HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364 Saapunut 13.5.2022 Hyväksytty julkaistavaksi 10.1.2023 HANNELE SILTANEN TtT, vanhempi tutkija Hoitotyön tutkimussäätiö HEIDI PARISOD TtT, vanhempi tutkija Hoitotyön tutkimussäätiö Muistisairaan hyvän elämän mahdollistava ympärivuorokautisen hoivan asuinympäristö RIITTA SUHONEN TtT, professori, FEANS, MAE, Turun yliopisto Hoitotieteen laitos ARJA HOLOPAINEN TtT, tutkimusjohtaja Hoitotyön tutkimussäätiö TIIVISTELMÄ Muistisairaus heikentää ihmisen toimintakykyä johtaen vähitellen riippuvuuteen toisista ihmi- sistä. Moni muistisairas viettää elämänsä viimei- set vuodet ympärivuorokautista hoivaa tarjoa- vassa yksikössä, joten asuinympäristöllä on eri- tyinen merkitys muistisairaan elämänlaadulle ja hyvinvoinnille. Tämän tutkimuksen tarkoitukse- na on kuvata muistisairaan hyvän elämän mah- dollistavaa ympärivuorokautisen hoivan asuin- ympäristöä. Tutkimusaineisto kerättiin kansalaisille ja so- siaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöille kohdennetuilla, avoimia kysymyksiä sisältävillä kyselyillä vuonna 2018. Aineisto analysoitiin in- duktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneiden kansalaisten (n=108) ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden (n=124) näkemysten mu- kaan hyvän elämän mahdollistava ympärivuoro- kautisen hoivan asuinympäristö muodostuu 1) muistisairaan ja hänen läheisensä arvostavasta ja yksilöllisestä kohtaamisesta sekä 2) muistisai- raan asuinpaikan kodikkuudesta ja turvallisuu- desta. Arvostavassa ja yksilöllisessä kohtaami- sessa muistisairasta kohdellaan kunnioittavasti, arki on toiminnallista ja mahdollistaa yhdessä- olon läheisten kanssa. Asuinpaikan kodikkuus ja turvallisuus koostuvat asuinpaikan viihtyisyy- destä ja rauhallisuudesta, yhteisöllisyydestä, osaavasta ja vakituisesta henkilökunnasta sekä henkilökunnan jatkuvasta läsnäolosta. ABSTRACT Living environment in institutional care settings which enables good life for a person with memory disorder Hannele Siltanen PhD, Researcher Heidi Parisod, PhD, Researcher Riitta Suhonen, PhD, Professor, Director of Nursing (part-time) Arja Holopainen, PhD, Research director Memory disorders lead to dependence on oth- ers. Thus, living environment has a special meaning with respect to quality of life and well- being. This study determined the perceptions of citizens and professionals about living environ- ments that provide a good life to individuals who need round-the-clock assisted living. A survey comprising open-ended questions was administered to Finnish citizens (n=108) and social and healthcare professionals (n=124) working in municipalities in 2018. The data were analyzed using inductive content analysis. Characteristics of the living environment in in- stitutional care settings necessary to care for people with memory disorders: 1) an apprecia- tive and individualized treatment of patients and their relatives (including respectful treatment, functional everyday life and allowing much time with close relatives) and 2) cosy and safe facil- ities (including habitability, peacefulness and communality, competent and permanently em- ployed healthcare professionals who are con- stantly nearby). 349Siltanen, Parisod, Suhonen, Holopainen These characteristics must be considered in developing living environment in institutional care settings for people with memory disorders. Keywords: people with memory disorder, living environment, quality of life, qualitative research Mitä tutkimusaiheesta jo tiedetään? • Muistisairaus ja siihen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen asettavat erityisiä vaatimuksia muistisairaan asuinympäristölle. • Asuinympäristöllä on merkitystä muistisairaan elämänlaadulle ja toimintakyvylle. • Asumiseen liittyvien muutosten varhainen suunnittelu ja ennakointi on etenkin muistisairaiden kohdalla oleellista. Mitä uutta tietoa artikkeli tuo? • Muistisairaan hyvän elämän mahdollistava ympärivuorokautisen hoivan asuinympäristö muodostuu muistisairaan ja hänen läheisensä arvostavasta ja yksilöllisestä kohtaamisesta, sekä asuinpaikan kodikkuudesta ja turvallisuudesta. • Kansalaisilla ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöillä on samansuuntainen näkemys muistisairaan hyvän elämän mahdollistavasta ympärivuorokautisen hoivan asuinympäristöstä. Mikä merkitys tutkimuksella on hoitotyölle, hoitotyön koulutukselle ja johtamiselle? • Tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa muistisairaiden ympärivuorokautisen hoivan asuinympäristöjä. • Muistisairaita hoitavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat käyttää tuloksia tarkastellessaan ja kehittäessään omaa ja työyhteisönsä toimintaa. • Tuloksia voidaan hyödyntää myös kehitettäessä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenki- löiden koulutusta. Tutkimuksen lähtökohdat Asuinympäristö muodostaa tilan ja puit- teet, jotka mahdollistavat ihmisten jokapäi- väisen toiminnan, tai jotka asettavat rajoi- tuksia näistä toiminnoista selviämiselle (Cut- chin, 2013; Kojima, 2018). Väestörakenteen vanheneminen ja muistisairautta sairastavi- en (jatkossa muistisairaiden) määrän kasvu niin Suomessa (THL, 2022) kuin koko Eu- roopassa (OECD, 2021) asettavat omat haas- teensa ihmisten asuinympäristölle. Muisti- sairaus on erityinen ihmisen toimintakykyä heikentävä tekijä, joka edetessään aiheuttaa riippuvuuden toisista ihmisistä (Kojima, 2018; WHO, 2015). Muistin ja kognition heikkeneminen ovat usein syy siihen, että yksilö ei enää kykene asumaan siihenasti- sessa asuinympäristössään (OECD, 2021). Muistisairaan ja hänen läheisensä arvostava ja yksilöllinen kohtaaminen, sekä asuinpaikan ko- dikkuus ja turvallisuus, tulee ottaa huomioon kehitettäessä muistisairaiden asuinympäristöjä. Avainsanat: muistisairaat, asuinympäristö, elä- mänlaatu, laadullinen tutkimus Kotona asumisen tukitoimista huolimatta osa ikääntyneistä ja etenkin muistisairaista viettää elämänsä viimeiset vuodet ympäri- vuorokautisen palveluasumisen ja hoidon piirissä heikentyneen toimintakykynsä ja terveydentilansa vuoksi (Kojima, 2018; Tucker ym., 2016). Muistisairaus ja siihen liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen sekä käyttäytymiseen liittyvät muutokset asetta- vat erityisiä vaatimuksia muistisairaan asuin- ympäristölle. Asuinympäristöjen suunnite- luun tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta asuinympäristö vastaa niin muistisairaan kuin hänen läheistensä tarpeita. Muistisai- raalle merkityksellisiä asioita ovat esimer- kiksi asuinympäristön turvallisuus ja tuttuus (Førsund ym., 2018) sekä se, että löytää WC:n ja oman huoneensa (Innes ym., 2011). HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364350 Ympärivuorokautinen hoitoympäristö koetaan usein muistisairasta passivoivaksi ja hänen toimintakykyään entisestään rajoit- tavaksi (O'Neill ym., 2020). Elämä ympäri- vuorokautisen hoidon yksiköissä voi lisätä ihmisen toimettomuutta ja liikkumattomuut- ta (den Ouden ym., 2015; Douma ym., 2017), ellei asuinympäristöön kiinnitetä erityistä huomiota (Clotworthy ym., 2021; Douma ym., 2017). Lawtonin ja Nahemowin (1973) ikääntymisen ekologisen mallin mukaan yk- silön tietoisuus ympäristöstään lisääntyy eri- tyisesti silloin, kun toimintakyvyssä tapah- tuu muutoksia tai kun yksilön ympäristö muuttuu. Vastavuoroisesti ikääntyneen hen- kilön toimintakyvyn heikentyminen voi osit- tain johtua epäsopivasta ympäristöstä. (Law- ton & Nahemow, 1973; ks. myös STM, 2020.) Ympäristöllä on erityinen merkitys myös yksilön elämänlaadulle (Nordin & Elf, 2019; Wahl ym., 2012) ja hyvinvoinnille (Chen ym., 2022; Nordin ym., 2017), ja elämänlaatua voi- daan jossakin määrin tukea ikäystävällisellä suunnittelulla ( Jolanki ym., 2020; STM, 2020). Yhteisöllisyys, perheen läheisyys ja läsnäolo tukevat ikääntyneiden fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia ja edistävät sosiaalisia kontak- teja (Chen ym., 2022). Muistisairaille muita hoitoympäristössä merkityksellisiä ympäris- töön liittyviä tekijöitä ovat yksilöllisyyden ja itsenäisyyden tukeminen sekä muistisairai- den erityistarpeiden huomioiminen hoidos- sa (Reilly & Houghton, 2019; STM, 2020). Myös erilaisilla aktiviteeteilla, kuten kogni- tiivisilla harjoitteilla ja stimulaatioilla (esim. päivittäistoimintojen harjoittelu), on todettu olevan vaikutusta iäkkäiden sosiaaliseen hy- vinvointiin pitkäaikaishoidossa (Nordin ym., 2017; Wahlroos ym., 2021). Paikallaan ikääntymisen (Ageing in place) mahdollistaminen eli se, että ikääntyvän ih- misen on mahdollista elää omassa tutussa asuinympäristössään (Rappe ym., 2018; WHO, 2007), ja muisti- ja ikäystävällisen asuinympäristön suunnittelu (Rappe ym., 2018) ovat sekä yhteiskunnallisia että po- liittisia kannanottoja siitä, mitä asioita pide- tään tärkeänä hyvinvoinnin ja hyvän elämän edellytyksenä erityisesti ikääntyvän väestön kohdalla. Ikääntyvien ihmisten palvelujen, asumisolosuhteiden ja -tarpeiden suunnit- telu voi kuitenkin olla hankalaa, koska ih- misten terveydentilassa, toimintakyvyssä ja selviytymisessä tapahtuvia muutoksia on vaikea ennustaa tai etukäteen tunnistaa sekä tilanteiden että ihmisten yksilöllisten vaih- telujen vuoksi (Afram ym., 2014). Siten asu- misen varhainen suunnittelu ja ennakointi etenkin muistisairaiden kohdalla on oleel- lista, sillä kognition heikentyminen vaikeut- taa viestintää ja oman tahdon ilmaisemista sairauden edetessä (Kojima, 2018; Potter ym., 2018). Ennakoiva suunnittelu ja koko- naisvaltainen elämäntilanteen tarkastelu ovat myös keinoja ylläpitää muistisairaan elämänlaatua sekä kokemuksellista turval- lisuuden- ja yhteenkuuluvaisuuden tunnet- ta (Clotworthy ym., 2021). Muistisairaan asuinympäristöä voidaan tarkastella esimerkiksi fyysisen, sosiaalisen ja symbolisen ympäristön näkökulmista (Kim, 2010). Ympärivuorokautista hoivaa tarjoavassa yksikössä asuvan iäkkään hen- kilön fyysinen ympäristö sisältää esimerkik- si iäkkään toiminnallisuuden tukemisen (esim. turvallinen, esteetön ja ulkoilun mah- dollistava ympäristö), kodinomaisuuden ja esteettisyyden. Sosiaalinen ympäristö käsit- tää esimerkiksi yhteisöllisyyden (esim. yh- teiset tapahtumat, pelit, ryhmät) ja toisaalta yksityisyyden mahdollistamisen ja oman rauhan sekä itsemääräämisoikeuden kunni- oittamisen (esim. mahdollisuus päättää mihin osallistuu). Yhteisölliseen ympäris- töön lukeutuvat myös perheenjäsenet ja muut asukkaalle tärkeät läheiset. Symboli- sella ympäristöllä voidaan tarkoittaa esimer- kiksi asukkaiden hengellisten tarpeiden huomioimista (esim. hiljainen huone, pyhä- päivien vietto) ja kulttuuriharrastuksia sekä asuinympäristön hoivakulttuuria (esim. kun- nioittava vuorovaikutus, yksilöllisyys ja asu- kaslähtöisyys). (Narsakka ym., 2022; Suho- nen ym., 2019) 351Siltanen, Parisod, Suhonen, Holopainen Asuinympäristöä ja sen merkitystä on tut- kimuksissa tarkasteltu erityisesti kotona asu- vien iäkkäiden (Chen ym., 2022; Clotwort- hy ym., 2021) ja sairaalahoitoon joutunei- den muistisairaiden (Reilly & Houghton, 2019) näkökulmasta. Sen sijaan ympärivuo- rokautisen hoidon ympäristöjä (Nordin ym., 2017; O'Neill ym., 2020; Shield ym., 2014) ja ympäristön merkitystä muistisairaalle (Douma ym., 2017; Potter ym., 2018) on tut- kittu vähemmän. Tutkimustyö on tosin li- sääntyvässä määrin kohdistumassa proaktii- visiin toimenpiteisiin ja ennakointiin liitty- en ikääntyvien henkilöiden elinolosuhtei- siin ja terveyskysymyksiin (Liotta ym., 2019; Marcusson ym., 2019) ja erityisesti ympäris- tön mahdollisuuksiin edistää autonomiaa, itsenäistä asumista ja elämänhallintaa sekä merkityksellisten ihmissuhteiden säilymistä ikääntyessä (Freer ym., 2019; Wiles ym., 2012). Sen sijaan kansalaisten, asianosais- ten tai potentiaalisten asianosaisten näke- myksiä tai odotuksia asumisen suhteen on tutkittu vain vähäisessä määrin (Akiyama ym., 2020; Graffigna ym., 2020). Tämä tut- kimus kohdistuu muistisairaan hyvän elä- män mahdollistavan asuinympäristön tar- kasteluun ympärivuorokautisessa hoivassa kansalaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuol- lon ammattihenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata muistisairaan hyvän elämän mahdollista- vaa ympärivuorokautisen hoivan asuinym- päristöä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia näkemyksiä kansalaisilla on muistisairaan hyvän elämän mahdollista- vasta asuinympäristöstä muistisairaan asuessa ympärivuorokautista hoivaa tar- joavassa yksikössä? 2. Millaisia näkemyksiä sosiaali- ja tervey- denhuollon ammattihenkilöillä on muis- tisairaan hyvän elämän mahdollistavasta asuinympäristöstä muistisairaan asuessa ympärivuorokautista hoivaa tarjoavassa yksikössä? Menetelmät Aineistonkeruu Tutkimus toteutettiin laadullisena kuvai- levana tutkimuksena, sillä tarkoituksena oli kuvata tutkittavien näkemyksiä muistisai- raan hyvän elämän mahdollistavasta ympä- rivuorokautisen hoivan asuinympäristöstä. Aineisto kerättiin kahdella erillisellä sähköi- sellä kyselyllä, joista ensimmäinen oli suun- nattu kansalaisille ja toinen sosiaali- ja ter- veydenhuollon ammattihenkilöille. Molem- mat kyselyt sisälsivät strukturoituja tausta- tietokysymyksiä (n=4) ja avoimia kysymyk- siä koskien vastaajien näkemyksiä muisti- sairaan hyvän elämän mahdollistavasta asuinympäristöstä (1 kysymys) sekä ajan- kohdasta ja tilanteesta, jolloin muutto pal- velutaloon tai ympärivuorokautisen hoivan piiriin tulisi ottaa puheeksi (3 kysymystä). Tässä artikkelissa raportoidaan tulokset kos- kien hyvän elämän mahdollistavaa asuin- ympäristöä. Aineistonkeruu toteutettiin Muistava-hankkeen (2018–2020) yhteydes- sä. Hankkeen tavoitteena oli edistää muis- tisairaiden hyvän ja turvallisen hoidon to- teutumista sekä muistisairaan omaisten ja läheisten terveyttä, toimintakykyä ja hyvin- vointia tukemalla muistisairaalle parhaiten soveltuvan asuinpaikan valintaa muistisai- raan tahtoa kunnioittaen. Kansalaisten näkemyksiä kuvaava aineis- to kerättiin avointa sähköistä kyselylinkkiä hyödyntäen kevään ja alkukesän 2018 aika- na. Kyselyn tiedotetta ja kyselylinkkiä jaet- tiin kolmannen sektorin eli eri puolilla Suo- mea toimivien Muistiyhdistysten kautta, ja sitä mainostettiin sosiaalisessa mediassa (mm. Twitter) ja tutkimuksen aihetta käsitte- HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364352 Taulukko 1. Esimerkki aineiston induktiivisesta sisällönanalyysistä. Pelkistetyt alkuperäisilmaisut Alakategoria Yläkategoria Pääkategoria Kansalaiset Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt • muistisairas yksilönä (1e) • paikassa, jossa saa henkilökohtaista kohtelua (56d) • yksikkö, jossa huomioidaan jokainen omana yksilönä (32b) • paikka, jossa hänet tunnetaan ja hänestä välitetään (56b) • yksikkö, jossa kuunneltaisiin muistisairaiden omia mielipiteitä ja näkemyksiä (69b) • yksilöllinen mahdollisuus osallistua toimintaan (70c) • yksilöllinen mahdollisuus joutenoloon ja nautinnon hetkiin ilman varsinaista aikataulussa osallistumista (36c) • tilaa eri vaiheissa oleville ihmisille, persoonille (38.3) • otetaan asiakkaat yksilöinä huomioon (39.3) • oman näköisen elämän mahdollistava (95.2) • ruokalista laaditaan asukkaiden toiveista (77.12) • joustavat rutiinit (28.4) Kohdataan muistisairas yksilönä Muistisairasta kunnioittava kohtelu Muistisairas ja hänen läheisensä kohdataan arvostavasti ja yksilöllisesti levässä lehdessä (Muisti-lehti). Kyselystä ja sen tarkoituksesta tiedotettiin kyselyn alus- sa olevalla saatekirjeellä. Kyselyssä etenemi- nen varsinaisiin kysymyksiin ja niihin vastaa- minen edellyttivät vastaajilta tietoon perus- tuvan kirjallisen suostumuksen antamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammatti- henkilöiden sähköinen kyselylinkki lähetet- tiin keväällä 2018 yhdeksään kuntaan. Kun- nat valittiin mukaan harkinnanvaraisesti siten, että ne edustivat sekä pieniä, keski- suuria että suuria kuntia eri puolilta Suo- mea monipuolisen aineiston mahdollistami- seksi. Ennen aineistonkeruuta hankittiin asianmukaiset tutkimusluvat kunkin mu- kaan valitun kunnan tai kuntayhtymän lu- paprosessien mukaisesti. Tutkimusluvan saamisen jälkeen kyselyn saatekirje, suos- tumuslomake tutkimukseen osallistujalle ja linkki kyselyyn toimitettiin kunnan kanssa sovitulle yhteyshenkilölle, joka jakoi sähkö- postitse materiaalit edelleen organisaation sisällä kohderyhmään kuuluville henkilöil- le. Tutkijat eivät keränneet vastaajien yhte- ystietoja. Kysely kohdennettiin kunnissa klii- nisessä työssä muistisairaiden parissa toimi- ville ammattihenkilöille (esim. lähihoitajat, sairaanhoitajat ja lääkärit) tai asiantuntija-, esimies- tai johtotehtävissä toimiville. Kyse- ly pidettiin avoinna noin kuukauden ajan, ellei kunnan kanssa sovittu toisin. Aineiston analyysi Aineisto analysoitiin induktiivisesti sisäl- lönanalyysillä, jota ohjasivat tutkimuksen tar- koitus ja asetetut tutkimuskysymykset (Elo & Kyngäs, 2008). Analyysin toteutti kolme tutkijaa yhdessä. Analyysissä muodostettiin ensin vastaajien alkuperäisistä ilmaisuista pelkistetyt ilmaisut. Sen jälkeen yhteenkuu- luvat pelkistetyt ilmaisut abstrahoitiin alaka- tegorioihin, jotka nimettiin sisältölähtöises- ti. Seuraavaksi yhdistettiin yhteenkuuluvat alakategoriat yläkategorioiksi. (Elo & Kyn- gäs, 2008; Kyngäs, 2020) Tähän asti kahden kyselyn aineistot analysoitiin erikseen ja kun havaittiin, että aineistojen tulokset olivat yh- tenevät, jatkettiin analyysiä yhdistämällä ai- neistojen tulokset. Lopuksi muodostettiin molempien aineistojen yläkategorioista niitä yhdistävät pääkategoriat. Taulukossa 1 on esimerkki aineiston abstrahoinnista yhden ala- ja yläkategorian osalta. 353Siltanen, Parisod, Suhonen, Holopainen MUISTISAIRASTA KUNNIOITTAVA KOHTELU ASUINPAIKAN VIIHTYISYYS JA RAUHALLISUUS MUISTISAIRAAN TOIMINNALLISEN ARJEN MAHDOLLISTAMINEN ASUINPAIKAN YHTEISÖLLISYYS YHDESSÄOLON MAHDOLLISTAVA YHTEISTYÖ LÄHEISTEN KANSSA OSAAVA JA VAKITUINEN HENKILÖKUNTA MUISTISAIRA AN HYVÄN ELÄMÄN MAHDOLLISTAVA ASUINYMPÄRISTÖ MUISTISAIRAS JA HÄNEN LÄHEISENSÄ KOHDATAAN ARVOSTAVASTI JA YKSILÖLLISESTI Kansalaiset1 Kansalaiset1 Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt2 Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt2 MUISTISAIRAAN ASUINPAIKASSA KOROSTUVAT KODIKKUUS JA TURVALLISUUS HENKILÖKUNNAN JATKUVA LÄSNÄOLO Kuviossa 1 on kuvattu analyysin tulokse- na yhdistävä kategoria eli muistisairaan hyvän elämän mahdollistava asuinympäris- tö, joka sisältää kaksi pääkategoriaa: 1) muistisairas ja hänen läheisensä kohdataan arvostavasti ja yksilöllisesti sekä 2) muisti- sairaan asuinpaikassa korostuvat kodikkuus ja turvallisuus. Eettiset näkökohdat Tutkimus toteutettiin noudattaen eettisiä periaatteita (Kuula, 2011) ja ohjeita sekä tut- kittavien ihmisarvoa ja itsemääräämisoike- utta kunnioittaen (TENK, 2019). Tutkimuk- seen osallistuville tiedotettiin kirjallisesti tut- kimuksesta, sen tarkoituksesta ja toteutuk- sesta. Heille tarjottiin mahdollisuus saada li- sätietoja myös suullisesti, jota varten saate- kirjeessä olivat tutkijoiden yhteystiedot. Saa- tekirje laadittiin selkeällä suomen kielellä. Sähköisissä kyselyissä eteneminen ja kysy- myksiin vastaaminen edellyttivät tietoon pe- rustuvan suostumuksen antamista tutkimuk- seen osallistumisesta. Kyselylomakkeet laadittiin siten, että nii- hin vastaamisen pystyi vastaaja halutessaan keskeyttämään milloin tahansa. Vastaajilta ei kerätty henkilötietoja, joiden perusteella he olisivat suoraan tunnistettavissa. Tutkimuk- sessa ei myöskään puututtu tutkittavien fyy- siseen koskemattomuuteen, tutkittaville ei esitetty poikkeuksellisen voimakkaita ärsyk- keitä, eikä tutkimuksen arvioitu aiheuttavan turvallisuusuhkaa tai normaalin arkielämän rajat ylittävää henkistä haittaa. Edellä olevan perusteella tutkimukselle ei tarvinnut hakea eettistä ennakkoarviota (TENK, 2019). Kerättyä aineistoa käsiteltiin luottamuk- sellisesti ainoastaan tutkimusryhmään kuu- luvien henkilöiden kesken. Tutkimuksen tu- loksia raportoitaessa huomioitiin, ettei yk- sittäinen kyselyyn osallistuja ollut tuloksis- ta tunnistettavissa. ¹Kansalaiset (=Ensimmäiseen kyselyyn vastanneet) 2Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt (=Toiseen kyselyyn vastanneet) Kuvio 1. Muistisairaan hyvän elämän mahdollistava asuinympäristö. HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364354 Tulokset Vastaajien taustatiedot Ensimmäiseen, kansalaisille kohdennet- tuun kyselyyn (n=108) vastasivat muistisairaat (n=1), muistisairaiden läheiset (n=65), muis- tisairaiden kanssa erilaisissa tehtävissä toimi- vat henkilöt (mm. muistiyhdistysten työnteki- jät, muistiystävät ja vapaaehtoiset avustajat, n=39) sekä muut aiheesta kiinnostuneet (n=3, terveydenhuollon opettaja, tutkija). Vastan- neista suurin osa (61%; n=67) oli 46–65-vuo- tiaita, kaikista vastanneista naisia oli eniten (n=103). Jatkossa näiden vastaajien tuloksia tarkastellaan ryhmänä ‘kansalaiset’. Toiseen kyselyyn vastasivat sosiaali- ja ter- veydenhuollon ammattihenkilöt seitsemästä kunnasta. Vastaajissa (n=124) oli muistineu- vojia (n=5), sairaanhoitajia, terveydenhoita- jia tai fysioterapeutteja (n=46), lähihoitajia, kodinhoitajia tai hoitoapulaisia (n=58), muita ammattihenkilöitä (n=8, palveluvastaava tai -ohjaaja, koordinaattori, sosiaalityöntekijä ja lääkäri), sekä osastonhoitajia, palveluohjaus- päälliköitä, palveluesimiehiä ja johtajia (n=7). Vastaajista naisia oli 120, suurin osa (70%; n=87) kyselyyn vastanneista oli 46–65-vuo- tiaita. Jatkossa näiden vastaajien tuloksia tar- kastellaan ryhmänä ’sosiaali- ja terveyden- huollon ammattihenkilöt’. Näkemykset muistisairaan hyvän elämän mahdollistavasta ympärivuorokautisen hoivan asuinympäristöstä Sekä kansalaiset että sosiaali- ja terveyden- huollon ammattihenkilöt kuvasivat muistisai- raan hyvän elämän mahdollistavaa ympäri- vuorokautisen hoivan asuinympäristöä sa- mankaltaisesti. Keskeisinä tekijöinä vastaajat 1Kansalaiset (=Ensimmäiseen kyselyyn vastanneet) 2Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt (=Toiseen kyselyyn vastanneet) Kuvio 2. Muistisairaan ja hänen läheistensä arvostava ja yksilöllinen kohtaaminen. • Kohdataan muistisairas yksilönä • Kunnioitetaan muistisairaan elämänhistoriaa • Kohdataan muistisairas arvokkaana ihmisenä MUISTISAIRASTA KUNNIOITTAVA KOHTELU • Kohdataan muistisairas yksilönä • Mahdollisuus ulkoilla • Muistisairaan toiveiden mukaista toimintaa • Yhdessäoloa ja virikkeellistä toimintaa • Muistisairas otetaan mukaan arkisiin askareisiin • Fyysistä kuntoa ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa MUISTISAIRAAN TOIMINNALLISEN ARJEN MAHDOLLISTAMINEN • Mahdollisuus ulkoilla • Muistisairaan toiveiden mukaista toimintaa • Yhdessäoloa ja virikkeellistä toimintaa • Muistisairas otetaan mukaan arkisiin askareisiin • Fyysistä kuntoa ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa • Omaiset ja henkilökunta toimivat yhteistyössä • Omaisten ja asukkaiden yhteiset tapahtumat • Muistisairaan ja omaisen/läheisen on mahdollisuus asua yhdessä • Muistisairaan asuinpaikka lähellä omaisia YHDESSÄOLON MAHDOLLISTAVA YHTEISTYÖ LÄHEISTEN KANSSA • Muistisairaan asuinpaikka lähellä omaisia MUISTISAIRAS JA HÄNEN LÄHEISENSÄ KOHDATAAN ARVOSTAVASTI JA YKSILÖLLISESTI Kansalaiset1 Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt2 355Siltanen, Parisod, Suhonen, Holopainen pitivät sitä, että muistisairas ja hänen lähei- sensä kohdataan arvostavasti ja yksilöllises- ti sekä sitä, että muistisairaan asuinpaikassa korostuvat kodikkuus ja turvallisuus. Muistisairas ja hänen läheisensä kohdataan arvostavasti ja yksilöllisesti Tutkimukseen osallistuneet kuvasivat, että muistisairas ja hänen läheisensä tulisi koh- data asuinympäristössä arvostavasti ja yksi- löllisesti. Tämä muodostuu vastaajien mu- kaan muistisairasta kunnioittavasta kohtelus- ta, muistisairaan toiminallisen arjen mahdol- listamisesta sekä yhdessäolon mahdollista- vasta yhteistyöstä läheisten kanssa (Kuvio 2). Muistisairasta kunnioittava kohtelu Molemmat vastaajaryhmät toivat esille muistisairasta kunnioittavan kohtelun, tosin kansalaisille osoitettuun kyselyyn vastanneet kuvasivat sen sisältöä monipuolisemmin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenki- löt. Muistisairas ihminen tulisi molempien vastaajaryhmien mielestä kohdata yksilönä, jolloin muistisairaan mielipiteitä ja näkemyk- siä kuunnellaan ja muistisairaan yksilölliset tarpeet huomioidaan hoidon toteutuksessa ja asuinpaikan arjessa. Tällaisessa asuinpai- kassa muistisairaalla on mahdollista esimer- kiksi valita, mihin toimintaan hän osallistuu tai hän voi olla halutessaan osallistumatta tar- jolla olevaan toimintaan. Myös muistisairaan elämänhistoria tulisi tuntea ja sitä tulisi kunnioittaa. Muistisairaan elämänhistorian kunnioittaminen ilmenee siten, että muistisairaan elämässä tärkeiksi muodostuneet asiat ovat henkilökunnan tie- dossa, muistisairaan elettyä elämää arvoste- taan ja se huomioidaan mahdollisuuksien mukaan asuinpaikan arjessa. Muistisairasta tulee arvostaa ihmisenä, eikä nähdä häntä tekemisen kohteena. Tämä ilmenee asuinpaikan lämminhenkisenä ja arvostavana ilmapiirinä. Tämän kaltaisessa asuinpaikassa asuvan muistisairaan elämää kuvattiin ’rikkaaksi’ ja henkilökunnan koh- taamista ja välittämistä aidoksi. Muistisairaan arvostus näkyy myös henkilökunnan em- paattisuutena muistisairasta kohtaan. ”Yhteisöllinen, asiakkaan mukaan ottava, missä on tilaa eri vaiheessa oleville ihmi- sille, persoonille.” (Ammattihenkilö 38.3) ”Asuinpaikassa tuetaan niitä asioita, ar- voja ja toiveita, jotka ovat olleet sairastu- neelle tärkeitä hänen elämänsä aikana.” (Kansalainen 116c) Muistisairaan toiminnallisen arjen mahdollistaminen Muistisairaan toiminallisen arjen mahdol- listaminen tarkoitti sitä, että asuinpaikassa tuetaan muistisairaan mahdollisuutta päivit- täiseen ulkoiluun. Ulkoilu tulisi mahdollis- taa joko avustettuna tai itsenäisesti, esimer- kiksi suljetulla piha-alueella, mikäli muisti- sairaan vointi sen mahdollistaa. Myös yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä pidettiin muistisairaalle merkityksellisenä. Yhdessäoloa ehdotettiin toteuttavaksi tarjo- amalla yhteisiä aktiviteetteja, esimerkiksi leikkiä, laulua ja pelejä. Erilaisiin aktiviteet- teihin osallistumisessa tulisi kuitenkin kun- nioittaa muistisairaan toiveita ja siten var- mistaa hänen omaehtoinen osallistumisen- sa niihin. Muistisairaan omaehtoista osallis- tumista edistävänä toimintana pidettiin sel- laista toimintaa, joka on hänelle ennestään tuttua ja mistä hän nauttii. Erilaisten järjestettyjen aktiviteettien lisäk- si muistisairaalla tulisi olla mahdollisuus osal- listua myös asuinpaikan arkisiin ja kodin- omaisiin askareisiin. Askareisiin osallistumi- nen voisi olla esimerkiksi ruoan valmistuk- seen, leipomiseen ja puutarhanhoitoon osal- listumista tai muita sellaisia askareita, joita muistisairas on arjessaan tottunut tekemään. Muistisairaan toiminallisen arjen mahdol- listaminen tarkoitti myös sitä, että muistisai- raan asuinpaikassa toimitaan hyödyntäen kuntoutumista tukevaa työotetta. Tämä il- menee esimerkiksi siten, että tuetaan ja yl- HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364356 läpidetään muistisairaan toimintakykyä lii- kunnallisilla aktiviteeteillä, kuten tuolijum- palla ja tanssilla. Muistisairaan aktiivisuu- teen ja omatoimisuuteen kannustamisen tu- lisi vastaajien mukaan kuulua asuinpaikan päivittäiseen toimintaan. ”Yksikössä, jossa tuettaisiin ikäänty- vien muistisairaiden osallisuutta arjessa (ruuan valmistuksessa avustaminen, puutarhan hoito, pyykkihuolto jne.), jotta toimintakyky säilyisi mahdollisim- man pitkään.” (Kansalainen 68) ”…pystyisivät osallistumaan normaa- leihin kodinomaisiin askareihin ja har- rasteisiin, joita omassa arjessaan aiem- min tehnyt; mikä saisi onnistumisen ja itsevarmuuden tunteen vahvistumista.” (Ammattihenkilö 110.4) Yhdessäolon mahdollistava yhteistyö läheisten kanssa Yhdessäoloa mahdollistavaa yhteistyötä läheisten kanssa korostettiin etenkin kansa- laisille osoitetun kyselyn vastauksissa. He pitivät tärkeänä, että omaiset ja henkilökun- ta toimivat keskinäisessä yhteistyössä ja hei- dän välisensä keskusteluyhteyden tulisi olla avointa ja toimivaa. Osana yhteistyötä omais- ten ja läheisten osallistumista asuinpaikan arkeen tulisi mahdollistaa järjestämällä eri- laisia tapahtumia, joihin myös läheisillä olisi mahdollisuus osallistua. Vastaajat toivoivat, että läheisillä olisi mahdollisuus yöpyä muistisairaan luona tai pariskunnilla olisi mahdollisuus asua myös yhdessä niin halutessaan. Muistisairaan asuinpaikka tulisi sijaita lähellä muistisai- raalle tärkeitä ihmisiä. Se helpottaisi läheis- ten vierailuja muistisairaan luona. 1Kansalaiset (=Ensimmäiseen kyselyyn vastanneet) 2Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt (=Toiseen kyselyyn vastanneet) Kuvio 3. Muistisairaan asuinpaikassa korostuvat kodikkuus ja turvallisuus. • Oma huone on tärkeä • Kodinomainen ja viihtyisä ympäristö • Rauhallinen ja lähellä luontoa oleva ympäristö • Pieni asuinyksikkö ASUINPAIKAN VIIHTYISYYS JA RAUHALLISUUS • Oma huone on tärkeä • Kodinomainen ja viihtyisä ympäristö • Rauhallinen ja lähellä luontoa oleva ympäristö • Pieni asuinyksikkö • Asuinpaikassa on kaikille yhteisiä tiloja • Muistisairailla on mahdollisuus muiden asukkaiden seuraan ASUINPAIKAN YHTEISÖLLISYYS • Asuinpaikassa on kaikille yhteisiä tiloja • Muistisairailla on mahdollisuus muiden asukkaiden seuraan • Ammattitaitoinen ja työhönsä motivoitunut henkilökunta • Vähäinen henkilöstön vaihtuvuus • Riittävästi henkilökuntaa • Henkilökuntaa on jatkuvasti läsnä • Muistisairaan voitava kokea olonsa turvalliseksi OSAAVA JA VAKITUINEN HENKILÖKUNTA HENKILÖKUNNAN JATKUVA LÄSNÄOLO • Ammattitaitoinen ja työhönsä motivoitunut henkilökunta • Vähäinen henkilöstön vaihtuvuus • Riittävästi henkilökuntaa • Henkilökuntaa on jatkuvasti läsnä • Muistisairaan voitava kokea olonsa turvalliseksi MUISTISAIRAAN ASUINPAIKASSA KOROSTUVAT KODIKKUUS JA TURVALLISUUS Kansalaiset1 Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt2 357Siltanen, Parisod, Suhonen, Holopainen ”Toivoisin että omaiseni hoitopaikassa osa- taan tehdä yhteistyötä omaisten kanssa. Avoimutta, asioista puhumista, omais- ten mukaan ottamista ja ennen kaikkea myös omaisten kuuntelemista. Jonkinlai- nen "vanhusten wilma" voisi olla hyvä tie- dotuskanava omaisten suuntaan, yhteisiä iltoja ja tapahtumia omaisten ja asukkai- den kanssa, voisivatko omaiset olla mu- kana suunnittelemassa, toki vapaaehtoi- suuden pohjalta?” (Kansalainen 48) Muistisairaan asuinpaikassa korostuvat kodikkuus ja turvallisuus Tutkimukseen osallistuneiden mielestä muistisairaan asuinpaikan tulee olla kodi- kas ja turvallinen. Siksi asuinpaikan viihtyi- syys ja rauhallisuus, yhteisöllisyys, osaava ja vakituinen henkilökunta sekä henkilö- kunnan jatkuva läsnäolo olivat asuinpaikal- ta toivottuja ominaisuuksia (Kuvio 3). Asuinpaikan viihtyisyys ja rauhallisuus Asuinpaikan viihtyisyys ja rauhallisuus olivat vastaajien mielestä asuinpaikan ko- dikkuutta ja turvallisuutta lisääviä tekijöitä. Niillä oli merkitystä sille, että muistisairaan elämä voisi jatkua mahdollisimman pitkään sellaisena kuin se oli hänen asuessaan omas- sa kodissaan. Vastaajat toivoivat, että muis- tisairas voisi asua omassa huoneessa, jossa olisi omia tavaroita, WC ja suihku. Tärkeitä asuinpaikan ominaisuuksia oli- vat myös asuintilojen kodinomaisuus, valoi- suus, esteettömyys, ja että sieltä oli mahdol- lista nähdä ikkunasta ulos. Asuinpaikassa voisi olla myös sauna. Samoin arvostettiin sitä, että asuinympäristö on rauhallinen ja mahdollisimman lähellä luontoa, ja että asuinyksikkö ei olisi liian iso. ”Tuo asuinpaikka on sairastuneen koti, jossa elämänkin tulisi jatkua mahdolli- simman kodinomaisena ja tukea asujan jäljellä olevaa toimintakykyä.” (Kansa- lainen 116d) ”Yksikkö, jossa muistisairaalla oma so- pivan kokoinen huone, jonne voi viedä tuttuja tavaroita omasta kotoa, jotta muutto ei tuntuisi niin vaikealta. Omat tutut tavarat tuovat turvallisuutta." (Am- mattihenkilö 8.4) Asuinpaikan yhteisöllisyys Asuinpaikan yhteisöllisyys merkitsi vas- taajille ympäristöä, jossa muistisairas ei koe olevansa yksinäinen ja jossa on päivittäin mahdollisuus toisten ihmisten seuraan. Yh- teisöllisyyttä lisäävät asukkaille tarkoitetut yhteiset tilat, joissa he voivat ruokailla yh- dessä ja halutessaan viettää aikaa toistensa seurassa. Vaikka asuinpaikan ulko-ovet oli- sivat lukittuna, tulisi muistisairailla olla mah- dollisuus liikkua vapaasti oman huoneensa ja yhteisten tilojen alueella. ”Yhteisiä tiloja ja joihin voi mennä va- paasti, milloin haluaa.” (Kansalainen 102b) ”… sellaisessa yksikössä, jossa asiakkaan ei tarvitse olla yksin.” (Ammattihenkilö 30.3) Osaava ja vakituinen henkilökunta Osaavaa ja vakituista henkilökuntaa pi- detiin tärkeänä, sillä ammattitaitoisen ja työ- hönsä motivoituneen henkilön koettiin mahdollistavan hyvän hoidon ja hoivan. Henkilökunnan ammattitaito näkyy siinä, että henkilökunta on muistisairauksiin eri- koistunutta, ymmärtää niiden erityispiirtei- tä ja hoitoa ja pystyy kommunikoimaan muistisairaiden asukkaiden kanssa. Lisäksi ammattitaitoista henkilökuntaa tulee olla riittävästi, jotta heillä on aikaa myös keskusteluun ja seurusteluun muisti- sairaiden kanssa. Heidän tulisi olla pysyviä ja työhönsä sitoutuneita niin, että henkilö- kunnan vaihtuvuus olisi mahdollisimman vähäistä. Henkilökunnan vaihtuvuus koet- tiin turvattomuutta aiheuttavaksi tekijäksi, koska silloin muistisairaat henkilöt eivät opi heitä tuntemaan. HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364358 ”Erityisen tärkeää on että asiakasta hoi- tavia henkilöitä ei ole kovin paljon ja on muutama hoitajia jotka pysyvät asiak- kaan hoitajina säännöllisesti.” (Ammat- tihenkilö 30) ”Paikka, jossa ymmärretään sairautta ja sen vaativaa hoitoa. Jossa kuitenkin aktivoitaisiin henkilöä, vaikka hän ei muistakkaan asioita. Ei pelkkä "säilytys- paikka". (Kansalainen 40) Henkilökunnan jatkuva läsnäolo Henkilökunnan jatkuvan läsnäolon koet- tiin lisäävän asuinpaikan turvallisuutta. Jos henkilökunta on aina läsnä ja saatavilla, se edistää muistisairaan sekä fyysistä turvalli- suutta että psyykkisen ja sosiaalisen turval- lisuuden tunnetta. ”Fyysisesti ja psyykkisesti sekä sosiaali- sesti turvallisessa ympäristössä, jossa ei ole yksinäistä.” (Kansalainen 15a) ” …hoitajat ja muut asukkaat ovat läsnä koko ajan. Yleensä pelätään yksin ole- mista.” (Ammattihenkilö 46) Pohdinta Tulosten tarkastelu Tämän tutkimuksen tulosten perusteella muistisairaan hyvän elämän mahdollistava ympärivuorokautisen hoivan asuinympäris- tö muodostuu muistisairaan ja hänen lähei- sensä arvostavasta ja yksilöllisestä kohtaami- sesta sekä muistisairaan asuinpaikan kodik- kuudesta ja turvallisuudesta. Tuloksissa ko- rostuu, kuinka muistisairaan viimeisten elin- vuosien ja -kuukausien asuinympäristö ei ole muistisairaalle vain paikka, jossa saa hoivaa ja huolenpitoa. Se on muistisairaan viimei- nen koti, jossa hänen tulisi voida elää oman- näköistään elämää. Kuvaus, joka tämän tut- kimuksen tulosten perusteella on muodos- tettu muistisairaan hyvän elämän mahdollis- tavasta asuinympäristöstä, koskettaa Suomes- sa monia muistisairaita ja heidän läheisiään, sillä tilastojen perusteella jopa 75 % pitkäai- kaishoidossa olevista kansalaisista sairastaa muistisairautta (THL, 2022). Aiheen yleisyy- destä ja keskeisestä merkityksestä huolimat- ta asuinympäristön merkitystä on tutkittu yl- lättävän vähän muistisairaiden ympärivuoro- kautisen hoivan kontekstissa. Tässä tutki- muksessa tuotettiin siten kansalaisten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenki- löiden kuvaamana uutta tietoa muistisairaan hyvän elämän mahdollistavasta ympärivuo- rokautisen hoivan asuinympäristöstä. Tutkimustulosten tarkastelussa on hyö- dynnetty Kimin typologiaa (Kim, 2010), joka tarkastelee ympäristöä sosiaalisesta, fyysi- sestä ja symbolisesta näkökulmasta. Muisti- sairaan ja hänen läheisensä arvostava ja yk- silöllinen kohtaaminen ilmenee vastaajien mielestä muistisairaan kunnioittavana koh- teluna ja yhdessäolon mahdollistavana yh- teistyönä läheisten ja henkilökunnan välil- lä. Nämä sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät korostuvat, kun muistisairaus etenee ja muistisairaan kyky ilmaista omaa tahto- aan heikkenee, kommunikointi muiden kanssa vaikeutuu (Kojima, 2018; Potter ym., 2018) ja riippuvuus muista lisääntyy toimin- takyvyn heikkenemisen myötä (Kojima, 2018). Sairauden edetessä muistisairaalla saattaa esiintyä masennusta, ahdistuneisuut- ta, levottomuutta, aistiharhoja tai harha-aja- tuksia (Muistisairaudet, 2021). Ne voivat olla muistisairaasta pelottavia ja siten myös hänen turvallisuuden tunnettaan uhkaavia. Ammattihenkilöiden rauhallinen ja muisti- sairasta arvostava kohtaaminen auttavat sel- vittämään näitä haasteellisiksi koettuja tilan- teita, joita voi esiintyä ympärivuorokautista hoivaa tarjoavissa yksiköissä viikoittain tai jopa päivittäin. (Piirainen ym., 2021) Tässä tutkimuksessa erityisesti kansalaisia edusta- neet vastaajat kuvasivat ammattihenkilöitä monipuolisemmin muistisairasta kunnioit- tavan kohtelun merkitystä. Tätä voi osittain selittää se, että viime vuosina mediassa on ollut usein esillä muistisairaiden huono koh- 359Siltanen, Parisod, Suhonen, Holopainen telu, ja siten vastaajat ovat halunneet pai- nottaa kunnioittavan kohtelun merkitystä niin muistisairaille kuin heidän läheisilleen. Vastaajien mielestä muistisairaan ja hänen läheistensä yhteydenpitoa voitaisiin tukea siten, että ympärivuorokautiseen hoivaan siirryttäessä muistisairaan asuinpaikka olisi mahdollisimman lähellä omaisia ja että esi- merkiksi puolisoilla olisi halutessaan mah- dollisuus asua yhdessä. Yhteydenpidolla ja yhdessäololla on sekä muistisairaalle että hänen läheisilleen suuri merkitys (Eriksen ym., 2016; Lin, 2017). Perheen läheisyydel- lä (O'Neill ym., 2020), yhteisöllisyydellä ja läsnäololla on todettu olevan myönteinen merkitys sekä ikääntyneiden fyysiselle, että psyykkiselle hyvinvoinnille (Chen ym., 2022). Yhteistyön merkitys omaisten kans- sa korostui erityisesti Covid-19-pandemian alkuvaiheessa, kun omaisten tapaamiset kiellettiin aluksi kokonaan ja pandemian jat- kuessa niitä rajoitettiin edelleen voimak- kaasti. Rajoitusten oikeasuhtaisuus on he- rättänyt paljon keskustelua julkisuudessa muun muassa siitä, ettei niitä määrätessä otettu lainkaan huomioon muistisairaiden yksilöllisiä tarpeita ja tilanteita. Moni lähei- nen ei esimerkiksi päässyt jättämään jäähy- väisiä kuolevalle omaiselleen. Jatkossa hen- kilöstön tuleekin etsiä keinoja, joilla voidaan mahdollistaa muistisairaan ja läheisten tur- vallinen tapaaminen myös pandemian kal- taisina poikkeuksellisina aikoina. Tämän tutkimuksen tuloksissa korostui myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammatti- henkilöiden osaaminen, jonka on todettu ole- van tärkeä osa muistisairaalle merkityksellis- tä sosiaalista ympäristöä (Narsakka ym., 2022). Osaaminen ja hyvät vuorovaikutustai- dot auttavat henkilökuntaa kohtamaan muis- tisairaan yksilöllisesti ja ottamaan huomioon sairauden etenemisen aiheuttamat muutok- set ja haasteet (Hamiduzzaman ym., 2020; Holopainen ym., 2019). Ammattihenkilöiden osaamisen ohella tulee kiinnittää huomiota myös asenteisiin, sillä ammattihenkilöiden asenteet muistisairaita kohtaan voivat olla kielteisiä ja osin jopa syrjiviä (STM, 2012). Kielteiset asenteet voivat ilmetä muistisairaan kaltoinkohteluna, kuten tönimisenä, lyömi- senä tai huolenpidon laiminlyömisenä, jota voi esiintyä ympärivuorokautisen hoivan yk- siköissä henkilöstön tai omaisten taholta. Kal- toinkohtelijana voi olla myös toinen asukas. Sosiaalisesti ja fyysisesti turvallisessa asuin- ympäristössä henkilöstö tunnistaa kaltoin- kohtelun riskit ja puuttuu niihin ajoissa. (Mi- leski ym., 2019; Välimäki ym., 2020; Wool- ford ym., 2021.) Muistisairauksiin, sairauden erityispiirteisiin ja muistisairaiden tarpeet huomioivaan kohtaamiseen tulee tämän tut- kimuksen perusteella kiinnittää huomiota jo ammattihenkilöiden peruskoulutuksessa, ja osaamista tulee ylläpitää ja päivittää täyden- nyskoulutusten avulla (ks. myös Hamiduz- zaman ym., 2020; Holopainen ym., 2019). Tämän merkitystä korostaa myös se, että muistisairaan ja henkilökunnan välinen vuo- rovaikutus on yhteydessä myös siihen, mil- laiseksi muistisairas kokee asuinpaikkansa (Hamiduzzaman ym., 2020). Yhtenä muistisairaan asuinympäristön tärkeänä osa-alueena vastaajat pitivät hoi- tohenkilöstön riittävyyttä, pysyvyyttä ja jak- samista. Ne liittyvät olennaisesti myös ym- pärivuorokautista hoivaa tarjoavan asuinpai- kan fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tur- vallisuuteen (Hamiduzzaman ym., 2020). Henkilöstöresurssien riittämättömyys tai jat- kuva vaihtuvuus voi ilmetä muistisairaan asuinympäristössä siten, että ympäristö ja ammattihenkilöiden toiminta ovat muistisai- raan toimintakykyä rajoittavaa (Paananen ym., 2022) tai muistisairaan kohtelu on muu- toin huonoa (vrt. O'Neill ym., 2020; Wool- ford ym., 2021). Vuonna 2020 lakiin ikään- tyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluis- ta tehtiin pykälään 20 päivitys (9.7.2020/565), jossa edellytetään tehostetun palveluasumi- sen ja pitkäaikaisen laitoshoidon toimin- tayksiköiden henkilöstömääräksi 0,7 työn- tekijää asukasta kohti vuoteen 2023 men- nessä. Laissa edellytetään myös, että kun- HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364360 nassa käytetään RAI-arviointivälineistöä iäk- kään henkilön toimintakyvyn arvioinnissa ja henkilöstön riittävyys määritetään vastaa- maan iäkkäiden toimintakyvyn tasoa. Lain toteutumisen yhdeksi esteeksi on tosin tul- lut pula koulutetuista ammattihenkilöistä. (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tu- kemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja ter- veyspalveluista 980/2012.) Muistisairaan asuinympäristön symboli- seen ympäristöön liittyvät asuinpaikan ko- dikkuus ja viihtyisyys voivat vastaajien mie- lestä mahdollistaa muistisairaan elämän jat- kumisen mahdollisimman pitkään siten, kuinka hän on aiemmin elänyt omassa ko- dissaan. Kodikkuudella ja asukasryhmän pienellä koolla on osaltaan myös sosiaali- nen ulottuvuutensa (Narsakka ym., 2022). Ne ovat aiempien tutkimusten mukaan yh- teydessä myös muistisairaan mahdollisuu- teen osallistua itseään koskevaan päätök- sentekoon (Strøm & Slettebø, 2021). Omat tutut esineet auttavat muistisairasta kotiutu- maan uuteen asuinpaikkaan ja lisäävät myös turvallisuuden tunnetta. Ikääntymisen eko- logisen mallin mukaan yksilön tietoisuus ympäristöstään lisääntyy toimintakyvyn heikkenemisen myötä (Lawton & Nahemov, 1973), mikä myös korostaa asuinpaikaan liit- tyvien tekijöiden merkitystä muistisairaiden ympärivuorokautisessa hoidossa. Asuinpai- kan viihtyisyydellä ja kodikkuudella on vai- kutusta myös henkilökunnan työtyytyväi- syyteen (Lee ym., 2021) ja siten heidän työs- sään pysymiseen. Muistisairaan ympärivuotokautisen hoi- van asuinympäristöä koskevat kysymykset koskettavat monia muistisairaita, heidän omaisiaan ja heitä hoitavia sosiaali- ja ter- veydenhuollon ammattihenkilöitä. Muisti- sairaudestaan huolimatta jokaisen ympäri- vuorokautista hoitoa tarjoavaan yksikköön muuttoa suunnittelevan tai siellä asuvan henkilön oikeutena on saada vaikuttaa ja päättää omien kykyjensä ja voimavarojensa puitteissa siitä asuinympäristöstä, jossa hän tulee asumaan elämänsä viimeiset vuodet. Tutkimuksen luotettavuus Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida useilla eri kriteereillä (Kyn- gäs ym., 2020). Tässä tutkimuksessa luotet- tavuuden tarkastelussa arvioidaan tutkimuk- sen uskottavuutta, vahvistettavuutta, joh- donmukaisuutta ja siirrettävyyttä (Elo ym., 2014; Kyngäs, 2020; Polit & Beck, 2012). Tut- kimuksen uskottavuuden varmistamiseksi kaikissa tutkimuksen vaiheissa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimuksen analyysin luotettavuutta ja siten tulosten us- kottavuutta vahvistaa, että kaksi tutkijaa teki analyysiä aluksi itsenäisesti, jonka jälkeen kolme tutkijaa yhdessä yhdisti analyysin tu- lokset. Lopuksi kaikki kirjoittajat tarkistivat vielä yhdessä analyysin tulokset. Tulosten vahvistettavuutta ja analyysin joh- donmukaisuutta lisää puolestaan se, että tut- kimuksen analyysin eri vaiheet on kuvattu niin, että lukija voi arvioida, kuinka alkupe- räisaineiston abstrahointi eteni. Lisäksi tulos- ten raportoinnin yhteydessä esitetyt kuviot havainnollistavat kategorioiden muodostu- mista. Vastaajien anonyymit ja autenttiset lai- naukset vahvistavat myös tulosten luotetta- vuutta ja osoittavat analyysin johdonmukai- suutta. (Elo ym., 2014; Kyngäs ym., 2020) Tulosten uskottavuutta lisää se, että kyse- lyyn vastasivat sekä kansalaiset (muistisai- raat, heidän läheisensä ja muistisairaiden kanssa työskentelevät vapaaehtoiset työnte- kijät ja muut aiheesta kiinnostuneet kansa- laiset) että sosiaali- ja terveydenhuollon am- mattihenkilöt. Siten vastaajat tunsivat muis- tisairaan asuinympäristöön liittyvät vaatimuk- set joko omakohtaisesti tai muistisairaiden lähellä eläen tai heitä hoitaen. He myös ku- vasivat monipuolisesti, millaisena he näkivät muistisairaan hyvän elämän mahdollistavan asuinympäristön. (Elo ym., 2014; Kyngäs ym., 2020) Tulosten uskottavuutta olisi tosin edel- leen vahvistanut, jos vastaajina olisi ollut use- ampia kuin yksi muistisairas. Tulosten siirrettävyyttä edistää aineiston monipuolisuus. Vastaajien erilaiset näkökul- mat antoivat hyvän käsityksen siitä, millai- 361Siltanen, Parisod, Suhonen, Holopainen nen muistisairaan hyvän elämän mahdollis- tavan asuinympäristön tulisi olla silloin, kun oma koti ei ole enää asuinympäristönä mah- dollinen. Sen sijaan tulosten siirrettävyyteen johonkin toiseen ympäristöön, kuten esi- merkiksi muistisairaan omaan kotiympäris- töön, tulee suhtautua varauksella. (Kyngäs, 2020; Polit & Beck, 2012) Johtopäätökset Tutkimus tuotti kansalaisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kuvaamana tietoa, jota voidaan hyödyntää ympärivuorokautisen asumisympäristön ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihen- kilöiden koulutuksen kehittämisessä. Kan- salaisten ja ammattihenkilöiden näkemyk- set muistisairaan hyvän elämän mahdollis- tavasta asuinympäristöstä olivat samansuun- taiset, ja ne koostuivat muistisairaan ja hänen läheisen arvostavasta ja yksilöllises- tä kohtaamisesta sekä asuinpaikan kodik- kuudesta ja turvallisuudesta. Huomiota tulee siten kiinnittää ympärivuorokautisen hoivan asuinympäristöjen fyysiseen (esim. esteet- tömyys ja turvallisuus), sosiaaliseen (esim. yhteisöllisyys ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen) ja symboliseen (esim. asuinympäristö hoivakulttuuri) ympäris- töön, jolloin tuetaan muistisairaan elämän- laatua hänen viimeisinä elinvuosinaan. Li- säksi tulee kiinnittää huomiota muistisairai- den ympärivuorokautisessa hoitoympäris- tössä toimivan henkilöstön osaamiseen niin, että he tunnistavat muistisairaiden erityis- tarpeet ja varmistavat heidän mahdollisim- man hyvän ja turvallisen hoidon. VASTUUALUEET Tutkimuksen suunnittelu: HS, HP, AH, ai- neistokeruu: HS, HP, aineiston analysointi: HS, HP, AH, analyysin tarkistus: HS, HP, RS, AH, käsikirjoituksen kirjoittaminen: HS, HP, RS, AH, käsikirjoituksen kommentointi: HS, HP, RS, AH. LÄHTEET Afram, B., Stephan, A., Verbeek, H., Bleijlevens, M.H., Suhonen, R., Sutcliffe, C., Raamat, K., Cabrera, E., Soto, M.E., Hallberg, I.R., Meyer, G., Hamers, J.P., & RightTimePlaceCare Consortium. (2014). Reasons for institutionalization of people with dementia: informal caregiver reports from 8 European countries. Journal of the American Medical Directors Association, 15(2), 108–116. https://doi: 10.1016/j.jamda.2013.09.012 Akiyama, H. (2020). Aging well: an update. Nutrition Reviews, 78(S3), 3–9. https://doi: 10.1093/nutrit/ nuaa084 Chen, Y., Li, X., Ge, L., Pan, B., Bing, Z., Ying, X., Yang, K., & Han, X. (2022). Comparison of life quality in older adults living in traditional family versus nurs- ing home: a systematic review and meta-analysis. Psychology, Health & Medicine, 27(5), 1072–1083. https://doi: 10.1080/13548506.2020.1847303 Clotworthy, A., Kusumastuti, S., & Westendorp, R.G.J. (2021). Reablement through time and space: a scop- ing review of how the concept of 'reablement' for older people has been defined and operationalised. BMC Geriatrics, 21(1), 61. https://doi: 10.1186/ s12877-020-01958-1 Cutchin, M. (2013). The complex process of becoming at-home in assisted living. Teoksessa G. Rowles, & M. Bernard (Toim.), Environmental gerontology. Making meaningful places in old age (s. 105–123). New York, Springer. den Ouden, M., Bleijlevens, M.H., Meijers, J.M., Zwakha- len, S.M., Braun, S.M., Tan, F.E., & Hamers, J.P. (2015). Daily (in)activities of nursing home residents in their wards: An observation study. Journal of the American Medical Directors Association, 16(11), 963–968. https://doi: 10.1016/j.jamda.2015.05.016 Douma, J.G., Volkers, K.M., Engels, G., Sonneveld, M.H., Goossens, R.H.M., & Scherder, E.J.A. (2017). Setting-related influences on physical inactivity of older adults in residential care settings: a review. BMC Geriatrics, 17(1), 97. https://doi: 10.1186/ s12877-017-0487-3 Elo, S., & Kyngäs, H. (2008). The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing, 62(1), 107–115. https://doi: 10.1111/j.1365-2648.2007.04569.x Elo, S., Kääriäinen, M., Kanste, O., Pölkki, T., Utriainen, K., & Kyngäs, H. (2014). Qualitative content analysis: a focus on trustworthiness. SAGE Open, 4(1), 1–10. https://doi.org/10.1177/2158244014522633 HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364362 Eriksen, S., Helvik, A.S., Juvet, L.K., Skovdahl, K., Før- sund, L.H., & Grov, E.K. (2016). The experience of relations in persons with dementia: a systematic meta-synthesis. Dementia and Geriatric Cognitive Disorders, 42(5–6), 342–368. https://doi: 10.1159/ 000452404 Førsund, L.H., Grov, E.K., Helvik, A.S., Juvet, L.K., Skovdahl, K., & Eriksen, S. (2018). The experience of lived space in persons with dementia: a system- atic meta-synthesis. BMC Geriatrics, 18(1), 33. https://doi: 10.1186/s12877-018-0728-0 Freer, K., & Wallington, S.L. (2019). Social frailty: the importance of social and environmental factors in predicting frailty in older adults. British Journal of Community Nursing, 24(10), 486–492. https://doi: 10.12968/bjcn.2019.24.10.486 Graffigna, G., Barello, S., Morelli, N., Gheduzzi, E., Cor- bo, M., Ginex, V., Ferrari, R., Lascioli, A., Feriti, C., & Masella, C. (2020). Place4Carers: a mixed-method study protocol for engaging family caregivers in meaningful actions for successful ageing in place. BMJ Open, 10(8), e037570. https://doi: 10.1136/bmjo- pen-2020-037570 Hamiduzzaman, M., Kuot, A., Greenhill, J., Strivens, E., & Isaac, V. (2020). Towards personalized care: fac- tors associated with the quality of life of residents with dementia in Australian rural aged care homes. PLos One, 15(5), e0233450. https://doi: 10.1371/ journal.pone.0233450 Holopainen, A., Siltanen, H., Pohjanvuori, A., Mäkis- alo-Ropponen, M., & Okkonen, E. (2019). Factors associated with the quality of life of people with dementia and with quality of life-improving inter- ventions: scoping review. Dementia, 18(4), 1507– 1537. https://doi: 10.1177/1471301217716725 Innes, A., Kelly, F., & Dincarslan, O. (2011). Care home design for people with dementia: What do people with dementia and their family carers value? Aging & Mental Health, 15(5), 548–556. https://doi: 10.1080/13607863.2011.556601 Jolanki, O., Suhonen, R., & Rappe, E. (2020). Hyvin- vointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Gerontologia, 34(4), 348–352. Kim, H.S. (2010). The nature of theoretical thinking in nursing (3th ed.). Springer Publishing Company. Kojima, G. (2018). Frailty as a predictor of nursing home placement among community-dwelling old- er adults: A systematic review and meta-analysis. Journal of Geriatric Physical Therapy, 41(1), 42–48. https://doi: 10.1519/JPT.0000000000000097 Kuula, A. (2011). Tutkimusetiikka: aineistojen hankin- ta, käyttö ja säilytys (2. painos). Vastapaino. Kyngäs, H. (2020). Inductive content analysis. Teok- sessa H. Kyngäs, K. Mikkonen, & M. Kääriäinen (Toim.), The application of content analysis in nurs- ing science research (s. 13–22). Switzerland: Spring- er Nature Switzerland AG. Kyngäs, H., Kääriäinen, M., & Elo, S. (2020). The trust- worthiness of content analysis. Teoksessa H. Kyn- gäs, K. Mikkonen, & M. Kääriäinen (Toim.), The application of content analysis in nursing science research (s. 41–48). Switzerland: Springer Nature Switzerland AG. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. 980/2012. Haettu 14.12.2021 osoitteesta https:// www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980 Lawton, M.P., & Nahemov, L. (1973). Ecology and the aging process. Teoksessa C. Eisdorfer, & MP. Law- ton (Toim.), The psychology of adult development and aging (s. 619–674). Washington DC: American Psychological Association. Lee, S.Y., Hung, L., Chaudhury, H., & Morelli, A. (2021). Staff perspectives on the role of physical environ- ment in long-term care facilities on dementia care in Canada and Sweden. Dementia, 20(7), 2558–2572. https://doi: 10.1177/14713012211003994 Lin, S-Y. (2017). ‘Dementia-friendly communities’ and being dementia friendly in healthcare settings. Cur- rent Opinion in Psychiatry, 30(2), 145–150. https:// doi: 10.1097/YCO.0000000000000304 Liotta, G., Gilardi, F., Orlando, S., Rocco, G., Proietti, M.G., Asta, F., De Sario, M., Michelozzi, P., Manci- nelli, S., Palombi, L., Marazzi, M.C., & Scarcella, P. (2019). Cost of hospital care for the older adults according to their level of frailty. A cohort study in the Lazio region, Italy. PloS One, 14(6), e0217829. https://doi: 10.1371/journal.pone.0217829 Marcusson, J., Nord, M., Johansson, M.M., Alwin, J., Levin, L.Å., Dannapfel, P., Thomas, K., Poksinska, B., Sverker, A., Olaison, A., Cedersund, E., Kelfve, S., Motel-Klingebiel, A., Hellström, I., Kullberg, A., Böttiger, Y., Dong, H.J., Peolsson, A., Wass, M., Lyth, J., & Andersson A. (2019). Proactive healthcare for frail elderly persons: study protocol for a prospective controlled primary care intervention in Sweden. BMJ Open, 9(5), e027847. https://doi: 10.1136/bmjo- pen-2018-027847 Mileski, M., Lee, K., Bourquard, C., Cavazos, B., Dusek, K., Kimbrough, K., Sweeney, L., & McClay, R. (2019). Preventing the abuse of residents with dementia or Alzheimer’s disease in the long-term care setting: A systematic review. Clinical Interventions in Aging, 14, 1797–1815. https://doi: 10.2147/CIA.S216678 Muistisairaudet. (2021) Käypä hoito -suositus. Suoma- laisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Geron- tologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psyko- geriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suoma- lainen Lääkäriseura Duodecim. Haettu 14.12.2021 osoitteesta https://www.kaypahoito.fi Narsakka, N., Suhonen, R., Kielo-Viljamaa, E., & Stolt, M. (2022). Physical, social, and symbolic environ- ment related to physical activity of older individuals in long-term care: a mixed-method systematic re- view. International Journal of Nursing Studies, 135, 104350. https://doi: 10.1016/j.ijnurstu.2022.104350 Nordin, S., & Elf, M. (2019). The importance of the physical environment to support individualised care. Teoksessa R. Suhonen, M. Stolt, & E. Papastavrou (Toim.), Individualized Care: Theory, Measurement, Research and Practice (s. 207–215). Cham: Springer. 363Siltanen, Parisod, Suhonen, Holopainen Nordin, S., McKee, K., Wijk, H., & Elf, M. (2017), The association between the physical environment and the well-being of older people in residential care facilities: A multilevel analysis. Journal of Advanced Nursing, 73(12), 2942–2952. https://doi: 10.1111/ jan.13358 OECD. (2021). Health at a Glance 2021: OECD Indica- tors. OECD Publishing: Paris. Haettu 22.1.2022 os- oitteesta https://doi.org/10.1787/ae3016b9-en O'Neill, M., Ryan, A., Tracey, A., & Laird, L. (2020). "You're at their mercy": Older peoples' experienc- es of moving from home to a care home: A ground- ed theory study. International Journal of Older People Nursing, 15(2), e12305. https://doi: 10.1111/ opn.12305 Paananen, J., Lindholm, C., & Suhonen, R. (2022). Rajoittamisesta keskusteleminen muistisairaan hoi- vakotiasukkaan omaisten kanssa hoitoneuvotteluis- sa. Gerontologia, 36(4), 375–396. Piirainen, P., Pesonen, H.M., Kyngäs, H., & Elo, S. (2021). Challenging situations and competence of nursing staff in nursing homes for older people with demen- tia. International Journal of Older People Nursing, 16(5), e12384. https://doi: 10.1111/opn.12384 Polit, D.F., & Beck, C.T. (2012). Nursing research: gen- erating and assessing evidence for nursing practice (9th ed). Wolters & Kluwer Health. Potter, R., Sheehan, B., Cain, R., Griffin, J., & Jennings, P.A. (2018). The impact of the physical environment on depressive symptoms of older residents living in care homes: A mixed methods study. The Ger- ontologist, 58(3), 438–447. https://doi: 10.1093/ geront/gnx041 Rappe, E., Kotilainen, H., Rajaniemi, J., & Topo, P. (2018). Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuin- ympäristö. Ympäristöopas 2018. Haettu 15.3.2021 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4806-4 Reilly, J.C., & Houghton, C. (2019). The experiences and perceptions of care in acute settings for pa- tients living with dementia: A qualitative evidence synthesis. International Journal of Nursing Studies, 96, 82–90. https://doi: 10.1016/j.ijnurstu.2019.04.018 Shield, R.R., Tyler, D., Lepore, M., Looze, J., & Miller, S.C. (2014). ‘Would you do that in your home?’ Making nursing homes home-like in culture change implementation. Journal of Housing for the Elderly, 28(4), 383–398. https://doi: 10.1080/02763893.2014. 930369 STM. (2012). Kansallinen muistiohjelma 2012–2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. Sosiaali- ja ter- veysministeriön raportteja 2012:10. Haettu 15.12.2021 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3224-1 STM. (2020). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaa- miseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Haettu 15.3.2021 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5457-1 Strøm, A., & Slettebø, T. (2021). Factors affecting user participation for nursing home residents with de- mentia: a critical interpretive synthesis. European Journal of Social Work, 24(5), 828–851. https://doi. org/10.1080/13691457.2021.1964442 Suhonen, R., Karppinen, T., Martín, B.R., & Stolt, M. (2019). Nurse managers’ perceptions of care environ- ment supporting older people’s ability to function in nursing homes. Journal of Nursing Management, 27(2), 330–338. https://doi: 10.1111/jonm.12695 TENK. (2019). Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eet- tiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakko- arviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelu- kunnan ohje 2019. Tutkimuseettisen neuvottelu- kunnan julkaisuja 3/2019. Haettu 15.11.2020 osoit- teesta http://www.tenk.fi/fi/htk-ohje THL. (2022). Muistisairauksien yleisyys. Haettu 22.1.2022 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/kansan- taudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys Tucker, S., Brand, C., Sutcliffe, C., Challis, D., Saks, K., Verbeek, H., Cabrera, E., Karlsson, S., Leino-Kilpi, H., Stephan, A., Soto, M.E., & RightTimePlaceCare Consortium. (2016). What makes institutional long- term care the most appropriate setting for people with dementia? Exploring the influence of client characteristics, decision-maker attributes, and coun- try in 8 European Nations. Journal of the American Medical Directors Association, 17(5), 465.e9–465.e15. https://doi: 10.1016/j.jamda.2016.02.025 Välimäki, T., Mäki-Petäjä-Leinonen, A., & Vaismoradi, M. (2020). Abuse in the caregiving relationship be- tween older people with memory disorders and family caregivers: A systematic review. Journal of Advanced Nursing, 76, 1977–1987. https://doi: 10.1111/jan.14397 Wahl, H.W., Iwarsson, S., & Oswald, F. (2012). Aging well and the environment: toward an integrative model and research agenda for the future. The Ger- ontologist, 52(3), 306–316. https://doi: 10.1093/ geront/gnr154 Wahlroos, N., Stolt, M., Nordin, S., & Suhonen, R. (2021). Evaluating physical environments for older people - Validation of the Swedish version of the Sheffield Care Environment Assessment Matrix for use in Finnish long-term care. International Journal of Older People Nursing, 16 (5), e12383. https://doi: 10.1111/opn.12383 WHO. (2015). World report on ageing and health 2015. Haettu 14.1.2023 osoitteesta https://apps. who.int/iris/handle/10665/186463 WHO. World Health Organization. (2007) Global age- friendly cities: a guide. Haettu 15.3.2021 osoittees- ta https://apps.who.int/iris/handle/10665/43755 Wiles, J.L., Leibing, A., Guberman, N., Reeve J., & Al- len, R.E. (2012). The meaning of “aging in place” to older people. The Gerontologist, 52(3), 357–366. https://doi: 10.1093/geront/gnr098 Woolford, M.H., Stacpoole, S.J., & Clinnick, L. (2021). Resident-to-resident elder mistreatment in residental aged care services: A systematic review of event frequency, type, resident characteristics, and history. Journal of the American Medical Directors Associa- tions, 22(8), 1678–1691. https://doi: 10.1016/j.jam- da.2021.02.009 HOITOTIEDE 2023, 35 (4), 348–364364 Hannele Siltanen, TtT, vanhempi tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö, Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki, hannele.siltanen@hotus.fi Heidi Parisod, TtT, vanhempi tutkija, Hoitotyön tutkimussäätiö, Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki, heidi.parisod@hotus.fi Riitta Suhonen, TtT, professori, FEANS, MAE, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos, Kiinamyllynkatu 10B, 20014 Turku, riisuh@utu.fi Arja Holopainen, TtT, tutkimusjohtaja, Hoitotyön tutkimussäätiö, Asemamiehenkatu 2, 00520 Helsinki, arja.holopainen@hotus.fi Reproduced with permission of copyright owner. Further reproduction prohibited without permission.