Johdanto: Yhdentyvä Aasia Outi Luova Eurooppa-keskeisessä maailmassa Itä- ja Kaakkois-Aasian alueesta puhuttiin pitkään Kaukoitänä. Vasta Kiinan noustua taloudellisesti ja poliittisesti merkittävään asemaan Kaukoitä-nimestä on vähitellen luo- vuttu. Aasia ei ole enää kaukana. Se on osa arkeamme. Tämä teos käsittelee Itä- ja Kaakkois-Aasian yhdentymistä – sen taustoja, ominaispiirteitä ja keskeisiä tekijöitä. 1990-luvulla Itä- ja Kaak- kois-Aasia alkoi hahmottua omaksi alueelliseksi kokonaisuudekseen. Kuten muuallakin maailmassa, myös Aasiassa taloudellinen yhteistyö on antanut alkusysäyksen yhdentymiselle. Japani ja Kiina, jotka kuu- luvat maailman suurimpiin talouksiin, ovat toimineet taloudellisen yh- dentymisen vetureina. Poliittinen integraatio on edennyt hitaasti. Selvä syy tähän on Itä- ja Kaakkois-Aasian pinta-ala ja siitä johtuva kulttuu- rinen ja poliittinen kirjo. Pelkästään Kiina on pinta-alaltaan (9 800 000 km2) yli kaksi kertaa niin suuri kuin 25 jäsenmaan EU (4 000 000 km2). Itä- ja Kaakkois-Aasian maapinta-ala kattaisi Euroopan unionin lisäksi Turkin, arabimaat ja suuren osan Pohjois-Afrikkaa. Euroopan yhdentymistä on tukenut yhteinen kristillinen perinne. EU:n jäsenmaiden valtiojärjestelmätkin ovat nykyään samankaltaiset. Itä- ja Kaakkois-Aasia on sen sijaan kulttuureiltaan ja poliittisilta järjes- telmiltään monimuotoinen alue. Sinne sijoittuvat esimerkiksi muslimi- väestöltään maailman suurin valtio Indonesia, buddhalaista perinnettä kunnioittavia maita kuten Thaimaa ja Kambodža sekä Filippiinit, jossa  väestön enemmistö tunnustaa kristinuskoa. Alueen valtiojärjestelmiin kuuluu niin Kiinan yksipuoluejärjestelmä, Brunein sulttaanikunta, Myanmarin sotilasjuntta kuin monipuoluejärjestelmiä. Tätä taustaa vasten Itä- ja Kaakkois-Aasian yhdentyminen etenee vääjäämättä eri- laista reittiä kuin Euroopassa. Moninaisuuden lisäksi tähän prosessiin ovat vaikuttaneet historiasta juontuvat ristiriidat. Itä- ja Kaakkois-Aasia on nousemassa EU:n ja Pohjois-Amerikan rin- nalle maailman kolmanneksi talouskeskukseksi. Talouskasvu on vau- rastuttanut alueen väestöä, joka muodostaa kolmanneksen maapallon asukkaista. Aasiassa elintaso paranee siten ennennäkemättömästi. Kos- ka hyödyt ovat jakaantuneet epätasaisesti, elintasoerot ovat samalla lisääntyneet. Kahden arvoiltaan länsimaisen voimakeskuksen rinnalle on nousemassa monikulttuurinen vaurastuva Itä- ja Kaakkois-Aasia. Aasiassa juuri monikulttuurisuus on nähty alueen voimavarana. Kulttuurien risteyskohtana Itä- ja Kaakkois-Aasia on ollut avoin erilai- sille vaikutteille ja tottunut yhdistelemään niitä. (Mahbubani 1995, 102– 107.) Aasia tarjoaakin esimerkin siitä, miten kulttuureiltaan ja poliittisilta järjestelmiltään erilaiset valtiot pystyvät yhteistyössä vähentämään kon- fliktien mahdollisuutta ja lisäämään yhteistä hyvinvointia. Alueen yhteis- työ on ollut epämuodollista ja konsensushakuista, ja yhdentyminen on edennyt vähitellen pienin askelin. Tämä Kaakkois-Aasian maiden järjes- tön Aseanin piirissä muodostunut toimintamalli on hyväksytty lähtö- kohdaksi Itä- ja Kaakkois-Aasian yhteistyössä. Toisaalta Aseanin mallia on kritisoitu sen tehottomuudesta. Mitä enemmän yhteistyökumppanei- ta on tullut, sitä vaikeampaa on ollut saavuttaa yhteisymmärrystä. Itä- ja Kaakkois-Aasian hahmottuminen Itä- ja Kaakkois-Aasian alue on käsitteenä varsin nuori. Se alkoi hah- mottua vasta vajaat sata vuotta sitten. Sitä ennen aluetta oli ajoittain yh- distänyt poliittisesti Kiinan muodollinen valta-asema. Niin sanotussa tribuuttijärjestelmässä alueelliset hallitsijat hyväksyivät Kiinan keisarin  ylemmyyden ja Kiina vastasi maiden turvallisuudesta. Kaupankäynti Kiinan ja naapurivaltojen välillä oli vilkasta. Uskonto, kulttuuri ja kaupankäynti yhdistivät Kaakkois-Aasian aluetta toisaalta myös Intiaan. Itä- ja Kaakkois-Aasia, Intia mukaan lukien, muodostivatkin ennen siirtomaa-aikaa oman kansainvälisen järjestelmänsä (Jokinen 2005, 18). Siirtomaavallat rikkoivat tämän järjestelmän, kun ne jakoivat Etelä- ja Kaakkois-Aasian maat omiin vaikutuspiireihinsä lukuun otta- matta Siamia eli nykyistä Thaimaata. Korea joutui Japanin alaisuuteen, ja Kiina joutui luovuttamaan osia alueistaan ulkovalloille. Itä- ja Kaakkois-Aasia hahmoteltiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi vasta toisen maailmansodan aikana. Japani käytti siitä nimitystä ”Suu- ri Itä-Aasian hyvinvointivyöhyke”, joka kuului Japanin laajentumis- suunnitelmissa sen hallitsemaan talousalueeseen. Toisen maailman- sodan laajennuttua Aasiaan liittoutuneet ottivat käyttöön nimityksen ”Kaakkois-Aasia” määritelläkseen sotatoimiensa aluetta Kiinan etelä- puolella ja Intian itäpuolella. Kaakkois-Aasia erotettiin näin lähinnä Kiinan, Japanin ja Korean niemimaan muodostamasta alueesta, jota kutsuttiin Itä- tai Koillis-Aasiaksi. Alueen määrittelivät siis toisaalta ulkovallat ja toisaalta laajentumishaluinen Japani. Kaakkois-Aasian käsite alkoi kirkastua alueen sisällä vasta sodan jälkeen. Kun siirtomaavalta Kaakkois-Aasiassa mureni, valtiot suunnit- telivat alueellista yhteistyötä vahvistaakseen itsenäisyyttään. Kylmän sodan kahtiajako kapitalistisiin ja sosialistisiin maihin eriytti kuitenkin yhteistyön siellä eri leireihin 40 vuodeksi. Itä-Aasian käsitettä käyttivät pitkään vain tutkijat, eivät valtiomiehet. Itä-Aasian maiden hallitukset ovat löytäneet toisensa yhteistyökumppaneina vasta vuosituhannen vaihteessa. Siten Itä-Aasiassa ja Kaakkois-Aasiassa on kehittymässä erilliset alueelliset yhteisöt. Samalla näille kahdelle alueelle on rakentu- massa yhteistyön kautta yhteinen alueellinen identiteetti. Kylmän sodan päätyttyä ja ideologisten esteiden kaaduttua alueel- linen järjestelmä on jälleen etsinyt uutta muotoaan. Aasian talouskrii- sin jälkeen taloudellinen yhteistyö koettiin yhä tärkeämmäksi. Maat ovat tiivistäneet yhteistyötä myös ratkaistakseen yhteisiä ongelmia,  joita ovat esimerkiksi epidemiat, terrorismi, ihmiskauppa ja ympäris- tön saastuminen. Aasialaista yhteisöä ovat vahvistaneet joidenkin val- tiomiesten näkemykset erityisistä aasialaisista arvoista ja aasialaisesta kehitysmallista. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen muodostunut käsitys Itä- ja Kaakkois-Aasiasta omana alueenaan voi sekin toki jäädä aika- naan pois käytöstä. Samoin kuin alueellinen yhteisö voi tiivistyä, se voi myös heiketä tai alueen maantieteellinen määritelmä voi muuttua. Yhteinen talousalue voi esimerkiksi laajentua lounaaseen ja pohjoiseen. Itä- ja Kaakkois-Aasian maat ovat jo kehittäneet yhteistyötään Intian ja Venäjän kanssa. Vuosituhannen alusta lähtien onkin uumoiltu ”uuden Aasian” nousua. Siihen kuuluu Itä- ja Kaakkois-Aasian lisäksi myös Etelä-Aasia. Tämä rakennelma muistuttaa siirtomaa-aikaa edeltänyttä asetelmaa. Tässä teoksessa Itä-Aasialla tarkoitetaan Japania, Koreoita, Kii- nan kansantasavaltaa (Kiina) ja Kiinan tasavaltaa Taiwanilla (Taiwan). Kaakkois-Aasia viittaa Aseanin kymmeneen jäsenmaahan ja Itä-Timo- riin (Timor Lesteen). Alueesta on tarpeellista erottaa myös pienempiä kokonaisuuksia. Kaakkois-Aasian voi jakaa merelliseen ja mantereiseen Kaakkois-Aasiaan. Jälkimmäisestä voi edelleen hahmottaa Mekong- joen vaikutusalueen ja Indokiinan, jolla tarkoitetaan Ranskan entisiä siirtomaita Laosia, Vietnamia ja Kambodžaa. Nimitystä Koillis-Aasia on joskus käytetty synonyymina Itä-Aasialle. Tässä teoksessa Koillis- Aasia tarkoittaa Itä-Aasian maiden lisäksi myös Venäjän itäistä osaa ja Mongoliaa. Tyynenmeren Aasia on yhtä lailla moniselitteinen käsite. Sillä tarkoitetaan tässä teoksessa aluetta, johon kuuluu Itä- ja Kaakkois- Aasian lisäksi myös Oseania. TURKME- NISTAN ETELÄ- KOREA POHJOIS- KOREA VIETNAM LAOS MYANMAR THAIMAA BANGLADESH NEPAL INTIA PAKISTAN KAZAKSTAN KIRGISIA TADŽIKISTAN AFGANISTAN MONGOLIA VENÄJÄ FILIPPIINIT KIINA KAMBODŽA JAPANI TAIWAN SINGAPORE ITÄ-TIMOR PAPUA- UUSI-GUINEA AUSTRALIA UUSI-SEELANTI BRUNEI IRAN BHUTAN Kuala Lumpur Kathmandu Delhi Thimphu Phnom Penh Dhaka Manila Colombo Jakarta Astana Kabul Islamabad Ulan Bator Dušanbe Biškek Canberra Taškent Wellington Port Moresby Ašgabat Pyinmana Vientiane Hanoi Peking Pjongjang Soul Tokio Taipei MALEDIIVIT Male Intian valtameri Tyyni valtameri SRI LANKA Bangkok UZBEKISTAN Teheran Moskova 0 1000 2000 km I N D O N E S I A M A L E S I A Etelä- Kiin an m eri Filippiinien meri M ekongjoki Hongkong  Kartta 1. Aasia. Itä-Aasia: Etelä-Korea, Japani, Kiina, Pohjois-Korea, Taiwan. Kaakkois-Aasia: Brunei, Filippiinit, Indonesia, Itä-Timor, Kambodža, Laos, Malesia, Myanmar, Singapore, Thaimaa, Vietnam. Etelä-Aasia: Bangladesh, Bhutan, Intia, Nepal, Pakistan, Sri Lanka, Malediivit. Oseania: Australia, Papua–Uusi-Guinea, Uusi-Seelanti, läntisen Tyynenmeren saariryhmät. TURKME- NISTAN ETELÄ- KOREA POHJOIS- KOREA VIETNAM LAOS MYANMAR THAIMAA BANGLADESH NEPAL INTIA PAKISTAN KAZAKSTAN KIRGISIA TADŽIKISTAN AFGANISTAN MONGOLIA VENÄJÄ FILIPPIINIT KIINA KAMBODŽA JAPANI TAIWAN SINGAPORE ITÄ-TIMOR PAPUA- UUSI-GUINEA AUSTRALIA UUSI-SEELANTI BRUNEI IRAN BHUTAN Kuala Lumpur Kathmandu Delhi Thimphu Phnom Penh Dhaka Manila Colombo Jakarta Astana Kabul Islamabad Ulan Bator Dušanbe Biškek Canberra Taškent Wellington Port Moresby Ašgabat Pyinmana Vientiane Hanoi Peking Pjongjang Soul Tokio Taipei MALEDIIVIT Male Intian valtameri Tyyni valtameri SRI LANKA Bangkok UZBEKISTAN Teheran Moskova 0 1000 2000 km I N D O N E S I A M A L E S I A Etelä- Kiin an m eri Filippiinien meri M ekongjoki Hongkong  Taulukko 1. Itä- ja Kaakkois-Aasian maiden tunnuslukuja. Maa Pinta- ala Väestö 2004 (1000) BKTL henkilöä kohti 2004 (USD) Eliniän odote syntyessä 2004 (vuotta) Perus- koulun käyneitä 1996–2004 (%) Luku- taitoisia aikuisia 2000–2004 (%) Internetin käyttäjiä väestöstä 2002–2003 (%) Brunei 5 770 366 24 100* 77 – 93 10* Etelä-Korea 98 480 47 645 13 980 77 100 98* 61 Filippiinit 300 000 81 617 1 170 71 88 93 4 Indonesia 1 919 440 220 077 1 140 67 94 88 4 Japani 377 835 127 923 37 180 82 100 99* 48 Kambodža 181 040 13 798 320 57 65 57 0 Kiina 9 596 960 1 307 989 1 290 72 99 91 6 Laos 236 800 5 792 390 55 62 69 0 Malesia 329 750 24 894 4 650 73 93 89 34 Myanmar 678 500 50 004 220* 61 80 90 0 Pohjois-Korea 120 540 22 384 – 63 – – 0* Singapore 693 4 273 24 220 79 – 93 51 Taiwan 35 980 22 750 13 490 77 – 95 61 Thaimaa 514 000 63 694 2 540 70 85 93 11 Timor Leste 15 007 887 550 56 – 59* – Vietnam 329 560 83 123 550 71* 96 90 4 * Luvut ovat eri vuodelta kuin sarakkeessa on ilmoitettu, pätevät vain osaan maata tai poikkeavat muutoin taulukossa ilmoitetusta määrittelystä. BKTL = bruttokansantulo Tiedot Taiwanista sekä internetin käyttäjistä ja lukutaitoisista ovat useasta eri lähteestä. Lähde: UNICEF 2006.  Yhdentyvä Itä- ja Kaakkois-Aasia Aasian ja Euroopan maiden yhteistyöfoorumia (Asia–Europe Meeting, Asem) perustettaessa vuonna 1996 Itä- ja Kaakkois-Aasian valtiot toimi- vat itse asiassa ensimmäistä kertaa yhdessä alueellisena kokonaisuutena. Seuraavana vuonna ensimmäistä kertaa kokoontunut Asean+3-kokous keräsi yhteen Kaakkois-Aasian maiden järjestön Aseanin jäsenmaat sekä kolme Itä-Aasian maata: Etelä-Korean, Japanin ja Kiinan. Valtiot ovat tii- vistäneet suhteitaan myös osallistumalla muiden alueellisten ja kansain- välisten järjestöjen toimintaan. Näissä järjestöissä Itä- ja Kaakkois- Aasialla on ollut mahdollisuus luoda yhteisiä linjauksia ja omaa aasia- laista profiilia. Itä- ja Kaakkois-Aasiassa toimii myös kymmeniä, ellei satoja alueellisia kansalaistoimintaan perustuvia järjestöjä ja yhteisöjä. Alueellistumisella viitataan yleensä kehityskulkuun, jonka myötä yhteenkuuluvuuden tunne tietyn maantieteellisen alueen maiden vä- lillä lisääntyy ja yhteistyö tiivistyy. Alueellistumista edistävät myös esimerkiksi kansainvälinen turismi, työvoiman muuttoliike ja yhteiset urheilutapahtumat. Keskiluokan nousun myötä sille tyypilliset arvot ja kulutustottumukset yleistyvät. Kansainvälinen kanssakäyminen on lisääntynyt joka puolella maailmaa, mutta alueellistumisesta kertoo se, että kontaktit ovat tiheämpiä ja syvempiä tietyn alueen sisällä kuin mui- den alueiden kanssa. Alueellistuminen on omalla painollaan etenevä prosessi. Alueellisuudella (regionalismi) sen sijaan tarkoitetaan valtioi- den välistä tietoista poliittista toimintaa, jonka päämääränä on ohjata ja lisätä tietyn alueen valtioiden välistä kanssakäymistä. Vaikka nämä kaksi prosessia ovat punoutuneet toisiinsa, niiden erottelu havainnol- listaa, miten alueellistuminen voi olla toisaalta poliittisesti ohjattu ja toi- saalta spontaanisti etenevä prosessi. Alueellistumisen ja alueellisuuden syvyyttä on vaikea määritel- lä ja mitata. Alueellisuuden ensi asteella valtioiden välillä saattaa olla yhteisiä säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustellaan yhteisistä tavoit- teista ja suositeltavista ei-sitovista toimista niiden saavuttamiseksi. Yhteisen sihteeristön tai muun organisaation perustamista on pidetty  merkkinä prosessin etenemisestä. Alueellisuus kehittyy integraation asteelle, kun alueen valtiot sopivat yhteisistä lainomaisista säännöistä ja perustavat instituutioita valvomaan niiden noudattamista. Tämän mittapuun mukaan Itä- ja Kaakkois-Aasian alueellisuus on vielä ensi asteella. Taloudellinen yhteistyö on intensiivistä ja alueellisten ei-sito- vien keskustelufoorumien avulla pyritään rakentamaan valtioiden vä- listä luottamusta ja vähentämään jännitteitä. Itä- ja Kaakkois-Aasiassa ei ole vielä nähtävissä vakavia pyrkimyksiä rakentaa yhteisiä toimielimiä tai sitovia säädöksiä. (Liu 2003, 221.) Toisaalta Itä- ja Kaakkois-Aasian alueellistumisprosessilla on omat erityiset piirteensä, joita ei ehkä ole- kaan tarkoituksenmukaista arvioida länsimaisesta näkökulmasta. Teoksen sisältö Tässä teoksessa tarkastellaan Itä- ja Kaakkois-Aasian alueellistumiseen vaikuttavia tekijöitä ja toimijoita eri näkökulmista. Keskeisinä teemoi- na ovat yhteistyön muodot, rakenteet ja motiivit sekä taustalla vaikut- tavat kansalliset, alueelliset ja kansainväliset kehityskulut. Teoksen rakenne heijastaa Itä- ja Kaakkois-Aasian alueellistumisen monitahoi- suutta. Ensimmäinen osa käsittelee alueellistumista historiallisesta näkökulmasta ja esittelee keskeiset toimijat. Toisessa osassa tarkastel- laan alueellistumisen etenemistä yhteistyön eri aloilla. Kolmannessa osassa pohditaan, miten globaali ja alueiden välinen yhteistyö on edis- tänyt alueellistumista. Kussakin luvussa käsitellään yhtä näkökulmaa Itä- ja Kaakkois-Aasian alueellistumiseen. Aiheet on valittu niin, että lukija saa selkeän yleiskuvan Itä- ja Kaakkois-Aasian alueen yhtenäis- tymiseen vaikuttavista tekijöistä ja toimijoista. Teoksen ei ole tarkoitus antaa kattavaa kuvaa alueellistumisen prosessista. Alueellistumista ei myöskään arvioida tietystä arvonäkökulmasta vaan näkökulmat vaih- televat luvuittain. Kolme ensimmäistä lukua käsittelevät alueellistumisen etenemi- seen vaikuttavia historiallisia ja poliittisia tekijöitä. Ensimmäisessä  luvussa tarkastellaan Kaakkois-Aasian maiden järjestön Aseanin kehi- tystä alueellisena yhteistyöjärjestönä sekä sen suurta vaikutusta Itä- ja Kaakkois-Aasian alueellistumiseen. Seuraava luku käsittelee Japanin ja Kiinan erilaisia rooleja alueellistumisen edistäjinä. Luvussa pohditaan myös, miten maiden väliset ristiriidat heijastuvat Itä- ja Kaakkois-Aasian alueen yhteistyöhön. Kolmas luku käsittelee Etelä-Korean pyrkimyksiä ratkaista geopolitiikan, nationalismin ja globalisaation tuomia ongel- mia alueellisen talousyhteistyön avulla. Näissä luvuissa hahmottuu alueellistumisprosessin epätasainen eteneminen. Alueen valtiot ovat ryhtyneet tukemaan alueellistumista ja liittyneet alueellisiin järjestöihin eri vaiheissa ja eri syistä. Alueen valtioilla on myös eri painoarvo yhteis- työssä. Aseanin kautta Kaakkois-Aasian maat pyrkivät kokoamaan voi- mansa Japanin ja Kiinan poliittis-taloudellisen ylivoiman vastapainoksi. Etelä-Korea on esimerkki ”keskisarjan” valtiosta, jonka aluepolitiikka on tasapainoilua nationalismin ja globalisaation välimaastossa. Teoksen toisessa osassa tarkastellaan kahta yhteistyöalaa. Esimerk- keinä ovat muuttoliikkeet ja turvallisuuskysymykset. Itä- ja Kaakkois- Aasian alueellisen yhteistyön ominaispiirteet piirtyvät selvästi, kun sitä tarkastellaan näillä poliittisesti arkaluontoisilla aloilla. Luvuista ilmenee, että globalisoituvassa maailmassa on vaikeaa rajata alueel- lista yhteistyötä maantieteellisesti. Osan ensimmäisessä luvussa kä- sitellään valtioiden välisiä toimia muuttoliikkeiden hallitsemiseksi ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä siirtotyöläisten perusoikeuksien puo- lesta. Seuraava luku käsittelee turvallisuusyhteistyötä valtioiden keski- näisen luottamuksen lisäämiseksi. Itä- ja Kaakkois-Aasian yhtenäisyys on vahvistunut myös kanssa- käymisessä alueen ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Kolmannessa osassa Itä- ja Kaakkois-Aasian alueellistumista tarkastellaankin osittain ulkopuolelta. Ensin esitellään globaalin taloushallinnan rakenteita ja Aasian maiden yhteisiä toimia kansainvälisissä rahoitusinstituutioissa. Seuraavassa luvussa tarkastellaan Asean-maiden yhteistä kauppapoli- tiikkaa suhteessa EU:hun sekä yhteistyön alkuvaiheita. Luvussa tulee myös esille, miten Aseanin ja EU:n ulkoministerikokouksissa käydyt 0 talouspoliittiset keskustelut loivat pohjaa myöhemmälle laajemmalle yhteistyölle ja Asemin perustamiselle. Viimeinen luku käsittelee Itä- ja Kaakkois-Aasian yhteisen EU-politiikan kehittymistä erityisesti Aasian ja Euroopan yhteistyöfoorumin Asemin kautta. Teoksessa mainitut aasialaiset nimet on kirjoitettu alkukielen kirjoitustavan mukaan. Useimmissa Itä- ja Kaakkois-Aasian maissa sukunimi kirjoitetaan ensimmäisenä. Ajatus teoksen kirjoittamiseen syntyi, kun Asem 2006 -kokous pää- tettiin järjestää Helsingissä. Koska suomen kielellä ei ole aikaisemmin julkaistu Itä- ja Kaakkois-Aasiaa yhtenäisenä alueena käsittelevää teos- ta, sitä pidettiin tarpeellisena. Teos toimii niin yleisteoksena Itä- ja Kaak- kois-Aasiasta kuin oppikirjanakin. Teoksen julkaisua ovat tukeneet ulkoministeriön tutkimusosasto ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Ville Vilén on toiminut teoksen toimitussihteerinä. Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutus- keskus sekä poliittisen historian laitos ovat avustaneet kirjaprojektin käytännön asioissa. Tekijät kiittävät myös Jyrki Kalliota, Silja Kevaa ja Pekka Korhosta heidän kommenteistaan.