1Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Eini Pihlajamäki & Kaisu Hynnä 2 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi 2 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Eini Pihlajamäki ja Kaisu Hynnä © 2017 Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry, Turku 1. painos ISBN 978-952-93-9218-6 Ulkoasu ja kansi: Eliisa Alatalo Paino: Trinket, Helsinki 2017 3Eini Pihlajamäki ja Kaisu Hynnä Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi 4 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Esipuhe Tämä Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry:n historiikki julkaistaan valtiollisen Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna. Tällä ta- valla haluamme osaltamme tehdä näkyväksi naisten ja naisjärjes- töjen merkityksen kansakunnan ja hyvinvointivaltion rakentajina, sillä historiankirjoitus on edelleen pääasiassa miesten historiaa. Yh- distyksen historian muistiin merkitsemistä suunniteltiin jo 40-vuo- tisjuhliin vuonna 1999. Tilaisuuteen valmistuikin Terttu Salmisen ja Ritva Vennosen kirjoittama lyhyt historiikki, joka esitettiin juhlan juonnon yhteydessä. On perusteltua julkaista tämä historiikki vii- meistään nyt, kun joukossamme vielä on henkilöitä, jotka ovat ol- leet vuosikymmeniä yhdistyksen aktiiveja. Myös nyt tehtävä naisten vapaaehtoistyö on muutamien vuosien päästä historiaa ja ansaitsee tulla muistiin merkityksi. Julkaisussa kuvataan aluksi Suomen Naisten Demokraattisen Lii- ton monipuolista työtä, etupäässä lomatoimintaa, ja sen jälkeen Lou- nais-Suomen Loma ja Virkistys ry:n puitteissa tehtyä työtä. Tehty työ on luonut pohjaa ja jatkuvuutta hyvinvointivaltiolle. Edelleenkin vapaaehtoistoiminta on merkittävä hyvinvoinnin edistäjä. Sodan- jälkeistä jälleenrakentamisen tarmoa ei enää ole, mutta vapaaeh- toistyön tarve ei ole vähentynyt. Voisi pikemminkin sanoa, että jär- jestötoiminnan tarve on lisääntymään päin, sillä yhteiskunnallinen epävarmuus on viime vuosina kasvanut ja näkyvissä on kansalaisten jakautumista yhtäältä hyvin toimeentuleviin ja toisaalta vähävarai- siin ja osattomiin. Eri väestöryhmien mahdollisuudet lomanviettoon ovat siten kovin erilaiset ja siksi on paikallaan, että valtio tukee lo- matoimintaa. Loma- ja virkistystoiminta alkoi sotien jälkeen vuonna 1947. Kulu- neiden 70 vuoden aikana sekä sosiaalinen lomatoiminta että ennen kaikkea suomalainen yhteiskunta on kovasti muuttunut. Nykyään- kin tuetut lomat on edelleen tarkoitettu vähävaraisille henkilöille, joiden muuten on vaikeaa järjestää itselleen lomaa. Tuetulla lomalla 5tarkoitetaan siis sitä, että osallistuja maksaa ainoastaan tietyn osan loman kustannuksista. Tukisummat vaihtelevat eri osallistujaryh- mien mukaan. Välittämiemme eläkeläisten hyvinvointilomien viiden vuorokauden maksu on viime vuosina ollut 120 euroa. Loppuosan kustannuksista kattaa lomajärjestöjen kautta tuleva Veikkaus Oy:n keräämä, Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen STEA:n maksama tuki. Tänään loman vieton puitteet ovat aivan toiset kuin sodan jälkeen, jolloin lomatoiminta alkoi äideille järjestettävillä lomaleireillä. Ny- kyisin kutsu tulee täysihoitolomalle Kylpylähotelliin. Kutsun ohessa on päivittäinen monipuolinen ohjelma lomaviikolle ja tiedot bussi- kuljetuksesta lomapaikalle. Lomien muutos äitileireistä kylpylälomiin kuvastaa omalta osal- taan suomalaisen yhteiskunnan muuttumista köyhästä maasta hy- vinvointivaltioksi. Muutoksista huolimatta kaksi asiaa näyttää säi- lyneen: yhä edelleen yhteiskunnassa on pienituloisia ja haavoittuvia ihmisiä, joille tuettu loma on tarpeen ja yhä edelleen sosiaalialan va- paaehtoistyö on pääasiassa naisten työtä. Historiikin kirjoittajista Kaisu Hynnä on kirjoittanut osan II. Muut osat on kirjoittanut Eini Pihlajamäki, joka on myös vastannut sen toimittamisesta. Kiitämme lämpimästi Turun kaupunkia, KSL:n Turun Opintojär- jestö ry:tä ja Osuuskunta Tradekaa tätä julkaisua varten saadusta avustuksesta. Turussa 30. kesäkuuta 2017 Eini Pihlajamäki 6 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi SISÄLLYS 4 ....... Esipuhe Eini Pihlajamäki: 8 ........ I Johdanto 8 Sotien jälkeinen huoltotyö 9 Naiset toimivat yhdessä 10 Naisten ja lasten Virkistyskoti perustetaan 12 Julkaisun sisältö lyhyesti Kaisu Hynnä: 16 ....... II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 17 Demokraattiset naiset – huoltotyötä ja äitileirejä 27 Naisliiton leirejä Kauniaisten Päiväkummussa 31 Virkistyskodin toimintaa Kauniaisten ja Karjalohjan Päiväkummussa 39 Naisliiton muuta toimintaa Varsinais-Suomessa 44 Parasta lapsille ry – huomio lasten lomiin 48 Lähdeluettelo 7 Eini Pihlajamäki: 50 ...... III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 50 Nimet vaihtuvat – toiminta jatkuu 62 Päiväkumpu – naisten oma paikka 66 Vanhustyö osaksi yhdistyksen toimintaa 1980-luvulla 69 Rahoittajia ja ”rahantekijöitä” 73 Tietoa, tutustumista ja tulevaisuutta 84 Lähdeluettelo Liitteet 88 Yhdistyksen toimijoita 92 Kylpylähotelli Päiväkummun viikko-ohjelma (malli) 93 ....... Kirjoittajat 8 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Johdanto I Eini Pihlajamäki Sotien jälkeinen huoltotyö Suomeen oli vapaaehtoisvoimin rakennettu sotaa edeltäneellä kau- della ja sodan aikana mittava järjestökenttä, jonka tehtävä oli kantaa vastuuta huono-osaisista kansalaisista. Järjestöillä oli tärkeä mer- kitys, ja ne tekivät palkatonta ja pyyteetöntä työtä. (Urponen, 1994, 229–230) Myös valtio oli 1930-luvun lopulla ryhtynyt valmisteleviin toimenpiteisiin: oli perustettu kansanhuoltoministeriö ja kunnalli- set kansanhuoltolautakunnat. Laajaksi paisunutta vapaaehtoistyötä pyrittiin koordinoimaan organisoimalla lääneihin vapaan huollon lääninkeskukset. Keskuselimenä toimi Vapaan Huollon Keskustoi- mikunta, joka huolehti avuntarpeen kartoituksesta ja eri tahojen työnjaosta. Runsas vapaaehtoinen auttamistyö saatiin organisoitua pysyvästi, kun vuonna 1941 perustettiin yhdistys nimeltä Suomen Huolto. Sen piiriin tulivat lähes kaikki vapaaehtoistyötä tekevät ta- hot. Sosiaalinen auttamistyö tarjosi mahdollisuuden kuroa umpeen kansalaissodan jättämää epäluottamusta kotirintamalla. Suomen Huolto lopetettiin vuonna 1952. Talvi- ja jatkosodan menetykset Suomelle olivat mittavat: Yli 985 000 henkilöä menetti henkensä, 24 000 jäi sotaleskeksi ja yli 50 000 lasta jäi sotaorvoksi. Sekä fyysisesti että psyykkisesti vam- mautuneita oli huomattavia määriä. Lisäksi 420 000 ihmisen koti jäi Neuvostoliitolle menetetyille alueille. Suomen oli siis ratkaistava suunnaton huoltotehtävä. Valtion ja kuntien vastuu sosiaalisesta työstä vahvistui, mutta myös vapaaehtoisten työpanos kasvoi asevelvollisuusikäisten mies- ten ollessa rintamalla. Sotien johdosta kodin, äitiyden, lasten ja per- heiden tukeminen sai uusia painotuksia. Ihmisiä kannustettiin tal- kootoimintaan ja väestönlisäykseen. (Satka 1994, 295–298) Sodan seurauksia pohdittiin usein myös suomalaisen sosiaalipoli- tiikan kehittämiseeen aktiivisesti osallistuneessa Sosiaalipoliittises- sa yhdistyksessä. Esimerkiksi vuonna 1942 Sylvi-Kyllikki Kilpi kertoi sotaleskien aseman järjestelyistä. Heikki Waris puhui vuonna 1941 suurelle kuulijakunnalle loman käytön järjestelyistä. Vappuna 1939 oli tullut voimaan työntekijöiden vuosilomalaki, joka pidensi kesä- lomia. Virkistävää lomaa varten oli saatava uusi lomanviettopaikko- ja, kun lomanviettäjien määrä lisääntyi. Aikaisemmin pitkät lomat olivat olleet virkamiesten etuoikeus. (Jaakkola, Kainulainen, Rahko- nen, 2009) Sota-aika siirsi työntekijöiden lomien toteutumisen tuon- nemmaksi. Naiset toimivat yhdessä Naisten ja lasten hyvinvoinnin edistämisestä oli tullut kansallinen tai ainakin naisten yhteinen projekti jo ennen sotia 1930-luvulla. Nais- kansanedustajat olivat yli puoluepoliittisten rajojen jättäneet edus- kunnalla toivomusaloitteen äitiyshuollon järjestämiseksi, mikä on osoitus siitä, että asia koettiin yhteiseksi ja yhteiskunnallisesti tär- keäksi. Vuonna 1937 jätettiin eduskunnalle esitys äitiysavustuslaik- si. Äitiysavustusaki merkitsi lähtölaukausta yhteiskunnallisen äitiys- huollon järjestämiseksi. Lain hyväksymisen yhteydessä hyväksyttiin myös kätilölaki ja näin saatiin yhteiskunnallinen äitiyshuolto maas- samme alkuun. Tässä yhteydessä työläisnaiset vaativat avustusmää- rärahojen ja avustukseen oikeuttavan verorajan korottamista sekä valtiovaltaa osallistumaan varattomille äideille järjestettävän kesä- virkistys- ja lomatoiminnan rahoitukseen. Sotien jälkeen määrära- I Johdanto 10 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi hoja korotettiin. Myös naiskansanedustajien toivomusaloite tuotti tulosta, kun Suomeen saatiin laki kunnallisista äitiys- ja lastenneu- voloista sekä kunnallisista terveyssisarista ja kätilöistä vuonna 1944. (Sulkunen, 1989, 129–130) Äitiys- ja perhepoliittiset avustukset jatkoivat köyhäinhoidollisen avustamisen perinnettä, mutta edustivat myös uudenlaista sosiaa- lipolitiikkaa. Maatalousvaltaisessa Suomessa, köyhyyttä torjuttiin ensisijaisesti maatalouspolitiikalla, mutta naisjärjestöjen aktiivisuu- den ja vahvan aseman ansiosta pystyttiin vähitellen myös paranta- maan äitien ja perheiden asemaa. (Anttonen ja Sipilä, 2000, 32) Elettiin edelleen sosiaalipoliittisesti katsoen hitaan kehityksen aikaa. Vasta sotien jälkeisen parin vuosikymmenen aikana päästiin sosiaalipoliittisten uudistusten kuten lapsilisälain, sairaus- ja äitiys- vakuutuslain, eläkelakien sekä yleisen lomalain ansiosta hyvinvoin- tivaltion rakentamisen alkuun. Voimakkaan valtiollisen sosiaalipolitiikan aikana järjestöjen ase- ma heikkeni. Niiden uusi tuleminen ajoittui öljykriisien jälkeiseen aikaan 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa, jolloin hidastuneen talou- dellisen kasvun johdosta viralliselle sosiaalihuollolle liikeni aiempaa niukemmin varoja. Tuolloin järjestöjen tehtäväksi tuli täydentää jul- kisen sektorin palveluita tarjoamalla ostopalveluita. (Urponen, 1994, 229–230) Palvelujen tarjoajina ja vapaaehtoistyön organisoijina jär- jestöt ovat näihin päiviin jatkaneet toimintaansa, mutta muutoksia on edessä. Valmisteilla olevan, vuonna 2020 voimaan astuvan, Sosi- aali- ja terveydenhuollon uudistuksen vaikutus toimintaan on vielä monilta osin avoin. Nähtävissä on kuitenkin järjestöjen roolin kasvu yleisessä hyvinvoinnin edistämisessä ja vertaistukitoiminnassa. Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry perustetaan Sodanjälkeinen jälleenrakentamisen aika oli täynnä innostusta ja tar- moa työläisnaisten ja perheiden olojen kohentamiseksi. Demokraat- tisten naisten parissa oli varsin monenlaista toimintaa, jolla vah- vistettiin yhteisöllisyyttä. Juhlia järjestettiin rahan keräämiseksi vaalityöhön, mutta juhlilla ja retkillä oli aina myös sosiaalinen ulot- tuvuus; huomioitiin heikommassa asemassa olevat kanssakulkijat. Esimerkiksi äitienpäiväjuhlien viettoon kuului myös tervehdyskäyn- 11 ti kunnalliskodeissa. Näiden ohella oli naisten ja lasten terveyttä ja virkistäytymistä tukevia toimintoja kuten sosiaalinen lomatoiminta. Ajalle tyypillistä oli myös se, että toiminnalla oli valistava tarkoitus: järjestettiin mm. koulutusta ja hygieniakasvatusta. Elina Katainen kertoo Suomen Naisten Demokraattisen Liiton eli Naisliiton historiaa (1944–1990) käsittelevässä teoksessaan, että äiti- ja lapsileirit olivat yksi keskeinen toimintamuoto. Naisliiton huoltojaoston järjestämä ensimmäinen äitien ja lasten leiri pidettiin vuonna 1946. Myös muiden puolueiden naisjärjestöillä oli vastaavaa toimintaa. Äitileirit olivat yksi naisjärjestöjen suosituimmista ja kii- tellyimmistä toimintamuodoista. (Katainen, 1994, 247–248) Naisliiton huoltojaoston työ loi perustan vuonna 1947 perustetulle Naisten ja Lasten Virkistyskoti – Päiväkumpu ry:lle. Se otti tehtä- väkseen naisten ja lasten sosiaalisten lomien järjestämisen. Yhdis- tyksellä oli toimintaa eri puolella maata. Se haki Raha-automaat- tiyhdistyksen rahaa sosiaaliministeriöstä, järjesti keräyksiä ym. varainhankintaa, ohjeisti alueellisia yhdistyksiä ja kokosi alueel- listen lomanjärjestäjien hakemukset. Alueelliset yhdistykset saivat haetuista rahoista oman kiintiönsä asetettujen tavoitteiden mukaan. Vastaavasti myös käyttöselvitykset lähetettiin keskusjärjestölle sosi- aaliministeriölle tehtävää selvitystä varten. Alueelliset lomajärjestöt järjestivät lomia paitsi Virkistyskoti ry:n lomapaikassa Päiväkum- mussa, myös kukin tahoillaan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin (1967) järjestön nimeksi muutettiin Loma ja Virkistys ry. (Loma ja Virkistys, KA, 2003, IF9). Järjestö oli lomatoiminnan ohessa myös aktiivinen edunvalvoja. Valtakunnallisen Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry:n 20-vuotishisto- riikissa (1947–1967) kansanedustaja Siiri Lehmonen nostaa kirjoituk- sessaan esille myös lomatoiminnan suuren merkityksen sosiaalisen turvallisuuden kehitykselle maassamme. Sosiaalipoliittiset uudistuk- set nostivat Lehmosen mukaan yhteiskunnan avun armeliaisuuden tasolta kansalaisen oikeuksien tasolle ja kaikkien kansalaisten so- siaalisen turvallisuuden rakentamiseen. Niinpä hän vaatii, että jul- kisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöllä olisi voimaperäiseti kehitettävä tuettua lomatoimintaa valtion tuella. Tuetun loman tulisi olla kansalaisoikeus. (Naisten ja lasten Virkistyskoti 20 vuotta, 1967) Sosiaaliministeri Tenhiälää lähestyttiin vuonna 1966 kirjeellä, jossa tuotiin esiin tarve perheenemäntien ja pienviljelijöiden vuosilo- I Johdanto 12 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi man järjestämiseksi lakisääteiseksi. Vuonna 1974 toimintasuunni- telmaan kirjattiin yhteiskunnan epäkohtia: ”Oikeus vuosilomaan on yleisesti hyväksytty, mutta kaikilla ei ole lomankäyttömahdollisuuk- sia. Lomapalvelujen ulkopuolelle jäävät matalapalkkaiset, pientä elä- kettä nauttivat, työttömät, useat perheenemännät jne. Yhteiskunnan tukea tulisi lisätä niin, että myöskin vähävarasilla kansalaisilla oli- si mahdollisuus viettää lomaa.” (Loma ja Virkistys, KA, Edustajako- kouksen pöytäkirjat 1966, 1974) Loma ja Virkistys ry kasvoi 1980-luvun lopulla yhdeksi suurim- mista lomajärjestöistä (Stenman, 1990). Järjestö kasvoi ehkä liian- kin nopeasti. Suomessa oli 1980-luvun lopulla kasvubuumi, joka päättyi syvään lamaan. Loma ja Virkistys ry:kin joutui Päiväkum- mun laajennusta varten otettujen suurten lainojen takia vaikeuksiin ja ajautui lopulta konkurssiin vuonna 1993. Näin myös Lomakeskus Päiväkumpu siirtyi uusille omistajille, mutta lomatoiminta Päivä- kummussa jatkui uusien omistajien huostassa. Julkaisun sisältö lyhyesti Historiikissä tarkastellaan sosiaalisen loma- ja virkistystoiminnan vaiheita Lounais-Suomessa. Se on jaksotettu siten, että ensiksi ker- rotaan, miten Suomen Naisten Demokraattinen Liitto (Naisliitto) otti huoltotoiminnan ja äitien ja lasten lomatoiminnan tehtäväkseen. Kaisu Hynnän kirjoittamassa luvussa ”Mi äideille levon suot” kuvataan demokraattisten naisten toimintaa ja toimijoita Varsi- nais-Suomen alueella. Lomatoiminta alkoi telttaleireinä Turun lä- hikunnissa, kunnes Parasta Lapsille ry:n huvilaa Ruissalon Metsä- rannassa saatiin vuokrata äitien leirejä varten. Lisäksi tässä osiossa kerrotaan Naisliiton varhaisesta leiritoiminnasta sekä Kauniaisten että Karjalohjan Päiväkummussa ja myös Parasta Lapsille -järjestön työstä. Kauniaisten Päiväkummussa järjestettiin ensimmäinen äitilei- ri, ja sinne oli saanut kutsun myös Taimi Lehtonen, josta tuli myö- hemmin Lounais-Suomen Loma ja Virkistyksen puheenjohtaja. Tuon ajan lomanvieton puitteita kuvaa hyvin hänelle osoitettu kirje. Lo- makutsu on päivätty Helsingissä 20.6.1947 ja kirjoitettu Suomen Naisten Demokraattinen Liitto ry:n paperille. Saajana on ”Arv.lomai- 13 lija”. Ensiksi kirjeessä toivotetaan tervetulleeksi ja neuvotaan matka- yhteydet, sitten kerrotaan mitä on otettava lomalle mukaan: ”Varat- kaa mukaanne lakanat, tyynyliina ja pyyhe sekä muita tarpeelliseksi katsomianne henkilökohtaisia välineitä. Peitettä ei tarvitse tuoda. Ottakaa viellä mukaanne leipä ja maitokortti. Evässokeri ja voi on tuotava tullessa jos niitä käyttää. Niitä voi myös saada täällä kortil- la”. Lopuksi on vielä tietoa lomamaksusta ja loppukaneettina: ”Näillä eväillä varustettuna saatamme Teidät matkalle Päiväkumpuun. Siis tervetuloa. Toveri terveisin.” (Turun Loma ja Virkistys, toimikunnan pöytäkirjan liite, 7.4.1980) Sosiaalisen lomatoiminnan toinen vaihe Turun seudulla käynnis- tyi vuonna 1959, jolloin lomatoiminta alkoi oman alueellisen yhdis- tyksen puittessa nimellä Varsinais-Suomen Virkistyskoti. Alkuvuo- sikymmenen toiminta tapahtui tiiviisti alueen Naispiirin yhteydessä ja se ohjautui keskusjärjestön kautta, ehkä siksi merkinnät Turun toi- minnan osalta ovat varsin niukat. Naisten ja Lasten Virkistyskodin arkistoissa on tietoja, että Turusta on vuodesta 1959 osallistuttu joka toinen vuosi pidettyihin edustajakokouksiin, mutta tiedot Turun yh- distyksen perustamisesta ja toiminnasta vuosina 1959–1964 puuttu- vat. Vuosilta 1965 ja 1966 on säilynyt kaksi yhdistyksen Virkistysko- dille tekemää ilmoitusta Päiväkummun lomalaisista. Sen jälkeiseltä ajalta on Helsinkiin lähetetyistä loma-anomuksista kopioita ja lyhyet selostukset toiminnasta. Näiden perusteella tiedetään, että vähäva- raisia äitejä ohjattiin maksuttomille lomille Päiväkumpuun, jota Vir- kistyskoti ylläpiti. Äiti- ja lapsileirejä sekä perhelomia järjestettiin lähinnä Turussa tai lähialueilla. ”Omia lomapaikkoja” olivat Ruissa- lon Metsäranta vuodesta 1960 vuoteen 1980 saakka ja sen jälkeen Tammivalkama Turun Satavan saarella 1990-luvun loppuun. Yhdistyksen toiminnan kolmannen kauden alku ajoittuu 1980– luvulle, jolloin yhdistys kehitti toimintaansa ja avasi korttelikerhon vanhuksille Rientävän urheilutalolle Pohjolan kaupunginosaan. Kun toimintaa laajennettiin koskemaan myös vanhuksia, oivallettiin heti, että yhdessä oleminen ja tekeminen vahvistaa yhteisöllisyyttä ja vä- hentää yksinäisyyttä. Palkatun työntekijän turvin kerhotoiminta oli varsin laajaa ja lo- mia välitettiin paljon sekä Päiväkumpuun että järjestettiin itse. Ra- hallisen tuen vähetessä toiminnanohjaajana ja lomasihteeerinä työs- kennelleen Tuula Merisaaren palkkatyö päättyi vuonna 1998. I Johdanto 14 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Vuodesta 1999 alkaen koko toiminta on ollut vapaaehtoisen nais- toiminnan varassa. Tästä ajasta lähtien toiminnan kohderyhmänä ovat olleet pelkästään ikäihmiset ja heille suunnatut tuetut hyvin- vointilomat, virkistyskerhot, liikunta ja retket lähialueilla ja muualla kotimaassa. Päiväkumpu – tuo alueemme lomalaisille rakas paikka, on saa- nut oman kappaleen, missä kuvataan lomakeskuksen ja myöhemmin kylpylähotellin eri vaiheita. Tähän liittyy olennaisesti se, että Päi- väkumpu vuoteen 1993 saakka oli (valtakunnallisen) Loma ja Vir- kistyksen omistama, mutta siirtyi talousvaikeuksien myötä toisille omistajille. Näin ollen myös Lounais-Suomen Loma ja Virkistyksen yhteistyökumppanit ovat ajan saatossa muuttuneet. Ensimmäinen yhteistyökumppani oli valtakunnallinen Loma ja Virkistys ry sen lo- pettamiseen saakka. Sen jälkeen yhdistys välitti lomia yhteistyössä Virkistys- ja Kylpylälomat ry:n kanssa vuodet 1993–2010 ja vuodes- ta 2011 lähtien Solaris-lomat ry:n kanssa. Äiti- ja lapsileirien sekä perhelomien järjestäminen on vaatinut varsinkin alkuaikoina, kun lomat olivat osallistujille maksuttomia, jatkuvaa rahanhankintaa. Järjestelyihin on tarvittu paitsi käytän- nön osaamista myös organisointikykyä ja välillä melkoista riskinot- toa. Avustusten saaminen lomien järjestämiseksi ei aina ollut varmaa ja lainaakin otettiin. Rahaa jouduttiin ”tekemään” paitsi avustuksia hakemalla myös myyjäisillä, arpajaisilla ja keräyksillä. Raha-asioita kuvataan tarkemmin omassa luvussa. Myös atk-kurssit sekä retket ja juhlat ovat saaneet omat lukunsa. Lopussa on vielä lyhyt kuvaus yhdistyksen yhteistyöverkostoista ja liitteenä luettelo toimijoista. 15 Yl hä n til as ta K ar ja lo hj al la tu li v uo nn a 19 57 L om ak es ku s Pä iv äk um pu . K uv a: K an sa n Ar ki st o. 16 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla II Kun Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota päättyi syyskuussa 1944, Suomessa alkoi niukkuuden kausi. Valtion varat kuluivat so- takorvauksiin ja siirtoväen asuttamiseen, eikä huoltotyölle juuri jää- nyt rahaa. Huoltotyö olikin sodanjälkeisessä Suomessa suurimmaksi osaksi yksityisen toiminnan varassa, ja valtio tuki sitä vain pienin avustuksin. Demokraattiset naiset sekä 1947 perustettu Naisten ja Lasten Vir- kistyskoti ry olivat valtakunnan tasolla aktiivisia huoltotyön ja so- siaalisen lomatoiminnan järjestäjiä läpi 1940- ja 1950-luvun – näin myös Lounais- ja Varsinais-Suomessa. Demokraattiset naiset järjes- tivät vierailuja kunnallis- ja lastenkoteihin ja vastasivat myös esi- merkiksi telttaleirien järjestämisestä Varsinais-Suomen maisemis- sa. Lisäksi demokraattiset naiset ja Virkistyskoti tekivät yhteistyötä muiden alueiden demokraattisten naisten kanssa ja huolehtivat, että vähävaraiset varsinaissuomalaiset naiset ja lapset pääsivät lomaile- maan pääkaupunkiseudun Päiväkummun lomakeskukseen. Tässä luvussa tarkastellaan lähemmin, millaista sosiaalista loma- toimintaa Varsinais-Suomen alueella on ollut ja millainen toiminta on koskettanut alueen ihmisiä ennen Lounais-Suomen Loma ja Vir- kistys ry:n perustamista vuonna 1959. Ensin syvennytään Demo- Kaisu Hynnä 17 kraattisten naisten järjestämään sosiaaliseen ja virkistystoimintaan Varsinais-Suomen alueella, jonka jälkeen esitellään Naisliiton sekä valtakunnallisen Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry:n Päiväkummun kesäleirejä, joihin myös varsinaissuomalaiset saivat ottaa osaa. Lo- puksi luodaan silmäys Parasta Lapsille ry:n Turun toimikunnan lap- sileireihin, joita järjestettiin vuodesta 1946 asti Metsärannan loma- keskuksessa. Demokraattiset naiset – huoltotyötä ja äitileirejä Suomen Naisten Demokraattinen Liitto (SNDL, tästä eteenpäin ni- mellä Naisliitto) perustettiin 3. joulukuuta 1944 Helsingissä. Kysees- sä oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) naisjärjestö ja yhteisöjäsen. Naisliiton perustamisen takana oli vuoden 1945 edus- kuntavaalit sekä niihin liittyvä pyrkimys tehdä vaalityötä naisten pa- rissa: järjestämällä käsityökerhoja ja kakkukursseja Naisliitto pyrki tavoittamaan myös sellaiset perheenäidit ja pienviljelystilojen emän- nät, jotka tunsivat epäluuloja kommunisteja kohtaan mutta halusivat osallistua epäpoliittiselta kuulostavaan ohjelmaan.1 Vaalityön, ker- hojen ja kurssien ohelle Naisliiton toimintaan kuuluivat erilaisten seminaarien, konferenssien, kulttuuri- ja retkeilypäivien ja työläis- naisten tapaamisten järjestäminen. Lisäksi se julkaisi perustamises- taan lähtien Uusi Nainen -lehteä.2 Vaikka huoltotyö tai loma- ja virkistystoiminnan järjestäminen ei ollut Naisliiton ainut toimintamuoto, oli se yksi arvostetuimmista. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Naisliiton 1940-luvun toimintaoh- jeen mukaan jokaisessa osastossa tuli olla oma huoltojaosto, jonka piti tukea Naisliiton edustajia eri huoltoelimissä ja järjestöissä, teh- dä aloitteita kunnallisen huollon alalla, huolehtia kunnallis- ja las- tenkotivierailuista ja järjestää äiti- ja lapsileiritoimintaa. Etenkin sodanjälkeisinä vuosina annettiin myös suoraa apua kaikkein köy- himmille perheille.3 Virkistyskodin toimintaa onkin pidetty suorana 1 Katainen 1994, 63. 2 SNDL:n arkisto. KA. 3 Katainen 1994, 237–238. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 18 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi jatkajana Naisliiton huoltojaostojen toiminnalle.4 Naisliiton paimennuksessa Naisliitto jakautui organisaatiotasolla piirijärjestöihin ja osastoihin, jotka vastasivat käytännön toiminnasta alueellaan. Osastoja ja piiri- järjestöjä ohjasi Helsingissä sijaitseva keskusliitto. Piirijärjestöt toi- mivat laajoilla, vaalipiireihin pohjaavilla alueilla, kun taas osastot keskittyivät varsinkin alussa tietyn kunnan alueelle. Naisliiton si- doksesta SKDL:ään johtuen Naisliiton ja SKDL:n organisaatiot olivat alussa kokonaan yhtenäiset, eikä Naisliitto esimerkiksi muodostanut omia piirijärjestöjään.5 Toiminnan ohjaamiseksi se lähetti piirijärjes- töilleen paimenkirjeitä, joiden mukaan nämä opastivat osastojaan.6 SNDL:n Varsinais-Suomen piirijärjestö (alun perin nimellä Tu- run piirijärjestö, tästä eteenpäin nimellä Naistenpiiri) toimi Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä. Kyseessä oli jäsenmääriltään suu- ri piiri7, joka pyrki etenkin vaalien edellä laajenemaan aktiivisesti. Naistenpiirin hallitsevana elimenä toimi Naisjaosto. Se vastasi siitä, että osastot toimivat keskusliiton linjaamalla tavalla. Jaoston edus- tukseen kuului naisia paitsi Naisliiton osastoista myös SKDL:stä, SKP:stä ja läänin Vapaasta Huollosta8. Esimerkiksi 22.3.1948 ensi kertaa kokoontuneessa uudessa Naisjaostossa istui Aino Söderlund Naisliitosta, Edith Tuominen ja Varma Ekman Turun Demokraatti- sista Naisista, Ellen Harmovaara ja Laina Kanerva SKP:stä sekä Hel- lin Jaatinen läänin Vapaasta Huollosta.9 Jaosto kokoontui vähintään kerran kuussa yhden edustajista kotona keskustelemaan piirin osas- tojen toiminnasta ja valvomaan, että niissä noudatetaan Naisliiton ohjeistuksia.10 Toisaalta myös huolehdittiin siitä, että osastoissa jär- 4 Ks. mm. Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry 20 vuotta (1968) ja Katainen 1994, 142. 5 Salomaa 1965, 59. 6 Katainen 1994, 167–168. 7 Esimerkiksi vuoden 1947 SNDL:n piirien toimintaselostuksissa on ilmoitettu, että Varsinais-Suomessa oli kymmenen SNDL:n osastoa ja 3019 jäsentä. Uudellamaalla vastaavat luvut olivat samana vuonna 18 osastoa ja 2372 jäsentä. (Katainen 1994, 119, 123.) 8 Vapaa Huolto oli sodan jälkeen perustettu vapaaehtoinen huolto- ja avustusjärjestö, joka toimi useilla eri paikkakunnilla tarjoten apua köyhille perheille (Katainen 1994, 238). 9 SKDL:n ja SNDL:n naisjaoston piirin kokouksen pöytäkirja 22.3.1948, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suo- men piirijärjestö. SKDL:n ja SNDL:n naisjaoston pöytäkirjat 1947–48. KA. 10 SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piiri. SKDL:n ja SNDL:n naisjaoston pöytäkirjat 1947–48. KA. 19 jestetty virkistys- ja huoltotyö seurasi Naisliiton linjaa: 1940-luvul- la toimijoita ohjattiin etenkin huoltotyön pariin, kun taas 1950- ja 1960-luvuilla huomio kohdistui kunnalliskotivierailuihin ja leiritoi- mintaan.11 Enimmillään Naistenpiirissä on arvioitu olleen jopa yli sata eril- listä osastoa.12 Osastojen suureen määrään vaikutti ennen muuta se, että siinä missä vielä 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa suurimmissa kaupungeissa oli ollut vain yksi osasto, 1950-luvun aikana isoja osas- toja jaettiin pienempiin samalla, kun kokonaan uusia osastoja perus- tettiin pienempiin kuntiin.13 Jakaminen kosketti myös Turun suurta osastoa, jonka toimintaa Naisliiton organisaatiojaosto halusi tehos- taa. Turun Demokraattisten Naiset vastustivat aluksi jaoston taholta tulevaa vaatimusta jakamisesta, sillä Turun osasto oli – ainakin sen johdon näkemyksen mukaan – paitsi Naisliiton suurin myös toimin- nallisesti vahvin.14 Lopulta osasto joutui kuitenkin antamaan periksi paineelle. Vuosikokouksessa 28.1.1952 Turun osasto päätettiin jakaa toimintaa johtavaan Turun Demokraattisten Naisten Keskukseen ja yhdeksään alueosastoon15.16 11 Katainen 1994, 247. 12 Vrt. Ritva Vennosen haastattelu 8.4.2016 13 Esimerkiksi vuosina 1954–1955 Naistenpiirin alueella rekisteröitiin kaiken kaikkiaan 21 uutta osas- toa: Pasalan Pirteät Naiset, Kyrön Naiset, Maarian Maijat, Tuupikkalan Kaarinat, Naisyhdistys Korven Kaiku, Tammisten Toiminta Naiset, Itäharjun Naiset, Halikon Helka Naiset, Marttilan Naiset, Länsikulman Naiset, Pääskylän Naiset, Uskelan Demokraattiset Naiset, Mannerveden Naiset, Taivassalon Naiset, Kruusilan Naiset, Ruohonpään Naiset, Rahkaman Yritteliäät Naiset, Kaninkolon Työn Naiset, Huhkolan Naiset, Virttaan Naiset ja Niinijoen Naiset (Rekisteröidyt uudet osastot 1954–1955, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA). 14 Turun Demokraattisten Naisten Toimintakertomus 1951, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijär- jestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. Esimerkiksi vuoden 1951 aikana osasto oli järjestänyt kaiken kaikkiaan 19 omaa tilaisuutta ja osallistunut järjestäjinä ja osanottajina 13 tilaisuuteen toisten järjestöjen kanssa: Naistenpäiväntilaisuus (29.3.), ohjelmallinen ompeluilta (12.4.), vapun vastaanoton juhla (30.4.), äitienpäiväjuhlat, yleinen ohjelmallinen naisten kokous (17.5.), tilaisuus työstä rauhan puolesta (22.5.), lastenpäivän elokuvaesitys lapsille sekä tilaisuus aikuisille (1.6.), järjestöväen yhteinen yhteenvetotilaisuus (13.6.), järjestöväen olympialaiset (17.6.), piiriä käsittävät retkeilypäivät Turussa (11.–12.8.), ohjelmallinen kokous (6.9.), osastojen yhteinen kokous Taistossa (16.9.), ohjelmallinen ompeluilta (1.10.), torikokous Puutorilla voin kortille menon, hintojen nousun ja palkkojen vuoksi (7.10.), ohjelmallinen kokous (11.11.), suurmyyjäiset VPK:n talossa (16.12.), kolme teatteri-iltaa yhdessä Nai- set-mukaan toimikunnan kanssa ja kahdet äitileirit (15.–12.7. ja elo–syyskuun vaihteessa). 15 Alueosastoja olivat: Läntinen osasto, Etelätakamaan osasto, Pahaniemenosasto, Raunistula-Pohjola osasto, Itäinen osasto, Nummenmäki-Itäharju osasto, Teräs-Rautila, Ilpoinen ja Kärsämäen osasto (Turun Demokraattisten Naisten Toimintakertomus 1951, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA). 16 Turun Demokraattisten Naisten Toimintakertomus 1951, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijär- jestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 20 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Huoltotyötä toisinajattelijoiden kanssa Koska sodanjälkeisessä Suomessa huoltotyö oli heikoissa kantimis- sa, otti Naisliitto asialistalleen huoltotyön järjestämisen. Naisliiton johto kehotti piirejä ja paikallisia osastoja huolehtimaan siitä, että vapaaehtoisiin huolto- ja avustusjärjestöihin saatiin demokraattista verta. Etenkin Vapaa Huolto oli keskeinen huoltotyötä alueittain jär- jestävä taho, jossa Naisliitolla oli paljon edustusta.17 Koska Vapaa Huolto ei kuitenkaan ollut Naisliiton oma järjestö – sen paremmin kuin muutkaan huoltotyötä tekevät avustusjärjestöt –, siinä oli edustusta koko poliittiselta kentältä. Vuonna 1947 Turun ja Porin läänin Vapaan Huollon keskustoimiston työvaliokunnas- sa oli kahdeksan edustajaa porvarillisista järjestöistä, yksi Entisten Sotilaiden Toverikunnasta ja yksi Naisliitosta. Naisliiton edustajana läänin Vapaassa Huollossa toimi Hellin Jaatinen. Vaikka työskente- lyn eri aatemaailmoista tulevien toimijoiden kanssa voisi kuvitella aiheuttaneen kitkaa, raportoi Jaatinen yhteistyön sujuneen kohta- laisesti. Edustuksensa kautta Jaatinen katsoi voineensa ohjata avun sitä eniten tarvitsevien suuntaan. Hän onnistui hankkimaan kan- sandemokraattisten naisjärjestöjen käyttöön suuren määrän vanho- ja vaatteita, jotka joko korjattiin osastoissa ja jaostoissa ja lahjoitet- tiin köyhimmille tai myytiin osastojen hyväksi. Jaatinen näki, että kansandemokraattien piti niin taloudellisista kuin poliittisistakin syistä saada edustajansa Vapaaseen Huoltoon:18 Saavutukset poliittiselta näkökannalta ovat myös tyydyttävät, koska työtoverini ovat kaikki toisinajattelevia henkilöitä, siitä huolimatta ti- laavat he jatkuvasti kaikki Uuden Päivän, ostavat Uutta Naista, antoivat vaalirahastoomme jne. Porvari sanomissa usein esiintyviin valheellisiin tietoihin meidän johtavista henkilöistä ym. kyselevät minulta asian todellista laitaa, siis luotto on saavutettuja se on suurin saavutus.19 17 Katainen 1994, 237–239. 18 Ibid. 19 Ibid. 239 (Jaatinen). 21 Katse ”harmaihin arkipäivän asioihin” 1940-luvun lopussa sodan aiheuttama pahin hätä alkoi pikkuhil- jaa lievittyä Suomessa. Valtio ja kunnat kykenivät jälleen ottamaan vastuulleen huoltotehtävät. Näin myös Naisliiton edustus Vapaassa Huollossa ja muissa huoltoelimissä väheni, mutta samalla sen edus- tus kunnallisissa elimissä lisääntyi. Demokraattiset naiset tekivät kunnanedustajina aloitteita esimerkiksi päiväkotien perustamiseksi, yleisten saunojen tai pesutupien rakentamiseksi tai teiden sannoit- tamiseksi. Lisäksi kunnallisten laitosten toiminnasta ja niiden asuk- kaista kannettiin huolta tekemällä laitoksiin vierailuja muutaman kerran vuodessa. Suurin osa tehdyistä vierailuista kohdistui kunnal- liskoteihin ja lastenkoteihin. Vierailujen yhteydessä asukkaille vie- tiin tarjottavaa ja joskus myös erityisiä avustuspaketteja. Samalla vierailijat tarkkailivat laitosten oloja ja sitä, miten niiden työnteki- jät kohtelivat asukkaita. Havaittuihin puutteisiin pyrittiin vaikutta- maan vetoamalla kunnalliselimiin.20 Vaikka laitosvierailuista tuli Naisliiton toiminnan keskeistä aluet- ta 1940-luvun lopussa, oli Turun Demokraattisilla naisilla jo 1940-lu- vun puolivälissä maine ahkerina kunnallis- ja lastenkotitarkkailijoi- na. Tästä kertoo se, että helsinkiläinen Aino Syrjälahti haki vuonna 1945 turkulaiselta Judit Nederström-Lundénilta kirjeen muodossa neuvoa kunnalliskotivierailujen järjestämiseksi21: [Olemme] kovasti innostuneita käymään käsiksi noihin muutosta kaipaaviin, harmaihin arkipäivän asioihin. Erityisesti on kunnalliskoti huomiomme kohteena. Kun mainitsin tovereille, että kirjoitan sinulle, pyysivät he erityisesti tiedustelemaan sitä, miten te pääsitte ensin alkuun siellä kunnalliskodissa, josta kerroit. Miten saitte mentyä sinne ja järjestettyä tarkkailun? – Me olemme teistä turkulaisista niin hirvittä- vän paljon jäljessä kaikessa, vaikka olemmekin pääkaupunkilaisia.22 Nederström-Lundén, jolle Syrjälahti kirjeensä osoitti, oli yksi Nais- liiton alkuvuosikymmenien näkyvimmistä hahmoista. Hän toimi 20 Ibid. 239–244. 21 Ibid. 22 Ibid. 144 (Syrjälahti 1945). II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 22 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi poliittisen uransa aikana paitsi kansanedustajana myös presiden- tin valitsijamiehenä ja Turun kaupunginvaltuuston edustajana. En- simmäisen kerran hän pääsi presidentin valitsijamieheksi jo 1925. Viimeistään Nederström-Lundén nousi yleiseen tietoisuuteen vuon- na 1951, kun hänet valittiin eduskuntaan SKDL:n edustajana. Hän jatkoi kansanedustajana aina vuoteen 1966 toimien eduskunnassa muun muassa lapsilisän puolesta. 1950-luvun lopussa hän myös pyr- ki vetoamaan Turun keskussairaalaan laajentamisen puolesta jät- täen asiasta eduskunta-aloitteen, jossa kiinnitettiin huomiota erityi- sesti synnytys- ja naistentautiosastojen puutteisiin ja lastenklinikan tarpeeseen. Nederström-Lundénin aktiivisin työ Naisliiton parissa ajoittui 1940-luvulle ja 1950-luvun alkuun ennen kansanedustajauran alka- mista. Tällöin hän toimi Liitossa etenkin edellä kuvatun huoltotyön ja kunnalliskotivierailujen järjestämiseksi. Kuitenkin jo kansan- edustajauran alettua Nederström-Lundén esiintyi puhujana monis- sa Naisliiton juhlissa ja retkillä. Hänen henkilökohtainen kokemuk- sensa niin kunnallis- kuin valtakunnanpolitiikassakin – erityisesti aikana, jolloin naispoliitikkojen osuus oli pieni – teki hänestä toivo- tun puhujan tapahtumissa. Esimerkiksi vuonna 1956 Turun osasto- jen järjestäessä jäsenilleen ja muille ystävilleen laivaretken Naanta- liin, Nederström-Lundén piti määränpäässä Kultarannassa puheen osallistujille.23 Telttailua Rymättylässä, oleilua Maskussa Kunnallis- ja lastenkotivierailujen ohella äitileirien järjestämises- tä tuli Naisliiton huoltotyön vähentyessä 1940-luvun lopussa tärkeä toimintamuoto. Historiallisesti työläisnaisten järjestämät leirit oli- vat vielä tätäkin vanhempi ilmiö, sillä lomaleirejä oli järjestetty jo 1900-luvun alussa. 1940-luvun loppupuolella leiritoiminnasta tuli kuitenkin järjestelmällisempää. Ensimmäinen Demokraattisten naisten järjestämä leiri pidettiin Helsingissä Sirola-opiston tiloissa Myllykalliolla heinäkuussa 1946. Seuraavana vuonna lomatoiminta siirrettiin Kauniaisiin Naisliiton vuokraamalle Kavallin tilalle, joka 23 SNDL:n Turun piirin toimintasuunnitelma ajalle 15.7.–15.10.1956, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 23 Judith ”Jutta” Nederström-Lundén henkilökuvassa 26.10.1978. Kuva: Kansan Arkisto. 24 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Rymättylän telttaleiriläisiä vuonna 1949. Kuva: yhdistyksen arkisto. ristittiin Päiväkummuksi.24 Myös Varsinais-Suomessa järjestettiin lomatoimintaa vuodesta 1947 alkaen. Arkistoista löytyvät tiedot 1940- ja 1950-luvuilla jär- jestetyistä leireistä eivät kata kaikkia vuosia, mutta säästyneiden tietojen pohjalta on mahdollista rakentaa yleiskuvaa sinnikkäästä äitileiritoiminnasta vasta hiljattain sodasta selvinneessä Suomes- sa. Vakiintunutta lomanviettopaikkaa Varsinais-Suomen alueella ei vielä ollut, mutta lomia järjestettiin teltoissa ja taloissa eri puolilla 24 Samana vuonna myös maalaisliiton naiset intoutuivat aloittamaan äiti-lapsileiritoiminnan maaseu- dun ihmisten lomittamiseksi. Demokraattisten naisten ja maalaisliiton naisten järjestämä leiritoiminta erosi sisällöltään vain siinä, että kun ensimmäisten leireillä pyrittiin edistämään demokraattista maail- mankuvaa, painottui jälkimmäisten leireissä uskonnollisuus ja maaseudun naisten ongelmat. (Katainen 1994, 248.) 25 maakuntaa.25 Lähes mikä tahansa veden lähellä oleva paikka näyt- täytyi sopivana leirin pystyttämiselle. Vaikkei pään päällä ollut kat- toa, nukkuminen voitiin järjestää levittämällä kedolle olkipatjoja eli polstareita tai kasaamalla telttoja.26 Esimerkiksi vuonna 1949 Turun Demokraattiset Naiset järjesti Varsinais-Suomen alueella kaksi äiti- ja lapsilomaleiriä: ensimmäi- sen 17.–24.7. Rymättylässä ja toisen 28.8.–10.9. Maskussa. Leirien vastaavina toimivat Ester Santala ja Aino Kavenius. Rymättylän leiri oli tyypiltään viikonmittainen telttaleiri, jolla osallistujat majoittui- vat ulkona. Ulko-olosuhteista johtuen leirille otettiin mukaan pää- asiassa nuorempia äitejä lapsineen. Lapset eivät kuitenkaan saaneet olla alle 3-vuotiaita, sillä tätä nuorempia pelättiin olevan vaikea val- voa hankalassa maastossa. Yhteensä Rymättylän leirille osallistui 16 äitiä ja 19 lasta, kun taas Maskun leireille otti osaa 25 äitiä, kaksi emäntää mutta vain neljä lasta.27 Osallistujamäärät heijastavat lei- rien erilaisia luonteita: kun Rymättylän leiri pidettiin ulkosalla, oli Maskun leiri siisti sisäleiri. Naistenpiiri oli onnistunut vuokraamaan Maskusta käyttöönsä kahdeksi viikoksi Parasta Lapsille ry:n kesäko- din Metsärannan28. Sen siirtolarakennus toimi hyvin myös vanhem- pien ihmisten majoittamiseen. Maskussa järjestettiinkin Rymätty- lästä poiketen peräjälkeen kaksi viikon kestävää leiriä.29 Maskun leirien vanhemmilla osallistujilla ei välttämättä ollut enää kotona asuvia lapsia, mutta he olivat ansainneet paikkansa äiti- leirillä aiemmin tekemänsä kasvatustyön perusteella. Leiriselostuk- sessa leskiä kerrottiinkin mukana olleen peräti 19, joista yhdeksän oli joutunut huolehtimaan lapsensa yksin aikuiseksi. Sairauden tai ylirasittuneisuuden vuoksi puolestaan lomaili 11 ja lasten monilukui- suuden ja lomanviettopaikkojen puutteen vuoksi kolme äitiä. Kolme osallistujista eli pelkän kansaneläkkeen varassa, ja näistä kaksi oli sairauden vuoksi työkyvyttömiä. Lisäksi Maskussa lomaili vielä nel- 25 Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry 20 vuotta (1968). 26 Vrt. Ritva Vennosen haastattelu 8.4.2016, jossa Vennonen kuvailee kuulemansa pohjalta varhaisinta leiritoimintaa. 27 Lyhyt selostus Turun Dem. Naisten järjestämistä äitien lomaleireistä (kirjattu Turussa 18.9.1949), Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. 28 Ks. Metsärannasta ja Parasta Lapsille ry:n toiminnasta luku ”Parasta lapsille ry – huomio lasten lomiin”. 29 SNDL:n piirien äitileirit, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 26 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi jä naista leirien emäntänä tai heidän apulaisinaan.30 Niin Rymättylän kuin Maskunkin leirien ohjelmaan kuului ruo- kailua, lepoa ja vapaata seurustelua.31 Näistä katsottiin köyhillä osanottajilla olevan kotioloissa pulaa, ja niihin haluttiin tarjota lei- rioloissa mahdollisuus. Leirit näyttivät myös saavuttaneen tavoit- teensa virkistymisen kannalta. Lomalaisille myöhemmin syksyllä järjestetyssä illanvietossa ”[l]omalaiset kertoivat oleskelustaan va- kuuttaen innostuneina loman olleen antoisan ja viihtyisän ja loppu- neen aivan liian pian, kuitenkin he tunsivat virkistyneensä henkises- ti että ruumiillisesti”.32 Aherrusta leiritoiminnan hyväksi Vuosittain Varsinais-Suomessa järjestettyjen äitileirien lukumäärä ja osallistujaluku riippui Naisliiton leirejä varten saamasta rahoi- tuksesta. Koska leireille osallistuminen haluttiin pitää vähävaraisil- le äideille ilmaisena, oli tärkeää, että etenkin valtio tuki toimintaa avustuksin. Avustusten saamiseksi Naisliitto haki vuosittain valtiol- ta tarpeelliseksi katsomaansa summaa leirien järjestämiseen valta- kunnallisesti. Myönnetty avustus jaettiin piirien ja perusyhdistysten kesken niiden laatimien leirisuunnitelmien perusteella.33 Välillä valtiolta haetun ja vastaanotetun avustuksen välinen kuilu oli suuri, eikä alustavia leirisuunnitelmia voitu toteuttaa koko laa- juudessaan. Esimerkiksi vuonna 1951 valtiolta anottiin kaiken kaik- kiaan 4 831 150 markkaa lomatoiminnan järjestämiseen, mutta avustusta myönnettiin vain 1 500 000 markan suuruinen summa. Varsinais-Suomen piirijärjestölle tästä lohkaistiin 50 000 markan suuruinen osuus, joka maksettiin kahdessa erässä. Samoin Turun Demokraattisille Naisille myönnettiin 50 000 markan suuruinen avustus oman leiritoiminnan järjestämiseen.34 Myönnetyillä rahoilla Varsinais-Suomen alueella järjestettiin ke- 30 Ibid. 31 Vrt. Leirikertomus äitileirillä 1949, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947– 1951. KA. 32 Lyhyt selostus Turun Dem. Naisten järjestämistä äitien lomaleireistä (kirjattu Turussa 18.9.1949), Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. 33 Ibid. 34 Ibid. 27 sän 1951 aikana kolmet leirit: Ensinnäkin Vehmaalla Rahkalan Sör- manin talossa järjestettiin kolme viikon mittaista leirivuoroa, joihin jokaiseen osallistui viisi äitiä ja yhteen vuoroista myös yksi lapsi.35 Toiseksi Maskun Metsärannassa järjestettiin kaksi viikkoa kestävä leiri kymmenelle äidille ja 13 lapselle.36 Kolmanneksi Turun saaris- tossa (lähteiden täsmentämättömässä sijainnissa) pidettiin leiri 15 äidille ja heidän 16 lapselleen.37 Valtiolta saadun rahoituksen ohella järjestettyjä leirejä rahoitet- tiin piirijärjestöjen omilla varoilla, joita oli kartutettu mm. arpa- jaisilla ja juhlilla.38 Esimerkiksi Turun saaristossa järjestetyn leirin kustannuksista vain noin puolet saatiin kuitattua sosiaaliministeri- ön avustuksin. Leirin kokonaiskustannukset kohosivat tilinpäätök- sessä 64 278 markkaan (sis. työntekijöiden palkkiot, elintarpeet, kul- jetuskustannukset, saaren vuokran ja muut sekalaiset kulut), mutta sosiaaliministeriön avustukset nousivat vain 33 600 markan suurui- siksi. Loppusumma leirimenoista jäi siis Naistenpiirin ja osastojen maksettavaksi.39 Naisliiton leirejä Kauniaisten Päiväkummussa Vaikka Päiväkumpu yhdistyy mielikuvissa lähinnä Virkistyskodin toimintaan, oli se 1940- ja 1950-luvuilla tärkeä paikka myös Naislii- tolle. Itse asiassa juuri Kauniaisten Päiväkumpu oli Virkistyskodin sijaan Naisliiton lomapaikka, jota Virkistyskoti pääsi vuokraamaan tiettyinä kesäviikkoina. Toisaalta on tärkeä muistaa, että Naisliiton ja Virkistyskodin käytännön toiminta oli monilta osin sidoksissa toi- 35 Ilmoitus äitileireistä (7.7.1951), Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. Ks. myös SNDL:n luettelo virkistyslomalla olleista äideistä – Vehmaa, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. 36 SNDL:n luettelo virkistyslomalla olleista äideistä – Masku, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. Alun perin oli suunniteltu leirin avaamista 20 äidille, mutta ilmeisesti rahoituksen puutteen vuoksi leiri päätettiin järjestää suunniteltua pienempänä. Vrt. Ilmoitus äitileireistä (7.7.1951), Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. 37 SNDL:n luettelo virkistyslomalla olleista äideistä – Turku, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. 38 Ks. esim. Anomus Turun kaupungin Poliisilaitokselle (9.2.1957), SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. Anomuksella haettiin lupaa järjestää arpajaiset varattomien äitien kesävirkistystoiminnan hyväksi. 39 Tilinpäätös. Suomen Naisten Demokraattisen Liiton Turun Piirijärjestö r.y. Äitileirit ajalla 12–19/8-51, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 28 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi siinsa; vain ani harva virkistyskotilainen tuli Naisliiton ulkopuolel- ta.40 Ei lienekään yllättävää, että juuri Päiväkummusta muodostui myös Virkistyskodin lomatoiminnan keskus. Kauniaisissa sijaitseva Kavallin tila, joka ristittiin leirikäytös- sä Päiväkummuksi, ei ollut alkuun Naisliiton omistama, vaan se oli vuokrannut tilaa vuodesta 1947 alkaen. Vuonna 1954 Naisliitto lo- pulta osti tilan itselleen.41 Päiväkumpu oli päärakennuksen, ”vahdin talon” ja puutarhan muodostama kokonaisuus. Sen päärakennus oli kaksikerroksinen vanha huvila, jossa oli yhdeksän huonetta, keittiö ja kaksi aulaa. Huonekalut ja irtaimisto olivat entisen omistajan jäl- jiltä ja siksi ”herraskaista”, mutta vanhaa ja kulunutta. Päärakennus sijaitsi aurinkoisella kumpareella koivujen ympäröimänä ja muodos- ti täten idyllisen ympäristön virkistyslomille. Pihapiirissä sijaitseva erillinen vahdin talo taas koostui keittiöstä ja kahdesta huoneesta, ja puutarhasta löytyi kasvihuoneita, -lavoja ja hedelmäpuita.42 Pääsylippu Päiväkumpuun Päiväkummun leireille osallistui naisia ympäri Suomen. Osanottajis- ta päätettiin Naisliiton osastojen ja jaostojen kokouksissa. Kukin pii- ri sai Naisliitolta oman osallistujakiintiönsä, joka jaettiin osastojen kesken. Osastot eivät saaneet kaikkina vuosina lähettää osallistujia leirille, vaan piiri vuorotteli, mikä osasto pääsi milloinkin mukaan.43 Osallistujavalintoja ohjasi paitsi ehdokkaiden lapsimäärä, työn raskaus ja varallisuustilanne, myös poliittiset syyt. Leiriläisiä valites- sa voitiin suosia ”vähemmän aktiivisia tai osaston ulkopuolelta” tu- levia naisia, joiden toivottiin liittyvän demokraattiseen rintamaan.44 Osallistujien poliittisesta sitoutuneisuudesta pidettiin kirjaa, mutta sitoutumattomuus ei myöskään ollut syy jättää vähävaraista äitiä lei- rin ulkopuolelle – pikemminkin päinvastoin, jos tämä haluttiin mu- 40 Ritva Vennosen haastattelu 8.4.2016. 41 Suomen Naisten Demokraattinen Liitto r.y. (1.1.1947), Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 21. Hi ”historiaa”, valokopioita. KA. 42 Ibid. 43 Ritva Vennosen haastattelu 8.4.2016. 44 SKDL:n ja SNDL:n naisjaoston pöytäkirja (25.5.1948), SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. SKDL:n ja SNDL:n naisjaoston pöytäkirjat 1947–48. KA. 29 kaan demokraattiseen toimintaan.45 Toisaalta, koska Päiväkummun leirin osanottajista päätettiin osastojen kokouksissa, mukaan saatet- tiin valita myös osastojen ahkerimpia toimijoita, joiden tiedettiin eri- tyisesti olevan loman tarpeessa. Vaikka yleisesti suosittiin suurten lapsikatraiden äitejä, saattoi tuttuuden perusteella mukaan valikoi- tua myös pienempien perheiden äitejä.46 Joissain poikkeustapauk- sissa myös lapsettomat naiset saattoivat ottaa osaa äitileiriksi kut- suttuun virkistykseen. Tällöin perusteluna toimi esimerkiksi pitkä ja raskas elämä tehdastyön parissa tai vaikea sairaus.47 Mahdollisuus lomaan otettiin äitien taholla vastaan innolla. Kui- tenkin leirille lähteminen saattoi vaatia tiettyjä etukäteisjärjestelyjä. Esimerkiksi Ritva Vennonen muistelee, että kun hänen itsekin Ha- likon Demokraattisissa Naisissa toiminut anoppinsa Alli Vennonen valittiin Päiväkummun lomalle 1950-luvun alussa, ei tilaisuuteen tarttuminen ollut tälle itsestään selvyys. Osastossa tiedettiin Alli Vennosen huolehtineen ikänsä miehestään ja kahdesta pojastaan, jo- ten tätä ehdotettiin Päiväkumpuun lähtijäksi. Alli Vennonen oli kui- tenkin huolissaan, kuka lypsäisi lehmät hänen poissa ollessaan. Hän pyysi miniäänsä hoitamaan lypsämisen puolestaan. Ritva Vennonen muistelee anopin antaman tehtävän aiheuttaneen päänvaivaa ja yh- distyneen huonosti hänen päivätyöhönsä: Ritva Vennonen työsken- teli kaupassa, jossa ei sopinut haista navetalta. Mies – Veikko Venno- nen – joutuikin lämmittämään aamukaudet saunan padassa vettä, jotta vaimo saisi peseytyä navetasta tultuaan. Anoppi pääsi kuiten- kin ansaitulle lomalle, joten vaiva oli sen arvoista.48 Seurustelua ja ajankohtaista asiaa Kauniaisissa Kuten Varsinais-Suomen alueella järjestettyjen leirien ohjelma, myös Päiväkummun ohjelma koostui levosta, ruokailusta ja seurustelus- ta, mutta myös ajankohtaisista luennoista. Ensimmäisen 1947 Päivä- kummussa järjestetyn äitileirin päiväohjelma olikin seuraavanlainen: 45 Ks. esim. Päiväkummun Äitileirin 15–22.5.1948 osallistujalista, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. 46 Ritva Vennosen haastattelu 8.4.2016. 47 Ks. esim. Ruotsinkielisen Äitileirin 15–21.8.1948 osallistujalista, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. 48 Ritva Vennosen haastattelu 8.4.2016. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 30 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi klo 8.00 Herätys, verryttely ja siivous. klo 9.00 Puuro ja korvike. Seurustelua, askartelua. klo 12.00 Aamiainen. Lepoa. klo 14.00 Kahvi. Luentoja. klo 17.00 Päivällinen, lepoa, seurustelua klo 19.30 Iltatee49 Luentoja kuultiin seuraavilta puhujilta ja seuraavista aiheista: Talousopettaja nti. Koivistoinen: Miten helpoitetaan naisten työtä kotitaloudessa Rva Helmi Heikkilä: Vanhempien suhtautuminen nuorisoon Rva Silja Mäntykoski: Lasten kasvatuskysymykset Maisteri Anna Nevalainen: Sosiaalinen huolto Nti Lyyli Heinonen: Naisten terveydenhoidosta Rva Helmi Laine: Vapaa huoltotyö Rva Alina Kinnunen: Äitien lomantarve50 Osanottajia kyseiselle leirille tuli ympäri Suomen. Varsinais-Suo- men alueelta mukaan oli piirijärjestön kokouksessa valittu 62-vuo- tias Tekla Lyydia Wuoristo, 32-vuotias Taimi Lehtonen ja 34-vuotias Selma Mäntylä Turusta sekä 54-vuotias Esteri Helminen Loimaal- ta. Varsinaissuomalaisista muut olivat työmiesten vaimoja Lehtosen ollessa leskivaimo. Koska vain murto-osalla osanottajista oli leirillä mukanaan lapsia, ei lasten mukaan ottamiseen oltu todennäköisesti kannustettu, vaikkakin se sallittiin tarpeen vaatiessa. Näin esimer- kiksi turkulaisella Mäntylällä oli leirillä kuudesta lapsestaan muka- na yksi.51 49 SNDL:n piirien Äitileirin 31.8.–6.9.1947 osallistujalista, Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh Toiminta vv. 1947–1951. KA. 50 Ibid. 51 Ibid. 31 Virkistyskodin toimintaa Kauniaisten ja Karjalohjan Päiväkummussa Naisliitto oli siis 1940- ja 1950-luvuilla aktiivinen lomatoiminnan järjestäjä, joka toi työläisnaisten vanhan leiritoimintaperinteen ta- kaisin sodan runtelemaan Suomeen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka sosiaalinen toiminta kuului Naisliiton ohjelmaan, oli ky- seessä pohjimmiltaan puoluepoliittinen liitto, joka ei voinut täysi- määräisesti keskittyä virkistyksen järjestämiseen. Niinpä virkistys- toimintaa varten oli järkevää perustaa oma yhdistyksensä. Tällainen oli Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry (Virkistyskoti). Lähes kaikki Virkistyskodin ensimmäisen johtokunnan jäsenet, kuten Lyyli Hei- nonen, Helvi Laine, Hellä Meltti ja Hellä Järveläinen, tulivat Nais- liiton parista.52 Heillä oli käytännön kokemusta äiti- ja lapsileirien järjestämisestä, ja he tiesivät lomatoiminnan laajentamiselle olevan tarvetta. 52 Katainen 1994, 142. Edellä mainittujen ohella ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat myös Aidi Alm, Sirkka Lehtivuori, Heta Leino, Hilma Liuhta, Olga Lumivaara, Silja Mäntykoski, Selma Niemimaa, Saima Puhjo, Liina Pyykkö, Hilma Rantala, Sylvi Rinne, Lyyli Salminen ja Sofia Törnroos. Puheenjohtajana toimi Anna Nevalainen ja sihteerinä Salma Puhjo. (Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry:n perustava johtokunta. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 21. Hi ”historiaa” valokopioita. KA.) II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla Turkulaiset demokraattiset naiset istuttavat jalavan Päiväkumpuun, ehkä vuonna 1958. Kuva: yhdistyksen arkisto. 32 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Virkistyskodin perustavassa kokouksessa 4.3.1947 yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin toimiminen ”erikoisesti naisten ja lasten ruumiillisen ja henkisen virkistys- ja lepomahdollisuuksien edistä- miseksi”.53 Tämän toteutumiseksi haluttiin järjestää maksuttomia tai halpahintaisia virkistyslomia vähävaraisille, suuriperheisille tai muille levon ja avun tarpeessa oleville äideille, naisille, lapsille ja vanhuksille. Rahoitusta muodosteilla olevalle yhdistykselle haettiin sosiaaliministeriöltä. 13.3.1946 ministeriölle lähetetyssä kirjeessä yhdistys anoi 298 000 markkaa suuriperheisten äitien kesävirkis- tyksen järjestämiseksi keväästä 1947 alkaen. Yhdistyksen toiminnan ja rahoituksen tarvetta perusteltiin paitsi äitien suorittaman työn kansantaloudellisella merkityksellä myös työajan pituudella: Perheen äidit ja etenkin myös ne heistä, jotka käyvät ansiotyössä joutu- vat perheenhuoltajina ja kodinhoitajina suorittamaan jatkuvasti raskas- ta ja ainaisen kiireen täyttämää tehtäväsarjaa, joka päivittäin ei mahdu 8-tuntiseen työpäivään. Näiden ihmisten työ on kansantaloudellisesti suuriarvoista, mutta heitä itseään näännyttävää. [ -- ] Tämän vuoksi ja koko kansamme hyvinvoinnin vuoksi, jossa naisilla työntekijöinä, äiteinä ja kasvattajina, on suuri osuus, olisi juuri näihin kodeissa ja sen ulkopuolella raataviin äiteihin ja naisiin yleensä kiinnitettävä enemmän huomiota. Kun yhteiskunnallinen huolto ei maassamme vielä ulotu edellä esitet- tyjen ryhmien virkistyshuoltoon ja kun sodanjälkeinen liikarasitettu val- tiotaloutemme ei myöskään voi todennäköisesti lähiaikoina ottaakaan järjestettäväkseen tarpeellisessa määrin näitä hyvin ansaittujen äitien lomia, niin olisi toivottavaa, että valtion varoista voitaisiin tähänastista suuremmassa määrin avustaa kansalaisjärjestöjen vastaavaa työtä etenkin suuriperheisten ja varattomien äitien hyväksi. 54 Suomessa oli jo 1917 säädetty työväenliikkeen ajamana työaikaa säännöstelevä laki, jonka mukaan työaika sai olla korkeintaan kah- deksan tuntia päivässä ja 47 tuntia viikossa. Tämän lisäksi viikos- sa oli lain mukaan oltava vähintään 30 tuntia kestävä yhtäjaksoinen 53 Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry 20 vuotta (1968). 54 Sosiaaliministeriölle lähetetty kirje (13.3.1946). Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh toiminta vv. 1947–1951. KA. 33 vapaa-aika. Äitien kohdalla työajan rajaus ei kuitenkaan toteutunut. Virkistyskodin perustamisella haluttiin vaikuttaa siihen, että äideil- lä olisi ainakin viikon ajan kesässä mahdollisuus täysimittaiseen le- poon. Sodanjälkeisen Suomen sosiaalijärjestelmään ei anomuksen perusteella lyhyellä aikavälillä odotettu äitien ja naisten asemaa pa- rantavia muutoksia, joten ainut vaihtoehto oli, että Virkistyskodin kaltainen yhdistys tarjoaisi mahdollisuuden edes lyhyeen lomaan.55 ”Oi ihana Päiväkumpu” – Virkistyskodin leirejä Kauniaisissa Virkistyskodin ensimmäiset leirit järjestettiin Naisliiton vuokraa- massa ja sittemmin omistamassa Kauniaisten Päiväkummussa. Lei- rejä järjestettiin vuorotellen Naisliiton kanssa läpi kesän niin, että esimerkiksi vuonna 1949 leirit jatkuivat Päiväkummassa yhtäjaksoi- sesti kymmenen viikon ajan – aina kesäkuun lopusta syyskuun lop- puun.56 Yhdistyksen toimintakertomuksissa ei aina tehdä selvää eroa Demokraattisten naisten ja Virkistyskodin järjestämien leirien vä- lillä. Ilmeisesti toimijoiden leirejä katsottiinkin yhtenä kokonaisuu- tena organisaatioiden ja rahoituksen erillisyydestä huolimatta. Vuo- den 1949 toimintakertomuksessa kesän leireille kerrotaan ottaneen osaa 243 äitiä erittelemättä sen kummemmin Virkistyskodin ja Nais- liiton osuuksia.57 Koska Naisliiton leirien tapaan myös Virkistyskodin leireille osal- listui naisia ympäri Suomen, pääsivät myös varsinaissuomalaiset nauttimaan leiritunnelmasta. Esimerkiksi Päiväkummun Virkistys- kodin äitileirille 18.–24.9.1949, jolle osallistui yhteensä 29 äitiä ja yhdeksän lasta, saapui osanottajia Vaasan piiristä, Vuoksenlaakson piiristä, Kemin piiristä, Hangosta, Kotkasta ja Varsinais-Suomesta. Varsinais-Suomesta mukana olivat 46-vuotias Alli Janson ja tämän 14-vuotias tytär Ritva, 18-vuotias Orvokki Valtonen ja tämän 1-vuo- tias tytär Tarja sekä 32-vuotias Aale Ruohonen ja tämän 3-vuotias poika Markku. Siinä missä Janson oli kolmen lapsen äiti ja rakennus- työläisen vaimo Turusta ja Ruohonen viiden lapsen äiti ja oluttehtaan työntekijän vaimo Loimaalta, oli Valtonen ompelijana työskentele- 55 Ibid. 56 Naisten ja Lasten Virkistyskodin toimintakertomus 1949. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh toiminta vv. 1947–1951. KA. 57 Ibid. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 34 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi vä yksinäinen nainen. Kuten Naisliiton leireillä, myös Virkistysko- din leireille mukaan valittujen naisten elämäntilanteet saattoivat siis poiketa toisistaan, eikä esimerkiksi suurta lapsilukua pidetty aina ehdottomana kriteerinä mukaan valitsemiselle.58 Myös Naisliiton ja Virkistyskodin leirien päiväohjelmat muis- tuttivat huomattavasti toisiaan. Esimerkiksi Jansonin, Valtosen ja Ruohosen lomaillessa Päiväkummussa päivittäinen ohjelma oli seuraavanlainen: klo 7–8 herätys, pesu ja verryttely klo 8–9 puuro ja kahvia klo 9–11 seurustelua tai luento klo 11–12 aamiainen klo 12–14 lepoa, seurustelua, retkeilyä ym. klo 14–15 kahvia klo 15–17 mahdollinen luento tai lepoa klo 17–18 päivällinen klo 18–19.30 vapaan ajan käyttöä klo 19.30–20 iltatee klo 20 täydellinen hiljaisuus59 Päiväkummun leirillä viihdyttiin yleisesti hyvin, ja monelle läsnäoli- jalle kyseessä oli ensimmäinen loma. Vuoden 1949 leirikertomukses- sa lomalaisten viihtymistä kuvailtiin seuraavasti: Leirien pito osoitti niiden tarpeellisuuden, sillä melkein kaikki siellä olijat olivat elämänsä ensimmäisellä varsinaisella lomalla. Kodin hyvä ruoka, viihtyisät huoneet, yhteishenki, kaikki tuo yhdessä oli heille suuri elä- mys, kuten he kaikki ovat kertoneet.60 Lomailijoiden tuntoja tallennettiin myös Päiväkummun vieraskir- jaan.61 Esimerkiksi turkulainen Olga Heta, joka lomaili siirtolassa 13.–20.8.1950 välisenä aikana, jätti loman päättyessä vieraskirjaan 58 Päiväkummun Virkistyskodin äitileirin 18.–24.9.1949 osallistujalista. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh toiminta vv. 1947–1951. KA. 59 Leirikertomus äitileirillä 1949. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh toiminta vv. 1947–1951. KA. 60 Ibid. 61 Päiväkummun vieraskirjasta. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 21. Hi ”historiaa” valokopioita. KA. 35 seuraavan ”Päiväkumpu”-nimisen runon: Oi ihana Päiväkumpu kun sinut nähdä sain. Sain asua kolhoosissas sana toverein raikui vain. Pian kaikk’ on muistona mulla toveruudesta kauniista – Koska saanen taas tänne tulla näitä muistoja jatkamaan. Oi ihana Päiväkumpu mi äideille levon suot suot paikan, keralla lasten, ruumiin loman ja riemun tuot. Nyt kiitokset teille kaikuu kodin herttaiset emännät. Ja sydämen pohjasta raikuu teille kaikille: Hei! hei! hei!62 Virkistyskodin selviytymistä 1950-luvun jälkipuoliskolla Virkistyskodin toiminnan pääasiallisia rahoittajia olivat valtion ohel- la Helsingin kaupunki ja Raha-automaattiyhdistys. Haetun suuruisia summia esimerkiksi valtiolta tuskin koskaan saatiin, vaan yhdistys joutui turvautumaan yksityisiin rahoittajiin sekä keräämään omaa rahaa leirien järjestämiseksi. Esimerkiksi vuonna 1950 yhdistys sai valtiolta 121 920 markkaa, Helsingin kaupungilta 51 000 markkaa, Raha-automaattiyhdistykseltä 300 000 markkaa ja yksityisiltä ra- hana ja tavarana 30 658 markkaa toimintansa pyörittämiseksi. Li- säksi yhdistys ansaitsi liiketoiminnallaan ja muulla toiminnallaan jopa 1 617 818 markkaa.63 Yhdistyksen harjoittamaa liiketoimintaa tai muita toimintamuotoja ei ole määritelty asiakirjoissa selkeästi, mutta esimerkiksi vuodelta 1951 säästynyt tiliote viittaa siihen, että yhdistyksen omistuksessa oli kiinteistö, josta saatiin vuokratuloja yli 62 Olga Hetan runo (1950) Päiväkummun vieraskirjassa. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh toiminta vv. 1947–1951. KA. 63 Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry:n hakemus raha-automaattivaroista (31.1.1951). Loma ja Virkistyk- sen arkisto, kansio 19. Hh toiminta vv. 1947–1951. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 36 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi 400 000 markan edestä. Lisäksi yhdistyksellä oli ruokatuloja reip- paasti yli miljoona markkaa.64 Virkistyskoti onnistui saamansa rahoituksen ja harjoittamansa liiketoiminnan turvin pyörittämään yhdistystä ja tarjoamaan vä- hävaraisille äideille ja lapsille täysin maksuttomia kesäleirejä noin kymmenen vuoden ajan. Yhdistyksen taloudellinen tilanne kuiten- kin muuttui vuonna 1956, kun Naisliitto joutui – jo pari vuotta Kau- niaisten Päiväkummun ostamisen jälkeen – myymään suurimman osan tilasta rakennuksineen Espoon kunnalle. Virkistyskoti päätyi hankkimaan oman lomakodin Karjalohjalta, mikä rasitti yhdistyk- sen taloutta. Maksuttomista lomista haluttiin edelleen pitää kiinni, mutta tosiasia oli, että kiinteistön hankkiminen koetteli yhdistyksen taloutta.65 Vuoden 1957 lopussa yhdistys anoi lääninhallitukselta lu- paa rahan- ja tavarankeräykseen, jolla se toivoi jälleen kartuttavan- sa huvenneita varojaan. Yhdistyksen tarkoituksena oli kerätä rahaa liikkeiltä ja henkilöiltä, jotka eivät olleet rasitettuja muilla järjestö- menoilla. Lisäksi se aikoi ottaa vastaan lahjoituksia tavaroista, jotka voitaisiin myyjäisissä muuttaa jälleen rahaksi. Esimerkkinä tällai- sista tavaroista mainittiin säilykepurkit.66 Kiinteistön ostamisen tuottamaa rasitusta ei kuitenkaan voitu noin vain ratkaista, ja 1958 Virkistyskodin toimintamuodot kokivat muu- toksen. Muutosten taustalla voi nähdä paitsi taloudelliset vaikeudet myös oman lomakodin mukanaan tuomat uudenlaiset mahdollisuu- det: Karjalohjan Päiväkumpua haluttiin pitää auki kauniaislaista edel- täjäänsä kauemmin. Osa lomista säilyi edelleen maksuttomina, mutta lisäksi Päiväkummussa alettiin järjestää maksullista toimintaa.67 Kohti maksullisia lomia Karjalohjalla Virkistyskodin 1956 hankkima Karjalohjan Päiväkumpu sijaitsi Loh- janjärven rannalla. Siinä missä Kauniaisten Päiväkummussa oli jär- 64 Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry:n tiliote tileistä (31.12.1951). Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 19. Hh toiminta vv. 1947–1951. KA. 65 Ks. Kirje Helsingin kaupungin huoltovirastolle (16.1.1960). Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 11. F lähetetyt kirjeet. KA. 66 Naisten ja Lasten Virkistyskodin anomus lääninhallitukselle (13.11.1957). Loma ja Virkistyksen arkis- to, kansio 11. F lähetetyt kirjeet. KA. 67 Ks. esim. Suunnitelma lomakoti Päiväkummun toiminnaksi v. 1958. Loma ja Virkistyksen arkisto, kan- sio 10. Da toimintasuunnitelmat 1958–1977. KA. 37 jestetty ohjelmaa vain kesäkuukausina, alkoi Karjalohjan Päiväkum- mun hankkimisen jälkeen Virkistyskodissa puhaltaa uudet tuulet. Vuoden 1958 suunnitelmassa kaavailtiin, että Päiväkumpu avattai- siin jo helmikuun loppupuolella talvi- ja hiihtolomalaisille. Maalis- kuussa taas järjestettäisiin ”vanhustenleiri” ja lisäksi loppukuus- ta pidettäisiin paikkakuntalaisille askartelukursseja. Huhtikuussa voitaisiin pitää lastenleiri alle kouluikäisille lapsille, ja pääsiäisenä voitaisiin järjestää ohjelmaa pyhienviettäjille ja muille retkeläisille. Toukokuussa taas järjestettäisiin puutarhankunnostamiskurssit, ja aloitettaisiin ensimmäiset äitileirit, joita jatkettaisiin kesä- ja elo- kuussa. Vielä syyskuun lopussa voitaisiin Päiväkumpuun ottaa vas- taan muita lomalaisia.68 Vuoden 1958 äitileirit pidettiin osallistujille edelleen maksuttomi- na, mutta esimerkiksi heinäkuussa Päiväkumpuun otettiin vastaan vain maksullisia lomalaisia. Yhdistys myös painoi niin kutsuttuja lomakortteja, joita tarjottiin myytäväksi naisosastoihin ja erinäi- siin järjestöihin. Lomakortit toimivat lahjakortteina, jotka oikeutti- vat kymmenen päivän lomaan Päiväkummussa. Kortteja myytiin 4 500 markan kappalehintaan äitienpäivä- tai naistenpäivälahjaksi.69 Lisäksi erilaisia yhtymiä, yksiköitä ja yksityishenkilöitä houkuteltiin Virkistyskodin varsinaisiksi tai kannattajajäseniksi. Liittyneiltä yh- teisöiltä kerättiin sitten 500 markan vuosimaksuja ja yksityisiltä 200 markan vuosimaksuja.70 Entä kaikkein köyhimmät äidit? Maksullisten lomien yleistymisestä huolimatta vähävaraisilla äideil- lä oli 1950-luvun lopussa edelleen mahdollisuus ilmaiseen lomai- luun. Niiden, jotka halusivat päästä maksuttomille äitileireille Päivä- kumpuun, oli täytettävä erityinen hakemuslomake, joka toimitettiin yhdistykselle. Lomakkeessa kysyttiin yhteystietojen ohella lapsi- määrää ja sitä, oliko hakijalla ollut aiemmin Virkistyskodin lomal- la. Siinä tähdennettiin myös, että vaatimuksena lomalle pääsemi- seen oli, että hakijalla on tai on ollut huollettavana kolme alaikäistä 68 Ibid. 69 Ibid. 70 Kirje Keskusjärjestöille (28.3.1958). Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 11. F lähetetyt kirjeet 1957– 1965. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 38 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi lasta.71 Toisaalta valtion tukemalle lomalle saattoivat ohjeen mukaan päästä myös yksinäiset naiset, jotka olivat loman alkaessa täyttäneet 60 vuotta, tai vähävaraiset äidit, joiden hoidossa oli ”vajaamielinen, sairas taikka muutoin erityistä huolenpitoa tarvitseva lapsi”. Jokai- nen äiti oli oikeutettu ottamaan maksuttomalle lomalle mukaansa yhden 0–2-vuotiaan lapsen, mutta jos lapsi oli tätä vanhempi, hänen mukaan ottamisestaan perittiin maksu.72 Maksuttoman loman ohella esimerkiksi Varsinais-Suomesta Kar- jalohjalle matkaava äiti sai valtion tukea matkakustannuksiinsa. Lomailijoille 1959 lähetetyn kirjeen mukaan ne äidit, joiden meno- ja paluumatkan yhteenlasketut kustannukset Helsinkiin ylittivät 300 markkaa, olivat oikeutettuja matkakustannusten korvaukseen. Lisäksi valtio korvasi kotipaikkakunnasta riippumatta kaikkien äi- tien matkan Helsingistä Karjalohjalle.73 Todennäköisesti kaikki Varsinais-Suomesta tulevat äidit saivat Helsinki–Karjalohja–Hel- sinki-matkan ohella korvauksen myös meno–paluu-lipustaan koti- paikkakunnalta Helsinkiin ja takaisin, koska jo tunnin automatkan Karjalohjan ja Helsingin välillä oletettiin maksavan yhteensä 570 markkaa äitiä kohden.74 Uusia lomajärjestöjä myös alueille Vuoteen 1959 asti Virkistyskoti järjesti toimintaa pääsääntöisesti vain pääkaupunkiseudun alueella, vaikka esimerkiksi äitileirit saivat osallistujia ympäri Suomen. Yhdistyksen 1958 potentiaalisille jäse- nille lähettämä kirje viittaa siihen, että Päiväkummun rinnalla joi- tain lomia oli järjestetty vuokrahuoneistoissa myös muilla paikka- kunnilla.75 Kovin suurimittaista toiminta muualla ei arkistolähteiden pohjalta kuitenkaan todennäköisesti ollut. Vuosien 1959–1961 toi- mintasuunnitelmassa yhdistys otti lopulta tavoitteekseen järjestöl- 71 Hakemuslomake äitilomalle. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 11. F lähetetyt kirjeet 1957–1965. KA. 72 Äitilomien järjestelyssä huomioitavaa. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 11. F lähetetyt kirjeet 1957–1965. KA. 73 Kirje lomalle lähteville äideille (1959). Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 11. F lähetetyt kirjeet 1957–1965. KA. 74 Ibid. 75 Kirje Keskusjärjestöille (28.3.1958). Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 11. F lähetetyt kirjeet 1957– 1965. KA. 39 lisen rakenteensa ja toimintansa kehittämisen sekä virkistysloma- ja lomatoimintansa laajentamisen. Esitettiin, että järjestön paikallista toimintaa pitäisi pyrkiä ”laajentamaan yhä useammille paikkakun- nille ja saamaan ainakin piirien keskuksiin rekisteröidyt yhdistyk- set”.76 Toimikaudella perustettiinkin niin Turun yksikkö kuin myös Lappeenrannan, Vuoksenlaakson, Pohjois-Karjalan, Oulun ja Kes- ki-Pohjanmaankin yksiköt.77 Naisliiton muuta toimintaa Varsinais-Suomessa Ohjelmallista virkistymistä retkeilypäivillä Vaikka Naistenpiirin ja Virkistyskodin järjestämät leirit Päiväkum- mussa ja Varsinais-Suomen alueella muodostivat mieleenpainu- vimman osan 1940- ja 1950-lukujen sosiaalisesta lomatoiminnasta, koskettivat ne lopulta vain pientä osaa alueen ihmisistä. Rahoituk- sen rajallisuudesta johtuen vain pieni joukko lomaa tarvitsevia äi- tejä voitiin ottaa mukaan. Laaja-alaisempia virkistysmahdollisuuk- sia pyrittiinkin tarjoamaan järjestämällä lyhempiä retkeilypäiviä ja päiväretkiä demokraattisille naisille. Siinä missä äitileirit olivat osallistujilleen yleensä ilmaisia, piti retkeilypäiville osallistuakseen maksaa osallistumismaksu. Maksu pyrittiin kuitenkin Naisliiton pe- riaatteiden mukaisesti pitämään alhaisena, jotta mahdollisimman moni voisi lähteä mukaan. Osallistujille tarjottiin retkeilypäivien määränpäässä yleensä yhteismajoitus ja lämmin ruoka. Heitä voitiin myös kehottaa ottamaan mukaan tarpeelliseksi katsomansa määrä kuivamuonaa välipaloiksi ja muiksi aterioiksi.78 Naisliiton retkeilypäivien ohjelma muodostui pääosin nähtä- vyyksiin tutustumisesta, erilaisista kilpailuista ja juhlinnasta. Esi- merkiksi Naisliiton 9.–10. kesäkuuta 1946 Helsingissä järjestämillä 76 Toimintasuunnitelma vuosille 1959–1961. Loma ja Virkistyksen arkisto, kansio 10. Da toimintasuun- nitelmat 58–77. KA. 77 Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry 20 vuotta (1968). 78 SNDL:n kiertokirje (15.5.1946). SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Saapuneet kirjeet v. 1946. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 40 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi retkeilypäivillä ohjelmaan liittyi oleellisesti osastojenväliset kävely- viestikilpailut Helsingin kaduilla. Koska joukkueita kehotettiin kan- tamaan rinnassaan nauhoja tai plakaatteja, joihin oli näkyvin kirjai- min tekstattu osaston nimi, muodostui viesti kansandemokraattisen järjestötoiminnan mainonnaksi helsinkiläisille sivustakatsojille.79 Viestin jälkeen vietettiin Hesperian puistossa vielä ulkoilmajuhlaa, jossa köydenvetäjät saivat ”varustautua ottelemaan Liiton kunnia- maininnasta”.80 Koska ennen vuoden 1946 retkeilypäiviä vietettiin Helsingissä Liittokokousta, on todennäköistä, että retkeilypäiviin osallistui lä- hinnä osastojen johtohahmoja.81 Kyseiset retkeilypäivät olikin tarkoi- tettu Naisliiton kaikille osastoille. Koko maata käsittäviä retkeilypäi- viä yleisempiä olivat kuitenkin piirien järjestämät omat retket, joihin osallistuminen saattoi olla yksittäisellä demokraattisesta toiminnas- ta kiinnostuneelle henkilölle helpompaa. Naistenpiirin järjestämät retket olivat suosittua ajanvietettä. Esimerkiksi helmikuussa 1958 Naistenpiiri järjesti Nousiaisiin suuntautuvan laskiaisretken, jolle osallistui kaiken kaikkiaan 1200 henkilöä. Retken osallistujat pää- sivät perillä Nousiaisissa osallistumaan ohjelmalliseen tilaisuuteen, jossa puhui jälleen Judit Nederström-Lundén.82 Kerhoja välinpitämättömille Demokraattiset naiset järjestivät aktiivisesti myös muunlaista va- paa-ajan toimintaa jäsenistölleen ja muille kiinnostuneille. Useim- missa osastoissa kokoontui alkuvuosista alkaen säännöllisesti työtä rahoittava ja yleisten juhlien järjestelystä vastaava huvitoimikunta ja varojen keruusta vastaava ompelukerho. Toisia harvinaisempia jaos- toja taas ei ollut koko maan alueella kuin pari-kolme.83 Turun suures- sa osastossa, joka kattoi Naistenpiirin alkuvuosina koko kaupungin 79 SNDL:n kiertokirje (27.4.1946). SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Saapuneet kirjeet v. 1946. KA 80 SNDL:n kiertokirje (15.5.1946). SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Saapuneet kirjeet v. 1946. KA. 81 SNDL:n kiertokirje (9.4.1946). SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Saapuneet kirjeet v. 1946. KA. 82 Toimintakertomus SNDL:n Turun piirijärjestö ry:n toiminnasta toimintakaudella 1958–59. SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 83 Katainen 1994, 183. 41 alueen, jaostoja oli enemmän kuin Varsinais-Suomen pikkukunnis- sa. Vuoden 1951 toimintakertomuksessa Turun alueella kerrotaankin toimineen raittiusjaoston, lastenhuoltojaoston, emäntäjaoston, ret- keilyjaoston, huoltojaoston ja valistusjaoston.84 Huvitoimikuntien ja ompelukerhojen löytyminen kaikkein pie- nimpienkin osastojen alueelta kertoo Naisliiton toiminnan painopis- teistä. Demokraattisten naisten johto halusi kannustaa kerhotoimin- nan järjestämiseen, sillä erilaisten harrastusten ja käytännöllisten toimintamuotojen pohjalta nähtiin olevan ”hyvä rakentaa tuttavuuk- sia sekä keskustella ja ohjata asioita välinpitämättömien naisten kes- kuudessa”.85 Yleisimpiä kaikista olivat ompeluillat. Näitä järjestettiin esimerkiksi vielä jakamattoman Turun osaston toimesta vuonna 1951 kahdet: ensimmäinen keväällä 12.4. ja toinen syksyllä 1.10. Kurssi- muodossa taas järjestettiin 9.–23.1. Kodin terveys ja ensiapukurssit ja 8.–30.10. pukuompelukurssit.86 Naisliiton toimintamuodoista kerhotoiminta näyttäytyi merkittä- vimpänä vaalimenestyksen kannalta. Niinpä esimerkiksi Naistenpii- rin laatimassa vuoden 1955 loppua käsittelevässä työsuunnitelmassa esitetään, että jokaisen piirin osaston alueelle olisi perustettava vuo- den loppuun mennessä harrastelukerho, jotta vaalityö vuoden 1956 kunnallisvaaleihin olisi turvattu.87 Myös toimikauden 1958–1959 toimintakertomuksessa korostetaan kerhotoiminnan olevan piirin osastojen pääasiallinen toimintamuoto. Piiritoimikunnan kerrotaan kehottaneen kaikkia osastoja valitsemaan kerhotoimikunnan vas- taamaan kerhotyön järjestämisestä.88 Motiivina lienee ollut vuoden 1958 eduskuntavaalit, joissa tavoiteltiin SKDL:n vaalivoittoa. 84 Turun Demokraattisten Naisten Toimintakertomus 1951, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijär- jestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 85 Työsuunnitelma vuoden 1955 loppuun, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 86 Turun Demokraattisten Naisten Toimintakertomus 1951, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijär- jestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 87 Työsuunnitelma vuoden 1955 loppuun, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 88 Toimintakertomus SNDL:n Turun piirijärjestö ry:n toiminnasta toimintakaudella 1958–1059, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 42 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Rahankeruuta ja demokraattista juhlintaa Jos kerhotoiminta oli Demokraattisten naisten toimintamuodois- ta ohjelmallisesti ja vaalityön kannalta merkittävin, keräsivät osas- tojen järjestämät muut huvitilaisuudet eniten osallistujia. Kaikkein pienimmissäkin Naisliiton osastoissa pidettiin vuoden aikana kah- det tai kolmet juhlat. Juhlien järjestäminen oli suurimpia tulonläh- teitä osastoille. Niistä kerättyjä varoja käytettiin paitsi toiminnan yleiseen pyörittämiseen ja SKDL:n vaalityöhön, myös leiritoiminnan tukemiseen.89 Tyypillisimpiä demokraattisia juhlia olivat 1940-luvulla vappu- juhlien ohella äitienpäiväjuhlat. Suhde äitienpäivän juhlintaan oli Naisliiton taholta kuitenkin ristiriitainen, sillä päivää pidettiin hen- geltään porvarillisena. Porvarien nähtiin äidintunteeseen vetoamal- la ja esiintymällä äitien oikeuksien suojelijana houkutelleen osan työväestöstä pariinsa. Demokraattisten naisten äitienpäiväjuhlin- nassa tärkeää olikin, että juhlan ohjelmisto oli työväenhenkinen ja toi esille niitä ongelmia, joita köyhillä ja työssäkäyvillä äideillä oli.90 Äitienpäivän viettoon kuuluivat oleellisesti myös osastojen tekemät vierailut kunnalliskoteihin, joissa käytiin tervehtimässä vanhuksia.91 Äitienpäivä säilytti asemansa Demokraattisten naisten juhlituim- pana päivänä läpi 1940-luvun. 1960-luvulla kommunistisempana näyttäytynyt naistenpäivä kuitenkin lopulta ohitti äitienpäivän suo- sion.92 Muutos näkyy myös Naistenpiirin toimintakertomuksissa. Toimikaudella 1958–1959 kansainvälistä naistenpäivää kerrotaan juhlistetun yhteensä yhdeksässä Varsinais-Suomen osastossa (Tu- russa, Salossa, Paraisilla, Raunistulassa, Alastarolla, Ihalassa, Kaar- lassa ja Turun itäisellä alueella). Juhlista kerrotaan lähetetyn terveh- dyksiä Neuvostoliiton ja Saksan Demokraattisen tasavallan naisille mutta myös Norjan naisille. Lisäksi juhlijoiden raportoidaan lähettä- neen Suomen hallitukselle kirjelmiä ja sähkösanomia, joissa kiinni- tettiin huolta työttömyystilanteeseen ja vaadittiin toimenpiteitä työn saannin turvaamiseksi. Myös Geneveen kerrotaan lähetetyn kirjeen, 89 Katainen 1994, 217–219. 90 Ibid. 91 SNDL:n Turun piirijärjestön toimintakertomus toimintakaudelta 1962–1963, SNDL:n arkisto, Varsi- nais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 92 Katainen 1994, 217–219 43 jossa vaadittiin toimenpiteitä rauhan turvaamiseksi.93 Naistenpäivien runsaasta ohjelmasta huolimatta äitienpäiväjuh- lat olivat toimikaudella 1958–1959 edelleen lähempänä osastojen ja juhlakansan sydämiä. Äitienpäiväjuhlat järjestettiinkin yhteensä 23 osastossa, ja niihin osallistui yleisöä kaiken kaikkiaan 1880 hengen edestä.94 Toimikaudella 1962–1963 tilanne kääntyi viimein toisin- päin: naistenpäivän tilaisuuksia järjestettiin piirin alueella 37, kun taas äitienpäivää juhlistettiin 20 tilaisuuden voimin.95 Naistenpäivän ja äitienpäivän ohella yksi tärkeimpiä Naisliiton osastojen järjestämistä juhlista oli vappu. Vapun juhlinnasta ei löy- dy toimintakertomuksista tarkempaa tietoa – ehkä johtuen sen itses- tään selvästä roolista osana demokraattista juhlintaa. Vuoden 1951 Turun Demokraattisten Naisten toimintakertomuksessa mainitaan kylläkin, että vapun vastaanoton juhlaa vietettiin vappuaattona, ja juhla oli taloudellisesti tuottoisa.96 Toimintavuodelle 1963–1964 laa- ditussa toimintasuunnitelmassa, jossa valmistaudutaan 1964 kun- nallisvaaleihin, taas lausutaan, että vappujuhliin on osallistuttava ”vaalivuoden edellyttämällä voimakkuudella”.97 Osastoissa järjestettyjen tyypillisempien juhlapäivien lisäksi tie- tyillä osastoilla oli omia erityisiä juhlapäiviään, joita ei vietetty val- takunnallisesti tai edes laajemmin Naistenpiirin alueella. Esimer- kiksi kesällä ja syksyllä 1956 suunniteltiin järjestettävän Salossa 22.8. Iivarinpäivän juhlat. Päivän tarkoituksena oli ”koota naiset hauskan nimen avulla syyskauden ensimmäiseen tilaisuuteen”. Loi- maalla taas suunniteltiin järjestettävän 26.8. Sallattikestit, joiden toivottiin tuovan Loimaalle vieraita Alastarolta mutta aktivoivan myös loimaalaista väkeä. Vastavuoroisesti Alastarolla haluttiin pitää myöhemmin syksyllä kuntaa käsittävä naisten neuvottelu ja sadon- korjuujuhla, joka toisi loimaalaiset vastavierailulle.98 93 Toimintakertomus SNDL:n Turun piirijärjestö ry:n toiminnasta toimintakaudella 1958–1959, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA 94 Ibid. 95 SNDL:n Turun piirijärjestön toimintakertomus toimintakaudelta 1962–1963, SNDL:n arkisto, Varsi- nais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 96 Turun Demokraattisten Naisten Toimintakertomus 1951, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijär- jestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 97 SNDL:n Turun piirijärjestön toimintasuunnitelma toimintavuodelle 1963–1964, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. 98 SNDL:n Turun piirin toimintasuunnitelma ajalle 15.7.–15.10.1956, SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Suunnitelmat, ohjekirjeet, selostukset. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 44 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Parasta Lapsille ry – huomio lasten lomiin Siinä missä demokraattiset naiset mutta myös Naisten ja Lasten Vir- kistyskoti (nimestään huolimatta) järjestivät leirejä ensi sijassa äi- deille, oli Parasta Lapsille yhdistys, joka keskittyi leiritoiminnan järjestämiseen lapsille. Parasta Lapsille ry perustettiin Helsingis- sä 1945 Naisliiton toimeenpaneman työryhmän mietintöjen pohjal- ta. Jo sisällissodan jälkeen Työläisnaisten Siirtolayhdistys oli jär- jestänyt Mäntsälässä punaorvoille kesäsiirtolatoimintaa, mutta sen toiminta oli lakkautettu Lapuan liikkeen aikaan niin kutsuttujen kommunistilakien vuoksi. Vähävaraisten perheiden lapsia tukevan virkistystoiminnan järjestäjäksi haluttiin perustaa oma järjestönsä, vaikka myös Naisliiton ohjelmaan kuuluivat lastenhuollon ja -kasva- tuksen kysymykset.99 Kuitenkaan, kuten Naisliiton leiritoimintaa esittelevässä osiossa on kerrottu, esimerkiksi kaikille Naisliiton äitileireille ei saanut ot- taa mukaan lapsia, ja niilläkin, joilla lapsien mukaan ottaminen oli sallittua, lapsimäärät olivat yksi tai kaksi äitiä kohden. Lisäksi, vaik- ka Suomessa oli säädetty vuonna 1939 vuosilomalaki, oli lasten hoito koulujen kesälomien aikana vaikea järjestää. Vuosilomalaki takasi vuoden työssä olleille yhdeksän arkipäivän mittaisen loman ja viisi vuotta työssä olleille 12 arkipäivän loman.100 Koulujen kesälomat oli- vat kuitenkin kolme kuukautta pitkiä. Lasten omille kesäleireille oli näissä olosuhteissa tarvetta. Parasta Lapsille ry:n perustamiskokous pidettiin 21.9.1945, ja yhdistys rekisteröitiin 26.10.1945. Parasta Lapsille ry:n työhön kuului valistuksen järjestäminen eri- laisten kurssien muodossa mutta myös konkreettinen avustustyö. Lastenleirien lisäksi se keräsi esimerkiksi vaate- ja ruoka-apua vä- hävaraisille perheille.101 Yhdistys pyrki perustamisensa jälkeen myös nopeasti laajenemaan Helsingin ulkopuolelle muodostamalla toimi- kuntia ympäri Suomen. 24.1.1946 se lähestyi Naisliiton piirijärjestö- jä – mukaan lukien Varsinais-Suomen Naistenpiiriä – kirjeellä, jossa kehotettiin osastoja ja jaostoja ottamaan yhteyttä kunkin paikkakun- nan Demokraattisiin Nuoriin ja Pioneerityön vastaaviin ja muodos- 99 Raitis 2015, 11–15; Parasta lapsille ry:n verkkosivut; Katainen 1994, 141–142. 100 Ks. Niitemaa 1995, 9–10. 101 Katainen 1994, 141–142. 45 tamaan yhteistyössä heidän kanssaan Parasta Lapsille -toimikunta. Toimikunnan tehtävänä olisi avustaa lasten kesäleiritoiminnan jär- jestämisessä, kiinnittää kullakin paikkakunnalla huomiota varatto- mien koululaisten vaatetukseen, lasten päiväkotien saamisen vält- tämättömyyteen sekä muihin lasten huoltoa koskeviin kysymyksiin. Niitä kehotettiin tekemään kunnissa aloitteita edellä kuvatuissa ky- symyksissä ja anomaan niin kunnilta kuin yksityisiltä laitoksilta ja liikkeiltäkin varoja Parasta Lapsille toimintaan, kesäleireihin ja las- ten juhliin.102 Painokäyrät nousuun Maskun Metsärannassa Naistenpiirin kehotuksesta Turussa perustettiin vuonna 1946 oma Parasta Lapsille -toimikunta. Sen keskeistä toimintaa oli kesäsiirto- lan pitäminen vähävaraisten perheiden lapsille Metsärannan kesä- paikassa. Järjestämällä lapsille mahdollisuuden majoittua kuukau- den ajaksi kesäsiirtolaan pyrittiin vaikuttamaan heidän fyysiseen ja henkiseen kuntoonsa sekä yleiseen terveydentilaansa. Erityisesti kesäsiirtolaa pitämällä haluttiin vaikuttaa lasten aliravitsemukseen. Kaikki lapset kävivät ennen leirille saapumista läpi punnituksen ja lääkärintarkistuksen, ja leirin loputtua heidät tarkastettiin uudel- leen, jotta nähtäisiin, oliko painossa tapahtunut kehitystä. Turun toi- mikunta kehuskeli lasten ”ilahduttavalla lihomistilastolla” ja toivoi siihen vetoamalla saavansa yksityisiä rahoittajia toiminnalleen.103 Parasta Lapsille Turun toimikunnan kesänviettopaikkana toimi vuosina 1946–1955 Maskun Metsäranta, jossa järjestettiin lapsilei- rien ohella toisinaan Naisliiton äiti- ja lapsileirejä. Siirtolarakennus sijaitsi mäntymetsän laidassa, mutta myöskään merenrannalle ei ol- lut pitkä matka. Siirtolasta tehtiinkin joka päivä matkoja rannalle, jossa lapsilla oli mahdollisuus ”pullikoida, uida ja paistattaa päivää”. Siirtola toimi kolme kuukautta kesässä, ja sinne otettiin pääasiassa varattomien suuriperheisten 5–8-vuotiaita lapsia. Lapsimäärä riip- pui käytössä olevasta rahoituksesta. Esimerkiksi vuonna 1950 jär- jestettiin kolme siirtolavuoroa, johon jokaiseen otettiin 30–35 lasta. 102 Parasta Lapsille toimikuntien perustamista käsittelevä kirje (24.1.1946, Helsinki). SNDL:n arkisto, Varsinais-Suomen piirijärjestö. Saapuneet kirjeet v. 1946. KA. 103 Metsärannan esite (1952). Parasta Lapsille Turun toimikunnan arkisto. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 46 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Yhteensä siis mukaan pääsi noin sata lasta. Vuonna 1951 varoja taas ei ollut käytössä yhtä paljon, joten siirtolapaikka pystyttiin tarjoa- maan kaiken kaikkiaan vain 65 lapselle.104 Vuoteen 1950 asti siirtolassa oleskelu oli kokonaan ilmaista, mutta 1951 varojen vähetessä jokaisen perheen piti maksaa lapsensa kuu- kauden siirtolalomasta 500 markkaa. Hinta nousi vuosi vuodelta ja esimerkiksi 1956 jokaisen lapsen lomasta perittiin jo 1300 markkaa. Uusia rahoittajia pyrittiin houkuttelemaan aktiivisesti mukaan, jot- teivat köyhät vanhemmat joutuisi maksamaan lastensa lomasta koh- tuuttomia summia. Siirtolan ylläpito vei kuitenkin vuosittain puoli miljoonaa markkaa, joten, vaikka esimerkiksi Turun kaupunki ra- hoitti toimintaa vuosittain 125 000 markan summalla, ei se riittänyt siirtolan pyörittämiseen. 1940-luvulla lisävaroja saatiin vielä osallis- tumalla niin kutsutun Lasten Päivän -viikon105 järjestämiseen, mutta 1950-luvulla Lasten Päivä ei enää tuonut toimikunnalle tuloja. Me- not oli siis kuitattava lähinnä keräämällä yksityisiä lahjoituksia ja korottamalla loman hintaa.106 Riemulomia Ruissalossa 1956 keväällä Parasta Lapsille Turun toimikunta hankki uuden kiin- teistön kesäsiirtolakseen. Samalla toimikunta luopui Maskun siirto- lapaikasta. Uusi kiinteistö sijaitsi Turun Ruissalossa ja sai jälleen ni- mekseen Metsäranta. Turussa sijaitsevan lomapaikan hankkimista pidettiin tärkeänä, sillä lapsilla, nuorilla tai vanhemmallakaan de- mokraattisella järjestöväellä ei ollut kaupungissa omaa kesä- tai vii- konlopunviettopaikkaa. Koska Ruissalon Metsäranta sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien päässä Turun keskustasta, saatettiin siellä järjestää toimintaa vielä pitkälle loppusyksyyn.107 Vaikka Ruissalon Metsärannan hankintaan suhtauduttiin innol- la, aiheutti se myös suuria rahallisia vaikeuksia. Näistä pyrittiin sel- 104 Ibid. 105 Parasta Lapsille ry:n lisäksi Lasten Päivän järjestäjinä toimivat Pelastakaa Lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Ensi Kotien Liitto ja Barnavårdsföreningen i Finland. Lasten Päivän tuotot jaettiin järjestävien yhdistysten kesken. (Raitis 2015, 15.) 106 Ibid.; Kirje järjestöille, joilta toivottiin Parasta Lapsille toiminnan rahoitusta. Parasta Lapsille Turun toimikunnan arkisto. KA. 107 Kirje järjestöille, joilta toivottiin Parasta Lapsille toiminnan rahoitusta. Parasta Lapsille Turun toimi- kunnan arkisto. KA. 47 viämään keräämällä rahoitusta järjestöiltä. Ilmeisesti rahaa saatiin myös kerättyä sen verran, että toimintaa voitiin jatkaa. Parasta Lap- sille ry:n lomapaikka sijaitsi Ruissalossa lähes 30 vuoden ajan.108 Vasta 1981 Turun osasto siirtyi rakennuttamaansa uuteen lomakes- kukseen Tammivalkamaan, noin kymmenen kilometrin päähän Tu- run keskustasta.109 108 Ibid. 109 Lomakeskus Tammivalkaman esite (1981). Parasta Lapsille Turun toimikunnan arkisto. KA. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 48 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Lähdeluettelo Arkistolähteet Kansan arkisto (KA) Loma ja Virkistys Nederström-Lundén, Judit Parasta Lapsille Turun toimikunta SNDL, Varsinais-Suomen piirijärjestö Haastattelut Vennonen, Ritva (8.4.2016) Muut lähteet Eduskunnan verkkosivut, Judit Nederström-Lundén, https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/911120.aspx (linkki tarkistettu 8.5.2016). Katainen, Elina (1994) Akkain aherrusta aatteen hyväksi. Suomen Naisten Demokraattinen Liitto 1944–1990. Tampere: Tammer- Paino. Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry 20 vuotta (1968). Jussin paino. Niitemaa, Timo (1995) Solaris-Lomat ry. 30 vuotta kotimaisia aurinkolomia. Oulu: Oulun kirjateollisuus Oy. Parasta Lapsille ry:n verkkosivut, http://www.parastalapsille.fi (linkki tarkistettu 8.5.2016). 49 Raitis, Paula (2015) Hetkiä, polkuja, välähdyksiä. Parasta Lapsille ry 70 vuotta. Turku: HansaPrint. Salomaa, Erkki (1965) Tavoitteena kansanvalta. Suomen työväenliik- keen vaiheita vuosina 1944–1960. Helsinki: Kansankulttuuri Oy. Sundholm, Henri (2015) Katsaus SKDL:n Turun kunnallisjärjestöjen ja Turun Vasemmistoliiton historiaan 1945–2012. Turun Vasemmis- toliitto 2015. II ”Mi äideille levon suot”: Sosiaalinen lomatoiminta Varsinais-Suomessa 1940- ja 1950-luvuilla 50 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry III Eini Pihlajamäki Nimet vaihtuvat – toiminta jatkuu Sekä oman yhdistyksen nimi että lomatoiminnan yhteistyökumppa- neina olevat keskusjärjestöt ovat vaihtuneet vuosien kuluessa. Lou- nais-Suomen Loma ja Virkistys ry perustettiin vuonna 1959. Yhdis- tys jatkaa demokraattisten naisten toisen maailman sodan jälkeen alkanutta työtä vähävaraisten äitien ja lasten virkistystoiminnan jär- jestämiseksi. Yhdistyksen toiminnan kohderyhmä on muuttunut yh- teiskunnan muutoksen myötä. Äitien ja lasten leiritoiminnasta on tultu perhelomien ja ikäihmisten tuettujen hyvinvointilomien välit- tämiseen ja virkistystoiminnan järjestämiseen. Toiminnan perus- motiivi on kuitenkin koko toimintahistorian ajan pysynyt samana: vähävaraisten ihmisten tukeminen, osattomuuden vähentäminen ja hyvinvoinnin edistäminen. Yhdistys on vaihtanut nimeään useampaan kertaan. Kun äitien ja lasten leiritoiminta sotien jälkeen alkoi, toiminnan valtakunnal- lisena järjestäjänä oli Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry. Se päät- ti 1950-luvulle tultaessa laajentaa toimintaansa ja perustaa alueel- lisia yhdistyksiä. Varsinais-Suomen Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry perustettiin 18. helmikuuta 1959. Kymmenen vuotta myöhemmin (6.8.1969) yhdistyksen nimeksi tuli Turun Naisten ja Lasten Virkis- 51 tyskoti ry. Kun puolestaan valtakunnallinen keskusjärjestö muutti nimensä Loma ja Virkistykseksi, Turussa seurattiin perässä, ja yh- distyksen nimeksi tuli Turun Loma ja Virkistys ry. (28.2.1973). Ny- kyinen nimi Lounais-Suomen Loma ja Virkistys rekisteröitiin yhdis- tyksen nimeksi 13.6.1990. Naispiirin ovi oli aina auki Alueelliset Äitien ja Lasten Virkistyskodit toimivat kaikki Naispiiri- en ohessa. Niin myös Turussa, missä Virkistyskoti ja myöhemmin Turun Loma ja Virkistys toimi Demokraattisten Naisten Turun Pii- rijärjestön (Naispiirin) toimistolla ja sen ”kainalossa”. Naispiirin toi- mistosta hoidettiin järjestön hallintoa ja ohjattiin alueen perusjär- jestöjen yhteistä toimintaa. Tehtävänä oli myös hankkia Uusi Nainen -lehden tilauksia, järjestää kulttuuritoimintaa, myyjäisiä ja muuta rahanhankintaa sekä organisoida lomatoimintaa. Vaikuttamisinto naisten parissa oli suuri, mutta kun ikää rupesi kertymään, oli aika löytää oma tehtävä muualta. Ikääntyneitä naisia ”siirrettiin” poliitti- selta puolelta lomatoimintaan, ja joidenkin erityistehtäväksi tuli ar- pojen myynti. (Vennonen 8.4.2016 ja Salminen, 14.4.2016) Näin kävi mm. järjestöelämälle kaikkensa antaneelle Taimi Aalto- selle, jota ei useinkaan voinut kohdata ilman kysymystä ”Ostaks ar- poi?” Myös Kaarina Leino on muistoissa aktiivisena ”rahantekijänä”, Ritva Vennonen kertoo. (Vennonen 8.4.2016) ”Kun oltiin Tampereentien toimistossa, Naispiiri oli käytävän perällä. Miehet puhuivat, että Naispiirin ovikin täytyy maalata kerran siinä välillä kuin muitten, kun siellä tramppaa väkeä kuin sosiaalitoimistossa. Se oli vähän tottakin, koska siellä käytiin eri asioissa kuin muissa poliittisissa järjestöissä”, Vennonen muistelee (Vennonen, 8.4.2016). Naispiirin toimisto oli Varsinais-Suomen/Turun Loma ja Virkistyk- sen alkuaikoina Järjestötalolla Eerikinkadun päässä. Järjestötalo myytiin Turun kaupungille 1970-luvun puolivälissä ja uusi ostettiin osoitteesta Tampereentie 22 (Sundholm, 2015,30). Vuodesta 1989 alkaen järjestötalo on toiminut osoitteessa Hakakatu 12 (Saarinen 6.9.2016). Yhdistyksen toimistotila Hakakadulla oli alkuaikoina heti ovesta sisään tultaessa. Lasiluukun takaa jaettiin lomakkeita ja avus- III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 52 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi tettiin hakemusten täytössä. Asiakaspalvelun toimivuudesta myös haluttiin pitää kiinni. ”Toimistosta on muodostunut keskus, jossa lo- ma-asioissa tulevat asiakkaat keskustelevat kaikista elämäntilantee- seensa liittyvistä paineista, on tärkeää että toimistossa ollaan pai- kalla.” (L-S Loma ja Virkistys, Toimintasuunnitelma 1996). Tämän mahdollisti oma palkattu työntekijä Tuula Merisaari ja yhteistyö ta- lossa toimivien muiden järjestöjen kanssa. Omasta työntekijästä luo- pumisen jälkeen (1998) ei toimistopalvelua ole voitu tarjota samassa määrin. Yhdistyksellä on edelleen pieni toimistotila Hakakadulla ja siellä hoidetaan yhdistyksen hallinnollisia asioita. Lomatoimintaa tehtiin alussa siis Naispiirin oheistoimintana, sillä yhdistyksen keskeiset toimijat olivat aina vuoteen 1990 eli Suomen Naisten Demokraattisen Liiton lopettamiseen saakka Naispiirin tai SKDL:n palkkalistoilla. Kaikki muutkin tuohon aikaan toimikun- nassa mukana olleet olivat jollain tavalla kytköksissä demokraattis- ten naisten tai SKDL:n toimintaan. Toiminta oli tiivistä myös kun- nallisjärjestön kanssa. Avustuksia haettiin yhdessä kunnallissihteeri Lauri Lehden avustamana. ”Yksin olisimme olleet paljon avutto- mampia” (Vennonen, 8.4.2016). ”Lauri aina avitti naisten toimintaa” (Merisaari, 27.4.2016) . Toimintaan tukea saatiin myös KSL:n Turun Opintojärjestön kautta. Järjestötalolla toimiminen oli käytännöllis- tä rahajärjestelyjen takia: avustukset tulivat usein jälkikäteen ja siksi jouduttiin tuon tuosta kääntymään yhdistysten raha-asioita hoitavan Järjestöyhdistyksen puoleen, jotta laskut saatiin maksettua ajallaan. Usein apuun tuli Sirpa Ruisniemi, joka toimi taloudenhoi- tajana. Myös yhdistyksen kokoukset ja vuosikokoukset pidettiin Naispii- rin kahviossa. Pian Vasemmistoliiton perustamisen jälkeen 1990, Suomen Naisten Demokraattinen Liitto lopetettiin eikä naistoimin- taa varten ole sen jälkeen ollut palkattuja järjestötyöntekijöitä Varsi- nais-Suomen alueella. Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry:n puheenjohtajuus ja johto- kunnan jäsenyys ovat luottamustehtäviä. Vuoden 1998 jälkeen kaik- ki yhdistyksen ja sen jäsenten hyväksi tehty työ on ollut vapaaehtois- työtä. 53 Virkistyslomia äideille Ruissalon Metsärannassa Parasta Lapsille ry:ltä vuokratussa kesäpaikassa Ruissalon Metsä- rannassa yhdistys järjesti virkistyslomia äideille 20 vuoden ajan (1960–1980). Aluksi äitileirejä oli yksi kesässä, mutta 1970-luvulla jo kaksi leiriä joka kesä ja vuosikymmen lopulla kolme lomavuoroa. Lomajaksot olivat aluksi 10 päivän mittaisia, mutta lyhenivät myö- hemmin viiden tai seitsemän päivän mittaisiksi. Metsäranta oli suh- teellisen pieni, joten sinne ei voitu kerralla ottaa 16 henkilöä enem- pää. Kun lomalaisia oli enemmän, vuoroja oli lisättävä. Esimerkiksi vuoden 1977 selonteko kertoo, että Metsärannassa järjestettiin kol- me lomaa ja osallistujia oli yhteensä 48 henkilöä. Seuraavan vuoden selonteossa on samanlaiset lukemat. Lomat oli suunnattu Turkulaisessa olleiden ilmoitusten mukaan vähävaraisille äideille, joilla on tai on ollut vähintään kolme lasta tai Tässä on kokoonnuttu yhteiskuvaan Metsärannan pihalle. Kuvassa vasemmalla monilla lomilla vastaavana ollut Alma Vuorio. Kuva: yhdistyksen arkisto. III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 54 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi jotka ovat täyttäneet 60 vuotta (Turkulainen 14.6.1973, 13.6.1974, 5.6.1975). Nämä osallistujille ilmaiset leirit mahdollisti yhteiskunnan myöntämien tukien ohessa demokraattisten naisten keräystoiminta. Virkistyslomien oli tarkoitus virkistää väsyneitä äitejä, joten ohjel- mat pyrittiin luomaan monipuolisiksi. Metsärannassa uitiin, saunot- tiin ja retkeiltiin. Lomiin sisältyi aina myös valistusta ja asiapitoisia osuuksia, keskustelutilaisuuksia ja yleensä ainakin yhden elokuvan katselu. Jotta uuden asian osuus ei tulisi liian suureksi, oli järjes- täjien välillä tarpeen muistuttaa itseään loman päätarkoituksesta: ”Varsinaista ohjelmaa laadittaessa kannattaa pitää muistissa, että ihmiset tulevat lomalle, joten luentoja ei voi olla kovinkaan paljoa päivässä.” (Ohjelmasuunnitelma kesälle 1972). Vuonna 1972 viiden päivän lomalla asiaa oli kuitenkin varsin paljon: puhuttiin kunnal- lisesta demokratiasta, sosiaali- ja terveydenhuollosta, mm. uudesta kansanterveyslaista sekä lastensuojelusta ja päivähoidon järjestämi- sestä. Pohdittiin myös lomien kaupallistumista ja sosiaalisten tuki- lomien tulevaisuutta. Usein lomavuorojen päättyessä järjestettiin tapaamistilaisuuksia aikaisempina vuosina lomilla olleille ja heidän perheilleen, ja silloin oli aina myös ohjelmaa. Pidettiin erilaisia kilpailuja kuten tikanheit- toa, pussijuoksua ja perunaviestejä. Ohjelma toteutettiin pääasias- sa omin voimin ja esiintyjät tulivat naisjärjestöistä. Myös muuttu- nut maailmantilanne näkyi leirien ohjelmassa. Turun ensimmäiset kansainväliset pakolaiset tulivat Chilestä, ja heitä kävi esiintymäs- sä leireillä. Esimerkiksi elokuussa 1975 oli kaksi lomaryhmää, joiden vierailupäivien suunnitelman mukaan ohjelmassa oli chileläisten esityksiä. (L-S Loma ja Virkistys, Toimintakertomus 1975) Lomien jälkeen tehtiin aina seikkaperäinen selvitys. Metsärannan viimeisen kesän lomaraportti kuvaa monipuolisesti loman sisältö- jä ja tunnelmia. Selonteon kirjoittaja Alma Vuorio kirjoittaa lopuksi. ”Näin jälkeenpäin – monena kesänä Metsärannassa lomalaisia pal- velleena – on mielessä monia kauniita ja myönteisiä muistoja. Eri- koisesti muistan niiden äitien onnellisuuden, jotka siellä ovat viettä- neet elämänsä ensimmäistä lomaa. Se mitä heille pystyi antamaan ja mitä heiltä sai – usein kovankin elämänkoulun käyneinä – se on jät- tänyt mieleen kiitollisen tunteen. Kiitollisena ja erikoisella lämmöllä muistelen Metsärannan kesiä ja niistä viimeistä 1980.” (L-S Loma ja Virkistys, Toimintakertomus 1980) 55 Äi til ei rie n yh te is et p ää tt äj äi se t M et sä ra nn as sa 2 0. 8. 19 79 . Y lä riv is sä k uu de s oi ke al ta o n Ta im i A al to ne n ja h än en o ik ea lla p uo le lla an k an sa ne du st aj a An na -L iis a Jo ki ne n. Y lä riv is sä v as em m al la s ei so va t O ili Lu ce ni us ja y hd is ty ks en p uh ee nj oh ta ja K aa rin a Le in o. K uv a: y hd is ty ks en a rk is to . 56 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Perhelomia Tammivalkamassa ja vähän muuallakin Ruissalon Metsärannan kiinteistöjen huonon kunnon vuoksi siellä pidettiin viimeiset lomajaksot kesäkuussa 1980. Parasta Lapsille Tu- run osasto ry rakennutti uuden loma- ja virkistyskeskuksen, Tam- mivalkaman, Turun Satavaan. Avajaiset pidettiin toukokuussa 1981. Yhdistys meni onnittelukäynnille ja vei lahjana vieraskirjan. Heti avajaisten jälkeen kesäkuun alussa Loma ja Virkistys kutsui jäsenet ja lomalle hakeneet tuliaskahville Tammivalkamaan. Myös lomia järjestettiin. Nyt tarjottiin ”Loma ja Virkistysleirejä vähäva- raisille ja muille loman tarpeessa oleville”. Lomapaikan muuttuessa myös lomien kohderyhmä muuttui. Tam- mivalkaman puitteet antoivat mahdollisuuden perhelomiin ja niinpä Kaarina Leino ja Taimi Lehtonen onnittelukäynnillä Tammivalkamassa. Onnitteluja vastaanottamassa mm. Lauri Lehti ja Parasta Lapsille Turun osaston pitkäaikainen puheenjohtaja ja aktiivi Saima Tiensuu (kuvan keskellä). Kuva: yhdistyksen arkisto. 57 päätettiin ottaa hakijoksi myös miehiä. Muitakin muutoksia tuli. Lo- mista alettiin periä omavastuuosuutta. Tammivalkaman lomapaketin hinta oli 350 markkaa ja siitä lo- malainen maksoi omavastuuna noin viidenneksen. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 15.5.1981) Vähävaraisuuden ohessa myös ter- veydelliset ja sosiaaliset seikat on kirjattu huomioitaviksi valinnas- sa. Muutaman vuoden kuluttua kuntoutus tuli lomien tavoitteeksi. ”Toiminnan tavoitteena on kansalaisten työkyvyn ja kunnon ylläpi- täminen sekä psyykkisen ja fyysisen terveyden edistäminen. Loman aikana lomailijan tulee voida irrottautua arkisesta työ- ja kotiympä- ristöstä, rentoutua työn vastapainoksi, koota uusia voimia ja kehittää itseään.” (L-S Loma ja Virkistys, Toimintasuunnitelma 1985) Lomat on nyt selvästi suunnattu kaikille eikä pelkästään äideille tai eläke- läisille. III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry Annariitta Minkkinen ja Petri Rajala kävivät usein esiintymässä lomalaisille. Kuvassa oikealla Ritva Vennonen. Kuva: yhdistyksen arkisto. 58 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Lomalaisten määrä oli 1980-luvun alussa vuosittain lähes 50 hen- kilöä, ja lomajaksoja oli yleensä kaksi. Lomien järjestäjät kantoivat edelleen myös huolta siitä, että lomien sisältö olisi mahdollisimman antoisa. Toimintakertomuksessa vuodelta 1982 kerrotaan, että lo- maohjelma oli pyritty saamaan mielenkiintoiseksi ja rentouttavaksi. Oli katseltu elokuvia, pidetty kirjallisuusilta, esitelty lomamahdol- lisuuksia, pidetty terveystunti ja liikunnan oppitunti. Joka päivä oli ohjelmassa ollut kuntoilua ulkona, saunomista ja erilaisia iltatilai- suuksia. Yhtenä päivänä oli retkeilty. (L-S Loma ja Virkistys, Toimin- takertomus 1982) Vuonna 1983 aloitettiin myös kahden lomajakson nivelkohtaan sijoittuvan toimintapäivän järjestäminen. Sinne kutsuttiin ne hen- kilöt, jotka olivat hakeneet, mutta eivät olleet päässeet lomalle. Osanottajamäärä kohosi yli sataan henkilöön ja osallistujille tar- jottiin ruoka ja kahvit sekä viihdykkeeksi lomalaisten omaa ohjel- maa ja saunomista. Lisäksi 1980-luvun puolivälissä toimintaan tu- livat vapaaehtoisen vanhustyön puitteissa järjestetyt virkistyspäivät vanhustentaloissa asuville. Tähänkin toimintaan saatiin rahoitusta Turun kaupungilta, esimerkiksi inva-bussi saatiin useana vuonna käyttöön korvauksetta. Alma Vuorio jatkoi menestyksekkäästi lomavastaavana myös Tammivalkamassa. Yhdistyksen toimikunta on merkinnyt pöytä- kirjaan (22.8.1984), että lomalaisilta on tullut paljon kiitosta. Toi- mikunta päättikin esittää: ”Erikoinen kiitos lomavuoron vastaavalle Alma Vuoriolle hyvästä lomalaisten hoidosta ja hyvän hengen luomi- sesta, josta lomalaisilta on tullut kiitosta”. Uutena lomapaikkana tuli 1980-luvun puolivälissä Kruusilan lo- makoti Kiikalassa. Kokeilumielessä sinne järjestettiin pariin ottee- seen Raha-automaattiyhdistyksen tukemia perhelomia. Täälläkin ohjaana oli Alma Vuorio ja hänen lisäkseen Olli Vuorinen. Yhtenä kesänä Tuula Merisaari oli mukana lapsineen. Tuula muistelee, että leirillä olo oli kovin työlästä, oli pieni uima-allas, jota piti lasten takia vahtia. Isät puolestaan aiheuttivat huolta, koska lähtivät omille teil- leen illanviettoon. Riitojahan siitä tuli. Viinalla lienee ollut osuutta asiaan. (Merisaari, 27.4.2016) Yhdistyksen toiminta vakiintui 1980-luvulla käsittämään vapaa- ehtoista vanhustyötä ja lomia Tammivalkamassa, muun muassa Iki- vihreiden lomia, sekä lomien välittämistä Päiväkumpuun. Vähitellen 59 omien lomien järjestämisestä luovuttiin, ja 2000-luvun alkupuolelta lähtien lomia on välitetty pääasiassa Kylpylähotelli Päiväkumpuun. Päiväkummussa vuosittain satoja lomalaisia Turussa järjestettyjen lomien lisäksi avustettiin ahkerasti lomaha- kemusten ja matkakorvausten hakemisessa Karjalohjan Päiväkum- puun. Päiväkummun lomakeskuksessa on Varsinais-Suomesta ol- lut ilmaislomilla vaihtelevia määriä lomalaisia. Tavallisesti määrä oli 100-200 henkilöä vuodessa, mutta 1980-luvulle tultaessa loma- laisten joukko vielä kasvoi. Yhteiskuljetuksia Päiväkumpuun alettiin järjestää vuonna 1984. Lomat olivat aluksi 10 vuorokauden mittaisia ja osallistujille mak- suttomia. Demokraattiset naiset kutsui naisia lomalle ja naistoimin- nan rahoista lomia myös maksettiin. Eräänkin suurperheen äidille järjestettiin kotiapua, jotta loma mahdollistui (Vennonen, 8.4.2016). Vuodelle 1988 asetettiin tavoitteeksi välittää viiden vuorokauden tukiloma 250 henkilölle. Lisäksi järjestettiin perheleiri, josta perit- tiin sosiaaliministeriön päätösten mukainen maksu aikuisilta, alle 16-vuotiaat lomailivat ilmaiseksi. Pääosa rahoituksesta saatiin Raha-automaattiyhdistykseltä ja lo- put rahat tulivat kunnilta, yksityisiltä lahjoittajilta ja oman varain- hankinnan kautta. Päiväkumpuun saatiin aluksi myös tavaralahjoi- tuksia muun muassa hetekoita, pöytiä, tuoleja, sänkyvaatteita jne. Päiväkumpu on aina ollut turkulaisille ihmisille rakas paikka. Lo- malla olleet lähettivät usein kiitoskortteja yhdistyksen toimistoon (Salminen, 14.4.2016). Lomapaikan arvostamisesta ja viihtymisestä kertoo myös tunte- mattoman lomalaisen muistiin merkitsemä kertomus viikon oles- kelusta Lomakeskus ja kylpylähotelli Päiväkummusta, oletettavasti vuodelta 1984: ”Meit Turkulaissi on tääl yks linja-autolline. Me kokonnutti Turu Tuomio- kirko ette ja sit me tultti tänne Päiväkumppu 18. päivä. Tääl on meist piretty sit niimpal hyvä hualtta. Syätty kolm kertta päiväs ja juattu kaffet viäl pullankans. Aamul olla jumpattu ja uitu. Joku meist on käyny tual Fysikaallises hoiroski. Sitto jokailta ollu tanssit, on liukasteltu tossutta kans tosa III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 60 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi parketil. On tääl ollu kaikellaist hianoo ohjelmakki ku esimerkiks ”Jallu” ja sitt vähä arvokkampaaki ol se kun ne flikat tanssas, ja melkkes syrän py- sähtys kuniil flikoil ol ne pullot päänspääl eikä ne eres puronnu vaikk ne tanssis. Jotkut meist kävi tual linja-auto matkalki ja siäl oli sit merkillise hyvä nuarmies ku selitti kaik matkavarrell, silttuli ku mankkarinnauhalt jutut ja kaikse tiäs. Tälaikka ku me Turkulaise olla tääl oltu on ollut niimpal kylmä, mutkyl me silti olla kans ulkoiltuki. Sit mun täyty kertto et kyl o hianot huanet tääl hotelis. Ykski meijä flikoist sanoset hänel o ihan semmone olo ku olis kujoku prisessa, ku o niimpal hianot sänkyvaatteetki. Yks juttu viäl, ku tääl on ruaka nii hyvä et tule syätty vähä liikka. Munkin piti olla rietil et olis saanu vähä paino puttoma, mut enä ei us- kalla eres vaakaapäi kattokka. Kyll tämä viikko on ollu sitteki liia lyhkäne, mut mä luule, et kaikk Turkulaise o kiitollisi ja toivova täl talol vaa hyvää jatkoo, et mää kiitä taloväkke kaikkie Turkulaiste pualest. Et kiitos vaa oikkempal”. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirjakansio, 1984) Yhdistyksen toiminnassa tapahtui 1980-luvun loppuvuosina huo- mattavaa vireytymistä ja laajentumista. Niin toimikunnan kokous- ten kuin lomalaistenkin määrät lisääntyivät. Tukilomien kysyntä ja välitys oli ennätyksellistä, siitä kertovat seuraavat henkilömäärät: Lomalaisia oli vuonna 1988 Päiväkummussa 340 henkilöä. Lisäksi järjestettiin Turun kaupungin rahallisesti tukemana perheleiri, jolle osallistui 26 aikuista ja 39 lasta. Vuonna 1990 tukilomia oli 8 erillistä jaksoa, joista yksi oli per- heleiri, yksi ns. oma tukilomaleiri Tammivalkamassa. Lomalle pää- sijöitä oli yhteensä 293 henkilöä, joista lapsia 27. Myös seuraavan vuoden (1991) toimintakertomus on runsas. Päiväkummussa oli 7 lo- majaksoa ja lisäksi järjestettiin perheleiri ja tukiloma Tammivalka- massa. Aikuisia ja lapsia pääsi siten lomalle reilusti yli 300 henkilöä. Näille lomille järjestettiin myös kuljetukset. Lomia välitettiin lisäk- si muihin lomakohteisiin kuten Jyväskylän Lomaharjulle, Iisalmen Runniin ja Kuopion Rauhalahteen. Vuonna 1992 lomalaisia oli Päiväkummussa reilut 280 ja Tammi- 61 valkamassa 47 aikuista ja 42 lasta. Lisäksi välitettiin Runnin kyl- pylään yksi 25 henkilön ryhmä. Vuonna 1993 oli kahdeksan ryhmää. Perheloman hakijoita ohjattiin hakemaan suoraan lomajärjestöltä. Ikivihreiden loma järjestettiin taas Tammivalkamassa. Tuohon ai- kaan tuettujen lomien omavastuu oli 70 markkaa/henkilö/vrk. (L-S Loma ja Virkistys, Toimintakertomus, 1988, 1990, 1991,1992,1993) Koko 1990-luvun alun välitettiin suuret määrät lomia. Tuota ai- kaa varjosti Suomen taloudellinen lama. Vuoden 1992 ja vuoden 1993 toimintakertomuksessa todetaankin, että lomia on myönnetty ensi- sijaisesti vähätuloisille henkilöille ja perheille. Hakijoiden lomatuen perusteluissa olivat entistä useammin veloista ja maksuvaikeuksista johtuva taloudellinen tilanne ja siitä aiheutuvat mielenterveysongel- mat. Eläkeläisten suurimpana ongelmana oli taloudellisten vaikeuk- sien lisäksi yksinäisyys ja kontaktien puute. Päiväkumpuun tehtiin usein myös päiväretkiä. Näin laajan loma- toiminnan teki mahdolliseksi se, että yhdistyksellä oli oma palkattu henkilö hoitamassa lomajärjestelyjä. Yhdistys pystyi täten vastaa- maan Suomen taloudellisen laman johdosta lisääntyneeseen loma- tarpeeseen. Vuosituhat vaihtuu – tuetut lomat jatkuvat Kylpylähotelli Päiväkummussa Vielä 2000-luvun alkaessa yhdistys välitti seitsemän lomajaksoa, vaikka kaikki työ tehtiin vapaaehtoispohjalta siten, että puheenjoh- taja ja sihteeri kävivät toimistolla hoitamassa juoksevia työtehtäviä. Vuoden 2002 toimintasuunnitelmaan kirjattiin tavoitteeksi järjestää kolme lomajaksoa Päiväkumpuun ja yksi liikuntaloma Tammivalka- maan. Jälkimmäinen ei kuitenkaan toteutunut vähäisen osanottaja- määrän takia. Seuraavana vuonna järjestettiin viisi lomajaksoa lä- hes 200 osallistujalle. Vuodesta 2005 vuoteen 2009 lomia välitettiin 120 henkilölle. Vuonna 2009 lomien järjestäjä Virkistys- ja Kylpylä- lomat ry. ilmoitti, että Raha-automaattiyhdistys on kiristänyt lomien ehtoja ja että lomien paikkamäärä laskee kolmestakymmenestä 20 paikkaan. Saatavana olisi siis 4 x 20 eli 80 lomapaikkaa. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 8.6.2009) Koska bussimatkan järjestäminen 20 hengelle Päiväkumpuun tu- lisi liian kalliiksi, sovittiin että lomaryhmän kooksi tuli 40 henki- III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 62 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi löä. Vuodesta 2009 lähtien yhdistys on välittänyt kaksi lomaryhmää Päiväkumpuun ja siten vähintään 80 henkilöä on vuosittain päässyt tuetulle lomalle. Päiväkumpu – naisten oma paikka Artikkelissaan ”Sosiaalinen lomatoiminta on osa työläisnaisliikkeen toimintaa” Terri Stenman on kuvannut Päiväkummun vaiheita ja toi- mintaa erityisesti naisten vapaaehtoistyöksi (Stenman, 1990). Nais- ten ja Lasten Virkistyskoti ry:llä oli alusta lähtien oma lomapaikka. Ensimmäiset kymmenen vuotta lomia vietettiin vanhassa kaksiker- roksisessa huvilassa Kauniaisten Päiväkummussa. Nimi Päiväkum- pu ja vanhaa irtaimistoa otettiin mukaan, kun 1957 muutettiin Ylhän maalaistaloon Karjalohjalle Lohjanjärven rannalle. Tuohon aikaan lomatoiminta laajeni ja Ylhän tilan lisäksi majoitustiloja vuokrattiin naapurien ullakkohuoneistakin. Karjalohjan Päiväkummussa alkoi 1960-luvun lopulla laajentamissuunnitelma ja rakentamisen alkuun päästiin 1971. Avajaiset olivat juhannuksena. Ylhäisten tilan oheen rakennettiin rinnetalot majoittumista varten. Ensi vaiheessa saa- tiin 15 kahden hengen huonetta ja lisävuoteilla majoituskapasiteetti kohosi 45 paikkaan. Varusteina huoneissa oli wc, suihku ja kome- rotilaa. Rakentaminen jatkui vaiheittain. Rahankeräyksiä ja talkoo- työn organisoimista varten perustettiin 1960-luvulla Päiväkummun Kannatusyhdistys1. Raha-automaattiyhdistyksen avustuksen ja erilaisten keräysten avulla saatiin uusi hotelli ja ravintola vuonna 1982. Lomatoimijoiden pitkäaikainen unelma, kuntoutuspalveluja tuottava kylpylä valmis- tui vuonna 1989. Tämä laajennus toteutettiin niin sanotulla kovalla rahalla eli lainoilla. Ainoastaan urheiluhallin rakentamiseen saatiin opetusministeriön tukea. ”Päiväkummun eri rakennusvaiheet – aina viimeiseen suureen kylpyläurakkaan asti – ovat olleet naisten ja muunkin järjestöväen varainhankinnan, kekseliäisyyden, talkootoiminnan ja uurastusten tulosta” (Stenman, 1990). 1 Päiväkummun Kannatusyhdistyksen jäsenet tekivät vuosikymmenien ajan suuren työn Päiväkummun hyväksi. Jäsenten ikääntyminen pakotti yhdistyksen kuitenkin lopettamaan toimintansa vuonna 2015. 63 Päiväkummun omistussuhteet muuttuvat Suomalaista yhteiskuntaa 1990-luvun alkuvuosina koetelleen talou- dellisen laman vaikutukset ulottuivat myös lomatoimintaan. Valta- kunnallinen Loma ja Virkistys ry ajautui laajennnusta varten otettu- jen suurien lainojen takia suuriin vaikeuksiin ja lopulta konkurssiin vuonna 1993. ”Lama, lainat ja velkainvestointi purevat. Päiväkumpu vasaran alle” otsikoi Kansan Uutiset toukokuussa 1993. Jutussa kerrotaan, että Päiväkummussa toteutettiin vuonna 1988 noin 20 miljoonan markan investointi, joka rahoitettiin lainavaroin. Lainoilla laajen- nettiin mm. hoito-osastoa ja rakennettiin palloilu- ja uimahallit. Koko käyttöpinta-ala lähes kaksinkertaistui. Lainojen määrä suh- teessa liikevaihtoon oli suuri, ja näin ollen niiden hoito vaikeutui, vaikka liiketoiminta sinänsä olikin terveellä pohjalla. Lehti kertoo lisäksi, että Päiväkummussa oli 57 työntekijää ja että se oli Karjaloh- jan suurin työnantaja. (Kansan Uutiset 26.5.1993) Vuoden 1993 ensimmäisessä toimikunnan kokouksessa tammi- kuussa Kylpylä-Lomakeskus Päiväkummun toimitusjohtaja Mat- ti Jähi kävi selvittämässä valtakunnallisen Loma ja Virkistys ry:n tilannetta. Selvityksen pohjalta todettiin, että Loma ja Virkistys on maksuvaikeuksissa, mutta että toimintaa Päiväkummussa kannat- taisi jatkaa ja siksi neuvotteluja on käyty eri pankkien kanssa. ”Ennen konkurssia päätettiin keskittää kaikki lomat Päiväkum- puun, mutta ei se lopulta auttanut. Sitten Matti Jähi ja minä tulim- me Turkuun ja pyysimme Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry:tä yhdessä Päiväkummun kannatusyhdistyksen ja Solaris-lomat ry:n kanssa perustamaan uuden yhdistyksen. Siinä vaiheessa hylättiin kaikki muut alueelliset Loma ja Virkistys -yhdistykset.” (Merranti, 27.4.2016) Päätettiin perustaa uusi yhdistys nimeltä Virkistys- ja Kylpylä- lomat ry, jonka jäseniksi tulivat edellä luetellut kolme yhdistystä ja henkilökunnan yhdistys. Kylpylähotelli Päiväkummun liiketaloudel- lista toimintaa ylläpitämään mainitut yhdistykset perustivat Karja- lohjan Päiväkumpu oy:n. Valtakunnallisen Loma ja Virkistys ry:n toiminta päättyi kesä- kuussa 1993 pidettyyn pakkohuutokauppaan. Toimitusjohtaja Matti Jähi selvitti tilannetta kolmesivuisessa kirjeessään jäsenjärjestöille. III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 64 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi ”Olemme taistelleet neljän vuoden ajan kunniakkaasti Kylpylä-Lo- makeskus Päiväkummun elinmahdollisuuksien puolesta. Kylpylätoi- minnan alusta, loppuvuodesta -88 lähtien, näytti siltä, että Loma ja Virkistys ry:n liiketoiminnallinen puoli, siis Päiväkumpu, toimii vä- hintäänkin tyydyttävästi. Mutta kohtuuttoman raskas velkataakka hirmuisine korkoineen oli kuitenkin ylittämätön ongelma.” (Loma ja Virkistys, Jäsenkirje jäsenjärjestöille, 12.5.1993) Niin päättyi 45-vuotinen historia, ja eri puolilla maata sijaitsevat jäsenjärjestöt jäivät ilman keskusjärjestöä. Virkistys- ja kylpylälomat ry Helsingissä toimivat Solaris-lomat ry ja Päiväkummun Kannatusyh- distys ry sekä Lounais-Suomen Loma ja Virkistys perustivat uuden yhdistyksen nimeltään Virkistys- ja Kylpylälomat ry. Sen päätehtä- väksi tuli organisoida ja hoitaa Kylpylä-Lomakeskus Päiväkummun liiketoimintaa. Uusi järjestö otti myös vastatakseen pakkohuutokau- passa syntyneen lainan. Virkistys- ja Kylpylälomien työntekijäksi palkattiin Terri Stenman. Lounais-Suomen Loma ja Virkistyksen kokouksessa 21.9.1993 Vir- kistys- ja Kylpylälomien hallituksen jäsen Sirpa Ruisniemi raportoi, että saneeraustoimenpiteiden ansiosta Päiväkummun toimintanäky- mät ovat myönteisiä ja talon palvelujen käyttö kohtalainen lamasta huolimatta. Vuotta myöhemmin pidetyssä kokouksessa todetaan kui- tenkin, että saneeraustoimenpiteistä ja talon kohtalaisesta käytöstä huolimatta kustannukset eivät ole riittävästi laskeneet, joten edel- leen on tehtävä lujasti töitä toiminnan jatkuvuuden ylläpitämisek- si. Vuonna 1996 tilanne todetaan kireäksi, korkoneuvotteluissa ei ole edetty toivotulla tavalla. Päiväkumpu oy oli pyytänyt yrityskonsultti Markku Veijalaista selvittämään tilannetta. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 27.3.1996) Virkistys- ja Kylpylälomien syysvaltuuston ko- kouksessa marraskuussa (1996) saatiin kuulla, että Päiväkumpu oy ja Solaris-lomat ry olivat allekirjoittaneet managementtisopimuk- sen, joka siirsi hallinnoinnin Solaris-lomat ry:lle. Sopimuksen tar- koitus oli turvata Päiväkummun toiminnan jatkuvuus. Leena Kolsi Solariksesta oli esittänyt toiveen, että jäsenjärjestöt hakisivat Sola- ris-lomat ry:n jäsenyyttä. Yhdistys päätti jättää hakemuksen. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 26.11.1996) 65 Kesäkuussa 1997 Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry:n toimi- kunta sai kuulla, että Päiväkumpu oy:n rahoitusta hoitava pankki on esittänyt Päiväkummun myymistä Solaris-lomat ry:lle. Yhdis- tyksen toimikunta totesi, että menettely olisi parhain vaihtoehto, ja että yhdistys voi edelleen välittää lomia Päiväkumpuun. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 11.6.1997) Pöytäkirjan liitteenä on nimetön ja päiväämätön, yhdeksän sivun pituinen selvitys mitä toimenpiteitä Päiväkummussa pitää tehdä toiminnan tehostamiseksi ja kannatta- vuuden parantamiseksi. Oletettavasti kyse on aiemmin palkatun yri- tyskonsultin raportista. Näin Kylpylähotelli Päiväkummun uudeksi omistajaksi tuli Sola- ris-lomat ry vuonna 1997. Tämä oli monille pitkään Päiväkummun eteen uurastaneille naisille katkera paikka, ja naisia syvästi haavoit- tanut asia. Arvet jäivät pitkäikäisiksi ja heijastuivat myös seuraaviin käytäviin neuvotteluihin, joiden eteen jouduttiin. Lounais-Suomen Loma ja Virkistyksen lomien välittäminen Päi- väkumpuun jatkui edelleen tavanomaiseen tapaan. Virkistys ja Kyl- pylälomat ry, jonka tuettuja lomia yhdistys välitti Päiväkumpuun, al- koi maksaa yhdistykselle pientä lomajärjestelytukea. Yhdistyksen vuoden 2001 pöytäkirjoissa on merkintöjä keskuste- luista, joita on käyty Solaris-lomat ry:n ja Virkistys- ja Kylpylälomat ry:n suhteista. Raha-automaattiyhdistys oli tuonut esiin, että rahan- jakoa tulisi selvittää. Tämän ajateltiin tarkoittavan, että koko tuki- rahapotin saisi Solaris-lomat ry. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 31.10.2001). Toimitusjohtaja Leena Kolsi Solaris-lomat ry:stä esittikin Virkistys- ja Kylpylälomat ry:n kokouksessa 13.9.2002 lomajärjestö- jen yhdistämistä. Tätä eivät kuitenkaan kaksi muuta eli Lounais-Suo- men Loma ja Virkistys ry ja Päiväkummun Kannatusyhdistys ry kan- nattaneet, ja niin Virkistys- ja Kylpylälomat ry:n lomatoiminta jatkui. Se vietti 10-vuotisjuhlaansa Päiväkummussa 27.5.2003. Solaris-lomat ry halusi kuitenkin edelleen ylläpitää keskusteluja lomatoimintojen yhdistämisestä, ja ne alkoivatkin uudelleen vuon- na 2009. Neuvottelut olivat osapuolten erilaisten näkemysten vuoksi välillä hyvinkin hankalat. Lopulta syyskuussa 2010 allekirjoitettiin sopimus lomatoiminnan siirtämisestä Solaris-lomat ry:lle vuoden 2011 alusta ja toinen sopimus Virkistys- ja Kylpylälomat ry:n henki- lökunnan työsuhteiden jatkumisesta. Vuoden 2011 alusta yhdistyk- sen välittämät lomat ovat olleet Solaris-lomat ry:n lomakiintiöstä. III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 66 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Vanhustyö osaksi yhdistyksen toimintaa 1980-luvulla Vuoden 1980 toimintakertomuksessa on ensimmäistä kertaa mai- ninta, että yhdistys on ilmoittautunut mukaan valtakunnalliseen vapaaehtoiseen vanhustyön kokeiluun, jota toteutetaan myös Turus- sa. Vapaaehtoinen vanhustyö lähti varovasti käyntiin. Aluksi yhdis- tyksessä välitettiin asian tiimoilta ainoastaan kurssi- ja tilaisuus- tiedotteita, mutta vuoden 1981 toimintasuunnitelmassa tavoitteeksi asetetaan kurssitilaisuuden järjestäminen. Tavoitteena oli selvittää vapaaehtoistyön tarvetta ja suunnitella varsinaista toimintaa tiiviis- sä yhteistyössä kaupungin sosiaalitoimiston kanssa. Kurssi järjes- tettiinkin: kaupungin vanhustyön toimikunnan sihteeri Valvi Kai- piainen esitelmöi vanhustyön kokeilusta ja kokemuksista Turussa, apulaiskaupunginjohtaja Ilkka Järvinen kertoi miten ystäväpalvelu sopii kd-liikkeeseen ja Ritva Vennonen puolestaan selvitti vastuu- henkilön tehtäviä. Osallistuttiin myös kaupungin järjestämille ystävätoiminnan kursseille ja myyjäisiin. Varojen kokoamiseksi toimintaa varten Tu- run kaupunki organisoi mukana oleville järjestöille myyjäisiä kon- serttitalon ala-aulassa. Yhdistyksen jäsenet olivat mukana myy- jäisjärjestelyissä ja myös vanhustoimikunnan apuna. Turussa on vuodesta 1976 toiminut järjestöjen yhteinen Vanhustyön Neuvotte- lukunta. Se järjesti 80-luvun lopulla eläkeläisten messutapahtuman VPK:n talolla, missä yhdistys oli mukana esitellen toimintaansa. Toiminta- ja virkistyspäiviä vanhustentalojen asukkaille Yhdistyksen varsinainen ystävätoiminta alkoi syksyllä 1985. Silloin järjestettiin Turun kaupungin vanhustentaloissa asuville vanhuk- sille ohjelmallinen toimintapäivä Tammivalkamassa. Osallistujia oli ensimmäisenä vuonna noin 60 henkilöä ja seuraavina jo 100 henki- löä. Näitä virkistyspäiviä yhdistys järjesti aina vuoteen 1991, jolloin puolestaan tehtiin retki Päiväkumpuun Karjalohjalle. Retkelle osal- listui 50 henkilöä. Terttu Salminen muistelee: ”Inva-busseilla ha- ettiin ja vietiin takaisin, mutta sitten kun Turun kaupunki ilmoitti, että enää ei saada rahaa eikä ilmaisia busseja, ei näitä virkistyspäiviä 67 pystytty järjestämään” (Salminen, 14.4.2016). Lisäksi parin vuoden aikana (1989–1990) yhdistyksen jäseniä kävi vanhainkodeissa tervehtimässä vanhuksia. Kerhotoimintaa Rientävällä Yhdistyksessä käytiin 1980-luvun lopulla keskustelua toiminnan laajentamisesta ja päädyttiin siihen, että yhdistyksen tulisi tarjo- ta eläkeläisille monipuolista toimintaa. Pohdittiin kerhotoiminnan aloittamista. Tärkeäksi nähtiin yhtäältä edullisten ateriapalvelujen tarjoaminen ja toisaalta kerhon tulisi olla mukava kohtaamispaikka. Kerhoa suunniteltiin vaihtoehtoisesti Turun itäiselle alueelle, Num- menmäelle tai Pohjola-Kähäri alueelle. Loppujen lopuksi tilakysy- mys ratkaisi paikan. Sopimukseen päästiin Rientävän johtokunnan kanssa ja aluksi tilat saatiin käyttöön jopa vuokratta. ”Mäkeen eli lä- hialueiden taloihin jaettiin mainoksia tulevasta toiminnasta. Avajai- sissa oli kolmisenkymmentä henkilöä ja mukana oli myös apulais- kaupunginjohtaja Ilkka Järvinen”. (Merisaari, 27.4.2016) Toiminta aloitettiin syksyllä 1988 Pohjolan kaupunginosassa ur- heilutalo Rientävällä. Kerho toimi kolmena, välillä jopa viitenä, päi- vänä viikossa ja sen toiminta-ajatuksena oli antaa virikkeitä yksinäi- sille ihmisille. Suosituin päivä oli maanantai, jolloin tehtiin käsitöitä myyjäisiä varten ja erityisen suosion maanantaisin saavutti Sini Lei- non vetämä liikuntatunti. Keskiviikkopäivisin oli lukupiiri ja val- mistettiin kotiruokaa. Ruoasta perittiin omakustannushinta ja sitä toimitettiin myös lähiseudun vanhuksille koteihin. Tuula Merisaari muistelee: ”Kerhossa leivottiin, tehtiin käsitöitä ja askarreltiin. Teh- tiin myös perinneruokia kuten klimppisoppaa ja pastanttipuuroa, perniöläistä perinneruokaa” (L-S Loma ja Virkistys, käsiohjelma 16.5.2009). Perjantaipäivisin koolla olivat laulunharrastajat Terttu Suomen johdolla. Kuorolaiset esiintyivät sekä yhdistyksen omissa tilaisuuksissa että myös palvelutaloissa ja vanhankodeissa. Välillä kerhoissa kävi eri alojen asiantuntijoita, pidettiin myös joulu- ja äi- tienpäiväjuhlia. Kerhoon osallistui aluksi 15–20 henkilöä ja erillisinä teemapäivi- nä viikoittain 50–60 henkilöä. 1990-luvulle tultaessa kerhotoiminta vilkastui ja vuonna 1994 kävijöitä oli jo noin 100 henkilöä viikoittain. (L-S Loma ja Virkistys, Toimintakertomukset 1989, 1994) III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 68 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Taistelua Kähärinmäen toiminnan puolesta Rientävän toimintaan saatiin tukea Turun kaupungilta, mutta tuen avulla ei kuitenkaan saatu peitettyä kaikkia kustannuksia. Lyhyen ajan saatiin myös valtion myöntämää työllistämistukea ja keräys- varoja käytettiin kustannusten kattamiseen. Ateriapalvelua yritet- tiin saada kaupungin ostopalveluksi siinä onnistumatta. Kaupunki perusteli päätöstään sillä, että kaupunki itse lisää kotiin annettavia ruokapalveluja, eikä kerhon ruokailutoimintaa näin ollen tueta. Täs- tä nousi sekä lehdistössä että pohjolalaisten parissa vastarinta. Uusi Päivä -lehti julkaisi helmikuussa 1990 kitkerän artikkelin otsikolla ”Vanhusten kerhotoimintaan osallistuminen – valittujen Kerholaisten kuoro esiintyi yhdistyksen 40-vuotisjuhlassa 1999. Kuva: yhdistyksen arkisto. 69 etuoikeus”. Jutussa tuodaan esiin kaupungin päätösten kummal- lisuudet: kaupunki antoi rahaa kahdelle yhdistykselle, mutta jätti Lounais-Suomen Loma ja Virkistyksen ilman. Jutussa kysytäänkin ”Millaisilla tuomarin valtuuksilla päätettiin tukea muutamaa ker- hoa ja evätä tuki toisella puolella kaupunkia sijaitsevalta kerholta? Miksi juuri Pohjolan alueen vanhuksille olisi lisättävä kotiin tuotuja ruoka-annoksia ja kerhotoiminnan tuen eväämisen myötä sitoa juuri heidät asuntojensa yksinäisyyteen?” (Turun Uusi Päivä 2/1990) ”Kähärin mäes ei ol sit yhtikäs mittään toimintaa. Nyt se on ollut piristävää, kun on päästy yhdes puhumaan. Ikänsä kun on pienil- lä palkoilla tehty työtä, tämä on tuntunut hyvältä.” Näin puolestaan aloitti Kansan Uutisten toimittaja Pekka Helminen samasta aiheesta kirjoittamansa jutun. Artikkelin toinen otsikko oli ”Demarit ja oi- keisto syrjivät” (Kansan Uutiset, 9.2.1990). Koko toimintaa uhkasi siis lakkauttaminen, mutta kaupunginhal- litukselle osoitetun oikaisupyynnön ja siihen liitetyn lähes 100 ihmi- sen allekirjoittaman vetoomuksen myötä, saatiin virikkeellinen toi- minta Rientävällä jatkumaan. Tosin vuonna 1990 toiminnanohjaaja oli rahan vähyyden takia kesällä pari kuukautta lomautettuna. Vanhustyön osuus yhdistyksen toiminnassa siis lisääntyi voimak- kaasti 1990-luvun alussa, mutta samaan aikaan kaupungin antama tuki tähän toimintaan pieneni. Raha-automaattiyhdistykseltäkin ha- ettiin tukea siinä onnistumatta. Kerholaisista oli ajan kuluessa muodostunut useita toimintaryh- miä ja osallistuminen erilaisiin tapahtumiin ja retkiin oli vilkasta. Toimintaa haluttiin ehdottomasti jatkaa. Lyhyeksi aikaa saatiinkin kerhotoiminalle Turun kaupungin ostosopimus (1991), jonka kau- punki kuitenkin irtisanoi päättyväksi vuoden 1992 lopussa. Turun kaupunki jäädytti korttelikerhotoimintaan saatujen raho- jen maksamisen vuonna 1995 ja näin ollen yhdistys joutui jälleen rahavaikeuksiin. Seurauksena oli, että työntekijä lomautettiin. Ti- lannetta yritettiin ratkoa monin tavoin, pyrittiin vaikuttamaan kau- pungin päätökseen, neuvoteltiin Virkistys- ja Kylpylälomien kanssa tuen saamisesta lomatoimintaan, selviteltiin mahdollisuutta hakea EU:n tukea Varsinais-Suomen Seutukaavaliiton kautta. Virkistys- ja Kylpylälomilta saatiin tukea lomatoiminnnan järjestelyihin, mutta tuki edellytti veteraanilomien markkinointia. Kerhotoiminta supistui kaksipäiväiseksi. Kuitenkin vuoden 1995 III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 70 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi toimintasuunnitelmaan kirjattiin, että korttelikerhotimintaa kehite- tään ja aloitetaan omana toimintana kokeellisesti koululaisten ilta- päiväkerho. ”Ajattelimme, että olisi hyvä, jos olisi vanhuksia ja lap- sia yhdessä” (Merisaari, 27.4.2016). Kultaisia muistoja Syksyllä 1995 oli vanhusten kerhotoiminnan lisäksi alkanut Raha-au- tomaattiyhdistyksen tuen turvin koululaisten iltapäiväkerho yhteis- työssä Turun kaupungin päivähoito-osaston kanssa. Koululaisten il- tapäivätoiminnan vetäjäksi palkattiin Anne Huovinen. Toiminta kuitenkin päättyi jo keväällä 1997, kun Raha-automaat- tiyhdistys ei enää tukenut toimintaa, eikä Turun kaupunkikaan ollut enää myötämielinen hankkeelle. Kaupunki alensi myös vanhusten- kerholle osoitettuja tukia merkittävästi, ja niin yhdistyksen kokopäi- väisen työntekijän pesti jouduttiin lopettamaan vuonna 1998. 40-vuotisjuhlassa oli esillä yhdistyksen toiminnasta kertova näyttely. Kuvassa vasemmalla juhlan emännät Tuula Merisaari, Terttu Salminen ja Ritva Vennonen. Onnittelemaan ovat tulleet Anna-Liisa Jokinen ja Nina Söderlund. Kuva: yhdistyksen arkisto. 71 Tuula Merisaari muistelee aikaa Rientävällä yhdistyksen kulta-ai- kana: ”Porukka tykkäsi tulla ja olla Rientävällä. Rientävän työ oli niin erilaista verrattuna muuhun järjestötyöhön, ei istuttu vain kokouksissa. Rientä- vä oli hyvää aikaa, se kokosi ihmisiä, vietettiin yhteistä aikaa, pidettiin kevät- ja joulujuhlat. Mukana olevat henkilöt inspiroivat, tehtiin yhdes- sä ja ihmiset olivat ihan sydämestä mukana tekemässä. Myös retkille lähdettiin aina innostuneesti, mutta tukka putkella ajettiin illaksi kotiin, koska piti piti ehtiä katsomaan Kauniit ja rohkeat televisiosta.” (Meri- saari, 27.4.2016) Rientävän kausi päättyi keväällä 1998, mutta Rientävälle kokoon- nuttiin vielä kerran vuonna 1999 pitämään yhdistyksen 40-vuotis- juhlat. Ruusukorttelin aika Yhdistyksen kerhotoiminta siirtyi syksyllä 1998 Turun kaupungin tiloihin Ruusukortteliin. Ruusukorttelissa toimi aluksi maanantai- kerho, laulukerho ja liikuntakerho sekä Boccia-kerho Jyrkkälän Nuo- risotalossa. Nyt toimittiin ilman palkattua työntekijää, mutta siitä huolimatta toimintasuunnitelmaan vuodelle 1999 on kirjattu tavoit- teeksi tarjota säännöllisiä toimistopalveluja, välittää tuettuja lomia Kylpylähotelli Päiväkumpuun sekä järjestää kerhotoimintaa ja lii- kuntaa. Yhdistys hoiti tuetulle lomalle päässeiden omavastuuosuuden ja matkakulujen perinnän, ja sai Virkistys- ja Kylpylälomat ry:ltä kor- vausta lomatoiminnan järjestelyistä vuoteen 2010 saakka. Tämä ja kaikki muukin toimistotyö jäi pääasiassa Tuula Merisaaren ja Tert- tu Salmisen tehtäväksi. Kun yhdistys aloitti yhteistyön Solaris-lomat ry:n kanssa, lomien laskutus ja lomapaikkajärjestelyt siirtyivät ko- konaan Solariksen hoidettaviksi. Nykyisin yhdistys tiedottaa haet- tavista tukilomista, kokoaa tulleet hakemukset ja lähettää ne Sola- ris-lomille sekä järjestää lomalaisille bussikuljetuksen Kylpylähotelli Päiväkumpuun. Lomaryhmän mukana lähtee yhdistyksen puolesta ryhmävastaava. III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 72 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Yhdistyksen johtokunta 2017: Vasemmalta alkaen Tuuli Kastemaa, Mirja Kautonen, Sirkka Liisa Eronen, Elvi Jalava, Eini Pihlajamäki ja keskellä edessä Inkeri Backman. Kuvasta puuttuvat Annika Karvonen, Eija Nurmi ja Maisa Saloniemi. Kuva: Pia Jalkanen. 73 Toiminta Ruuskorttelissa on vakiintunut joka toinen maanantai kokoontuvaksi virkistyskerhoksi. Kerhossa juodaan kahvia ja seurus- tellaan sekä kuullaan myös esitys jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Käsiteltävät aihealueet voi ryhmitellä yhteiskunnallisiin kysymyk- siin, kaupungin ikäihmisille suunnattuihin palveluihin ja terveyden edistämiseen. Luonnollinen osa ovat myös musiikkiesitykset ja muu kulttuuri bingoa unohtamatta. Toisinaan esitykset ovat teemansa puolesta liittyneet isompaan kokonaisuuteen kuten ikäihmisten asu- miseen ja kotiin annettuihin palveluihin. Esillä on ollut myös kerho- laisille tuntemattomampia ammatteja kuten viittomakielen tulkki, kielenkääntäjä ja tutkija. Liikuntamuodot ovat myös pitkään pysyneet samana. Maanantai- sin jumpataan ja torstaisin pelataan Boccia-peliä. Kokeilumielessä toimi vuonna 2007 ”Kunnossa kaiken ikää” -ryhmä, joka kävi Eini Pihlajamäen johdolla lauantaisin kuntosalilla. Kaudella 2013–2014 järjestettiin Tuuli Kastemaan vetämiä kulttuurikävelyjä Turun kau- pungin alueella. Toiminnastaan yhdistys on lähettänyt jäsenilleen keväästä 2012 lähtien kaksi kertaa vuodessa uutiskirjeen eli kootun tapahtumaleh- tisen. Pitkälti puheenjohtajan kontolle jäänyttä toimistotyötä saatai- siin vielä vähennettyä, mikäli jäsenistöllä olisi sähköpostiosoitteet, mutta enemmistö haluaa edelleen tiedot paperisena. Nettiä käyttä- ville yhdistys on ylläpitänyt vuodesta 2013 kotisivuja www.lomaja- virkistys.fi. Rahoittajia ja ”rahantekijöitä” Elina Katainen antoi demokraattisten naisten historiaa luotaavalle teokselleen nimeksi ”Akkain aherrusta aatteen hyväksi” (1994). Nimi on osuva ja kuvaa hyvin tämänkin historiikin sisältöä. Monenmois- ta työtä ovat naiset vaivojaan säästämättä tehneet kanssaihmisten parhaaksi. Tuohon aherrukseen kuuluu olennaisesti myös rahanhan- kinta toimintaan. Äiti- ja lapsileirien sekä perhelomien järjestäminen vaati paitsi paljon käytännön järjestelyjä ja organisointikykyä myös riskinottoa, sillä rahan saaminen lomien järjestämiseksi ei aina ollut varmaa. ”Rahaa tehtiin” paitsi avustuksia hakemalla myös myyjäisil- lä, arpajaisilla ja keräyksillä. Laina-rahallakin lomia joskus järjestet- III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 74 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi tiin, jotta jatkuvuus voitiin turvata ja lomalaisten tarpeet tyydyttää. Alkujaan äiti- ja lapsileirit sekä perhelomat olivat kokonaan mak- suttomia. Keskeinen rahoittaja valtakunnallisesti oli sosiaalimi- nisteriö/Raha-automaattiyhdistys ja paikallisesti Turun kaupunki. Näiltäkään tahoilta saatava tuki ei riittänyt täysin maksuttomiin lo- miin, ja niinpä suoritettiin erilaisia rahankeräyksiä, mm. arpajaisia. Vasta 1980-luvun alussa alettiin Varsinais-Suomesta tulevilta lo- malaisilta kerätä oma maksuosuus. Lomien järjestäjien on näin ol- len pitänyt hankkia tarvittavat varat jostakin. Demokraattisten naisosastojen antaman tuen avulla moni pääsi lomalle. Turkulaisis- ta yhdistyksistä Ritva Vennonen muistaa esimerkiksi Vaalan Pirkot, Kupittaan Naiset, Turun Läntinen Naisosasto ja Kaerlan Naiset ”ra- hantekijöinä” (Vennonen, 8.4.2016). Myös Kaerlan Naisten omassa historiikissä kerrotaan, että osaston pöytä- ja tilikirjoisssa on useina vuosina merkintöjä äitileirien tukemisesta. Rahaa saatiin kerättyä ruokaa tekemällä ja myymällä. Menestynein tuote olivat ”sallatit” ja ”sallattikestit”. (Karjalainen-Manninen, 1998, 58–59) Yhdistyksen historian jokaisella vuosikymmenellä aina 2000-lu- vulle saakka poliisilaitokselta on anottu lupaa suorittaa tiettynä ai- kana listakeräys vähävaraisten ja suuriperheisten äitien kesävirkis- tystoiminnan tukemiseen. Viisi koria juotavaa ja 20 litraa piimää Vuosittain anottiin rahaa myös Turun kaupunginhallitukselta ja Osuusliike Tarmolalta sekä yksityisiltä lahjoittajilta. Turun kaupun- gin osuus lomien rahoittamisessa oli merkittävä, se oli lähes yhtä suuri kuin muiden tukijoiden yhteensä. Esimerkiksi vuonna 1968 oli 16 äitiä ollut Ruissalon Metsärannassa 10 päivän lomalla ja siihen oli saatu avustusta Turun kaupungilta 1100 markkaa, sosiaaliministeri- öltä 400 markkaa, Osuusliike Tarmolalta 350 markkaa ja lahjoituk- sia yksityisiltä ja järjestöiltä 614,47 markkaa. Tavaralahjoitusten kerjääminen oli varsin paljon voimavaroja vaa- tivaa työtä ja useimmiten ruokatarvikkeet ostettiinkin saaduilla tu- kirahoilla kaupasta. Ruissalon Metsärannassa vuonna 1970 järjeste- tyille lomille käytiin kuitenkin myös pyytämässä suoraa tavara-apua turkulaisilta yrityksiltä. Huolella tehty luettelo kertoo, että Auran Panimosta saatiin viisi koria juotavaa ja Valiolta 20 litraa piimää. 75 Makkaraa saatiin Lundenin lihalta 3 lenkkiä, LSO:lta 5 kiloa ja Fis- her-Bergeriltä 3 kiloa. Ruokavalio näytti siten ainakin tuolla leiril- lä olleen varsin makkarapitoinen. Muna- ja Vihannestukku lahjoitti kurkkuja ja tomaatteja. Artion ja Kastun leipomoista saatiin pitkoja ja limppuja. Seuraavana vuonna samoilta tahoilta ei enää saatukaan mitään, mutta Kastun leipomo sentään myi leirille leipää puoleen hintaan. (Naisten ja lasten Virkistyskoti, KA, 1F9, Hb leiritoiminta 1970–1990) 1970-luvulle tultaessa elinkustannukset nousivat eikä rahaa aina saatu tarvittavaa määrää ja niinpä esimerkiksi vuonna 1971 ei kyetty järjestämään lomaa Päiväkummussa, vaan ainoastaan 17 äitiä lomai- li Metsärannassa (Anomus Turun kaupunginhallitukselle 14.2.1972). Järjestetyt lomat olivat kuitenkin edelleen 10 vuorokauden mittaisia vuosikymmenen puoliväliin saakka. Sen jälkeen lomajakson pituus Metsärannassa oli seitsemän vuorokautta, mutta nyt lomalle pääsi enemmän äitejä, koska lomajaksoja lisättiin. Kaikki lomailivat edel- leen maksuttomasti. Rahalupauksia jäädytettiin Vuoden 1974 anomuksessa kaupunginhallitukselle vedotaan edel- leen kustannusten nousuun ja pyydetään nostamaan avustuksen määrää. Rahaa saatiinkin nyt huomattavasti enemmän, mutta koska päätöksestä tehtiin valitus, yhdistys ei saanut varoja käyttöönsä kuin vasta vuosia myöhemmin. Seuraavalla vuosikymmenellä valitusten jätöstä vaikuttaa tulleen tapa. Turun kaupungin yleishyödyllisiin tar- koituksiin varatun määrärahan jakamisesta tehtiin 1980-luvun al- kuvuosina useampana vuonna peräkkäin valitus ja myönnetyt varat saatiin käyttöön monia vuosia myöhemmin. Joinakin vuosina rahat saatiin käyttöön ehdollisesti siten, että yhdistys sitoutui maksamaan takaisin saamansa avustuksen, mikäli päätös valitusviranomaisissa muuttuisi. Esimerkiksi vuodelle 1980 myönnetyt varat saatiin käyttöön vasta neljän vuoden kuluttua, kun korkein hallinto-oikeus oli ensin toden- nut, että kaupungin päätökset voidaan panna täytäntöön ja päätök- sestä oli tullut lainvoimainen. Vuonna 1982 yhdistys joutui lisäksi hankalaan tilanteeseen, kun rahoitusanomus kaupungille oli henkilövaihdosten takia jäänyt teke- III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 76 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi mättä ja se tehtiin vasta syksyllä jälkikäteen. ”Toimintamme rahoituksessa on nyt syntymässä todellinen ah- dinko. Vuoden 1981 yleishyödyllisistä määrärahoista järjestöllemme myönnettiin 16.500 mk, mutta koska jaosta on tehty valitus, ei raho- jen käyttöönsaannista ole tietoa. Kesällä 1981 järjestämämme loma- viikon, retkitoiminnan, toimistokulujen ym kokonaiskustannukset olivat 27150 mk.” Hellyttikö yhdistyksen sihteeri Ritva Vennosen 12.10.1982 allekir- joittama anomusteksti päättäjät, jää arvailujen varaan. Turun kau- punki myönsi kuitenkin 17500 markkaa jälkikäteen. (L-S Loma ja Virkistys, Toimintakertomus 1982) Lomatoimintaa kömmähdys ei keskeyttänyt, vaan rahaa hankit- tiin muuta kautta eikä lainaakaan kaihdettu. Apua saatiin myös ar- pajaisista. Esimerkiksi vuonna 1981 järjestettiin arpajaiset, josta saatiin lähes 8000 markan tuotto yhdistykselle. Samana vuonna Ra- ha-automaattiyhdistys tuki lomatoimintaa 4200 markalla, joten sen osuus oli tuohon aikaan paljon pienempi kuin muun rahoituksen. Hankalissa tilanteissa ja kassan ammottaessa tyhjyyttään, apuun tuli Varsinais-Suomen järjestöyhdistys lainaten tarpeen mukaan rahaa erääntyviin maksuihin. Kun rahaa ei valitusten takia saatu käyttöön, yhdistykselle alkoi kerääntyä velkaa sekä Varsinais-Suo- men järjestöyhdistykselle ja Demokraattisten naisten piirijärjestölle. (L-S Loma ja Virkistys, Toimintakertomus 1985) Velkoja päästiin kuittaamaan sitä mukaa, kun rahoja saatiin käyt- töön. Uudelle vuosituhannelle tultaessa laina saatiin kokonaan mak- setuksi. Edelleen yhdistys kuitenkin järjesti arpajaisia, myyjäisiä ja kirpputoriapahtumia saadakseen rahaa toimintansa tukemiseen. Luonnollisesti Turun kaupungin tuki oli edelleen merkittävin toi- minnan mahdollistaja. Vuonna 1984 Turun kaupungin sosiaalilautakunta julisti vapaaeh- toista vanhustyötä tekevien yhdistysten haettavaksi avustusta. Yh- distys anoi näitä varoja 10 000 markkaa, ja sai myös sen summan. 1980-luvun lopulla käynnistyi myös vanhusten kerhotoimin- ta Rientävällä ja siihen anottiin ja saatiin rahaa kaupungilta, joka myönsi rahaa vastaavaan kerhotoimintaan myös 12 muulle yhdistyk- selle. Kerhotoimintaan saatiin kaupungin tukea ohjaajan palkka- ja muihin toimintakuluihin vuosina 1988–1998. 77 Talouden heilahtelua ja vakautta Yleisesti ottaen rahat olivat kuitenkin edelleen 90-luvullekin tultaes- sa tiukalla. Yhdistykselle syntyi uusia vaikeuksia, kun Kansan Kes- kus-Kassa, missä yhdistyksen varat olivat tallennettuina, lokakuus- sa 1992 tiedotti toimintansa purkamisesta. Yhdistyksellä oli tuolloin käyttö- ja keräysvaroja tallennettuna yhteensä lähes 35 000 mark- kaa. Toimikunta ryhtyi kiireesti toimeen tilanteen selvittämiseksi, mutta samalla arveltiin, että kaikkia varoja konkurssista tuskin saa- daan. Rahoja saatiinkin jonkin verran takaisin, mutta vuonna 1998 oli todettava, että tappioksi on kirjattava runsaat 28 000 markkaa. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 17.8.1998) Rahoituksen vahvistamiseksi järjestettiin useita arpajaisia ja myyjäisiä. Hieman lisärahoitusta yhdistys sai, kun Turussa elokuus- sa vuonna 1994 järjestettiin Pohjoismaisen Ministerineuvoston Poh- joismainen Forum. Forum kokosi noin 15 000 osallistujaa ja kau- pungin sekä lähialueiden majoituskapasiteetti oli kovilla. Yhdistys osallistui majoittamiseen Rientävällä ja sai siitä tuloja toimintaansa. Vuosille 1995–1997 saatiin kaupungilta tukea myös koululaisten iltapäiväkerhotoimintaan, mutta syksylle 1997 saatu avustus oli niin pieni, että mahdollisuutta jatkaa ei enää nähty olevan. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 11.6.1997) Kun myös rahoitus vanhusten korttelikerhotoiminnan ylläpitämi- seksi oli avoinna, yhdistyksen toimikunta pohti erilaisia vaihtoehtoja toiminnan ja palkkasaatavien turvaamiseksi. Syksyllä 1997 yhdistys päättää ottaa 50 000 markkaa lainaa Turun Seudun Osuuspankis- ta ja varautui jo seuraavankin vuoden vaikeuksiin päättämällä, että vuonna 1998 otetaan 40 000 markkaa korotonta lainaa Turun Itäinen Järjestöyhdistys ry:ltä mikäli muu rahoitus ei järjesty (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 16.10.1997). Joulukuussa 1997 yhdistys jouti irtisanomaan toiminnanohjaaja Tuula Merisaaren työsopimuksen päättyväksi kesäkuussa 1998. Yh- distyksen omien talousvaikeuksien ohella, samaan aikaan oli suuria huolia myös Päiväkummun osalta, kuten edellä kävi ilmi. Tultaessa 2000-luvulle yhdistyksen toiminta rahoitettiin Turun kaupungin avustuksin, jäsenmaksujen ja myyjäistuottojen turvin sekä osallistujilta kerättävillä maksuilla. Virkistys- ja kylpylälomat III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 78 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi ry maksoi yhdistykselle lomien järjestelytukea toimintansa lopetta- miseen saakka vuoteen 2010. Vähitellen myös myyjäisten ja arpa- jaisten järjestäminen jäi pois. Yhdistyksen talous oli 2000-luvulle siirryttäessä hyvässä tasapai- nossa ja on jatkunut sellaisena. Muutos markoista euroiksi tapahtui vuoden 2002 alusta lukien. Yhdistyksen jäsenmaksuksi tuli ensim- mäisenä vuonna 5 euroa. Sen jälkeen jäsenmaksua on korotettu mal- tillisesti. Vuonna 2017 jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin 10 euroa. Tietoa, tutustumista ja tulevaisuutta Atk:n alkeiskursseja ikäihmisille Yhteiskunnan palvelut ja erityisesti pankkipalvelut siirtyivät 1990-luvun loppua kohti yhä enemmän tietoverkkoon. Jotta ikään- tyneekin pysyisivät tässä muutoksessa mukana, yhdistys järjesti en- simmäiset atk:n alkeiskurssit vuonna 2001. Haluttiin myös opetella uusia viestinnän muotoja kuten sähköpostin käyttöä. Rakennusliiton Turun aluetoimistoon oli saatu oma tietokone- luokka, jonne voitiin suunnitella ja järjestää kursseja. Kurssit to- teutettiin yhteistyössä KSL:n Turun Opintojärjestön kanssa. KSL:n ja Turun kaupungin tuen ansiosta kurssihinnat osallistujille olivat edulliset. Ennen ensimmäisiä kursseja kartoitettiin tarvetta ilmoituksen avulla: ”Käytätkö tietokonetta? Tuntuuko joskus, että taito on hukas- sa? Tai suunnitteletko vasta tietokoneen käyttämistä?” ”Yhdistyk- semme suunnitelmissa on järjestää syksyllä tietokoneen alkeiskurssi ikäihmisille päiväkurssina. Ota yhteyttä, jos olet kiinnostunut, että voimme kartoittaa kurssin tarvetta.” Tarvetta mitä ilmeisemmin oli, koska ensimmäisen syksynä järjestettiin kolme kurssia ja seuraava- na vuonna neljä. Kurssit olivat noin 30 oppitunnin pituisia ja opiskelijoita mahtui yhdelle kurssille 15. Alkuvuosina kursseja järjestettiin useita, kun- nes kysyntä myöhemmin väheni ja vuosittain järjestettiin enää yksi alkeiskurssi ja yksi jatkokurssi. Koulutukset pidettiin viimeisen ker- ran vuonna 2015. Kiinnostus tulla monen päivän koulutukseen oli 79 vähentynyt. Ikäihmisilläkin on omat kannettavat ja tabletit, joiden käyttöön kysytään apua tarpeen mukaan. Nykyisin on tarjolla tieto- koneen käytön tukea säännöllisesti muun muassa Turun kaupungin- kirjastossa. Palvelujen sähköistyminen etenee kuitenkin ripeästi ja yhä useam- min tietoa palveluista saa vain verkon kautta, joten tuen tarvetta tu- lee jatkossakin olemaan. Kun julkinen hallinto tulevaisuudessa ko- konaisuudessaan digitalisoidaan, muutos tulee olemaan valtava. On ruvettu puhumaan digiloikasta. Sen ottaminen on melkoinen haas- te koko yhteiskunnalla, mutta erityisesti ikäihmisille. Mobiilitekno- logia tulee kuitenkin myös tarjoamaan monia uusia innovaatioita ikäihmisten avuksi. Retkiä ja juhlia Erilaiset retket ovat aina olleet yhdistyksen jäsenten suosiossa. Teh- dyistä retkistä on alkuvuosikymmeniltä vain vähän merkintöjä ar- kistoaineistossa. Lomaleirien aikana Ruissalon Metsärannassa ja Tammivalkamassa retkeiltiin luonnossa lomaleirien lähialueilla. Terttu Salminen ja Tuula Merisaari muistelevat yhdistyksen 50-vuo- Retkellä Teijossa ja Osmanlahdella. Ei tietoa vuodesta. Kuva: yhdistyksen arkisto 80 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi tisjuhlan käsiohjelmassa (2009), että retket ja erilaiset juhlat ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Rientävän kerhosta tehtiin säännöllisesti retkiä lähialueille, ja myös päiväristeilyt olivat ohjelmassa. Päiväkummussa käytiin usein, joskus myös Tammivalkamassa ja Aurikonlahdessa Hirvensalossa. Bussiretkiä tehtiin jo varhain Päiväkumpuun. Päiväkummus- sa käytiin muun muassa Unikeonmarkkinoilla ja keskiaikapäivillä. Myös muu Lohjan seutu on ollut usein päiväretkien kohteena, mm. Vironperä ja Fiskars ovat tulleet tutuiksi. Sauvon Osmanlahdessa Helvi ja Antti Isomäki järjestivät monena vuotena 1990-luvulla ja vielä vuonna 2000 ruokakestejä. ”Noutopöy- dästä haettiin hyvää ruokaa ja monenmoisia vihanneksia. Oli muka- vaa yhdessäoloa” (Merisaari, 24.4.2016) Kuluneiden vuosikymmenien aikana Varsinais-Suomi on tullut monien lähialueille suuntautuneiden retkien ansiosta tutuksi. Myös Turun kaupungissa on tutustuttu moniin kohteisiin, kuten Vesi- museoon ja Logomoon. Useasti on myös käyty Satakunnan puolella: On tutustuttu esimerkiksi Olkiluodon ydinvoimalaan, vanhaan Rau- Retkeläisiä Mustion linnassa kesäkuussa 2016. Vasemmalta Hilkka Uusitalo, Eija Saajala, Ritva Suonta- usta, Ritva Jalonen, Eija Nurmi, Leila Lehtonen, Elvi Jalava, Eila Kaukovaara, Eila Hautamäki, tuntematon, Eeva-Liisa Huhtanen. Kuva: Eini Pihlajamäki. 81 maan ja Leineperin ruukkiin. Kylpylähotelli Yyterissä vietettiin yh- distyksen 45-vuotisjuhlaa vuonna 2004. Teatteri- ja erityisesti kesä- teatteriretket ovat olleet vuosittain ohjelmassa. Eräs suosituimmista retkistä on yhdistyksen perinteisiin kuuluva jouluretki. Joulupöydän antimista on päästy nauttimaan maatiloilla, kartanoissa, kievareissa ja kouluissa. Varsinais-Suomessa on run- saasti kohteita, joten uusia tutustumiskohteita on ollut tarjolla var- sin usein. Päiväretkiä on tehty myös Eduskuntaan. Tampereella on käyty mm. televisio-ohjelman nauhoituksessa. Retkikohteena on myös ol- lut Ainola Järvenpäässä ja Martta Wendelin museo Tuusulassa. Kesällä 2014 tutustuttiin Serlachiuksen vasta avattuun museoon. Vietettiin päivä Kaustisten musiikkijuhlilla, missä teemana oli Var- sinais-Suomi ja tutustuttiin Saarijärveen ja Virtoihin. Seuraavana kesänä kierrettiin Ahvenanmaa – tuo lähellä oleva, mutta silti monille tuntematon saari. Kesällä 2016 kohteena oli puo- lestaan läntinen Uusimaa, Mustion linna, Schjerfbeck-museo Tam- Yhdistyksen 50-vuotisjuhlat pidettiin Ruusukorttelissa 2009. Kuvassa oikealla juhlan juontanut Onerva Kirveennummi, pöydän päässä Teuvo Merranti ja häntä vastapäätä Arja Merranti, vasemmalla Terri Merranti, Heli Astala ja Eini Pihlajamä- ki. Vasemmalla pöydän päässä Anni Järvinen. Kuva: Aimo Ruisniemi. III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 82 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi misaaressa ja Hvitträsk Kirkkonummella. Kemiönsaaren kierros ja käynnit Söderlångvikin ja Sagalundin museoissa olivat ohjelmassa kesällä 2017. Edellisen kerran yhdistys retkeili Kemiön saarella 15 vuotta aikaisemmin. Kesäteatteriretki tehtiin Mynämäelle Laajoen kesäteatterin. Retkien ohella arjesta on irtauduttu myös juhlien avulla. Yhdis- tyksen arkistomateriaalin joukossa on usein mainintoja kevätjuhli- en järjestämisestä. Suurempia juhlia ovat olleet yhdistyksen 40-vuo- tisjuhlat, jotka vietettiin toukokuussa 1999 Rientävällä. Ohjelmassa oli psykologi Kaarina Kyyrösen juhlaesitelmä: Virkeä, kaunis ikään- tyminen. Yhdistyksen historiasta kertoivat Terttu Salmisen ja Ritva Vennosen kokoama näyttely ja lyhyt historiikki, joka esitettiin juhlan juonnon yhteydessä. Yhdistyksen oma lauluryhmä esiintyi, kuultiin Yötaivas-yhtyettä, sketsejä ja lausuntaa. Juhlan johdosta yhdistys sai vastaanottaa tervehdyksiä ja rahalahjoituksia järjestöiltä. Seuraavat syntymäpäivät vietettiin elokuussa viisi vuotta myö- hemmin Kylpylähotelli Yyterissä, missä myös yövyttiin. Tervetulais- maljana nautittiin Tuula Merisaaren ja Terttu Salmisen valmistama mustaviinimarjanlehtijuomasta, raparperimehusta ja saskatoosi- marjoista tehty juoma. Porilaiset Lyylit esiintyivät, oli arvontaa ja yhteislaulua. Yhdistyksen tuore puheenjohtaja Eini Pihlajamäki pohti puhues- saan Yyterin 45-vuotisjuhlassa mm. keitä mahtoivat olla nuo yhdis- tyksen toiminnan alullepanijat ja mikä sai heidät toimimaan yhtei- seksi hyväksi? (Pihlajamäki, 2004) Tämä historiikki antaa joitakin vastauksia, ja tiedämme sen, että yhteistä kaikille olivat kokemukset sodista ja tahto jälleenrakentaa maa. Ruusukorttelin juhlasali täyttyi yhdistyksen jäsenistä ja yhteis- työkumppaneista, kun yhdistys vietti 50-vuotispäiviään 16.5.2009. Kutsuna toimi ohjelmalehtinen, jossa kerrottiin yhdistyksen nykyi- sestä toiminnasta sekä muisteltiin hiukan myös menneitä. Ohjelma- lehtisessä oli yhteistyökumppaneiden ilmoituksia ja tervehdyksiä. Juhla alkoi kahvitarjoilulla. Puheita pitivät yhdistyksen puheenjoh- taja Eini Pihlajamäki ja Virkistys- ja Kylpylälomat ry:n toimitusjoh- taja Terri Stenman. Juhlassa esiityivät viihdekuoro Kulkuset, Pikku Kiikureiden kansantanssiryhmä ja pelimanniyhtye Möttöläiset. Juh- lan juonsi Onerva Kirveennummi. 83 Yhdessä toimien eteenpäin Demokraattisten naisten perustama Virkistyskoti otti tavoitteekseen myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen (ks. Johdanto). Lounais-Suo- men Loma ja Virkistys ry:n vaikuttaminen julkisen sanan kautta on ollut vähäistä, mutta tässä pari esimerkkiä: Turun Sanomat julkaisi puheenjohtaja Eini Pihlajamäen vuosikokousalustuksen ”Turun va- rauduttava dementiahoidon kasvavaan tarpeeseen” (TS 4.4.2005). Turkulaisessa julkaistussa jutussa puolestaan yhdistyksen puheen- johtaja kysyi ”Kenelle Turkua visioidaan?” ja kiinnitti huomiota ikääntyvän väestön lisääntyvään määrään ja sen huomioimiseen kaupunki- ja liikennesuunnittelussa, muun muassa suunnittelemalla mukavia lepo- ja virkistyspaikkoja kulkureittien varrelle. (Turkulai- nen, 18.1.2012) Yhdistys on pyrkinyt käyttämään monia kanavia ikäihmisille tär- keiden asioiden esille nostamiseksi. Turun kaupunginkirjaston Stu- diossa järjestettiin syksyllä 2012 kolme ajankohtaisseminaaria. Ai- heina olivat Omaishoitajien asiat, Mielenterveys ja lääkkeet sekä Vanhusten kuntoutus. Viimeisimmän seminaarin pohjalta Eini Pih- lajamäki kirjoitti artikkelin, jonka julkaisi Uusi Päivä -lehti ja Turku- lainen verkkosivuillaan.(L-S Loma ja Virkistys, Toimintakertomus 2012). Yhteistyössä Turun Lähimmäispalveluyhdistyksen kanssa yh- distys järjesti Turun päättäjille ja virkamiehille suunnatun seminaa- rin ikäihmisten asumisen kehittämisestä 2016. Yhdistyksen pitkäaikaisin yhteistyökumppani on Turun Vanhus- työn Neuvottelukunta, joka vietti 40-vuotispäiviään vuonna 2015. Toimikunnan jäseniä on vuosikymmeniä osallistunut sen toimin- taan ja tapahtumiin. Yhdistys kuuluu vuodesta 2015 myös Turun Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen Valikko-verkostoon. Yhteisötalo Lounatuulet -yhdistykseen liityttiin vuonna 2016. Edellä mainitut yhteistyöverkostot järjestävät mm. minimessuja ja muita tapahtu- mia, joissa on ollut mahdollisuus tehdä yhdistyksen toimintaa tutuk- si. Viime vuosina yhdistys onkin aktiivisesti esitellyt toimintaansa eri foorumeilla kuten Hansa-korttelissa, Monitorissa Skanssin kaup- pakeskuksessa, kirjaston Studiossa ja tähän mennessä kolme kertaa järjestetyssä Siltojen välissä -tapahtumassa Apteekkimuseon edus- talla. Laajentuneiden yhteistyöverkostojen kautta on ollut mahdol- lista tehdä tutuksi myös tuettuja lomia, joten maksullisista lehti-il- III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 84 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Lähdeluettelo Arkistolähteet Kansan Arkisto, KA Loma ja Virkistys: Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry:n historia. Leiritoiminta 1970–1990, Kansio IF9, Järj. 9.10.2003. Loma ja Virkistys ry: Toimintasuunnitelmat ja kertomukset 1958–1967. Edustajakokouksen pöytäkirjat 1959–1983. Virkistys- ja Kylpylälomat ry: Toimintakertomus 1993 (julkaisematon). moituksista on siten voitu lähes kokonaan luopua. Lisäksi yhdistys on jäsenenä Turun Itäinen Järjestöyhdistys ry:ssä ja Solaris-lomat ry:ssä. Yhdistyksen säännöllisiä tiedotuskanavia ovat jäsenille suunnatut uutiskirjeet kaksi kertaa vuodessa, Turun Sanomien yhdistys -pals- ta, Menovinkit Senioreille -julkaisu sekä kotisivu www.lomajavirkis- tys.fi. Olemme yhdistyksen historiaa ajatellen jonkinlaisessa taitekoh- dassa. Vanhat, sodanjälkeisessä ilmapiirissä kasvaneet jälleenraken- tajasukupolvet ovat jäämässä pois toiminnasta ja yksi kausi yhdis- tyksen historiaa on päättymässä. Mutta yhdistyksen toiminta jatkuu. Yhteiset loimilangat pitävät meitä koossa, ja uusia kudoksia ja vuoro- vaikutusverkostoja syntyy. 85 L-S Loma ja Virkistys/Lounais-Suomen Loma ja Virkistys, KA: Avustushakemukset 1967–1978, 1978–1985, 1986–1989. Avustushakemukset ja tilitykset 1967–1978, 1978–1985, 1986–1989, 1990–1991, 1992–1994. Toimintasuunnitelmat 1974–78, 1982–1988, 1989–1997. Toimintakertomukset 1970–78, 1984–1986, 1987–1996, kerhotoiminta 1988–1994. Leiritoiminta 1970–1990. Vuosikokousten pöytäkirjat 1970–1977, 1978–1981, 1982–1986, 1988–1989, 1990–1992, 1993–1997. Toimikunnan pöytäkirjat 1970–1977, 1978–1980, 1981–1984, 1985– 1987, 1988–1989, 1990–1991, 1991–1992, 1993–1994, 1995–1997. L-S Loma ja Virkistys/Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry, oma arkisto Pöytäkirjat, Toimintasuunnitelmat ja Toimintakertomukset 1998– 2017. Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry: 50-vuotisjuhla, Ruusukortte- li, Turku 16.5.2009. Käsiohjelma, julkaisematon. Salminen T. ja Vennonen R. (1999) Lounais-Suomen Loma ja Vir- kistys ry 40-vuotisjuhla, Voimistelu- ja Urheiluseura Rientävä 23.5.1999, julkaisematon. Haastattelut Merisaari, Tuula (toiminnanohjaaja ja lomasihteeri, yhdistyksen sihteeri (1979–1987 ja 1988–1998, 1999–2013), 27.4.2016. Merranti (e. Stenman), Terri (Virkistys- ja Kylpylälomat ry:n toimitusjohtaja), 27.4.2016. Ruisniemi, Sirpa (yhdistyksen pitkäaikainen taloudenhoitaja, johtokunnan jäsen), 6.9.2016. Saarinen, Teuvo (Turun Itäinen Järjestöyhdistys), 6.9.2016. III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 86 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Salminen, Terttu (noin 40 vuotta erilaisissa tehtävissä Järjestötalolla ja yhdistyksessä), 14.4.2016. Vennonen, Ritva (SNDL:n Varsinais-Suomen piirin piirisihteeri ja yhdistyksen sihteeri 1975–1985, ja johtokunnan jäsen vuoteen 2002), 8.4.2016. Muut lähteet Anttonen, A. ja Sipilä, J. (2000) Suomalaista sosiaalipolittiikkaa. Tampere 2000. Osuuskunta Vastapaino. Jaakkola R., Kainulainen, S., Rahkonen K. (toim.) (2009) Työväen- suojelusta sosiaalipolitiikkaan. Sosiaalipoliittinen yhdistys 1908– 2008. Helsinki 2009. Kansan Uutiset: Päiväkumpu vasaran alle. 26.5.1993. Kansan Uutiset: Vanhusten kerhotoiminnalla ongelmia Turussa. Demarit ja oikeisto syrjivät. 9.2.1990. Karjalainen-Manninen, H. (1998) Kaerlan naiset 1958–1998. Ekin Taittotupa oy, 1998. Katainen, E. (1994): Akkain aherrusta aatteen hyväksi. Suomen Naisten Demokraattinen Liitto 1944–1990, Tammer-Paino 1994. Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry, 20 vuotta, Jussin Paino 1968. Pihlajamäki, E. (2004) Puhe Lounais-Suomen Loma ja Virkistyksen 45 –vuotisjuhlassa 17.8.2004. Julkaisematon. Pihlajamäki, E. (2005) Turun varauduttava kasvavaan dementiahoi- don tarpeeseen. Turun Sanomat, yleisönosasto, 4.4.2005. 87 Pihlajamäki, E. (2005) Vivahteikasta vanhuutta kaikille. Varsinais- Suomen Uusi Päivä 4/2005. Pihlajamäki, E. (2012) Kenelle Turkua visioidaan? Turkulainen 18.1.2012. Satka, M. (1994) Sosiaalinen työ. Peräänkatsojamiehestä hoivayrittä- jäksi. Teoksessa Jaakkola J., Pulma P., Satka M., Urponen K: Arme- liaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaaliturvan his- toria. Helsinki 1994. Sosiaaliturvan Keskusliitto. Stenman, T. (1990) Sosiaalinen lomatoiminta on osa työläisnaisliik- keen toimintaa. Pippuri 1990/3, 32–35. Sulkunen, I. (1989) Naisen kutsumus. Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen. Helsinki 1989. Kustannusosakeyhtiö Hanki ja Jää. Sundholm, H. (2015) Katsaus SKDL:n Turun kunnallisjärjestöjen ja Turun Vasemmistoliiton historiaan 1945–2012. Turun Vasemmisto- liitto 2015. Julkaisematon. Turkulainen, ilmoitukset 14.6.1973, 13.6.1974, 5.6.1975. Turun Uusi Päivä (1990) Vanhusten kerhotoimintaa osallistuminen – valittujen etuoikeus. 1.2.1990. Urponen, K (1994) Hyvinvointiyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon. Teoksessa Jaakkola J., Pulma P., Satka M., Urponen K.: Armeliai- suus, yhteisöapu. sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaaliturvan historia. Helsinki 1994. Sosiaaliturvan Keskusliitto. III Oma yhdistys: Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry 88 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi Liite 1 Yhdistyksen lähes 60-vuotisen historian aikana puheenjohtajat ovat vaihtuneet harvakseltaan. Tiedot ensimmäisestä tai ensimmäisistä puheenjohtajista ovat epävarmat vuoteen 1965 saakka. Turusta edustajina Naisten ja Lasten Virkistyskodin joka toinen vuosi kokoontuvassa edustajakokouksessa ovat olleet Liisi Asikainen (1959), Kyllikki Rautarinta (1961), Aira Karell (1963). Aira Karellin valtakirja on arkistossa ja sen on allekirjoittanut varapuheenjohta- ja Taimi Lehtonen. Joku edellä mainituista edustajakokouksiin osal- listuneista on mitä todennäköisemmin myös ollut Varsinais-Suomen Naisten ja Lasten Virkistyskoti ry:n puheenjohtaja. Vuodesta 1965 lähtien tiedot ovat varmemmat. Valtakunnallisel- le Virkistyskodille osoitetun, 28.3.1965 päivätyn ilmoituksen loma- yhdistyksen päätöksistä ovat allekirjoittaneet puheenjohtaja Taimi Lehtonen ja sihteeri Aira Karell. Taimi Lehtonen 1965 – 1971 Kaarina Leino 1972 – 1983 Irja Leino 1984 – 1985 Eeva Lumenko 1986 – 1990 Terttu Salminen 1991 – 2003 Eini Pihlajamäki 2004 – Puheenjohtajista ei arkistoaineistossa ole mitään henkilöön liitty- viä tietoja. Taimi Lehtonen oli ensimmäisiä puheenjohtajia, ja hän oli myös pitkään osallistujana lomaryhmissä. Tuula Merisaarella on muistitieto Taimi Lehtosesta: ”Hän oli tomera puheenjohtaja ja hän- tä pelättiin, kun oli niin teräväkielinen.” (Merisaari, 27.4.2016). Eeva Lumenkoa pidettiin hyvin aktiivisena puheenjohtajana. Hän oli sosiaalilautakunnan jäsen ja saattoi siten viestiä lautakun- Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry:n toimijoita 89 nan asioita yhdistykselle, mutta myös valvoa yhdistyksen etua esi- merkiksi rahanhaussa kaupungilta. (Vennonen 8.4.2016 ja Salminen 14.4.2016). Yhdistyksen toimikunta nimesi Eeva Lumenkon kunnia- puheenjohtajaksi kokouksessaan 10.4.1997. Tietoja sihteereistä on vuodesta 1965: Aira Karell 1965 – 1966 Saara Nord 1967 – 1973 Ritva Vennonen 1975 – 1985 Tuula Merisaari 1986 – 2007 Raija Raittio 2008 Elvi Jalava 2009 – Toimikuntaan/johtokuntaan kuuluneita: 1970-luvulla Kaarina Leino, Taimi Lehtonen, Taimi Aaltonen, Vappu Lamminen, Maija Pohjola, Saara Nord, Terttu Salminen, Veera Kivi- harju ja Irja Leino. 1980-luvulla toiminnassa mukana olivat mm. Göta Koskinen, Mir- ja Forsström, Toini Merisaari, Terttu Salminen, Hilkka Karppinen, Edith Laaksonen, Tuula Merisaari. Vuodelle 1988 toimikuntaa laajennettiin ja mukaan valittiin myös kaksi miestä: Tarmo Siivonen ja Ilkka Järvinen. Arveltiin, että mies- ten myötä toiminnan arvovalta nousisi. 1990-luvulla toimikuntaan kuuluivat Terttu Salminen, Eeva Lumen- ko, Tuula Merisaari, Sirpa Ruisniemi, Paula Lahtonen Ritva Venno- nen, Tarmo Siivonen, Ilkka Järvinen, Aune Koskinen, Toini Merisaa- ri, Sirkka Liisa Eronen, Mirjam Forsström, Helvi Isomäki, Soili Vesa, Eeva-Liisa Pulkkinen, Kyllikki Ukkonen. 2000-luvulla toimikunnassa olivat Terttu Salminen, Eeva Lumenko, Sirpa Ruisniemi, Eeva-Liisa Pulkkinen, Helvi Isomäki, Sirkka Liisa Eronen, Soili Vesa, Kyllikki Ukkonen, Tuula Merisaari, Eini Pihlaja- mäki, Ulla Numminen, Raija Raittio, Hilkka Uusitalo, Mirja Kauto- Liite I Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry:n toimijoita 90 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi nen, Elvi Jalava, Tuuli Kastemaa, Eija Nurmi, Soile Salmi ja Onerva Kirveennummi. 2010-luvulla: Eini Pihlajamäki, Tuula Merisaari, Terttu Salminen, Elvi Jalava, Sirkka Liisa Eronen, Tuuli Kastemaa, Eija Nurmi, Soile Salmi, Hilkka Uusitalo, Inkeri Backman, Maisa Saloniemi ja Annika Karvonen. Johtokunta vuonna 2017: Eini Pihlajamäki (pj), Sirkka Liisa Eronen (varapj), Elvi Jalava (siht), Mirja Kautonen, Tuuli Kastemaa, Maisa Saloniemi, Eija Nurmi, Inkeri Backman ja Annika Karvonen. Tilintarkastajina toimivat 1970–90 luvuilla Arja Rantala ja Armas Arvonen, Risto Samstén, Mirja Salonen, Mirja Kastemaa, Pirjo He- lander, Pekka Heikkilä. 2000–2010-luvuilla tilintarkastajina/toiminantarkastajina ovat ol- leet: Mirja Salonen, Pekka Heikkilä, Pirjo Helander, Onerva Kirveennum- mi, Eira Roiha ja Sirpa Ruisniemi. Lomavastaavana Metsärannassa ja Tammivalkamassa useana vuon- na oli Alma Vuorio. Laulukuoroa veti Terttu Suomi. Koululaisten iltapäivätoiminnan vetäjänä oli Anne Huovinen. Liikuntakerhon ohjaajana toimi Sini Leino ja syksystä 2009 alkaen Maritta Suojanen. Boccia-pelistä vastasi Eeva-Liisa Pulkkinen vuoden 2012 loppuun saakka ja hänen jälkeensä Helga Virtanen. Ruusukorttelin kerhojen vastaavina ovat toimineet toimikunnan eli johtokunnan jäsenet vuorotellen. 91 Jäsenistö Yhdistyksen alkuvuosina toiminta pyöri pitkälti toimikunnan varas- sa ja jäsenmäärä oli varsin vaatimaton. Vuoden 1975 vuosikertomuk- sen mukaan henkilöjäseniä oli 17 ja yksi järjestö. Parikymmentä vuotta myöhemmin maksaneita jäseniä oli 78 (L-S Loma ja Virkistys, Toimintakertomus 1995). Vuosituhannen lopus- sa jäsenlistalla on jo 170 nimeä, mutta maksaneita jäseniä vain 90. Vuoden 2001 lopussa jäsenmäärä oli 182, joista maksaneita 98. Kos- ka maksaneita oli vain noin puolet jäseniksi ilmoittautuneista, yh- distyksen toimikunta päätti käydä läpi jäsenrekisterin ja poistaa ne, jotka eivät maksukehoituksesta huolimatta maksaisi. (L-S Loma ja Virkistys, pöytäkirja 26.3.2002) Parannusta maksutilanteeseen saa- tiinkin ja vuoden 2006 toimintakertomuksen mukaan yhdistyksellä oli 152 jäsenmaksunsa suorittanutta jäsentä. Uuden vuosikymmenen alkaessa jäsenmäärä laski jälleen ollen pienimmillään 130 henkilöä. Sen jälkeen jäsenten määrä on vähitellen noussut ja se oli 170 vuoden 2017 alkupuolella. Vuosikokousten osallistujamäärä oli vaatimaton aina 1980-luvulle saakka ja jäi noin kymmenen hengen paikkeille, mutta nousi vähi- tellen ja 1990-luvulle tultaessa vuosikokoukseen osallistujien mää- rä ylitti 30 henkilöä. Tuo määrä on sen jälkeen tavallisesti ylittynyt. Yhdistyksen jäsenistö on melko ikääntynyttä ja siten jäsenistös- sä on myös luonnollista poistumaa. Mikäli jäsenmäärässä halutaan pysyä, uusien jäsenten hankinta on jokavuotista työtä. Syksyllä 2013 yhdistys lähetti markkinointikirjeitä valikoiduille henkilöille. Muu- tama uusi jäsen liittyi. Vuodesta 2015 lähtien yhdistys on aktiivisesti osallistunut eläkeläisyhdistysten yhteisiin messuihin ja muihin tilai- suuksiin, joissa on voinut kertoa yhdistyksen toiminnasta. Kunniajäsenet Tuula Merisaari, Terttu Salminen ja Ritva Vennonen sekä Sirpa Ruis- niemi ovat kaikki olleet vuosikymmeniä yhdistyksen aktiivisia toi- mijoita. Heidät kutsuttiin yhdistyksen 50-vuotisjuhlassa 16.5.2009 yhdistyksen kunniajäseniksi. Liite I Lounais-Suomen Loma ja Virkistys ry:n toimijoita 92 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi PERJA N TA I Klo 7.15-9.30 A A M U PALA Klo 8.00 Tasapainojum ppa Klo 10.00 Palaute- tilaisuus H uoneiden luovutus Klo 12.00 Klo 11.30-14.00 LO U N A S TU RVA LLISTA KO TIM A TKA A ! SU N N U N TA I Tervetuloa Päiväkum puun! M ajoittum inen klo 14.00 jälkeen Klo 14.00-15.00 JU H LA VA PITO PÖ YTÄ LO U N A S Klo 17.00 Tuloinfo ja tutustum istilaisuus Klo 19.00 Elokuva-ilta Luentosalissa U usi eläm yskylpylä avoinna M a-pe klo 10-21.00 La-su klo 10-20.00 Kuntosali avoinna M a-su klo 7-21.00 M A LLIO H JELM A M A A N A N TA I Klo 7.15-9.30 A A M U PALA Klo 8.00 A llasjum ppa aam uvirkuille Klo 10.00 Kuntosali tutuksi Klo 11.30-14.00 LO U N A S Klo 13.00 pelataan Pöytäcurlingia Klo 15.00 O pastettu sauvakävelyretki kulttuuripolulle ja kivikirkolle Klo 17-19.00 PÄ IVÄ LLIN EN Klo 18-21.00 Rantasauna läm pim änä Klo 20.00 alkaen Lauluilta/Levytanssit ravintolassa TIISTA I Klo 7.15-9.30 A A M U PALA Klo 8.30 Kehon herättelyä linnun laulun tahtiin Klo 10.00 TO IM IVA- testi Klo 11.30-14.00 LO U N A S Klo 13.00 tietoisku liikunnan m erkityksestä Klo 15.00 Pelataan Bocciaa Klo 17-19.00 PÄ IVÄ LLIN EN Klo 18.30 Bingo, 1 eur/kierros Klo 20.00 alkaen Levytanssit, ravintola KESKIVIIKKO Klo 7.15-9.30 A A M U PALA Klo 8.30 A llasjum ppa Klo 10.30 Venytysharjoituksia Klo 11.30-14.00 LO U N A S Klo 13.00 H istoriahetki Ylhän Kartanossa Klo 15.00 ”Väritysterapiaa” Klo 17-19.00 PÄ IVÄ LLIN EN Klo 20.00 alkaen Karaoketanssit ravintolassa TO RSTA I Klo 7.15-9.30 A A M U PALA Klo 8.30 O pastettu kävelyretki paikalliseen seniorikylään Klo 10.00 Keskustelutilaisuus arjessa jaksam isesta Klo 11.30-14.00 LO U N A S Klo 13.00 Rentoutus Klo 15.00 N uotiohetki rannalla, nokipannukahvit Klo 17-19.00 PÄ IVÄ LLIN EN Klo 18-21.00 Rantasauna läm pim änä Klo 20.00 alkaen Levytanssit, ravintola Liite 2 93 Kirjoittajat Kaisu Hynnä, FM, tohtorikoulutettava Turun yliopiston mediatut- kimuksen laitoksella. Tällä hetkellä hän valmistelee väitöskirjaa kehonormeja purkavasta feministisestä aktivismista sosiaalisessa mediassa. Mediatutkimuksen ohella Hynnä on opiskellut kulttuuri- historiaa, sukupuolentutkimusta ja yleistä kirjallisuustiedettä. Eini Pihlajamäki, VTM, on ennen eläkkeelle jäämistään toiminut sosi- aalialan koulutus- ja kehittämistehtävissä yliopistoissa ja ruotsinkie- lisessä sosiaalialan osaamiskeskuksessa. Hän on ollut Lounais-Suo- men Loma ja Virkistys ry:n puheenjohtaja vuodesta 2004. 94 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi 95 96 Valmiiseen pöytään! 70 vuotta naisten työtä naisten hyväksi