This is a self-archived – parallel-published version of the original article. The original
article is the publisher’s pdf. When using please cite the original.
AUTHORS: Sami Kolamo, Ilkka Levä
TITLE: “Tällä hetkellä jalkapallolla ei ole mitään merkitystä”: Qatarin jalkapallon MM-kissat
2022 malliesimerkkiä urheilun kuvanäytöksellisyyden voimasta
YEAR: 2022
VERSION: Publisher’s PDF
CITATION: Kolamo, S., & Levä, I. (2022). Tällä hetkellä jalkapallolla ei ole mitään merkitystä”:
Qatarin jalkapallon MM-kissat 2022 malliesimerkkiä urheilun kuvanäytöksellisyyden
voimasta. Liikunta & Tiede, 59(4), 80–90.
”Julkaisemme vertaisarvioituja suomalaisia tutkimusartikkeleita Liikunta & Tiede -
lehdessämme. Vuodesta 2008 lähtien julkaistut tutkimusartikkelit ovat tällä sivulla pdf-
muodossa vapaasti luettavissa.” https://www.lts.fi/liikunta-tiede/vertaisarvioidut-
tutkimusartikkelit.html
8 0 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys
”TÄLLÄ HETKELLÄ JALKAPALLOLLA EI OLE MITÄÄN
MERKITYSTÄ”: QATARIN JALKAPALLON MM-KISAT 2022
MALLIESIMERKKINÄ URHEILUN KUVANÄYTÖKSELLISYYDEN
VOIMASTA
Sami Kolamo YTT, FM Tampereen yliopisto/viestintätieteet. Kalevantie 4, 33100 Tampere. P. 0294 5211 (vaihde) Sähköposti:
sami.kolamo@tuni.fi (yhteyshenkilö). Ilkka Levä, FT, Turun yliopisto.
TIIVISTELMÄ
Kolamo, S., Levä, I. 2022. ”Tällä hetkellä jalkapallolla ei
ole mitään merkitystä”: Qatarin jalkapallon mm-kisat
2022 malliesimerkkinä urheilun kuvanäytöksellisyyden
voimasta . Liikunta & Tiede 59 (4), 80–90.
Artikkelissamme tarkastelemme Qatarin jalkapallon MM-ki-
saspektaakkelin tuotantokoneiston toimintaa totaalisena ku-
vanäytöksellisyytenä. Kuvanäytöksellisyyden käsite toimii
analyyttisenä työkaluna, jonka avulla hahmotamme tuotanto-
koneiston tapoja hallita medianäkyvyyttä ja huomion suuntaa-
mista niin media- kuin kaupunkitiloissakin. Näkökulmamme
teoreettisfilosofisena viitekehyksenä toimii Jonathan Bellerin
elokuvallisen tuotantomuodon teoria, jonka tulkitsemme urhei-
lukontekstissamme osaksi affektiivisen nykykapitalismin toi-
mintalogiikkaa. Taustoitamme Qatarin MM-kisojen analyysia
historiallisella katsauksella jalkapallon megatapahtumille tyy-
pillisestä tapahtumaformaatista.
Kuvanäytöksellisyyden ja tunteita puhuttelevan huomiota-
louden tärkeimpänä mediateknologiana on perinteisesti toimi-
nut televisio vakiintuneine dramaturgisine käytäntöineen. Sen
rinnalle ovat nousseet muut medialaitteet ja erityisesti sosiaa-
linen media on saavuttanut keskeisen aseman tapahtumien vä-
littäjänä. Tämä on muuttanut katsojien subjektiviteetteja ku-
luttajista aktiivisiksi sisällöntuottajiksi, josta palkinnoksi he
saavat viihtymistä ja nautintoa. Samalla he uusintavat val-
litsevaa kuvanäytöksellisyyttä Fifan haluamalla tavalla, sillä
Fifa ohjaa kaikkea toimintaa taustalta tiukoilla vaatimuksil-
laan kisaisännälle.
Kuvaamme aluksi esimerkin avulla television kykyä vai-
kuttaa empatian tunteisiimme: vertaamme Christian Eriksenin
EM-kisoissa saamaa huomiota ja empatiaa Qatarin MM-ki-
sojen rakennustyöläisiin, jotka ovat kärsineet samanlaisista
sydän ongelmista. Lopuksi pohdimme empatiaa jalkapallos-
pektaakkelin tuotantokoneiston tunneresurssina ja kysym-
me, millaisin toimenpitein empatia rakennustyöläisiä kohtaan
sammutetaan ja miten ongelmaa tulisi lähestyä. Aineistom-
me perustuu viiden päivän mittaiseen etnografiseen osallis-
tuvaan havainnointiin Qatarissa ja erilaisiin aihetta koskeviin
mediateksteihin.
Asiasanat: jalkapallo, Qatar, mediatutkimus, media,
kuvanäytöksellisyys
ABSTRACT
Kolamo, S., Levä, I. 2022. ”At the moment, football is of no
importance”: Qatar 2022 fifa world cup as an example of
the cinematic mode of production and desired attention-
seeking. Liikunta & Tiede 59 (4), 80–90.
This paper discusses the machinic production of the Qatar
World Cup event 2022 as a total visual spectacle from the
point of view of those in power, Fifa and its close allies,
host and sponsors. The concept of visual spectacle serves as
an analytical tool to outline how the production machinery
manages media visibility and attention economy in both media
and urban spaces. The theoretical-philosophical framework of
our approach is the theory of the cinematic mode of production
from Jonathan Beller, which we interpret in our sports context
as part of the functional logic of affective contemporary
capitalism. Our analysis of the Qatar World Cup begins with
a historical overview of the event format typical of football
mega-events.
The main media technology for the spectacle of the visual
and emotional attention economy has traditionally been
television with its established dramaturgical practices. It has
been joined by other media and, in particular, social media have
taken on a central role as a vehicle for simulating the events.
It has transformed viewers’ subjectivities from consumers to
active content producers, rewarded with entertainment and
enjoyment. At the same time, they reproduce the prevailing
image of the spectacle in the way Fifa wants, as Fifa controls
all the action from behind the scenes with its strict demands on
the host in the bid book.
To begin with, we will use an example to illustrate the
power of television to influence our feelings of empathy: we
will compare the attention and empathy Christian Eriksen
received at the European Championship with the construction
workers at the Qatar World Cup who suffered from similar
heart problems. Finally, we consider empathy as an emotional
resource of the football spectacle production machinery
and ask what measures are needed to extinguish empathy
towards construction workers and how the problem should be
approached. Our data are based on five days of ethnographic
participant observation in Qatar and various media texts on
the topic.
Keywords: football, Qatar, media, cinematic
LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys 8 1
JOHDANTO
”Koko tätä stadionia, näitä Tanskan pelaajia, Suomen pelaajia,
kaikkia tv-katsojia [kiinnostaa] ainoastaan se, [kuinka] Chris-
tian Eriksen tästä selviää.”
Näin kommentoi Ylen asiantuntija Erkka V. Lehtola Chris-
tian Eriksenin, Tanskan jalkapallomaajoukkueen tähtipelaa-
jan tuupertumista Kööpenhaminan Parkenin viheriölle kesken
Tanskan ja Suomen EM-kisaottelua kesäkuussa 2021. Selosta-
ja Matti Härkösen mukaan yhtäkkiä ”veitsellä leikaten” synty-
nyt tilanne oli ”karmea”, ”epätodellinen”, ”pelottava”, ”häm-
mentävä” ja ”järkyttävä”. Eritellessään sydänkohtauksen
luomaa tunnelmaa selostaja, studioisäntä ja asiantuntijat käyt-
tivät eniten käsitettä ”šokki”. Ylen toimittajien arviota trau-
maattisen psyykkisen kriisin ensimmäisestä vaiheesta vahvis-
tivat tv-kameroiden poimimat kuvat järkyttyneistä ja itkevistä
pelaajista sekä surullisin, hämmentyneen huolestunein katsein
tapahtumia seuraavista faneista.
Yleensä urheiluspektaakkeleissa ja niiden tuotannossa täl-
laiset kärsimysnäytelmät pysyvät käsikirjoituksen, läpeensä
ohjeistetun kameraohjauksen ja ennakkoon suunnitellun me-
diajulkisuuden hallinnan avulla näkymättömissä. Eriksenin
kohdalla tv-ohjaaja näytti hetken aikaa toimineen ilman oh-
jeistusta – joidenkin kriitikkojen mielestä jopa liian tunkeile-
vasti ja tilanteen huonosti arvioiden. Kuten Erkka V. Lehto-
la huolestuneena huudahti: ”nyt painetaan siäl [rintakehää], ei
vitsi, nyt pois, pois kamerat täältä!” Jonkin ajan kuluttua tästä
Matti Härkönen ääni väristen totesi: ”tällä hetkellä jalkapallol-
la ei ole mitään merkitystä, ei mitään merkitystä.”
Tämä äkillinen ja odottamaton halkeama muuten etukäteen
suunnitellusti etenevässä ja tarkasti ohjatussa kuvavirrassa
avaa näkymän paitsi jalkapallo-ottelun kykyyn puhutella mo-
nin eri tavoin osallistujiensa tunteita myös niihin vallankäytön
mekanismeihin, jotka vaikuttavat kuvien välittämisen taustal-
la – etenkin kun Eriksenin saamaa huomiota verrataan Qata-
rin MM-kisojen rakentamiseen liittyvään mediaviestintään.1
Asiantuntija-arvioiden mukaan MM-turnauksen käynnistyes-
sä marraskuussa 2022 rakennustyöläisiä on ehtinyt kuolla yh-
teensä jopa yli 6500 (Guardian 23.2.2021). Monien elämä on
päättynyt ja tulee päättymään samankaltaisten sydänongelmien
vuoksi kuin Eriksenillä. Mutta toisin kuin Erikseniä, rakennus-
työläisiä ei ole missään vaiheessa ollut pelastamassa ripeä lää-
kintähenkilöstön toiminta. He eivät esiinny tv-kameroille tai
anna lausuntoja erityisissä haastattelupisteissä. Heidät on ra-
jattu tapahtumaformaattia valvovan tuotantokoneiston kuva-
virran ulkopuolelle muutamaa lavastettua poikkeusta lukuun
ottamatta.
Artikkelissamme mediatapaus-Eriksen ymmärretään yh-
teiskunnallisesti merkitykselliseksi murtumaksi kaavamai-
sessa tv-dramaturgiassa. Jalkapallon megatapahtumissa reaa-
liaikainen jalkapallolähetys on tärkeä osa tuotantokoneistoa,
jonka MM-kisoissa muodostavat Fifa, kisaisäntä ja niiden lä-
heiset liittolaiset. Puhumme murtumista dramaturgiassa, sillä
erittelemme Qatarin jalkapallon MM-kisoja elokuvallisen tuo-
tantomuodon (cinematic mode of production) viitekehyksessä.
1 Jalkapallon EM-kisat ovat Fifaan kuuluvan maanosaliitto Uefan organisoi-
ma megatapahtuma, jonka tuotanto televisiointeineen ja keskeisten tapah-
tumapaikkojen ehostamiseen ovat pääpiirteittäin samat kuin MM-kisoissa.
Lähestymme vuoden 2020 EM-kisaotteluja (jotka koronapandemian takia
järjestettiin kesällä 2021) ja MM-kisapaikkojen rakentamista globaalin jalka-
pallotalouden samanaikaisina tiloina (Massey 1991, 24–27), joita läpäisevät
monen tyyppiset yhteiskunnalliset riippuvuus- ja valtasuhteet, kuten nykyka-
pitalismin työnjaon eriarvoistavat piirteet. Globaalin jalkapallotalouden hui-
pulla ovat ylipalkatut tähtipelaajat. Pohjimmaisena, yleensä kameroiden ulot-
tumattomissa ovat kisapaikkoja rakentavat köyhät työläiset, jotka mainitaan
ainoastaan juhlapuheissa.
Sovellamme tätä Jonathan Bellerin (2006) rakentamaa teoriaa
käyttämällä luomaamme kuvanäytöksellisyyden käsitettä (ks.
kuvio 1). Bellerin mukaan (2006) tieto- ja informaatiotekno-
logian mukautuvuus ja kyky tunkeutua kaikkialle eri elämän
osa-alueille ohjaa ruumiillisten subjektiviteettien rakentumisen
tapoja, sillä tuotantovoimien omistajilla on viimekätinen valta
määritellä puheavaruuksia, yhteiskunnallisen ajattelun suuntia
sekä täten myös inhimillistä käyttäytymistä.
Beller puhuu ”koneellisesta orjuutuksesta”, jossa pääomal-
le tuotetaan alati lisäarvoa ilman maksettua työtä. Katsojasta
ja laitteiden käyttäjästä tulee fyysisistä sijaintipaikoistaan irro-
tettujen ”tehtaiden” ympärivuorokautisesti valmiudessa olevia
työläisiä, jotka saavat ”työstään” palkaksi viihtymistä ja nau-
tintoa (ks. myös Levä 2021.) Elokuvallisen tuotantomuodon
omaksunut kapitalismi toimii monimutkaisina yhteen kytkey-
tyvinä prosesseina, joissa logistiikka, kaupunki- ja mediatilat,
urheilu- ja muu viihdeteollisuus sekä ihmisten tavat havaita
ja tuntea liittyvät yhteen itseensä sulkeutuvaksi semioottiseksi
systeemiksi – osin samaan tapaan kuin Guy Debordin (2005)
tavoissa ajatella yhteiskuntaelämää spektaakkelina, jossa ku-
vat ryhtyvät välittämään ihmisten välisiä suhteita. Ymmärräm-
me urheilun mediaspektaakkelit globaalin (jalkapallo)talouden
kanssa yhteen kietoutuvaksi yhteiskunnalliseksi matriisiksi,
joka vaikuttaa voimakkaasti jokapäiväiseen elämään etenkin
kisakaupungeissa, mutta myös muualla maailmassa sopimus-
ten ja erilaisten yhteistyön muotojen sekä lähes kaikkialle le-
vittäytyvien kuvien kautta. Nämä kuvat vaikuttavat fanien ruu-
miillisuuden ilmenemistapoihin eli subjektiviteetteihin.
Korostettakoon, että vaikka puhumme faneista ja heidän
subjektiviteeteistaan, emme tutki vastaanottoa eli yksilöiden
(katsojien, fanien, turistien) omia kokemuksia mediaesityk-
sistä, muokatuista ja uudelleen rakennetuista kaupunkitilois-
ta sekä tunnelmasta ja kanssakulkijoista. Tutkimme ihmisten
osallistumista ja jalkapallon MM-kisatapahtuman organisoin-
tia ja esillepanoa suhteessa tuotteen omistajan Fifan ja toimi-
luvansaajan (franchisees) eli kisaisännän sekä niiden läheisten
yhteistyökumppaneiden intresseihin. Katsojat, mukaan lukien
vieraanvaraisiksi koulutetut paikalliset ihmiset, ovat yksi osa
tapahtumaformaattia ja kuvanäytöksellisyyttä. Katsojien rin-
nalla keskeisessä roolissa ovat kisastadionit ja muu MM-kiso-
ja varten rakennettu ympäristö. Dramaturgiassa ilmaantuvien
murtumien ja säröjen avulla voi päästä käsiksi tapahtumaa ra-
joittaviin ehtoihin ja harmoniseksi silotellun julkisivun takai-
siin ristiriitoihin.
Artikkelimme tukeutuu urheilun megatapahtumien tutki-
musperinteeseen etenkin niiden tekstien osalta, joissa ko-
rostuu mediavälitteisyys, mielikuvamarkkinointi ja huomio-
sekä bränditalous (ks. Roche 2000; Horne & Manzenreiter
2006; Klauser 2011; Zimbalist 2015). Toisin kuin useimmis-
sa muissa tutkimuksissa näkökulmassamme media- ja kaupun-
kiympäristöt kietoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Qatar on
MM-kisaisäntänä poikkeuksellinen jo pelkästään kokonsa ja
jalkapallokulttuurin ohuuden vuoksi. Qataria on myös kriti-
soitu lukuisista yhteiskunnallisista epäkohdista, kuten naisten
ja sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöjen surkeasta asemas-
ta ja siirtotyöläisten epäinhimillisistä olosuhteista sekä brutaa-
lista kohtelemisesta. Qatarin valtion johto ja kisaorganisaatio
onkin pyrkinyt hyvin laskelmoivasti suuntaamaan huomiota
toisaalle ja vaimentamaan kritiikkiä antamalla osin jopa vir-
heellistä tietoa asioista.
Näkökulmamme perustuu paitsi aiempiin tutkimuksiimme
jalkapallon MM-kisoista (esim. Kolamo 2014; Kolamo 2019)
myös ennen muuta viiden päivän mittaiseen etnografiseen
8 2 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys
osallistuvaan havainnointiin kuudentoista maajoukkueen Ara-
bian mestaruusturnauksessa Fifa Arab Cup, joka toimi mar-
ras-joulukuussa 2021 Qatarin jalkapallon MM-kisojen esi- ja
testiturnauksena. Havainnoimme ottelujen ja stadionalueiden
lisäksi myös muita kisaturistien ja fanien liikkumisen ja julki-
sen näkyvyyden kannalta keskeisiä kaupunkitiloja (West Bayn
tornitalot, Msheireb Doha Downtown -rakennushanke, The
Pearl-Qatar, Lusail, upouusi metro, lentokenttä ja ostoskeskuk-
set, valtateiden varret ja suosittu Souq Waqifin basaarialue).
Kiinnitimme huomiota tilojen estetiikkaan ja symboliikkaan,
ihmisten materiaalisin oloihin ja tunnelman tuottamiseen sekä
fanien käyttäytymiseen, kuten eleisiin, ruumiillisiin liikkeisiin,
kameroiden käyttöön ja kameroille esiintymiseen. Kirjoitim-
me avainsanoja muistiinpanovihkoihimme ja valokuvasimme
alueita. Kuvat auttavat täydentämään muistiinpanoja jälkikä-
teen – etenkin kun niiden avulla voi palauttaa mieleen ajatuk-
sia ja tunteita, joita kuvanottohetkellä oli (ks. Pink 2007). Ku-
via kertyi noin 500 ja muistiinpanoja kymmenen A4-liuskaa.
Seurasimme otteluja kolmella stadionilla (Al Thumama -sta-
dion, 974-stadion, Al Bayt -stadion). Viidelle muulle MM-ki-
sastadionille teimme havainnointi- ja kuvausretken. Kahdel-
la näistä (Al Janoub -stadion ja Khalifa International -stadion)
pääsimme vapaasti kiertelemään. Yhdeltä (Education city
-stadion) meitä pyydettiin poistumaan. Kaksi stadionia (Ah-
mad bin Ali -stadion, Lusail stadion) oli metalliaitojen ja be-
toniporsaiden takana, joten niiden tarkkailu oli mahdollista
vain kaukoetäisyydeltä. Liikkumistamme hankaloitti raken-
nus- ja tietyömaat, minkä vuoksi käytimme runsaasti taksi- ja
Uber-kyytejä. Pari viikkoa ennen kenttätutkimusmatkaamme
Norjan yleisradioyhtiö NRK:n kaksi toimittajaa oli pidätetty
”yksityisomaisuuden loukkaamisesta ja luvattomasta kuvaa-
misesta”, minkä vuoksi pidimme matalaa profiilia emmekä lä-
hestyneet siirtotyöläisiä kaduilla tai yrittäneet päästä heidän
leireilleen. Sen sijaan olemme käyttäneet täydentävänä ai-
neistona keskustelujamme hotelli-, ravintola- ja stadionalueen
työntekijöiden sekä kuskiemme kanssa. Muut täydentävät ai-
neistot koskevat Qatarin MM-kisojen kritiikkiä verkossa, kisa-
järjestäjien omaa tiedotustoimintaa ja mediatapaus-Eriksenin
kommentointia tv-lähetyksissä. Aineistojen luentaa ja tulkin-
taa ohjaa tutkimusasetelmamme. Toisin sanoen aineiston ana-
lyysi edustaa teoreettislähtöistä sisällönanalyysia: aineistoihin
pureudutaan teoreettisen perspektiivin valossa pysyen samalla
avoimena aineistoista esiin nouseville erityyppisille löydöksil-
le (ks. Crabtree & Miller 1992).2
Artikkelimme etenee niin, että aluksi taustoitamme Qatarin
jalkapallon MM-kisojen analyysiamme kertomalla jalkapallon
megatapahtumille tyypillisestä tapahtumaformaatista (MM- ja
EM-kisat). Niitä rakennetaan kameratietoisesti tuottamalla yk-
sinomaan myönteisiä mediakuvia. Tarkimmastakin etukäteis-
suunnittelusta huolimatta niissä esiintyy aina joitain soraää-
niä, sillä myös protestoijat hakevat medianäkyvyyttä. Sitten
analysoimme Qataria erityislaatuisena MM-kisaisäntänä. Tar-
kastelemme Qatarin kisojen tuotantokoneiston toimintaa to-
taalisuuteen pyrkivänä kuvanäytöksellisyytenä, joka ilmen-
tää esimerkillisesti elokuvallista tuotantomuotoa. Esitämme,
2 Eettistä lupaa ei kysytty, koska kaikki tieto oli julkisesti saatavilla joko kirjal-
lisesti tai etnografisesti. Pääaineistona oli osallistuva havainnointi julkisessa
tilassa sekä edellistä täydentävinä aineistoina olivat keskustelut, jotka eivät
olleet strukturoituja haastatteluja.
Kuvio 1. Tutkimusasetelma: Jalkapallon MM-kisat elokuvallisena tuotantomuotona. Kuviossa lihavoituna tuotantovaihe, johon
osallistuva havainnointimme kohdistui. Artikkelissamme kohteena tosin oli Qatarissa marras-joulukuussa 2021 järjestetty Fifa
Arab Cup, jonka tuottamisen tavat simuloivat jalkapallon MM-kisoja.
LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys 8 3
että Qatar näyttäytyy huomiotalouden optimipaikkana ja peh-
meän suostuttelevan vallankäytön mallimaana, jossa yhteis-
kunnalliset ongelmat on haudattu tarkasti suunnitellun kuva-
perusteisen brändin rakentamisprosessin alle. Valmisteilla on
Fifan puheenjohtaja Gianni Infantinon sanoin ”kaikkien aiko-
jen parhaat kisat” unelmien teattereissa ilman häiriötekijöitä.
Lopuksi vedämme sanottua yhteen ja kysymme, millaisin toi-
menpitein empatia rakennustyöläisiä kohtaan sammutetaan ja
miten ongelmaa tulisi lähestyä.
Jalkapallon MM-kisat: kameratietoisesti
tuotettu tapahtumaformaatti
Jalkapallon MM-kisojen organisoinnin ja esillepanon yhtey-
dessä on perusteltua puhua Fifan ja sen liittolaisten hallinnoi-
masta tapahtumaformaatista, jolla on tietty yhtenäinen sisältö
ja muoto. Tarkasti suunniteltuna ja sopimusperusteisiin asia-
kirjoihin perustuvana formaatti sisältää runsaasti vaatimuksia
etenkin kaupunki- ja mediatilojen ja ihmisten käyttäytymisen
muutoksista (ks. Klauser 2011; Kolamo & Vuolteenaho 2019).
Tapahtumaformaatin nimissä kisaisäntä ”siistii” kaupunkitiloja
ja tuottaa niihin uusia visuaalisia ja sosiaalisia järjestyksiä (vrt.
Millward 2016). Rakentamalla uutta ja ehostamalla vanhaa ta-
voitteena on tuottaa myönteistä mediajulkisuutta, joka lisää ta-
pahtumasta Fifalle, paikalliselle kisaorganisaatiolle ja paikal-
listalouden toimijoille ohjautuvia rahavirtoja. Turvamiehille
ja niin kutsutuille brändipoliiseille on poikkeuslakien turvin
annettu oikeus sulkea ulos keskeisiltä paikoilta, kuten stadio-
neilta ja niiden ympärille kilometrin säteelle rajatulta turvalli-
suusvyöhykkeeltä sekä aidatuilta Fan Fest -alueilta, Fifan, sen
partnerien ja kansakunnan maineen pilaajiksi luokitellut ei-toi-
votut ihmiset ja symbolit (Klauser 2011).
Näiltä samoilta enklaaveilta eli aidatuilta erillissaarekkeil-
ta paikalliset ja turistit siirtävät kännyköillään kuvia ja infor-
maatiota sosiaaliseen mediaan. Mediakanaviensa avulla ih-
miset somettaessaan levittävät vallankäyttäjien lavastamaa
julkisivua sponsorilogoineen ja sloganeineen. Fanituristien
jatkuvan aktiivisen kuvaamisen vuoksi esimerkiksi viralliset
FIFA Fan Fest -areenat ovat sijainneet alueilla, jotka henki-
vät vahvaa historiallista symbolimerkitystä. Viimeisten neljän
MM-kisojen aikana fanit ovat pitäneet hauskaa muun muassa
Kölnin tuomiokirkon edessä, Nürnbergin vanhassa kaupungis-
sa ja Berliinissä Brandenburgin portin ja Siegessäule-monu-
mentin luona, Sowetossa Johannesburgissa ja Etelä-Afrikan
vanhimman rakennuksen Castle of Good Hopen ympärillä
Kapkaupungissa, Copacabanan rannalla Rio de Janeirossa ja
Pietarissa Kristuksen ylösnousemuksen katedraalin eli ”Veri-
kirkon” kupeessa.
Myös otteluiden televisiointi kuvakulmineen ja -kokoineen
sekä leikkauksineen on osa tuotantokoneiston hallinnoimaa ja
valvomaa tapahtumaformaattia ja sen vetovoimaa. Ottelulähe-
tykset sisältävät runsaasti samankaltaisesti kehystettyjä kuvia,
jotka tunteisiin vetoamalla kutsuvat katsojia osallistumaan ta-
pahtumien kulkuun. Kehystämisellä tarkoitamme tapoja, joilla
harkitusti valikoidut kuvat esittävät asioita ja ihmisiä sekä sitä,
miten ne on rajattu kuviin, keitä kuvissa esiintyy ja millaisia
eleitä heille sallitaan. (ks. esim. Entman 1993). Televisiodra-
maturgia kehystämisen tapoineen voi näin kouluttaa niin kat-
sojien kuin pelaajienkin halua esiintyä tietyllä toivotulla taval-
la – etenkin kun kuvat kiertävät ja toistuvat muissa medioissa,
kuten sanoma- ja aikakauslehdissä sekä sosiaalisen median eri
kanavilla (Kolamo 2018a; Sumiala ym. 2018.) Fifa MM-kisa-
tuotteen omistajana vaikuttaa jopa kansallisten tv-yhtiöiden lä-
hetysten studio-osuuksien sisältöihin. Tyypillistä on, että esi-
merkiksi Ylen on käytettävä Fifan luomia lähetysten alku- ja
lopputunnuksia ja näistä tunnuksista koostettuja lyhyitä mu-
siikkivälikkeitä. Joissakin ottelulähetyksissä tulee esittää myös
Fifan promospotteja sen omista kampanjoista sekä pelipaik-
kakuntainserttejä, joissa ”kuoleman kentät” esittäytyvät lois-
teliaina arkkitehtonisina rakennelmina (Kolamo 2014; Kola-
mo 2022 tulossa).
Televisiolähetykset muuttavat vallan esitykset ihailtavik-
si visuaalisesteettisiksi merkeiksi (Dayan & Katz 1992, 88-
89). Katsojien huomiota suuntaamalla televisio rakentaa suo-
jaa vallan merkkijärjestelmälle. Tällainen television kutsuva ja
koukuttava voima herättää kysymyksen televisiosta kuvanäy-
töksellisyyteen mukaan suostuttelevana värväyskoneistona.
Kuvien kentältä on oltava dramaattisesti vetovoimaisia, mutta
vallan merkkijärjestelmän näkökulmasta tapaus Eriksen meni
yli rajan, koska siihen sisältyi ennalta-arvaamatonta poikke-
uksellisuutta, joka asetti koko merkkijärjestelmän liiketilaan.
Samalla se paljasti television katsomisen voyeristisen luon-
teen ja elokuvista tutun oletuksen siitä, että katsojat koukuttu-
vat väkivallan ja kuoleman kuvista. Huolimatta siitä, että Tans-
kan joukkueen muut pelaajat muodostivat vartaloillaan muurin
maassa makaavan Eriksen ympärille, tv-ohjaus pyrki yllättä-
vän pitkään kuvakulmia vaihtamalla herkuttelemaan ainutker-
taisella draaman käänteellä.
Jalkapallon MM-kisojen kaikki ottelut on televisioitu suori-
na Englannin vuoden 1966 kisoista lähtien. Ilman televisioin-
nin vaikutusta yleisöihin kisoja ei olisi olemassa sellaisina
mediaspektaakkeleina kuin ne nykyään ovat. Television yleis-
tyessä 1950–1970 -luvuilla joka kodin ”iltanuotioksi” katso-
jien suhde välineeseen muuttui perustavanlaatuisesti. Deleuzen
ja Guattarin kritiikin mukaan (1987, 458) katsojat eivät ole
niinkään passiivisia sohvaperunoita tai aktiivisesti itseohjau-
tuvia toimijoita vaan pikemminkin tuotantokoneiston ”sisäi-
siä” osia.
”Yksilö on inhimillisenä koneena tv:n orjuuttama, sikäli
kuin television katselijat eivät enää ole kuluttajia tai käyttäjiä,
eivät edes subjekteja, joiden pitäisi ’tehdä’ jotain. He ovat si-
säisiä osia, ’syötteitä’ ja ’vasteita’, palautetta tai toistumista, ei-
vätkä he ole enää kytkeytyneet koneisiin [vain] niiden tekijöi-
nä tai käyttäjinä.” (Deleuze & Guattari 1987, 458.)
Televisioinnin avulla laajamittaisesta tuotemainonnasta on
tullut kiinteästi kisoihin kuuluva ilmiö. Television vaikutus-
vallan kasvun vanavedessä urheilun megatapahtumien tuo-
tannossa vakiintui 1980-luvulla TOP-sponsoriohjelma, jossa
valituilla korporaatioilla on globaalit markkinointioikeudet ja
yksinoikeus omaan tuotekategoriaansa. Videojärjestelmät toi-
mivat 1970-1980-luvuilla ensimmäisenä uudelleen tallentami-
sen mahdollistavana yleistyneenä kuvateknologiana, jossa ku-
vien virtaukseen liittyviä yhteiskunnallisia koodeja purettiin ja
koodattiin uusiksi osana uudenlaista kuluttajakansalaisuutta.
Tietotekniikan kehitys, Internet ja sen viestintäalustat, ku-
ten suoratoistopalvelut ja sosiaalisen median sovellukset, ovat
1990-luvulta alkaen mahdollistaneet aivan uudenlaisen kuvi-
en tuotantosuhteen ja syventäneet inhimillisten toimijoiden ja
elektronisten medioiden välistä yhteen kytkeytymistä. Verkot-
tuneet ja kannettavat medialaitteet ovat laajentaneet median
käyttöä ja kuvavälitteisyyttä irrottaen ne kodin piiristä muual-
le kaupunkiympäristöihin.
Fifan, sponsoreiden ja median liittouma paikallisine sidos-
ryhmineen kontrolloi tiukasti asioiden esittämisen tapoja me-
diassa ja keskeisten tapahtumapaikkojen fyysisessä ympäris-
tössä, jota on ehostettu globaalin medianäkyvyyden ehdoilla.
8 4 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys
Keskeistä on se, että tapahtuma on laajentunut stadioneilta jär-
jestäjäkaupungin rakennettuun ympäristöön sekä eri media-
alustojen virtuaaliseen todellisuuteen, jossa tapahtuvat asiat ja
kuvallistetut ilmiöt ovat aivan yhtä todellisia, elleivät jopa to-
dellisempia kuin stadioneilla tapahtuvat asiat. Samalla media-
ja kaupunkitilat ovat kietoutuneet toisiinsa erottamattomasti si-
ten, että kyse on niiden suorasta skaalautuvuudesta suhteessa
toisiinsa. (Ks. digitaalisen median käytöstä verkottuneessa ur-
heilussa esim. Hutchins & Rowe 2013.)
Jalkapallon MM-kisojen tuotantomuodon vetovoiman pe-
rustana on nimenomaan media- ja kaupunkitilojen yhteen kyt-
keminen. Tämä tarkoittaa muun muassa laaja-alaista kuvien
hallintaa ja ihmisten liikkumisen organisointia halutuille kul-
kuväylille. Kyse on kameratietoisesta toiminnan ohjaamisesta
eli tarkoitushakuisesta ja kontrolloidusta esitystilojen ja -tilan-
teiden tuottamisesta sekä tiettyjen asioiden harkitusta tekemi-
sestä näkyväksi. Samalla joitain asioita rajataan tietoisesti ja
aktiivisesti näkyvyyden ulkopuolelle. Tapahtuman tuotantoko-
neistolle tärkeää ei siis ole vain se, miten media esittää tapah-
tumat vaan yhtä lailla se, millaiselta keskeiset tapahtumapai-
kat näyttävät, kun globaali media ja turistit medialaitteineen
saapuvat kisakaupunkeihin. Kameratietoisuudella emme viit-
taa vain tapahtumapaikoilla liikkuvien ihmisten jatkuvaan tar-
peeseen ikuistaa itsensä osana tapahtumaa kuvaamalla sitä so-
siaaliseen mediaan vaan laajemmin mediajulkisuuteen ja sen
tuottamiseen kameroiden välittämän kuvallisuuden kautta.
Kyse on tapahtuman esillepanosta ja järjestämisestä ”kaikkia
kameroita” silmällä pitäen sitä samalla uudelleen tuottaen, jol-
loin tapahtumalle kertyy lisää arvoa sosiaalisessa mediassa.
Kameratietoisuuden tuottamisen tärkeinä osina toimivat kan-
sainvälisten mediayhtiöiden televisiokamerat ja alueiden tur-
vallisuuskamerat. (McCosker & Wilken 2020.)
Hallitsemalla keskeisiä tapahtumapaikkoja tuotantokoneisto
pyrkii saamaan globaaliin kiertoon haluamiaan kuvia ja teks-
tejä. Tässä mediaesitysten kierrossa ja enklavisaatiossa eli ti-
lojen rajaamisessa ja huomion keskittämisessä toivomuksena
on, että toimittajat eri puolilla maailmaa siteeraisivat toisiaan
ja välittäisivät maailmalle yksinomaan kisajärjestäjien toivo-
mia kuvia uutuuttaan hohtavista tapahtumatiloista ja iloises-
ta karnevaalimeiningistä. Vaikka urheilun megatapahtumissa
ihmisiä rohkaistaan tunteiden ilmaisemiseen ja nationalistis-
ten symbolien käyttöön, toisin kuin kansallisissa sarjoissa esi-
tykset ja symbolit eivät saa sisältää kisaorganisaation ja sen
yhteiskumppaneiden kannalta ei-toivottuja mielleyhtymiä.
Ihanteellisen yleisön kuvastosta poikkeavat aktivistit sysätään
keskeisiltä tapahtumapaikoilta kameroiden ulottumattomiin.
Näitä sananvapauden näkökulmasta kyseenalaisia toimia pe-
rusteellaan osallistujien ja fanien turvallisuuden takaamisel-
la, vaikka todellisuudessa kyse on Fifan ja sen sponsoreiden
sekä kisaisännän hermeettisestä synergiasta: brändityöstä, jos-
sa brändin puhtautta suojellaan ja uudelleen tuotetaan vetoa-
malla erilaisiin kuviteltuihin uhkakuviin.
Tuotantokoneiston toimintalogiikka perustuu ennalta teh-
dyille valinnoille, joiden toteutumista se itse valvoo. Jokai-
nen valtakoneiston rutiineista ja rituaaleista riippumaton valin-
ta muodostaa uhkan vallan toiminnalle ja oikeutukselle. Fifan
asettamien ehtojen sanelema yksisuuntainen sopimusperustei-
nen vallankäyttö jättää kuitenkin jälkeensä vakavia ristiriito-
ja ja ongelmia, joiden kanssa kisakaupungit joutuvat kisojen
jälkeen tulevina vuosina tulemaan toimeen. Esimerkiksi useat
tyhjinä ammottavat MM-kisastadioneiden käyttö- ja ylläpito-
kustannukset kasautuvat veronmaksajien harteille. Ei olekaan
ihme, että vuoden 2010 Etelä-Afrikan ja vuoden 2014 Brasi-
lian MM-kisoissa esiintyi laaja-alaisia protesteja kisajärjestäjiä
kohtaan. Jopa vuoden 2018 Venäjän MM-kisoissa valvonta pet-
ti, kun Pussy Riot -aktivistiryhmän jäseniä pääsi livahtamaan
kentälle kesken MM-finaalin ja osoittamaan mieltä putinilais-
ta valtajärjestelmää kohtaan. Sen sijaan Pirkanmaan kokoises-
sa enklaavissa Qatarissa tiukka valvonta ja kovat rangaistukset
näyttäisivät näivettävän vähäisetkin soraäänet.
Qatarin jalkapallon MM-kisojen erityisyys:
totaalinen kuvien näytös
”Noin kilometrin mittaisella kulkuväylällä metroasemalta
974-stadionille ihmisten liikkumista organisoivat järjestysmie-
het eli ’last mile marshalsit’ heiluttivat lanteitaan ja käsiään sekä
hokivat kysymystä ’Are you ready, are you happy?’ Stadionin
sisätiloissa tunnelmaa nostatti siniseen samettiseen pikkutak-
kiin ja punaiseen otsapantaan sonnustautunut seremoniames-
tari. Hän huudatti mikrofoni kädessään fanijoukkoja kameran
edessä. Innostuneisuudesta viestivä kuva- ja äänimaisema välit-
tyi stadionin jättinäytöille. Katsojat kuvasivat kameralle esiin-
tyviä faneja ja seremoniamestaria, joka vaikutti olevan paikal-
linen julkkis. Toisenlaisia rytmin muutoksia stadiontilaan tuotti
omassa nurkkauksessaan musiikkia soittanut DJ. Myös hänet
poimittiin aika ajoin jättinäyttöjen kuvavirtaan.” (Etnografinen
tutkimuspäiväkirja 2021)
Muistiinpano on Qatarin ja Egyptin välisestä Fifa Arab Cupin
pronssiottelusta, joka käytiin 974-stadionilla. Kisaorganisaatio
palkkasi paikallisia kuuluisuuksia kohottamaan emotionaalis-
ta intensiteettiä ja koulutti järjestysmiehiä sekä talkootyönte-
kijöitä brändityöläisiksi. Samalla ihmislaumoja houkuteltiin
ihanteellisena pidettyyn fanirooliin, jota jo tv-lähetyksissä oli
kisojen ajan aktiivisesti esitelty. Niissä karnevaaliasusteiset ja
kasvomaalatut sekä riehakkaasti käyttäytyvät ihannefanit pak-
kautuivat tiiviisti yhteen juhlijoiden joukoksi. Tätä kameroiden
poimimaksi tulemista he myös itse kuvasivat kännyköillään.
Bellerin elokuvallisen tuotantomuodon teoriassa (2006) katso-
ja on elimellinen osa tuotantomuotoa, sillä esimerkiksi älypuhe-
limen käyttö on automaattisesti lisäarvon tuotantoa ilmaiseksi
monella eri tasolla – se tarjoaa näkyvyyttä liittymän palvelun-
tarjoajalle, käytettävän sovelluksen valmistajalle, oikeuksien
omistajalle sekä myös yhteisbrändäämisen (co-branding) muo-
dossa Fifalle ja kisaisännälle silloin, kun fanit pitävät yllä kisa-
tunnelmaa toivotulla tavalla.
Tuotantomuoto suostuttelee ihmisiä osallistujiksi tapahtuma-
formaattiin, jonka kuvissa välitetään juuri tietynlaisia tunteita.
Tämän artikkelin toiselta tekijältä vietiin kynä pois turvatar-
kastuksessa. Selityksenä oli, että muistiinpanojen tekeminen on
kiellettyä. Kun tätä selitystä tarkastelee media- ja kaupunkiti-
lojen kontrollin yhteydessä, voi sanoa, että kameratietoinen ja
kuvanäytöksellinen tuotantomuoto ei salli ruumiillisia rytmejä
ja liikkeitä sekä tunteiden osoittamisen tapoja, jotka ovat vallit-
sevaan karnevaalimeininkiin sopimattomia. Totaalisen kuvien
näytöksen yhtenä tärkeänä perustana on huomion tarkka rajaa-
minen ja tunnepuheen suuntaaminen MM-kisojen jalkapalloi-
lullisiin olosuhteisiin. Qatarin MM-kisaspektaakkelin tuotanto-
muodon vetovoiman koukuttavuudesta esimerkkinä toimikoon
tapahtumapaikoilla vierailleen ja kisaorganisaation edustajien
kanssa yhteiskuvissa poseeranneen Jari Litmasen kommentti:
”Itse olen edelleen sitä mieltä, että HUOM jalkapallo-olo-
suhteet – kuten fasiliteetit (hotellit, stadionit) ja etäisyydet –
ovat loistavassa kunnossa ajatellen 2022 pelattavaa jalkapal-
lon MM-turnausta. Otan vain ja ainoastaan kantaa pelaajien ja
joukkueen, urheilullisesta, näkökulmasta.” (Yle 30.9.2019)
LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys 8 5
Kisojen stadionit ovat esteettisesti näyttäviä ja arkkitehto-
nisesti haastavia, kokonaan tai osin moduuleista rakennettuja.
Niihin on ladattu ”emotionaalisen muotoilun” avulla pejoratii-
visen stereotyyppisiä arabialaiseen kulttuuriin lännessä liitet-
tyjä merkityksiä tavoilla, joita Edward Said kutsuu orientalis-
miksi (vrt. Crilley 1993). Esimerkiksi 60 000 katsojaa vetävä
ja avausottelun peliareenana toimiva Al Bayt -stadion muistut-
taa nomaditelttaa. Perinnetietoisuuteen pyrkivässä rakentami-
sessa on pitkälti kyse myös myönteistä mediajulkisuutta var-
ten toteutetusta stadiontilojen fyysisestä esillepanosta, jonka
huomiota herättäviä elementtejä fanien, turistien ja toimittaji-
en odotetaan tulevan kuvaamaan. Stadionelementtien siirrettä-
vyyden vuoksi MM-kisakenttien toivotaan mobilisoivan myös
ei-paikallisia identiteettejä ja tunteita sekä olevan osoituksia
kisaisännän hyväntekijyydestä. Al Bayt -stadionin ylätason is-
tuimet tullaan kisojen jälkeen siirtämään järjestelytoimikunnan
mukaan ”osaksi kehittyvien maihin urhei-
lullista infrastruktuuria”.
Havaintojemme perusteella tapahtu-
majärjestelyt esikisoissa toimivat Fifan
valvoman formaatin mukaisesti. Kaikki
kolme näkemäämme ottelua olivat äärim-
mäisen tarkkaan orkestroituja, kuvanäy-
töksellisyyteen valjastettuja kaupallisia
tapahtumia. Esimerkiksi kulkujärjestelyt
välieräotteluun isäntämaa Qatarin ja tur-
nauksen lopulta voittaneen Algerian välil-
lä Al Thumama -stadionille olivat tarkasti
suunniteltu niin, että yksikään fani ei voi-
nut valita vaihtoehtoista reittiä. Free Zone
-metroasemalla fanihanskoihin pukeutu-
neiden järjestysmiesten jättisormet osoit-
tivat oikeaa kulkusuuntaa. Metroaseman
parkkipaikalla kannattajia odotti yli 150
bussia, joita täytettiin ohjatusti. Bussimat-
ka vei moottoriteiden jo halkoman mutta
vielä rakentamattoman aavikkomaiseman
läpi toiselle parkkialueelle, josta kävely-
matkaa itse stadionille oli pari kilometriä.
Lähempänä stadionia tunnelmaa loi kova-
äänisistä pauhaava kisamusiikki. Etniset
rytmiryhmät kannustivat faneja tempau-
tumaan mukaan tanssiin ja tuuletuksiin
erityisissä rajatuissa hauskanpitopisteis-
sä. Valtaosa ihmisistä tyytyi valokuvaa-
maan organisoitua kisariehaa.
974-stadionia mainostetaan maailman
ensimmäisenä kokonaan moduuleista
koostettuna stadionina. Numerosarja viit-
taa paitsi Qatarin kansainväliseen suun-
tanumeroon myös stadionin rakenteisiin
upotettujen kierrätettyjen rahtikonttien
määrään. Tilapäinen stadionalue sijaitsee
lähellä Dohan lentokenttää ja ydinkes-
kustaa. Sen vastarannalla on rahavallas-
ta muistuttava West Bayn pilvenpiirtäjien
siluetti. Moduulitekniikan käyttöä on pe-
rusteltu kestävän kehityksen ihanteilla ja
valkoisten elefanttien eli kisojen jälkeen
käyttämättömäksi jäävien kenttien vält-
tämisellä – semminkin, kun Qatarin pää-
sarjan Stars Leaguen katsojakeskiarvo
oli 672 katsojaa ottelua kohden kaudella
2016–2017 (Qatar Stars League). Konttien käyttö ja kierrättä-
minen liittyy siihen MM-kisabrändin osioon, jossa puhutaan
kestävästä kaupunkisuunnittelusta ja ympäristötietoisuudesta.
Ekologiset seikat on mainittu myös simpukan muotoisen,
alueen helmensukelluksesta, kalastuksesta ja perinteisistä ara-
bialaisista dhow-purjelaivoista inspiraationsa saaneen Al Ja-
noub -stadionin kohdalla. Stadionin ympäristöön oli tehty jopa
pyöräteitä, vaikka emme nähneet tutkimusmatkamme aikana
kuin yhden pyöräilijän. Qatar on ensi sijassa yksityisautoja var-
ten rakennettu maa. Qatar on sijaintinsa takia myös suuri elin-
tarvikkeiden tuoja. Asetelmaa korostaa maan huonot välit naa-
purimaa Saudi-Arabiaan. Suurimpia kauppakumppaneita ovat
viennin osalta Japani, Etelä-Korea, Intia, Kiina ja Singapore
sekä tuonnin osalta Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia, Kii-
na, Saksa ja Italia. Tavarat joudutaan kuljettamaan molempiin
suuntiin meriteitse ja lentorahtina, joten maan hiilijalanjälki
Al Bayt -stadion sijaitsee Al Khorissa, Dohasta 35 kilometriä pohjoiseen. Stadionilla
pelataan muun muassa MM-kisojen avausottelu Qatar–Ecuador.
974-stadion eli niin kutsuttu konttistadion. Stadionilla pelataan seitsemän
MM-kisaottelua.
8 6 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys
on sen alueelliseen kokoon nähden erittäin korkea, yksi maa-
ilman painavimmista. Konttistadionin voikin ajatella kuvas-
tavan riippuvuussuhdetta, joka Qatarilla on merikuljetuksiin.
Lisäksi stadionit ovat täysin ilmastoituja. Ne vaativat mas-
siivisia energiantuottopanostuksia, jotka ovat Qatarin läm-
pötilaolosuhteissa epäekologisia. Niinpä hyväntekemises-
sä on viime kädessä kyse kuvanäytöksellisestä toiminnasta ja
pr-tempusta. Kriitikot ovat sitä mieltä, että systeemisten muu-
tosten sijasta kisaisäntä keskittää voimavarat paikkabrändin ra-
kentamiseen ja sen yhteydessä tapahtuvaan ”viherpesuun” ja
”urheilupesuun” (sport washing). Esimerkiksi jäähdyttämisen
aiheuttamat hiilidioksidipäästöt on luvattu hyvittää ylimalkai-
sesti istuttamalla puita jonnekin muualle. ”Simpukkastadion”
jäi mieleemme myös siitä syystä, että stadionille vievien kul-
kuväylien kupeeseen oli rakennettu runsaasti uusia asuntoja,
jotka olivat ainakin vielä tyhjillään. Saman ilmiön havaitsim-
me vielä yksityiskohtaisemmin Al Thumama -stadionin lä-
heisyydessä. Stadionin designin kerrot-
tiin saaneen inspiraationsa Gahfiyasta,
perinteisestä muslimimiesten käyttämäs-
tä päähineestä. Stadionille vievä parin ki-
lometrin mittainen kulkuväylä, jota aa-
vemaisen tyhjät asunnot reunustivat, toi
mieleen Potemkinin kulissit.3 Nostokur-
kien täyttämälle Lusailin alueelle, jossa
sijaitsee kisojen päänäyttämö ja jossa ra-
kennustyöläisiä on kuollut runsaasti, ra-
kennetaan infrastruktuuri 250 000 ihmi-
sen tarpeita varten. Lusailin naapurissa
sijaitsee rikkaille tarkoitettu 14 neliökilo-
metrin laajuinen meren päälle rakennet-
tu The Pearl-Qatar. Se oli ensimmäinen
alue, jonka asuntoihin myös ulkomaalai-
set saattoivat hankkia omistusoikeuden.
Kenelle nämä kalliit asunnot on raken-
nettu? Tuskin ainakaan Kauko-idästä ja
Afrikasta tulleille köyhille siirtotyöläisil-
le, jotka kattavat Qatarin noin 2,8 miljoo-
nan suuruisesta väestöstä 88,4 prosenttia.
Etnisiä qatarilaisia on väestöstä vain 11,6
prosenttia. Heille on jo aiemmin raken-
nettu urheilutiloja, elitistisiä asuinalueita,
pilvenpiirtäjien muodostamia toimisto-
komplekseja ja moderneja kulutusparatii-
seja. On perusteltua olettaa, että stadio-
neiden avulla nostetaan maan arvoa niin,
että asuinalueet toimivat osana kiinteistö-
keinottelua ja spekulatiivista finanssipoli-
tiikkaa (Haila 2016).
Qatarin talouskasvu ja korkea brutto-
kansantuote on perustunut öljyn ja maa-
3 Käsite Potemkinin kulissit viittaa ympäristön la-
vastamiseen niin, että se näyttää paremmalta kuin
oikeasti on. Potemkinin kulisseista alettiin puhua,
kun saksalainen diplomaatti Georg von Helbig
levitti vuosina 1797–1800 tarinoita Potjomkinin
elämänkerrassaan, joiden mukaan ruhtinas Grigori
Potjomkin määräsi vuonna 1787 ihmiset kunnos-
tamaan julkisivut ja jopa pystyttämään pelkkiä
seinärakenteita Katariina Suuren Krimin matkan
varrelle. Potjomkinin julkisivujen ehostamistyön
tarkoituksena oli tehdä vaikutus keisarinnaan
viestittämällä totuudenvastaisesti hyvinvoivasta
Venäjästä ja sen kansalaisista. James Billingtonin
mukaan (1970) legendalla oli syvempää koske-
tuspintaa todellisuuteen, sillä uusia kaupunkeja
rakennettaessa niille yritettiin keinotekoisesti antaa
keisarillista loistoa niin sanotulla jatkuvalla julkisi-
vulla (sploshnoy fasad).
kaasun poraamiseen sekä lannoitteiden valmistamiseen.
Fossiiliset polttoaineet eivät riitä loputtomiin. Maalla on ta-
voitteena elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja vanhojen
paikkamielikuvien uudistaminen. Yhtenä tärkeänä avainteki-
jänä on kiinteistökehittäminen, uskottavan investointikohteen
luominen kansainvälisille ja qatarilaisille sijoittajille. Nykyi-
sin maa- ja kiinteistöomistusten sekä -velkojen yhdistyminen
osaksi rahoitusmarkkinoita synnyttää spekulatiivista kaupun-
kikehitystä erityisesti megaluokan kaupunkisuunnittelupro-
jekteissa (vrt. Rizzo 2014). Qatarin valtion kehitysohjelma
käynnistettiin vuonna 2008 ja sen tähtäin on vuodessa 2030,
jolloin maan tulisi olla ihanteellinen luksusasumis- ja turisti-
kohde sekä suurten urheilutapahtumien vakionäyttämö. Qata-
rin 2030 projektissa jalkapallon MM-kisat toimivat lippulaiva-
na. (Qatar National Vision 2030.)
Huomionarvoista on, että viestejä uudenlaisesta Qatarista
valvotaan tarkasti maan sisällä. Dohassa Smart city eli äly-
”Qatarin helmen” välimerelliseksi mainostettua aluetta Porto Arabiaa.
Kävelemässä ohjatulla reitillä kohti Al Thumama -stadionia. Vasemmalla
stadionaluetta, oikealla tyhjiä asuinkiinteistöjä.
LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys 8 7
kaupunkihanke toimii yhtenä työkaluna kansalaisaktivistien
valvonnassa ja kontrolloinnissa – etenkin jos sovellukset vaa-
tivat sitä, että sijaintipalvelu tulee laittaa päälle. Kulkiessam-
me hotellilta kauppoihin, asuinalueille ja stadioneille tieto- ja
turvallisuusteknologia oli alati läsnä. Ilman paikallista koro-
napassisovellusta (Ehteraz) ei ollut asiaa metroon eikä useim-
piin kauppoihin. Otteluliput tuli puolestaan ladata puhelimeen
Fifan oman sovelluksen avulla. Aamuisin piti varmistua siitä,
että puhelimen akku oli täynnä. Ulkomaiset hotelli- ja ravinto-
latyöntekijät kertoivat ylpeinä, että valvontakameroita on kaik-
kialle ja siksi maa on turvallinen. Kontrollin välineinä ja ku-
rinalaistavina pelotteina valvontakamerat ilmentävät osaltaan
kameratietoisuuden leviämistä kaikkialle infrastruktuurissa.
Dohassa ei jäänyt epäselväksi algoritmisen vallan (Beer 2010)
eli tietokoneohjelmistojen koodien kyky muokata ihmisen ja
ympäristön välistä vuorovaikutusta.
Kaikki edellä mainittu perustelee sitä, miksi yksinvaltainen
kuningaskunta ja lilliputtivaltio Persianlahden rannikolla va-
littiin kisaisännäksi. Fifalla sidosryhmineen on useita vaati-
muksia järjestäjämaalle. Immateriaalioikeudet on turvattava
poikkeuslakien turvin, kaikki esteet virallisten kisatuotteiden
myynniltä on poistettava, tapahtuman toimivuudelle mahdolli-
sesti kitkaa aiheuttavat työlait on jäädytettävä kisojen ajaksi ja
viestintäinfrastruktuurin käytön pitää olla maksutonta. Lisäksi
pitää saada oikeus verovapauteen ja ulkomaan valuutan rajaton
tuonti- sekä vientioikeus (Cottle 2011; Kolamo 2014). Fifan
vaatimukset eivät menisi läpi missään oikeusvaltiossa ilman
myönnytyksiä ja kompromisseja. Qatarin kaltaiselle autori-
taariselle ja epädemokraattiselle valtiolle ne eivät ole ongel-
ma, sillä maassa ei kuulu soraääniä suurista yhteiskunnallisista
epäkohdista huolimatta. Eräs kuskeistamme kertoi, että hänen
serkkunsa kuoli MM-kisojen rakennustyömaalla. Kuskin mu-
kaan asia salattiin eikä kuolemasta saanut puhua kenellekään.
Qatarissa valeuutiset, sananvapauden kieltäminen sekä ih-
misoikeuksien rikkominen ovat osa jokapäiväistä arkea. Valtaa
pitävä Al Thanin suku hallitsee diktatorisesti, sillä 45 paikkai-
sella maan parlamentilla on ainoastaan neuvoa-antavaa valtaa
ja suurimman osan sen jäsenistä nimittää valtion päämies Ta-
mim Al Thani. Jalkapallon MM-kisoihin maa on joutunut te-
kemään erityisjärjestelyitä kisaturistien vuoksi. Alkoholia saa
kisojen aikana nauttia sille erikseen varatuissa tiloissa ja muina
aikoina epätoivotut LGBTQIA+-yhteisön jäsenet on toivotettu
erikseen tervetulleiksi kisoihin. Tosin heidän toivotaan pidät-
täytyvän seksuaalisen suuntautumisensa esittämisestä julkises-
ti kisojen aikana. (Ks. esim. Guardian 18.11.2021, 29.6.2022;
HRW 7.7.2022.) Olennaista on, että tapahtuma tulee etene-
mään rautaisessa kontrollissa ilman häiriötekijöitä odotetul-
la tavalla – Fifan jo hakuvaiheessa (Bid Book) määrittelemän
myönteisten mielikuvien kisoina globaalin median valokeilas-
sa. Kyky järjestää tapahtuma ilman soraääniä todentaa kisois-
sa tuotettavien kuvien näytösluonteisuuden, jonka avulla tuo-
tantomuodon vetovoimaa uusinnetaan.
Siirtotyöläiset pidetään hiljaisena ja nuhteettomana paitsi ka-
falamaisilla olosuhteilla etenkin käytännöllä, jossa vähäinen-
kin rikosrekisterimerkintä tarkoittaa porttikieltoa tehdä työtä ja
elättää perhettään paitsi Qatarissa myös muissa rikkaissa ara-
bimaissa. Työpaikoilla yksinvaltiaan kaltainen vallankäyttäjä
on ”kafil” eli ”sponsori”, jota voi kutsua myös työnantajaksi.
Useat kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ja tutkivat journa-
listit ovat toistuvasti ottaneet kantaa rakennustyöläisten koh-
teluun ja olosuhteisiin vuodesta 2012 lähtien. Heidän rapor-
teissaan kerrotaan, että työläiset ovat joutuneet maksamaan
kalliita rekrytointimaksuja (noin 500–4300 dollaria) jääden
usein velkaa välitysfirmalle. Asuinolosuhteet ovat surkeat. Pal-
koista valehdellaan ja niiden maksua siirrellään eteenpäin mie-
livaltaisesti. Työläisille on asetettu liikkumisrajoituksia sekä
maasta poistuminen on tehty mahdottomaksi takavarikoimal-
la passit ja vaatimalla erityistä työnantajan hyväksymää poistu-
mislupa-asiakirjaa. Valituksia tehneitä työntekijöitä on uhkail-
tu niin työpaikan menettämisellä kuin väkivallallakin.
Jalkapallon MM-kisojen läheisyys ja YK:n vuoden 2020 eri-
tyisraportti saivat Qatarin nimellisesti luopumaan orjatyövoi-
man mahdollistavasta kafala-systeemistä. Imagopelin nimissä
myös minimipalkkaa nostettiin, mutta sen määrä on edelleen
vain 275 dollaria kuukaudessa. (Amnesty 7.4.2022) Huolimat-
ta siitä, että Qatarin kisojen rakennustyömaiden väärinkäytök-
set ovat olleet esillä ulkomaisessa mediassa Fifa, kisaisäntä
ja muut vaikutusvaltaiset tahot eivät ole korjanneet epäkoh-
tia vaadituilla tavoilla. Parannukset työolosuhteisiin ovat ol-
leet kosmeettisia mediaoperaatioita tai lainsäädännöllistä hie-
nosäätöä, jonka toimeenpanoa ei valvota (Esim. Road to 2022:
Keeping Workers Cool 28.3.2019).
Qatarin valtion vuonna 2005 perustama investointiyhtiö QIA
pitää osaltaan huolen siitä, että useimmat kansainvälisen po-
litiikan ja talouden vaikutusvaltaiset tahot eivät halua moittia
Qatarin vallanpitäjiä, saati puuttua valtion sisäpolitiikkaan ja
lainsäädäntöön. QIA:n ostosten ja investointien portfolio on
pysäyttävän laaja-alainen. Se käsittää muun muassa rahoitus-
palveluja, terveydenhuoltoa, energiayhtiöitä, rakennusalaa,
kiinteistöjä, hyödykkeitä ja kauppakeskuksia sekä mediayh-
tiöitä maailman eri kolkista. Yritysostoja ja sijoituksia peh-
meämpi vallankäyttö näkyi puolestaan tavassa, jolla järjestä-
jät muistivat kritiikin jälkeen rakennustyöläisiä vuonna 2018,
ja järjestivät heille ”kiitosjuhlat”. Paikalla oli 3700 stadionin
rakentamiseen osallistunutta työläistä. Järjestelytoimikunnan
(Supreme Committee for Delivery and Legacy) pääsihteeri
Hassan Al Thawadi kiitti rakentajia:
”Kiitos paljon. Olette osa Qataria. Olette osa tarinaamme.
Olette osa perhettämme. Ja me tulemme aina olemaan yhdes-
sä yhtenä perheenä.” (Road to 2022: Workers’ Appreciation
Dinner 28.2.2018)
Perheestä puhuminen on osa Fifan globaalia brändiä. Suku-
laisuuteen ja periytymiseen perustuva oidipaalinen perheyh-
teys on paljon sitovampi kuin siitä poikkeavat alliansseille pe-
rustuvat liittosuhteet vapaampien toimijoiden välillä. Niissä on
mahdollisuus valita liittolaisensa. Perheyhteyteen viittaaminen
ei Fifan tapauksessa tietenkään perustu mihinkään todelliseen
sukulaisuuteen, vaan se on jälleen kahdella tasolla toimivaa
suostuttelua: tapa ohjata jalkapalloon liittyvän järjestäytymi-
sen muotoja koskevaa puhuntaa lähiyhteisöissä sekä suunnata
huomiota juuri tietynlaisiin yhteisöllisiin (mieli)kuviin. (Fifan
suostuttelevasta pehmeästä vallasta ks. esim. Millward 2016)
Lopuksi: Empatian sammuttaminen ja näytöksellisen
kuvamaailman voima
Filosofi Giorgio Agamben (1999, 41–67) on kehitellyt käsit-
teen der Muselmann4 kuvaamaan natsien keskitysleirivankeja,
jotka tietävät kuoleman hetken olevan lähellä. He ovat anta-
neet periksi ja luovuttaneet toivostaan elää, mutta silti he kul-
kevat vielä elossa: elävinä mutta jo kuolleina, lasittunein zom-
4 Käsite Muselmann eli ”muslimi” on natsien keskistysleirien kielenkäytössä
kehitetty pejoratiivinen ilmaus. Sillä kuvattiin vankeja, jotka olivat luovut-
taneet kaikesta toivostaan elää, vaikka olivatkin vielä hengissä. Ainoastaan
fyysiset toiminnot olivat käynnissä, kaikki muu toiminta oli lakannut. Heitä
kutsuttiin myös nimillä muumiomies tai elävä kuollut. ks. Agamben 1999,
41–67.
8 8 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys
bin katsein. Eriksenin ja rakennustyöläisten ero tulee näkyville
juuri tässä. Siinä missä Christian Eriksen oli kärsimyksissään
jokaisen katsojan ”yhteinen ystävä”, ja hänen kanssaan myö-
täelettiin, ovat rakennustyöläiset katselijoille pelkkiä ”musel-
manneja”, jo kuolleita eläviä, joista ei tämän vuoksi tarvitse tai
edes kannata ryhtyä välittämään. He ovat poispainettu totuus
tavasta, jolla fanimassoja kytketään jalkapalloempatian kuva-
näytöksellisyyden spektaakkeliin.
Televisiodramaturgia rakentaa hegemonista tulkintareittiä
paitsi ottelun spekuloimiselle myös sille, millaisia tunteita eri-
laisiin kuviin tulee liittää ja kytkeä katsojiin. Saman tyyppi-
sestä vakiintuneen tv-dramaturgian kyseenalaistamattomasta
tottelemisesta ja moniäänisyyden katoamisesta on kyse, kun
televisioselostajat hehkuttavat yksinomaan MM-kisastadio-
neiden ”komeutta”, ”upeutta” ja ”hienoutta”. Näin tuotetaan
ykseyden mielikuvia koko kansan toivomista rakennuksista
häivyttämällä näkyvistä rakentamiseen liittyvät kyseenalaiset
ehdot, prosessit, kiistellyt vastakkaiset tavoitteet ja poliittiset
kähminnät sekä ennen muuta työntekijöiden ala-arvoiset olo-
suhteet ja kuolemat (ks. Gieryn 2002, 38–39).
Kun toimittaja on sisäistänyt ajatuksen tv-dramaturgian kon-
ventioista ja rituaaleista, hänen viestinsä edustavat informaati-
on sijaan enemmänkin konfirmaatiota, etukäteen jo tiedetyn ja
odotetun asian vahvistamista ja vakiinnuttamista (Carey 1994).
Toistuva, valvottu ja tietynlaiseen muotoon vakiinnutettu for-
maatti synnyttää ennakko-odotuksia siitä, miten tapahtumien
tulee edetä, mitkä toimet katsotaan ”vääriksi” ja millaiset ihmi-
set sekä symbolit sen piiristä on syytä sulkea ulos.
Vetoamalla ihmisten tunteisiin kameratietoisella esiintymi-
sellä MM-kisojen tuotantokoneisto pyrkii minimoimaan ide-
ologista kamppailua, kehystämään ja oikeuttamaan haluttua
tulkintaa todellisuudesta sekä saamaan tuottamiensa tunteiden
kautta aikaan toivottua käyttäytymistä. Osana kuvanäytöksel-
lisyyttä toimii ennalta suunniteltujen emootioiden tuotanto fa-
neille samalla tavoin kuin nykyisissä valtavirtatuotannon elo-
kuvissa (Shaviro 2010). Auktoriteettien välinpitämättömyys
ja vastuun välttäminen esimerkiksi rakennustyöläisten kohta-
loista vaikuttaa osaltaan siihen, että kisafanit ja -turistit ovat
valmiita uusintamaan yhteiskunnan valtasuhteita heille otte-
lutapahtumissa tarjotuissa esikirjoitetuissa emootiotuotannon
rooleissa. Brannaganin ja Rookwoodin (2016, 183) haastat-
teleman fanin sanoin: ”En oikeasti ajattele työntekijöitä. Tie-
dän että se kuulostaa pahalta. Kun olet tapahtumapaikoilla, on
aika bilettää.” Tämä ajatus juhlasta ilman tunnontuskia raken-
nustyöläisten kohtaloista toteutui esimerkillisesti Fifa Arab
Cupissa.
Ihmisten halu samastua kansakuntaansa ja tempautua mu-
kaan jalkapallokarnevaalin ja sen tähtien palvontaan vaikutta-
vat ratkaisevasti siihen, että tapahtuman negatiiviset ideologi-
set seuraukset jäävät näkymättömiin. Harva jalkapallofani tai
-turisti haluaa, että hänen tunteitaan puhutellaan sananvapau-
den ja ihmisoikeuksien riistämistä tai seksuaalivähemmistö-
jen alistamista koskevilla seikoilla silloin, kun pelitapahtumat
ovat käynnissä ja tunteita on investoitu suosikkijoukkueeseen
(ks. Kolamo 2018b). Kansallistunne onkin tuotantokoneistolle
ja sen hallinnoimalle tapahtumaformaatille erinomainen suoja,
joka kääntää huomion pois julkisivun takaisista kähminnöistä
ja epäoikeudenmukaisuuksista.
Fifa vaatii, että MM-kisatapahtuma etenee sen suunnittele-
man käsikirjoituksen mukaisesti. Tämä näkyy tapahtumapai-
koilla esimerkiksi siinä, kuinka ihmismassoja liikutellaan ha-
luttuja kulkureittejä pitkin ja huomio keskitetään virallisten
sponsoreiden tuotteisiin. Samalla Fifa pyrkii prosessoimaan
ihmisjoukkojen parissa kiertäviä energioita oman joukkueen
kannattamiseen niin, että murtumia dramaturgiassa ei esiin-
ny. Elokuvallisessa tuotantomuodossa sitä, mitä katsojat tahto-
vat, ei voi irrottaa niistä monimutkaisista vallan järjestelmistä,
jotka kytkevät katsojat haluttuihin ruumiiden mikromuodos-
telmiin. Ne muokkaavat näiden ruumiiden liikkeitä, asen-
toja, eleitä, asenteita, havaintoja, odotuksia ja samalla koko
semioottista järjestelmää. Kyse ei ole vapaasti leijuvasta viet-
tienergiasta, vaan seurausta tarkasti etukäteen suunnitellusta ja
orkestroidusta sekä itseään korjaavasta luupin kaltaisesta jär-
jestelystä. (Deleuze & Guattari 1987, 215.) Toisaalta media-
spektaakkelin pirstaloituminen yhä useammalle sosiaalisen
median alustalle tekee virallisesta narratiivista haavoittuvai-
sen ja siten – ainakin osin – kaapattavan ja kritiikille alttiin (ks.
esim. McGillivray 2017; Sumiala ym. 2018; Salomaa 2019).
Riskinä on myös jatkuva emootioiden ylitulvimisen vaara, jos-
sa kansallisesti ladatut energiat saattavat purkautua tappion jäl-
keen väkivaltaisena riehumisena ja muuna huliganismina.
Fifa on globaalina organisaationa valtio valtioissa. Se on
tuotteen omistajana, franchisorina eli toimiluvan antajana kaa-
pannut itselleen puhemiehen roolin, eikä puhemies ota vas-
tuuta epäkohdista, vaikka on alun perin kisojen hakuvaiheessa
määrittänyt kisoille tarkat toimintaehdot. Qatar on MM-kisa-
tuotteen franchisees eli toimiluvan saaja. Sen rahavallan ver-
kostot, jalkapallon sponsorointi ja muut talousyhteydet sekä
David Beckhamin kaltaiset tähtimarkkinointisoturit vaienta-
vat useimmat vastustavat äänet ja kritiikki jää performanssien
tasolle.
Vaikka joitakin merkkejä eettisistä kannanotoista on näh-
ty, kuten Qatarin MM-kisojen protestipaidat maajoukkueilla
ja Norjan ja Tanskan jalkapalloliittojen edustajien kapinahen-
kisyys, todellisia muutoksia on vaikea saada aikaan. Qataril-
le myönnettiin kisat vuonna 2010. Siksi on perusteltua kysyä,
mikä on diplomatian merkitys tilanteessa, jossa ongelmat ovat
olleet tiedossa jo yli kymmenen vuotta ilman, että ne juurikaan
olisivat ratkenneet. Vaikka Qatar on ilmoittanut muuttaneensa
työlakejaan, niiden valvonta on ollut epämääräistä ja halutonta.
Tässä kontekstissa, jossa boikotteja ja todellisia vaatimuk-
sia tapahtumaformaatin muutoksista ei esitetä, myös Pohjois-
maisten liittojen kirje Fifan puheenjohtaja Gianni Infantinolle
on nähtävissä kuvamaailman performanssina: näennäiskriitti-
syytenä, jossa rakenteellinen ongelma ja vallan ydin lobbaus-
verkostoineen säilyy ennallaan. Kirjeessä vaaditaan muutosta
Qatarin työolosuhteisiin ja -lakeihin mutta todetaan, että se on
hidasta ja kestää kauan. Esitettyjen vaatimusten vaikutuksista
ei myöskään ole saatavissa mitään takuita ja sitä seuranneen
lehdistökirjoittelun jälkeen kaikki on jatkunut ennallaan. Kir-
jeen ainoana seurauksena on, että SPL ja muut pohjoismaiset
liitot voivat olla tyytyväisiä omasta korkeasta moraalisuudes-
taan ja positiivisesta identiteettipoliittisesta yleisösuhteestaan.
Tässä muka-kriittisessä diplomatiassa ei voi olla kuulematta
kaikuja pragmatisti William Jamesin (1842–1910) sanoista rik-
kaille, jotka voivat kyynelehtiä teatterissa köyhille roolihah-
moille, samalla kun heidän köyhät ajurinsa odottavat ulkona
pakkasessa (Harrison 2008).
Yksikään jalkapallojohtaja ei ole puhunut rakennustyöläis-
ten puolesta huolestuneeseen sävyyn todeten, että ”jalkapal-
lolla ei ole mitään merkitystä” ennen kuin työntekijöiden olo-
suhteet saadaan kuntoon. Tällä empatiakyvyttömyydellä ja
vastuuttomuudella voi olla kauaskantoisia seurauksia, sillä jal-
kapallon MM-kisat ovat maailman seuratuimpia tapahtumia.
Siksi ei ole liioiteltua väittää, että Qatarin työlaeilla ja niiden
käytännön sovellutuksilla on myös yleisempää yhteiskunnal-
LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys 8 9
lista merkitystä. Pahimmillaan qatarilaiset työolosuhteet voivat
toimia äärimmäisenä dystooppisena esimerkkinä tulevaisuu-
den työmarkkinaolosuhteiden uudesta normaalista myös län-
tisissä oikeusvaltioissa.
Kun empatia siirtotyöläisiä, mutta myös naisia ja seksuaali-
vähemmistöjä kohtaan on sammutettu, MM-kisojen jälkeen on
mahdollista kirjoittaa Qatarin suoriutuneen kisaisännän roolis-
taan erinomaisesti – aivan kuten Venäjän jalkapallon MM-ki-
sojen jälkeen suomalaisetkin toimittajat hehkuttivat (Kolamo
2019). Juuri näin kuvanäytöksellisyyden vetovoima toimii: se
siirtää huomion pintaan, julkisivuun, jotta vaikeat yhteiskun-
nalliset kysymykset voidaan ohittaa. Kuvanäytöksellisyyteen
perustuva tuotantomuoto pakottaa kielen itseilmaisun välinees-
tä toisten aiemmin sanomien asioiden mekaaniseksi toistoksi.
Se näyttää kaiken jo tehtynä, täydellisenä ja kauniina, repre-
sentaationa sellaisesta järjestyksestä, johon ei voi itse vaikut-
taa muuten kuin kannattamalla sitä eli kytkemällä itsensä osak-
si tuotantokoneiston yksiäänistä kuvien virtaa. Kun totaalinen
kuvien näytös on siepannut kaiken kommunikaation itselleen,
ihmiset löytävät itsensä jalkapallospektaakkelista Fifan ja ki-
saisännän brändityöläisinä, kuten toivottuina karnevaalihen-
kisinä otoksina osana kansainvälistä kuvavirtaa. Esimerkkinä
kuvanäytöksellisyyden viekoittelevuudesta ja olemassa olevan
järjestyksen pehmeästä indoktrinaatiosta toimii myös YouTu-
bessa kisojen virallinen ”Qatar2022” -kanava. Debord toteaa
tällaisesta spektaakkelin vaikutuksesta katsojuuteen:
”Spektaakkelin ruudun kaikilta puolilta rajaaman lattean
maailmankaikkeuden vankina ollessaan katsojan tietoisuudel-
la on vain mielikuvituksen tuotetta olevia keskustelukump-
paneita, jotka alistavat sen yksisuuntaiselle keskustelulle ta-
varoistaan ja niiden politiikasta. Tämän tietoisuuden ainoa
’heijastaja’ on spektaakkeli koko laajuudessaan, joka tarjoaa
olemattoman pakotien yleistetystä autismista.” (Debord 2005,
179.)
Tapahtumaformaatti kaavamaisine rituaaleineen ja vakiin-
tuneine toimintamalleineen toimivat empatian esteenä (vrt.
Aaltola & Kytö 2018, 268.) Empatian kieltämisen tai sytyttä-
misen taustalla vaikuttaa Platonista alkanut läntisen ajattelun
harha ruumiiden ontologisesta epäjatkuvuudesta, jolla perus-
tellaan ”yksilöiden” olemassaoloa. Jos ihmiset nähdään yksin-
omaan toisistaan irrallisina, heidän välilleen on vaikea tuot-
taa empatiaa. Tällaisissa olosuhteissa yllättävien tapahtumien
seurauksena empaattiset tunteet saattavat joskus tosin tarttua
toisilleen tuntemattomiinkin ihmisiin. Jalkapallon megatapah-
tumien kuvanäytöksellisyyteen syntyi halkeama, kun symboli-
seksi kamppailuksi ajateltu ottelutapahtuma muuttui taisteluksi
Eriksenin hengestä ja käsin kosketeltavan todelliseksi. Samalla
avautui mahdollisuus nähdä myös Qatarin vierastyöläiset in-
himillisinä toimijoina. Tällaisten tilojen tuottaminen tekstuaa-
lisesti voisi synnyttää empatiaa eli ihmiselle lajityypillistä yh-
teisöllisyyttä, johon kuuluu taipumus kommunikoida toisten
kanssa ja tuottaa keskinäistä ymmärrystä. Kyse on yhteiskun-
nallisesta tilasta, jossa sallitaan erilaiset mielipiteet, suhteelli-
nen epäjärjestys ja sellainen ihmisyyden ulottuvuus, jota ei ole
kaapattu kuvanäytöksellisyyden haltuun (ks. Deleuze & Guat-
tari 1987, 26–3).
Jalkapallon MM-kisojen kuvanäytöksellisyys on ymmärret-
tävä ilmiönä, joka tulee politisoida yhä uudelleen. On kiinnitet-
tävä huomiota esteettisen pinnan rinnalla näyttämisen ja esittä-
misen keinoihin ja niihin ennakkoehtoihin, jotka voimistavat
valtahierarkioita. Huomio on kiinnitettävä rakennettuun ym-
päristöön, sen työn ja tuotannon historioihin eli siihen, mil-
lä tavoin suorituspaikkoja ja niihin liittyvää infrastruktuuria
on rakennettu ja rakennetaan tulevissa kisakaupungeissa osa-
na sitä samaa maailmaa, jossa toimivat yhtä lailla niin rikkaat
tähtipelaajat, Fifa, kisajärjestäjät, katsojat kuin myös köy-
hät siirtotyöläiset. Tiukasti valvottuna reilun rakentamisen
ja kisajärjestelyiden sertifikaatit voisivat toimia tapana ulot-
taa urheilun yhteisöllisyyden voima koskemaan sekä juhlit-
tuja sankareita että myös heidän toimintansa mahdollistavia
rakennustyöläisiä.
LÄHTEET
Kirjallisuus:
Aaltola, E. & Kytö, S. 2018 Empatia. Myötäelämisen tiede. Helsinki: Into.
Agamben, G. 1999 Remnants of Auschwitz. The Witness and the
Archive. Homo Sacer III. New York: Zone Books. Kääntänyt Daniel
Heller-Roazen.
Beer, D. 2010 Mobile music, coded objects and everyday spaces.
Mobilities 5 (4), 469–484.
Beller, J. 2006 The Cinematic Mode of Production. Attention Economy
and the Society of the Spectacle. Lebanon: University Press of New
England.
Billington, J. 1970 The Icon and the Axe. An Interpretive History of
Russian Culture. New York: Vintage Books.
Brannagan, P. M. & Rookwood, J. (2016) Sports Mega-events, Soft
Power and Soft Disempowerment: International Supporters’ Perspectives
on Qatar’s Acquisition of the 2022 FIFA World Cup Finals. International
Journal of Sport Policy and Politics 8 (2), 173–188.
Carey, J. 1994 Viestintä kulttuurisesta näkökulmasta. Tiedotustutkimus
17 (2), 81–97.
Cottle, E. 2011, toim. South Africa’s World Cup: A Legacy for Whom?
Scottsville: University of KwaZulu-Natal Press.
Crabtree, B. F. & Miller, W. L. 1992, toim. Doing Qualitative Research.
Newbury Park: Sage.
Crilley, D. 1993 Architecture as advertising: Constructing the image of
redevelopment. Teoksessa Gerry Kearns & Chris Philo (toim.) Selling
places: The city as cultural capital, past and present. Oxford: Pergamon
Press, 232–252.
Dayan, D. & Katz, E. 1992 Media Events. The Live Broadcasting of
History. Cambridge: Harvard University Press.
Debord, G. 2005 Spektaakkelin yhteiskunta. Summa: Helsinki. Kääntänyt
Tommi Uschanov.
Deleuze, G. & Guattari, F. 1987 A Thousand Plateaus. Capitalism
& Schizophrenia, vol. 2. Minneapolis: Minnesota University Press.
Kääntänyt Brian Massumi.
Entman, R. M. 1993 Framing: Towards Clarification of a Fractured
Paradigm. Journal of Communication 43 (4), 51–58.
Gieryn, T. F. 2002 What Buildings Do? Theory and Society 31 (1), 35–74.
Haila, A. 2016 Urban Land Rent: Singapore as a Property State. New
Jersey: Wiley-Blackwell.
Harrison, M-C. 2008 The Paradox of Fiction and the Ethics of Empathy:
Reconceiving Dickens’s Realism. Narrative 16 (3), 256–278.
Horne, J. & Manzenreiter, W. 2006, toim. Sports Mega-events: Social
Scientific Analyses of a Global Phenomenon. Oxford: Blackwell.
Hutchins, B. & Rowe, D. 2013 Sport Beyond Television. The Internet,
Digital Media and the Rise of Networked Media Sport. New York:
Routledge.
Klauser, F. 2011 The exemplification of “fan zones”: Mediating
mechanisms in the reproduction of best practices for security and
branding at Euro 2008. Urban Studies 48 (15), 3203–3219.
Kolamo, S. 2014 Fifan Valtapeli. Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010
keskitettynä mediaspektaakkelina. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen
julkaisuja 116. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Kolamo, S. 2018a Mediaurheilu – Tunnetalouden dynamo. Tampere:
Vastapaino.
Kolamo, S. 2018b Urheilun mammuttitauti. Oireina rahanahneus ja
suuruudenhulluus. Nurmijärvi: Aviador.
9 0 LIIKUNTA & TIEDE 59 / 4-2022 • TUTKIMUSARTIKKELI Qatarin jalkapallon MM-kisat ja kuvanäytöksellisyys
Kolamo, S. 2019 Valtiopropagandan paluu Venäjän jalkapallon
MM-kisoissa. Idäntutkimus 26 (1), 3–22.
Kolamo, S. 2022, tulossa. Riistopallon MM-kisat Qatarissa. Tampere:
Vastapaino.
Kolamo, S. & Vuolteenaho, J. 2019. Uncanny Resemblances?: Captive
audience positions and media-conscious performances in Berlin during
the 1936 Summer Olympics and the 2006 FIFA World Cup. International
Journal of Communication 13, 5310–5332.
Levä, I. 2021 Television kasvattamat. Fight Clubin metaelokuvallisuus ja
sen työn kuva. Lähikuva 34 (2–3), 6–22.
Massey, D. 1991 A Global Sense of Place. Marxism Today June 1991,
24–29.
McCosker, A. & Wilken, R. 2020 Automating Vision. The Social Impact
of the New Camera Consciousness. New York: Routledge.
McGillivray, D. 2017 Platform politics: sport events and the affordances
of digital and social media. Sport in Society 20 (12), 1888–1901.
Millward, P. 2016 World Cup 2022 and Qatar’s Construction Projects:
Relational Power in Networks and Relational Responsibilities to Migrant
Workers. Current Sociology 65 (5), 756–776.
Pink, S. 2007 Doing Visual Ethnography. London: Sage.
Rizzo, A. 2014 Rapid urban development and national master planning in
Arab Gulf countries. Qatar as a case study. Cities 39, 50–57.
Roche, M. 2000 Mega-events and Modernity: Olympics and Expos in
the Growth of Global Culture. London: Routledge.
Salomaa, E. 2019 Television ja Twitterin risteyksessä. Sosiaalinen
televisio vuorovaikutuksen ja mediatapahtumaan osallistumisen
välineenä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Shaviro, S. 2010 Post-Cinematic Affect. On Grace Jones, Boarding Gate
and Southland Tales. Film-Philosophy 14 (1), 1–102.
Sumiala, J. ym. 2018 Hybrid Media Events: The Charlie Hebdo Attacks
and Global Circulation of Terrorist Violence. Bingley: Emerald.
Zimbalist, A. 2015 Circus Maximus. The Economic Gamble Behind
Hosting The Olympics and The World Cup. Washington: Brookings
Institution Press.
Verkkosivut:
Amnesty 7.4.2022 Luettu 7.4.2022.
Guardian 18.11.2021 Luettu 2.2.2022.
Guardian 23.2.2021 Luettu 2.2.2022.
Guardian 29.6.2022
Luettu 13.7.2022.
HRW 7.7.2022 Luettu 13.7.2022.
Qatar2022 YouTube -kanava kisojen virallinen verkkoalusta.
Luettu 3.7.2022.
Qatar National Vision 2030 Luettu 9.2.2022.
Qatar Stars League Luettu 2.2.2022.
Road to 2022: Keeping Workers Cool 28.3.2019 Luettu 2.2.2022.
Road to 2022: Workers’ Appreciation Dinner 28.2.2018
Luettu 1.5.2019.
Yle 30.9.2019 Luettu 30.9.2019