TIIVISTELMÄ Turun kauppakorkeakoulu • Turku School of Economics Kandidaatintutkielma x Pro gradu -tutkielma Lisensiaatintutkielma Väitöskirja Oppiaine Yritysjuridiikka Päivämäärä 7.9.2019 Tekijä Emilia Kivikoski Matrikkelinumero 506021 Sivumäärä 99 Otsikko Perheyritysten omistajanvaihdokset: verottaminen, rahoittaminen ja vakuudet Ohjaaja Prof. Reijo Knuutinen Tiivistelmä Omistajanvaihdos on sekä juridisesti että liiketaloudellisesti laaja-alainen ja haasteellinen prosessi yrityksen elinkaaressa. Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi vaaditaan pitkäjänteistä suunnittelua, ennakointia ja monipuolista osaamista, eritoten juridiikan osalta. Tässä tutkielmassa käsitellään perheyrityksen omistajanvaihdosten oikeudellista ja verotuksellista sääntelyä rahoituksen näkökulmasta. Tärkeimmiksi kysymyksiksi muodostuvat omistajanvaihdosten toteutustavat ja niiden verokohtelu sekä sen rahoituskysymykset: rahoitustarve, eri rahoitusmuodot ja niiden vaatimat vakuudet. Näitä kysymyksiä lähestytään oikeusdogmaattisesti eli voimassa olevan lain sisältöä selvittävästä näkökulmasta. Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa usealla eri tavalla kunkin yrityksen tapauskohtaisista teki- jöistä riippuen. Toteutustavan valinta vaikuttaa olennaisesti omistajanvaihdoksen verokohteluun ja siten rahoitustarpeeseen. Rahoitustarpeeseen vaikuttavana tekijänä merkittävässä roolissa on myös yritysvarallisuuden arvo. Omistajanvaihdoksen kustannukset nousevat näiden tekijöiden pohjalta usein niin suuriksi, että on turvauduttava ulkoiseen rahoitukseen, jonka saamiseksi vaaditaan vakuuk- sia. Vakuuskysymys muodostaa niin merkittävän tekijän omistajanvaihdoksen rahoituksen kannalta, että se saattaa jopa estää omistajanvaihdoksen toteutumisen. Omistajanvaihdoksen oikeudellisen sääntelyn sekä verotukseen ja rahoitukseen liittyvien kysymys- ten voidaan näin katsoa muodostavan yhden kokonaisuuden. Optimaalisen lopputuloksen saavutta- miseksi jo näiden eri osa-alueiden suunnittelu on siten tärkeää toteuttaa yhtenä kokonaisuutena, eikä erillisinä osina. Huonosti toteutettu omistajanvaihdos voi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia ja vaarantaa jopa yritystoiminnan jatkuvuuden. Asiasanat Omistajanvaihdos, sukupolvenvaihdos, verotus, rahoitus, verosuunnittelu, vakuudet Muita tietoja PERHEYRITYSTEN OMISTAJANVAIHDOK- SET: VEROTTAMINEN, RAHOITTAMINEN JA VAKUUDET Yritysjuridiikka pro gradu -tutkielma Laatija: Emilia Kivikoski Ohjaaja: Prof. Reijo Knuutinen 11.9.2019 Turku Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä. Sisällysluettelo 1 JOHDANTO ............................................................................................................ 9 1.1 Perheyrityksen omistajanvaihdokset .............................................................. 9 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rakenne ............................................................... 10 1.3 Omistajanvaihdosten sääntelystä.................................................................. 10 1.4 Omistajanvaihdoksen valmistelu ja suunnittelu ........................................... 13 1.4.1 Toteutustavan valinta ....................................................................... 13 1.4.2 Verosuunnittelu ................................................................................ 14 1.4.3 Rahoitussuunnittelu.......................................................................... 20 2 VASTIKKEELLISET OMISTAJANVAIHDOKSET .......................................... 22 2.1 Omistajanvaihdos yrityskauppana................................................................ 22 2.2 Omistuskauppa eli osake- tai yhtiöosuuskauppa .......................................... 24 2.2.1 Osakkeiden tai yhtiöosuuksien siirtäminen jatkajalle ...................... 24 2.2.2 Tuloverolain alainen omistuskauppa ............................................... 28 2.2.3 Elinkeinoverolain alainen omistuskauppa ....................................... 31 2.3 Subtanssi- eli liiketoimintakauppa ............................................................... 33 2.3.1 Liiketoiminnan siirtäminen jatkajalle .............................................. 33 2.3.2 Tuloverotus ...................................................................................... 35 2.3.3 Varainsiirto- ja arvonlisäverotus ...................................................... 37 2.4 Lahjanluontoinen kauppa ............................................................................. 39 2.4.1 Yrityskauppa käypää arvoa alempaan hintaan ................................. 39 2.4.2 Tuloveronalainen saanto ja tuloveron huojennus ............................ 40 2.4.3 Lahjaveronalainen saanto ja lahjaveron huojennus ......................... 41 3 VASTIKKEETTOMAT JA MUUT OMISTUSJÄRJESTELYT ......................... 43 3.1 Yritystoiminnan luovuttaminen lahjana tai perintönä .................................. 43 3.1.1 Lahjan ja perinnön yksityisoikeudellinen sääntely .......................... 43 3.1.2 Perinnön ja lahjan verokohtelu ........................................................ 45 3.1.3 Perintö- ja lahjaveron huojennukset sukupolvenvaihdosluovutuksessa .................................................... 46 3.2 Muita omistusjärjestelyitä ja valmistelutoimia ............................................ 48 3.2.1 Omien osakkeiden hankkiminen tai lunastaminen .......................... 49 3.2.2 Osakeanti.......................................................................................... 53 3.2.3 Apuyhtiön käyttäminen .................................................................... 55 3.2.4 Sulautuminen ................................................................................... 57 3.2.5 Jakautuminen ................................................................................... 59 4 RAHOITTAMINEN JA VAKUUSJÄRJESTELYT............................................. 63 4.1 Rahoitustarve ja siihen vaikuttavat tekijät ................................................... 63 4.1.1 Yritysvarallisuus ja yrityksen arvo .................................................. 63 4.1.2 Toteutustapa ja sen veroseuraamukset ............................................. 67 4.1.3 Muut kustannukset ........................................................................... 70 4.2 Vakuuksien tarve ja vakuussuunnittelu ........................................................ 70 4.3 Rahoitusmuodot, rahoitusvälineet ja niiden vaatimat vakuudet .................. 71 4.3.1 Jatkajan ja luopujan väliset rahoitus- ja vakuusjärjestelyt ............... 71 4.3.2 Kohdeyhtiö omistajanvaihdoksen rahoittajana ................................ 73 4.3.3 Velkarahoitus ................................................................................... 75 4.3.4 Pääomarahoitus ................................................................................ 81 4.3.5 Erityisrahoitus .................................................................................. 83 4.3.6 Muita rahoitusjärjestelyitä ............................................................... 85 5 KOKOAVIA NÄKÖKOHTIA .............................................................................. 87 Taulukkoluettelo Taulukko 1 Vastikkeellisten luovutusten vertailua .................................................... 69 Taulukko 2 Vastikkeettomien luovutusten vertailua.................................................. 69 Lyhenneluettelo AKYL Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä 29.4.1988/389 AL Avioliittolaki 13.6.1929/234 ArvostamisL Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 22.12.2005/1142 AVL Arvonlisäverolaki 1501/1993 EOYL Osakeyhtiölaki 734/1978 (kumottu) EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta 360/1968 EV Eduskunnan vastaus HE Hallituksen esitys KauppaL Kauppalaki 355/1987 KHO Korkein hallinto-oikeus KK Kauppakaari 3/1734 KKO Korkein oikeus KonAvL Laki konserniavustuksesta verotuksessa 825/1986 KPL Kirjanpitolaki 1336/1997 KSL Kuluttajansuojalaki 38/1978 KVL Keskusverolautakunta LahjaL Lahjanlupauslaki 31.7.1947/625 MaksunsaantiL Laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä 1578/1992 MK Maakaari 540/1995 MyyntiL Laki elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine 688/1988 OikTL Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929 OYL Osakeyhtiölaki 624/2006 PerVL Perintö- ja lahjaverolaki 378/1940 PK Perintökaari 40/1965 TakausL Laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta 361/1999 TVL Tuloverolaki 1535/1992 VATT Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VaVM Valtiovarainvaliokunnan mietintö VerohL Laki Verohallinnosta 503/2010 VML Laki verotusmenettelystä 1558/1995 VSVL Varainsiirtoverolaki 931/1996 YrKiinL Yrityskiinnityslaki 634/1984 9 1 JOHDANTO 1.1 Perheyrityksen omistajanvaihdokset Perheyritys voidaan määritellä liiketoiminnalliseksi kokonaisuudeksi, jossa yrityksen määräysvalta on keskittynyt yhdelle perheelle tai suvulle. Perheyrityksiin liittyykin usein ajatus jatkuvuudesta sukupolvien yli, jolloin esiin nousevat jossakin vaiheessa yrityksen omistajanvaihdoskysymykset. Usein puhutaan yrityksen sukupolvenvaihdoksesta, jolla tarkoitetaan yhtiön omistuksen siirtämistä seuraavalle, lähipiiriin kuuluvalle sukupol- velle. Näin ei kuitenkaan aina ole, ja sen vuoksi tässä tutkielmassa näkökulmaa on laa- jennettu koskemaan yleisemmin perheyrityksen omistajanvaihdoksia, joissa jatkajana voi olla perheenjäsen tai kokonaan ulkopuolinen henkilö.1 Omistajanvaihdos on laaja-alainen kokonaisuus, johon liittyy paitsi juridisia ja liike- taloudellisia kysymyksiä, myös psykologisia ja sosiologisia näkökulmia. Jokainen omis- tajanvaihdos on siten lähtökohtaisesti ainutlaatuinen tapahtuma, ja omaan yritystoimin- taan sopivat toteutustavat on valittava tapauskohtaisesti. Mitä aikaisemmin omistajan- vaihdosta aletaan suunnitella ja valmistella, sitä enemmän vaihtoehtoja ja valmistelutoi- mia on käytettävissä ja sitä enemmän lopputulokseen voidaan vaikuttaa. Joskus omista- janvaihdos voi tosin tulla ajankohtaiseksi myös täysin yllättäen yrittäjän kuoleman kautta, jolloin vaihtoehdot ovat vähäiset.2 Liiketaloudellisesta ja juridisesta näkökulmasta omistajanvaihdos on haastava ja mo- niulotteinen kokonaisuus. Siihen liittyy vahvasti eri menetelmien oikeudellinen sääntely niin yhtiöoikeuden kun verotuksen osalta. Lisäksi perheyrityksen ollessa kyseessä, huo- mioon on otettava myös perhe- ja perintöoikeudelliset näkökohdat. Riippumatta toteutus- tavasta omistajanvaihdoksesta aiheutuu aina erinäisiä kustannuksia, joten liiketaloudelli- sesti merkittävän seikan tekee myös omistajanvaihdoksen rahoitukselliset kysymykset vakuusjärjestelyineen. Huolimatta siitä, että kukin yritys, perhe ja omistajanvaihdos it- sessään on ainutlaatuinen tapahtuma, suurimmat omistajanvaihdosten haasteet koetaan yhteneväisiksi. Suurimmat haasteet ovatkin juuri edellä mainitut verotukseen ja rahoituk- sen järjestämiseen liittyvät asiat3. 1 Näin myös esim. Immonen – Lindgren 2013, 1. 2 Elo-Pärssinen 2018; Immonen – Lindgren 2013, 1 – 2. 3 Perheyritysbarometri 2015, 7 – 8. 10 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rakenne Tässä tutkielmassa käsitellään perheyritysten omistajanvaihdoksia, tarkemmin omista- janvaihdoksiin liittyvää oikeudellista ja verotuksellista sääntelyä rahoituksen näkökul- masta. Pörssiyritykset ja maatilat rajautuvat tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Tärkeim- miksi kysymyksiksi muodostuvat omistajanvaihdosten toteutustapa ja verokohtelu sekä eritoten omistajanvaihdosten rahoitustarve ja siihen vaikuttavat tekijät, käytettävissä olevat rahoitusmuodot ja niihin liittyvät vakuuskysymykset. Tutkimusongelmaa lähesty- tään oikeusdogmaattisesti eli voimassa olevan lain sisältöä selvittävästä näkökulmasta. Tavoitteena on tarkastella erilaisia omistajanvaihdoksia ja toteutusmahdollisuuksia, joten näkökulma ei ole pelkästään verotuksellisesti tai kustannuksiltaan edullisimmassa ratkaisussa. Lisäksi tutkielmassa huomioidaan sekä jatkajan ja luopujan että kohdeyh- tiön näkökulma, koska omistajanvaihdos on lopulta yksi kokonaisuus, jossa on huomi- oitava kaikki osapuolet kokonaistaloudellisesti perustellun lopputuloksen saavutta- miseksi. Tarkoituksena on antaa omistajanvaihdoksia suunnitteleville tai aiheesta muu- toin kiinnostuneille katsaus omistajanvaihdoksista, niiden oikeudellisen ja verotukselli- sen sääntelyn näkökulmasta sekä rahoituskysymysten näkökulmasta. Perheyritykset ovat erilaisia, ja siten tavoitteet, tarpeet ja toiminnot omistajanvaih- dosten osalta ovat jokaisella omanlaisensa. Sen vuoksi käsittelyssä ovat erilaiset omista- janvaihdostavat ja niiden verotukselliset ja rahoitukselliset seuraamuksia, eikä tavoit- teena ole löytää yhtä parasta omistajanvaihdostapaa. Tarkastelussa ovat ensin omistajanvaihdosten toteutustavat ja niiden verotuksellinen sääntely. Sen jälkeen tutkielmassa siirrytään rahoittamisen kysymyksiin. Ensin rahoitus- tarpeeseen ja siihen vaikuttaviin tekijöihin, ja sitten rahoitusmuotoihin ja niiden vaati- miin vakuuksiin. 1.3 Omistajanvaihdosten sääntelystä Suomen lainsäädännössä ei juuri ole nimenomaisia perheyrityksen omistajanvaihdoksia koskevia säädöksiä vaan kunkin toteutustavan kohdalla on tapauskohtaisesti otettava huo- mioon kyseiseen oikeustoimeen liittyvä sääntely. Näin ollen omistajanvaihdoksia säänte- levät yleiset yksityisoikeudelliset sekä vero-oikeudelliset säännökset ja lainalaisuudet, mikä tekee omistajanvaihdoksesta juridisesti moniulotteisen prosessin. Suomen verolain- säädännöstä, mm. perintö- ja lahjaverolaista4 ja tuloverolaista5, löytyvät ainoat nimen- 4 Perintö- ja lahjaverolaki 378/1940, (PerVL). 5 Tuloverolaki 1535/1992, (TVL). 11 omaiset sukupolvenvaihdosta koskevat säännökset. Sukupolvenvaihdosten vero-oikeu- dellinen merkittävyys näkyy myös vakiintuneessa verolainsäädännön tulkinnassa ja luo- vutuksiin kohdistuvissa verohelpotuksissa.6 Omistajanvaihdoksessa keskeistä sääntelyn kannalta on, että omaisuutta siirtyy tavalla tai toisella toiselle omistajalle, jolloin siihen kohdistuu sekä siviilioikeudellisia että vero- oikeudellisia säännöksiä. Yrityksen omistajanvaihdoksia koskevien itsenäisten säännös- ten puuttuessa omistajanvaihdoksiin sovelletaan eri luovutustoimia säänteleviä säännök- siä, mikä tekee siitä tapauskohtaisten olosuhteiden määrittämän, juridisesti moniulottei- sen prosessin. Lainsäädännöstämme voidaan kuitenkin nostaa esiin tiettyjä säännöksiä, jotka tulevat lähtökohtaisesti sovellettaviksi erilaisissa omistajanvaihdostilanteissa. Vastikkeellisesti toteutettavissa omistajanvaihdoksissa on tosiasiallisesti kyse pääosin irtaimen omaisuuden kaupasta, liiketoimintakaupan yhteydessä kyseeseen voi tulla myös kiinteän omaisuuden kauppa. Näin ollen sovellettava lainsäädäntö tulee irtaimen ja kiin- teistön kauppaa sääntelevistä laeista, joista tärkeimpänä voidaan mainita kauppalaki7, oi- keustoimilaki8 ja maakaari9. Koska kaupan kohteena usein on osakeyhtiön osakkeet tai henkilöyhtiön yhtiöosuudet tulee huomioon ottaa myös yhtiöoikeudelliset lainalaisuudet. Osakeyhtiölaki10 ja etenkin laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä11 asettavat omat rajoitteensa omistuskaupalle. Omistajanvaihdosten yhteydessä toteuttavien yritys- järjestelyjen kohdalla yhtiöoikeudelliset säännökset nousevat merkittävään asemaan, jotta yritysjärjestelyt toteutetaan yhtiöoikeudellisesti asianmukaisella tavalla. Yritysjär- jestelyjen osalta merkittävässä asemassa ovat myös vero-oikeuden säännökset, tärkeim- pänä elinkeinoverolaki12, joka asettaa rajat järjestelyn vero-oikeudelliselle hyväksyttä- vyydelle. Vastikkeettomien omistajanvaihdosten osalta tilanne on hivenen toinen. Lahjaa kos- kevat siviilioikeudelliset seikat tulevat pitkälti verolainsäädännön kautta, sillä siviilioi- keudelliset säännökset ovat verrattain vähäiset. Lahjanlupauslaissa13 on säännelty aino- astaan lahjan oikeusvaikutuksista ja täyttymisestä, mutta esimerkiksi lahjan määrittely itsessään on jätetty oikeuskirjallisuuden määrittelyjen varaan. Perinnön osalta siviilioi- keudelliset säännökset on otettu perintökaareen14, jossa säädetään mm. oikeudesta perin- töön, lakisääteisestä perimysjärjestyksestä ja kuoleman jälkeen suoritettavista juridisista toiminnoista. Kuolemantapauksessa yritysomaisuus siirtyy näin ollen perintökaaren 2, 3 6 Immonen - Lindgren 2013, 8 – 9. 7 Kauppalaki 355/1987 (KauppaL). 8 Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929 (OikTL, oikeustoimilaki). 9 Maakaari 540/1995 (MK). 10 Osakeyhtiölaki 624/2006 (OYL). 11 Laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä 29.4.1988/389 (AKYL). 12 Laki elinkeinotulon verottamisesta 360/1968 (EVL, elinkeinoverolaki). 13 Lahjanlupauslaki 31.7.1947/625 (LahjaL). 14 Perintökaari 40/1965 (PK). 12 ja 5 luvun säännösten mukaisesti lakisääteisen perimysjärjestyksen osoittamalle taholle, eikä välttämättä halutulle jatkajalle. Kuten edellä mainittiin, omistajanvaihdoksiin kohdistuu yksityisoikeudellisten sää- dösten lisäksi laaja joukko vero-oikeudellisia säännöksiä. Toteutustavasta riippuen omis- tajanvaihdoksesta voi aiheutua sen osapuolille tulovero-, perintö- tai lahjavero-, varain- siirtovero- tai arvonlisäveroseuraamuksia. Kutakin verolajia sääntelevät erityislait muo- dostavat siten omistajanvaihdosten vero-oikeudellisen sääntöpohjan. Siviilioikeudelli- sesta lainsäädännöstä poiketen, verotuksen osalta lainsäädäntöömme on otettu nimen- omaisesti yrityksen omistajanvaihdoksia koskevia säännöksiä. Säännökset löytyvät vas- tikkeellisten omistajanvaihdosten osalta tuloverolain 48 §:ssä ja vastikkeettomien luovu- tusten osalta perintö- ja lahjaverolain 55 – 57 §:ssä. Näiden verohuojennuksiksi kutsuttu- jen säännösten nojalla omistajanvaihdosten veroseuraamuksia on laissa säädetyissä ta- pauksissa huojennettu omistajanvaihdosten ja yritystoiminnan tukemiseksi. Tuloverolaki säätää yritysomaisuudesta saadun luovutusvoiton kokonaan verovapaaksi. Perintö- ja lah- javerolain säännöksellä osa verosta jätetään maksuunpanematta, arvostamalla yritysva- rallisuus 40 %:iin varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain mukaisesta määrästä. Verotuksellisesti merkittävän oikeuslähteen muodostavat käytännön verotuksen kan- nalta verohallinnon erityisohjeet, joita se on antanut mm. osakeyhtiön sekä henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolvenvaihdoksesta verotuksessa sekä korkeimman hallinto-oi- keuden osoittama oikeuskäytäntö. Omistajanvaihdoksista aiheutuu väistämättä erinäisiä kustannuksia muun muassa ve- rojen muodossa. Mikäli kustannusten kattamista varten turvaudutaan ulkoiseen rahoituk- seen, täytyy huomioon ottaa myös luottoja ja erilaisia vakuuksia koskeva lainsäädäntö. Luottolaitosten tarjoamat luotot voidaan jakaa kahdenlaisiin luottotyyppeihin, yritysluot- toihin ja kuluttajaluottoihin. Jaolla on olennainen merkitys luotto-oikeuden sääntelyn kannalta. Kuluttajien ottamat luotot kuuluvat pakottavaksi säädetyn kuluttajansuojalain15 piiriin, joka asettaa rahoituslaitoksille omat rajoitteensa ja vaatimuksensa suhteessa ku- luttajaan. Lisäksi luottoja säätelee joukko muita luottosuhdetta, luottolaitosten toimintaan sekä luottotyyppejä sekä sääteleviä lakeja, muun muassa oikeustoimilaki, velkakirja- laki16, luottolaitoslaki17 ja korkolaki18. Yritysluotoissa tilanne on päinvastainen. Yritys- luotot ovat luottolaitoslain 54 § ja 82 – 84 § lukuun ottamatta vapaita sääntelystä. Nämä- kin säännökset koskevat kaikkia luottoja, ja siten myös yritysluottoja. Näin ollen yritysten ottamat luotot nojaavat yleisten sopimusoikeudellisten lainalaisuuksien varaan.19 15 Kuluttajansuojalaki 38/1978 (KSL). 16 Velkakirjalaki 31.7.1947/622. 17 Laki luottolaitostoiminnasta 8.8.2014/610. 18 Korkolaki 20.8.1982/633. 19 Aurejärvi – Hemmo 2006, 7 – 8; Niemi 2014, 36 – 41. 13 Vakuuksia koskeva lainsäädäntö on runsasta ja säädösteknisesti vaihtelevaa. Henkilö- vakuuksien sääntely on pääosin toteutettu keskittämällä säännökset omiin, eri vakuus- tyyppejä koskeviin lakeihinsa. Näitä ovat takaukset ja vierasvelkapantit, joista säädetään takauslaissa.20 Reaalivakuuksien osalta lainsäädäntö on toisenlaista. Esinevakuuksien sääntely on lähtökohtaisesti hajanaista, ja se on pitkälti toteutettu sisällyttämällä yksittäi- siä vakuuskäyttöä säänteleviä lainkohtia eri säännöksiin. Merkittävän oikeuslähteen ja lähtökohdan irtaimen omaisuuden vakuuskäyttöön ovat muodostaneet myös oikeuskirjal- lisuus ja oikeuskäytäntö. Poikkeuksen muodostaa kiinteistöpanttien sääntely, joka on osittain toteutettu keskittämällä säännökset maakaareen sekä yrityskiinnitykset, joista säädetään yrityskiinnityslaissa21.22 1.4 Omistajanvaihdoksen valmistelu ja suunnittelu 1.4.1 Toteutustavan valinta Omistajanvaihdosta ja sen toteutusta suunniteltaessa on hyvä ottaa huomioon, että luo- pujalla on valittavanaan erilaisia vaihtoehtoja, jolla omistus voidaan siirtää jatkajalle. Kunkin yrityksen on tapauskohtaisesti mietittävä, mikä toteutustapa on juuri omiin tar- peisiin ja omalle yritykselle optimaalisin vaihtoehto, sillä omaa yritystä parhaiten palve- leva tapa ei välttämättä olekaan sitä toiselle. Toteutustavan valintaan vaikuttavat merkit- tävästi verokohtelu, rahoitusmahdollisuudet sekä osapuolten tavoitteet. Merkitystä on myös luovutuksensaajan henkilöllisyydellä. Perheyrityksessä omistus voidaan siirtää lä- hisukulaiselle, jolloin kyseessä on omistuksenvaihdoksen erityismuoto, sukupolven- vaihdos. Omistajanvaihdos voidaan myös toteuttaa kokonaan ulkopuoliselle jatkajalle, johtoportaalle tai vaikka työntekijälle. Jatkajan henkilöllisyys vaikuttaa siten merkittä- västi prosessin tavoitteisiin ja toteutustavan valintaan. Esimerkiksi ulkopuoliselle luovu- tettavasta omistuksesta halutaan todennäköisesti saada vastiketta, kun taas perheenjäse- nen kohdalla voi olla toisin. Tässä tutkielmassa esiteltävät toteutustavat ja niiden sään- tely soveltuvat sekä sukupolvenvaihdosluovutuksiin että omistajanvaihdoksiin lähipiirin ulkopuolelle. Omistuksen siirtyminen avio-oikeuden nojalla rajataan tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Eri yritysten osalta on muistettava se seikka, että valitulla yritysmuodolla on olennai- nen vaikutus toteutustavan kokonaisverokohteluun sekä käytettävissä olevien yhtiöoi- 20 Laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta 361/1999 (Takauslaki, TakausL). 21 Yrityskiinnityslaki 634/1984 (YrkiinL). 22 Tepora – Kaisto – Hakkola 2009, 30. 14 keudellisten järjestelyjen keinovalikoimaan. Tämän vuoksi yritysmuodon muutostilan- teet voivat tulla kyseeseen ennen omistajanvaihdoksen toteuttamista. Esimerkiksi henki- löyhtiöissä yrityskauppa tulee verotettavaksi yhtiömiesten verotuksessa, jolloin omista- janvaihdoksesta voi aiheutua merkittäviä kustannuksia luopujalle. Yrittäjällä on käytettävissään erilaisia keinoja omistajanvaihdoksen toteutustavaksi. Luopujan elinaikana omistajanvaihdos voidaan toteuttaa täysimääräistä vastiketta vas- taan, jolloin kyseessä on yrityskauppa tai osittain vastikkeellisena, jolloin sovittu kaup- pahinta alittaa käyvän hinnan. Vaihtoehtoisesti omistus voidaan siirtää täysin vastik- keettomasti, lahjana. Tällöin jatkaja ei suorita lainkaan korvausta saadusta yritysomai- suudesta. Omistajanvaihdos voidaan joutua toteuttamaan vasta luopujan kuoltua, jolloin yritys siirtyy perintönä jatkajalle. Näiden yleisimpien toteutustapojen lisäksi on ole- massa myös joukko muita mahdollisia vaihtoehtoja, joita yritysvarallisuuden siirtämi- sessä voidaan käyttää joko osana prosessia tai ainoa keinona. Tällaisia keinoja ovat muun muassa: suunnattu osakeanti, omien osakkeiden hankinta, sulautuminen ja jakau- tuminen, ja apuyhtiön käyttö. 1.4.2 Verosuunnittelu Perheyrityksen omistajanvaihdoksissa yksi olennainen huomioon otettava tekijä on luo- vutuksen verokohtelu, sillä luovutukseen voi kohdistua veroseuraamuksia eri vero-oi- keuden aloilta ja siksi se on myös monimutkainen ja haasteellinen osa sukupolvenvaih- doksen toteuttamisessa. Verotus koetaankin edelleen kaikista vaikeimpana haasteena su- kupolvenvaihdoksessa23. Lähtökohtaisesti omistajanvaihdosluovutukset ovat aina ve- ronalaisia, mutta verolainsäädännössämme on myös säädetty joitakin verohelpotuksia yritysomaisuuden luovutusten verotukseen. Omistajanvaihdoksessa verokohtelu riippuu omistajanvaihdoksen toteutustavasta ja sen osapuolista. Lähisukulaiselle luovutetun omaisuuden verorasite on esimerkiksi lahjaverotuksen osalta matalampi kuin muulle ta- holle, ja lisäksi muun muassa tuloverotuksessa ja perintö- ja lahjaverotuksessa on sää- detty verohuojennuksia sukupolvenvaihdosluovutuksia silmällä pitäen. Nämä seikat oh- jaavat toisaalta myös toteutustavan valinnassa, sillä helpotuksia hyväksikäyttämällä ko- konaisverorasitusta ja sitä kautta omistajanvaihdoksen kustannuksia on mahdollista saada minimoitua ja mahdollistaa sitä kautta yrityksen jatkuvuus. Verotuksen vaikutus toteuttamiseen näkyy myös VATT:n sukupolvenvaihdostutkimuksen tuloksissa, joiden mukaan yli puolella tutkimukseen osallistuneista yrityksistä verotuksella oli vaikutusta toteutusajankohtaan tai toteutustapaan, osalla jopa molempiin samanaikaisesti. 24 23 Perheyritysbarometri 2015, 8. 24 Juusela – Tuominen 2018, luku sukupolvenvaihdoshuojennusten vertailu; Ropponen 2013, 12 – 13. 15 Omistajanvaihdoksessa verorasite voi kohdistua kolmelle eri tasolle: luopujaan, koh- deyhtiöön ja jatkajaan/ostajaan. Lisäksi luovutukseen voi toteutusmuodosta riippuen kohdistua veroseuraamuksia tuloverotuksen, elinkeinoverotuksen, perintö- ja lahjavero- tuksen, arvonlisäverotuksen ja varainsiirtoverotuksen osalta. Omistajanvaihdosluovu- tukseen voi näin ollen soveltua samaan aikaan useamman verolain säännökset, jotka voivat aiheuttaa luovutuksen verotuksesta johtuvia kustannuksia ostajan lisäksi myös luovutuksenantajataholle.25 Perheyrityksen omistajanvaihdoksissa verosuunnittelu nouseekin merkittävään roo- liin. Verosuunnittelun avulla voidaan ennakoida tulevan järjestelyn veroseuraamuksia ja valita sen pohjalta optimaaliset toteutustavat ja muut valmistelevat oikeustoimet omista- janvaihdoksia ajatellen. Verosuunnittelun myötä omistajanvaihdokseen kohdistuviin ve- roseuraamuksiin voidaan lain sallimissa rajoissa vaikuttaa, saavuttaen paikoi merkittä- viäkin veroetuja. Näin voidaan minimoida verotuksesta aiheutuvat kustannukset.26 Vaikka tässä luvussa painopiste on omistajanvaihdoksiin liittyvässä verosuunnitte- lussa, ei sitä ole kannattavaa toteuttaa yksittäisenä toimena vaan osana yrityksen koko- naisvaltaista verosuunnittelua, jossa huomioidaan verotuksellisten seikkojen lisäksi myös liiketaloudelliset tekijät27. Verosuunnittelussa huomioitavat tasot, tavoitteet, aika- väli, riskinottohalukkuus ja yrityksen veronmaksupolitiikka vaihtelevat tapauskohtai- sesti eri yritysten välillä. Näin ollen jokaisen yrityksen on tehtävä sukupolvenvaihdosta koskeva verosuunnittelu omien tapauskohtaisten tekijöidensä ja olosuhteidensa pohjalta. Verosuunnittelutoimia tehtäessä täytyy kuitenkin muistaa, ettei se ole täysin riskitöntä. Etenkin pitkälle menevään verosuunnitteluun sisältyy erilaisia riskejä, jotka voivat reali- soitua merkittävinä veroseuraamuksina.28 Kuten eri toteutustapojen verokohteluiden osalta huomataan, pohdittaessa omistajan- vaihdosta verotuksen näkökulmasta, on keskeistä tuntea laajasti vero-oikeudellinen lain- säädäntö, sillä eri toteutustapoihin voi tulla sovellettavaksi verolainsäädäntöä usean eri 25 Manninen 2001, 27 – 29. 26 Andersson 2004, 3; Myrsky – Räbinä 2015, 340. 27 Erään haastattelemani ison perheyrityksen mukaan verosuunnittelu on ensiarvoisen tärkeää ja ehdotonta sukupolvenvaihdosten yhteydessä, jotta omistajanvaihdosjärjestelyt voidaan toteuttaa mahdollisimman ve- rotehokkaasti ja sitä kautta parantaa yrityksen jatkuvuutta. Käytännön tasolla myös veroneutraaleilla varsi- naiseen sukupolvenvaihdokseen valmisteleville järjestelyillä on suuri merkitys, joita kannattaa mahdolli- suuksien mukaisesti hyödyntää. Verosuunnittelun merkitys korostuu etenkin silloin, kun yritykselle on kart- tunut laaja yritysvarallisuus, ja osallisena on useampaa sukupolvea. Tällöin tärkeäksi nousee myös laaja- kantoisempi verosuunnittelu, jossa mietitään jatkuvasti myös tulevaisuudessa tapahtuvia omistajajärjeste- lyjä, toteutetaan oikea-aikaisesti sukupolvenvaihdoksiin valmistetelevia veroneutraaleja toimia ja mahdol- lisesti jalostetaan liiketoimintaa tulevia omistajanvaihdoksia ajatellen. 28 Tikka – Nykänen – Juusela – Viitala 2019, luku 34:suunnittelussa huomioon otettavat seikat. 16 verolajin osalta, joita koskeva sääntely vieläpä muuttuu melko nopeaan tahtiin29. Omis- tajanvaihdosten verosuunnittelua voidaan tehdä kolmella eri tasolla, jolloin huomioon otetaan sekä jatkajan ja luopujan että kohdeyhtiön verotukselliset seikat ja niiden perus- tella pyritään löytämään optimaalisin ratkaisu. Tämä lisää verosuunnittelun haastetta. Luopujan ja jatkan intressit kun voivat erota toisistaan, eikä näiden tahojen kannalta op- timaalisin vaihtoehto välttämättä ole sitä yrityksen kannalta. Mielestäni verosuunnitte- lun kanssa rinnakkain kulkee toteutustavan valinta, sillä eri toteutustavoilla edellä selos- tetun mukaisesti on kullakin oma verokohtelunsa ja lisäksi sukupolvenvaihdoksia kos- kien on säädetty verotuksellisia helpotuksia, joita hyödyntämällä voidaan saavuttaa kan- nattavia verotuksellisia etuja ja suorittaa omistajanvaihdosjärjestely verotehokkaasti. Omistajanvaihdoksista aiheutuvien verokustannusten minimointi luonnollisesti pienen- tää myös rahoitustarvetta, ja siten parantaa yrityksen jatkuvuutta. Tärkeä väline verosuunnittelussa ja toimenpiteen veroseuraamusten selvittämisessä etukäteen on veroviranomaisen ennakkoratkaisu suunnitteilla olevan järjestelyn vero- kohtelusta. Ennakkoratkaisua on mahdollista hakea kahdelta vaihtoehtoiselta taholta: verohallinnolta tai keskusverolautakunnalta. 30 Verovelvollinen voi hakea verohallinnolta ennakkoratkaisua sekä tuloveroa että muita verolajeja koskeviin verokysymyksiin. Ennakkokannanoton mahdollisuudesta ja ennakkoratkaisua koskevasta menettelystä on nimenomaisesti säädetty eri verolaeissa31. On kuitenkin huomattava, että ennakkoratkaisun antamiselle on annettu tietynlaiset ha- kemista rajoittavat edellytykset. Ennakkoratkaisumenettely koskee vain sellaisia vero- kohtelultaan epävarmoja yksilöityjä verotuskysymyksiä tai liiketoimintaan liittyviä ky- symyksiä, jotka veroviranomainen joutuu lopulta joka tapauksessa ratkaisemaan vii- meistään verotusta toimitettaessa. Ennakkoratkaisupäätöstä ei siten anneta, mikäli hake- mus koskee yleisluonteista tai teoreettista verotuskysymystä tai järjestelyä, jota ei ole riittävän yksityiskohtaisesti yksilöity ja selostettu. Yksilöintiedellytyksen lisäksi ennak- koratkaisun saaminen edellyttää hakijaa, hakemuksen jättöaikaa ja hakemuksen sisältöä koskevien vaatimusten täyttymistä. 32 Verohallinnolta saatu lainvoimainen ennakkoratkaisu on lähtökohtaisesti sitova rat- kaisussa annetun määräajan puitteissa. Ratkaisun soveltamisen ei tappioiden vähentä- 29 Verolainsäädännön lisäksi on tunnettava myös mm. yhtiöoikeudellinen lainsäädäntö, jotta toteutettava omistajanvaihdos on sekä yhtiöoikeudellisesti että vero-oikeudellisesti hyväksyttävä. Esimerkiksi sulautu- misen ja jakautumisen kohdalla yhtiöoikeudellisesti hyväksyttävä järjestely ei välttämättä ole vero-oikeu- dellisesti hyväksyttävä ja siten verovapaa järjestely. Verotuksellisesti vääränlaisesta järjestelystä voi tällöin aiheutua merkittäviä ja odottamattomia veroseuraamuksia yhtiölle. 30 Lakari - Engblom 2016, 253 – 254. 31 Muun muassa VML 85 §:ssä, PerVL 39 a §:ssä, AVL 190 §:ssä ja VSVL 39 §:ssä on nimenomaisesti säädetty kunkin verolajin osalta mahdollisuus ennakkoratkaisun hakemiseen verohallinnolta. 32 Verohallinnon ohje A208/200/2017. 17 mistä koskevien poikkeuslupapäätösten tavoin kuulu viran puolesta sovellettaviin pää- töksiin, joten verotus toimitetaan ennakkoratkaisun mukaisesti ainoastaan verovelvolli- sen sitä erikseen vaatiessa. Sitovuus ei kuitenkaan ole täysin ehdoton. Ennakkoratkaisua ei sovelleta tilanteessa, jossa ratkaisu perustuu virheellisiin tai puutteellisiin tietoihin, tai vääristeltyihin olosuhteisiin. Sitovuus väistyy myös silloin, kun päätöksessä sovellettu lainkohta on muuttunut päätöksen antamisen ja verotuksen toimittamisen välissä. 33 Vaihtoehtoinen veroviranomainen34 ennakkoratkaisun hakemiseen on keskusverolau- takunta (KVL). Ennakkoratkaisua voi tuloveroa ja arvonlisäveroa koskevissa kysymyk- sissä hakea myös keskusverolautakunnalta.35 KVL:n ennakkoratkaisulle on kuitenkin VerohL 14 §:ssä säädetty verohallinnon ennakkoratkaisua tiukemmat edellytykset. Ai- noastaan verolain soveltamisen kannalta merkittävissä tai verotuskäytännön yhtenäi- syyttä edistävissä verokysymyksissä tai muun painavan syyn vallitessa ennakkokannan- ottoa voidaan hakea keskusverolautakunnalta. Muissa tapauksissa kysymykseen tulee ennakkoratkaisuhakemuksen osoittaminen verohallinnolle. 36 Ennakkoratkaisu verohallinnolta tai keskusverolautakunnalta ei sitovuudestaan huoli- matta aina tarkoita pysyvää verokohtelua ennakkoratkaisun mukaisessa tilanteessa, sillä ennakkoratkaisut ovat valituskelpoisia ratkaisuja37. Haasteelliseksi verotuksen ennakoi- misen yrityksen näkökulmasta tekee se, että ennakkoratkaisuun voi hakea muutosta ve- rovelvollisen lisäksi myös veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö38 sekä KVL:n ennak- koratkaisussa käsitellyn verotuksen osalta valituskelpoinen kunta. Näin ollen verovel- vollisen kannalta myönteinen, ennakkoratkaisun mukainen verokohtelu voi siten muut- tua.39 Verohallinnon ennakkoratkaisua koskevat verovalitukset kuuluvat hakemusasioiden menettelyn piiriin, jolloin muutosta haetaan VML 85 a §:n nojalla suoraan hallinto-oi- keudelta, valitusajan kuluessa. Verohallinto ei siten käsittele valituksia, mutta joidenkin verolajien kohdalla valitus on mahdollista jättää verohallinnolle, joka toimittaa sen eteenpäin. Verotusmenettelylain säännösten lisäksi eri verolaeissa, muun muassa VSVL 46 §:ssä ja PerVL 43 §:ssä löytyvät omat muutoksenhakusäännöksensä, joissa tosin 33 Verohallinnon ohje A208/200/2017, luku 13.1. 34 Vaihtoehtoisina veroviranomaisina ennakkoratkaisua voidaan hakea vain toiselta näistä tahoista. Mikäli asia on käsittelyssä verohallinnossa, ei sitä enää ole mahdollista saada käsittelyyn keskusverolautakunnassa ja päinvastoin. 35 HE 288/2009; VerohL14 §; VML 84 §; AVL 190 §. 36 Verohallinto 2017, Ennakkoratkaisun hakeminen keskusverolautakunnalta. 37 Laissa säädetty poikkeus valituskelpoisuuteen ovat ennakkoratkaisun antamatta jättämispäätökset. Mi- käli verohallinto päättää olla antamatta ennakkoratkaisua, ei päätökseen voida hakea muutosta. 38 Lailla 21.12.2012/881 lisättiin VerohL 26 §:ään säännös veronsaajien oikeudenvalvontayksikön ilmoi- tuksesta, jonka myötä oikeudenvalvontayksikkö voi erityistilanteissa jo valitusajan kuluessa ilmoittaa vali- tusoikeuden käyttämättä jättämisestä verohallintoa sitovasti. Tämän jälkeen ennakkoratkaisusta tulee lain- voimainen, ja verotus toimitetaan ratkaisun mukaisesti. 39 HE 76/2012. 18 usein viitataan VML:n muutoksenhakusäännöksiin. Muiden hallinto-oikeuden ratkaisu- jen tavoin, hallinto-oikeuden päätökset ovat ennakkoratkaisuja koskevissa verovalitus- asioissa niin ikään muutoksenhaun piirissä. Niistä voidaan valittaa korkeimpaan hal- linto-oikeuteen VML 70 §:ssä säädetyin edellytyksin. Kuten lainkohta osoittaa, hallinto- oikeuden ratkaisut kuuluvat valituslupamenettelyn piiriin, jolloin muutoksenhaku ylim- mältä oikeusasteelta on mahdollista ainoastaan silloin, kun korkein hallinto-oikeus myöntää siihen luvan. Muussa tapauksessa hallinto-oikeuden päätös jää lainvoimaisena voimaan. 40 Keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun muutoksenhaku eroaa verohallin- non antamasta valitusviranomaisen ja valituslupamenettelyn osalta. Verohallintolain 16 §:n nojalla valitusviranomaisena keskusverolautakunnan ennakkoratkaisuissa toimii korkein hallinto-oikeus. Muutoksenhaku tapahtuu siten suoraa ylimmässä hallinto-oi- keusasteessa, jolloin verohallinnon ratkaisuissa käytettävä alempi oikeusaste jää väliin. Hakijalle, veronsaajien oikeudenvalvontayksilölle ja tietyin edellytyksin valituskelpoi- selle kunnalle on annettu suoraan oikeus muutoksenhakuun, jolloin erityistä valituslu- paa tarvita. Poikkeus suoraan valitusoikeuteen muodostavat ennakkoratkaisun antamatta jättämispäätökset, jotka eivät kuulu valituskelpoisten päätösten piiriin. Keskusverolauta- kunnan ennakkoratkaisujen muutoksenhakuprosessi on näin ollen verohallinnon vastaa- vasta poiketen yksivaiheinen, ja lopulta verotus toimitetaan korkeimman hallinto- oi- keuden antaman päätöksen osoittamalla tavalla.41 Rajat verosuunnittelulle ja etenkin verojen minimoimiselle asettaa veronkiertosään- tely. Liian pitkälle menevä veroetujen tavoittelu voi johtaa toteutettujen toimien pitä- mistä veronkiertämisenä, josta voi aiheutua yritykselle merkittäviä verokustannuksia ja haittoja. Sen vuoksi verosuunnittelua ja erilaisia omistajuus- ja yritysjärjestelyjä toteu- tettaessa on tärkeää tuntea eri verolajeja sääntelevä verolainsäädäntö ja oikeuskäytäntö, jotta näiltä kustannuksilta ja haitoilta vältyttäisiin.42 Yleisin veronkiertoa koskeva säännös, tuloverotusta koskeva yleislauseke, on sää- detty VML 28 §:ssä. Säännöksen tarkoituksena on estää verolainsäädännön tarkoituksen vastainen, laiton verojen minimointi. Veronkiertosäännöksen nojalla lainkohtaa sovelle- taan sellaisiin toimenpiteisiin tai olosuhteisiin, jotka eivät ole liiketaloudellisesti perus- teltuja toimia, vaan ne on toteutettu ainoastaan verosta vapautumisen vuoksi43. Näin ol- 40 Verohallinnon ohje A3/200/2018, luku 3 – HE 76/2012. 41 HE 288/2009 – Verohallinnon ohje A3/200/2018. 42 Ks. tarkemmin Verohallinnon ohje A126/200/2014. 43 Verohallinto toteaa veronkiertämissäännöstä koskevassa ohjeessaan, että VML 28 §:n soveltaminen edel- lyttää verotuksen lain tarkoituksen vastaisen, perusteettoman veroedun syntymistä. Riittävien verotuksesta poikkeavien syiden vallitessa tehty toimi ei lähtökohtaisesti laukaise veronkiertosäännöksen soveltamista. 19 len toimenpide saattaa sinällään olla yksityisoikeudellisesti hyväksytty, mutta vero-oi- keudelliselta luonteeltaan veron kiertämistä.44 Lopullisen soveltamisalansa yleislausek- keena toteutettu väljä veronkiertosäännös saa oikeuskäytännöstä. 45 VML 28.1 §:ssä säädetään soveltamisalan lisäksi säännöksen soveltamisen seuraa- mukset verotuksessa. Seuraamukset riippuvat kyseessä olevasta soveltamistilanteesta. Verotus voidaan toteuttaa sivuuttamalla toimenpiteessä käytetyt, oikeudelliselta muo- doltaan tarkoituksenvastaiset olosuhteet. Toinen vaihtoehto on suorittaa verotus pohjau- tuen veroviranomaisen arvioon saavutetusta tulosta ja omaisuudesta tilanteissa, joissa toimen tarkoituksena on ollut verosta vapautuminen.46 Veronkiertosääntely ei rajoitu pelkästään VML 28 §:n yleislausekkeeseen. Myös muissa verolaeissa on eri verolajien osalta nimenomaiset veronkiertoa sääntelevät eri- tyissäännöksensä, jotka ovat erityissäännösluonteen vuoksi ensisijaisesti sovellettavia säännöksiä. Verotusmenettelylain yleislauseke ei kuitenkaan ole tarkoitukseton näissä erityissäännösten soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa, vaan se voi tulla sovelletta- vaksi myös erityissäännöksen alaisiin tilanteisiin.47 Erityisesti omistajanvaihdosten ja niiden valmistelutoimien verosuunnittelussa ja sitä myötä toteuttamisessa on huomioi- tava veronkiertoa koskevat erityissäännökset: EVL 52 h §, VML 29 § ja PerVL 33 a §. EVL 52 h §:n nojalla laissa säädettyjen veroneutraalisti toteuttaviin yritysjärjestelyi- hin kohdistuva veroetu, veroneutraliteetti, menetetään, mikäli järjestely on toteutettu ve- ronkiertämis- tai välttämistarkoituksessa, eikä liiketaloudellisista syistä. Tämän seu- rauksena eri yritysjärjestelyt katsottaisiin veronalaisiksi luovutuksiksi, jolloin ne aiheut- tavat välittömiä veroseuraamuksia.48 Yhtiön ja sen osakkaan välisissä transaktioissa voi tulla sovellettavaksi VML 29 §:n peiteltyä osinkoa koskeva säännös. Kun järjestelyssä noudatetaan käypää hintaa ja se tehdään liiketaloudellisten syiden vallitessa järjestelylle tavanomaisella tavalla, ei pei- teltynä osinkona pidettävää rahanarvoista etuutta synny. Järjestelyn pitämiseen peitel- tynä osinkona johtavat erilaiset yrityksen ja osakkaan väliset olennaisesti ali- tai ylihin- taiset sekä täysin vastikkeettomat varallisuuden siirrot, samoten kuin osinkoverotuksen välttämistarkoituksessa tapahtuva varojenjako, VML 29.2 §:ssä lueteltuja keinoja käyt- tämällä. Osakas joutuu maksumieheksi peitellystä osingosta myös niissä tilanteissa, joissa rahanarvoinen etu on tosiallisesti mennyt tämän lähipiirin hyväksi.49 Peiteltyä osinkoa koskevan säädöksen soveltamisesta edellä mainituissa hinnoittelu- poikkeamatapauksissa seuraa, että yhtiön verotuksessa käytetty vastike sivuutetaan, ja 44 Verohallinnon ohje A126/200/2014, luku 2. 45 Myrsky – Räbinä 2015, 203. 46 VML 28.1-2 §. 47 Verohallinnon ohje A126/200/2014, luku 1. 48 HE 177/1995. 49 HE 26/1998. 20 verotus toteutetaan siirretyn varallisuuden käyvästä arvosta. Osakas puolestaan joutuu maksamaan täydennysveron käyvän arvon ja vastikkeen välisestä erotuksesta, joka to- teutetaan lisäämällä osakkaan ansiotuloihin 75 %:a erotuksen määrästä. Osakkaan pei- teltynä osinkona saamat varat verotetaan osakkaan ansiotulona, josta 75 % on ve- ronalaista ansiotuloa, loput verovapaata.50 Perintö- ja lahjaverolain alaisissa luovutuksissa toimenpiteitä rajaa aiemmin mainittu PerVL 33 a §, joka sanamuodoltaan vastaa edellä mainitun verotusmenettelylain yleis- lausekkeen sanamuotoa. Lainkohdan mukaan veronkiertämiseksi voidaan katsoa puh- taasti veron välttämiseksi tehdyt toimenpiteet ja lisäksi sellaiset luovutustoimet tai lah- javeroon vaikuttavat oikeustoimet, jotka oikeudellisen sisältönsä tai muotonsa vuoksi jäävät vailla oikeusvaikutuksia tai jotka tosiasiallisesti luovat julkituodusta poikkeavan oikeusvaikutuksen. Verotukselliset seuraamukset on lain esitöiden mukaan säädetty noudattamaan VML:n nojalla vakiintunutta tulkintaa. PerVL 33 a §:n alaisia oikeustoi- mia verotetaan siten asian luonnetta ja tarkoitusta vastaavien normaalien säännösten mukaisesti, sivuuttamalla tarkoituksenvastainen muoto tai sisältö. 51 1.4.3 Rahoitussuunnittelu Yrityksen suunnitellessa omistajanvaihdosta, yksi järjestelyn keskeisimmistä ja samalla haastavimmista tekijöistä verotuksen jälkeen on omistajanvaihdoksen rahoittaminen.52 Rahoituksen näkökulmasta, jatkajan on paitsi kartoitettava järjestelystä aiheutuvat koko- naiskustannukset, myös oma varallisuutensa ja sen tarjoamat mahdollisuudet syntyvien kustannusten kattamiseen. Puhtaasti perheen sisällä tapahtuvassa sukupolvenvaihdos- tilanteessa myös luopujan kanssa voidaan tietysti sopia erilaisia rahoituksellisia ratkai- suja jatkajan taloudellista tilanne helpottamaan, mikäli luopujan oma taloudellinen ti- lanne sen sallii. Esimerkiksi kauppahinnan maksaminen pidemmällä maksuajalla tai osissa saattaa helpottaa taloudellista tilannetta. 53 Järjestelystä saattaa kuitenkin aiheutua merkittäviä kustannuksia, joiden kattamiseksi jatkajan varallisuus ei yksin riitä. Useimmiten omistajanvaihdoksia varten joudutaankin hankkimaan ulkopuolista rahoitusta. Markkinoilla on monipuolisesti tarjolla eri tahojen tarjoamia rahoitusvaihtoehtoja, vaikkakin pääsääntöisesti yrittäjät turvautuvat edelleen tavalliseen pankkilainaan sekä Finnveran tarjoamaan rahoitukseen. Vaikka jatkaja ei usein pystykään itse rahoittamaan järjestelyä, on jatkajan varallisuus kuitenkin merkittä- vässä osassa kokonaisrahoitusta ajatellen.54 50 Verohallinnon ohje A122/200/2018, luvut 5.1 ja 5.2. 51 HE 68 / 1995, luku 2.8. 52 Perheyritysbarometri 2015, 7 – 8. 53 Tikanoja – Parikka 2008, 50, 53. 54 Malinen – Stenholm 2005, 41 – 42; Varamäki ym 2013, 52. 21 Ulkoista rahoitusta suunniteltaessa on huomioitava myös rahoituksen saamiseksi ase- tetut ehdot. Pankit muun muassa vaativat lainojensa vastineeksi vakuuksia. Eritoten jat- kajan on siten kartoitettava, millaisia mahdollisia vakuuksia itseltä löytyy ja riittävätkö ne. Pahimmassa tapauksessa omistajanvaihdos kaatuu jo suunnitteluvaiheessa, mikäli esimerkiksi vaadittavia vakuuksia ei saada kasaan. Vakuuksien suunnittelussa on huo- mioitava myös yrityksen nykyisten lainojen vakuudet, joiden tilalle usein on järkevää vaihtaa uuden omistajan vakuudet. Tällöin luopuja vapautuu vakuuksien osalta vas- tuusta.55 Koska toteutustapa ja omistajanvaihdosjärjestelyä kohtaavat veroseuraamukset muo- dostavat suuren osan omistajanvaihdoksen kokonaiskustannuksista, on rahoitussuunnit- telu mielestäni olennaista toteuttaa rinnakkain toteutustavan valinnan ja verosuunnitte- lun kanssa, jotta yritykselle voidaan valita optimaalisin tapa omistajanvaihdoksen to- teuttamiseksi vaarantamatta jatkuvuutta ja osallisien taloudellista asemaa. Näitä suku- polvenvaihdoksen suunnitteluun liittyviä osa-alueita tulisi kohdella ja toteuttaa yhtenä kokonaisuutena. Tämän vuoksi sukupolvenvaihdos muodostaakin rahoituksellisesti, yh- tiöoikeudellisesti sekä vero-oikeudellisesti haastavan kokonaisuuden, joka vaatii laaja- alaista osaamista eri oikeuden aloilta, liiketaloudellista osaamista unohtamatta. Rahoi- tuksen näkökulmasta mahdolliset virheet esimerkiksi verotuksen osalta voivat käydä yritykselle kalliiksi, ja vaarantaa sen taloudellisen tasapainon ja jatkuvuuden. Seuraavissa luvuissa käsitellään erilaisia omistajanvaihdoksen toteutustapoja ja nii- den aiheuttamia kustannuksia, joista merkittävimpiä ovat kuhunkin toteutustapaan liit- tyvä mahdollinen vastike sekä verokustannukset. 55 Paikallispankin yritysrahoituspäällikön haastattelu, 2.2.2017. 22 2 VASTIKKEELLISET OMISTAJANVAIHDOKSET 2.1 Omistajanvaihdos yrityskauppana Vastikkeellisessa luovutuksessa on kyse vastiketta vastaan tehdystä yrityskaupasta. Se voidaan toteuttaa joko omituskauppana, jolloin kaupan kohteena ovat yrityksen osak- keet tai yhtiöosuudet, tai substanssikauppana, jossa puolestaan kohteena on yrityksen liiketoiminta. Rakenteellisella erottelulla omistus- ja substanssikauppaan on olennainen merkitys kaupan kohteen lisäksi mm. sen osapuoliin, menettelytapoihin ja verokohte- luun56. Yrityskauppa voidaan toteuttaa myös käyvän arvon alittavaa vastiketta vastaan, jolloin kyseessä on lahjanluontoisena kauppana toteutettu yrityskauppa.57 Yrityskauppa voi olla kokonainen oikeustoimi tai osana yritysjärjestelyprosessia esim. yhdistelmänä jonkin toisen yritysjärjestelyn kanssa.58 Tulevan yrityskaupan kan- nalta voikin toisinaan olla tarpeen tehdä ennakkoon erilaisia yritysjärjestelyjä, jolla yri- tys saadaan rakenteeltaan sopivaksi myyntiä varten.59 Oman haasteensa yrityskauppoihin tuo yrityksen yhtiömuoto, joka vaikuttaa suuressa määrin siihen, mitä rakennevaihtoehtoa on ylipäätään mahdollista käyttää ja siihen, mi- ten yhtiöosuuksia tai liiketoimintaa voidaan luovuttaa eteenpäin. Eri yhtiömuotoja kos- kevassa lainsäädännössä on asetettu omat rajoitteensa ja menettelytapansa näille oikeus- toimille.60 Henkilöyhtiöt ja osakeyhtiöt voivat vapaasti valita toteuttaako yrityskaupan omistuskauppana vai liiketoimintakauppana, sillä nämä yhtiöt ovat omistajistaan erilli- siä taloudellisia ja oikeudellisia yksiköitä, joita voidaan myydä omistuksesta irrallisina. Yksityisliikkeen tapauksessa tämä ei ole mahdollista. Yksityinen liike ei ole omistajas- taan erillinen, oikeudellinen yksikkö, jolla on oma omistajastaan erillinen varallisuus. Näistä yksityisliikkeen perusperiaatteista johtuen yksityisliikkeellä ei ole mahdollisuutta valita yrityskaupan toteutustapaa, vaan ainoa mahdollinen vaihtoehto yrityksen myymi- seen on liiketoimintakauppa. 61 56 Immonen - Lindgren 2013, 24, 42. 57 Katramo – Lauriala – Matinlauri – Niemelä – Svennas – Wilkman 2013, 28. 58 Katramo – Lauriala – Matinlauri – Niemelä – Svennas – Wilkman 2013, 28. 59 Manninen 2001, 226. 60 Immonen 2014, 42 – 43. 61 Immonen 2014, 42; Villa - Ossa - Saarnilehto 2007, 24, 58. 23 Olipa käytetty toteutustapa mikä tahansa edellä mainituista vastikkeellisista muo- doista, on kaupan kohde hyvä selvittää ennakkoon perin pohjin, jotta jatkaja saa selvyy- den, mitä on ostamassa. Kaupan kohteelle tehtävästä due diligence -tarkastuksesta62 os- taja saa tietoja yrityksen taloudellisesta tilanteesta, toimiympäristöstä, riskillisyydestä ja siitä, mikä on yrityksen käypä arvo. Due diligence -tarkastuksen avulla ostaja voi pohtia yritysoston ja sitä kautta yritystoiminnan jatkamisen kannattavuutta eri näkökulmista, ja päättää sen avulla, millaisen vastikkeen yrityksestä voi maksaa ja, onko yrityksellä mah- dollisuuksia selvitä yrityskaupan yli elinkelpoisena. 63 Kaiken kaikkiaan yrityskauppa on moniulotteinen oikeustoimi, johon vaikuttavat mo- net rahoitukselliset ja juridiset tekijät, kuten vero-oikeudelliset, yhtiöoikeudelliset, sopi- musoikeudelliset, työoikeudelliset ja kilpailuoikeudelliset tekijät. Verotus muodostaa yh- den yrityskaupan merkittävän tekijän myös rahoituksen näkökulmasta. Verotuksen osalta yrityskaupassa voi tulla veroseuraamuksia usealta vero-oikeuden alalta, joihin on toi- saalta säädetty helpotuksia siinä tapauksessa, joissa yrityskauppa toteutetaan sukupolven- vaihdoksena.64 Yrityksen myynnin verokohtelu riippuu siitä, onko omistajanvaihdos toteutettu liike- toimintakauppana vai omistuskauppana, sillä kummassakin kauppamuodossa verokoh- telu eroaa toisistaan merkittävästi. Tämän lisäksi niin omistuskaupassa kuin substanssi- kaupassakin verokohteluun keskeisesti vaikuttava tekijä on sovellettava verolaki. Sen määrittää tulolähdejako eli kuuluuko kauppa TVL:n vai EVL:n piiriin. Verokohtelu mää- räytyy sen lain nojalla joka kyseistä tulolähdettä sääntelee. Näiden lakien asettama vero- rasite eroaa toisistaan selvästi. Lisäksi etenkin sukupolvenvaihdosten osalta verokohte- luun vaikuttaa luovutuksensaajan sukulaisuussuhde sekä luovuttajataho. Huolimatta yri- tyskaupan tavasta ja siihen sovellettavasta verolaista, veroseuraamukset aktualisoituvat yleensä sekä kummankin osapuolen että kohdeyhtiön verotuksessa. Tutkielman laajuuden asettamissa rajoissa yrityskaupan verokohtelun osalta keskity- tään pääasiassa myyjän luovutusvoiton verotukseen ja verolainsäädännön asettamiin yri- tyskauppaa koskeviin tuloveron huojennuksiin. 62 Due diligence -tarkastus on kokonaisvaltainen ennakkotarkastus, jossa yrityskohteen ominaisuuksia ar- vioidaan eri näkökulmista, ei pelkästään taloudellisesta näkökulmasta. Tarkastus on tarkoitettu helpotta- maan päätöksentekoa, ja selvittämään yrityksen arvoa. Tarkastuksesta saatujen tietojen avulla ostajalla on laajemmin yrityskauppaan vaadittamaa informaatiota, jota käyttää sopimusneuvotteluissa ja kaupan ehtojen laatimisessa. 63 Katramo ym. 2013, 50 – 52. 64 Manninen 2001, 226 – 227. 24 2.2 Omistuskauppa eli osake- tai yhtiöosuuskauppa 2.2.1 Osakkeiden tai yhtiöosuuksien siirtäminen jatkajalle Omistuskaupalla tehtävässä sukupolvenvaihdoksessa osakeyhtiön osakkeet tai henkilö- yhtiön yhtiöosuudet myydään vastiketta vastaan jatkajalle/jatkajille. Tällöin kaupan osa- puolina ovat osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistaja sekä jatkaja, ja osakkeista saatu luovutusvoitto (tai -tappio) tulee osakkeenomistajalle itselleen. Osakkeiden ja yhtiö- osuuksien luovutettavuutta sääntelee joko osakeyhtiölaki tai laki avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä, sen yhtiömuodosta riippuen. Järjestelyn rajoitettavuus eroaa osa- keyhtiön ja henkilöyhtiön välillä merkittävästi. 65 Vaikka kyseessä onkin nimellisesti su- kupolvenvaihdosluovutus, on juridisesta näkökulmasta kyse tosiasiallisesti irtaimen omaisuuden kaupasta, jossa kohteena ovat yrityksen osakkeet tai yhtiöosuudet. Tämän kaltainen luovutus noudattaa tärkeimpänä kauppalain, oikeustoimilain, osakeyhtiölain sekä avoimesta ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain normeja. Osakeyhtiön osakkeiden myynnin ollessa irtaimen kauppaa, oikeustoimeen soveltuu KauppaL 3 §:ssä säädetty sopimusvapauden periaate. Luopuja ja jatkaja voivat siten so- pia vapaasti kaupan tekotavasta, ehdoista ja vastikkeesta, ellei sopimuksesta, esimer- kiksi osakassopimuksesta, tai sopijaosapuolten omaksumasta käytännöstä tai sopijapuo- lia sitovista tavoista muuta johdu. Näin ollen osakkeiden luovutustoimi on pätevä vaikka siitä ei olisi laadittu täsmällistä kirjallista sopimusta.66 Osakekauppaa koskevat myös yleiset irtaimen kaupan säännökset vaaranvastuun siirtymisestä, virheen ja viiväs- tyksen seuraamuksista sekä kauppahinnan maksusta.67 Näistä säännöksistä vaaranvas- tuuta koskevat normit KauppaL 12 – 16 §:ssä lienevät tärkeimpiä, sillä yrityskaupassa kaupan kohde yleensä on selkeästi tiedossa ja kauppa tarkoin sovittu. Mikäli myyjä tai myyjän lukuun toiminut taho on antanut yrityksestä tai sen ominaisuuksista virheellistä tietoa, joilla on ollut merkitystä kaupan tekemiseen tai laiminlyönyt tiedonantovelvolli- suutensa, on myös virhettä ja sen seuraamuksia koskevat säännökset saman lain 17 – 21 §:ssä ja 30 – 41 §:ssä huomioitava. 68 65 Immonen – Lindgren 2013, 24 – 25. 66 Myös konkludenttinen sopiminen osakekaupasta katsotaan päteväksi ja hyväksytyksi kaupan teke- miseksi. Luonnollisesti kirjallinen sopimus osakekaupasta on kuitenkin jälkeenpäin todistelun ja mahdol- listen epäselvyyksien kannalta aina parhain tapa sopia. 67 KauppaL 12 – 13§:n mukaan vaaranvastuu osoittaa, kuka kärsii osapuolista riippumattomista syistä ta- pahtuneen vahingon, jonka seurauksena kaupan kohde on tuhoutunut, kadonnut, huonontunut tai vähenty- nyt. Lähtökohtaisesti luovutushetki siirtää vaaranvastuun myyjältä ostajalle. 68 Kess 2011, 46 – 53. 25 Liiketoimintakaupasta poiketen osakekaupassa myydään ainoastaan yhtiön osakkeet, jolloin yrityksen toiminta varallisuuksineen ja vastuineen jäävät oikeustoimen ulkopuo- lelle, eivätkä siten oikeudellisesta näkökulmasta muutu luovutuksen seurauksena.69 Osa- keyhtiön osalta myös osakeyhtiölaissa osakkeiden luovutettavuus on säädetty melko va- paaksi. OYL 1:4:n mukaan osakkeiden luovuttamiseen soveltuu vaihdannan vapaus, mikä tarkoittaa, että osakkeita voidaan pääasiassa luovuttaa ja hankkia vapaasti, ilman rajoituksia. Säännös on kuitenkin tahdonvaltainen, ja sallii näin ollen tietynlaisen poik- keamisen vapaan vaihdannan pariaatteesta yhtiöjärjestyksessä.70 Poikkeuksen vapaan luovutettavuuden periaatteeseen tekee OYL 3:6:n säännös salli- tuista vaihdannanrajoituslausekkeista. Selkeyden ja tulkinnan helpottamiseksi säännök- sellä rajoitetaan tiukasti vaihdannanrajoituslausekkeiden käyttöä. Sen nojalla sallitaan ainoastaan kaksi mahdollista vaihdannanrajoitusta, joilla vapaasta luovuttamisesta ja hankkimisesta voidaan yhtiöjärjestyksessä poiketa ja siten säädellä omistuksen siirty- mistä. Vaihdantaa voidaan näin ollen rajoittaa OYL 3:7:n lunastuslausekkeen ja OYL 3:8:n suostumuslausekkeen avulla. Yrityskauppaa tehtäessä on tämän vuoksi ensin tu- tustuttava yhtiöjärjestykseen ja selvitettävä mahdolliset vaihdannanrajoitukset, mikäli osakkeenomistajia on enemmän kuin yksi.71 Edellä mainittujen vaihdannanrajoituslausekkeiden lisäksi osakkeiden luovutuksia on mahdollista rajoittaa osakeyhtiölaissa säädettyjä vaihdannanrajoituslausekkeita tiukem- min osakassopimusten kautta. Sukupolvenvaihdoksen yhteydessä voidaan jatkajasuku- polven kanssa tehdä osakassopimus, johon voi tarpeen mukaan kirjata liiketoiminnalli- sia ehtoja ja rajoittaa osakkaiden toimintoja. 72 OYL 3:7.1:n mukainen lunastuslauseke merkitsee, että osakkeenomistajilla, yhtiöllä itsellään tai yhtiöjärjestyksessä määritetyllä muulla henkilöllä on mahdollisuus estää osakkeiden siirtyminen nykyisen omistajapiirin ulkopuolelle käyttämällä oikeuttaan lu- nastaa73 siirtyvät osakkeet.74 Lunastuslauseketta koskevassa pykälässä on osakeyhtiö- lain uudistamisen yhteydessä säädetty kattavat olettamasäännökset, joita lunastusmenet- telyn osalta tulee noudattaa, mikäli yhtiöjärjestyksestä ei muuta johdu.75 Vähimmäis- sisällöksi lunastuslausekkeelle on määrätty lunastusoikeudellisten ja heidän keskinäisten 69 Karsio – Koila – Vartiainen – Äärilä 2012, 16. 70 HE 109/2005, 54. 71 HE 109/2005, 54. 72 Hannula – Kari 2007, 64 – 65. 73 Lunastusoikeus koskee ainoastaan osakkeenomistajalta toiselle siirtyviä osakkeita, ei yhtiön omia osak- keita. 74 Karsio ym. 2012, 18. 75 ks. HE 109/2005, 54 – 55. Kattavat olettamasäännökset luotiin osakeyhtiölain uudistamisen yhteydessä 2006, jotta oikeuskäytännössä vältytään osakkeenomistajien kannalta yllättäviltä ratkaisuilta. EOYL:a tul- kittiin oikeustapauksessa KKO 1984 II 170 niin, ettei lunastuslauseketta ole lainkaan, mikäli lausekkeen sisältämät määräykset ovat vaillinaiset tai pakottavan lain vastaiset. 26 etuoikeuksien määrittely, mutta lainkohdan sallimissa rajoissa voidaan yhtiöjärjestyk- sessä sopia muista olettamasäännöksistä poikkeavasti. Lunastuslausekkeessa voidaan esimerkiksi sopia, mitä saantoja se koskee, eikä käyttää 2 momentin olettamaa kaikkia saantoja koskevasta lunastusoikeudesta.76 Täysin vapaasti ei kuitenkaan voida olettamasäännöksistä poiketa, vaan on huomioi- tava OYL 1:9 tahdonvaltaisuudesta, joka estää lain ja hyvän tavan vastaiset yhtiöjärjes- tysmääräykset. Mikäli yhtiössä omistajia on enemmän kuin yksi, on yrityskaupassa huo- mioitava myös OYL 18 luvussa säädetty vähemmistönsuojasäännökset, eritoten 18:1 vähemmistöosakkeen lunastusoikeudesta ja -velvollisuudesta. Yrityskaupan myötä yli 90 % yhtiön osakkeista ja äänistä äänimäärästä omistavalla enemmistöosakkeenomista- jalla on lunastusoikeus vähemmistöosakkeenomistajien osakkeisiin. Tällaisella enem- mistöosakkeenomistajalla on myös lunastusvelvollisuus vähemmistöosakkeisiin, mikäli vähemmistöosakkeenomistaja niin vaatii. Osakkeiden lunastus tehdään OYL 18:7:ssa säädetyllä tavalla aina käypään hintaan, joka suoritetaan vähemmistöosakkaalle kuukau- den kuluttua lainvoimaisesta lunastustuomioista. 77 OYL 3:8:n suostumuslausekkeessa puolestaan on kyse yhtiöjärjestysmääräyksestä, jossa yhtiöltä itseltään vaaditaan suostumus osakkeiden luovuttamiselle. Yhtiö voi näin ollen estää luovutuksensaajaa tulemasta täysimääräiseksi osakkeenomistajaksi, sillä il- man yhtiön lupaa luovutetut osakkeet ovat vailla hallinnoimisoikeuksia, eikä osakkeen- saajalla ole tällöin oikeutta osallistua päätöksentekoon. Pääsääntöisesti yhtiön edusta- jana suostumusasiassa toimii hallitus, mutta säännöksen kuuluessa tahdonvaltaiseen la- kiin, voidaan myös suostumuksenantajasta päättää toisin yhtiöjärjestyksessä. Kuten lu- nastuslausekkeen osalta, myös suostumuslausekkeen sisältö voidaan yhtiöjärjestyksessä sopia, jonka vuoksi tapauskohtaisesti on tarpeen selvittää suostumuslausekkeen sisältö yhtiöjärjestyksestä. Lunastuslausekkeeseen verrattuna suostumuslauseke on kattavuu- deltaan lievempi vaihdannanrajoitus, sillä lunastuslausekkeen koskiessa pääsääntöisesti kaikkia saantoja, suostumuslauseke koskee vain vapaaehtoisin luovutustoimin saatuja osakkeita. Suostumuslausekkeen ulkopuolelle jäävät siten perintönä saadut osakkeet.78 OYL 3:8.1:ssa on lisäksi erikseen säädetty lausekkeen ulkopuolelle pakkohuutokaupalla tai konkurssista hankitut osakkeet. Henkilöyhtiössä omistuskaupat eivät lähtökohtaisesti ole yhtä vapaita rajoitteista kuin osakeyhtiöissä. Henkilöyhtiön yhtiöosuuden luovuttaminen on jo AKYL 1:4.3:ssa erikseen säädetty mahdollisiksi ainoastaan kaikkien yhtiömiesten hyväksymänä79. Avoi- 76 Immonen – Nuolimaa 2012, 55 – 56. 77 Karsio ym. 2012, 21 – 22. 78 Immonen – Nuolimaa 2012, 57 – 58. 79 27 men yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömies ei näin ollen voi luovuttaa omaa yhtiö- osuuttaan tai sen osaa, mikäli joku sitä vastustaa. Myynnin seurauksena yhtiösopimus on muutettava, mikä on lain 1:4.2:n mukaan mahdollista yhtiötä velvoittavasti ainoas- taan yhtiömiesten yksimielisellä päätöksellä80. Luvaton yhtiöosuuden luovuttamistoimi ei ole pätevä yhtiötä kohtaan, ja näin ollen yhtiöosuuden luovuttaja on edelleen henkilö- kohtaisesti vastuussa yhtiön velvoitteista täysimääräisesti yhtiöosuuden luovuttamisesta huolimatta.81 Osakeyhtiölain tapaan AKYL 2:1:ssa on säädetty normi tahdonvaltaisuudesta, jonka seurauksena yhtiöosuuden luovuttamisesta on voitu sopia AKYL:sta poikkeavalla ta- valla. Henkilöyhtiön osakkaat voivat vapaasti sopia yhtiösopimuksen muuttamisesta, ja sen myötä myös yhtiöosuuden luovuttamisesta lain rajoitteita supistavasti. Yhtiösopi- muksessa voi näin ollen olla lakia lievemmät vaatimukset suostumuspäätöksen antami- selle ja yhtiöosuuden luovuttamisen edellytyksille. Luovutus voidaan myös sopia täysin vapaaksi, jolloin muiden osakkaiden suostumusta ei tarvita lainkaan. Tämän vuoksi yri- tyksen yhtiösopimus osattava, jotta pätevä yrityskauppa voidaan toteuttaa 82 Yhtiöosuuden luovuttamiskielto koskee ainoastaan vapaaehtoisesti tehtyjä luovutuk- sia, eli yhtiöosuuden myymistä tai lahjoittamista. Mikäli yhtiömies kuolee ennen kuin yhtiöosuus on ehditty luovuttamaan jatkajalle, siirtyy yhtiöosuus perintönä perimysjär- jestyksen mukaisesti. Yhtiömiehen kuolemantapauksessa ei muilla yhtiömiehillä ole mahdollisuutta vedota heitä suojaavaan luovutuskieltoon ja estää sitä kautta uusien yh- tiömiesten tuloa yhtiöön.83 Tällaisessa tapauksessa yhtiömiehillä on tiettyjen edellytys- ten täyttyessä oikeus vaatia yhtiön purkamista AKYL 5:1:n mukaisesti.84 Muut yhtiö- miehet voivat suojautua uusia henkilötahoja kohtaan edellä mainituissa tilanteissa pur- kamistoimien lisäksi AKYL 5:6:ssä säädetyn yhtiöosuuden lunastamisoikeuden kautta.85 Säännöksen mukaan muut yhtiömiehet voivat yksimielisellä päätöksellä lunas- taa yhtiöosuuden, mikäli yhtiömiehen osalta AKYL 5:1:ssa säädetty purkamisperuste täyttyy. 80 Hallituksen esityksen 6/1987 mukaan yhtiöosuuden luovuttamiselle asetetut rajoitukset perustuvat hen- kilöyhtiö syntymekanismiin ja luonteeseen. Henkilöyhtiön toiminnan perustuessa yhtiömiesten keskinäi- selle luottamukselle, ei voida kohtuudella edellyttää osakkaiden toimimista yhtiösuhteessa vailla luotta- musta henkilöiden kanssa, jotka voisivat asettaa aiemmat yhtiömiehet henkilökohtaiseen vastuuseen toi- minnastaan. Rajoitteet ovat säädetty yhtiömiesten suojaamiseksi. 81 Villa 2013, 71 – 72, 89 – 90. 82 Villa 2013, 71 – 72, 89 – 90. 83 Luovutuskiellon ulkopuolella jäävät kuoleman lisäksi ulosmitatut yhtiöosuudet ja yhtiömiehen konkurs- siin joutuminen, jolloin seuraamukset ovat samat kuin yhtiömiehen kuollessa. 84 ks. AKYL 5 luku. Mikäli purkamisedellytykset täyttyvät, mutta yhtiösopimuksessa ei ole pykälää purka- misesta, eivätkä yhtiömiehet siitä erikseen sovi, on yhtiö AKYL 5:1.6:n mukaan asetettava selvitystilaan. 85 Ossa 2014, 132. 28 Pätevän yhtiöosuuden luovutuksen seurauksena jatkajasta tulee yhtiön uusi yhtiömies ja vastaavasti luopuja poistuu yhtiöstä, kun koko yhtiöosuus on luovutettu. Yhtiömies- asema siirtyy sellaisenaan luopujalta jatkajalle, jolloin yhtiömiesasema ei luovutustoi- men yhteydessä muutu, ellei yhtiömiesten yksimielisestä päätöksestä muuta johdu. Tämä merkitsee sitä, että uudella yhtiömiehellä on lähtökohtaisesti henkilöyhtiölle luon- teenomainen, AKYL 4:1:ssa säädetty rajoittamaton velkavastuu liittymishetkestä eteen- päin. Luopujalla puolestaan on velkavastuu eron rekisteröimiseen asti, myös luovutus- toimen jälkeenkin, mikä tarkoittaa, että yhtiömies ei voi vapautua kokonaan yhtiön ve- loista edes eroamalla yhtiöstä. Tahdonvaltaisuus huomioiden, luopuja ja jatkaja voivat sopia vastuukysymykset keskenään myös pääsäännöstä poiketen. 86 Sukupolvenvaihdoksen tavoitteet huomioon ottaen voidaan todeta sukupolvenvaih- doksen toteutuvan vasta, kun kaikki yhtiön yhtiöosuudet on luovutettu jatkajalle. Muussa tapauksessa kyse ei ole sukupolvenvaihdoksesta vaan yhtiöosuuden luovutus on yksittäinen luovutustoimi, jonka myötä täysi päätösvalta ja vastuu yrityksessä eivät siirry jatkajalle. 87 2.2.2 Tuloverolain alainen omistuskauppa Tuloverolaki tulee sovellettavaksi niihin elinkeinotoiminnan ulkopuolisiin omistuskaup- poihin, joissa myyjänä toimiva osapuoli on luonnollinen henkilö eli yksityishenkilö. Kaupan kohteen on siten kuuluttava henkilökohtaisen tulon lähteeseen, ei elinkeinotoi- mintaan. Kun omistaja myy osakkeensa tai yhtiöosuutensa luovutuksensaajalle vasti- ketta vastaan saaden siitä luovutusvoittoa, on voitto TVL 45 §:ssä säädetty ve- ronalaiseksi. Myyjää kohtaa tällöin lähtökohtaisesti luovutusvoiton verottaminen pää- omatulona, ellei luovutukseen voida soveltaa TVL 48 §:ää verovapaista luovutusvoi- toista. 88 TVL 46 §:ssä on nimenomaisesti säädetty luovutusvoiton määräytymisestä. Luovu- tusvoitto on saadusta vastikkeesta omaisuuden poistamattoman hankintamenon89 ja voi- ton hankkimisesta aiheutuneiden menojen vähentämisen jälkeen jäljelle jäävä summa. Henkilöyhtiön yhtiöosuuden hankintamenon määrittämisessä on huomioitava eräät osakkeiden hankintamenosta poikkeavat erityispiirteet. Yhtiöosuuden hankintameno muodostuu yhtiöpanoksen ja yksityistilin positiivisen saldon yhteismäärästä eli sijoite- tun yhtiöpanoksen, saantohetken jälkeisten voittojen ja lisäsijoitusten yhteismäärästä, 86 Immonen - Ossa - Villa 2012, 110 – 112. 87 Immonen – Lindgren 2013, 25. 88 Juusela – Tuominen 2018, luku tuloverolain mukainen verotus. 89 TVL 47 §:ssä on säädetty erityissäännökset hankintamenon laskemisesta mm. vastikkeetta saadun omai- suuden ja alihintaisella luovutuksella saadun omaisuuden osalta. 29 josta vähennetään osakkaan yksityisotot. Mikäli osakas on tehnyt ylisuuria yksityisot- toja muuttaen yksityistilin negatiiviseksi, lisätään TVL 46.4 §:n mukaan yksityistilin saldon ylittävien yksityisottojen määrä luovutusvoittoon. TVL 46.1 §:ssä säädetään li- säksi hankintameno-olettamasta, jonka soveltaminen muodostaa keskeisimmän eron suhteessa EVL:n mukaiseen verokohteluun.90 Osakkeiden ja yhtiöosuuksien myynnissä, jossa myyjänä on muu verovelvollinen kuin yhteisö tai henkilöyhtiö, käytetään luovutusvoiton laskemisessa hankintameno- olettamaa silloin kuin todellinen hankintameno alittaa olettaman mukaiset rajat. Hankin- tameno-olettaman nojalla luovutushinnasta vähennettävä hankintameno on aina vähin- tään 20 prosenttia. Pitkään, yli 10 vuotta, omistettujen osakkeiden ja yhtiöosuuksien osalta on erikseen säädetty tätä korkeampi hankintameno-olettama. Tällöin luovutushin- nasta tulee vähennetyksi 40 prosenttia. 91 On mahdollista, että yhtiöosuuksien tai osakkeiden luovuttaminen tuottaa myyjälle luovutusvoiton sijaan luovutustappion. Tällöin verotuksen osalta tulee sovellettavaksi luovutustappioita koskeva TVL 50 §, jonka mukaan luovutustappiot on mahdollista vä- hentää myyjän verotuksessa.92 Poikkeuksen edellä kuvattuun yrityskaupan verokohteluun muodostavat tuloverolain sukupolvenvaihdosluovutuksia koskevat erityissäännökset. TVL 48.1 §:n 3 kohdan no- jalla, laissa säädetyt edellytykset täyttävät sukupolvenvaihdosluovutukset ovat säädetty vapaaksi luovutusvoittoverotuksesta. Huojennus koskee osakeyhtiöiden, vähintään 10 %:n osakeosuuksien ja henkilöyhtiöiden yhtiöosuuksien luovuttamista luopujan suoraan alenevassa polvessa oleville perillisille tai luopujan sisaruksille. Omistuksen määrää kos- kevan edellytyksen tulee täyttyä kunkin luovutuksensaajan osalta verovapauden saavut- tamiseksi.93 Omistusosuutta ja luovutuksensaajaa koskevien edellytysten lisäksi, omaisuuden omistamisajalle on asetettu oma edellytyksensä. Verovapaus kohdistuu yli 10 vuotta omistettuun omaisuuteen. Omistusaika lasketaan94 siitä lähtien, kun omistaja on osakkeet vastiketta vastaan hankkinut tai mikäli hän on saanut ne vastikkeetta, lisätään verovelvol- lisen omistusaikaan lahjoittajan tai osituksessa luovuttaneen henkilön omistusaika. Kun kaikki nämä edellytykset täyttyvät, on sukupolvenvaihdos luovutuksesta saatu luovutus- voitto luopujalle verotonta pääomatuloa. Yhdenkin edellytyksen täyttymättä jääminen johtaa luovutusvoittoverotukseen. Myyjälle luovutusvoittoverovapaa sukupolvenvaih- dosluovutus on rahoituksellisesti edullinen ratkaisu, kun luovutusvoittoveroseuraamuksia 90 Isotalo 2014, 9, 13; Verohallinnon ohje A125/200/2017, luku 2.3.1 – 2.3.2. 91 HE 96/2004 vp 92 Verohallinnon ohje A192/200/2016, luku 2.5. 93 A56/200/2017, luku 2.2.4.1 – 2.2.4.2 94 Ks. omistusajan laskemisesta eri tilanteissa tarkemmin verohallinnon ohjeista A56/200/2017, luku 2.2.4.3 ja A125/200/2017, luku 2.3.5.2. 30 ei tule. Jatkaja puolestaan joutuu maksamaan vastikkeen ja lisäksi varainsiirtoveron, jotka voivat muodostua suureksi kustannukseksi vastikkeen määrästä riippuen.95 Luovutuksen kohdetta koskevan rajoituksen myötä huojennus koskee siten vain tu- loshankkimistoimintaan liittyviä sukupolvenvaihdoksia, jolloin huojennuksen piiriin kuuluvat ainoastaan osakeyhtiön tai henkilöyhtiön yritysvarallisuuden luovutukset sekä kiinteistö- ja osakeosakeyhtiön osakkeiden luovutukset, siltä osin kun ne liittyvät tulon- hankkimistoimintaan.96 Jäljempänä selostetuista PerVL:n sukupolvenvaihdoshuojennuksista poiketen, TVL 48 §:n soveltaminen sukupolvenvaihdosluovutuksiin ei edellytä luopujalta elinkeinotoi- minnan harjoittamista eikä toisaalta ostajalta toiminnan jatkamista. Näin ollen myös passiivisesti omistettujen osakkeiden luovutus on säädettyjen edellytysten täyttyessä ve- rovapaa, eikä ostajan tarvitse ryhtyä elinkeinotoiminnan harjoittamiseen luovutuksen jälkeen, vaan voi luopujan tavoin jatkaa passiivisena omistajana. 97 TVL 48.5 §:ään on otettu nimenominen säännös edellä selostetun huojennuksen me- nettämisestä, turvaamaan verovapauden tavoitetta yritystoiminnan jatkuvuudesta. Lain- kohdan nojalla verovapaus edellyttää ostajalta, että tämä pitää omaisuuden itsellään vä- hintään 5 vuotta. Huojennus menetetään, mikäli ostaja luovuttaa saamansa omaisuuden edelleen98 tai purkaa yhtiön ennen edellytetyn omistusajan täyttymistä. Liian aikaisen luovutuksen seurauksena luovutuksesta saatua luovutusvoittoa oikaistaan vähentämällä luovutuksen kohteen hankintamenosta tai hankintameno-olettaman määrästä aiemman luovutuksen yhteydessä luopujan saama verovapaa luovutusvoitto.99 Huojennuksen menettämisestä aiheutuvat veroseuraamukset kohdistuvat alkuperäi- seen luovutuksensaajaan eli jatkoluovutuksen tekijään, ei alkuperäisen sukupolvenvaih- dosluovutuksen huojennuksensaajaan.100 Kun alkuperäinen verovapaa luovutusvoitto li- sätään jatkoluovutuksesta saatuun luovutusvoittoon, voi luovutusvoitto kasvaa merkittä- västi aiempaan verrattuna, jolloin myös luovutuksesta maksettavat verokustannukset nousevat. Esimerkiksi, jos luovutusvoitto liian aikaisesta jatkoluovutuksesta johtuen kasvaa 150 000€, aiheutuu siitä luovuttajalle n. 50 000 € suuremmat verokustannukset verrattuna 5 vuoden omistusajan jälkeen tehtyyn luovutukseen.101 Liian aikainen jatko- luovutus ei siten rahoituksen näkökulmasta ole kannattavaa, vaan päinvastoin aiheuttaa lisäkustannuksia ja sitä kautta mahdollisia rahoituksellisia haasteita. 95 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luvut 2.2.4.1 ja 2.2.4.3 96 Yksityinen elinkeino- tai liikkeenharjoittaja voi toteuttaa yrityskaupan ainoastaan liiketoimintakauppana, jolloin TVL 48 § ei siihen sovellu. 97 Ossa 2014, 252, 257. 98 Jatkoluovutus kattaa myös luovutuksen omalle osakeyhtiölle, mutta ei jatkuvuuteen perustuvia EVL 52 §:n mukaisia yritysjärjestelyjä. 99 HE 118/2009, 2,4. 100 Säännös soveltuu myös luovutettaessa osa sukupolvenvaihdosluovutuksessa ostetuista osakkeista, jol- loin hankintamenosta tehtävä vähennys kohdistuu omaisuutta vastaavaan suhteelliseen osaan. 101 Verohallinnon ohje A56/200/2017. 31 Sukupolvenvaihdoshuojennuksen lisäksi verokustannuksia voidaan osakeyhtiöissä yrityskaupalla toteutettavissa sukupolvenvaihdosluovutuksissa vähentää osakkeisiin liit- tyvien hallinta- ja tuotto-odotuksien pidättämisen kautta ilman, että huojennusten sovel- taminen vaarantuu. Nämä osakkeisiin kohdistuvat oikeudet pääomitetaan ja vähenne- tään osakkeiden arvosta, jolloin niiden verotusarvo pienenee ja näin ollen luovutusvoi- tosta aiheutuva verorasite minimoituu. 102 2.2.3 Elinkeinoverolain alainen omistuskauppa Niissä omistajanvaihdoksissa, joihin tuloverolain ei voida katsoa soveltuvan kaupan koh- teen elinkeinotoimintaan liitynnän vuoksi, tulee luovutus verotettavaksi elinkeinovero- laissa säädettyjen normien nojalla. Tällaisissa omistajanvaihdoksissa verokohtelu on täy- sin erilainen edellä selostettuun verrattuna. Elinkeinotulolähteeseen kuuluvan osake-tai yhtiöosuuden myynnistä saatu luovutushinta on EVL 5 §:n mukaan veronalaista elinkei- notuloa, jonka hankintameno on EVL 7 – 8 §:ssä säädetysti vähennyskelpoinen.103 Koska hankintameno-oletamaa ei elinkeinoverotuksessa ole, pidetään hankintame- nona osakkeiden luovutushintaa. TVL 124 §:n nojalla osakeyhtiö maksaa itsenäisenä ve- rovelvollisena luovutushinnasta tuloveroa aina 20 %. Henkilöyhtiöiden osalta noudate- taan erilaista menettelyä, sillä ne eivät ole itsenäisiä verovelvollisia, vaan elinkeinoyhty- miä, joiden verotus tapahtuu TVL 16 §:n mukaisesti osakastasolla. Henkilöyhtiön yhtiö- osuuden luovutuksesta saatu luovutushinta tulee verotetuksi luovuttajan pääoma- ja an- siotulona omistajayrittäjän yritystulon jakamista koskevien periaatteiden mukaisesti. Pää- omatulo-osuudesta verotetaan 30 % / 34 % ja ansiotulo-osuudesta luopujan verokortin mukaisesti. Silloin kun yhtiöosuus kuuluu elinkeinotulolähteeseen riippuvat luovutuksen verokustannukset näin ollen merkittävästi yritystulon jako-osuuksista ja omistajayrittäjän tuloveroprosentista. Huomioon otettava seikka on myös se, että valitulla yritysmuodolla on siten vaikutusta EVL:n alaisten luovutusten verokohteluun ja verokustannusten koh- dentumiseen. 104 102 Kukkonen – Walden 2014, 268. 103 Juusela – Tuominen 2018, luku elinkeinoverolain mukainen verotus. 104 Ossa 2016, 42 – 43, 51. 32 Siltä osin, kun kaupan kohteena ovat osakeyhtiön käyttöomaisuusosakkeet, voidaan luovutushintaan soveltaa lain 6 §:n poikkeussäännöstä luovutushintojen verovapau- desta105, mikäli 6 b §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Verovapaus koskee yleisesti ot- taen pitkäaikaisia elinkeinotoiminnan osakeomistuksia, kuten kiinteää omaisuutta, jolla on elinkeinotoimintaa edistävää käyttöä. Tällöin myöskään osakkeiden hankintamenoa ei voida vähentää. Mikäli yhteisön osakkeet kuuluvat muuhun tulonlähteeseen, ei EVL 6 §:ää voida soveltaa, vaikka osakkeet olisivat käyttöomaisuutta.106 Verovapaus säännöksen soveltuvuus edellyttää omaisuudelta ensinnäkin vähintään vuoden omistusaikaa sekä vähintään 10 %:n määräomistusta yhtiön osakepääomasta, jo- hon myös luovutettavien osakkeiden on kuuluttava. Käyttöomaisuusosakkeiden verova- paus on lisäksi rajattu koskemaan ainoastaan sellaisia suomalaisia osakeyhtiöitä tai osa- keyhtiöitä, joiden kotimaan kanssa Suomella on osinkojen jakamiseen soveltuva veroso- pimus ja jotka eivät ole kiinteistöjen omistamista ja hallintaa, eikä pääomasijoittamista harjoittavia yhtiöitä. Verovapauden piiriin kuuluvien osakkeiden luovutushinnasta osa voi kuitenkin poikkeuksellisesti olla EVL 6 b.3 §:n nojalla veronalaista tuloa. 107 EVL 6 b §:ssä säädetään luovutusvoittojen verovapauden vastakohtana myös verova- paiden käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenon vähennyskelvottomuudesta verojär- jestelmän johdonmukaisuuteen ja symmetrisyyteen perustuen. Luovutusvoiton verova- paus ja luovutustappioiden vähennyskelvottomuus kulkevat käsi kädessä, jolloin käyttö- omaisuuteenkin kuuluvien osakkeiden tappio on lähtökohtaisesti vähennyskelpoinen, mikäli sitä vastaava luovutus on veronalaista tuloa. Tällaisten osakkeiden vähennyskel- poisuus on kuitenkin vakauden säilyttämiseksi rajoitettu 6 b.3 – 5 §:ssä toteutettavaksi ainoastaan käyttöomaisuusosakkeiden myynnistä saaduista veronalaisista myyntivoi- toista 5 vuoden kuluessa.108 Myös sellaisten osakkeiden osalta, joiden omistusaikaedel- lytys ei täyty, sovelletaan lähtökohtaisesti luovutuksesta seuranneen luovutustappion vä- hennyskelpoisuuden periaatetta. Tällöin luovutustappiota kuitenkin oikaistaan yhtiön omistusaikana suorittaman osingonjaon, konserniavustuksen tai muun vastaavan varo- jenjaon määrällä vähennyskelpoisen tappion keinotekoisen kasvattamisen torju- miseksi.109 105 Vuonna 2004 suuren yritysverotusta koskevan muutoksen yhteydessä käyttöomaisuusosakkeiden luo- vutusvoitot säädettiin verovapaiksi, minkä tärkeimpänä tehtävänä on asettaa Suomen yritysverotus tältä osin kansainvälisesti yhteneväiseksi useiden EU-maiden verotuksen kanssa, mutta myös joustavoittaa omistajamuutoksia ja mahdollistaa konserneille varojen verovapaan kuljettamisen. Luovutusvoittojen laaja verosta vapautuminen olisi verojärjestelmän kannalta ongelmallinen ja mahdollista verokeinottelua, minkä vuoksi verovapaus rajattiin koskemaan ainoastaan käyttöomaisuusosakkeita. Ks. HE 92/2004, 28 – 31 106 He 92/2004, 31 – 34. 107 He 92/2004, 31 – 34. 108 Kun 6.1.1 §:ssä määritelty osayhtiö luovuttaa käyttöomaisuuteen kuuluvan henkilöyhtiön yhtiöosuuden, voidaan sen hankintameno vähentää vain luovutushinnan ylittävältä osalta yhteisön veronalaisten käyttö- omaisuusosakkeiden tai yhtiöosuuksien luovutusvoitoista viiden vuoden kuluessa. 109 HE 92/2004 vp, 35 – 36. 33 Kuten aiemmin todettiin, henkilöyhtiöiden EVL-tulonlähteen käyttöomaisuuteen kuuluvien yhtiöosuuksien luovutus on rajattu EVL:ssa säädettyjen käyttöomaisuusosak- keiden verovapauden ulkopuolelle. Sen myötä yhtiöosuuksien luovutuksiin ei kohdistu erityissäännöksiä, vaan tällaisen yhtiöosuuden luovuttamiseen sovelletaan normaaleja EVL 5 ja 8 §:ien säännöksiä veronalaisista elinkeinotuloista ja vähennyskelpoisista me- noista. 2.3 Subtanssi- eli liiketoimintakauppa 2.3.1 Liiketoiminnan siirtäminen jatkajalle Substanssikauppa eli liiketoimintakauppa eroaa edellä esitellystä omistuskaupasta me- nettelytapojen, kaupan kohteen ja sen osapuolien suhteen. Tehtäessä yrityskauppa liike- toimintakauppana, kaupan kohteena eivät ole yrityksen omistukseen oikeuttavat osak- keet tai osuudet vaan yrityksen liiketoiminta tai sen osa. Yrityksen omistussuhteet säily- vät siten kaupasta huolimatta ennallaan. Tässä yrityskaupan muodossa myyjänä toimii osakkeenomistajan sijaan yhtiö itse, jolloin myös yrityskaupasta saatava vastike makse- taan suoraan yritykselle.110 Kaupan kohteena mainittu liiketoiminta kattaa yrityksen kaikenlaisen liiketoimintaan kohdistuvan omaisuuden oikeuksineen ja velvollisuuksineen tai sen osan.111 Liiketoimin- takaupassa no hyvä ottaa huomioon, että liiketoimintakaupasta huolimatta myyjäyhtiö jää edelleen toimintaan ja vaatii loppuakseen yhtiön purkamisen, OYL 20 luvun tai AKYL 5 luvun purkamisperiaatteita noudattaen. 112 Omistuskauppaan verrattuna liiketoimintakauppa eroaa menettelyiltään olennai- sella tavalla, sillä kauppaan sisältyvä omaisuus voidaan määrittää yksityiskohtaisesti. Tämä tekee siitä yksilöidymmän ja rajatumman tavan toteuttaa yrityskauppa.113 Lähtö- kohtaisesti kaupan sisältö voidaan vapaasti sopia luopujan ja jatkajan välillä. Liiketoi- mintakaupan piiriin kuuluvien sopimusten siirrossa on kuitenkin huomioitava sopimus- oikeuden perusperiaatteet mm. sopimuksen sitovuudesta osapuolten välillä, minkä seu- rauksena sopimuksen siirtäminen sitovasti ostajalle on mahdollista ainoastaan toisen 110 Kess 2011, 60. 111 Karsio ym. 2012, 13. 112 Kess 2011, 60. 113 Liiketoimintakaupassa ostaja voi ostaa vaan tuottoa aikaansaavat erät, mikä on ostajan kannalta turval- lisempaa kuin ottaa osakaupan myötä koko yritys, velkoineen ja vastuineen haltuun. 34 osapuolen suostumuksella, jollei sopimuksesta tai laista muuta johdu. Liiketoimintakau- pan yhteydessä sopimukset voidaan siten joutua neuvottelemaan uudelleen sopijaosa- puolen vaihtuessa.114 Poikkeuksen sopimusvapauteen kaupan sisällöstä tekee siirrettävään liiketoimin- taan liittyvien velkojen ja vastuiden käsittely. Velvoitteiden siirtyminen ei ole automaa- tio, vaan ne siirtyvät vain erikseen sovittaessa. Mikäli osapuolet sopivat velkojen ja vas- tuiden kuuluvan siirrettävään liiketoimintaan, on kaupassa huomioitava myös velvoite- oikeuden lainalaisuudet.115 Velvoiteoikeudellisen periaatteen mukaan velvoitesuhteessa pääsääntönä pätee henkilöllinen pysyvyys, mikä tekee velvoitesuhteesta lähtökohtaisesti velkojan ja velal- lisen välisen kiinteän oikeussuhteen, jossa henkilövaihdokset edellyttävät erityisen oi- keusperusteen olemassaoloa. Tämä velvoiteoikeuden pääsääntö merkitsee käytännössä, ettei substanssikaupassa velkoja ja vastuita voida sitovasti siirtää, jos velkoja ei siihen suostu. Velkojan suostumuksen lisäksi velvoitteiden siirtyminen luonnollisesti vaatii luovutuksensaajan sitoutumista suoristusvastuuseen. Mikäli velkoja ei suostu velallisen vaihtamiseen, ei velkoja tällöin voida sisällyttää yrityskauppaan. Näin ollen kaupan kohteeksi rajautuu vain liiketoimintaan sitoutunut varallisuus.116 Liiketoimintakaupan oikeudellinen sääntely liiketoiminnan irtaimen omaisuuden osalta vastaa osakseen omistuskaupan sääntelyä, sillä tässäkin kyseessä on irtaimen omaisuuden kauppa. Kuten aiemmin mainittiin, liiketoimintakaupan osapuolet voivat vapaasti sopia kaupan sisällöstä, joten myös liiketoimintakauppaan pätee kauppalain lainalaisuudet mm. sopimusvapauden periaatteesta. 117 Eroavuus omistuskaupan säänte- lyyn nähden, etenkin täyden sopimusvapauden osalta, tulee kysymykseen siltä osin kun kauppa koskee liiketoimintaan liittyvää kiinteää omaisuutta. Myytäessä kiinteää omai- suutta tai kiinteistön osaa liiketoimintakauppa muuttuu kiinteistönkaupaksi, jonka me- nettelyä sääntelee maakaari.118 Maakaaressa on pakottavasti säädetty kiinteistön kauppa määrämuotoiseksi, jolloin kauppa on pätevä siltä osin ainoastaan ankarien muotovaati- musten täyttyessä.119 Lain 2:1:n mukaan kiinteistön kauppa voidaan tehdä osapuolia si- tovasti ainoastaan kaupanvahvistajan vahvistamalla kirjallisella kauppakirjalla.120 Kiinteistön kauppa kuuluu varallisuusoikeudellisten oikeustoimien piiriin, jolloin kiinteistön kauppaan sopimuksena sovelletaan oikeustoimilain sopimusoikeudellisia säännöksiä, sillä rajoituksella, että varsinaiset määrämuotoisen sopimuksen tekemiseen 114 Karsio ym. 2012, 13, 15 – 16. 115 Immonen 2014, 52. 116 Norros 2012, 218, 241, 244. 117 Ks. tarkemmin tutkimuksen luku 2.1.1 Omistuskauppa. 118 Immonen 2014, 28. 119 Muotosäännösten tarkoituksena on vähentää epävarmuutta omistussuhteissa ja sitä kautta selkiyttää niitä. Osapuolten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien säännösten tarkoitus on turvata sopijapuolten ase- maa kaupankäynnissä. Ks. tarkemmin HE 120/1994. 120 Maakaaren 2:1.2:n mukaan myös sähköinen kauppa 5:3:n mukaisessa kaupankäyntijärjestelmässä täyt- tää vaaditut muotovaatimukset. 35 sovellettavat säännökset löytyvät maakaaresta. Kiinteistön kaupan ollessa oikeustoimi- lain mukainen sopimus, pätee siihen niin ikään yleinen sopimusoikeudellinen periaate sopimusvapaudesta, joka on huomioitu myös MK 2:9.1:ssa tietyin rajoituksin. Lähtö- kohtaisesti myyjä ja ostaja voivat täten vapaasti sopia kiinteistön kaupasta, kunhan sopi- mus on ensinnäkin määrämuotoisesti laadittu ja sisältää laissa säädetyn vähimmäissisäl- lön ja siinä on huomioitu muut sopimusvapauden rajoitteet. Määrämuotovaatimuksen lisäksi sopimusvapautta rajoittaa sopimusvapautta koskevan normin ehdot ostajan oi- keuksien rajoittamiselle, MK 2:11:ssa säädetty normi pätemättömistä ehdoista ja mah- dollisesti muussa lainsäädännössä säädetyt rajoitteet.121 Liiketoimintakaupan verokohteluun pätee pääosin samat säännökset ja periaatteet kuin EVL:n alaiseen osake- tai yhtiöosuuksien luovutukseen. Liiketoimintakaupassa kaupan kohteena aiemmin selostetun mukaisesti on yrityksen koko liiketoiminta tai sen liiketoi- mintakokonaisuus eli varat ja velat, joiden myynti realisoi luovutusvoittoverotuksen. Myös liiketoimintakaupan osalta on täten suoritettava tulolähdejako sovellettavan vero- lain selvittämiseksi. Elinkeinotoiminnan alainen omaisuus ja liiketoiminta verotetaan elinkeinoverolakia soveltaen ja elinkeinotoiminnan ulkopuolinen omaisuus ja liiketoi- minta niin ikään tuloverolakia soveltaen.122 2.3.2 Tuloverotus Liiketoimintakauppaan soveltuvat normaalit yrityksen omaisuuden myyntiä koskevat vero-oikeuden lainalaisuudet huolimatta siitä, onko kyseessä sukupolvenvaihdosluovu- tus vai luovutus ulkopuoliselle taholle. Liiketoimintakaupassa yhtiö saa omaisuutensa myynnistä EVL 4 – 5 § mukaisia tuloja, joista sen on maksettava veroa yleisten tulove- roa koskevien periaatteiden mukaisesti, oli kyseessä sitten osakeyhtiö tai yksityinen liik- keenharjoittaja. Siltä osin kun osakeyhtiön liiketoimintakaupassa myytävään omaisuu- teen kuuluu käyttöomaisuusosakkeita, sovelletaan säädettyjen edellytysten täyttyessä EVL 6 ja 6 b §:n säännöksiä verovapaista käyttöomaisuusosakkeiden123 luovuttami- sesta. Koska substanssikauppaan soveltuu elinkeinoverolain normaalit säännökset tulon veronalaisuudesta, on vastaavasti muiden kuin verovapaiden käyttöomaisuusosakkeiden hankintameno ja tappio vähennyskelpoista EVL 7-8 §:ssä säädetyllä tavalla.124 Substanssikaupassa myytävään liiketoimintaan sisältyy usein eri omaisuuseriä, mm. vaihto-omaisuutta, käyttöomaisuutta ja mahdollisesti myös velkoja. Menetelmällisesti 121 Tepora – Kartio – Koulu – Lindfors 2010, 72 – 73. 122 Juusela – Tuominen 2018, kohta: liiketoimintakauppa, veronalainen luovutus. 123 Ks. Verovapaiden käyttöomaisuusosakkeiden luovuttamisesta luvusta 2.3. 124 Verohallinnon ohje A125/200/2017, luvut 3.5 ja 4.1. 36 näistä omaisuuseristä maksetaan kokonaishinta, joka muodostaa luovutushinnan. Vero- tuksellisesti luovutuksesta saatua vastiketta käsitellään omaisuuseräkohtaisesti, jolloin kokonaishinta jaetaan jokaiselle omaisuuserälle kauppakirjassa olevan yksilöinnin, osa- puolten välisen muun sopimuksen tai viime kädessä verotuksessa verotusarvojen suh- teessa. Näiden jako-osuuksien perusteella yritys tekee hankintamenon vähennykset ve- rotuksessaan menon jaksottamista koskevien EVL 1 – 3 luvun säännösten mukaisesti, pääsääntöisesti sinä verovuonna, jona omaisuus on luovutettu. Käyttöomaisuus muodos- taa tästä poikkeuksen. EVL 30 §:n nojalla käyttöomaisuuteen sovelletaan epäsuoraa tu- loutusta, jossa myyntihinta kuitataan menojäännöksestä. Vain poistamatonta hankinta- menojäännöstä ylittävä osa kauppahinnasta on veronalaista tuloa. Siltä osin kun lunas- tushinta sisältää vastikkeen liikearvolle, jota ei ole yhtiön omaisuutena huomioitu, tu- loutuu koko liikearvo-osuus veronalaisena. 125 Tästä tulosta osakeyhtiöt maksavat tämän hetkisen yhteisöverokannan mukaan veroa 20 %.126 Muiden yhtiömuotojen liiketoimintakauppaan liittyy eräitä erityispiirteitä. Henkilö- yhtiöiden tai yksityisliikkeiden tekemän liiketoimintakaupan verokohtelu eroaa merkit- tävästi edellä selostetusta osakeyhtiöiden liiketoimintakaupasta, sillä henkilöyhtiöt ja yksityisliikkeet eivät ole omistajistaan erillisiä verovelvollisia. Tulon veronalaisuuden ja hankintamenon vähentämisen osalta noudatetaan näiden yhtiömuotojen osalta osakeyh- tiöitä vastaavia elinkeinoverolain säännöksiä. Ainoastaan käyttöomaisuuteen sisältyvien osakkeiden luovutusvoiton verovapautta koskeva EVL 6 ja 6 b § eivät sovellu. Näiltä osin liiketoimintakauppa on pitkälti osakeyhtiöitä vastaava liiketoimi. Merkittävin ero syntyy kun veronalaisen tulon verottaminen on käsillä. Henkilöyhtiöiden ja yksityisliik- keiden tulo verotetaan yhtiön omistajien verotuksessa, jolloin verorasite kohdentuu yh- tiön sijasta yhtiömiehiin. Tulo jaetaan TVL 38, 40 ja 61 – 62 §:ssä säädetysti pääoma- tulo- ja ansiotulo-osuuteen, jotka verotetaan kutakin tulolajia koskevien verotussäännös- ten mukaisesti.127 Henkilöyhtiöiden yhtiömiehet eivät laissa määrätyistä tulo-osuuksista johtuen voi juuri vaikuttaa liiketoimintakaupasta saadun voiton verorasitukseen, eikä siihen koh- distu myöskään erityisiä verovapaiden luovutusvoittojen kaltaisia verohelpotuksia. Pää- sääntöisesti tulo verotetaan sinä verovuonna, jona se on syntynyt. Sen vuoden verokus- tannukset voivat tämän myötä nousta suureksi, mikäli liiketoiminta on tuottanut merkit- tävät luovutusvoitot. Tuloverolakiin on kuitenkin otettu erityissäännökset toiminnan lo- pettamisen yhteydessä tehtävästä tulontasauksesta, jolla voidaan 128.1 §:n edellytykset 125 Ossa 2006, 197 – 198. 126 Osakeyhtiöiden substanssikaupoissa luovutusvoittoa voi kohdata kaksinkertainen verotus. Saadusta voi- tosta yhtiö maksaa ensin itse yhteisöveron, jonka jälkeen voitto voidaan jakaa yhtiön omistajille osinkona. Tällöin omistajat joutuvat osinkoverovelvollisiksi, ja joutuvat mahdollisesti maksamaan osingonjakamista koskevien verosäännösten mukaan veroa yhtiöltään saamistaan tuloista. ks. tarkemmin Ossa 2006, 201. 127 Immonen – Lindgren 2013, 75 – 76. 37 täyttävissä tilanteissa tasata liiketoimintakaupasta johtuvaa verorasitusta useammalle vuodelle. Tulontasauksen osalta on huomioitava, ettei sitä voida soveltaa verorasituksen tasaamiseen, mikäli liiketoimintakaupan yhteydessä ei lopeteta yrityksen toimintaa.128 Yksityisliikkeen eli yksityisen elinkeino- tai ammatinharjoittajan myydessä oman lii- ketoimintansa liittyy transaktioon vielä eräitä henkilöyhtiöistä poikkeavia tekijöitä. Yk- sityisliikkeen liiketoimintakaupassa kaupan kohde voi olla koko liiketoiminta tai se voi- daan määritellä niin, että osa omaisuudesta, esim. kiinteistö, jätetään kaupan ulkopuo- lelle. Tällöin kyseessä on yksityisotto, jossa omaisuus siirtyy henkilökohtaiseen tulon- lähteeseen, ja näin ollen verotettavaksi tuloverolain129 nojalla. Elinkeinoharjoittajalle lii- ketoimintakauppa on yrityksen viimeinen liiketapahtuma, johon yritys purkautuu. Täl- löin elinkeinoharjoittajalle tuloutuu veronalaista tuloa yrityksen voiton lisäksi luovutus- hinnasta ja aikaisempien vuosien verotuksen varauksista, hankintamenojen vähentämi- sen jälkeen. Jäljelle jäävä elinkeinotoiminnan tulo jaetaan henkilöyhtiöiden tapaan elin- keinoharjoittajan kaupantekovuoden verotuksessa ansio- ja pääomatuloon TVL 38 §:n mukaisella tavalla. Elinkeinoharjoittaja voi 1 momentin mukaan sopia myös lähtökoh- taista 20 %:n pääomatulo-osuutta pienemmän pääomatulo-osuuden, jolloin vastaavasti ansiotulo-osuus muodostuu suuremmaksi. Tähän lopettamisen yhteydessä syntyneeseen ansiotuloon voidaan edellytysten täyttyessä soveltaa TVL 128 §:n tulontasausta estä- mään ansiotuloveroprosentin nouseminen ylikorkeaksi yksittäisen kertaluonteisen tulon perusteella. Tulontasausmenettely ei ole verohallinnon automaattisesti suorittama me- nettely, vaan verovelvollisen on sitä itse vaadittava.130 Ostajan tuloverotukseen liiketoimintakauppa vaikuttaa hankintamenojen osalta. Os- tajan voi verotuksessaan vähentää EVL 7- 8 § vähennyskelpoisiin menoihin kuuluvien hankintojen hankintamenot. Kunkin omaisuuserän hankintameno määräytyy myyjän hankintamenoja vastaavasti kauppahinnan jakamisen myötä. Joissakin tilanteissa poisto- pohja saattaa ostajalla olla käyvän arvon mukaista vastiketta pienempi, jolloin ostajana toimiva yritys saa tehdä normaalia suurempia poistoja. Tällöin liiketoimintakauppa voi olla omistuskauppaa houkuttelevampi vaihtoehto. 131 2.3.3 Varainsiirto- ja arvonlisäverotus Liiketoimintakaupassa luovutuksensaajaa kohtaa varainsiirtoverotus siltä osin kun han- kittuun liiketoimintaan kuuluu kiinteistöjä tai arvopapereita. Kiinteistöjen ja arvopape- rien vastiketta vastaan tapahtuvista omistusoikeuden luovutuksista on luovutuksensaaja 128 Ossa 2011, 1528. 129 Yksityiskäyttöön otetun liikeomaisuuden edelleen luovutus verotetaan kuitenkin EVL:n säännöksiä so- veltaen. 130 Verohallinnon ohje A125/200/2017, luku 4.2.1 ja 4.2.2. 131 Juusela – Tuominen 2018, luku ostajan verokohtelu ja kaupan rahoittaminen. 38 velvollinen maksamaan veroa VSVL 4 ja 15 §:ssä säädetyllä tavalla. Itsenäisestä kiin- teistöstä ja siihen VSVL 5 §:n mukaan rinnastettavista luovutuksista on pääsääntöisesti suoritettava veroa 4 % maksetun vastikkeen arvosta, jonka jälkeen ostaja voi hakea saa- dulle kiinteistölle lainhuutoa. Mikäli kiinteistölle ei ole aiempien luovutusten osalta ha- ettu lainhuutoa, joutuu ostaja maksamaan VSVL 9 §:n mukaan korotettua varainsiirto- veroa viivästyskorotuksineen jokaisen aiemman luovutuksen osalta. 132 Mikäli omistajanvaihdoksen yhteydessä perustetaan uusi yhtiö, johon omaisuutta siir- retään apporttina, on kiinteistöjen varainsiirtoverotuksen osalta otettava huomioon VSVL 4.4 §. Sen nojalla osake- tai henkilöyhtiöön suoritetun apporttiomaisuuden luovuttamisen vastineeksi saadusta yhtiöosuudesta tai osakkeista on suoritettava varainsiirtovero.133 VSVL 17 §:ssä määriteltyjä arvopapereita kohtaa kiinteistöihin sovellettavaa varain- siirtoverokantaa pienempi verokanta. Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden sekä pääasial- lisesti kiinteistön hallintaa harjoittavien osakeyhtiöiden osakkeisiin kohdistuu VSVL 20 §:n nojalla lähtökohtaisesti 2 %:n134 ja muihin arvopapereihin kuten osakeyhtiön osak- keisiin ja henkilöyhtiöiden yhtiöosuuksiin, 1,6 %:n varainsiirtovero. Kummassakin ta- pauksessa vero perusteena on kauppahinta tai muu maksettu vastike. 135 Varainsiirtoverotus kohdistuu kiinteistöjen ja arvopapereiden vastikkeellisiin luo- vutuksiin, jolloin osakkeiden, osuuksien tai kiinteistöjen siirtyminen jatkajalle vastikkeet- tomasti eli perintönä, testamenttisaantona tai lahjana, ei lähtökohtaisesti aktualisoi va- rainsiirtoverotusta. Poikkeuksen varainsiirtoverottomuuteen tekevät perinnönjakotilan- teet, joissa jatkaja maksaa kuolinpesän ulkopuolisilla varoilla muille perillisille rahallista vastiketta oman saantonsa vastineeksi. Tällöin varainsiirtoverotus kohdistuu jatkajan maksettuun vastikkeeseen.136 Arvonlisäverotuksen osalta menettelyn kohdetaho on eri verrattuna varainsiirtovero- tukseen. Arvonlisäverotus ei koske lainkaan luovutuksensaajaa, sillä vuoden 2005 voi- maan tulleen arvonlisäverolain muutoksen myötä liiketoimintakauppaan ei kohdistu ar- vonlisäverovelvollisuutta. AVL 19 a §:ssä on säädetty liiketoimintakaupan yhteydessä tapahtuva tavaroiden ja palvelujen luovuttaminen lainkohdan edellytysten täyttyessä ar- vonlisäverollisen myynnin ulkopuolelle. Luovutuksensaaja saa luovuttajaa vastaavat oi- keudet ja velvollisuudet siirrettyyn omaisuuteen mm. omaisuuden omaa käyttöä kos- kien, mutta luovutuksensaaja ei maksa saadusta omaisuudesta veroa, eikä ole koh- deomaisuuden osalta oikeutettu arvonlisäverovähennyksiin. Liikkeenluovuttajalla puo- lestaan on arvonlisäverotuksen osalta oikeus vähentää hankintoihin sisältyvä arvonli- 132 Verohallinnon ohje VH/558/00.01.00/2019, luku 1.1. 133 HE 121 / 1996, 17. 134 Ennen 1.3.2013 luovutetuista asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeista maksettava vero on 1,6 %. 135 Verohallinnon ohje VH/558/00.01.00/2019, luvut 2.1 – 2.3. 136 HE 121/1996, 16 – 17. 39 sävero omassa verotuksessaan. Tämä poikkeussäännös arvonlisäverovelvollisuuteen so- veltuu vain niihin omaisuuden luovutuksiin, jossa omaisuus tulee käytettäväksi vähen- nyskelpoiseen käyttöön eli yritystoimintaan. Osittain vähennyskelpoiseen käyttöön tule- van omaisuuden osalta verovapaus koskee ainoastaan vähennyskelpoisessa käytössä oleva omaisuutta. Muussa tapauksessa luovutus on normaali veronalainen luovutus, josta on suoritettava arvonlisäveroa.137 Pakottavaksi säädetty liikkeen luovutuksia koskeva AVL 19 § tulee sovellettavaksi poikkeuksetta, kun lainkohdan edellytykset täyttyvät. Tästä seuraa, ettei luovutuksen- saaja voi valita toisenlaista menettelytapaa. 138 2.4 Lahjanluontoinen kauppa 2.4.1 Yrityskauppa käypää arvoa alempaan hintaan Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa lahjanluonteisena kauppana. Se merkitsee alihin- taista luovutusta, jossa kaupan kohteesta maksettava hinta on alle sen markkinaehtoi- sesti määräytyvän käyvän arvon. Nimensä mukaisesti siinä yhdistyvät kauppa ja lahja, jolloin se koostuu vastikkeellisesta ja vastikkeettomasta osasta. Lahjanluonteisessa kau- passa ei menetelmällisesti ole sinänsä mitään erikoista, sillä kaupan osapuolet voivat luonnollisesti sopimusvapauden periaatteen myötä sopia keskenään mm. vastikkeen määrästä, ja tehdä vapaasti alihintaisia luovutuksia, mutta se voi johtaa vastikkeen ja käyvän arvon eron verottamiseen lahjana.139 Suurin merkitys alihintaisilla luovutuksilla onkin nimenomaan vero-oikeudellisessa mielessä, jonka myötä lahjanluonteisen kaupan määritelmä löytyy lahjaverotusta säänte- levästä perintö- ja lahjaverolaista. Lain 18.3 §:ssä on säädetty yleisesti kaikkia lahjan- luonteisia kauppoja koskeva ¾-sääntö, jonka mukaan maksetun vastikkeen ollessa alle 75 % käyvästä arvosta, on erotus tosiasiallisesti lahja.140 Erityisesti perheyrityksen omista- janvaihdoksia silmällä pitäen, muodostuu tärkeäksi lahjanluonteisia kappoja koskevaksi normiksi PerVL 55.5 §, jossa on säädetty poikkeus lahjanluonteisia kauppoja koskevasta yleissäännöstä. Säännöksen mukaan vastikkeen ollessa alle 50 % käyvästä arvosta yri- 137 HE 35/2005, 5 – 7. 138 Verohallinnon ohje 1281/40/2005. 139 Alihintaisella luovutuksella luopujan jälkeläiselle tai tämän puolisolle siirretty yritysomaisuus voi aktu- alisoida luovutuksen kohtelun PK 7:3.3:ssa säädettynä suosiolahjana silloin kun yritystoiminta luovutetaan vain yhdelle jälkeläisistä. Ks. tarkemmin tämän tutkielman luku 2.2.1; Aarnio – Kangas 2009, 848, 851 – 853. 140 Immonen – Lindgren 2013, 189. 40 tystä myytäessä, on kyseessä erotuksen osalta lahja. Ne alihintaiset luovutukset, jotka ei- vät täytä PerVL 55.5 §:n edellytyksiä, käsitellään siten yleissäännöstä noudattaen. Näiden säännösten nojalla voidaan todeta alihintaisen luovutuksen muuttuvan lahjanluonteiseksi eräiden sukupolvenvaihdosluovutusten osalta vain silloin, kun vastike on alle puolet käy- västä arvosta. Muussa tapauksessa on kyse tavallisesta vastikkeellisesta, joskin alihintai- sesta luovutuksesta, jossa alihintaisuus ei realisoidu lahjaksi. 141 Aiemmin todettiin lahjanluontoisen kaupan olevan nimensä mukaisesti lahjan ja kau- pan yhdistelmä, jota voi vastikkeen määrästä riippuen kohdata sekä tulo- että lahjavero- tus. Tällöin oikeustoimesta aiheutuu verokustannuksia kummallekin osapuolelle, sekä luovutuksenantajalle että -saajalle.142 Käypää arvoa alempi vastike vähentää omistajan- vaihdoksen rahoitustarvetta, joten rahoituksen näkökulmasta lahjanluontoinen kauppa on edullisempi ratkaisu kuin edellä esitelty täyttä vastiketta vastaan tehtävä omistuskauppa. Lahjanluontoisia kauppoja koskien tärkeimmät vero-oikeudelliset säännökset löyty- vät perintö- ja lahjaverolaista, jossa määritellään muun muassa, milloin alihintaisuu- desta aiheutuu lahjaverovelvollisuus ja sen mahdollinen huojentaminen, sekä tulovero- laista, joka määrittää miten vastikkeellista osaa kohdellaan tuloverotuksen osalta.143 2.4.2 Tuloveronalainen saanto ja tuloveron huojennus Kun kyse on PerVL 18.3 §:n mukaisesta lahjanluonteisesta kaupasta, jakautuu se vastik- keelliseen ja vastikkeettomaan saantoon maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteessa. Vastikkeellinen osa on normaali tuloveronalainen saanto, jonka hankintameno määräy- tyy vastikkeellisen saannon suhteellisen osuuden perusteella koko hankintamenosta. Niissä tapauksissa, joissa vastike ylittää PerVL 18.3 §:ssä säädetyn rajan, muodostaa alihintainen luovutus vain vastikkeellisen osan, jonka hankintameno tällöin vastaa läh- tökohtaisesti luovutushintaa. Hankintamenon määrittämisen jälkeen se vähennetään saa- dusta vastikkeesta luovutusvoiton / -tappion selvittämiseksi. Pääsääntöisesti vastikkeel- linen osa tulee verotettavaksi TVL:n nojalla, paitsi kun luovutetaan koko yksityisliike tai ammatinharjoittajan liiketoiminta. Tällöin on kyseessä EVL:n alainen saanto, jonka hankintameno määräytyy EVL 15§:n nojalla 144 Vastikkeellisesta osasta saadun luovutusvoiton tai -tappion verokohtelu vastaa edellä selostetun omistuskaupan verokohtelua. Lahjanluonteisen kaupan vastikkeellinen osa verotetaan tuloverotuksen osalta kuten mikä tahansa muu vastikkeellinen luovutus. Näin ollen luovutusvoittoon sovelletaan TVL 45 – 46 § luovutusvoiton veronalaisuudesta ja 141 Juusela – Tuominen 2018, Luku Yrityskauppa - alihintainen luovutus ½-säännön mukaan. 142 Engblom – Lakari 2016, 51. 143 Immonen – Lindgren 2013, 190, 192. 144 Immonen – Lindgren 2013, 191 – 192; HE 96/2004, 3 – 4. 41 sen laskemisesta sekä luovutustappioihin TVL 50 §. Poikkeuksen lähtökohtaiseen ve- ronalaisuuteen muodostavat eräät sukupolvenvaihdostilanteet. Sukupolvenvaihdoksissa syntyneisiin luovutusvoittoihin voidaan lain säätämien edellytysten täyttyessä soveltaa tuloverolain verovapaita luovutuksia ja verohuojennusten menettämistä koskevaa 48 §:n säännöstä, kuten omistuskaupan yhteydessä luvussa 2.2.2. esiteltiin.145 Alihintainen luovutus voidaan eri syistä tehdä myös luovutuksensaajan omistamalle yhtiölle, jolloin luovuttajaan itseen ei suoranaisesti kohdistu tuloveroseuraamuksia. Täl- löin ei siten vastavuoroisesti ole mahdollisuutta soveltaa lainkaan TVL 48 §:n säännöstä. Alihintaisia luovutuksia yhtiölle ei oikeuskäytännön mukaan pidetä lahjan ja kaupan yh- distelmänä, vaan korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 2009:66 todennut käypää arvoa alittavien luovutusten rinnastuvan apporttisijoituksiin, joiden hankintameno määritetään kuitenkin käyvän arvon perusteella alihintaisuudesta huolimatta. Osakeyhtiöiden vero- tuksessa alihintainen luovutus rinnastetaan siten pääomasijoitukseen146 . Tällä ratkaisul- laan korkein hallinto-oikeus linjaa käyvän arvon periaatteen soveltumisen siten myös ali- hintaisten luovutusten luovutusvoittoverotuksessa huolimatta liiketaloudellisista tai su- kupolvenvaihdosten edistämistä koskevista perusteista. 2.4.3 Lahjaveronalainen saanto ja lahjaveron huojennus Lahjanluonteisen kaupan vastikkeetonta osaa voi vastikkeen määrästä riippuen kohdata myös lahjaverotus. Tällainen tilanne on käsillä, kun vastikkeen määrän ja käyvän ar- von147 erotus ylittää laissa säädetyt verottomuuden rajat. Yleisesti alihintaisia luovutuksia koskevan PerVL 18.3 §:n nojalla lahjanluontoisen kaupan vastikkeeton osa katsotaan lahjaveronalaiseksi saannoksi. Lahjaveronalainen saanto muodostuu niissä tilanteissa, joissa maksettu vastike on alle 75 % omaisuuden käyvästä arvosta.148 Tällaista saantoa kohdellaan verotuksessa kuten tavallista lahjaa. Tämän seurauksena saajan on pääsääntöisesti suoritettava lahjaveroa PerVL 19 §:ssä säädetyn asteikon mukaisesti käyvän arvon ja vastikkeen välisen erotuksen määrästä.149 145 Verohallinnon ohje A192/200/2016, luvut 2.1 ja 2.4. 146 Ossa 2014, 301 – 305. 147 Alihintaisten luovutusten lahjaverotusta tarkastellessa käypänä arvona pidetään normaalia lahjaa tai pe- rintöä vastaavaa, osapuolista riippumatonta arvoa verovelvollisuuden alkamishetkellä, jonka määrittä- miseksi voidaan käyttää useita arvotusmenetelmiä. Ks tarkemmin: Verohallinnon ohje A121/200/2018. 148 Lahjanverotuksen raja perintö- ja lahjaverolakia säädettäessä vuonna 1921 oli puolet käyvästä arvosta. Tällöin vanhemmat luonnollisesti käyttivät hyväkseen verovapautta siirtäen alihintaisella luovutuksella suuria varallisuuksiaan lapsilleen. Nykyinen ¾ -sääntö säädettiin lain uudistamisen yhteydessä 1940 valtion verotulojen takaamiseksi. Alkuperäisen säännön myötä valtio menetti merkittävästi verotuloja, joka nähtiin epäkohtana. Ks. HE 59/1940. 149 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 2.4.2. 42 Vastikkeettoman osan verotukseen liittyy sukupolvenvaihdosten osalta erityissään- nöksensä. Sukupolvenvaihdoksina toteuttaviin lahjanluonteisiin luovutuksiin on lahjave- ron osalta mahdollista hyödyntää PerVL 55 – 57 §:n sukupolvenvaihdoshuojennuksia. Sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi erityisesti jatkajan näkökulmasta, on PerVL 55.5:ssa säädetty täysi lahjaverovapaus niitä alihintaisia sukupolvenvaihdoksia koskien, joissa vastikkeena maksetaan yli puolet yrityksen tai sen osan käyvästä arvosta.150 Vas- tikkeen määrää koskevan ehdon lisäksi myös PerVL 55.1:ssa säädettyjen edellytysten tu- lee täyttyä, jotta lahjanluontoisen kaupan lahjaveronalaisen saannon lahjavero voidaan jättää kokonaan maksuunpanematta.151 Huojennukset voidaan kuitenkin eräiden jatko- toimenpiteiden myötä menettää PerVL 55.6:ssa ja 56.4:ssa säädetyn mukaisesti. 150 HE 174/1994. 151 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luvut 2.4.1 ja 2.5. 43 3 VASTIKKEETTOMAT JA MUUT OMISTUSJÄRJESTELYT 3.1 Yritystoiminnan luovuttaminen lahjana tai perintönä Täysin vastikkeettomia luovutustapoja on kaksi. Niistä toinen tapahtuu luopujan elä- essä, eli lahjana ja toinen tulee kyseeseen luopujan kuoleman jälkeen, perintönä. Vastik- keettomissa luovutusmuodoissa jatkaja ei maksa luopujalle vastiketta saamastaan yritys- omaisuudesta tai yrityksestä, joten se on verrattain edullinen tapa toteuttaa omistajan- vaihdos. Omistajanvaihdoksen toteuttaminen vastikkeettomasti ei kuitenkaan merkitse, että prosessi olisi mahdollista toteuttaa täysin kuluitta. Perintö ja lahja aktualisoivat mm. perintö- tai lahjaverotuksen, joka realisoituu luovutuksensaajan maksettavaksi. Näin ol- len rahoituksen näkökulmasta nämä ovat edullisia ratkaisuja, rahoitustarpeen kohdistu- essa lähtökohtaisesti vain perintö- ja lahjaveron aiheuttamiin kustannuksiin, eivätkä si- ten välttämättä aiheuta rahoituksellisesti suuria kulueriä. Tämän vuoksi vastikkeettomat luovutukset käydään läpi tässä tutkimuksessa vain pintapuolisesti. Huomioon on kuiten- kin otettava, että yrityksen arvosta riippuen perintö- ja lahjaveronkin aiheuttamat kus- tannukset voivat nousta sellaisiksi, että myös lahjan tai perinnön osalta joudutaan tur- vautumaan ulkoiseen rahoitukseen.152 3.1.1 Lahjan ja perinnön yksityisoikeudellinen sääntely Lahja on yksipuolinen oikeustoimi153, jossa on kyse varallisuusoikeudellisen omistusoi- keuden siirtymisestä lahjoittajalta lahjansaajalle vastikkeetta.154 Myös perheyrityksen omistajanvaihdos voidaan toteuttaa antamalla yhtiön osakkeet tai osuudet vastikkeetto- masti luopujalta jatkajalle155. Kun lahjoitus tehdään luopujan rintaperilliselle, on lahjan 152 Verohallinnon ohje A57/200/2017 luvut 1 – 2; Verohallinnon ohje A56/200/2017 luku 3 153 Lahjanantaja voi näin ollen vapaasti päättää lahjoituksen kohteesta ja mahdollisista siihen liittyvistä ehdoista. Lahjanantaja voi esimerkiksi kirjata lahjakirjaan ehdon, jolla lahjoitettu omaisuus rajautuu avio- liitossa avio-oikeuden alaisen omaisuuden ulkopuolelle. Tämä rajaus voi olla erittäin tärkeä etenkin tilan- teissa, joissa aviopuoliso ei ole yrityksen toiminnassa mukana, eikä yrityksen varoja halua siirtyvän puoli- solle tai jopa hänen suvulleen. Lahjakirja on tällöin tehtävä AL 66 §:n mukaisesti kirjallisesti ja kahden esteettömän henkilön todistamana. Muussa tapauksessa lahjakirja ei ole pätevä, eikä omaisuus rajaudu lahjoittajan tarkoittamalla tavalla AL 35 §:ssä säädetyn avio-oikeuden ulkopuolelle. 154 Ossa 2014, 189; Hemmo – Hoppu 2016, luku 11. Lahja. 155 Sukupolvenvaihdosluovutusta toteutettaessa lahjana on lahjoittajan oltava oikeustoimikelpoinen. Mikäli luopuja joutuu jostakin syystä edunvalvonnan piiriin, sukupolvenvaihdoksen toteutus lahjana lähtökohtai- sesti estyy, sillä edunvalvontajärjestelmässä on päämiehen omaisuuden lahjoittaminen kielletty. Tämän kal- taiseen tilanteeseen voidaan varautua edunvalvontavaltuutuksen avulla. Ennen edunvalvontaan joutumista tehty edunvalvontavaltakirja, joka sisältää yksilöidysti lahjoitustoimea koskevat tekijät, mahdollistaa lahjan antamisen myös edunvalvontaan joutumisen jälkeen. Ks. tarkemmin Kolehmainen 2010, 264 – 279 ja 2010b, 280 – 293. 44 antamista säätelevien säädösten, kuten lahjanlupauslain lisäksi otettava huomioon myös perhe- ja perintöoikeudelliset lainalaisuudet, tärkeimpänä perintökaaren säännökset: PK 6:1 positiivisesta ennakkoperintöolettamasta, PK 7:1-11 lakiosasta ja PK 7:3.3 suo- siolahjasta.156 Kuten aiemmin todettiin, omistajanvaihdos voi tulla kysymykseen yllättäen yrittäjän kuoleman yhteydessä, eikä siihen tällöin ole voitu varautua. Voi myös olla, ettei proses- siin syystä tai toisesta ole vaan ryhdytty yrittäjän eläessä tai sitä ei ole ehditty viedä lop- puun. Tällöin toteutustapaa ei voida enää vapaasti valita, vaan yritysomaisuus siirtyy pe- rintönä normaalin PK 2 – 3 luvussa säädetyn perimysjärjestyksen ja muiden perintöä kos- kevien säännösten mukaisesti, mikäli testamenttia ei ole tehty. Lahjaa vastaavalla tavalla perinnössä on kyse vastikkeettomasta siirrosta, joka rahoituksen näkökulmasta on jatka- jalle edullinen ratkaisu kustannusten kohdistuessa perintöveroon. Liiketoiminnallisesti perintö voi olla ongelmallinen omistajanvaihdostapa. 157 Kuolemantapauksen seurauksena toteutetussa omistajanvaihdoksessa ei ole mahdol- lista enää suunnitella sen toteuttamista käyttäen optimaalisinta vaihtoehtoa. Lisäksi yri- tysomaisuuden siirtäminen perimysjärjestyksen ulkopuoliselle henkilölle estyy, ellei tätä tahoa ole erikseen testamentissa mainittu. Pahimmassa tapauksessa yrityksen jatkuvuus voi vaarantua tai jopa estyä, jos yritysvarallisuuden perivät perittävän vanhemmat tai iso- vanhemmat. 158 Tällaisessa tapauksessa voi käyttökelpoinen keino olla perinnöstä luopu- minen PK 17:1 – 3:n mukaisesti. Perinnöstä luopumalla voidaan yritysvarallisuus päte- västi siirtää perivän sukupolven tai useamman yli seuraavalle sukupolvelle etenkin niissä tilanteissa, joissa se lakisääteisen perimysjärjestyksen mukaan siirtyisi taaksepäin. Luo- pumisella voidaan myös saavuttaa verotuksellisia etuja, ja vähentää siten omistajanvaih- doksesta aiheutuvia kustannuksia.159 Kaiken kaikkiaan mahdollisuudet hallitun sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseen ovat heikot, mikäli luopujan omaisuus jää siirtyväksi vasta perintönä. Tämän vuoksi prosessiin on hyvä ryhtyä ajoissa optimaalisen ja tehokkaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Lahjan tavoin myös perinnön osalta on kiinnitettävä huomioita muutamaan perintö- ja lahjaoikeuden lainalaisuuksiin. Jos yritysvarallisuuden omistaja on kuollessaan nai- misissa, eikä avioehtoa ole, on perinnön osalta otettava huomioon myös avioliittolain 35 §:n säännös avio-oikeudesta toisen puolison omaisuuteen. Tällaisessa tapauksessa ennen perinnönjakoa suoritetaan ositus omaisuuden tasaamiseksi ja puolittamiseksi. Leskeä kohtaa tässä poikkeus, mikäli hän on ns. rikkaampi osapuoli, voi hän kieltäytyä tasingon maksamisesta kuolleen aviopuolison kuolinpesälle. Rahoituksen kannalta merkittäviä 156 Immonen – Lindgren 2014, 92. 157 Immonen – Lindgren 2013, 95, 105. 158 Immonen – Lindgren 2013, 95 – 96. 159 Kess 2011, 34 – 35. 45 ovat ne tilanteet, joissa puolisoilla ei ole avioehtoa, ja yritysomaisuuden myötä enem- män omistava osapuoli on kuollut puoliso. Tällöin voi avio-oikeudesta aiheutua merkit- täviä riskejä ja haasteita yritystoiminnan kannalta.160 Yritysvarallisuutta omistettaessa osituksen myötä tapahtuva tasingon maksu voi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia rasit- teita ja hankaloittaa merkittävästi liiketoiminnan siirtämistä vaarantaen jopa koko yri- tystoiminnan.161 3.1.2 Perinnön ja lahjan verokohtelu PerVL 1 §:n yleissäännöksen mukaan vastikkeettomasti tapahtuvasta omistajanvaihdok- sesta on suoritettava joko perintö- tai lahjavero, toteutustavasta riippuen. Omistajan kuoleman myötä tapahtuvassa omistajanvaihdoksessa seuraa lähtökohtaisesti perintöve- rovelvollisuus sille henkilölle, joka yritysvarallisuuden perii. Lakisääteisen perimysjär- jestyksen määrätessä perinnön saajat ja verokohtelun, ei verosuunnittelumahdollisuutta juuri ole.162 Perintöverotus suoritetaan lähtökohtaisesti PerVL 9 §:ssä säädetysti, omaisuuden ve- rovelvollisuuden alkamishetken käyvän arvon eli markkinaehtoisten luovutushintojen perusteella. Näiden tietojen puuttuessa arvostaminen voidaan tehdä kaavamaisesti tuotto- tai substanssiarvon perusteella tai poikkeuksellisesti jotakin muuta verohallinnon ulkopuolista arvostusmenetelmää käyttäen.163 Perinnönjaossa vainajan kuolinhetken omistaman omaisuuden arvoon lisätään PerVL 16 §:ssä säädetyt rintaperillisen saama ennakkoperinnöksi määrätty lahja ja perinnönjät- täjältä enintään kolme vuotta ennen kuolemaa saatu verovapaiden lahjojen ulkopuolinen lahja. Tämän jälkeen omaisuuden arvosta on tehtävä PerVL 9 §:n mukaiset luonnollise vähennykset ja mahdolliset PerVL 12 §:n mukaiset erityisvähennykset164. Näiden lasku- toimitusten lopputuloksena saadaan se omaisuuden käypäarvo, josta perintöveron määrä lasketaan.165 160 Erään perheyrityksen hallintojohtajan mukaan perheoikeudellisen asiat, nimenomaan testamenttien ja avioehtojen osalta nousevat erittäin tärkeäksi etenkin isoissa yrityksissä, joissa voi toimia useampi saman perheen lapsista ja mahdollisesti jopa heidän lapsiaan. Tällaisissa tilanteissa yritysvarallisuuden huomioi- minen sekä avioehdoissa että testamenteissa on äärimmäisen tärkeää omistuksen jatkuvuuden turvaa- miseksi ja erilaisten riskien hallitsemiseksi. Niiden avulla turvataan se, ettei omistus siirry esimerkiksi eri- laissa perhesuhteissa perheen ulkopuolisille tahoille, jos perinnönjako tapahtuisi lakisääteisen perimysjär- jestyksen mukaan. 161 Kess 2011, 8 – 9. 162 Kess 2011, 34 – 35. 163 Verohallinnon ohje A121/200/2018, 1, 33 – 34. 164 Puolisovähennys 90 000 € sekä alaikäisyysvähennys 60 000€ suoraan alenevassa polvessa olevalle ala- ikäiselle perilliselle. PerVL 13 §:n nojalla vähennyksiin oikeutetun alaikäisen lapsen tai puolison jäljellä jäävä perintöosuus on perintöverosta vapaa 20 000 euroon asti. 165 Hoppu – Hoppu 2011, 408 – 409; perintö- ja lahjaverolaki 378/1940. 46 Perintönä siirtyvän yritysvarallisuuden verorasitukseen vaikuttaa omaisuuden arvon lisäksi olennaisesti luovutuksensaajan sukulaisuussuhde perinnönjättäjään. PerVL 11 §:ssä säädettyjen perintöveroluokkien mukaisesti lähisukulaisiin sovelletaan huomatta- vasti pienempiä verokantoja kuin kauempiin sukulaisiin tai kokonaan ulkopuolisiin hen- kilöihin. Yritysvaralisuuden verokustannukset perinnön osalta voivat näin ollen olla merkittävät, mikäli perijänä on muu taho kuin suoraan ylenevään tai alenevaan polveen kuuluva perillinen.166 Näiden veroluokkien ja perinnön käyvän arvon perusteella mää- räytyy maksettavaksi tuleva perintövero, PerVL 14 §:ssä säädetyn perintöveroasteikon mukaisesti. Lahjan verokohtelu on niin ikään säädetty perintö- ja lahjaverolaissa ja siihen sovelle- taan pääsääntöisesti samoja säännöksiä kuin perinnön verokohtelussa. Lähtökohtaisesti lahjansaajan on siten PerVL 1 §:n mukaan suoritettava valtiolle lahjaveroa, olipa kyse sitten rahalahjasta tai irtaimesta omaisuudesta. Tällöin saatua omaisuutta ei veroteta enää tuloverotuksessa.167 Verotuksessa lahja arvostetaan käypään arvoon samoja menetelmiä käyttäen kuin edellä perinnön arvostamisen yhteydessä.168 Etenkin suuren yritysvaralli- suuden osalta voi lahjoitettavan omaisuuden käypä arvo olla suuri, minkä seurauksena sen lahjoittamisesta seuraavat veroseuraamukset saajasta riippuen voivat muodostua mer- kittäväksi rasitteeksi. Lahjoittamalla tehtävien omistajanvaihdosluovutusten käypää ar- voa voidaan pienentää PerVL 9.3 §:n ja 10 §:n tuotto- ja hallintaoikeuksien tai muun edun pidättämistä koskevia säännöksiä hyväksi käyttämällä. Käyvän arvon alentumisesta seu- raa verotusarvon pieneneminen, jolloin myös lahjaan kohdistuvat verokustannukset, ja sitä kautta rahoitustarve pienenevät. 169 Perinnön verokohtelua vastaavalla tavalla saadun omaisuuden käyvästä arvosta mak- settava lahjavero määräytyy PerVL 19 a §:ssä säädetyn lahjaveroasteikon ja lahjansaa- jaan sovellettavan veroluokan mukaisesti. Laissa säädetyt edellytykset täyttävään suku- polvenvaihdoslahjoitukseen voidaan soveltaa jäljempänä selostettuja helpotuksia, jol- loin vero määräytyy niitä koskevien PerVL 55 – 57 § mukaisesti. 3.1.3 Perintö- ja lahjaveron huojennukset sukupolvenvaihdosluovutuksessa Lahjana tai perintönä tapahtuviin omistajanvaihdoksiin voidaan tietyin rajoituksin so- veltaa vuonna 1979 perintö- ja lahjaverolakiin otettuja sukupolvenvaihdoshuojennuksia, jotka säädettiin yritystoiminnan jatkuvuuden edistämiseksi muutoin kiristyvästä vero- tuksesta poiketen.170 166 Immonen – Lindgren 2013, 130 – 131. 167 Puronen 2015, 32 – 33. 168 Verohallinnon ohje A121/200/2018, 1. 169 Andersson 2004, 5. 170 Puronen 2015, 611 – 612. 47 Perintöä ja lahjaa koskevat huojennuksilla pyritään estämään ongelmat yrityksen jat- kuvuudessa sukupolvenvaihdoksen yhteydessä, joita mm. omaisuuden realisointi ja in- vestoinneista luopuminen perintöveron maksamiseksi aiheuttaisi. VATT:n ja Olli Rop- posen sukupolvenvaihdoksen vaikutusta yritystoimintaan koskeva tutkimus kuitenkin osoittaa, ettei tämä pyrkimys täysin toteudu, sillä hieman yli viidennes joutui rajoittamaan investointejaan sukupolvenvaihdoksen toteuttamiseksi. Lisäksi perintövero voi huojen- nuksista huolimatta muodostua niin suureksi, ettei verovelvollisella juuri ole muita vaih- toehtoja kuin realisoida omaisuutta veron maksamiseksi, jos lainaa ei ole saatavilla. 171 Sukupolvenvaihdosluovutuksiin sovellettavia verohuojennuksia on kaksi: maksuun- panoa koskeva ja maksuaikaa koskeva huojennus, jotka soveltuvat sekä perintöön että lahjaan. PerVL 55 §:n nojalla perintö- tai lahjaveroa lainkohdassa säädettyjen edellytys- ten täyttyessä huojentaa kokonaan vastikkeettomien luovutusten osalta, jättämällä osa maksuunpanematta.172 Maksuunpanoa koskeva sukupolvenvaihdoshuojennus edellyttää toteutuakseen kultakin lahja- tai perintösaannolta vähintään 10 %:n omistusosuuden173 siirtymistä joko suoraan tai välillisesti omistetuissa yhtiössä. Lisäksi perinnön- tai lahjan- saajalle on asetettu TVL:n huojennuksesta poiketen jatkamisvelvollisuus vastikkeetto- masti saadussa yrityksessä. Lisäksi suhteellisen osan verosta on oltava vähintään 850 €. 174 PerVL 55.2 §:ssä on melko vaikeaselkoinen säännös veron huojennuksen laskemis- periaatteista. Huojennuksen perusteena on yritysvarallisuuden arvostaminen käypää ar- voa alempaan arvostamisperusteeseen, joka vuonna 2004 säädettiin 40 %:iin varalli- suusverotusarvosta, ja sittemmin vuonna 2005 varallisuusverolain kumoamisen myötä nykyiseen 40 %:iin175 ArvostamisL 4 – 5 §:ssä ja 3 – 4 luvuissa säädettyjen perusteiden mukaisesta määrästä, eli käytännössä nettovarallisuuden arvosta. PerVL 55.3 §:n nojalla 171 HE 104/2000; Ropponen 2013, 12. 172 Verohallinnon ohje A125/200/2017, luku 2.5.6.3 ja luku 2.5.6.7; HE 104/2000. 173 KHO:n ratkaisussaan 1993:4934 tekemän linjauksen mukaan PerVL 55 §:n omistusosuutta koskeva edellytys on saantokohtainen, jolloin puolisoiden tekemissä lahjoituksissa on kussakin erikseen täytyttävä 10 %:n vaatimus, jotta lahjoitukseen voidaan muiden edellytysten täyttyessä soveltaa sukupolvenvaih- doshuojennuksia. 174 Verohallinnon ohje A125/200/2017, luku 2.5.6.3; luku 2.5.4; HE 104/2000. 175Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa perheyrittäjyyden ja sukupolvenvaihdosten edistämi- nen oli laajasti esillä. Hallitus esitti vuonna 2008 (HE 53/2008) 40 %:n arvotusperustan laskemista 20 %:iin, joka lisäisi huojennusetua ja parantaisi huojennusten tarkoitusta sekä tuottaisi suotuisia vaikutuksia niin yritykselle itselleen että yrittäjän kotitaloudelle. Toinen esillä ollut vaihtoehto oli luopuminen verosta ko- konaan sukupolvenvaihdosten toiminnallisen omaisuuden osalta, mikä tälläkin hetkellä on käytössä mo- nissa muissa maissa. Hallituksen esityksen perusteella ehdotettua lakia perintö- ja lahjaverolain sekä tulo- verolain 47 §:n muuttamisesta ei kuitenkaan hyväksytty. Vaikka yrittäjyyden edistäminen on ollut tämän jälkeenkin useasti esillä, ei huojennuksen arvostamisperusteisiin ole tehty muutoksia verorasitusta alenta- vaan suuntaan. Kuten Valtiovarainvaliokunta mietinnössään (VaVM 46/2014) toteaa, viimeaikaiset pe- rintö- ja lahjaverolain muutokset ovat olleet lähinnä veron kiristystoimia. Esimerkiksi perintö- ja lahjave- roasteikkoihin lisätty veroporras yli 1 000 000 euron perintöjä ja lahjoja koskien on vain lisännyt verorasi- tusta entisestään rajan ylittävissä sukupolvenvaihdostilanteissa. 48 nettovarallisuuteen kuulumattomat varallisuuserät arvostetaan pääsääntöisesti 40 %:iin varallisuuden käyvästä arvosta. 176 Kuten edellä mainittiin, toinen sukupolvenvaihdosluovutuksissa käytettävä vero- huojennus on PerVL 56 §:ssä säädetty maksuaikaa koskeva huojennus. Se merkitsee mää- rätyn veron maksuajan pidentämistä ja verorasituksen jakamista 10 vuoden ajalle. Kum- paakin huojennusta voidaan siis verovelvollisen pyynnöstä soveltaa samanaikaisesti. Edellytykset maksuaikahuojennuksen soveltamiselle ovat saannon kohteen ja jatkamis- velvollisuuden osalta maksuunpanohuojennusta vastaavat. Veron määrää koskeva edel- lytys on maksuajan osalta säädetty edellistä huojennusta korkeammaksi. Maksuaikaa voi- daan pidentää, sellaisten saantojen osalta, joiden lahja- tai perintövero on määrältään vä- hintään 1700 euroa.177 Sekä maksuunpanoa että maksuaikaa koskevan huojennuksen osalta on perintö- ja lah- javerolakiin säädetty omat säännöksensä huojennuksen menettämisestä liian aikaisen jat- koluovutuksen seurauksena. PerVL 55.6:ssa on säädetty maksuunpanoa koskevan huo- jennuksen menettämisestä ja PerVL 56.4:ssa maksuaikaa koskevan huojennuksen menet- tämisestä.178 3.2 Muita omistusjärjestelyitä ja valmistelutoimia Edellä selostettujen tapojen lisäksi omistusmuutoksia voidaan toteuttaa myös muita vaihtoehtoja käyttämällä. Sukupolvenvaihdos on usein laaja ja moniulotteinen prosessi, jossa saatetaan tehdä mm. erilaisia omistus- ja yritysjärjestelyitä ennen varsinaista omis- tajanvaihdosta. Seuraavia vaihtoehtoja voidaan tehdä yksittäisinä toimina, mutta niitä käytetään usein myös yhdistelmänä edellä mainittujen luovutusten yhteydessä, jotta saa- vutettaisiin paras mahdollinen lopputulos omien sukupolvenvaihdosta koskevien tavoit- teiden kannalta. Näiden erilaisten yhtiöoikeudellisten järjestelyjen käyttäminen myös helpottaa sukupolvenvaihdoksen toteuttamista rahoituksellisesta näkökulmasta, sillä oi- kein toteutettuna sillä voidaan saavuttaa sekä verotuksellisia että taloudellisia etuja ja lisäksi osa mahdollistaa sukupolvenvaihdoksen kustannusten vierittämisen jatkajan si- jasta kohdeyhtiölle. Nämä omistusjärjestelyt ovat erittäin käyttökelpoisia myös ulko- puoliselle toteutettavassa tavallisessa omistajanvaihdoksessa samoista syistä, kun suku- polvenvaihdoksessakin. 179 176 HE 84/2004; HE 144/2005. 177 Verohallinnon ohje A125/200/2017, luku 2.5.6.7. 178 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 2.5.7; A125/200/2017, luku 2.5.5.6. 179 Immonen – Lindgren 2013, 213 – 214. 49 Yhtiömuoto vaikuttaa merkittävästi käytettävissä oleviin yhtiöoikeudellisiin järjeste- lyihin, ja siihen, onko yhtiö mahdollista sisällyttää järjestelyn rahoittajaksi. Yhtiömuo- doista osakeyhtiö on ainoa taho, joka on erillinen oikeushenkilö, jossa omistaja on vain rajoitetusti vastuussa. Kun taas henkilöyhtiöissä yhtiömiehillä on rajoittamaton vastuu yhtiön kaikista velvoitteista, eikä yhtiö näin ollen muodosta erillistä oikeushenkilöä. Onkin todettu osakeyhtiön olevan kannattavin yritysmuoto sukupolvenvaihdoksen nä- kökulmasta, jolloin henkilöyhtiöiden ja toiminimien on usein järkevää tehdä yritysmuo- don muutos. 180 Suppean omistajapiirin omaavissa yhtiöissä, joissa omistajat ovat yksimielisiä omis- tajanvaihdostavoitteessa, on yritysjärjestelyjen toteuttaminen tehokkaasti jatkajan ja koko omistajanvaihdoksen kannalta tehtävissä helpommin ja vapaammin. Yksimieli- sessä yhtiössä päätöksenteko helpottuu OYL 5:26 – 29:ien päätöksentekovaatimusten täyttyessä varmasti ja lisäksi päätöksissä voidaan esimerkiksi yritysjärjestelyjen osalta poiketa OYL:n asettamista lähtökohdista sopimalla vapaammin järjestelyihin liittyvistä seikoista optimaalisimman tuloksen saavuttamiseksi, ilman että järjestely loukkaa tiuk- kaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Seuraavaksi esitellään yleisimpien yritysjärjestelyjen, omien osakkeiden hankkimi- sen, osakeannin, sulautumisen ja jakautumisen toteuttaminen sekä apuyhtiön käyttämi- nen sukupolvenvaihdoksen osapuolena. 3.2.1 Omien osakkeiden hankkiminen tai lunastaminen Osakeyhtiöiden omistajanvaihdoksissa voidaan eräänä omistuksenjärjestelykeinona käyt- tää hyväksi OYL:n tarjoamaa omien osakkeiden hankkimismahdollisuutta, jolla yhtiö saadaan osalliseksi prosessiin. Yrityksen siirtäminen jatkajalle voidaan toteuttaa osittain omia osakkeita hankkimalla, jolloin se on yksi osa koko prosessia tai pelkästään omien osakkeiden hankinnan kautta. Selkeimmät hyödyt omistajanvaihdoksen toteuttamisessa omia osakkeita hankkimalla on sen vaikutuksissa yrityksen taserakenteeseen ja sitä kautta myös sukupolvenvaihdoksen kustannuksiin.181 Lähtökohtaisesti osakeyhtiöissä pätee OYL 13:10:ssa säädetty yhtiön osakkeiden laaja rahoituskielto, jonka seurauksena yhtiötä ei voida käyttää osakeoston rahoittajana, mutta laissa kuitenkin sallitaan yhtiön omien osakkeiden hankkiminen osakkeenomistajilta, ja tämän myötä ikään kuin välillinen ra- hoitusapu jatkajalle. Tällä menetelmällä yritys itse saadaan joko osin tai kokonaan omis- tuksenmuutoksen rahoittajaksi, jolloin jatkajan tarvitseman ulkoisen rahoituksen tarve vähenee. Muun muassa rahoitusnäkökulman vuoksi tämä on hyödyllinen järjestely suku- polvenvaihdoksessa, jossa usein jatkajalla ei ole riittävästi omaa varallisuutta kattamaan 180 Manninen 2001, 145 – 146. 181 Blomqvist – Malmivaara 2016, 110. 50 kaikkia omistajanvaihdoksen aiheuttamia kustannuksia, eikä välttämättä tarpeeksi edel- lytyksiä suurien lainamäärien saantiin. On kuitenkin muistettava se, että yhtiön ollessa omistajanvaihdoksen maksajana, vähenee samalla yrityksen varallisuus, etenkin jakokel- poiset varat, jolloin varojenjako tulevaisuudessa hankaloituu. Omien osakkeiden hankintaa liittyy monia eri näkökohtia. Siviilioikeudellisesta näkö- kulmasta omien osakkeiden hankinta on käytännössä osakekauppa, jossa osakkeenomis- taja myy osakkeet ostajalle eli yhtiölle. Yhtiöoikeudellisesti omien osakkeiden hankintaa pidetään varojenjakona, jonka täytyy siten noudattaa OYL 13 luvun säännöksiä yhtiön varojen jakamisesta. Yhtiöoikeudellisten näkökohtien lisäksi tapahtumaan liittyy myös merkittävä vero-oikeudellinen aspekti, sillä omien osakkeiden hankintaa voidaan pitää peiteltynä osingon jakona, ei normaalisti verotettavana luovutuksena. Tästä lisää jäljem- pänä.182 Yhtiöoikeudellisesti omien osakkeiden hankintaa sääntelee osakeyhtiölaki. OYL 15 lukuun on otettu omat säännökset yhtiön omia osakkeita koskien. Omien osakkeiden hankkiminen voidaan omistajanvaihdoksen yhteydessä toteuttaa kahdella vaihtoehtoi- sella tavalla, hankkimalla tai lunastamalla, joista toinen perustuu vapaaehtoisuuteen ja toinen pakkoon. OYL 15:11.2 rajoittaa hankittavien osakkeiden määrää suppeasti, minkä myötä yhtiö voi hankkia lähes kaikki osakkeensa itselleen. Omien osakkeiden hankkiminen tarkoittaa järjestelyä, jossa yhtiö maksaa osakkeen- omistajalle vastiketta ja sitä vastaan saa itselleen omia osakkeitaan osakkeenomistajan vapaaehtoisella luovutuksella183. Päätösvalta osakkeiden luovuttamisesta on näin ollen osakkeenomistajalla. Yleensä yhtiö tekee osakkeista ostotarjouksen osakkeenomista- jille, jotka sitten luovuttavat omistustensa suhteessa osakkeita yhtiölle. Päätöksenteko omien osakkeiden hankinnasta kuuluu lähtökohtaisesti yhtiökokoukselle, jonka enem- mistön on hyväksyttävä hankintapäätös. Lain esitöiden mukaan erilajiset osakkeet on hankittava osakelajien suhteessa niin, että osakkeet tulevat samalla hankituksi osakkeen- omistajien kunkin osakelajin omistuksen suhteen.184 OYL 15:6 sallii poikkeamisen edellä selostetusta omien osakkeiden hankinnasta osa- keomistusten suhteessa. Yhtiö voi hankkia omia osakkeitaan osakkeenomistajilta suun- natusti, mikä tulee usein kyseeseen juuri sukupolvenvaihdoksissa, joissa pyrkimyksenä on keskittää koko omistus jatkavalle sukupolvelle.185 Omien osakkeiden suunnatun han- kinnan mahdollisuutta on kuitenkin OYL:ssa rajattu merkittävästi ns. tavalliseen han- kintaan nähden ja sille on asetettu paikoin normaalia hankintaa tiukemmat vaatimukset, 182 Immonen – Lindgren 2013, 214. 183 Arvopaperimarkkinalain mukainen julkinen ostotarjous, osakkeiden vaihto ja johdannaissopimusten kautta tulevat osakkeet katsotaan myös hankkimiseksi. 184 HE 109/2005, 136 – 137. 185 Immonen – Lindgren 2013, 216 – 217. 51 sillä osakeomistuksen suhteesta poikkeava hankinta vaarantaa 1:7:ssä säädetyn yhden- vertaisuusperiaatteen toteutumisen. Monissa yhtiöissä on mahdollista toteuttaa hankinta suunnatusti ilman minkäänlaisia yhdenvertaisuusongelmia, sillä pienissä osakeyhtiöissä voidaan tehdä etenkin sukupolvenvaihdostavoitteen näkökulmasta yksimielisiä päätök- siä. Yhdenmiehenyhtiöissä tätä ongelmaa ei edes ole. 186 Aiemmin mainittuun pakkoon perustuva omien osakkeiden hankintakeino on OYL 15:1.1:ssä säädetty omien osakkeiden lunastaminen, jossa osakkeenomistaja on yhtiön toimesta pakotettu luovuttamaan osakkeet yhtiölle. Osakkeiden lunastamiseen pätevät samat OYL 15 luvun säännökset kuin hankkimiseenkin, jolloin lunastamisen oikeudelli- nen menettely jäljittelee pitkälti hankkimista.187 Osakkeen lunastaminen voi tapahtua joko niin, että yhtiö pakottaa osakkeenomistajan luopumaan osakkeistaan tai osakkeen- omistaja käyttää oikeuttaa vaatia yhtiöltä omien osakkeidensa lunastamista. 188 Yhtiön omien osakkeiden lunastustilanteissa, päätösvalta on osakkeenomistajien sijaan yhtiöllä, joka voi enemmistöpäätöksellä päättää omien osakkeidensa ottamisesta itselleen, ei- vätkä osakkeenomistajat voi tällöin muuta kuin luovuttaa osakkeet yhtiölle 189. Myös lu- nastamisen osalta on suositeltavaa tehdä omien osakkeiden lunastus lähtökohtaisesti omistuksen suhteessa, niin että omistussuhteet pysyvät muuttumattomina.190 Hankkimi- sen tapaan, on lunastamisen osalta kuitenkin säädetty OYL 15:6.2:ssa vastaava mahdol- lisuus poiketa omistuksen suhteen tehtävästä lunastamisesta. OYL sallii säännöksen no- jalla suunnatun lunastamisen, jonka menettely poikkeaa hieman suunnattua hankkimista koskevasta menettelystä lähinnä päätöksentekoedellytyksiltään.191 Päätöksenteko lunas- tamisesta on säädetty hyvin tiukaksi, sillä lunastaminen voidaan toteuttaa ainoastaan kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella, jolloin yhdenvertaisuusperiaatteen syrjäy- tyminen ei pääsääntöisesti ole uhka. Sekä hankkimista että lunastamista koskevan pää- töksen sisällöstä on OYL 15:7:ään otettu oma säännöksensä, jossa päätökselle on mää- rätty pakottava vähimmäissisältö, joka koskee soveltuvin osin myös suunnatusti tehtäviä hankinta- ja lunastuspäätöksiä. 192 Kun yhtiö on hankkinut omia osakkeitaan, on sillä kolme vaihtoehtoa hallussa ole- vien osakkeiden käsittelyssä. Yhtiö voi ensinnäkin pitää OYL 15 luvun mukaisesti hankkimansa osakkeet itsellään ilman jatkotoimenpiteitä. Tällöin osakkeisiin kohdistu- 186 Blomqvist – Malmivaara 2016, 118. 187 HE 109/ 2005, 135 – 139. 188 Pönkä 2015, 384. 189 Yhtiöjärjestyksessä voidaan sopia OYL 15:5.1:ää tiukemmat enemmistöedellytykset hankkimis- ja lu- nastamispäätöksille. 190 Pönkä 2015, 403 – 404. 191 Lain esitöiden mukaan suunnatulla osakkeiden lunastamisella ei kuitenkaan juuri ole käytännön merki- tystä. 192 HE 109 / 2005, 139; Pönkä 2015, 407. 52 vat oikeudet lakkaavat ja varallisuusarvo nollautuu. Tämä vaihtoehto tuo yritykselle li- sää vaihtoehtoisia tapoja seuraavien omistusjärjestelyjen toteuttamiseen, kun yritys voi esimerkiksi osakeannissa luovuttaa yhtiön hallussa olevia osakkeita uusien osakkeiden sijaan. Yhtiö voi myös mitätöidä tai luovuttaa osakkeet OYL 15:12:n mukaisella menet- telyllä. Mitätöinnin seurauksena osakkeiden lukumäärä vähenee mitätöityjen osakkeiden lukumäärällä, jonka myötä osakkeenomistajien suhteellinen osuus kasvaa. 193 Tämän vuoksi omien osakkeiden hankkiminen ja niiden mitätöinti on varteen otettava tapa niissä tilanteissa, joissa jatkajalla on jo entuudestaan omistusta kohdeyhtiöstä. Verotuksen kannalta omien osakkeiden hankkiminen on melko moninainen toimen- pide, johon voi tapauskohtaisesti liittyä erilaisia veroseuraamuksia. Järjestelyn toteutus- tapa ja tapauskohtaiset olosuhteet määrittävät pitkälti sen, millaisen verokohtelun omien osakkeiden hankinta- tai lunastustoimi saa. Pääasiassa omien osakkeiden hankkiminen tai lunastaminen laukaisee verovelvollisuuden luovuttajan verotuksessa, mutta tietyssä tilan- teessa järjestelyllä on vaikutusta myös kohdeyhtiön verotukseen, lähinnä tappioiden vä- hentämisen ja yhtiöveron hyvitysten osalta.194 Osakkeenomistajan näkökulmasta osakkeiden luovuttaminen yhtiölle on verotukselli- sesti normaali vastikkeellinen osakeluovutus osakkeiden vastaanottajalle. Luovuttajaa kohtaa siten normaali luovutusvoittoverotus, johon ei voida soveltaa TVL:n sukupolven- vaihdoshuojennuksia, koska luovutuksensaajan ollessa yritys, eivät saajaa koskevat edel- lytykset täyty.195 Lähtökohtana luovutettavien osakkeiden arvostamisessa on monien muiden verotuk- sen arvostamistilanteiden tavoin osakkeiden käypä arvo. Käypää arvoa vastaan hankittu- jen tai lunastettujen osakkeiden verokohtelu on varsin yksiselitteinen osaluovutuksen rinnastuessa normaaliksi osakekaupaksi. Poikettaessa käyvän arvon lähtökohdasta, saat- taa verokohtelu kuitenkin muuttua toisenlaiseksi. Mikäli osakkeista on selkeästi mak- settu ylihintaa, saattaa järjestelyä kohdata VML 29 §:n mukainen peitellyn osingon196 verotus ansiotulona ja vastaavasti alihintaista omien osakkeiden hankintaa PerVL 18.3 §:n mukainen lahjaverotus197, jolloin verovelvollisiksi joutuvat erilllislahja-periaatetta 193 Immonen – Nuolimaa 2012, 203; Immonen – Lindgren 2013, 222 – 223. 194 Verohallinnon ohje A67/200/2013, luku 4.1 – 4.3. 195 Immonen 2015, 318. 196 VML 29 §:n mukaan peiteltynä osinkona pidetään ylihinnoitteluna toteutuvaa tai kokonaan vastikkee- tonta rahanarvoista etuutta sekä osinkoverotuksen välttämiseksi tapahtuvaa lainkohdassa määritetyin tavoin toteutettua voitonjakoa, jossa saajana on osakas tai tämän omainen. Toisin sanoen käyvän arvon ja käytetyn arvon erotus muodostaa peitellyn osingon määrän. 197 Kun vastikkeen maksajana on yhtiö itse, ainoa mahdollinen lahjanveronhuojennus on PerVL 55.1 §:n mukainen osittaishuojennus, joka soveltuu lahjaan, mikäli lainkohdassa asetetut edellytykset täyttyvät. mi- käli edellytykset eivät kunkin lahjansaajan osalta täyty, huojennusta ei voida soveltaa. ks. lisää Immonen 2015, 327 – 328; Juusela – Tuominen 2018, luku omien osakkeiden hankinta verotuksessa. 53 noudattaen myös muut osakkeenomistajat.198 Lain esitöissä kuitenkin todetaan, ettei pei- tellyn osingon verotusta yleensä sovelleta sukupolvenvaihdostarkoituksessa tehtyihin omien osakkeiden hankintaan tai lunastamiseen, mikä on ollut myös oikeuskäytän- nössä199 käytetty linja.200 Oikeuskäytännössä vakiintuneesta linjasta ja lain esitöissä to- detusta huolimatta on huomioitava, että VML 29 §:n soveltamatta jättäminen sukupol- venvaihdostilanteissa ei kuitenkaan ole vero-oikeudessa automaatio, vaan tapauskoh- taisten olosuhteiden ja tosiseikkojen perusteella tulkittava säännös.201 Omien osakkeiden hankkimisesta tai lunastamisesta koituu verotuksellisia seuraa- muksia myös yhtiölle. Yhtiö on ensinnäkin VSVL 15 §:n nojalla varainsiirtoverovelvol- linen vastikkeellisesti tai osakepääomaa alentamalla saamistaan osakkeista.202 Lisäksi järjestely voi vaikuttaa yhtiön tuloverotukseen tappioiden vähentämisen osalta. Omis- tussuhteissa, jäsenistössä tai määrällisessä osakeomistuksessa tapahtuvien suurten omis- tajanvaihdosten seurauksena yhtiön tappiot muuttuvat TVL 122 §:ssä säädetysti vähen- nyskelvottomiksi.203 Niissä tapauksissa, joissa yhtiön omistus on muuttunut yli 50 pro- senttisesti, ei tappioiden vähennysoikeutta enää ole ellei verovirasto ole jatkuvuuden turvaamiseksi erityisten syiden vallitessa myöntänyt yhtiölle poikkeuslupaa tappioiden vähentämiseen. Tappioiden vähentämisen lisäksi vastaava seuraus on säädetty kohdistu- van myös käyttämättömiin yhteisöverohyvityksiin ja veroylijäämiin.204 3.2.2 Osakeanti Osakeyhtiöissä jatkaja voidaan ottaa yhtiön osakkeenomistajaksi myös osakeannin kautta, jonka myötä jatkaja on mahdollista ottaa asteittain mukaan yrityksen omistajaksi pienentäen luopujan suhteellista omistusta. Osakeanti toimii näin osana koko prosessia, valmistaen omistajanvaihdoksen osapuolia ja kohdeyritystä lopulliseen omistajanvaih- dokseen esimerkiksi kauppana tai lahjana.205 Osakeanti voidaan toteuttaa lähtökohtaisesti yhtiökokouksen enemmistöpäätöksen nojalla ns. tavallisena osakeantina, jossa entisillä osakkeenomistajilla on OYL 9:3:n 198 Juusela – Tuominen 2018, kohta: omien osakkeiden hankinta verotuksessa 199 KHO:n ratkaisu 2003:59 tukee vakiintunutta linjaa. Ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei omien osakkeiden hankintaan sovelleta VML 29 §:n säännöstä, sillä perusteella, että järjestely on tehty nimenomaisesti sukupolvenvaihdostarkoituksessa, ei osingosta menevän veron välttämiseksi. 200 HE 26/1998, 3. 201 Verohallinnon ohje A122/200/2018, luku 4.5. 202 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 4.4. 203 Ks. tarkemmin sb, 70 – 71. 204 HE 201/1998. 205 Immonen – Lindgren 2013, 195, 197. 54 mukainen etuoikeus osakeannissa annettaviin osakkeisiin.206 Osakeannissa voidaan OYL 9:4:n nojalla poiketa edellä mainitusta etuoikeudesta207 ja toteuttaa suunnattu osa- keanti, mikäli määräenemmistö sitä yhtiökokouksessa kannattaa ja poikkeamiselle on yhtiön kannalta painava taloudellinen syy. Suunnatun osakeannin kautta on mahdollista kohdistaa uusien tai hallussa olevien osakkeiden anti tietylle taholle, tässä tapauksessa yhtiön jatkajalle tai jatkajille, eivätkä muut aiemmat osakkeenomistajat pääse järjestelyn väliin.208 OYL 9:1:n mukaan osakeanti voidaan toteuttaa joko maksullisena tai maksuttomana. Maksullisessa osakeantipäätöksessä voidaan vastike määrittää vapaasti, ja se voidaan määrätä jopa merkitsijä- tai osakelajikohtaisesti. On kuitenkin otettava huomioon, että käyvästä arvosta poikkeava hinnoittelu voi johtaa epäoikeutettuun etuun muiden osak- keenomistajien tai yhtiön kustannuksella. Vastikkeen määrän lisäksi myös sen maksu- tapa voidaan sopia. 209 Kuten edellä todettiin, osakeanti voidaan toteuttaa myös maksuttomana, OYL 9:4.1:sssa säädetyin rajoituksin. Maksuton osakeanti mahdollistaa osakkeiden antamisen uusille osakkeenomistajille ilman vastiketta. Osakeannin maksuttomuus kuitenkin saat- taa aiheuttaa ongelmia yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumisen suhteen, sillä lain esi- töissä ja osakeyhtiölaissa todetaan juuri vastikkeen ja käyvän arvon suhteen olevan olennainen tekijä suunnatun osakeannin sallittavuuden kannalta. Maksuttoman suunna- tun osakeannin osalta lain esitöissä korostetaan erityisesti sen olevan poikkeuksellinen järjestely, jonka hyväksyttävyys edellyttää kaikkien osakkeenomistajien edun toteutu- mista. 210 Osakeannin veroseuraamuksiin vaikuttavat olennaisesti osakeannissa liikkeeseen lasket- tavat osakkeet, mahdollisen vastikkeen suuruus ja omistuksen muutoksen suuruus. Osa- keanti saattaa siten aiheuttaa veroseuraamuksia sekä yhtiötasolla että osakastasolla.211 Elinkeinoverolain mukaan osakeanti ei yhtiön osalta johda tuloverotukseen, sillä pää- omasijoitukset ovat rajattu lain 6 §:n nojalla tuloverotuksen ulkopuolelle. 212 Säännös koskee myös yhtiön hallussa olevien omien osakkeiden luovuttamisesta saatua vasti- ketta. Osakeannilla on näin ollen tuloverotuksellisia seuraamuksia ainoastaan silloin, jos TVL 122 § tappioiden vähentämisestä tulee sovellettavaksi osakeantitoimen seurauk- sena.213 206 Yhtiökokous voi antaa osakeantivaltuutuksen hallitukselle OYL 9:2:n mukaisella tavalla. 207 Yhtiöjärjestys voi sisältää OYL 9:3.3:n nojalla määräyksen muusta etuoikeuden poikkeamasta kuin lain- kohdassa säädetty suunnattu osakeanti. Tällöin on noudatettava yhtiöjärjestystä ja käsiteltävä sen pohjalta mahdollisuudet ja edellytykset muunlaiseen etuoikeudesta poikkeamiseen. 208 HE 109/ 2005, 102 – 103. 209 Immonen – Lindgren 2013, 200 – 201. 210 HE 109 / 2005, 99, 102 – 104. 211 Verohallinnon ohje A67/200/2013, luvut 5.2 – 5.4. 212 HE 172/1967, 5 – 6. 213 HE 176/2008, 31 – 32; HE 200/1992, 48, 85. 55 Mikäli osakeanti toteutetaan maksullisena VSVL 1 §:n alaista apporttiomaisuutta vastaan, kohtaa yritystä varainsiirtoverovelvollisuus saamastaan omaisuudesta VSVL 4.4 ja 15 §:n nojalla. 214 Osakkeen merkitsijälle voi koitua veroseuraamuksia kahden verolajin, lahjaveron ja varainsiirtoveron, osalta. Jatkajan eli osakemerkitsijän osalta seuraa lahjaverotus silloin, kun osakkeet merkitään maksullisessa annissa lahjanluontoisesti alihintaan tai kun lahja realisoituu nykyisten osakkaiden luopuessa merkintäetuoikeudesta. Alihintaiseen vastik- keeseen sovelletaan lähtökohtaisesti lahjanluontoisia luovutuksia koskevaa PerVL 18.3 §:n säännöstä, jonka nojalla alihintaisuus tulee verotettavaksi normaalien lahjaverosään- nösten215 mukaisesti. Merkintäoikeuksien luopumisena toteutuva lahja verotetaan niin ikään normaalien lahjaverosäännösten mukaisesti. Lahjaveroa voidaan kummassakin ta- pauksessa huojentaa, mikäli osakemerkinnän osuus on yli 10 % yhtiön osakkeista tai vastike yli 50 %:a osakkeiden käyvästä arvosta.216 Osakemerkitsijän varainsiirtoverovelvollisuus riippuu osakeannissa käytettävistä osakkeista. Mikäli osakeannissa lasketaan liikkeeseen vanhoja, yhtiön hallussa olevia osakkeita, kuuluvat ne VSVL 17 §:n mukaisiin arvopapereihin, ja ovat siten 15 §:n no- jalla varainsiirtoverotuksen piiriin kuuluvia arvopapereita. Uusien osakkeiden merkitse- minen ei sitä vastoin ole varainsiirtoveronalainen toimi.217 3.2.3 Apuyhtiön käyttäminen Yrityskaupalla toteutettavassa omistajanvaihdoksessa voidaan käyttää hyväksi apuyh- tiötä eli osakkeiden ostamista varten perustettua tai jo rekisteröityä, mutta vailla toimin- taa olevaa yhtiötä, joka toimii normaalissa yrityskaupassa ostajana yksityishenkilön si- jasta. Apuyhtiön avulla toteutettu yrityskauppa noudattelee pitkälti edellä luvussa 2.2 yrityskaupan yhteydessä esiteltyjä lainalaisuuksia, ostajana vaan on yksityishenkilön si- jaan toinen yritys. Apuyhtiölle myymisen jälkitoimet erottavat sitä koskevan menette- lyn tavallisesta yrityskaupasta yksityishenkilölle. Yrityskauppa apuyhtiölle sisältää kaksi osaa: varsinaisen yrityskaupan sekä yrityskaupan jälkitoimet kohdeyhtiössä. Apu- 214 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 5.3. 215 Yhtiön työntekijälle suoritettavan alihintaisen osakeannin osalta joudutaan käymään rajanvetoa siitä, onko kyseessä lahja vai työsuhteeseen perustuva etu eli ansiotulo. Tällöin osakkeenmerkitsijää voi kohdata TVL 66 §:n nojalla ansiotuloverotus. Tapauskohtaiset olosuhteet ovat merkittävässä asemassa rajanvetoa tehtäessä, kuten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut KHO 2014:5 ja KHO 2014:6 osoittavat. Ks. tar- kemmin Andersson – Frände – Linnakangas 2016, 125 ja Karttunen – Pasanen 2016, 242 – 243. 216 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 5. 217 Verohallinnon ohje VH/558/00.01.00/2019, luku 2.1. 56 yhtiöllä on käytettävissään kaksi eri strategiaa ostetun kohdeyhtiön käsittelyssä yritys- kaupan toteutumisen jälkeen. Kohdeyhtiö voi jatkaa toimintaa ostajayhtiön tytäryhtiönä, jolloin kaupan osapuolet muodostavat konsernin. Toinen vaihtoehto on ottaa kohdeyh- tiön liiketoiminta haltuun OYL 16 luvussa säädetyn tytäryhtiösulautumisen tai OYL 20 luvussa säädetyn kohdeyhtiön purkamisen kautta. 218 Verotuksellisesti apuyhtiöön pätevät pääosin samat periaatteet kun luovutuksensaa- jan ollessa yksityishenkilö. Apuyhtiötä käytettäessä on kuitenkin huomioitava muutama verotuksellinen erityispiirre henkilösaajaan nähden.219 Ensinnäkin osakkeiden tai yhtiöosuuksien myynnin osalta ei ole mahdollista soveltaa TVL 48 §:ssä säädettyä sukupolvenvaihdoshuojennusta, kun saajana on jatkajan sijasta tämän omistama yhtiö. Lainkohdassa on säädetty tyhjentävästi huojennuksen edellytyk- senä olevista luopujan ja saajan välisistä henkilörelaatioista, joille huojennus voidaan myöntää. Huojennus myönnetään ainoastaan, kun saajana on säädetyt edellytykset täyt- tävä henkilö, jonka myötä apuyhtiöt ovat siten rajattu verovapauden ulkopuolelle. Osak- keiden tai yhtiöosuuksien luovuttaja joutuu näin ollen suorittamaan mahdollisesti saa- mastaan luovutusvoitosta täysimääräisen luovutusvoittoveron. Näin ollen se ei välttä- mättä ole luovutuksensaajalle optimaalisin vaihtoehto.220 Mikäli omaisuus luovutetaan apuyhtiölle lahjana tai alihintaista vastiketta vastaan, saattavat PerVL 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennukset sitä vastoin olla käytettävissä tapauksesta riippuen, sillä huojennuksille ei ole säädetty tuloverohuojennuksen tapaan saajaa koskevia edellytyksiä. Lahjaverovelvollinen määräytyy apuyhtiötä käytettäessä sen perusteella, mikä taho on lahjoituksen yhteydessä määritetty luovutuksensaajaksi, yhtiö itse vai yhtiön osakkaat221. Luovutuksensaajan ollessa apuyhtiön osakas, voidaan sekä alihintaisen luovutuksen että lahjan tapauksessa soveltaa normaaleja PerVL 55 §:ssä säädettyjä huojennuksia, mikäli lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Apu- yhtiötä hyödynnettäessä on tässä kohtaa kuitenkin huomioitava se, että PerVL 55.5 §:n soveltaminen estyy alihintaisen luovutuksen tilanteessa, mikäli vastikkeen maksaa luo- vutuksensaajan sijaan apuyhtiö.222 Yhtiön kannalta osakkaalle annetussa lahjassa tai alihintaisessa luovutuksessa, jonka kohde tulee apuyhtiön käyttöön, on kyse pääomasi- joituksesta, josta seuraa osakkeiden luovuttajalle luovutusvoittovero. 223 218 Immonen – Lindgren 2013, 348 – 349, 352 – 353: Immonen – Nuolimaa 2012, 214 – 215. 219 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 6. 220 Lakari - Engblom 2016, 95 – 96. 221 Ks. Tapaus KHO 2011:44. 222 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 6. 223 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 6.4. 57 3.2.4 Sulautuminen Osakeyhtiöissä ja henkilöyhtiöissä yritys voidaan valmistella varsinaiseen omistajan- vaihdosluovutukseen myös osakeyhtiölain 16 luvussa säädetyn sulautumisen kautta. Tällä yritysjärjestelyllä ei ole mahdollista toteuttaa varsinaista omistuksen siirtoa jatka- jalle, sillä luopuja jatkaa edelleen osakkeenomistajana jatkajan yhtiössä vastikkeeksi saaduilla osakkeilla, mutta sen avulla voidaan muuttaa omistusrakennetta ja siirtää va- rallisuutta varsinaista sukupolvenvaihdosluovutusta silmällä pitäen.224 Sulautumispäätös edellyttää lähtökohtaisesti OYL 5:27:n nojalla määräenemmistön kannatuksen yhtiöko- kouksessa, ellei yhtiöjärjestyksestä muuta johdu.225 Mikäli joku osakkeenomistajista ää- nestää sulautumista vastaan, voidaan sulautumista vastustavan osakkeenomistajan osak- keet lunastaa osakkeenomistajan vaatimuksesta OYL 17:13:n lunastusmenettelyä nou- dattaen. Tällöin osakkeenomistaja ei vastentahtoisesti joudu jäämään yrityksen osak- keenomistajaksi, ja toisaalta yritys voi yksimielisesti toteuttaa sulautumisen. 226 Sulautumisessa kohdeyhtiö varoineen ja velkoineen227 sulautetaan ilman OYL:n mu- kaista selvitysmenettelyä vastaanottavaan yhtiöön sulautumisvastiketta vastaan. OYL 16:2:n mukaan sulautuminen voidaan toteuttaa absorptiosulautumisena228 eli suorana sulautumisena, jossa vähintään yksi yhtiö fuusioidaan olemassa olevaan yhtiöön. Toinen vaihtoehto on kombinaatiosulautuminen, jossa sulautuvat yhtiöt perustavat vastaanotta- van yhtiön.229 OYL 16:1:ssä säädetty sulautumisvastike maksetaan sulautuvan yhtiön osakkeen- omistajille ja kombinaatiosulautumisessa vastike jaetaan sulautuvien yhtiöiden osak- keenomistajien kesken.230 Osakeyhtiölaki sallii vastikkeena annettavaksi myös muunlai- sen vastikkeen kuin vastaanottavan yhtiön osakkeita. Vastike on siltä osin vapaasti mää- 224 Kess 2011, 80 – 81. 225 OYL 17:9:n päätöksentekoa koskevan säännöksen mukaan tytäryhtiösulautumista koskeva päätös kuu- luu yhtiön hallituksen toimivaltaan. Pykälässä säädetään lisäksi sulautuisen osalta toimivaltaisista elimistä vastaanottavassa yhtiössä. 226 HE 109 / 2005, 160. 227 Velkojen osalta on otettava huomioon myös velvoiteoikeudelliset lainalaisuudet. Sulautumisessa on noudatettava erityistä OYL 16:6 – 7:ssä säädettyä velkojiensuojamenettelyä. Velkojiensuojasäännökset an- tavat velkojille oikeuden vastustaa ennen sulautumissuunnitelman rekisteröimistä syntyneiden velkojen siirtymistä vastaanottavalle yhtiölle. HE 109 / 2005, 154 – 155. 228 OYL 16:2.2 – 3:ssa määritellään lisäksi kaksi absorptiosulautumisen erityismuotoa: 1) Tytäryhtiösulau- tuminen, jossa tytäryhtiö sulautuu emoyhtiöönsä, joka yksin tai yhdessä tytäryhtiön kanssa omistaa sulau- tuvan tytäryhtiön osakkeet ja niihin liittyvät oikeudet sekä 2) kolmikantasulautuminen, jossa sulautumis- vastikkeen maksaja ei ole vastaanottavayhtiö vaan muu taho. Ks. Tarkemmin Karsio – Koila – Vartiainen – Äärilä 2012, 58 – 61. 229 HE 109 / 2005, 146 – 147, 262. 230 HE 109 / 2005, 146 – 147, 262. 58 riteltävissä yhdenvertaisuusperiaate ja osakkeenomistajien hyväksymisedellytys huomi- oon ottaen.231 Juuri sulautumisvastiketta sääntelemällä voidaan vaikuttaa omistusosuuk- siin, ja tämän vuoksi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä tehtävässä sulautumisessa su- lautumisvastike säädetään usein käypää arvoa alhaisemmaksi, jotta jatkajan omistusta saadaan kasvatettua. 232 Sulautuminen on myös vero-oikeudellisesti merkittävä järjestely, sillä se kuuluu elin- keinoverolain sallimiin veroneutraaleihin yritysjärjestelyihin. Sen myötä siihen liittyy yhtiöoikeuden lainalaisuuksien lisäksi vahvasti vero-oikeuden lainalaisuudet, jotka ve- rokohtelun lisäksi asettavat rajoitteensa vastikkeen laadulle ja määrälle, selkeästi yhtiö- oikeudellisia säännöksiä enemmän.233 Sulautumisen veroseuraamukset riippuvat järjestelyn toteutustavasta ja lisäksi käyte- tyllä sulautumisvastikkeella on oma vaikutuksensa verokohteluun. Elinkeinoverolain yri- tysjärjestelyjä234 koskevaan osaan sisältyvät nimenomaiset, sulautumista sääntelevät ve- rosäännökset EVL 52 a ja b §, joiden lähtökohtana on jatkuvuusperiaate ja sitä kautta veroneutraliteetti. Mikäli EVL 52 §:n veroneutraalin sulautumisen edellytykset eivät täyty, aiheutuu sulautumisesta välittömiä veroseuraamuksia sekä osakas- että yhtiötasolla sulautumisen rinnastuessa veronalaiseksi luovutukseksi. Tällöin sulautuvan yhtiön katso- taan purkautuvan verotuksessa EVL 51 d §:n osoittamalla tavalla aiheuttaen veronalaista tuloa.235 EVL 52 a §:ssä säädetään sulautumisen veroseuraamuksista sekä yhtiö- että osakas- tasolla. Pääsääntönä oleva jatkuvuusperiaate merkitsee, että sulautuvan yhtiön varat, ve- lat, poistot, verotuksessa vähennetyt varaukset, vähentämättä olevat hankintamenot ja muut vähennyskelpoiset menot siirtyvät yleisseuraantona vastaanottavalle yhtiölle, jol- loin kyseessä ei ole veronalainen luovutus. 236 Verovapauden pääsääntö pätee EVL 52 b §:n 4 momentin mukaan myös osakkeen- omistajien verotukseen, siltä osin kun sulautumisvastikkeena saadaan vastaanottavan yhtiön osakkeita. Vastikeosakkeisiin kohdistuvat veroseuraamukset lykkääntyvät niiden myöhempään myyntihetkeen, jolloin kyse on normaalista luovutusvoittoveronalaisesta luovutuksesta. Rahavastikkeen osalta verokohtelu on päinvastainen, sillä rahana saatu vastike on säädetty luovutusvoittoveronalaiseksi luovutukseksi. Sulautuminen rahavasti- ketta vastaan aiheuttaa siten välittömiä veroseuraamuksia osakkeenomistajatasolla.237 231 Immonen 2015, 181 – 186. 232 Immonen – Lindgren 2013, 355 – 356. 233 Verohallinnon ohje VH/2310/00.01.00/2019, luku 3. 234 EVL 52 §:n mukaan säännöksiä voidaan soveltaa osakeyhtiön ja elinkeinoyhtymän lisäksi myös muihin TVL 3 §:ssä tarkoitettujen kotimaisten yhtiöiden yritysjärjestelyihin. 235 HE 177/1995. 236 Verohallinnon ohje, A161/200/2017, luvut 3.1 – 3.4. 237 Lakari – Engblom 2016, 203 – 204. 59 Tuloverotuksen lisäksi sulautumisen veroseuraamuksista on omat säännöksensä myös varainsiirtoverotuksen osalta. VSVL 4 § ja 15 § tulevat sovellettaviksi niihin su- lautumisiin, jotka ovat toteutettu asianosaista yhtiötä koskevien yhtiöoikeudellisten sää- dösten mukaisesti. Kiinteistöjen luovutukset ovat sulautumisen yhteydessä säädetty VSVL 5 §:n nojalla varainsiirtoverosta vapaiksi luovutuksiksi yhtiöiden välillä. Arvopa- perien osalta verokohtelu on lähtökohtaisesti säädetty VSVL 15.3 §:ssä yhdenmu- kaiseksi kiinteistöjen luovutusten kanssa. Poikkeuksen varainsiirtoverovapauteen tekee yhtiön ja osakkeenomistajan välisiä osakesiirtoja koskeva VSVL 15.4 §, jonka mukaan sulautumisen yhteydessä tehdyn osakesiirron seurauksena aiheutuu varainsiirtoverovel- vollisuus, mikäli vastikkeena käytetään hallussa olevia omia osakkeita uusien osakkei- den sijaan.238 Arvonlisäverotuksesta sulautumisen yhteydessä ei nimenomaisia säännöksiä löydy. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin jakautumista koskevassa ennakkoratkaisussaan KHO 2000:470 todennut, ettei yleisseuraanto ole arvonlisäveronalainen tapahtuma, eikä siten varojen siirtyminen AVL 1 §:ssä tarkoitettua myyntiä. Tämän pohjalta on oikeus- kirjallisuudessa vakiintuneesti pitäydytty samassa linjassa myös sulautumisen osalta. Sulautumisen yhteydessä tehtävä varojen siirto yhtiöltä toiselle ei siten johda arvonli- säveroseuraamuksiin.239 3.2.5 Jakautuminen Sulautumisen ohella omistajanvaihdokseen voidaan valmistautua toteuttamalla OYL 17 luvun mukainen jakautuminen. Varsinaista omistajanvaihdosta ei jakautumisenkaan kautta ole mahdollista tehdä, mutta sen avulla voidaan helpottaa omistajanvaihdos- luovutusta, muokata yritys sekä verotuksellisesti että rahoituksellisesti optimaaliseksi sekä mahdollistaa laajemmin eri toteutusvaihtoehtojen käyttäminen varsinaisen omista- javaihdoksen toteuttamiseksi.240 Jakautumisen oikeudellinen sääntely on muun muassa menettelytapojen ja velkojiensuojasääntelyn osalta luotu pitkälti sulautumissääntelyä vastaavaksi. 241 238 HE 121/1996. 239 Lakari – Engblom 2016, 221; Immonen 2014, 268 – 269. 240 Ossa 2014, 32. 241 HE 109 / 2005, 163. 60 OYL 17:2:n mukaan jakautuminen voidaan toteuttaa lähtökohtaisesti yhtiökokouksen määräenemmistöpäätöksellä242 joko kokonais- tai osittaisjakautumisena jakautumisvas- tiketta vastaan. Kokonaisjakautumisessa jakautuvan yhtiön varallisuus velkoineen243 siirretään yleisseuraantona vähintään kahdelle vastaanottavalle yhtiölle. Tämän seurauk- sena jakautuva yhtiö purkautuu. Osittaisjakautumisessa varallisuuden siirto kohdistuu vain osaan jakautuvan yhtiön varoista ja veloista, jotka siirtyvät vähintään yhdelle vas- taanottavalle yhtiölle, jakautuvan yhtiön jäädessä toimintaan.244 OYL 17:9.2:n nojalla vastaanottavana yhtiönä voi olla aiemmin perustettu yhtiö tai jakautumisen yhteydessä perustettu uusi yhtiö. Samassa jakautumisessa vastaanottavina yhtiöinä voivat olla myös kumpikin edellä mainituista yhtiöistä. Yhtiö voi näin ollen ja- kautua samalla sekä toiminnassa oleviin yhtiöihin että varta varten perustettuun uuteen yhtiöön. 245 Sulautumisen tavoin, on myös jakautuvan yhtiön osakkeenomistajille maksettava ja- kautumisvastike, joka lähtökohtaisesti koostuu vastaanottavan yhtiön osakkeista. Mui- den vastikemuotojen käyttöä ei yhtiöoikeudellisesti ole rajattu, jolloin myös raha- tai muun omaisuusvastikkeen antaminen on sallittua.246 Lähtökohtana pidetään jakautumis- vastikkeen antamista vanhan osakeomistuksen suhteessa, mutta osakkeenomistajat voi- vat kuitenkin keskenään sopia vastikkeen jakosuhteen lisäksi sen määrän ja laadun. Va- paasta vastikkeen määrittämismahdollisuudesta huolimatta, vastike on kuitenkin sovit- tava yhdenvertaisuusperiaatetta noudattaen, jolloin lähtökohdista poikkeaminen on mahdollista ainoastaan kaikkien osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä.247 Jakautuminen kuuluu niin ikään elinkeinoverolaissa säädettyihin jatkuvuusperiaatetta noudattaviin yritysjärjestelyihin, joka tekee myös jakautumisesta vero-oikeudellisesti merkittävän järjestelyn. EVL 52 c §:ssä on erityissäännös jakautumisesta, jossa järjeste- lylle on säädetty selkeästi yhtiöoikeudellisiin säännöksiin verrattuna tiukemmat rajat. Jakautuminen voi siten olla osakeyhtiölain mukainen, muttei vero-oikeudelliset edelly- tykset täyttävä jakautuminen, jolloin veroneutraliteetti ja muut verotukselliset hyödyt 242 OYL 17:9:ssä säädetään nimenomaisesti jakautumispäätöksessä toimivaltaisista elimistä. Lähtökohtai- sesti päätöksen tekee yhtiökokous, mutta tietyissä tilanteissa jakautumispäätös kuuluu kuitenkin yhtiön hal- litukselle. Pykälässä on lisäksi nimenomaisesti säädetty lisävaatimus yhtiökokouspäätökselle. Jakautumi- selle tarvitaan osakkeenomistajan suostumus, mikäli jakautuminen tehdään perustettavaan yhtiöön, eikä jakautuvan yhtiön osakkeenomistaja saa jakautumisvastikkeena samaa omistusosuutta ja osakeoikeuksia kuin aiemmin. 243 Velkojen osalta on myös jakautumisessa noudatettava sulautumista vastaavaa velkojiensuojamenettelyä, josta tarkemmin edellä luvussa 3.2.5. 244 Kun siirrettävään varallisuuteen kuuluu sopimukseen perustuvia vastuita, on huomioitava myös sopi- musoikeudelliset periaatteet ja sopimuksen sopimusehdot sopimuskumppanin vaihtumisen osalta. Näiden pohjalta sopimusten siirtyminen sellaisenaan vastaanottavalle yhtiölle ei ole automaatio. Ks. tarkemmin Immonen – Lindgren 2013, 284 – 285. 245 HE 109 / 2005, 163 – 164, 166. 246 OYL 17:1. 247 Immonen – Lindgren 2013, 278; Ossa 2014, 34. 61 menetetään.248 Sen vuoksi jakautumista suunnitellessa on tarpeen ottaa huomioon sekä yhtiöoikeuden että vero-oikeuden asettamat rajat ja normit. Erityisesti jakautumisvastikkeen sääntely on elinkeinoverolain mukaan olennaisesti tiukempaa. EVL 52 c §:n mukaan jakautumisvastikkeen tulee olla osakevastike, joka jaetaan osakkaiden aiemman omistuksen suhteessa.249 Laki sallii myös rahavastikkeen, mutta rahavastikkeena voidaan antaa enintään 10 % osakevastikkeen nimellisarvosta.250 Rahavastiketta käytetäänkin pääosin osakevastikkeen lisänä.251 Jakautumisen veroseuraamuksia koskeva sääntely on pitkälti sulautumista vastaavaa niin tuloverotuksen, varainsiirtoverotuksen kuin arvonlisäverotuksenkin osalta. Jakautu- misen täytyy täyttää EVL 52 c §:n asettamat edellytykset toteutuakseen ilman välittömiä tuloveroseuraamuksia.252 Elinkeinoverolain säännösten lisäksi verohallinto linjaa ohjees- saan Euroopan unionin tuomioistuimen ja Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäy- täntöön nojaten, että vero-oikeudellinen hyväksyttävyys edellyttää liiketaloudellisen pe- rusteen olemassaoloa. Tällaiseksi perusteeksi on katsottu sukupolvenvaihdoksen edistä- minen.253 EVL 52 c.1 §:ssä on vuoden 2006 lakimuutoksella säädetty kaksi vaihtoehtoista vero- tuksellisesti hyväksyttävää jakautumistapaa: kokonaisjakautuminen ja osittaisjakautumi- nen.254 Kokonaisjakautumisessa yhtiö siirtää jatkuvuusperiaatteetta noudattaen kaiken omaisuutensa velkoineen vähintään kahdelle joko olemassa olevalle tai jakautumisen yh- teydessä perustettavalle yhtiölle ja samalla purkautuu kokonaisjakautumisen myötä.255 Osittaisjakautumisessa puolestaan jakautuva yhtiö jakautuu osittain siirtämällä liike- toimintakokonaisuutensa256 vastaanottavalle yhtiölle, jättäen itselleen hallittavaksi vä- hintään yhden liiketoimintakokonaisuutensa. Päinvastoin kuin kokonaisjakautumisessa, osittaisjakautumien seurauksena jakautuva yhtiö ei näin ollen purkaudu, vaan jää hallin- noimaan jakautuvaan yhtiöön jätettyä liiketoimintakokonaisuutta. Osittaisjakautumisen yhteydessä siirrettäviä liiketoimintakokonaisuuksia samoten kuin vastaanottavia yhtiöi- 248 Ossa 2014, 34 – 35. 249 Tapauksessa KVL 2009/25 Jakautuminen ei katsottu olevan EVL:n edellytysten mukainen, kun jakau- tumisvastikkeena annettiin aiemmin omistuksen suhteessa erilajisia osakkeita kullekin osakkeenomista- jalle. 250 HE 177/1995, 12. 251 Ossa 2014, 34 – 35. 252 Sulautumisen käänteisilmiönä jakautumiseen liittyy vastaavia eroja sen yhtiöoikeudellisen ja vero-oi- keudellisen hyväksyttävyyden välillä, jotka on syytä jakautumista suunnitellessa huomioida välittömien veroseuraamusten välttämiseksi. Ks. tarkemmin, Kukkonen – Walden 2015, luku 7.1. 253 Verohallinnon ohje A160/200/2017, luvut 5 – 7. 254 laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain muuttamisesta 1424/2006. Lakimuutoksella säädettiin EVL 52 c §:n alaiseksi myös osittaisjakautuminen. 255 HE 177/1995. 256 Liiketoimintakokonaisuuden tarkka määritelmä on kirjattu lain 52 c.3 §:ään. 62 täkin voi olla useampia. Olennaista on, että vähintään yksi, hallinnollisesti ja taloudelli- sesti itsenäinen liiketoimintakokonaisuus siirtyy vastaanottavalle ja vähintään yksi jää jakautuvalle yhtiölle.257 Toteutustavan lisäksi jakautumiselta edellytetään, että jakautuvan yhtiön osakkeen- omistajat saavat sulautumista vastaavan osakevastikkeen tai rahavastikkeen niin, että aiemmat omistussuhteet eivät muutu.258 EVL 52 c.3 §:ssä on säädetty edellä mainitut edellytykset täyttävän jakautumisen ve- rokohtelusta nimenomaisella viittaussäännöksellä EVL 52 b §:ään. Lainkohdan nojalla jakautuminen verotetaan siten pääosin sulautumista koskevan EVL 52 b §:n mukaan259. Ainoastaan varausten siirtymisestä ja vastaanottavan yhtiön osakkeiden hankintameno- jen määrittämisestä on jakautumisen osalta säädetty omat säännöksensä EVL 52.c §:n 3 ja 4 momenttiin.260 Mikäli EVL:ssa säädetyt edellytykset jäävät täyttymättä tai siihen joudutaan sovelta- maan EVL 52 h §:n veronkiertosäännöstä261, eikä järjestelyyn siten voida soveltaa EVL 52 c §:n jatkuvuusperiaatteeseen nojaavia erityissäännöksiä, katsotaan yhtiön purkautu- neen verotuksessa jakautumisen myötä. Tällöin on kyseessä veronalaisena luovutuksena pidettävä jakautuminen, josta aiheutuu välittömiä veroseuraamuksia sekä yhtiölle EVL 51 d §:ssä säädetysti että sen osakkeenomistajalle.262 Tuloverotuksen lisäksi, se, mitä varainsiirtoverotuksen ja arvonlisäverotuksen osalta todettiin sulautumisen yhteydessä luvussa 3.2.4, pätee myös jakautumiseen. Yhtiöoikeu- dellisesti ja verotuksellisesti hyväksyttävästi toteutettu jakautuminen on siten veroneut- raali myös varainsiirtoverotuksen ja arvonlisäverotuksen osalta.263 257 HE 247/2006, 6 – 7. 258 HE 177 / 1995; HE 176/2008. 259 Ks. sulautumisen verokohtelu luvusta 3.2.4. 260 HE 177/1995. 261 Verohallinto toteaa kuitenkin ohjeessaan, että säännöksen tulkinnassa olisi huomioitava vahvasti niin yritysjärjestelydirektiivi ja sen tarkoitus sekä EUT:n ratkaisu käytäntö, joiden nojalla sukupolvenvaihdos lähtökohtaisesti muodostaa sellaisen liiketaloudellisesti hyväksyttävän syyn, ettei EVL 52 h§ tule sovellet- tavaksi. Ks. verohallinnon ohje A160/200/2017, luku 5. 262 Kukkonen – Walden 2015, luku 7.6. 263 HE 121/1996; KHO 2000:470. 63 4 RAHOITTAMINEN JA VAKUUSJÄRJESTELYT 4.1 Rahoitustarve ja siihen vaikuttavat tekijät Omistajanvaihdoksissa usein yhtenä tärkeimpänä taloudellisena tavoitteena on järjeste- lyn toteuttaminen mahdollisimman pienin kustannuksin taloudellisen jatkuvuuden ta- kaamiseksi. Kustannusten minimoimisesta huolimatta omistajanvaihdoksesta aiheutuu kuitenkin aina kustannuksia. Tällaisia kustannuksia ovat mm. hankinnasta, verotuksesta ja yrittäjän toimeentulon turvaamisesta aiheutuvat kustannukset, jotka on rahoitettava tavalla tai toisella.264 Perhepiirissä tapahtuvissa omistajanvaihdoksissa on kartoitettava kokonaisuutena niin luopujan kuin jatkajan rahoitustarve sekä myös kohdeyrityksen mahdollinen rahoitustarve esim. tulevien kehitysinvestointien toteuttamiseksi. Tilanne tietysti hieman muuttuu, mikäli yritys ollaan siirtämässä perhepiirin ulkopuoliselle jat- kajalle. Tällaisissa tilanteissa jatkaja pääsääntöisesti huolehtii itse omista sekä kohdeyri- tyksen rahoituskysymyksistä. 265 Kussakin yrityksessä tehtävän omistajanvaihdoksen rahoitustarpeeseen vaikuttavat erilaiset tapauskohtaiset tekijät. Seuraavissa luvuissa esitellään rahoituksen näkökulmasta tärkeimmät tekijät, jotka tapauskohtaisista olosuhteista ja osapuolista riippumatta vaikut- tavat omistajanvaihdoksen kustannuksiin ja sitä kautta rahoitustarpeeseen. 4.1.1 Yritysvarallisuus ja yrityksen arvo Yrityksen arvolla ja varallisuudella on merkittävä vaikutus omistajanvaihdoksen ra- hoitustarpeeseen. Esimerkiksi perintöverotuksen sekä alihintaisten luovutusten osalta lahjaverotuksen veroseuraamukset ovat sitä suuremmat, mitä suurempi yrityksen arvo on, sillä veron perusteena käytetään pääsääntöisesti käypää arvoa. Myös kauppahinnan näkökulmasta yrityksen arvolla on keskeinen merkitys, kun omistajanvaihdos päätetään tehdä yrityskauppana käypään arvoon perustuvalla kauppahinnalla. Näin ollen, mitä suurempi yrityksen arvo ja varallisuuden määrä on, sitä korkeamman vastikkeen jatkaja joutuu yrityksestä maksamaan.266 Kohdeyrityksen varallisuuteen voi kuulua jatkajan kannalta tarpeetonta omaisuutta, joka nostaa yrityksen arvoa. Taserakenne voi olla tarpeettoman raskas muun muassa lii- 264 Juusela – Tuominen 2018, luku omistajanvaihdoksen rahoittaminen. 265 Malinen – Stenholm 2005, 41 – 42. 266 Juusela – Tuominen 2018, luku omistajanvaihdoksen rahoittaminen. 64 ketoimintaan kuulumattoman omaisuuden tai runsaan rahoitusomaisuuden myötä. Yri- tyksen arvoa kasvattavana yritysvarallisuutena tällainen omaisuus vaikuttaa siten nosta- vasti myös kauppahintaan. Jatkajan rahoitustarpeeseen voidaan yritysvarallisuuden osalta vaikuttaa tekemällä tasejärjestelyjä, jolla raskasta taserakennetta kevennetään poistamalla tarpeetonta omaisuutta. 267 Käytettävissä olevat vaihtoehdot tarpeettoman omaisuuden poistamiseksi vaihtelevat eri yritysmuodoissa. Osakeyhtiöissä taseen keventäminen on henkilöyhtiöitä ja yksityi- siä liikkeen- tai ammatinharjoittajia tiukemman sääntelyn johdosta edellä mainittuja yh- tiömuotoja kankeampaa. Käytettävissä olevat keinot osakeyhtiöissä ovat varojen jaka- minen268 ja omaisuuden myyminen. Lisäksi omaisuuden siirtäminen pois kohdeyrityk- seltä voidaan toteuttaa yritysjärjestelynä, jakautumisen kautta, josta lisää luvussa 3.2.5.269 Ylimääräinen rahoitusomaisuus voidaan jakaa osakkeenomistajille OYL 13.1 §:ssä säädetyin laillisin varojenjakokeinoin, noudattamalla tiukasti OYL 13 luvun varo- jenjakosäännöksiä sekä osakepääoman alentamisen osalta 14 luvun säännöksiä. OYL 13.1 §:n yleissäännöksestä poikkeava varojen jako katsotaan laittomaksi varojenjaoksi, joka laukaisee peitellyn osingon verotuksen.270 Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen sekä rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Varojenjaossa on siten noudatettava tarkkaa huolellisuutta.271 Omaisuuden myynnin osalta on otettava huomioon, varojenjakoa vastaavalla tavalla, VML 29 §:n säännös peitellystä osingosta. Tarpeeton omaisuus, esimerkiksi kiinteistö, voidaan irrottaa osakeyhtiöstä osakkeenomistajalle tai tämän lähipiirille ainoastaan käy- pään hintaan perustuvaa vastiketta vastaan, jotta peitellyn osingon verotus ei aktuali- soidu.272 Henkilöyhtiöiden sekä liikkeen- ja ammatinharjoittajien kohdalla yrityksen omaisuu- den siirtäminen pois yrityksen pääomasta, on helpompaa. Omaisuutta voidaan osakeyh- tiötä vastaavalla tavalla myydä käypään hintaan tai käyttää hyväksi liikkeenharjoitta- jalle/henkilöyhtiön osakkaalle annettua mahdollisuutta yksityisottoihin. Liikkeenharjoit- taja tai osakas voi tämän mahdollisuuden myötä vähentää yritysvarallisuuden määrää ottamalla vaihto-, käyttö- tai muuta omaisuutta itselleen yksityiseen käyttöön, jolloin omaisuus poistuu yrityksen pääomasta pienentäen yrityksen arvoa. 273 267 Penttinen 2008a, 24 – 25; Manninen 2001, 83; Immonen – Lindgren 2013, 315. 268 Ylimääräisen rahoitusomaisuuden jakaminen osinkona voi luopujankin kannalta olla suositeltavaa, mi- käli osinkoverotus on luovutusvoittoverotusta edullisempaa. Tämä kannattaa verosuunnittelussa ottaa huo- mioon, jotta luopujan kannalta pystyttäisiin toteuttamaan vaihdos mahdollisimman verotehokkaasti. 269 Lakari – Tuokko – Tuokko, 2004, 33; Ossa 2006, 202 – 210. 270 VML 29 §:n nojalla laiton varojenjako verotetaan peiteltynä osinkona TVL 33 d §:ssä säädetyllä tavalla. Mikäli laittoman osingon saaja tiesi varojenjaon tapahtuneen laittomin keinon, tulee sitä vastoin sovellet- tavaksi OYL 13.4 §:n säännös varojen palautusvelvollisuudesta. 271 HE 109/2005; HE 26/1998. 272 Verohallinnon ohje A122/200/2018, luku 1. 273 Tenhunen – Werner 2000, 77 – 79. 65 Yksityisotoilla voidaan tehokkaasti ja joustavasti vaikuttaa sekä yrityksen käypään arvoon että arvostuslain mukaiseen arvoon, ja samalla vähentää omistajanvaihdoksesta aiheutuvia veroseuraamuksia minimiin. Toisaalta yksityistiliä voidaan käyttää verotuk- sellisesti myös korottamalla yksityistilin saldoa, jolloin pyrkimyksenä on lisätä huojen- nuksen piiriin kuuluvia varoja. Henkilöyhtiöiden yksityistilin käytön mahdollistamia siirtoja voidaan siten hyödyntää tehokkaasti verosuunnittelukeinona optimaalisimman ratkaisun löytämiseksi. Tässäkin on kuitenkin huomioitava, että kussakin yrityksessä on tapauskohtaisesti ratkaistava, miten yksityisottoja ja yksityistiliä omistajanvaihdoksessa ja arvon muokkaamisessa hyödynnetään.274 Yritysvarallisuuden siirroissa yksityiskäyttöön on otettava huomioon TVL 46.4 §:n säännös luovutusvoiton laskemisesta sekä EVL 18.2 §:n säännös korkojen vähennyskel- poisuudesta, jotta vältytään ylisuurten yksityisottojen aiheuttamilta negatiivisilta vero- seuraamuksilta. Käytettäessä yksityisottoja arvon muutoskeinona on siten oltava tark- kana, ettei yksityistilin saldo muutu negatiiviseksi, jolloin ylitys siirtyy suoraan luopu- jan luovutusvoittoon lisäten luovutusvoittoverotuksesta aiheutuvia kustannuksia. Yli- suurista yksityisotoista aiheutuu ongelmia myös jatkajan näkökulmasta, sillä EVL 18.2 §:n säännöksellä, osa velkojen koroista muuttuu negatiivisuuden myötä vähennyskelvot- tomiksi verotuksessa. Tämän vuoksi yksityisottoja on järkevää tehdä vain siinä määrin, etteivät ne ylitä osakkaan vuotuisien voitto-osuuksien ja yritykseen tehtyjen sijoitusten yhteismäärää. 275 Oman haasteensa omistajanvaihdosprosessiin luo yrityksen arvoon liittyvät varallisuu- den arvostamiskysymykset. Pörssiyhtiölle, jonka osakkeet ovat alati julkisen markki- naehtoisen kaupankäynnin kohteena, yrityksen arvon ja sitä kautta osakkeen arvon mää- rittäminen on yksityistä yhtiötä helpompaa, sillä markkina-arvo määräytyy arvopaperi- markkinoilla päivittäin.276 Julkisesti noteeraamattoman yhtiön osalta tilanne on täysin toinen. Yksityisen osakeyhtiön osake tai henkilöyhtiön yhtiöosuus ei ole markkinaehtoi- sen kaupan käynnin kohteena arvopaperimarkkinoilla, joten näiden kauppakohteiden ar- voa ei sitä kautta ole mahdollista saada selville. Usein perheyritykset ovat vielä olleet pitkään saman omistajan hallussa, joten osakkeella tai yhtiöosuudella ei välttämättä ole käyty lainkaan kauppaa, minkä seurauksena julkisesti noteeraamattoman osakkeen käy- vän arvon määrityksessä käytettäviä vertailuluovutuksiakaan ei ole käytettävissä arvon- määrityksen pohjaksi. Arvostaminen on siten suoritettava jotakin muuta arvostamisme- netelmää käyttäen. Arvostamismenetelmän valinnassa vaikuttavat olennaisesti kunkin 274 Ks. tarkemmin Isotalo 2014, 4 – 5, 8. 275 HE 200/1992; HE 203/1992. 276 Leppiniemi 1999, 14, 18; Penttinen 2008b, 21. 66 yrityksen vallitsevat olosuhteet ja tapauskohtaiset tekijät, joten on hyvä muistaa, ettei yksi ja sama menetelmä välttämättä sovellu jokaiselle yritykselle. 277 Liiketaloustieteen näkökulmasta yrityksen arvo määritetään noteeraamattoman yri- tyksen kohdalla yleisimmin kolmen vaihtoehtoisen arvonmääritysmenetelmän sekä yh- tiötä koskevan ei-numeraalisen materiaalin pohjalta. Nämä kolme arvonmääritysmene- telmää ovat yrityksen substanssiarvo278, nykyhetkeen diskontattujen tuottojen arvo sekä yrityksen vapaan kassavirran arvo. Yrityksen arvonmäärittämiseen on saatavilla merkit- tävää apua ammattilaisilta, sillä heidän käytössään olevien arvonmääritysmallien, yksit- täisten tunnuslukujen yhdistelmien sekä tunnuslukujen keskiarvolaskelmien avulla yri- tyksen arvosta voidaan saavuttaa mahdollisimman objektiivinen ja luotettava kuva.279 Yrityksen arvo on yksi keskeinen tekijä etenkin yrityskauppana toteutettavassa omista- janvaihdoksessa, sillä luotettavan arvonmäärityksen pohjalta voidaan alkaa määrittä- mään sopivaa kauppahintaa kohteelle. Kauppahintaan vaikuttavat yrityksen arvon li- säksi myös monia muita tekijöitä, jolloin lopulliseksi kauppahinnaksi ei välttämättä tule yrityksen arvonmäärityksen tuloksena saatu arvo.280 Etenkin sukupolvenvaihdoksena tehtävissä omistuskaupoissa tulee mietittäväksi, halutaanko lapselta periä käypä hinta yritysvarallisuudesta vai helpottaako tämän taloudellista asemaa yrityksen todellista ar- voa alemmalla kauppahinnalla.281 Koska kyseessä on irtaimen kauppa, jota tahdonval- taisena lakina kauppalaki sääntelee, voidaan myytävän omaisuuden kauppahinta sopia vapaasti kaupan osapuolten välillä.282 Hinnan lisäksi sen määräytymisperusteet ja mak- suajankohta kuuluvat sopimusvapauden piiriin. Omistajanvaihdoksessa voidaan näin ol- len sopia normaalia pidemmästä maksuajasta tai vastikkeen maksamisesta erissä. 283 Liiketaloudellisen arvonmäärityksen lisäksi on omistajanvaihdoksissa otettava huo- mioon myös vero-oikeudellinen näkökulma varallisuuden arvostamiseen ja pidettävä si- ten yrityksen liiketaloudellinen arvo erillään sen vero-oikeudellisesta arvosta. Muiden verotustilanteiden tavoin omistajanvaihdosten verotuksen perusteena käytettävä varalli- suuden arvo määräytyy ns. oikeudellisen arvonmäärityksen tuloksena.284 Oikeudellinen arvonmääritys verotuksen osalta tapahtuu verolainsäädännön säädösten, kuten perintö- ja lahjaverolain, varainsiirtoverolain ja varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 277 Ossa 2014, 53; Savolainen 2014, 9 – 10. 278 Substanssiarvo merkitsee yhtiön varojen ja velkojen erotusta eli sen nettovarallisuutta, jota voidaan näin ollen pitää yrityksen minimiarvona. 279 Ks. Penttinen 2008b, 21 – 23; Ossa 2002, luku 84 – 86; Malinen – Stenholm 2005, 40 – 41. 280 Katramo ym. 2013, 71, 98 – 99. 281 Malinen – Stenholm 2005, 40. 282 Kauppahinnan määrittämisessä on kuitenkin huomioitava PerVL 18.3 §:n säännös alihintaisen luovu- tuksen mahdollisesta lahjaverovelvollisuudesta. Käypää arvoa alempi kauppahinta voi pykälän nojalla ak- tualisoida lahjaverovelvollisuuden. 283 Wilhelmsson, Sevón, Koskelo 2006, 148 – 149, 152; HE 93/1986, 50. 284 Ossa 2002, 83, 90; Savolainen 2014b, 2. 67 sekä muiden oikeuslähteiden, kuten verohallinnon ohjeiden mukaan eikä näin ollen ole yhtä vapaamuotoista kuin liiketaloudellinen arvonmääritys.285 Perintö- ja lahjaverotuksessa noudatetaan käyvän arvon periaatetta, jolloin verotuk- sen perusteena on lain 9 §:n nimenomaisella säännöksellä omaisuuden käypä arvo eli todennäköinen luovutushinta. Verohallinto on antanut syventävän vero-ohjeen käyvän arvon määrittämiseksi käytössä olevista menetelmistä, joista on tapauskohtaisesti valit- tava parhaiten kyseiseen tilanteeseen ja yritykseen sopiva arvonmääritysmenetelmä. Poikkeuksen tähän lähtökohtaan muodostaa sukupolvenvaihdosluovutukset, joissa yri- tysvarallisuus arvostetaan PerVL 55 §:n verohuojennusten nojalla käypää arvoa alem- paan arvoon, lainkohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Edellytykset täyttävissä vastikkeettomissa sukupolvenvaihdosluovutuksissa osakeyhtiön yritysvarallisuus arvos- tetaan 40 prosenttiin ArvostamisL 4 ja 5 §:ien mukaisesta vertailuarvosta ja muiden yh- tiömuotojen osalta lain 3 ja 4 luvun mukaisesti nettovarallisuudesta. 286 Lahjaverotuksessa käytettävä käyvän arvon periaate on hyvä muistaa kauppahintaa määrättäessä, sillä luvussa käyvän arvon ja vastikkeen välinen erotus voi tulla verotetta- vaksi lahjana, mikäli omaisuudesta maksettava vastike jää alle PerVL 18.3 §:n tai PerVL 55 §:n osoittaman rajan.287 Muun muassa osinkoverotuksen, tuloverotuksen sekä sukupolvenvaihdoshuojennus- ten yhteydessä perintö- ja lahjaverotuksen osalta yritysvarallisuuden arvostamista ohjaa laki varojen arvostamisesta verotuksessa. Tässä laissa on nimenomaisesti säädetty muun muassa yrityksen nettovarallisuuden laskemisesta sekä varojen ja velkojen arvostami- sesta288, joita edellä mainituissa verotustilanteissa tarvitaan. 289 4.1.2 Toteutustapa ja sen veroseuraamukset Toteutustavalla on merkittävä vaikutus omistajanvaihdoksesta aiheutuvien kustan- nusten määrään. Toteutettaessa omistajanvaihdos yrityskauppana, jatkajan on kyettävä kattamaan sovittu vastike ja lisäksi mahdollinen varainsiirtovero. Myyjää puolestaan kohtaa luovutusvoittoveroseuraamus, mikäli kyseessä ei ole verovapauden piiriin kuu- luva sukupolvenvaihdosluovutus. Tällöin yritysomaisuudesta maksetaan täysi hinta ve- roseuraamuksineen, joten kokonaiskustannukset ovat siten tässä toteutustavassa suurim- mat. Samat kustannustekijät pätevät alihintaisiin luovutuksiin, joissa jatkajaa saattaa kohdata myös lahjaverovelvollisuus, mikäli sovitun vastikkeen määrä alittaa PerVL 18.3 ja 55.5 §:ssä säädetyt rajat. Nimensä mukaisesti alihintaisissa luovutuksissa vastike 285 Savolainen 2014a, 16, 23; Verohallinnon ohje A121/200/2018. 286 HE 144/2005, 14 – 16, 27; Verohallinnon ohje A121/200/2018, 1 – 5. 287 Verohallinnon ohje A56/200/2017, luku 2.4 – 2,5; Verohallinnon ohje A125/200/2017, luku 2.5. 288 ArvostamisL luvut 2 ja 3. 289 HE 144/2005 vp. 68 on ns. tavallisessa yrityskaupassa käytettyä käypään hintaan perustuvaa vastiketta pie- nempi. Tämän ansiosta kokonaiskustannukset vähenevät mahdollisesta lahjaverosta huolimatta, mikä vaikuttaa siten pienentävästi myös kokonaisrahoitustarpeeseen. On kuitenkin pidettävä mielessä, että alihintaisessakin kaupassa vastike saattaa yhtiön käy- västä arvosta riippuen muodostua suureksikin kulueräksi.290 Toteutustavoista lahjan ja perinnön käyttäminen omistajanvaihdoksen menetelmänä vähentää rahoitustarvetta merkittävästi. Aiemmin selostetulla tavalla nämä tavat on vas- tikkeettomia, eivätkä aiheuta luopujalle lainkaan veroseuraamuksia. Näiden tapojen osalta on siten löydyttävä rahoitus hankinnan osalta ainoastaan jatkajan perintö- tai lah- javerosta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Mikäli luovutuksessa on kyse sukupol- venvaihdoksesta, johon voidaan soveltaa perintö- ja lahjaverolaissa säädettyjä sukupol- venvaihdoshuojennuksia, vähenevät verokustannukset ja sitä kautta rahoitustarve enti- sestään normaaliin lahja- ja perintöverotuksen alaiseen luovutukseen verrattuna. Huo- jennusten käytöllä on suuri vaikutus kokonaiskustannuksiin, kun lahja- tai perintöveron perusteena on täyden käyvän arvon sijaan, 40 %:ia vertailuarvosta.291 Oheinen esimerkki ja sen arvoihin perustuvat seuraavan sivun vertailutaulukot osoit- tavat eri toteutustapojen ja niiden verokohtelun vaikutukset rahoitustarpeeseen. Esimerkki: Yrittäjä A omistaa osakeyhtiön, jonka osakkeiden käypä arvo on miljoona euroa. A on omistanut osakkeet 40 vuotta ja osakkeiden hankintamenona käytetään laki- sääteistä 40 %:n hankintameno-olettamaa. Hankintameno on siten 400 000 €. Yritys on kokonaisuudessaan elinkeinotoimintaa harjoittava ns. EVL-yhtiö, jolla ei ole TVL-omai- suutta. Yrityksen edellisen verovuoden vertailuarvo on 400 000 euroa. A haluaa siirtää osakkeensa seuraavana vuonna lapselleen B:lle, joka jatkaa yrityksen toimintaa. Koska A on omistanut osakkeet yli 10 vuotta, A:n osalta luovutukseen soveltuu TVL 48.1 § 3 kohdan huojennussäännös verovapaista luovutusvoitoista. Seuraavissa taulukossa on ku- vattu toteutustapojen vaikutusta kokonaisverorasitukseen ja sitä kautta rahoitustarpee- seen.292 290 Lakari 2014, 10,13. 291 Lakari – Engblom 2016, 45 – 46, 101; Juusela – Tuominen 2018, luku omistajanvaihdoksen rahoittami- nen. 292 Juusela – Tuominen 2018, luku omistajanvaihdoksen rahoittaminen. 69 Taulukko 1 Vastikkeellisten luovutusten vertailua Luovutustapa Kauppa, käyvästä arvosta Kauppa, vastike yli 75% käyvästä arvosta Kauppa, vastike yli 50% käyvästä arvosta, ei PerVL 55 §:n huojennusta Kauppa, vastike yli 50 % käyvästä arvosta, PerVL 55 §:n huojennuksella Kauppahinta 1 000 000 € 760 000 € 510 000 € 510 000 € Luovuttajan (A) verokustannus - - - - Jatkajan (B) verokustannus 16 000 € 12 160 € 73 760 € 8160 € Kokonais- verorasitus 16 000 € 12 160 € 73 760 € 8160 € Rahoitustarve 1 016 000 € 772 160 € 583 760 € 518 160 € Taulukko 2 Vastikkeettomien luovutusten vertailua Luovutustapa Lahja, ei PerVL 55 §:n huojennusta Lahja, PerVL 55 §:n huojennuksella Perintö, ei PerVL 55 §:n huojennusta Perintö, PerVL 55 §:n huojennuksella Kauppahinta - - - - Luovuttajan (A) verokustannus - - - - Jatkajan (B) verokustannus 142 100 € 17 300 € 149 700 € 16 500 € Kokonais- verorasitus 142 100 € 17 300 € 149 700 € 16 500 € Rahoitustarve 142 100 € 17 300 € 149 700 € 16 500 € Eri luovutustapoja vertailevista taulukoista voimme huomata, että toteutustavalla ja sen perusteella määräytyvällä verokohtelulla on olennainen merkitys omistajanvaihdosten rahoituksen näkökulmasta. Rahoitustarpeen määrä eri toteutustapojen välillä voi näin ollen vaihdella huomattavasti, kuten tässä esimerkissä, jopa miljoonalla eurolla. 70 4.1.3 Muut kustannukset Verotuksesta aiheutuvat kustannukset tai ulkoisen rahoituksen kustannukset eivät kui- tenkaan ole ainoat kustannustekijät omistajanvaihdoksissa vaan siihen voi liittyä mo- nenlaisia lisäkuluja. Yksi merkittävimmistä on asianajo- tai asiantuntijakustannukset. Omistajanvaihdos on laaja-alainen ja juridisesti haastava prosessi, jossa asiantuntija-apu on usein tarpeen, muun muassa yrityksen realistisen arvon ja verosuunnittelun osalta. Mikäli yrityksellä itsellään ei ole sopivaa asiantuntijaa, palvelu on ostettava ulkopuo- lelta. On kuitenkin tapauskohtaista, kuinka paljon asiantuntijapalveluita joudutaan käyt- tämään ja kuinka suuren kustannuserän ne tuottavat. Tutkimuksen mukaan asiantuntija- palveluihin käytettävä summa voi vaihdella sadoista euroista jopa kymmeniin tuhansiin euroihin, joten sen vaikutus rahoitustarpeeseen on myös täysin tapauskohtaista. Mikäli yrityksessä on jo tarvittava osaaminen omistajanvaihdoksen toteuttamiseksi, ei ulkopuo- lista asiantuntija-apua tarvita, jolloin myös välttyy sen aiheuttamilta kustannuksilta.293 4.2 Vakuuksien tarve ja vakuussuunnittelu Omistajanvaihdosjärjestelyn rahoittamisessa voi tulla vastaan kysymys vakuuksista. Se, tarvitaanko vakuuksia, riippuu käytettävästä rahoitusvälineestä. Omistajan omaa varalli- suutta käytettäessä vakuusvaatimusta ei luonnollisesti ole. Ei myöskään silloin, kun yri- tys rahoittaa omistusjärjestelyn esim. omia osakkeita hankkimalla tai muun sisäisen ra- hoituksen keinoin. Kun omistajanvaihdoksen rahoittamiseksi joudutaan käyttämään ul- koista rahoitusta, esimerkiksi luottolaitoslainaa, luotonantajat lähtökohtaisesti vaativat takaisinmaksun turvaamiseksi vakuuden, jonka muoto voi vaihdella reaalivakuuksista henkilövakuuksiin. Vakuudet ovat niin merkittävä seikka ulkoisen rahoituksen saan- nissa, että pahimmassa tapauksessa niiden puuttuminen tai liian vähäinen arvo saattaa estää rahoituksen saannin kokonaan. 294 Vakuussuunnittelussa on tärkeää huomioida vakuuslajien merkitys ja tehdä valinta harkitusti. Henkilövakuuden antajalla on koko omaisuudellaan henkilökohtainen mak- suvastuu vakuudenalaisesta lainasta, kun taas esinevakuudessa tällaista henkilökohtaista vastuuta ei ole. Vakuuksia valittaessa kannattaa siten miettiä tarkkaan, mitkä vakuudet ovat optimaalisimmat rahoituksen vastineeksi, myös tulevaisuutta ajatellen, jotta rahoi- tuksesta ei muodostuisi turhan riskialtis, samalla vaarantaen tulevaisuudenkin mahdolli- set rahoitustarpeet ja liiketoiminnan. 295 293 Varamäki ym 2013, 50. 294 Kontkanen 2011, 170. 295 Saarnilehto ym, 2011, luku 6, kohta: vakuuksien jako; A-vakuutuslehti 2/2014, 21. 71 4.3 Rahoitusmuodot, rahoitusvälineet ja niiden vaatimat vakuudet Yrityksen jatkajalla sekä yrityksellä on käytettävissään useita erilaisia keinoja omista- janvaihdoksen rahoittamiseksi. Kohdeyritys voi toimia rahoittajana järjestelyssä esimer- kiksi omia osakkeita hankkimalla. Jatkaja ja luopuja voivat keskenään tehdä rahoitus- ja vakuusratkaisuja, joiden avulla jatkajan taloudellista asemaa voidaan parantaa ja helpot- taa omistajanvaihdoksen rahoitustarvetta. Lisäksi rahoitusmarkkinoilla on monipuoli- sesti saatavilla ulkoista rahoitusta eri rahoitus- ja luottolaitoksilta, mikäli hakija on luot- tokelpoinen ja pystyy täyttämään vaaditut edellytykset luotonannolle. Tässä tutkiel- massa keskitytään yleisimpiin käyttökelpoisiin rahoitusratkaisuihin, joilla omistajan- vaihdos voidaan rahoittaa. Rahoitusratkaisujenkin osalta on kuitenkin hyvä huomioida, että kunkin yrityksen on valittava tapauskohtaisesti optimaalisin rahoitusratkaisu. Se ra- hoitusmenetelmä, joka toiselle yritykselle on paras, ei välttämättä ole sitä kaikille. 4.3.1 Jatkajan ja luopujan väliset rahoitus- ja vakuusjärjestelyt Rahoitusjärjestelyjä voidaan tehdä myös luopujan ja jatkajan välillä. Nämä keinot tule- vat kuitenkin lähtökohtaisesti kyseeseen vain niissä omistajanvaihdoksissa, jotka tapah- tuvat perhepiirissä. Toteutettaessa omistajanvaihdos vastikkeellisena luovutuksena, voi- vat kaupan osapuolet esimeriksi sopia vastikkeen maksulle pidemmän maksusajan, tai vaihtoehtoisesti osakkeiden tai yhtiöosuuksien maksun suorittamisesta useammassa erässä, jolloin rahoitustarve omistajanvaihdoshetkellä pienenee. Irtaimen kaupassa päte- vän sopimusvapauden periaatteen valossa kaupan osapuolet voivat vapaasti määrittää osapuolille sopivan maksuaikataulun, myös täysin korottomana. Tällöin suurin kustan- nuserä voidaan jakaa useampaan osaan, joka parantaa siten myös jatkamismahdollisuuk- sia sekä jatkajan rahoituksellista tilannetta. Mikäli yritystoiminta saadaan jatkumaan on- nistuneesti, tarkoituksena olisi, että jatkaja saisi näin rahoituksensa myöhempiin mak- sueriin yrityksen voitollisen tuloksen kautta.296 Jatkajan taloudellinen tilanne saattaa olla sellainen, ettei hänen varansa yksistään riitä esimerkiksi lahjaveron maksamiseen tai tarvittavan pääomasijoituksen tekemiseen, vaan tarvitaan myös ulkopuolista rahoitusta. Tällaisissa tapauksissa luopuja voi oman talou- dellisen tilanteensa puitteissa lainata rahat henkilökohtaisesti jatkajalle. Korkolain 3 §:n nojalla lainoihin sovelletaan korottomuusolettamaa, jolloin edellä mainittu ”sukulais- laina” voidaan toteuttaa ilman korkoja tai muita lainanhoitokuluja, eikä lainalle lähtö- kohtaisesti vaadita pankkilainaa vastaavia vakuuksiakaan. Sukulaislaina on näin pankki- lainaa joustavampi ja halvempi. 297 296 Katramo ym. 2013, 99; HE 93/1986, 1, 14. 297 HE 109/1981, 18; A56/200/2017, luku 7.6. 72 Vanhempien ja lasten välisissä lainoissa on kuitenkin oltava tarkkana, ettei lainaksi tarkoitettua oikeustointa pidetä verottajan näkökulmasta PerVL 33 a §:n nojalla veron- kiertona. Lainasopimuksen tai velkakirjan on oltava oikeudelliselta sisällöltään ja muo- doltaan sellainen, että oikeustointa kohdellaan asianmukaisena lainana. Toisin sanoen, lainan on muodoltaan ja sisällöltään vastattava rahoitusmarkkinoilta saatavaa lainaa. Myös sukulaislainoilla on siten oltava pankkilainaa vastaavalla tavalla mm. lyhennys- suunnitelma, jota lainansaaja todistetusti noudattaa. Mikäli käy ilmi, ettei lainaksi ni- metty oikeustoimi tosiallisesti ole asian luonteen tai tarkoituksen mukainen, kohdellaan lainaa PerVL 33 a §:n nojalla lahjana. Tällöin lainasumma tulee verotettavaksi normaa- lien lahjaverosäännösten mukaisesti, 19 a §:n lahjaveroasteikkoja noudattaen. 298 Kolmas jatkajan rahoituksellista tilannetta helpottava keino ilman ulkopuolista ra- hoittajaa on jatkajan ja luopujan väliset vakuusjärjestelyt. Etenkin pienyritysten koh- dalla yrityksen ottaman lainan vakuutena saattaa olla yrittäjän omaa henkilökohtaista omaisuutta, useimmiten kiinteistö, jotta lainalle on saatu riittävät vakuudet. Omistajan- vaihdoksen yhteydessä pyrkimyksenä olisi jatkajan vakuuksien vaihtaminen aiempien vakuuksien tilalle, jotta luopuja vapautuisi myös taloudellisesta vastuusta. Jatkajalla ei kuitenkaan välttämättä ole tarpeeksi sellaista omaisuutta, jota velkoja hyväksyisi vakuu- deksi. Tällaisessa tilanteessa luopuja ja jatkaja voivat sopia luopujan vakuuksien jättä- misestä yrityksen velkojen vakuudeksi omistajanvaihdoksesta huolimatta. 299 Tällöin kyseessä on takauslain 2 §:n mukainen vierasvelkapanttaus, jossa luopuja jät- tää omaa omaisuuttaan pantiksi velkojalle. Pantti kuuluu esinevakuuksiin, joten vieras- velkapanttauksen myötä velan vakuutena on tietty pantinantajan yksilöity omaisuus, esi- merkiksi asunto-osakkeet tai kiinteistö. Samalla tavoin on mahdollista, että luopuja an- taa omistajanvaihdosta varten jatkajan tai kohdeyhtiön lainan vakuudeksi vierasvelka- pantin, vaikkei luopujan omaisuutta aiemmin olisi ollutkaan vakuutena. Vierasvelka- pantin antaminen tarkoittaa siten sitä, että pantin antaja on velallisen tavoin vastuussa velasta, minkä perusteella velkoja voi periä erääntyneen velan pantinantajan pantista TakausL 40 §:ssä säädetyllä tavalla300. Käytännössä tämä tarkoittaa, että velkoja ryhtyy toimiin pantatun omaisuuden realisoimiseksi. Ennen pantin myymistä pantinantajalla on kuitenkin yleensä mahdollisuus suorittaa panttaukseen liittyvä velka vapaaehtoisesti, jolloin hän välttyy pantiksi annetun omaisuuden menettämiseltä. Velan maksamisen jäl- keen pantinantajalla on TakausL 28 §:n takautumisoikeuden nojalla oikeus periä velko- jalle maksamansa päävelan määrää velalliselta.301 298 HE 68/1995, luku 2.8. 299 Paikallispankin yritysrahoituspäällikön haastattelu 2.2.17; Immonen – Lindgren 2017, 49 – 50. 300 Takauslain 4 §:n nojalla vierasvelkapantin antaja vastaa lähtökohtaisesti vain velan pääomasta. Velkojan kanssa on erikseen sovittava, mikäli halutaan pantin kohdistuvan kaikkiin velkaan liittyviin kustannuksiin, esimerkiksi korkoon ja mahdollisin viivästyskorkoseuraamuksiin. 301 HE 189/1998, 24, 73 – 75; Tepora – Kaisto – Hakkola 2009, 101 – 104. 73 Vaihtoehtoinen vakuusjärjestely edellä käsitellylle on luopujan antama takaus jatka- jan velkojen vakuudeksi. Takauksessa on kyse henkilövakuudesta, jonka seurauksena takaaja vastaa koko omaisuudellaan velallisen velasta. Jatkajan velasta annettava takaus voi olla joko toissijainen takaus, jolloin takaaja vastaa velasta vasta velallisen maksuky- vyttömyyden johdosta tai omavelkainen takaus, jolloin takaaja vastaa velasta kuin omastaan, eikä velkojen periminen edellytä velallisen maksukyvyttömyyttä. Lähtökoh- taisesti takaussitoumusta käsitellään TakausL 3 §:n nojalla toissijaisena takauksena, ellei muuta ole sovittu. Käytännössä luotonantajat kuitenkin sopivat mm. vakioehdois- saan erikseen takauksen antamisesta omavelkaisena takauksena, ellei takaaja ole jo alun perin antanut takaussitoumusta omavelkaisena. 302 Takaajan vastuuseen pätee pitkälti samat periaatteet kuin edellä esiteltyyn vierasvel- kapanttiin, sillä lainsäädännössä vierasvelkapantti on pitkälti rinnastettu takaukseen. Myös takauksessa vastuun laatu ja laajuus määrittyvät takaussitoumuksen sisällön pe- rusteella. Maksuvelvollisuuden kannalta olennaisen tärkeää on edellä mainittu takaussi- toumuksen muoto: onko kyse omavelkaisesta vai toissijaisesta takauksesta. Toinen on vastuun laajuuden määräävä ehto takauksen piiriin kuuluvista kustannuksista. TakausL 4.2 §:n nojalla takaus koskee lähtökohtaisesti vain velan pääomaa, jolloin korot ym. vel- kaan liittyvät kustannukset jäävät takausvastuun ulkopuolelle. Tyypillistä kuitenkin on, että lainaa tarjoavat tahot laativat jo yleiset vakioehtonsa, niin että takaus kattaa kaikki velkaan liittyvät kustannukset.303 Takauslain 12 § suojaa takauksen antajaa ennen takaussitoumuksen tekemistä. Sään- nöksen mukaan luotonantajalla on lakisääteinen tiedonantovelvollisuus takaajaa koh- taan, jonka myötä luotonantajan on annettava ennen takauksen antamista selvitys ta- kauksen riskeistä sekä takaajan päätökseen olennaisesti vaikuttavista seikoista. Tiedon- antovelvollisuudessa pyritään tuomaan takaajan tietoon takaussitoumuksen oikeudelliset ja taloudelliset seuraamukset, ennen sitoumuksen antamista, jotta takaaja ymmärtäisi, mihin sitoumukseen on ryhtymässä.304 4.3.2 Kohdeyhtiö omistajanvaihdoksen rahoittajana Omistajanvaihdoksen rahoittajana voi toimia myös kohdeyhtiö itse. Osakeyhtiölakiin on kuitenkin säädetty joitakin rajoituksia sekä yhtiön varojenjakoa että osakehankinnan ra- hoittamista koskien, jotka on huomioitava rahoitussuunnittelussa. Muutoin seurauksena 302 HE 189/1998, 28 – 29, 32. 303 Aurejärvi – Hemmo 2006, 151 – 152, 193 – 194, 240 – 241. 304 HE 189/1998, 42 – 43. 74 saattaa olla mm. laiton varojenjako. Näin ollen kohdeyrityksen mahdollisuudet omista- janvaihdoksen rahoittamiseksi ovat rajatut. On kuitenkin olemassa erilaisia sallittuja keinoja, joilla kohdeyritys voi osallistua rahoittamiseen sekä kokonaiskustannusten alentamiseen ja sitä kautta helpottaa rahoituksellista tilannetta. 305 Eräs tärkeä säännös kohdeyhtiön kannalta on pääomadirektiivin 23 artiklaan perus- tuva OYL 13.10 §:n omien osakkeiden hankinnan rahoituskielto, jonka nojalla kohde- yhtiö ei suoraan voi antaa ulkopuoliselle rahoitusta osakkeiden hankkimista varten. Säännöksen nojalla kohdeyhtiön osakkeiden ostamiseen tarkoitetun rahalainan tai kai- kenlainen muiden varojen antaminen jatkajalle on siten lähtökohtaisesti kielletty. Yhtiö ei myöskään voi antaa vakuutta jatkajan puolesta osakkeiden hankkimiseksi otettuun lainaan. Tällä säännöksellä pyritään suojaamaan kohdeyhtiön velkojien asemaa ja var- mistamaan osakkeenomistajien yhdenvertaisuus306. Säännöksellä pyrkimyksenä on ol- lut estää osakkeenomistajan varojen saanti osakeyhtiöstä muiden osakkeenomistajien kustannuksella.307 Osakeyhtiölain uudistamisen yhteydessä vuonna 2006 rahoituskiellon soveltamis- alaan tehtiin muutos. Aiemassa EOYL 12:7.3 §:ssä rahalainan antaminen kiellettiin poikkeuksetta täysin. Säännös koski yksittäisten yhtiöiden lisäksi myös kaikkia samaan konserniin kuuluvia yhtiöitä. Uuden osakeyhtiölain (2006) myötä, rahoituskieltoa kos- keva säännös (OYL 13:10§) säädettiin koskemaan ainoastaan yksittäistä yhtiötä ja kon- serniyhtiön emoyhtiötä, eikä enää kaikkia konserniyhtiöitä kuten aiemmassa EOYL:ssä. Tämän lisäksi OYL 13:10 §:n 2 momenttiin säädettiin poikkeus, joka sallii tietyssä ta- pauksessa osakeoston rahoittamisen kohdeyhtiön toimesta. Poikkeussäännöksen nojalla rahalainan tai muiden varojen antaminen osakehankintaan varten on sallittua silloin kuin varojen saajina ovat yhtiön tai sen lähipiiriin kuuluvan yhtiön työntekijät ja raha- lainaan käytetään jakokelpoisia varoja. Lain esitöissä ei oteta kantaa siihen, mitkä tahot luokitellaan yrityksen työntekijöiksi, eikä myöskään mainita, voiko rahalainan antaa pelkästään yhdelle työntekijälle säännöksessä käytetystä monikollisesta sanamuodosta 305 OYL 13 – 15 luvut; Tikanoja – Parikka 2008, 53. 306 OYL 13:10 §:n rahoituskiellon tarpeellisuutta ja tarkoitusperiä on kritisoitu usealla eri taholta jo pidem- män aikaa. Osakeyhtiölain muutostarpeita käsittelevässä oikeusministeriön arviomuistiossa on myös otettu kantaa OYL 13:10 §:n rahoituskieltoon, ja sen tarpeellisuuteen. Säännöksen soveltamisalaa kavennettiin jo vuoden 2006 uuden osakeyhtiölain säätämisen yhteydessä, mutta nykyisenkin säännöksen katsotaan tarvit- sevan muutosta. Oikeusministeriö ehdottaakin säännöksen muuttamista siten, että se koskisi ainoastaan jul- kisia osakeyhtiötä, sillä yksityisten osakeyhtiöiden osalta rahoituskielto katsotaan olevan tarpeeton. Ar- viomuistion taustalla käydyn verkkokeskustelun lopputulema rahoituskiellosta osoittaa myös, että rahoi- tuskieltosäännöstä pidetään yksityisten osakeyhtiöiden osalta turhana, eikä sen katsota palvelevan lain esi- töissä selostettuja tavoitteita. Omien osakkeiden rahoituskieltoa kohtaava kritiikki ei ole ollut vain kansal- lisen tason näkökanta. Rahoituskieltoa ja sen taustalla vaikuttavaa pääomadirektiivin 23 artiklaa on kriti- soitu myös kansainvälisesti samoihin syihin vedoten. Tulkinnanvaraisen taustasäännöksen (23 artiklan) seurauksena rahoituskielto on aiheuttanut tulkinnallisia ongelmia myös kansallisella tasolla, joka on tavoit- teiden ja tarpeellisuusnäkökohtien lisäksi aiheuttanut kritisointia OYL 13:10 §:ää kohtaan. ks. Oikeusmi- nisteriö 2016; Valmunen 2009, 250 – 251; Villa 2011, 1329 – 1336. 307 HE 11/1981, 1, 4 – 5; HE 109/2005, 130. 75 huolimatta. Näiden seikkojen valossa poikkeussäännöksen soveltaminen on hyvin tul- kinnanvaraista. Lain esitöissä korostetaan, että tästä poikkeusäännöstä huolimatta rahoi- tustoimien tulee kuitenkin noudattaa muita osakeyhtiön toimia rajoittavia periaatteita, mm. yhdenvertaisuusperiaatetta. Voi siten olla, että OYL 13:10.2 §:n valossa rahalainan antaminen olisi hyväksyttävää, mutta yhdenvertaisuusperiaatteen ja yhtiön toiminnan tarkoituksen valossa ei.308 Eräs sallittu keino omistajanvaihdoksen rahoittamiseen kohdeyhtiön toimesta on to- teuttaa luvussa 3.2.1 esitelty omien osakkeiden hankinta tai lunastus. Tätä keinoa käyt- tämällä kohdeyrityksen vastuulle voidaan vierittää osa kokonaiskustannuksista. Liiketa- loudelliselta kannalta omien osakkeiden hankinnan tai lunastuksen käyttämistä rahoitus- keinona on kuitenkin kannattavaa punnita tarkoin, sillä se vähentää kohdeyhtiön rahava- roja. Siitä voi taas seurata, että esimerkiksi tulevaisuudessa tarpeelliset investoinnit tai yritys kokonaisuudessaan voivat kohdata rahoituksellisia haasteita pienentyneiden raha- varojen seurauksena. Voidaan siten todeta, että omien osakkeiden hankinta- tai lunastus- menettely on monipuolinen ja käyttökelpoinen rahoittamiskeino, kunhan se ei vaaranna yrityksen taloudellista jatkuvuutta omistajanvaihdoskustannuksen seurauksena. 4.3.3 Velkarahoitus Kuten aiemmin todettiin, omistajanvaihdoksen toteutustavalla on merkittävä vaikutus omistajanvaihdoksen rahoitustarpeeseen.309 Useimmiten omistajanvaihdoksen kustan- nukset nousevat sen verran suuriksi, ettei jatkajan varallisuus yksistään riitä niiden kat- tamiseksi. Tällöin on pohdittava järjestelyn rahoittamista ulkoisen rahoituksen keinoin, tyypillisimmin pankkilainan avulla.310 Rahoitusmarkkinoilla on omistajanvaihdoksen rahoittamiseksi tarjolla erilaisia luot- toja mm. pankkien ja Finnveran toimesta sekä yrittäjille että yrityksille. Kunkin omista- janvaihdosjärjestelyn rakenteesta riippuu se, onko luotonsaajana jatkaja vai kohdeyritys. Esimerkiksi osakekaupassa jatkaja ostaa osakkeet itselleen, jolloin hän tarvitsee henki- lökohtaisen kuluttajaluoton. Jos taas omistajanvaihdoksessa käytetään toteutustapana esim. omien osakkeiden hankintaa, jossa yritys maksaa vastikkeen osakkeenomistajalle, voi kyseeseen tulla yritysluotto. Näiden osalta on hyvä huomioida yritysluottojen ja ku- luttajaluottojen erot. Yritysluotot esimerkiksi ovat usein luottokustannuksiltaan arvok- kaampia kuluttajaluottoihin nähden.311 Oli kyseessä sitten yksityishenkilön ottama laina tai yrityksen ottama laina, on yrityksen taloudellisella tilanteella suuri merkitys ulkoisen 308 Immonen 2015, 54 – 55, 57; HE 109/2005, 130. 309 Merkityksestä lisää tämän tutkimuksen luvussa 4.1.2. 310 Suomen Pankki 2015, 10. 311 Paikallispankin yritysrahoituspäällikön haastattelu 2.2.17. 76 rahoituksen hankkimisessa. Yrityksen on kyettävä hoitamaan ottamansa lainan takaisin- maksu yritystoiminnan tuloilla tai vastaavasti yrittäjän on kyettävä hoitamaan velvoit- teensa luotonantajaa kohtaa yrityksestä saamillaan tuloilla, jolloin yrityksen kannattava liiketoiminta ja sitä kautta luottokelpoisuus ovat avainasemassa luotonantajan rahoitus- päätöksessä.312 Luotto-oikeuden näkökulmasta luotonsaajien jaolla yrityksiin ja kuluttajiin on mer- kittävä vaikutus luottosuhteeseen ja sen oikeusvaikutuksiin. Asiakastyypin perusteella määräytyvät mm. sovellettava lainsäädäntö, normilähteiden keskinäinen suhde ja luo- tonsaajan asema suhteessa luotonantajaan.313 Kuluttaja-asiakkaiden asema on suojattu kuluttajansuojalakiin sisällytetyllä pakottavalla lainsäädännöllä, joka koskee kaikkia ku- luttajaluottoja314. Luottosuhdetta, luotonantajan tiedonantovelvollisuutta ja luottojen markkinointia koskevilla säännöksillä pyritään parantamaan yksityishenkilön oikeustur- vaa luottosuhteessa ja antamaan erityistä suojaa heikommassa asemassa olevalle sopija- puolelle. KSL 7:5§ nojalla säädetään kulutusluottoja koskeva lainsäädäntö pakottavaksi, joka turvaa kuluttajaluoton ottajalle laissa säädetyn suojan vähimmäistason sekä määrää luottosuhdetta koskevien toimenpiteiden perussisällön. Pykälän nojalla, luottosuhteessa ei päde sellainen sopimusehto, joka on vastoin kuluttajansuojalain säännöksiä.315 Pakottavaksi säädetyn kuluttajansuojalainsäädännön myötä kuluttajaluottojen sisältö ja luottosuhdetta koskevat ehdot määräytyvät ensisijaisesti lainsäädännön pohjalta. Näin ollen lainasäädäntö, mm. kuluttajansuojalaki ja velkakirjalaki, muodostaa tärkeimmän normilähteen. Sopimusehdot, luotonannon vakiintuneet käytännöt ja rahoitustarkastuk- sen ohjeet ovat toissijaisessa, mutta silti merkittävässä asemassa. Nämä normilähteet muodostavat tärkeän osan kuluttajaluottoja niiden yksilöllisten ehtojen ja toimintojen osalta, joita ei ole säädetty kuluttajansuojalaissa. 316 Näin ollen on syytä huomata, että sovittavissa olevien ehtojen osalta saattaa olla vaihtelua eri luottolaitosten välillä. Näi- hin ehtoihin onkin hyvä paneutua tarkasti ennen lainapäätöksen tekemistä, jotta välty- tään mahdollisilta yllätyksiltä ja varmistutaan, että valittu laina on mm. luottokustan- nuksiltaan järkevä ja optimaalisin valinta omistusjärjestelyn rahoittamiseksi. 312 Kontkanen 2011, 145. 313 Aurejärvi – Hemmo 2006, 5, 19 – 21. 314 Kuluttajansuojalain piiriin otettiin vuonna 1986 säädetyllä lakimuutoksella myös kulutusluotot, joka toi kulutusluottoasiakkaat kuluttajansuojan piiriin. Vuonna 1992 EY:n kulutusluottoja koskevan direktiivin (87/102/ETY) voimaansaattamisen yhteydessä KSL 7 luku muutettiin koskemaan kaikkia kulutusluottoja, myös lainoja. Lailla kuluttajansuojalain 7 luvun muuttamisesta (85/1993) kulutusluottoja koskevan lain- säädännön soveltamisala säädettiin kansallisen harkintavallan nojalla EY:n kulutusluottodirektiivin sovel- tamisalaa laajemmaksi. Direktiiviä laajempi soveltamisala säädettiin erilaisten luoton ottajien aseman yh- tenäistämiseksi ja aiemmin soveltamisalaan kuulumattomien luottoasiakkaiden aseman parantamiseksi. Sa- maa linjaa noudatettiin vuoden 2010 kuluttajansuojalain muuttamisen (746/2010) yhteydessä, jolloin saa- tettiin voimaan aiemman direktiivin kumoava Euroopan parlamentin ja neuvoston kulutusluottodirektiivi (2008/48/EY). Kulutusluottoja koskevassa lainsäädännössä säilytettiin direktiivin määrittämää tasoa katta- vampi soveltamisala sekä direktiiviä yksityiskohtaisempi sääntely kuluttajansuojatason ylläpitämiseksi ja luottomarkkinoiden kehitystä vastaavaksi. 315 HE 88/1985; HE 238/1992; HE 24/2010. 316 Aurejärvi – Hemmo 2006, 19 – 21. 77 Yritysluottojen kohdalla vallitsee päinvastainen tilanne, sillä yritysten välinen sopi- minen perustuu lähtökohtaisesti sopimusvapauden periaatteelle. Tämän seurauksena yri- tysasiakkaiden luottosuhteissa normilähteiden keskinäinen suhde painottuu sopimuseh- toihin lainsäädännön sijaan. Näin ollen yritysasiakas ei luotonottajana lähtökohtaisesti nauti suojatusta asemasta luotonantajaa kohtaan, vaan katsotaan olevan tasavertaisessa asemassa luotonantaja-yritykseen nähden. Täysin vailla lainsäädäntöä ja suojaa ei yri- tysasiakkaan luottosuhde kuitenkaan jää. Yritysluottoihin voidaan soveltaa OikTL 36 §:n yleistä sopimusehdon sovittelemista koskevaa kohtuullistamispykälää. Sen nojalla heikommassa asemassa oleva yritysasiakaskin saa suojaa luotonantajan tekemiä koh- tuuttomia sopimusehtoja tai jopa sopimuksia vastaan, kun kohtuutonta ehtoa voidaan sovitella tai jättää huomioimatta.317 Lisäksi nimenomaan pienyrityksiä ajatellen on sää- detty elinkeinonharjoittajien välisiä sopimusehtoja koskeva laki, jonka nojalla heikom- paa osapuolta kohtaan kohtuuttomien sopimusehtojen ja käytäntöjen käyttäminen on kiellettyä.318 Luottorahoitusta pohdittaessa on otettava huomioon ulkoiseen rahoitukseen liittyvä merkittävä ero yrityksen sisäisen tai jatkajan oman varallisuuden käyttöön nähden. Tämä ero on vakuusvaatimus. Haettaessa lainaa esim. pankilta tai muilta luottolaitok- silta, luotonantajat lähtökohtaisesti vaativat luotolleen vakuuden, jolla turvata oma ase- mansa mahdollisten luotonsaajaa kohtaavien maksuvaikeuksien yhteydessä. Pahimmil- laan riittävän arvokkaiden vakuuksien puuttuminen voi johtaa lainaneuvotteluiden ka- riutumiseen.319 Käytettävissä olevat vakuusmuodot voidaan jakaa kahteen luokkaan: henkilö- ja esi- nevakuuksiin. Esine- eli reaalivakuudet tarkoittavat nimensä mukaisesti, että vakuutena on jokin tietty esine tai objekti, esimerkiksi asunto-osake, kiinteistö tai arvopaperi. Täl- löin luotonsaaja panttaa omistamaansa omaisuutta velkansa vakuudeksi, minkä seurauk- sena pantinsaajalle eli luotonantajalle muodostuu suorituksensaantioikeus panttikohtee- seen, mikäli vakuuteen liittyvää velkaa ei makseta. Kauppakaaren 10 luvun säännökset irtaimen tavaran panttauksesta eivät aseta panttaukselle erityisiä muoto- tai menette- lysäännöksiä, joten se voidaan toteuttaa vapaamuotoisella tahdonilmaisulla, kuitenkin mielellään kirjallisella panttikirjalla.320 Kiinteän omaisuuden osalta on toisin. Kiinteistö- jen ja määräalojen panttauksesta on säädetty laajasti Maakaaressa. Kiinteistön panttaa- minen on tehtävä MK 15 -20 luvuissa säädettyjä menettelytapoja noudattaen, muutoin oikeustoimet jäävät vaille haluttuja oikeusvaikutuksia. Kiinteä omaisuus tulee velan va- 317 Aurejärvi – Hemmo 2006, 5 - 6, 19 – 21; HE 247/1981. 318 HE 39/1993 vp; laki elinkeinonharjoittajien välisten sopimusten sääntelystä 1062/1993. 319 Kontkanen 2011, 170; Suomen Pankki 2015, 4. 320 Tepora – Kaisto – Hakkola 2009, 21 – 22, 81 – 82; Kauppakaari 31.12.1734/3. 78 kuudeksi MK 15:2 §:n ja 17:2§:n nojalla vasta kun omistaja on ensin hakenut kiinteis- töön kiinnityksen ja sen jälkeen antanut velkojalle panttaussopimuksen panttikirjoineen. 321 KK 10:2 § perustaa luotonantajalle oikeuden realisoida vakuutena oleva irtain omai- suus määrätyin edellytyksin velan maksamattomuustilanteessa ja kuitata erääntyneet saatavat kauppahinnasta. Pantin myyntiä koskeva sääntely on tehty tahdonvaltaiseksi, jolloin luotonantajat voivat säädetyistä määräajoista ja menettelytavoista poiketa omissa luottosopimuksissaan. Tyypillisempää onkin, että luottolaitoksille on omat vakioehtonsa vakuuksien kohtelulle maksamattomuustilanteissa. Poikkeuksen tahdonvaltaisuuteen luo KK 10:2.3:n säännös pääasiallisena asuntona käytetyn asunto-osakepantin myymi- sestä, jolloin pantinantajalle on annettava vähintään kaksi kuukautta aikaa suorittaa va- paaehtoisesti luotonantajalle velkansa ennen pantatun omaisuuden realisointiin ryhty- mistä. Tämä säännös on luotu pakottavaksi, mikä lähtökohtaisesti estää säännöksistä poikkeamisen luottosopimuksissa. Realisointia rajoittaa myös MyyntiL 4 §, jossa sääde- tään sellaisen omaisuuden myynnistä, johon kohdistuu panttioikeuden lisäksi muita toi- sen tahon omistamia oikeuksia. Näissä tapauksissa pantinhaltijalla on ennen realisoin- tiin ryhtymistä tiedonantovelvollisuus toisen oikeuden omistajaa/haltijaa kohtaan aiko- muksestaan myydä omaisuus.322 Luotonantaja eli pantinhaltija voi lähtökohtaisesti realisoida vakuutena olevan omai- suuden parhaaksi katsomallaan tavalla. Täysin rajoittamatonta harkintavaltaa pantinhal- tijalla ei kuitenkaan ole. Myyntitoimia rajoittaa kauppakaaren säännös pantin omistajan edun huomioimisesta, jonka nojalla myyntitapa on valittavat vallitsevat olosuhteet huo- mioon ottaen. Pantti tulee realisoida käyttämällä sellaista myyntitapaa, jolla omaisuus saadaan myytyä arvoaan vastaavasta hinnasta ja myynnillä saavutetaan paras mahdolli- nen nettotulo nimenomaan pantin omistajan kannalta.323 Kiinteistöpantin realisointi eroaa edellä selostetusta irtaimen pantin realisaatiosta. Kiinnitetyn omaisuuden kohdalla velkoja ei voi vapaasti realisoida omaisuutta, vaan realisointi tapahtuu viranomaisteitse, hypoteekkikanteen ja sen seurauksena toteuttavan ulosmittauksen kautta.324 Velan vakuudeksi asetettavan pantin voi antaa myös jokin kolmas taho. Tällöin ky- seessä on vierasvelkapantti. Vierasvelkapantin antaja vastaa pantiksi antaman omaisuu- tensa arvosta toisen tahon velasta. Takauslain 40 §:ssä säädetyllä tavalla velkojalla on vierasvelkapantin asettaman panttioikeuden nojalla oikeus saada suoritus pantista velan erääntymisen jälkeen. Saadakseen suorituksen pantista, velkojan on realisoitava vieras- velkapantti KK 10:2 §:ssä säädetyn mukaisesti.325 321 HE 120/1994, 22 – 23, 103 – 104. 322 HE 1/1988, 5 – 6, 10 – 11. 323 HE 24/2010, HE 1/1988. 324 Tepora – Kaisto – Hakkola 2009, 176, 183. 325 HE 189/1998, 27, 32, 73 – 74. 79 Yritysluotoissa vakuutena käytetään pitkälti vastaavia vakuuksia kuin kuluttajaluo- toissa. Tyypillisesti vakuutena on yrityksen kiinteää tai irtainta omaisuutta, esim. ko- neita tai rakennuksia. Vakuutena voidaan käyttää myös yrityksille erityistä panttimuo- toa: yrityskiinnitystä, jonka suosio tosin on vähentynyt viime vuosina.326 Yrityskiinni- tyksen ansiosta yrityksen omaa omaisuutta on mahdollista antaa velan vakuudeksi, mikä helpottaa osaltaan rahoitusmahdollisuuksia. Yrityskiinnityksiä koskeva pakottava lain- säädäntö on säädetty yrityskiinnityslaissa, jossa säädetään päteväksi ainoastaan Yr- kiinL:n säännöksiä noudattavat kiinnitykset. 327 YrkiinL 1 – 3 §:n nojalla yritys (rekisteröity elinkeinonharjoittaja) voi kiinnittää omistuksessaan olevan irtaimen käyttö-, vaihto- ja rahoitusomaisuuden ja pantata sen velan vakuudeksi, mikäli rekisteriviranomainen (PRH) hyväksyy kiinnityshakemuksen ja vahvistaa kiinnityksen. Kun vahvistetulla yrityskiinnityksellä vakuutettu panttivelka- kirja on annettu luotonantajalle, saa luotonantaja panttioikeuden yrityksen kiinnityksen alaiseen omaisuuteen. Lähtökohtaisesti kiinnitys kattaa kokonaisuutena YrkiinL 2 §:ssä luetellun irtaimen omaisuuden, jolloin pantinsaajalla on panttioikeus koko tähän yritys- omaisuuteen328. Kiinnitetty omaisuus jää yrityksen käyttöön ja sitä voidaan normaalin liiketoiminnan rajoissa käyttää, luovuttaa pois ja hankkia vastaavaa omaisuutta tilalle. Normaaleista panteista poiketen, yrityskiinnityksessä luovuttaminen lakkauttaa panttioi- keuden luovutettuun omaisuuteen. Panttioikeus lakkaa myös niiden luovutusten yhtey- dessä, jotka eivät kuulu normaaliin liiketoimintaan, mikäli luovutuksensaajalla oli vilpi- tön mieli. Kuten aiemmin mainittiin, kiinnitetyn omaisuuden käyttöä on rajoitettu. Vel- kojan eli pantinhaltijan suojaksi on lain 15 §:ään otettu velkojiensuojasäännös, jonka nojalla pantinhaltijat saavat suojaa yrityksen lopettamista, yrityksen tekemiä normaa- lista poikkeavia luovutuksia, tai muita vakuuden arvoa alentavia toimia kohtaan. Tällai- sissa tilanteissa velkojalla on oikeus saada välitön korvaus omaisuudesta jo ennen velan erääntymistä.329 Yrityskiinnitykset ovat luotonantajan näkökulmasta käteispanttia huonompi vakuus. Voi siten olla, että luotonantajalle yrityskiinnitys kelpaa lisävakuutena, mutta ei välttä- mättä ainoana vakuusmuotona. Tämä johtuu siitä, että vaihtuvan irtaimen omaisuuden arvonmääritys on haasteellista ja suuretkin negatiiviset arvonmuutokset ovat mahdolli- sia. Lisäksi velkojan asema, esim. velallisen mennessä konkurssiin, on huono. Konkurs- sitapauksissa sovellettavan MaksunsaantiL 5.1 §:n osoittaman etuoikeusjärjestyksen no- 326 Suomen Pankki 2015, 28 – 29. 327 Tepora – Kaisto – Hakkola 2009, 139. 328 YrkiinL 5§:n säännös mahdollistaa kiinnitettävän yritysomaisuuden yksilöinnin vain poikkeuksellisesti. Yksilöinti voi tulla kyseeseen ainoastaan itsenäisten erillisten yksiköiden tai alueellisten toimintojen ta- solla. 329 HE 190/1983, 1 – 2, 6 – 11; HE 139/1990, 5. 80 jalla velkojalla ei ole mahdollisuutta saada koko vakuusarvon kattavaa korvausta kiinni- tetystä omaisuudesta. Näin ollen yrityskiinnitys on velkojan näkökulmasta ongelmalli- nen vakuus myönnettävälle velalle.330 Toinen vakuusjaottelun vakuuslajeista on henkilövakuus eli takaus. Kuten edellä to- dettiin, takauslain 2 §:n nojalla takaus voidaan antaa omavelkaisena tai toissijaisena. Kummassakin takausmuodossa takaaja ottaa vastuulleen toisen henkilön velan. Eron näiden kahden takausmuodon välille muodostaa vastuun realisoitumisajankohta. Oma- velkaisessa takauksessa takaajasta tulee maksuvelvollinen velkojaa kohtaan välittömästi lainan eräännyttyä, myös lainan ennenaikaisessa irtisanomistilanteessa. Toissijainen ta- kausvastuu realisoituu vasta kun velallinen on oikeusteitse todettu maksukyvyttömäksi. Tämän jälkeen takaajalle muodostuu TakausL 6 luvussa säädetty takautumisoikeus ve- lallista kohtaan, jonka nojalla hän saa oikeuden vaatia suoritustaan velalliselta. Tyypilli- sesti luotonantajat hyväksyvät vakuutena omavelkaisen takauksen, jolloin he voivat il- man oikeustoimia vaatia saataviaan heti lainan eräännyttyä. 331 Pankin näkökulmasta puhtaat henkilötakaukset ovat kuitenkin hivenen ongelmallisia, sille takaus-vakuuden arvo on hankala määrittää. Sen sijaan Suomen valtion omistaman erityisrahoittajan, Finnveran tarjoama takaus muodostaa tärkeän ja käyttökelpoisen lisä- vakuuden riittävän arvokkaiden henkilökohtaisten reaalivakuuksien puuttuessa. Tämä saattaa etenkin pienyrityksen kohdalla pelastaa omistajanvaihdokseen tarvittavan rahoi- tuksen saannin.332 Finnvera voi myöntää pk-yrityksille luotto- ja rahoituslaitosten tarjoaman luoton va- kuudeksi Finnvera-takauksen, joka on määrältään 50 % luoton määrästä. Takaus on si- ten tarkoitettu lisävakuudeksi muiden vakuuksien rinnalle. Muiden luotonantajien ta- paan, takauksen edellytyksenä on yrityksen kannattava liiketoiminta. Tapauskohtaisesti voidaan vaatia lisäksi vastavakuus. Muu Finnvera-takauksen sisältö vaihtelee tapaus- kohtaisesti, jolloin kunkin yrityksen takausehdot yksilöidään yrityskohtaisesti. Yritysasiakkaiden kohdalla voi olla mahdollista saada luotonantajalta myös vakuude- tonta lainaa. Tällaisissa yritysluotoissa eräänlaisena ”vakuutena” voidaan käyttää ko- venantteja. Kovenantit eivät ole esine- tai henkilövakuuksien kaltaisia vakuuksia vaan velkojan ja velallisyhtiön sopimaa luottosuhdetta koskevia erityisehtoja. Velkoja voi myöntää yritykselle vakuudettoman luoton kovenanttiehtoja vastaan, jolloin yrityksen on toimittava velkojan asettamien ehtojen mukaisesti saadakseen luoton ja pitääkseen luottosuhteen voimassa. Kovenantit kuuluvat yritysten välisen sopimusvapauden piiriin, jolloin luotonantaja ja velallinen voivat tapauskohtaisesti sopia niistä. Tyypillisesti eh- toina voi olla laajennettu informaatiovelvollisuus velkojaa kohtaan, sovittujen tunnuslu- 330 Tuomisto 2007, 15, 311 – 312. 331 HE 189/1998, 18 – 19, 23. 332 Paikallispankin yritysrahoituspäällikön haastattelu 2.2.17. 81 kujen tietty taso tai yrityksen toimintaan liittyvä ehto. Velkoja voi myös asettaa erityis- ehdot, joilla se rajoittaa yrityksen toimintoja tai vaatii tietynlaisia menettelytapoja. Näillä keinoilla velkoja pyrkii turvaamaan oman asemansa ja lainantakaisinmaksun va- kuuden puuttuessa. Lähtökohtaisesti luottosuhde edellyttää sovittujen kovenanttiehtojen täyttämisen. Mikäli yritys ei täytä asetettuja ehtoja voi seurauksena olla velvollisuus maksaa velka ennenaikaisesti takaisin.333 4.3.4 Pääomarahoitus Omistajanvaihdokseen tarvittavaa rahoitusta voidaan hankkia yhtiöön myös pääomasijoi- tuksen kautta. Pääomasijoituksen voi tehdä esimerkiksi yhtiön osakkaat tai sitä voidaan hakea kokonaan ulkopuoliselta pääomasijoittajalta. Yksi osakeyhtiön pääomarahoituksen muoto on yhtiölle annettava pääomalaina, josta säädetään OYL 12 luvussa. Lisäksi sovellettavaksi tulevat normaalit sopimus- ja varalli- suusoikeuden säännökset. Pääomalaina on erityinen lainanantomuoto, joka poikkeaa merkittävästi yrityksen tavallisista vieraan pääoman ehtoisista veloista. Pääomalainaa voidaan kutsua välipääomarahoitusinstrumentiksi, sillä siihen liittyy sekä vieraan pää- oman että oman pääoman piirteitä.334 Yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta pääomalaina on vieraan pääoman ehtoinen velka335, jota kohtaa velvoiteoikeudellinen suoritusvelvolli- suus velkojaa kohtaan. Pääomalainan takasijaisuutta ja pysyvyyttä sekä niistä poikkeami- sen seurauksia koskevien säännösten myötä pääomalaina rinnastuu kuitenkin vahvasti oman pääoman ehtoiseen sijoitukseen.336 Velkojan ja velallinen voivat lähtökohtaisesti sopimusvapauden nojalla vapaasti sopia pääomalainan ehdoista. Poikkeuksen sopimusvapauteen tekevät OYL 12:1 §:ssä pakotta- vasti säädetyt lainaehdot sekä 12:2 §:n menettelytapaa koskeva säännös, joista velan osa- puolet eivät voi pätevästi poiketa. Näiden pakottavien säännösten kautta pääomalainalle on luotu lakisääteiset vähimmäisehdot. Ensinnäkin se on viimesijainen laina, jossa pää- 333 Lautjärvi 2015, 211 – 212; Kontkanen 2011, 176 – 177. 334 HE 109/2005, 122; HE 89/2015, 87 – 88. 335 Kirjanpidollisesti pääomalaina voi olla tapauksesta riippuen omana tai vieraana pääomana. Osakeyhtiö- laki ei määrää, kumpaan pääomaan pääomalaina tulee taseessa merkitä. Lainesitöiden mukaan valinta on tehtävä tapauskohtaisesti sovellettavan kirjanpitosääntelyn osoittamalla tavalla. Lähtökohtaisesti kyseessä on vieraan pääoman erä, mutta vuoden 2015 kirjanpitolain muutoksen myötä pääomalaina voidaan KPL 5:5c §:n nojalla merkitä myös omaan pääomaan. Kirjanpitolain muutosta koskevassa hallituksen esityk- sessä HE 89/2015 pidetään IFRS-normiston mukaisia oman pääoman kirjaamisedellytyksiä lähtökohtana myös pääomalainan kohtelulle omana pääomana. Lain esitöissä korostetaan, että omaan pääomaan merkit- semisen ehdoton edellytys on, että pääomalainan on tosiasiallisesti oltava selkeä oman pääoman ehtoinen sijoitus. 336 Lautjärvi 2011, 1360; Villa 2016, 18, 25 – 26. 82 omalainan velkoja on maksunsaantijärjestyksessä muita velkojia huonommassa ase- massa, jos yritys menee konkurssiin tai joutuu selvitystilaan. Pääomalainan velkoja saa näin ollen suorituksensa vasta muiden velkojien jälkeen. Viimesijaisuuden lisäksi lainan takaisinmaksua on rajoitettu. OYL 12:1.2:n mukaan pääomalainaa korkoineen voidaan maksaa lainasopimuksen mukaisesti takaisin ainoastaan silloin, kun yhtiön oman pää- oman ja pääomalainojen summa muodostuu taseessa vahvistettua tappiota suuremmaksi. Tämä merkitsee, että pääomalainan velkoja ei saa velkasopimuksen mukaisia suorituksia lainkaan, mikäli yhtiön ovat tappiot edellä mainittuja eriä suuremmat. Pääomalainavel- kojalla on siten merkittävästi huonompi asema maksunsaannin kannalta suhteessa muihin yhtiön velkojiin.337 Pääomalaina poikkeaa tavallisesta vieraan pääoman ehtoisesta lainasta myös vakuus- kysymyksen osalta. Kuten edellä luvussa 4.3.3 todettiin, velkojat vaativat yleensä valal- liselta vakuuden luotonannon vastineeksi. Pääomalainojen kohdalla näin ei kuitenkaan ole, sillä vakuuden antaminen velallisyrityksen tai tämän tytäryhtiön toimesta on kielletty OYL 12:1.3:n nojalla. Pääomalaina on siten lähtökohtaisesti vakuudeton luotto yrityksen pääoman vahvistamiseksi. Lainasopimuksessa voidaan kuitenkin rajoitussäännöksen es- tämättä sopia vakuudesta, jonka antaja on jokin muu taho kuin yritys itse tai sen tytäryh- tiö. 338 Pääomarahoittajan ollessa yhtiön ulkopuolinen taho, esim. pääomarahasto tai yksityi- nen pääomasijoittaja eli ”businessenkeli”, on tyypillistä, että pääomasijoitus tehdään osake- tai omistusosuusvastiketta vastaan eikä niinkään pääomalainan muodossa. Tällöin pääomasijoittaja sijoittaa yhtiön omaan pääomaan varojaan, ja saa vastineeksi vähem- mistö- tai enemmistöosuuden yhtiöstä, jonka myötä hänestä tulee kohdeyhtiön osakas, etukäteen määritellyksi ajaksi. Kysymys on oman pääoman ehtoisesta sijoituksesta, tar- kemmin yhtiön osakepääoman korottamisesta maksullisen osakeannin kautta. Yhtiö voi antaa osakeannissa kokonaan uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia osakkeita. 339 Osakeyhtiölain nojalla, yhtiön kirjanpidossa pääomasijoitusta eli osakkeiden merkin- tähintaa voidaan kohdella joko osakepääomaa tai sijoitetun vapaan oman pääoman rahas- toa korottavana eränä. Merkintähinta voidaan myös kirjata osittain omaan pääomaan ja osittain SVOP-rahastoon. Osakeantipäätöksessä yhtiökokous voi lähtökohtaisesti päättää, miten merkintähinta tullaan kirjanpidossa esittämään. Tätä rajoittaa kuitenkin OYL 3:5 §:n säännös nimellisarvoisista osakkeista. Luovutettaessa nimellisarvoisia osakkeita pää- omasijoituksen vastineeksi, tulee em. säännöksen nojalla korottaa osakepääomaa vähin- tään luovutettavien osakkeiden nimellisarvojen yhteenlasketulla määrällä. Tällä tavoin yritys saa rahaa käyttöönsä ja sen oma pääoma kasvaa. 340 337 HE 109/2005, 120 – 121; Villa 2007, 460 – 461. 338 HE 109/2005, 121. 339 Immonen – Nuolimaa 2017, 160 – 161; Lindblad 2014. 340 HE 109 / 2005, 53 – 54, 104 – 106. 83 Rahoituskeinojen ja kohdeyrityksen näkökulmasta edellä esitelty pääomasijoitus eroaa muista ulkoisen rahoituksen keinoista merkittävästi. Tämän kaltaisessa pääomasijoituk- sessa vastikkeeksi rahoittajalle ei anneta luottorahoituksen tavoin esine- tai henkilöva- kuutta vaan omistusosuus yhtiöstä. Sen vuoksi pääomasijoitus voi olla yksi potentiaalinen rahoitusratkaisu niissä tapauksissa, jossa reaalivakuuksia ei ole käytettävissä. Lisäksi ra- hoittaja osallistuu tavalla tai toiselle yrityksen toimintaan, esim. hallituksen jäsenenä. Luopuvan yrittäjän on siten oltava valmis tekemään muutoksia, jakamaan omistustaan, päätösvaltaansa ja ottamaan pääomasijoittaja yhteistyökumppanikseen yritystoiminnan pyörittämisessä ja kehittämisessä. Tavallisesti pääomasijoittajan rahoitusjakso on 3-7 vuotta, jonka aikana pääomasijoittaja haluaa yrityksen arvon nousevan. Tämän jälkeen tulee toteutettavaksi uusi yritysjärjestely, jonka kautta sijoittaja luopuu omistuksestaan ja pyrkii saamaan tuoton arvon nousun kautta. Koska pääomasijoittajien päämääränä on saada sijoitukselleen tuottoa, tulee kohdeyrityksen lähes poikkeuksetta olla kasvava ja kannattava, jotta se voi saada pääomasijoittajan rahoittajakseen. Nämä seikat on hyvä ot- taa huomioon, kun yritys pohtii pääomasijoittamista rahoituskeinonaan.341 4.3.5 Erityisrahoitus Vastikkeellisten omistajanvaihdosten rahoituksessa voidaan hyödyntää perinteisten ra- hoitusmuotojen lisäksi rahoitusmarkkinoiden tarjoamia rahoitusmuotoja, joita voidaan kutsua erityisrahoitusmuodoiksi. Erityisrahoitusta voidaan käyttää esimerkiksi yritysko- konaisuuden irtaimen omaisuuden rahoitukseen, jolloin edellä lueteltuja perinteisiä rahoi- tuskeinoja voidaan kohdentaa omistajanvaihdokseen kuuluvan osakekannan ja muun lii- ketoiminnan rahoittamiseen.342 Yksi edellä mainittuihin vaihtoehtoisiin rahoitusmuotoihin kuuluva erityisrahoitusvä- line on rahoitusleasing, jolla yritys voi rahoittaa liiketoiminnalleen tärkeän kaluston tai muun omaisuuden hankinnan ilman erillisiä vakuusjärjestelyjä. Rahoitusleasingissä on kysymys pitkäaikaisesta leasingvuokrasuhteesta, joka toteutetaan rahoittajan eli leasin- gyhtiön, myyjän ja vuokralleottajan kolmikantajärjestelyn lopputuloksena. Juridisesti ra- hoitusleasingissä on kyse kahden oikeustoimen; kaupan ja vuokrauksen yhdistelmästä, jossa omaisuuden myyjä ja leasingyhtiö tekevät rahoituksen kohteesta kaupan, ja samalla leasingyhtiö ja vuokralleottaja solmivat keskenään vuokrasuhteen. Tämän seurauksena rahoittajana toimiva leasingyhtiö saa omistusoikeuden ja vuokralleottaja puolestaan käyt- töoikeuden kohteeseen. 343 341 Pääomasijoittajat ry, 1, 8, 9, 18 – 19. 342 Tikanoja – Parikka 2008, 51, 53. 343 Niemi 2014, 123 – 124; Tepora – Kaisto – Hakkola 2009, 430 – 433. 84 Varteen otettavan lisärahoitusmuodon leasingistä tekevät sen omaispiirteet. Yritys ei muun muassa tarvitse rahoituksen saamiseksi erillistä vakuutta, vuokrakohteen toimiessa vakuutena. Tämä vapauttaa yrityksen olemassa olevat reaalivakuudet käytettäväksi muuta rahoitusta varten. Lisäksi rahoitusmuodon luonteesta johtuen, yrityksen ei tarvitse käyttää paikoin suuriakin määriä omia varojaan kohteen hankintaan, jolloin sillä on posi- tiiviset vaikutukset myös yrityksen taseeseen.344 Taloudellisten etujen lisäksi leasingin käytöllä on myös verotuksellinen etunsa. Leasingvuokrat muodostavat EVL 7 – 8 §:ssä säädetyn tulon hankkimiskulun, jolloin ne voidaan kokonaisuudessaan vähentää vuokral- leottaja-yrityksen tuloverotuksessa. Ostettaessa käyttöomaisuutta omaksi omaisuudeksi tätä mahdollisuutta ei ole. Silloin hankinta on KPL 5:5:n nojalla aktivoitava taseeseen ja jaksotettava se EVL 30 §:ssä säädetyn käyttöomaisuuden hankintamenoon kohdistuvan degressiivisen poistojärjestelmän avulla vuotuisina poistoina kuluksi.345 Omistajanvaihdoksen yhteydessä voidaan käyttää myös erityistä sale and lease back - järjestelyä, jossa yhdistyvät omaisuuden myynti rahoittajalle tai sijoittajalle sekä sen ta- kaisinvuokraus asiakasyritykselle. Järjestelyä voidaan käyttää muun muassa konserniyh- tiöiden tai yksittäisen yrityksen taseen kevennyskeinona, jossa aineellisen tai aineettoman omaisuuden346 omistusoikeus siirtyy toiselle sopimusosapuolelle, omaisuuden jäädessä edelleen yrityksen käyttöön ja hallintaan takaisinvuokrauksen myötä. Konsernitapauk- sissa järjestelyn avulla voidaan toteuttaa omaisuudensiirtoja konserniyhtiöiden välillä. Näin ollen yrityksen tase kevenee ja sitä kautta rahoitustarve pienenee. Lisäksi, kaupasta huolimatta, yritys saa edelleen hallita ja käyttää vuokrakohdetta liiketoiminnassaan. Jär- jestelyyn liittyy usein sopimus mahdollisuudesta lunastaa kohde takaisin. Sen seurauk- sena omaisuus siirtyy takaisin myyjäyrityksen omistukseen leasingjärjestelyn loputtua. Sale and lease back –järjestely on siten niin liiketaloudellisesti kuin verotuksellisesti käyt- tökelpoinen yrityksen erityisrahoitusmuoto.347 Sale and lease back –järjestely voidaan toteuttaa myös puhtaasti vakuustarkoituksessa, jolloin kohdeomaisuus toimii vakuutena rahoittajan antamaa luottoa vastaan. Tällöin jär- jestelyyn sisältyy kaupan ja vuokrauksen lisäksi myös takaisinlunastus, jossa yritys lu- nastaa aiemmin myydyn ja sen jälkeen takaisinvuokratun kohteen takaisin itselleen. Näin voidaan korvata tavallinen esinevakuuden panttauksena toteutettu vakuusjärjestely ja si- ten säilyttää vakuuskohde omassa hallinnassa ja käytössä liiketoimintaa varten. Vakuus- järjestelynä toteutettavaa sale and lease back –järjestelyssä on siten oikeudellisesti kysy- mys vakuusluovutuksesta eikä vaihdantaluovutuksesta, jolloin sen oikeusvaikutukset 344 Tepora 2013, 148 – 149. 345 HE 172/1967, 7, 20; HE 173/1997, 22 – 23. 346 Järjestelyn kohteen ollessa kiinteää omaisuutta tulee huomioida, että kiinteistöjä koskee usein irtainta omaisuutta tiukempi ja usein pakottava lainsäädäntö. Kiinteistön sale and lease back –järjestelyssä vuokra- suhteessa sovellettava lainsäädäntö riippuu kiinteän omaisuuden laadusta ja tarkoituksesta. Pääsääntöisesti vuokrasuhdetta sääntelee joko maanvuokralaki tai liikehuoneistojen vuokrauksesta annettu laki. 347 Tepora 2013, 251 – 261. 85 osapuolten välillä ja suhteessa sivullisiin määrittyvät panttausta koskevien normien no- jalla.348 4.3.6 Muita rahoitusjärjestelyitä Konserniyhtiöiden rahoitusjärjestelyissä voidaan hyödyntää verotuksellista tuloksenta- sauskeinoa, konserniavustusta. Sen avulla voidaan siirtää varoja konserniyhtiöiden välillä laissa säädettyjen edellytysten puitteissa. Laki konserniavustuksesta verotuksessa rajaa konserniavustuksen mahdolliseksi ainoastaan muuta kuin pankki-, rahoitus- ja vakuutus- liiketoimintaa harjoittaville kotimaisille349 osakeyhtiö- tai osuuskuntamuotoisille konser- neille, joissa emoyhtiö omistaa suoraan tai välillisesti vähintään 90 %:ia tytäryhtiön osa- kepääomasta tai osuuksista. Henkilöyhtiöt eivät siten KonAvL 3 §:n nojalla voi käyttää konserniavustusta. 350 KonAvL 5 – 7 § nojalla konserniavustuksen antaminen edellyttää lisäksi, että konser- nisuhde on kestänyt koko verovuoden, avustuksen osapuolilla on sama tilikausi, eikä kon- serniavustuksen määrä saa ylittää EVL:n mukaan lasketun verotettavan tulon määrää muodostaen yritykselle tappiollisen tuloksen.351 Kuten aiemmin todettiin, konserniavustus on verotuksellinen tuloksenjärjestely- keino. Sen avulla samaan konserniin kuuluva EVL:n mukaan verotettava yhtiö voi jakaa verotettavaa tuloaan toiselle samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle. Näin antajan verotet- tava tulo vähenee ja saajan tulo puolestaan kasvaa. Tulonsiirto on kirjattava kummankin osapuolen kirjanpitoon, antajan kirjanpidossa tulon vähennykseksi ja vastaavasti saajan kirjanpitoon tuotoksi. Tämän jälkeen saajayhtiö voi jakaa varat edelleen omistajilleen tai käyttää yritystoiminnassaan. 352 Siitäkin huolimatta, että konserniavustuksen oikeudellinen sääntely on pelkästään vero-oikeudellista, ei konserniavustuksen antamista voida pitää pelkästään vero-oikeu- dellisena tapahtumana, vaan siihen liittyy myös yhtiöoikeudellinen ulottuvuus. Konser- niavustus on yhtiöoikeuden näkökulmasta vastikkeetonta varojenjakoa, jolloin esiin nou- see kysymys sen sallittavuudesta yhtiöoikeudellisten säännösten, mm. velkojiensuoja- 348 Tammi-Salminen 2015, 510, 512; Tepora 2013, 253 – 257. 349 KonAvL 2 ja 3§:ien nojalla konserniavustus on sallittua vain kotimaisten yhtiöiden kesken, joka käy ilmi myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista KHO 2003:33 ja KHO 2007:93. Sen sijaan samaan konserniyhtiöön kuuluva ulkomailla asuva yhtiö, jolla on Suomessa kiinteä toimipaikka, katsottiin KHO:n ennakkoratkaisussa KHO 2003:79 sellaiseksi kotimaiseksi yhtiöksi, jolle samaan konserniin kuuluva suo- malainen yhtiö voi antaa verotuksessa hyväksyttävän konserniavustuksen. 350 HE 92/1986, 1, 4; HE 203/1992, 33. 351 HE 92/1986, 4; HE 203/1992, 24. 352 Immonen – Nuolimaa 2017, 216 – 217. 86 säännösten ja laittoman varojenjakosäännösten nojalla. Haasteen asettaa se, ettei konser- niavustuksesta ole lainkaan yhtiöoikeudellista sääntelyä muutoin osakeyhtiön toimintaa säätelevässä lainsäädännössä. Näin ollen konserniavustuksen antamista voidaan pitää yh- tiöoikeudellisesti hyväksyttävänä silloin kun se noudattaa yhdenvertaisuusperiaatetta ja velkojiensuojasäännöksiä.353 Omistajanvaihdoksen toteuttamisessa ja rahoittamisessa voidaan edellä mainittujen ra- hoitusmuotojen ja –välineiden lisäksi käyttää apuyhtiötä. Tällöin apuyhtiö ostaa edellä, luvussa 2.2. kuvatulla tavalla yhtiön osakkeet tai osuudet jatkaja-yrittäjän sijaan. Apuyh- tiön käyttö on hyödyllistä rahoituksen näkökulmasta, kun yrityskauppaan tarvittava ul- koinen rahoitus voidaan ottaa yrityksen nimiin, jolloin laina- ja muut mahdolliset rahoi- tuskustannukset katetaan yrityksen varoista. Lisäksi yrityksen voi toisinaan olla helpompi saada järjestelyyn tarvittavaa ulkoista rahoitusta kuin yksityishenkilön. Yksityishenkilön ollessa ostajana ja lainaottajana, on hänen itsensä myös vastattava rahoituskustannuksista, jotka yksityishenkilön on katettava tavalla tai toisella yrityksestä nostamillaan varoilla eli palkka- tai osinkotuloilla. Tämä saattaa taas muodostua verotuksen näkökulmasta huo- noksi ratkaisuksi korkean ansiotuloverotuksen vuoksi. On myös hyvä huomioida, että jat- kaja on vastuussa ja maksuvelvollinen omiin nimiinsä otetusta lainastaan, vaikka yritys menisi konkurssiin tai joutuisi muutoin lopettamaan toimintansa, jolloin lainakuluja ei enää voi kattaa yrityksestä saaduilla tuloilla. Näin ollen apuyhtiön käyttö voi muodostua perustelluksi ratkaisuksi omistajanvaihdoksen rahoitusvaihtoehtoja pohdittaessa.354 Omistajanvaihdoksen jälkeen apuyhtiö voidaan jo liittää omistajanvaihdoksen koh- deyhtiöön fuusion eli sulautumisen avulla tai se voidaan purkaa, jolloin apuyhtiön varat ja velat siirtyvät omistajanvaihdoksen kohdeyhtiölle.355 353 Honkamäki – Kujapää – Pennanen 2018, 404 – 406. 354 Immonen – Lindgren 2013, 348 – 349; Manninen 2001, 22. 355 Immonen – Lindgren 2013, 348. 87 5 KOKOAVIA NÄKÖKOHTIA Perheyrityksen omistajanvaihdos on kokonaisuus, johon liittyy laaja joukko oikeudelli- sia, liiketaloudellisia, psykologisia ja sosiologisia kysymyksiä. Jokainen yritys on oman- laisensa, ja niin myös jokainen omistajanvaihdos. Sen vuoksi huolellinen suunnittelu ja vaihtoehtojen punnitseminen nousevat tärkeään asemaan, jotta löydetään kunkin omista- janvaihdosta tekevän yrityksen tapauskohtaisten olosuhteiden, omien tarpeiden ja tavoit- teiden kannalta paras tapa omistajanvaihdoksen toteuttamiseen. Suunnittelun osalta tär- keässä asemassa ovat juridiselta kannalta vero- ja rahoitussuunnittelu, sillä verotukselli- sesti epäedullisesti toteutettu omistajanvaihdos voi aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia kullekin osapuolelle ja vaarantaa yrityksen jatkuvuuden. Verotuksesta haettavat ennak- koratkaisut ovat tässä hyvä apukeino. Lisäksi verotuksessa on omistajanvaihdoksia kos- kevia verohelpotuksia, joiden avulla rahoitustarvetta voidaan minimoida. Etenkin per- heen sisällä tehtävissä omistajanvaihdoksissa on tämän vuoksi hyvä laajentaa näkökul- maa ja huomioida jatkajan, luopujan sekä kohdeyhtiön näkökulma omalle yritykselle op- timaalisinta ratkaisua suunniteltaessa. Erilaisia tapoja omistajanvaihdokseen on monia. Omistajanvaihdos voidaan toteuttaa vastikkeellisesti yrityskauppana tai osittain vastikkeellisena yrityskauppana, jossa jatkaja ostaa omaisuuden luopujalta joko käypään arvoon perustuvaa vastiketta vastaan tai käy- vän arvon alittavaa vastiketta vastaan. Yksityisoikeudellisesta näkökulmasta vastike voi- daan vapaasti sopia, mutta vero-oikeudellisesti käypää arvoa alempi vastike voi johtaa lahjaveroseuraamuksiin, mikäli vastike on alle 75 % tai sukupolvenvaihdoshuojennuksen toteutuessa alle 50 % käyvästä arvosta. Tällöin kyse on lahjanluontoisesta kaupasta. Mahdollista on myös kokonaan vastikkeettomat luovutukset, eli omaisuuden lahjoit- taminen, jolloin kustannukset kohdistuvat lähinnä verotuksen aiheuttamiin kustannuksiin. Toinen vastikkeeton tapa on luopujan kuoleman jälkeen tapahtuva omistajanvaihdos pe- rintönä. Tällöin omistajanvaihdokseen ei voida vaikuttaa, vaan se tapahtuu lakisääteisesti perimysjärjestyksen mukaisesti, jolloin omaisuus voi siirtyä yritystä ajatellen epäedulli- seen suuntaan, eikä suunnittelumahdollisuuksia ole. Lopputulos ei siten välttämättä ole optimaalinen yrityksen kannalta. Toteutustapa vaikuttaakin olennaisesti siihen, millainen verokohtelu omistajanvaih- doksella on ja kuka on verovelvollinen. Yrityskaupoissa verokustannukset kohdistuvat luopujaan, vastikkeettomissa ja osittain vastikkeettomissa luovutuksissa puolestaan jat- kajaan. Omistajanvaihdosten verokohtelua ajatellen sukupolvenvaihdoshuojennukset ovat merkittävässä asemassa. Sekä tuloverolain yrityskauppoja että perintö- ja lahjavero- lain osittain vastikkeettomia ja vastikkeettomia luovutuksia koskevat verohuojennukset alentavat merkittävästi omistajanvaihdoksesta aiheutuvia kustannuksia laeissa säädetty- jen edellytysten täyttämissä omistajanvaihdoksissa. Kun tavoitteena usein on kustannus- 88 ten minimoiminen jatkuvuuden ja tulevaisuuden investointienkin takia, on verohelpotuk- silla merkitystä toteutustavan valinnassa. Käytännön tasolla niitä tapoja luonnollisesti käytetään, joilla omistusta pystytään siirtämään seuraavalle mahdollisimman pienin kus- tannuksin. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei verotuksellisesti edullisin välttämättä ole ko- konaistaloudellisesti ja liiketaloudellisesti paras ratkaisu. Sen vuoksi eri toteutustapojen vertailu ja eri näkökulmista tehty harkinta ovat paikallaan. Edellä esitellyn mukaisesti voidaan todeta omistajanvaihdoksen aiheuttavan poikkeuk- setta erilaisia kustannuksia, jonka myötä omistajanvaihdoksen rahoituskysymykset muo- dostavat tärkeän osan omistajanvaihdosprosessia. Edellä mainitut toteutustapa ja siihen kohdistuva verokohtelu muodostavat merkittävän omistajanvaihdoksen rahoitustarpee- seen vaikuttavan tekijän. Kolmas tärkeä tekijä tässä on toki myös yrityksen arvo, jolla on suuri merkitys mahdollisen vastikkeen määrään sekä verotuksen aiheuttamiin kustannuk- siin. Yrityksestä riippuen rahoitustarve voi muodostua suureksikin. Kuten tutkielman si- vulla 70 esitetystä esimerkin vertailutaulukosta nähdään, rahoitustarve voi vaihdella jopa miljoona euroa eri toteutustapojen välillä. Nämä omistajanvaihdoksen kustannukset ovat tavalla tai toisella katettava, jolloin tär- keässä roolissa on jo aiemmin mainittu rahoitussuunnittelu. Usein joudutaan turvautu- maan erilaisiin rahoitusjärjestelyihin kulujen kattamiseksi. Omistajanvaihdoksen osapuo- lilla on käytettävissään joukko erilaisia rahoituskeinoja. Mikäli omistus siirtyy perheen sisällä, voivat luopuja ja jatkaja vapaasti sopia keskenään esimerkiksi vastikkeen maksu- ajan ja tavasta. Luopujan on myös mahdollista jättää yrityksen lainojen vakuutena käy- tettävät omat vakuudet edelleen yhtiöön lainojen vakuuksiksi. Lisäksi kohdeyhtiön sisällä voidaan tehdä erilaisia rahoitusjärjestelyjä rahoitustarpeen helpottamiseksi. Mikäli sisäiset rahoitusjärjestelyt eivät riitä, joudutaan turvatumaan ulkoisen rahoituk- sen keinoihin. Rahoitusmarkkinoilla on saatavilla eri tahojen, mm. pankkien ja erityisesti omistajanvaihdostilanteisiin suuntautuneen Finnveran, tarjoamia lainoja luottokelpoisille yrityksille ja jatkajille. Tällaisten lainojen saaminen edellyttää vakuuksia, joista yleisim- piä ovat reaalivakuudet eli asunto-osakkeet, kiinteistöt tai arvopaperit. Toinen mahdolli- nen vakuus on henkilötakaus, joka tosin on harvempi ja pankin kannalta hankalampi. Mi- käli vaadittuja vakuuksia ei ole, voi omistajanvaihdos pahimmassa tapauksessa estyä. Va- kuuksien puuttuessa ainoa mahdollinen rahoituskeino saattaa olla pääomarahoitus, joka tarkoittaa pääomasijoittajien tarjoamaan vakuudetonta lainaa yritykselle, joskin usein omistusosuutta tai muuta yrityksen toimintaan osallistumismahdollisuutta vastaan. Kokonaisuudessaan omistajanvaihdoksen voidaan todeta olevan yksityisoikeudelli- sesti, verotuksellisesti ja rahoituksellisesti erittäin laaja-alainen ja haastava prosessi, jossa vaaditaan suunnittelua ja osaamista optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Suun- nittelu on syytä toteuttaa yhtenä kokonaisuutena kaikki näkökulmat, tapauskohtaiset te- kijät ja osa-alueet huomioiden, jotta vältytään ikäviltä seuraamuksilta ja ylimääräisiltä kustannuksilta, eikä näin vaaranneta myöskään yrityksen jatkuvuutta. 89 Lähdeluettelo Aarnio, Aulis – Kangas, Urpo (2009) Suomen jäämistöoikeus I – perintöoikeus. 5. uud. p. Alma Talent Oy, Helsinki. Andersson, Edward (2004) Sukupolvenvaihdos verotuksen kannalta ja sen veron- huojennukset. Defensor Legis 1/2004, s 3 – 11. Andersson, Edward – Linnakangas, Esko – Frände, Joakim (2016) Tuloverotus. 8. uud. p. Talentum, Helsinki. Aurejärvi, Erkki – Hemmo, Mika (2006) Luotto-oikeuden perusteet. 2. uud. p. Talen- tum Media Oy, Helsinki. Hyvä vakuussuunnittelu on tärkeä osa pk-yrityksen pitkän tähtäimen suunnittelua (2014). A-Vakuutus-lehti 2/2014, Helsinki. Blomqvist, Aki – Malmivaara, Tero (2016) Osakeyhtiön varojenjako ja verotus. Alma Talent Oy & Lakimiesliiton kustannus, Helsinki. Elo-Pärssinen Krista (2018) Sukupolvenvaihdos on prosessi. Perheyritystenliitto, Hel- sinki. , haettu 12.3.2019. Hannula, Antti – Kari, Matti (2007) Osakassopimukset. WSOYpro, Helsinki. Hemmo, Mika – Hoppu, Kari (2016) Sopimusoikeus. Alma Talent Oy, Helsinki. Honkamäki, Tuomas – Kujanpää, Emmiliina – Pennanen, Matti (2018) Yritysjärjeste- lyjen käsikirja – Kirjanpito, verotus ja yhtiöoikeus. Alma Talent Oy, Helsinki. Hoppu, Esko – Hoppu, Kari (2011) Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet. 13.uud. p. WSOYpro, Helsinki. Immonen, Raimo – Nuolimaa, Risto (2012) Osakeyhtiöoikeuden perusteet. 2. uud. p. Alma Talent Oy, Helsinki. Immonen, Raimo – Ossa, Jaakko – Villa, Seppo (2012) Henkilöyhtiön pääoman hal- linta. Talentum Media Oy, Helsinki. 90 Immonen, Raimo – Lindgren, Juha (2013) Onnistunut sukupolvenvaihdos. 4. uud. p. Talentum Media Oy, Helsinki. Immonen, Raimo (2015) Yritysjärjestelyt. 6. uud. p. Talentum Media Oy, Helsinki. Immonen, Raimo – Nuolimaa, Risto (2017) Osakeyhtiöoikeuden perusteet. 3. uud. p. Alma Talent oy, Helsinki. Juusela, Janne – Tuominen, Sami (2018) Sukupolvenvaihdoksen verotus. Alma Talent Oy, Helsinki ,haettu 14.3.19. Isotalo, Kalle (2014) Yksityistili henkilöyhtiön luovuttamisen verotuksessa. Edilex 1/2014. Karsio, Tomi – Koila, Turo – Vartiainen, Seija – Äärilä, Leena (2012) Yritystoiminnan uudelleen järjestely. 3. uud. p. KHT-Media Oy, Helsinki. Karttunen, Seija – Pasanen, Virpi (2016) Luontoisedut ja muut henkilökuntaedut ve- rotuksessa. Alma Talent Oy, Helsinki. Katramo, Mikko – Lauriala, Jari – Matinlauri, Ismo – Niemelä, Jaakko – Svennas, Karin – Wilkman, Nina (2013) Yrityskauppa. 2. p. Talentum Media Oy, Espoo. Kess, Matti (2011) Onnistunut sukupolvenvaihdos. Edita, Helsinki. Kolehmainen, Antti (2010) Edunvalvonta, lahja ja jäämistösuunnittelu. Defensor Le- gis 3/2010 s. 264 – 279. Kontkanen, Erkki (2011) Pankkitoiminnan käsikirja. 2. uud. p. Finanssi- ja vakuutus- kustannus Oy, Helsinki. Kukkonen, Matti – Walden, Risto (2014) Pk-yrityksen verosuunnittelu. Alma Talent Oy, Helsinki. Kukkonen, Matti – Walden Risto (2015) Elinkeinoverolaki käytännössä. Alma Talent Oy, Helsinki. 91 Lakari, Torsti – Tuokko, Timo – Tuokko, Yrjö (2004) Sukupolvenvaihdos – Miten siirrän yrityksen toiselle sukupolvelle. Tuokko Tilintarkastus Oy, Helsinki. Lakari, Torsti (2014) Yritystoiminnan lopettaminen ja sukupolvenvaihdos. Verotieto, Helsinki. Lakari, Torsti – Engblom, Ari (2016) Käytännön sukupolvenvaihdos. ST-Akatemia Oy, Helsinki. Lautjärvi, Kari (2011) Välipääomarahoitus suomalaisen osakeyhtiön rahoituksen vaih- toehtona. Lakimies 7–8/2011 s. 1341–1362. Lautjärvi, Kari (2015) Välipääomarahoitusinstrumentit. Yhtiöoikeudellinen tutkimus vieraan pääoman ehtoisen välipääomarahoittajan asemasta osakeyhtiössä. Talentum, Helsinki. Leppiniemi, Jarmo (1999) Omaisuuden arvo – arvonmääritys, tilinpäätös, verotus. Kauppakaari Oyj, Jyväskylä. Lindblad, Markku (2014) Pääomasijoitus rahoituskeinona. Asianajotoimisto Lindblad & Co Oy. , haettu 25.6.2018. Malinen, Pasi – Stenholm Pekka (2005) Teoksessa: Yrityksen sukupolven- ja omista- janvaihdos : käsikirja luopujille ja jatkajille, toim. Heinonen Jarna, Tietosanoma, Hel- sinki. Manninen, Petri (2001) Yritys vaihtaa omistajaa – sukupolvenvaihdos ja yrityskauppa käytännössä. WSOY, Helsinki. Myrsky, Matti – Räbinä, Timo (2015) Verotusmenettely ja muutoksenhaku. Alma Ta- lent Oy, Helsinki. Niemi, Marja-Leena (2014) Luotto-oikeus - Luottotyypit, perintäprosessit ja takaisin- saanti. Alma Talent Oy, Helsinki. Norros, Olli (2012) Velvoiteoikeus. Sanoma Pro, Helsinki. Osakeyhtiölain muutostarve (2016). Arviomuistio. Mietintöjä ja julkaisuja 20/2016. Oikeusministeriö, Helsinki. 92 Ossa, Jaakko (2002) Yrityksen arvostaminen – vero-oikeudellinen näkökulma. Teok- sessa: Yhtiöoikeudellisia kirjoituksia II, toim. Saarnilehto Ari, s. 83 – 104, Oikeustie- teellinen tiedekunta. Turun Yliopisto, Turku. Ossa, Jaakko (2006) Myyntivoittoverotus käytännössä. Tietosanoma Oy, Helsinki. Ossa, Jaakko (2011) Yrityksen myynnin verokohtelu. Lakimies 7–8/2011 s. 1524– 1540. Ossa, Jaakko (2014) Sukupolvenvaihdos ja yritystoiminnan lopettaminen. Lakimieslii- ton kustannus, Helsinki. Ossa, Jaakko (2016a) Yritystoiminnan jatkaminen sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytyksenä. Edilex, Helsinki. Ossa, Jaakko (toim.) (2016b) Taloushallinnon verolait. Alma Talent Oy, Helsinki. Paikallispankin yritysrahoituspäällikön haastattelu 2.2.17. Penttinen, Seppo (2008a) Yritys myyntikuntoon. Teoksessa: Vetäjä vaihtuu – Opas- kirja yrittäjäpolvenvaihdoksiin. 3. uud. p. Toim. Hautala Taru, s. 24 – 25, Suomen Yrityskummit ry, Helsinki. Penttinen, Seppo (2008b) Yrityksen arvonmääritys. Teoksessa Vetäjä vaihtuu – Opas- kirja yrittäjäpolvenvaihdoksiin. 3. uud. p. Toim. Hautala Taru, s. 21 – 23, Suomen Yrityskummit ry, Helsinki. Perheyritysbarometri 2015. Selvitys perheyritysten kasvusta, toimintaedellytyksistä ja jatkuvuudesta (2015) Elinkeinoelämän keskusliitto ja Perheyritystenliitto, Helsinki. Puronen, Pertti (2015) Perintö- ja lahjaverotus. 11. uud. p. Talentum, Helsinki. Näin haet pääomasijoitus – Opas yrittäjille. Pääomasijoittajat ry. , haettu 25.6.18. Pönkä, Ville (2015) Osakkeen lunastaminen. Talentum Media Oy, Helsinki. 93 Ropponen, Olli (2013) Sukupolvenvaihdoksen vaikutus perheyrityksen toimintaan. VATT Tutkimukset 174, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Helsinki. Saarnilehto, Ari (2005) Vastuun rajoitukset riskien hallinnassa ja vakioehdot. Edilex. , haettu 1.2.2019. Saarnilehto, Ari – Annola, Vesa – Hemmo, Mika – Karhu, Juha – Kartio, Leena – Tammi-Salminen, Eva – Tolonen, Juha – Tuomisto, Jarmo – Viljanen Mika (2018) Varallisuusoikeus. Alma Talent Oy. Savolainen, Hanna (2014a) Pienyrityksen arvonmääritys oikeudellisena ongelmana, osa I: arvokäsitteiden merkityksestä. Edilex 19/2014. Savolainen, Hanna (2014b) Pienyrityksen arvonmääritys oikeudellisena ongelmana, osa II: arvon määrittämisessä käytettävistä menetelmistä. Edilex 26/2014. Tammi-Salminen, Eva (2015) Esinevakuusoikeuden perusteet. Alma Talent Oy, Hel- sinki. Yritysrahoituskysely 2015 (2015) Suomen Pankin selvitykset ja raportit. Suomen Pankki, Helsinki. , haettu 28.4.2018. Tenhunen, Lauri – Werner, Rauno (2000) Yrityskaupan käsikirja. 3.tark.p. Tietosa- noma, Helsinki. Tepora, Jarno – Kaisto, Janne – Hakkola, Esa (2009) Esinevakuudet. CC Lakimieslii- ton kustannus, Helsinki. Tepora, Jarno – Kartio, Leena – Koulu, Risto – Lindfors Heidi (2010) Kiinteistön kauppa, muu luovutus ja kirjaus. 6. uud. painos. Talentum Media Oy, Helsinki. Tepora, Jarno (2013) Rahoitusmuodot ja vakuudet. Lakimiesliiton kustannus, Hel- sinki. Tikanoja, Merja – Parikka, Liisa (2008) Sukupolvenvaihdoksen rahoitusvaihtoehdot. Teoksessa: Vetäjä vaihtuu – Opaskirja yrittäjäpolvenvaihdoksiin. 3. uud. p. Toim. Hautala Taru, s. 50 – 54, Suomen Yrityskummit ry, Helsinki. 94 Tikka, Kari – Nykänen, Olli – Juusela, Janne – Viitala Tomi (2019) Yritysverotus I-II. Alma Talent Oy. Tuomisto, Jarmo (2007) Yrityskiinnitys. Alma Talent Oy, Helsinki. Valmunen, Sampo (2009) Omien osakkeiden rahoituskielto. Defensor Legis 2/2009, s. 249 – 265. Varamäki, Elina – Heikkilä, Tarja – Tall, Juha – Viljamaa, Anmari – Länsiluoto, Aapo (2013) Omistajanvaihdoksen toteutus ja onnistuminen ostajan ja jatkajan näkökul- masta. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B, Seinäjoki. Ennakkoratkaisun hakeminen keskusverolautakunnalta. Verohallinto 2017. https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/yhteystiedot-ja-asiointi/yksikot-ja-hal- linto/ennakkoratkaisun-hakeminen-keskusverolautakunnalta/ haettu 27.3.19. Villa, Seppo (2007) Pääomalaina ja uusi osakeyhtiölaki. Teoksessa: Sopimus, vastuu, velvoite, Juhlajulkaisu Ari Saarnilehto 1947–21/11–2007. Toim. Tuomisto Jarmo. s. 457 – 467, Oikeustieteellinen tiedekunta. Turun yliopisto, Turku. Villa, Seppo – Ossa, Jaakko – Saarnilehto, Ari (2007) Yritysmuodot – toiminta, rahoi- tus ja verotus. WSOYpro, Helsinki. Villa, Seppo (2011) Rahoitusapu ja apuyhtiöt. Lakimies 7–8/2011 s. 1322–1340. Villa, Seppo (2013) Henkilöyhtiöt ja osakeyhtiö. 4. uud. p. Alma Talent Oy, Helsinki. Villa, Seppo (2016) Pääomalainan merkitseminen taseeseen. Defensor Legis 1/2016, s. 18 – 26. Wilhelmsson, Thomas – Sevón, Leif – Koskelo, Pauliine (2006) Kauppalain pääkoh- dat. 5. uud. p. Alma Talent Oy, Helsinki. 95 VIRALLISLÄHTEET HE 59/1940. Hallituksen esitys Eduskunnalle perintö- ja lahjaverolaiksi sekä laiksi tulo ja omaisuusverosta annetun lain 11 §:n muuttamisesta. HE 172/1967. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi elinkeinotulon verottamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 11/1981. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n muuttamisesta. HE 109/1981. Hallituksen esitys Eduskunnalle korkolainsäädännöksi. HE 247/1981. Hallituksen esitys Eduskunnalle oikeustoimen kohtuullistamista koske- vaksi lainsäädännöksi. HE 190/1983. Hallituksen esitys Eduskunnalle yrityskiinnityslainsäädännöksi. HE 88/1985. Hallituksen esitys Eduskunnalle kulutusluottoja koskevaksi lainsäädän- nöksi. HE 92/1986. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi konserniavustuksesta verotuk- sessa. HE 93/1986. Hallituksen esitys Eduskunnalle kauppalaiksi. HE 6/1987. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi avoimesta yhtiöstä ja kommandiit- tiyhtiöstä sekä siihen liittyväksi lainsäädännöksi. HE 1/1988. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kauppakaaren 10 luvun muuttami- sesta, laiksi elinkeinonharjoittajan oikeudesta myydä noutamatta jätetty esine ja laiksi merilain 215 §:n muuttamisesta. HE 139/1990. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yrityskiinnityslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. 96 HE 200/1992. Hallituksen esitys Eduskunnalle tuloverolaiksi sekä laiksi eräiden yleis- hyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain 1 ja 6 §:n muuttamisesta. HE 203/1992. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain muuttamisesta. HE 238/1992. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kuluttajansuojalain 7 luvun ja osamaksukaupasta annetun lain 1 a ja 9 §:n muuttamisesta. HE 39/1993. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä ja markkinatuomioistuimesta annetun lain muuttamisesta. HE 120/1994. Hallituksen esitys Eduskunnalle maakaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 174/1994. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamisesta. HE 68/1995. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perintö- ja lahjaverolain muutta- misesta. HE 177/1995. Hallituksen esitys Eduskunnalle yritysjärjestelyjä koskevien elinkei- notulon verottamisesta annetun lain ja eräiden muiden lakien säännösten muuttami- sesta HE 121/1996. Hallituksen esitys Eduskunnalle varainsiirtoihin kohdistuvan leimave- rotuksen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi. HE 173/1997. Hallituksen esitys Eduskunnalle kirjanpitolaiksi sekä laeiksi osakeyh- tiölain 11 ja 12 luvun ja osuuskuntalain 79 c §:n muuttamisesta. HE 26/1998. Hallituksen esitys Eduskunnalle peitellyn osingon verotusta koskevien säännösten uudistamisesta. HE 189/1998. Hallituksen esitys Eduskunnalle takaosta ja vierasvelkapanttausta kos- kevaksi lainsäädännöksi. HE 201/1998. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi yhtiöveron hyvityksestä anne- tun lain 5 a ja 8 §:n sekä tuloverolain 122 §:n muuttamisesta. 97 HE 104/2000. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perintö-ja lahjaverolain 57 §:n muuttamisesta. HE 84/2004. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamisesta. HE 92/2004. Hallituksen esitys Eduskunnalle yritys- ja pääomaverouudistukseksi. HE 96/2004. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tuloverolain sekä perintö- ja lah- javerolain muuttamisesta. HE 35/2005. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi arvonlisäverolain muuttamisesta. HE 109/2005. Hallituksen esitys Eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi. HE 144/2005. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi varallisuusverolain kumoami- sesta ja laiksi varojen arvostamisesta verotuksessa sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. HE 247/2006. Hallituksen esitys Eduskunnalle eräitä yritysjärjestelyjä koskeviksi muutoksiksi verolainsäädäntöön. HE 53/2008. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi perintö- ja lahjaverolain sekä tu- loverolain 47 §:n muuttamisesta. HE 176/2008. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä tuloverolain 45 §:n muuttamisesta. HE 118/2009. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tuloverolain 48 §:n muuttami- sesta ja väliaikaisesta muuttamisesta. HE 288/2009. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Verohallinnosta sekä siihen liit- tyväksi lainsäädännöksi. HE 24/2010. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kuluttajansuojalain muuttami- sesta ja eräiden luotonantajien rekisteröinnistä sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. HE 76/2012. Hallituksen esitys Eduskunnalle verotusta koskevaa ennakkopäätösvali- tusta, verotusmenettelyä ja muutoksenhakua verotuksessa koskeviksi säännöksiksi. 98 HE 89/2015. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kirjanpitolain ja eräiden siihen liit- tyvien lakien muuttamisesta sekä puunkorjuuta aarniometsissä harjoittavien yritysten viranomaisille suorittamien maksujen julkistamista koskevaksi laiksi. VaVM 46/2014. Valtiovarainvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä eduskun- nalle laiksi perintö- ja lahjaverolain 56 §:n muuttamisesta. Verohallinnon ohje A67/200/2013. Yrityksen sukupolvenvaihdos verotuksessa. (15.5.2013). Verohallinnon ohje A126/200/2014. Veron kiertämissäännöksen soveltaminen. (2.8.2016). Verohallinnon ohje 1281/40/2005. Liikkeen tai sen osan luovutuksen arvonlisävero- tuksesta. (12.10.2005). Verohallinnon ohje A192/200/2016. Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnolli- sen henkilön tuloverotuksessa. (27.12.16). Verohallinnon ohje A56/200/2017. Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa. (1.9.2017). Verohallinnon ohje A125/200/2017. Henkilöyhtiön ja yksityisliikkeen sukupolven- vaihdos verotuksessa. (1.9.2017). Verohallinnon ohje A160/200/2017. Yritysjärjestelyt ja verotus –jakautuminen. (7.8.2017). Verohallinnon ohje A161/200/2017. Yritysjärjestelyt ja verotus – sulautuminen. (7.8.2017). Verohallinnon ohje A208/200/2017. Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös. (13.10.2017). Verohallinnon ohje A3/200/2018. Verovalitusmenettelyä koskeva ohje. (6.4.18). Verohallinnon ohje A121/200/2018. Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuk- sessa. (17.5.2018). Verohallinnon ohje A122/200/2018. Peitelty osinko. (2.10.2018). 99 Verohallinnon ohje VH/558/00.01.00/2019. Varainsiirtoverotuksen yhtenäistämis- ohje. (4.2.2019). OIKEUSTAPAUKSET: KKO 1984 II 170 KHO 1993:4934 KHO 2000:470 KHO 2003:33 KHO 2003:59 KHO 2003:79 KHO 2007:93 KHO 2009:66 KHO 2011:44 KHO 2014:5 KHO 2014:6