TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2020 75KIRJALLISUUS Kosmopoliitin kotiseudut Tarmo Kunnas: Hyvää kotiseu- tua etsimässä. Eurooppalainen matkakirja. Nemo 2018. Kotiseudun käsite on ollut yksi hautautuneimpia käsitepistei- tä viimeisten vuosikymmenien kulttuurikeskustelussa ja tutki- muksessa. Koti, kirkko ja isän- maa -kolmiyhteyden vaimettua ja maaltamuuton kiihdyttyä ei edes saksalainen huippukiinnostava Heimat-televisio sarja ole kyennyt nostamaan tätä käsitettä laajan uudelleen arvioivan keskustelun kohteeksi. Siksi Kunnaksen moni- puolinen katsaus on kiinnostava ja raikas avaus vanhan käsitteen aivan uudenlaiseen, kansainväli- 76 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2020 KIRJALLISUUS siä perspektiivejä etsivään tarkas- teluun. Maailmanmatkaaja Kunnas näyttää kysyvän, missä ovat ko- tiseutuajattelun ja -mieltymysten rajat, missä uusissa olosuhteis- sa tapaamme kotiseututunteen ja miltä aiemmin kokemamme silloin näyttää. Kun aiemmin kotiseutu miel- lettiin maakunta- ja heimokeskei- sesti, Kunnas tarjoaa tästä ulos- pääsyn käyttämällä käsitteitä ”sydämen kotiseutu” ja ”hengen kotiseutu”. Jälkimmäinen avaa mahdollisuuden sekä henkiselle että fyysiselle kotiseudun etsinnäl- le, joka voi ”jatkua aina myöhäi- seen ikään”. Kunnaksen mukaan ensimmäisen kotiseudun ja lap- suuden muistojen avulla ”ihminen antaa konkreettisen sisällön abst- rakteille käsitteille”. Varhaisilla – ja miksei myöhäisillä – tilallisilla mie- likuvilla on koko eliniän kestävä merkitys, jota tuskin voi yliarvioi- da. Tarinan luominen omasta alku- perästä näyttäisi ideaalilta lähtö- kohdalta. Tämä tarina muuntuu uusissa konteksteissa ja saa myyt- tisiä piirteitä. Kotiseutuajattelu on yhtä syvästi myyttistä kuin kaik- ki traditioon liittyvä. Myytit tarjoa- vat voimakkaita kiinnekohtia ja ne myös sysäävät meitä kohti tun- temattomia identiteettihaasteita. Myytit yhdistävät ja tarjoavat iden- titeettitakuita. Ilmaus ”kotiseutu” ei kuiten- kaan käänny kaikille kielille. Kun- nas toteaa: ”On mahdotonta kään- tää ranskaksi ilmausta ’hyvää kotiseutua etsimässä’.” Pikemmin- kin silloin voi puhua oman kirkon- tornin (mon clocher) siintämisestä. Tämä on tavallaan ymmärrettävää. Riittää jo yksi symbolinen kiinto- piste, ”nurkkaus”, jonka ympärille voi kiinnittää tunteita. Poikaiässä- ni perheelläni oli kesämökki Onki- vedellä. Vastarannalla oli laaja ja korkea Väisälänmäki, jonka juu- rella aikoinaan Eero Järnefeltkin työskenteli. Paikallisilla oli sanon- ta: ”Jos Väisälänmäki ei näy, ol- laan hukassa”. Aluksi Kunnas ei kuitenkaan voi olla annostelematta pientä iro- nista katsausta suomalaiseen yh- teisölliseen elämään – onnelli- suuskehuista huolimatta. Koska ”suomalainen elämänmuoto oli erittäin askeettinen”, se on jättänyt laajoja tyhjiä tunneläikkiä. Kunnas toteaa: ”Olemme tahtomattamme kuin statisteja Aki Kaurismäen elo- kuvassa.” Lähtökohtamme tänään ovat kuitenkin aineellisessa mie- lessä loistavat, vaikka ”yhtenäi- nen, esikuvaksi kelpaava sivisty- neistö nyt puuttuukin”. Kotiseutu liikekannalla Vaikka monet Kunnaksen lukijat tietävät hänen kotiutumisensa Pa- riisiin – hän oli Pariisin kulttuuri- keskuksen ensimmäinen johtaja vuosina 1989–95 – ja Avignoniin sekä tuntevat hänen johtaman- sa lukuisat pyöräretket Freiburgin, Metzin ja ennen kaikkea Proven- cen seuduilla, Kunnaksen teos on myös syvä henkilökohtainen muis- telukirja hänen omista varhaisista suomalaisista kotiseutukokemuk- sistaan. Kunnas toteaa, että intres- si omaa kotiseutua kohtaan on kasvanut hänen myöhäisemmäl- lä iällään. Hän käy läpi varhaisim- mat kokemuksensa sotaa paossa Ruotsissa Bodomin kylässä Björ- nan pitäjässä vuosina 1942–44. Hän on myös vieraillut paikkakun- nalla myöhemmin useaan ottee- seen ja toteaa edelleen muista- vansa seudun maisemat ja niiden jättämän tunnelman. Tampereel- la ja Nokialla koetut lapsuudenko- kemukset on kerrottu elävästi ja hauskasti, itseironiaa säästämättä. Varhaiset sukulaisvierailut Sa- takuntaan tulevat myöhemmin kerratuiksi lukuisilla rannikkopi- täjiin suuntautuneilla pyöräretkil- lä. Tässä suuri eurooppalainen matkailija tuo esiin kotiseuturak- kautensa poikkeuksellisen hieno- varaisesti: ”Olen kypsällä iälläni täydentänyt näitä varhaisia koke- muksiani Satakunnasta ja samalla sydämeni kotiseudun reviiriä niin maantieteellisessä kuin henkises- sä suhteessa.” Kaikkien torien äiti- nä pysyy Rauman tori 1940-luvul- la ja Luvian idyllinen hautausmaa, jossa Kunnaksen isovanhemmat on haudattu, saa myös poikkeuk- sellisen merkityksensä. Teoksen lukijat saavat itse lukea, miksi. Olen aina ihaillut Tarmo Kun- naksen filologista ja kirjallista muistia, mutta myös hänen muis- tinsa sitä osaa, joka koskee omien sukulaisten ja hänen moniin ko- tiseutuihinsa liittyviä nimiä ja ni- mistöjä, paikkoja ja henkilöitä. Nimistön rikkaus on rakkautta ym- päristöön, jossa kulttuurin jatku- vuustekijät ovat vielä näkyvissä. Vaikka Kunnas sanoo tunte- neensa nuoruudessaan, 1950-lu- vulla, itsensä juurettomaksi, hänen kokemuksensa Pariisissa ja Saksan eri kaupungeissa 1960-luvulla alka- vat antaa pontta uusien kotiseutu- jen etsintään – ja samalla antavat heijastuspohjan varhaisten koke- musten uudelleenlöytämiseen. Kunnaksen ranskalaisista ”ko- tisaarekkeista” läheisin on Pariisi. Siellä hän on kulttuurin aikamat- kaaja ja kaupunkikulttuurin syvä- rakenteen ihailija. Place des Vo- ges Le Maraisin kaupunginosassa saa osansa ja myös monet Kun- naksen asuttamat tienoot, eten- kin Latinalaiskortteli. Myös Pla- ce de la Contrescarpea ylistetään, eikä suotta. Pieneltä, mieltä van- gitsevalta aukiolta alkaa rue Mouf- fetard, joka ”viettää alaspäin kuin onnesta juopunut.” Kaupunkinäkymien lisäksi ra- vintolat, ruokapaikat ja niiden in- tiimiys, lämminhenkinen palve- lu sekä hyvät maut muodostavat usein ytimen ja samalla kritee- rin Kunnaksen tarkoittamalle miellyttävälle kotiseututunteel- le, Satakunnasta Sorrentoon. Lap- suudessa koettuja, kotiruoasta saatuja makuelämyksiä ei myös- kään unohdeta. Kotiruoan käsite laajenee harppauksenomaisesti myös poikavuosien läheiselle ruo- kintapaikalle, kuten Nokian Teuto- rin nakkikioskille, josta muuten tuli kuuluisa jääkiekon maailmanmes- taruusotteluissa heilutetun ison Teutor-mainoksen ansiosta. Kun- nas kommentoi: ”Se oli kotiseu- dun voitto suuressa maailmassa.” Se oli varmaan myös tahaton alku- soitto Nokian maailmanmaineelle. TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2020 77KIRJALLISUUS Ruokatorit (Pariisin Place Mau- bert) ja ravintolat, etenkin kaup- pahallien lähellä (Metz) tai niiden sisällä (Avignon), saavat toimia kotiseututunteen hiomispaikkoi- na. Kunnaksen kolmannen koti- kaupungin Avignonin marokko- laisravintola Le Riad ja sen tagine de mouton avaa myös eksootti- sen dimension, joka on aina tär- keä osa uudemman kotiseudun ulottuvuuksia. Kun Elsassin Col- marin kaupunkiin on päästy pyö- rällä, sen viihtyisissä ravintoloissa maistuu raskas choucroute alsa- cienne Gewürztraminerin saat- telemana. Kunnas kommentoi: ”Gargantua voi siis olla paitsi rans- kalainen, myös suomalainen ja el- sassilainen.” Hän kuitenkin kritikoi moderneja kauppahalleja, joista puuttuu intiimiys ja anonyymisyys valtaa alaa. Mutta säilynyt kaup- pahalli on kuin vanhan euroop- palaisen kaupungin historiallinen keskusta historiallisen keskustan sisällä, sillä juuri siellä kaupungin kuhina tiivistyy. Avignon saa paljon huomio- ta osakseen taidemuseoita myö- ten. Kunnaksen kotikadulla, Jo- seph Vernet’llä sijaitsevan Musée Calvet’n keskeisiin taideteoksiin luodaan katsaus teoksia myöten. Kunnas esittelee myös muita hä- nelle läheisiä kaupunkeja, kuten Dijonin (Burgundi) ja Arlesin. Teh- dään vertailuja ja mietitään mil- lainen kaupunki voisi käydä ko- tiseudusta. Tässä yhteydessä on myös mainittava piipahdus Espan- jan Aurinkorannikolla. Alueen suo- malaisten elämäntapaa kohtaan osoitettu kritiikki on paikallaan. Suomalaiset uudisasukkaat eivät ole kiinnostuneet uudesta koti- seudustaan. ”Vaikka heille on tar- jolla ’Reissumiestä’, he eivät ole reissumiehiä.” Upeat historialliset kaupungit ympärillä eivät näytä merkitsevän juuri mitään. Mielen- kiinnon vie rakkaus ruisleipään ja koskenkorvan korvikkeisiin. Eikä ruisleipäkään maistu enää samalta kuin lapsuudessa. Heideggerin maastossa Voi sanoa, että Kunnaksen teok- sen sydän sijaitsee – Pariisin ohel- la – Freiburg–Colmar-akselil- la. Hän kuvailee seikkaperäisesti pyöräretken Freiburgista Reinin yli Colmariin. Matkan Kunnas on teh- nyt jo kymmeniä kertoja, sekä ve- tämässään pyöräilyryhmässä että yksin. Paikka tuntuu Euroopan sy- dämeltä: edetään Reinin yli ja ver- rataan kahta toisilleen läheistä kulttuuria, elsassilaista ja sitä Sak- saa, joka jää Reinin itäpuolelle. Elassisin puolelle päästyä nauti- taan Gewürztramineria – jälleen – Neuf-Brisachissa, ja jatketaan mat- kaa. Louksi noustaan Voogeseen kukkuloille kulttuurikohteisiin. Freiburgin alueen kuvauk- sen huipentaa hetki, jolloin Kun- nas saa istuutua Martin Heideg- gerin työtuoliin tämän vanhassa kodissa. Kunnas oli nimittäin oppi- nut tuntemaan Heideggerin van- himman pojan Jörgin – ja tapasi häntä usein Freiburgissa käydes- sään. Heidegger on Kunnaksen laaja-alainen projekti. Muistan, kun eräänä tammikuun alun aa- muna 2010 Rooman Villa Lantessa Kunnas tuli kahvipöytään ja totesi: ”Olen lukenut yli 30 sivua Heideg- geriä tänä aamuna.” Kello ei ollut vielä edes puolta yhdeksää. Kun- nas kertoo myös, miten Heideg- ger hankittuaan 1920-luvun alus- sa Todtnaubergin rinteeltä pienen hiihtomajansa, joutui hiihtolatu- jen puutteessa taivaltamaan puu- suksilla umpihangessa. Kunnas to- teaa: ”Siltä vaikuttaa joskus myös hänen ajattelunsa opiskelu”. Kaiken kaikkiaan Kunnaksen narraatio liikkuu suurella jännevä- lillä: Satakunnan eri kirkonkylät, Nokia, Tampere, Pariisi, Trier, Mün- chen, Berliini, Strasbourg, Avig- non, Freiburg, Colmar, vain muu- taman mainitakseni. Muodostuu kiinnostavia ajatus- ja miellekaa- ria: Pariisi–Nokia, Satakunta–El- sass, Schwarzwald–Luvia. Kunnas asettaa teoksessaan henkilökoh- taisten elämänkokemuksensa syn- nyttämät tunnelmatekijät kulttuuri- historiallisia kohteita vasten. Teos on täynnä juurevia henkilökohtai- sia assosiaatioita eri puolilla Eu- rooppaa koetuista tähtihetkistä. Kunnas etsii myös eräänlaista in- terkotiseutua, seutua, johon voim- me projisoida sitouttavaa identi- teettiämme silloinkin, kun emme edes fyysisesti ole perinpohjai- sesti tutustuneet henkisenä koti- seutuna pitämäämme paikkaan. Sellaisia Kunnakselle, suurelle eu- rooppalaiselle matkaajalle, ovat tietääkseni juuri Firenze ja Ve- netsia. Oppinut saattaa usein kahden- taa kotiseutunsa. Esimerkistä käy romantikko Friedrich Hölderlin, joka on kirjoittanut useita pikku- runoja kotiseudustaan. Mutta kui- tenkin enemmän lyriikkaa Kreikan tai kreikkalaisen taruston henki- sestä kotiseudusta. Tämä ilmiö liit- tyy klassisen sivistyksen saaneen henkilön kohottautumiseen – tie- tenkin ennen Baudelairen luomaa desilluusiolyriikkaa. Romantikko ikään kuin domestikoi (domesti- ziert) kotikirjastonsa kautta toisen kotiseudun mielensä eksoottiseen ylänkömaastoon. Tämä käytän- tö ei kuitenkaan kuole moderniin aikaan vaan saa tänään uusia vi- vahteita oman aikamme sankan matkustelun myötä. Näin luotu in- tensiteetti on aivan toista luokkaa kuin Hölderlinin tarjoama. On kuitenkin turha etsiä Goet- hen teoksesta Italian matka (Ita- lienische Reise) ilmauksia ”uudes- ta kotiseudusta”. Hän kyllä toteaa: ”Ensi kertaa löysin itseni Roomas- ta, vasta siellä tulin onnelliseksi” (14.3.1788) ja: ”lasken toiseksi syn- tymäpäiväkseni, todellisen jälleen- syntymisen päiväksi sen, jolloin astuin Rooman kamaralle” (3.12. 1786). Ei viittauksia uuteen koti- seutuun – kuin vain praktisen ”ko- tiutumisen” merkeissä (16.6.1787). Tätä taustaa vasten Kunnas on ra- dikaali kotiutuja. Kotiseutukirjan suuri maantie- teellinen liikkuvuus avaa lukijal- le laajan ja monipuolisen mielen- näyttämön. Kunnaksen kirja myös testaa lukijan omaa paneutumis- ta kotiseutukysymykseen ja saa hänet muistelemaan ja maistele- maan mielessään kokemiaan koti- seutuja. Kirjan perusviritys on hu- maani, avoin, mahdollisuuksille 78 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2020 KIRJALLISUUS altis. Ennen kaikkea teos on laaja matkakirjaan viritetty muistelma- teos, joka antaa ohjeita siitä, mi- ten uusia kotiseutukokemuksia voi löytää. Etsivälle avataan uusia ko- tikulmia. Henkilökohtainen ilmaisu tekee teoksessa esitetyt kohteet kolmiulotteisiksi. Kunnas vastaa monimuotoises- ti ja tuorein äänenpainoin kysy- mykseen, mitä moderni kotiseutu voi olla ja miten sen henkiset ulot- tuvuudet voivat jäsentää myös ai- emmin kokemaamme ja elämääm- me. Kunnas ei kaihda myöskään eksistentiaalisia dimensioita, ole- misen perustasoa: tietyissä pai- koissa ”elämän syvempi taso” nousee esiin. Kunnas esitteleekin eräänlaisen laajasydämisen koti- seudun: ”Maailma on kutistunut ja kotiseutu laajentunut.” ALTTI KUUSAMO Kirjoittaja on Turun yliopiston emeritus- professori.