiikin tapahtumasta Haminasta (TV2). Helsingin Sanomien kriitikon mukaan ’’päivästä puuttuisi jotain perin olennaista, jos tv;ssä ei muisteltaisi vuosia 19 39 -19 45”.^ Kuten kom­ mentti kertoo, aihepiiri tuntui tutulta ja odotetulta. Yhteys itsenäisyy­ den ja vuosien 1939-1945 sotien välillä ei kuitenkaan ole itsestään selvä - Suomihan itsenäistyi vuonna 19 17 . Yletön sotamuistelu ei myöskään aina ole hallinnut itsenäisyyspäivän viettoa televisiossa, vaan useiden vuosikymmenien ajan itsenäisyyspäivänä keskityttiin toisenlaiseen oh­ jelmistoon. Itsenäisyyspäivän ja toisen maailmansodan välille muodostunutta yhteyttä voi tarkastella esimerkkinä kulttuurisen muistin rakentumisen prosessista. Televisiolla on Suomessa ollut keskeinen rooli itsenäisyys­ päivän vietossa, sillä presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotosta on muodostunut televisiotapaus, joka kerää valtavia yleisöjä vuodesta toi­ seen. Itsenäisyyspäivän viettoon on televisiossa kuulunut myös maan historiaa muisteleva ohjelmisto. Tässä artikkelissa kysyn, miten itse­ näisyyspäivän televisio-ohjelmisto on luonut kulttuurista muistia. Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten kytkös itsenäisyyden ja toisen maail­ 127 mansodan välille on rakentunut. Itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmisto toimii tässä artikkelissa esimerkkinä yhdestä näkökulmasta, josta kult­ tuurisen muistin rakentumista mediassa on mahdollista tutkia. Tutkimusaineistona artikkelissa ovat suomalaisten televisiokana­ vien itsenäisyyspäivän ohjelmatiedot 1960-luvulta vuoteen 2010 sekä itsenäisyyspäivänä 2010 televisiossa esitetyt historiadokumentit. Vuo­ teen 2007 asti ohjelmatietojen lähteenä on ollut Katso, vuoden 2010 osalta Helsingin Sanomat. Jokaiselta vuosikymmeneltä otokseen kuu­ luu kolme vuotta: i960, 1964, 1967, 1970 ja niin edelleen. Vuonna 1980 ohjelmatietoja ei julkaistu lehdistölakon vuoksi, joten ne on kor­ vattu vuodella 1981.^ Valitsin otokseen itsenäisyyden tasavuosia ja ’’ta­ vallisia” itsenäisyyspäiviä, jotta aineisto kuvaisi ohjelmiston vaihtelua. Vuonna i960 televisiokanavia oli kaksi. Suomen Televisio ja Tesvisio. STV:n ohjelma-aika 6.12.1960 oli viritysmusiikki pois lukien viisi tun­ tia, joista puoli tuntia oli varattu MTV:lle. Tesvision tarkka ohjelma- aika ei käy ilmi ohjelmatiedoista, mutta se esitti kolme ohjelmaa alkaen kello neljä iltapäivällä. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Helsingin Sanomat julkaisi kahdentoista suomalaisen kanavan ohjelmatiedot (YLE T V i, YLE TV2, M TV3, Nelonen, YLE FST5, Sub, Teema, Jim, Liv, Nelonen Sport, TV Viisi/The Voice ja SuomiTV). Lähes kaikki kanavat lähettivät ohjelmaa aamuvarhaisesta yli puolenyön. Uudet kaupalliset kanavat eivät kuitenkaan huomioi itsenäisyyspäivää ohjelmistossaan, vaan teema-ohjelmisto on keskittynyt YLE:n kanaville ja MTV:lle. Toi­ mintansa alkuaikoina myös Nelonen tuotti itsenäisyyspäivän illaksi omia lähetyksiään presidentin vastaanotolta, mutta sittemmin kana­ va on profiloitunut lähettämällä itsenäisyyspäivänä vaihtoehtoista oh­ jelmaa niille, joita linnan kättelykavalkadi ei kiinnosta. Vuonna 2010 itsenäisyyspäivän juhlistaminen rajautui YLE:n kanavien asiaksi, kun MTV3:kin luopui erikoisohjelmista.^ Media ja kulttuurisen muistin rakentuminen Kiinnostus kollektiivista muistia kohtaan virisi ihmistieteissä 1900- luvun taitteessa. Erityisen vaikutusvaltainen myöhempää tutkimus­ ta ajatellen on ollut ranskalaisen sosiologi Maurice Halbwachs, jonka teos Les cadres sociaux de la mémoire ilmestyi 1925. Halbwachs esitti. Mari Pajala 128 ettei puhtaasti yksilöllinen muistaminen ole mahdollista, vaan myös henkilökohtainen muisti rakentuu sosiaalisesti oppimisprosessissa ryhmän jäsenenä. Sosiaalisesti rakentuneen henkilökohtaisen muistin ohella Halbwachs erottaa kollektiivinen muistin, jonka muodostumi­ sessa tärkeitä ovat välittäjäryhmät kuten suku, yhteiskuntaluokat ja uskonnolliset yhteisöt. Laajemmalla tasolla voidaan vielä puhua ko­ konaisten yhteiskuntien kollektiivisesta muistista, itseymmärryksestä, jota tuotetaan muistelemalla tärkeiksi miellettyjä tapahtumia kuten so­ tia. Halbwachs korostaa kollektiivisen muistin muuttuvuutta: muistoja tulkitaan jatkuvasti uudelleen vastaamaan uusien tilanteiden asettamia vaatimuksia.4 Keskeistä kollektiivisen muistin käsitteessä on siis ajatus, ettei muisti toista menneisyyttä sellaisenaan, vaan syntyy neuvottelun ja kulttuurisen välittymisen tuloksena. Kollektiivisen muistin käsitettä käytetään edelleen paljon myös mediatutkimuksessa.5 Kulttuurisen muistin käsite on lähellä kollektiivisen muistin käsi­ tettä, mutta niillä voidaan painottaa hieman eri asioita. Esimerkiksi historiantutkija Andreas Huyssen esittää, että Halbwachsin kaltai­ nen lähestymistapa kollektiiviseen muistiin ei enää sovi kuvaamaan muistin toimintaa, sillä se olettaa suhteellisen vakaat sosiaalisten ja ryhmämuistojen muodostelmat (suku, yhteiskuntaluokka), kun taas nyky-yhteiskunnissa eri yhteiskunnallisten ja etnisten ryhmien yhä fragmentoituneemmat muistin politiikat törmäävät keskenään.® Kult­ tuurisen muistin käsitettä on käytetty, kun on haluttu painottaa muis­ tin prosessuaalisuutta ja poliittisuutta, menneisyyden merkityksistä käytäviä kamppailuja.^ Hollantilainen mediatutkija José van Dijck korostaa kulttuurisen muistin käsitteellä yksilöllisen ja kollektiivisen välistä dialektista suhdetta: ihmiset eivät vain kohtaa kulttuuria vaan osallistuvat itse sen luomiseen. Kulttuurinen muisti ei ole valmis, yk­ silöistä irrallinen kokonaisuus, vaan jotain, minkä luomiseen ihmiset jatkuvasti osallistuvat.® Median osuus kulttuurisen muistin rakentumisessa on keskeinen.^ Tämä on ilmeistä nykyisin, kun suuri osa menneisyyttä koskevista mielikuvistamme on peräisin esimerkiksi elokuvista tai televisio-ohjel- mista. Toisaalta muistin ’’teknologisoitumisessa” ei ole mitään uutta, vaan jo esimerkiksi varhaiset kirjallisen muistiin merkitsemisen väli­ neet medioivat muistia.*“ José van Dick kyseenalaistaakin tutkimus­ Televisio kulttuurisen muistin mediana 129 perinteen, jossa muisti ja media on nähty erilhsinä toisistaan - muisti yksilön ’ sisäisenä” ominaisuutena, media ulkoisena tekijänä, joka voi auttaa tai häiritä muistamista. Van Dick korostaa muistin ja median yhteen kietoutuneisuutta puhumalla ’’medioiduista muistoista” {medi- ated memories). Medioituminen koskee yhtä lailla henkilökohtaisia kuin kollektiivisia muistoja. Myös henkilökohtaiset muistot muotou­ tuvat kohtaamisissa kulttuuristen muotojen kuten teknologioiden, esi­ neiden ja esittämisen konventioiden kanssa. Saksalainen kulttuurisen muistin tutkija Astrid Erll esittää kolmen­ laisia edellytyksiä sille, että mediaesitys voi muodostua kulttuurisen muistin ainekseksi. Hän luonnehtii edellytyksiä intra-, inter- ja moni- mediaalisiksi (pluri-medial). Ensimmäisellä, intramediaalisella tasolla Erll tarkoittaa kullekin medialle tai kerronnan muodolle mahdollisia tapoja esittää menneisyyttä.^^ Esimerkiksi televisio-ohjelmilla on omia konventioitaan muistin ja historian esittämiseen, muun muassa haas­ tattelut ja arkistoaineiston käyttö.^3 Toinen, intermediaalinen taso viit­ taa yhtäältä remedioimisen prosessiin, jossa tiettyä historiallista tapah­ tumaa esitetään yhä uudelleen eri medioissa. Yksi esimerkki tästä on valokuvien tai elokuvakatkelmien kierrättäminen televisio-ohjelmissa. Tällöin paitsi kuvien sisällöllä, myös niiden erityisellä materiaalisella muodolla on merkitystä menneisyyttä koskevien mielikuvien muodos­ tumiselle. Toisaalta intermediaalinen taso viittaa premedioimiseen eli siihen, miten historiallisten tapahtumien esittämiseen voidaan sovel­ taa tarinamalleja tai kuva-aiheita, joita on totuttu käyttämään jonkun aikaisemman tapahtuman kuvaamiseen. ^ 4 Esimerkiksi toisen maail­ mansodan mediakuvaukset ovat luoneet malleja myöhempienkin konfliktien esittämiselle. Jotta menneisyyttä käsittelevä mediaesitys muodostuisi kulttuurisen muistin ainekseksi, tarvitaan vielä vastaan­ oton prosessia, jota Erll nimittää monimediaaliseksi tasoksi. Tällä Erll viittaa vastaanoton kontekstiin, jossa esimerkiksi fiktiivinen historial­ linen elokuva aletaan mieltää muistia tuottavaksi elokuvaksi. Tähän prosessiin osallistuvat muun muassa elokuvan markkinointi sekä sitä koskevat kritiikit ja tulkinnat niin julkisuudessa kuin esimerkiksi tut­ kimuksessa. ^ 5 Tarkastelen seuraavassa itsenäisyyspäivän ohjelmistoa kulttuurisen muistin rakennusaineksena kolmella Erllin jäsentelyä seurailevalla ta- Mari Pajala 130 solia. Ensimmäiseksi tarkastelen menneisyyttä ja muistoja käsitteleviä itsenäisyyspäivän teemaohjelmia eli intramediaalista tasoa. Toisek­ si käsittelen teosten ja aineistojen intermediaalista kierrätystä itse­ näisyyspäivän ohjelmistossa. Viimeiseksi pohdin vastaanoton tasoa tarkastelemalla itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmistoa eräänlaisena muistin sijana^®, joka toistuvine ohjelmineen tarjoaa vaikutelman jat­ kuvuudesta ja kytköksestä menneisyyteen ja luo kansallisen tulkinta- kehyksen menneisyyttä käsitteleville ohjelmille. Käytännössä tasojen erotteleminen ei käy ongelmattomasti. Esimerkiksi televisio-ohjelmis- tot sisältävät usein hyvin erilaisia mediamuotoja, jolloin intramediaa­ lista ja intermediaalista tasoa ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Ana­ lyyttisenä erotteluna Erllin jäsentely tarjoaa kuitenkin havainnollisen keinon tarkastella median roolia kulttuurisen muistin rakentumisen prosessissa. Itsenäisyyspäivän muisteluohjelmisto Menneisyyttä on itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmistossa muisteltu erityisesti dokumentaarisissa ohjelmissa, jotka televisiodokumenteille tyypilliseen t a p a a n ^ 7 yhdistelevät erilaisista lähteistä peräisin olevaa aineistoa. Tarkastelenkin historiallisten ohjelmien keinoja tarkemmin seuraavassa intermediaalisuuteen keskittyvässä luvussa ja keskityn täs­ sä ohjelmien aihepiireihin ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin. Itsenäisyyspäivän ohjelmistot eivät sisältäneet juurikaan historial­ lista tai muisteluohjelmaa 1960-luvun alkupuolella, mutta historioimi­ nen alkoi lisääntyä vuodesta 1967 alkaen. Voi olla, että kääntymistä menneisyyteen motivoi itsenäisyyden 50. juhlavuosi vuonna 1967. Televisiossa retrospektiivisiä ohjelmia on usein käytetty vuosipäivien juhlistamiseen.^® Itsenäisyyspäivään sopiviksi historiallisiksi aiheiksi katsottiin aluksi erityisesti merkittävät historialliset henkilöt politii­ kan ja korkeakulttuurin alalta: 1960-1970-luvulla itsenäisyyspäivänä muisteltiin presidenttejä, 1980-luvulta lähtien myös suomalaisia taitei­ lijoita. Yleisiä katsauksia Suomen historiaan alettiin tehdä 1970-luvul- la (esim. Terveisiä TV2 1984: ’’postikortteja maamme menneistä vai­ heista” ). Historiallisten ohjelmien aihevalikoima laajeni 1980-luvulla, jolloin ohjelmissa käsiteltiin aiheita eri vuosisadoilta, muun muassa Televisio kulttuurisen muistin mediana 131 Pähkinäsaaren rauhan rajaa ’’Suomen vanhimpana virallisena itäraja­ na” {"Kahelpuolen rajua” J Y 2 1984) ja Sven Dufvan historiallista esi­ kuvaa {Tuuvan Svenni TV2 1987). 1990-luvulta lähtien historiallisten ohjelmien aihevalikoima on kuitenkin alkanut rajautua 1900-lukuun ja erityisesti vuosien 1939-1945 sotiin. Kolmen ensimmäisen televisiovuosikymmenen aikana vuosien 1939-1945 sotia käsiteltiin itsenäisyyspäivän ohjelmistossa vain satun­ naisesti. Vuonna 1967 T V i tuotti itsenäisyyden juhlavuodeksi ohjel­ man Kiirastuli, jossa Katson ohjelmaesittelyn mukaan ’’tavoitellaan lau­ luin ja runoin maamme sotavuosien tunnelmia”. Yrjö Jylhän runoja sekä ’’autenttista filmi- ja kuvamateriaalia” yhdistelevä ohjelma käsitteli ’’so­ tilaan, yksilön” ja sodan traagista suhdetta.*^ Vuonna 19 81 jatkosodan syttymisestä tuli kuluneeksi 40 vuotta, ja sotaan johtaneita tapahtumia käsiteltiin professori Mauno Jokipiin käsikirjoittamassa ohjelmassa Soutaen vai ajopuuna? (TV2). Ohjelma kiisti ajopuuteorian ja painotti, että Suomi ryhtyi sotaan ja oli sopinut aseveljeydestä Saksan kanssa jo ’’paljon ennen sodan alkua”.^° Näiden ohjelmien ohella sotiin viitta­ si oikeastaan vain sotainvalidien hyväksi järjestetty konsertti vuonna 1974 {Kuule kuinka soitto kaikuu TVi).^* Harvoissa 1960-1980-luku- jen sota-aiheisissa ohjelmissa aiheena olivat siis taiteen keinoin kuvatut sotilaiden kokemukset sekä kriittinen historian tutkimus. Talvi- ja jatkosodan muistelusta on tullut vakituinen osa itsenäi­ syyspäivän televisio-ohjelmistoa 1990-luvulta alkaen. Vuonna 1990 aihepiiriä käsiteltiin kaikilla kanavilla: Hannu Karpon ohjelmassa 2 5+ 5 vuotta Suomen tähden (T V i) esiteltiin inkeriläisiä, virolaisia ja venä­ läisiä, jotka osallistuivat sotaan Suomen puolella ja saivat siitä hyväs­ tä pitkät vankeustuomiot Neuvostoliitossa. Ohjelmatiedoissa miehiä luonnehdittiin ’’Suomen puolustajiksi, jotka uhrasivat suuren osan elämästään vieraan maan itsenäisyyden vuoksi”. TV2 esitti sotavete­ raanien kuorokonsertin Laulu isänmaalle sekä Wilho Ilmarin vuonna 1940 ohjaaman isänmaallisen draamaelokuvan Oi kallis Suomenmaa (1940). Kolmostelevision näytelmä Tuomimäen keisari kuvasi elämää ennen talvisotaa ja sen aikana. Lisäksi kanava esitti Pohjois-Carolinan yliopiston suomalaisyritysten tuella tuottaman ohjelman Suomen rat­ kaisu, jota iCateo-lehden kriitikko arvioi otsikolla ”Vanhahtava Suomi- mainos amerikkalaisittain”: Mari Pajala 132 Ja toki, kun kerran ohjelma on tehty amerikkalaisille, täytyy erityi­ sen painokkaasti todistaa, että olemme hyvin hyvin kapitalistinen maa, joka ilman muuta kuuluu länteen. Itänaapurin kanssa seu­ rustellaan vain koska on pakko.^^ Näyttää selvältä, että sotamuistelun lisääntyminen liittyi kehitykseen Neuvostoliitossa: vuoteen 1990 mennessä keskushallinnon valta oli heikentynyt, ja seuraavana vuonna valtio hajosi. Tässä tilanteessa sopi­ vaksi itsenäisyyspäivän ohjelmistoksi miellettiin Neuvostoliiton kansa­ laiset sotilaina Suomen armeijassa ja heidän sodanjälkeisen kohtelunsa kritiikki, sotienvälinen isänmaallinen elokuva ja amerikkalaiselle ylei­ sölle suunnattu tulkinta Suomen asemasta kylmän sodan aikana. Toisen maailmansodan muistelu lisääntyi 2000-luvulla ylitsepur­ suavan runsaaksi. Muistelun huippuvuosi on aineistossani 2004, jol­ loin itsenäisyyspäivänä esitettiin yli kymmenen jollain lailla sotiin liit­ tyvää o h je lm a a .^3 Osittain muistelun paljous selittyy sillä, että vuonna 2004 tuli kuluneeksi 60 vuotta jatkosodan päättymisestä. Tämä näkyi päivän ohjelmissa, jotka käsittelivät muun muassa jatkosodan ensim­ mäistä päivää {Vedan ilmataistelu T V i), jatkosodan syitä {Jatkosota - talvisodan seuraus M TV3) ja jatkosodan aikana Neuvostoliiton sota­ vangeiksi joutuneita suomalaisia {Neljä kertomusta helvetistä MTV3). Sota-aiheista ohjelmaa oli kuitenkin lähes yhtä paljon 2007, joka ei ollut minkään sodan alkamisen tai päättymisen t a s a v u o s i .^4 Historiadoku- menttien ohella sotatematiikan näkyvyyttä itsenäisyyspäivän ohjelmis­ tossa on lisännyt Mannerheim-ristin ritarien kutsuminen presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton vieraiksi vuodesta 1994 lä h t ie n .^5 Talvi- ja jatkosotaa on 1990-luvulta alkaen muisteltu itsenäisyys­ päivän ohjelmistossa valtavasti, kun taas Suomen itsenäistymiseen ajallisesti paljon läheisemmin liittyvää vuoden 19 18 sisälhssotaa on käsitelty hyvin vähän, lähinnä 1960-1970-lukujen vaihteessa. Vuonna 1967 M TV esitti ohjelman Haavat umpeutuvat, jota ohjelmatiedois­ sa luonnehdittiin kuvaukseksi vuoden 19 18 ’’tapahtumista ja niiden synnyttämistä asenteista sekä asenteiden merkityksestä vuonna 1967”. Ohjelma lupasi vastata kysymyksiin: ’’Onko vielä olemassa ero punai­ siin ja valkoisiin? Vaikuttavatko vuoden 19 18 tapahtumat edelleen ih­ misten suhteisiin?” Nimi Haavat umpeutuvat lupaa, että jakolinjojen Televisio kulttuurisen muistin mediana 133 merkitys on hälvenemässä. Vuonna 1970 T V i ajoitti itsenäisyyspäivän ohjelmistoon Täällä Pohjantähden alla -televisiosarjan kaksi jaksoa, jotka käsittelivät sisällissodan aikaa. Ohjelmatiedoissa korostettiin maan kahtiajakoa: ”... muodostui kaksi Suomea, pohjoinen ja valkoi­ nen sekä eteläinen ja punainen. — Kansalaissota oli jakanut ihmiset kahteen toisilleen vihamieliseen ryhmään.” Haavat umpeutuvat ja Täällä Pohjantähden alla käsittelevät traumaattista historiaa pohtimal­ la hävinneen puolen aikalaiskokemusta ja sisällissodan merkityksiä nykyhetkessä. Sisällissodan muistelu tuotiin osaksi itsenäisyyspäivän viettoa 1960-luvun lopulla, jolloin muutenkin käytiin vilkasta kes­ kustelua konfliktin merkityksistä muun muassa W inö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanisarjan (1959-1962) ja sen filmatisointien^® sekä Jaakko Paavolaisen punaista ja valkoista terroria käsittelevien tut­ kimusten a n s io s t a .^7 Sisällissodan käsittely ei tuolloin sopinut aino­ astaan Reporadion aikakautta eläneen Yleisradion linjaan vaan myös MTV:n itsenäisyyspäivän ohjelmistoon. 1960-1970-luvut ovat poikkeus myös siinä mielessä, että silloin it­ senäisyyspäivän ohjelmistoon sijoitettiin jonkin verran ohjelmia, jotka käsittelivät nyky-yhteiskunnan ajankohtaisia kysymyksiä {Kansalaiset [Medborgare] TV2 1970, Suomi Euroopassa T V i 1974, Maailmankuva M TV 1977). Itsenäisyyden 5o-vuotispäivän aikoihin T V i esitti kriit­ tistä ohjelmistoa, joka haastoi seremoniallisen kansallishenkisyyden. Reino Paasilinnan itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaohjelma Viimeisellä rannalla (T V i 3.2.1967) nosti yhteiskunnan huono-osaisten ryhmien kuten sotainvalidien, etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen, van­ husten ja psyykkisesti sairaiden edustajia kertomaan ongelmistaan. Ohjelman alku ironisoi isänmaallista kuvastoa esittämällä filmiä soti­ lasparaatista, jonka päällä soi lapsen hieman epävireisesti viululla soit­ tama "Jääkärimarssi”. Marraskuun liike puolestaan kiinnitti huomiota kodittomien alkoholistien asemaan järjestämällä näille itsenäisyyspäi­ vän juhlan, jossa esiintyivät muun muassa Vesa-Matti Loiri, Arvo Salo ja Tarmo Manni. Tilaisuudesta kuvattu dokumentti esitettiin tuoreel­ taan televisiossa {Ajankuva: Marraskuun liikkeen itsenäisyysjuhla T V 1 7.12.1967).^® Näitä kriittisiä ohjelmia ei kuitenkaan ajoitettu itsenäi­ syyspäivän ohjelmistoon. Mari Pajala 134 2000-luvulla ajankohtaisiin aiheisiin tarttuvia ohjelmia on esitetty itsenäisyyspäivänä hyvin vähän, etenkin ottaen huomioon kasvaneen ohjelma-ajan. Vuosilta 2000 ja 2010 ei ohjelmatietojen perusteella löy­ dy yhtään tällaista ohjelmaa, joskin itsenäisyyspäivän vastaanoton (ja 2010 jatkojen) haastatteluissa on toki voinut nousta esiin monenlaisia aiheita. Vuonna 2004 TV2 esitti dokumentin Suomi on kaunis sana, jossa ohjelmatietojen mukaan ’’suomen kieltä räpätään, suhde Venä­ jään muuttuu ja metsä taipuu vaneriksi”. Vuonna 2007 Ajankohtainen kakkonen (TV2) pohti Suomen muutoksia Jokelan koulusurmien jäl­ keen ja ohjelmassa Silminnäkijä: Russia rulettaa (TV2) haastateltiin kolme Suomessa asuvaa venäläistä aiheesta, ’’millaista on olla ryssä uudessa kotimaassaan”. Samoina päivänä esitettiin ainakin 12 (2004) ja 8 (2007) ohjelmaa, jotka käsittelivät talvi- tai jatkosotaa. Itsenäisyys­ päivän televisio-ohjelmistossa painopiste on siirtynyt yhä enemmän menneisyyteen. Rem edioim inen ja toisto Kun kulttuurinen muisti ymmärretään prosessiksi, korostuu toiston, kierrätyksen ja remedioimisen merkitys muistin rakentumiselle. Jay David Bolteria ja Richard Grusinia seuraten remedioiminen tarkoit­ taa yhden mediumin representoimista toisessa. Remedioimiselle on ominaista yhtäältä median moninaistuminen, toisaalta medioimisen merkkien häivyttäminen välittömyyden vaikutelman saavuttami- seksi.^9 Astrid Erll ja Ann Rigney esittävät, että tämä remedioimisen kaksoislogiikka on havaittavissa myös kulttuurisen muistin rakentumi­ sessa: Yhtäältä useimmat muistamisen mediat pyrkivät yhä suurempaan ’’välittömyyteen”. Päämäärä on tarjota näennäisen läpinäkyvä ik­ kuna menneisyyteen, saada meidät unohtamaan mediumin läsnä­ olo ja sen sijaan esittää meille ’’medioimaton muisto”. Toisaalta tämä vaikutelma saavutetaan yleensä kierrättämällä ja moninker­ taistamalla mediaa... .3° Televisio kulttuurisen muistin mediana 135 Medioimisen häivyttäminen näkymistä voi vaikuttaa kyseenalaiselta, kun puhutaan televisiosta, eikä mediumia voikaan häivyttää koko­ naan. Myös itsenäisyyspäivän ohjelmistosta voi kuitenkin nähdä, mi­ ten erilaisen media-aineiston kierrättäminen vahvistaa tuntua suorasta yhteydestä menneisyyteen. Tämä näkyy niin dokumentaarisessa ker­ ronnassa kuin fiktioelokuvassa. Esimerkkinä dokumentaarisesta kerronnasta voi tarkastella tele- visiodokumenttia Pilvenveikot (TV2 2010), joka käsittelee sotilaslen­ täjien kokemuksia talvi- ja jatkosodasta. Muodoltaan se on tyypillinen television historiadokumentti, joka yhdistelee erilaisia materiaaleja.^^ Dokumenttia varten kuvatussa aineistossa seurataan entisiä lentä­ jiä yhteisissä tapaamisissa, tutustumassa puolustusvoimien nykyisiin lentokoneisiin sekä hautajaisissa. Studiossa kuvatuissa haastatteluissa miehet muistelevat sotakokemuksiaan kukin yksinään. Lisäksi ohjel­ ma remedioi runsaasti vanhaa materiaalia. Sodanaikaiset arkistofilmit pääasiassa lennoilta ja lentokentiltä kuvittavat miesten muistelmia. Näitä filmejä ei ole sidottu mihinkään tarkasti määriteltyyn aikaan tai paikkaan. Yksilöiden kuvaamiseen käytetään nuorten sotilaiden valokuvia, joihin kamera pysähtyy. Keskeinen rooli dokumentissa on yhden sotilaan sodanaikaisella päiväkirjalla, jonka sivuja kuvataan, samalla kun näyttelijän voice over lukee innostuneeseen sävyyn nuo­ ren miehen kuvauksia sotakokemuksista. Taustalla soiva Aulis Sallisen dramaattinen orkesterimusiikki muistuttaa fiktioelokuvien musiikin käyttöä. Tapahtumien kulkua ei selosta asiantuntijajuontaja tai kerto- janääni, mikä korostaa dokumentin pyrkimystä keskittyä yksilöiden kokemuksiin. Eräänlaista kierrätystä on sekin, että Pilvenveikot oli esi­ tetty ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivän tienoilla 2008.2^ Pilvenveikot lainaa kerronnassaan vanhempien mediamuotojen konventioita: uutisfilmistä muistuttavat arkistofilmit lisäävät doku­ mentaarista auraa ja yleistettävyyden tuntua miesten muisteluihin, kun taas valokuva ja päiväkirja mielletään muodoiksi, jotka sopivat ilmen­ tämään henkilön persoonallisuutta ja henkilökohtaisia kokemuksia.^^ Haastattelussa tulee esille ajatus, ettei sotaveteraanien yhteisöllinen toiminta ollut aikaisemmin mahdollista naapurimaan painostuksen vuoksi. Nyt esteitä ei ole, ja haastateltavat kutsuvatkin sodanaikaista vihollista ’Vapautuneesti” ryssäksi. Ohjelma päättyy ylevästi: lasimaa- Mari Pajala 136 kusta vasten kuultu viimeinen haastattelukatkelma esittää toivomuk­ sen, että tulevat sukupolvet arvostaisivat aikaisempien työtä. Lopuksi nähdään lentokoneesta kuvattua pilvimaisemaa ja kuullaan päiväkir- jakatkelma, jossa nuori mies toivoo elämänsä nousevan kohti unelmia ja toiveita. Päätös päiväkirjasitaattiin kiinnittää dokumentin voimak­ kaasti henkilökohtaisen tasolle, jolloin historian politiikkaan liittyvi­ en kysymysten esille nostaminen määrittyisikin helposti veteraanien halveksunnaksi.34 Tuntemattoman sotilaan televisioesitykset ovat esimerkki toisenlai­ sesta remedioimisesta.35 Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas oli ennen vuotta 2000 esitetty televisiossa kuusi kertaa, ei koskaan itsenäi­ syyspäivänä, joskin ensimmäinen televisioesitys vuonna 1967 oli ajoi­ tettu itsenäisyyspäivän jälkeiseen päivään. 2000-luvulla YLE on tehnyt Tuntemattomasta sotilaasta itsenäisyyspäivän perinteen, ja elokuva on ollut ohjelmistossa jokaisena itsenäisyyspäivänä vuodesta 2000 alka­ en. Katsojaluvut ovat olleet varsin korkeita esitystiheyden huomioiden (2009; 635 000, 2010: 742 000 katsojaa). Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas -filmatisointi (1985) on esitetty itsenäisyyspäivänä vuonna 1997 sekä 7.12.2007, muita televisioesityksiä sille on kertynyt kaksi (1987 ja 2 0 0 1 ) . Mollbergin elokuva ei siis ole televisiossakaan pystynyt viemään Laineen kolmeakymmentä vuotta vanhemmalta ja valtavat yleisöt keränneeltä elokuvalta asemaa ’’sinä oikeana Tuntematon sotilas -filmatisointina”.^ ^Vuoden 1955 Tuntemattomasta sotilaasta pyrittiin tekemään isänmaallisesti kohottava elokuva, mikä edellytti joidenkin Väinö Linnan romaanin särmien karsimista filmatisoinnista. Vuoden 1985 filmatisointi taas valmistui 1980-luvun alkupuolen sodanvastai- semmassa kontekstissa, jossa elokuvallisia esikuvia tarjosivat kriittiset Vietnamin sodan kuvaukset.^® Itsenäisyyspäivän ohjelmistoon sopi­ vammaksi on katsottu 1950-luvun isänmaallista arvomaailmaa mu­ kaileva pikemminkin kuin 1980-luvun selvemmin sodanvastainen fil­ matisointi. Elokuvan toisto itsenäisyyspäivänä kytkee sen merkityksiä voimakkaasti kansalliseen itsenäisyyteen. Itsenäisyyspäivän televisioesitykset vahvistavat entisestään Tunte­ mattoman sotilaan asemaa kansallisessa kaanonissa. Väinö Linnan ro­ maanin suosion sekä elokuvan runsaan ennakkomarkkinoinnin myötä Laineen Tuntematon sotilas oli ’’monumentaalinen, eeppinen mestari­ Televisio kulttuurisen muistin mediana 137 teos oikeastaan jo ennen valmistumistaan”.^® Ensimmäisen televisio- esityksen aikaan Katson televisiokriitikko kommentoikin, että Tun­ tematon sotilas on "kahdentoista vuoden iästään huolimatta edelleen liian suuressa määrin tunneseikkojen ympäröimää tuliperäistä aluetta, jotta meillä Suomessa voitaisiin vieläkään esittää siitä kylmän asiallis­ ta elokuva-arvostelua”. Kriitikko pohtii kuitenkin eroa Väinö Linnan ”kitkerän alkuteoksen” ja "mahtavan isänmaallisen sotafilmin” välillä: "Hengeltään taas Linnan romaani ja Laineen filmi ovat sikäli kaksi eri asiaa, että elokuva tasoittelee ja vesittelee asioita, joista puhuttaessa kir­ jan lehdillä ei ole aina kaihdettu loukkaamasta kotia, uskontoa ja isän- maata.”4 ° 2000-luvun lyhyissä elokuva-arvioissa elokuvan erityisasema on tallella eikä kriittistä pohdintaa enää esiinny. Katson kriitikon sa­ noin Tuntematon sotilas on ”enemmän kuin elokuva": En liene maassa ainoa, jonka mielestä Edvin Laineen Tuntematon sotilas {1955) ei ole pelkkä sotafilmi. Onhan se jo yli neljän vuosi­ kymmenen ajan muokannut kansallista alitajuntaa ja heijastellut sen kankaalle hahmoja, jotka ovat kasvaneet myyttisiin mittoihin. *»>^ *1/241 Televisioesitysten myötä Tuntematon sotilas on muuttunut yhä selvem­ min elokuvasta monumentiksi, kuten Helsingin Sanomien elokuvakrii­ tikko esittää: Edvin Laineen elokuvatulkinta Väinö Linnan sotaromaanista elää omaa elämäänsä sotien historian taiteellisena monumenttina. Ennen kaikkea sen isänmaallista pyhyyttä kanonisoi Yle, joka ei kai kerta kaikkiaan aio esittää elokuvaa koskaan muulloin kuin jokaisena itsenäisyyspäivänä. ***** 42 Kritiikin sarkastinen sävy ei näytä vähentävän elokuvan pyhyyttä, vaan sille on annettava viisi tähteä. Tuntemattoman sotilaan monumentaalisuudella voidaan arkikieles­ sä viitata yleisesti elokuvan suuruuteen spektaakkelina ja yleisönsuo- sikkina, mutta kulttuurisen muistin näkökulmasta monumentaalisuu­ della on erityisempiä merkityksiä. Monumentti-sanan etymologinen Mari Pajala 138 tausta, latinan monumentum, viittaa muistuttamiseen, muistelemiseen ja kehottamiseen. Monumentti on siis kehotus muistaa.43 Nietzsche- läisittäin ymmärretty monumentaalinen historia esittää menneisyyden jäljittelemisen arvoisena. Andreas Huyssen onkin puhunut monumen­ taalisuuden viettelyksestä, johon kuuluu vaikutelma muuttumattomas­ ta alkuperästä, pysyvyydestä ja suuruuden kokemuksesta.44 Marita Sturken esittää, että siinä missä muistomerkit käsittelevät uhrattuja elämiä, monumentit yleensä esittävät voittoja.45 Voikin ajatella, että Tuntemattoman sotilaan monumentaalisessa tulkinnassa hävitty sota kääntyy eräänlaiseksi voitoksi, ja elokuvan sijoittaminen itsenäisyys­ päivän perinteeksi esittää, että voitto merkitsee itsenäisyyttä.^® Täytyy kuitenkin korostaa, ettei Tuntemattoman sotilaan merkityksiä voi tyh­ jentää nationalistiseen sotamonumenttiin; elokuva ja sen pohjalla ole­ va romaani ovat monisärmäisiä teoksia, joista tehdään jatkuvasti uusia, myös tieteellisiä ja taiteellisia, tulkintoja.47 Joka tapauksessa elokuva sopii televisio-ohjelmistossa erityisen hyvin monumentaalisen muis­ telun välineeksi. Televisio-ohjelman ei ole helppoa saada vastaavaa, pysyvyyden ja suuruuden värittämää asemaa, onhan televisio mielletty arkiseksi ja ohikiitäväksi mediaksi. Presidentin itsenäisyyspäivän vas­ taanotto on kuitenkin Suomessa erityislaatuinen televisiotapaus, jonka voisi sanoa saavuttaneen suorastaan monumentaalisen aseman. Televisio kulttuurisen muistin mediana Itsenäisyyspäivän televisio-ohjelm isto muistin sijan rakentajana Itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmiston vastaanottokontekstin tarkas­ teluun voi soveltaa ranskalaisen historiantutkija Pierre Noran ajatusta muistin sijoista {lieu de mémoire). Muistin sijat ovat ’’paikkoja, joissa tuntu historiallisesta jatkuvuudesta säilyy”.4 ® Niillä on kolme ulottu­ vuutta, materiaalinen, symbolinen ja toiminnallinen. Esimerkiksi ar­ kisto ei toimi muistin sijana, jollei siihen liitetä symbolisia merkityksiä ja toimintaa.49 Nora korostaa muistin sijojen ideologisuutta. Hänen toi­ mittamassaan laajassa kirjaprojektissa analysoitiin sitä, miten muistin sijoja luotiin ja muokattiin Ranskassa kansallisen identiteettipolitiikan tarpeisiin.5° Suomessa itsenäisyyspäivä on ollut keskeinen kansallinen muistin sija, jolla on omat perinteensä ja vahva symbolinen merkitys. Televisio on ollut keskeinen osa itsenäisyyspäivän viettoa 1950-luvun 139 lopulta lähtien etenkin, koska presidentin itsenäisyyspäivän vastaan­ oton suorasta televisioinnista on muodostunut suuria katsojamääriä keräävä perinne. Itsenäisyyspäivää vietetään katsomalla tiettyjä ohjel­ mia (tai kieltäytymällä katsomasta niitä), ja televisio-ohjelmiston tois­ tuvuus tuo jatkuvuuden tuntua menneisyyden ja nykyhetken välille. Niinpä televisio on ollut tärkeässä roolissa rakentamassa itsenäisyys­ päivää muistin sijaksi. Presidentin vastaanotto on kuulunut itsenäisyyspäivän televisio- ohjelmistoon television alkuajoista alkaen. STV lähetti ohjelmaa vas­ taanotolta jo ensimmäisenä toimintavuotenaan 1957, jolloin käytössä olleella laitteistolla oli haastavaa lähettää ohjelmaa studion ulkopuolel- ta.5 ^ Ensimmäisenä tarkasteluvuotenani 1960 STV esitti pitkän lähe­ tyksen linnasta (klo 19 .20 -2 1.10 ja noin 21.40-23.00). Vuonna 1967 rinnakkaiskanavalla nähtiin ruotsinkielistä ohjelmaa vastaanotolta, mutta varsinaisesti ruotsinkielinen lähetys on vakiintunut perinteek­ si 1990-luvulta lähtien. Toimintansa alkuaikoina 1997 Nelonen esitti YLE:n lähetystä lyhyemmän ohjelman vastaanotolta, kun taas M T V 3 on vähitellen alkanut esittää oman koosteensa seuraavana päivänä. Kes­ keisimpänä televisiointina on kuitenkin säilynyt T V i:n esittämä suora lähetys. Lähetys vetoaa televisiolle erityisenä pidetyllä suoran lähetyk­ sen viehätyksellä. Vuosittain toistuvat suorat lähetykset valikoiduista merkkipäivistä ovat olleet keskeinen keino, jolla broadcast-mediii on luonut kansallisuuden tuntua. 5 ^ Itsenäisyyspäivän vastaanoton asema katsotuimpien ohjelmien joukossa on viime vuosina pikemminkin vahvistunut kuin heikentynyt. Vuosina 2009 ja 2010 se oli ylivoimai­ sesti vuoden katsotuin ohjelma, vastaanoton keskelle sijoitettujen ilta­ uutisten ohella ainoa yli kaksi miljoonaa katsojaa kerännyt lähetys.53 Vaikka television katselukulttuuri on 2000-luvulla muuttunut lisäänty­ neen kanavamäärän ja uusien teknologioiden myötä, suorat televisio- tapaukset eivät ole menettäneet asemaansa.54 Itsenäisyyspäivän vastaanoton televisioiminen luo tuntua histo­ riallisesta jatkuvuudesta. Pysyvyyttä itsenäisyyspäivän ohjelmistoon tuovat muutkin toistuvat ohjelmat, jumalanpalvelus (esitetty ainakin vuodesta 1964) ja puolustusvoimien paraati (esitetty ainakin vuodesta 1974)-^^ Näidenkin ohjelmien katsojamäärät ovat suurehkoja; vuon­ na 2010 alkuillasta esitettyä paraatia katsoi arviolta 570000 katsojaa Mari Pajala 140 ja aamupäivän jumalanpalvelustakin yli 200000.5® 2000-luvulla YLE on tehnyt Tuntemattoman sotilaan televisioesityksestä uuden perin­ teen. Jatkuvuuden tuntua itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmistossa lisää se, että itsenäisyyspäivän vastaanotosta itsestään on tullut muis­ telemisen kohde. Esimerkiksi iltapäivälehdet muistelevat näyttävim­ piä iltapukuja, ja YLE:n Elävässä arkistossa on esitellä laaja valikoima näytteitä linnan juhlista vuosien varrelta.57 T V i esitti itsenäisyyspäi­ vänä 2007 ohjelman Suomen suosituin, jossa pohdittiin vastaanoton televisiosuosion syitä ja muisteltiin lähetyksen toteutusta eri aikoina. Muistelu on omiaan vahvistamaan vastaanoton asemaa legendaarisena televisioilmiönä. Kun itsenäisyyspäivän vastaanotolla on legendaarinen asema nyky- televisiossa, helposti unohtuu, ettei se suinkaan aina ole kuulunut televisio-ohjelmistoon. YLE ei esittänyt lähetystä presidentin vastaan­ otolta i970-luvulla.5® Katson mukaan T V i:n johtaja Sakari Kiuru ja uutistoimitus olisivat vuonna 1977 olleet valmiita tuottamaan lähe­ tyksen vastaanotolta itsenäisyyden 6o-vuotisjuhlan kunniaksi. ’’Pää­ johtaja ja johtokunta olivat tiettävästi kuitenkin eri mieltä tapauksen ohjelmallisista arvoista, joten suunnitelmasta luovuttiin.” 5® Juhlavas­ taanoton sijaan tasavallan presidentti oli 1970-luvun itsenäisyyspäivi­ nä esillä asiapitoisemmissa ohjelmissa. Ohjelmassa Suomi Euroopassa (TV 1 1974) Kekkoselle esitettiin ulkopolitiikkaan liittyviä kysymyksiä, kun taas presidentin puheiden aloitusta nimessään mukaileva ohjelma Kansalaiset (Medborgare) (TV2 1970) pohdiskeh: ’’Mitä se lause pitää sisällään, ketä, millaisia ongelmia? Onko kansalaisen onni näennäistä ja pelkkä unelma, vai poliittisten johtajien hallitusväline?” Tästä kat­ koksesta huolimatta linnan juhlien asema itsenäisyyspäivän televisio- ohjelmistosta tuntuu nykyisin itsestäänselvyydeltä. Kuten toistuvat ohjelmat (presidentin vastaanotto, jumalanpalve­ lus, puolustusvoimien paraati) kertovat, itsenäisyyspäivän ohjelmisto on ollut paljolti vakavahenkistä ja instituutiokeskeistä. Ohjelmistoa on pyritty myös hieman viihteellistämään 1980-luvun lopulta lähti­ en muun muassa itsenäisyyden täysiä vuosikymmeniä juhlistaneilla populaarimusiikin konserteilla {Seitsemän kympin juhla T V i 1987, Itsenäisyyspäivän suurtanssit M T V i 1997). Vuonna 2000 M TV3 esitti linnan juhlien vaihtoehdoksi ja jatkoksi suoran konsertin Popfinlan- Televisio kulttuurisen muistin mediana 141 dia (klo 20.00-20.55 ja 22.30-02.00), jossa esiintyi suuri joukko pitkän uran tehneitä suomalaisia artisteja. Viihteellistäminen ulottuu myös itsenäisyyspäivän vastaanottoon, jonka televisioinnissa on alettu kiin­ nittää entistä avoimemmin huomiota pukuihin. Vuodesta 2007 alkaen T V i on esittänyt myös Linnan jatkot, joissa haastatellaan vieraita yö­ kerhossa musiikkiesitysten keskellä. Samaan aikaa kun itsenäisyyspäi­ vän ohjelmistoa on jossain määrin viihteellistetty, sotamuistoihin kes­ kittyneet historiaohjelmat ovat tuoneet siihen paatoksellisuutta. Sotamuistelun lisääntyminen itsenäisyyspäivän ohjelmistossa seu­ raa historiakulttuurin kansainvälistä kehitystä, sillä toisen maailman­ sodan muisteleminen on lisääntynyt viime vuosikymmeninä muualla­ kin kuin Suomessa.®“ James Chapman toteaakin: ’’Mitä kauemmaksi historiaan toinen maailmansota väistyy, sitä kaikkiammalla se on britti­ läisillä televisioruuduilla.” ®^ Erityistä suomalaiselle tilanteelle on se, että sotamuistelu on alettu yhdistää juuri itsenäisyyspäivään. Tämä tuo muisteluun kansallishenkistä tunnelatausta. Itsenäisyyspäivän kontekstissa Suomen sotia voidaan muistella erillisenä muusta toisen maailmansodan historiasta. Näin ne jäävät irrallisiksi erillistapauksik­ si, joiden suhdetta laajempaan eurooppalaiseen ja maailmanpolitiik­ kaan ei niin paljon pohdita. Sotamuistelujen ja itsenäisyyspäivän yhteys on vakiintunut melko nopeasti itsestäänselvyydeksi. Takana oli noin 15 vuoden ’’perinne”, kun Katso kirjoitti vuonna 2004: ’’Itsenäisyyspäivää vietetään televi­ siossa perinteisesti muistelemalla sotiemme veteraaneja ja niitä histo­ riallisia tapahtumia, joiden ansiosta tätä päivää vietetään.”® ^Tässä siis Suomen itsenäisyyspäivä tulkitaan peräti talvi- ja jatkosodan ansioksi. Tulkinta on vähintäänkin kyseenalainen - joulukuun kuudes valittiin itsenäisyyspäiväksi 19 19 . Populaarissa historiatulkinnassa talvi- ja jatkosotaa on kuitenkin alettu pitää itsenäisyyden takeena. Itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmisto on osaltaan muokannut käsityksiä vuosien 1939-1945 sotien kansallisesta merkityksestä. Sii­ nä missä 1970-1980-luvuilla suomalaisessa julkisuudessa pohdittiin kriittisesti sotien oikeutusta ja merkitystä, talvisodan 50-vuotisjuhlis- ta 1989 alkoi "kunnioittavan ja glorifioivankin kansallisen sotahisto­ rian buumi”®3, jota ovat edistäneet niin valtiojohdon kannanotot kuin populaarikulttuurikin. Sen myötä on mahdollistunut tulkinta, jonka Mari Pajala 142 mukaan Suomi oikeastaan voitti talvi- ja jatkosodan välttämällä mie­ hityksen ja säilyttämällä itsenäisyytensä. Tätä Vesa Vareksen uuspat- rioottiseksi nimittämää tulkintaa talvi- ja jatkosotien kansallisesta merkityksestä ovat populaarikulttuurin alueella edistäneet muun muassa lukuisat fiktiiviset sotaelokuvat i9 9 0 - 2 0 0 0 - lu v u i l la .® 4 Myös televisio (tarkemmin sanoen Yleisradion kanavat ja M TV3) on vah­ vistanut tulkintaa 1990-luvun alusta lähtien vyöryttämällä itsenäisyys­ päivän ohjelmistoon valtavan määrän sotamuistelua. Itsenäisyyspäi­ vän ohjelmistossa on varmasti esitetty hyvin erilaisia ja ristiriitaisiakin tulkintoja sotien merkityksestä, eikä ohjelmien sisällön erittely kuulu tämän artikkelin piiriin. Jotkut ohjelmat tukevat näkemystä, jonka mukaan hävityt sodat kuitenkin jollain lailla voitettiin. Tämä näkyy ohjelmien nimissä kuten Talvisota - ensimmäinen torjuntavoitto (TV2 2 0 0 7 ) ja Suomea ei koskaan miehitetty (MTV3 2 0 0 0 ) , jossa kenraali Adolf Ehrnrooth esittää näkemyksiään jatkosodasta. Jo sotatematiikan liittäminen itsenäisyyspäivään antaa itsessään ymmärtää, että itsenäi­ syys kytkeytyy sotiin. Itsenäisyyden ja sodan kytkös Televisio on keskeinen kulttuurinen instituutio, joka on edesauttanut itsenäisyyden ja sotien välisen yhteyden muodostumista. Itsenäisyys­ päivä on Suomessa toiminut muistin sijana, jonka merkitsemiseen tele­ visio on koko historiansa ajan osallistunut. Menneisyyttä muistelevan ohjelmiston määrä itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmistossa lisääntyi 1960-luvun lopulta alkaen. Muisteltavien aihepiirien kirjo on vähitel­ len kaventunut niin, että itsenäisyyspäivä televisiossa on alkanut mer­ kitä ennen kaikkea talvi- ja jatkosodan muistelua. Näin on muodostu­ nut myös vaikutelma, että itsenäisyys on jollain lailla sotien seurausta. Television asemaa kulttuurisen muistin mediana vahvistavat yhtäältä toistuvat ohjelmat, jotka luovat jatkuvuuden tuntua (itsenäisyyspäivän vastaanotto, Tuntematon sotilas), toisaalta muistojen autentisoiminen erilaista media-aineistoa kierrättämällä (esim. arkistoaineiston käyttö historiadokumenteissa). Ohjelmiston historiallinen tarkastelu kuiten­ kin osoittaa, ettei sotamuistelu suinkaan aina ole kuulunut itsenäisyys­ päivään. Itsenäisyyden ja talvi- ja jatkosotien välille ei muodostettu Televisio kulttuurisen muistin mediana 143 yhteyttä vielä 1960-1980-luvuilla. 1960- ja 1970-luvuilla itsenäisyys­ päivä huomioitiin televisiossa myös ajankohtaisia yhteiskunnallisia ky­ symyksiä käsittelevillä kriittisillä ohjelmilla presidentin juhlavastaan­ oton ohella tai sijaan. 1990-luvulta lähtien sotamuistelu on kuitenkin noussut linnan juhlien rinnalle hallitsevaksi osaksi itsenäisyyspäivän ohjelmistoa. Itsenäisyyspäivän vietosta televisiossa on tullut seremoni­ allinen menneisyyteen katsova juhla, jonka kuva kansallisesta mennei­ syydestä on varsin kapea. Toisen maailmansodan muistelu on lisääntynyt kansainvälisesti vii­ me vuosikymmeninä, minkä lisäksi Suomessa esimerkiksi 1990-luvun alun lama tai EU-jäsenyys ovat voineet lisätä kiinnostusta kansallisen historian dramaattisiin vaiheisiin. Erityisesti toisen maailmansodan nostaminen itsenäisyyspäivän vakioaiheeksi liittyy nähdäkseni kuiten­ kin Neuvostoliiton kaatumiseen. Historiantutkija Markku Jokisipilän mukaan viimeisten parin vuosikymmenen aikana yleisesti hyväksy­ tyksi totuudeksi on julkisuudessa noussut ajatus, jonka mukaan kyl­ män sodan aikana talvi- ja jatkosotaa oli sallittua muistella vain itse­ kriittiseen sävyyn, minkä vuoksi sotaveteraanit eivät saaneet osakseen ansaitsemaansa kunnioitusta.®^ Tätä ajatusta seuraten sotatematiikan nousu itsenäisyyspäivän ohjelmistossa voisi johtua siitä, että aikaisem­ min vastaava muistelu ei ollut mahdollista. Kulttuurisen muistin tutki­ muksen näkökulmasta on kuitenkin kyseenalaista väittää, että nykyi­ nen muistelu olisi jollain lailla aidompaa ja vapaampaa kuin ennen.®® Kulttuurisen muistin tutkimus korostaa, että muistellessa menneisyyt­ tä tarkastellaan aina nykyhetkestä käsin. Niinpä menneisyyttä tulki­ taan sellaisilla tavoilla, jotka ovat merkityksellisiä nykyhetkessä.®^ Itse­ näisyyden ja vuosien 1939-1945 sotien väliselle artikulaatiolle onkin selkeästi käyttöä nykyisin, kun taas 1990-luvulle asti sotien merkitystä tulkittiin toisin. Itsenäisyyspäivän sotamuistelu ei niinkään päästä irti Neuvostoliitosta, kuin ylläpitää voimallisella toistolla asetelmaa, jossa kuvitellaan pieni Suomi ja suuri vihollinen Neuvostoliitto. Esittämällä, että Neuvostoliitto uhkasi koko kansallista itsenäisyyttä, myös talvi­ sotaa kiistanalaisempi jatkosota voidaan kääntää ’’hyväksi sodaksi” ja välttää käsittelemästä kiusallisempia kysymyksiä, kuten Suomen ase­ maa natsi-Saksan liittolaisena.®® Samalla Suomen ja Neuvostoliiton väliseen konfliktiin palaaminen voi olla keino erottautua kylmän so­ Mari Pajala 144 dan aikaisesta Suomesta, jonka kulttuuria on vaikea ymmärtää nykyi­ sestä muuttuneesta maailmanpoliittisesta tilanteesta käsin. Televisiokulttuurin historiaan suhteutettuna huomiota kiinnittää, että sotamuistelu alkoi lisääntyä 1990-luvun alussa samaan aikaan kun kaupallinen televisio sai omat kanavansa. Tässä vaiheessa jää avoimeksi kysymykseksi, minkälainen vaikutus kanavakilpailulla on ollut itsenäi­ syyspäivän ohjelmiston painopisteisiin. Yleisradiolle itsenäisyyspäivän vastaanotto on joka tapauksessa tärkeä ohjelma, jonka suosio toimii eräänlaisena vakuutena YLE:n kulttuurisesta merkityksestä - onkin vaikea kuvitella että vastaanoton televisioinnista enää luovuttaisiin ohjelmapoliittisista syistä kuten 1970-luvulla. Viime vuosikymmenellä YLE on vahvistanut asemaansa itsenäisyyspäivän ohjelmistossa teke­ mällä Tuntemattomasta sotilaasta uuden perinteen. Tällä hetkellä näyt­ tääkin siltä, että kaupalliset kanavat ovat vetäytyneet itsenäisyyspäivän teemaohjelmiston kilpailusta, mutta tilanne voi taas muuttua lähivuo­ sina. Itsenäisyyspäivänä 2 0 11 Tuntematon sotilas oli yllättäen ainoa sotaa käsitellyt televisio-ohjelma, mikä voi kertoa siitä, että painopiste itsenäisyyspäivän vietossa on taas siirtymässä muihin aiheisiin. Kuten itsenäisyyspäivän televisio-ohjelmiston historiallinen tarkastelu osoit­ taa, pysyviltä ja itsestäänselvyyksiltä tuntuvat ’’perinteetkin” voivat olla varsin nuoria ja lyhytikäisiä. Viitteet 1 HS 6.12.2010a. 2 Huomio viitekäytännöstä: en ole käyttänyt loppuviitteitä silloin, kun ohjel­ mien luonnehdinnat ovat peräisin suoraan ohjelmatiedoista. Sen sijaan eril­ lisiin kritiikkiartikkeleihin on loppuviitteet. 3 Artikkeli on osa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusta Televisio muistiteknologiana (2 0 10 -20 12 ). Kiitokset kaikille käsikirjoitusta kom­ mentoineille! 4 Marcel & Mucchielli 2010. 5 Esim. de Leeuvvf 2007; Ebbrecht 2007. 6 Huyssen 2003, 17. 7 Esim. Sturken 1997; Macdonald 2006. 8 Van Dijck 2 0 0 7 ,12 . 9 Esim. Erll & Rigney 2009. 10 Van Dick 2007, 15. 1 1 Van Dick 2007, 1 5 - 2 1 . Televisio kulttuurisen muistin mediana 145 Mari Pajala 12 Erll 2010, 390 -39 2. 13 Erll nostaa potentiaaliseksi kulttuurisen muistin ainekseksi mediaesitykset, jotka muistelevat retrospektiivisesti menneisyyttä. Korostaisin kuitenkin, että myös aikalaiskuvaukseksi tehty esitys voi yhtä lailla osallistua kulttuu­ risen muistin rakentamiseen kulttuurisen kierrätyksen myötä. Esimerkiksi tästä sopivat televisio-ohjelmien uusinnat. 14 Erll 2010, 29 2-29 5. 15 Erll 2010, 39 5-39 6 . 16 Nora 1989. 17 Ks. Bacon 2 0 11. 18 Samuel 1999, 13. 19 Katso 49/19673, 33. 20 Katso 4 9 / 19 8 1 ,13 . 2 1 Lisäksi Georg Henrik von Wrightiä haastateltiin otsikolla ’’Ajatuksia sodasta ja rauhasta” (T V 2 19 8 1), mutta ohjelmatiedoista ei käy ilmi liittyikö keskus­ telu vuosien 19 3 9 -19 4 5 sotiin. 22 Katso 49/1990, 54. 23 Seitsemän sotaa käsittelevää historiallista dokumenttiohjelmaa. Tuntema­ ton sotilas sekä dokumentit elokuvasta ja Väinö Linnasta, ohjelma Adolf Ehrnroothista ja sotaveteraanien juhlakonsertti. 24 Tuntematon sotilas, kuusi dokumenttiohjelmaa ja sotaveteraanien laulujuh­ la. Lisäksi esitettiin joitain välillisesti sotiin liittyviä ohjelmia (animaatio lap­ suudesta sodanjälkeisessä Suomessa ja kaitafilmejä Viipurista ennen sotia). 25 Ks. artikkeli ’’Ahtisaari, Marskin ritarit ja poissaolevat toimittajat”, Elävä ar­ kisto. 26 Täällä Pohjantähden alla (1968), AkseU ja Elina (1970) ja edellisten kooste Pohjantähti (19 73), ohjannut Edvin Laine. 27 Paavolainen 1966 ja 1967. Jälkimmäisen teoksen esipuheessa Paavolainen kertoo, että valkoista terroria käsittelevän tutkimuksen ilmestyminen ajoi­ tettiin tarkoituksella itsenäisyyden 50-vuotisjuhlavuodelle. 28 Viimeisellä rannalla on katsottavissa Elävässä arkistossa kokonaisuudes­ saan, Marraskuun liikkeen itsenäisyysjuhlasta on arkistossa otteita. 29 Bolter & Grusin 2000, 5, 45. 30 Erll & Rigney 2009, 4. 3 1 Bacon 2 0 11. 32 Pilvenveikkojen ensiesitys oli Radio- ja tv-arkiston mukaan 5.12.2008. Muista 6 .12 .20 10 esitetyistä dokumenteista Eskil Granlund - taistelulähetti oli esitetty 6.12.2009, kun taas Hangon sota ja Suomen asia on meidän olivat uusintoja maalikuulta 2010. Radio- ja tv-arkisto. 33 Esim. van Dijck 2007, 5 3 -7 6 , 9 8 - 1 2 1 . 34 Muut 2010 esitetyt historiadokumentit yhdistelevät myös uusia haastattelu­ ja ja kierrätettyä materiaalia kukin omilla painotuksillaan. Erja Dammertin ohjaama Sotalapset (Teema) on tyyliltään Pilvenveikkoja hieman kokeile­ 146 Televisio kulttuurisen muistin mediana vampi. Sotalasten kokemusten kuvaamiseen käytetään muun muassa valo­ kuvia, arkistofilmejä ja kaitafilmejä, joista kuvaan voidaan poimia erilaisia yksityiskohtia. Kierrätetty aineisto yhdistetään dokumenttielokuvaa varten sävellettyyn musiikkiin. Suomen asia on meidän (T V 2) käsittelee sotilaiden kokemusten ohella sodan kulkua, joten haastattelujen ja arkistomateriaalin yhdistelmää sitoo yhteen kertojan voice over. 35 Jo Tuntematon sotilas -elokuva itsessään kuvaa sotaa kierrättämällä varhai­ sempaa media-aineistoa, Väinö Linnan alkuteoksen ohella dokumentaarista filmimateriaalia. Fiktiivisen aineksen keskelle on leikattu Puolustusvoimien elokuva-arkistosta peräisin olevaa kuvaa taisteluista, palavista rakennuksis­ ta ja marssivista sotilaista. Dokumentaarinen aines tuo sodan kuvaukseen spektaakkelimaisuutta, jota muuten olisi ollut vaikea ja kallista saavuttaa. Samalla se kytkee elokuvaa historiallisiin tapahtumiin. Elokuvan markki­ noinnissa korostettiinkin sen yhteyttä todellisuuteen muun muassa jär­ jestämällä ennakkonäytös Väinö Linnan komppaniatovereille, ikään kuin elokuva kertoisi nimenomaan heidän sotakokemuksistaan. Sihvonen 2009, 6 2-70 . Dokumentaarisen filmiaineksen kierrättäminen vahvistaa vaikutel­ maa, että elokuvalla on kytkös menneisyyden todellisuuteen. 36 Elonet. 37 Sihvonen 2009, 35. 38 Sihvonen 2009, 2 8 ,1 6 4 - 1 6 5 . 39 Sihvonen 2009, 27. 40 Katso 49/19670, 34. 4 1 Katso 49/2000, 55. 42 HS 6 .12.20 10 b ; ks. myös Katso 49/2004^ 55. 43 Koivunen 2 0 0 3 ,1 15 . 44 Sit. Koivunen 2003, 1 1 4 - 1 1 5 . 45 Sturken 19 9 7 ,4 7 ; Koivunen 2 0 0 3,130 . 46 Voi miettiä, miten erilainen mielikuva itsenäisyyspäivän merkityksestä muodostuisi, jos Y L E olisikin päättänyt tehdä perinteen Edvin Laineen toi­ sesta suursuosion saavuttaneesta Väinö Linna -filmatisoinnista. Täällä Poh­ jantähden alla (1968) ja tuonut itsenäistymisen aikaisen konfliktin muiste­ lemisen osaksi itsenäisyyspäivän viettoa. 47 Ks. esim. Ojajärvi 2 0 11. 48 Nora 1989, 7. 49 Nora 1 9 8 9 ,1 8 -1 9 . 50 Ks. den Boer 2010, 2 1. 51 Yleisradiolla tuolloin työskennellyt insinööri Pentti Pesari kertoo lähetyk­ sen toteutuksesta ohjelmassa Suomen suosituin ( T V i 6.12.2007). 52 Ellis 2000, 44. 53 FinnpaneL 54 Itsenäisyyspäivän vastaanoton ohella tällaisia ovat esimerkiksi kuninkaalli­ set häät, suuret urheilukilpailut. Eurovision laulukilpailu ja tosi-tv-kilpailu- jen (Tanssii tähtien kanssa, Idols) finaalit. 147 55 Näiden lisäksi ohjelmistossa on lyhyempiä ja vähemmän yhtenäisiä perin­ teitä kuten sotilasmusiikin konsertti (esitetty eri nimillä T V i 1987, M T V 1990, M T V 3 1994 ja 2000, T V 2 2010) ja valtioneuvoston juhlakonsertti (T V i 1 9 7 7 ,1 9 8 4 ,1 9 8 7 ,1 9 9 0 ja 1994). 56 Radio- ja tv-arkisto. 57 Ks. kategoria ’’Itsenäisyyspäivä ja Linnan juhlat”. Elävä arkisto. 58 Vuonna 19 8 1 ei järjestetty vastaanottoa, mutta M T V esitti ohjelman Linna, joka käsitteli presidentin linnan historiaa ja rakennustaiteellisia arvoja. 59 Katso 4 9 /19 7 7 ,18 . 60 Esim. Huyssen 2 0 0 3 ,1 2 - 1 3 . 6 1 Chapman 2007, 13. 62 Katso 49/2004a, 48. 63 Vares 20 0 7,18 4 . 64 Vares 2007. 65 Jokisipilä 2 0 1 0 ,1 2 - 1 3 . 66 Teoria Neuvostoliiton valvonnasta vapautumisesta ei myöskään selitä, miksi muistelu on lisääntynyt 2000-luvulla, kun sodat ovat yhä kauempana men­ neisyydessä ja osa yhtä harvemman televisio-ohjelmien tekijän ja katsojan omaa kokemuspiiriä. 67 Esim. Spigel 2001, 363. 68 Vrt. Gilroy 2005, 8 7-8 9 . Postkoloniaalinen tutkija Paul Gilroy on kiinnittä­ nyt huomiota siihen, miten sotavuodet on Britanniassa nostettu kansallisen yhtenäisyyden ihanteeksi. Toinen maailmansota ’’hyvänä”, oikeutettuna ja voitokkaana sotana peittää näkyvistä vähemmän kunniakkaat hetket kan­ sallisessa historiassa, esimerkiksi kolonialismiin ja imperiumin hajoami­ seen liittyvän väkivallan historian. Mari Pajala Lähteet Television ohjelmatiedot joulukuun kuudennelle päivälle seuraavista lehdistä Helsingin Sanom at 6 .12.20 10 ; 6 .12 .2 0 11. Katso 14/1960; 49/1964; 49/1967; 49/1970; 49/1974; 49/1977; 4 9 /19 8 1; 49/1984; 49/1987; 49/1990; 49/1994; 49/1997; 49/2000; 49/2004; 48/2007. Lehtiartikkelit Helsingin Sanom at 6 .12.2010a, Immonen, Petri: Muistoja sotavuosilta. Helsingin Sanom at 6 .12.2010b, Pajukallio, Arto: Elokuvat. Katso 49/i967a, Kiirastuli, 33. Katso 49/i967b, T: Tuntematon sotilas, 34. Katso 49/1977, Jousi, Marjut: Linnan vastaanotosta vain pätkiä. Uutistoimitus ko­ villa itsenäisyyspäivän tienoilla, 18. 148 Katso 49 /19 8 1, Itsenäisyyspäivän ohjelmia, 13. Katso 49/1990, Penttilä, Pekka: Vanhahtava Suomi-mainos amerikkalaisittain, 54. Katso 49/2000, HN: Enemmän kuin elokuva, 55. Katso 49/20043, M V: Muistoja kunnioittaen, 48. Katso 49/2004b, AP: Tuntematon sotilas, 55. Televisio-ohjelmat Pilvenveikot. O: Dennis Hamro-Drotz. T: Marko Röhr & Mihkel Mäemets/Matila Röhr Productions Y L E TV 2:lle (2008). E; T V 2 6.12.2010. Sotalapset. O: Erja Dammert. T: Ulla Simonen/Kinotar yhteistyössä Y L E T V 2 Dokumenttiprojektin kanssa (2003). E: Teema 6.12.2010. Suom en asia on m eidän. O: Greger Grönqvist. T: Hans Sundquist/YLE Fakta ja FST5. E: T V 2 6.12.20 10 . Suom en suosituin. O: Marjo Lundvall. T: Arttu Nurm i/YLE asiaohjelmat ja T V i. E: T V i 6.12.2007. Televisio kulttuurisen muistin mediana Kirjallisuus Bacon, Henry: Historian televisualisaatiota. Tele-visioita. M ediakulttuurin m uuttu­ vat m uodot. Toim. Sari Elfving & Mari Pajala. Gaudeamus, Helsinki 2 0 11. Bolter, Jay David & Grusin, Richard: Rem ediation. Understanding N ew M edia. M IT Press, Cambridge & London 2000 (1999). Chapman, James: Re-presenting War. British Television Drama-Documentary and the Second World War. European Journal o f Cultural Studies 10 (1) 2007, 13-33. de Leeuw, Sonja: Dutch Documentary Film as a Site o f Memory. Changing Perspec­ tives in the 1990S. European Journal o f Cultural Studies 10 (1) 2007, 7 5 -8 7 . Den Boer, Pim: Loci memoriae - Lieux de mémoire. A Com panion to Cultural M em ory Studies. Toim. Astrid Erll & Ansgar Nünning. De Gruyter, Berlin & New York 2010. Ebbrecht, Tobias: Docudramatizing History on TV. German and British Docu- drama and Historical Event Television in the Memorial Year 2005. European Journal o f Cultural Studies 10 (i) 2007, 3 5 -5 3 . Ellis, John: Seeing Things. Television in the Era o f Uncertainty. I. B. Tauris, London & New York 2000. Elonet. (http://www.elonet.fi) Haettu 6 .10 .20 11. Elävä arkisto, (http://yle.fi/elavaarkisto/index.html) Haettu 2 8 .11 .2 0 11 . Erll, Astrid: Literature, Film, and the Mediality of Cultural Memory. A C om pan­ ion to Cultural M em ory Studies. Toim. Astrid Erll & Ansgar Nünning. De Gruyter, Berlin & New York 2010. Erll, Astrid & Rigney, Ann: Introduction: Cultural Memory and Its Dynamics. M ediation, Rem ediation, and the D ynam ics o f Cultural M em ory. Toim. Astrid Erll & Ann Rigney. Walter de Gruyter, Berlin & New York 2009. 149 FinnpaneL (finnpanel.fi) Haettu 3 1.10 .2 0 11 . Gilroy, Paul: Postcolonial M elancholia. Columbia University Press, New York 2005. Huyssen, Andreas: Present Pasts. Urban Palimpsests an d the Politics o f M em ory. Stanford University Press, Palo Alto 2003. Jokisipilä, Markku: Myyttinen tabu - talvisota suomalaisessa historiankirjoituk­ sessa kylmän sodan kaudella. Kenen sota? Uusia näkökulm ia talvisotaan. Toim. Tiina Lintunen & Louis Clerc. Ajankohta. Poliittisen historian vuosi­ kirja 2 0 10 , 1 1 - 3 7 . Koivunen, Anu: Perform ative Histories, Foundational Fictions. G ender an d Sexu al­ ity in N iskavuori Films. SKS, Helsinki 2003. Macdonald, Myra: Performing Mem ory on Television: Documentary and the 1960s. Screen 47 (3) 2006, 3 2 7 -3 4 5 . Marcel, Jean Christophe & Laurent Mucchielli : Maurice Halbwachs’s m ém oire col­ lective. A Com panion to Cultural M em ory Studies. Toim. Astrid Erll & A ns­ gar Nünning. De Gruyter, Berlin & New York 2010. Nora, Pierre: Between Memory and History: Les L ieu x de M ém oire. Representa­ tions 26 1989, 7 -2 4 . Ojajärvi, Jussi; Yhteiskunnallisen kamppailun näyttämöt. Linnan-Smedsin Tun­ tematon sotilas ja vastaanotto. K uinka meitä kutsutaan? Kulttuuriset m er- kityskam ppailut nyky-Suomessa. Toim. Anu Koivunen & Mikko Lehtonen. Vastapaino, Tampere 2 0 11. Paavolainen, Jaakko; Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 19 18 L ’’Punainen terro­ r i”. Helsinki: Tammi 1966. Paavolainen, Jaakko: Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 19 18 IL "Valkoinen ter­ rori”. Helsinki: Tammi 1967. Radio ja tv-arkisto. (http://www.rtva.kava.fi/) Haettu 2 8 .11 .2 0 11 . Samuel, Raphael: Theatres o f M emory. Volume 1 . Past and Present in Contem porary Culture. Verso, London & New York 1999 (1994). Sihvonen, Jukka: Idiootti ja samurai. Tuntematon sotilas elokuvana. Eetos, Turku 2009. Spigel, Lynn; Welcome to the Dream house. Popular M edia and Postw ar Suburbs. Duke University Press, Durham & London 2001. Sturken, Marita: Tangled M emories. The Vietnam War, the A ID S Epidem ic, and the Politics o f Rem em bering. University of California Press, Berkeley, Los Angeles & London 1997. Van Dijck, José: M ediated M em ories in the D igital Age. Stanford University Press, Stanford 2007. Vares, Vesa: Kuitenkin me voitimme! Uuspatrioottiset tulkinnat talvi- ja jatko­ sodista suomalaisissa populääriesityksissä. Sodan totuudet. Yksi suom alainen vastaa 5 .7 ryssää. Toim. Markku Jokisipilä. Ajatus Kirjat, Helsinki 2007. Mari Pajala 150