This is a self-archived – parallel-published version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. When using please cite the original. AUTHOR Ruotsalainen, Juho; Hujanen, Jaana; Grönlund, Mikko; Lehtisaari, Katja; Tuomola, Salla TITLE Tiedonvälittäjiä, vallan vahtikoiria vai lojaaleja fasilitaattoreita : perinteisten ja perifeeristen mediatoimijoiden journalistiset roolit koronauutisoinnissa YEAR 2024 DOI https://doi.org/10.23983/mv.152044 VERSION Publisher’s PDF CITATION Ruotsalainen, J., Hujanen, J., Grönlund, M., Lehtisaari, K., & Tuomola, S. (2024). Tiedonvälittäjiä, vallan vahtikoiria vai lojaaleja fasilitaattoreita? : Perinteisten ja perifeeristen mediatoimijoiden journalistiset roolit koronauutisoinnissa. Media & viestintä, 47(4), 130–141. https://doi.org/10.23983/mv.152044 LICENSE CC BY NC | Ruotsalainen, Hujanen, Grönlund, Lehtisaari ja Tuomola | Media & viestintä 47 (4): 130–141 130 Analyysi Juho Ruotsalainen, Jaana Hujanen, Mikko Grönlund, Katja Lehtisaari ja Salla Tuomola Tiedonvälittäjiä, vallan vahtikoiria vai lojaaleja fasilitaattoreita Perinteisten ja perifeeristen mediatoimijoiden journalistiset roolit koronauutisoinnissa COVID-19-viruksen aiheuttama globaali pandemia korosti muiden kriisiolosuhteiden tapaan uutismedian merkitystä tiedon tuottamisessa ja välittämisessä (Hallin ym. 2023). Varmennetun ja ajantasaisen tiedon tarve näkyi kansalaisten käyttäytymisessä, ja suomalaisten mediankäyttö kasvoi koronapandemian aikana (Mäkinen 2023). Tämä kasvatti uutismedian valtaa määrittää koronapandemian käsittelyä ja siihen liittyviä politiikkatoimia koskevaa julkisuutta (Mäkinen 2023). Koronapandemia herättikin kysymyksiä siitä, miten uutismedia suoriutui journalistisista tehtävistään koronauutisoinnissa. Missä määrin uutismedia esimerkiksi tarkasteli koronaan liittyviä viranomaistoimia ja poliittisia päätöksiä kriittisesti, kuten journalistisin periaattein toimivan median tulisi tehdä? Tässä analyysissa kuvataan perinteisen uutismedian ja sen liepeillä toimivien ”perifeeristen” julkaisujen suoriutumista koronauutisoinnissa ja -tiedonvälityksessä journalististen roolien näkökulmasta. Roolisuoriutumista tutkimalla voidaan havainnoida journalismille perinteisesti asetettujen eri tehtävien – kuten tiedon välittämisen, kansalaiskeskustelun tukemisen ja kriittisen ja tutkivan raportoinnin – toteutumista uutissisällöissä sekä kartoittaa eri julkaisujen mahdollisia painotuseroja roolien välillä (Mellado ym. 2016). Roolisuoriutumisen tarkastelu auttaa paitsi ymmärtämään koronauutisoinnin luonnetta myös hahmottamaan sitä, miten yhä useammista toimijoista koostuva mediakenttä mahdollisesti selviytyy koronapandemian kaltaisten poikkeuksellisten ja monipuolista tiedonvälitystä edellyttävien kriisien käsittelystä tulevaisuudessa. Uutisia tai uutismaista informaatiota koronapandemiasta tuottivat paitsi perinteiset uutisorganisaatiot, myös perinteisen uutismedian ulkopuoliset toimijat, kuten kansalaisjournalistit ja vaihtoehtomediat (Reinemann ym. 2024). Keskeisiä, erityisesti viime vuosina nousseita ”perifeerisiä” uutistoimijoita ovat viranomaisten, 131 kuten kuntien tai kaupunkien, uutismaiset julkaisut (Holton ja Belair-Gagnon 2018; Hujanen ym. 2023). Näille julkaisuille on tyypillistä, että ne julkaisevat ajankohtaisia paikallisuutisia mutta noudattavat journalistisia käytäntöjä ja periaatteita valikoiden (Ruotsalainen ym. 2024). Näin ne luovat itsestään kuvaa vakavasti otettavina paikallismedioina, vaikka ne ovat viranomaisviestinnän ja brändinrakennuksen jatke. Koronapandemiaa voikin pitää ”testinä” näiden medioiden journalistiselle uskottavuudelle. Koska nämä julkaisut väittävät toteuttavansa ainakin joitakin journalismin tehtäviä, voi kysyä, miten ne suoriutuivat näistä tehtävistä erityisen haastavan aiheen eli kansanterveyttä ja ihmishenkiä uhkaavan pandemian käsittelyssä. Viranomaismedian lisäksi toinen olennainen perifeerisen median ryhmä ovat uutis-startupit ja muut yrittäjyysjournalismin muodot. Nämä uudet, digitaaliset julkaisut ovat vakiinnuttaneet asemansa journalistisella kentällä 2010-luvun jälkeen. Tällä ryhmällä viitataan nimenomaan journalistisiin toimijoihin, eli julkaisut sitoutuvat tyypillisesti keskeisiin journalistisiin normeihin, eettisiin periaatteisiin ja näitä toteuttaviin käytäntöihin. Ne kuitenkin toteuttavat näitä periaatteita ja käytäntöjä totutusta poikkeavilla tavoilla, kuten pyrkimällä luomaan läheistä ja vuorovaikutteista suhdetta yleisöönsä ja korostamalla kriittisen ja tutkivan journalismin merkitystä tavanomaista voimakkaammin (Anderson 2023). Uuden digitaalisen uutismedian koronauutisointi tarjoaakin mahdollisuuden tarkastella, miten näiden julkaisujen journalismin uudistuslupaukset näkyvät käytännössä ja miten niiden uutissisällöt mahdollisesti täydentävät muuta uutisointia. Koronauutisointi ja uutismedian roolit Journalistisilla rooleilla tarkoitetaan normatiivisia käsityksiä journalismin yhteiskunnallisista tehtävistä, jotka ohjaavat toimittajien ammatillisia käytäntöjä (Mellado 2015). Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että eri maiden koronauutisoinneissa painottui kansanterveyden ylläpitäminen tietoa välittämällä ja viranomaisviestintää tukemalla (Nolan ym. 2024; Hallin ym. 2023). Suomalaisessa uutisoinnissa vältettiin dialogia viranomaistoimiin ja vallitsevaan asiantuntijatietoon kriittisesti suhtautuneiden kanssa, mikä toiseutti kansalaisten vaihtoehtoisia näkökulmia (Mäkinen 2023). Myös kansainvälisesti toimittajat harjoittivat koronauutisoinnoissa vähemmän tutkivaa journalismia sekä viranomais- ja asiantuntijatiedon kriittistä arviointia kuin muussa uutistyössä (Nolan ym. 2024; Hallin ym. 2023). Yksipuolinen uutisointi johti osaltaan uutismedioiden kritisointiin ja haastamiseen, vaikkakin suomalaisten luottamus koronauutisointiin on yleensä ottaen ollut korkealla tasolla (Tuomola 2023; Jallinoja ja Väliverronen 2021). Koronapandemia korosti uutismedian haasteita vallitsevassa mediaympäristössä. Viranomais- ja asiantuntijaviestintään tukeutuva tiedonvälittäjärooli auttoi tiedotusvälineitä levittämään ajantasaista ja varmennettua tietoa koronapandemiasta. Samalla se saattoi kuitenkin kärjistää yhteiskunnallisen keskustelun polarisaatiota ja heikentää kansalaisten luottamusta uutismediaa kohtaan sulkemalla viranomaisiin ja asiantuntijoihin kohdistuvan kritiikin sekä kansalaisten näkemysten kirjon uutisoinnin ulkopuolelle (Mäkinen 2023). Uutismedia voikin vahvistaa luottamustaan koronapandemian kaltaisissa kriisitilanteissa kuuntelemalla entistä aktiivisemmin perusteltuja kriittisiä näkökulmia (Ng ja Tan 2021). 132 | Ruotsalainen, Hujanen, Grönlund, Lehtisaari ja Tuomola | Media & viestintä 47 (4): 130–141 Nämä havainnot ovat linjassa aiempien terveyskriisien uutisoinnista tehtyjen tutkimusten kanssa, joiden mukaan toimittajien roolikäsitykset muuttuvat terveyskriiseissä usein kriittisestä vallan vahtikoira -roolista viranomaisia tukevan lojaali fasilitaattori -roolin suuntaan (Klemm ym. 2019). Tätä voi pitää ongelmana, sillä kriisitilanteissa on tarvetta myös kriittisille näkökulmille. Esimerkiksi kansalaisten liikkumisrajoituksia ja koulujen sulkemista koskevia päätöksiä voidaan tarkastella kriittisesti niiden mahdollisten pitkäaikaisten sosiaalisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten haittavaikutusten näkökulmasta (Harjuniemi 2023). Tässä analyysissa tarkastellaan journalistisia rooleja suomalaisten paikallismedioiden koronasisällöissä. Analyysi perustuu tutkimuksessa määriteltyjen journalististen roolien kolmeen pääkategoriaan ja niihin liittyviin, keskenään vastakkaisiin rooleihin (Mellado 2015). Ensimmäinen kategoria kuvaa journalistista ääntä ja sen aktiivisuutta suhteessa kuvattavaan ilmiöön. Tiedonvälittäjä-roolissa (disseminator) toimittaja etäännyttää itsensä uutistapahtumasta ja välittää faktuaalista tietoa neutraalilla tyylillä; tulkitsija-roolissa (interventionist) toimittaja esittää tulkintoja uutistapahtumista, usein omalla erottuvalla journalistisella äänellään (emt). Toinen kategoria erittelee toimittajan suhdetta valtaan. Kriittisessä vallan vahtikoira -roolissa (watchdog) toimittaja tarkastelee valtaapitävien toimintaa kriittisesti ”neljäntenä valtiomahtina”; valtaapitäviä myötäilevässä lojaali fasilitaattori -roolissa (loyal facilitator) toimittaja sen sijaan tukee päätöksentekijöiden toimia tai pyrkii edistämään sosiaalista ja poliittista yhtenäisyyttä (emt.). Kolmas kategoria kuvaa toimittajien suhdetta yleisöönsä ja sisältää kolme rooliulottuvuutta. Kansalaislähtöisissä (civic) rooleissa toimittajat nostavat esiin kansalaisnäkökulmia, tiedottavat kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista ja tukevat kansalaisten poliittista osallistumista esimerkiksi tarjoamalla uutistapahtumia taustoittavaa tietoa ja analyysiä. Palvelujournalismi-roolissa (service) toimittajat tarjoavat arkielämän vinkkejä esimerkiksi kulutusvalinnoista, kun taas ”tietoviihde”-roolissa (infotainmen) toimittajat tarjoavat journalistisia sisältöjä viihteellisessä muodossa (emt.). Journalististen roolien käsitteistö pyrkii kuvaamaan tarkasti ja kattavasti ne normatiiviset päämäärät ja tehtävät, joita toimittajat työssään toteuttavat. Koronapandemian kaltainen poikkeustilanne kuitenkin asettaa journalistien roolisuoriutumisen tavallisesta poikkeavaan tilanteeseen. Kuten edellä todettiin, koronapandemia korosti tiedon välittämiseen liittyviä rooleja esimerkiksi viihdykettä tarjoavan tietoviihde-roolin kustannuksella (Hallin ym. 2023). Toisaalta toimittajat toteuttivat päättäjien ja asiantuntijoiden tuottamaa tietoa kriittisesti arvioivaa vallan vahtikoira -roolia vähemmän verrattuna ei-koronauutisiin (Nolan ym. 2024). Tässä analyysissa keskitytään raportoivan, taustoittavan ja arvioivan tiedon välittämiseen liittyviin rooleihin. Tiedonvälittäjä-rooli on tässä suhteessa keskeinen, sillä se kuvaa, missä määrin eri julkaisut välittivät ajankohtaista, uutismaista tietoa koronapandemiasta. Vallan vahtikoira on puolestaan tiedonvälittäjä-roolin tärkeä vastinpari, sillä se kuvaa, missä määrin julkaisut arvioivat päättäjien tuottamaa tietoa ja heidän toimiaan kriittisesti. Lojaali fasilitaattori -roolin tarkastelu puolestaan auttaa hahmottamaan julkaisujen antamaa tukea viranomaistoimille ja heidän päätöstensä myötäsukaista arviointia. Koska koronauutisointi ja -tiedonvälitys nivoutuvat läheisesti kansalaisten käyttäytymiseen kriisitilanteessa, analyysissa tarkasteltiin myös kansalaislähtöisen roolin ulottuvuuksia tai alarooleja. Taustoittaja-rooli tarjoaa kansalaisille 133 päivittäisuutisointia laajempaa ymmärrystä koronapandemiasta, sen vaikutuksista ja siihen liittyvistä toimista ja tukee näin heidän asemaansa aktiivisina ja kriittisinä osapuolina pandemian hillinnässä ja käsittelyssä. Oikeuksista ja velvollisuuksista tiedottaminen puolestaan on olennainen rooli esimerkiksi koronarokotuksia koskevan tiedon välittämisessä. Kansalaisnäkökulma taas tuo esiin sitä, missä määrin julkaisut toivat uutisissaan tai muissa sisällöissään esiin kansalaisten näkemyksiä, ajatuksia ja tuntemuksia. Aineisto ja menetelmä Analyysin aineisto koostuu Oulun seudulla toimivan median koronapandemiaa käsittelevistä uutis- tai uutismaisista sisällöistä. Valtaosa aineiston artikkeleista käsittelee pääaiheenaan koronapandemiaa ja sen vaikutuksia esimerkiksi ihmisten arkielämään. Aineistossa on mukana yksittäisiä, esimerkiksi taloutta käsitteleviä artikkeleja, joissa koronapandemia on keskeinen teema muttei jutun varsinainen pääaihe. Artikkeleja, joissa koronavirus tai -pandemia vain mainitaan lyhyesti, ei ole otettu mukaan aineistoon. Oulu valittiin tutkimuskohteeksi, sillä kaupunkiin on kehittynyt rikas mediaekosysteemi, joka koostuu niin perinteisestä uutismediasta kuin uusista uutismedian kaltaisista verkkojulkaisuista. Niin kutsuttua perinteistä uutismediaa aineistossa edustavat Kaleva ja YLE Oulu, uutis-startupeja Mustread ja viranomaisten mediaa Oulun kaupungin Mun Oulu sekä Oulun sairaanhoitopiirin OYS Plus. Tutkituista julkaisuista Mustread toimii ensisijaisesti valtakunnallisesti, mutta julkaisulla on Ouluun keskittyvä ”kirjeenvaihtaja”. Mun Oulu, Mustread ja OYS Plus edustavat journalismin kentän perifeerisiä toimijoita. Perifeerisillä toimijoilla (peripheral actors) viitataan tutkimuksessa laajaan ja kirjavaan joukkoon journalismin oletetun ytimen eli perinteisen uutistoimituksen ulkopuolisia toimijoita (Eldridge 2019). Perifeerinen toimija voi olla niin toimituksille palveluja tarjoava teknologiayrittäjä, uutisia kommentoiva bloggari tai sosiaalisen median aktivisti kuin tutkivaa journalismia harjoittava yrittäjätoimittaja (Holton ja Belair-Gagnon 2018). Oletetusta perifeerisyydestään huolimatta nämä toimijat osallistuvat journalistisen kentän määrittelyyn, sillä ne muovaavat ja uudistavat journalismia kyseenalaistamalla ja uudelleen tulkitsemalla alan vakiintuneita normeja ja käytäntöjä (Ruotsalainen ym. 2024). Osa perifeerisistä toimijoista noudattaa tarkasti journalismin normeja ja käytäntöjä, kun taas osa hylkää ne kokonaan tai noudattaa niitä valikoiden (Holton ja Belair-Gagnon 2018). Mun Oulu ja OYS Plus edustavat perifeeristä mediaa, joka tuottaa journalismin kaltaisia uutissisältöjä, mutta noudattaa journalistisia normeja ja rutiineja valikoiden ajaakseen viestinnällisiä päämääriään (Hujanen ym. 2023). Koska nämä julkaisut toimivat viranomaisviestinnän osana, niillä ei ole tosiasiallista journalistista autonomiaa. Tämän perustavan journalistisen normin puuttumisen vuoksi Mun Oulun ja OYS Plussan kohdalla ei voida puhua journalistisesta mediasta, vaikka ne tuottavat uutis- tai uutismaista informaatiota. Mustread on kahta edellistä lähempänä perinteistä uutismediaa ja Julkisen sanan neuvoston jäsen. Myöskään Mustread ei kuitenkaan ole riippumaton, sillä sen Oulun kirjeenvaihtajan rahoittavat Osuuskauppa Arina ja Oulun kaupunki. 134 | Ruotsalainen, Hujanen, Grönlund, Lehtisaari ja Tuomola | Media & viestintä 47 (4): 130–141 Tutkimusaineistoon kerättiin yhteensä 243 artikkelia keväästä 2020 kesään 2022. Koska analysoitujen medioiden julkaisutahti ja -volyymi vaihtelevat, kultakin medialta kerättiin keräysjakson ajalta sanamäärältään kutakuinkin samankokoinen aineisto. Keräystapa tuotti Kalevasta 36 artikkelia, Yle Oulusta 54 artikkelia, OYS Plussasta 85 artikkelia, Mun Oulusta 56 artikkelia sekä Mustreadista 12 artikkelia. Mustreadista otettiin mukaan kaikki keräysjaksolla julkaistut koronaa käsittelevät jutut. Muista julkaisuista aineisto valittiin satunnaisesti toisiaan vastaavilta aikajaksoilta siten, että eri vuodenajat ja niiden mukaiset mahdolliset tartuntojen kausivaihtelut tulivat huomioiduiksi aineistossa. Aineisto analysoitiin tunnistamalla artikkeleista alla kuvattuja journalistisia rooleja niiden operatiivisten määritelmien mukaan. Tutkimusmateriaali ladattiin laadullisen tutkimuksen Atlas.ti-ohjelmaan, jossa se koodattiin tunnistettujen roolien mukaan. Analyysin yksikkö oli yksi tekstikappale, josta tunnistettiin ja koodattiin kaikki siinä esiintyvät journalistiset roolit. Jos kappaleessa siis esiintyi useampi kuin yksi rooli, kaikki nämä roolit koodattiin kyseiseen kappaleeseen. Tekstikappale valittiin analyysiyksiköksi, koska se tuo paremmin esiin roolien määrällisen esiintymisen verrattuna perinteisempään roolianalyysitapaan, jossa analyysiyksikkö on yksi artikkeli (ks. esim. Hallin ym. 2023). Tulososuudessa roolien suhteelliset osuudet koodatuista otteista ilmaistaan lähimpään tasalukuun pyöristetyin prosentein. Prosenttiluvut ilmaisevat siis tekstikappaleille annettujen koodien keskinäistä osuutta, eivät roolien osuutta tietystä julkaisusta kerätyn aineiston kokonaismerkkimäärästä. Analysoidut roolit ja niiden määritelmät Analyysissa tarkasteltiin seuraavia rooleja Claudia Melladon (2015) kehikon ja siinä esitettyjen operatiivisten määritelmien mukaisesti: Tiedonvälittäjä: Artikkelissa raportoidaan päiväkohtaisista uutistapahtumista neutraalilla tyylillä (mitä-missä-milloin-kuka-kenelle). Tekstikappale koodattiin tiedonvälittäjä-rooliin, mikäli siinä rajauduttiin konkreettisiin uutistapahtumiin vuorokauden tai enintään viikon sisällä. Konkreettisuuden ja temporaalisuuden lisäksi kolmas koodauskriteeri oli deskriptiivisyys eli se, että kappaleessa ei käytetty esimerkiksi tapahtumia arvioivia ja tiettyä asennetta ilmaisevia adjektiiveja. Vallan vahtikoira: Artikkelissa tarkastellaan kriittisesti päättäjien toimia joko toimittajan itsensä tai lähteen esittämänä. Tekstikappale koodattiin vallan vahtikoira - rooliin, mikäli siinä kritisoitiin tai kyseenalaistettiin päättäjiä tai raportoitiin näitä koskevista konflikteista tai oikeusprosesseista. Vallan vahtikoira -rooliin koodattiin esimerkiksi seuraava kappale Yle Oulussa 14.8.2020 julkaistusta jutusta, jossa Turun yliopiston virusopin professori Ilkka Julkunen kritisoi Oulun kaupungin koronatestauskäytäntöjä: ”Julkunen arvioi, että Oulussa jonottaminen testaukseen ei ole tapahtunut optimaalisesti. – Testin odotus pitäisi pystyä järjestämään niin, että turvavälit säilyvät. Nyt on kesä, ihmiset vain pellolle odottamaan vuoroaan.” Lojaali fasilitaattori: Artikkelissa puolletaan päättäjien toimia tai edistetään näiden intressejä. Tekstikappale koodattiin lojaali fasilitaattori -rooliin, jos siinä kuvattiin päättäjiä ja näiden edustamia instituutioita myönteisesti, luotiin positiivista paikalliskuvaa tai joko suoraan tai epäsuoraan tuettiin instituutioiden intressejä 135 esimerkiksi sanavalinnoin. Lojaali fasilitaattori -rooliin koodattiin esimerkiksi seuraava ote Kalevassa 27.3.2022 julkaistusta jutusta, jossa toimittaja tukee epäsuorasti viranomaistoimia korostamalla kansalaisten omaa vastuuta koronatartuntojen leviämisen ehkäisyssä: ”Jokainen kansalainen voi kuitenkin jarruttaa taudin leviämistä omin toimin.” Taustoittaja: Artikkelissa tarjotaan taustatietoa uutistapahtumista, poliittisista päätöksistä tai julkiseen keskusteluun nousseista aiheista. Tekstikappale koodattiin taustoittaja-rooliin, mikäli siinä kuvattiin, arvioitiin tai selitettiin yksittäisiä tapahtumia yleisempiä ja ajallisesti päivittäisuutisia pidempiä kehityskulkuja neutraalilla asiatyylillä. Esimerkiksi seuraava lainaus Mun Oulussa 10.9.2020 julkaistusta jutusta koodattiin taustoittaja-rooliin: ” iden ja sukujen sisällä Tartunnat liittyvät valtaosin erilaisiin perhe tapahtuneisiin altistuksiin sekä matkailuun. Yhä enemmän löydetään kuitenkin myös niitä koronatartuntoja, joiden tartunnanlähde ei ole tiedossa.” Oikeuksista ja velvollisuuksista tiedottaminen: Artikkelissa kerrotaan kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Tekstikappale koodattiin tähän rooliin, jos siinä annettiin tietoa koronarokotteista, -testeistä, tai -rajoituksista. Rooliin koodattiin esimerkiksi seuraava Mun Oulussa 21.4.2021 julkaistun jutun otsikko: ”Koronarajoitukset pysyvät Oulussa voimassa toukokuun alkuun - vappua on juhlittava hillitysti”. Kansalaisnäkökulma: Artikkelissa käsitellään koronapandemiaa kansalaisten näkökulmasta. Tekstikappale koodattiin tähän rooliin, jos siinä tuotiin esiin kansalaisten näkemyksiä tai kysymyksiä koronapandemiasta ja siihen liittyvistä toimista. Rooliin koodattiin esimerkiksi seuraava ote Kalevassa 21.11.2021 julkaistusta jutusta: ”Onko uusi maskisuositus paikallaan? Kysyimme ihmisiltä, mitä mieltä he ovat Pohjois- Pohjanmaan uudesta maskisuosituksesta.” Tutkimuskysymykset Yllä kuvatun sekä aiemmassa tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella analyysi keskittyy vastaamaan seuraavaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Mitä journalistisia rooleja Oulun alueella toimiva uutis- ja perifeerinen media toteuttivat koronauutisoinnissa ja -tiedonvälityksessä? 2. Mitkä olivat perinteisen ja perifeerisen median keskeiset erot koronauutisoinnin ja - tiedonvälityksen roolisuoriutumisessa? Tulokset Tiedonvälittäjä- ja taustoittaja-roolit Mustreadia lukuun ottamatta tutkitut mediat suorittivat tiedonvälittäjä-roolia eli päivittäisuutisointia kutakuinkin yhtäläisesti. Mun Oulun, Oys Plussan ja Yle Oulun koronauutisten tekstikappaleista 32 prosenttia luokiteltiin tämän roolin alle. Kalevassa tiedonvälittäjä-roolin osuus oli hieman alhaisempi, 28 prosenttia. Mustread sen sijaan 136 | Ruotsalainen, Hujanen, Grönlund, Lehtisaari ja Tuomola | Media & viestintä 47 (4): 130–141 toteutti tiedonvälittäjä-roolia harvoin, sillä vain neljä prosenttia sen sisällöistä toteutti tätä roolia. Tutkituista medioista kaikki ”suurelle yleisölle” suunnatut julkaisut välittivät tietoa viranomaispäätöksistä, politiikkatoimista, tartuntamääristä ja muista ajankohtaisista asioista. Tämän tyyppisen tiedonvälityksen alhainen osuus Mustreadin sisällöissä selittynee sen rajatulla kohdeyleisöllä: koska Mustread keskittyy tuottamaan politiikka- ja talousanalyysejä päättäjille, päivittäisuutiset eivät ole sen tarjonnan keskiössä. Mustreadin sisällöissä taustoittaja-roolin osuus olikin tutkituista medioista korkein, eli 38 prosenttia. Muista julkaisuista poiketen Mustread ei sisällöissään niinkään käsitellyt koronavirusta ja -pandemiaa sinänsä, vaan analysoi niiden vaikutuksia eri toimialoilla. Tyypillinen Mustreadin juttu oli poliittisen tai taloudellisen päättäjän haastattelun ympärille rakennettu taustoittava analyysi, joka käsitteli koronan ohella myös muita haastateltavalle ja tämän taustaorganisaatiolle tärkeitä teemoja koronapandemian oloissa. Analyysit ja niissä esitetyt tulkinnat olivat tyypillisesti myötäsukaisia haastateltavien intressejä kohtaan, mistä syystä Mustreadin taustoittaja-rooli tuli lähelle lojaali fasilitaattori -roolia. Kalevan koronauutisissa taustoittaja-roolin osuus oli 31 prosenttia ja Yle Oulun 25 prosenttia. Myös Oys Plus tarjosi päivittäisuutisoinnin ylittäviä analyysejä (20 % tunnistetuista rooleista). Oys Plus keskittyi kuitenkin Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä ja Oulun yliopistollista sairaalaa koskevan taustatiedon ja - informaation välittämiseen, esimerkiksi kuvaamaan niiden testaus- ja hoitokapasiteetin tilaa ja kehitystä kuten tässä esimerkissä: ”Koronaviruksen testauskapasiteettia pyritään lisäämään mahdollisuuksien mukaan. Osastoilla ja poliklinikoilla aletaan varautua koronapotilaiden laajamittaiseen saapumiseen” (18.3.2020). Perinteinen uutismedia, Kaleva ja Yle Oulu, sen sijaan tarjosi aiheiden ja maantieteellisen sijainnin puolesta laajempaa taustoittavan tiedon kirjoa. Kaleva esimerkiksi käsitteli analyysissaan koronan työllisyysvaikutuksia: ”Syksyn aikana hitaasti mutta tasaisesti huonommaksi kehittynyt koronaepidemia ei toistaiseksi näy Pohjois-Pohjanmaan työttömyysluvuissa” (21.12.2021). Oulun kaupungin Mun Oulu tarjosi uutistaustoitusta huomattavasti muita vähemmän; seitsemän prosenttia sen sisällöistä koodattiin tämän roolin alle. Kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista tiedottaminen sekä kansalaisnäkökulma Mun Oulu ja Oys Plus tiedottivat kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista eli koronarokotteista, -rajoituksista ja -suosituksista tutkituista julkaisuista useimmin: 14 prosenttia niiden sisällöistä toteutti tätä roolia. Tulos ei ole yllättävä, sillä nämä julkaisut toimivat osana julkis- ja viranomaisviestintää eli rajoituksista, suosituksista ja rokotteista tiedottaminen on osa niiden ydintehtävää. Kalevassa oikeuksista ja velvollisuuksista tiedottamisen osuus oli kahdeksan prosenttia ja Yle Oulussa kuusi prosenttia. Mustread ei toteuttanut tätä tehtävää käytännössä lainkaan, sillä vain 0,2 prosenttia sen sisällöistä luokiteltiin tähän kategoriaan. Kansalaisten näkökulmia koronapolitiikkaan ja -toimiin julkaisi ainoastaan perinteinen uutismedia, joskin sekin harvakseltaan: Kalevan koronauutisissa kansalaisnäkökulman osuus oli 2 prosenttia ja Yle Oulun 4 prosenttia. Yle Oulu esimerkiksi uutisoi omaisten kriittisistä näkemyksistä Oulun kaupunginsairaalan kuolemantapauksiin johtaneen 2021 alkuvuoden koronatartuntaryppään viestinnästä: 137 Osastolla, jossa ihmiset ovat kuolemassa, on koronapommi. Ja epätoivoiset omaiset yrittävät päästä sisään, mutta ovessa lukee vain, että vierailukielto. Kaikilla on meidän numerot tiedossa, mutta kukaan ei ole laittanut tietoa, mikä tilanne on. (26.2.2021) Jos perifeerinen media julkaisi kansalaisten näkemyksiä, nämä koskivat yksityiselämää eivätkä julkista elämää. Mun Oulu esimerkiksi julkaisi ihmisten kokemuksia korona-ajan arjesta: ”Jos ei olisi tullut koronaa, meille ei olisi tullut trampoliinia eikä marsuja” (7.5.2020), kuten eräs kaupunkilainen kuvasi Mun Oulun haastattelussa. Lojaali fasilitaattori Perifeerisistä koronauutisten ja -informaation tuottajista Mun Oulun ja OYS Plussan sisällöistä 10 prosenttia toteutti valtaapitäviä tukevaa lojaali fasilitaattori -roolia. Mustreadissa osuus oli hieman korkeampi eli 13 prosenttia. Myös sisällöllisesti viranomaisiin suoraan kytköksissä olevien Mun Oulun ja OYS Plussan sekä kaupallisen Mustreadin välillä löytyi eroja. Mun Oulu ja OYS Plus toteuttivat lojaali fasilitaattori - roolia korostamalla viranomaistoiminnan tehokkuutta ja pandemiatilanteen hallintaa. OYS Plus esimerkiksi vakuutteli Oulun sairaanhoitopiirin potilastietojärjestelmän kykyä vastata koronapandemian tuomiin haasteisiin: Kysymykset potilastietojärjestelmien kyvystä vastata erikoissairaanhoitoa haastavaan koronatilanteeseen ovat nousseet julkiseen keskusteluun. Esko- potilastietojärjestelmään tarvittavia sopeutuksia on saatu joustavasti tehtyä toimintaprosessien muuttuessa nopeasti vaativassa tilanteessa. (18.3.2020) Mun Oulu julkaisi lisäksi paikallishenkeä nostattamaan pyrkiviä ”hyvän mielen” juttuja korona-ajasta. Seuraavassa lainauksessa se nostaa talviuinnin osaksi ”oululaisuutta” ja korostaa sen myönteisiä terveysvaikutuksia: ”Myöskään oululainen tavaramerkki talviuinti ei ole tauolla, ja miksi olisikaan? Harrastajien mukaan laji vähentää stressiä ja antaa vastustuskykyä” (30.4.2020). Mustread erosi Mun Oulusta ja Oys Plussasta siinä, että viranomaisten sijaan se edisti paikallisten yritysten näkökulmia esimerkiksi esittämällä osuuskauppa Arinan koronatoimet positiivisessa valossa: ”Pohjois-Suomen vähittäiskauppajätti tekee kaikkensa, jotta koronavirus ei kaataisi liian suurta osaa henkilöstöstä vuoteeseen ja pysäyttäisi yhtiön ruokaketjua” (23.3.2020). Perinteiset uutisjulkaisut Kaleva ja Yle Oulu toteuttivat lojaali fasilitaattori -roolia huomattavasti yllä mainittuja harvemmin; noin neljä prosenttia Kalevan ja noin yksi prosentti Yle Oulun koronauutissisällöistä toteuttivat tätä roolia. Viranomaisten suoran tukemisen sijaan nämä julkaisut korostivat pandemiatilanteen vakavuutta ja rokotteiden ottamisen tärkeyttä. Kalevan koronauutisissa oli jonkin verran myös viranomaistoimiin suopeasti suhteutuvaa otetta. Esimerkiksi Oulun yliopistollisen sairaalan koronakuolemista uutisoidessaan Kaleva väitti että ”Omaiset ovat suhtautuneet vaikeaan tilanteeseen ymmärtäväisesti” (5.3.2021). 138 | Ruotsalainen, Hujanen, Grönlund, Lehtisaari ja Tuomola | Media & viestintä 47 (4): 130–141 Vallan vahtikoira Kriittinen vallan vahtikoira -rooli oli varsin pienessä osassa tutkittua aineistoa. Mun Oulun ja Oys Plussan uutissisällöistä vain 0,1 prosenttia toteutti tätä roolia. Kalevassa vallan vahtikoira -roolin osuus oli kaksi prosenttia, Mustreadissa kuusi prosenttia ja Yle Oulussa neljä prosenttia. Kalevassa ja Mustreadissa kriittiset näkökulmat tulivat lähes yksinomaan haastatelluilta lähteiltä; ainoastaan Yle Oulun sisällöissä esitettiin toimittajan tai toimituksen kritiikkiä päättäjiä kohtaan. Oulun yliopistollisen sairaalan kevään 2021 koronaryppäästä ja siihen liittyvistä koronakuolemista uutisoidessaan Yle Oulu muun muassa kritisoi valittuja toimia ja esitti kriittisiä kysymyksiä viranomaisille: ”Kysyimme Oulun terveysjohtajalta, onko tilanteessa toimittu oikein – tai oltaisiinko voitu toimia toisin” (2.3.2021). Mustread on omanlaisensa poikkeus vallan vahtikoira -roolin toteutumisessa. Muihin julkaisuihin verrattuna roolin varsin suuresta suhteellisesta osuudesta huolimatta Mustreadin kriittiset sisällöt olivat taloudellisten ja poliittisten päättäjien esittämää kritiikkiä muita päättäjiä ja erilaisia hallinnollisia tai poliittisia toimia kohtaan. Toisin sanoen Mustread auttoi päättäjiä edistämään omia intressejään näiden esittämien kriittisten kommenttien kautta. Tässä mielessä Mustreadin harjoittama vallan vahtikoira -rooli muistuttaa paradoksaalisesti lojaali fasilitaattori -roolia. Muista medioista poiketen Mustread myös kritisoi koronarajoituksia, minkä voi tulkita liike- elämän intressejä puoltavaksi viranomaisiin kohdistuvaksi kritiikiksi: Suomen linja koronaviruksen torjunnassa oli useassa kohtaa vetää varmuuden vuoksi yli. Koronaviruksen torjunta meni kaiken muun yläpuolelle. Muu terveydenhuolto kärsi, ja taudin torjunta kävi monessa mielessä kalliiksi (29.3.2021). Toisaalta Mustreadin analyysi rajoitusten voimakkuudesta ja vaikutuksista on aineistossa poikkeuksellinen koronatoimien kritiikki eli juuri sellainen näkökulma, jota uutismedialta usein toivotaan poliitikkojen ja viranomaisten valtaa tasapainottamaan: varsinkin jälkikäteen on perusteltua tarkastella kriittisesti esimerkiksi nuoriin kohdistettuja koronarajoituksia ja näiden mahdollisia pitkän aikavälin sosiaalisia ja terveydellisiä haittavaikutuksia (Harjuniemi 2023). Yhteenvetoa ja pohdintaa Analyysiartikkelilla oli kaksi tavoitetta: kuvata journalististen roolien näkökulmasta, 1) millaista tietoa ja informaatiota eri mediatoimijat tuottivat koronaviruksesta ja - pandemiasta ja 2) millaisia eroja tai yhtäläisyyksiä oli havaittavissa perinteisen uutismedian ja niin kutsuttujen perifeeristen mediatoimijoiden välillä. Analyysi osoitti ensinnäkin, että lähes kaikki tutkitut julkaisut tuottivat ajantasaista uutistietoa koronatilanteesta: tiedonvälittäjä-roolin osuus havaituista rooleista oli aineistossa noin kolmannes eikä journalistisen kentän rajamailla toimivan viranomais- tai startup-median välillä ollut tässä suhteessa eroa perinteiseen uutismediaan. Tutkitut julkaisut tiedottivat myös säännöllisesti koronapandemiaan liittyvistä kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Päättäjille suunnattu Mustread oli poikkeus, sillä se ei 139 tuottanut päivittäisuutisiksi katsottavia koronasisältöjä juuri lainkaan eikä tiedottanut esimerkiksi koronarokotuksista, -rajoituksista ja -suosituksista. Uutisoinnin sijaan Mustread julkaisi koronaan liittyviä analyyseja ja päättäjien haastatteluja. Nämä tulokset kertovat yhtäältä siitä, että myös viranomaisviestinnän osana toimiva, uutismediaan nähden perifeerinen media tuotti päivittäisuutisia ja palveli näin kansalaisten tiedontarpeita. Koronapandemiaan liittyvistä kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista, kuten rokotuksista ja rajoituksista, nämä julkaisut uutisoivat tutkituista medioista useimmin. Toisaalta tulos kiinnittää huomion suomalaisen mediakentän roolien moninaistumiseen tai hajautumiseen: kaikki uutistoimijat eivät kokeneet tarpeelliseksi tuottaa päivittäistä uutisseurantaa ja tiedottamista edes koronapandemian kaltaisessa poikkeustilanteessa. Toiseksi tulokset nostavat esiin sen, että vaikka myös viranomaisiin tai muihin päättäjiin kytkeytyvä perifeerinen media toteutti journalismin ydintehtävää eli päivittäisuutisointia, nämä julkaisut käsittelivät viranomaisten tai muiden päättäjien toimia ja näkökantoja lähtökohtaisesti myötäsukaisesti eli toimivat lojaaleina fasilitaattoreina näiden intresseille. Toisin sanoen ne eivät noudattaneet keskeistä journalistista normia eli toimituksellista autonomiaa suhteessa ulkopuolisiin vaikutteisiin. Vaikka Mustread on itsenäinen yritys, toisin kuin kaupunkiomisteinen Mun Oulu ja sairaanhoitopiirin Oys Plus, suuri osa sen Oulu-sisällöistä on maksettuja sisältöjä eli tehty yhteistyössä toimituksen ulkopuolisen tahon kanssa. Kolmanneksi tulokset kiinnittävät huomion siihen, että myös perinteisen uutismedian eli Kalevan ja Yle Oulun koronauutisoinnissa kriittinen vallan vahtikoira - rooli oli varsin vähäisessä osassa. Paikallisessa mediaekosysteemissä kansalaisten oli siis oletettavasti vaikea löytää esimerkiksi koronarajoituksiin ja niiden seurauksiin kriittisiä näkökulmia avaavaa tietoa. Myös kansalaisnäkökulmien osuus oli koronauutisoinnissa kaiken kaikkiaan vähäinen. Kaleva ja Yle Oulu julkaisivat yksittäisiä kansalaisten mielipiteitä ja muita kommentteja koronatoimista; journalistisen kentän perifeeriset toimijat eivät toteuttaneet tätä roolia lainkaan. Kaiken kaikkiaan tulokset kuvaavat yhä kompleksisempaa paikallismediaympäristöä, jossa kansalaisten terveyden kannalta tai yhteiskunnallisesti tärkeää, varmennettua tietoa tarjoavat useat perinteisen uutismedian ulkopuoliset toimijat. Koska professionaalisella journalismilla on korkea status ja arvostus laadukkaan tiedon tuottamisessa, nämä perifeeriset toimijat lainaavat journalismin tyylejä, käytäntöjä ja rooleja. Niiden suorittamat journalistiset roolit ovat kuitenkin alisteisia lojaali fasilitaattori -roolille, eli ne lainaavat journalistisia rooleja opportunistisesti ajaakseen taustaorganisaationsa viestinnällisiä päämääriä. Myös perinteinen uutismedia käsitteli valtaapitäviä myötäsukaisesti ja vältti kriittistä raportointia. Tulokset nostavatkin esiin tarpeen journalistisesti laadukkaalle ja itsenäiselle paikalliselle uutismedialle, joka keskittyy kriittiseen raportointiin ja vallan vahtikoira - rooliin myös koronapandemian kaltaisissa kriisiolosuhteissa (ks. myös Hujanen ym. 2023). Kiitokset Artikkeli on tuotettu osana Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta Koronapandemia ja kriisitiedon ekosysteemi (2021–2024). Kiitämme tutkimusharjoittelija Charlotte Lackmania kirjallisuuskatsaukseen osallistumisesta. 140 | Ruotsalainen, Hujanen, Grönlund, Lehtisaari ja Tuomola | Media & viestintä 47 (4): 130–141 Kirjallisuus Anderson, Bissie. 2023. ”‘Join the Coalition’: How Pioneer Journalism Communities Reimagine Journalistic Epistemology from the Periphery.” Digital Journalism, 1–22. https://doi.org/10.1080/21670811.2023.2278043 Eldridge, Scott. 2019. ”Where Do We Draw the Line? Interlopers, (Ant)Agonists, and an Unbounded Journalistic Field.” Media and Communication 7 (4): 8–18. https://doi.org/10.17645/mac.v7i4.2295 Hallin, Daniel C., Claudia Mellado, Akiba Cohen, ym. 2023. ”Journalistic Role Performance in Times of COVID.” Journalism Studies 24 (16): 1977–1998. https://doi.org/10.1080/1461670X.2023.2274584 Harjuniemi, Timo. 2023. ”A topic among others—examining the attention dynamics of the COVID-19 pandemic through interviews with Finnish journalists.” Journalism 24 (12): 2723–2740. https://doi.org/10.1177/14648849221138431 Holton, Avery ja Valerie Belair-Gagnon. 2018. ”Strangers to the Game? Interlopers, Intralopers, and Shifting News Production.” Media & Communication 6 (4): 70–78. https://doi.org/10.17645/mac.v6i4.1490 Hujanen, Jaana, Juho Ruotsalainen, Viljami Vaarala, Katja Lehtisaari ja Mikko Grönlund. 2023. ”Performing journalism. Making sense of ethical practice within local interloper media.” Journalism 24 (12): 2668–2686. https://doi.org/10.1177/14648849221131626 Jallinoja, Piia ja Esa Väliverronen. 2021. ”Suomalaisten luottamus instituutioihin ja asiantuntijoihin COVID19-pandemiassa.” Media & viestintä 44 (1): 1–24. https://doi.org/10.23983/mv.107298 Klemm, Celine, Enny Das ja Tilo Hartmann. 2019. ”Changed priorities ahead: Journalists’ shifting role perceptions when covering public health crises.” Journalism 20 (9): 1223– 1241. https://doi.org/10.1177/1464884917692820 Mellado, Claudia. 2015. ”Professional Roles in News Content.” Journalism Studies 16 (4): 596– 614. https://doi.org/10.1080/1461670X.2014.922276 Mellado, Claudia, Lea Hellmueller ja Wolfgang Donsbach, toim. 2016. Journalistic Role Performance: Concepts, Contexts, and Methods. New York: Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315768854 Mäkinen, Maarit. 2023. ”Kansalaisaktivistit vai pandemiankieltäjät? Vaihtoehtoiset äänet journalistisessa mediassa COVID-19-pandemian aikana.” Media & viestintä 46 (3): 51– 67. https://doi.org/10.23983/mv.137062 Ng, Reuben, ja Yi Wen Tan. 2021. ”Diversity of COVID-19 News Media Coverage across 17 Countries: The Influence of Cultural Values, Government Stringency and Pandemic Severity.” International Journal of Environmental Research and Public Health 18 (22):11768. https://doi.org/10.3390/ijerph182211768 Nolan, David, Kieran McGuinness, Jee Young Lee, Kate Holland ja Monique Lewis. 2024. ”Journalistic Role Performance in Australia During the COVID-19 Pandemic: Events, Media Systems and Journalistic Practice.” Journalism Practice 18 (9): 1–19. https://doi.org/10.1080/17512786.2024.2303052 Reinemann, Carsten, Marcus Maurer, Simon Kruschinski ja Pablo Jost. 2024. ”The Quality of COVID-19 Coverage: Investigating Relevance and Viewpoint Diversity in German Mainstream and Alternative Media.” Journalism Studies 25 (6): 681-702. https://doi.org/10.1080/1461670X.2024.2326642 Ruotsalainen, Juho, Viljami Vaarala, Jaana Hujanen, Mikko Grönlund ja Katja Lehtisaari. 2024. ”A Servant of the Authorities or an Ally of Civil Society? The Role Perceptions and Role Performance of Local Interloper Media.” Journalism Studies, 1–22. https://doi.org/10.1080/1461670X.2024.2352703 141 Tuomola, Salla. 2023. ”Maahanmuuttovastaisuudesta koronakriittisyyteen: Populistisen vastamedian laajeneva ekosysteemi journalismin näkökulmasta.” Media & viestintä 46 (2): 43–67. https://doi.org/10.23983/mv.131188 Kirjoittajat Juho Ruotsalainen, YTM, väitöskirjatutkija Juho Ruotsalainen on väitöskirjatutkija Turun yliopiston Tulevaisuudentutkimuksen oppiaineessa. Ruotsalainen tutkii niin kutsuttujen edelläkävijätoimittajien (pioneer journalists) journalistisia käytäntöjä, käsityksiä, sekä journalismin tulevaisuutta koskevaa ennakointia. Jaana Hujanen, FT, professori Jaana Hujanen on journalistiikan professori Helsingin yliopiston Svenska Social- och kommunalhögskolanissa. Hän on tutkinut journalistien itseymmärrystä ja roolikäsityksiä, journalismin ihanteita ja käytäntöjä, paikallismedian muutoksia sekä journalismin tuottamista ja käyttöä kriisitilanteessa. Hän johtaa parhaillaan journalismiin ja tekoälyyn liittyvää tutkimushanketta. Mikko Grönlund, KTM, tutkimuspäällikkö Mikko Grönlund on tutkimuspäällikkö Turun yliopiston Kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa. Hänellä on laaja ja pitkäaikainen kokemus uutismedian markkinoiden ja toimintaympäristön muutosten, toimialan ja sen yritysten liiketaloudellisen tilanteen ja kehityksen, uusien liiketoimintamallien sekä omistuksen ja markkinoiden keskittymisen tutkimisesta. Katja Lehtisaari, YTT, yliopistonlehtori Katja Lehtisaari on viestinnän dosentti Helsingin yliopistossa ja journalistiikan yliopistonlehtori Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa. Lehtisaaren tutkimus keskittyy mediatalouteen, viestintäpolitiikkaan, mediarakenteisiin ja paikallisjournalismiin. Salla Tuomola, YTT, postdoc-tutkija Salla Tuomola on postdoc-tutkija Roskilden yliopistossa. Hän tekee tutkimusta vastajulkisuuksien toimijoista, vastamedioista, tiedon episteemisistä kysymyksistä sekä demokratiakäsityksistä AlterPublics-tutkimusryhmässä. Tuomola on väitellyt journalistiikan alalta Tampereen yliopistosta ja tehnyt sitä ennen pitkän uran uutistoimittajana Turun Sanomissa.