Liberaalin kansainvälisen järjestyksen tila: Diskurssianalyysi Jean-Claude Junckerin Unionin tila -puheista Kaisla Kontkanen Kandidaatintutkielma Valtio-oppi Turun yliopisto Marraskuu 2025 Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaan tämän julkaisun alkuperäisuus on tarkastettu Turnitin Ori- ginalityCheck -järjestelmällä. TURUN YLIOPISTO Filosofian, poliittisen historian ja valtio-opin laitos / Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta KONTKANEN, KAISLA: Liberaalin kansainvälisen järjestyksen tila: Diskurssianalyysi Jean- Claude Junckerin Unionin tila -puheista Kandidaatintutkielma, s. 38 Valtio-oppi Marraskuu 2025 Liberaali kansainvälinen järjestys (LIO) on toisen maailmansodan jälkeen vakiintunut maail- manjärjestys, jonka perusperiaatteita ovat kauppa ja avoimuus, monenväliset säännöt ja insti- tuutiot, liberaalit ja demokraattiset arvot sekä sosiaaliset ja progressiiviset päämäärät. Järjes- tyksen nykytila on akateemisesti kiistelty ja LIO:n voidaan nähdä niin muovautuneen nykypäi- vän haasteisiin vastaavaksi kuin kokonaan rapautuneen. Tutkielmassa tutkin Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin Unionin tila - puheita vuosilta 2015-2018. Analysoin mitä Junckerin ylläpitämät diskurssit kertovat LIO:n ti- lasta, sekä miten Juncker näkee EU:n aseman järjestyksessä. Tutkimusmenetelmänä käytän dis- kurssianalyysia, minkä lisäksi tarkastelen puheita sosiaalisen konstruktivismin viitekehyksessä. Analyysin perusteella Junckerin puheet rakentavat kaksoisdiskurssia, joka niin tukee kuin ra- pauttaa liberaalin kansainvälisen järjestyksen olemassaoloa. Puheissa rakennetaan ja vahviste- taan EU:n toimijuutta, arvoja ja tavoitteita. Sääntöpohjaisuuden, avoimuuden, monenvälisyy- den ja arvojohtajuuden korostaminen uusintaa LIO:n keskeisiä periaatteita ja tukevat EU:n identiteettiä normatiivisena toimijana. Kuitenkin muun muassa suvereniteetin muutos sekä LIO:n perusperiaatteet haastavien poliittisten ideologioiden, kuten nationalismin ja populismin, nousu näkyvät puheissa järjestyksen olemassaoloa haastavina tekijöinä. Avainsanat: Liberaali kansainvälinen järjestys, Euroopan unioni, Unionin tila -puheet Sisällysluettelo 1 Johdanto ............................................................................................................ 1 2 Teoreettinen viitekehys ........................................................................................ 4 2.1 Sosiaalinen konstruktivismi ................................................................................ 4 2.2 Liberaali kansainvälinen järjestys ........................................................................ 6 3 Tutkimuksen metodologia ja aineisto ................................................................... 10 3.1 Diskurssianalyysi ............................................................................................ 10 3.2 Unionin tila -puheet ja diskurssianalyysin soveltaminen tutkimuksessa ................... 13 4 Unionin tila -puheiden analyysi ........................................................................... 17 4.1 Kauppa ja avoimuus ........................................................................................ 17 4.2 Monenväliset säännöt ja instituutiot ................................................................... 22 4.3 Demokraattiset ja liberaaliset arvot .................................................................... 26 4.4 Progressiiviset ja sosiaaliset päämäärät ............................................................... 29 5 Johtopäätökset .................................................................................................. 32 6 Lähdeluettelo ................................................................................................... 35 1 1 Johdanto Kansainvälinen järjestys voidaan määritellä järjestelmäksi, jossa säännöt, instituutiot, lait ja normit luovat sekä ylläpitävät toiminnan ja vuorovaikutuksen malleja (Barnett, 2021, s. 4). Näin ollen se nähdään asioiden tilana (state of affairs). Liberaali kansainvälinen järjestys (liberal international order, LIO) on yksi tapa jäsentää kansainvälistä järjestystä. Toisen maailmanso- dan jälkeen vakiintunut LIO perustuu kauppaan ja avoimuuteen, monenvälisten sääntöjen ja instituutioiden käyttöön, liberaaleihin ja demokraattisiin arvoihin sekä sosiaalisiin ja progres- siivisiin päämääriin (Ikenberry, 2020, s. 17–18). Järjestyksen nykytila on akateemisesti kiistelty, sillä tutkijat argumentoivat niin järjestyksen peruuttamattoman rapautumisen kuin muovautumisen puolesta. Tutkimuskentällä on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan järjestys on peruuttamattomasti rapautunut populismin nousun, kansainvälisten instituutioiden heikentymisen sekä suurvaltakilpailun voimistumisen myötä. Toisaalta osa tutkijoista korostaa, että vaikka LIO on kohdannut vakavia haasteita, sen keskeiset instituutiot ja normit eivät ole kadonneet, vaan ne ovat sopeutuneet muuttuviin olosuhteisiin. (ks. esim. Ikenberry, 2018, s. 7–8; Lake, Martin ja Risse, 2021, s. 234–236; Ramirez, 2025, s. 2–5.) Keskustelu siitä, tulisiko nykyistä kansainvälistä järjestystä ensisijaisesti luonnehtia libe- raalina, uusliberaalina, sääntöpohjaisena tai moninapaisena, on edelleen kiistanalainen, eikä tutkimuskentällä vallitse asiasta konsensusta. Euroopan unioni (EU) rakentuu perussopimusten ympärille. Yksi näistä perussopimuksista on Lissabonin sopimus, jonka artikloissa kaksi ja kolme määritellään EU:n arvot sekä päämäärät1. Kun unionin arvoja ja päämääriä tarkastellaan LIO:n keskeisten piirteiden kautta, nähdään näi- den olevan linjassa keskenään. Fassi, Ceccorulli ja Lucarelli (2023) kuvaavat unionia LIO:n edistyneimpänä ilmentymänä. He kuvaavat EU:n kehittäneen post-westfalenilaista poliittista mallia, jossa suvereniteettia jaetaan, ihmisoikeuksia edistetään yli rajojen ja valtioiden yksipuo- lista vallankäyttöä rajoitetaan instituutioiden. EU:n sisäinen integraatio, esimerkiksi yhteinen tulliliitto ja Schengen-alue, sekä unionin ulkopolitiikka, kuten ihmisoikeuksien ja globaalin hal- linnan tukeminen, heijastavat tätä liberaalia henkeä. (Fassi, Ceccorulli ja Lucarelli, 2023, s. 2261.) 1 Arvot ja päämäärät ovat listattuna EU:n virallisilla verkkosivuilla. EU:n perustaksi nimetään seuraavat arvot: ihmisarvo, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltioperiaate sekä ihmisoikeudet. EU:n päämäärinä ovat muun muassa rauhan, eurooppalaisten arvojen sekä kansalaisten hyvinvoinnin edistäminen, sisämarkkinoiden toteutta- minen, sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjuminen sekä kansainvälisen oikeuden tarkka noudattaminen. (Euroopan unioni, EU:n päämäärät ja arvot, n.d.) 2 Eurooppaa koetelleet kriisit, kuten talouskriisi, muuttoliikkeet, pandemia ja Venäjän toimet Uk- rainassa, ovat vaikuttaneet EU:n siirtymään rajojen madaltamisesta (de-bordering) kohti rajojen vahvistamista (re-bordering). Rajojen madaltaminen on EU:n alkuperäinen tarkoitus ja rajatto- muuteen sidoksissa olevat sisäisten rajojen poistaminen sekä ihmisoikeuksien universalisointi heijastavat LIO:n arvoja. Rajojen vahvistamista heijastavat toimet, kuten rajavalvonnan paino- tus ja turvapaikkapolitiikan kiristyminen ovat kuitenkin heikentäneet EU:n liberaalia identiteet- tiä. (Fassi, Ceccorulli ja Lucarelli, 2023, s. 2261–2262.) Unionin nähdään siis syntyneen libe- raalien arvojen ympärille, ja toimivan LIO:a vahvistavana instituutiona. Nykypäivänä unionin rooli järjestyksessä on sekä sen kohtaaman kriisin osatekijä, että järjestystä vahvistava (Saltnes, 2023, s. 2243, 2256). Aineistona tutkielmassani on Euroopan komission puheenjohtajan vuosittaiset Unionin tila - puheet. Puheet pidetään syksyisin istuntokauden alussa ja ne linjaavat komission tulevan vuo- den politiikkaa (Manko, 2022). Puheet ovat näin ollen poliittisen toimijan tuottamia, poliittisesti motivoituja tekstejä, jotka sijoittuvat poliittiseen kontekstiin. Valitsemani puheet ovat Euroopan komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin pitämät neljä Unionin tila -puhetta. Juncker toimi puheenjohtajana vuosina 2015-2019. Tämä ajanjakso valikoitui tutkimuskohteekseni, sillä kyseisinä vuosina esiintyi useampia ilmiöitä, jotka heijastelevat LIO:n tilaa. Muun muassa Kreikan eurokriisi vuosina 2010-2018, Venäjän miehitys Krimin niemimaalla vuonna 2014, Euroopan pakolaiskriisi vuonna 2015, Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016 sekä Yhdistyneiden kuningaskuntien ero EU:sta vuonna 2017 voidaan nähdä vai- kuttavina tapahtumina käsityksiin LIO:n tilasta. Analysoimani puheet ovat vuosilta 2015-2018. Vuonna 2019 kyseistä puhetta ei pidetty, sillä kyseessä on europarlamenttivaalivuosi, ja vaali- vuosina Unionin tila -puhetta ei pidetä (Manko, 2022). Tutkimuskysymykseni on: mitä Jean-Claude Junckerin Unionin tila -puheissa ylläpitämät dis- kurssit kertovat liberaalin kansainvälisen järjestyksen tilasta? Lisäksi arvioin Junckerin näke- mystä EU:n asemasta järjestyksessä. Menetelmänä tutkimuksessani käytän diskurssianalyysia, minkä lisäksi tarkastelen diskursseja sosiaalisen konstruktivismin viitekehyksessä. LIO:n tilaa on tutkittu laajalti, joten käyn läpi aiempaa tutkimusta sekä näkökulmia järjestyk- seen luvussa 2.2 Liberaali kansainvälinen järjestys. Esittelen tässä kappaleessa aiempaa tutki- musta Junckerista sekä EU:n asemoitumisesta kansainvälisessä järjestyksessä. Tutkimusta on tehty muun muassa Junckerin komission uudistuksista ja niiden vaikutuksista komission raken- teeseen, poliittiseen luonteeseen sekä EU:n institutionaaliseen tasapainoon (Kassim, 2017). 3 EU:n roolia kansainvälisessä järjestyksessä on tutkittu runsaasti. EU:n globaalia identiteettiä on tarkasteltu muun muassa poliittisten puheiden kautta (Barbé, Herranz-Surallés ja Natorski, 2015). Barbé, Herranz-Surallés ja Natorski (2015) toteavat tutkimuksensa perusteella EU:n glo- baalin identiteetin perustuvan sekä arvoihin että vallankäyttöön. Vuonna 2025 julkaistu kirja EU Foreign Policy in a Fragmenting International Order käsittelee unionin roolia muuttuvassa kansainvälisessä järjestyksessä. Kirjassa argumentoidaan EU:n olevan merkittävä osa LIO:n laajentumista kylmän sodan jälkeen (Costa ja Barbé, 2025, s. 264) ja pohditaan EU:n roolia sekä suuntaa LIO:n rapistuvassa tilassa (ks. esim. Costa ja Barbé, 2025, s. 265, 274; Eliasson ja Garcia-Duran, 2025, s. 41). Koska LIO:n tila on akateemisesti kiistelty, nojaan tutkimuksessani pääasiallisesti John G. Iken- berryn määritelmiin sekä näkemyksiin järjestyksestä. Ikenberry on yksi LIO:n teoreettisen kes- kustelun keskeisimmistä ja laajimmin siteeratuista tutkijoista, jonka työt muodostavat perustan monille myöhemmille analyyseille. Hänen teoreettinen viitekehyksensä tarjoaa systemaattisen ja historiallisen näkökulman siihen, miten järjestys on rakentunut ja miten sitä on ylläpidetty sekä haastettu, mikä tekee siitä tarkoituksenmukaisen pohjan myös tämän tutkimuksen analyy- sille. Ikenberry kirjoittaa LIO:sta pitkälti Yhdysvallat -lähtöisesti, minkä vuoksi täydennän teo- riaa Eurooppa -lähtöisillä tutkimuksilla, jotta teoria on sovellettavissa Euroopan unioniin. Tämä rajaus mahdollistaa tutkimuksen selkeän teoriapohjan ja yhdenmukaisen näkökulman analyysin kehykseksi. Ikenberryn näkemys LIO:sta on kohdannut kritiikkiä, jota käsittelen luvussa 2.2. Liberaali kansainvälinen järjestys. Työni teoreettisena viitekehyksenä käytän liberaalin kansainvälisen järjestyksen lisäksi sosiaa- lista konstruktivismia. Sosiaalinen konstruktivismi mahdollistaa puheiden tulkitsemisen todel- lisuutta konstruoivana, minkä vuoksi sen avulla on mahdollista tarkastella esille nousevia dis- kursseja merkitsijöinä LIO:n tilasta. Käytän tutkielmani menetelmänä Fairclough’n ja Fair- clough’n (2012) näkemystä poliittisesta diskurssianalyysista Worthamin ja Reyesin (2020) dis- kurssianalyysia tarkentavana viitekehyksenä. Tutkielmani on teorialähtöinen diskurssianalyysi, jossa tarkastelen poliittisista puheista nousevia diskursseja. Tutkimukseni kiinnittyy LIO:n tutkimuskentälle. Analysoin mitä Jean-Claude Junckerin ylläpi- tämät diskurssit kertovat LIO:n tilasta sekä, miten Juncker näkee EU:n aseman järjestyksessä. Tutkimuskysymys on merkittävä juuri siksi, että LIO:n tila on kiistelty. Tämän vuoksi on mie- lekästä analysoida miten tämä kiistelty tila heijastuu järjestyksen sisäisten toimijoiden, kuten Euroopan unionin, tuottamien diskurssien kontekstissa. Tutkimukseni syventää jo aiempaa 4 tutkimusta LIO:n tilasta. Lisäksi se tuo esiin poliittisten toimijoiden merkitystä järjestyksen ylläpidossa. 2 Teoreettinen viitekehys 2.1 Sosiaalinen konstruktivismi Sosiaalinen konstruktivismi on yhteiskuntateoria, joka pyrkii selittämään, miten ihmiset mer- kitysten ja tulkintojen kautta luovat sosiaalisen todellisuuden (Marsh, 2004, s. 39–40). Teorian mukaan osa todellisuudestamme rakentuu kollektiivisen pyrkimyksen ja sääntöjen avulla (Searle, 1995, s. 2–3). Sosiaalisen konstruktivismin ydinajatuksen voi siis tiivistää seuraavasti: sosiaaliset rakenteet vaativat ihmisten luomia instituutioita ollakseen olemassa. John R. Searle (1995) jakaa maailman ihmisen luomiin institutionaalisiin tosiasioihin (institutional facts) sekä ilman ihmismieltä olemassa oleviin luonnollisiin tosiasioihin (brute facts) (mt., s. 2-3). Institu- tionaaliset tosiasiat, kuten instituutiot, lupaukset ja vaalit, edellyttävät kollektiivista tunnusta- mista ja ajattelun kohteena olemista ollakseen olemassa, kun taas luonnolliset tosiasiat, kuten kivet ja aurinko, ovat olemassa huolimatta siitä ajatteleeko kukaan niin (mt., s. 27, 32-34). Institutionaalisten tosiasioiden luomiseen liittyy kolme elementtiä: alkuperäinen luominen, jat- kuva olemassaolo ja virallinen, usein kielellinen, edustus eli statusindikaattorit (Searle, 1995, s. 115). Luomisessa huomionarvoista on, että vaikka institutionaaliset tosiasiat ovat sosiaalisesti konstruoituja, ne eivät voi olla olemassa ilman luonnollisia tosiasioita. Tästä esimerkkinä Searle käyttää rahaa. Hänen mukaansa raha on rahaa, sillä jotta sanalla ”raha” on merkitystä ja arvoa, ja jotta nämä merkitykset pätevät taskussa oleviin seteleihin, ihmisten tulee uskoa tähän. Rahan sosiaalisesti konstruoitu olemus vaatii kuitenkin jonkin fyysisen ilmentymismuodon, kuten me- talli tai paperi. (mt., s. 34-35.) Vaikka rahan merkitys siis rakentuu kollektiivisen pyrkimyksen ja sääntöjen päälle, on se aina myös jossain fyysisessä muodossa. Institutionaalisista tosiasioista koostuva sosiaalinen todellisuus rakentuu siis hierarkkisesti fyysisten tosiasioiden päälle (mt., s. 35). Institutionaalisten tosiasioiden sosiaalisesti rakennettu luonne tarkoittaa, että instituutiot synty- vät ja säilyvät toistuvien käytäntöjen, roolien, sääntöjen ja odotusten kautta (Hay, 2016, s. 522– 525). Esimerkiksi EU instituutiona on legitiimi sekä olemassa, sillä jäsenvaltiot sekä muut toi- mijat kohtelevat sitä instituutiona. EU:ta pidetään legitiiminä solmimaan sopimuksia sekä edus- tamaan jäseniään, koska toimet ovat unionin toistuvia käytäntöjä, rooleja ja odotuksia. 5 Instituutioiden olemassaolo perustuu näin ollen ihmisten väliseen sopimukseen ja kieleen, joka tekee mahdolliseksi instituutioiden historiallisuuden ja jatkuvuuden (Hay, 2016, s. 522–525). Merkittävä osa institutionaalisista tosiasioista luodaankin eksplisiittisillä suorituspuheakteilla. Aktit ovat performatiivisia lausumia, eräänlaisia julistuksia, joissa puheaktin merkityssisällön kuvaama asiaintila syntyy puheaktin onnistuneen suorittamisen myötä. Esimerkiksi lausuma ”kokous on päättynyt” luo asiaintilan, jota se edustavat. (Searle 1995, 34–35.) Kieli toimii siis institutionaalisten tosiasioiden keskeisenä rakentajana. Institutionaaliset tosiasiat sisältävät symbolisia elementtejä, jotka tarkoittavat tai kuvaavat asi- oita niin, että ne ovat yleisesti tulkittavissa. Symboliset elementit voivat olla esimerkiksi sanoja tai symboleita, joiden avulla luodaan yhteistä uskoa instituutioihin (Searle, 1995, s. 60–61). Jotta luonnollisista tosiasioista kehittyy institutionaalisia tosiasioita, vaaditaan kielellinen kehi- tys, jossa termi X symboloi jotakin asiaa. Symbolit ja merkit luovat ontologisia eli olemassa- olon kategorioita rahalle, omistamiselle ja politiikalle, kuten myös sanoille ja puheakteille. Kieli on olennainen osa useimpien institutionaalisten tosiasioiden luomista ja ylläpitämistä. Se ei ainoastaan kuvaa näitä asioita, vaan on myös niitä konstruoiva. (mt., s. 70-76.) Statusindikaattorit ylläpitävät instituutionaalisia tosiasioita. Jotta institutionaaliset tosiasiat ovat olemassa, on asiaan osallistuvien yksilöiden ja yhteisön jäsenten jatkettava niiden olemassaolon tunnustamista ja hyväksymistä. Jos hyväksyntä katoaa, institutionaaliset tosiasiat lakkaavat ole- masta. (Searle, 1995, s. 115–120.) Esimerkiksi vallankumous on ilmentymä hyväksynnän ka- toamisesta. Vallankumouksen seurauksena vallanpitäjää ei nähdä enää legitiiminä ja hänen tuot- tamansa valta ”lakkaa olemasta”. Institutionaalisten tosiasioiden ylläpitäminen statusindikaattoreiden kautta vahvistaa niiden olemassaoloa. Näitä statusindikaattoreita voivat olla muun muassa seremoniat ja rituaalit. Jot- kut indikaattoreista ovat symbolisia ja toimivat eräänlaisena puheaktina, jolla on myös kon- struktiivisia funktioita. Arjessa näkyviä indikaattoreita ovat muun muassa allekirjoitukset, ajo- kortit ja univormut. Searle näkee indikaattorien tehtävän episteemisenä eli tässä tapauksessa instituutiota tunnustavana: ne auttavat tunnistamaan jo konstituoidun asian. Kielellä on siis ins- titutionaalisissa tosiasioissa sekä deskriptiivinen että todellisuutta konstruoiva rooli. (Searle 1995, 115–20.) Sosiaalinen konstruktivismi pyrkii näin ollen selittämään, kuinka suuri osa so- siaalisesta todellisuudestamme on ei-fyysistä, ihmisten luomaa rakennetta, joka perustuu kol- lektiiviseen hyväksyntään, sääntöihin sekä kielelliseen edustukseen (mt., s. 228). 6 LIO:n luonne asioiden tilana (state of affairs) mahdollistaa sen tarkastelun sosiaalisen konstruk- tivismin avulla. Kun LIO:a tarkastellaan Searlen tosiasioiden luokituksen mukaan, sen voidaan havaita olevan institutionaalinen tosiasia. Tämän vuoksi sosiaalisen konstruktivismin lainalai- suudet pätevät järjestykseen, ja sosiaalinen konstruktivismi on perusteltu teoria sekä LIO:n jä- sentämiseen että tarkasteluun. Sosiaaliset konstruktivistit näkevät poliittisen päätöksenteon merkityksistä ja identiteetistä käy- tävinä kiistoina. He tarkastelevat miten ja miksi preferenssit muodostuvat ja miten ne liittyvät yhteiskunnallisten voimien strategisiin tavoitteisiin. Laajemmassa globalisaatiokeskustelussa sosiaalinen konstruktivismi tarkastelee taloudellisten, teknologisten ja sosiaalisten muutosten todellisuutta, sekä niistä niin poliittisesti, kuin diskursiivisesti rakennettuja tulkintoja. (Marsh, 2004, s. 39–40.) LIO koostuu puheakteista ja instituutioista sekä niitä vahvistavista statusindi- kaattoreista. LIO:n luonne hierarkkisena ja sääntöihin perustuvana sopii yhteen Searlen (1995) määritelmän mukaan sosiaalisesta konstruktivismista: teoria pyrkii selittämään, miten osa to- dellisuudestamme rakentuu inhimillisen kollektiivisen intentionaalisuuden ja sääntöjen avulla (Searle, 1995, s. 2–3). Sosiaalinen konstruktivismi on näin ollen mielekäs teoria LIO:n tilan tutkimiseen puheaktien kautta. 2.2 Liberaali kansainvälinen järjestys Liberaali kansainvälinen järjestys on avoin sääntöpohjainen järjestelmä, jossa valtiot käyvät kauppaa ja tekevät yhteistyötä saavuttaakseen molemminpuolisia hyötyjä (Ikenberry, 2009, s. 71). LIO perustuu Ikenberryn mukaan seuraaviin keskeisiin periaatteisiin; kauppaan ja avoi- muuteen, monenvälisten sääntöjen ja instituutioiden käyttöön, liberaaliin demokratiaan perus- tuvaan solidaarisuuteen, yhteistyöhön turvallisuuden takaamiseksi sekä edistyksellisiin muu- toksiin (Ikenberry, 2020, s. 17–18). Järjestys on saanut alkunsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Yhdysvaltojen silloinen presidentti Wilson korosti politiikassaan valtioiden itsenäisyyttä sekä kansainvälisen oikeusjär- jestyksen rakentamista. Wilsonin ajatusten keskiöön nousi Kansainliitto, joka nähtiin kollektii- visen turvallisuuden tarjoajana. (Ikenberry 2009, 73–74.) Tämä järjestelmä oli kuitenkin insti- tutionaalisesti melko "ohut", eikä siinä ollut juuri mekanismeja globaalien taloudellisten ja so- siaalisten ongelmien ratkaisemiseksi tai suurvaltasuhteiden hallitsemiseksi (Ikenberry, 2018, s. 14). Toisen maailmansodan jälkeen LIO nähtiin Yhdysvaltojen ja Euroopan tapana ylläpitää demo- kraattista länttä kommunistista itää vastaan (Eliasson ja Garcia-Duran, 2025, s. 27). Vaikka 7 LIO:n perusajatukset 1900-luvun puolivälissä olivat samat kuin Wilsonin aikakaudella, sodan jälkeinen järjestys oli universaalimpi sekä tiiviimmin sidoksissa Yhdysvaltojen hegemoniseen valtaan (Ikenberry, 2018, s. 14). Aikakauden merkittäviä universaaleja tekoja ovat muun mu- assa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirja ja ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julis- tus. Euroopan integraation alku yhdistyy myös LIO:n toisen maailmansodan jälkeiseen kehi- tykseen (Costa ja Barbé, 2025, s. 263–264). Pyrkimys rauhan takaamiseen Euroopassa sekä taloudellinen yhteistyö tämän takeena johtivat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön muodostumi- seen. Ikenberryn (2018) mukaan toisen maailmansodan jälkeisen järjestyksen tarkoitus oli muo- dostaa turvallisuusyhteisö, jossa liberaalit demokratiat tukisivat toisiaan ja turvaisivat perusih- misoikeudet sekä sosiaalisen suojelun (mt., s. 15). Kylmän sodan päättymisen jälkeen LIO koki merkittävän muutoksen. Aiemmin kaksinapaisen järjestyksen ”sisällä” toiminut Yhdysvaltojen johtama liberaali järjestys laajeni globaaliksi ”ul- kopuoliseksi” järjestykseksi Neuvostoliiton hajoamisen myötä (Ikenberry, 2009, s. 78–80, 2018, s. 18–20). Tämä muutos järjestyksen laajentumisessa globaaliksi vaikutti myös EU:n glo- baalin roolin muodostumiseen normatiivisten sitoumuksien edistäjänä (Costa ja Barbé, 2025, s. 263). Liberaalin demokratian äkillinen globalisaatio synnytti kuitenkin useita merkittäviä muu- toksia ja kriisejä. Uusien valtioiden liittyessä järjestykseen ilmeni erilaisten ideologioiden, in- tressien sekä poliittisten järjestelmien synnyttämä auktoriteettikriisi (Ikenberry, 2009, s. 78–80, 2018, s. 18–20). Valtiotyyppien moninaistuminen haastoi aiemmat vakiintuneet hallintoraken- teet ja normit, minkä myötä vanhat sopimukset sekä instituutiot eivät enää täysin vastanneet uuden globaalin tilanteen vaatimuksia. Tämän myötä tarve uusille neuvotteluille rooleista, vas- tuista ja hallintotavoista kasvoi. (Ikenberry, 2018, s. 10.) 1900-luvun lopulla muiden valtioiden ja instituutioiden noustessa sekä globaalin vallan jakau- tuessa Yhdysvaltojen kyky ylläpitää liberaalia järjestystä yksin väheni (Ikenberry, 2009, s. 79– 80). Valtion heikentynyt kyky ylläpitää LIO:a on ilmennyt muun muassa epäonnistuneissa in- terventiossa, kuten esimerkiksi toimissa Afganistanissa ja Irakissa sekä vaikeuksissa integroida Venäjää ja Kiinaa mukaan LIO:on. Venäjän ja Kiinan integroitumisen epäonnistuminen heijas- taa LIO:n laajempaa haastetta laajentua länsimaisten demokratioiden ulkopuolelle. Näiden on- gelmien taustalla on vastareaktio globalisaatiota kohtaan. Reaktio on erityisesti nähtävissä po- pulismiin ja nationalismiin kytkeytyvissä poliittisissa liikkeissä, jotka kyseenalaistavat enem- män valtioiden sisäisiä kuin kansainvälisiä prioriteetteja (Babic, 2020, s. 778–779). Tämä po- pulismin ja nationalismin aiheuttama taantumiskehitys näkyy muun muassa Yhdysvaltojen ve- täytymisessä vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksesta, ”America First” -politiikassa, sekä 8 Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2016 EU-erossa. Brexit edustaa ilmiönä laajempaa vas- tareaktiota kansainvälistä yhteistyötä ja avoimia markkinoita kohtaan ja on konkreettinen esi- merkki multilateralismin ja integraation heikentymisestä. (Hu ja Spence, 2017; Amadi, 2020.) Poliittiset ideologiat, kuten nationalismi, populismi ja protektionismi, sekä siirtyminen kohti globaalia anarkiaa ovat keskeisiä ilmiöitä, jotka ovat heikentäneet LIO:n kykyä ylläpitää kan- sainvälistä vakautta ja järjestystä. LIO:n 2000-luvulla ilmentyneiden haasteiden nähdään joh- tuvan niin järjestyksen perusperiaatteet kyseenalaistaneiden ideologioiden noususta, kuin glo- balisaation syventymisestä. (Amadi, 2020.) Näiden lisäksi Börtzel ja Zürn (2021) esittävät LIO:n 2000-luvun ongelmaksi liberaalin tun- keutuvuuden (liberal intrusiveness). Liberaali tunkeutuvuus määritellään liberaalin vallan sy- ventymiseksi ja laajenemiseksi valtiorajojen yli, mikä johtaa legitimiteetti- ja hyväksyttävyys- kriisin (Börzel ja Zürn, 2021, s. 286–292). 2000-luvun kriisitilanteet Euroopassa, kuten vuoden 2008 finanssikriisi, Irakin ja Libyan väliintulot sekä pakolaiskriisi vuonna 2015 ovat tuoneet liberaalin tunkeutuvuuden näkyväksi (mt., s. 288), kun kansainväliset toimijat, kuten EU, ovat laajentaneet toimia kansallisvaltioiden westfalenilaisen suvereniteetin yli. Ikenberryn mukaan westfalenilainen suvereniteetti määritellään valtion yksinomaiseen auktoriteettiin omalla alu- eellaan, minkä myötä valtiolla on kansainvälisesti tunnustettu oikeus antaa määräyksiä ja toi- meenpanna velvoitteita (Ikenberry, 2009, s. 73). Näin ollen LIO:n 2000-luvun kriisiin voidaan nähdä johtuvan muun muassa järjestystä kyseenalaistavien poliittisten ideologioiden noususta, globalisaation syventymisestä sekä valtioiden westfalenilaisen suvereniteetin kaventumisesta. Ikenberryn mukaan LIO:n tulisi uudistua, jotta se pystyy vastaamaan 2000-luvun haasteisiin (Ikenberry, 2009, s. 80–83). Järjestyksen olemassaolo ja toimivuus 2000-luvun maailmassa edellyttävät sen kykyä vastata laaja-alaisiin haasteisiin, kuten globalisoitumisen ja moninapai- suuden lisääntymiseen, sekä sisäisiin ongelmiin, kuten demokratian taantumiseen ja valtioiden suvereniteetin kehittymiseen. Ikenberrya on kritisoitu muun muassa realistisen koulukunnan toimesta. Kritiikin mukaan LIO epäonnistuu väistämättä kansainvälisen politiikan anarkisten realiteettien vuoksi (ks. esim. Keohane, 2012, s. 134–135). Ikenberryn käsitys LIO:sta on kohdannut merkittävää kritiikkiä sen eurosentrisestä ja kolonialistisesta taustasta. Järjestyksen hierarkkiset valtasuhteet perustu- vat kolonialistisille rakenteille, jotka systemaattisesti etuoikeuttavat tiettyjä toimijoita (ks. esim. Mukherjee, 2024). LIO:a on kritisoitu myös sen arvojen länsimaisuudesta. Järjestys esittää ar- vonsa, kuten demokratian, universaalina mittapuuna sivistykselle. Tämä on ongelmallista ei- 9 liberaalien toimijoiden näkökulmasta, sillä järjestyksen voidaan kokea pakottavan heidät omak- sumaan länsimaiset arvot ja sivuuttamaan omat poliittiset ja kulttuuriset perinteensä. (ks. esim. Bettiza, Bolton ja Lewis, 2023.) Ikenberryn kuvaamaa LIO:a on kritisoitu myös sen sisäistä hierarkioista. Vaikka järjestys perustuu tasa-arvoisiin ja universaaleihin periaatteisiin, sen käy- tännön toteutus on hierarkkinen ja epätasainen (ks. esim. Lesch, Zimmermann ja Deitelhoff, 2024). LIO:a tutkittaessa on siis huomioitava muun muassa sen hierarkkisuus, kolonialistinen tausta sekä länsimainen näkökulma. 2010-luvulla EU:n aseman on kuvattu muuttuneen LIO:n seuraajasta (follower) sen edistäjäksi (promoter). Trumpin harjoittama ”America First” -politiikka on muuttanut LIO:n valtasuhteita ja Yhdysvaltojen muutos liberaalista johtajasta euroskeptiseksi on avannut järjestykseen vah- van johtajan ”valtatyhjiön”. EU:n mahdollisuudet saavuttaa hegemonin rooli ovat kuitenkin ra- joitetut. Unionin poliittinen yhtenäisyys, sotilaallinen kapasiteetti sekä strateginen vaikutus- valta ovat Yhdysvaltoihin verrattuna rajallisia. Didier (2021) näkeekin tästä johtuen EU:lla ole- van tahtoa johtaa, mutta rajoitettu kyky tehdä niin. Näin ollen unioni tasapainottelee ja varmis- taa vakaan asemansa sopeutumalla sen sijaan, että se haastaisi Yhdysvaltoja suoraan. (Didier, 2021, s. 25–26.) EU:n rooli LIO:n edistäjänä on havaittavissa muun muassa sen kauppapoliit- tisissa toimissa. Unioni reagoi Yhdysvaltojen protektionistiseen, sisäänpäin kääntyneeseen po- litiikkaan laajentamalla omia kauppaverkostojaan uusilla sopimuksilla ja puolustamalla sään- töperustaista kauppaa (mt., s. 33-34). Euroopan unionia (EU) pidetään laajalti LIO:n uskollisena puolustajana, sillä sen rakenne ja identiteetti ovat vahvasti sidoksissa järjestyksen syntyyn ja olemassaoloon. EU on pitänyt itse- ään LIO:n puolustajana ja se tukeekin vahvasti sääntöperustaista järjestystä, vapaakauppaa, li- beraaleja arvoja ja monenvälisyyttä. (Bargués, Joseph ja Juncos, 2023, s. 2287–88.) EU:n si- toutuminen yhteisten instituutioiden ja arvojen puolustamiseen, on näin ollen perusteltua myös sellaisissa tilanteissa, joissa Yhdysvallat on puolestaan haluton näin tekemään. On siis miele- kästä tutkia Euroopan komission puheenjohtajan näkemyksiä järjestyksen tilasta ja unionin ase- masta järjestyksessä. LIO:n ohella puhutaan usein myös sääntöpohjaisesta järjestyksestä (rules-based order, RBO). Sääntöpohjaisen järjestyksen käsitteen merkitys on epäselvä, vaikka sitä käytetään paljon niin politiikassa kuin akateemisessa tutkimuksessakin (Wirth ja Jenne, 2022, s. 213; Dugard, 2023, s. 223–225). Käsitteenä sääntöpohjaista järjestystä on käytetty muun muassa synonyymina kan- sainväliselle oikeudelle politiikan ja politiikan tutkimuksen konteksteissa (Dugard, 2023, s. 10 225), minkä lisäksi poliittiset toimijat ovat määritelleet sitä puheissaan. RBO on terminä mää- ritelty useamman kerran kansainvälisen politiikan kentällä laeiksi, säännöiksi, sopimuksiksi ja (kansainvälisiksi) instituutioiksi, jotka on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen valtioiden välisten suhteiden hallitsemiseksi, konfliktien estämiseksi ja ihmisoikeuksien ylläpitämiseksi (Homolar ja Turner, 2024, s. 206–207). RBO:n voidaan nähdä olevan LIO:n arvojen ja periaat- teiden jatke, jolla kuitenkin on suurempi narratiivinen joustavuus kuin LIO:lla, mikä mahdol- listaa useampien ei-länsimaisten toimijoiden liittymisen narratiiviin (Homolar ja Turner, 2024, s. 205–210). Varsinkin EU-politiikassa sääntöpohjaisen järjestyksen termiä on käytetty kuvaa- maan kansainvälistä oikeutta, sopimuskeskeisyyttä sekä liberaaleihin arvoihin sidottua toimin- taa (ks. esim. Euroopan komissio, 2021). Sääntöpohjainen järjestys on siis yksi mahdollisista LIO:n kehityssuunnista järjestyksen tilan tutkimuksessa. 3 Tutkimuksen metodologia ja aineisto 3.1 Diskurssianalyysi Tässä tutkimuksessa käytän metodina yhdistelmää poliittisesta diskurssianalyysistä (PDA) sekä Worthamin ja Reyesin (2020) diskurssianalyysista (DA). Metodien yhdistelmä sopii tutkimuk- sen menetelmäksi, sillä PDA voidaan van Dijkin (1997) mukaan nähdä joko poliittisen diskurs- sin analyysina tai poliittisesti motivoituneena kriittisenä diskurssianalyysinä. Poliittista diskurs- sia analysoidessa voidaan tarkastella muun muassa poliittista puhetta sekä tekstiä poliittisissa konteksteissa, kun taas poliittisesti motivoituneessa kriittisessä diskurssianalyysissa huomio keskittyy siihen, miten kieli ylläpitää tai vastustaa valtaa. (Van Dijk, 1997, s. 11, 15.) Tutkiel- massani käytän PDA:ta poliittisen diskurssin analyysina Worthamin ja Reyesin (2020) diskurs- sianalyysia tukevana viitekehyksenä. Wortham ja Reyes (2020) keskittyvät analyysissään dis- kurssien luonteeseen sosiokulttuurisena toimintana, jotka muodostuvat kielen, puheen, kirjoi- tuksen ja muiden merkkien kautta (mt., s. 11). PDA:ssa olennaista on kontekstien hyödyntäminen ja tulkitseminen. Sekä van Dijk (1997) että Fairclough ja Fairclough (2012) toteavat, että PDA:n käytössä on olennaista määritellä poliitti- nen diskurssi sekä se, mikä on poliittista ja mikä ei (Van Dijk, 1997, s. 11; Fairclough ja Fair- clough, 2012, s. 17). Fairclough ja Fairclough (2012) määrittelevät poliittisen diskurssin pää- sääntöisesti argumentatiivisena diskurssina. Heidän mukaansa diskurssi ei kuitenkaan koostu vain argumentaatiosta, vaan sisältää myös muita genrejä, kuten narratiivit, kuvailun ja selittä- misen. Toiminnan kontekstissa, kuten kriiseissä, genret tarjoavat pohjan käytännölliselle argu- mentoinnille. (mt., s. 13.) 11 Poliittinen diskurssi kiinnittyy poliittisiin toimijoihin, kuten yksilöihin, instituutioihin, poliitti- siin prosesseihin sekä konteksteihin, jotka ovat tärkeitä tulkittaessa poliittisia diskursseja. Van Dijk (1997) korostaa politiikan koostuvan poliitikkojen ja vaalien lisäksi monista osa-alueista, kuten poliittisista järjestelmistä, ideologioista, valtasuhteista sekä sosiaalisista, taloudellisista ja kulttuurisista ulottuvuuksista (mt., s. 15-16). Van Dijkin poliittisen diskurssin luonteen mää- rittely ei siis perustu vain kielellisiin piirteisiin, vaan myös kontekstiin eli tilanteeseen, osallis- tujiin ja tarkoitukseen. Hän korostaa, että poliittista diskurssia ei ole vain se mitä sanotaan, vaan sen lisäksi myös se, kuka sanoo, missä, milloin ja miksi. Edellä mainittujen seikkojen perus- teella, kontekstin voidaan nähdä tekevän diskurssista poliittisen. (Van Dijk, 1997, s. 19.) Van Dijkin lisäksi myös Fairclough ja Fairclough (2012) huomauttavat, että poliittisten kontekstien ulkopuolella poliittisten toimijoiden luoma diskurssi ei ole poliittista (mt., s. 17-18). Tämä nä- kemys sitoo PDA:n osaksi muun muassa valtiotieteellisiä teorioita poliittisen luonteesta ja laa- jempaa tutkimuskenttää. Kaikkea politiikkaa ei kuitenkaan voida purkaa pelkäksi kieleksi, vaikka politiikka tapahtuukin suurelta osin kielen kautta (Van Dijk, 1997, s. 41). Tämän vuoksi diskurssianalyysin monipuo- linen lähestymistapa on olennainen osa politiikan ymmärtämisessä. Poliittisen diskurssin ku- vailun lisäksi PDA pyrkii myös selittämään diskurssin yhteyksiä laajempaan sosiaaliseen ja po- liittiseen kontekstiin sekä sen vaikutuksia yleiseen mielipiteeseen (mt., s. 41). Yhteys sosiaali- siin ja poliittisiin konteksteihin mahdollistaa PDA:n tulosten liittämisen ajankohtaisiin teemoi- hin sekä niin globaaleihin trendeihin kuin kriiseihin. Diskurssianalyysin yhteydessä on tärkeä huomioida, että diskurssianalyysia ei kuitenkaan voida hyödyntää vain sellaisenaan yhteiskunnan rakenteiden täysvaltaisessa analysoimisessa. Dis- kurssianalyysin tuloksien tueksi tarvitaan muun muassa poliittisten järjestelmien, instituutioi- den sekä organisaatioiden laajempaa poliittista analyysia. Van Dijkin (1997) mukaan rakenne- ja kontekstitason analyysi on edellytys sille, että diskurssianalyysi voi ylipäätään olla uskotta- vaa ja ymmärrettävää (mt., s. 41). Worthamin ja Reyesin (2020) diskurssianalyysi (DA) perustuu puhetilanteiden analyysiin in- deksikaalien avulla. Indeksikaalit ovat merkkejä, jotka osoittavat tai viittaavat johonkin kon- tekstin piirteeseen (Wortham ja Reyes, 2020, s. 12). Esimerkiksi sana ”minä” viittaa puhetilan- teessa puhujaan, sana ”sinä” viittaa kuulijaan ja aikamuodot ”olen, olin, tulen olemaan” viittaa- vat aikaan suhteessa puhetapahtumaan. Lisäksi sekä sävy, tyyli, puhuttelutapa ja sanavalinnat voivat viitata puhujan identiteettiin, asenteeseen tai sosiaaliseen asemaan (mt., s. 14). 12 Indeksikaalit voidaan jakaa deikteihin (deictic), kuvaaviin ilmauksiin sekä raportoituun puhee- seen (mt., s. 4). DA perustuu indeksikaalien järjestelmälliseen tutkimiseen, sillä niiden kautta ilmenee, millaista sosiaalista toimintaa vuorovaikutuksessa tehdään (Wortham ja Reyes, 2020, s. 14). Indeksikaa- lien tehtävä on kontekstualisointi: ne tekevät kontekstin näkyväksi ja relevantiksi vuorovaiku- tuksessa (mt., s. 42). Näin ollen merkit saavat merkityksen vain, kun indeksikaaliset viittaukset rakentavat ja toistavat tiettyä kontekstia. Tämä jatkuva “viittaus ja toisto” luovat sen, mitä Wortham ja Reyes (2020) kutsuvat konfiguraatioksi eli toistuvien indeksikaalien kokonaisuu- deksi, joka paljastaa sosiaalisen toiminnan (mt., s. 43). Sosiaalinen toiminta toteutuu, kun in- deksikaalit järjestäytyvät kokonaisuuksiksi, jotka yhdessä vakiinnuttavat tulkinnan siitä, mitä on meneillään (mt., s. 44). Jotta voidaan ymmärtää, miten osallistujat asemoidaan ja mitä sosiaalista toimintaa puheessa tapahtuu, on ensin tunnistettava, mitkä kontekstin elementit ovat tulkinnan kannalta relevant- teja. Wortham ja Reyes (2020) kuvaavatkin DA:n keskeiseksi haasteeksi kontekstin merkityk- sellisten tekijöiden määrittämisen. Heidän mukaansa konteksti ei ole ennalta määritetty, vaan se rakentuu vuorovaikutuksessa. Tämä tapahtuu pääasiassa indeksikaalien avulla, jotka viittaa- vat kontekstiin joko ennakoimalla tai luomalla sitä. (Wortham ja Reyes, 2020, s. 11–14.) Indek- sikaalit voivat yksittäisinä esiintyessään ilmaista monenlaisia sosiaalisia toimintoja. Toiminnot saavat selkeän merkityksen, kun relevantti konteksti alkaa hahmottua, mikä taas tapahtuu sitä mukaa, kun indeksikaalit alkavat johdonmukaisesti viitata tiettyihin kontekstin piirteisiin. Dis- kurssin tunnistaminen on näin ollen edestakainen prosessi, jossa osallistujat ja tutkijat tunnis- tavat mihin kontekstiin keskeiset merkit viittaavat. Tämän myötä he omaksuvat tulkinnan ää- nensävyjen, arviointien, asemointien ja sosiaalisten toimintojen perusteella, jotka sopivat ky- seiseen kontekstiin. Vuorovaikutuksen edetessä relevantit kontekstit ja tulkinnat sosiaalisesta toiminnasta alkavat sovittua yhteen niin, että osallistujat sekä tutkijat voivat muodostaa oletuk- sen siitä, miten osallistujat on asemoitu ja millaista sosiaalista toimintaa he harjoittavat. (mt., s. 42.) Wortham ja Reyes (2020) määrittävät heidän näkökulmansa diskurssianalyysiin rakentuvan kerrotun tapahtuman (narrated event) sekä kertovan tapahtuman (narrating event) erotukseen. Kerrottu tapahtuma kuvaa sitä, mistä puhutaan, kun taas kertova tapahtuma on itse puhumisen toiminta. Erottelu mahdollistaa näin ollen diskurssin merkityksien analyysin kahdella tasolla. Sosiaalinen toiminta ei tapahdu pelkästään siitä, mistä puhutaan (narrated event), vaan siitä, 13 miten ja missä yhteydessä puhutaan (narrating event). (Wortham ja Reyes, 2020, s. 3–4.) Ker- rottu tapahtuma paljastaa siis puheen sisällön, mutta kertova tapahtuma paljastaa tapahtuvan sosiaalisen toiminnan. Molempien tasojen analysoiminen on olennaista, jotta voidaan ymmär- tää, miten diskurssi rakentaa sosiaalisia suhteita, identiteettejä ja valtaa. Worthamin ja Reyesin (2020) DA:ssa on kolme vaihetta, joista vaihe kaksi jakautuu kolmeen osaan. Nämä vaiheet on esitelty yksityiskohtaisesti taulukossa 1. Vaihe kaksi on iteratiivinen, eli se on toistettavissa niin monta kertaa, että tutkija on muodostanut tarvittavat kontekstit sekä sosiaalisen toiminnan muodot (Wortham ja Reyes, 2020, s. 43). Taulukko 1 Diskurssianalyysin vaiheet ja osat Worthamin ja Reyesin mukaan (Wortham ja Reyes, 2020, s. 44; suomennos) Vaihe 1: Kerrottujen tapahtumien kartoitus Mitkä henkilöt, objektit ja tapahtumat maini- taan ja kuvataan diskursiivisen vuorovaiku- tuksen (tai useiden diskurssitapahtumien ket- jun) sisällöissä? Vaihe 2, osa 1: Indeksikaalien valitseminen Kun kiinnitetään erityistä huomiota niihin merkkityyppeihin, jotka usein ilmaisevat diskurssin kautta toteutuvaa sosiaalista toi- mintaa, mitkä indeksikaaliset merkit nouse- vat merkityksellisiksi ja osoittavat relevant- tia kontekstia yksittäisen (tai useiden) tapah- tumien sisällä? Vaihe 2, osa 2: Indeksikaalien tulkinta (construction) Millaisia äänensävyn, arvioinnin, asemoin- nin ja sosiaalisen toiminnan tulkintoja osal- listujat käyttävät antaakseen merkityksen keskeisille indeksikaalisille merkeille ja tul- kiten sekä kerrotut että kertovat tapahtumat? Vaihe 2, osa 3: Indeksikaalien kokoaminen (configuration) Miten keskeiset indeksikaaliset merkit muo- dostavat pysyviä kokonaisuuksia tai konfi- guraatioita yksittäisen (tai useiden) tapahtu- mien sisällä, niin että relevantti konteksti ja tunnistettavat sosiaalisen toiminnan muodot vakiintuvat? Vaihe 3: Sosiaalisten toimintojen tulkitsemi- nen kerrottujen tapahtumien sisällä Mikä tulkinta selittää parhaiten asemoinnin ja sosiaalisen toiminnan, joka esiintyy kerto- vassa tapahtumassa (tai kertovien tapahtu- mien ketjussa)? 3.2 Unionin tila -puheet ja diskurssianalyysin soveltaminen tutkimuksessa Unionin tila -puheissa linjataan tulevan vuoden EU-politiikkaa ja ne käsittelevät niin poliittisia toimijoita, instituutioita kuin prosesseja, ovat niiden ylläpitämät diskurssit van Dijkin (1997) määritelmän mukaan poliittisia. Tämän lisäksi puhuja Jean-Claude Juncker on EU-komission 14 puheenjohtaja ja poliittinen hahmo, joka toimii poliittisessa kontekstissa. Puheiden konteksti on näin ollen poliittinen. Tutkimuksessa käytetyt puheet ovat saatavilla niin teksti- kuin videomuodossa Euroopan ko- mission verkkosivuilla. Tutkimustani varten olen analysoinut puheiden kirjoitettuja versioita. Aineistona on käytetty EU:n virallisia suomenkielisiä käännöksiä, sillä puheiden alkuperäinen kieli on ranska. Näin ollen käännökset ovat luotettavia. Vaikka käännöksissä saattaa esiintyä yksittäisiä sanallisia eroja alkuperäisiin puheisiin verrattuna, niiden voidaan katsoa välittävän alkuperäisten tekstien keskeiset viestit tarkasti. Puheet esitetään EU-parlamentille, joka toimii puheiden yleisönä. Niiden tarkoituksena on ke- rätä mahdollisimman laaja tuki komission ohjelmalle, joka esitetään kuukausi puheen pitämisen jälkeen (Manko, 2022). Puheissa voidaan odottaa esiintyvän LIO:on viittaavia tekijöitä, sillä puheissa linjataan niin EU:n sisä- kuin ulkopolitiikkaa, jotka perustuvat molemmat liberaalei- hin arvoihin (Smith, 2011, s. 144). LIO:a on mielekästä tutkia juuri Unionin tila -puheiden kautta, sillä puheet linjaavat unionin tulevan vuoden politiikkaa. Näin ollen puheet vastaavat sen hetkisiin politiikkakysymyksiin ja niissä esitetyt toimet sekä tavat esittää politiikkakysymyksiä heijastavat Junckerin suhtautu- mista kansainväliseen politiikkaan ja järjestykseen. EU itsessään on yksi LIO:n ilmentymä, minkä vuoksi EU:n tilasta kertovat puheet ilmentävät välillisesti myös järjestyksen tilaa. Kui- tenkin tutkielmassani analysoin, miten aktiivisilla puheakteilla Juncker ylläpitää LIO:a, minkä vuoksi en analyysissa keskity EU:n rooliin LIO:n ilmentymänä. Luokittelen Unionin tila -puheista esille nousevia diskursseja neljään LIO:n kategoriaan: kaup- paan ja avoimuuteen, monenvälisiin sääntöihin ja instituutioihin, demokraattisiin ja liberaalisiin arvoihin sekä progressiivisiin ja sosiaalisiin päämääriin. Luokitukset sekä niiden määritelmät perustuvat Ikenberryn (2020) määritelmään LIO:n keskeisimmistä periaatteista (mt., s. 28, 33- 41). Näin ollen analyysi perustuu nimenomaan Ikenberryn A World Safe for Democracy (2020) teoksen määritelmiin LIO:n keskeisistä kategorioista. Analysoitavien kategorioiden määrittele- minen teorialähtöisesti tuo Junckerin puheet tarkasteltaviksi kontekstiin, mihin niitä ei alun pe- rin ole tarkoitettu. Tämä tarkoittaa sitä, että Junckerin puheiden ensisijainen tarkoitus ei ole rakentaa kuvaa LIO:n tilasta, vaan vakuuttaa parlamentti tulevan vuoden politiikkatoimista (Manko, 2022). Näin ollen Juncker ei puheissaan itse luo LIO:on liittyviä diskursseja, vaan ylläpitää tai haastaa kategorioiden ”luomia” diskursseja. Puheissaan Juncker ei mainitse LIO:a tai muita versioita kansainvälisestä järjestyksestä suoraan. Analyysissa ei tutkielman 15 rajallisuuden vuoksi tarkastella Unionin tila -puheiden ajallista vaihtelua tai taustalla tapahtu- vien ilmiöiden vaikutusta Junckerin puheista nouseviin diskursseihin. Olen värikoodannut teksteistä lausuntoja, jotka käsittelevät kategorioiden keskeisiä piirteitä, minkä jälkeen olen analyysiosuudessa yhdistänyt samoja teemoja diskursiivisiksi kokonaisuuk- siksi. Diskurssien suhdetta liberaalin kansainväliseen järjestykseen olen analysoinut taulukossa 1 esitellyllä menetelmällä. Kaupan ja avoimuuden kategorian keskeisiä piirteitä ovat 1) kauppa, vaihdanta ja taloudellinen vuorovaikutus vakauden ja rauhan perustana sekä 2) taloudellinen keskinäisriippuvuus luo- massa intressejä ylläpitää rauhallisia ja ennustettavia suhteita. Tämän lisäksi kaupan ja avoi- muuden kategoria käsittää myös vapaakaupan, erikoistumisen ja vertailuedun tuottamat hyödyt sekä näiden tuen modernisaatiolle ja yhteiskunnan kehitykselle (3). (Ikenberry, 2020, s. 33–35.) Monenvälisten sääntöjen ja instituutioiden keskeiset piirteet ovat seuraavat: 1) monenkeskisyy- den tuoma legitimiteetti ja tasavertaisuus järjestykselle, 2) suurvaltojen hyöty instituutioista, joiden kautta ne voivat osoittaa sitoutumista sekä yhteistyötä, mikä lisää järjestyksen kestä- vyyttä sekä 3) kansainvälisen järjestyksen perustuminen säännöille ja instituutioille, jotka hel- pottavat yhteistyötä, sillä ne vähentävät epävarmuutta ja mahdollistavat keskinäisriippuvuuden hallinnan. (Ikenberry, 2020, s. 35–36.) Liberaalien ja demokraattisten arvojen kategorian keskeiset piirteet voidaan jäsentää seuraa- vasti: 1) liberaalit demokratiat nähdään erityisen kykenevinä yhteistyöhön, sillä ne jakavat kes- kenään samankaltaisia arvoja ja intressejä, 2) liberaalien demokratioiden välinen luottamus, avoimuus ja valmius pitkäkestoisiin sitoumuksiin tukevat rauhanomaista rinnakkaiseloa sekä mahdollistavat liittoutumien, kuten Naton ja EU:n, muodostamisen sekä 3) demokratioiden pit- käaikainen keskinäinen yhteistyö tuottaa merkittäviä taloudellisia ja poliittisia etuja. (Ikenberry, 2020, s. 37–38.) Progressiivisten ja sosiaalisten päämäärien kategoria jakautuu kahteen osaan: yhteistyöhön tur- vallisuuden takaamiseksi sekä edistyksellisiin muutoksiin. Yhteistyön alakategoria koostuu seuraavista teemoista: 1) demokratioilla on taipumus rakentaa turvallisuusyhteistyötä toistensa kanssa sekä ulkoisia että sisäisiä uhkia vastaan, mikä voi ilmetä liittoutumina, keskinäisenä sitoutumisena (co-binding), turvallisuusyhteisöinä tai kollektiivisina turvallisuusjärjestelyinä, kuten YK sekä 2) tavoitteena on luoda ”rauha-alueita” ja vähentää sodan todennäköisyyttä li- beraalien valtioiden välillä. (Ikenberry, 2020, s. 38–40.) Edistyksellisten muutosten alakatego- ria jakautuu myös kahteen periaatteeseen: 1) järjestys nähdään reformikelpoisena ja eteenpäin 16 suuntautuvana, ja sen tavoitteena on elinolojen parantaminen, oikeuksien vahvistaminen, tur- vallisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä 2) LIO on muuttuva ja sopeutuva, mutta sen ytimessä on ajatus, että valtioiden suhteita voidaan kehittää kohti rauhanomaisempaa ja edis- tyksellisempää suuntaa. (mt., s. 40-42.) Tutkielmani perustuu poliittisen diskurssin analyysiin, mutta koska tarkastelen diskursseja teo- rialähtöisesti, ei Fairclough’n ja Fairclough’n (2012) argumentaatioanalyysiin pohjaava mene- telmä ei täysin palvele tutkimuskysymystäni. Näin ollen käytän Worthamin ja Reyesin (2020) menetelmää Fairclough’n ja Fairclough’n PDA:n teoriaa vasten. Kuten Wortham ja Reyes (2020) kuvaavat menetelmästään, on kontekstin määrittäminen DA:ssa olennaista. DA:n meto- dologisen väljyyden vuoksi käytän PDA:n näkemyksiä poliittisesta ja poliittisesta diskurssista apuna kontekstin määrittämisessä sekä tutkimuskysymyksen relevanttiuden taustoittamisessa. Tutkin menetelmällä Junckerin ylläpitämiä diskursseja esitettyjen kategorioiden sisällä, sekä mitä nämä diskurssit kertovat LIO:n tilasta. Tämän lisäksi analysoin Junckerin näkemystä EU:n suhteesta järjestykseen. Puheiden rakenteet sisältävät Fairclough’n ja Faiclough’n (2012) määrittelemiä poliittisen dis- kurssin genrejä, kuten argumentointia, narratiiveja, kuvailua ja selittämistä. Unionin tila -pu- heet täyttävät niin Fairclough’n ja Fairclough’n (2012) sekä van Dijkin (1997) määritelmät poliittisesta, ja niitä voidaan tarkastella poliittisen diskurssianalyysin viitekehyksessä. Wortha- min ja Reyesin (2020) DA:n näkemys diskursseista sosiaalisten toimintojen tuottajana sopii hyvin yhteen sosiaalisten konstruktivismin teorian kanssa. Sosiaalisen konstruktivismin perus- ajatus siitä, että politiikkaa ei voida tehdä ilman kieltä eikä ideoita (Lowndes, Marsh ja Stoker, 2018) tukee Worthamin ja Reyesin (2020) näkemystä kielellisestä vuorovaikutuksesta sosiaa- listen tekojen luojana. Kielen merkitys politiikassa ja sen tutkiminen diskurssianalyysin avulla mahdollistaa tutkimukselleni kattavat teoreettiset sekä metodologiset lähtökohdat. Menetelmiä on käytetty yhdessä muun muassa Masamitsun (2024) artikkelissa. Artikkelissa Fairclough’n ja Fairclough’n PDA:han pohjaavaa menetelmää täydennetään Worthamin ja Reyesin menetelmällä analyysin syventämiseksi (Masamitsu, 2024, s. 1263–1264). Näin ollen tarkastelen puheita poliittisen diskurssianalyysin politiikka -määritelmien kautta Worthamin ja Reyesin (2020) työkaluilla (ks. Taulukko 1). Tutkimuskysymykseni on: mitä Junckerin Unionin tila -puheissa ylläpitämät diskurssit kertovat liberaalin kansainvälisen järjestyksen tilasta, sekä miten Juncker näkee EU:n aseman järjestyk- sessä. Tutkimuskysymyksen määrittämisen jälkeen olen tunnistanut Unionin tila -puheista neljä 17 Ikenberryn rajaamaa diskurssiluokkaa; kauppa ja avoimuus, monenväliset säännöt ja instituu- tiot, demokraattiset ja liberaaliset arvot sekä progressiiviset ja sosiaaliset päämäärät. Analyysi- osuudessa käyn läpi DA:n vaiheet yksi, kaksi ja kolme (ks. Taulukko 1). Aineiston analyysi on suoritettu vaiheittain. Ensin aineistosta on värikoodauksen avulla eritelty diskurssiluokkien alle sijoittuvat lausumat. Tämän jälkeen lausumat on edelleen luokiteltu LIO:a tukeviksi tai sitä haastaviksi diskursiivisiksi ilmauksiksi indeksikaalien avulla. Johtopäätöksissä tuon havainnot yhteen ja tiivistän Junckerin ylläpitämien diskurssien suunnan. Analyysin tavoitteena on ollut tunnistaa ja sisällyttää kaikki puheissa esiintyvät LIO:a koskevat diskurssit. Aineiston analyysi on toteutettu systemaattisesti, mutta koska diskurssianalyysi on tulkinnallista ja sisältää aina tutkijan omia ratkaisuja sekä rajauksia, on mahdollista, että yksit- täisiä diskursseja on jäänyt tunnistamatta. Näin ollen analyysi ei välttämättä ole täysin kattava, vaikka sen luotettavuutta on pyritty vahvistamaan huolellisella ja toistettavissa olevalla menet- telyllä. 4 Unionin tila -puheiden analyysi 4.1 Kauppa ja avoimuus Analysoitavissa puheissa Juncker korostaa työn tuottavuuden sekä työpaikkojen luomisen li- säämistä (Euroopan komissio, 2015, s. 15, 2016, s. 55, 2017, s. 8, 2018, s. 9). Puheissa koros- tuvat myös investointiohjelmat ja sisämarkkinoiden kehittäminen, jotka ovat toimia rajat ylit- tävän taloudellisen integraation ja keskinäisriippuvuuden vahvistamiseksi. Kaikissa puheissaan Juncker nostaa esille myös EU:n lukuisat kauppakumppanit ja -sopimukset (Euroopan komis- sio, 2015, s. 20, 2016, s. 55, 2017, s. 8, 2018, s. 7). ”Tästä syystä olemme neuvottelemassa johtavien kansakuntien kanssa kauppasopimuksista, kuten transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta. Tästä syystä olemme avaa- massa markkinoita ja poistamassa yrityksiin ja työntekijöihin vaikuttavia esteitä kaikissa EU:n 28 jäsenvaltiossa.” (Euroopan komissio, 2015, s. 20.) Puheessa esiintyvät indeksikaalit, erityisesti deiktit tästä syystä, olemme ja kuvaavat ilmaukset kuten johtavat kansakunnat ja poistamassa esteitä, korostavat unionin sisäistä taloudellista kes- kinäisriippuvuutta ja kauppasuhteiden monipuolistamista. Indeksikaalit ovat sekä perinteisen LIO:n ylläpitämisen välineitä, että pyrkimyksiä vahvistaa EU:n asemaa globaalina johtajana. Taloudellinen keskinäisriippuvuus luo intressejä ylläpitää rauhallisia ja ennustettavia suhteita 18 (Ikenberry, 2020, s. 33–35), minkä vuoksi laajat kauppasopimukset palvelevat hyvin tätä LIO:n päämäärää. Vuoden 2018 puheessaan Juncker kuvailee kauppasopimuksia väylänä viedä eurooppalaisia normeja, kuten elintarviketurvallisuutta, ympäristötietoisuutta sekä kuluttajien oikeuksia eri puolille maailmaa (Euroopan komissio, 2018, s. 7). Kauppasuhteiden solmiminen useiden toi- mijoiden kanssa luo riippuvuusverkostoja, joissa kauppa, taloudellinen integraatio ja yhteiset säännöt lisäävät toimijoiden vakautta sekä vaurautta. Vuonna 2018 Juncker ehdottaa kumppa- nuuksien solmimista Afrikan kanssa. ”Meidän olisi myös luotava lukuisten EU:n ja Afrikan välillä tehtyjen kauppasopimusten poh- jalta maanosien välinen vapaakauppasopimus, jolla sinetöitäisiin kahden tasaveroisen osapuo- len talouskumppanuus.” (Euroopan komissio, 2018, s. 12.) Lainauksen indeksikaalit rakentavat diskursiivisesti EU:sta moraalisesti vastuullisen toimijan, joka luo ja sinetöi tasaveroista kumppanuutta Afrikan kanssa. Kielellisesti meidän olisi luotava sijoittaa EU:n johtavaan, velvoittavaan asemaan, jossa toiminta esitetään välttämättömänä ja universaalisti hyödyllisenä. Vaikka vapaakauppasopimus nähdään vastavuoroisena ja tasave- roisena, on huomattava, että Afrikan maiden taloudet ovat heikompia kuin EU:n (ks. esim. Maa- ilmanpankki, World Development Indicators). Ilmaukset vapaakauppa ja tasaveroiset osapuo- let peittävät valtasuhteen epäsymmetrian ja indeksisoivat liberaalin ja tasa-arvoisen suhteen, joka kuitenkin käytännössä kasvattaisi EU:n valta-asemaa ja lisäisi toimijoiden välistä hierark- kisuutta. Tämä voi kuitenkin johtaa rakenteelliseen epätasa-arvoon, mistä LIO on kohdannutkin huomattavan määrän kritiikkiä (ks. esim. Moyn, 2018, s. 157–161; Ikenberry, 2020, s. xiv). Lausunto ylläpitää LIO:n rakenteita, sekä asemoi EU:n aktiiviseksi toimijaksi järjestyksessä. Rajapolitiikkadiskurssit ilmentävät toimijoiden asennoitumista avoimuuteen. Vuoden 2015 pu- heessaan Juncker korostaa, että rajatarkastuksista on luovuttu Schengen-alueella2 (Euroopan komissio, 2015, s. 10), mikä lisää ihmisten vapaata liikkuvuutta sekä alueen avoimuutta. Vuonna 2017 Juncker ajaa Schengen-alueen laajentamista Bulgariaan ja Romaniaan sekä Kroa- tian täysivaltaista jäsenyyttä (Euroopan komissio, 2017, s. 15). Sisärajojen madaltaminen (de- bordering) nousee esille myös vuoden 2018 puheessa: 2 Schengen-sopimukseen kuuluu tutkimuksessa tarkasteltavana ajanjaksona kaikki EU-maat paitsi Yhdistyneet kuningaskunnat, Irlanti, Kypros, Bulgaria ja Romania, minkä lisäksi alueeseen kuuluu myös Euroopan vapaa- kauppaliiton jäsenet Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi (Euroopan komissio. 24.3.2025). 19 ”Vastustan ja tulen aina vastustamaan sisärajoja. Niistä on päästävä eroon siellä, missä niitä taas on. Niiden säilyttäminen merkitsisi EU:n nykyisen ja tulevan olemuksen kannalta takapak- kia, jota ei voida hyväksyä.” (Euroopan komissio, 2018, s. 11.) Puheessa esiintyvät indeksikaalit, kuten deiktit (niistä, niiden, siellä) ja kuvaavat termit (taka- pakkia, ei voida hyväksyä) muodostavat kokonaisuuden, joka kontekstualisoi EU:n projektin jatkuvana edistystarinana. Kielellisesti tulen aina vastustamaan ja niistä on päästävä eroon in- deksisoivat jatkuvuutta ja välttämättömyyttä, jotka esittävät rajojen poiston luonnollisena, it- sestään selvänä kehityksen tienä. Lausumat tähtäävät niin ihmisten kuin hyödykkeiden jousta- vampaan liikkuvuuteen unionin sekä Schengen-alueen sisällä. Alueen vapaa liikkuvuus tukee EU:n sisäistä liikkuvuutta sekä unionin toimijuutta keskinäisriippuvuutta lisäävänä paikallisena hegemonina. Täten Junckerin lausunnot sisärajojen purkamisesta sekä Schengen-alueen tilasta ovat LIO:a ylläpitäviä diskursseja. Vuoden 2016 puheessaan Juncker kuitenkin julistaa unionin lisäävän rajavalvontaa sen ulkora- joille: ”…käynnistämällä tiukat tarkastukset, jotka koskevat kaikkia, jotka ylittävät rajat vii- meistään vuoden lopulla käyttöön otettavien uusien järjestelyjen mukaisesti” (Euroopan ko- missio, 2016, s. 62). Lausunnon indeksikaalit, erityisesti tiukat tarkastukset ja kaikki, jotka ylit- tävät rajat, indeksisoivat kurin ja kontrollin arvoa sekä me-he-vastakkainasettelua, mikä luo ristiriidan kaupan ja avoimuuden arvon kanssa. Yksi LIO:n ydinperiaatteista on kaupan, vaih- dannan ja taloudellisen vuorovaikutuksen merkitys vakauden ja rauhan ylläpitämisessä (Iken- berry, 2020, s. 33–35). Tiukentuva rajavalvonta ja EU:n protektionistinen politiikka on tulkit- tavissa LIO:n heikentymisen merkkinä. Normaali rajojen valvonta sekä rajatarkastukset kuulu- vat talous- ja turvallisuusalueiden rutiineihin, mutta tiukentuessaan ne heijastelevat järjestyksen tilaa. Eurokriisin vaikutus EU-politiikkaan korostuu eniten vuoden 2015 puheessa. Juncker kertoo Kreikan uuden vakaustukiohjelman allekirjoittamisesta, jonka myötä niin eurolle kuin Krei- kalle toivotaan uutta suuntaa (Euroopan komissio, 2015, s. 13–14). Kreikan sopimus kuitenkin rajoittaa sen suvereniteettia, kun EU ja kansainväliset kumppanit asettavat tiukkoja ehtoja maan talousohjelmalle: ”Kaikkien valtavirtaa edustavien Kreikan puolueiden johtajat olivat toimistossani ennen lopul- lisen sopimuksen tekemistä. […] Odotan, että he pitävät sanansa ja pitävät sopimuksesta kiinni – kuka sitten onkin vallassa. Kreikan uudistusten edellytyksenä on laaja tuki ja oikea-aikainen 20 toteutus, jotta luottamus palautuu kreikkalaisten keskuuteen ja Kreikan talouteen.”(Euroopan komissio, 2015, s. 14.) Lainauksen indeksikaalit, erityisesti toimistossani, odotan, he kaikki, sitoutumisestaan ja luot- tamus palautuu, rakentavat diskursiivisesti vallan ja moraalin suhdetta EU:n ja Kreikan välille. Juncker asemoituu auktoriteetiksi, joka edellyttää kurinalaista sitoutumista ja pitää valtaa sekä moraalisena että institutionaalisena vastuuna. Westfalenilainen suvereniteetti kohtaa väistämä- töntä eroosiota valtioiden sisäisiin hallintoihin kohdistuvien haasteiden sekä kansainvälisten instituutioiden auktoriteettien vahvistumisen myötä (Ikenberry, 2009, s. 80–81). Kreikan va- kaustukiohjelma rajoittaa Kreikan westfalenilaista suvereniteettia, sillä sen myötä Kreikka luo- vuttaa EU:lle lisää valtaa vaikuttaa maan sisäpolitiikkaan. Junckerin lausunto näin ollen haastaa LIO:n olemassaoloa ja asemoi EU:n järjestyksen suvereniteetti-normit ylittäväksi monikansal- liseksi toimijaksi. Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta nousee talouden näkökulmasta esille vuoden 2016 ja 2018 puheissa. Juncker lähestyy aihetta molemmissa puheissa seuraavasti: ”Tähän uudelleenjärjestelyyn kuuluu se, että rajaton pääsy sisämarkkinoille voi olla vain niillä, jotka sitoutuvat henkilöiden ja työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Ei voi olla olemassa mitään ’à la carte -sisämarkkinoita’.” (Euroopan komissio, 2016, s. 55.) Lainauksen indeksikaalit, erityisesti tähän uudelleenjärjestelyyn kuuluu, rajaton pääsy sisä- markkinoille voi olla vain niillä, jotka sitoutuvat ja ei voi olla olemassa mitään ’à la carte - sisämarkkinoita’, rakentavat EU:n diskursiivisesti normatiiviseksi, sääntöperäiseksi ja moraa- lisesti johdonmukaiseksi toimijaksi. Juncker asemoi EU:n yhteisöksi, jossa vapaus ja etu perus- tuvat velvollisuuteen ja lojaalisuuteen yhteisiä periaatteita kohtaan. Yhdistyneiden kuningas- kuntien ero EU:sta koettelee unionin legitimiteettiä, minkä vuoksi Junckerin voidaan nähdä puheaktien kautta uusintavan EU:n valtaa sekä hallintaa. Valtion ero EU:sta on LIO:a rapauttava kehityskulku, sillä järjestyksen perustuessa avoimiin markkinoihin, kuten unionin sisämarkkinat, ja taloudelliseen keskinäisriippuvuuteen (Iken- berry, 2020, s. 33–35), on merkittävän kauppavaltion ero järjestystä horjuttava ilmiö. Vuoden 2018 puheessa kuitenkin korostetaan erillisten vapaakauppasopimusten solmimista Brexitin jäl- keisessä ajassa Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välille: ”Siksi suhtaudun myönteisesti pääministeri Theresa Mayn ehdotukseen luoda kunnianhimoinen uusi kumppanuus Brexitin jälkeistä tulevaisuutta varten. Olemme yhtä mieltä […] että tällaisen 21 kumppanuuden lähtökohtana pitäisi olla Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan unionin vä- linen vapaakauppasopimus.”(Euroopan komissio, 2018, s. 13.) Lausunnon indeksikaalit, kuten siksi suhtaudun myönteisesti, olemme yhtä mieltä, kunnianhi- moinen uusi kumppanuus ja vapaakauppasopimus, rakentavat EU:sta kuvaa rationaalisena, so- vittelevana ja liberaalina neuvottelijana. Näin diskurssi kuvaa Brexitin jälkeisen ajan teknisenä ja hallittavana prosessina, jossa EU säilyttää arvoperäisen jatkuvuutensa sekä moraalisen joh- donmukaisuutensa, ja jossa yhteistyö on mahdollista, kunhan se noudattaa yhteisiä periaatteita. Yhdistyneen kuningaskunnan irtautuessa monenvälisestä instituutiosta se sitoo itsensä keski- näisriippuvuuteen erillisillä sopimuksilla, mikä on merkki tahdosta LIO:n ylläpitämiseen. Juncker toteaa, että EU:n tulisi ottaa mallia Yhdysvalloista, kun kyse on polkumyyntiin3 rea- goimisesta ja vapaakaupan rajoista: ”Meidän ei pidä olla sinisilmäisiä vapaan kaupan kannat- tajia. Meidän on voitava reagoida polkumyyntiin yhtä voimakkaasti kuin Yhdysvallat.” (Euroo- pan komissio, 2016, s. 58.) Vertailu Yhdysvaltoihin kontekstualisoi EU:n globaalin toimijuuden kentällä, jossa sen on oltava yhtä vahva ja päättäväinen kuin muut suurvallat. Diskurssi indek- sisoi ideologista muutosta, jossa talousliberaali idealismi väistyy itsenäisen ja reaktiokykyisen identiteetin tieltä. Polkumyynti horjuttaa avoimen kaupan periaatteita, ja synnyttää näin ollen ristiriidan LIO:n ajatuksen kanssa vapaakaupan, erikoistumisen ja vertailuedun tuottamista hyödyistä sekä mo- dernisaation ja yhteiskunnallisen kehityksen tukemisesta (Ikenberry, 2020, s. 33–35). Polku- myynnin säätely tapahtuu kuitenkin monenvälisten instituutioiden, kuten World Trade Or- ganization (WTO) ja EU, kautta (Euroopan parlamentti. 27.6.2018), mikä puoltaa LIO:n sään- töpohjaista luonnetta. Junckerin näkemys vapaakaupan rajoittamisesta on esimerkki LIO:n ta- sapainottelusta puhtaan vapaakaupan ja instituutioiden sääntelyn välillä. EU:n aktiivinen toi- mijuus polkumyynnin hillitsemisessä asemoi unionin sääntöperustaiseksi toimijaksi osana LIO:a. Unionin taloudellinen suhde Yhdysvaltoihin nousee esille vuoden 2016 sekä 2018 puheissa. Junckerin puheessa Yhdysvaltojen näkemykseen vapaakaupasta suhtaudutaan sekä tavoitelta- vana että edistyksellisenä. Yhdysvallat on pitänyt itseään perinteisesti järjestyksessä 3 Polkumyynti määritellään Euroopan parlamentin mukaan tilanteeksi, jossa ulkomaiset yritykset myyvät tuottei- taan keinotekoisen alhaiseen hintaan EU-markkinoilla. Toiminta vääristää kilpailua, sillä eurooppalaiset yritykset eivät pysty vastaamaan hinnoitteluun, joka ei ole riittävä kattamaan valmistuskuluja. Unioni on luonut polku- myyntiä vastaan kaupan suojatoimia, joiden avulla se pyrkii korjaamaan epäreilua kilpailua (Euroopan parla- mentti. 27.6.2018.) 22 edelläkävijänä ja liberaalien valtioiden esikuvana. Yhdysvaltojen voidaan siis nähdä olevan edelleen tietynlaisessa tavoitellussa hegemonisessa asemassa, juuri siksi että muut kansainvä- liset liberaalit toimijat katsovat sen politiikkaa ylöspäin. Vuonna 2018 Juncker kuitenkin kritisoi dollarin valtaa suhteessa euroon: ”Ei liioin tunnu jär- kevältä, että eurooppalaiset yhtiöt ostavat eurooppalaisia lentokoneita eurojen sijasta dolla- reilla. […] Eurosta on tultava entistä suvereenimman Euroopan hyödyllinen työväline.” (Eu- roopan komissio, 2018, s. 14–15.) Lainauksen deiktit ja sosiaaliviittaukset, kuten eurooppalaiset yhtiöt sekä eurooppalaisia len- tokoneita, kontekstualisoivat diskurssin yhteiseksi eurooppalaiseksi projektiksi. Kuvaavat in- deksikaalit, kuten ei tunnu järkevältä ja entistä suvereenimpi Eurooppa, paljastavat taustalla piilevän ajatuksen, jonka mukaan järki, suvereniteetti ja eurokeskisyys ovat EU:n kannalta ta- voiteltavia piirteitä. Tämä luo vertailusuhteen euron ja dollarin välille, jossa euro heijastaa uni- onille autonomiaa ja dollari riippuvuutta. Euron vahvistamisen diskurssissa on havaittavissa kahdenlaisia valtasuhteita: EU:n ja kansal- lisvaltioiden väliset suhteet sekä EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet. Molemmat suhteet ovat hierarkkisia, sillä EU:lla on enemmän valtaa suhteessa kansallisvaltioihin, kun taas Yhdysval- loilla on enemmän valtaa EU:hun nähden. Euroa vahvistettaessa Juncker ajaa talous- ja rahalii- ton syventämistä sekä syvien ja likvidien pääomamarkkinoiden luomista (Euroopan komissio, 2018, s. 14). Nämä toimet rajoittavat valtioiden westfalenilaista suvereniteettia niiden luovut- taessa talouspolitiikan asioitaan unionin hallittavaksi. Euron vahvistamisdiskurssi yhtäältä yl- läpitää ja haastaa LIO:a. Järjestyksen sisäiset vertailusuhteet, kilpailu valuuttojen hegemoniasta ja westfalenilaisen suvereniteetin kaventuminen haastavat LIO:n keskeisiä piirteitä, kun taas avoin markkinatalous ja yhteistyö EU:n sisällä ylläpitävät järjestystä. 4.2 Monenväliset säännöt ja instituutiot Euroopan unioni instituutiona rakentuu pitkälti LIO:n periaatteille. EU perustuu perussopimuk- sille, kuten Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukselle sekä sopimukselle Euroo- pan unionista (Maastrichtin sopimus). Perussopimukset määrittävät muun muassa EU:n tavoit- teet, toimielimiä koskevat säännöt sekä suhteet EU:n ja jäsenmaiden välillä. (Euroopan Unioni, Perussopimukset, n.d.) Perussopimukset toimivat paitsi EU:n sääntöpohjana, myös konstruoi- vat sen institutionaalista asemaa kansainvälisessä järjestelmässä. Puheissaan Juncker vetoaa pe- russopimusten luomiin velvoituksiin eri toimielimille ja eri tavoitteiden saavuttamiseksi (Eu- roopan komissio, 2015, s. 5,13, 2016, s. 61, 2017, s. 16–17, 2018, s. 15). 23 ”Niin kauan kuin jäsenvaltiot pitävät perussopimukset entisellään, komissiolla ja kaikilla muilla EU:n toimielimillä on selkeä mandaatti ja velvollisuus tehdä kaikkensa euroalueen ehey- den säilyttämiseksi.” (Euroopan komissio, 2015, s. 13.) Lainauksen indeksikaalit, kuten jäsenvaltiot pitävät perussopimukset entisellään, selkeä man- daatti ja velvollisuus sekä euroalueen eheyden säilyttäminen, rakentavat diskursiivisesti EU:sta sääntöpohjaisen ja moraalisesti velvoitetun instituution. Sopimuksia ylläpitävät diskurssit ovat niin sosiaalista todellisuutta konstruoivia kuin ylläpitäviä diskursseja. Perussopimuksiin vetoa- minen on siis LIO:a vahvistava diskurssi. Kansainväliset sopimukset ovat selkeä indikaattori keskinäisriippuvaisesta ja multilateralisti- sesta järjestyksestä. Puheissaan Juncker mainitseekin EU:n toimijana muun muassa Pariisin il- mastosopimuksessa, Kioton sopimuksessa sekä kumppanuussopimuksessa Japanin kanssa (Eu- roopan komissio, 2015, s. 23, 2018, s. 14). ”Tämän vuoksi olen johtamani komission kanssa viettänyt osan tästä vuodesta hakemalla tukea tavoitteillemme Pariisissa. Viime toukokuussa olin Tokiossa […], jotta Kioton sopimukselle voi- daan varmistaa sen ansaitsema seuraaja. Kesäkuussa pidetyssä G7-huippukokouksessa johta- jat sopivat… .” (Euroopan komissio, 2015, s. 23.) Puheen indeksikaalit, kuten tämän vuoksi olen johtamani komission kanssa, Kioton sopimuk- selle ansaitsema seuraaja ja johtajat sopivat, luovat diskursiivisesti EU:sta globaalin moraali- sen ja teknokraattisen johtajan. Junckerin indeksisointi onnistuneista monenkeskisistä sopi- muksista ylläpitää LIO:n olemassaolon diskursseja sekä rakentaa EU:sta kuvan kansainvälisten sopimusten kannattajana ja näin ollen järjestyksen vakaana ylläpitäjänä. Juncker toteaa Yhdistyneiden kuningaskuntien eron EU:sta olevan murheellista, vaikka se ei kuitenkaan vaaranna unionin olemassaoloa (Euroopan komissio, 2016, s. 55). Kuten jo aiem- min kaupan ja avoimuuden näkökulmasta asiaa käsittelin, voidaan sääntöjen ja instituutioiden- kin puitteissa todeta, että valtion irtisanoutuminen merkittävästä instituutiosta kuten EU:sta, on merkki LIO:n heikentymisestä. Brexit ilmentää multilateralismin ja integraation heikentymistä, mikä johtaa LIO:n taantumiskehitykseen (Hu ja Spence, 2017). Brexit-diskurssi on näin ollen LIO:a rapauttava. Irtautuminen instituutioista nousee esille myös vuonna 2018 Syyrian konfliktista puhuttaessa: ”Syyrian konflikti osoittaa, kuinka kansainvälistä järjestystä, joka palveli eurooppalaisia niin hyvin toisen maailmansodan jälkeen, kyseenalaistetaan jatkuvasti enemmän. Nykymaailmassa 24 Eurooppa ei voi enää olla varma siitä, että eilen annettuun sanaan voidaan luottaa vielä tä- nään. Eilisen liittoumat eivät ehkä enää ole huomisen liittoumia.” (Euroopan komissio, 2018, s. 8.) Lausunnon indeksikaalit, kuten Syyrian konflikti osoittaa, kansainvälistä järjestystä kyseen- alaistetaan, Eurooppa ei voi enää olla varma, ja eilisen liittoumat eivät ehkä enää ole huomisen liittoumia, rakentavat diskursiivisesti uhka- ja epävarmuusnarratiivin, jossa Euroopan poliitti- nen vakaus joutuu koetukselle. Aikaa kuvaavat deiktit (eilen, tänään, huominen) kuvaavat his- toriallista siirtymää vakaasta järjestyksestä muuttuvaan ja epäluotettavaan maailmaan. Lau- sunto viittaa Yhdysvaltojen ”America First” -politiikkaan ja vetäytymiseen kansainvälisistä konflikteista. Junckerin lausunto heijastaakin epäluottamusta Euroopan perinteisiin kumppa- neihin, ja kontekstin perusteella viittaus kohdistuu Yhdysvaltoihin. Diskurssi epäluottamuk- sesta kumppaneihin haastaa näin ollen LIO:n tilaa. Suhde Yhdysvaltoihin nousee esille puheissa useamman kerran. Vuoden 2016 puheessa Juncker painottaa kumppanuuden merkitystä Naton kanssa sekä eurooppalaisen puolustuksen tärkeyttä osana transatlanttista puolustusta: ”Meidän on lisäksi pyrittävä yhdistämään sotilasvoimavaramme, […] ja samalla huolehdittava kattavasta täydentävyydestä Naton kanssa. Eurooppalaisen puolustuksen lisääminen ei tarkoita transatlanttisen puolustuksen ja solidaarisuuden vähenemistä.” (Euroopan komissio, 2016, s. 63.) Nato on transatlanttinen puolustusliitto, jossa Yhdysvalloilla on merkittävä rooli. EU:n suhde Natoon heijastelee myös unionin suhdetta Yhdysvaltoihin. Diskurssi indeksisoi integraation ajatusta yhteistyön kautta: eurooppalainen yhtenäisyys ja transatlanttinen lojaalius esitetään toi- siaan vahvistavina, ei vastakkaisina arvoina. Junckerin keskeinen viesti on se, että EU:n puo- lustusintegraatio täydentää, ei korvaa, Natoa. EU pyrkii täten vahvistamaan omaa autonomi- aansa ilman, että se kuitenkaan näyttäisi haastavan Yhdysvaltojen asemaa tai johtamaa järjes- tystä. Näin ollen Nato-diskurssi tukee Didierin (2021) näkemystä EU:sta tasapainottelevana sekä lojaalina kumppanina LIO:n sisällä. Juncker ilmaisee vuosien 2016, 2017 ja 2018 puheissaan pyrkimyksen vahvistaa Euroopan unionin toimijuutta kansainvälisessä järjestelmässä (Euroopan komissio, 2016, s. 63, 2017, s. 17, 2018, s. 9). 25 ”Haluan, että unionistamme tulee vahvempi maailmanlaajuinen toimija. Saadaksemme maail- massa lisää painoarvoa, meidän on pystyttävä tekemään ulkopolitiikkaa koskevia päätöksiä nopeammin.” (Euroopan komissio, 2017, s. 17.) Kuvaavat indeksikaalit, kuten vahvempi, painoarvo ja nopeammin, paljastavat kehityksen, kil- pailun ja tehokkuuden arvot. Junckerin lausunto rakentaa EU:sta diskursiivisesti johtajaa ja glo- baalia vaikutusvaltaa. Heijastettuna Yhdysvaltojen heikentyneeseen kykyyn ylläpitää LIO:a ja puuttua kansainvälisiin konflikteihin (Babic, 2020, s. 778–779), on lausunto eräänlainen epä- luottamuslause Yhdysvaltoja kohtaan. Näin ollen lausunto haastaa LIO:n tilaa ja asemoi EU:n kilpailukykyiseksi ja edistykselliseksi toimijaksi järjestyksen sisällä. Toistuva toimijuuden vahvistamisen diskurssi heijastaa EU:n pyrkimystä emansipoitua Yhdys- valtojen vaikutuspiiristä ja rakentaa autonomista asemaa kansainvälisessä järjestelmässä. Pyr- kimys kehittää EU:n toimijuutta voidaan luokitella instituution laajentamisen konstruoinniksi suorituspuheaktien avulla. Ilmaistessaan pyrkimyksen näkyvämmälle turvallisuuspoliittiselle roolille, Junckerin lausunto luo merkityssisällön asiaintilan ja rakentaa näin todellisuutta. Toi- mijuuden rakentamisen ja liittoutumiin, erityisesti Yhdysvaltoihin, kohdistuvan epäluottamuk- sen yhdistyessä, autonomian tavoittelu näyttäytyy EU:n reaktiona LIO:n heikkenemiseen ja tar- peeseen vahvistaa omia strategisia turvamekanismeja. Puheissaan Juncker nostaakin esiin tarpeen yhteisten sääntöjen ja instituutioiden vahvistami- selle. Hän vetoaa muun muassa yhtenäisten palkkamallien sopimisesta EU:n laajuisesti sekä korostaa oikeusvaltioperiaatteen tärkeyttä (Euroopan komissio, 2015, s. 18, 2017, s. 14). Yhtei- set instituutiot ja säännöt tukevat toisiaan: instituutiot vahvistavat sääntöihin sitoutumista, ja säännöt puolestaan vahvistavat instituutioiden legitimiteettiä, mikä yhdessä ylläpitää järjestel- män oikeutusta. Yhteistyön tarvetta korostetaan myös pakolaiskriisin ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa, minkä lisäksi Juncker vetoaa yhteistyön olevan tuottavampaa kuin yksin tekeminen: ”Keskeisillä osa-alueilla voimme yhdessä toimimalla saavuttaa paljon enemmän kuin kukin yksin. Tämä koskee erityisesti niitä mittavia ulkopoliittisia haasteita, joita Euroopalla on nyt edessään.”(Euroopan komissio, 2015, s. 20.) Lainauksen indeksikaalit, kuten yhdessä toimimalla, saavuttaa enemmän ja edessään mittavia haasteita, rakentavat diskursiivisesti yhteistoiminnan ja kollektiivisen rationaalisuuden ideolo- giaa. Diskurssi vahvistaa LIO:n ajatusta siitä, että sääntöjen ja instituutioiden vuorovaikutus vahvistaa järjestelmän legitimiteettiä, ja että monenvälinen yhteistyö tarjoaa tehokkaamman 26 kehyksen yhteisten kriisien hallintaan kuin kansalliset yksittäistoimet. Vuoden 2015 puhees- saan Juncker kuitenkin toteaa, että yhteinen kyvyttömyys reagoida Kreikan kriisiin on heiken- tänyt luottamusta instituutioihin (Euroopan komissio, 2015, s. 15). Instituutioiden heikentymi- nen indikoi epäluottamusta järjestyksen kestävyyteen. 4.3 Demokraattiset ja liberaaliset arvot Vuoden 2016 puheessaan Juncker toteaa seuraavasti: ”Kovin monet asiat eivät ole kääntyneet parempaan suuntaan. Jotkin seikat antavat aiheen olettaa, että Euroopan unioni on ainakin osittain eksistentiaalisessa kriisissä.” (Euroopan komissio, 2016, s. 54.) Hän kuvailee kriisin johtuvan yhteisymmärryksen sekä solidaarisen yhteistyön puutteesta. Koska EU rakentuu pit- kälti LIO:n periaatteille, sen kriisidiskurssi viestii, että unionin perusperiaatteiden kriisiytymi- nen heijastaa kansainvälisen järjestyksen tilaa. Juncker toteaa demokratioiden kääntyneen toi- siaan vastaan Kreikan kriisin aikana, ja että kriisin jälkeen eriarvoisuuden pitkäaikainen trendi on vahvistunut: ”Me kuitenkin epäonnistumme pyrkimyksissämme, jos emme ota opiksemme: emme ole vielä vakuuttaneet eurooppalaisia ja maailmaa siitä, että unioni ei ole olemassa vain selviytymistä varten, vaan se voi myös kukoistaa ja menestyä. Meidän ei pidä huijata itseämme: kollektiivinen kyvyttömyytemme vastata nopeasti ja selvästi Kreikan kriisiin viime kuukausien aikana on hei- kentänyt meitä kaikkia. Se on vahingoittanut luottamusta yhteiseen rahaamme ja EU:n mainetta maailmalla.” (Euroopan komissio, 2015, s. 15.) Kuvaavat indeksikaalit kuten kukoistaa ja menestyä luovat positiivisen tulevaisuusnarratiivin, jossa EU voi kasvaa kriiseistä vahvemmaksi. Samalla Kreikan kriisi ja mainetta maailmalla kontekstualisoivat diskurssin osaksi globaalia järjestystä. Näin EU esitetään oppivana ja eetti- sesti valveutuneena yhteisönä, jonka legitimiteetti perustuu rehellisyyteen, oppimiseen ja kol- lektiiviseen vastuuseen. Diskurssi niin vahvistaa kuin haastaa LIO:a, sillä järjestys heijastuu lausunnossa resilienttinä ja kriiseistä oppia ottavana. Kuitenkin indeksikaalit kriisitila ja kol- lektiivinen kyvyttömyys haastavat LIO:n luonnetta vahvana yhteistoimintaa tuottavana järjes- tyksenä. Yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta pyritään konstruoimaan ja ylläpitämään puheissa. Vuoden 2015 puheen teema on ”rehellisyyden, yhtenäisyyden ja solidaarisuuden aika”, mikä itsessään viittaa tavoitteeseen korostaa näitä teemoja unionissa. Puhe on myös Junckerin puheenjohtajakauden ensimmäinen, joten teeman voidaan nähdä viitoittavan koko kauden politiikan suuntaa. Myös vuonna 2017 Juncker puhuu solidaarisuudesta: 27 ”Eurooppa on nyt ja sen on oltava vastaisuudessakin solidaarisuuden manner, josta vainoa pakenevat voivat löytää suojan.” (Euroopan komissio, 2017, s. 11.) Lausunnon indeksikaalit rakentavat Euroopasta diskursiivisesti humanitaarisen kuvan. Iken- berry (2020) näkee, että liberaalit demokratiat näkevät toisensa erityisen kykenevinä yhteistyö- hön, sillä ne jakavat yhteisiä arvoja sekä intressejä (mt., s. 37-38). Täten solidaarisuuden ja suojan tarjoaminen pakolaisille heijastaa LIO:n perustana toimivia liberaalien demokratioiden arvoja. Yhtenäisyys korostuu myös vuonna 2018, kun Juncker käsittelee puheessaan EU:n kykyä vas- tata digitalisaation haasteisiin: ”Me eurooppalaiset, joilla on maailman suurimmat sisämarkkinat, pystymme luomaan normit massadatalle, tekoälylle ja automatisoinnille, ja samalla pitämään kiinni kansalaistemme ar- voista, oikeuksista ja yksilöllisyydestä. Pystymme tähän, jos olemme yhtenäisiä.” (Euroopan komissio, 2018, s. 9.) Lainauksen indeksikaalit, kuten me eurooppalaiset, pystymme luomaan normit massadatalle ja tekoälylle sekä pitämään kiinni arvoista ja yksilöllisyydestä, rakentavat EU:sta diskursiivisesti arvolähtöistä, yhtenäistä, teknologista ja suvereenia valtaa. Yhtenäisyysdiskurssi etenkin uusien asioiden äärellä on olennainen vahvan globaalin toimija-aseman saavuttamiseksi. Näin ollen esitellyt diskurssit edistävät niin LIO:n arvojen jakamista kuin yhteisten sääntöjen legitiimiyttä. Demokratian jaettuja arvoja nousee puheista esille useita. Juncker argumentoi, että vapaus, de- mokratia ja oikeusvaltioperiaate ovat erottamaton osa eurooppalaista elämäntapaa (Euroopan komissio, 2016, s. 57). Toteamus muistuttaa sisällöltään YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa esitettyjä periaatteita. Koska YK:n ihmisoikeusjulistukset ovat merkittävä universaali teko sekä osa LIO:n kehityskulkua, Junckerin valitsema tyyli ylläpitää LIO:a tukevia diskursseja. ”Taistelussa ihmiskunnan vihollisia vastaan meidän on pysyttävä uskollisina itsellemme, omille arvoillemme sekä demokraattisille, moniarvoisille, avoimille ja suvaitsevaisille yhteiskunnil- lemme.” (Euroopan komissio, 2016, s. 62.) Lausunnon indeksikaalit, kuten demokraattisille, moniarvoisille ja avoimille, määrittelevät EU:n ihannetta; demokratian ja yhteistyön suojeleminen (Euroopan komissio, 2017, s. 14) ovat keskeinen osa LIO:a, sillä järjestys toimii kompromissien, neuvotteluiden sekä yhteisten sään- töjen perusteella. Lausunto ylläpitää LIO:n tilaa ja asemoi EU:n järjestystä ja sen arvoja puo- lustavaksi instituutioksi. 28 Sosiaaliset oikeudet korostuvat vuoden 2015 puheessa pakolaiskriisin sekä Libyan kansallisen yhtenäisyyden hallituksen kautta4. Juncker muuan muassa korostaa tarvetta auttaa Libyan väli- aikaishallitusta, jotta se pystyy tarjoamaan turvaa ja palveluita väestölleen: ”Meidän olisi oltava valmiita auttamaan tällaista hallitusta kaikin käytettävissä olevin EU:n välinein, jotta se pystyy tuomaan turvaa ja palveluita väestölle heti virkaan astuttuaan. EU:n kehitysavun ja humanitaarisen tuen on oltava välitöntä ja kattavaa” (Euroopan komissio, 2015, s. 11.) Indeksikaalit, kuten tuomaan turvaa sekä on oltava välitöntä ja kattavaa, viittaavat EU:n roo- liin oikeuksien edistäjänä ja sosiaalisen vastuun kantajana. Sosiaaliset oikeudet ovat osa YK:n ihmisoikeuksien julistusta, ja ne linkittyvät yhteen myös demokraattisten sekä liberaalien arvo- jen kanssa. Työskentely sekä argumentointi sosiaalisten oikeuksien puolesta ylläpitää LIO:n tilaa sekä asemoi EU:n järjestyksen liberaaleja ja demokraattisia arvoja tukevaksi. Brexit haastaa LIO:n avoimuuden periaatetta, legitimiteettiä sekä yhteiseen arvopohjaan perus- tuvia liittoutumia. Juncker kuvailee brittien kyseenalaistavan EU:ta perustavanlaatuisilla kysy- myksillä, kuten: ”Tuoko EU vaurautta kansalaisilleen? Keskittyykö EU:n toiminta asioihin, joissa se voi saada aikaan tuloksia? Onko EU avoin muulle maailmalle?” (Euroopan komissio, 2015, s. 19.) Vastaäänet ovat olennainen osa liberaalia demokratiaa, ja EU:n kyseenalaistami- nen on osa demokraattista vallankäytön valvontaa. Mikäli kyseenalaistaminen kuitenkin jatkuu pitkäkestoisesti tai laajenee enemmistön epäluottamukseksi, se alkaa väistämättä horjuttaa jär- jestelmän vakautta ja legitimiteettiä. Polarisaation kasvu sekä demokratiaa vastustavien voimien, kuten populismin, nousu osoittavat LIO:n keskeisten ihanteiden olevan uhattuna ja ristiriidassa nykyisen globalisaatiokehityksen kanssa (Amadi, 2020). Tämä globalisaation trendin muutos näkyy myös Junckerin puheissa: ”Tämä avaa oven nopeasti pahenevalle populismille, johon ei voi liittyä yhteisyyttä. Populismi ei ratkaise ongelmia. Päinvastoin: populismi luo ongelmia. Tätä meidän on vastustettava.” (Euroopan komissio, 2016, s. 54.) Indeksikaalit, kuten populismi luo ongelmia sekä meidän on vastustettava, rakentavat diskurs- sia eettisestä kollektiivisesta narratiivista, jossa EU:n arvoyhteisö määritellään vastakohdaksi populismin ristiriidoille. Populistiset sekä nationalistiset poliittiset liikkeet painottavat 4 Libyan kansallisen yhtenäisyyden hallitus (Government of National Accord, GNA) on vuonna 2015 YK:n avulla muodostettu Libyan väliaikaishallitus, jonka tavoitteena oli luoda yhtenäinen hallinto sisällissodan jälkei- seen Libyaan. (Jebnoun, 2015, s. 852.) 29 perinteisesti enemmän sisäisiä kuin kansainvälisiä teemoja (Babic, 2020, s. 778–779), minkä vuoksi liikkeiden nousu on uhka yhteistoiminnalle perustuvalle EU:lle ja LIO:lle. Vuoden 2018 puheessaan Juncker tuo esiin komission huolen oikeusvaltioperiaatteen ja sanan- vapauden heikentymisestä tietyissä jäsenvaltioissa. Hän viittaa myös hyökkäävän ja loukkaa- van julkisen keskustelun lisääntymiseen, jonka hän näkee osaltaan kiihdyttävän yhteiskunnal- lista polarisaatiota. Juncker tunnistaa ylikansallisen identiteetin muodostamisen vaikeuden, mutta korostaa tarvetta ylittää alueelliset ja ideologiset jakolinjat yhteisten teemojen ja tavoit- teiden löytämiseksi. (Euroopan komissio, 2018, s. 10, 15.) Huolestunut diskurssi näin keskei- sistä teemoista LIO:n kannalta on sekä järjestystä vahvistava että merkki sen kriisiytymisestä. Vahvistavuus tulee huolten ääneen sanoittamisesta ja toimista ilmiöitä vastaan, kun taas kriisiy- tyminen syntyy ilmiöiden olemassaolosta. Juncker rakentaa puheessaan myös EU:n sisäisiin haasteisiin liittyviä diskursseja. Hän toteaa EU:n ja sen instituutioiden legitimiteetin kärsivän, jos poliitikot eivät parlamenteissaan innosta kansalaisiaan luottamaan niihin (Euroopan komissio, 2016, s. 56). Demokratian puuroutuminen ja byrokratisoituminen ovat liberaaleja demokratioita lamauttavia tekijöitä (Held, 2009, s. 82– 83). Kansalaisten vähäinen kiinnostus EU-asioihin heikentää unionin toiminnallista kapasiteet- tia ja kyseenalaistaa sen legitimiteettiä. Kehitys kytkeytyy Amadin (2020) tarkastelemaan mo- nenvälisen yhteistyön kyseenalaistamiseen, joka heijastuu laajemmin LIO:n vakauden murene- misena. 4.4 Progressiiviset ja sosiaaliset päämäärät Sosiaalisten ja progressiivisten eli edistyksellisten päämäärien kategoria sisältää kaksi Ikenber- ryn (2020) määrittelemää jakolinjaa: yhteistyö turvallisuuden takaamiseksi sekä edistykselliset muutokset. Junckerin puheista nousevat turvallisuusdiskurssit rakentuvat muun muassa turval- lisuusyhteisöä ylläpitävien puheaktien ympärille. Hän painottaa useana vuonna EU:n roolia kollektiivista turvallisuutta ylläpitävänä yhteisönä: ”Meidän on oltava yhtenäisempiä itäisten jäsenvaltioidemme, ja erityisesti Baltian maiden, turvallisuuden vuoksi. EU ei siedä jäsenvaltioidensa turvallisuuden ja rajojen loukkauksia. Ha- luan tehdä tämän hyvin selväksi Moskovalle.” (Euroopan komissio, 2015, s. 21.) Lainauksen indeksikaalit, kuten EU ei siedä rajojen loukkauksia sekä meidän on oltava yhte- näisempiä rakentavat turvallistavaa politiikkaa. Diskurssi indeksisoi EU:n moraalia, jossa tur- vallisuuden puolustaminen rinnastetaan eurooppalaisten arvojen ja yhteisön suojeluun. Juncker pyrkii lausunnollaan vahvistamaan turvallisuusdiskurssia niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Hän 30 viestii ulkovalloille Euroopan toimivan yhtenäisesti, sekä rakentaa samalla jäsenvaltioille suun- nattua sisäisen turvallisuuden diskurssia. Kokemus turvallisuusyhteisöstä vahvistaa LIO:n ke- hitystä demokratioiden verkostona, jossa valtiot sitoutuvat keskinäiseen solidaarisuuteen ja yh- teistyöhön. EU asemoituu Junckerin lausunnossa solidaarisuuden ja yhteistyön keskiöön ja näin ollen LIO:n vakaaksi tukijaksi. Puheissaan Juncker luo EU:sta kuvaa monenvälisenä turvallisuustoimijana, joka on valmis aut- tamaan unionin ulkopuolisia toimijoita. Hän kertoo EU:n tehneen merkittävää yhteistyötä eri Schengen- sekä jäsenmaiden kanssa turvallisuuden takaamiseksi pakolaiskriisissä. Tämän li- säksi Juncker mainitsee EU:n diplomaattiset toimet Syyrian ja Libyan kriisien ratkaisemiseksi, ja painottaa, että yhteinen toiminta mahdollistaa unionin kyvyn osoittaa kansainväliselle yhtei- sölle vaikutusvaltaa, jonka avulla se voi edistää yhteistyötä omien strategisten etujensa mukai- sesti (Euroopan komissio, 2015, s. 8, 11, 20). Teemat indeksisoivat LIO:n luonteeseen turvalli- suusyhteisönä, jossa keskinäinen luottamus ja normatiivinen sitoutuminen vahvistavat järjes- telmän rakenteita. Diskurssi näyttäytyy siten EU:n sekä LIO:n institutionaalisia ja arvopohjaisia perustoja tukevana. Turvallisuusdiskurssit nousevat esille erityisesti liittyen Ukrainan tilanteeseen sekä terrorismin hallintaan: ”Vaikka Eurooppa on ylpeä maailmanlaajuisesti merkittävästä pehmeästä vallas- taan, se ei yksin riitä monimutkaisessa ja yhä vaarallisemmaksi käyvässä ympäristössämme” (Euroopan komissio, 2016, s. 62). Lausunnon indeksikaalit, kuten vaarallisemmaksi käyvässä, rakentavat kokonaisuuden, jossa EU:n pehmeä valta ei riitä, vaan tarvitaan kovan sotilaallisen kapasiteetin lisäämistä. Diskurssi haastaa LIO:n perinteisen painotuksen, jonka mukaan turval- lisuusyhteisöiden kautta voidaan ylläpitää rauhaa ilman, että valtioiden tarvitsee turvautua ko- vaan valtaan. Rajojen suojaaminen nousee esille terrorismin torjuntaan ja kyberuhkiin liittyen. Juncker pe- räänkuuluttaa tiukempaa rajavalvontaa sekä kollektiivisia toimia terrorismin torjunnan paran- tamiseksi: ”Kyberhyökkäykset eivät tunne maiden rajoja, eikä kukaan ole koskematon. […] Meillä on yh- teiset rajat, mutta jäsenvaltioita, jotka ovat maantieteellisesti lähinnä, ei voi jättää yksin suo- jaamaan niitä. Yhteisten rajojen ja yhteisen suojan on kuljettava käsi kädessä.” (Euroopan ko- missio, 2017, s. 10.) Puheesta nousevat indeksikaalit, kuten kukaan ei ole koskematon, rakentavat diskursiivisesti rajattoman uhan ja yhteisvastuun ideologiaa. Kollektiivisia toimia kannattava diskurssi on 31 LIO:a tukeva. Ikenberryn (2020) mukaan turvallisuusyhteistyö (cooperative security) on olen- nainen osa LIO:a, jossa valtiot pyrkivät yhteiseen puolustukseen ja nojaavat yhteisiin instituu- tioihin turvallisuuden ylläpitämiseksi. Ihmisten sekä kaupan liikkuvuutta rajoittava rajojen tiu- kempi valvonta on kuitenkin ristiriidassa LIO:n avoimuuden ihanteen kanssa. Tämän lisäksi EU:n toimet rajavalvonnan tiukentamiseksi tapahtuvat konkreettisesti kansallisvaltioiden ra- joilla, mikä rajoittaa valtioiden westfalenilaista suvereniteettia. Rajavalvontadiskurssi toimii siis osittain LIO:n periaatteita vastaan. Junckerin puheissa korostuu EU:n rooli kansainvälisenä turvasatamana ja hyväntekijänä, mikä heijastaa unionin pyrkimystä vahvistaa asemaa normatiivisena vallankäyttäjänä ja edistyksel- listen aatteiden kannattajana. Vuonna 2015 puhuessaan pakolaiskriisistä Junckerin ylläpitämät diskurssit vahvistavat toimijoiden yhtenäisyyttä, yhteistyötä sekä LIO:n normatiivista perustaa, jossa solidaarisuus, yhteisvastuu ja sääntöpohjainen yhteistyö nähdään keskeisinä välineinä kansainvälisten haasteiden hallinnassa. Juncker toteaa, että ”nyt ei kuitenkaan ole aika antaa pelolle sijaa. On aika toteuttaa rohkeita, määrätietoisia ja yhtenäisiä Euroopan unionin, sen toimielinten ja kaikkien sen jäsenvaltioiden toimia.” (Euroopan komissio, 2015, s. 6). Lausunto tukee Ikenberryn (2020) määritelmää LIO:n piirteistä ja se on järjestystä ylläpitävä diskurssi. Vuoden 2017 puheessa esille nousee arvoristiriita. Juncker kuvailee EU:ta arvojen unioniksi, jossa toiminnan keskiössä ovat aina olleet arvot (Euroopan komissio, 2017, s. 13). Lausunto tukee myös LIO:n periaatteita, sillä toisen maailmansodan jälkeinen ajatus järjestyksestä oli liberaali turvallisuusyhteisö, jossa demokratiat tukevat toisiaan ja takaavat niin perusihmisoi- keudet kuin sosiaalisen suojelun (Ikenberry, 2018, s. 15). Puheessaan Juncker kuitenkin linjaa myös palautuksista kohdistuen pakolaisiin, joilla ei ole oikeutta jäädä Eurooppaan: ”Palautusten osalta on todettava, että ihmiset, joilla ei ole oikeutta jäädä Eurooppaan, on pa- lautettava lähtömaihinsa.” (Euroopan komissio, 2017, s. 11.) Indeksikaalit, kuten ihmiset, joilla ei ole oikeutta jäädä sekä lähtömaihinsa rakentavat koko- naisuuden sääntöpohjaisuudesta sekä rajallisesta humanismista. Puheessa tuodaan yhtäältä esiin pakolaisten kärsimys sekä keskittyminen tehokkuuteen ja palautuksiin. Tämä luo ristirii- dan LIO:n progressiivisten sosiaalisten päämäärien kanssa. Lausunto asemoi EU:n niin järjes- tystä vahvistavaksi kuin haastavaksi toimijaksi. Vahvistavuus nousee lausunnon sääntöperus- taisuudesta, kun taas haastavuus esiintyy palautusten rajallisessa humanismissa. Demokraattisten arvojen sekä liberaalin hallintomallin levittäminen nousee esille Junckerin pu- heissa. Vuosien 2015 ja 2018 puheissaan Juncker nostaa esille EU:n suhteet Afrikkaan. Hän 32 tarjoaa toimia, kuten hätärahaston, Afrikan alueen kriisien helpottamiseksi (Euroopan komissio, 2015, s. 11) sekä ilmaisee tahtonsa panostaa kumppanuussuhteisiin Afrikassa (Euroopan ko- missio, 2018, s. 12). Junckerin lausunnot tukevat käsitystä siitä, että kansainvälinen järjestys voi toimia hyvinvoinnin, turvallisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä. Li- säksi hänen puheistaan hahmottuu kuva EU:sta dynaamisena ja sopeutumiskykyisenä instituu- tiona, jonka toiminnan ytimessä on pyrkimys kehittää valtioiden välisiä suhteita kohti rauhan- omaisempaa ja normatiivisesti edistyksellisempää suuntaa. Tämä ajattelutapa on linjassa LIO:n perusperiaatteiden kanssa. Vuoden 2018 puheessa Juncker tunnistaa tarpeen seurata terroristeja EU:ssa yli rajojen: ”Siksi komissio ehdottaa tänään uusia sääntöjä, jotta terroristinen propaganda saadaan pois verkosta tunnin kuluessa. […] Meidän on voitava seurata terroristeja rajojen yli, kaikkialla unionissa.” (Euroopan komissio, 2018, s. 11.) Indeksikaalit, kuten uusia sääntöjä ja terroristinen propaganda saadaan pois verkosta tunnin kuluessa, indeksisoivat EU:n roolia rajat ylittävänä toimijana, joka yhteistyön avulla luo turval- lisuusyhteisöjä. Lausunto on LIO:n näkökulmasta tarkasteltuna ristiriitainen, sillä vaikka Juncker vahvistaa keskinäisriippuvaisuuden diskurssia, toisaalta terrorismista epäiltyjen seu- raaminen rajoittaa yksilöiden vapauksia sekä oikeuksia. 5 Johtopäätökset Unionin tila -puheiden analyysi osoittaa, että Junckerin ylläpitämät diskurssit heijastavat ja uu- sintavat liberaalin kansainvälisen järjestyksen tilaa, mutta samalla paljastavat sen rapautumisen. Junckerin puheita voidaan tarkastella performatiivisina puheakteina, joiden merkityssisältöjen kuvaamat asiaintilat syntyvät onnistuneen puheaktin suorittamisen myötä (Searle, 1995, s. 34– 35). Näin ollen puheista nousevat diskurssit sekä esittävät LIO:n tilaa että myös rakentavat sitä. Puheissa uusinnetaan sekä konstruoidaan EU:n toimijuutta, arvoja ja tavoitteita. Toistuvat viit- taukset sääntöpohjaisuuteen, avoimuuteen, monenvälisyyteen ja arvojohtajuuteen uusintavat LIO:n perusperiaatteita ja vahvistavat EU:n identiteettiä järjestyksen normatiivisena edistäjänä. EU:n olemassaolo ja sen sääntöperustainen sekä liberaali identiteetti ovat todisteita LIO:n kes- keisistä piirteistä. Junckerin puheissa nämä arvot esiintyvät useita kertoja, mikä vahvistaa kä- sitystä EU:sta LIO:n edistyneimpänä ilmentymänä (Fassi, Ceccorulli ja Lucarelli, 2023, s. 2261) sekä edistäjänä (Didier, 2021, s. 25). Samalla puheissa toistuvat unionin kriisiytymisen diskurssit paljastavat, kuinka LIO:n ongelmat heijastuvat Eurooppaan. Juncker peräänkuuluttaa 33 puheissaan muun maussa yhtenäisyyttä nationalismia ja populismia vastaan sekä demokratian arvoja ja ylläpitämistä. Koska EU rakentuu liberaalin järjestyksen ympärille, järjestyksen hei- kentyminen ilmenee unionin sisäisenä epävarmuutena, kuten Brexit, sekä legitimoivien dis- kurssien tarpeena. Kauppaa ja avoimuutta koskevissa diskursseissa EU:n taloudellinen keskinäisriippuvuus, laajat kauppasopimukset ja sisämarkkinoiden kehittäminen ilmentävät LIO:n keskeisiä arvoja. Junckerin painotus rajojen madaltamiseen ja vapaan liikkuvuuden puolustamiseen tukevat kä- sitystä EU:sta avoimen talouden ja liberaalin vuorovaikutuksen alueena. Kuitenkin samaan ai- kaan puheissa esiintyvä rajavalvonnan tiukentaminen ja protektionistiset elementit paljastavat LIO:n kriisiytymisen vaikutuksia unionin sisällä, joissa Didierin (2021) argumentoima EU:n rooli tasapainottelijana nousee esille. Monenvälisiä sääntöjä ja instituutioita koskevat lausunnot vahvistavat käsitystä EU:sta keskei- senä kansainvälisenä toimijana. Junckerin viittaukset kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Parii- sin ilmastosopimukseen, sekä unionin sisäisiin perussopimuksiin, konstruoivat kuvaa sääntö- perusteisuuteen sitoutuneesta toimijasta. Kuitenkin epäluottamus perinteisiin liittolaisiin, eri- tyisesti Yhdysvaltoihin sekä Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta heijastavat monenvälisen järjestelmän heikentymistä. Tämä vahvistaa tulkintaa, jonka mukaan unioni toimii sekä LIO:n ylläpitäjänä että sen kriisin ”peilinä”. Demokraattisia ja liberaaleja arvoja käsittelevistä diskursseista esille nousee unionin perustana olevia arvoja, kuten vapaus, solidaarisuus ja oikeusvaltioperiaate. Junckerin puheissa nämä ar- vot esitetään unionin yhteisen identiteetin ja legitimiteetin perustana. Käytännön tasolla ne kui- tenkin joutuvat ristiriitaan esimerkiksi pakolaiskriisin hallinnan ja solidaarisuuden epätasaisen jakautumisen kanssa. Tämä ristiriita heijastaa LIO:n sisäistä jännitettä. Vaikka järjestys perus- tuu universaaleihin periaatteisiin, arvojen toimeenpano on riippuvainen poliittisista ja institu- tionaalisista tekijöistä. Progressiivisia ja sosiaalisia päämääriä käsittelevät puheaktit rakentavat EU:sta moraalista ja normatiivista valtaa, joka pyrkii edistämään globaalia oikeudenmukaisuutta. Junckerin painotus ilmastonmuutoksen torjuntaan, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja turvallisuusyhteisöjen vahvistamiseen heijastaa LIO:n perusajatusta edistyksestä ja yhteistyön merkityksestä. Samalla puheissa esiintyvä pyrkimys euron aseman vahvistamiseen ja strategisen autonomian rakenta- miseen viittaa EU:n haluun uudelleen määritellä omaa rooliaan suhteessa Yhdysvaltoihin. Näin 34 EU:n voidaan nähdä asemoituvan kohti sääntöpohjaista järjestystä, jossa se ei ainoastaan toimi LIO:n jatkeena, vaan myös sen muovaajana. Kokonaisuudessaan Junckerin puheet rakentavat kaksoisdiskurssia, jossa unionin identiteetti muodostuu yhtä aikaa LIO:a vahvistavista ja sen kriisiä tunnistavista lausunnoista. EU:n ole- massaolo ja sen arvolähtöinen toimijuus ovat LIO:n jatkuvuuden todisteita, mutta samaan ai- kaan järjestyksen ongelmista kertovat diskurssit osoittavat, kuinka syvälle LIO:n rapautuminen heijastuu eurooppalaiseen kontekstiin. Tutkimuksen tulokset sijoittuvat siten siihen epämääräi- seen, mutta kasvavaan tutkimusperinteeseen, joka tarkastelee EU:ta LIO:n osana ja sen institu- tionaalisena jatkumona. Aihetta olisi mielekästä tarkastella jatkotutkimuksessa erityisesti EU:n diskursiivisen asemoi- tumisen näkökulmasta suhteessa LIO:on Junckerin puheenjohtajakauden jälkeen. Tutkimusta voitaisiin syventää analysoimalla, miten uudet globaalit ilmiöt, kuten koronapandemia sekä Trumpin toinen presidenttikausi, ovat vaikuttaneet järjestyksen rakenteisiin ja toimijuuden muotoihin. Lisäksi olisi tärkeää tarkastella lisääntyneiden konfliktien vaikutusta LIO:on ja pohtia, missä määrin järjestys on edelleen olemassa tai mihin suuntaan se on muovautunut. 35 6 Lähdeluettelo Amadi, L. (2020) ”Globalization and the changing liberal international order: A review of the literature”, Research in Globalization, 2, s. 100015. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.resglo.2020.100015. Babic, M. (2020) ”Let’s talk about the interregnum: Gramsci and the crisis of the liberal world order”, International Affairs, 96(3), s. 767–786. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ia/iiz254. Barbé, E., Herranz-Surallés, A. ja Natorski, M. (2015) ”Contending metaphors of the Euro- pean Union as a global actor: Norms and power in the European discourse on multilateral- ism”, Journal of Language and Politics, 14(1), s. 18–40. Saatavissa: https://doi.org/10.1075/jlp.14.1.02bar. Bargués, P., Joseph, J. ja Juncos, A.E. (2023) ”Rescuing the liberal international order: crisis, resilience and EU security policy”, International Affairs, 99(6), s. 2281–2299. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ia/iiad222. Barnett, M. (2021) ”International Progress, International Order, and the Liberal International Order”, The Chinese Journal of International Politics, 14(1), s. 1–22. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/cjip/poaa019. Bettiza, G., Bolton, D. ja Lewis, D. (2023) ”Civilizationism and the Ideological Contestation of the Liberal International Order”, International Studies Review, 25(2), s. viad006. Saa- tavissa: https://doi.org/10.1093/isr/viad006. Börzel, T.A. ja Zürn, M. (2021) ”Contestations of the Liberal International Order: From Lib- eral Multilateralism to Postnational Liberalism”, International Organization, 75(2), s. 282– 305. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S0020818320000570. Costa, O. ja Barbé, E. (2025) ”Taking Stock on the Role of the EU in a Fragmenting Interna- tional Order”, teoksessa O. Costa, E. Soler I Lecha, ja M.C. Vlaskamp (toim.) EU Foreign Policy in a Fragmenting International Order. Cham: Springer Nature Switzerland (The Euro- pean Union in International Affairs), s. 263–284. Saatavissa: https://doi.org/10.1007/978-3- 031-64060-5_10. Didier, B. (2021) ”The European Union and the Liberal International Order in the Age of ‘America First’: Attempted Hedging and the Willingness-Capacity Gap”, Journal of Contem- porary European Research, 17(1). Saatavissa: https://doi.org/10.30950/jcer.v16i3.1097. Dugard, J. (2023) ”The choice before us: International law or a ‘rules-based international or- der’?”, Leiden Journal of International Law, 36(2), s. 223–232. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S0922156523000043. Eliasson, L.J. ja Garcia-Duran, P. (2025) ”EU Trade Policy in Light of a Fragmented Liberal International Order”, teoksessa O. Costa, E. Soler I Lecha, ja M.C. Vlaskamp (toim.) EU For- eign Policy in a Fragmenting International Order. Cham: Springer Nature Switzerland (The European Union in International Affairs), s. 27–54. Saatavissa: https://doi.org/10.1007/978-3- 031-64060-5_2. 36 Euroopan komissio (2015) ”State of the Union 2015.”, teoksessa. LU: Publications Office, s. 4–26. Saatavissa: https://data.europa.eu/doi/10.2775/83144 (Viitattu: 18. maaliskuuta 2025). Euroopan komissio (2016) ”State of the Union 2016.”, teoksessa State of the Union 2016. LU: Publications Office, s. 53–65. Saatavissa: https://data.europa.eu/doi/10.2775/968989 (Viitattu: 18. maaliskuuta 2025). Euroopan komissio (2017) ”State of the Union 2017.”, teoksessa State of the Union 2017: a European minister of economy and finance. LU: Publications Office, s. 5–21. Saatavissa: https://data.europa.eu/doi/10.2775/80169 (Viitattu: 18. maaliskuuta 2025). Euroopan komissio (2018) ”State of the Union 2018.”, teoksessa State of the Union 2018: strengthening the EU’s partnership with Africa : a new Africa Europe Alliance for Sustainable Investment and Jobs. LU: Publications Office, s. 5–17. Saatavissa: https://data.eu- ropa.eu/doi/10.2775/42530 (Viitattu: 18. maaliskuuta 2025). Euroopan komissio (2021) ”JOINT COMMUNICATION TO THE EUROPEAN PARLIA- MENT AND THE COUNCIL on strengthening the EU’s contribution to rules-based multilat- eralism”. Saatavissa: https://op.europa.eu/s/z8RO (Viitattu: 11. syyskuuta 2025). Fairclough, I. ja Fairclough, N. (2012) Political discourse analysis: a method for advanced students. London: Routledge. Saatavissa: https://doi.org/10.4324/9780203137888. Fassi, E., Ceccorulli, M. ja Lucarelli, S. (2023) ”An illiberal power? EU bordering practices and the liberal international order”, International Affairs, 99(6), s. 2261–2279. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ia/iiad228. Hay, C. (2016) ”Good in a crisis: the ontological institutionalism of social constructivism”, New Political Economy, 21(6), s. 520–535. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/13563467.2016.1158800. Held, D. (2009) Models of democracy. 3. ed., repr. Cambridge: Polity Press. Homolar, A. ja Turner, O. (2024) ”Narrative alliances: the discursive foundations of interna- tional order”, International Affairs, 100(1), s. 203–220. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ia/iiad291. Hu, F. ja Spence, M. (2017) ”Why Globalization Stalled.”, Foreign Affairs, 96(4), s. 54–63. Ikenberry, G.J. (2009) ”Liberal Internationalism 3.0: America and the Dilemmas of Liberal World Order”, Perspectives on Politics, 7(1), s. 71–87. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S1537592709090112. Ikenberry, G.J. (2018) ”The end of liberal international order?”, International Affairs, 94(1), s. 7–23. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ia/iix241. Ikenberry, G.J. (2020) A World Safe for Democracy: Liberal Internationalism and the Crises of Global Order. 1. p. New Haven: Yale University Press. Jebnoun, N. (2015) ”Beyond the mayhem: debating key dilemmas in Libya’s statebuilding”, The Journal of North African Studies, 20(5), s. 832–864. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/13629387.2015.1068697. 37 Kassim, H. (2017) ”what’s new? a first appraisal of the juncker commission”, European Polit- ical Science, 16(1), s. 14–33. Saatavissa: https://doi.org/10.1057/eps.2015.116. Keohane, R.O. (2012) ”Twenty Years of Institutional Liberalism”, International Relations, 26(2), s. 125–138. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0047117812438451. Lake, D.A., Martin, L.L. ja Risse, T. (2021) ”Challenges to the Liberal Order: Reflections on International Organization”, International Organization, 75(2), s. 225–257. Saatavissa: https://doi.org/10.1017/S0020818320000636. Lesch, M., Zimmermann, L. ja Deitelhoff, N. (2024) ”Contestation from Within: Norm Dy- namics and the Crisis of the Liberal International Order”, Global Studies Quarterly, 4(2), s. ksae022. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/isagsq/ksae022. Lowndes, V., Marsh, D. ja Stoker, G. (2018) Theory and methods in political science. Fourth edition. Basingstoke, Hampshire : Palgrave Macmillan. Manko, R. (2022) State of the Union address, European Parliament, 2022, s. 1–11. Saata- vissa: https://www.europarl.europa.eu/thinktank/en/document/EPRS_BRI(2022)733640 (Vii- tattu: 2. toukokuuta 2025). Marsh, D. (toim.) (2004) Theory and methods in political science. 2. ed., [Nachdr.]. Basing- stoke: Palgrave (Political analysis series). Masamitsu, T. (2024) ”Unpacking Legal Advancements for Asian American Students: A Polit- ical Discourse Analysis of Illinois’s House Bill 376”, Educational Policy, 38(6), s. 1259– 1281. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/08959048231198820. Moyn, S. (2018) Not enough: human rights in an unequal world. Cambridge (Mass.): The Belknap press of Harvard university press. Mukherjee, R. (2024) ”Hierarchy and Endogenous Contestation in the Liberal International Order”, Global Studies Quarterly, 4(2), s. ksae028. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/isagsq/ksae028. Ramirez, C.H. (2025) ”The Post-War Evolution of Globalisation and International Order: From Liberal to Neoliberal International Order”, Global Society, s. 1–29. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/13600826.2025.2470838. Saltnes, J.D. (2023) ”Ambiguities in the EU’s rights-based approach to liberal order”, Interna- tional Affairs, 99(6), s. 2241–2259. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ia/iiad227. Searle, J.R. (1995) The construction of social reality. New York: Free Press. Smith, M.E. (2011) ”A liberal grand strategy in a realist world? Power, purpose and the EU’s changing global role”, Journal of European Public Policy, 18(2), s. 144–163. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/13501763.2011.544487. Van Dijk, T.A. (1997) ”What is Political Discourse Analysis?”, Belgian Journal of Linguis- tics, 11, s. 11–52. Saatavissa: https://doi.org/10.1075/bjl.11.03dij. 38 Wirth, C. ja Jenne, N. (2022) ”Filling the void: The Asia-Pacific problem of order and emerg- ing Indo-Pacific regional multilateralism”, Contemporary Security Policy, 43(2), s. 213–242. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/13523260.2022.2036506. Wortham, S. ja Reyes, A. (2020) Discourse Analysis Beyond the Speech Event. 2. p. 2nd edi- tion. | Abingdon, Oxon; New York, NY: Routledge, 2020.: Routledge. Saatavissa: https://doi.org/10.4324/9781003049708. Internet-lähteet: Euroopan parlamentti. (27.6.2018) Saatavissa: https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/arti- cle/20180621STO06336/polkumyynti-maaritelma-ja-vaikutukset (29.9.2025) Euroopan unioni. (n.d.) EU:n päämäärät ja arvot. Saatavissa: https://european-union.eu- ropa.eu/principles-countries-history/principles-and-values/aims-and-values_fi (10.10.2025) Euroopan unioni. (n.d.) Perussopimukset. Saatavissa: https://european-union.europa.eu/princi- ples-countries-history/principles-and-values/founding-agreements_fi (30.9.2025) Euroopan komissio. (24.3.2025) Saatavissa: https://home-affairs.ec.europa.eu/policies/schen- gen/schengen-area/history-schengen_en (29.9.2025) Maailmanpankki. (n.d.) World Development Indicators. Saatavissa: https://databank.world- bank.org/source/world-development-indicators (6.10.2025)