Hevosten rooli Ksenofonin Cyropaedian neljännessä kirjassa Taika Sillanpää Kandidaatintutkielma Kreikkalainen filologia Kieli- ja käännöstieteiden laitos Humanistinen tiedekunta Turun yliopisto Huhtikuu 2024 Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä Kandidaatintutkielma Kreikkalainen filologia Taika Sillanpää Hevosten rooli Ksenofonin Cyropaedian neljännessä kirjassa Sivumäärät: 27, 0 Tämän tutkielman aiheena ovat hevoset antiikin maailmassa. Tavoitteena on selvittää, millai- sissa rooleissa Ksenofon mainitsee hevoset Cyropaedian neljännessä kirjassa ja millaista sa- nastoa Ksenofon näissä yhteyksissä käyttää. Neljäs kirja valikoitui aineistoksi, sillä se sisältää kaikista teoksen kirjoista eniten kohtia, joissa hevoset mainitaan. Kirjassa on kohtia yhteensä 36. Aineisto on saatu hakemalla TLG:ssä sanaa ἵππος eri taivutusmuotoineen ja soveltamalla niiden esiintymiskohtiin yksinkertaista syntagma-analyysiä, jonka avulla pyritään muodosta- maan tarkempi kuva hevosista ja niiden roolista Cyropaedian neljännessä kirjassa. Tutkiel- man tärkeimmät lähdeteokset ovat J. K. Andersonin teos Ancient Greek Horsemanship (1961) ja M. Griffithin kaksiosainen artikkeli ”Horsepower and Donkeywork: Equids and the An- cient Greek Imagination” (2006). Cyropaedian neljännessä kirjassa hevoset esiintyvät rat- suina, omaisuutena, toimijoina ja määreinä. Hevosten suhde ihmisiin on hyvin korostunut, ja hevosten mainitseminen tuo tekstissä esille niiden arvon ihmisille ja ihmisten vaurautta ja so- dassa saavuttamaa menestystä. Hevoset ovat ihmisille hyödyksi mahdollistamalla tehokkaan liikkumisen ja lisäämällä sotajoukon voimaa. Ksenofonin käyttämä sanasto hevosiin liittyen on hyvin verbipainotteista. Avainsanat: Ksenofon, hevonen Sisällysluettelo 1 Johdanto 5 1.1 Ksenofon 5 1.2 Cyropaedia 7 1.3 Hevoset antiikissa 8 1.4 Aineisto, metodi ja tutkimuskysymys 9 2 Analyysi 11 2.1 Hevoset ratsuina 11 2.2 Hevoset omaisuutena 16 2.3 Hevoset toimijoina 19 2.4 Hevoset määreinä 22 3 Yhteenveto 25 Lähteet 27 5 1 Johdanto Tämä tutkielma käsittelee hevosia Ksenofonin Cyropaedian neljännessä kirjassa. 1.1 Ksenofon Ksenofon (n. 430–355 eKr.) oli ateenalainen kirjailija ja filosofi, jota Diogenes Laertios ku- vailee äärimmäisen vaatimattomaksi ja komeaksi mieheksi1. Ksenofonin elämästä ei ole säily- nyt paljoakaan varmaa tietoa. Hänen teoksistaan on kuitenkin pääteltävissä, että hänellä oli hevosista runsaasti kokemusta ja hän todennäköisesti suoritti ratsuväkipalveluksen, joten hä- nen perheensä on täytynyt olla varakas2. Ksenofonin isä onkin useiden arvioiden mukaan kuu- lunut Ateenan toiseksi varakkaimpaan yhteiskuntaluokkaan (hippeis)3. Ksenofonin yhteiskun- nallisista mielipiteistä on esitetty erilaisia tulkintoja. Hänen voidaan katsoa kannattaneen oli- garkiaa joko vapaaehtoisesti tai velvollisuudentunnosta perhettä tai ratsuväkeä kohtaan, mutta on myös mahdollista, että hän oli demokratian kannattaja.4 Esimerkiksi teosta Hellenica on mahdollista käyttää näiden kaikkien kantojen perusteluun5, joten varmuutta Ksenofonin näke- myksistä ei ole saatu. Ksenofon syntyi hieman peloponnesolaissotien alun jälkeen ja viettikin nuoruutensa sotaisissa oloissa. Ksenofon jätti Ateenan taakseen vuonna 401 eKr., kun hän lähti ystävänsä Proksen- oksen (k. 401 eKr.) kutsumana Aasiaan ja liittyi Kyyros nuoremman sotaretkelle6. Tämän jäl- keen hän ei palannut Ateenaan, kuten alun perin oli suunnitellut, vaan osallistui vielä Spartan sotaretkelle Persiaa vastaan7. Ksenofon karkotettiin Ateenasta, mutta arviot tapahtuman ajan- kohdasta vaihtelevat. On esitetty, että karkotus olisi tapahtunut vuonna 399 eKr. tai sen jäl- keen,8 mutta toisen arvion mukaan karkotus olisi tapahtunut vuosien 394 tai 393 ja 386 eKr. välissä9. Palatessaan Kreikkaan vuonna 394 eKr. Spartan kuninkaan Agesilaoksen mukana 1 Diog. Laert. 6.48. Diogenes Laertios oli kreikkalainen kirjailija, joka eli 200-luvulla jKr. Häneltä on säilynyt teos Merkittävien filosofien elämä ja opit, jossa kerrotaan myös Ksenofonista. 2 Brennan 2022, 13. 3 Lee 2017, 19. 4 Lee 2017, 25. 5 Brennan 2022, 33–34. 6 Brennan 2022, 35. Kyyros nuorempi oli persialainen prinssi, joka eli vuosina 423–401 eKr. Hän sotaretkensä avulla yritti anastaa vallan veljeltään Artakserkseeltä, mutta kuoli Kunaksan taistelussa. Ksenofon kirjoitti sota- retkestä teoksen Anabasis (Kyyroksen sotaretki). 7 Brennan 2022, 18. 8 Brennan 2022, 26. 9 Lee 2017, 30. 6 Ksenofon joka tapauksessa suuntasi Ateenan sijasta Spartaan ja asettui Olympian lähellä, Skilloussa, sijainneelle tilalle10. Ksenofon aloitti teostensa työstämisen ja kirjoittamisen Skilloussa, mutta monet teoksista val- mistuivat vasta hänen lähdettyään sieltä11. Kaikki Ksenofonin teokset ovat säilyneet ja ne ovat aiheiltaan hyvin monipuolisia. Vaikka Ksenofonin pääteosten kirjoittamisjärjestys aiheuttaa erimielisyyksiä, ovat tutkijat enimmäkseen yksimielisiä siitä, että Ksenofon kirjoitti ne vasta ollessaan jo iäkäs12. Toistuvia teemoja Ksenofonin teoksissa ovat muun muassa johtajuus, ar- meijan taktiikat ja sokraattinen etiikka13. Filosofiasta Ksenofon kiinnostuikin jo nuorella iällä14. Hänen suurimpana innoittajanaan pidetään Sokratesta,15 jonka lähimpään piiriin Kse- nofonin 400–luvun lopussa katsotaan kuuluneen16. Siitä huolimatta, että Ksenofon tunnettiin antiikissa ensisijaisesti filosofina, on hänen roolinsa merkittävyyttä sokraattisessa piirissä kyseenalaistettu myöhempinä aikoina. Hänen filosofisia ansioitaan ja älykkyyttään pidettiin alhaisina ja hänet nähtiin selkeästi huonompana filosofina kuin Platon. On jopa väitetty, että Ksenofon ei edes olisi filosofi.17 Edellä mainituista sei- koista huolimatta Ksenofonin filosofista asemaa kuitenkin myös puolustettiin18. Spartan menetettyä hegemonia-asemansa vuonna 371 eKr. Ksenofon joutui lähtemään tilal- taan19. On epäselvää, mitä Ksenofon tämän jälkeen teki, missä hän eli tai kuoli. Diogenes La- ertios esittää, että Ksenofon olisi viettänyt loppuelämänsä Korintissa20. Hän kertoo myös, että Ksenofonin karkottaminen Ateenasta olisi kumottu21. Pidetään mahdollisena, että Ksenofon olisi vähintään vieraillut Ateenassa silloin tällöin. Ateenassa vierailua on perusteltu karkotuk- sen kumoamisella, Ksenofonin myöhemmillä Ateena-keskeisillä teoksilla ja hänen pojillaan, 10 Brennan 2022, 18–19. Agesilaos (444–360 eKr.) hallitsi Spartaa noin vuodesta 400 eKr. aina kuolemaansa saakka. Ksenofon kirjoitti hänestä ylistyspuheen Agesilaos. 11 Brennan 2022, 19. Ksenofonista hänen lähdettyään Skillousta ks. alempana. 12 Brennan 2022, 22. 13 Tamiolaki 2017, 174. 14 Brennan 2022, 26. 15 Brennan 2022, 22. Sokrates (469–399 eKr.) oli ateenalainen filosofi, jota pidetään länsimaisen filosofian pe- rustajana. 16 Lee 2017, 23. 17 Brennan 2022, 29–30. Platon (427–347 eKr.) oli ateenalainen filosofi ja Ksenofonin tavoin Sokrateen oppilas. 18 Brennan 2022, 30. 19 Brennan 2022, 20. 20 Diog. Laert. 6.53. 21 Diog. Laert. 6.59. 7 jotka taistelivat Ateenan puolesta.22 Varmuutta Ksenofonin Ateenassa vierailemisesta ei kui- tenkaan ole. 1.2 Cyropaedia Cyropaedia eli Kyyroksen kasvatus on Ksenofonin osittain fiktiivinen teos, joka käsittelee Persian kuninkaan Kyyros II:n (n. 585–529 eKr.) elämää ja hyvän hallitsijan kasvatusta. An- tiikissa teos oli mukana aikansa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja sitä pidettiin vastineena Platonin teokselle Res publica (Valtio) 23. Cyropaedia ei niinkään pyri tarjoamaan todenmu- kaista kuvaa Persiasta ja sen historiasta, kuin herättämään kreikkalaisen yleisön kesken kes- kustelua hallitsemiseen ja yhteiskuntaan liittyen24. Teoksessa on vaikutteita Herodotokselta ja Thukydideeltä, kuten didaktiset ja pragmaattiset lyhyttarinat, jotka keskeyttävät narratiivin, ja todisteiden esittäminen25. Ksenofon ja Kyyros eivät olleet aikalaisia, joten ensikäden tiedon sijaan teos pohjaa muiden Kyyroksen elämää käsitelleiden auktoreiden tuotantoon sekä per- sialaiseen oraaliseen traditioon, johon Ksenofon tutustui Kyyros nuoremman sotaretkellä26. Vaikka Cyropaediaa on monipuolisuutensa vuoksi hankalaa sijoittaa mihinkään tiettyyn gen- reen, muistuttanee se eniten historiografiaa27. Sijoittamista hankaloittaa myös teoksen osittain fiktiivinen luonne, joka koostuu Ksenofonin kirjoittamista tapahtumakuvauksista: ne poikkea- vat persialaisesta traditiosta ja muista kreikkalaisistakin aihetta käsittelevistä lähteistä. Kseno- fon esimerkiksi antaa Kyyroksen ja hänen isoisänsä, Astyageen, suhteesta rakastavan kuvan, kun muualla kerrotaan Kyyroksen kuninkaaksi nousun olleen seurausta konfliktista As- tyageen kanssa. Ksenofon kirjoittaa myös, kuinka Kyyros kuoli rauhallisesti ja läheistensä ympäröimänä vuoteeseensa, kun taas muualla hänen kerrotaan kuolleen taistelussa28. Teosta värittää lisäksi stereotypia ylellisestä itämaasta29. 22 Brennan 2022, 20. 23 Tamiolaki 2017, 174. 24 Tamiolaki 2017, 176–177. 25 Tamiolaki 2017, 184. Herodotos (n. 484–425 eKr.) oli kreikkalainen historioitsija, jolta säilynyt Historiateos käsittelee persialaissotia. Häntä pidetään historiankirjoituksen isänä. Thukydides (n. 460–400 eKr.) oli ateenalai- nen historioitsija, joka kirjoitti teoksen nimeltä Peloponnesolaissota. 26 Tamiolaki 2017, 174. 27 Tamiolaki 2017, 189. 28 Tamiolaki 2017, 177–178. Astyages (584–550 eKr.) oli Meedian kuningas. 29 Tamiolaki 2017, 180. 8 1.3 Hevoset antiikissa Hevosten pitäminen oli jo antiikissa kallista ja vaati paljon resursseja, minkä vuoksi hevoset yhdistettiin esimerkiksi Ateenassa erityisesti eliittiin30. Hevosten kasvattaminen ja koulutta- minen oli usein ammattilaisten vastuulla31. Nuorten hevosten jatkokoulutus jäi kuitenkin omistajan tehtäväksi, sillä ammattilainen vain teki niistä ratsastuskelpoisia ja kuolainta totte- levia32. Hevosista huolehtiminen oli ainakin osassa Kreikkaa 300-luvulla eKr. hoitajan vas- tuulla omistajan valvoessa kaiken sujumista33. Hevosia käytettiin pääsääntöisesti sodassa, metsästyksessä, hevoskilpailuissa ja varallisuuden esittelyssä. Varsinaisessa ruumiillisessa työssä, kuten kuorman kannossa, kreikkalaiset käytti- vät hevosia vain harvoin. Tähän vaikuttivat muun muassa kreikkalaisten hevosten matala sä- käkorkeus ja kevyt rakenne.34 Edellä mainittujen toimien lisäksi hevosia käytettiin myös mat- kustamisessa35. Hevosista saatiin konkreettista hyötyä, minkä lisäksi hevoset olivat esimer- kiksi symboleita ihmisten saavutuksille ja metaforia ihmisten luonteesta ja käytöksestä36. Yleisesti ottaen Thessaliasta kotoisin olevia hevosia pidettiin parhaina37. Tästä huolimatta saattoi jokin toinen rotu olla paras tai erityislaatuisin yksittäisen ominaisuuden suhteen: esi- merkiksi libyalaisten tammojen sanottiin olevan kaikista hevosista nopeimpia38 ja nisealaiset hevoset puolestaan olivat massiivisia39. Ne olivat kotoisin Meediasta40, ja pidetäänkin mah- dollisena, että Kyyroksen hevoset olivat rodultaan juuri nisealaisia41. Aikaisempaa tutkimusta hevosista antiikissa on tehnyt muun muassa M. Griffith, jonka kaksi- osainen, vuonna 2006 julkaistu artikkeli ”Horsepower and Donkeywork: Equids and the An- cient Greek Imagination” käsittelee sitä, miten kreikkalaiset hyödynsivät hevosia, muuleja ja 30 Aston & Kerr 2018, 22. 31 Griffith 2006a, 192. 32 Anderson 1961, 99. 33 Anderson 1961, 92. 34 Griffith 2006a, 203. 35 Anderson 2006, 111. 36 Griffith 2006a, 193. 37 Anderson 1961, 22. 38 Anderson 1961, 30. 39 Anderson 1961, 82. 40 Anderson 1961, 22. 41 Anderson 1961, 18. Meedian merkityksestä Kyyrokselle ks. s. 14. 9 aaseja, sekä millaisina nämä antiikin maailmassa nähtiin. C. Tuplin on perehtynyt persialai- seen ratsuväkeen vuonna 2010 ilmestyneen kokoomateoksen New Perspectives on Ancient Warfare luvussa ”All The King’s Horse: In Search of Achaemenid Persian Cavalry”. Artikke- leiden lisäksi J. K. Andersonin vuonna 1961 julkaistu teos ”Ancient Greek Horsemanship” on sisällöltään monipuolinen ja tarjoaa tietoa liittyen niin hevosten käyttöön, ylläpitoon kuin myös eri rotujen historiaan ja ominaisuuksiin. Teoksen tärkeästä roolista antiikin hevosiin liit- tyen kertookin jotain se, että osa 2000-luvun jälkeen julkaistuista artikkeleista käyttää sitä edelleen yhtenä lähteistään. Edellä mainitut tutkimukset tarjoavat laajasti tietoa hevosista ja niiden käyttötavoista sekä hevosiin liittyvistä asenteista, ja täten ovat tärkeitä tämän tutkiel- man kannalta. 1.4 Aineisto, metodi ja tutkimuskysymys Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisissa rooleissa Ksenofon mainitsee hevo- set Cyropaedian neljännessä kirjassa ja millaista sanastoa Ksenofon näissä yhteyksissä käyt- tää. Kyseinen kirja on tutkielman aineistona, sillä se sisältää 36 mainintaa hevosista. Määrä on teoksen kirjoista suurin. Seuraavana esitän yhteenvedon kirjan sisällöstä kontekstin anta- miseksi analyysissä käsiteltäville tekstikohdille. Cyropaedian neljäs kirja alkaa persialaisten ja assyrialaisten välisen taistelun jälkimainin- geista42. Assyrialaiset, joiden kuningas ja valtaosa ylimystöstä nyt ovat kuolleita, pakenevat yön aikana ja seuraavana päivänä Kyyros kokoaa vapaaehtoisten joukkoa lähteäkseen aja- maan assyrialaisia takaa ennen kuin nämä pääsevät takaisin linnoituksensa turvaan. Hyrka- nialaisten, muinaisen kansan ja alun perin assyrialaisten liittolaisen, aloitteesta Kyyros liittou- tuu heidän kanssaan. Kun Kyyros joukkojensa ja hyrkanialaisten kanssa saavuttaa assyrialai- set, yrittävät assyrialaiset pakoon sekasorron vallassa. Kyyros joukkoineen ja hyrkanialaiset selviävät tästä voitokkaina. Kun Kyyros näkee, miten tehokkaita heidän liittolaisensa ratsu- väen kanssa ovat, hän ehdottaa, että persialaiset hankkivat oman ratsuväen. Kyaksares, Kyy- roksen eno ja Meedian kuningas, suuttuu Kyyrokselle, kun pitojen jälkeen seuraavana aamuna tajuaa tämän lähteneen ratsuväen ja meedialaisten kanssa. Hän lähettää viestinviejän ilmoitta- maan, että haluaa meedien välittömästi palaavan luokseen. Viesti saavuttaa lopulta meedit ja 42 Meedit ja assyrialaiset olivat sodassa keskenään jo Cyropaedian ensimmäisen kirjan aikana. Tilanne kärjistyy, kun Assyrian prinssi ison jahtiseurueen kanssa tunkeutuu Meedian maille ryöstöretkelle. Myöhemmin Kyyros palaa Meediaan persialaisjoukon kanssa liittyäkseen sotaan. Anderson (1961, 17) mainitsee Assyrian kuninkai- den tehneen usein ryöstöretkiä Meediaan ja sotahevosten olleen tärkeä osa ryöstösaalista. 10 Kyyroksen, joka rauhoittelee kaikkia muistuttamalla, että leiristä lähtö tehtiin nimenomaan Kyaksareen luvalla ja hänen vihansa varmasti heltyy, kun hän kuulee mitä joukot ovat saavut- taneet. Kyyros lähettää Kyaksareelle vastauksensa, jossa perustelee, miksi he eivät lähtemällä tehneet väärin, ja muistuttaa häntä siitä, että on tälle aiemmin ollut isona apuna, eikä Kyak- sareen tulisi käyttäytyä sopimattomasti. Lisäksi hän ilmoittaa joukkojen palaavan, kun ne ovat saaneet asiansa hoidettua. Meedit ja hyrkanialaiset jakavat saadun saaliin Kyyroksen käskystä siten, miten oikeudenmukaiseksi näkevät. Kyyros vapauttaa vihollisjoukkojen väkisin värvä- tyistä orjista parhaat ja liittää nämä omaan sotajoukkoonsa. Tämän jälkeen Gobryas, vauras ja arvostettu assyrialaismies, saapuu ja ilmoittaa haluavansa liittoutua Kyyroksen kanssa, jotta Kyyros voisi kostaa Gobryaan pojan kuoleman tappamalla Assyrian uuden kuninkaan, joka pojan surmasi. Kyyros suostuu, kuultuaan ensin toki miten itse hyötyisi asiasta, ja he liittoutu- vat. Neljäs kirja päättyy tilanteeseen, jossa meedit kertovat Kyyrokselle, miten saalis tuli jae- tuksi. Tutkielman aineisto on kerätty hakemalla TLG:ssä43 teoksesta Cyropaedia kohtia, joissa esiintyy sana ἵππος tai jokin sen taivutusmuodoista. Analyysin lähtökohtana on aineistoon so- vellettava yksinkertainen syntagma-analyysi, jolla selvitetään, millaisia sanoja ja lauseenjäse- niä hevosiin tekstin lähikontekstissa liitetään. Verbit ovat erityisen tarkastelun kohteena, sillä niistä käy ilmi, mitä hevoset tekivät ja mitä niillä tehtiin. Tutkielma ei huomioi kohtia, joissa hevosiin viitataan pronominein. Syynä tähän on analysoitavan tekstimäärän rajaaminen. Ke- rätty aineisto oli alustavan analyysin jälkeen järkevää jakaa neljään ryhmään: hevoset rat- suina, hevoset omaisuutena, hevoset toimijoina ja hevoset määreinä. Termiä ”määre” käyte- tään tutkielmassa löyhästi: se kattaa tapaukset, jotka eivät sovi muihin kategorioihin. Analyysi eteneekin tätä järjestystä noudattaen. Kaikki tutkielmassa esiintyvät käännökset ovat omiani. 43 TLG eli Thesaurus Linguae Graecae on tekstitietokanta. 11 2 Analyysi Kreikassa hevosten pitkät jouhet saivat osakseen paljon huomiota ja huolenpitoa44, ja lauk- kaavan tai takajaloilleen nousevan hevosen vapaana liehuva harja kieli kahlitsemattomasta nuoruuden elinvoimasta45. Hevosten harjoihin yhdistettiin myös epiteettejä46. Tutkielman ai- neistoa on tarkasteltu myös hevosten ulkoiset ominaisuudet huomioiden, mutta Cyropaedian neljännessä kirjassa ei kuitenkaan hevosten uljaalla kuvauksella pyritä luomaan hevosista tai ratsastajista ylistävää ja loisteliasta kuvaa. Sen sijaan hevoset esiintyvät erityisesti ratsuina ja analyysi alkaakin tähän liittyvistä tekstikohdista. 2.1 Hevoset ratsuina Γωβρύας δ᾿ ἐν τούτῳ παρῆν Ἀσσύριος πρεσβύτης ἀνὴρ ἐφ᾿ ἵππου σὺν ἱππικῇ θεραπείᾳ·47 Gobryas, assyrialainen vanha mies, saapui sillä välin hevosen selässä ratsuväkisaattueen kanssa. Hevoset mainitaan Cyropaedian neljännessä kirjassa ratsuina neljässätoista kohdassa. Osassa kohdista hevosten mainitaan liittyy useampi kuin yksi verbi. Hevosten selkään noustaan neljä kertaa, niillä ratsastetaan yhdeksän kertaa ja neljästi niiden selästä suoritetaan muita asioita. Kaikki verbit, joita hevosista ratsuina kirjoitettaessa käytetään, eivät varsinaisesti liity vain rat- sastamiseen. Aineistossa ratsastamisesta käytetään verbejä ὀχέω ja ἐλαύνω. Verbi ὀχέω on kumpanakin esiintymiskertanaan mediumissa, jolloin sen perusmerkityksenä on ’tulla kanne- tuksi’. Kun hevoset yhdistyvät siihen ἐπί-preposition kanssa, tulee merkitykseksi hevosten se- lässä kannetuksi tuleminen, yksinkertaisemmin ratsastaminen. Myös verbi ἐλαύνω merkitsee ratsastamista, kun hevoset yhdistyvät siihen ἐπί-preposition kanssa. Tavallisimmin kyseistä ver- biä käytetään kuitenkin merkitsemään liikkeelle ajamista. Aineistossa käytetään ratsaille nousuun liittyen kolmea verbiä: ἀναπηδάω, ἀναβαίνω ja ἀναβιβάζω. Verbi ἀναπηδάω tarkoittaa ylös hyppäämistä, verbiä ἀναβαίνω käytetään yleisesti merkitsemään nousemista ja verbillä ἀναβιβάζω ilmaistaan jonkin nousemaan saamista. Kun 44 Griffith 2006b, 308. 45 Griffith 2006b, 315. 46 Griffith 2006b, 309. 47 Xen. Cyr. 4.6.1. 12 hevoset yhdistyvät näihin verbeihin ἐπί-preposition kanssa, tulee niiden merkitykseksi ratsaille nouseminen. Aineistossa hevosilla paikasta toiseen liikkumista ilmaistaan verbillä πάρειμι, jonka perusmerki- tyksenä on paikalla oleminen ja paikalle saapuminen. Omien joukkojen seuraamista puolestaan ilmaistaan aineistossa verbillä ἕπομαι, jonka perusmerkityksenä onkin seuraaminen, ja vihollis- ten seuraamiseen käytetään verbiä διώκω, joka tarkoittaa ajattamista. Mikään näistä kolmesta verbistä ei itsessään merkitse ratsastamista tai mitään ratsailta tapahtuvaa toimintaa. Kun lau- seyhteydestä kuitenkin käy ilmi hevosten läsnä oleminen, voidaan verbien kuvaamien tekojen päätellä tapahtuvan ratsailta. Cyropaedian neljännen kirjan konteksti huomioiden ovat kaikki hevosmaininnat tavalla tai toi- sella sidoksissa sodankäyntiin, vaikka niissä hevosilla tehtävät asiat eivät suoranaisesti ole luon- teeltaan sotaisia. Neljästi hevoset esimerkiksi mainitaan persialaisten muita huonomman ratsas- tustaidon ja oman ratsuväen puuttumisen yhteydessä. Hevoset ratsastajineen muodostivat so- dankäynnissä tärkeän ratsuväen, mutta toisaalta hevosia käytettiin myös välimatkojen taittami- seen. Cyropaedian neljäs kirja sisältääkin paljon liikkumista paikasta toiseen. Tämä selittyy sillä, että siinä esiintyvien henkilöiden on joko päästävä pakoon tai saavutettava liittolais- ja vi- hollisjoukkoja. Välimatkat ovat pitkiä ja aika rajallista, joten liikkuminen suoritetaan ratsain, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta. Hevosten kenties parhaimpana ominaisuutena pidet- tiinkin niiden nopeutta48. Hevosilla liikkuminen edistää kommunikointia henkilöiden ja joukko- jen välillä, ja näin se esimerkiksi tekee sotajoukosta ja sen etenemisestä tehokkaampaa. Kom- munikaation tärkeys tulee esille seuraavassa kohdassa: οἱ δὲ Ὑρκάνιοι ἀκούσαντες τῶν ἀγγέλων ἥσθησάν τε καὶ ἀναπηδήσαντες ἐπὶ τοὺς ἵππους παρῆσαν τὰς δεξιάς, ὥσπερ εἴρητο, προτείνοντες·49 Hyrkanialaiset viestinviejiä kuultuaan sekä iloitsivat että hevosten selkään hypättyään tulivat paikalle oikeat (kädet), kuten oli sanottu, ojennettuina. 48 Griffith 2006a, 198. 49 Xen. Cyr. 4.2.19. 13 Viisi kohtaa, joissa hevosia käytetään ensisijaisesti kulkuvälineinä, ovat yllä olevan kohdan kal- taisia. Hevosten selkään nousemista ei aina mainita. Kohdassa Cyr. 4.2.28. mainitaan ainoas- taan ratsaille nouseminen, mutta siitä ja muista tapahtumista50 käy ilmi, että hevoset toimivat tässäkin kulkuvälineinä. Pelkkä hevosten selkään nouseminen mainitaan myös kohdassa Xen. Cyr. 4.5.50., mutta edellä mainittujen kohtien sijaan, joissa hevosia käytetään kulkuvälineinä, liittyy se ratsuväen toimintaan. Hevosia eivät käytä kulkuvälineinä vain tietyt henkilöt ja ta- hot, vaan aineistosta voidaan havaita, että hevoset ovat tärkeitä kaikkien niitä omaavien jouk- kojen liikkumisen kannalta. Hevosten hyödyntämisestä välittyy jouheva kuva. Kertaakaan ei mainita, että hevosia olisi tar- vinnut varustaa tai suorittaa muitakaan hevosten valmiiksi laittamiseen tai huoltamiseen liittyviä toimenpiteitä. Esimerkiksi kohdan Xen. Cyr. 4.2.19. hyrkanialaisten ei mainittu ennen Kyyrok- sen joukkojen ja muiden hyrkanialaisten luo lähtöä tarvinneen tehdä hevosilleen mitään muuta kuin nousta näiden selkään. Kyyroksen leirissä hevosten kuitenkin sanotaan olleen sijoitetun leirin keskelle, sillä hätätilanteen iskiessä ratsuväellä meni eniten aikaa saada itsensä val- miiksi51. Hyrkanialaisten matkaan lähteminen vaikuttaa tähän verrattuna hyvin helpolta ja su- juvalta, kenties liiankin. Lienee aiheellista olettaa, että myös heidän tuli varustaa hevosensa, mutta asia oli joko niin tavallinen, ettei sitä ollut aihetta mainita, tai Ksenofon ei yksinkertai- sesti katsonut tätä merkittäväksi narratiivinsa kannalta. Myös nyt hevoset näyttäytyvät joka tapauksessa välinearvona itseisarvon sijaan. Cyropaedian neljäs kirja sisältää kuusi kohtaa, joissa hevosia käytetään sävyltään sotaisten teh- tävien suorittamiseen. Hevosia käytetään neljä kertaa joukkojen seuraamiseen: kahdesti omien ja kahdesti vihollisten. Tämän lisäksi kohdassa Xen. Cyr. 4.5.58. kerrotaan, kuinka Kyyros käski persialaistensa ratsastaa hevosten selässä aina varustautuneina, ja kohdassa Xen. Cyr. 4.3.14. mainitaan hevosten selässä vaaralle tietentahtoinen altistuminen (κινδυνεύω). Kuten seuraavasta kohdasta, Xen. Cyr. 4.2.12., käy ilmi, hevoset tehostivat sotajoukon voimaa: τέλος δ᾿ εἶπεν ὅτι ἡγήσοιντο μὲν αὐτοῖς οἱ πεζοί, ἐκείνους δ᾿ ἕπεσθαι σὺν τοῖς ἵπποις ἐκέλευσε· 50 Subjektina olevat Assyrialaiset pakenevat leiristään, kun Kyyros johtaa joukkonsa hyökkäykseen. 51 Tuplin 2010, 177. 14 Lopulta hän sanoi, että jalkaväki tulisi menemään heitä ennen ja käski meedialaisten puolestaan seurata hevosten kanssa. Ratsuväen sotajoukolle tarjoamista hyödyistä huolimatta ei ratsuväen käyttämisestä sotatoi- missa ole säilynyt paljoakaan tietoa. Muodollisten taisteluolosuhteiden vallitessa ja ratsuväen tehdessä yhteistyötä jalkaväen kanssa, on ratsuväki kuitenkin yleensä sijoitettuna sotajoukon si- vustoille.52 Sen lisäksi, että ratsuväkeä käytettiin sotimiseen, saatettiin sillä aiheuttaa haittaa toista, ratsuväettä matkaavaa tai paikalleen asettunutta jalkaväkeä kohtaan53. Näin ollen ratsu- väki ja hevoset hyökkäysvoiman tehostamisen lisäksi toivat joukoille myös turvaa ulkopuolisia vastaan. Hevoset näyttävät olleen sotajoukoille miltei välttämättömiä: kun vihollisilla oli hevo- sia tuli omillakin joukoilla olla niitä, jotta voiton mahdollisuudet taistelussa paranivat. Ratsuvä- ellä katsotaankin olleen erittäin tärkeä osa Kyyroksen armeijassa54. Sotajoukon vieno avutto- muus ilman hevosia näkyy kohdassa Xen. Cyr. 4.3.5., jossa Kyyros esittää seuraavan kysy- myksen: καὶ δὴ τρεπόμενοι ποίους ἢ ἱππέας ἢ τοξότας ἢ πελταστὰς ἄνευ ἵππων ὄντες δυναίμεθ᾿ ἂν φεύγοντας ἢ λαβεῖν ἢ κατακανεῖν; ”Kun olemme päihittäneet viholliset, millaiset ratsumiehet tai jousimiehet tai peltastit il- man hevosia kykenisimme heidän paetessaan ottamaan kiinni tai surmaamaan?” Hevoset mainitaan ratsuina kolmesti liittyen persialaisten muita huonompaan ratsastustaitoon ja kerran liittyen näiden oman ratsuväen puuttumiseen. Ksenofonin mukaan Persia ei ollut otolli- nen maa hevosten kasvatukseen tai pitoon maantieteensä puolesta eikä hevosten näkeminen ol- lut siellä yleistä ja Kyyros esimerkiksi oppi itse ratsastamaan vasta isoisänsä luona Meediassa55. Nämä asiat huomioon ottaen ei Cyropaediassa persialaisilta erityistä harjaantumista hevosiin liittyen voi odottaakaan. Teoksessa Ksenofon kuvailee Kyyroksen valtakunnan laajentumista ja siihen liittyen muun muassa sitä, kuinka hän perusti persialaisten ratsuväen56. Hevoset ovat näin 52 Tuplin 2010, 158. 53 Tuplin 2010, 161. 54 Tuplin 2010, 102. 55 Xen. Cyr. 1.3.3. 56 Tamiolaki 2017, 179. 15 ollen osana Ksenofonin yhteiskunnallista, ratsuväkimyönteistä ideologiaa, jota Ateena ei alle- kirjoittanut, sillä kaupunki piti ratsuväkeä demokratian vastaisena57. Persialaisten huono ratsas- tustaito käy erityisen hyvin ilmi itsensä Kyyroksen sanomana kohdassa Xen. Cyr. 4.5.54.: --, οἶδ᾿ ὅτι πολὺν ὑμῖν γέλωτα παρέξομεν καὶ ἐπὶ τῶν ἵππων καθήμενοι, οἶμαι δ᾿, ἔφη, καὶ ἐπὶ τῆς γῆς καταπίπτοντες. ”--, tiedän, että saamme teidät nauramaan makeasti hevosten selässä istuessamme, ja luulen,” hän sanoi,” myös maahan pudotessamme.” Kyseisissä kohdissa hevosilla ei varsinaisesti tehdä mitään. Ne ovat passiivisesti jossakin ja per- sialaiset vain suorittavat asioita näiden selästä. Muut persialaisten huonoa ratsastustaito käsitte- levät kohdat ovat Cyr. 4.3.14., jossa pelkona esitetään, että miehet joutuvat toimimaan ratsu- väkenä ennen toimen kunnollista hallitsemista, ja Cyr. 4.3.20., jossa henkilö toteaa, että jos hän oppisi ratsastamaan, suorittaisi hän hevosen selässä ollessaan kaiken kentaurin tavoin. Syy hevosten mainintaan onkin siinä, että persialaiset kaikissa kohdissa sattuvat istumaan he- vosten selässä ja hevoset ovat näin osana tapahtumia. Taaskaan hevosilla itsellään ei ole suurta merkitystä, vaan toimilla, jotka ne mahdollistavat. Sen lisäksi, että persialaiset ratsastavat muita huonommin, ei heillä ole omaa ratsuväkeä. Tämä käy Kyyroksen sanomana ilmi kohdasta Xen. Cyr. 4.5.48.: ἢν δὲ λάβωμεν τοὺς ἵππους, ἑψόμεθα ὑμῖν. ”Jos saamme hevoset, seuraamme teitä.” Yllä olevassa kohdassa hevoset toimivat rajoittavana tekijänä. Hevosten saaminen ratsuiksi tehostaisi sotajoukon toimintaa ja saisi persialaiset osallisemmiksi meneillään olevista tapah- tumista. Hyrkanialaiset ja meedit ovat ottaneet kyseiset hevoset sotasaaliiksi ja miettivät mi- ten ne jakaisivat, kun Kyyros sitten pyytää niitä omille joukoilleen. Kuten kohdassa Xen. Cyr. 4.5.50. sanotaan, ei hyrkanialaisilla ja meedeillä ole miehiä, joita he kyseisten hevosten sel- kään voisivat laittaa. Tämä osaltaan myös korostaa persialaisten huonoa ratsuväen tilannetta: miehet ratsastavat puutteellisesti eikä hevosiakaan juuri ole, kun taas liittolaisilta ovat loppu- neet hevosten selkään laitettavat miehet. 57 Lee 2017, 19–20. 16 2.2 Hevoset omaisuutena Hevoset esiintyvät aineistossa omaisuutena neljässätoista kohdassa. Hevosia tarvitaan kerran (προσδέω), annetaan henkilöltä toiselle kolme kertaa (πορίζω, παραδίδωμι ja παρέχω) ja ker- ran hevosia otetaan ja jaetaan (λαμβάνω ja διαλαμβάνω) joukoille sotasaaliin muodossa. Hevo- sia mainitaan omistettavan kerran (ἔχω), seurataan kerran (ἕπομαι), kerran mainitaan asioiden olevan tarpeen hevosille (δεῖ) ja kerran hevosia pidellään (φυλάττω). Näiden toimien lisäksi ih- miset liikuttelevat hevosia paikasta toiseen neljä kertaa: hevosia mainitaan vapautettavan (λύω), jätettävän johonkin (καταλείπω), tuotavan paikalle (ἄγω) ja johdettavan pois (ἀπάγω). Hevoset mainitaan kahdesti myös omaisuutena, vaikka ne ovatkin lauseessa subjektina. Kyseisissä koh- dissa hevosilla mainitaan kerran olevan hyödykkeitä (ἐπιτήδεια) ja hevosten kerrotaan kerran olevan jossain (πάρειμι). Kummassakin kohdassa hevosiin yhdistyy possessiivinen datiivi. Kun hevoset ovat omaisuutena, ei verbejä käytetä niiden perusmerkityksestä poikkeavasti58. Hevo- siin yhdistyy omaisuutena vain kaksi määrettä. Toinen näistä on seuraavassa kohdassa: Ἡνικα δ᾿ ἦν ἔξω μέσου ἡμέρας, προσήλαυνον μὲν οἱ Μῆδοι ἱππεῖς καὶ Ὑρκάνιοι, ἵππους τε ἄγοντες αἰχμαλώτους καὶ ἄνδρας·59 Kun oli yli puolen päivän, meedialaiset ja hyrkanialaiset ratsumiehet saapuivat tuoden sekä vangittuja hevosia että miehiä: -- Yllä oleva kohta on yksi aineiston viidestä, joissa hevoset mainitaan sotasaaliina. Kahdessa muussa kohdassa60 Kyyroksen sotajoukon ja liittolaisten voittamiksi tulleet sotilaat ja asukkaat joutuvat luovuttamaan hevosensa pois, kerran hevosia jaetaan joukoille muun saaliin ohella61 ja kerran Kyyros käskee hevosia tuoneiden pidellä näitä62. Sen lisäksi, että hevosia kuljetettiin pai- kasta toiseen, saattoi niitä käyttää merkitsemään muulle joukolle oikeaa kulkusuuntaa. Näin on kohdassa Xen. Cyr. 4.5.58., jossa Kyyros käskee aseenkantajia tulemaan hevosten jälkeen. Yllä lainatussa kohdassa hevosiin yhdistyy adjektiivi αἰχμάλωτος, joka tarkoittaa keihäällä otettua, vangittua tai muuta sellaista. Adjektiivista käy ilmi, että hevosista ei luovuttu vapaaehtoisesti. Hevoset kuitenkin olivat vaivannäön arvoisia sotajoukolle. Toinen hevosiin yhdistyvä adjektiivi on ὅσος, joka esiintyy kohdassa Xen. Cyr. 4.5.46.: 58 Verbien merkityksistä hevosiin liittyen ks. s. 11–12. 59 Xen. Cyr. 4.4.1. 60 Xen. Cyr. 4.2.32. & Xen. Cyr. 4.5.35. 61 Xen. Cyr. 4.5.55. 62 Xen. Cyr. 4.5.36. 17 ὁρᾶτε γὰρ δή, ἔφη, νυνὶ πρῶτον ἵπποι ὅσοι ἡμῖν πάρεισιν, -- ”Sillä katsokaa,” hän sanoi, ”nyt ensiksi kuinka monta hevosta meillä on, --” Lainattu kohta on osa Kyyroksen puheenvuoroa, jossa hän osoittaa luottavansa liittolaisiinsa an- tamalla näiden määrätä, miten saatu saalis jaetaan. Hevosten lukumäärään kiinnitetään huo- miota, sillä se kertoo joukkojen vahvuudesta ja siitä, montako hevosta heillä on käytettävissään ennen kuin uusimmat saadut hevoset liitetään lukuun mukaan. Kohta on samalla toinen niistä, joissa hevosiin yhdistyy possessiivinen datiivi ja hevosten rooli ihmisten omaisuutena on sel- västi korostunut niiden syntaktisesta roolista riippumatta. Toinen possessiivinen datiivi on koh- dassa Xen. Cyr. 4.5.4., jossa kerrotaan ensin meedien ja Tigraneen, Armenian prinssin, muun muassa saaneen vaatteita ja syöneen, minkä jälkeen todetaan, että myös heidän hevosillaan oli hyödykkeitä (ἐπιτήδεια). Tämä osaltaan korostaa hevosten tärkeyttä, kun niistä mainitaan huo- lehditun miesten rinnalla, vaikkakin sivuhuomautuksena. Siitostammoja otettiin antiikissa usein sotasaaliiksi, mikä osaltaan selittynee sillä, että ainakin Kreikassa niiden annettiin laiduntaa vapaina63. Hevosia ei siis nähty sotasaaliina hyödyllisenä ainoastaan ratsuväen kannalta, kuten Cyropaedian neljännen kirjan perusteella voisi luulla, vaan hevoset nähtiin arvokkaina myös muuta käyttöä, kuten omien hevosten kasvattamista, ajatellen. Hevosten ratsuväkikäytön korostuneisuus aineistossa johtunee Ksenofonin ratsuväkimyöntei- sestä ajattelusta. Mainituissa kohdissa hevoset esiintyvätkin arvokkaana ja rajallisena resurssina, jota joukkojen on suotuisaa viedä muilta pois ja ottaa itselleen. Hevosten saaminen tehosti oman sotajoukon vahvuutta ja suuren ratsuväen on täytynyt antaa pienempää vaikuttavampi kuva. Kun hevoset lisäksi olivat peräisin vastapuolelta, vastapuolen sotajoukon tehokkuus ja vaikutta- vuus vastaavasti laskivat. Kohdassa Xen. Cyr. 4.5.35. asukkaat luovuttavat hevosten ohella myös aseita, mikä ennestään korostaa hevosista välittyvää kuvaa tehokkaana sotakalustona. Suuri tarve hevosille ja ratsuvä- elle käy ilmi myös kohdasta Xen. Cyr. 4.1.11., jossa suoraan todetaan, että hevosia tarvitaan li- sää, sillä viholliset ratsastavat niillä pois. Hevoset ja muut ihmisten hyödynnettävissä olevat eläimet olivatkin osa aikansa sotilaallista kilpavarustelua. Sodan eri osapuolten lisäksi hevosten rajallinen määrä loi eroja myös omien joukkojen ja liittolaisten tehokkuuteen, kuten kohdasta 63 Anderson 1961, 38–39. 18 Xen. Cyr. 4.5.49. voidaan havaita. Edellä mainittujen sotasaaliiseen liittyvien kohtien lisäksi Cyropaedian neljännessä kirjassa hevoset vaihtavat omistajaa kolme kertaa. Yksi näistä koh- dista on Xen. Cyr. 4.6.2.: καὶ ἵππον ἔχω εἰς χιλίαν, ἣν τῷ τῶν Ἀσσυρίων βασιλεῖ παρειχόμην καὶ φίλος ἦν ἐκείνῳ ὡς μάλιστα· ”Ja minulla on noin tuhat hevosta, joita annoin assyrialaisten kuninkaalle ja parhaiten olin tälle ystävä.” Yllä lainatussa kohdassa Gobryas kertoo itsestään ja taustastaan Kyyrokselle. Hevoset tuovat selkeästi ilmi hänen varallisuuttaan ja statustaan, sillä tuhannen hevosen ylläpito vaatii äärim- mäisen paljon tilaa ja muita resursseja, kuten esimerkiksi hevosista huolehtijoita ja ruokaa. Hevosten lisäksi Gobryaasta luo rikasta ja arvostettua kuvaa myös hänen lämmin suhteensa Assyrian edesmenneeseen kuninkaaseen. Kohdasta välittyy kuva, jonka mukaan hevosten an- taminen kuninkaalle oli Gobryaalle vapaaehtoista, eikä näytä aiheuttaneen hänelle merkittä- vää haittaa tai ponnisteluja, sillä hän ja kuningas olivat ystäviä toiminnan aikana. Yllä lainattu kohta on aineiston ainoa, jossa hevoset eivät ole määrältään hyvin rajallisia, vaan niitä on ylen määrin. Kohdasta onkin muihin vastaaviin verrattaessa havaittavissa selkeä kontrasti siinä, miten hevosiin suhtaudutaan ja miten niiden hyödyntäminen nähdään. Gobryaalla oli hevosia enemmän kuin hän saattoi itse käyttää, minkä vuoksi hän kykeni antamaan niitä toistenkin hyödynnettäviksi. Kyyroksella ja hänen liittolaisillaan tilanne ei kuitenkaan ole yhtä onnekas, vaan he joutuvat hankkimaan itselleen lisää hevosia ja pohtimaan, keille niiden antaminen olisi hyödyllisintä. Kaksi muuta kohtaa, joissa hevoset vaihtavat omistajaa ovat Xen. Cyr. 4.3.22. ja Xen. Cyr. 4.5.49. Ensin mainitussa Kyyros kysyy joukoiltaan, pitäisikö heidän luoda sääntö, jonka mu- kaan kenenkään, jolle Kyyros antaa hevosen, ei tulisi liikkua muuta kuin ratsain: näin heitä luultaisiin kentaureiksi. Myös tämä tuo esille hevosiin liitettävää arvostusta ja yläluokkai- suutta, sillä käveleminen esitetään halventavassa valossa silloin, kun on mahdollisuus liikkua ratsain. Jälkimmäisessä kohdassa Kyyros puolestaan sanoo hyrkanialaisille ja meedeille, että mikäli hänestä joukkoineen onkin näille enemmän hyötyä jalkaväkenä kuin ratsuväkenä, sel- vittää hän joukkojensa kanssa, keille heidän tulisi antaa hevoset ollakseen mahdollisimman hyödyllisiä. Vaikka hevoset olivat statussymboleita, ei niitä haalittu vain tämän vuoksi ja muusta piittaamatta. Ratsuväessä toimiminen vaati miehiltä harjaantuneisuutta ja huomattavaa 19 kyvykkyyttä64, joten mikäli ratsuväestä haluttiin saada irti paras mahdollinen hyöty, tuli hevo- set antaa niiden käytössä taitavimmille. Siitä huolimatta, että hevoset hyödyttivät ihmisiä, oli- vat ne pohjimmiltaan kuitenkin avuttomia ja vaativat työtä, kuten kohdasta Xen. Cyr. 4.5.36. voidaan havaita: τοὺς δ᾿ ἵππους ἐκέλευε φυλάττειν μένοντας τοὺς ἀγαγόντας ἕως ἄν τι σημανθῇ αὐτοῖς· Hevosia taas hän käski ne tuoneiden odottaen pidellä, kunnes antaa heille jonkin merkin. Tämä käy ilmi myös kohdista Xen. Cyr. 4.2.28., jossa assyrialaiset Kyyroksen joukoilta ja liittolaisilta sekasortoisesti paetessaan vapauttavat hevosiaan, Xen. Cyr. 4.3.9., jossa leirissä mainitaan olevan tarvikkeita niin paljon, kuin hevoset tarvitsevat, ja Xen. Cyr. 4.5.4., jossa hevosilla todetaan olevan hyödykkeitä (ἐπιτήδεια). Assyrialaisia käsittelevästä kohdasta nou- see esiin, kuinka miehet potentiaalisesti hengenvaarassa ollessaan ottavat tehtäväkseen va- pauttaa myös hevosia. Mikäli miehet eivät olisi vapauttaneet niitä, olisivat Kyyros ja hänen liittolaisensa mitä todennäköisimmin ottaneet ne itselleen ja assyrialaiset eivät enää olisi voi- neet hyötyä kyseisistä hevosista. Vapauttamisen takana lieneekin toivo siitä, että hevoset eivät niin todennäköisesti päätyisi vihollisten käsiin ja että assyrialaisten olisi mahdollista saada he- voset vielä myöhemmin takaisin haltuunsa. Kolmannesta ja neljännestä kohdasta puolestaan käy selkeästi ilmi, miten hevoset tarvitsivat paljon huolenpitoa ja näin olivat omistajilleen myös taakkana. Hevosista koituikin omistajilleen enemmän työtä kuin muista he- voseläimistä65. 2.3 Hevoset toimijoina Aineistossa hevoset esiintyvät kolmessa kohtaa toimijoina. Kerran subjektina ja kahdesti osana ACI- rakennetta. Toimijuus jää kuitenkin vain syntaksin tasolle: erityisesti muodolli- sena subjektina esiintyessään hevoset ovat selkeästi ihmisen toiminnan kohteen roolissa. Sen sijaan, että hevoset kuvattaisiin itsenäisinä, määrittää niitä toimijoinakin suhde ihmisiin, joille ne kuuluvat ja joita auttavat. Hevosilla ei aineiston perusteella ole havaittavissa omaa tahtoa, vaan niiden teot ovat seurausta joko ihmisten toiminnasta tai kuuluvat hevosten lajityypilli- 64 Aston & Kerr 2018, 26. 65 Griffith 2006a, 228, 232 & 233. 20 seen käyttäytymiseen. Aineisto ei välitä hevosista toimijoina erityisen aktiivista kuvaa: hevos- ten mainitaan olevan jossain kerran, hyödyttävän ihmisiä kahdesti ja kerran hevoset kykene- vät johonkin. ἐκεῖνο δὲ οὐχὶ εὐπετὲς τὸ ὅ τι ἂν δέῃ ὅπλον φέρειν τὸν ἵππον τοῦτο συμφέρειν;66 ”Eikö tämä ole suosiollista, että mitä tahansa välinettä, jota jonkun täytyy kantaa, hevo- nen kantaa sitä yhdessä?” Yllä oleva lainaus on osa Kyyroksen pitkää puheenvuoroa, jossa hän muun muassa ehdottaa, että persialaiset perustavat oman ratsuväen, ja kertoo ratsuväen hyödyistä. Voidaan huomata, että hevoseen ei lauseessa liitetä verbiä φέρω eli kantaa, vaan συμφέρω eli kantaa yhdessä. Hevonen siis toimii ihmisen yhteistyökumppanina sen sijaan, että olisi ollut tälle vain elävä väline, joka hoitaa ihmisten ruumiillisen työn. Hevosia ei käytetty kuormajuhtina, ainakaan Kreikassa, sillä kovan työn tekeminen katsottiin näiden arvolle sopimattomaksi67. Hevosten tarjoama kantoapu ei siis johtunut siitä, että ne tai ihmiset heikkoina olisivat olleet kykene- mättömiä kantamaan tarvikkeet itse, vaan siitä, että hevoset arvokkaana sotajoukon osana työskentelivät yhdessä miesten kanssa. Toimesta välittyy näin jalo kuva, sillä se oli sopivaa sekä vapaille miehille että yläluokkaan yhdistyville hevosille, joita ei käytetty varsinaisen työn tekemiseen. Toinen kohta, jossa hevoset hyödyttävät ihmisiä on Xen. Cyr. 4.3.21.: πολλὰ γάρ φασι καὶ ἵππον ἀνθρώπῳ τοῖς ὀφθαλμοῖς προορῶντα δηλοῦν, πολλὰ δὲ τοῖς ὠσὶν προακούοντα σημαίνειν. ”Sillä sanotaan, että hevonen ensin nähden tekee ihmiselle paljon tiettäväksi silmillä, paljon taas ensin kuullen osoittaa korvilla.” Saaliseläiminä hevoset ovat tottuneet tarkkailemaan ympäristöään mahdollisten uhkien varalta ja pakenemaan, kun kokevat tilanteen vaativan sitä. Nyt hevosten terävät aistit esitetään ihmi- siä hyödyttävänä etuna ja erityisesti hevosten korvien ja silmien katsotaan tarjoavan ihmisille arvokasta tietoa. Hevoset näkevätkin pimeässä ihmisiä paremmin, minkä lisäksi niiden kuulo- ja hajuaistit ovat parempia kuin ihmisillä. On totta, että hevoset ovat voineet käytöksellään ja 66 Xen. Cyr. 4.3.13. 67 Griffith 2006a, 203–204. 21 eleillään kertoa esimerkiksi lähestyvistä ihmisistä tai villieläimistä, varsinkin hämärän jo laskeu- duttua. Hevosten terävistä aisteista on kuitenkin täytynyt koitua myös haittaa, sillä saalis- eläiminä hevoset ovat aika ajoin säikkyjä ja vauhkoja68. Edellinen lainaus kuitenkin sijoittuu ratsuväen hyötyä esittävään puheenvuoroon, joten hyödyn lienee katsottu olevan haittaa isompi. Hevoset näyttäytyvät ihmisten arvokkaina, teräväaistisempina kumppaneina. Kummassakin kohdassa, jossa hevoset auttavat ihmisiä, on käytössä ACI-rakenne69. Jokaisessa aineiston kol- mesta kohdasta, joissa hevoset mainitaan toimijoina, ihmiset ovat läsnä vähintään epäsuorasti. Näin on myös silloin, kun hevosten mainitaan olevan jossain, kuten voidaan havaita Kyyroksen puheenvuoroon kuuluvasta kohdasta Xen. Cyr. 4.3.9.: οὐκοῦν ἵπποι μὲν οὗτοι πολλοὶ ἐν τῷ στρατοπέδῳ κατειλημμένοι καὶ χαλινοὶ οἷς πείθονται καὶ τἆλλα ὅσα δεῖ ἵπποις ἔχουσι χρῆσθαι. ”Sitten armeijan leirissä (ovat) nämä monet hevoset kiinniotettuina ja suitset, joita totte- levat, ja muuta niin paljon kuin hevosille on tarve, jotta kykenevät käyttöön.” Kohdan hevoset ovat leirissä kiinniotettuina, mistä voi päätellä näiden olevan sotasaalista, sillä verbiä καταλαμβάνω käytetään yleensä merkitsemään johonkin tarttumista tai jonkin pyydystä- mistä. Hevoset olivat arvokkaita sekä hintansa että hyötynsä puolesta, joten saatavilla olevien hevosten haaskaaminen ja hyödyntämättä jättäminen olisi ollut tuhlaavaista ja typerää. Kohdan hevoset lisäksi mitä todennäköisimmin olivat jo koulutettuja sotaa varten ja tottuneet sodan- käyntiin. Tällöin ne olivat valmiita Kyyroksen ja hänen liittolaistensa hyödynnettäviksi, miten nämä parhaaksi katsoivat. Ratsuväkikäytön lisäksi sotasaaliina saatuja hevosia voitiin käyttää myös hevosten kasvattamiseen, ja vieraat sotajoukot toivatkin hevostensa mukana uutta perimää alueen hevoskantaan70. Lainauksessa mainitaan lisäksi, että leirissä oli monia hevosia. Tämä kertoo joukkojen menes- tyksestä ja siitä, että heillä oli resursseja ylläpitää suurilukuista hevosjoukkoa. Heillä ei kuiten- kaan ollut resursseja ylen määrin, vaan juuri niin paljon kuin hevoset välttämättä tarvitsivat 68 Griffith 2006a, 198. 69 Ks. sivu 20. 70 Anderson 1961, 39. 22 osakseen, jotta näistä voitaisiin hyötyä. Hevoset olivat epätaloudellisia eläimiä, sillä niiden ruo- kavalio koostui kalliista rehusta ja olikin vaativampi kuin aaseilla,71 joita hyödynnettiin esimer- kiksi kuormajuhtina. Hevoset olivat kaiken hyötynsä ohella myös rasite joukoille ja kohdasta Xen. Cyr. 4.3.9. käykin ilmi se resurssien ja vaivannäön määrä, jota hevoset tarvitsivat. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon se, että hevoset yleisesti ottaen loukkaantuvat helposti vaka- vastikin ja niiden ylläpito on kallista,72 voidaan hevosten perustellusti todeta muodostavan suuren taakan omistajilleen. Taakka tuskin oli yhtään sen pienempi, kun sotajoukko hevosi- neen oli sodassa ja liikkui paikasta toiseen vaaroja kohdaten. 2.4 Hevoset määreinä Aineistossa hevoset esiintyvät viidesti määreinä. Kolme kertaa hevoset ovat genetiiviattri- buutteina, kerran datiiviadverbiaalina ja kerran osana predikatiivia. Kaksi genetiiviattribuu- teista liittyvät hevosten voimaan ja nopeuteen. Näihin yhdistyvät verbit ilmaisevat omista- mista (ἔχω), kiinniottamista (αἱρέω) ja kaatamista (ἀνατρέπω). Toisessa subjektina ovat ken- taurit, toisessa taas niistä puhuva mies. Samasta neljännen kirjan kohdasta on peräisin myös datiiviadverbiaali, joka tarkentaa nautintojen olleen hevosille luonnollisia. Nauttimista koh- dassa ilmaistaan verbillä ἀπολαύω, jonka subjektina ovat kentaurit. Kolmas genetiiviattri- buutti sijoittuu sotasaaliin jakamisen kontekstiin ja ilmoittaa jaettavien varusteiden kuuluvan hevosille. Viidennessä kohdassa hevoset ovat osana predikatiivia, kun palaavat ratsumiehet kertovat, että maa oli muiden asioiden ohella täynnä myös hevosia. Hevoset ovat kohdassa ge- netiivissä ja liittyvät adjektiiviin μεστή. -- ἱπποκενταύρους --, ἵππου δὲ τάχος ἔχειν καὶ ἰσχύν, ὥστε τὸ μὲν φεῦγον αἱρεῖν, τὸ δ᾿ ὑπομένον ἀνατρέπειν, -- 73 ”-- kentaurit, --, omaavat hevosen nopeuden ja voiman niin että ne saavat pakenevan kiinni ja odottavan kaadettua, --” Yllä oleva maininta on yksi kolmesta hevosiin ja kentaureihin liittyvistä. Ne kaikki sijoittuvat ratsuväen hyödyllisyyttä käsittelevään puheenvuoroon, jossa ratsukkoa verrataan kentauriin ja lopulta todetaan paremmaksi. Hevoset ovat genetiiviattribuuttina fyysisiin ominaisuuksiin liit- tyen myös kohdassa Xen. Cyr. 4.3.18., jossa henkilö kertoo, kuinka kaataa vastustajan hevosen 71 Griffith 2006a, 197 & 223. 72 Griffith 2006a, 198. 73 Xen. Cyr. 4.3.17. 23 ryntäyksellä. Tämä edellyttää hevoselta vauhdin ja voiman lisäksi myös ihmisen tottelemista. Hevosten säyseyttä pidettiinkin nopeuden ohella yhtenä niiden parhaista ominaisuuksista74. Ky- seisessä kohdassa on käytetty samaa verbiä ἀνατρέπω kuin myös yllä lainatussa kohdassa Xen. Cyr. 4.3.17. Kohdissa hevosten avulla korostetaankin niin ratsuväestä kuin yksittäisistä ratsu- koistakin koituvaa hyötyä, jonka perustana ovat hevosten vahva keho ja sen ominaisuudet. He- voset esitetään hyvin fyysisinä olentoina, jotka pystyvät hyödyntämään kehoaan tehokkaasti ja sen ansiosta jättämään ihmiset varjoonsa. Edellä lainatusta kohdasta Xen. Cyr. 4.3.17. käy ilmi, että kentaurit hyödyntävät hevosmaisia ominaisuuksia samalla tavoin kuin miehet ratsuväessä. Kun hevoset fyysisine ominaisuuksineen liitetään osaksi myyttisiä olentoja, välittyy niistä ylväämpi ja parempi kuva ylimaallisten piirtei- den vuoksi. Koska ratsukoita lopulta pidettiin kentaureja parempina, ei ihmisen ja hevosen yh- teen saumattomasti liittämistä nähty ainoastaan positiivisena ja tehokkaana, vaan haluttiin säi- lyttää erillään hevonen, jolla asioita tehtiin, ja ihminen, joka kaikkea halliten suoritti hevosella asioita. Genetiiviattribuutit tekevätkin tätä jakoa osaltaan selvemmäksi, kun käy ilmi, että voima, nopeus ja ryntäys ovat nimenomaan hevosen, eivätkä liity ominaisuutena ihmiseen tai ratsukkoon yhteisesti. Eroa ihmisen, hevosen ja kentaurin välille luodaan myös kohdassa Xen. Cyr. 4.3.19.: πολλῶν δὲ τῶν ἵπποις πεφυκότων ἡδέων πῶς [αὐτῶν] χρὴ ἀπολαύειν. ”Miten (he) voisivat nauttia monista hevosille luonnollisista nautinnoista?” Kohdan sana he viittaa ennen lausetta mainittuihin kentaureihin. Nyt tuodaan selkeästi ilmi, kuinka kentaurit ja hevoset samoista ominaisuuksistaan huolimatta ovat perustavanlaatuisesti erilaisia. Tämä voidaan havaita siitä, että kentaurien kyky nauttia hevosille luonnollisista nautin- noista kyseenalaistetaan kyseisessä kohdassa. Sama raja vedetään myös kentaurien ja ihmisten välille. Ihmisten rooli muita ylempänä olentona korostuu, sillä ihmiset kykenevät tilanteen mu- kaan hyödyntämään hevosten ominaisuuksia ratsastamalla ja pystyvät myös käyttämään järkeä, minkä lisäksi he ratsailta laskeuduttuaan voivat tehdä nimenomaan ihmisille ominaisia asioita75. Samalla tehdään selväksi hevosten asema ihmisten alaisena. 74 Griffith 2006a, 198. 75 Xen. Cyr. 4.3.18. & Xen. Cyr. 4.3.20. 24 οἱ δ᾿ ἔλεγον ὅτι καὶ πολλὴν διελάσειαν καὶ πᾶσα οἰκοῖτο καὶ μεστὴ εἴη καὶ οἰῶν καὶ αἰγῶν καὶ βοῶν καὶ ἵππων καὶ σίτου καὶ πάντων ἀγαθῶν. 76 He sanoivat, että olivat ratsastaneet pitkään ja koko maa oli asutettu ja täynnä lam- paita, vuohia, karjaa, hevosia, viljaa ja kaikkea hyvää. Kuten jo aiemmin on todettu, hevoset olivat arvokkaita ja hyödyllisiä. Yllä lainatussa kohdassa tarkastelun kohteena olleesta maa-alueesta annetaan hyvin ihanteellinen ja rikas kuva. Se oli täynnä ihmisille hyödyllisiä eläimiä, viljaa ja muuta hyvää, mistä varmasti koitui hyötyä sen hallussapitäjille. Tämän jälkeen Kyyros ehdottaa, että he tekevät itsensä alueen asukkaiden her- roiksi ja jättävät nämä paikoilleen, sekä toteaa yleisesti, että asutettu alue on arvokasta77.jalo Syy hevosten mainintaan on nyt se, että nämä nostavat alueen arvoa ja Kyyros liittolaisineen ha- luaa hyötyä niistä. Näin on myös kohdassa Xen. Cyr. 4.5.55., jossa Kyyros ohjeistaa jakamaan saatua sotasaalista, johon myös hevosten varusteet kuuluvat. Tässäkin hevoset määreenä tuovat esille alueen vaurautta ja rikkauksia, joita persialaiset liittolaisineen voivat saada haltuunsa. 76 Xen. Cyr. 4.4.4. 77 Xen. Cyr. 4.4.5. 25 3 Yhteenveto Hevosten ollessa ratsuina yhdistyy niihin ratsaille nousemisen ja liikkumisen verbejä78. Tämä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon Cyropaedian neljännen kirjan sotaisa konteksti ja siinä esiintyvien henkilöiden tarve liikkua paikasta toiseen. Hevoset ja ratsuväki tarjoavat so- tajoukolle aiempaa enemmän voimaa ja turvaa, minkä lisäksi niiden omaaminen tekee ratsu- väellistä vihollista vastaan taistelemisesta tasaväkistä. Hevoset ovatkin sotajoukoille miltei välttämättömiä. Ne myös toimivat Ksenofonin ratsuväkimyönteisen ideologian välineenä, kun tuodaan ilmi niiden käyttämisestä koituvia hyötyjä, kuten parempi mahdollisuus sotatoimiin ja tätä kautta kunniaan. Kun hevoset ovat omaisuutena, niitä yleisimmin liikutellaan paikasta toiseen tai niiden kerro- taan vaihtavan omistajaa joko ihmisten yhteisestä sopimuksesta tai sotasaaliin muodossa. Tä- män lisäksi hevosista pidetään huolta ja käy ilmi, että ne ovat rasite.79 Hevoset mainitaan omaisuutena erityisesti niiden sodankäyntiin liittyvän hyödyn takia, mutta myös siksi, että ne tuovat ilmi ihmisen vaurautta ja sotajoukon menestystä. Hevosten arvo ja hyödyllisyys koros- tuvatkin niiden esiintyessä omaisuutena. Hevosiin toimijoina yhdistyvät verbit välittävät niistä kuvan ihmisiä auttavina ja muutoin var- sin passiivisina. Hevoset esitetään ihmisten aisteiltaan etevämpinä ja arvokkaina kumppa- neina, joiden kaikki toiminta on sidoksissa ihmisiin.80 Hevosten ominaisuudet nousevat hyö- tynä esille myös, kun hevoset ovat määreinä. Tällöin hevosten pääsanoihin yhdistyy pääasi- assa verbejä, jotka tavalla tai toisella ilmaisevat hevosista hyötymistä.81 Hevosten hyödylli- syys tuodaan selkeästi ilmi, mutta samalla tehdään selväksi, että hevoset olivat ihmisten alai- sia ja ihmiset puolestaan vastasivat kaikesta. Cyropaedian neljännessä kirjassa hevoset esiintyvät siis ratsuina, omaisuutena, toimijoina ja määreinä. Ksenofonin hevosiin liittyen käyttämä sanasto on erittäin verbipainotteista, väri- töntä ja keskittynyt siihen, miten hevosista saattoi hyötyä. Hevosilla suoritettavat asiat ja he- 78 Ks. s. 11. 79 Ks. s. 16. 80 Ks. s. 19–20. 81 Ks. s. 22. 26 vosista saatava hyöty nähdään tärkeämpinä kuin hevoset, eikä esimerkiksi hevosten ulkonä- köön kiinnitetä ollenkaan huomiota. Hevosten vähäinen kuvailu ei siirrä huomiota hevosiin, vaan korostaa pikemmin ihmisten saavutuksia tai tuo ilmi omistajien vaurautta. Yleisesti voi- daan todeta, että Cyropaedian neljännessä kirjassa hevoset ovat välinearvon roolissa. Aineis- tossa hevosten suhde ihmisiin korostuu ja ihmiset ovat kaikissa maininnoissa läsnä vähintään epäsuorasti. Hevoset näyttävätkin ensisijaisesti hyödyttävän ihmisiä ja olevan näiden suuresti arvostamia ja itselleen tavoittelemia ylellisyyksiä. 27 Lähteet Alkuperäislähteet: Xenophontis Opera omnia, Tomus IV Institutio Cyri, recognovit bre- viqve adnotatione critica instruxit E. C. Marchant, collegii Lincolnien- sis apvd Oxonienses socivs et subrector, Oxonii e typographeo Claren- doniano 1910 (repr. 1951). Tutkimuskirjallisuus: Anderson 1961 J. K. Anderson, Ancient Greek Horsemanship, Berkeley: University of California Press. Aston & Kerr 2018 E. Aston & J. Kerr, Battlefield and Racetrack: The Role of Horses in Thessalian Society, Historia 67 (1) 2–35. Brennan 2022 S. Brennan, Xenophon’s Anabasis: a Socratic History, Edinburgh: Edin- burgh University Press. Flower 2017 M. A. Flower (toim.), The Cambridge Companion to Xenophon, Cam- bridge: Cambridge University Press. Griffith 2006a M. Griffith, Horsepower and Donkeywork: Equids and the Ancient Greek Imagination, Classical Philology 101 (3) 185–246. Griffith 2006b M. Griffith, Horsepower and Donkeywork: Equids and the Ancient Greek Imagination. Part two, Classical Philology 101 (4) 307–358. Lee 2017 J. W. I. Lee, Xenophon and his Times, teoksessa Flower 2017, 15–36. Tamiolaki 2017 M. Tamiolaki, Xenophon’s Cyropaedia: Tentative Answers to an Enigma, teoksessa Flower 2017, 174–194. Tuplin 2010 C. Tuplin, All the King’s Horse: In Search of Achaemenid Persian Ca- valry, teoksessa New Perspectives on Ancient Warfare, toim. G. G. Fa- gan & M. Trundle, United States: Brill, 101–182.