This is a self-archived – parallel-published version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. When using please cite the original. AUTHOR Vanttaja, Markku; Nori, Hanna; Kinnari, Heikki TITLE Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden huijarisyndrooman yhteys luokkataustaan, sukupuoleen ja ikään YEAR 2024 DOI https://doi.org/10.33348/kvt.145789 VERSION Publisher’s PDF CITATION Vanttaja, M., Nori, H., & Kinnari, H. (2024). Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden huijarisyndrooman yhteys luokkataustaan, sukupuoleen ja ikään. Kasvatus, 55(3), 239–255. https://doi.org/10.33348/kvt.145789 239Kasvatus 3/2024 Artikkeleita Vanttaja, Markku – Nori, Hanna – Kinnari, Heikki. 2024. KYKYJENSÄ EPÄILIJÄT: YLIOPISTO- OPISKELIJOIDEN HUIJARISYNDROOMAN YHTEYS LUOKKATAUSTAAN, SUKUPUOLEEN JA IKÄÄN. Kasvatus 55 (3), 239–255. Huijarisyndrooma viittaa ajattelutapaan, jossa yksilö kokee itsensä vähemmän päteväksi kuin hän todellisuudessa on. Huijareiksi itsensä kokevat suoriutuvat opinnoistaan ja työs- tään erinomaisesti saaden tunnustusta muilta, mutta uskovat silti onnistuneensa antamaan vain vaikutelman kyvykkyydestään. Tarkastelemme tässä artikkelissa suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden huijarisyndroomaa: ovatko jotkut heistä muita alttiimpia koke- maan epävarmuutta omasta osaamisestaan, ja ovatko epävarmuuden kokemukset sekä huijarisyndroomaan viittaavat suhtautumistavat yhteydessä opiskelijoiden luokkataustaan, sukupuoleen ja ikään? Tutkimuskysymyksiin vastaamme vuonna 2022 kerätyn kyselyai- neiston (n=4994) avulla. Tarkastelemme huijarisyndroomaa ilmiönä, joka liittyy koulutus- poliittisten ja yhteiskunnallisten vaatimusten sekä yksilön elämänkokemusten myötä muotoutuneen habituksen väliseen suhteeseen. Noin joka neljäs kyselyymme vastanneis- ta koki voimakkaita huijarituntemuksia. Voimakkaimpia huijarituntemuksia kokivat muunsukupuoliset, naiset, vähävaraisista työväenluokkaisista perheistä lähtöisin olevat sekä nuorimmat opiskelijat. Vähiten huijarituntemuksia kokivat yli 40-vuotiaat aikuisopis- kelijat ja kotitaustaltaan yläluokkaan itsensä identifioineet opiskelijat. Huijarisyndroomaa voidaan lievittää yksilökeskeisillä keinoilla. Varsinainen ongelma ei ole näillä poistettavis- sa, sillä huijarisyndrooma on enemmänkin looginen reaktio koulutuspoliittisiin vaati- muksiin kilpailua, vertailua ja suoritusten mittaamista korostavassa yhteiskunnassa. Asiasanat: huijarisyndrooma, ikä, sukupuoli, yhteiskuntaluokka, yliopisto-opiskelijat Artikkeleita Markku Vanttaja – Hanna nori – Heikki kinnari Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden huijarisyndrooman yhteys luokkataustaan, sukupuoleen ja ikään 240Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden … Vanttaja ym. Johdanto 1970-luvun loppupuolella yhdysvaltalaiset psykologit Pauline Clance ja Suzanne Imes tekivät ryhmäterapiaistunnoissaan havainnon, että monet menestyneet ja lahjakkaat naiset aliarvioivat itseään ja omia kykyjään. Saavu- tuksistaan huolimatta naiset eivät kokeneet olevansa älykkäitä ja eteviä. Hyvää suoriutu- mista opinnoissa ja työssä he pitivät lähinnä sat- tumana, onnenkantamoisena tai eräänlaisena huijauksena, joka ennen pitkää paljastuisi myös muille. (Clance & Imes 1978.) Ilmiöstä (impos- tor phenomenon) on myöhemmin alettu käyttää termiä huijarisyndrooma (impostor syndrome) tarkoittamaan yksilön omaa osaamistaan ali- arvioivaa ajattelutapaa, vaikka todellisuudessa hänellä on kulloiseenkin tehtävään tarvittavat taidot ja pätevyys (Simmons 2016). Muut voi- vat pitää henkilöä taitavana ja pätevänä, mutta hän itse ajattelee onnistuneensa vain antamaan vaikutelman kyvykkyydestään. Yliopistoa on pidetty huijarisyndroomaan altistavana ympäristönä, koska opiskelussa korostuu opintojen vaativuus yhdistettynä jatkuvaan arviointiin, kilpailuhenkisyyteen ja suorituskeskeisyyteen (Anderson, Decker, Garlock, Hammonds, Morris & Sowers 2023). Yliopistomaailmaa voidaankin perustellusti kutsua mielen kyvykkyyttä ihannoivaksi kulttuuriksi (da Silva Gonçalves & Ikävalko 2022), sillä opiskelijoiden odotetaan suoriutu- van opinnoistaan hyvin arvosanoin, nopeasti ja tehokkaasti. Liiallinen itsekriittisyys ja voimakkaat huijarituntemukset ovat näiden odotusten kannalta haitallisia, koska ne hei- kentävät yksilön psyykkistä hyvinvointia ja voivat lopulta muodostua esteeksi opintojen loppuunsaattamiselle. Opiskelun hankaloit- tamisen lisäksi huijarisyndrooma vaikuttaa monin tavoin yksilön myöhempään työuraan ja elämään. Huijarituntemusten on todettu muun muassa heikentävän työtyytyväisyyttä, vaikeuttavan urasuunnittelua, hidastavan uralla etenemistä ja vähentävän haluk- kuutta hakeutua johtotehtäviin (Neureiter & Traut-Mattausch 2016). Opiskelijoiden huijarisyndrooma on ollut viime vuosikymmeninä suosittu tutkimusaihe monissa eri maissa (ks. Bravata ym. 2020; Ménard & Chittle 2023; Parkman 2016). Suo- messa opiskelijoiden huijarikokemuksia ei sen sijaan ole toistaiseksi juurikaan tutkittu, vaikka teema on ollut toistuvasti esillä mediassa. Suo- messa on tosin tutkittu tohtoriopiskelijoiden huijarisyndroomaa (Nori & Vanttaja 2022; Vanttaja & Nori 2021), ja huijarisyndroomasta on julkaistu kaksi ilmiötä kuvailevaa suomen- kielistä yleisteosta (Ekman 2017; Lehtinen, Pasanen & Uusikangas 2021). Tutkimuksen niukkuus Suomessa saattaa johtua siitä, että huijarisyndroomaa on mahdollisesti pidetty muodikkaana mediailmiönä ja pseudotieteel- lisenä käsitteenä. Muualla maailmassa opiskelijoiden huijari- kokemuksiin on suhtauduttu vakavasti otetta- vana ongelmana, joka edellyttää oppilaitoksilta monenlaisia toimenpiteitä (Parkman 2016). Ulkomaisissa tutkimuksissa on painottunut kui- tenkin psykologinen näkökulma, jossa huijari- syndroomaa pidetään lähinnä yksilön ongel- mana. Yksilökeskeisen näkökulman puut teena on se, että samalla sivuutetaan huijari-ilmiöön liittyvä laajempi yhteiskunnallinen ja sosiaa- linen konteksti. Vaikka huijarisyndroomassa on kyse yksilön kokemuksesta, eivät kokemuk- set synny sosiaalisessa tyhjiössä. Ympäröivällä kulttuurilla sekä yksilön kasvuympäristöllä ja elämänhistorialla on keskeinen rooli siinä, miten hän kokee eri asiat ja itsensä. (Feenstra ym. 2020). Tässä artikkelissa tarkastelemme suomalais- ten yliopisto-opiskelijoiden huijarisyndroomaa ja kysymme, ovatko jotkut heistä muita alt- tiimpia kokemaan epävarmuutta omasta osaa- misestaan. Erityisesti kiinnitämme huomiota siihen, ovatko epävarmuuden kokemukset ja huijarisyndroomaan viittaavat suhtautumista- vat yhteydessä opiskelijoiden luokkataustaan, sukupuoleen ja ikään. Tulkitsemme huijari- syndroomaa yhteiskunnallisena ilmiönä, joka liittyy akateemisessa maailmassa korostuvien koulutuspoliittisten vaatimusten ja yksilön elämänkokemusten myötä muotoutuneen habi- 241Kasvatus 3/2024 Artikkeleita tuksen väliseen suhteeseen. Habitus tarkoittaa suhteellisen pysyvien uskomusten ja toimin- tataipumusten järjestelmää, joka yhdistää elä- mänhistorian kokemukset ja vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen sekä valintoihin sosiaalisen elämän erilaisissa toimintaympäristöissä (ken- tillä) ja tilanteissa (Bourdieu 1998). Tutkimuskysymyksemme ovat seuraavat: 1) Onko huijarisyndrooman kokemisessa eroa eri sukupuolten, eri ikäryhmien ja erilaisis- ta luokkataustoista tulevien opiskelijoiden välillä? 2) Onko sukupuolella, iällä ja luokkataustalla yhteisvaikutuksia huijarisyndroomaan? Teoreettinen viitekehys Huijarisyndrooman taustaa Huijarisyndroomaa poteva ei koskaan koe ole- vansa riittävän hyvä. Menestymisensä jollakin elämänalueella hän tulkitsee johtuvan tuurista ja epäonnistumisensa omista puutteista. Hui- jarin mieltä kalvaa alituinen virheiden pelko ja huoli kykyjen riittämättömyydestä. (Clance & Imes 1978; Clance & O’Toole 1987; Parkman 2016.) Huijarisyndroomassa ei ole kuitenkaan kyse psyykkisestä sairaudesta tai mielen- terveyden häiriöstä vaan tietynlaisesta itsensä tulkinnasta (Bravata ym. 2020). Huijari- syndrooma-termiin liittyvää patologisoinnin leimaa välttääkseen on puhuttu ennemminkin huijari-ilmiöstä (Simmons 2016). Tässä artik- kelissa käytämme kuitenkin sekä huijari-ilmiö- että huijarisyndrooma-termejä, sillä katsomme niiden kuvaavan tutkittavana ilmiönä samaa asiaa. Sen lisäksi puhumme huijarituntemuk- sista, -ajattelusta ja -kokemuksista, joilla tar- koitamme vastaavanlaista yksilön taipumusta itsensä aiheettomaan vähättelyyn ja omien kykyjen jatkuvaan epäilyyn. Huijarisyndrooman on katsottu kytkeytyvän muun muassa lapsuuden perheen kasvatus- käytäntöihin, ja omien kykyjen epäilemisen on arveltu pahenevan koulussa, jossa oppilas joutuu arvioinnin kohteeksi (Clance & Imes 1978). Lap- suuden kasvuympäristön ohella psykologisesti painottuneissa tutkimuksissa selitystä huijari- syndroomaan on etsitty yksilön ominaisuuksista, luonteenpiirteistä ja reagointitaipumuksista. Bravatan ym. (2020) meta-analyysin mukaan huijarituntemuksilla on havaittu olevan tilas- tollinen yhteys muun muassa pessimistisyy- teen, perfektionismiin, heikkoon itsetuntoon sekä ahdistukseen ja masennukseen. Huijari- syndrooman on todettu olevan yhteydessä myös introverttiyteen, epäonnistumisen pelkoon sekä vaikeuksiin sietää vertailua, kilpailua ja arvioin- tia. (Fraenza 2016; Royce Roskowski 2010; Sakulku & Alexander 2011.) Empiiristen tutkimusten perusteella huijari- syndrooman on kuitenkin katsottu olevan oma itsenäinen ilmiönsä, joka poikkeaa muista saman tyyppisistä lähikäsitteistä (Leonhardt, Bechtoldt & Rohrmann 2017). Vaikka huijari tietää jokaisen epäonnistuvan välillä, hän ei siedä sitä omalla kohdallaan vaan pyrkii välttämään virheitä ja epäonnistumisia kaikin keinoin. Epäonnistuminen merkitsee huijarille häpeää ja nöyryytystä, mutta toisaalta myös onnistumiseen yhdistyy ahdistusta, koska se luo paineita onnistua myös jatkossa. (Ekman 2017.) Huijarituntemuksia kokevilla on usein myös tai- pumus selittää onnistumisiaan ja menestystään ulkoisilla tekijöillä, kuten tehtävien matalalla vaatimustasolla, oikealla ajoituksella tai oikean- laisella verkostoitumisella (Parkman 2016). Clance ja Imes (1978) tulkitsivat alkujaan huijarisyndrooman olevan tyypillistä erityisesti koulutettujen, lahjakkaiden ja vaativissa työ- tehtävissä toimivien naisten keskuudessa. Myö- hemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että myös monet miehet kokevat huijarituntemuksia (Bra- vata ym. 2020; Clance & O’Toole 1987; Sakulku & Alexander 2011). Joidenkin tutkimusten mukaan miesten ja naisten huijarikokemukset ovat kui- tenkin erilaisia (Badawy, Gazdag, Bentley & Brouer 2018). Naiset saattavat esimerkiksi ajatella, että pätevyyden voi osoittaa vain olemalla muita parempi. Miehillä huijarikokemus voi puolestaan yhdistyä enemmänkin epäonnistumisen pelkoon. (Royce Roskowski 2010.) Lisäksi on viitteitä siitä, että huijari- tuntemukset ovat yleisiä etnisiin vähemmistö- ryhmiin ja seksuaalivähemmistöihin kuulu- 242Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden … Vanttaja ym. villa, koska he ovat joutuneet elämänsä varrella kokemaan ulkopuolisuutta ja monenlaisia identiteettiin kohdistuvia ennakkoluuloja (Joshi & Mangette 2018). Bravatan ym. (2020) mukaan eräät tutkimukset osoittavat niin ikään huijarituntemusten heikentyvän iän ja elämänkokemusten karttuessa. Kaiken kaik- kiaan tutkimustulokset huijarisyndrooman yleisyydestä eri väestö- ja ikäryhmissä ovat kuitenkin varsin ristiriitaisia, koska tutki- muksissa on vaikea huomioida useita erilaisia ja samanaikaisesti ilmiöön vaikuttavia tekijöitä (Ménard & Chittle 2023). Huijarisyndrooma, yhteiskuntaluokka ja habitus Huijarisyndroomaa on mahdollista tarkastella myös ilmiönä, joka kytkeytyy yhteiskunnan luokkarakenteeseen. Huijarituntemuksille saat- tavat altistua muita enemmän esimerkiksi henki- löt, jotka ovat kouluttautumisen seurauksena tehneet kulttuurisen siirtymän työväenluokasta ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Bourdieun ter- mein ilmaistuna huijarisyndroomassa on tällöin kyse habituksen ja kentän kohtaamattomuu- desta (Bourdieu & Wacquant 1995). Habitus alkaa muotoutua jo lapsuuden per- heen primaarisosialisaatiossa, ja tämän vuoksi vanhempien yhteiskuntaluokalla, elämänta- voilla ja kasvatuskäytännöillä on keskeinen merkitys sen rakentumisessa (Bourdieu & Wac- quant 1995). Bourdieun (1986) mukaan perheitä voidaan tarkastella yksikköinä, jotka eroavat toisistaan erilaisten resurssiensa – taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman – perus- teella. Kaikki pääoman lajit ovat omalla tavallaan yhteydessä lasten habituksen muotoutumiseen ja myöhempiin elämänvaiheisiin, mutta heidän koulutusuransa kannalta eniten etua on per- heen runsaasta kulttuurisesta pääomasta, joka institutionalisoituneessa muodossaan viittaa vanhempien korkeaan koulutustasoon. Bourdieun teorian mukaan korkeasti koulu- tettujen vanhempien jälkikasvun habitukseensa sisäistämät arvot, eri asioille antamat merki- tykset, toiminta- ja valintataipumukset sekä kasvuympäristön tarjoamat resurssit tuottavat heille koulumenestyksen kannalta suhteellisen etulyöntiaseman verrattuna oppilaisiin, joiden vanhemmat ovat matalasti koulutettuja. Pelkis- täen on kyse siitä, että korkeasti koulutettujen perheiden lapset saavat kasvuympäristössään muita oppilaita paremmat valmiudet sopeutua koulun kulttuuriin ja sen vaatimuksiin. Yksilö sopeutuu erityisen hyvin olosuhteisiin, jotka ovat samankaltaisia kuin ne olosuhteet, joissa hänen habituksensa on muotoutunut. Habitus on tuolloin kenttään sopiva, ilman tietoista pyrkimystä sopeutua olosuhteisiin. Sopeutu- misen ongelmia puolestaan syntyy erityisesti silloin, kun yksilön habitus poikkeaa jyrkästi kentän vaatimuksista. (Bourdieu 1993, 1998; Bourdieu & Wacquant 1995.) Jos vähän kouluja käyneiden vanhempien lapset heikommista lähtökohdista huolimatta menestyvät koulussa ja jatkavat opintojaan yli- opistossa, he mahdollisesti kokevat joutuneensa epämukavaan ja vieraalta tuntuvaan toiminta- ympäristöön (Reay, Crozier & Clayton 2009). Tämän kaltaisia muukalaisuuden kokemuksia on Suomessa havaittu esimerkiksi vaatimattomissa oloissa varttuneiden koulumenestyjien elämän- tarinoissa (Vanttaja 2002) ja yliopistossa opiske- levien työläistaustaisten naisten kertomuksissa (Käyhkö 2014). Toisaalta epävarmuuden tunteita voi olla etenkin niillä korkeasti koulutetuista perheistä tulleilla opiskelijoilla, joille on jo kotoa asetettu kovia menestyspaineita. Luokkataustan ohella on syytä kiinnittää huomiota sukupuolen merkitykseen opiskeli- joiden huijarituntemuksissa, sillä korkea- kouluopiskelijoiden hyvinvointia koskevan tutkimuksen (Parikka ym. 2021) mukaan nai- set kokevat miehiä tyypillisemmin opinnois- saan psyykkistä kuormitusta. Sukupuolten välinen vertailu on perusteltua myös sen vuoksi, että ulkomaisissa tutkimuksissa saa- dut tulokset huijarisyndrooman yleisyydestä naisten ja miesten keskuudessa ovat olleet ristiriitaisia. (Ks. Bravata ym. 2020.) Aiem- missa tutkimuksissa sukupuolen määrittely on lisäksi pohjautunut perinteiseen binää- riseen jaotteluun: naisiin ja miehiin. Tässä tutkimuksessa huomioimme sen, että kaikki 243Kasvatus 3/2024 Artikkeleita eivät koe kuuluvansa sukupuoli-identiteetil- tään naisten tai miesten ryhmään. (Matsuno & Budge 2017.) Tarkastelemme niin ikään opiskelijoiden iän yhteyttä huijarituntemusten voimakkuuteen, koska etenkin nuorten aikuisten on todettu kokevan kovia suorituspaineita nykyisessä kil- pailuyhteiskunnassa, jossa korostetaan koulu- tuksen ja menestymisen tärkeyttä (Rikala 2019). Toisaalta ikään kohdistuvaa tarkastelua puoltaa se, että joissain tutkimuksissa voimak- kaiden huijarituntemusten ja epävarmuuden kokemuksen on havaittu lieventyvän van- hemmiten (ks. Bravata ym. 2020; Cristea & Babajide 2022; Nori, Peura & Jauhiainen 2020). Yliopisto-opiskelijat kykypääomakoneina Analysoitaessa huijarisyndroomaa yhteis- kunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä on välttä- mätöntä tarkastella kriittisesti niitä vaatimuksia, joita yliopisto-opiskelijoille asetetaan. Tämä edellyttää koulutuspoliittisen keskustelun ja näkökulman huomioon ottamista. Esimerkiksi nykyiseen yliopistokulttuuriin iskostuneessa erinomaisuuden, tehokkuuden ja huippu- suoritusten tavoittelussa on kyse hallinnasta, joka määrittää ideaaliopiskelijan mallin ja aset- taa nuorille monenlaisia vaatimuksia (Filander, Korhonen & Siivonen 2019). Foucault (1991, 2010) tarkoittaa hallinnalla yksilöiden käyt- täytymisen hienovaraista ohjaamista, jonka seurauksena yksilö alkaa ohjata itseään määrät- tyyn suuntaan. Vaikka hallinta ei ole alistavaa ja yksilöllä on myös mahdollisuus vastustaa sitä, luodaan kontrolloinnin ja ohjaamisen avulla käsitystä normaalista ja ideaalista ihmisyy- destä (Foucault 2014). Hallinnan tavoitteena on rakentaa omasta elämästään vastuussa oleva moraalisubjekti, jonka hyveet ja paheet raken- tuvat kulloisenkin ajan yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa ympäristössä (Foucault 2010). Erityisesti 2020-luvulla yliopistoissa yleisty- nyt huippupuhe kiinnittyy laajemmin tarkastel- tuna kaikki koulutusasteet läpäisevään elinikäi- sen oppimisen politiikkaan, jossa rakennetaan tietokykykapitalismin ihanneihmistä, erään- laista kykypääomakonetta (ks. esim. Kinnari 2020a, 2020b; Silvennoinen, Kinnari & Laalo 2021). Ihanneihmiseksi määrittyneen kyky- pääomakoneen elämänmittaisena tehtävänä on kerätä erilaisia työmarkkinoilla muuttuvia pää- omia ja ylläpitää kyvykkyyttä eli motivaatiota, minäpystyvyyttä ja työelämässä menestymiseen vaadittavaa asennetta. Selviytyäkseen, menes- tyäkseen ja säilyttääkseen työllistettävyytensä yksilön edellytetään reflektoivan niin omia voi- mavarojaan kuin työmarkkinoidenkin tarpeita tiedollisesti, taidollisesti ja emotionaalisesti. Kilpailukykyyn liitetyllä elinikäisen oppimisen puheella vaadittavista kompetensseista voi kui- tenkin olla monia tarkoittamattomia seurauksia. (Kinnari 2020b.) Vaatimukset yksilön tietojen, taitojen, asen- teiden ja kyvykkyyden jatkuvasta päivittämisen tarpeesta voivat konkretisoitua yksilötasolla esimerkiksi uuvuttavana ylisuorittamisena ja huijarisyndrooman kaltaisena riittämät- tömyyden tunteena. Lisäksi on huomattava, että elinikäisen oppimisen politiikassa ja yli- opistomaailman huippupuheessa ihanteena ovat erityisesti keskiluokkaisen tuottavan tietotyöläisen ominaisuudet, jotka ovat osalle väestöä vieraita ja tavoittamattomissa (Kin- nari 2020b). Kilpailukykyä, erinomaisuutta, suorittamista ja jatkuvaa oppimista korostava koulutuspolitiikka kohteleekin eri tavoin eri väestöryhmiä, jolloin jotkut altistuvat osaa- mattomuuden tunteelle muita helpommin Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona hyödynsimme vuonna 2022 kerättyä sähköistä kyselyä (n=4994). Kyselyn kohdejoukkona olivat suomen- kielisten monialaisten (Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen, Turun ja Vaasan) yliopistojen perustutkintoa suorit- tavat opiskelijat. Yliopistojen opintohallinnon yhteyshenkilöt välittivät kyselyn Webropol- linkin opiskelijoiden sähköpostilistoille. Kyse- lyä jaettiin myös yliopistojen tiedotteissa ja ainejärjestöjen viestintäkanavien kautta. Kysely koostui monivalinta- ja avokysymyk- sistä, muun muassa opiskelijoiden lapsuuden- 244Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden … Vanttaja ym. TAULUKKO 1. Kyselyyn vastanneiden ja monialaisissa yliopistoissa perustutkintoa suorittavien ikäjakaumat 2022 (Vipunen 2023) Ikäjakauma Kyselyaineisto Kaikki yliopisto-opiskelijat n % n % 19 v. tai alle 101 2,0 3906 3,5 20–24 v. 2341 46,9 45921 41,7 25–29 v. 1355 27,1 30336 27,5 30–34 v. 463 9,3 11583 10,5 35–39 v. 280 5,6 6360 5,8 40 v. tai yli 443 8,9 12105 11,0 Tieto puuttuu 11 0,2 Yhteensä 4994 100,0 110211 100,0 perheeseen ja yliopisto-opintoja edeltäviin opin- toihin kuuluvista teemoista. Lisäksi kyselyyn sisältyi Clancen (1985) kehittämä ja ulkomai- sissa tutkimuksissa validoitu Clance impostor phenomenon scale (CIPS) -huijarisyndroo- mamittari1. Hyödynsimme kyselyssä Ekmanin (2017) alkuperäisestä CIPS-mittarista suomeksi kääntämiä väittämiä. Muokkasimme yhtä väittämää omaan kyselyymme siten, että siinä painottuivat opiskeluun kytkeytyvät kokemukset. Kyselyyn vastanneista naisia oli 76,2 prosent- tia, miehiä 20,4 prosenttia ja muunsukupuolisia 2,4 prosenttia. 53 vastaajaa (1,1 %) ei halunnut kertoa sukupuoltaan. Naiset olivat yliedustet- tuina vastaajissa, sillä naisten osuus monialais- ten yliopistojen opiskelijoista oli vuonna 2022 noin 60,5 prosenttia (Vipunen 2023). Paino- kertoimien käytön analyyseissä teki kuitenkin ongelmalliseksi se, että meillä ei ollut tietoa muunsukupuolisten osuudesta populaatiossa, koska virallisissa opiskelijatilastoissa sukupuoli- jaottelu on edelleenkin binäärinen. Kyselyyn vas- tanneiden ikäjakauma sen sijaan noudatti koko populaation ikäjakaumaa melko hyvin, joskin 20–24-vuotiaat olivat vastanneet hieman muita ikäryhmiä aktiivisemmin (ks. Taulukko 1). TAULUKKO 2. Kyselyyn vastanneet ja monialaisten yliopistojen perustutkinto-opiskelijat tieteenaloittain 2022 (Vipunen 2023) Tieteenala Kyselyaineisto Kaikki yliopisto-opiskelijat n % n % Luonnontieteellinen 786 15,7 12345 11,2 Kasvatustieteellinen 732 14,7 14031 12,7 Humanistinen 725 14,5 14751 13,4 Yhteiskuntatieteellinen 665 13,3 15009 13,6 Lääketieteellinen 346 6,9 4746 4,3 Teknillistieteellinen 330 6,6 10068 9,1 Kauppatieteellinen 251 5,0 10242 9,3 Oikeustieteellinen 237 4,7 4404 4,0 Terveystieteellinen 198 4,0 2496 2,3 Farmasia 164 3,3 1560 1,4 Maatalous-metsätiet. 159 3,2 2184 2,0 Psykologia 153 3,1 1788 1,6 Hammaslääketieteellinen 76 1,5 1125 1,0 Eläinlääketieteellinen 56 1,1 465 0,4 Teologinen 54 1,1 1194 1,1 Taidealat 45 0,9 2037 1,8 Liikuntatieteellinen 2 0,0 852 0,8 Muu 15 0,3 10914 9,9 Yhteensä 4994 100,0 110211 100,0 245Kasvatus 3/2024 Artikkeleita Kysely ei sisältänyt tietoa siitä, missä yliopistossa vastaaja opiskeli. Vastaajalla oli kuitenkin mah- dollisuus jättää sähköpostiosoitteensa, mikäli hän oli halukas osallistumaan myöhemmin haas- tatteluun. Kyselyyn oli vastattu sähköpostiosoit- teiden perusteella kaikista niistä yliopistoista, joihin olimme kyselyn lähettäneet. Tieteenaloittain vastaajat jakautuivat taulu- kon 2 mukaan. Kyselyyn olivat keskimääräistä innokkaammin vastanneet erityisesti lääke- ja terveystieteellisten alojen, psykologian sekä luonnontieteellisten alojen opiskelijat. Alie- dustettuina olivat kauppatieteen, tekniikan sekä taidealojen opiskelijat, mikä selittyy osin kyselyn kohdistumisella monialaisten yliopis- tojen opiskelijoihin. Analysoimme aineistoa IBM SPSS Statis- tics 29 -ohjelman avulla erilaisin tilastol- lisin menetelmin. Yksi- ja kaksisuuntaista varianssianalyysiä hyödynsimme eri ryhmien huijarisyndrooman keskiarvojen vertaamiseen. Huijarisyndrooman voimakkuutta mitattiin kahdellakymmenellä väittämällä, joihin oli vastattu viisiportaisella Likert- asteikolla (1=en koskaan, 2=harvoin, 3=joskus, 4=usein, 5=hyvin usein). Alin mahdollinen kokonais- pistemäärä oli siten 20 ja ylin 100. CIPS- kriteeristön mukaan vastaajalla on selviä huijari tuntemuksia, mikäli pisteet ovat vähin- tään 61. Intensiivisen ja elämää huomattavasti haittaavan huijarisyndrooman alarajana on 81 pistettä (ks. Clance 1985). Lineaarisen regressioanalyysin avulla puo- lestaan selvitimme, miten eri taustatekijät (sukupuoli, ikä ja perhetausta) olivat yhteydessä huijarisyndroomaan. Koska lapsuudenperheen yhteiskuntaluokka ja taloudellinen toimeentulo korreloivat keskenään melko voimakkaasti, muodostimme niistä kodin resursseja kuvaavan summamuuttujan2. Pisteytimme yhteiskunta- luokkaa kuvaavan muuttujan seuraavasti: ylä- luokka=4, ylempi keskiluokka=3, alempi keski- luokka=2 ja työväenluokka=1. Taloudellista toimeentuloa kuvaavan muuttujan pisteytimme vastaavasti: erittäin hyvin toimeentuleva=5, melko hyvin=4, keskitasoisesti=3, melko huonosti=2 ja erittäin huonosti=1. Laskimme yhteiskuntaluokkaa ja toimeentuloa kuvaavat muuttujat yhteen, joten uusi muuttuja sai arvoja väliltä 2 ja 9. Luokittelimme summamuuttujan edelleen kolmeen luokkaan, niukkoihin (enin- tään 3 pistettä), keskitasoisiin (4–7 pistettä) ja runsaisiin resursseihin (8–9 pistettä). Ennen regressioanalyysiä teimme selittävistä muuttu- jista dummy-koodaukset. Dummy-muuttujien regressiokertoimet ilmoittivat ryhmän keski- määräisen poikkeaman vertailuryhmästä. Tulokset Epävarmuutta ja oman osaamisen vähättelyä Kuvio 1 esittää CIPS-mittarin sisältämät väit- tämät ja niiden keskiarvot. Olen usein onnis- tunut testissä tai tehtävässä, vaikka etukäteen pelkäsin, etten onnistuisi - ja Vertaan omaa osaamistani muihin ja ajattelen heidän olevan parempia kuin minä -väittämissä vastausten keskiarvo oli korkein. Ylipäätään suoriutu- mista koskeva epävarmuus ja oman osaamisen vähättely näyttivät painottuneen vastauksissa. Sen sijaan onnistumisen liittäminen ulkoisiin tekijöihin oli harvinaisempaa, ja matalimmat keskiarvot olivat Joskus ajattelen, että menes- tykseni opinnoissani johtuu jonkinlaisesta erehdyksestä - ja Ajattelen joskus, että olen saa- vuttanut nykyisen asemani tai menestykseni vain, koska satuin olemaan oikeassa paikassa oikealla hetkellä tai koska satuin tuntemaan oikeat henkilöt -väittämillä. Kuten taulukosta 3 näkyy, kyselyyn vas- tanneista yliopisto-opiskelijoista miltei puo- lella (47,1 %) oli selviä huijarikokemuksia (61–80) ja runsaalla neljänneksellä (26,1 %) huijarisyndroomatuntemukset olivat intensii- visiä (81–100). Vastaajien keskuudessa huijari- tuntemukset olivat siten varsin yleisiä: lähes kolme neljästä vastaajasta luokittui CIPS-as- teikolla huijarisyndroomasta selvästi kärsivien joukkoon. Huijarisyndroomamittarin keski- arvo aineistossa oli 69,5 ja keskihajonta 15,3. Pienin arvo oli 22 pistettä ja suurin 100. Kyse- lyyn vastanneet yliopisto-opiskelijat näyttivät kärsivän selvästi huijarisyndroomasta. 246Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden … Vanttaja ym. KUVIO 1. Huijarisyndroomamittariin sisältyvien väittämien keskiarvot vastanneilla Olen usein onnistunut testissä tai tehtävässä, vaikka etukäteen pelkäsin, etten onnistuisi. Vertaan omaa osaamistani muihin ja ajattelen heidän olevan parempia kuin minä. Olen ajoittain pettynyt suoriutumiseeni ja ajattelen, että minun tulisi suoriutua paremmin tai osata enemmän. Pelkään usein epäonnistuvani uudessa tai haastavassa tehtävässä, vaikka yleisesti ottaen suoriudun hyvin opinnoissani. Muistan paremmin ne tilanteet, joissa en ole suoriutunut parhaalla mahdollisella tavalla. Jos olen saamassa jonkin tunnustuksen, epäröin kertoa siitä muille ennen kuin se on varmistunut virallisesti. Jos saan paljon kiitosta tai tunnustusta aikaansaannoksista- ni, vähättelen herkästi sitä, mitä olen tehnyt. Pelkään, että ihmiset huomaavat, että en ole niin pätevä kuin he luulevat minun olevan. Epäilen ja murehdin, etten saa projektia tai tehtävää onnistumaan, vaikka muut ympärilläni ovat vakuuttuneita onnistumisestani. Pelkään välillä muiden saavan selville, kuinka vähän oikeastaan tiedän tai osaan. Minun on vaikea vastaanottaa kehuja tai kiitosta saavutuk- sistani. Kun minua kehutaan aikaansaannoksestani tai saavutuk- sestani, pelkään, etten pysty täyttämään odotuksia tulevaisuudessa. Välttelen arviointeja parhaani mukaan ja pelkään tilanteita, joissa muut arvioivat minua. Minulla on kurja ja lannistunut olo, jos en ole ”paras” tai ”erityinen” tilanteissa, joissa suoriutumistani arvioidaan. Kun olen onnistunut tehtävässäni tai saanut tunnustusta suoriutumisestani, epäilen, etten pysty samaan enää uudelleen. Suoriudun harvoin tehtävistäni niin hyvin kuin haluaisin. Ajoittain ajattelen, että menestykseni on pelkästään hyvää tuuria. Saatan antaa vaikutelman, että olen pätevämpi kuin todellisuudessa olen. Ajattelen joskus, että olen saavuttanut nykyisen asemani tai menestykseni vain, koska satuin olemaan oikeassa paikassa oikealla hetkellä tai koska satuin tuntemaan oikeat henkilöt. Joskus ajattelen, että menestykseni opinnoissani johtuu jonkinlaisesta erehdyksestä. 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 4,1 4 3,9 3,8 3,8 3,7 3,6 3,6 3,5 3,5 3,5 3,4 3,3 3,2 3,2 3,2 3,1 3,1 3 2,9 247Kasvatus 3/2024 Artikkeleita CIPS n % KA (KH) 21–40 186 3,9 41–60 1101 23,0 61–80 2254 47,1 81–100 1249 26,1 Yhteensä 4790 100,0 69,5 (15,3) TAULUKKO 3. Huijarisyndroomamittarin keskiarvot vastanneilla Huijarisyndrooma kasautuu tietyille ryhmille Sukupuolten välillä oli tilastollisesti merkitse- viä eroja huijarikokemuksissa (ks. Taulukko 4). Muunsukupuolisilla CIPS-pisteet olivat selvästi korkeimmat, kun taas miehet kärsivät huijarisyndroomasta vähiten. Myös eri ikäis- ten huijarikokemusten voimakkuudessa oli eroja: mitä vanhempi opiskelija, sitä matalam- mat olivat CIPS-pisteet. Lapsuudenperheen MUUTTUJA N KA KH F-arvo P-arvo Sukupuoli¹ Nainen Mies Muu En halua sanoa 3640 968 113 50 70,63 64,08 76,74 72,80 14,80 16,00 13,02 13,24 58,57 0,001*** Ikä² 19 v tai alle 20–24 v 25–29 v 30–34 v 35–39 v 40 v tai yli 98 2264 1297 443 259 419 71,45 69,96 70,60 69,85 67,84 63,55 15,05 15,00 14,99 15,23 15,05 16,23 15,76 0,001*** Vanhempien taloudellinen tilanne³ Erittäin hyvin toimeentulevia Melko hyvin toimeentulevia Keskitasoisesti toimeentulevia Melko huonosti toimeentulevia Erittäin huonosti toimeentulevia En osaa sanoa/ei koske minua 266 1241 2425 721 92 39 66,59 68,47 69,56 71,44 74,41 67,38 16,14 15,05 15,08 15,25 16,21 17,53 7,52 0,001*** Lapsuudenperheen yhteiskuntaluokka⁴ Yläluokka Ylempi keskiluokka Alempi keskiluokka Työväenluokka Johonkin muuhun En osaa sanoa 35 1497 1711 1209 82 254 63,06 68,72 69,52 70,64 68,34 69,38 20,96 15,21 15,33 15,01 17,81 13,92 3,49 0,004** TAULUKKO 4. Huijarisyndroomamittarin keskiarvot, keskihajonnat ja F-testin tulos taustamuuttujittain ¹Eta² = 0,003; Dunnett T3 parivertailutesti: nainen vs. mies***, nainen vs. muu***, mies vs. muu*** ²Eta² = 0,016; Tukey HSD parivertailutesti: 19 v tai alle vs. 40 v tai yli***, 20–24 v vs. 40 v tai yli***, 25–29 v vs. 40 v tai yli***, 30–34 v vs. 40 v tai yli***, 35–39 v vs. 40 v tai yli** ³Eta² = 0,008; Dunnett T3 parivertailutesti: erittäin hyvin vs. melko huonosti***, erittäin hyvin vs. erittäin huonosti***, melko hyvin vs. melko huonosti***, melko hyvin vs. erittäin huonosti* ⁴Eta² = 0,004; Dunnett T3 parivertailutesti: ylempi keskiluokka vs. työväenluokka* toimeentulo ja luokkatausta olivat yhteydessä huijarituntemuksiin opiskeluaikana. Vähäva- raisesta ja työväenluokkaisesta perheestä läh- töisin olevat saivat muita korkeammat pisteet huijarisyndroomamittarissa. Taulukon 4 alla esitetyt efektikoot (eta²) jäivät kuitenkin var- sin pieniksi (0,003–0,016). Näin ollen huijari- syndrooman voimakkuuden vaihtelusta vain pieni osa selittyy taulukossa olevilla tausta- muuttujilla. Koska huijarisyndroomaan vaikuttavat harvoin vain yksittäiset tekijät, jatkoimme analyysiä lineaarisella regressioanalyysillä. Regressioanalyysin avulla näimme selittävän muuttujan yhteyden selitettävään muuttujaan silloin, kun muiden muuttujien vaikutus oli vakioitu. Ajoimme analyysin enter-menetel- mällä neljässä vaiheessa (ks. Taulukko 5). 248Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden … Vanttaja ym. TAULUKKO 5. Lineaarinen regressioanalyysi huijarisyndroomaan yhteydessä olevista tekijöistä Malli 1 Malli 2 Malli 3 Malli 4 Regr.kerroin (95 % LV) Regr.kerroin (95 % LV) Regr.kerroin (95 % LV) Regr.kerroin (95 % LV) Vakio 63,9*** (62,9–64,9) 58,3*** (56,6–60,1) 54,7*** (52,2–57,3) 53,1*** (50,5–55,8) Sukupuoli Nainen Muu Mies 6,8*** (5,7–7,9) 13,3*** (10,3–16,3) Verrokki 6,9*** (5,8–8,0) 13,1*** (10,1–16,1) Verrokki 6,9*** (5,8–8,0) 12,9*** (9,9–15,9) Verrokki 7,0*** (5,9–8,1) 12,8*** (9,8–15,8) Verrokki Ikä Alle 25 v 25–29 v 30–34 v 35–39 v Vähintään 40 v 6,0*** (4,4–7,6) 6,5*** (4,8–8,2) 6,1*** (4,0–8,2) 3,9** (1,5–6,3) Verrokki 6,5*** (4,9–8,2) 6,9*** (5,2–8,6) 6,1*** (4,1–8,2) 3,7** (1,3–6,1) Verrokki 6,8*** (5,1–8,4) 6,3*** (4,6–8,0) 5,8*** (3,7–7,9) 3,4** (1,0–5,8) Verrokki Kodin resurssit Niukat Keskitasoa Runsaat 6,1*** (3,8–8,3) 3,0** (1,1–5,0) Verrokki 6,2*** (3,9–8,4) 3,1** (1,2–5,0) Verrokki Opintojen kesto Vähintään 5 v 2–4 v Alle 2 3,1*** (1,7–4,4) 1,6** (0,6–2,7) Verrokki Selitysaste R² 0,038 0,052 0,059 0,064 Korjattu selitysaste R² 0,038 0,051 0,058 0,062 F-testi 86,6*** 39,8*** 34,1*** 29,5*** Estimaatin keskivirhe 15,0 14,9 14,8 14,8 *** p<0,001 ** p<0,01 Ensimmäisessä vaiheessa otimme mukaan vain opiskelijan sukupuolta kuvaavan muuttu- jan (malli 1). Seuraavassa vaiheessa lisäsimme luokitellun iän (malli 2). Tämän jälkeen otimme mukaan lisäksi kodin resursseja kuvaavan muuttujan (malli 3). Viimeinen malli 4 sisältää edellä mainittujen selittäjien ohella kolmiluokkaisen opintojen kestoa kuvaan muuttujan. Tämä sen vuoksi, että pelkän iän avulla emme pystyneet erottelemaan opiske- lujen myötä hankitun kokemuksen ja tiedon merkitystä huijarisyndrooman kokemuksissa. Kaikki muuttujat sisältävän mallin selitys- asteeksi tuli 6,2 prosenttia, mikä on varsin vaa- timaton lukema. Selitysasteiden lisäksi F-testin tuloksien ja estimaatin keskivirheen perusteella saatoimme todeta, että regressioanalyysissä käy- tetyt taustamuuttujat pystyivät selittämään riippu- van muuttujan vaihtelua, joskin mallin tarkkuus eli selitysvoima on varsin heikko. (Ks. Taulukko 5.) Tarkastelimme kaksisuuntaisen varianssi- analyysin avulla myös eri taustamuuttujien mahdollisia yhteisvaikutuksia huijarisyndroo- maan (ks. Kuvio 2). Kuva A esittää CIPS-pis- teiden keskiarvot ikäryhmän ja sukupuolen mukaan muunsukupuolisten jäädessä tästä tarkastelusta pois pienen lukumäärän vuoksi. Kaksisuuntaisen varianssianalyysin mukaan iällä ja sukupuolella ei ollut yhteisvaikutusta huijarikokemuksiin, F(4,4593)=0,75; p=0561; etap²=0,01. Huijarituntemukset näyttivätkin lievenevän huomattavasti iän myötä suku- puolesta riippumatta, naisilla kuitenkin miehiä jyrkemmin. Kuva B havainnollistaa huijarisyndrooman voimakkuuden, kodin resurssien (runsaat tai 249Kasvatus 3/2024 Artikkeleita KUVIO 2. Eri taustamuuttujien yhteisvaikutukset huijaripisteisiin niukat) ja iän väliset yhteydet. Korkeimmat CIPS-pisteet olivat niillä alle 35-vuotiailla opiskelijoilla, joiden lapsuudenperheen resurs- sit olivat olleet niukat. Ikäryhmän ja kodin resurssien yhteisvaikutus ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä, F(4,2482)=0,96; p=0,426; etap²=0,01. Iän myötä sekä niukoilla että runsailla resursseilla varustetuista perheistä tulevien opiskelijoiden huijarikokemukset lie- venivät, joskin ensin mainituilla selvemmin. 40 vuotta täyttäneillä opiskelijoilla CIPS-pisteiden keskiarvot eivät enää eronneet perhetaustan mukaan. (Ks. Kuvio 2.) Kuva C näyttää huijaripisteiden vertailutietoa kodin resurssien ja sukupuolen mukaan ikä- ryhmittäin. Miesopiskelijoilla oli perhetaustasta riippumatta vähemmän huijarisyndroomaa kuin naisopiskelijoilla. Kaksisuuntaisen varianssi- analyysin avulla tarkastellen kodin resurssien ja ikäryhmän yhteisvaikutus huijarisyndroomaan erikseen miehillä (F(4,504)=0,22; p=0,927; etap²=0,01) ja naisilla (F(4,1874)=1,36; p=0,247; etap²=0,01) ei kummassakaan ryhmässä osoit- tautunut tilastollisesti merkitseväksi. Runsaiden resurssien perheistä tulevilla miehillä CIPS-pis- teet olivat kaikkein matalimmat. Toisesta ääri- päästä löytyivät niukkojen resurssien perheistä lähtöisen olevat naiset, joilla tosin iän myötä huijarituntemukset vähenivät muita selvemmin. Runsaiden resurssien perheistä tulevilla naisilla ja niukkojen resurssien perheistä tulevilla mie- hillä eri ikäryhmien käyrät kulkivat samankal- taisesti, vaikka naisilla huijarituntemuksia olikin kautta linjan enemmän. (Ks. Kuvio 2.) 250Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden … Vanttaja ym. Kuva D esittää opintojen keston ja iän yhteydet huijarisyndrooman voimakkuuteen. Kaksisuuntaisen varianssianalyysin mukaan tämäkään yhteisvaikutus ei ollut tilastolli- sesti merkitsevä, F(8,4728)=1,51; p=0,149; etap²=0,03. Huijarituntemukset useimmiten lisääntyivät, kun opiskelu oli kestänyt vähintään viisi vuotta. Poikkeuksena olivat nuorimmat, alle 25-vuotiaat opiskelijat. Myöskään 40 vuotta täyttäneillä huijarikokemukset eivät eronneet opintojen keston mukaan. (Ks. Kuvio 2.) Johtopäätökset Tämän tutkimuksen tuloksien perusteella voimme todeta, että huijarisyndrooma vaivaa varsin suurta osaa yliopisto-opiskelijoista; kyse- lyymme vastanneista noin joka neljäs koki voi- makkaita huijarituntemuksia. Yliopisto vaikut- taa olevan monille ahdistusta tuottava koneisto (ks. Breeze, Addison & Taylor 2022). Voimak- kaimmat huijarituntemukset näyttivät lisäksi kasautuvan tietyille opiskelijoille. Analyysimme perusteella muunsukupuoliset, naiset, nuorim- mat opiskelijat ja vähävaraisista työläisperheistä lähtöisin olevat epäilivät muita useammin omia kykyjään ja osaamistaan. Vähiten huijaritunte- muksia kokivat yli 40-vuotiaat aikuisopiskelijat ja kotitaustaltaan yläluokkaan itsensä identi- fioineet opiskelijat. Vaikka huijarikokemukset olivat varsin yleisiä kaikissa sukupuoliryhmissä, olivat naisten ja etenkin muunsukupuolisten opiskelijoiden huijarituntemukset selvästi voi- makkaampia kuin miehillä. Huijarituntemusten voimakkuuden erot ovat ymmärrettävissä eri ryhmiin kuuluvien opiskelijoiden elämänhistorian ja kokemusten kautta. Naisopiskelijoiden voimakkaat huijari- tuntemukset voivat liittyä stereotyyppisiin sukupuolirooleihin ja niitä vahvistaviin käy- täntöihin sekä naisten yhteiskunnalliseen asemaan, joka historiallisesti tarkasteltuna on aina ollut miehiä heikompi (ks. Gibson- Beverly & Schwartz 2008). Vaikka naisten asema on monessa suhteessa parantunut viime vuosikymmenten aikana, näkyy sukupuolten eriarvoisuus edelleenkin esimerkiksi palkka- eroina ja työelämän johtotehtäviin sijoittumi- sessa (Laine & Kauhanen 2023). Naisvaltaisten alojen matalampi palkkataso ja heikommat uranäkymät luovat kuvan siitä, että naisten tekemä työ ei ole yhtä arvokasta kuin miesten tekemä työ. Yhteiskunnassa vallitsevat eriar- voistavat käytännöt ja patriarkaaliset asenteet saattavat näin ollen olla yhtenä selityksenä myös siihen, että monet naisopiskelijat kokevat miehiä enemmän epävarmuutta omasta osaa- misestaan ja mahdollisuuksistaan jo ennen työelämään siirtymistä (Lehtinen ym. 2021). Muunsukupuolisten opiskelijoiden huijari- tuntemusten voi tulkita liittyvän vähemmistö- asemaan sekä siihen, että he ovat joutuneet elämänsä varrella kyseenalaistamaan iden- titeettiään ja kokemaan ulkopuolisuutta. Sukupuolen binääristä jaottelua miehiin ja naisiin on useimmissa yhteiskunnissa pidetty perinteisesti itsestään selvänä. Tätä jaottelua vahvistetaan edelleenkin eri elämänalueilla ja käytännön tilanteissa, joissa ihmiset asetetaan valitsemaan oma sukupuolensa kahdesta eri vaihtoehdosta. (Matsuno & Budge 2017.) Kaikki eivät kuitenkaan koe kuuluvansa sukupuoli- identiteetiltään siihen ryhmään, johon heidät on syntymänsä jälkeen luokiteltu. Sukupuolivä- hemmistöön kuuluvat ovat jossakin elämänsä vaiheessa joutuneet huomaamaan, että heidän kokemuksensa omasta sukupuoli-identiteetistä on ristiriidassa kulttuurisesti määrittyneiden normien ja ahtaiden kategorioiden kanssa. Tämä voi jo itsessään aiheuttaa huijariuden ja epävarmuuden tunteen, jossa yksilö kokee olevansa jotakin muuta kuin hänen odotetaan olevan (Lehtinen ym. 2021). Nuorimpien opiskelijoiden huijarituntemuk- sissa saattaa olla kyse yliopisto-opintojen alku- vaiheen epävarmuudesta ja oman koulutusalan valinnan onnistumisen pohtimisesta (Ketonen ym. 2016). Nopeita koulutussiirtymiä ja tavoite- ajassa valmistumista korostava koulutuspolitiikka olettaa nuorten kykenevän tekemään urasuunni- telmia hyvin varhaisessa vaiheessa ja välttämään välivuosia toisen asteen tutkinnon jälkeen (Ope- tus- ja kulttuuriministeriö 2016). Monet voivat kokea joutuvansa tekemään koulutusvalintoja 251Kasvatus 3/2024 Artikkeleita liian nuorena ja sattumanvaraisesti lukuisten uravaihtoehtojen maailmassa (Määttä & Kuisma 2022). Pelko väärästä uravalinnasta ja itselleen sopimattomalle alalle ajautumisesta saattaa aiheuttaa yliopistossa opintojaan aloittaville nuorille paineita, jotka koetaan jatkuvana oman osaamisen kyseenalaistamisena. Varmuuden oikealla opintoalalla opiskelusta onkin todettu olevan yleisempää keskimääräistä iäkkäämpien opiskelijoiden keskuudessa. Varmuus opinto- alasta on puolestaan yhteydessä siihen, kokeeko opiskelija kuuluvansa yliopistoyhteisöön. (Ks. Mäkinen-Streng 2012.) Tutkimuksessamme kävi niin ikään ilmi, että mitä pitempään opinnot olivat kestäneet, sitä korkeammat lukemat huijarisyndrooma- mittarissa opiskelijat saivat. Tämä voi selittyä esimerkiksi sillä, että oman osaamisen jatkuva epäily saattaa johtaa opintosuoritusten vältte- lyyn ja sitä kautta opintojen pitkittymiseen. Edellä esitettyjä tutkimustuloksia arvioita- essa on syytä nostaa esiin muutamia aineiston ja analyysien rajoitteita. Aineiston keruussa ei hyödynnetty otantamenetelmiä, eli kyseessä oli harkinnanvarainen näyte. Kyselyyn olivat voineet vastata muita aktiivisemmin nimen- omaan ne opiskelijat, joilla oli henkilökohtaista kokemusta huijarisyndroomasta. Näin ollen huijarisyndrooman voimakkuudesta ja ylei- syydestä saatuja tuloksia ei voi suoraan yleis- tää koko populaatioon. Varianssianalyysien efektikokojen ja lineaarisen regressioanalyysin selitysasteen mataluus viittaavat puolestaan siihen, että analyysin ulkopuolelle jäi monia huijarisyndroomaan yhteydessä olevia teki- jöitä. Huijarisyndrooma on ilmiönä niin moniulotteinen, että esimerkiksi luokkataus- tan lisäksi olisi hyödyllistä tutkia jatkossa myös muita kasvuympäristöön liittyviä tekijöitä, kuten perheen vuorovaikutusta ja vanhem- pien kasvatuskäytäntöjä sekä vertaisryhmien ja mediakulttuurin merkitystä. Pohdinta Bourdieulaisittain tulkittuna huijarisyndroo- massa on kysymys yksilön elämänhistorian aikana muotoutuneen habituksen ja ken- tän välisestä ristiriidasta, joka käytännössä ilmenee muun muassa ulkopuolisuuden ja epävarmuuden kokemuksena. Tämä teoreet- tinen näkökulma sopii etenkin opiskelijoiden luokkataustan ja huijarisyndrooman välisen yhteyden tarkasteluun. Yliopisto on lähtö- kohtaisesti korkeasti koulutetun ylemmän keskiluokan toimintaympäristö, jonka käytän- nöt ovat historiallisesti rakentuneet eliittiryh- mien kulttuurista. Yliopistomaailmaan ja sen vaatimuksiin sopeutuminen merkitsee tämän vuoksi eri yhteiskuntaluokista lähtöisin oleville opiskelijoille eri asiaa. Akateemisesti koulutettujen vanhempien jälkikasvulle yliopistokoulutuksessa on kyse vanhempien luokka-aseman uusintamisesta ja kulttuurisesta jatkuvuudesta. (Käyhkö 2017, 2023.) Kotitaustaltaan yläluokkaisten opiskeli- joiden muita vähäisemmät huijarituntemukset ovat tästä näkökulmasta katsoen ymmärrettä- viä. Perheen runsaat sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset pääomat ovat luoneet heille muita paremmat valmiudet sopeutua akateemiseen maailmaan ja sen vaatimuksiin (Bourdieu 1993, 1998; Bourdieu & Wacquant 1995). Vähävaraisesta työläisperheestä tulleelle nuorelle yliopisto-opiskelu merkitsee puo- lestaan kulttuurisista juurista irtautumista ja sopeutumista uudenlaiseen ympäristöön. Köyhistä oloista yliopistoon edenneiden opiskelijoiden huijarituntemukset ovat näin ollen ymmärrettäviä, sillä he ovat jo lapsuudes- saan kokeneet eriarvoisuutta ja tottuneet esi- merkiksi siihen, ettei heillä ole vastaavanlaisia kulutus- ja harrastusmahdollisuuksia kuin varakkaampien perheiden jälkikasvulla. Kodin kulttuurin ja akateemisen maailman ristiriita voi tuottaa opiskelijoille ulkopuolisuuden tun- teen, jonka seurauksena he kyseenalaistavat omat kykynsä ja kokevat olevansa yliopistossa itselleen sopimattomassa ympäristössä (ks. Lehmann 2013; Reay ym. 2009). Huijarisyndroomaa voidaan pitää yhtenä suorituskeskeisen yhteiskunnan tuottamana ja väestöryhmien eriarvoisuuteen kytkeytyvänä ilmiönä. Huijariksi itsensä kokeva opiskelija 252Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden … Vanttaja ym. mitä todennäköisimmin vertaa itseään erään- laiseen ideaaliseen yliopisto-opiskelijaan, joka sulautuu akateemiseen maailmaan ja täyttää kaikki oletetut vaatimukset ja odotukset (Nori & Vanttaja 2022). Tämän vuoksi on kiinni- tettävä huomiota myös koulutuspoliittisten tavoitteiden sisältämiin malliopiskelijan ideaa- leihin ja kyvykkyysihanteisiin, jotka monet korkeakouluopiskelijat tuntuvat sisäistäneen (ks. da Silva Gonçalves & Ikävalko 2022). Yliopistokoulutuksen päämääräksi on tullut tuottaa päteviä, itsenäisiä, sopeutuvia, sosiaa- lisia, innovatiivisia, yrittäjämäisiä, aktiivisia ja oppimismyönteisiä työmarkkinakansalaisia, jotka pyrkivät menestymään globaaleilla työ- markkinoilla. Aikaa vievä teoreettinen ja kriit- tinen pohdiskelu ei puolestaan näytä kuuluvan uusliberalistisen ihanneopiskelijan hyveisiin. (Ks. Siivonen & Filander 2019.) Todellisuudessa koulutuspolitiikassa raken- netun mallikansalaisen – kykypääomakoneen – ideaali on kapea ja useimpien ulottumatto- missa (Kinnari 2020a). Jos menestyvän yksilön ideaalin saavuttamisen oletetaan perustuvan vain rationaaliseen valintaan ja aktiiviseen itsen johtamiseen, tehdään ihmisestä historia- ton, luokaton ja sukupuoleton olento, jolla on halutessaan loputtomat resurssit ja mahdolli- suudet menestyä. Samalla hämärtyy elämän- historian ja kasvuympäristön merkitys yksilön menestymisen ja epäonnistumisen taustalla (Bourdieu 1993; Foucault 2008). Huijarisyndroomaa potevien kannalta lohdullista on se, että yksilön habituksessa on kyse muuttuvasta ilmiöstä eikä pysyvästä ominaisuudesta (Bourdieu & Wacquant 1995). Tutkimustuloksemme tukevat näkemystä yksi- lön habituksen muuttuvasta luonteesta, sillä voimakkaat osaamattomuuden ja huijariuden tuntemukset olivat muita vähäisempiä van- himmassa opiskelijaryhmässä riippumatta lapsuudenperheen yhteiskuntaluokasta tai sukupuolesta (ks. myös Nori ym. 2020). Ulkoa- päin asetetut ideaaliopiskelijan vaatimukset osataan ehkä elämänkokemuksen ja iän myötä paremmin nähdä poliittisesti rakentuneina tavoitteina ja normatiivisina odotuksina, joi- hin on mahdollista suhtautua myös kriittisesti. Toisaalta voi olla niin, että varttuneet opiskelijat ovat vähiten kriittisiä yliopiston asettamia vaa- teita ja odotuksia kohtaan. Vuosikymmenien mittaisen sosialisaatioprosessin myötä he ovat voineet vähitellen omaksua keskiluokkaisen tietotyöläisen identiteetin ja kilpailullisen elämäntavan, johon kuuluu jatkuva oman osaamisen päivittäminen. Esimerkiksi Siivo- nen ja Filanderin (2019) tutkimuksen mukaan nimenomaan työ- ja elämänkokemusta omaa- vat aikuisopiskelijat ovat sopeutuneet nyky-yli- opiston vaatimuksiin hyvin ja täyttävät tehok- kaan ideaaliopiskelijan mitat muita paremmin. Yliopistomaailmaan juurtuneen tehokkuu- den, kilpailun, suorittamisen ja arvioinnin kult- tuurin kyseenalaistamisen sijaan on ollut tapana etsiä keinoja, joiden avulla sekä opiskelijat että yliopiston henkilökunta saataisiin sopeutu- maan vallitsevaan järjestelmään ja sitoutumaan huippusuoritusten tavoitteluun (ks. Filander ym. 2019). Huijarisyndrooman kaltaisten itse- kriittisten tuntemusten kanssa kamppaileville tarjotaankin usein elämänohjeeksi omien ajatusten reflektointia ja armollisempaa suhtau- tumista itseensä (ks. Ekman 2017). Ohjeiden myötä yhteiskunnallisesta ongelmasta tehdään yksilön ongelma, jota yritetään ratkaista psyyke- lääkkeillä, terapialla, asennekasvatuksella ja muilla terapeuttisen vallan keinoilla (ks. esim. Brunila, Harni, Saari & Ylöstalo 2021). Opiskelijoiden huijarituntemuksia voidaan mahdollisesti lievittää tarjoamalla erilaisia tukitoimia ja mentorointiohjelmia tai perusta- malla vertaistukiryhmiä, joissa opiskelijat voi- vat vaihtaa ajatuksia ja kuulla toistensa koke- muksia (ks. Bravata ym. 2020; Parkman 2016). Varsinainen ongelma näiden yksilökeskeisten ratkaisujen ja sopeutustoimien avulla ei kui- tenkaan ole poistettavissa. Huijarisyndrooman kaltaiset riittämättömyyden tunteet ovat väis- tämättömiä yhteiskunnassa, jossa kilpailemi- sesta, vertailusta, suoritusten mittaamisesta ja tulostehtailusta on tullut kaiken läpäisevä pää- määrä. Esimerkiksi vaatimukset elinikäisestä oppimisesta ja jatkuvasta kouluttautumisesta pitävät jo itsessään sisällään näkemyksen yksi- 253Kasvatus 3/2024 Artikkeleita lön riittämättömyydestä, vajavaisuudesta ja jat- kuvasta uudistumisen tarpeesta. Näin ajatellen huijarisyndrooma on pikemminkin looginen reaktio koulutuspoliittisiin vaatimuksiin kuin yksilön ajatusvääristymä. Viitteet 1 Vaikka Clancen kehittämä CIPS-mittari on tunnetuin ja eniten tutkimuksissa hyödynnetty huijarisyndroo- mamittari, on sitä myös kritisoitu paljon. Esimerkiksi Mak, Kleitman ja Abbott (2019) pitävät huijari-ilmiön todentamista pelkästään kokonaispisteiden avulla on- gelmallisena, sillä siinä ilmiön erilaiset ulottuvuudet jäävät helposti piiloon. Monissa tutkimuksissa onkin pyritty muodostamaan faktori- tai pääkomponent- tianalyysien avulla erilaisia huijari-ilmiötä kuvaavia osa-alueita (ks. esim. Brauer & Wolf 2016; Lee, Ander- son, Yates, Chang & Chrakraverty 2020). 2 Lapsuudenperheen toimeentulon ja yhteiskuntaluo- kan määrittely perustui opiskelijan omaan näkemyk- seen, koska käytössämme ei ollut virallisia rekisteritie- toja. Viime aikoina monet tutkijat ovat toisaalta koros- taneet omaa määrittelyä ja yksilöllistä identifioitumis- ta yhteiskuntaluokkaan, sillä luokka-asema ei ole seli- tettävissä vain ammattiaseman tai tulojen perusteella. Siihen liittyy myös monia muita tekijöitä, kuten työ- elämän valtasuhteita, käsityksiä omasta asemasta yhteiskunnassa, perheen arvomaailmaa, esivanhem- pien työhistoriaa sekä erilaisia kulttuurisia narratiiveja. (Mikkonen & Korhonen 2018.) Lähteet Anderson, S., Decker, A., Garlock, T., Hammonds, C., Mor- ris, H. & Sowers, B. 2023. Prevalence and predictive fac- tors of impostor phenomenon among graduate stu- dents in healthcare-related programs. Health Profes- sions Education 9 (3), 121–127. https://hpe.research- commons.org/journal/vol9/iss3/1. (Luettu 20.5.2024.) Badawy, R. L., Gazdag, B. A., Bentley, J. R. & Brouer, R. L. 2018. Are all impostors created equal? Exploring gender differences in the impostor phenomenon-performance link. Personality and Individual Differences 131 (1), 156– 163. https://doi.org/10.1016/j.paid. 2018 . 04 . 044 Bourdieu, P. 1986. The forms of capital. Teoksessa J. Richard son (toim.) The handbook of theory and re- search for the sociology of education. Käänt. R. Nice. New York, NY: Greenwood, 241–258. Bourdieu, P. 1993. Sociology in question. Käänt. R. Nice. Lontoo: Sage. Alkuperäisjulkaisu 1984. Bourdieu, P. 1998. Järjen käytännöllisyys: Toiminnan teo- rian lähtökohtia. Suom. M. Siimes. Tampere: Vasta paino. Bourdieu, P. & Wacquant, L. J. D. 1995. Refleksiiviseen so- siologiaan. Tutkimus, käytäntö ja yhteiskunta. Suom. M. Sabour & M. A. Salo. Joensuu: Joensuu University Press. Brauer, K. & Wolf, A. 2016. Validation of the German-lan- guage Clance impostor phenomenon scale (GCIPS). Personality and Individual Differences 102, 153–158. https://doi.org/10.1016/j.paid.2016.06.071 Bravata, D. M., Watts, S. A., Keefer, A. L., Madhusudhan, D. K., Taylor, K. T., Clark, D. M., Nelson, R. S., Cokley, K. O. & Hagg, H. K. 2020. Prevalence, predictors, and treat- ment of impostor syndrome: A systematic review. Journal of General Internal Medicine 35 (4), 1252–1275. https://doi.org/10.1007/s11606-019-05364-1 Breeze, M., Addison, M. & Taylor, Y. 2022. Situating im- poster syndrome in higher education. Teoksessa M. Addison, M. Breeze & Y. Taylor (toim.) The Palgrave handbook of imposter syndrome in higher education. Cham: Palgrave Macmillan, 1–16. Brunila, K., Harni, E., Saari, A. & Ylöstalo, H. (toim.) 2021. Te- rapeuttinen valta: Onnellisuuden ja hyvinvoinnin jän- nitteitä 2000-luvun Suomessa. Tampere: Vastapaino. Clance, P. R. 1985. Clance impostor phenomenon scale. https://www.paulineroseclance.com/pdf/IPTestand- scoring.pdf. (Luettu 26.9.2023.) Clance, P. R. & Imes, S. A. 1978. The imposter phe nomenon in high achieving women: Dynamics and therapeutic intervention. Psychotherapy: Theory, Research & Prac- tice 15 (3), 241–247. Clance, P. R. & O’Toole, M. A. 1987. The imposter phe- nomenon: An internal barrier to empowerment and achievement. Women & Therapy 6 (3), 51–64. Cristea, M. & Babajide, O. A. 2022. Impostor phe nomenon: Its prevalence among academics and the need for a diverse and inclusive working environment in British higher education. Teoksessa M. Addison, M. Breeze & Y. Yvette Taylor (toim.) The Palgrave handbook of im- poster syndrome in higher education. Cham. Palgrave Macmillan, 55–73. Ekman, T. 2017. Huijarisyndrooma. Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä). Helsinki: Minerva. Feenstra, S., Begeny, C. T., Ryan, M. K., Rink, F. A., Stoker, J. I. & Jordan, J. 2020. Contextualizing the impostor “syn- drome”. Frontiers in Psychology 11. https://doi. org/10.3389/fpsyg.2020.575024 Filander, K., Korhonen, M. & Siivonen, P. (toim.) 2019. Hui- putuksen moraalijärjestys – osallisuuden ja sosiaalisen kivun kertomuksia. Tampere: Vastapaino. Foucault, M. 1991. Governmentality. Käänt. C. Gordon. Teoksessa G. Burchell, C. Gordon & P. Miller (toim.) The Foucault effect. Studies in governmentality. With two lectures and an interview with Michel Foucault. Lontoo: Harvester Wheatsheaf, 87–106. Alkuperäisjulkaisu 1978. Foucault, M. 2008. The birth of biopolitics. Lectures at the Collège de France 1978–1979. Käänt. G. Burchell. New York, NY: Palgrave. Foucault, M. 2010. Turvallisuus, alue, väestö. Hallinnalli- suuden historia. Collège de Francen luennot 1977– 1978. Suom. A. Paakkari. Helsinki: Tutkijaliitto. Foucault, M. 2014. Itsestä huolehtimisen etiikka vapau- den harjoittamisena (1984). Teoksessa M. Foucault. Parhaat. Suom. T. Kilpeläinen, S. Määttä & J. L. Pii. Tam- pere: niin & näin, 269–292. 254Kykyjensä epäilijät: Yliopisto-opiskelijoiden … Vanttaja ym. Fraenza, C. B. 2016. The role of social influence in anxiety and the imposter phenomenon. Online Learning 20 (2), 230–243. Gibson-Beverly, G. & Schwartz, J. P. 2008. Attachment, entitle- ment, and the impostor phenomenon in female graduate students. Journal of College Counseling 11 (2), 119–132. https://doi.org/10.1002/j.2161-1882.2008.tb00029.x Joshi, A. & Mangette, H. 2018. Unmasking of impostor syndrome. Journal of Research, Assessment, and Prac- tice in Higher Education 3 (1). https://ecommons. udayton.edu/jraphe/vol3/iss1/3. (Luettu 20.5.2024.) Ketonen, E. E., Haarala-Muhonen, A., Hirsto, L., Hänninen, J. J, Wähälä, K. & Lonka, K. 2016. Am I in the right place? Aca- demic engagement and study success during the first years at university. Learning and Individual Differences 51, 141–148. https://doi.org/10.1016/j.lindif.2016.08.017 Kinnari, H. 2020a. Elinikäinen oppiminen ihmistä määrit- tämässä. Genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja UNESCOn politiikasta. Kasvatusalan tutkimuksia 81. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura. Kinnari, H. 2020b. Elinikäisestä kasvajasta kykypääoma- koneeksi. Elinikäinen oppiminen yrittäjämäisen talou- den aikakaudella. Aikuiskasvatus 40 (4), 305–319. https://doi.org/10.33336/aik.100535 Käyhkö, M. 2014. Kelpaanko? Riitänkö? Kuulunko? Työ- läistaustaiset naiset, yliopisto-opiskelu ja luokan ko- kemukset. Sosiologia 51 (1), 4–20. Käyhkö, M. 2017. Keinumista kahden maailman välissä. Työläistaustaiset naiset, yliopisto-opiskelu ja muuttu- va suhde kotimaailmaan. Sosiologia 54 (1), 6–22. Käyhkö, M. 2023. ”Sosiaalista nousua en oo miettiny”.Työ- läistaustaiset yliopisto-opettajanaiset, yliopistotyö ja eletty luokka. Teoksessa M. Kalalahti, H. Silvennoinen, J. Varjo & M. Vilkman (toim.) Koulutus ja yhteiskuntaluokka. Kasvatussosiologian vuosikirja 4. Tampere: Tampere Uni- versity Press, 72–94. https://doi.org/10.61201/tup.865 Laine, P. & Kauhanen, A. 2023. Naisten ja miesten työura- erot Suomen teollisuuden kuukausipalkkaisella hen- kilöstöllä 2002–2020. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:23. http://urn.fi/URN:- ISBN:978-952-00-8441-7 Lee, H., Anderson, C. B., Yates, M. S., Chang, S. & Crakra verty, D. 2020. Insights into the complexity of the impostor phenomenon among trainees and professionals in STEM and medicine. Current Psychology 41, 5913–5924. https://doi.org/10.1007/s12144-020-01089-1 Lehmann,W. 2013. Habitus transformation and hidden injuries: Successful working-class university students. Sociology of Education 87 (1), 1–15. https://doi. org/10.1177/0038040713498777 Lehtinen, S., Pasanen, A. & Uusikangas, S. 2021. Huijarei- den vallankumous. Huijarisyndrooman yhteiskunnal- lisilla juurilla. Tampere: Vastapaino. Leonhardt, M., Bechtoldt, M. N. & Rohrmann, S. 2017. All impostors aren’t alike – differentiating the impostor phenomenon. Frontiers in Psychology 8. https://doi. org/10.3389/fpsyg.2017.01505 Mak, K. K. L., Kleitman, S. & Abbott, M. J. 2019. Impostor phenomenon measurement scales: A systematic re- view. Frontiers in Psychology 10. https://doi.org/ 10. 3389 / fpsyg .2019.00671 Matsuno, E. & Budge, S. L. 2017. Non-binary/genderqueer identities: A critical review of the literature. Current Sex- ual Health Reports 9, 116–120. https://doi.org/10.1007/ s11930 - 017-0111-8 Ménard, A. D. & Chittle, L. 2023. The impostor phe- nomenon in post-secondary students: A review of the lite rature. Review of Education 11 (2). https://doi.org/ 10 . 1002 /rev3.3399 Mikkonen, S. & Korhonen, V. 2018. Työläistaustaiset yli- opisto-opiskelijat ja koulutusmahdollisuuksien tasa- arvo. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:4. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-547-1 Mäkinen-Streng, M. 2012. Päämääriä, ajelehtimista, tietä- mättömyyttä, etsintää. Koulutusvalinnat, opinnot ja koulutuksen vaihtaminen yliopisto-opiskelijoiden ko- kemana 2000-luvun taitteessa. Annales Universitatis Turkuensis C 333. Turun yliopisto. https://urn.fi/URN:- ISBN: 978-951-29-4910-6 Määttä, M. & Kuisma, M. 2022. Luovimista ja tukea – nuo- ret aikuiset epävarmoilla koulutus- ja työmarkkinoilla. Teoksessa A. Kivijärvi (toim.) Läpi kriisien. Nuoriso- barometri 2022. Helsinki: Valtion nuorisoneuvosto/ Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto/ Opetus- ja kulttuuriministeriö, 167–181. Neureiter, M. & Traut-Mattausch. E. 2016. Inspecting the dangers of feeling like a fake: An empirical investiga- tion of the impostor phenomenon in the world of work. Frontiers in Psychology 7. https://doi.org/10.3389/ fpsyg.2016.01445 Nori, H., Peura, M. H. & Jauhiainen, A. 2020. From impost- er syndrome to heroic tales: Doctoral student’s back- grounds, study aims, and experiences. International Journal of Doctoral Studies 15, 517–539. https://doi. org/10.28945/4637 Nori, H. & Vanttaja, M. 2022. Too stupid for PhD? Doctor- al impostor syndrome among Finnish PhD students. Higher Education 86 (3), 675–691. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016. Valmiina valintoihin. Ylioppilastutkinnon parempi hyödyntäminen korkea- koulujen opiskelijavalinnoissa. Opetus- ja kulttuuri- ministeriön julkaisuja 2016: 37. http://urn.fi/URN: ISBN :- 978 -952-263-429-0 Parikka, S., Holm, N., Ikonen, J., Koskela, T., Kilpeläinen H. & Lundqvist A. 2021. Korkeakouluopiskelijoiden mie- lenterveys, elintavat ja opiskeluryhmään kuuluminen. KOTT 2021-tutkimuksen tuloksia. https://thl.fi/docu- ments/155392151/190160002/KOTT2021-tutkimuk- sen+perustulokset.pdf/db343de6-25d0-0964-42a9- ffe268d9932d/KOTT2021-tutkimuksen+perustulok- set.pdf?t=1639369139813. (Luettu 26.9.2023.) Parkman, A. 2016. The imposter phenomenon in higher education: Incidence and impact. Journal of Higher Education Theory and Practice 16 (1), 51–60. 255Kasvatus 3/2024 Artikkeleita Reay, D., Crozier, G. & Clayton, J. 2009. Strangers in para- dise? Working-class students in elite universities. So- ciology 43 (6), 1103–1121. https://doi.org/ 10. 1177 / 0038038509345700 Rikala, S. 2019. Nuorten aikuisten masennus ja sosiaa- linen kipu. Teoksessa K. Filander, M. Korhonen & P. Sii- vonen (toim.) Huiputuksen moraalijärjestys – osalli- suuden ja sosiaalisen kivun kertomuksia. Tampere: Vastapaino, 273–300. Royse Roskowki, J. C. 2010. Impostor phenomenon and counseling self-efficacy: The impact of impostor feel- ings. Väitöskirja. Ball State University. http://cardinals- cholar.bsu.edu/handle/20.500.14291/194625. (Luettu 20.5.2024.) Sakulku, J. & Alexander, J. 2011. The impostor phe- nomenon. International Journal of Behavioral Science 6 (1), 75–97. Siivonen, P. & Filander, K. 2019. Yliopisto-opiskelijoiden kelpoisuuden muuntuneet mitat ja askelmerkit – vaa- tivia asiakkaita ja tukea tarvitsevia koululaisia. Teok- sessa H. Nori, H. Laalo & R. Rinne (toim.) Kohti oppimis- yhteiskuntaa – koulutuspolitiikan uusi suunta ja korkeakoulutuksen muuttuva maisema. Kasvatus- tieteiden tiedekunnan julkaisusarja A:217. Turku: Tu- run yliopisto, 131–158. https://urn.fi/URN:ISBN: 978 - 951 -29 -7578-5 da Silva Gonçalves, J. & Ikävalko, E. 2022. Ihanneopiskeli- jan haamu – kyvykkyysihanteet opiskelijoiden tarinois- sa. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti – NMI-Bulletin 32, 71–91. https://bulletin.nmi.fi/ 2022/ 05 /12/ihanneopiskelijan-haamu-kyvykkyys ihanteet- opiskelijoiden-tarinoissa/. (Luettu 20.5.2024.) Silvennoinen, H., Kinnari, H. & Laalo, H. 2021. Euroopan unionin elinikäisen oppimisen avaintaidot ja niiden näkyvyys perusasteen ja toisen asteen koulutuspoli- tiikassa Suomessa. Teoksessa J. Varjo, J. Kauko & H. Sil- vennoinen (toim.) Kasvatuksen ja koulutuksen politii- kat. Kasvatussosiologian vuosikirja 3. Kasvatusalan tutkimuksia 83. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteelli- nen seura, 245–281. Simmons, D. 2016. Impostor syndrome, a reparative his- tory. Engaging Science, Technology and Society (2), 106–127. https://doi.org/10.17351/ests2016.33 Vanttaja, M. 2002. Koulumenestyjät. Tutkimus laudatur- ylioppilaiden koulutus- ja työurista. Suomen kasvatus- tieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 8. http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-7411-05-6 Vanttaja, M. & Nori, H. 2021. ”Huijarit” tohtorikoulutuk- sessa. Psykologia 56 (5), 492–506. Vipunen 2023. Opetushallinnon tilastopalvelu: Yliopistokou- lutuksen opiskelijat-näkökulma-vuosi. https://vipunen.fi/ fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/ Yliopisto koulutuksen%20opiskelijat-n%C3%A4k %C 3 %- B6kulma -vuosi.xlsb. (Luettu 5.10.2023.) Saapunut toimitukseen: 13.10.2023 Hyväksytty julkaistavaksi: 18.4.2024