This is a self-archived – parallel-published version of an original article. This version may differ from the original in pagination and typographic details. When using please cite the original. AUTHOR Pauliina Räsänen TITLE Pohjolan welhotar, taikataiteilija Pauline Schmidt YEAR 2024 VERSION Publisher’s PDF CITATION Pauliina Räsänen 2024, Pohjolan welhotar, taikataiteilija Pauline Schmidt. Teoksessa Sonja Hukantaival, Karolina Kouvola, Tiina Mahlamäki ja Aleksi Moine (toim.), Magiaa ennen ja nyt. HelsinkI: Suomalaisen kirjallisuuden seura. S. 267-298. LICENSE CC BY-NC-ND pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 267 Pohjolan welhotar, taikataiteilija Pauline Schmidt Pauliina Räsänen https://orcid.org/0009-0004-6682-0383 Noita-teatteri Palokuntahuoneen teatterisalissa antaa sunnuntai- na 18 p:nä klo 1/2 18 j.pp. joulukuuta suuren mystillisen iltaman, suuren taide ja puku-welhokuvauksen kolmessa osastossa poh- jan suurin welhotaiteilijatar neiti Pauline Wilhelmine Schmidt. Huom! Loppukoetuksena esitetään wiheriä huone. (Kansan Lehti 15.12.1887.) Näin kuvailevasti tähtitaikurin maineeseen noussut Pauline Wilhelmine Schmidt (1865–1944) mainosti kiertue-esitystään Kansan Lehdessä vuon- na 1887.1 Taikataiteilija Pauline Schmidt käytti markkinoinnissaan erilai- sia mystiikkaan ja okkultismiin liittyviä termejä, kuten ”noita-teatteri”, ”mystillinen iltama”, ”welhotaiteilijatar” ja ”puku-welhokuvaus”. Pauline Schmidtin esityksen loppuhuipennuksena nähtiin ”wiheriä huone” eli spiritistinen kabinetti-illuusio, joka kuului lähes jokaisen ajan hermoilla esiintyvän naistaikurin repertuaariin. 1 Kansan lehti, 15.12.1887,1; Hufvudstadsbladet, 15.6.1944, 2. https://doi.org/10.21435/skst.1497 268 pauliina räsänen Tässä luvussa tarkastelen sukupuolihistoriallisesta näkökulmasta tanskalaissyntyisen Pauline Schmidtin taikataiteilijuutta hänen Suo- men-kiertueellaan 1880–1890-luvuilla. 1800-luvun loppupuolella elet- tiin esittävän taiteen kultakautta, jolloin lukuisia taikureita kierteli Eu- rooppaa. Monet naistaikurit ennakoivat sosiaalista muutosta modernin kynnyksellä nousten ammattitaidoillaan ja rohkeudellaan tähtitaikurin asemaan. Ylipäänsä naistaikureita ja taikurin assistentteja esiintyi näyt- tämöllä useita. Myös teatterilavalla, varieteessa ja sirkuksessa esiintyi useita naisia. Sanomalehtilähteisiin ja esitysten julistelähteisiin pohjau- tuvan taustatutkimukseni mukaan Suomen alueella tuohon aikaan kier- täneistä taikaseurueista yli 40 %:ssa oli naisesiintyjiä. Naiset esiintyivät joko yksin omilla sooloesityksillään tai kuuluivat erilaisiin kokoonpa- noihin ja ryhmiin. Esiintymismatkan varrella taiteilijat saattoivat liittyä myös muihin kiertäviin seurueisiin, jotka toivat suojelusta ja holhousta naisesiintyjille aikana, jolloin arkea leimasivat huoli toimeentulosta, ter- veydestä ja jokapäiväisestä selviytymisestä. Sukupuolta tuotettiin tietoisesti näyttämötaiteessa, mutta toisaalta erityisesti naisesiintyjien toimintaan näyttämöllä liitettiin ja liitetään edelleen ennakkoluuloja ja stereotypioita. Vaikka naisesiintyjät olivat provosoivampia kuin miesesiintyjät, he olivat myös suositumpia (Ro- berts 2010, 108). Joan Wallach Scottin mukaan sukupuolten väliset erot ovat kulttuurisia ja sosiaalisia tuotteita. Sukupuolta tuleekin tarkastella historiallisena ilmiönä kulttuurisen ja sosiaalisen diskurssin tuotteena. (Scott 2011, 7.) Huolimatta naistaikureiden näkyvästä työstä näyttämöillä he ovat jääneet vaille sosiaalista ja kulttuurista arvostusta, eikä naistaikureita välttämättä löydy taika-alan historiikeista, sillä ne edustavat perinteis- tä nationalistista mieskehysteistä historiankirjoitusta. Naistaikureita luet teloidaan edelleen miestaikurien yhteydessä esimerkiksi tyttärenä, partnerina tai vähempiarvoisena avustajana. Marjo Kaartisen mukaan aikakaudelle tyypillistä oli häivyttää naisten näkymistä, mihin naiset it- sekin syyllistyivät, vaikka olisivat olleet koulutettuja, ammatissa toimivia tai maineikkaista perheistä. (Kaartinen 2020, 32.) Naisten tekemän työn häivyttäminen on ilmiö, joka jatkuu edelleen esittävän taiteen kentäl- lä. Asettamalla naistaikurien elämän ja urat parrasvalojen loisteeseen https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 269 avaamme uuden näkökulman esittävän taiteen entistä kiehtovampaan ja rikkaampaan historiaan. Pauline Schmidtin kiertue Suomen alueella kesti kahdeksan kuukaut- ta, minkä aikana hän esitti ainakin 31 taikuriesitystä 18 eri paikkakun- nalla. Todennäköisesti esityksiä oli enemmänkin, sillä tilausesityksiä ja esiintymisiä yksityistilaisuuksissa ei välttämättä mainostettu paikallis- lehdissä. Schmidt viihtyi erityisesti Tampereella, jossa esityksiä pidettiin jopa kuutena iltana (Räsänen 2018, 19–20). Pauline Schmidtin Suomen- kiertueelta löytyy yhteensä noin 85 sanomalehtiartikkelia ja lehtimainos- ta vuosilta 1887–1888, ja ne on julkaistu Kansalliskirjaston digitoidussa verkkoaineistossa. Lisäksi Pauline Schmidtistä on muutama myöhempi lehtimainos vuosilta 1891 ja 1892. Loihtutaiteilijan ja ammattitaikurin ura oli kuitenkin jo hiipunut vuoteen 1892 mennessä. Kotimaisten läh- teiden lisäksi olen tarkastellut sanomalehtiartikkeleita Schmidtin tai- kuriuran eri vaiheista myös Norjan Kansalliskirjaston ja Ruotsin Ku- ninkaallisen kirjaston sanomalehtiarkistoista. Sanomalehtilähteet ovat pääosin ohjelmamainoksia, lyhyitä uutisia ja arvioita esityksistä. Turun Museokeskuksessa on lisäksi muutama Pauline Schmidtin juliste. Li- säksi analysoin Pauline Schmidtin ainoaa tunnettua artistiportrettia eli carte de visite -korttia. Pauline Schmidtin esiintyjänura löydettiin yllätyksellisesti sukutut- kija Ulla Sirénin toimesta. Heikki Nevala (2011), Martti Sirén (2009), Christer Nielsen (2007) ja Sven Hirn (1977) ovat kirjoittaneet henkilö- katsauksia Schmidtin taikuriurasta eri taika-alan julkaisuissa. Pauline Schmidt on inspiroinut myös Elisabeth Sandelinin kaunokirjallista ro- maania Pauline Schmidt – taikataiteilijatar (2022). Pro gradu -tutkielmas- sani (Räsänen 2018) käsittelin Pauline Schmidtin esiintyvää tähteyttä 1870–1890-luvuilla, mutta tässä tutkimuksessa syvennyn Schmidtin taikataiteilijuuden tutkimiseen erityisesti sukupuolihistoriallisesta nä- kökulmasta. Taikuus ja spiritismi kietoutuvat toisiinsa moninaisin tavoin, joita olen myös tässä tutkimuksessa työstänyt. Marjo Kaartinen on tutkinut spiritismin populaari-ilmiötä Suomessa erityisesti meedio Elisabeth d’Espérancen (1848–1919) ja taikuri Faustinus Capriellon (1868–1946) kautta. (Kaartinen 2020, 70–71 ja 193.) Pauline Schmidtin ja wieniläisen https://doi.org/10.21435/skst.1497 270 pauliina räsänen hovitaikurin Sidonie Romanin (1860–1950*) mystillisestä repertuaarista inspiroituen rakensin vuosisadan vaihteen tyylisen taika-esityksen Spi- ritism Amusante, joka sai ensi-iltansa Maarit Leskelä-Kärjen johtaman ”Uuden Etsijät – esoteerisuus ja uskonnollisuuden murros suomalai- sen sivistyneistön parissa 1880-luvulta 1930-luvulle” -tutkimushank- keen kansainvälisessä konferenssissa Turussa kesällä 2019. Esityksen toteuttamisen myötä onnistuin tutustumaan syvällisemmin vuosisadan vaihteen naistaikurien repertuaariin ja heidän teknis-taiteelliseen osaa- miseensa, minkä pohjalta pystyin analysoimaan tarkemmin aikakauden yleisön kiinnostuksenkohteita ja toisaalta ymmärtämään näyttämötai- teen historiallista ajattomuutta. Spiritistiset illuusiot kiehtovat ja viihdyt- tävät myös nykypäivän yleisöä, vaikka niiden suurin menestys ajoittuu vuosisadan vaihteeseen.2 Suomi kiertuenäyttämönä Ennen itsenäisyyttä Suomen suuriruhtinaskunnan alueella kierteli useita sirkus- ja taikuriseurueita esiintymismatkoilla Pohjois-Euroopan suurkaupunkeihin, kuten Kööpenhaminaan, Tukholmaan ja Mosko- vaan sekä Pietariin ja sen lähialueille (Hirn 2002, 9–11). Karismaatti- nen, ”kaunis” ja ”näppäräksikin” luonnehdittu loihtutaiteilija Pauline Wilhelmine Schmidt oli niin ikään liikkeellä.3 Liikkeellä olivat eläin- näyttelyt, ihmisnäyttelyt, vahakabinetit ja friikkisirkukset, joissa parrak- kaat naiset, ylilihavat ja kauttaaltaan tatuoidut kuriositeetit asettautuivat maksua vastaan aikalaisyleisön silmien eteen. Kiertelevät esiintyjät sekä ihmis- ja eläinnäyttelyt kiihottivat aikalaisia eksoottisina toisina tai vä- hempiarvoisina subjekteina, joihin he saattoivat kohdistaa imperialistis- sävytteisen katseensa.4 Esiintyvät taiteilijat toimivat ikään kuin eksoot- tisten maailmojen kurkistusikkunoina, joista ammennettiin maailman muotivirtauk sia orastavan globalisaation kynnyksellä (ks. Korhonen 2 Ks. https://uudenetsijat.com/2019/05/28/spiritism-amusante-kurkistus-taikuuden-ihmeisiin/. 3 ”Ung och vacker”, Uleåborgs Tidning 7.11.1887, 2; Wiipurin Uutiset 24.4.1888, 3; Satakunta 25.1.1888, 2; Tampereen Sanomat 7.3.1892, 2. 4 Toiseuden käsitteestä ks. Staszak 2008, 1–7. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 271 2002, 28–31; 2004, 13–18; Assael 2005, 154–155.) Lähinäkyvyyttä varmis- tettiin teatterikiikareilla, jotka lumouksen vallanneet katsojat saattoivat unohtaa taikateatterin hämäriin aitioihin.5 Taika- ja varieteenäytöksissä yhdistyivät markkinointi, kuluttaminen, tuoton tavoittelu ja julkisuuskulttuuri vuorovaikutussuhteessa paikal- liseen yleisöön. Valtaväestöä kiinnosti kevyempi viihde, kuten sirkus- taide, varietee, taikuus ja operetti. Ennen elokuvia sirkus oli todennä- köisesti vaikuttavin populaarikulttuurin muoto; se muovasi julkista asennetta (Poignant 2004, 95). Tulkitsen, että taikanäytöksillä oli myös erityinen roolinsa. Tyypillinen taikaesitys nähtiin teatterin tai varieteen näyttämöillä joko omana ohjelmakokonaisuutenaan tai osana laajem- paa esitystä. Moni taikuri suuntasi kiertueitaan maaseudulle ja pieniin kaupunkeihin vähäisen paikallisen kilpailun kannattamina, mutta osa suurimmista taikatähdistä, kuten hovitaiteilijatar Sidonie Roman oli päässyt esiintymään Tanskan, Ruotsin, Saksan ja Itävallan kuninkaalli- sille ja lisäksi tsaari Aleksanteri III:n Hatsinan palatsiin.6 Naistaikuri ja hiekkamaalari Theresia Rombello (1840–1908) sai kiinnityksen Ame- rikan-kiertueelle kokonaiseksi vuodeksi.7 Markkinat olivat tapahtumia, joista pääsi nauttimaan myös kauempaa saapuva maalaisväestö, joka eli suurimman osan vuotta kaupunkikulttuurin tuomien huvitusten ulottumattomissa. Aktiivinen kiertäminen toi esiintyjille toimeentulon. Yleensä kiertue-esityksiä pidettiin yksi tai kaksi näytöstä per paikkakun- ta. Taikurit näyttelivät uusimpia keksintöjä ja huvituksia yleisöille kaikis- ta sosiaaliluokista, mutta esiintymispaikat vaihtelivat kuninkaan saleista ulkoilmalavoihin (ks. lisää Hirn 1982, 16; Nevala 2011, 44; Hirn 2002, 9–10; Lehtonen 1994, 47–50; Räsänen 2018, 19). Tyypillinen esiintyjän uralle johtava polku oli syntyä artistiperhee- seen, jonka kautta tarvittavat tiedot, taidot ja verkostot hankittiin. Pienille 5 Sidonie Romanin esitykseen oli unohtunut teatterikiikari. Wiborgsbladet 26.11.1891, 4. 6 Turun lehti 30.12.1884, 4; Aamulehti 21.10.1884, 4: Norddeutsche allgemeine Zeitung, Abend-Ausgabe 12.8.1879, 1; Badische Volks-Zeitung (Mannheimer Volksblatt); Mannheimer Stadt-Anzeiger u. Handels- Zeitung; Organ für jedermann 23.3.1886, 3. 7 Therese Margarethe Welcker, taiteilijanimeltään Theresia Rombello, oli taikuri, sirkustaiteilija ja tireh- tööri. Erottuaan aviomiehestään taikuri Max Alexander Rhodinista Theresia Rombello jatkoi esiintyjän ammatin harjoittamista. Hän pääsi kiertueelle mm. Amerikkaan ja lopulta perusti oman sirkuksen, Cirkus Rombellon. Jungmarker 1979, 37–38; The Record-Union 19.1.1898, 4; Gefle Dagblad 21.9.1900, 2; https://www.geni.com/people/Therese-Welcher/6000000011704713330. https://doi.org/10.21435/skst.1497 272 pauliina räsänen Kuva 1. Pauline Schmidtiä mainostettiin Pohjolan taitavimpana silmän- kääntäjänä. Lähde: Kansalliskirjasto, sanomalehtiarkisto. seurueille jokaisen työpanos oli tärkeä sukupuolesta riippumatta, ja monet artistit esittivät useita rooleja ja ohjelmanumeroita. Esiintyvien seurueiden naiset eivät olleet syntyneet säätyläissukuihin, vaan he olivat opportunisteja tavoitellen toimeentuloa tai nousua uralla ja elämässä. Sirkus- ja varieteeyhteisöille oli tyypillistä myös adoptoida lapsia. Pauli- ne Schmidt sai todennäköisesti taikakoulutusta taikuri Max Alexander https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 273 Rhodinilta (1828–1928) ja naistaikuri Theresia Rombellolta.8 Rombello esitti uutta Delfin oraakkeli -ohjelmanumeroaan vuonna 1879, jolloin Pauline Schmidt mahdollisesti näki hänen esiintyvän kotiseudullaan Levangerissa. Naistaikurin näkeminen näyttämöllä oli varmasti inspi- roivaa nuorelle taiteilijanalulle. Schmidt debytoi vuotta myöhemmin San- defjordsin kaupungissa syyskuussa 1880.9 Schmidtin perheeseen kuului esittävä elämäntyyli: hänen kaksi vuotta vanhempi sisarensa Mette oli nuorallatanssija ja hänen isänsä Laurids Pedersen Schmidt omisti taika- lyhdyn eli konstkabinettin. Taikalyhtylaite eli Laterna Magica oli eräänlai- nen diaprojektorin esiaste. Taikalyhdyssä näytettiin kuvia, joiden kautta katsojat pääsivät nojatuolimatkoille. (Salmi 2002, 122; Nevala 2011, 44; Räsänen 2018, 20.) Metten tytär Laura vastaavasti aloitti uransa Wilhelm Stückenin sirkussuvun opissa, missä hän oppi muun muassa trapetsia (ks. Sirén 2002, 17; Nevala 2011, 48–51). Spiritismi ja taikuus näyttämöllä Vuosisadan vaihteen Suomeen oli rantautunut okkultismi, jonka piiriin lasketaan yleensä spiritismi, demoni- ja noitausko, alkemia, astrologia, henkien manaaminen, magia ja taikuus. Okkultti tulee latinankielisestä sanasta occultus, joka tarkoittaa salaista ja piilotettua (ks. esim. Kokkinen & Mahlamäki 2020, 14; Salmi 2002, 174; ks. myös Hirn 2002, 9–10; Kokkinen 2019, 24; Kaartinen 2020, 14.) Okkultismia populaariviihteen kentällä ilmensivät meedioiden ja taikurien näytteleminä mesmerismi eli hypnoosi, spiritismi, magnetismi, henkisyyttä käsittelevät luennot ja lisäksi tieteelliset kokeet, apparaatit ja kojeet. Mies- ja naistaikureita kut- suttiin myös ”ihmenäyttelijöiksi”, ”spiritisteiksi” ja ”antispiritisteiksi”.10 Taikurit ja meediot käyttivät hyväkseen tekniikan uusimpia mahdolli- 8 Rhodinista ks. https://www.geni.com/people/Carl-Rhodin/6000000011703624107. 9 Max Alexander Rhodin ja Theresia Rombello esiintyivät Norjassa myös Levangerin lähettyvillä, missä nuori Pauline Schmidt asui. Sirén 2002, 21; Dagsposten (Trondheim) 14.9.1879, 3; Trondhjems borgerlige Realskoles alene-priviligerede Adressecontoirs-Efterretninger 3.9.1879, 2. Schmidtin ensimmäinen julkinen esiintyminen oli mahdollisesti 27.9.1880 Sandefjordsin kaupungissa Norjassa. Sandefjords Tidende 25.9.1880, 3. 10 Uusi Suometar 7.11.1884, 3; Sanomia Turusta 30.10.1884, 1. https://doi.org/10.21435/skst.1497 274 pauliina räsänen suuksia ja mielikuvitusta loihtiakseen ihmeitä maksaville katsojille, jot- ka halusivat uskoa ja ihmetellä. Teknologisen kehityksen tuomat uudet mahdollisuudet näyttäytyivät ihmeinä aikalaisyleisön niitä todistaessa. Euroopan maiden siirtomaista tuotiin tänne impressaarioverkostoi- den välityksellä itämaista taikuutta, intialaisia fakiireja ja kiinalaisia mys- tikoita esiintymään lähiteattereihin viihteennälkäisille katsojille, jotka etsivät vaihtoehtoista maailmakuvaa kristilliskonservatiivisen näkemyk- sen sijaan. Loppujen lopuksi ei ollut merkittävää, oliko esiintyjä aidosti itämaalainen, kunhan esiintymistaito oli vakuuttava ja roolisuoritus us- kottava. Myös Pauline Schmidt hyödynsi mystisiä ja itämaisia teemoja esityksessään. Spiritualismi, esoteerisuus ja okkultismi loivat populaariviihteelle mahdollisuuksia leikitellä tieteen, taiteen ja uskonnon välimaastossa ja rajapinnoilla. Modernin taikuuden isän eli Jean Eugène Robert Houdi- nin (1805–1871) innoittamana taikurin rooli oli vaihtunut velhomaisesta tietäjästä moderniin taikuriin, joka sonnustautui klassiseen tummaan pukuun eikä enää viittaan ja suippokärkiseen hattuun. (Ks. Caveney 2018, 130–138.) Muutoksesta huolimatta vielä 1870-luvun lopulla nähtiin velhoiksi pukeutuneita taikureita Suomen alueella.11 Rajanvetoa tehtiin spiritistisen meedion ja modernin taikurin välille, mutta toisaalta spiri- tismi ja antispiritismi eli ”taikuus spiritismiä vastaan” toi mielenkiin- toista ja jännittävää sisältöä taikaesityksiin lisäten taikaohjelmien veto- voimaisuutta (Räsänen, 2018, 61–62; Nevala 2011, 47; Kaartinen 2020, 129). Lähes kaikki ajan hermolla pysyttelevät ja Suomea kiertävät naistai- kurit, kuten Pauline Schmidt, Louise Grant, Eldora Angehilotti, Amanda Pettersen, Sidonie Roman, Nina Bosco ja Professoritar Lionella Bertona, mainostivat ohjelmistoaan taikuudella, spiritismillä ja antispiritismillä.12 Niin suosittu tämä teema oli, että vielä vuosikymmeniä myöhemmin taikurit Doktor Faust, Dr Fernando, ja Carl Gerhard Lindgren kierte- livät Suomea ohjelmillaan ”taikuus ja spiritismi”.13 Pauline Schmidtin 11 Ks. Charles ja Maria Arbren ohjelmamainos Tampereen sanomat 20.9.1879, 4. 12 Nya Pressen 4.6.1885, 2; (professorska), Östra Finland 3.6.1891, 2; Tammerfors Aftonbladet, 1.11.1887, 3; Uusi Suometar 7.11.1884, 3; Sanomia Turusta 30.10.1884, 1; Uusi Suometar 8.11.1884, 1; Hämäläinen 14.3.1883, 4. 13 Suomennettu ruotsin kielestä ”trolleri och spiritism”. Hufvudstadsbladet 11.9.1907, 4; Hufvudstadsbladet 31.10.1907,3; Wiborgs Nyheter 17.11.1908, 1; Borgåbladet 16.10.1924, 4; Oulun Wiikko-Sanomat 30.3.1878, 4. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 275 repertuaari koostui useista spiritistisistä ja itämaisista taikatempuista ja näyttämöilluusioista, jotka heijastelivat aikakauden uusimpia virtauksia ja yleisön makumieltymyksiä. Spiritistiset istunnot eli seanssit olivat pääosin puhtaita teatteriesityk- siä, joissa käytettiin teatraalisia erikoistehosteita, paatosta ja ajoitusta. Istunnoissa harjoitettiin erilaisia näyttämöilluusioita, kuten henkikuk- kien kasvattamista tai henkimaailman olentojen esiinloihtimista, missä transsitilaan vaipunut meedio kutsui hengen materialisoitumaan hämä- rässä huoneessa. Materialisoitumiset ja henkien koputukset olivat todis- tusta henkimaailman olemassaolosta. Yleensä istuntoon houkuteltiin kuolleen sukulaisen henki, jonka läsnäoloa ja viestejä tuonpuoleisesta osallistujat kaipasivat. Kuuluisat meediot, kuten amerikkalaiset Anna Eva Fay (1851–1927) ja Foxin sisarukset Leah (1813–1890), Margaretta (1833–1893) ja Catherine (1837–1892), kehittelivät myös tunnettuja hen- kiolentoja tai henkihahmoja, jotka materialisoituivat toistuvasti heidän istunnoissaan (ks. Owen 1989, 55, 69; Kaartinen 2020, 18; Räsänen 2016, 58; Lehman 2009, 87). Näyttämön lisäksi yksityiskoti sopi mai- niosti spiritistisen iltaman näyttämöksi. Spiritismistä innostui myös kir- jailija Minna Canth (1844–1897), joka kirjoitti yksinäytöksisen ilveilyn Spiritistinen istunto.14 Osa Suomessa vierailleista miestaikureista, esimerkiksi Faustinus Capriello, harjoitti spiritististen meedioiden paljastamisia huijareiksi (ks. Kaartinen 2020, 25).15 Meedio Elisabeth d’Espérance saapui esiin- tymään Suomeen vuonna 1897 aiheuttaen kiivasta keskustelua lehdis- tössä kiusallisten paljastusten vuoksi. Esiintymispaikkakunnan ja maan vaihtaminen tiheään tahtiin antoi esiintyjille mahdollisuuden uuteen alkuun, mikäli ura oli kärsinyt esimerkiksi maineen menettämisestä. Paljastukset olivat sensaatiohakuista mainontaa, jota erityisesti mies- taikurit kohdistivat naispuolisiin meedioihin. Paljastukset aiheuttivat naisesiintyjille hermoja raastavaa todistelua ja jopa oikeustuomioita.16 Kaikesta huolimatta monet taikurit halusivat uskoa spiritualismiin eikä 14 Canth 1894; Savo-Karjala 14.5.1897, 2. 15 Uusi Suometar 2.2.1897, 3. Myös Dr Fernando teki paljastuksia Suomessa. Kaiku 22.3.1907, 2. 16 Mm. Alexander Herrmann osaltaan aiheutti meedio Madame Ann O’Dealia Diss De Barin saaman vankilatuomion. Herrmann 2012, 125. https://doi.org/10.21435/skst.1497 276 pauliina räsänen heillä ollut mitään sitä vastaan, mutta he pystyivät tarkastelemaan mee- dioiden suorituksia ammattilaisen katseella, jolloin suurin osa meedi- oiden suorituksista näyttäytyi selvästi vilppinä. Modernin taikuuden keinoin harjoitetut temput toivat kierteleville taikureille laillisuutta ja jalansijaa aikana, jolloin huijareita oli runsaasti liikkeellä. Antispiritismi ei näkemykseni mukaan aina tarkoittanut varsinaisten taikatemppujen tai spiritistien salaisuuksien paljastamista yleisölle, vaan siihen kuului temppujen suorittamista modernin taikuuden keinoin vaikkapa sorminäppäryydellä ja luonnollisilla mekanismeilla. Näin spiri- tismin ja meedioiden uskottavuutta horjutettiin. Moderneilla taikureilla oli siten etulyöntiasema ikään kuin huijata yleisöä laillisesti mutta mee- dioilla vastaavasti suuri riski jäädä vilpistä kiinni ja tulla syytetyksi. Ra- janveto meedion ja modernin taikurin välillä oli kuitenkin häilyväinen. Vaikka taikuria kutsuttiin usein silmänkääntäjäksi, Pauline Schmidt ei kuitenkaan markkinoinut itseään spiritistisenä meediona tai markkinoi- den silmänkääntäjänä vaan valitsi taikuri-termin hienostuneempia sy- nonyymejä, kuten ”taikataiteilija”, ”loitsutaiteilija”, ”loihtijatar”, ”noita”, ”welhotaiteilijatar”, ”taikatemppujen tekijätär”, ”salonkitaikuri” tai ”Poh- jolan suurin loihtutaiteilijatar”. Vastaavasti Sidonie Romania kutsuttiin ”keisarillis-kuninkaalliseksi hovinäyttelijäksi” mutta myös ”silmänkään- tärinnäksi”, ”silmänkääntäjättäreksi” ja ”prestidigitatöriksi”.17 Naistaikuri Lionella Bertona esiintyi jopa professorina.18 Naistaikureita kutsuttiin myös nimillä ”sukkeloitsija”, ”ihmenäyttelijä” ja ”tempputaiteilijatar”. Pauline Schmidtiä ei syytetty noituudesta enää 1880-luvulla, mutta hänen onnistuessaan Intialainen säkki -pakoilluusioissaan Stöfde Pos- ten arveli, että ”jos Neiti Schmidt olisi esittänyt sitä (Intialaista säkkiä) yli sata vuotta takaperin, olisi hän joutunut noita-akan tawoin roviolla polettavaksi”.19 Ainakin osa yleisöstä näytti tietävän Miss Schmidtin ol- leen siis puhtaasti modernia tekniikkaa käyttävä taikuri eikä oikea noita. Kokkolan Lehdessä ”silmänkääntäjä” Pauline Schmidtin vierailun yhtey- dessä toivottiin saapuvaksi jotakuta, ”joka kääntäisi kaikki mätähaavat 17 Wiipurin sanomat 14.1.1885, 3; Turun Lehti 31.10.1891, 2; Pohjalainen 13.11.1891, 2; Uusi Suometar 4.11.1891, 4; Oulun ilmoituslehti 6.12.1891, 1. 18 Helsingfors Dagblad 4.6.1885, 2. 19 Juliste. Turun Museokeskus. Kuvaaja Martti Puhakka. https://www.finna.fi/Record/ tmk.161034743446200. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 277 terveiksi, vallanpitäjät takapuoliksi, väärän oikeaksi ja kaikki ihmiset tyytyväisiksi”.20 Pauline Schmidtiä kuvailtiin suomenkielisessä lehdis- tössä ihmeparantajana, vaikka mitään ihmelääkkeitä tai ihmeparannus- konsteja hän ei kaupannut. Suomenkielisissä ohjelmamainoksissa taikaesityksiä nimettiin ”loih- tuteatteriksi,” ”loihtuesitykseksi”, ”suureksi taiteelliseksi näytännöksi”, ”lumonäytöksiksi”, ”ihmenäytelmiksi”, ”suureksi loihtelu iltamaksi”, ”noitateatteriksi”, ”haave-iltamaksi”, ”loihtutaitonäytännöksi”, ”puku-wel- hokuvaukseksi” tai ”loitsunäytännöksi.”21 Suomen kielessä ei ollut vielä vakiintunutta terminologiaa taikanäytöksille ja sirkusesityksille, joten mielikuvituksellisia termejä keksittiin ja käytettiin. Lisäksi ruotsinkieli- siä uutisia saatettiin kääntää varsin huolimattomasti ja taitamattomasti. Keski-Suomessa nuorallatanssija Mette Schmidtiä mainostettiin ”Miss Metty telefoni-töpsäilijänä”. Niin ikään samassa esityksessä nähtiin Rou- va (suomennettu väärin sanasta Herr) Bernardon ”kiekkailijaliikkeitä” eli tasapainoiluohjelmaa.22 Suomen alueella oltiin nautittu sirkus- ja taikailunäytöksistä jo pidemmän aikaa, mutta ontuva terminologia ai- heutti väärinkäsityksiä esityksen sisällöstä erityisesti suomenkielisille katsojille. Virheellisestä markkinoinnista syntyi negatiivista julkisuutta, ku- ten kävi Oskar Hagbergin Gagliostro-teatteriseurueelle, kun Hagber- giä syytettiin spiritismistä.23 Herra Hagberg joutui todistamaan lehden toimitukselle, että hänen temppunsa perustuivat sorminäppäryyteen ja mekaanisiin taikatemppuihin eivätkä ”oikeisiin henkimaailman 20 Kokkolan Lehti 28.11.1887, 2. 21 Aura 10.2.1888, 4; Kaiku 9.11.1887, 4; Kansan Lehti 15.12.1887, 1; Savo-Karjala 25.5.1888, 2; Waasan Lehti 18.10.1884, 2; Waasan Lehti 17.12.1887, 1; Wiipurin Uutiset 10.4.1888, 1; Wiipurin Sanomat 19.4.1888, 1, 2; Sanomia Turusta 30.10.1891, 2; Juliste, Turun Museokeskus, Kuvaaja Martti Puhakka. Martti Sirén on kirjoittanut taikuuden termeistä, ks. Sirén 2009, 8–11; ks. myös Räsänen 2018, 21; Nevala 2011, 47. 22 Keski-Suomi 19.12.1891, 2; Wasa Tidning 31.1.1892, 1. 23 Kaiku 27.11.1899, 2. ”Muutamat esitysten nimitykset (’spiritistinen esitys’, ’spiritistikirje’, ’käynti hen- kimaailmassa’, ’manaus piruntynnyristä’ ym) antoiwat meille aihetta siihen luulon, että hra Hagberg on n.k. spiritistejä ja että hänen aikomuksensa oli yleisölle esittää jonkinlaisia todistuksia muka spiritismin hywäksi. Waan, mikäli nyt olemme kuulleet hra H:lta itseltään, hänen esityksensä eiwät olet siinä merkityksessä spiritistisiä kuin otaksuimme, tarkoitus ei ole ensinkään ’kuolleilta kysyä’ eli henkimaailman kanssa minkäänlaiseen yhteyteen ruweta, niin kuin spiritistit tekewät. Hänen näytök- sensä owat kaikki ilwehtimistä eli pelkkiä n.k taikatemppuja, joitten toimittaminen riippuu näppäryy- destä eli hyppysten sukkeluudesta ja joitten tarkoitus on, niin kuin itse kukin sanomattakin ymmärtää, yleisön huwittaminen.” Kaiku 24.11.1899, 2. https://doi.org/10.21435/skst.1497 278 pauliina räsänen temppuihin”. Liioittelevasta markkinoinnista ja ontuvasta terminolo- giasta johtuen yleisö ei välttämättä tiennyt, oliko esiintyjä spiritistinen meedio, noita, markkinoiden silmänkääntäjä, parantaja, shamaani vai taikuri sen modernissa merkityksessä, eikä yleisö ei aina pystynyt ym- märtämään, millaisia ihmeitä taikurit pystyivät loihtimaan modernin taikuuden ja tekniikan keinoin. Suomessa nähtiin laaja kirjo erilaisia spiritistisiä ja antispiritistisiä taikatemppuja ”ihmenäyttelijöiden” esittäminä. Tyypillisiä spiritistisiä taikatemppuja olivat spiritistinen fakiiri ja voimatemppu, lentävä pöytä ja lentävät tuolit, myös tanssiva pöytä eli pöytäpokka; lentävä naisspi- ritisti, henkihuokaus, haamukukkien kasvaminen käskystä maasta, taulukirjoitus, henkikammio, jossa soitti 6–7 instrumenttia yhtä aikaa; selvänäkijyys, ajatustenluku, muistotaiteen loisto, muistitemppu, pa- lava nainen, raskaat esineet ilmassa, itämainen lippujuhla tuhansilla koristeilla, kuuluisa teosofi matami Blavatsky kummituksena, spiritisti- nen kabinetti sekä antispiritistien sitomatemppu.24 Hurjempaa ja jopa kauhistuttavaa repertuaaria löytyi ”Ihmekuningatar” ja ”Intialainen Fa- kiiri” Miss Eldora Angehilottin ohjelmasta Oskar Hagbergin Gagliostro- seurueessa. Neiti Angehilottin hurjaan ohjelmaan kuuluivat henkien manaaminen pirun tynnyristä, puolen tunnin vierailu henkimaailmassa, kaulan katkaiseminen elävältä ihmiseltä ja jättiläiskäärmeen ilmesty- minen ilmasta. Lopuksi neiti Eldora irrotti oman päänsä ja asetti sen pöydälle.25 Temppujen värikkäät nimet ja niiden sisällön liioittelu kuu- luivat markkinointitaktiikkaan, eikä markkinointia valvottu tarkkaan tai lailla säädelty. Spiritismi antoi taikatempuille yleisöön vetoavia ja mielikuvitusta kir- voittavia nimiä, kauhuromantiikkaa, uskottavuutta ja makaaberia sisäl- töä. Okkultuuri toi mahdollisuuksia pärjätä populaariviihteen alati kiih- tyvässä markkinointikilpailussa. Vuosisadan vaihteen estradit kuuluivat suurille teeskentelijöille ja näyttelijöille, joiden yksityiselämän rajat ja roolisuoritukset näyttämöllä sulautuivat yhteen. Suosiota nauttivat itä- 24 Borgåbladet 15.11.1884, 4; Tampereen Uutiset 28.12.1900, 2; Tampereen Uutiset 9.2.1897, 2; Östra Nyland 8.12.1900, 1; Uusi Suometar 30.1.1897, 1. Käännetty ruotsin kielestä: ”Tunga föremål svärande i luften, borddansen, minneskonst.” 25 Suomalainen 13.12.1899, 1; Kotka Nyheter 17.2.1900, 1; Oulun Ilmoituslehti 26.11.1899, 1; Suomalainen 15.12.1899, 1; Jyränkö 9.2.1901, 1; Suupohjan kaiku 5.4.1902, 1. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 279 maiset taikurit, hurjat fakiirit, henkiä manaavat meediot, muistitaiturit, unissakävelijät ja itseoppineet professorit, joilla ennen kaikkea oli eläy- tymiskykyä ja näyttelijänlahjoja. Pauline Schmidtin suuret illuusiot Mainitsemme wain, että meille entuudesta tunnettu n. k. ”wiheriä huone”, jonka neiti S. wiimeisenä ”näytti”, hämmästytti suures- ti, sillä siihenkuuluwat tehtäwät suoritettiin niin äkkipikaa, että suumme jäi ammolleen. Koko ”mestari” on tuo neiti Schmidt tosiaan!26 (Wiipurin Uutiset 24.4.1888.) Wiipurin Uutiset ylisti Pauline Schmidtin versiota ”viheriästä huonees- ta” eli spiritistinen kabinetti -illuusiosta.27 Taikataiteilija esitti illuusion temput niin nopeasti, että neiti Schmidtiä luonnehdittiin jopa mesta- riksi. ”Mysteerinen iltama” tai ”Grande Soirée Mysterieuse” -esityksestä, johon spiritistinen kabinetti -illuusio kuului, tulikin Pauline Schmidtin bravuuriohjelma eli loppuhuipennus, jossa hän hyödynsi vuosisadan vaihteelle tyypillisiä mystillisiä ja okkulttisia teemoja. Osa Schmidtin tempuista oli yleisölle jo entuudestaan tuttuja, mikä kertoo siitä, että maassamme oli vieraillut useita mies- ja naispuolisia taikuriesiintyjiä säännöllisesti. Vihreä huone -illuusiota oli nähty myös antispiritistisenä bravuurinumerona hovitaikuri Sidonie Romanin ja Professori Robert- sin esityksessä Kupittaan kansanjuhlissa vuonna 1885. Ohjelma sisälsi tyypillistä antispiritismiä, jossa spiritistinen kabinetti -tempun salaisuus paljastettiin.28 Spiritistinen kabinetti -illuusio nähtiin ensimmäisen kerran Daven- portin veljesten esittämänä Lontoossa jo vuonna 1864. Puurakenteisessa kabinetissa hyödynnettiin yleisön halua uskoa henkimaailman mani- festointiin erilaisten soittimien ja koputusten välityksellä. Kaikki ih- meet tapahtuivat itse taikurin tai antispiritistin ollessa köysillä paaluun 26 Wiipurin uutiset 24.4.1888, 3. 27 Wiipurin uutiset 24.4.1888, 3. 28 Åbo Underrättelser 28.6.1885, 1. https://doi.org/10.21435/skst.1497 280 pauliina räsänen sidottuna sekä sinetöitynä. Illuusio rakentui kolmesta osasta, jonka en- simmäisessä osassa soittimet leijuivat ilmassa ja pinoutuivat vapaaeh- toisen yleisöavustajan päälle. Ohjelman toisessa osassa taikuri operoi samantyyppisiä henkimaailman ilmentymiä, mutta tällä kertaa kabi- netin ulkopuolella. Ohjelman kolmannessa osassa taikuri riisui yleisö- avustajan takin tämän päältä, vaikka oli edelleen sidottuna ja sinetöitynä paaluun kabinetin sisällä.29 (Ks. Nevala 2011, 49–50; Lamb 1976, 53–54.) Venäjän-kiertueellaan Sidonie Roman esitti varsin rohkeasti kyseisen illuusion avustajanaan itse keisari Aleksanteri III, jolta hän onnistui riisumaan takin.30 Pauline Schmidtin vihreä kabinetti -illuusio oli Suomessa suuri menestys. Illuusio mainittiin lähes kaikissa Schmidtin julisteissa liha- voiduin kirjaimin. Yleisö tunsi entuudestaan suositun illuusion, joten muuta repertuaaria ei katsottu tarpeelliseksi edes mainita lyhyissä oh- jelmamainoksissa. Naisesiintyjän tulkitsemana vihreä kabinetti -illuusio tihkui eroottisia sävyjä. Suomen näyttämöillä todistettiin myös orientin representaatioita, jotka hahmottuivat näyttämöillä taikureiden tuottamissa teatraalisis- sa kuvissa toisesta.31 Orientaalisten teemojen avulla korostettiin myös esitysten ainutlaatuisuutta, omalaatuisuutta ja eksoottisuutta. Suuressa gaalanäytöksessään Schmidt esitti tempun ”Intialainen munapussi tai kot, kot, kot” (”Indiska påsen eller kluk kluk kluk”). Kyseisessä tempussa taikuri taikoi tyhjästä pussista loputtomasti kananmunia ja myös kadotti niitä. ”Kiinalainen matkalaukku” (”Kinesiska resekorfferten”) pääsi niin ikään repertuaariin. Siinä Schmidt löysi tyhjistä kiinalaisista matkalau- kuista kaikenlaista tavaraa. Mette ja Pauline Schmidtin yhteisesitys piti sisällään muodikkaasti ”uusia intialaisia ja japanilaisia trollikonsteja” ja ”kävelyä intialaisella langalla” eli Mettyn nuorallatanssia.32 29 Oulun Ilmoituslehti 9.11.1887, 2; Wiipurin uutiset 20.4.1888, 3. 30 Päivälehti 1.11.1891, 2; Turun lehti 30.12.1884, 4. 31 Edward Saidin mukaan orientti on olennainen osa eurooppalaista materiaalista sivilisaatiota ja kult- tuuria. Orienttia luonnehdittiin ”loppumattoman omalaatuisuuden lähteeksi” (reservoir of infinite pe- culiarity). Said 2011, 102–104. Ks. myös Järvinen 2022; Räsänen 2018, 57; Said 2011, 13–14. 32 Myös japonismi eli japanilaisten teemojen käyttö tuli osaksi eurooppalaisten suunnittelemia taikaesi- tyksiä. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 281 Pauline Schmidtin pakoilluusiota ”Intialainen säkki” mainostettiin suurilla kirjaimilla Schmidtin toisintoillan ohjelmamainoksessa Turus- sa vuonna 1888. Pakoilluusiossa yleisön eteen annettiin tutkittavaksi suuri säkki, jonka sisään neiti Schmidt pujahti. Säkki sidottiin ja sine- töitiin yleisön toimesta sinettilakalla. Silmänräpäyksessä neiti Schmidt kuitenkin vapautui säkistä, mutta sinetti ja solmut jäivät ehjiksi. Turun esityksessä yleisölle luvattiin jopa 100 kruunua, mikäli yleisön joukosta poimittu vapaaehtoinen avustaja vapautuu säkistä ilman, että sinetti rik- koutuu ja siteet katkeavat. Linköping Tidning raportoi, että kukaan ei ha- lunnut koettaa intialaista säkkiä, ”vaikka luwattiinkin siitä 50 kruunua”.33 Kaikenlainen vedonlyönti ja esitysten yhteydessä järjestetyt arpajaiset toivat lisätuloja kierteleville esiintyjille.34 Neiti Schmidtin taikailunäytöksien vastaanotto oli yleensä lämmin ja arvostelut varsin suotuisia. Erityisesti Schmidtin suorittamat pako- ja spiritistinen kabinetti -illuusiot nousevat esiin sävyltään suopeissa lehtiarvioissa. Lisäksi korttitemput ja kolikkojen noukkiminen ilmasta eli ”Miser’s Dream” -taikatemppu jäivät katsojien mieleen. Schmidtiä kiiteltiin myös karismaattisesta esiintymisestä, sorminäppäryydestä ja sulavasta vuorovaikutuksesta yleisön kanssa.35 Aina suomalainen leh- distö ei edes itse kirjoittanut arvioitaan, vaan niitä tyydyttiin kopioimaan muista sanomalehdistä. Pauline Schmidt toimitti itsestään jo valmiiksi käännettyjä arvioita markkinointiin. 33 Aura 11.2.1888, 1; julisteet https://www.finna.fi/Record/tmk.161034744765300, https://www.finna.fi/ Record/tmk.161034744275600 ja https://www.finna.fi/Record/tmk.161034743446200, Turun Museo- keskus, kuvaaja Martti Puhakka 2009. 34 ”Teatrum Mundi” -esityksen yhteydessä (Mette Schmidtin esitys) järjestettiin suuri lahjojen jako. Uusi Suometar 30.1.1897, 1. 35 Mm. Aura 11.2.1888, 1; Wiipurin Sanomat 24.4.1888, 3; juliste https://www.finna.fi/Record/ tmk.161034743446200, Turun museokeskus, kuvaaja Martti Puhakka 2009. https://doi.org/10.21435/skst.1497 282 pauliina räsänen Eksentriset naisesiintyjät Hämäläisessä mainitaan seuraavasti: Näyttämöllä liikkuu neiti S. hiljaisesti, mutta osoittaa kaikissa tem- puissaan erinomaista hermojen woimaa. Muun ohessa osuu hän tähdättyyn paikkaan joka kerta kuin hän ampuu. Sitä ei joka mies tee.36 Hämäläisessä huomattiin Pauline Schmidtin esiintyjäpersoonan huo- mattavat henkiset vahvuudet ja tarkkuutta vaativat taidot, kuten hermo- jen hallinta ja tarkka-ammunta. Hänet luokiteltiin jopa taitavammaksi kuin miehet. Pauline Schmidt ampui numerossaan pistoolilla ja poltti sikaria aikana, jolloin tyypillinen nainen ei uskaltanut edes laittaa sikaria suuhunsa (ks. tarkemmin Roberts 2010, 106; myös Räsänen 2018, 67). Pauline Schmidt valitsi esiintymisasukseen tavanomaisesta poikkeavat modernit housut.37 Kaiken lisäksi neiti Schmidt vaihteli sutjakkaasti vit- sejä yleisön kanssa.38 Kiertue-elämä vaati jatkuvaa sopeutumista uusin tilanteisiin ja ympäristöihin. Esiintyminen oli varmasti ajoittain myös hermoja raastavaa, mutta Pauline Schmidt, rauhallisella tyylillään ja her- mojen hallinnallaan, navigoi taikuriuran haasteissa miehen veroisesti ja karismaattisesti. Pauline Schmidtin esiintymisiin liitettiin yleiseen naisideaaliin so- pivia adjektiiveja, kuten ”sievyys”, ”näppäryys” ja ”sukkeluus”.39 Lehdis- tön mukaan hänen ”viehättävyyttään noitana” lisäsi ”soreavartaloisuus” sekä puvun ”avokaulaisuus”.40 Usein naisesiintyjiin liittyvät attribuutit kertovat enemmän lehdistön halusta sopeuttaa naisia ajan naisdeaaliin kuin itse tapahtumista näyttämöllä. Naistaikurit avoimella kontaktillaan yleisön kanssa ylittivät taikataiteellaan sosiaalisia rajoja ja liikkuivat sosi- 36 Hämäläinen 3.3.1888, 1. 37 Ks. kuvat taikureista esiintymisasuissaan Jungmarker 1979, 38; Nevala 2013, 45. 38 Aura 11.2.1888, 1: Hämäläinen 3.3.1888, 1. 39 Wiipurin Uutiset 24.4.1888, 3; Satakunta 25.1.1888, 2; Tampereen Sanomat 7.3.1892, 2; Mikkelin Sanomat 9.5.1888, 3. 40 Aura 10.2.1888, 4. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 283 Kuva 2. Pauline Schmidt poseeraa esiintymisasussaan. Kuvaaja: Niels Rasmus- sen. Kuva julkaistu Sirkusteltta-blogissa 17.3.2012 (ks. Nieminen 2012). https://doi.org/10.21435/skst.1497 284 pauliina räsänen aalisten luokkien rajapinnoilla natisuttaen yhteiskunnan valtarakenteita ja valtahierarkioita. Schmidtin perhetuttu tanskalainen valokuvaaja Niels Rasmussen (1852–1911) on todennäköisesti ottanut toistaiseksi ainoan tunnetun artistipotretin Pauline Schmidtistä esiintymisasussaan. Artistin valo- kuvia eli carte de visite -kortteja myytiin tyypillisesti esitysten yhteydessä muistoiksi ja lähetettiin kiertueista vastaaville agenteille vahvistamaan artistisopimuksia. (Assael 2005, 6.) Kuvassa karismaattinen Schmidt on pukenut ylleen tummat samettihousut ja samettisen jakun valkoisella, kiinnostavalla pitsikauluksella. Schmidtin paidassa on useita nappeja, ja hänen hiuksensa on kiinnitetty pään taakse. Schmidtin poseeraus poikkeaa ajan sirkustaiteilijoiden eroottisista asennoista, joissa paljastet- tiin käsivarsia ja näyteltiin sääriä ja kapeaa keskivartaloa korsetin nyörit tiukasti kiristettyinä. Pauline Schmidtistä huokuu modernin salonkitai- kurin yhtä aikaa viehättävä, leikittelevä ja androgyyninen olemus. Hän halusi näyttäytyä aikakaudelle tyypillisesti modernina ja tyylikkäänä sa- lonkitaikurina, mutta hänen toimintaansa näyttämöllä voidaan tulkita myös naisen omaehtoiseksi haluksi murtaa sosiaalisia käyttäytymismal- leja. (Ks. Räsänen 2018, 66–67 ja 83.) Kiertelevä elämäntyyli Pauline Schmidtin ensimmäiset sooloesiintymiset ajoittuvat jo vuoteen 1880, jolloin hän taikoi Norjassa ”Grande Soirée Mysterieuse” -esityksel- lään. Schmidt oli soolouran aloittaessaan vasta 15-vuotias teinitaiteilija, mikä oli tavanomaista naispuoliselle taiteilijattarelle.41 Schmidtin kaksi vuotta vanhempi sisar Mette vietti hänkin kiertelevää sirkuselämää esit- tämällä tasapainoilua nuoralla, jongleeraustemppuja ja puujalkatansse- 41 Sandefjords Tidende 25.9.1880, 3; Sandefjords Tidende 23.12.1880, 3; Nedenæs Amtstidende 4.12.1880, 4; Jemtlands Tidning 24.12.1881, 1; Moss Tilsskuer 15.1.1881, 4. Pauline Schmidtin nuorta ikää mainostettiin paikallislehdissä. Myös Sidonie Roman aloitti sooloesiintymiset jo teini-ikäisenä. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 285 ja. Sisarukset kiersivät yhteisesityksellään ”Teatrum de Mundia” yleensä ulkotiloissa, kuten puutarhoissa ja piha-alueilla.42 Marraskuussa 1887 Uleåborgs Tidning raportoi, että ”nuori ja kaunis” taikataiteilija oli saapunut kaupunkiin. Pauline Schmidt matkusti Ou- luun Haaparannasta, missä hän oli pitänyt esityksiä yhdessä siskonsa Metten ja klovni Williamsin kanssa.43 Schmidtin sisarusten esiintymis- paikkana oli toiminut Haaparannassa ”Godtemplarihuone” eli raittius- liikkeeseen sitoutuneen veljeskunnan kokoontumistilat. Vastaavien aatteellisten ja hengellisten järjestöjen tiloja, kuten vapaamuurareiden looseja, päätyi taikanäytöksienkin esiintymistiloiksi.44 Oulussa Pauline Schmidtin esiintymispaikaksi kelpasi kuitenkin ratsastusmaneesi, jota käytettiin ennen sirkusnäytäntöjen vierailuja muun muassa sotilaiden harjoitustilana.45 Suomen-kiertueella Schmidtin sooloesitys ”Grande Soirée Mysterieuse” nähtiinkin sangen erilaisissa tiloissa ja paikoissa, kuten Turun teatterissa, Kokkolan Raatihuoneen salongissa, Haminan kadettikuoron maneesilla, Vaasan palokuntahuoneen salissa, Viipurin kansakoulun juhlasalissa ja Seurahuoneella Tampereella. Salonkitaiku- rin esiintymistilat eivät aina olleet salonkikelpoisia, joten neiti Schmidt joutui muokkaamaan ohjelmistoaan ja esitystensä sisältöä jopa välttäviin näyttämötiloihin, jotka poikkesivat valaistukseltaan ja varustelultaan to- tutusta. (Ks. Räsänen 2018, 19–20.)46 Schmidtin sisarusten polut erkanivat Haaparannan jälkeen, mikä saattoi johtua Metten tyttären syntymästä vuonna 1887. Mette Schmidt vieraili kuitenkin Suomessa myöhemmin, ainakin vuosina 1891–1893 42 Wasa Tidning 31.1.1892, 1; Vestmanlands Läns Tidning 20.9.1884, 1; Kristianstadsbladet 5.7.1884, 3; Ulrice- hamns Tidning 10.3.1884, 1; Östgöta Correspondenten 30.8.1884, 1; Vestmanlands Läns Tidning 18.9.1884, 1; Falköpings Tidning 11.10.1884, 4. Mette Katherine Schmidtistä, myöhemmin Stückenistä (1863–1909) ks. https://www.geni.com/people/Mette-Kathrine-St%C3%BCcken/6000000002620661217. 43 ”Ung och vacker”, Uleåborgs Tidning 7.11.1887, 2; Haaparannanlehti 26.10.1887, 1. 44 Esimerkiksi amerikkalainen meedio Anna Eva Fay esiintyi Norjan-kiertueellaan vapaamuurarien loosis- sa. Myös taikuri Louise Grant esiintyi Godtemplareiden talossa Ruotsin-kiertueellaan. Haaparannan- lehti 26.10.1887, 1; Aftenposten 9.9.1888, 4; Norrlandsposten 5.11.1890, 1; Norrlandsposten 14.11.1890, 1; Söderhamns Tidning 26.11.1890. 45 Oulun Ilmoituslehti 9.11.1887, 4, ks. https://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=dcf04b27- 93da-4e02-8395-9ef573957d48&groupId=311734. 46 Uleåborgs Tidning 10.11.1887, 1. https://doi.org/10.21435/skst.1497 286 pauliina räsänen paikallisiin sirkusseurueisiin lyöttäytyen.47 Hän esiintyi muun muassa Kuopiossa yhdessä miehensä Bernhard Stückenin ja loihtijatar Louise Grantin kanssa. Lisäksi Mette taiteili Bonojen kiertävän eläinkokoelman ja sirkusseurueen esityksissä.48 Pauline Schmidt ei noussut taikatähteyteen pelkästään esiintymällä. Hän käytti ahkerasti sähkösanomien tuomia uusia mahdollisuuksia ja toimitti esiintymismainoksiaan ja lyhyitä arvioita esityksistään ruotsin- ja suomenkielisiin sanomalehtiin. Vuoteen 1889 mennessä oli kaikki Suomen kaupungit jo yhdistetty lennätinverkkoon, mikä mahdollisti kiertue-esitysten ennakkomarkkinoinnin.49 Aina esiintymispaikka ei ollut esiintyjän tiedossa ennen hänen saapumistaan kiertuepaikkakun- nalle, mistä kielivät seuraavat sähkösanomat: ”Lähemmin wast’edes” tai ”Taikatemppujen tekijätär Neiti Pauline Schmidt tulee” (ks. lisää Sirén 2009, 8).50 Lyhyet mainokset olivat osa tapahtuman ennakkomarkki- nointia, jota oli helppo täydentää levittämällä julisteita ja julkaisemalla tarkempia lehtimainoksia käytännön järjestelyiden varmistuttua. Norrbottens Posten kirjoittaa Pauline Schmidtin vierailusta seuraavasti: Neiti Schmidtin näytännöt loihtutaidosta wiimme maanantaina ja tiistaina oliwat hywin onnistuneet. Taiteilijatar suoritti loistawalla tawalla mitä luwannut oli. Hän omii hyppysistään salaman suk- kelaa näppäryyttä ja hänen näyttelytapansa on miellyttävä. Häntä kannattaa kehumalla kehua niiden waralla joiden katsottawaksi hän nyt matkustaa.51 47 Metten tytär oli Laura Galligani, ks. https://www.digitalarkivet.no/en/census/person/ pf01065522052370; Uusi Savo 28.11.1891, 2; Keski-Suomi, 19.12.1891, 2; Wasa Tidning, 31.1.1892, 1; Jyrän- kö, 13.11.1891, 3; Åbo Tidning, 29.8.1893, 1. 48 ”Familjen Schmidt” matkusti mm. Loviisaan. Östra Nyland, 2.08.1888, 1. Paulinen vanhemmat olivat Laurids Pedersen Schmidt (1833–1914) ja Mathilde Tapper (1834–1910), ks. https://www.geni.com/ people/Mathilde-Fransisca-Tapper/6000000002620585635. Schmidtin vanhemmat näyttävät aset- tuneen samoihin aikoihin Vaasaan. Vaasassa asusteli tai vieraili myös muita artistielämää viettäviä esiintyjiä, mm. kahlekuningas Anton Smirnoff sekä Bonon ja Reimerssien sirkussukuihin kuuluvia artisteja. Ks. Sirén 2009, 23–25. 49 Tommila & Salokangas 1998, 89. 50 Oulun ilmoituslehti 2.11.1887, 3; Savo 28.4.1888, 1. 51 Turun Museokeskus, kuvaaja Matti Puhakka 2009. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 287 Esiintymistaidon ja ”näppärästi” onnistuneiden temppujen lisäksi kiertelevän naisesiintyjän sitoutumista aikaa ja resursseja kuluttavaan matkustamiseen osattiin arvostaa. Myös Tapio-lehdessä odotettiin in- nokkaasti silmänkääntäjä Pauline Schmidtin vierailua, jonka laivakulun muutos mahdollisti: Neiti Pauline Schmidt on tullut! Jos laiwakulun aukeneminen wai- kuttaa perinpohjaisen muutoksen oloissamme, niin kääntää neiti Schmidt meidän rehelliset silmämme ja panee meidät uskomaan semmoista, mikä kokonaan sotii järkeä wastaan.52 Matkaa taitettiin pääosin höyrylaivoilla ja rautateitse. Valtionrautateiden lisääntynyt junaliikenne ja rataverkostot mahdollistivat laajamittaisten kiertueiden järjestämisen ja yhä suurempien ja painavampien rekvisiit- tojen kuljetuksen. Pauline Schmidt matkusti muun muassa höyrylaiva d’Europella Haminasta Viipuriin.53 Taiteilijan harmiksi arvokas välineis- tö saattoi jäädä tulliin tai kadota matkan varrella, kuten kävi Sidonie Romanille.54 Oulun ilmoituslehti (12.2.1892, 4) peräänkuulutti poisnouta- matonta Valtionrautateiden talteenottamaa lähetystä, joka sisälsi 18 ”kol- lea” 756 kilogrammaa painavia ”teaterikaluja”. Kollien runsas lukumäärä ja paino kertovat, että ihan pienestä esityksestä ei enää ollut kyse, vaan alan viimeisimmistä keksinnöistä ja tavattoman raskaista illuusioista. Pauline Schmidtin kiertue-esitys ei kuitenkaan vaatinut yhtä massiivista rekvisiittaa kuin Sidonie Romanin. Schmidtin kolmiosainen taikailunäytös kesti noin kolme tuntia. Tu- russa loihtimisnäytös aloitettiin puoli kahdeksalta illalla, ja esitys päättyi puoli yksitoista.55 Esitysten pitkä kesto vaikutti taikurin repertuaariin, jonka tuli olla valtavan laaja-alainen, jotta yleisön mielenkiinto säilyisi läpi ohjelman. Aura-lehti (10.2.1888, 4) kommentoi Schmidtin onnistu- neen toisessa näytöksessään Turussa ”koko verran huonommin, kuten usein käy kuin ainakin osittain samalle yleisölle näytellään kaksi iltaa 52 Tapio 23.5.1888, 2. 53 Wiborgsbladet 18.4.1888, 1. 54 Jungmarker 1979, 62; Myös taikuri Oskar Hagbergin suuri matka-arkku katosi höyrylaivan kyydistä. Wasa Nyheter 8.9.1900, 3. 55 Aura 9.2.1888, 1; Åbo Tidning 11.2.1888. https://doi.org/10.21435/skst.1497 288 pauliina räsänen peräkkäin ihka samoja temppuja”. Auran toimittaja päättääkin kirjoi- tuksensa toivoen Schmidtille ”wain wähän rikkaammaan repertoarin eli temppu-waraston”. Ongelmallista oli löytää uutta ja ennennäkemätön- tä repertuaaria molemmille illoille. Tyypillisesti taikatemppuja opittiin alan mestareilta, mutta alan ammattikirjallisuuttakin alkoi esiintyä, jo- ten temppuja pystyi jonkin verran oppimaan myös kirjoista ja lehdistä. Taikuriliikkeissä oli ja on edelleen tavanomaista opettaa temppuja asiak- kaille (taikapuodeista ja -kirjoista ks. Nevala 2011, 82–86 ja 107–113). Taikanäytösten väliajoilla saattoi olla musiikkia, tarjoilua ja vapaata seurustelua. Suosittua oli myös palkata välinumeroita, kuten varjokuvia, akrobatiaa, hiekkamaalausta, serpentiinitanssia, laulelmia tai muuta va- rieteeohjelmistoa rikastamaan esitysten sisältöä.56 Pauline Schmidtin esityksen säestyksestä Turun Teatterissa 10.2.1888 vastasi Turun Soitan- nollinen Seura.57 Paikallisten orkesterien soittamat kappaleet esitysten yhteydessä lienevät kuuluneen heidän tavanomaiseen ohjelmistoonsa. Esimerkiksi Sidonie Romanin esityksessä soitettiin Maamme-laulu ja Porilaisten marssi, jotka tunnettiin hyvin. Ajan normaali käytäntö oli, että esiintyjät tilasivat teemaan sopivan musiikin ohjelmaansa säveltäjältä ja toimittivat nuotit paikallisille muusikoille ennen esitystä.58 Pohjolan suurin welhotar myi Aamulehden mainoksessaan pääsy- lippuja eri hintaluokissa seuraavasti: ”1. sijasta 1 markka, 2. sijasta 75 penniä, seisomapaikasta 50 penniä, lapset maksavat puolen.”59 Läh- teiden perusteella taika- ja sirkusnäytöksiä markkinoitiin lapsi- ja ai- kuiskatsojille, ja erillisiä lastennäytöksiäkin järjestettiin. Varakkaille säätyläisille tarjottiin mahdollisuus ostaa korkeampihintaisia lippuja, omia aitioita ja esimerkiksi oma vaunu huvimatkalle sirkukseen Tam- pereelta Helsinkiin.60 Lippujen sovelletussa hinnoittelussa näkyivät eri- taustaisille katsojille suunnatut paikat. Samaa taikailunäytäntöä pääsi- 56 Väliohjelma oli monipuolista ja rikasta. Ks. esim. Erik Arppen seurueen julisteen faksimile, Nevala 2011, 94. Ks. myös ”The Great Herrmann and His Wonderful Specialties”: https://collections.musee- mccord-stewart.ca/en/objects/396084/the-great-herrmann-and-his-wonderful-specialties. 57 Musikaliska Sällskapets Orkester, ks. https://www.finna.fi/Record/tmk.161034744275600. Turun Mu- seokeskus, kuvaaja Martti Puhakka 2009. 58 Uusi Suometar 5.11.1891, 3; ks. myös http://www.sydneymagic.net/music1.html. 59 Aamulehti 17.3.1888, 1. 60 Tampereen Sanomat 13.12.1879, 4; Björneborgs Tidning 25.5.1894, 1; Tampereen Sanomat 23.8.1879, 4; ks. myös Räsänen 2018, 1. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 289 vät nauttimaan niin säätyläisyhteisöihin kuuluvat eliitit kuin työväestö. Lappeenrannan uutiset (1.5.1888, 2) huomautti: ”Neiti Schmidt käyttää ainoastaan ruotsinkieltä.” Osa suomenkielisistä katsojista ei ymmärtänyt Neiti Schmidtin vitsejä tai esityksen tarkempaa sisältöä lainkaan, mutta ohjelmakokonaisuuden visuaalinen mielenkiinto oletettavasti riitti säi- lyttämään yleisön huomion. Tulkitsen, että säätyrajojen supistaminen ja kansanluokkien yhdentyminen koettiin suotuisaksi, joten osallistumi- nen koko perheelle sopiviin ja siveisiin huveihin tulkittiin positiiviseksi luokkien väliseksi kanssakäymiseksi.61 Sukupuoli taikanäytöksissä Naistaiteilijuuteen liitettiin 1800-luvun lopulla sukupuolittuneita ja ris- tiriitaisia asenteita, eikä naistaiteilijan ollut helppoa sopeutua yhteiskun- nan naisideaaliin julkisen asemansa vuoksi. Myös kiertelevään elämän- tyyliin saatettiin suhtautua varauksellisesti. Ylipäänsä naisesiintyjien oli vaikea ylläpitää kunniallisuutta, koska heidät miellettiin puolimaailman eli demimonden edustajiksi. Tulkintani mukaan naisten näyttämötoimin- ta sirkus- ja taikaesityksissä perustui vahvasti heidän ammattitaitoonsa eikä erotiikkaan. Naisesiintyjän ja ei-esiintyvän naisen välillä oli selkeä etäisyys muutenkin kuin esiintyjän ammattitaidon vuoksi. (Hedenborg & Pfister 2012, 38–41; Nevala 2011, 51–52; Kaartinen 2020, 205; Räsänen 2018, 75.) Vaikka naispuoliset sirkus- ja varieteetaiteilijat saatettiin näh- dä yhteiskunnan ulkopuolisina julkista elämää viettävinä naisina, mo- nille naisille esiintyjän ura turvasi toimeentulon modernin kynnyksellä. Erilaiset muutokset elämäntilanteissa, kuten avioliiton päättyminen, vaikuttivat naisen yhteiskunnalliseen asemaan. Naisesiintyjät taika- ja sirkusnäytöksissä olivat aikaansa edellä ennakoiden tulevaa emansipaa- tiota. Naisesiintyjiä yhdisti sanan neiti käyttäminen, joka korosti esiintyjän naimattomuutta, nuoruutta ja sukupuolta. Sanan käyttäminen saattoi jatkua myös pitkälle naimisiinmenon jälkeen, mikä aiheutti lehdistössä 61 Mm. Matti Jalavan pakina, Uusi Suometar 27.6.1879, 2; Kansan lehti 27.10.1887, 4. https://doi.org/10.21435/skst.1497 290 pauliina räsänen pohdintaa, jonka asianomaiset saattoivat kokea jopa kiusalliseksi.62 Tul- kintani mukaan naimattoman naistaikurin ura oli yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpi ja suotuisampi kuin naimissa olevan esiintyjän. Perhe- elämän ja esiintyjäntyön yhdistäminen oli hankalaa, koska porvariskult- tuurin syvärakenteissa eli ajatus sopeutuvasta ja uhrautuvaisesta naises- ta. Moni nainen joutui valitsemaan naimattomuuden, lapsettomuuden ja uran välillä (ks. tarkemmin Suutela 2005, 150; Schreck 2021, 121). Näyttämöitä voidaan kuvailla myös avioliittonäyttämöinä, joissa naimat- tomia naisia esiteltiin ja esineellistettiin avioliiton objekteina. Hanna Suutelan tutkimusten mukaan onnistunut näyttelijä kruunasi näyttä- möuransa hyvällä avioliitolla (Suutela 2005, 112). Pohjolan periferian kaupungeissa oli varmasti ristiriitaisempaa to- teuttaa itseään kuin sopeutua ympäröivään kristilliskonservatiiviseen naisideaaliin. Monet naisesiintyjät lopettivat taiteilijanuransa avioliiton solmittuaan. Myös Pauline Schmidt päätyi porvarilliseen avioliittoon, eikä Pauline Schmidt puhunut tähtitaikurin urastaan edes perheenjäse- nilleen.63 Naistaikurien urat näyttävät olleen miestaikurien uria jonkin verran lyhyempiä, mahdollisesti johtuen juuri perheellisistä velvolli- suuksista. Loihtimisuran päätös Tampere oli kaupunki, joka osoittautui käänteentekeväksi kiertuepai- kaksi Pauline Schmidtin elämässä. Rakkauden eliksiiriä ei Pauline Schmidtkään voinut vastustaa, joten hän päätti menestyksekkään Suo- men-kiertueensa mahdollisesti ennen aikojaan avioituakseen tampe- relaistuneen valokuvaajansa Niels Rasmussenin kanssa. Aamulehdessä 22.11.1888 Pauline Schmidt ja Niels Rasmussen kuulutettiin avioliit- toon. Taikasauvan vilahtaessa Pauline Schmidt katosi näyttämöltä. Hän vaihtoi sukunimensä ja kiertelevän esiintyjän ammatin porvarillistyyli- seen elämään. Schmidt siirsi kirjansa Luulajasta Tampereelle ja lopulta 62 Morgenbladet (København) 22.8.1891, 4; Sorø Amts-Tidende eller Slagelse Avis 4.3.1891, 2. 63 Ulla Sirénin mukaan Pauline Schmidtiä ympäröi salaperäisyys eikä hän kertonut menneisyydestään taiteilijana perheenjäsenille tai muille. Sirén 2002, 67. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 291 myi myös Luulajan maaomistuksensa pois.64 Jonkin verran varallisuutta oli taikurin ura hänelle suonut. Myöhemmin Schmidtille myönnettiin Suomen kansalaisuus.65 Avioitumisensa jälkeen Pauline Schmidt esiintyi julkisesti vain Köy- hien Arpajaistoimikunnan iltamissa 31.10.1891 ja Tampereen Työnväen- yhdistyksen iltamissa Seurahuoneella 6.3.1892. Näissä esiintymisissä ei nähty enää spiritististä kabinettia tai jännittävää pakoilluusiota, vaan pienimuotoisempaa sorminäppäryyteen perustuvaa taikomista. Arviot säilyivät edelleen suotuisina.66 Ura Pohjolan suurimpana welhottarena päättyi avioliittoon ja metamorfoosiin perheen äidiksi. Rasmussenin perhe kasvoi kuusilapsiseksi, joten taikurin kiertelevää elämää ei ehkä voinut harjoittaa äitiyden tuomien velvollisuuksien lomassa.67 Kaiken kaikkiaan Pauline Schmidtin ura soolotaikurina kesti jopa 12 vuotta.68 Niels Rasmussen menehtyi melko varhain, jo vuonna 1911, mutta Pauline Schmidt ilmoitti Tampereen Sanomissa aikovansa jatkaa Ras- mussenin valokuvausliikkeen toimintaa.69 Welhotar onnistui hoitamaan valokuvausateljeeta varsin näppärällä taituruudella, sillä vuonna 1914 Schmidt perusti jopa toisen ateljeen, joka nimettiin Valokuvaamo Suo- meksi – jonkinlaista loihtimista valokuvaaminenkin oli.70 Pohjolan suu- rin welhotar lähti viimeiselle henkimatkalleen 78-vuotiaana. Hän lepää kahden petäjän varjossa Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella. Pohjolan suurimman welhottaren urasta ei ole mainintoja Rasmusse- nien pelkistetyssä hautakivessä, eikä hänelle ole osoitettu mitään muuta- kaan muistomerkkiä. Pauline Schmidtiltä ei ole jäänyt taika-alan kirjal- lisuutta tai muistelmia arkistoihin, eikä hänen keksimiään originaaleja 64 Luleå domkyrkoförsamlings kyrkoarkiv, Inflyttningslängder, SE/HLA/1010117/B I/3 b (1879–1894), bildid: A0013344_00032, 55; Norrbottenskuriren 18.6.1889, 1; http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo. fi/tietuekortti/valokuvaaja/1669; http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/tietuekortti/kuvaamo/1937. 65 Ks. https://siirtolaisrekisteri.siirtolaisuusinstituutti.fi/passport_list/4735848/. 66 Aamulehti 31.10.1891, 2; Tampereen Sanomat 4.3.1892, 1. 67 Lapset: Rudolf, Charles Niels Lauri (1890–1936), Singhild (s. ja k. 1891), valokuvaaja Sigurd Gustaf Adolf Rasmussen (1892–1939), Eilert Niels (1894–1968), Mette (1894–1979), Aagot (1900–1967), ks. http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/tietuekortti/valokuvaaja/1669. 68 Sandefjords Tidende 25.9.1880, 3; Tampereen Sanomat 4.3.1892, 1. 69 Registertidning för varumärken nro 4444, 1.1.1911, 10; Tampereen sanomat 14.5.1911, 2. 70 Pauline Schmidtin poika Sigurd teki hänkin uraa valokuvaajana ja osti äitinsä valokuvaamot myöhemmin, ks. http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/tietuekortti/kuvaamo/2032. https://doi.org/10.21435/skst.1497 292 pauliina räsänen taikatemppuja mainita toistaiseksi missään taika-alan julkaisuissa.71 Taikatemppujen keksijyyden tunnustaminen on yleinen käytäntö taika- alan ammattijärjestöissä, jotka järjestävät alan koulutuksia, myöntävät tunnustuspalkintoja ja tallentavat historiallista muistitietoa alan am- mattilaisista.72 Naistaikureita kuitenkin piinaa edelleen kollektiivinen unohdus, ja heidän puuttumisensa ammattiyhteisönsä muistista vai- kuttaa perspektiiviimme. Etenkään maahanmuuttajanaisilla ei ole ollut mahdollisuutta jäädä elämään historiankirjoihin. Pauline Schmidtin ja muiden naistaikurien sukupuolihistoriallinen tarkastelu tuo näkyviin naispuolisia roolimalleja ja ideaaleja, joiden kautta meidän on mahdol- lista saada tasa-arvoisempi ja moniäänisempi kuva menneisyydestä. His- toriallisten naistoimijoiden kautta voimme rakentaa siltaa kohti tasa- 71 Vasta vuonna 1913 ensimmäinen naisartisti, meedio Annie Eva Fay (1851–1927), hyväksyttiin assosi- aatiksi mutta sukupuolensa takia ei vielä varsinaiseksi jäseneksi Lontoon Magic Circleen (Milbourne 1975, 178). 72 Ks. https://www.suomentaikapiiri.fi/. Kuva 3. Taikataiteilija Pauline Schmidt viimeisellä henkimatkallaan Kalevankan- kaan hautasmaalla. Kuva: Pauliina Räsänen 2022. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 293 arvoisempaa tulevaisuutta, missä sallitaan sukupuolesta riippumaton ammatillinen virtuositeetti ja menestys myös miesvaltaiseksi mielletyillä aloilla. Pauline Schmidtin modernin taikuuden keinoin loihtimat spiritis- tiset taikailluusiot ja mystiset temput haastoivat aikalaisyleisön uskoa omiin silmiinsä, mutta toisaalta ne viestivät myös ennennäkemättömis- tä tieteen tuomista mahdollisuuksista, rationaalisesta ajattelusta, tekni- sestä kehityksestä ja modernin murroksesta, johon liittyivät naiseuden uutuutta tihkuvat, eksentriset ja ylirajaiset roolit. Lähteet ja kirjallisuus lähteet Sanomalehdet Aamulehti 21.10.1884. Aamulehti 17.3.1888. Aamulehti 22.11.1888. Aamulehti 31.10.1891. Aftenposten 9.9.1888. Aura 9.2.1888. Aura 10.2.1888. Aura 11.2.1888. Badische Volks-Zeitung (Mannheimer Volksblatt); Mannheimer Stadt-Anzeiger u. Handels- Zeitung; Organ für jedermann 23.3.1886. Borgåbladet 15.11.1884. Borgåbladet 16.10.1924. Björneborgs Tidning 25.5.1894. Dagsposten (Trondheim) 14.9.1879. Falköpings Tidning 11.10.1884. Gefle Dagblad 21.9.1900, Haaparannanlehti 26.10.1887. Helsingfors Dagblad 4.6.1885. Hufvudstadsbladet 11.9.1907. Hufvudstadsbladet 31.10.1907. Hufvudstadsbladet 15.6.1944. Hämäläinen 14.3.1883. Hämäläinen 3.3.1888. Jemtlands Tidning 24.12.1881. https://doi.org/10.21435/skst.1497 294 pauliina räsänen Jyränkö 13.11.1891. Jyränkö 9.2.1901. Kaiku 9.11.1887. Kaiku 24.11.1899. Kaiku 27.11.1899. Kaiku 22.3.1907. Kansan lehti 27.10.1887. Kansan lehti 15.12.1887. Keski-Suomi 19.12.1891. Kokkolan Lehti 28.11.1887. Kotka Nyheter 17.2.1900. Kristianstadsbladet 5.7.1884. Lappeenrannan Uutiset 1.5.1888. Mikkelin Sanomat 9.5.1888. Morgenbladet (København) 22.8.1891. Moss Tilsskuer 15.1.1881. Nedenæs Amtstidende 4.12.1880. Norddeutsche allgemeine Zeitung, Abend-Ausgabe 12.8.1879. Norrbottenskuriren 18.6.1889. Norrlandsposten 5.11.1890. Norrlandsposten 14.11.1890. Nya Pressen 4.6.1885. Oulun Ilmoituslehti 2.11.1887 Oulun Ilmoituslehti 9.11.1887. Oulun Ilmoituslehti 6.12.1891. Oulun Ilmoituslehti 12.2.1892. Oulun Ilmoituslehti 26.11.1899. Oulun Wiikko-Sanomat 30.03.1878. Pohjalainen 13.11.1891. Päivälehti 1.11.1891. The Record-Union 19.1.1898. Sanomia Turusta 30.10.1884. Sanomia Turusta 30.10.1891. Sandefjords Tidende 25.9.1880. Sandefjords Tidende 23.12.1880. Satakunta 25.1.1888. Savo 28.4.1888. Savo-Karjala 25.5.1888. Savo-Karjala 14.5.1897. Sorø Amts-Tidende eller Slagelse Avis 4.3.1891. Suomalainen 13.12.1899. Suomalainen 15.12.1899. Suupohjan kaiku 5.4.1902. Söderhamns Tidning 26.11.1890. Tammerfors Aftonbladet 1.11.1887. https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 295 Tampereen Sanomat, 20.9.1879. Tampereen Sanomat 13.12.1879. Tampereen Sanomat 23.08.1879. Tampereen Sanomat 4.3.1892. Tampereen Sanomat 7.3.1892. Tampereen Sanomat 14.5.1911. Tampereen Uutiset 28.12.1900. Tampereen Uutiset 9.2.1897. Tapio 23.5.1888. Trondhjems borgerlige Realskoles alene-priviligerede Adressecontoirs-Efterretninger 3.9.1879. Turun Lehti 30.12.1884. Turun Lehti 31.10.1891. Uleåborgs Tidning 7.11.1887. Uleåborgs Tidning 10.11.1887. Ulricehamns Tidning 10.3.1884. Uusi Savo 28.11.1891. Uusi Suometar 27.6.1879. Uusi Suometar 7.11.1884. Uusi Suometar 8.11.1884. Uusi Suometar 4.11.1891. Uusi Suometar 5.11.1891. Uusi Suometar 30.1.1897. Uusi Suometar 2.2.1897. Vestmanlands Läns Tidning 18.9.1884. Vestmanlands Läns Tidning 20.9.1884. Waasan Lehti, 18.10.1884. Waasan Lehti 17.12.1887. Wasa Nyheter 8.9.1900. Wasa Tidning 31.1.1892. Wiborgsbladet 18.4.1888. Wiborgsbladet 26.11.1891. Wiborgs Nyheter, 17.11.1908. Wiipurin Sanomat 14.1.1885. Wiipurin Sanomat 19.4.1888. Wiipurin Sanomat 24.4.1888. Wiipurin Uutiset 10.4.1888. Wiipurin Uutiset 20.4.1888. Wiipurin Uutiset 24.4.1888. Åbo Tidning 11.2.1888. Åbo Tidning 29.8.1893. Åbo Underrättelser 28.6.1885. Östgöta Correspondenten 30.8.1884. Östra Finland 3.6.1891. Östra Nyland 2.8.1888. Östra Nyland 8.12.1900. https://doi.org/10.21435/skst.1497 296 pauliina räsänen Kuvat Magic Poster. The Great Herrmann and His Wonderful Specialties 1880. McCord Stewart Museum. https://collections.musee-mccord-stewart.ca/en/objects/396084/the-great-herrmann-and- his-wonderful-specialties (haettu 1.4.2023). Pauline Wilhelmine Schmidt -juliste Turun esiintyminen; taikuri. Turun museokeskus. https://www.finna.fi/Record/tmk.161034744765300 (10.2.1888). Kuvaaja Martti Puhakka 2009 (haettu 1.4.2023). Pauline Wilhelmine Schmidt -juliste Turun esiintyminen; taikuri. Turun museokeskus. https://www.finna.fi/Record/tmk.161034744275600 (14.2.1888). Kuvaaja Martti Puhakka 2009 (haettu 1.4.2023). Pauline Wilhelmine Schmidtin loihtunäytännön lehtiarvosteluja -juliste. Turun museokes- kus. https://www.finna.fi/Record/tmk.161034743446200 (1888). Kuvaaja Martti Puhakka 2009 (haettu 1.4.2023). Verkkoaineistot Laura Galligani. Digital Archives. https://www.digitalarkivet.no/en/census/person/ pf01065522052370 (haettu 21.8.2023). Magic in Sydney: Musical Magic – Magicians’ Sheet Music. http://www.sydneymagic.net/ music1.html (haettu 1.4.2023). Mathilde Fransisca Tapper. Geni. https://www.geni.com/people/Mathilde-Fransisca-Tap- per/6000000002620585635 (haettu 1.4.2023). Mette Kathrine Stücken. Geni. https://www.geni.com/people/Mette-Kathrine-St%C3%BCck en/6000000002620661217. (haettu 1.4.2023). Uuden etsijät -hanke. https://uudenetsijat.com/. (haettu 1.4.2023). Therese Margarethe Welcher. Geni. https://www.geni.com/people/Therese-Wel- cher/6000000011704713330. (haettu 14.8.2023). Oulun Ilmoituslehti. https://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=dcf04b27-93da- 4e02-8395-9ef573957d48&groupId=311734. (haettu 1.4.2023). Siirtolaisrekisteri. https://siirtolaisrekisteri.siirtolaisuusinstituutti.fi/passport_list/4735848/ (haettu 13.8.2023). Suomen Taikapiiri ry:n kotisivut. https://www.suomentaikapiiri.fi/. (haettu 1.4.2023). Suomen valokuvataiteen museo. Kuka kuvasi: Niels Rasmussen http://kukakuvasi.valoku- vataiteenmuseo.fi/tietuekortti/valokuvaaja/1669. (haettu 1.4.2023). Suomen valokuvataiteen museo. Kuka kuvasi: Valokuvaamo N. Rasmussen http://kukaku- vasi.valokuvataiteenmuseo.fi/tietuekortti/kuvaamo/1937. (haettu 1.4.2023). Suomen valokuvataiteen museo. Kuka kuvasi: Valokuvaamo Suomi http://kukakuvasi.valo- kuvataiteenmuseo.fi/tietuekortti/kuvaamo/2032. (haettu 1.4.2023). https://doi.org/10.21435/skst.1497 pohjolan welhotar, taikataiteilija pauline schmidt 297 Blogit Räsänen, Pauliina 2019: Spiritism amusante: Kurkistus taikuuden ihmeisiin. Uuden etsijät -blogi. https://uudenetsijat.com/2019/05/28/spiritism-amusante-kurkistus-taikuuden- ihmeisiin/ (haettu 1.4.2023). Järvinen, Hanna 2022: Orientalismi baletissa. Tanssin historia. Teatterikorkeakoulun julkai- susarja. https://disco.teak.fi/tanssin-historia/orientalismi-baletissa/ (haettu 1.4.2023). Nieminen, Kari 2012: Velhotaiteilija Pauline Schmidt. Sirkusteltta. Kuvia sirkus- ja tivolimaail- masta. https://sirkusteltta.blogspot.com/2012/03/velhotaiteilijatar-pauline-schmidt.html. Muut lähteet Canth, Minna: Spiritistinen istunto. Ilveily yhdessä näytöksessä. Telén, 1894. Luleå domkyrkoförsamlings kyrkoarkiv, Inflyttningslängder, SE/HLA/1010117/B I/3 b (1879–1894), bildid: A0013344_00032, 55. https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/ A0013344_00032 (haettu 1.4.2023). Registertidning för varumärken nro 4444, 1.1.1911. Virkatodistus, Oskar Ferninand Hagberg. Vaasan suomalaisen seurakunnan virasto. kirjallisuus Assael, Brenda 2005: Circus and Victorian Society. Charlottesville: University of Virginia Press. Caveney, Mike 2018: From Black Magic to Modern Magic. The Magic Book. Köln: Taschen. 128–189. Hedenborg, Susanna & Pfister, Gertrud 2012: Écuyères and ”doing gender”. Presenting Femininity in a Male Domain – Female Circus Riders 1800–1920. Scandinavian Sport Studies Forum 3, 25–47 Herrmann, Adelaide 2012: Queen of Magic. Memoirs. Published Writings and Collected Ephemera. Toim. Margaret B. Steele. Putney: Bramble Books. Hirn, Sven 1977: Ateljeesta luontoon. Valokuvaus ja valokuvaajat Suomessa 1871–1900. Helsin- ki: Suomen valokuvataiteen museon säätiö. Hirn, Sven 2002: Suomi sirkusten välimaastossa. Teoksessa Yhtä sirkusta. Muistoja sirkuk- sesta! Turku: Turun maakuntamuseo. 9–12. Hirn, Sven 1982: Sirkus kiertää Suomea 1800–1914. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Jungmarker, Gunnar 1979: Gycklare. Max Alexander, Brazil Jack och showfamiljen Rhodin. Tukholma: Atlantis. Kaartinen, Marjo 2020: Spiritistinen istunto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kokkinen, Nina 2019: Totuuden etsijät. Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Tampere: Vastapaino. Kokkinen, Nina & Mahlamäki, Tiina 2020: Näkökulmia esoteerisuuteen ja okkultismiin. Teoksessa Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.) Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Tampere: Vastapaino. 11–29. Korhonen, Anu 2002: Huveja ennen sirkusta? Esittävä viihde uuden ajan alussa. Teoksessa Yhtä sirkusta. Muistoja sirkuksesta! Turku: Turun maakuntamuseo. 27–29. https://doi.org/10.21435/skst.1497 298 pauliina räsänen Korhonen, Anu 2004: Kummajaisten katsomisesta. Kysymyksiä epätavallisesta ihmisestä nauttiville. Teoksessa Meri Eerola & Hanna-Leena Helavuori (toim.) Suurenmoinen sirkus: tekstejä sirkuksesta. Helsinki: Teatterimuseo. 13–19. Lamb, Geoffrey 1976: Victorian Magic. Lontoo: Routledge. Lehman, Amy 2009: Victorian Women and the Theatre of Trance. Mediums, Spiritualists and Mesmerists in Performance. North Carolina: McFarland Publishing. Lehtonen, Eeva-Liisa 1994: Säätyläishuveista kansanhuveiksi, kansanhuveista kansalaishuveik- si. Maaseudun yleishyödyllinen huvitoiminta 1800-luvun alusta 1870-luvun loppuun. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura. Milbourne, Christopher 1975: Mediums, Mystics & the Occult. New York: Thomas Y. Crowell. Nevala, Heikki 2011: Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita. Taikurien vaiheita Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Nevala, Heikki 2013: Spiritualisteja, meedioita ja ajatustenlukijoita Suomessa 1800–1900-lukujen taitteessa. Skeptikko 1/2013. https://www.skepsis.fi/lehti/2013/2013- 2-skeptikko.pdf Nilsson, Christer 2007: Sveriges trollkarlar. Nyköping: Svensk magisk cirkeln. Owen, Alex 1989: The Darkened Room. Women, Power and Spiritualism in Late Victorian Eng- land. Chicago: The University of Chicago Press. Poignant, Roslyn 2004: Professional Savages. Captive Lives and Western Spectacle. New Haven, CT: Yale University Press. Roberts, Mary Louise 2010: Rethinking Female Celebrity: The Eccentric Star of Nineteenth- Century Teoksessa France Edward Berenson & Eva Giloi (toim.) Constructing Charisma: Celebrity, Fame, and Power in Nineteenth-Century Europe. New York: Berghahn Books. 103–116. Räsänen, Pauliina 2018: Esiintyvä naistähteys 1870–1890 lukujen Suomessa. Taikataiteilijatar Pauline Schmidt, nuorallatanssija Elvira Madigan ja primadonna Oceana Renz. Pro gradu -tutkielma Turku: Turun yliopisto. http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/145487/ Pauliina_Rasanen_progradu.pdf?sequence=. Viitattu 1.4.2023. Scott, Joan Wallach 2011: Fantasy of Feminist Theory. Durham: Duke University Press. Said, Edward 2011 [1978]: Orientalismi. Suomentanut Kati Pitkänen. Helsinki: Gaudeamus. Salmi, Hannu 2002: Vuosisadan lapset, 1800-luvun kulttuurihistoria. Turku: Turun yliopisto. Schreck, Hanna-Reetta 2021: Säkenöivät ja oikukkaat. Suomen kultakauden naisia. Helsinki: Like. Sirén, Martti 2009: Taikataiteilija Pauline Wilhelmine Schmidt. Jokeri – Taikuutta Taikureille 1/2009. Sirén, Ulla 2002: Pauline Rasmussen f. Schmidt (1865–1944). Vad jag minns, läs och hört. Julkaisematon sukututkimus. Staszak, Jean-François 2008: Other/otherness. International Encyclopedia of Human Geography. Amsterdam: Elsevier. https://www.unige.ch/sciences-societe/geo/fi- les/3214/4464/7634/OtherOtherness.pdf. Suutela, Hanna 2005: Impyet. Näyttelijättäret Suomalaisen Teatterin palveluksessa. Helsinki: Like. Tommila, Päiviö & Salokangas, Raimo 1998: Sanomia kaikille. Suomen lehdistön historiaa Helsinki: Edita. https://doi.org/10.21435/skst.1497