LÄÄKÄRILEHTI 2/2025 VSK 80 119 KATSAUS Viittaus: Suom Lääkäril 2025;80:e42609 TIEDE TRAKEOSTOMIASSA eli henkitorviavanteen teos­ sa kaulan etupuolelta tehdään suora yhteys henkitorveen sen etuseinämän läpi. Avanteen auki pysyminen varmistetaan trakeostooma­ kanyylilla. Toimenpiteen tärkein indikaatio on hengitystien turvaaminen, ja sillä ohitetaan mahdolliset hengitysilman kulkuesteet avan­ teen yläpuolella. Trakeostooma on usein myös pitkittyneeseen intubaatioon verrattuna poti­ laalle parempi vaihtoehto, ja sen avulla potilas voidaan helpommin vieroittaa ventilaattorista. Trakeostooma mahdollistaa useimmissa ta­ pauksissa potilaan puhumisen ja peroraalisen ravitsemuksen (1).  Suomessa toimenpide tehdään avoimesti tai perkutaanisella punktiotekniikalla. Perku­ taaninen tekniikka ei sovellu kaikille potilaille, jos esimerkiksi kaulan anatomia on poikkea­ va. Sitä ei myöskään suositella käytettäväksi hätä tilanteissa. Tässä artikkelissa käsittelem­ me vain aikuisten trakeostomiaa. Lasten osal­ ta suosittelemme perehtymään vuonna 2018 Lääkärilehdessä julkaistuun artikkeliin Henki­ torviavanne lapsella (2).   Suomessa tehdään hieman alle tuhat henki­ torviavannetta vuosittain (3). Potilailla on usein oheissairauksia, kuten uniapnea. Ne lisäävät mahdollisten komplikaatioiden riskiä (4).  Komplikaatiot voidaan jakaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ilmaantuviin (taulukko 1). Avannekanavan muodostumiseen kuluu toi­ menpiteen jälkeen noin viikko. Varhaisista komplikaatioista puhutaankin silloin, jos ongel­ ma ilmaantuu alle viikon kuluessa trakeosto­ miasta (5). Pitkittynyt trakeostomointi voi joh­ taa jopa 65 %:lla potilaista myöhäisiin kompli­ kaatioihin (5).  Komplikaatiot vaihtelevat lievästä iho­ ärsytyksestä aina henkeä uhkaaviin ongelmiin. Yleisimpiä ovat kanyylin irtoaminen, veren­ vuoto ja kanyylin tukkeutuminen (6,7). Trakeostoomakanyylin valinta ja huolto Trakeostomialla turvataan potilaan hengitys­ tiet, mutta samalla toimenpide vaikuttaa mer­ kittävästi potilaan puhumiseen ja nielemiseen. Potilailla on käytössä joko kuffillinen (ilma­ kalvosimellinen) tai kuffiton (ilmakalvosime­ ton) trakeostoomakanyyli (kuva 1). Kuffilla tar­ koitetaan kanyylin ympärillä olevaa ilmalla täy­ tettävää ballonkia, joka täytettynä yltää tiiviisti kiinni henkitorven seinämiin.  Trakeostomiassa potilaalle laitetaan en­ sin kuffillinen kanyyli, jotta leikkaushaavas­ ta vuotava veri ei pääse valumaan hengitys­ teihin. Kuffillinen kanyyli mahdollistaa myös hengityskoneen käytön tehohoitopotilailla. Kanyyli pyritään vaihtamaan kuffittomaan mah­ dollisimman pian, sillä se mahdollistaa potilaan puhumisen, vähentää ylähengitystie infektioita ja helpottaa potilaan nielemistä sekä nopeuttaa vieroittautumista trakeostoomasta (8). Lisäksi kuffin aiheuttama paine henki torven seinämään altistaa komplikaatioiden kehit­ tymiselle, eikä kuffin ole todettu vähentävän potilaan aspiraatiota (9). Kuffittomalla fenest­ roidulla kanyylilla tarkoitetaan kanyylia, jonka Yleisimpiä komplikaatioita ovat kanyylin irtoaminen, verenvuoto ja kanyylin tukkeutuminen. KIRJALLISUUTTA 1 Freeman B. Tracheostomy Update: When and How. Crit Care Clin 2017;33:311–22. 2 Suominen J, Salminen P, Usvasalo A, Nokso-Koivisto J. Henkitorviavanne lapsella. Suom Lääkäril 2018;20:1286–91. 3 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tietokantaraportit. Toimenpiteiden lukumäärä vuosittain (päivitetty 5.8.2024). https://sampo.thl. fi/pivot/prod/fi/thil/perus01/ fact_thil_perus01?row=o peration_type-193979& column=time-6656 4 Erickson E, Katta J, Sun S, Shan L, Lemeshow S, Schofield M. Retrospective review of acute post-tracheostomy complications and contributing risk factors. Clin Otolaryngol 2024;49:277–82. Mira Forsgren LL, korva-, nenä- ja kurkkutauteihin erikoistuva lääkäri Tyks, korvaklinikka ja Turun yliopisto, korva-, nenä- ja kurkkutautioppi Henrik Sjöblom LL, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Tyks, korvaklinikka ja Turun yliopisto, korva-, nenä- ja kurkkutautioppi Miia Ruuskanen LT, korva-, nenä- ja kurkkutautien sekä foniatrian erikoislääkäri Tyks, korvaklinikka ja Turun yliopisto, korva-, nenä- ja kurkkutautioppi Eero Kytö LT, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Tyks, korvaklinikka ja Turun yliopisto, korva-, nenä- ja kurkkutautioppi • Trakeostomia on yleinen toimenpide kriittisesti sairailla potilailla. • Trakeostomiaan liittyvät komplikaatiot voivat joskus ilmaantua vasta vuosien kuluttua. Pahimmillaan ne voivat olla henkeä uhkaavia. • On tärkeää tunnistaa mahdolliset komplikaatiot, jotta niiden hoidon aloittaminen ei viivästy. Trakeostomian komplikaatiot on tärkeää tunnistaa ajoissa TIEDE LÄÄKÄRILEHTI 2/2025 VSK 80120 Trakeostoomakanyyli vaatii päivittäistä huoltoa.  yläosassa on ilmareiät helpottamassa ilma­ virtauksen kulkua äänihuulia kohti.  Ensimmäinen kanyylin vaihto tehdään usein yksikössä, joka on vastannut toimenpiteestä. Se tehdään yleensä alle seitsemän päivän kuluttua trakeostomiasta. Tämän jälkeen kanyyli vaih­ detaan uuteen tyypillisimmin 4–8 viikon välein.   Trakeostoomakanyyli vaatii päivittäis­ tä huoltoa. Kanyyli kiinnitetään kaulalle sille tarkoitetulla nauhalla. Kiinnityksen kireys on sopiva, kun potilaan kaulan ja nauhan väliin mahtuu kaksi sormea. Kanyylin tyvi puhdis­ tetaan kerran vuorokaudessa, tarvittaessa useamminkin, ja samalla seurataan mahdolli­ sia tulehduksen merkkejä iholla.  Kanyylin tyvessä pidetään taitosta tai muuta imevää sidosta tarpeen mukaan. Kanyylin pääs­ sä tulee käyttää kostutinta, joka vähentää mer­ kittävästi kanyylin karstoittumista ja hengitys­ teiden kuivumista. Omin voimin hengittävällä potilaalla kostuttimena käytetään niin kutsut­ tua keinonenää eli kosteuslämpövaihdinta.  Itse kanyyli koostuu yleensä ulkokanyylista sekä sen sisällä olevasta, puhdistamista helpot­ tavasta sisäkanyylista. Sisäkanyyli tulee irrottaa ja pestä lämpimällä hanavedellä ja harjalla vä­ hintään kolme kertaa vuorokaudessa sekä aina tarvittaessa.  Kanyylin kautta imetään limaa aina tarvit­ taessa – imusyvyys on kanyylin pituudelta, ei tätä syvemmältä. Potilas yskii tyypillisesti imu­ jen yhteydessä ja muutenkin kanyylia liikutel­ taessa. Kotiutuva potilas tarvitsee imulaitteen käyttöönsä myös kotiin, kunnes trakeostoomas­ ta luovutaan. Terveydenhuollon yksikössä ole­ valla potilaalla tulisi olla käytössään olevaa kap­ paletta täysin vastaava varakanyyli hätätilantei­ ta varten. Sitä tulisi säilyttää hänen välittömäs­ sä läheisyydessään esimerkiksi yöpöydällä. Varhaiset komplikaatiot Kliinisesti merkittävää verenvuotoa esiintyy 6 %:lla potilaista, joille on tehty trakeostomia. Kirurgisen ja perkutaanisen tekniikan välillä ei ole todettu eroa merkittävien verenvuotojen määrässä (4,10). Suuret vuoto­ongelmat ovat hyvin harvi­ naisia, mutta pienempikin vuoto voi aiheut­ taa ongelmia, mikäli verta valuu hengitys­ teihin. Pinnalliset vuodot voidaan hoitaa paikallisella hoidolla, kuten laapistamalla, itsestään resorboituvalla hemostaattisella materiaalilla, adrenaliinipitoisella puuduteaine­ injektiolla tai bipolaaripoltolla. Äkillisen ja massiivisen vuodon syynä voi olla henkitorvi­ ruokatorvifisteli, jota esiintyy kuitenkin vain alle 1 %:lla potilaista (11). Avanneaukon tulehduksia todetaan 7 %:lla trakeostomoiduista potilaista (10). Oireita voi­ vat olla avannetta ympäröivän ihon punoitus, kuumotus ja kipu tai märkäinen erite aukosta. Tulehdus voi joskus aiheuttaa alueelle sellulii­ tin tai abskessin ja vakavimmillaan jopa väli­ karsinan tulehduksen tai nekrotisoivan faskii­ tin. Profylaktisesta antibiootista toimenpiteen yhteydessä ei ole kuitenkaan todettu hyötyä, joskin yksittäisille riskiryhmiin kuuluville potilaille sitä voidaan harkita (12).  Tiheämmän kanyylin vaihtovälin (alle 4 viikkoa vs. yli 4 viikkoa) ei ole myöskään to­ dettu vähentävän kanyylin kolonisoitumista 5 Fernandez-Bussy S, Mahajan B, Folch E, Caviedes I, Guerrero J, Majid A. Tracheostomy Tube Placement: Early and Late Complications. J Bronchology Interv Pulmonol 2015;22:357–64. 6 Brenner M, Pandian V, Milliren C ym. Global Tracheostomy Collaborative: data-driven improvements in patient safety through multidisciplinary teamwork, standardisation, education, and patient partnership. Br J Anaesth 2020;125:e104–18. 7 Ruohoalho J, Xin G, Bäck L, Aro K, Tapiovaara L. Tracheostomy complications in otorhinolaryngology are rare despite the critical airway. Eur Arch Otorhinola- ryngol 2021;278:4519–23. 8 Hernandez G, Pedrosa A, Ortiz R ym. The effects of increasing effective airway diameter on weaning from mechanical ventilation in tracheostomized patients: a randomized controlled trial. Intensive Care Med 2013;39:1063–70. 9 Skoretz S, Anger N, Wellman L, Takai O, Empey A. A systematic review of tracheostomy modifications and swallowing in adults. Dysphagia 2020;35:935–47. 10 Delaney A, Bagshaw SM, Nalos M. Percutaneous dilatational tracheostomy versus surgical tracheostomy in critically ill patients: a systematic review and meta-analysis. Crit Care 2006;10:R55. 11 Scalise P, Prunk SR, Healy D, Votto J. The incidence of tracheoarterial fistula in patients with chronic tracheostomy tubes: a retrospective study of 544 patients in a long-term care facility. Chest 2005;128:3906–9. 12 Sittitrai P, Siriwittayakorn C. Perioperative antibiotic prophylaxis in open tracheostomy: A preliminary randomized controlled trial. Int J Surg 2018;54:170–5. LÄÄKÄRILEHTI 2/2025 VSK 80 121 Myöhäinen komplikaatio voi ilmaantua useita vuosia kanyylin poiston jälkeen. bakteereilla (13), joten tiheämmällä kanyy­ lin vaihdolla ei todennäköisesti ehkäistä infektioita. Lievät infektiot voidaan hoitaa hy­ vällä haavan paikallishoidolla ja antibiootti­ voiteella. Hankalimmat tapaukset kuuluvat erikoissairaan hoidon ar vioon. Trakeostoomakanyyli voi irrota milloin tahansa. Ensimmäisen viikon aikana avanne­ kanava ei ole vielä täysin muotoutunut, joten irronneen kanyylin takaisin paikalleen asetta­ misen tulee tapahtua mahdollisimman pian. Tilannetta päivystyksellisesti arvioitaessa tär­ keintä on tietää, milloin trakeostomia on tehty ja kauanko potilas on ollut ilman kanyylia (14).  Kanyyli voi olla väärässä asennossa, esimer­ kiksi kärki vasten henkitorven seinämää. Se voi myös olla niin sanotussa valeluumenissa, jolloin ilma ei pääse kulkemaan kanyylin kaut­ ta (kuva 2). Viivytyksetön kanyylin paikalleen asetus on suositeltavaa hyvin muotoutuneenkin avanteen kohdalla, joskaan useita kuukausia tai vuosia trakeostomoituna olleella potilaalla on harvoin kyseessä hätätilanne.  Mikäli kanyyliä paikalleen asetettaessa tun­ tuu selvä vastus ja sitä ei saada paikoilleen, tulee potilaalle yrittää asettaa yhtä kokoa pie­ nempi kanyyli, vastaavan kokoinen intubaa­ tioputki tai vähintään paksu imukatetri tur­ vaamaan hengitystiet. Lattialle pudonnut tai muuten likainen kanyyli voidaan huuhdella vesihanan alla ennen paikoilleen asettamista. Tavanomaisia liukastevalmisteita kannattaa käyttää avuksi asetuksessa. Kanyylin tukkeutuminen vaatii usein vä­ littömiä toimenpiteitä. Tukkeutumisen voi ai­ heuttaa muun muassa kuivunut lima tai hyyty­ nyt veri (kuva 2). Riskiä lisäävät kanyylin pieni halkaisija, irrotettavan sisäkanyylin puute ja huono trakeostoomakanyylin hoito (15). Tukos saadaan usein imulla poistettua, mutta jos tästä ei ole apua, kannattaa mahdollinen sisäkanyyli pestä tai vaihtaa uuteen. Jos kanyyli vaikuttaa olevan täysin tukossa eikä imuletku mene siitä läpi ja tukosta saada avattua, tulee mahdollinen kuffi tyhjentää ka­ nyylin ohi tapahtuvan ilmavirtauksen mahdol­ listamiseksi. Jo hyvin muodostuneen, viikkoja vanhan avannekanavan kanyyli kannattaa pois­ taa ja vaihtaa uuteen, mikäli sen puhdistus ei enää onnistu. Yleensä potilaan hengenahdistus myös helpottaa välittömästi, kun tukkiutunut kanyyli poistetaan kanavasta. Myöhäiset komplikaatiot Henkitorviavanteen tai henkitorven seinämään voi kasvaa ylimääräistä granulaatiokudosta, jonka syynä on usein väärän kokoinen kanyyli, kanyylin jatkuva mekaaninen hankaus lima­ kalvoa vasten tai avanteen infektio (kuva 2). Granulaatiokudos aiheuttaa herkästi veren­ vuotoa kanyylin vaihdon yhteydessä. Korvalää­ käri voi tarvittaessa käsitellä kudosta hopeanit­ raatilla tai harkita avanteen revisiota. Aiemmin trakeostomoituna ollut potilas tulee lähettää korva­, nenä­ ja kurkkutautien erikoislääkärin arvioon, mikäli hänen hen­ keään alkaa ahdistaa. Myöhäinen komplikaatio voi nimittäin ilmaantua useita vuosia kanyylin poiston jälkeenkin (14). Trakeastenoosilla eli henkitorven ahtau­ malla tarkoitetaan henkitorven läpimitan ka­ ventumista, joka voi olla seurausta aiemmasta trakeostomiasta. Kliinisesti merkittävä, toimen­ piteitä vaativa ahtauma todetaan 3–12 %:lla aiemmin trakeostomoituna olleista potilaista. Oireet, kuten hengenahdistus ja sisäänhengi­ tyksen vinkuminen, alkavat usein vasta, kun henkitorven halkaisija on kaventunut alle vii­ teen millimetriin tai noin puoleen alkuperäises­ tä halkaisijasta (5). Trakeomalasian taas ajatellaan johtuvan inflammaation heikentämistä henkitorven 13 Kumarasinghe D, Wong E, Duvnjak M, Smith M, Palme C, Riffat F. Colonization rates of tracheostomy tubes associated with the frequency of tube changes. ANZ J Surg 2020;90:2310–4. 14 Bontempo L, Manning S. Tracheostomy Emergencies. Emerg Med Clin North Am 2019;37:109–19. 15 Mitchell R, Hussey H, Setzen G ym. Clinical consensus statement: tracheostomy care. Otolaryngol Head Neck Surg 2013;148:6–20. 16 Sue R, Susanto I. Long-term complications of artificial airways. Clin Chest Med 2003;24:457–71. 17 O’Connor H, White A. Tracheostomy decannulation. Respir Care 2010;55:1076– 81. 18 Wine T, Simons J, Mehta D. Comparison of 2 techniques of tracheocutaneous fistula closure: analysis of outcomes and health care use. JAMA Otolaryngol Head Neck Surg 2014;140:237–42. 19 Kumar S, Patra A, Deepthi P, Biradar K. Tracheostomy Complications Over 5 Years: Decannulation Analysis. Iran J Otorhinolaryngol 2024;36:559–65. 20 Yosefof E, Tsur N, Boldes T ym. The Predictors of Persistent Posttracheostomy Tracheocutaneous Fistula and Successful Surgical Closure. Otolaryngol Head Neck Surg 2023;169:62–8. TIEDE LÄÄKÄRILEHTI 2/2025 VSK 80122 rustorenkaista. Siinä heikentynyt henkitorven seinämä painuu kasaan uloshengityksessä ja aiheuttaa ilmateiden ahtautumista (5). Pitkitty­ nyt ja liiallinen kuffin aiheuttama paine henki­ torven takaseinämään voi johtaa iskeemiseen nekroosiin ja altistaa äärimmäisen harvinaisen henkitorvi­ruokatorvifistelin muodostumiselle (16). Kanyylin poisto Kanyylin poistoa arvioitaessa on tärkeää tietää, miksi potilaalle on alun perin tehty trakeos­ tooma ja onko kyseinen ongelma ratkennut. Potilaan pärjääminen ilman kanyylia voidaan varmistaa sulkemalla kanyylin ilman kulku korkilla 24 tunnin ajaksi ja monitoroimalla sa­ malla potilaan happisaturaatiota sekä seuraa­ malla mahdollista hengitystyön lisääntymistä. Kanyylin poisto on turvallista, mikäli potilas pärjää normaalisti tämän seuranta­ajan. Ennen korkitusta kannattaa varmistaa, että kanyyli on kuffiton, jotta ilman on mahdollis­ ta kulkea suljetun kanyylin ohi. Potilaan edel­ lytyksiä pärjätä ilman kanyylia voidaan testata myös siten, että kanyyli suljetaan väliaikaisesti esimerkiksi tukkimalla ilman kulku kädellä ja arvioimalla muutaman minuutin ajan potilaan hengitystyötä. Kanyylin poiston jälkeen suositellaan teip­ paamaan avanne kiinni ilmatiiviisti, jolloin se sulkeutuu usein itsestään. Lisäksi potilaita suo­ sitellaan tukemaan sidoksia painamalla kädel­ SIDONNAISUUDET Mira Forsgren, Henrik Sjöblom, Miia Ruuskanen, Eero Kytö: Ei sidonnaisuuksia. lä niiden päältä aina puhumisen ja yskimisen aikana. Kanyylin poiston jälkeen trakeostooma sulkeutuu usein itsestään noin 5–7 päivän kuluessa, mutta pienelle osalle potilaista jää iholle krooninen henkitorvifisteli (17). Fistelin muodostumisen riskiä lisäävät pitkään ollut trakeos tooma (18,19), potilaan kurkunpään tai kilpirauhasen syöpä sekä tupakointi (20). Huonosti sulkeutuvan kanavan syynä on yleisimmin riittämätön ihoteippaus, joten useimmat pienet fistelit saadaan sulkeutumaan asiaan perehtyneen sairaanhoitajan ohjaamalla tehostetulla teippisululla. Kirurgisia toimenpi­ teitä tarvitaan harvoin. Lopuksi Trakeostooma toimii potilaan hengitystienä ja vaatii päivittäistä hoitoa sekä seurantaa, jot­ ta vältettäisiin mahdolliset ongelmat. Vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia, ja suurin osa ongelmista onkin mahdollista ratkaista potilaan omassa hoitoyksikössä. Irronneen kanyylin saa asettaa paikoilleen kuka tahansa, myös potilas itse. Mikäli potilaalle kehittyy akuutisti hengitysvaikeus, tulee estee­ tön ilmankulku kanyylissa varmistaa. Korva­, nenä­ ja kurkkutautien erikoislääkäriä on ai­ na mahdollista konsultoida puhelimitse. Näin voidaan välttää turhat potilassiirrot hoitavan yksikön ja korva­, nenä­ ja kurkkutautien päi­ vystyksen välillä. l