Romantiikka ja seksuaalinen väkivalta E. L. Jamesin Fifty Shades-romaaneissa Essi Stenberg Pro gradu-tutkielma Kirjallisuustieteiden tutkinto-ohjelma, yleinen kirjallisuustiede Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Humanistinen tiedekunta Turun yliopisto Marraskuu 2023 Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä. Pro gradu -tutkielma Kirjallisuustieteiden tutkinto-ohjelma, yleinen kirjallisuustiede Essi Stenberg Romantiikka ja seksuaalinen väkivalta E. L. Jamesin Fifty Shades-romaaneissa. Sivumäärä: 65 Tässä pro gradussa tutkitaan E. L. Jamesin kirjoittamien romaanien Fifty Shades of Grey, Fifty Shades Darker ja Fifty Shades Freed romantiikan ja seksuaalisen väkivallan piirteitä. Fifty Shades-romaanit on julkaistu vuosina 2011 ja 2012. Romaanit kuvaavat Anastasia Steelen ja Christian Greyn suhdetta, johon liittyy BDSM. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten romaanit seuraavat erittäin tarkasti romantiikkakirjallisuuden konventioita: tässä apuna käytetään Janice Radwayn ja Pamela Regisin teorioita romantiikkakirjallisuuden piirteistä. Sen jälkeen tarkastellaan sitä, miten seksuaalinen väkivalta näkyy romaaneissa. Tutkielman tarkoitus on tarkastella sitä, miten seksuaalinen väkivalta esiintyy romaanissa niin, että lukijat eivät välttämättä tunnista sitä. Tutkielmassa tarkastellaan seksuaalista väkivaltaa ei ainoastaan fyysisinä tekoina, vaan myös manipulaationa ja taloudellisena epäsuhtana, jotka näkyvät erittäin hyvin Fifty Shades-romaaneissa. Tutkimuksen tuloksista voidaan huomata se, että seksuaalinen väkivalta keskittyy enemmän ensimmäiseen, Fifty Shades of Grey-romaaniin ja seksuaalista väkivaltaa on vähemmän seuraavissa romaaneissa. Lisäksi voidaan Radwayn ja Regisin teorioiden avulla huomata, että Fifty Shades-romaanit seuraavat romantiikkakirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä. Avainsanat: romantiikkakirjallisuus, seksuaalinen väkivalta, populaarikirjallisuus kirjallisuuden tutkimus Sisällysluettelo 1 Johdanto 5 1.1 Fifty Shades kirjallisuuden ilmiönä 5 1.2 Tutkimuskysymykset 6 1.3 Tutkielman aineisto ja näkökulma 7 1.4 Tutkielman rakenne 8 2 Teoreettinen tausta 10 2.1 Romantiikkakirjallisuus 10 2.2 Seksuaalinen väkivalta 14 2.3 Fanifiktio 16 2.4 BDSM 19 3 Romantiikan piirteet Fifty Shades-romaaneissa 29 3.1 Romantiikkakirjallisuus Pamela Regisin mukaan 29 3.2 Romantiikkakirjallisuus Janice Radwayn mukaan 33 3.3 Romantiikka Fifty Shades-romaaneissa 37 4 Seksuaalinen väkivalta Fifty Shades-romaaneissa 40 4.1 Anastasian ja Christianin suhde 40 4.2 Anastasia kertojana 45 4.3 Kirjalliset viittaukset Fifty Shades-romaaneissa 48 4.4 Sisäinen jumalatar ja alitajunta 52 5 Lopuksi 55 Lähteet 61 5 1 Johdanto E. L. Jamesin (1963) kirjoittamat Fifty Shades -romaanit Fifty Shades of Grey (2011), Fifty Shades Darker (2012) ja Fifty Shades Freed (2012) ovat nousseet yhdeksi maailman myydyimmistä kirjasarjoista. Teoksia on myyty maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa kappaletta ja ne on käännetty 51 kielelle.1 Teokset kuvaavat Anastasia Steelen ja Christian Greyn suhdetta. Syy, miksi romaanit ovat saaneet huomiotailmestyessään, on se, että Anastasian ja Christianin välillä on aluksi suhde, joka perustuu BDSM:ään. BDSM-termi muodostuu seuraavista sanapareista: bondage ja discipline (sitominen ja kurittaminen), D/S, joka viittaa sanoihin dominance ja submission (alistaminen ja alistuminen.), S/M, joka viittaa sanoihin sadismi (sadism) ja masokismi (masochism) (Forsström 2016, 14.) Teosten seksuaalinen sisältö on ollut monelle lukijalle syy aloittaa kirjasarjan lukeminen (Click, 22.) Kirjoista on tehty myös elokuvat Fifty Shades of Grey (2015), Fifty Shades Darker (2017) ja Fifty Shades Freed (2018.) Alkuperäisen kirjasarjan ja elokuvien lisäksi E.L. James on myös kirjoittanut 3 teosta, jotka kertovat koko kertomuksen Christianin näkökulmasta: Grey (2015), Darker (2017) ja Freed (2021). 1.1 Fifty Shades kirjallisuuden ilmiönä Fifty Shades -romaaneja voidaan pitää kirjallisuuden ilmiönä. Ilmiöllä tarkoitetaan esimerkiksi havaittavissa olevaa (kulttuurista) tapahtumaa tai tapahtumasarjaa. 2Fifty Shadesista voidaan puhua ilmiönä sen takia, että romaaneilla on ollut vaikutusta ympäröivään maailmaan. Romaanit ovat suosittuja: Fifty Shades -romaanit ovat yksi kaikkien aikojen myydyin kirjasarja: kolmea osaa on myyty yhteensä noin 150 miljoonaa kopiota. Kirjasarja on saanut osakseen toisaalta kehuja, toisaalta kritiikkiä, joka on kohdistunut moneen eri osa-alueeseen. Yksi suurimpia kritiikin osa-alueita on juuri se, miten romaani kuvaa BDSM- suhdetta. Toinen kritiikin kohde tuntuu olevan se, miten romaani on kirjoitettu. Esimerkiksi Sir Salman Rushdie on sanonut, että Fifty Shades of Grey saa Twilight- romaanit näyttämään Sodalta ja rauhalta3, toinen taas sanoo, että Fifty Shades of Greyn 1 https://www.theguardian.com/books/2014/feb/27/fifty-shades-of-grey-book-100m-sales (haettu 6.10.2023). 2 https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/ilmi%C3%B6 (haettu 9.11.2023). 3 "Sir Salman Rushdie: 'Fifty Shades of Grey makes Twilight look like War and Peace'" 6 lukeminen kokemuksena on surullinen vitsi.4 Toisaalta Fifty Shades -romaanit ovat keränneet myös kiitosta: kiitosta on tullut esimerkiksi siitä, että ne ovat tehneet BDSM:sta helpommin lähestyttävän asian ja murtaneet siihen liittyviä epäluuloja. Vaikka romaaneissa kuvattu tieto BDSM-suhteista ei ole täysin totuudenmukaista5, ovat romaanit kuitenkin avanneet keskustelun ja sitä kautta antaneet ihmisille mahdollisuuden hankkia enemmän tietoa aiheesta. Kun puhutaan Fifty Shades of Greysta populaarikulttuurin ilmiönä, voidaan todeta se, että kyse ei ole ainoastaan kirjasarjasta, vaan kirjasarjan avulla on myyty myös huomattava määrä muita tuotteita, kuten esimerkiksi koruja, viinejä tai alusvaatteita6. Nämä oheistuotteet ovat tuoneet romaanit suuremman yleisön tietoisuuteen, vaikka tuotteilla ei ole mitään tekemistä kirjasarjan tapahtumien kanssa. Kirjasarjan ja elokuvien suosiolla on ollut vaikutusta siihen, että erilaisia oheistuotteita on syntynyt erittäin paljon. Näiden lisäksi Fifty Shades-nimellä myydään esimerkiksi BDSM-tarvikkeita ja seksileluja, jotka ymmärrettävästi liittyvät enemmän kirjojen teemaan. 1.2 Tutkimuskysymykset Tutkielmassa keskitytään kahteen Fifty Shades-romaaneihin sopivaan piirteeseen, jotka ovat romantiikkakirjallisuus ja seksuaalinen väkivalta. Näiden lisäksi olen nostanut yhtenä tutkittavana asiana esiin myös Anastasian roolin romaanien kertojana. Tämän tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten Fifty Shades -romaanit sopivat perinteisen romantiikkakirjallisuuden genreen ja sen piirteisiin ja 2. Millaista seksuaalinen väkivalta romaaneissa on, miten se näkyy ja miten Anastasia kertojana vaikuttaa lukijan kokemukseen romaaneista. Tutkimuskysymyksissä on tarpeellista määritellä ensin se, millaiseksi miellämme niin sanotun perinteisen romantiikkakirjallisuuden. Romantiikkakirjallisuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa populaarikirjallisuuden genreä, joka keskittyy kuvaamaan kahden 4 https://www.huffpost.com/entry/fifty-shades-of-grey-review_b_1338594 5 https://www.theguardian.com/film/2015/feb/15/fifty-shades-of-grey-bdsm-enthusiasts (haettu 10.11.2023). 6 https://www.theguardian.com/film/2015/feb/08/fifty-shades-of-grey-tacky-merchandise, https://www.allure.com/story/50-shades-of-grey-products 7 ihmisen välillä olevaa romanttista ja / tai seksuaalista suhdetta. Romanttisella suhteella tarkoitetaan kahden ihmisen välistä suhdetta, johon liittyvät voimakkaat tunteet toista kohtaan.7 Romanttinen suhde ei sisällä kuitenkaan aina seksuaalista kanssakäymistä, vaikka se yleensä liitetään romanttisiin suhteisiin. Tutkimuskysymykseen vastaamisessa käytetään apuna kahden kirjallisuudentutkijan, Janice Radwayn ja Pamela Regisin määritelmiä sille, millaista romantiikkakirjallisuus on, ja mitkä piirteet romantiikkakirjallisuudessa toistuvat. Toinen tutkimuskysymys käsittelee seksuaalista väkivaltaa ja sitä, miten se näkyy romaaneissa. Jotta voimme tutkia seksuaalista väkivaltaa romaaneissa, meidän täytyy ensin määritellä se. Tähän apuna käytetään erilaisia lähteitä, jotka kuvaamaan sitä, mitä seksuaalinen väkivalta on. Sen lisäksi on tarkoitus käydä läpi se, miten seksuaalista väkivaltaa kuvataan yleensä kirjallisuudessa ja miksi se toisinaan saattaa olla ongelmallista. Seksuaaliseen väkivaltaan Fifty Shades -romaaneissa paneudutaan tarkemmin luvussa 4. Tässä tutkielmassa käsitellään ainoastaan niin sanotusti alkuperäisiä, Anastasian näkökulmasta kirjoitettuja Fifty Shades-romaaneja, ei myöhemmin julkaistuja, Christianin näkökulmasta kirjoitettuja versioita. Tämä vaikuttaa siihen, miten seksuaalista väkivaltaa tässä tutkielmassa käsitellään. 1.3 Tutkielman aineisto ja näkökulma Tutkimuksen primäärilähteinä käytetään Fifty Shades -sarjan ensimmäistä kolmea romaania: Fifty Shades of Grey, Fifty Shades Darker ja Fifty Shades Freed (tästä eteenpäin FSG, FSD ja FSF). E. L. James on lisäksi julkaissut teokset Grey, Darker ja Freed. Kyseisissä kirjoissa Fifty Shades -romaanien tarina kerrotaan Christian Greyn näkökulmasta. Olen kuitenkin päättänyt rajata nämä kolme teosta tutkimuksen ulkopuolelle. Syy tähän rajaukseen on se, että tarkoitus on keskittyä Anastasian kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan ja vaikka Christian seksuaalisen väkivallankokemuksineen olisi varmasti mielenkiintoinen tämän teeman kannalta, se ei kuitenkaan sovi tutkimukseen. Keskityn Anastasian kokemaan seksuaaliseen väkivaltaan sen vuoksi, että Anastasia toimii romaanien kertojana. Anastasian kerronnassa on monia mielenkiintoisia piirteitä, joiden takia on mielenkiintoista tutkia seksuaalista väkivaltaa juuri hänen 7 https://www.sciencedirect.com/topics/psychology/romantic-relationship 8 näkökulmastaan. Lisäksi James selittää Christianin näkökulmasta montaa sellaista kohtaa, jotka voidaan laskea seksuaaliseksi väkivallaksi (esimerkiksi Grey 164): tämä vie huomion pois siltä, mitä Anastasia tilanteessa kokee tai ajattelee. Tämän seikan takia teosten mukaan ottaminen on ongelmallista tutkimuksen kannalta. Luvussa viisi pohditaan sitä, miten tulevissa tutkimuksissa voisi hyödyntää Christianin näkökulmasta kirjoitettujen romaanien näkökulmaa laajentamaan käsitystä Fifty Shades-romaanien kuvaamasta seksuaalisesta väkivallasta. Tutkielmassa aihetta tutkitaan toisaalta kirjallisuussosiologisesta näkökulmasta, toisaalta romantiikkakirjallisuuden konventioiden näkökulmasta. Tutkimuksen kannalta tutkia Fifty Shades-romaaneja nimenomaan osana yhteiskuntaa ja tähän kirjallisuussosiologia tutkimussuuntana antaa parhaat mahdollisuudet. Tutkielmassa ei voi unohtaa sitä, millainen vaikutus Fifty Shadesilla on ollut populaarikulttuuriin. Kirjallisuussosiologialla tarkoitetaan kirjallisuudentutkimuksen haaraa, joka korostaa kirjallisuuden yhteiskunnallista luonnetta. Kirjallisuussosiologialle on ominaista käsitellä kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteita (Sevänen 2011, 8.) Perusoletus kirjallisuussosiologiassa on se, että kirjallisuus on sosiaalisesti määrittynyttä ja kirjallisuutta tulkitaan suhteessa yhteiskunnalliseen todellisuuteen tai sitten kirjallisuuden tulkinnassa käytetään apuna yhteiskuntateorioita. Toinen tutkimussuuntaus on tutkia Fifty Shades -romaaneita osana romantiikkakirjallisuuden genreä. Romaanit ovat kiinteästi osa kyseistä genreä ja käyttävät näitä perinteisiä romantiikkakirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä hyödykseen. Sen lisäksi tässä tutkielmassa perehdytään myös seksuaalisen väkivallan määritelmään ja tutkitaan, miten fanifiktio (eng. fanfiction) liittyy myös osana Fifty Shades-romaaneihin. 1.4 Tutkielman rakenne Johdannon jälkeen toisessa luvussa käsitellään tämän tutkimuksen teoreettisia taustoja. Luvussa käsitellään tarkemmin kirjallisuussosiologiaa kirjallisuudentutkimuksen näkökohtana ja käsitellään sitä, miksi näkökulma on erittäin hedelmällinen tälle tutkimukselle. Sen jälkeen käydään toista tärkeää käsitettä, romantiikkakirjallisuuden historiaa läpi: sitä, millaisia piirteitä romantiikkakirjallisuudella on ja miksi se toisaalta on niin suosittua, mutta toisaalta jopa aliarvostettua. Sen jälkeen käsitellään kaksi 9 tutkittavalle kirjasarjalle erittäin spesifiä näkökulmaa läpi: ensimmäinen on seksuaalinen väkivalta ja toinen on BDSM. Luvussa Seksuaalinen väkivalta käsitellään tarkemmin sitä, mitä seksuaalinen väkivalta on. BDSM-luvussa käsitellään termin muodostavia käsitteitä tarkemmin. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten BDSM:n eri osa-alueet näkyvät Fifty Shades- romaaneissa. Kolmannessa luvussa käsitellään romantiikkakirjallisuuden piirteitä juuri Fifty Shades -romaanien näkökulmasta. Tarkoituksena on esitellä eri romantiikkakirjallisuuden piirteitä ja katsoa, kuinka hyvin Fifty Shades -romaanit sopivat kerronnaltaan juuri romantiikkakirjallisuuden genreen. Neljännessä luvussa on tarkoitus käsitellä sitä, miten seksuaalinen väkivalta näkyy Fifty Shades-romaaneissa. Sen lisäksi on tarkoitus käsitellä myös sitä, miten romaanien kerronta vaikuttaa kokemukseen romaanien seksuaalisesta väkivallasta. Sen lisäksi pohditaan myös romaanissa keskeisten Anastasian päänsisäisten kertojien merkitystä romaanien kerrontaan. 10 2 Teoreettinen tausta Tässä luvussa käyn läpi tutkielman teoreettisen taustan. Aluksi on tarkoitus käsitellä tarkemmin sitä, mitä romantiikkakirjallisuus on ja millainen kyseisen genren historia on. Sen jälkeen käsitellään kaksi nimenomaan tälle tutkimukselle olennaista käsitettä: seksuaalinen väkivalta ja BDSM. Lisäksi käsitellään fanfictionin käsitettä. Koska Fifty Shades-romaanien tausta on fanifiktiossa, on tarpeellista myös määritellä kyseinen käsite. 2.1 Romantiikkakirjallisuus Romantiikkakirjallisuudella tarkoitetaan kirjallisuutta, joka keskittyy romanttisen rakkauden kuvaamiseen kahden henkilön välillä. Romantiikalle tyypillistä on se, että loppu on onnellinen ja emotionaalisesti tyydyttävä. Romantiikkakirjallisuuteen kuuluu useita erilaisia alagenrejä. Romantiikkakirjallisuus on yksi suosituimpia populaarikirjallisuuden muotoja nykypäivänä. Romantiikkakirjallisuudesta puhuttaessa täytyy kiinnittää huomiota termiin ”romanssi”, koska alun perin romaani ja romanssi ovat oikeastaan tarkoittaneet samaa ja kummankin sanan etymologia on sama. Kun keskiajalla puhuttiin romansseista, tarkoitettiin ritaritarinoita. Oikeastaan sana ”romanssi” on vasta 1900-luvulla alkanut tarkoittaa romanttista kirjallisuutta, vielä 1800-luvulla se tarkoitti seikkailua. Pamela Regisin mukaan romanssin voi jakaa erilaisiin aikakausiin: kreikkalaiset ”romanssit”, keskiaikaiset romanssit, goottilaiset romanssit 1840-luvulla, naisten kirjoittamat romantiikkakirjat ja nykyajan massatuotettu romantiikkakirjallisuus (Regis 2007, 20). Regisin mukaan romantiikkakirjallisuus on luetuin, mutta samaan aikaan aliarvostetuin kirjallisuuden laji. Romantiikkakirjallisuudeksi laskettavat romaanit kuuluvat myydyimpiin, mutta samaan aikaan sitä pidetään vain populaarikirjallisuuden yhtenä osana, ei ainakaan korkeakirjallisuutena. Vuonna 2000 Yhdysvalloissa myydyistä pokkareista 55,9 % oli populaaria romantiikkakirjallisuutta ja yli 2000 romantiikkakirjallisuuden kategoriaan menevää teosta julkaistiin samana vuonna (Regis 2007, 108.) Mutta vaikka kyse on todella suosituista kirjoista, se ei kuitenkaan tarkoita, että niiden lukeminen olisi ”hyväksyttyä”. Naiset kertoivat tutkimuksessa, että jos he lukevat romantiikkakirjallisuutta julkisella paikalla, he peittävät kannen, jotta muut eivät voisi nähdä, mitä he lukevat (Regis 2007, XI). Romantiikkakirjallisuuteen liittyy myös 11 ajatus siitä, että romanssin kirjoittaminen olisi helppoa. Regisin (2007, 109) mukaan romanssiromaanin kirjoittamiseen kuluu yleensä noin alle vuosi. Romantiikkakirjallisuus on myös hyvin naisvoittoinen ala. Romantic Writers of America -sivuston tekemän tutkimuksen mukaan jopa 82 % romantiikkakirjallisuuden lukijoista on naisia. Nykyään monelle saattaa tulla mieleen nimettömät harlekiiniromaanit tai Nora Robertsin8 romaanit, jos puhutaan romantiikkakirjallisuudesta. Nykypäivänä ne mielletään romantiikkakirjallisuuden genreen, joka on aikaisemmin ollut laajempi, mutta osa teoksista on siirretty muiden genrejen alle. Nykyajan romantiikkakirjallisuudelle tyypillistä on rakkaus ja onnellinen loppu: kaksi ihmistä viettävät elämänsä onnellisena loppuun asti. (Regis 2007, 22.) Romantiikkakirjallisuus kuvaa yleensä miehen ja naisen välistä rakkaustarinaa, sen päähenkilö on nainen ja tarinan opetus tuntuu olevan se, että rakkaus on ikiaikainen ja se voittaa kaikki esteet (Regis 2007, 22.) Määritelmä romantiikkakirjallisuudelle voisi olla se, että se on proosafiktiota, joka kertoo kertomuksen päähenkilön (yleensä nainen) seurustelusta ja kihlauksesta (Regis 2007, 21.) Päähenkilöitä voi olla useita. Regisin mukaan tämä määritelmä keskittyy romantiikkakirjallisuuden kerronnan olennaisiin elementteihin. Niihin sisältyy muun muassa aina onnellinen loppu, ilman sitä on vaikea puhua romantiikkakirjallisuudesta. Seurustelu ja kihlaus ovat lupaus onnellisesta lopusta. Romaaneissa ei aina ole hääkohtausta, mutta kihlaus on lupaus siitä, että se tapahtuu tulevaisuudessa, joten sitä ei ole pakkoa kuvata (Regis 2007, 22.) Jotkut sanovat, että romantiikkakirjallisuus kirjoitetaan tietyn kaavan (formula) mukaan. Regisin mukaan termillä on melko negatiivisia konnotaatioita. Kaava koetaan mielikuvituksettomaksi rutiinikirjoittamiseksi (Regis 2007, 23.) Se saatetaan myös sekoittaa genreen, mutta kaavan määritelmä on kapeampi kuin genren. Genren elementit ovat näkyvissä kaavassa, mutta niiden variaatiota on rajoitettu. Regis (2007, 23) toteaa, että romantiikkakirjallisuus perustuu eri variaatioihin samasta kerronnan arkkityypistä. Kaavaa käsittelee myös John Cawelti teoksessaan Adventure, Mystery and Romance: Formula Stories as Art and Popular Culture. Cawelti (1976, 5) toteaa, että kaavalla tai formulalla tarkoitetaan erilaisia juonityyppejä. Nämä juonikaavat eivät ole 8 Nora Roberts (1950) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan romantiikkakirjallisuuden genreen kuuluvista kirjoistaan. Hän on kirjoittanut yli 200 teosta ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 500 miljoonaa kappaletta (https://www.gummerus.fi/fi/kirjailija/nora-roberts/54/) 12 kuitenkaan linkittyneitä mihinkään spesifiin kulttuuriin tai aikakauteen, vaan ne edustavat arkkityyppejä tai kaavoja, jotka ovat vaikuttaneet monissa eri kulttuureissa. (Cawelti 1976, 6). Cawelti antaa esimerkiksi lännentarinan: siihen liittyvät tietyt asiat, joista lukijat voivat tunnistaa sen tiettyyn genreen kuuluvaksi, esimerkiksi cowboyt, lainsuojattomat ja saluunat (Cawelti 1976, 6.) Caweltin mukaan kaavat ja arkkityypit tarjoavat eskapismin mahdollisuuden lukijalle, mutta jotta kaavat voivat toimia, täytyy niiden sisältää piirteitä, jotka sopivat kyseiseen kaavaan. Harvoin luetaan esimerkiksi sankaritarinaa putkimiehistä tai huoltomiehistä (Cawelti, 1976, 6.) Sukupuolen- ja kulttuurintutkimuksen professori Catherine Roach taas toteaa artikkelissaan, että romantiikkakirjallisuudessa voidaan nähdä länsimaisen kulttuurin moderni käsitys siitä, miten miehen ja naisen tulisi suhtautua toisiinsa: löydä tosirakkaus, se oikea, ja elä elämäsi onnellisena loppuun asti. (Roach 2016, 3.) Hän toteaa myös, että amerikkalaisen populaarikulttuurin vastaus kysymykseen, kuinka määritellä ja elää hyvä elämä tai kuinka saavuttaa onnellisuus, tuntuu olevan määritelty romantiikkakirjallisuuden narratiivin kautta. Hän nostaa esiin myös sen, että romantiikkakirjallisuus korostaa heteroseksuaalisia parisuhteita. Roach kokee, että romantiikkakirjallisuus on avoin seksuaaliselle diversiteetille, mutta ongelma on siinä, että genre asettaa paljon vaatimuksia parisidonnaiselle (pair-bonded) romanttiselle rakkaudelle kypsyyden ja onnellisuuden edellytyksenä. (Roach 2016, 193.) Hän kokee, että tarvittaisiin uudenlaisia vastakertomuksia romantiikkakirjallisuudelle, ei niinkään lakkauttamaan romantiikkakirjallisuuden olemassaoloa, vaan lisäämään vaihtoehtoisia juonia siihen (Roach 2016, 193.) Roach esittelee teoksessaan romantiikkakirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä, joista ensimmäinen on se, että romantiikkakirjallisuuteen kuuluu ajatus siitä, että yksinoleminen on vaikeaa, ja ihmiset etsivät jonkinlaista rakkautta (Roach 2016, 21.) Romantiikkakirjallisuudessa maailmankuva on melko maskuliininen (Roach 2016, 21.) Miehiin verrattuna, naisilla on usein vähemmän valtaa, rahaa ja mahdollisuuksia tehdä valintoja. Romaaneissa naiset eivät usein pysty ratkaisemaan näitä ongelmia ilman miehen apua. Roachin mukaan romantiikkakirjallisuus kuvaa usein korruptoitunutta maailmaa, ja osa sen maailman piirteistä näkyy myös meidän maailmassamme (Roach 2016, 22.) Vastaus naisen ongelmiin on rakkaus. Teoksessa todetaan, että rakkausromaaneissa toimii 13 melkein kuin uskontona. Romanssi pyrkii osoittamaan, että maailmassa on hyvääkin, vaikka olemassa on myös epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä. (Roach 2016, 22.) Romantiikkakirjallisuudessa toistuu ajatus siitä, että rakkaus tarvitsee paljon työtä ja onnellisen lopun edessä on paljon esteitä (Roach 2016, 23.) Kirjailijat puhuvat jopa hahmojensa kiduttamisesta: heidän on kärsittävä, jotta he ansaitsevat onnellisen lopun. Rakkaus sisältää myös riskin (Roach 2016, 23.) Se ei aina toimi, joskus se voi epäonnistua suurestikin. Rakkauteen liittyy Roachin (2016, 24) mukaan myös paraneminen: rakkaus parantaa kaikki haavat ja voittaa kaikki esteet. Myös seksi liittyy kiinteästi romantiikkakirjallisuuteen ja se kuvataan varsinkin naiselle positiivisena asiana. (Roach 2016, 25.) Sitä ei kuvata häpeällisenä, vaan voimaannuttavana kokemuksena. Romantiikkakirjallisuuteen liittyy yhtenä teemana onnellisuus. Roach (2016, 25) toteaa, että romantiikkakirjallisuuden täytyy toteuttaa sen kerronnallinen kaari, johon kuuluu myös onnellinen loppu. Romaani alkaa kärsimyksestä ja onnettomuudesta ja päättyy yleensä onnelliseen loppuun. Tähän liittyy myös se, että romantiikkakirjallisuudessa usein nainen on päähenkilö ja romantiikkakirjallisuus keskittyy yleensä naishahmoihin. (Roach 2016, 25.) Lopussa nainen on onnellinen, turvassa, hänen taloudellinen tilansa on turvattu ja hän on rakastettu. Naiset eivät Roachin (2016, 26) mukaan koskaan häviä rakkaudessa. Romantiikkakirjallisuus on naisiin keskittynyttä fantasiaa siitä, kuinka nainen saa maskuliinisen maailman toimimaan omaksi edukseen. Romantiikkakirjallisuutta voi kuvailla monella tavalla. Jotkut näkevät sen ohjeena hyvään elämään, osa illuusiona. Osa näkee mahdollisen katastrofin, osa kokee sen koukuttavana. Romantiikkakirjallisuudelle on tyypillistä eskapismi: lukijat samaistuvat romaanin päähenkilöön ja lukijat heijastavat lukemaansa ympäröivään maailmaan ja itseensä. Roachin mukaan juonikuvioiden, jotka keskittyvät perheeseen, rakkauteen ja elämään ylipäänsä, avulla romantiikkakirjallisuuden lukijat ja kirjoittajat keskustelevat kriittisesti joukosta painavia asioita, kuten naisten ja miesten perinteiset roolit, feminismi, seksismi, koulutus, seurustelu ja deittailu, seksi, raiskaus, perheväkivalta, addiktio, raskaus, vanhemmuus, avioero tai ystävyys (Roach 2016, 194.) Keskustelemalla ja ottamalla osaa näihin asioihin, rakkaustarinat osoittautuvat loppujen lopuksi hyvin tärkeiksi. 14 2.2 Seksuaalinen väkivalta Seksuaalisen väkivallan käsite on ollut viime vuosina esillä #MeToo-liikkeen takia. Perinteinen käsitys seksuaalisesta väkivallasta on raiskaus tai seksuaaliseen tekoon pakottaminen, mutta käsitteen alle kuuluu myös muita tekoja, jotka lasketaan kuuluvaksi seksuaalisen väkivallan alle. Pyrin ensin Natalie Fiennesin teoksen artikkeleiden ”Sexual Violence: ’Abuse of power comes as no surprise’” ja ”Sexual consent: No means no” avulla määrittelemään sen, mitä seksuaalinen väkivalta on. Myös suostumuksen käsite on tässä kohtaa oleellinen. Fiennesin mukaan seksuaalista väkivaltaa on mikä tahansa seksuaalinen teko, joka kohdistuu toiseen ilman tämän suostumusta tai tekoon liittyy pakottamista. Tällaisia tekoja ovat esimerkiksi raiskaus tai sen yritys, toisen luvaton koskettelu, ehkäisyn jättämättä käyttäminen ilman toisen lupaa tai aborttiin pakottaminen (Fiennes 2019, 94–95.) Seksuaalinen väkivalta ei aina tarkoita fyysisyyttä, vaan se voi olla myös henkistä. Esimerkiksi seksuaalissävytteisten vitsien kohteena oleminen, seksuaalisten viestien kohteena oleminen tai huuteluiden kohteena oleminen lasketaan seksuaaliseksi häirinnäksi, joka on yksi seksuaalisen väkivallan muoto (WHO 2015, 7) Seksuaalinen häirintä on teko, joka saa henkilön tuntemaan olonsa loukatuksi tai alennetuksi, luo ilmapiirin, jonka voi kokea loukkaavana tai se vahingoittaa henkilön ihmisarvoa. Seksuaalisen väkivallan tekoihin liittyy vielä tänä päivänäkin voimakas stigma ja aiheesta puhuminen saattaa olla haastavaa (WHO 2015, 9.) Seksuaalisen väkivallan seuraukset uhrille saattavat olla suuret: seurauksena seksuaalisen väkivallan teosta saattaa olla sekä henkisiä että fyysisiä seurauksia, kuten mahdollinen raskaus, sukupuolitauti tai sisäinen vamma. Henkisen puolen seuraukset vaihtelevat posttraumaattisesta stressihäiriöstä masennukseen ja jopa itsetuhoiseen käytökseen (Fiennes 2019, 95–96.) Aiheeseen liittyvä stigma ja häpeä saattavat tehdä aiheesta puhumisen vaikeaksi, jonka takia teko ei välttämättä koskaan tule virkavallan tietoon. (WHO 2015, 9.) Fiennesin (2019, 96) mukaan 90 % seksuaalisen väkivallan teoista tapahtuu kahden sellaisen henkilön välillä, jotka tuntevat toisensa jo entuudestaan. Fiennesin (2019, 96) mukaan raiskaus pimeällä kujalla on suurimmaksi osin myytti. Se, että tekijä on usein tuttu, saattaa vaikeuttaa teosta kertomista. Fiennesin (2019, 96) mukaan Isossa- Britanniassa noin 83 % tapauksista jää ilmoittamatta poliisille. Syitä tähän on monia: 15 tekijän suojeleminen, häpeä tai pelko siitä, että uhria ei uskota tai häntä syytetään tapahtuneesta (Fiennes 2019, 96.) Seksuaalisen väkivallan tekoja tapahtuu kaikkialla, mutta tietyissä paikoissa niitä tapahtuu enemmän. Fiennesin (2019, 96) mukaan tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi kirkot, koulut ja perheet. Kyseessä on kuitenkin instituutioita, joilla on selkeä valta-asema suhteessa yksilöön. Fiennesin mukaan ihmiset luottavat näihin instituutioihin, minkä takia niiden valta-asemaa ei välttämättä kyseenalaisteta ja tämä mahdollistaa väkivaltateot. Seksuaalisen väkivallan teossa ei ole kyse seksuaalisesta halusta, vaikka näin voisi olettaa. Fiennes (2019, 97) toteaa teoksessaan että suurin syy seksuaalisten väkivallantekojen takana on valta ja kontrolli. Maailman terveysjärjestön raportissa todetaan, että seksuaalinen väkivalta on väkivaltainen, aggressiivinen ja vihamielinen teko, jonka päämääränä on halventaa, hallita, nöyryyttää, terrorisoida ja kontrolloida uhria. (WHO 2015, 9.) Fiennes nostaa esimerkiksi kostopornon. Kostopornolla tarkoitetaan sitä, kun suhteen toinen osapuoli jakaa kostona intiimiä kuvamateriaalia ilman toisen osapuolen lupaa. Kyse voi olla esimerkiksi keskinäisestä seksistä, sooloseksistä tai alastonkuvista. Kostoporno on myös yksi seksuaalisen väkivallan muodoista.9 Toinen tärkeä käsite seksuaalisesta väkivallasta puhuttaessa on suostumuksen käsite. Käsite nostettiin esiin vuonna 1977, kun Isossa-Britanniassa Leedsin kaupungissa murhaajan vapaalla olon takia ehdotettiin, että naisten tulisi jäädä kotiin pimeän tulon jälkeen. Tämä neuvo kuitenkin johti suurimpaan naisten massaliikekannallepanoon vuosikymmeniin: naiset järjestivät ensimmäisen Reclaim the Night- marssin vuonna 1977 Leedsin kaupungissa. Tuhannet naiset lähtivät kaduille vaatimaan ulkonaliikkumiskieltoa miehille, ei naisille. Viesti oli selvä: uhria ei saa syyttää seksuaalisen väkivallan teosta, vaan syy on aina tekijässä. Murhaajan tapauksessa syy on murhaajan ja yhteiskunnan, ei naisten. Liikkeen taustalla vaikuttivat vuosikymmeniä jatkuneet väitteet siitä, että jos naiset pukeutuivat liian lyhyisiin hameisiin tai joivat liikaa, tapahtunut on naisten vastuulla. Protestoinnit siirsivät huomion kohti oikeita syyllisiä ja tässä kohtaa nostettiin esiin suostumuksen käsite: ”Whatever we wear, wherever we go, yes means yes and no means no!” (Fiennes 2019, 58-59) Suostumus tarkoittaa sitä, että suostuu tekemään jotain omasta vapaasta tahdostaan, mutta tärkeää on myös se, että henkilö on siinä tilassa, että hän pystyy 9 https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/mita-on-kostoporno/ (haettu 13.11.2023). 16 antamaan suostumuksensa (Fiennes 2019, 54.) Omaa vapaa tahto on avainasemassa tätä käsitettä tarkastellessa. Henkilön ei voida katsoa olevan suostuvainen, jos hän on unessa, alkoholin tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena, pakotettu, manipuloitu tai tietoisesti harhaanjohdettu (Fiennes 2019, 54.) Ongelma tulee kuitenkin siinä, että seksuaalinen kanssakäyminen ei ole juridinen sopimus. Suostumuksen käsite voi kuulostaa yksinkertaiselta, ei tarkoittaa ei, mutta suostumuksen toteen näyttäminen voi olla vaikeampi tehtävä, esimerkiksi silloin kun molemmat ovat olleet humalassa. Fiennes (2019, 69), nostaa artikkelinsa lopussa vielä esiin BDSM:n ja siihen yleensä liitetyn, niin sanotun ”ei-listan”. Kyseiseen listaan merkataan kaikki, mitä haluaa, mitä ei halua, ja mihin on mahdollista valmis. Molemmat osapuolet täyttävät listan ja sen jälkeen seuraa keskustelu, mitä yhteistä on, mistä voi mahdollisesti keskustella ja mitä kumpikaan ei halua. Keskustelu jatkuu niin pitkään, että toivon mukaan saavutetaan yhteisymmärrys. Fiennes (2019, 70) painottaa, että vaikka lista tuskin on tarpeellinen jokaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, se kuitenkin osoittaa sen, kuinka paljon huomiota suostumukselle tulisi antaa. 2.3 Fanifiktio Termi fanifiktio (fanfiction tai lyhennettynä fanfic) viittaa fanien kirjoittamiin tarinoihin, jotka perustuvat jo valmiiksi olemassa olevaan maailmaan tai hahmoihin. Sitä pidetään nopeimmin kasvavana kirjoittamisen muotona maailmassa (Fathallah 2017, 9) Fanifiktion juuret ovat science fiction – lehdissä 1920- ja 1930-luvuilta, mutta niissä voidaan nähdä yhteyksiä myös suulliseen tarinankerronnan traditioon (Thomas, 2011, 1.) Myös esimerkiksi Jean Rhysin romaania Wide Sargasso Sea voidaan tietyllä tapaa pitää yhtenä fanifiktion muotona. Wide Sargasso Sea toimii tavallaan Charlotte Brontën Jane Eyre romaania edeltävänä kertomuksena. Fanifiktio oli kuitenkin pitkään melko tuntematon laji, mutta se sai enemmän huomiota digitaalisen kehityksen ja internetin myötä (Thomas, 2011, 2.) Fanifiktio on yleensä vapaasti jaettavissa ja kirjoittaja ei yleensä saa siitä tuottoa. Sille on myös tyypillistä, että se on luettavissa internetissä erilaisilla alustoilla, joita ovat esimerkiksi Wattpad ja Radish. Internetsivuja, joilla fanifiktiota voi julkaista, ovat esimerkiksi fanfiction.net tai suomalainen finfanfun.fi. Fanifiktiolla tuoton 17 tekeminenkään ei nykyään ole täysin mahdotonta. Esimerkki tästä on Anna Toddin Wattpadissa julkaisema One Direction – fanifiktio After. After on julkaistu kolmessa osassa Wattpadissa ja yhteensä niillä on yli miljardi lukukertaa. Ne on myös julkaistu muokattuina fyysisinä kirjoina ja vuonna 2019 ilmestyi ensimmäinen elokuva, joka sai jatko-osat vuonna 2020, 2022 ja 2023. Fanifiktion kirjoittamiseen liittyy vahvasti ajatus siitä, että pitäisi kirjoittaa siitä, mitä haluaa lukea. Tästä seuraakin yleensä se, että fanifiktiolla saatetaan korjata esimerkiksi fanitettavan sarjan, elokuvan tai kirjan tapahtumia tai loppu voidaan ”uudelleenkirjoittaa” vastaamaan paremmin kirjoittajan toiveita tai ajatuksia siitä, miten teoksen pitäisi loppua. Fanifiktiolla henkilöt voidaan myös sijoittaa kokonaan uuteen maailmaan, esimerkiksi lukioon tai yliopistoon, vaikka se ei alkuperäisessä teoksessa toteutuisikaan. Kirjailija Jennifer Barnes (2015, 69) esittää artikkelissaan, että fanien suhteissa kuvitteellisiin hahmoihin on yhtäläisyyksiä lapsiin ja heidän mielikuvitusystäviinsä. Fanifiktion ja mielikuvituksellisen toiminnan (imagine activity) välillä on Barnesin mukaan selvä yhteys. Fanifiktion kirjoittajat ovat kuvanneet kirjoittamiaan tekstejä fantasioina, unelmina, haihatteluina ja luovana leikkinä (Barnes 2015, 72.) Osa taas kuvailee niitä vain ideoina, jotka sattuivat tulemaan mieleen. Barnesin myös mukaan se korostaa fanifiktion unelmien kaltaista luonnetta on se, että niitä saatetaan kirjoittaa vain omaksi iloksi, eli niitä ei välttämättä koskaan jaeta laajemmalle. Joissain tapauksissa fanifiktion kirjoittaja saattaa asettaa itsensä tarinaan (Barnes 2015, 72.) Tosin tarinaan asetettu ”minä” on idealisoitu, jolloin kirjoittaja pystyy itse olemaan vuorovaikutuksessa fiktiivisten hahmojensa kanssa. Joissain tapauksissa fanifiktio taas kirjoitetaan pohtimaan ”mitä jos”- kysymystä, jolloin se palvelee kirjoittajan omia kiinnostuksen kohteita ja mielikuvitusta (Barnes 2015, 73.) Fanifiktion kirjoittajat ovat suurimmaksi osaksi naisia, ja tämä näkyy muun muassa kirjoitustyylissä. Fanifiktion kirjoittavat kiinnittävät Barnesin (2015, 74) mukaan paljon huomiota hahmojen tunteisiin ja suhteisiin tarinan sisällä. Kirjoittajat myös analysoivat tekstejä henkilökohtaisemmin ja enemmän tunnepohjalta. Fanifiktion katsotaan myös olevan alusta marginalisoiduille äänille (Barnes 2015, 74.) Toinen syy, miksi fanifiktion katsotaan olevan naisvaltainen tyylilaji, on lähdemateriaali. Monissa sarjoissa (ei kaikissa) päähenkilönä on mies. Toisaalta voidaan 18 pohtia sitä, että varsinkin 2000-luvulla suosioon on noussut sarjoja, joissa on naispäähenkilö (esimerkiksi Divergent-romaanit tai The Hunger Games). Kuitenkin romaanisarjat, joista kirjoitetaan eniten fanfictiota10 (esimerkiksi Harry Potter-romaanit) ovat teoksia, joissa päähenkilö on mies. Fanifiktion kirjoittajat kirjoittavat näistä uusia, monesti enemmän naisiin keskittyä versioita (Barnes 2015, 75.) Marginalisoidut ryhmät ovat vahvemmin edustettuna fanifiktiossa. Esimerkkinä on niin sanottu ”slash”, jossa kaksi kanonisesti heteroa hahmoa ovat parisuhteessa keskenään (Barnes 2015, 75.) Silja Kukka käsittelee slashia artikkelissaan “Eroottiset kirjalliset utopiat: Slash-fanifiktion mahdolliset maailmat homoeroottisena kirjallisuutena. Hän käsittelee artikkelissa Supernatural-televisiosarjan pohjalta tehtyä fanifiktiota, jossa sarjan päähenkilöt sijoitetaan 1800-luvun Yhdysvaltoihin. Kukan mukaan se, että fanifiktiota kutsutaan “marginaaliraapusteluksi” saattaa luoda käsityksen fanifiktiosta vastustavana tai selittävänä kommenttina alkuperäiselle tekstille (Kukka 2012, 52.) Artikkelissa todetaan, että slashia ei tulisi tarkastella vastarinnan positiosta käsin, vaan voitaisiin käsitellä esimerkiksi sitä, miten pohjateksti haastaa stereotypioita, jotka liittyvät seksuaalisuuteen tai sukupuoleen (Kukka 2012, 52.) Artikkelissa Kukka (2012, 53) esittää, että fanifiktiolla on arkonttinen luonne, jolla viitataan tekstien arkistomaiseen luonteeseen: jokainen uusi teksti lisää materiaalia arkistoon, josta uudet kirjoittajat voivat tulla etsimään materiaalia. Arkonttinen kirjallisuus ja naisten kirjoittaminen ovat Kukan artikkelin mukaan tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Arkonttinen kirjallisuus antaa uusia näkökulmia ja puheenvuoroja henkilöille, jotka eivät saa puheenvuoroa alkuperäisteoksessa. Kirjallisuus voidaan nähdä myös sosiaalisena kommenttina: se tuo esiin kokemuksia, jotka valtavirtakulttuuri on vaientanut. (Kukka 2012, 53.) Kuten jo johdannossa todettiin, Fifty Shadesin juuret ovat myös fanifiktiossa. Alun perin se julkaistiin internetissä nimellä Masters of the Universe. Masters of the Universe oli kirjoitettu fanifiktiona Stephenie Meyerin suositusta nuorten kirjasarjasta Twilight-kirjasarjasta. Se julkaistiin fanifiktioniin keskittyvällä nettisivulla luku kerrallaan Snowqueen’s Icedragon - nimen alla. Kun teos alkoi saada huomiota, James siirsi sen omille nettisivuilleen. Kun Fifty Shades of Grey julkaistiin, samalla alkuperäinen 10 https://www.fanfiction.net/book/ (haettu 13.11.2023) 19 fanifiktio poistettiin myös Jamesin omilta nettisivuilta. Alkuperäiseen teokseen vaihdettiin hahmojen nimet ja teos jaettiin kolmeen osaan.11 Fanifiktioon liittyy kysymys laillisuudesta ja tekijänoikeuksista. 1990- luvulla, jolloin fanifiktio alkoi kehittyä nykyiseen mittakaavansa, tätä kysymystä ei tarvinnut pohtia, koska kyseessä oli pientä toimintaa ja fanifiktiot harvoin saivat suuria yleisöjä. Tekijänoikeudet suojelevat alkuperäisiä kirjallisia teoksia, näytelmiä, audiovisuaalisia ja graafisia teoksia. Fanifiktiot perustuvat näihin teoksiin. Se herättää monia vaikeita kysymyksiä siitä, että ovatko esimerkiksi hahmot suojattuja tekijänoikeuslaeilla. Ja jos ovat, niin kuinka fanifiktio suhtautuu siihen (Schwabach 2011, 27.) Fanifiktiot eivät ole koskaan kopioita alkuperäisestä, koska se toimisi fanifiktion perinteistä ideaa vastaan. Sen sijaan, kirjoittajat ottavat alkuperäisteoksesta tuttuja elementtejä ja käyttävät niitä uusilla tavoilla lakitieteen professori Aaron Schwabach (2011, 53) selittää artikkeleissaan. Fanifiktioita voidaan kuitenkin pitää alkuperäisen tarinan johdannaisina, jolloin ne rikkovat tekijänoikeuslakia, jonka mukaan alkuperäisellä kirjoittajalla on oikeus kontrolloida alkuperäisestä työstä tehtyjä johdannaisia (Schwabach 2011, 53.) Schwabachin (2011, 118) mukaan nykyään jokaisella on mahdollisuus kirjoittaa fanifiktiota, ja se antaa faneille uuden tavan tulla kuulluksi, mutta tekijänoikeuslait pitävät huolen siitä, että fanit jäävät kuitenkin tavallaan kirjallisen kentän ulkopuolelle. Toki, mitä Fifty Shades -romaanit ja Anna Toddin After -sarja osoittavat, myös fanifiktiolla on mahdollisuus nousta suosituksi ja tuottoa tekeväksi, omaksi työkseen, mutta silloin viitteet alkuperäisiin teoksiin on poistettava. 2.4 BDSM BDSM muodostuu kirjailija ja seksuaaliterapeutti Tiia Forsströmin mukaan kolmesta sanaparista. Ensimmäinen viittaa sanapariin bondage ja discipline (sitominen ja kurittaminen) Toinen sanapari on D/s, joka viittaa sanoihin dominance ja submission (alistaminen ja alistuminen.) Kolmas sanapari viittaa kahteen viimeiseen kirjaimeen, S/M, joka puolestaan tarkoittaa sadismia (sadism) ja masokismia (masochism) Näistä voidaan 11 https://www.forbes.com/sites/hayleycuccinello/2017/02/10/fifty-shades-of-green-how-fanfiction-went-from- dirty-little-secret-to-money-machine/?sh=5b7aeabe264c 20 myös muodostaa termi sadomasokismi. (Forsström 2016, 14). Tämä luku käsitellään oikeestaan kokonaan Forsströmin kirjoittaman teoksen avulla. Valitsin tämän, koska Forsströmin teos BDSM-aapinen kertoo aiheesta selkeästi ja kattavasti perusasiat, jotka ovat tämän tutkielman kannalta ne oleelliset. Ensin käsitellään sanaparit ja se, mistä ne muodostuvat, ja sen jälkeen keskitytään siihen, miten nämä käsitteet näkyvät Fifty Shades-romaaneissa. BDSM on termi, joka liitetään Fifty Shades-romaaneihin, koska Anastasian ja Christianin suhde perustuu romaaneissa BDSM:ään, mutta kuten kohta huomataan, BDSM:n rooli romaaneissa on pienempi kuin mitä voisi aluksi olettaa. BDSM on siis eräänlainen kattotermi, jonka alle voidaan lukea monenlaisia seksuaalisuuden ilmentämiskeinoja. Sadomasokismin, sidonnan, kurittamisen, alistamisen ja alistumisen lisäksi tällä kattokäsitteellä viitataan usein myös usein fetisseihin, vaikka se ei kuitenkaan näy lyhenteessä. Ne voivat liittyä johonkin BDSM-sanapareista, mutta se ei kuitenkaan ole pakollista: Forsströmin mukaan joku ”voi saada ’kicksit’ esimerkiksi Dominan nahkasaappaiden nuolemisesta kaipaamatta selkäänsä tai haluamatta alistua.” (Forsström 2016, 15.) Kun puhutaan BDSM:stä, ensimmäisenä saattaa usein tulla mieleen juuri sadomasokismi. Masokismi ja sadismi ovat kumpikin käsitteinä kehittyneet ensin erikseen ja vasta myöhemmin on alettu puhua sadomasokistista, joka yhdistää molemmat piirteet. Sadismin juuret johtavat 1800-luvulle ja ilmiö on nimetty ranskalaisen kirjailijan Markiisi de Saden mukaan. Nimen on antanut psykiatri Richard von Krafft-Ebing vuonna 1886 (Pääkkölä 2016, 33). Sadismia pidetään toisaalta kiinnostavana, toisaalta hyvin kiistanalaisena ilmiönä. Erimielisyyksiä aiheuttaa se, liittyykö sadismiin aina seksuaalinen mielihyvä, vai onko seksuaalinen sadismi ilmiö, joka on erillään muusta julmuudesta. (Forsström 2016, 133.) Pitää myös muistaa, että tässä kohtaa kyse on nimenomaan seksuaalisesta sadismista. Seksuaaliseen sadismiin liittyy molempien osapuolien vapaaehtoisuus. Sadismista voidaan puhua myös ilman seksuaalista puolta, jolloin se liitetään esimerkiksi murhiin tai sodankäynnissä tapahtuneisiin asioihin (Taylor 2009, 203–204.) Kuitenkin sadismiin liittyy aina jonkinasteinen nautinto toisen ihmisen kärsimyksestä, yleensä fyysisestä. Sadismi on nimetty Markiisi de Saden (Donatien-Alphonse François de Sade 1740–1814) mukaan. Sadea pidetään valistusfilosofina, mutta hän on varsin kiistelty 21 hahmo filosofiassa. Mielipiteet hänestä ovat kaksijakoisia: toisaalta hänen ajatellaan edustavan sosiaalisen emansipaation huipentumaa, toisaalta hänen kirjallista tuotantoaan pidetään pornografiana ja filosofian kannalta vähäisenä. de Sade on kirjoittanut suurimman osan teoksistaan vankeudessa. Markiisi de Saden tunnetuimmat teokset ovat Sodoman 120 päivää (Les 120 journées de Sodome ou l’école du libertinage, 1782) ja Justine, eli Hyveellisen neidon kovat kokemukset (Justine, ou, Les malheurs de la vertu, 1791.) Erityisesti Justine on vaikuttanut käsitykseen sadismista. Romaanissa kuvataan nuoren hyveellisen naisen kokemuksia sadistisen miehen kynsissä. Laura Saarenmaan mukaan (2007, 97) Justine kertoo romaanissa lukijoilleen avoimesti ja yksityiskohtaisesti kokemuksistaan. ”Äkkiä hän kääntyy taas puoleeni: - Therese, hän sanoo. - te tulette kärsimään hirvittävästi (hänen ei olisi tarvinnut sanoa sitä, sillä se oli luettavissa selvästi hänen silmistään); teitä ruoskitaan kaikkialle, ja ainoatakaan paikkaa en säästä, ja hän tarttuu rintoihini ja pitelee niitä; sormenpäillään hän ruhjoo nännejäni ja tuottaa minulle hirvittävää tuskaa, mutta minä en uskalla sanoa mitään, sillä pelkään raivostuttavani häntä vielä enemmän, ja kuitenkin hiki kohoaa otsalleni ja tahtomattani kyyneleet täyttävät silmäni. (Markiisi de Sade 2014, 195-196.) Tarinaa kuvataan hämmentävänä sadomasokismisena fantasiana ja äärimmäisyyksiin menevänä seksuaalisen vapauden kuvana. Justine oli Markiisi de Saden suurin menestys, mutta samalla se vei hänet vankilaan ja mielisairaalaan loppuelämäkseen. (Airaksinen 2019, 68). Masokismi on tietyllä tapaa sadismin vastakohta. Siinä missä sadisti nauttii tuottaessaan kipua toiselle, masokisti nauttii kivusta. Kun sanotaan, että masokisti nauttii kivusta, pitää kuitenkin muistaa, että kaikki kipu ei ole nautinnollista masokistillekaan tai masokisti ei nauti itsensä satuttamisesta. Masokismi on nimetty itävaltalaiskirjailija Leopold von Sacher-Masochin (1836–1895) mukaan. Richard von Krafft-Ebing, sama psykiatri, joka nimesi sadismin, nimesi kivusta nauttimisen masokismiksi. Masokismissa on kyse nautinto, joka liittyy kipuun tai satutetuksi tulemiseen. Kyse ei aina ole 22 kuitenkaan seksuaalisesta kiihottumisesta tai nautinnosta, vaan osa nauttii kivun loppumista seuraavasta rentoutuneisuudesta (Forsström 2016, 108–109.) Leopold von Sacher-Masochin oli itävaltalainen kirjailija, jonka tunnetuin teos Venus im Pelz (Venus turkiksissa) on julkaistu vuonna 1869. Teos käsittelee Severin von Kusiemskin ja Wanda von Dunajewin suhdetta, jossa Severin haluaa alkaa naisen palvelijaksi ja pyytää Wandaa kohtelemaan häntä koko ajan alentavimmilla tavoilla. Wanda ei aluksi ymmärrä Severinin pyyntöä, mutta lopulta hän alkaa toimia Severinin pyyntöjen mukaan. “Odota vain, vikiset vielä piiskani alla kuin koira”, hän uhkasi ja alkoi ruoskia minua. Lyönnit osuivat selkääni, käsivarsiini ja kaulaani nopeina ja tiheinä, hirvittävän voimakkaina, purin hammasta, etten huutaisi. Sitten hän osui kasvoihini, lämmin veri valui minua pitkin, mutta hän vain nauroi ja jatkoi ruoskimista.” (von Sacher-Masoch 1976, 136). Suomessa sadomasokismi lakkasi olemasta sairaus vuonna 2011, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos poisti sen tautiluokituksesta (Järvi, Lääkärilehti). Maailman terveysjärjestö poisti sadomasokismin tautiluokituksestaan kesäkuussa 2018 (Reed et al. 2016, 206.) Sadismi tai masokismi ei ole Fifty Shades -romaaneissa keskiössä. Vaikka kirjasarja pyrkii kuvaamaan BDSM:aa, niin näitä kahta käsitettä ei mainita romaanien kerronnan kannalta merkittävästi. Sadismi mainitaan toisessa romaanissa, kun Christian kertoo Anastasialle olevansa sadisti ja kaikki hänen palvelijansa muistuttavat ulkonäöllisesti Christianin biologista äitiä. He takes a deep breath and swallows. ”I’m a sadist, Ana. I like to whip little brown haired girls like you because you all look like the crack whore – my birth mother. I’m sure you can guess why.” He says it in a rush as if he’s had a sentence in his head for days and days and is desperate to be rid of it. (FSD, 329.) 23 Christianin käytös ei kuitenkaan muuten romaanien aikana edusta käsitystä sadismista. Tässä toki pitää huomata, että romaanit on kerrottu Anastasian näkökulmasta, minkä takia käsitys Christianin ajatuksista ei ole lukijoiden tiedosta. Joten ainoa vaihtoehto pohtia sitä, onko Christian sadisti, on Anastasian kerronnan kautta. Seksuaalinen sadisti saa tyydytystä toisten kivusta, mutta romaanien aikana voidaan huomata, että Christian kykenee harrastamaan seksiä myös ilman mitään kivun tuottamista, joten hän ei sovi täydellisesti seksuaalisen sadistin malliin. Toinen mielenkiintoinen piirre romaaneissa on se, että Christian ei oikeastaan tuota Anastasialle kipua seksin aikana. Christian selkeästi nauttii enemmän Anastasian alistamisesta kuin kivun tuottamisesta hänelle. Lisäksi Christian myöntää, että hänelle halu olla Anastasian kanssa on suurempi, kuin halu saada Anastasiasta palvelija. Christian myös myöntää myöhemmin, että ajatus kivun tuottamisesta Anastasialle, on hänelle epämiellyttävä. ”It means I don’t need it. Not now.” What? ”How do you know? How can you be so sure?” ”I just know. The thought of hurting you… in any real way… it’s abhorrent to me”. (FSD, 330.) BDSM:n toiset kaksi tunnettua käsitettä ovat dominance (alistaminen) ja submission (alistuminen). Tähän käsitepariin saatetaan liittää ajatus, että dominoiva ihminen olisi aina myös sadisti ja alistuva ihminen masokisti. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Dominointi ei välttämättä sisällä ollenkaan satuttamista. Dominoivuus voi myös näkyä ihmisessä monella eri tavalla: joillekin se voi olla ainoastaan BDSM-sessioon yhdistettävä rooli, joillekin se voi olla luonteenpiirre, joka näkyy myös arkipäiväisessä elämässä. Jonkun dominoivan puolen voi taas houkutella esiin sopiva vastapari. Miespuoleista dominoivaa henkilöä kutsutaan BDSM-kontekstissa Domiksi, D:ksi tai Masteriksi. Naispuoleista voidaan taas kutsua esimerkiksi Domina, Domme tai Dominatrix. Sanojen alkuperänä on latinan kieli 14 ja sana ”dominatrix”, joka on feminiinimuoto sanasta, joka tarkoittaa hallitsijaa: dominator (Forsström 2016, 47.) Vaikka mielikuva dominoivista ihmisistä saattaa yleisesti olla stereotypioilla värittynyt, on jokaisen tapa dominoida kuitenkin yksilöllinen ja kahta samanlaista dominanttia ei välttämättä löydä. Alistaminen voi Forsströmin mukaan näkyä useilla eri 24 tavoilla: se voi olla hänen mukaansa esimerkiksi esineellistävää, huolehtivaa, rituaalista, nöyryyttävää, kontrolloivaa, sadistista, ilkikurista, kylmän etäistä tai rakastavaa (Forsström 2016, 49.) Nämä piirteet voivat vaihdella riippuen tilanteesta ja dominantin mielialasta. Erillistä sessiotakaan ei tarvita dominoinnin toteuttamiseen. Dominantti voi asettaa alistuvalle puolelle erilaisia sääntöjä ja kieltoja, joita pitää noudattaa, mutta samassa tilassa ei kuitenkaan tarvitse olla. Alistamisen vastakohtana on alistuminen (submission.) Alistumisesta saatavalle nautinnolle ei ole yhtä selitystä, mutta monet kuvaavat sitä samankaltaisilla sanoilla. He kuvaavat sitä irti päästämisenä, vapautumisena, antautumisena tai heittäytymisenä. (Forsström 2016, 24) Alistuvaa osapuolta kutsutaan subiksi. Ihmiset saattavat esimerkiksi fantasioida tilanteesta, jossa kontrollista on pakko päästää irti ja valintoja ei voi tehdä. Osa taas nauttii palvelemisesta ja mukautumisesta ja toisen toiveiden tyydyttämisestä. Alistumisen osalta suhteeseen pätevät osittain samat piirteet kuin alistamisen. Osassa suhteissa alistuminen on rajattu tiettyyn tilanteeseen tai paikkaan. Mutta osassa suhteita valta-asetelma on selkeästi enemmän nähtävissä arkielämässä. (Forsström 2016, 24) Alistumisessa erityisen tärkeää on konsensuaalisuus, eli se, että asetelma on molempien tai kaikkien osapuolien toiveiden mukainen (Forsström 2016, 25) Raja henkisen väkivallan ja alistamisen välillä on selkeä, mutta rajan tarkka paikka on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat aina säännöt. jotka on sovittu. Kuten jo aiemmin todettiin, masokismi ei välttämättä liity alistuvuuteen ollenkaan, jonka takia kipukaan ei välttämättä kuulu sessioihin. (Forsström 2016, 25) Fifty Shades-romaaneissa on selkeästi enemmän kyse alistumisesta ja dominoinnista kuin sadismista tai masokismista. Christian toivoo Anastasiasta uutta palvelijaa, mutta Anastasia ei ole kiinnostunut tästä roolista, vaan hän toivoo perinteisenä pidettyä suhdetta Christianin kanssa. Ensimmäinen romaani keskittyy suurimmaksi osaksi siihen, että Christian ja Anastasia pääsisivät yhteisymmärrykseen suhteestaan. Ensimmäinen romaani päättyy kuitenkin siihen, että Anastasia kertoo Christianille, että Christian ei ole sellainen, mitä Anastasia toivoo ja Anastasia ei ole sellainen kuin mitä Christian toivoisi. 25 ”I don’t want you to go” he murmurs, his voice full of longing. ”I can’t stay. I know what I want and you can’t give it to me, and I can’t give you what you need.” He takes another step forward and I hold up my hands. ”Don’t please” I recoil from him. There’s no way I can tolerate his touch now, it will slay me. ”I can’t do this”. (FSG, 513.) Sama teema jatkuu myös seuraavissa romaaneissa. Anastasian kykenemättömyys alistumiseen on syy, jonka takia Christian suostuu kokeilemaan perinteistä seurustelusuhdetta Anastasian kanssa. Yksi syy Christianin mukaan on myös se, että hän ei halua satuttaa Anastasiaa enää uudestaan. Toisessa romaanissa voidaan huomata se, että Anastasian ja Christianin suhde muuttuu ja BDSM:ään viittaavat seikat vähentyvät romaanin tapahtumien edetessä. Anastasia ei kuitenkaan missään kohtaa romaaneja ole dominoiva Christiania kohtaan. Kuten aikaisemmin todettiin, jotta suhde, johon liittyy alistamista ja dominointia, voi toimia, sen täytyy perustua yhteiseen sopimukseen ja luottamukseen. Anastasian ja Christianin välillä tällaista sopimusta ei ole. Christian näyttää sopimusta Anastasialle, mutta Anastasia ei koskaan allekirjoita sitä. Anastasia ei näin ollen missään kohtaa ole luvannut olla Christianin palvelija ja näin ollen totella häntä. Vaikka Anastasia ei ole allekirjoittanut sopimusta, Christian on silti todella tarkka siitä, että Anastasia tottelee häntä. Anastasia kuitenkin ”uhmaa” Christiania useita kertoja, esimerkiksi kolmannessa romaanissa, kun Anastasia käy Katen kanssa ulkona, vaikka Christian on kieltänyt Anastasiaa tekemästä sitä (FSF, 208.) Turvasana liittyy kiinteästi sekä sadomasokismiin että D/s-suhteisiin. Yleinen esimerkki turvasanoista ovat esimerkiksi liikennevalot, joissa sana ”keltainen” tarkoittaa sitä, että sub on sietokykynsä rajoilla ja tarvitsee tauon, ja punainen tarkoittaa, että domin toiminta loppuu kokonaan siihen paikkaan (Forrström 2016, 154.) Turvasanoista sopiminen ja kiinnipitäminen on tärkeää molempien osapuolien puolesta. Jos sessioon liittyy kurittamista tai kipua, on selvää, että vastaanottava osapuoli ilmentää kipua vastaanottaessaan äänellään ja kehollaan. Sitä pidetään tarkoituksenmukaisena, mutta turvasana on keino kertoa, milloin toivotusta ja tarkoituksenmukaisesta tulee epämieluisaa. 26 Turvasanaa käytetään kerran Fifty Shades -romaanien aikana kolmannen romaanin aikana. Tilanne liittyy jo aikaisemmin mainittuun tilanteeseen, jossa Anastasia lähtee käymään Katen kanssa ulkona ja näin uhmaa Christiania. Christian käyttää rangaistuksena orgasmin kieltämistä (FSF, 248), jolloin Anastasia käyttää turvasanaa ”punainen”. Ensimmäisessä romaanissa käydään turvasanat läpi, mutta niitä ei kuitenkaan käytetä romaanien aikana. Christian myös huomauttaa Anastasialle, että hän olisi voinut käyttää turvasanaa, kun Christian piiskasi häntä vyöllä FSG:n lopussa. ”You’re upset because of what happened last time. I behaved stupidly and you… So did you. Why didn’t you safe-word, Anastasia?” His tone changes, becomes accusatory. (FSD, 30.) Tässä voidaan kuitenkin huomata se, että turvasanat eivät kuitenkaan ole Anastasialle tuttuja. Ne on mainittu Anastasialle, mutta hän ei ole kuitenkaan koskaan allekirjoittanut sopimusta, jonka takia hän ei välttämättä ajattele turvasanojen kuuluvan heidän suhteeseensa. Kuten aikaisemmin mainittiin, turvasanat ovat tärkeä osa suhteita, joihin liittyy sadismi, masokismi tai alistaminen tai alistuminen. Kuten aikaisemmin todettiin, turvasanat ovat yleensä sellaisia, joita muuten tilanteessa ei sanoisi. Kipua saatetaan ilmentää esimerkiksi ilmeillä, eleillä tai äänellä. Tällöin sub saattaa sanoa ”lopeta”, vaikka hän ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä. Sen takia on tärkeää, että sana on sellainen, jota ei muuten tarkoittaisi. Lisäksi on tärkeää, että molemmat ovat tietoisia sanasta. Esimerkki erikseen sovitusta turvasanasta nähdään FSF:ssä. jossa Christian pyytää Anastasiaa kertomaan turvasanan. ”Choose a word, Ana.” Oh… ”A safeword.” he says softly. ”Popsicle”, I say, panting. ”Popsicle?” he says, amused. (FSF, 35.) Viimeinen käsitepari sitominen (bondage) ja kurittaminen (discipline.) BDSM-kontekstissa sitomiseen viitataan yleensä sanalla bondage. Joskus saatetaan käyttää myös japaninkielisiä termejä shibari (koristeellinen sidonta) tai kinbaku (tiukka 27 sidonta.) Nämä sanat ovat karanneet melko kauaksi alkuperästään, mutta vanhoista tekniikoista osa on edelleen käytössä. (Forsström 2016, 139.) Sitomiseen, kuten kaikkiin muihinkin BDSM-osa-alueisiin liittyvä nautinto on hyvin laaja: se voi liittyä esimerkiksi liikeratojen rajoittamiseen, puristuksen tunteeseen, avuttomuuteen, hankauksen tai hiertymisen aiheuttamiin tuntemuksiin. Osa taas nauttii enemmän tunteesta, joka liittyy vasta sitomisen jälkeisiin tunnetiloihin. Sidonnalla on monenlaisia erilaisia rooleja: se voi olla vain yksi osa sessiota, tai se voi olla päämäärä tai keino saavuttaa päämäärä. Sitä käytetään muun muassa kohteen rentouttamiseen tai esimerkiksi esteettisen nautinnon tarjoamiseen (Forsström 2016, 139). Kurittaminen on myös laaja käsite. Sillä voidaan viitata joko laajemmin kieltoihin, käskyihin, sääntöihin ja niiden noudattamisen valvomiseen tai sitten sillä viitataan vain rankaisemiseen. Kurittamisen rajat, sävyt ja sisällöt syntyvät kuritettavan ja kurittajan välisestä dynamiikasta. Yksityiskohdista voi sopia yhdessä tai dominoiva osapuoli sanelee hänelle sopivat säännöt ja ehdot. Kurittaminen voi olla ei-seksuaalista, mutta sen voi myös yhdistää esimerkiksi osaksi laajempaa sessiota. (Forsström 2016, 98.) Fifty Shades -romaaneissa kurittaminen mainitaan useampaan otteeseen ja se on yksi BDSM:ään liittyvä piirre, joka näkyy romaaneissa toistuva piirre. Se on myös sellainen piirre, josta myös Anastasia pitää. Kurittaminen on piirteistä sellainen, joka toistuu useimmin seksuaalisissa kohtauksissa romaanissa. Anastasia puhuu esimerkiksi Christianin kihelmöivästä kämmenestä, jolla viitataan Christianin haluun kurittaa Anastasiaa lyömällä häntä yleensä takapuolelle. Kurittamisen keinot romaanissa myös olevat suhteellisen yksipuoleisia. Yleensä kyse on piiskaamisesta tai esimerkiksi orgasmin kieltämisestä. Romaaneissa kyse on myös lähes aina kyse kurittamisesta, joka liittyy sessioon, johon liittyy myös muu seksuaalinen kanssakäyminen. (FSD, 151–156) Toinen käsite on sitominen. Romaaneissa sitominen on yleensä myös osa sessiota. Christian käyttää sitä ensimmäisessä ja toisen romaanin alussa siihen, että hän pyrkii rajoittamaan Anastasian liikeratoja niin, että Anastasia ei pysty koskemaan häntä. Syy tähän on Christianin kammo kosketusta kohtaan, joka taas liittyy hänen lapsuutensa traumoihin (FSD, 345.) Christian kuitenkin antaa toisessa romaanissa Anastasian koskea itseään ja näin ollen syy sitomiselle muuttuu. Sitomiselle ei ole enää samanlaista syytä, jolloin Christian käyttää sitomista enemmän keinona rangaista Anastasiaa. 28 Vaikka romaaneissa ei pääse kuulemaan Christianin ajatuksia, voidaan hänen esittämistään kommenteista päätellä se, että Christianille tärkeää on myös sidonnan esteettinen arvo. Tämä näkyy esimerkiksi kohdissa, jossa hän katselee sidottua Anastasiaa. I expect him to cuff my wrists, but he attaches each cuff above my elbows. It makes me arch my back, pushing my breasts forward. though my elbows are by no means together. When he’s finished, he stands back to admire me. (FSD, 489.) BDSM näkyy Fifty Shades-romaaneissa useilla erilaisilla tavoilla. Kritikki, jota romaanit ovat saaneet niiden kuvauksesta BDSM:stä on toisaalta hyvin ymmärrettävää. BDSM kuvataan romaaneissa hyvin yksipuoleisella tavalla ja BDSM-sessiot, joita romaaneissa esitetään eivät ole selkeärajaisia. Yksi syy tälle on se, että Anastasia ei kirjoita sopimusta, jonka takia heidän välillään ei koskaan virallisesti ole dom/sub-suhdetta, jolloin BDSM- sessiot voisivat olla selkeämmin rajattuja romaaneissa. Selkeimmät BDSM-sessiot ovat ensimmäisessä romaanissa, jonka jälkeen Christian ei suostu harrastamaan Anastasian kanssa mitään BDSM:ään viittaavaa ennen toisen romaanin loppua. Kolmannessa romaanissa BDSM, ainakin kurittaminen tai sitominen, ovat mukana usein jollain tavalla. BDSM:n merkitys romaanissa kuitenkin vähenee ensimmäisestä romaanista. Syy voi olla esimerkiksi se, että Christian ei enää halua Anastasiasta vain palvelijaansa, jonka takia BDSM:n ei ole enää niin suuressa roolissa suhteessa onnistumiselle. 29 3 Romantiikan piirteet Fifty Shades-romaaneissa Aikaisemmassa luvussa käsiteltiin sitä, mitä romantiikkakirjallisuus on ja millaista sen historia on. Tässä luvussa on tarkoitus keskittyä enemmän siihen, miten romantiikkakirjallisuuden piirteet näkyvät Fifty Shades-romaaneissa. Apuna käytän kirjallisuudentutkijoiden Pamela Regisin ja Janice Radwayn käsityksiä siitä, millaisia piirteitä romantiikkakirjallisuudessa on, ja miten ne näkyvät romaaneissa. Pyrin näiden piirteiden avulla todistamaan sen, että Fifty Shades-romaanit seuraavat hyvin tarkasti romantiikkakirjallisuuden kaavoja ja käyttävät hyödykseen piirteitä, jotka liittyvät kiinteästi romantiikkakirjallisuuteen. Fifty Shades-romaanit tuntuvat pyrkimään olemaan uudenlaista romantiikkakirjallisuutta, mutta haluan todistaa, että ne seuraavat silti romantiikkakirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä ja kaavoja. 3.1 Romantiikkakirjallisuus Pamela Regisin mukaan Pamela Regis esittää kirjassa A Natural History of the Romance Novel kahdeksan keskeistä elementtiä romantiikkakirjallisuudelle. Hänen mukaansa ne muodostuvat romantiikkakirjallisuuden genren ytimen (Regis 2007, 47.) Regisin mukaan romanttisen kirjallisuuden keskeisiä juonielementtejä ovat seuraavat: 1. Yhteiskunnan määrittely (Society defined), 2. Tapaaminen (The meeting), 3. Este (The barrier), 4. Vetovoima (The attraction), 5. Julistus (The declaration), 6. Rituaalinen kuolema (Point of ritual death), 7. Tunnistaminen (The recognition) ja 8. Kihlaus (The betrothal). Näiden lisäksi Regis esittää vielä kolme juonielementtiä, jotka eivät esiinny kaikessa romanssikirjallisuudessa, mutta osassa. Nämä kolme ovat: 30 1. Syntipukin karkoitus (scapegoat exiled), 2. Häät, tanssi tai juhla (wedding, dance or fete) ja 3. ”Pahojen käännyttäminen” (the bad converted) (Regis 2007, 30–39.) Nämä käsitteet toistuvat Regisin mukaan romantiikkakirjallisuudessa ja ne voivat olla missä tahansa järjestyksessä tai samassa kohtauksessa voi näkyä useampi elementti samaan aikaan, esimerkiksi kihlaus voi tapahtua ennen esteen muodostumista tai julistus ja kihlaus voivat tapahtua samaan aikaan. Yksi elementti voi toistua useammin yhden romaanin sisällä, esimerkiksi kosintoja voi tapahtua useita. Elementit voivat tapahtua romaanissa ilman sen suurempaa dramatisointia ja riittää, että lukijalle kerrotaan asian tapahtuneen. Elementtien kestoa voi myös venyttää. Juonielementit ovat joustavia, joka näkyy romantiikkakirjallisuuden moninaisuudessa. Toisaalta se saattaa luoda kuvan siitä, että romantiikkakirjallisuus on kaikki samanlaista, mikä johtuu siitä, että juonielementit toistuvat useassa romaanissa, mutta eivät välttämättä samalla tavalla. Jos katsotaan näitä juonielementtejä Fifty Shades -romaaneissa, niin ensimmäisenä voidaan puhua yhteiskunnan määrittelystä. Regisin mukaan yhteiskunta ja sen määritelmä tehdään lukijalle selväksi jo aivan romaanin alussa. Se on maailma, jossa romaanin sankaritar ja sankari kohtaavat ja rakastuvat. Yhteiskunta kuvataan usein jollain tapaa epätäydelliseksi: esimerkiksi korruptoituneeksi tai vanhanaikaiseksi. Maailma voi myös sortaa sankaria tai sankaritarta (Regis 2007, 32.) Fifty Shadesissa romaanien tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Seattleen, Washingtonin osavaltioon Yhdysvalloissa. Ensimmäisessä luvussa maailmaa kuvataan Anastasian näkökulmasta. Anastasia kokee kuulumattomuuden tunnetta vieraillessaan Christianin toimistolla Seattlessa (FSG, 5.) Hän ei koe sopivansa Christianin maailmaan, joka jo romaanin ensimmäisillä sivuilla näyttäytyy ylellisenä ja kalliina. Toinen elementti on sankarittaren ja sankarin kohtaaminen. Se tapahtuu yleensä romaanin alussa, joskus mahdollisesti takaumassa. Fifty Shadesin tapauksessa tapaaminen tapahtuu haastattelutilanteessa Christian Greyn toimistolla. Usein tapaamisen yhteydessä esitellään myös konflikti, joka tulee vaikuttamaan romanssissa myöhemmin. Fifty Shades of Greyssä Anastasian ja Christianin ensitapaamisessa voidaan huomata selkeä jännite heidän välillään. Jos konfliktia haluaa analysoida tarkemmin, yhdeksi mahdolliseksi konfliktiksi voidaan nostaa Anastasian ja Christianin haastattelu, jossa 31 Anastasia kysyy kysymyksen Christianin seksuaalisesta suuntautumisesta (FSG, 13.) Vaikka kyseessä on ainoastaan yksi kysymys, kysymys ja Christianin reaktio kysymykseen nousevat esiin myös myöhemmin romaanin aikana. Kolmas elementti Regisin mukaan on este. Este romanssikirjallisuudessa tarkoittaa estettä, joka estää romaanin sankarin ja sankarittaren aikeen mennä naimisiin. Este voi tulla suhteen ulkopuolelta tai kuten Fifty Shadesin tapauksessa, se on sisäinen, jolloin este on muodostunut toisen päässä. Esteitä voivat olla esimerkiksi etäisyys parin välillä, taloudellinen epätasa-arvo tai se voi olla toisen perhe, joka asettuu suhteen väliin. Fifty Shadesissa este on se, että Christian ei halua seurustella Anastasian kanssa, Anastasialle esteenä on taas Christianin elämäntyyli. Este on elementti, joka kuljettaa romanssin juonta eteenpäin, ja este voi olla melkein mitä tahansa ja elementin kestoa voi venyttää niin paljon kuin kirjailija haluaa. Esteen avulla kirjailija pystyy tutkimaan romaanin maailmaa tai kertojan mieltä, koska elementti koskee jokaista romaanin osaa (Regis 2007, 32.) Neljäs elementti vetovoima on tärkeä romanssikirjallisuudessa, koska se pitää sankarin ja sankarittaren kiinnostuneina toisistaan tarpeeksi pitkään, jotta este on voitettu. Vetovoima näkyy yksittäisissä kohtauksissa romaani(e)n aikana ja näiden kohtausten on tarkoitus kertoa lukijalle syitä, miksi päähenkilöiden on tarkoitus lopulta mennä naimisiin. Kiinnostus voi pohjautua esimerkiksi seksuaaliseen vetovoimaan, ystävyyteen, jaettuihin tavoitteisiin tai tunteisiin, taloudellisiin haasteisiin tai yhteiskunnan odotuksiin. Syyt voivat myös olla yhdistelmiä näistä. Fifty Shadesissa kyseessä on ehdottomasti seksuaalinen vetovoima, mutta hieman eri tavoilla. Anastasia on kiinnostunut Christianista perinteisessä parisuhdemielessä, mutta Christian on taas kiinnostunut saamaan Anastasiasta uuden palvelijan. Tämä aiheuttaa myös konfliktin romaanissa. Viidennestä elementistä, eli julistuksesta puhutaan, kun romaanin henkilö tunnustaa rakkautensa. Tunnustuksen voi tehdä itselleen tai sitten sen voi tehdä julkisesti, ja se voi olla joko romaanin alussa, jolloin loppuaika romaanista kuluu esteiden pois saamiseen, mutta yleisemmin se esitetään romaanin viimeisillä sivuilla, ja se on se viimeinen asia, joka estää sankarin ja sankarittaren yhteen päätymisen. Fifty Shadesin tapauksessa julistus tapahtuu toisessa romaanissa, Fifty Shades Darkerissa. Anastasia 32 myöntää ensin rakastavansa Christiania aivan romaanin alussa (FSD, 37), Christianin tunnustus tulee hieman myöhemmin (FSD, 196.) Kuudes elementti, eli rituaalisen kuolema kuvaa sellaista kohtaa romanssikirjallisuudessa, jossa toivottu lopputulos näyttää mahdottomuudelta ja kaikki toivo on menetetty. Sankaritar on useimmiten rituaalisen kuoleman kohteena. Se ei kuitenkaan tarkoita kirjaimellista kuolemaa, vaan esimerkiksi metaforista tai jonkun sivuhenkilön kuolemaa. Fifty Shadesissa rituaalisen kuoleman elementti toteutuu vasta kolmannen kirjan loppupuolella, kohdassa, jossa Anastasia on lähtenyt Christianin rahojen kanssa pelastaakseen Mian ja Jack Hyde pahoinpitelee hänet (FSF, 444–460.) Romaanissa hetki kuvataan epätoivoisena, ja Anastasian ja Christianin suhteen tulevaisuus näyttää hetken aikaa epävarmalta. Toiseksi viimeinen kahdeksasta romanssikirjallisuuden elementistä on tunnistaminen. Se tarkoittaa kohtaa romaanissa, jossa este on viimein voitettu ja sankarin ja sankarittaren yhdessäololle ei ole enää estettä. Regisin (2007, 37) mukaan kohtauksessa voidaan tunnistaa useampia asioita. Nykyisissä romanssikirjoissa yleistä on se, että romaanin sankaritar ymmärtää oman psyykeensä paremmin ja tämän avulla hän voittaa esteen. Romaani(e)n aikana sankaritar on oppinut tuntemaan itsensä paremmin, ja tämä on nähtävissä myös Fifty Shades Freedin lopussa. Anastasia ja Christian pystyvät tekemään kompromissin suhteessaan ja sen lisäksi Christian pystyy kertomaan nuoruudestaan ja suhteestaan Elenan kanssa, Anastasia pääsee yli omasta esteestään. Viimeinen elementti on kihlaus. Nykyajan romanssikirjallisuudessa se ei ole pakollinen, jos teoksesta muuten selviää, että sankari ja sankaritar päätyvät yhteen lopussa. Kohtaus voidaan myös jakaa kahteen erilliseen kohtaukseen, kosintaan ja hyväksyntään. Tämä tapahtui Fifty Shades Darkerissa. Christian kosii Anastasiaa dramaattisen hetken jälkeen (FSD, 332) mutta Anastasia ei vastaa hänelle vasta kuin muutamaa päivää myöhemmin Christianin syntymäpäivänä (FSD, 446.) Christian kosii vielä uudestaan saman romaanin lopussa, tällä kertaa sormuksen kanssa (FSD, 530.) Regis esittelee vielä kolme elementtiä, jotka ovat tyypillisiä romanssikirjallisuudessa ja näistä kaksi esiintyy Fifty Shades -romaaneissa. Ensimmäinen on häät, tanssi tai muu juhla. Fifty Shadesissa kolmannen romaanin alussa juhlitaan Anastasian ja Christianin häitä, joihin liittyy myös tanssi. Toinen kolmesta elementistä on syntipukin karkotus, joka tapahtuu toisen romaanin lopussa, kun Christianin äiti ajaa 33 Elenan pois Christianin syntymäpäiviltä. Ainoa elementti, mitä romaaneista ei suoranaisesti löydä, on pahojen käännyttäminen. Muuten Fifty Shades -romaanit käyttävät romanssikirjallisuuteen kuuluvia elementtejä hyvinkin tehokkaasti. 3.2 Romantiikkakirjallisuus Janice Radwayn mukaan Janice Radway on haastatellut teoksessaan Reading the Romance (1984) henkilöitä, jotka lukevat romantiikkakirjallisuutta. Tutkimuksessa korostuvat ne asiat, joita lukijat pitävät tärkeinä romantiikkakirjallisuudelle ja myös se, mitä romantiikkakirjallisuudessa ei saa tapahtua. Lukijat vastaavat myös siihen, miksi he lukevat romantiikkakirjallisuutta. Tässä luvussa ei niinkään tarkastella samanlaisia romantiikkakirjallisuuden yksittäisiä piirteitä kuin edellisessä luvussa, vaan romantiikkakirjallisuutta tarkastellaan laajemmasta näkökulmasta: mikä tekee kirjallisuudesta romantiikkakirjallisuutta ja miksi sitä ylipäätään luetaan. Lisäksi pohditaan lukijoiden mielipiteitä myös Fifty Shades-romaanien näkökulmasta. Lukijat antavat muun muassa seuraavia syitä romantiikkakirjallisuuden lukemiselle. Perässä olevat numerot kertovat, kuinka moni on kertonut romantiikkakirjallisuuden lukemiselle kyseisen syyn. a. Päivittäisistä haasteista pakoon pääsy 13 b. Oppiakseen kaukaisista paikoista ja ajoista. 19 c. Rentoutumisen takia. 33 d. Toive samanlaisesta romanssista kuin sankarittarella. 5 e. Koska lukeminen on ainoastaan minulle, omaa aikaa. 28 f. Koska haluan lukea voimakkaista sankareista. 4 g. Koska lukeminen on hieman parempi eskapismin muoto 5 h. Romantiikkakirjallisuus ei ole koskaan surullista tai masentavaa. 10 (Radway 2009, 61) Syistä lukea romaanikirjallisuutta voidaan huomata se, että romaanikirjallisuuden lukemiseen liittyy enemmän toive rentoutumisesta ja oman ajan saamisesta kuin esimerkiksi toive samanlaisesta suhteesta kuin mitä romaaneissa on kuvattu. Lisäksi 34 voidaan huomata, että lukijoille romaanien sankarihahmot eivät ole syy lukea teoksia. Kuten toisessa luvussa puhuttiin, romantiikkakirjallisuuden kuluttamiselle ominaista on toive siitä, että he voivat samaistua romaanin sankarittareen ja paeta todellisuutta tällä tavalla. Lisäksi voidaan huomata, että lukijoiden syissä lukea romantiikkakirjallisuutta voidaan edelleen nähdä ajatus siitä, että romantiikkakirjallisuus ei ole surullista tai masentavaa, vaan yksi tärkeä syy lukea romantiikkakirjallisuutta on usko siihen, että romaaneilla on onnellinen loppu. Melissa Click on tutkinut artikkelissaan “Fifty Shades of Postfeminism: Contextualizing Readers’ Reflections on the Erotic Romance Series” sitä, miten lukijat ovat lukeneet Fifty Shades-romaaneita. Tutkimuksesta voidaan huomata, että Fifty Shades-romaanien lukijat ovat alkaneet lukea romaaneja suurimmaksi osaksi sen takia, että niiden ympärillä on ollut niin suuri mediahuomio, mutta sen jälkeen he ovat jääneet “koukkuun” romaanien lukemiseen. ”Every free minute that I had I was reading: on lunch break, after work, before work. Sometimes I would read when I was driving.” (Click 2015, 21.) Myös muilla lukijoilla on Clickin tutkimuksessa samankaltaisia kokemuksia Fifty Shades -romaanien lukemisesta. Osa lukijoista on todennut aloittaneensa kirjan sen sisältämän seksuaalisen sisällön vuoksi. Lukijat ovat todenneet, että shokkiarvo (shock value), koska he eivät koskaan ole lukeneet mitään sen kaltaista, saivat heidät aloittamaan lukemisen, mutta he jatkoivat lukemista kirjan muun sisällön takia (Click, 2015, 22.) Clickin artikkelissa haastatellut henkilöt kertovat lukemisen syiden olevan samankaltaisia kuin mitä Radway esittelee teoksessaan Radwayn kirjassa käsitellään myös sellaisia piirteitä, joita ei tulisi olla romantiikkakirjallisuudessa. Radwayn taulukossa piirteet on jaoteltu kolmeen kategoriaan: ”first most objectionable”, ”second most abjectionable” ja ”third most objectionable”. Sen jälkeen jokaisen piirteen vastaukset on laskettu yhteen. Käytän tässä ainoastaan yhteenlaskettuja määriä, koska koen, että tarkempi määrittely ei ole tarpeen tässä tutkimuksessa. a. Raiskaus 19 b. Paljon seksuaalista sisältöä 9 c. Surullinen loppu 20 35 d. Fyysistä kidutusta 18 e. Tavallinen sankaritar 3 f. Useita seksikumppaneita 22 g. Esiaviollinen seksi 1 h. Julma sankari 12 i. Heikko sankari 16 j. Sankari, joka on vahvempi kuin sankaritar 0 k. Sankaritar, joka on vahvempi kuin sankari 4 (Radway 2009, 74.) Vastauksista voidaan huomata, että lukijat eivät halua nähdä romantiikkakirjallisuudessa sellaisia piirteitä, jotka eivät siihen perinteisesti kuulu, kuten (seksuaalista) väkivaltaa tai surullista loppua. Romantiikkakirjallisuuteen kuuluu myös ajatus yksiavioisuudesta, jonka takia useat seksikumppanit nähdään myös romantiikkakirjallisuuteen kuulumattomana piirteenä. Radway (2009, 74) epäilee sen johtuvan siitä, että useat seksikumppanit naisella nähdään uhkana patriarkaaliselle yhteiskunnalle, joka romanssikirjallisuudessa muodostuu yleensä avioliiton kautta. Sen sijaan esiaviollista seksiä ei kuitenkaan nähdä negatiivisena piirteenä romantiikkakirjallisuudessa. Kuitenkin useampaa on haitannut se, että jos romantiikkakirjallisuudessa esitetään avoimen seksuaalista sisältöä. Lisäksi mielenkiintoinen piirre vastauksissa on se, että kukaan ei ajattele, että romantiikkakirjallisuudessa se, että sankari on voimakkaampi kuin sankaritar olisi huono piirre, mutta ajattelee päinvastoin: se, että sankaritar on voimakkaampi kuin sankari, on piirre, jota romantiikkakirjallisuudessa ei tulisi olla. Huomioitavaa on se, että tekstissä ei puhuta siitä, millaisesta voimakkuudesta on kyse; fyysisestä vai henkisestä. Se, mitä taulukosta voidaan huomata, on se, että romantiikkakirjallisuuden lukijat toivovat romantiikkakirjallisuudelta hyvin perinteisiä kyseiseen kirjallisuuden genreen liitettäviä asioita. Taulukkoa on myös mielenkiintoista tutkia Fifty Shades-romaanien näkökulmasta. Fifty Shades-romaaneihin liittyy olennaisesti seksuaalinen sisältö ja esiaviollinen seksi, molemmat sellaisia asioita, jotka eivät nouse korkealle listassa. Useat seksikumppanit eivät oikeastaan kuulu romaanin sisältöön: vaikka Christianilla on ollut useita palvelijoita ennen Anastasiaa, heistä vain kaksi esiintyy romaaneissa (Leila ja Susi) ja muutama 36 mainitaan nimeltä, mutta he eivät esiinny missään romaanissa. Christian taas on Anastasian ensimmäinen ja ainoa seksikumppani. Vaikka Fifty Shades-romaaneissa korostetaan seksuaalisuutta, niin ne seuraavat silti hyvin voimakkaasti sellaisia piirteitä, jotka mielletään toivottaviksi romantiikkakirjallisuudessa. Luvussa 4 puhutaan enemmän seksuaalisesta väkivallasta Fifty Shades- romaaneissa, mutta koen, että aihe on tarpeellista nostaa esiin jo tässä kohtaa. Fifty Shades-romaaneissa seksuaalinen väkivalta ei sovi Radwayn kirjassa esitettyyn taulukkoon: seksuaalisen väkivallan alle sopii ainoastaan raiskaus, jota ei romaaneissa tapahdu. Kuitenkin romaaneissa voidaan huomata olevan seksuaalista väkivaltaa, mutta koska se ei ole fyysistä, niin sen huomioiminen voi olla haastavampaa. Radwayn teoksessa esitellyssä luettelossa puhutaan enemmän fyysisestä väkivallasta (raiskaus, fyysinen kidutus) kuin henkisestä väkivallasta, jota taas on enemmän Fifty Shades- romaaneissa. Myös Radway esittelee kolmetoista eri piirrettä, jotka romantiikkakirjallisuudessa toistuvat ja muodostavat romantiikkakirjallisuuden ideaalin juonen. 1. Sankarittaren sosiaalinen identiteetti tuhoutuu 2. Sankaritar reagoi antagonistisesti (aristokraatti)mieheen. 3. Aristokraattinen mies vastaa sankarittarelle kaksiselitteisesti. 4. Sankaritar tulkitsee miehen käytöksen todisteena siitä, että mies on vain seksuaalisesti kiinnostunut hänestä. 5. Sankaritar vastaa käytökseen käyttäytymällä kylmästi ja vihaisesti. 6. Sankari kostaa rankaisemalla sankaritarta. 7. Sankari ja sankaritar ovat fyysisesti ja / tai psyykkisesti etäällä toisistaan. 8. Sankari kohtelee sankaritarta hellästi. 9. Sankaritar vastaa sankarin hellyyden tekoihin. 10. Sankaritar uudelleen tulkitsee sankarin kaksiselitteisen käyttäytymisen aikaisemmasta satuttamisesta johtuvaksi. 11. Sankari julistaa rakkautensa tai todistaa sitoutuneisuutensa. 12. Sankaritar vastaa seksuaalisesti ja emotionaalisesti julistukseen. 13. Sankarittaren identiteetti on korjattu. (Radway 2009, 134) 37 Ensimmäinen kohta tarkoittaa Radwayn mukaan sitä, että sankaritar kiskaistaan omasta, tutusta maailmastaan pois. Tämä kohta Fifty Shadesissa näkyy heti alussa, kun Kate pakottaa Anastasian tekemään Christian Greyn haastattelun hänen puolestaan. Anastasia pakotetaan omalle epämukavuusalueelleen ja erityisesti kohta, jossa Anastasia kaatuu Christianin toimistoon, toimii tässä kohtana, jossa identiteetti niin sanotusti rikkoutuu. Kohdat 2–5 voidaan nähdä Anastasian ja Christianin ensikohtaamisen jälkeen. Kohta 3 esimerkiksi on kohta, jossa Christian kertoo Anastasialle, että Anastasian kannattaisi pysyä erossa hänestä (FSG, 49.) Kohta 4 on keskustelu Anastasian ja Christianin välillä käyty keskustelu heidän välisestä sopimuksestaan (FSG, 104.) Kohta 6 on ensimmäisen romaanin loppu, jolloin Christian piiskaa Anastasiaa nahkavyöllä ja Anastasia poistuu Christianin asunnosta. Toisessa romaanissa voidaan nähdä seuraavat kohdat. Fifty Shades Darker alkaa sillä, että Anastasia ja Christian ovat etäällä toisistaan, mutta lähentyvät heti uudestaan jo romaanin alussa. Christian julistaa Anastasialle rakkautensa kosimalla tätä Anastasian asunnossa tapahtuvan välikohtauksen jälkeen (FSD, 333.) Anastasia myöntyy Christianin kosintaan muutamaa päivää myöhemmin Christianin syntymäpäivänä. Kohta 13, sankarittaren identiteetti korjautuu, tapahtuu oikeastaan vasta kolmannen romaanin lopussa, jossa Christian kertoo hänelle Elenan ja hänen menneisyydestään ja Anastasia saa viimein vastauksen kysymyksiinsä. Anastasian halu tietää Christianin ja Elenan menneisyydestä, on oikeastaan ollut ainoa asia onnellisen lopun välissä ja kolmannen romaanin lopussa myös tähän kysymykseen vastataan. Anastasian ja Christianin onnen välillä ei ole enää mitään, ja Anastasian identiteetti niin sanotusti korjaantuu tai muodostuu uudestaan. Tähän viittaa myös Fifty Shades Freed:n viimeinen kohtaus, jossa Anastasia odottaa polvistuneena Christiania. 3.3 Romantiikka Fifty Shades-romaaneissa Se, mitä voidaan kahdesta aikaisemmasta luvusta huomata, on se, että Fifty Shades seuraa erittäin tarkasti romantiikkakirjallisuuden piirteitä. Rakkaus on suuressa roolissa romaanien kerronnassa ja tarinalla on onnellinen loppu, kaikki päättyy lopulta hyvin. Tarkoitus ei ole kiistää tai esittää Fifty Shadesia minään muuna kuin 38 romantiikkakirjallisuuden edustajana. Enemmänkin tarkoitus on tarkastella sitä, miten Fifty Shades-romaaneissa toistuvat hyvin perinteiset romantiikkakirjallisuuden piirteet, vaikka romaanissa esitetyt teemat eivät aina sovi siihen, millaisena romantiikkakirjallisuus yleensä nähdään. Kuten Melissa Clickin kirjoittaman artikkelissa haastateltujen henkilöiden kommenteista voidaan huomata, yksi syy, miksi lukijat ovat kiinnostuneet Fifty Shadesin lukemisesta, on se, mistä kirjasarja on tunnetuin: seksuaalisesta sisällöstä ja BDSM:n kuvauksesta romaaneissa. Mutta se, mikä on saanut heidät jatkamaan lukemista, on kertomus, joka romaaneissa on. Lukijat ovat jatkaneet lukemista muun sisällön, ei seksin tai BDSM:n. Fifty Shades on tunnettu juuri seksuaalisesta sisällöstä, joka on ollut suuri syy siihen, että ihmiset ovat alkaneet lukea romaaneja. Anastasian ja Christianin välinen suhde on kuitenkin se, jonka takia he ovat jatkaneet lukemista. Vaikka romanttinen sisältö ei välttämättä ole se syy, jonka takia Fifty Shadesin lukijat ovat alkaneet lukea romaaneja, ne ovat kuitenkin se syy, jonka takia he ovat jatkaneet lukemista. Romaaneissa kuvattu suhde ja romantiikka ovat olleet lukijoille syy jatkaa romaanien lukemista. Kun tarkastellaan Radwayn tutkimuksessa esiintyviä lukijoiden ajatuksia romantiikkakirjallisuuden sisällöstä, voidaan huomata, että Fifty Shades sopii myös niihin. Esimerkiksi Radwayn teoksessa todetaan, että seksuaalinen sisältö on osalle lukijoista sellainen piirre, jota ei pitäisi romantiikkakirjallisuudessa heidän mukaansa olla. Tämä väite heijastuu mielenkiintoisesti siihen, että osa lukijoista on valinnut kirjan seksuaalisen sisällön takia, mutta jatkanut lukemista romantiikkakirjallisuuden perinteisten konventioiden takia. Romantiikkakirjallisuuteen kuuluu ajatus siitä, että yleensä naispäähenkilö jollain tavalla pelastaa romaanin miespäähenkilön. Fifty Shades ei ole poikkeus tälle, vaan osa Clickin haastattelemista lukijoista toteaa, että yksi heitä lukemaan motivoinut asia oli juuri Anastasian ja Christianin suhteessa näkyvä muutos. Anastasian ansiosta Christianin ajatusmaailma muuttuu ja suhde muuttuu perinteisemmäksi, eli enemmän romantiikkakirjallisuudessa kuvatuksi. Ajatusmaailman muutos on hyvin oleellinen, kun pohditaan sitä, miten romantiikkakirjallisuuden piirteet näkyvät romaaneissa. Anastasian ja Christianin suhde ei kuitenkaan ole aivan täysin ongelmaton, vaikka se erittäin tarkasti seuraa romantiikkakirjallisuuden erilaisia piirteitä. Romantiikkakirjallisuuskaan ei ole yleensä aivan täysin ongelmatonta, vaan genreen 39 liittyvät omat haasteensa, joita voidaan nähdä myös Fifty Shades -romaaneissa. Artikkelissa ”Beyond the Bedroom: Motherhood in E. L. James’s Fifty Shades of Grey Trilogy” tutkija Sara Upstone toteaa, että samaan aikaan romaaneissa voidaan nähdä kaksi puolta: jotkut pitävät romaaneissa nähtyjä romantiikkapiirteiden seuraamista sortavina ja normatiivisiin sukupuolirooleihin kannustavina, toisaalta romaaneissa voidaan nähdä aktiivinen naistoimija (Upstone 2016, 138.) Jos romaaneja katsotaan Upstonen mukaan feministisestä näkökulmasta, ei BDSM:n ole se, joka tekee kirjasarjasta vaikean feministisestä näkökulmasta, vaan se, että romaanissa naisten rooli keskittyy äitiyteen (Upstone 2016, 139.) Vaikka romantiikkakirjallisuuden piirteisiin ei varsinaisesti kuulu äitiyden rooli, on se kuitenkin perinteisten sukupuoliroolien mukainen ja tämä voidaan nähdä myös Fifty Shades- romaaneissa. Upstone nostaa myös esiin sen asian, joka romaanissa on mielenkiintoinen: suurimman osan ajasta Anastasia on kontrollissa hänen ja Christianin suhteessa, osittain juuri sen takia, että hän kieltäytyy Christianin sopimuksesta. Anastasian ei tarvitse muuttua, jotta heidän suhteensa onnistuisi, vaan Christianin on muutettava itseään. Kuten tästä luvusta voidaan huomata, vaikka Fifty Shades on ehkä monella tapaa erilainen kuin perinteinen romantiikkakirjallisuuden edustaja, noudattaa se silti erittäin voimakkaasti romantiikkakirjallisuuden piirteitä. Se kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että kirjojen maailma on hyvin konservatiivinen ja perinteinen ja se noudattaa perinteisiä sukupuolirooleja. Kuitenkin teemallaan ja sisällöllään sen voidaan ajatella edustavan uudenlaista romantiikkakirjallisuutta, joka on edelleen romantiikkakirjallisuutta, mutta vain uudelle sukupolvelle, jolla on erilaiset odotukset kirjallisuutta kohtaan. 40 4 Seksuaalinen väkivalta Fifty Shades-romaaneissa Seksuaalinen väkivalta on toinen suurempi kokonaisuus, jota tässä tutkielmassa käsitellään. Vaikka edellisessä luvussa todettiin, että Fifty Shades seuraa erittäin uskollisesti romantiikkakirjallisuuden piirteitä, niin se ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Tässä luvussa on tarkoitus tarkastella sitä, kuinka seksuaalinen väkivalta näyttäytyy romaaneissa ja miten esimerkiksi se, että Anastasia on romaanin kertoja, vaikuttaa siihen, millainen kuva seksuaalisesta väkivallasta meille muodostuu. Tässä luvusssa käsitellään myös Anastasian taustaa kirjallisuudenopiskelijana ja hänen tapaansa käyttää englantilaisen kirjallisuuden hahmoja kerrontansa apuna. Sen lisäksi käsitellään kahta Fifty Shadesin ja Anastasian kerronnan käyttämää tehokeinoa: Anastasian kerronnassa toistuvat hahmot sisäinen jumalatar ja alitajunta. Tarkoitus on tarkastella, mikä merkitys näillä kahdella hahmolla on romaanien kerrontaan ja miksi ne ovat niin tärkeitä. 4.1 Anastasian ja Christianin suhde Fifty Shades -romaaneissa käsitellään Anastasia Steelen ja Christian Greyn suhdetta. Suhteessa näkyy romantiikkakirjallisuudelle tyypillinen epärealistisuus. Suhteen nopeatempoisuus on määriteltävissä sähköposteista, joita Anastasia ja Christian ovat romaanien aikana lähettäneet toisilleen. Niistä voidaan päätellä, että tapaamisesta kihlaukseen on kulunut kaksi kuukautta ja kihlauksesta avioliittoon toiset kaksi. Suhteen alkuun liittyy myös ongelmia liittyen siihen, mitä kumpikin odottaa suhteelta. Siinä missä Anastasia perustaa odotuksensa kirjallisuudessa luotuihin haavekuviin, Christian ei haaveile romanttisesta suhteesta. Odotukset, joita suhteelle on asetettu, eivät ole ainoa haasteeksi noussut seikka romaanissa. Yksi merkittävä seikka on Christianin ja Anastasian välillä oleva taloudellinen epätasapaino, joka korostuu monessa kohdassa. Christianilla on tapana antaa Anastasialle kalliita lahjoja (FSG, 261) ja hänen asunnostaan löytyy vaatehuone täynnä Anastasialle sopivia vaatteita (FSD, 104.) Anastasia taas on vastavalmistunut kirjallisuudenopiskelija, joka asuu parhaan ystävänsä kanssa kimppakämpässä. Erot Anastasian ja Christianin elämissä ovat suuria, ja ne näkyvät myös heidän suhteessaan. 41 Anastasian ja Christianin suhde saattaa vaikuttaa jopa jollain tavalla ihanteelliselta ja tavoiteltavalta. Suhteeseen liittyy pinnan alle jäävää manipulointia ja seksuaalista väkivaltaa. Seksuaalisen väkivallan esiintymisen tutkiminen Fifty Shades - romaaneissa, on yksi tämän tutkielman tarkoituksista, jonka takia käsittelenkin Anastasian ja Christianin suhdetta enimmäkseen tästä näkökulmasta. Edellisessä luvussa käsiteltiin yleisellä tasolla seksuaalista väkivaltaa ja suostumuksen käsitettä, tässä kappaleessa niitä käytetään apuna, kun tarkastellaan Fifty Shades -romaaneissa esiintyviä piirteitä. Anastasian ja Christianin suhteessa esiintyvä väkivalta ei ole ehkä sellaista, mitä puhekielessä pidettäisiin seksuaalisena väkivaltana. Kuten jo aikaisemmin todettiin, Anastasia ja Christian odottavat eri asioita suhteeltaan. Christian käyttää monia eri keinoja manipuloidakseen Anastasiaa. Anastasia ei tunnu Fifty Shades of Grey -romaanin alussa olevan kiinnostunut Christianin ehdottamasta suhteesta. Christian muun muassa ostaa Anastasialle kalliita lahjoja, kuten esimerkiksi ensimmäisen painoksen Thomas Hardyn romaanista Tessin tarina (Tess of the d’Urbervilles; A pure woman.) Lahja on kuitenkin yksi keino manipuloida Anastasiaa. Toinen saman tyylinen lahja on auto, jonka Christian ostaa valmistujaislahjaksi (FSG, 261.) Christian käyttää lahjoja keinona manipuloida Anastasiaa hyväksymään suhteen, jota hän haluaa. Se ei ole ainoa manipuloinnin keino, joka romaanissa esiintyy. Toinen hyvin selkeä manipuloinnin keino on se, kun Christian lupaa harkita Anastasian kanssa seurustelusuhdetta, jos Anastasia suostuu hänen sopimukseensa (FSG, 259). Tähän liittyy myös auton antaminen valmistujaislahjaksi. Christian pyrkii saamaan tahtonsa läpi manipuloimalla ja yksi keino ovat kalliit lahjat, joita Anastasia ei kuitenkaan tunnu mielellään ottavan vastaan. Anastasian reaktioista näkee sen, että hän ja Christian eivät ole samaa mieltä monistakaan suhteen asioista. Anastasialle on myös haastavaa puhua suhteeseen liittyvistä aiheista. Christian korostaa sitä, että sopimus on heitä molempia osapuolia varten, mutta hän ei tunnu hyväksyvän sitä, että Anastasia ei halua kirjoittaa sopimusta. Hän suostuu tekemään kuitenkin myönnytyksiä, jotta Anastasia kirjoittaisi sopimuksen. Keskustellessaan rajoituksista, Christian juottaa Anastasian tämän valmistujaisten jälkeen humalaan. 42 ”Did you get me tipsy on purpose?” ”Yes” ”Why?” ”Because you overthink everything - - A drop of wine and you start talking and I need you to communicate honestly with me. Otherwise you clam up and I have no idea what you’re thinking. In vino veritas, Anastasia.” (FSG, 271–272.) Christianin mukaan Anastasia puhuu rehellisemmin siinä vaiheessa, kun hän on humalassa. Toinen esimerkki Anastasian suoraan puhumisesta on se, kun hän lähtee vierailemaan äitinsä luokse Georgiaan ja kirjoittaa sähköpostin lentokoneesta. Anastasia tuntuukin olevan rehellisempi ja hänen on helpompi puhua Christianille suoraan silloin, kun hän ei ole Christianin kanssa samassa tilassa. Sen takia heidän lähettämänsä sähköpostit ovatkin tärkeitä, kun analysoidaan heidän suhdettaan. Myös sähköposteihin liittyy yksi Christianin manipuloinnin keino: hän osti Anastasialle puhelimen ja tietokoneen, joita Anastasia käyttää ensisijaisesti yhteydenpitoon Christianin kanssa. Sähköposteilla on muutenkin hyvin suuri rooli romaaneissa. Ne eivät ole ainoastaan Anastasialle keino olla rehellinen ajatuksistaan ja tunteistaan, vaan ne ovat myös todella tärkeä yhteydenpidon keino. Niissä on nähtävissä huumoria selkeämmin kuin muussa romaanissa. Manipulointi ei ole ainoa seksuaalisen väkivallan keino, jota Christian romaanissa käyttää. Toinen huomionarvoinen asia on se, mistä Fifty Shades -romaaneja onkin arvosteltu: nämä ongelmat liittyvät siihen, miten romaani kuvaa BDSM-suhteita. Toisessa luvussa käsiteltiin sitä, kuinka tärkeä molemmin puoleinen luotto on, jotta suhde voi toimia. Sitä ei kuitenkaan Anastasian ja Christianin suhteessa ole. Anastasia ei ole kiinnostunut suhteesta Christianin toivomalla tavalla ja Christian, joka yrittää tutustuttaa Anastasiaa BDSM:ään, ei tee sitä tavalla, joka olisi hyväksyttävä. Yksi selkeimpiä kohtia tästä on, kun Christian piiskaa Anastasiaa silmien pyörittelyn takia, harrastaa seksiä hänen kanssaan ja lähtee sen jälkeen pois (FSG, 277.) Hän jättää Anastasian yksin. Anastasia on tilanteesta hämmentynyt: hän on hämmentynyt koko valmistujaispäivästä, uudesta autostaan ja siitä, että Christian piiskasi häntä. Anastasia myös toteaa Christianille sähköpostien välityksellä, että hän ei pidä Christianista, koska hän ei koskaan jää Anastasian luokse (FSG, 284.) 43 Very slowly, my tears, halted by Kate’s arrival, begin to slide down the side of my face and into my ears. I have fallen for someone who’s so emotionally shut down, I will only get hurt. -- And for the first time in years I am sobbing uncontrollably into my pillow (FSG, 284-286.) Christian palaa tämän viestin jälkeen Anastasian luokse, ja keskustelee tapahtumista hänen kanssaan. BDSM:ään liittyy termi jälkihoito (after care.) Jälkihoito tarkoittaa BDSM-session jälkeen tapahtuvaa tapahtumien käsittelyä. Tapahtumien käsittely voi olla esimerkiksi kävelylenkki, teekupillinen tai päiväunet (Forsström 2016, 58.) Tässä kohtauksessa nousee esiin juuri jälkihoidon merkitys BDSM-suhteessa. Suhde ei välttämättä ole niin sanotusti voimassa koko aikaa. Vaikka kyseessä ei ole varsinainen BDSM-sessio, se on kuitenkin hänelle ensimmäinen kosketus kyseiseen maailmaan. Christian ei anna Anastasialle mahdollisuutta käsitellä tapahtunutta, vaan hän jättää Anastasian yksin ajatustensa kanssa. Anastasialla ei ole ketään, kenen kanssa puhua tapahtuneesta, vaikka romaanissa selkeästi huomataan se, että hän haluaisi puhua asiasta jonkun muun kanssa. Yksi selkeimpiä seksuaalisen väkivallan kohtia on ensimmäisessä romaanissa kohta, jossa Christian saapuu Anastasian luo ja he päätyvät harrastamaan seksiä. Christian riisuu Anastasian kenkiä, jolloin Anastasia sanoo ei. Tässä kohtaa voidaan taas nostaa esiin suostumuksen käsite. Anastasia ei sano mitään muuta kuin ”ei”. Tämän pitäisi riittää siihen, että Christian lopettaa kaiken, mitä hän on tekemässä. Mutta sen sijaan, Christian uhkaa sitoa Anastasian jalatkin, jos hän vastustelee. He bends and starts undoing one of my sneakers. Oh no... no... my feet. No. I've just been running. "No," I protest, trying to kick him off. He stops. "If you struggle, I'll tie your feet too. If you make a noise, Anastasia, I will gag you." (FSG, 192.) Vaikka kyse on vain kenkien riisumisesta, niin Anastasia silti kieltäytyy. Jos katsotaan, miten sama tilanne esitetään Christianin näkökulmaa käyttävässä Grey- romaanissa, voidaan huomata, että Christian tuntuu tietävän, että kyse on nimenomaan 44 siitä, että Anastasia on ollut juoksemassa, ja hän ei halua ottaa kenkiään pois sen takia, että hänen jalkansa ovat hikiset. Missään kohtaa Anastasia ei kuitenkaan sano, että kyse olisi siitä: kerronnan perusteella voimme päätellä sen, mutta tämä ei kuitenkaan välity Christianille. Christianille Anastasia sanoo ainoastaan ”ei”, mutta Christian jättää kommentin täysin huomiotta. Kun analysoidaan Fifty Shadesissa esiintyvää väkivaltaa, huomataan, että se keskittyy Anastasian ja Christianin suhteessa manipulaatioon ja kiristämiseen. Edellisessä luvussa mainittua turvasanaa ei käytetä romaanin aikana kuin kerran ja tämäkin tapahtuu kolmannessa romaanissa. Tästä voidaankin päätellä, että romaanissa kuvattu väkivalta on enemmän henkistä. Se tekee siitä myös vaikeammin havaittavaa. Amy Bonomi on tutkinut Fifty Shades -romaaneissa esiintyvää väkivaltaa ja hän käsittelee sitä useissa artikkeleissa. Artikkelissaan ”’Double Crap!’ Abuse and Harmed Identity in Fifty Shades of Grey” Tutkijat Amy Bonomi, Lauren Altenburger ja Nicole Walton ovat tutkineet sitä, kuinka väkivalta näkyy teoksessa ja millaisia seurauksia sillä on Anastasialle. Heidän tutkimuksensa mukaan suhde, jota romaanissa kuvataan, toistaa väkivallan osalta samanlaista kaavaa, jossa henkinen väkivalta johtaa seksuaaliseen väkivaltaan (Bonomi et al. 2013, 735.) Henkinen väkivalta, johon liittyy artikkelin mukaan alistaminen, nöyryyttäminen ja eristäminen, ja seksuaalinen väkivalta, joihin liittyy alkoholi ja painostaminen saavat Bonomin mukaan Anastasiassa esiin sellaisia piirteitä, joita yleensä näkyy parisuhdeväkivallasta kärsivällä naisella, kuten stressiä, identiteetin muuttumista ja voimattomuutta (Bonomi et al. 2013, 741.) Bonomin mukaan tällaisia kaavoja, joita romaanissa esitetään, tunnistetaan yleensä pariskunnilla, joiden parisuhteeseen liittyy väkivaltaa ja kontrollointia. Anastasian ja Christianin suhteessa voidaan nähdä useita Bonomin luettelemia piirteitä. Christian juottaa Anastasian humalaan, suhteeseen liittyy painostamista, kun Christian haluaa Anastasian kirjoittamaan sopimuksen. Christian myös eristää Anastasian ystävistään, erityisesti Josésta, mutta myös Katesta, joissain määrin. Anastasia myös vaikuttaa joskus kaipaavan rauhaa Christianista: ”Double crap! Will he ever give me a break? I scowl at the phone. He is suffocating me.” (FSG, 304–305) Romaanissa kuvattu suhde on monella tapaa ongelmallinen, mutta lukijoiden on joissain tilanteissa haastavaa huomata ongelmallisuutta, koska se ei edusta vallitsevaa käsitystä seksuaalisesta väkivallasta. Monet lukijat tunnistavat seksuaalisen väkivallan 45 romaanissa, mutta osalle romaanissa kuvattu tarina näyttäytyy romanttisena. Ja se on ymmärrettävää, koska monessa kohtaa Anastasian ja Christianin suhde näyttäytyy romanttisena ja melkein täydellisenä. Pinnan alla, melko huomaamattomissa on kuitenkin piirteitä, jotka nostavat kysymyksiä suhteen luonteesta. Kolmannen romaanin loppuun mennessä on kuitenkin käynyt selväksi, että Christian ja Anastasia ovat päässeet sopuun suhteensa laadusta ja epilogi kuvaa jo melko täydellistä perheidylliä. 4.2 Anastasia kertojana Koska Anastasia on romaanin kertoja, koemme asiat lukijoina Anastasian kokemuksen kautta ja hänen kertominaan. Kertojaksi kutsutaan sitä instanssia, joka tuottaa kertomisen (Steinby et al. 2013, 109.) Anastasia kertojana mahdollistaa sen, että lukijoina pystymme keskittymään hänen ajatuksiinsa ja kokemukseensa maailmasta. Anastasia minäkertojana kertoo itsestään ja kokemuksistaan lähes tapahtumien hetkisesti (Steinby et al. 2013, 118). Toinen mielenkiintoinen huomio Anastasiasta kertojana on se, miten hän suhtautuu naisiin, jotka osoittavat pienintäkin kiinnostusta Christiania kohtaan. Anastasia suhtautuu näihin naisiin negatiivisesti ja kuvaa heidät yleensä jollain tavalla negatiivisessa valossa. Oikeastaan ainoat naiset, jotka eivät ole Christianille sukua ja joita Anastasia voi tämän takia kuvata positiivisesti, ovat Kate ja Ros. Katea kuvataan positiivisessa valossa todennäköisesti sen takia, että hän on Anastasian paras ystävä ja seurustelee Christianin veljen kanssa (ja näin ei uhka Christianin ja Anastasian suhteelle) ja Rosia kuvataan positiivisessa valossa, koska hän on suhteessa naisen kanssa (FSD 518) Ensimmäisen persoonan käyttöön liittyy ajatus samaistumisesta päähenkilöön. Näkökulma mahdollistaa sen, että Anastasian ajatuksia on mahdollista tuoda enemmän lukijan tietoon. Se auttaa myös lukijaa samaistumaan Anastasiaan ja kokemaan samoja tunteita ja ristiriitoja, joita hän tuntee. Tämä päähenkilöön samaistuminen on myös hyvin tyypillistä romantiikkakirjallisuudelle. Se, että romaanin tapahtumat kerrotaan vain Anastasian näkökulmasta, vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme toisiin hahmoihin ja henkilöihin. Anastasian kerronnassa korostuu se, miten hän suhtautuu lähes kaikkiin naisiin, jotka osoittavat kiinnostusta Christiania kohtaan. Esimerkki Anastasian suhtautumisesta on ensimmäisessä romaanissa esitelty tarjoilija Gretchen. 46 As we finish our starters, Gretchen appears and not for the first time, I wish I felt able to put my hands freely on Christian just to let her know – he maybe fifty shades of fucked up, but he’s mine. She proceeds to clear the table, brushing rather too closely to Christian, for my likening. Fortunately, he seems oblivious to her. (FSG, 342.) Samalla sivulla, hieman myöhemmin, Anastasia kutsuu Gretchenia nimellä ”Little Miss European Pigtail”. Romaanisarjan toisessa osassa Anastasia ei ensin muista Gretchenin nimeä, mutta tunnistaa hänet. Anastasia onnistuu muistamaan nimen Hannun ja Kertun kautta: ”- Miss European Pigtails. What’s her name? Hansel, Gretel… Gretchen.” (FSD, 141.) Tästä kerronnasta voidaan päätellä se, että Anastasian kerronnan takia, lukijalle jää hyvin yksipuoleinen kuva henkilöistä, jotka Anastasia kokee uhkana. Tässä kohtaa voidaan taas huomata myös se, miten kirjalliset kehykset toimivat Anastasian kerronnassa. Hän käyttää tunnettua lastensatua henkilön nimen muistamiseen. Tässä voidaan huomata kirjallisuuden merkitys siinä, miten Anastasia luo yhteyksiä mielessään kirjallisuuden avulla ja käyttää klassikkosatuja ja -kirjallisuutta hyväkseen kuvaillessaan ihmisiä. Toinen hahmo, johon Anastasia suhtautuu myös hyvin negatiivisesti, on kolmannessa romaanissa esitelty sisustusarkkitehti Gia, joka suunnittelee Anastasian ja Christianin talon remonttia. Anastasia suhtautuu Giaan hyvin varauksellisesti ja FSF:ssä kuvataan sitä, että Gia on kiinnostunut Christianista. Anastasia kuitenkin asettuu vastakkain Gian kanssa, kun Christian poistuu hetkeksi. Anastasian negatiivinen kuva Giasta kuitenkin toistuu uudelleen myöhemmin FSF:ssä. Aspenissa ollessaan Anastasia näkee Gian ja Katen poikaystävän Elliotin halaavan Aspenissa kadulla ja Anastasia automaattisesti epäilee Elliotin pettävän Katea (FSF, 283.) Gia ei enää tämän jälkeen esiinny romaaneissa, jonka takia Anastasian kerronnan takia kuva hänestä saattaa jäädä lukijalle negatiiviseksi. Sama voidaan nähdä, kun Anastasia kuulee ensimmäisen kerran Elena Lincolnista, jota hän kutsuu koko romaanin ajan Rouva Robinsoniksi. Tämäkään nimitys ei ole sattumaa. Nimi Rouva Robinson viittaa Simon & Garfunkelin kappaleeseen “Mrs. Robinson”. Kappale esiintyy elokuvassa The Graduate, joka on julkaistu vuonna 1967. 47 Elokuva peilautuu Christianin ja Elenan suhteeseen: elokuva kertoo nuoresta miehestä, joka aloittaa suhteen vanhemman naisen kanssa. Elenan hahmoon vaikuttaa voimakkaasti myös Anastasian kerronta. Anastasia toimii romaanin kertojana, jolloin kuva, minkä kerronta antaa Elenasta, saattaa olla vääristynyt. Anastasian suhtautuminen Christianin ja Elenan menneisyyteen ja yhteiseen historiaan korostuu romaaneissa ja kerronnassa. Anastasia on jatkuvasti sitä mieltä, että Elena on luonut Christianin elämään ongelmia, kun taas Christian ajattelee, että Elena on auttanut häntä eteenpäin elämässään. Kuten jo aikaisemmin käsiteltiin, Christian ja Anastasia tuntuvat kokevan parisuhteensa uhkana suunnilleen jokaisen, joka juttelee toiselle osapuolelle. Kumpikin on hyvin mustasukkainen. Ja se ei ole yllätys, että tämä mustasukkaisuus näkyy myös Anastasian kerronnassa. Ainoastaan Rosia, Christianin työntekijää, Anastasia kuvailee positiivisemmin, ja toteaakin, että Ros ei vaikuta olevan Christianin lumoissa samalla tavalla kuin lähes kaikki muut naiset. Ros on parisuhteessa naisen kanssa, joten Anastasia kokee tämän olevan syy siihen, miksi hän ei ole kiinnostunut Christianista. (FSD, 518). Kuvat tietyistä hahmoista ovat hyvin värittyneitä Anastasian kerronnan takia. Huomio kiinnittyy usein mahdollisiin henkilöihin, jotka voisivat viedä Christianin pois häneltä. Myös Elena Lincoln on yksi tällainen hahmo, jonka kuvaus saadaan lähinnä Anastasian kerronnan kautta, osittain sen takia, että Christian on haluton puhumaan hänestä. Kuitenkin Anastasian näkökulma on myös tärkeä. Jos lukisimme romaania Christianin näkökulmasta, todennäköisesti emme ymmärtäisi Anastasiaa samalla tavalla ja hän on myös samaistuttavampi hahmo kuin Christian. Anastasian kertojaroolin takia, lukijat pystyvät asettumaan tähän ei kaikilta osin realistiseen kertomukseen, ja kuvittelemaan, että he elävät edes hetken samanlaisessa maailmassa. Anastasian kerronnassa on myös mielenkiintoista sen pohtiminen, että onko hänen kerrontansa luotettavaa. Epäluotettavalla kertojalla tarkoitetaan kertojaa, jona kerronta tapahtumista voidaan päätellä vääristellyksi, virheelliseksi tai muuten puolueelliseksi. Epäluotettava kertoja paljastuu lukijalle kerronnan virheiden, aukkojen tai ristiriitojen kautta.12 Markku Lehtimäen teoksessa Sofi Oksasen romaanitaide: Kertomus, etiikka, retoriikka käsitellään epäluotettavaa kertojaa Sofi Oksasen romaanissa Baby Jane (2005.) Lehtimäki toteaa artikkelissaan, että Baby Janen minä-kertojan naiivius ja tietämyksen rajoittuneisuus ei välttämättä aiheuta sitä, että lukija muodostaisi kertojasta negatiivisen 12 Kirjallisuudentutkimus:epäluotettava kertoja – Tieteen termipankki (haettu 3.11.2023). 48 kuvan (Lehtimäki 2022, 124.) Samankaltainen tilanne on myös Fifty Shades- romaaneissa. Anastasia ei kertojana ehkä ole epäluotettava, mutta hänen nuoreutensa ja tietynlainen naiiviutensa vaikuttaa siihen, miten lukijat suhtautuvat hänen kertomaansa. Lehtimäki (2022, 125) huomauttaa, että kertoja voi kertoa asioita tarkoituksella väärin tai valehdella, mutta joskus kertoja voi olla epäluotettava juuri siitä syystä, että hän on naiivi ja nuori. Anastasian tapauksessa kyse on ehdottamasti tästä. Tämä voidaan huomata esinmerkiksi siitä, miten Anastasia suhtautuu hänen ja Christianin suhteeseen: hän näkee sen mustavalkoisena ja suhtautuu hyvin omistavasti Christianiin. Anastasian kertomata monet asiat tuntuvat liioitelluilta: todennäköisesti kukaan muu ei olisi huomannut asiaa, josta Anastasia kertoo joskus jopa liioitellusti: Mia makes hasty introductions. Three of them are sweet and kind, but Lily, I think her name is, regards me sourly from beneath the red mask. “Of course, we all thought Christian was gay,” she says snidely, concealing her rancor with a large fake smile. (FSD, 135.) Anastasian kerronnasta voidaan huomata se, että hän vertaa Lilyä kolmeen muuhun naiseen, joiden nimiä Anastasia ei edes mainitse. Sen sijaan hän kertoo ainoastaan sen naisen nimen, joka suhtautuu häneen jollain tavalla negatiivisesti. Vaikka tämä ei tee Anastasiasta sellaista kertojaa, joka valehtelisi, hänestä ei kuitenkaan tule luotettavan kertojaan sopivaa kuvaa. Erityisesti kuvaus muista naisista on se, joka romaanissa aiheuttaa epäluotettavan kuvan Anastasian kerronnasta. 4.3 Kirjalliset viittaukset Fifty Shades-romaaneissa Edellisessä luvussa käsiteltiin Anastasiaa kertojana, tässä luvussa on tarkoitus keskittyä hieman enemmän siihen, miten Anastasian kerronnassa hyödynnetään monia viittauksia tunnettuihin kirjailijoihin ja teoksiin. Anastasia on ensimmäisen romaanin alussa vielä yliopisto-opiskelija, jonka pääaineena on kirjallisuus. Tämä oikeastaan luo pohjan sille, millaisia kirjallisia viittauksia teoksissa käytetään. Kirjallisuus on oikeastaan suuressa roolissa romaanien kerronnassa, ja intertekstuaalisuus on piirre, joka liittyy romaanissa mielenkiintoisella tavalla myös romantiikkaan ja seksuaaliseen väkivaltaan. 49 Tärkein kirjallinen viittaus romaaneissa on Thomas Hardyn romaani Tess of the D’Ubervilles (Tessin tarina.) Tessin tarina on ilmestyessään 1890-luvun alussa haastanut seksuaalista moraalikäsitystä, vähän samalla tavalla kuin Fifty Shades -romaanit tekivät yli 100 vuotta myöhemmin. Anastasia vertaa romaanissa usein itseään Tessiin ja Christiania välillä Tessin tarinan Aleciin ja välillä Angeliin. Tessin tarinassa Tess saa tietää, että hän kuuluu D’Ubervillen sukuun, ja vierailee suvun tilalla saadakseen osan omaisuudesta. Tessin serkku Alec D’Ubervilles manipuloi ja raiskaa Tessin, joka johtaa siihen, että Tess tulee raskaaksi. Tess synnyttää lapsen, jolle hän antaa nimen Sorrow. Lapsi kuitenkin menehtyy, Tess kastaa lapsen, jotta hän voisi antaa lapselle kristilliset hautajaiset. Muutama vuosi myöhemmin, Tess menee naimisiin Angel Claren kanssa, mutta Alec jatkaa kuitenkin hänen viettelemistään. Angel jättää Tessin häiden jälkeen saatuaan kuulla, että Tess ei ole enää neitsyt. Tessin tarinan lopussa, Tess tappaa Alecin ja karkaa Angelin kanssa ennen lopullista kiinnijäämistään. Tess tuomitaan kuolemaan, ja ennen kuolemaansa Tess pyytää Angelia huolehtimaan siskostaan. Tessin tarina esitellään jo aivan ensimmäisen romaanin alussa lukijoille., kohdassa, jossa Anastasia keskustelee Christian Greyn kanssa valokuvauksen jälkeen. (FSG, 47.) Romaanin vertaukset Tessin tarinaan eivät kuitenkaan ole kokonaan ongelmattomia. Tessin tarinoissa Alec raiskaa Tessin ja FSG:ssä Christian sanoo Anastasialle “I could hold you to some impossibly high ideal like Angel Clare or debase you completely like Alec D’Urberville.” (FSG, 95.) Anastasia kertoo valitsevansa mieluummin jälkimmäisen. Tämä kuitenkin Tessin viktoriaanisen ajan englannissa on tarkoittanut sitä, että Tess ei ole enää ”puhdas” ja hän on arvottomampi yhteiskunnan silmissä. Ero on jälleen kerran suostumuksen käsitteessä: Anastasia pyytää Christianilta tätä, Tess ei pyytänyt Alecilta. Sen lisäksi Tessin tarinan loppua ei koskaan oikeastaan mainita Fifty Shades-romaaneissa. Lukijalle jää mieleen Anastasian tekemät vertaukset hänen ja Tessin ja Christianin, Angelin ja Alecin välillä, mutta ei koskaan sitä, miten Tessin tarina oikeasti päättyy: siihen, että Tess tappaa Alecin ja karkaa Angelin kanssa. Anastasia on hyvin tietoinen Tessin tarinan kertomuksesta ja on oletettavaa, että myös Christian on kertomuksesta tietoinen, koska hän pystyy puheessaan myös tekemään vertauksia Anastasian ja Tessin ja Alecin ja itsensä välillä. 50 Vertaukset Tessin tarinaan ovat mielenkiintoisia, koska ne tehdään oikeastaan hieman väärin. Vertauksista tulee väistämättä mieleen se, että joko Tessin tarinaa ei ole ymmärretty oikein tai sitä ei ole haluttu ymmärtää: Tessin tarinan loppu jätetään oikeastaan kokonaan mainitsematta ja Fifty Shades-romaaneissa Alecin ja Tessin suhde kuvataan samankaltaisena kuin Anastasian ja Christianin: sitä romantisoidaan erittäin vahvasti. Tessin tarinoiden kuvaus horjuttaa myös lukijoiden muodostamaa mielikuvaa Anastasiasta kirjallisuuden opiskelijana ja kirjallisuusalan ammattilaisena: Anastasia kuvataan lahjakkaana ja lähes täydellisen keskiarvon omaavana opiskelijana. Kuitenkin se, miten romaanissa henkilöitä ja tapahtumia verrataan Tessin tarinaan, tuntuu todistavan sitä, että Anastasia ei oikeastaan ymmärrä kertomusta oikein. Se, että Anastasiaa kuvataan lahjakkaaksi kirjallisuudessa, mutta se, että hän ei ymmärrä Tessin tarinaa oikein, on hänen hahmolleen hyvin epätyypillistä. Kirjallisuusviittaukset Fifty Shades-romaaneissa eivät rajoitu ainoastaan Tessin tarinaan, vaan Anastasian kerronnassa on myös viittauksia moniin muihin kirjallisuuden klassikkoteoksiin. Anastasian hahmolle tuntuu olevan tyypillistä se, että hän ei osaa erottaa ajatuksissaan fiktiivistä maailmaa todellisuudesta: Anastasia kuvittelee, mitä kirjallisuuden hahmot sanoisivat hänen elämästään. Anastasia käyttää kirjallisuuden hahmoja ongelmien ratkaisuun. Anastasialla on ystäviä, mutta hän hakee silti enemmän apua ja lohdutusta kirjallisuuden hahmoilta. Sen jälkeen, kun Anastasia on allekirjoittanut salassapitosopimuksen, hän ei voi puhua kenenkään kanssa, joten hän kääntyy jälleen kirjallisuudesta tuttujen hahmojen puoleen: ”Elizabeth Bennet would be outraged, Jane Eyre too frightened, and Tess would succumb, just as I have” (FSG, 225.) Tässä voidaan huomata, kuinka Anastasia tekee viittauksen myös kahteen muuhun kirjallisuuden klassikkoon: Jane Austenin romaaniin Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice, 1813) sekä Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaaniin (Jane Eyre, 1847). Molemmat hahmot ovat hyvin tunnettuja englantilaisessa kirjallisuudessa. Huomattavaa on myös se, että Elizabeth Bennet ja Jane Eyre esitellään sukunimen kanssa, kun taas romaaneissa oletetaan, että Tess on lukijoille jo niin tuttu hahmo, että hänen esittelyynsä ei tarvitse sukunimeä. Elizabeth ja Jane ovat molemmat englantilaisen 51 romantiikkakirjallisuuden tunnetuimpia hahmoja. Heidät esitetään sitaatissa myös hyvin erilaisessa valossa kuin Tess. Anastasian kerronnan perusteella voidaan päätellä, että Elizabeth ja Jane eivät olisi pitäneet Christianin ehdotuksesta, mutta Tess olisi toiminut samalla tavalla kuin Anastasia. Olisikin mielenkiintoista pohtia pidemmälle, olisiko Tess todella toiminut samalla tavalla vai johtuuko tämäkin virhe kerronnassa siitä, että Tessin tarinaa ei ole ymmärretty oikein. Kirjallisia viittauksia on sarjan jokaisessa romaanissa, mutta eniten viittauksia tehdään juuri Tessin tarinaan. Tessin tarina on myös ensimmäinen lahja, jonka Christian ostaa Anastasialle heidän suhteensa alussa. Christian lahjoittaa hänelle ensipainokset Tessin tarinasta, ja liittää niihin mukaan sitaatin: ”Why didn’t you tell me there was danger? Why didn’t you warn me? Ladies know what to guard against, because they read novels that tell them of these tricks” (FSG, 54.) Anastasia ja Kate keskustelevat sitaatista, ja Anastasia tunnistaa kohdan Tessin tarinasta: ”This quote – Tess says it to her mother after Alec d’Urberville has his wicked way with her.” ”I know”, muses Kate. ”What is he trying to say?” ”I don’t know and I don’t care. I can’t accept there from him. I’ll send them back with and equally baffling quote from some obscure part of the book.” ”The bit where Angel Clare says fuck off?” Kate asks with completely straight face. (FSG, 55.) Keskustelussa voidaan jälleen nähdä se, että Tessin tarina on ymmärretty väärin tai romantisoitu todella voimakkaasti. Anastasia käyttää termiä ”wicked ways” kuvaamaan Tessin ja Alecin välillä tapahtunutta, vaikka todellisuudessa kyseessä oli raiskaus. Lisäksi se, että Angel Claren toiminta Tessiä kohtaan kuvataan ”Angel Clare says fuck off”, antaa kuvan, että Angelin lähtö ja Tessin hylkääminen olisi tapahtunut Tessin tekemän asian takia, vaikka kyse on siitä, että Tess ei ole enää neitsyt. Todellisuudessa vika ei ole Tessin, mutta Angel hylkää Tessin silti. 52 Tessin tarinan tärkein rooli Fifty Shades-romaaneissa on kuitenkin se, että Anastasia vertaa Christiania sekä Alec D’Urbervilleen että Angel Clareen, mutta hän ei kuitenkaan osaa päättää, kumpaa Christian edustaa. Anastasia kuvaa kerronnassaan usein sitä, että Christian on sekoitus Alecia ja Angelia. Toisaalta Christian seuraa häntä esimerkiksi jäljittämällä hänen puhelimensa ja selvittämättä hänen äitinsä kotiosoitteen. Toisaalta Christian ostaa Anastasialle kalliita lahjoja, uuden puhelimen ja tabletin. Anastasia tuntuu olevan jumissa kahden eri version välillä, eikä osaa päättää edustaako Christian Alecia vai Angelia, tai ainakaan niitä romantisoituja versioita, jotka Anastasia on päässään luonut. 4.4 Sisäinen jumalatar ja alitajunta Anastasian hahmoon voidaan liittää myös kaksi käsitettä, jotka joissain kohdissa tuntuvat jo melkein omilta hahmoiltaan. Toinen näistä käsitteistä on sisäinen jumalatar (inner goddess) ja toinen alitajunta (subconscious.) Nämä käsitteet kulkevat Anastasian mukana oikeastaan koko romaanisarjan ajan. Sisäinen jumalatar ja alitajunta ovat monestakin syystä hyvin mielenkiintoisia kerronnan kannalta. Ne ovat Anastasian mielen luomia hahmoja, joille on annettu ulkonäkö ja joita kuvataan tarkkaan. Niiden voidaan ajatella olevan kaksi erillistä naista yhden naisen sisällä. Toinen syy, mikä tekee hahmoista mielenkiintoisia, on se, miten ne suhtautuvat Anastasian elämissä tapahtuviin tapahtumiin, joihin liittyy yleensä Christian. Sisäinen jumalatar ja alitajunta ovat keskenään täysin vastakohtia. Siinä, missä alitajunta suhtautuu kriittisesti Christianin tekemiin ehdotuksiin, on sisäinen jumalatar yleensä tekemässä innoissaan kärrynpyörää. Heidän reaktionsa myös vaihtelevat suuresti, alitajunta katselee paheksuvasti puolikuulasiensa yli, sisäinen jumalatar tekee täydellisen kolmois-Salchowin luistimillaan. Joskus kuitenkin, kaikki kolme, Anastasia, sisäinen jumalatar ja alitajunta ovat asioista samaa mieltä: “My inner goddess, my subconscious, and I all gape” (FSD, 274.) Useimmiten tätä yhteisymmärrystä ei kuitenkaan pääse syntymään. Sisäinen jumalatar tuntuukin monessa tilanteessa olevan täysin Christianin vietävissä. Hän tekee monimutkaisia akrobatialiikkeitä, mutta toisaalta pyörtyilee. Sisäistä jumalatarta onkin mielenkiintoista analysoida jonkinlaisena Christianin toivekuvana 53 Anastasiasta. Sisäinen jumalatar suhtautuu Christianin ehdotuksiin paljon suuremmalla mielekkyydellä kuin esimerkiksi Anastasia: siinä missä Anastasia usein epäröi BDSM- suhdetta Christianin kanssa, on sisäinen jumalatar täysin valmis. Sisäinen jumalatar tuntuukin olevan juuri se, millainen Christian haluaa Anastasian olevan. Sisäinen jumalatar hyvin harvoin edustaa Anastasian ajatuksia ja tunteita. Usein jopa tuntuu, että se toimii aivan päinvastaisella tavalla kuin mitä Anastasia itse ajattelee. Sisäinen jumalatar kuvataan myös fyysisenä. Kuten jo aikaisemmin todettiin, se usein tekee vaikeiksi miellettyjä akrobatiatemppuja, tai vaihtoehtoisesti kuvataan sitä, kuinka sisäinen jumalatar on jollain tapaa eroottisessa tilanteessa. Fyysisyys ja eroottisuus ovat vahvasti läsnä sisäisen jumalattaren käsitteessä. Toinen käsite on alitajunta. Kuten jo todettiin, sisäinen jumalatar ja alitajunta ovat toistensa vastakohtia. Siinä missä sisäinen jumalatar on innoissaan lähes kaikesta, mitä Christian sanoo, alitajunta suhtautuu siihen selkeästi kriittisemmin ja vähemmän innokkaasti. Alitajunta myös kuvataan aivan eri tavalla kuin sisäinen jumalatar. Alitajuntaa ei kuvata samalla tavalla eroottisena olentona kuin sisäistä jumalatarta, vaan se kuvataan lukemassa klassikkokirjallisuutta, esimerkiksi Dickensiä. Se myös suhtautuu paheksuvammin Anastasian reaktioihin ja Christianin sanoihin. Joissain tapauksissa alitajunta suhtautuu Christianin sanoihin vielä epäilevämmin kuin Anastasia itse. Onkin mielenkiintoista pohtia sitä, miksi nämä kaksi niin sanottua hahmoa ovat niin tärkeässä roolissa romaanin tulkinnan kannalta. Molemmat käsitteet esiintyvät romaaneissa usein. Alitajunta ja sisäinen jumalatar ovat molemmat Anastasian luomia käsitteitä, joten ne eivät esiinny romaanin muille henkilöille. Myös se, miten Anastasia suhtautuu näihin hahmoihin, on hyvin mielenkiintoista: hän kertoo lukijalle, mitä sisäinen jumalatar tai alitajunta tekevät, mutta Anastasia ei koskaan kommentoi näiden tekemisiä. ¨ On mahdollista esittää tulkintoja siitä, mikä rooli sisäisellä jumalattarella ja alitajunnalla oikeastaan romaanissa on. Jotkut näkevät siinä ajatuksen alitajunnasta enkelinä toisella olkapäällä ja sisäisestä jumalattaresta toisella. Jotkut näkevät taas sisäisen jumalattaren edustavan Anastasian vapautuneempaa, villiä puolta ja alitajunnan rationaalista, jalat maassa olevaa puolta. Yksi asia tuntuu kuitenkin selvältä taustalla: alitajunta ja sisäinen jumalatar ovat yksi keino osoittaa Anastasian sisäistä ristiriitaa, joka korostuu varsinkin ensimmäisessä romaanissa. Ne ovat koominen keino tuoda esiin 54 Anastasian kokemia ristiriitaisia tunteita: sitä, mitä hän oikeasti tuntee ja ehkä sitä, mitä hän mahdollisesti toivoisi tuntevansa. 55 5 Lopuksi Tässä tutkielmassa on käsitelty sitä, miten romantiikkakirjallisuuden piirteet ja seksuaalinen väkivalta esiintyvät Fifty Shades-romaaneissa. Niissä esiintyvä seksuaalinen väkivalta on kuvattu tavalla, joka ei edusta yleensä ajatuksiamme siitä, mitä seksuaalinen väkivalta yleensä tai parisuhteessa on. Tässä luvussa on tarkoitus pohtia tämän tutkielman päätelmiä ja suhteuttaa niitä populaarikulttuuriin. Lisäksi tarkoitus on pohtia sitä, miten tutkimusta voisi jatkaa toisesta näkökulmasta. Fifty Shades-romaaneissa kuvattu suhde Anastasian ja Christianin välillä on ongelmallinen jo alusta alkaen. Romaanien tapahtumat tapahtuvat suhteellisen lyhyellä aikavälillä, joka saattaa hämärtyä romaaneja lukiessa. Tässä kohtaa Fifty Shadesin taustan fanifiktiossa voi huomata erittäin hyvin. Kaikki kolme romaania kertovat kertomusta, joka jatkuu yhtenä jatkumona romaanista toiseen, ilman suurempia taukoja. Kertomus on jaettu kolmeen romaaniin kohdista, joissa Anastasian ja Christianin suhde on tietynlaisessa murroksessa: ensimmäisen ja toisen romaanin välissä oleva tauko ja toisen ja kolmannen romaanin välissä hääsuunnittelu: ajanjakso on kuitenkin vain noin muutaman kuukauden mittainen, jos huomioon ei oteta epilogia, joka sijoittuu tulevaisuuteen. Se, mitä voimme huomata tämän tutkielman kolmannesta luvusta on se, että Fifty Shades seuraa erittäin tarkasti romantiikkakirjallisuuden erilaisia piirteitä ja konventioita jo ensimmäisestä romaanista lähtien. Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa Fifty Shadesin osaa romantiikkakirjallisuudessa, vaan kuvata sitä, että miten toisaalta romaanit kuvaavat kertomusta, joka pyrkii selkeästi olemaan erilainen kuin romantiikkakirjallisuus aikaisemmin, niin kertomuksessa noudatetaan silti erittäin selkeästi romantiikkakirjallisuuden piirteitä. Romantiikkakirjallisuuden piirteet näkyvät romaanin kerronnassa, mutta myös tapahtumissa. Pamela Regisin osoittamat romantiikkakirjallisuuden piirteet voidaan osoittaa Fifty Shades-romaaneista ongelmitta. Romantiikkakirjallisuus on yksi populaarikirjallisuuden genre ja genreen mielletään kuuluvaksi tietynlaiset teokset. Tämän takia olisikin mielenkiintoista pohtia sitä, onko mahdollista kirjoittaa romantiikkakirjallisuutta, joka ei seuraa näitä piirteitä. Radway on taas tutkinut enemmän lukijoiden ajatuksia romantiikkakirjallisuudesta. Radwayn esittämät väittämät lukijoiden ajatuksesta romantiikkakirjallisuutta kohtaan ovat mielenkiintoisia Fifty Shades-romaanien kannalta. Myös tässä voidaan huomata se, että Fifty Shades sopii hyvin siihen, mitä ajattelemme romantiikkakirjallisuuden olevan. 56 Radwayn esittämät ajatukset siitä, mitä romantiikkakirjallisuuden pitäisi olla ja mitä sen ei pitäisi olla, sopivat myös suhteellisen hyvin Fifty Shadesiin. Huomioitavaa on se, että vaikka Fifty Shades sisältää huomattavasti seksuaalista sisältöä, kaikki kuvataan kuitenkin ainoastaan Anastasian ja Christianin välillä: kumpikaan ei harrasta romaanien aikana seksiä muiden kanssa, eikä romaanissa kuvata romantiikkaa muiden henkilöiden välillä samalla tavalla. Ainoastaan kolmannessa romaanissa kuvattu hetki, jolloin Elliot kosii Katea, on romantiikkakirjallisuuteen liittyvä piirre muiden henkilöiden kuin Christianin ja Anastasian välillä. Huomio palautuu romaanissa kuitenkin nopeasti takaisin Anastasiaan ja Christianiin (FSF, 304.) Tämä keskittyminen kuvaamaan ainoastaan Anastasian ja Christianin suhdetta on mielenkiintoinen viittaus Radwayn esittämään väitteeseen, jossa todetaan, että romantiikkakirjallisuus kuvaa yksiavioisuutta. Yksiavioisuus voidaan nähdä hyvin selkeänä Anastasian ja Christianin suhteessa. Anastasialla ei ole kokemuksia seksistä tai edes suutelemisesta ennen kuin hän tapaa Christianin. Christianin kokemukset seksuaalisesta kanssakäymisestä taas ovat värittyneet voimakkaasti hänen menneisyytensä ja suhteensa Elena Lincolnin takia. Christianilla ei ole oikeastaan ollut tavallista parisuhdetta, joka on taas se asia, josta Anastasia haaveilee. Koska romantiikkakirjallisuuteen liittyy tietynlainen ajatus parisuhteesta, voidaan sekä Anastasian ja Christianin kokemattomuus parisuhteissa nähdä sopivana romantiikkakirjallisuudelle. Lisäksi Radway esittää tutkimuksessaan lukijoiden väitteen siitä, että romantiikkakirjallisuus ei saa koskaan loppua surullisesti, vaan kertomuksen lopun täytyy olla onnellinen. Tämä väittämä toistuu romantiikkakirjallisuuden piirteissä useaan otteeseen: romantiikkakirjallisuuden yksi tunnettavimpia piirteitä on juuri se, että kertomuksilla on onnellinen loppu. Fifty Shades-romaaneissa voidaan myös nähdä onnellinen loppu, jos ajattelemme romaaneja yhtenä kertomuksena. Huomattavaa on, että Fifty Shades-romaaneja ei oikeastaan voi analysoida yksinään: tarina jäisi hyvin paljon auki, jos analysoitaisiin esimerkiksi vain ensimmäistä romaania, joka vielä päättyy tavalla, joka ei ole romantiikkakirjallisuudelle se kaikista tyypillisin: Anastasia jättää Christianin ja lähtee pois tämän luota. Seuraavan kahden romaanin loppu on kuitenkin onnellisempi. Radwayn tutkimukseen liittyy myös seksuaalisen väkivallan kannalta mielenkiintoinen huomio: useampi lukija on valmis hyväksymään 57 romantiikkakirjallisuudessa raiskauksen kuin surullista loppua. Väittämä on mielenkiintoinen Fifty Shades-romaanien kannalta. Koska vaikka romaanissa voidaan, kuten luvussa 4 osoitetaan, nähdä seksuaalista väkivaltaa, romaanista ei kuitenkaan voi osoittaa Anastasian ja Christianin väliltä kohtaa, jossa tapahtuisi suoranaisesti raiskausta. Luvussa 4 esitetään yksi ehkä romaanien ongelmallisimmista kohdista, jossa Christian jättää huomiotta sen, kun Anastasia sanoo ”ei”. Muuten Anastasian ja Christianin välillä oleva seksuaalinen väkivalta on enemmän esimerkiksi taloudellisen epäsuhdan aiheuttamaa kuin fyysistä seksuaalista väkivaltaa. Radwayn tutkimuksessa mainitaan kuitenkin nimenomaan raiskaus. Seksuaalinen väkivalta kirjallisuudessa saatetaan nähdä eroottisena, jonka takia seksuaalista väkivaltaa voidaan käyttää luomaan jännitteitä tai tuomaan päähenkilöitä lähemmäksi toisiaan. Seksuaalinen väkivalta saatetaan nähdä kirjallisuudessa keinona saavuttaa onnellinen loppu, ei niinkään seksuaalisena väkivaltana. Kuten tässä tutkielmassa on useampaan kertaan todettu, Anastasian ja Christianin suhde ensimmäisen romaanin aikana ei ole tasavertainen monellakaan tavalla. Anastasia on juuri valmistunut yliopistosta ja täysin kokematon kaiken seksuaalisen kanssakäymisen kanssa. Christian taas on monimiljonääri ja kokenut seksuaalisesti, mutta hän kokee, että ei kykene olemaan Anastasian kanssa perinteisessä parisuhteessa, vaan hän haluaa Anastasiasta uuden palvelijan: roolin, joka ei ole Anastasialle tuttu eikä kerronnan perusteella mieluinen. Anastasia haluaa kuitenkin olla Christianin kanssa ja tästä ristiriidasta tulee yksi heidän suhteensa suurimmista esteistä. Toinen este, joka romaanissa kulkee mukana, on Elena Lincoln, nainen, jonka kanssa Christianilla oli BDSM-suhde ennen kuin hän tapasi Anastasian. Mutta vaikka Christianin ja Anastasian suhde tuntuu alkuun haastavalta ja tietyllä tavalla jopa mahdottomalta, se muuttuu paljon romaanien edetessä. Toisessa ja kolmannessa romaanissa Christianin toive suhteesta Anastasian kanssa muuttuu, jolloin suhteen ongelmakohdat jäävät enemmän taustalle. Lukija voi edelleen huomata sen, että Anastasia ei osaa suhtautua rahaan samalla tavalla kuin Christian: Anastasia ei pidä siitä, että Christian lahjoittaa hänelle rahaa tai siitä, että Christian ostaa hänelle vaatteita tai koruja. Syy tähän voi olla myös heidän perheissään: vaikka Christianin lapsuus hänen biologisen äitinsä luona oli vaatimaton, niin sen jälkeen, kun hän muutti adoptiovanhempiensa luokse, hän on kuitenkin saanut elää 58 yltäkylläisyydessä. Tällöin Christian on jo tottunut pidempään kyseiseen elämäntyyliin, joka Anastasialle taas tuntuu erittäin vieraalta. Anastasia kuitenkin tuntuu tottuvan romaanien aikana siihen, että Christianilla myös hänellä on lähes rajattomasti rahaa käytössä. Koska seksuaalinen väkivalta romaaneissa on sellaista, jota emme miellä kuuluvan seksuaalisen väkivallan kategoriaan tai joka ei edusta ajatustamme seksuaalisesta väkivallasta, voivat romaanien kuvaamat kohtaukset tuntua hyvin haluttavilta, jopa romanttisilta. Pitää kuitenkin muistaa, että osa romaanin kuvaamista teemoista on hyvin ongelmallisia, joita voisi tutkia vielä huomattavasti enemmän. Lisäksi Anastasian kerronta vaikuttaa siihen, millaisen kuvan saamme seksuaalisesta väkivallasta. Yksi tähän liittyvä mielenkiintoinen seikka on se, miten Anastasia kertojana käyttää apuna kaunokirjallisuuden henkilöitä kuvatessaan toisia hahmoja ja tapahtumia. Usein mainitaan Thomas Hardyn romaani Tessin tarina, jonka käyttämistä romaanissa käsiteltiin jo aikaisemmin. Anastasia kuitenkin romantisoi huomattavasti romaanin tapahtumia, joka taas vaikuttaa siihen, millaisen kuvan saamme romaanista. Todellisuudessa romaani ei ole niin romanttinen kuin mitä Anastasian kerronta antaa ymmärtää. Lisäksi kerronnassa romantisoidaan voimakkaasti Alec D’Urbervillea, joka taas Tessin tarinassa on todella ongelmallinen hahmo. Tuntuu jopa hieman siltä, että Tessin tarina ja siihen tehdyt viittaukset on otettu romaaniin mukaan ainoastaan sen takia, että Anastasia on opiskellut kirjallisuutta ja näin ollen on oletettavaa, että hän tekee viittauksia kirjallisuuteen. Yksi mielenkiintoinen jatkotutkimus olisi tutkia seksuaalista väkivaltaa Christianin näkökulmasta, esimerkiksi tutkia romaaneja Grey, Darker ja Freed seksuaalisen väkivallan näkökulmasta. Vaikka Christianin menneisyys kerrotaan FSF:n lopussa, niin kaikki kerrotaan kuitenkin Anastasian näkökulmasta, ilman Christianin muistoja ja takaumia. Christianin suhtautuminen seksuaaliseen väkivaltaan tuntuu muuttuvan romaanien aikana. Kuten luvusta 4 voidaan huomata, maininnat seksuaalisesta väkivallasta vähenevät toisen ja kolmannen romaanin aikana: ne keskittyvät enemmän ensimmäiseen romaaniin. Tätä voidaan toisaalta pohtia Christianin asennemuutoksella, toisaalta sillä, että hänen tavoitteensa Anastasiaa kohtaan muuttuu: kun hän ensimmäisessä romaanissa haluaa Anastasiasta vain palvelijan, toisessa romaanissa hänen käyttäytymisensä Anastasiaa kohtaa muuttuu, tilalle tulee halu olla Anastasian kanssa perinteiseksi mielletyssä suhteessa ja lopulta mennä naimisiin hänen kanssaan. 59 Tämä muutos mahdollistaisi myös pohdinnan siitä, miksi seksuaalinen väkivalta painottuu niin selkeästi ensimmäiseen romaaniin. Kun pohditaan Christianin toiveita hänen ja Anastasian suhteelle ensimmäisessä romaanissa, voidaan huomata, että siihen, mitä hän toivoo hänen ja Anastasian suhteelta, liittyy kiinteästi myös BDSM:n käsite. Ensimmäisessä romaanissa Christian opettaa Anastasialle oikeastaan kaiken seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvän aivan alusta alkaen. Tähän liittyy myös BDSM, joka on tällöin suurempi osa Christianin elämää. Mutta kun Anastasia ei ole kiinnostunut tästä elämäntyylistä, niin Christianin suhtautuminen alkaa muuttua. Mielenkiintoinen kysymys onkin se, että johtuuko ensimmäiseen romaaniin keskittyvä seksuaalinen väkivalta siitä, että romaani pyrkii keskittymään enemmän BDSM:n kuvaamiseen? Tätä aspektia voitaisiin selittää esimerkiksi sillä, että BDSM:n kuvausta romaaneissa on kritisoitu paljon. Kun juonen edetessä ei enää tarvitse samalla tavalla keskittyä BDSM:n kuvaamiseen ja suhde niin sanotusti normalisoituu, seksuaalinen väkivalta romaaneissa vähenee. Suoraa päätelmää seksuaalisen väkivallan ja BDSM:n kuvauksen välillä ei kuitenkaan voi tehdä. Kuten aikaisemmin on todettu, seksuaalinen väkivalta romaaneissa ei ole aina fyysistä, vaan se on jopa enemmän henkistä ja taloudellista. Oletettavaa on se, että Fifty Shades-romaanit eivät pyri kuvaamaan suhdetta, jossa on seksuaalista väkivaltaa. Tähän viittaa myös se, miten paljon romaaneissa käytetään romantiikkakirjallisuuden piirteitä. Seksuaalisen väkivallan kuvaaminen johtuu todennäköisemmin siitä, että BDSM:n kuvaus romaanissa on joissain kohdin epäuskottavaa ja epätodenmukaista, joka taas on johtanut siihen, että nämä kohtaukset romaaneissa vaikuttavat enemmän seksuaaliselta väkivallalta. Tämän tutkimuksen johdannossa pohdittiin Fifty Shades -romaaneja juuri niiden aiheuttaman ilmiön pohjalta. Se, mitä esimerkiksi Salman Rushdien johdannossa esittellystä kommentista voidaan huomata, Fifty Shades ei monenkaan mielestä edusta korkeakirjallisuutta, mutta kuitenkin kyse on yksi maailman myydyimmistä kirjasarjoista. Kirjasarjan suosiota ja sen samaa huomiota on todella vaikea kiistää. Yksi mielenkiintoinen pohdinta onkin se, että mikä Fifty Shades-romaanien suosion taustalla on? Ja miksi romaanien vaikutus populaarikulttuuriin on ollut niin suurta? Fifty Shades -romaaneita on kiitelty siitä, miten ne ovat mahdollistaneet keskustelun BDSM:stä. Kuten tässä tutkimuksessa aikaisemmin todettiin, juuri BDSM on 60 ollut monella syy aloittaa romaanien lukeminen, mutta suurin osa on jatkanut lukemista romaanin kuvaaman romanttisen suhteen takia. Kuten luvussa 3 voidaan todeta, romantiikkakirjallisuuden perinteiset teemat ja piirteet näkyvät myös Fifty Shades - romaaneissa selkeästi. Vaikka ne aluksi tuntuvat olevan hyvin erilaista kuin se, miksi lukijat mieltävät romantiikkakirjallisuuden, voimme kuitenkin huomata, että romaaneista löytyvät lähes kaikki romantiikkakirjallisuuden piirteet. Romaanien voidaan ajatella edustavan uudenlaista romantiikkaa: romaanit ovat mahdollistaneet sen, että aiheesta puhutaan ja ihmiset voivat etsiä tietoa esimerkiksi BDSM:stä. Romaaneja ei kuitenkaan voi pitää oppaina BDSM:n maailmaan, mutta romaanit ja niiden ympärillä tapahtunut populaarikulttuuri-ilmiö voivat auttaa ihmisiä etsimään lisää tietoa aiheesta. Johdannossa mainitsin kirjallisuussosiologian yhtenä tutkimussuuntana tälle tutkielmalle. Kirjallisuussosiologiassa ajatellaan, että kirjallisuus on osa yhteiskuntaa ja se ottaa vaikutuksia yhteiskunnasta ja vaikuttaa siihen. Fifty Shades-romaanit ovatkin mielenkiintoinen tutkimuskohde kirjallisuussosiologisesta näkökulmasta, koska kuten tässä tutkielmassa on huomattu, Fifty Shades-romaanit ovat todella vaikuttanut populaarikulttuuriin toisaalta esimerkiksi konsumerismilla, toisaalta keskustelunaloittajina. Fifty Shades-romaaneilla on ollut suuri vaikutus populaarikulttuuriin romaanien ilmestymisen jälkeen. Johdannossa on kerrottu esimerkiksi tuotteista, joita on markkinoitu romaanien avulla. Kuitenkaan konsumerismi tai romaanien ja elokuvien suosio ei ole ainoa piirre, jonka takia Fifty Shades-romaaneja voidaan pitää populaarikirjallisuuden ilmiönä. Romaaneihin liittyy se mielenkiintoinen piirre, että niiden tausta on fanifiktiossa. Siinä missä romaanit ovat ottaneet vaikutteita Stephenie Meyerin Twilight- romaanisarjasta, ovat Fifty Shades -romaanit inspiroineet kirjailijoita kirjoittamaan myös lisää, esimerkkinä Anna Toddin romaanisarja After. Vaikka kyse on kolmesta kokonaan erilaisesta romaanisarjasta, voidaan niissä kuitenkin nähdä myös yhteisiä piirteitä. Fifty Shades on mahdollistanut sen, että ihmiset ovat voineet löytää matalamman kynnyksen etsiä tietoja tunteistaan ja haluistaan. Vaikka romaanien BDSM-kuvausta ei voida pitää kovinkaan hyvänä eikä niitä kannata pitää oppaina, ovat ne kuitenkin auttaneet ihmisiä tunnistamaan omia tunteitaan ja mahdollistanut sen, että ihmiset voivat hakea tietoa muualta, ehkä romaanit ovat antaneet joidenkin ihmisten kohdalla tunteille nimen. Romaanien merkitystä populaarikulttuurille ei todellakaan voida kiistää. 61 Lähteet Tutkimusaineisto: E. L. James (2011) 2012: Fifty Shades of Grey, New York, Vintage Books. [= FSG] E. L. James (2012) 2012: Fifty Shades Darker, New York, Vintage Books. [= FSD] E. L. James (2012) 2012: Fifty Shades Freed, New York, Vintage Books. [= FSF] Tutkimuskirjallisuus: Airaksinen, Timo 2019: Markiisi de Sade tänään. Helsinki: Kulttuuriklubi. Altenburger, Lauren; Carotta, Christin; Bonomi, Amy; Snyder, Anastasia 2017: Sexist Attitudes Among Emerging Adult Women Readers of Fifty Shades Fiction. Archives of Sexual Behaviour. 46:2. s. 455–466. Barnes, Jennifer L 2015: Fanfiction as Imaginary Play: What Fan-Written Stories Can Tell Us About the Cognitive Science of Fiction. Poetics (Amsterdam), vol. 48. Amsterdam. Elsevier B.V. Bonomi, Amy; Altenburger, Lauren; Walton, Nicole 2013: Double Crap! Abuse and Harmed Identity in Fifty Shades of Grey, Journal of Women’s Health. 22:9, s. 733–744. Bonomi, Amy; Nemeth, Julianna; Altenburger, Lauren; Anderson, Melissa; Snyder, Anastasia; Dotto, Irma 2014: Fiction or Not? Fifty Shades is Associated with Health Risks in Adolescent and Young Adult Females, Journal of Women’s Health. 23:9, 720–728. Busse, Kristina 2017: Framing Fan Fiction: Literary and Social Practices in Fan Fiction Communities. Iowa City. University of Iowa Press. s. 197–217. 62 Cawelti, John G 1976: Adventure, Mystery, and Romance Stories as Art and Popular Culture. Chicago. Chicago University Press. Click, Melissa 2015: Fifty Shades of Postfeminism: Contextualizing Readers’ Reflections on the Erotic Romance Series. Cupcakes, Pinterest and Ladyporn: Feminized Popular Culture in the Early Twenty-First Century. toim. Elana Levine. Baltimore. University of Illinois Press, 15–31. Fathallah, Judith 2017: Fanfiction and the Author: How Fanfic Changes Popular Cultural Texts. Amsterdam. Amsterdam University Press. Fiennes, Natalie 2019: Behind Closed Doors: Sex Education Transformed. Lontoo. Pluto Press. Forsström, Tiia & Jouni 2016: BDSM Aapinen. Helsinki. Like Kustannus. Hardy, Thomas 2016: Tess of the D’Urbervilles: A Pure Woman (1891.) Minneapolis. Lerner Publishing Group. James, E. L. 2015: Grey. New York. Vintage Books. Kukka, Silja 2012: Eroottiset kirjalliset utopiat: Slash-fanifiktion mahdolliset maailmat homoeroottisena kirjallisuutena, Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti AVAIN, 2012:4, s.51-64 Lehtimäki, Markku 2022: Sofi Oksasen romaanitaide; Kertomus, etiikka, retoriikka. Helsinki. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Markiisi de Sade 2014: Justine, (Justine ou les malbeurs de la vertu. 1799.) Suom. Heikki Kaskimies. Helsinki. Gummerus Kustannus Oy. 63 Pääkkölä, Anna-Elena 2016: Sound Kinks: Sadomasochistic Erotica in Audiovisual Music Performances, väitöskirja, Turun yliopisto: https://www.utupub.fi/handle/10024/125734 (haettu 7.11.2023) Radway, Janice 2009: Reading the Romance: Women, Patriarchy and Popular Literature. Chapel Hill ja Lontoo. The University of North Carolina Press. Regis, Pamel 2003: A Natural History of the Romance Novel. Philadelphia. University of Pennsylvania Press. Roach, Catherine M. 2016: Happily Ever After The Romance Story in Popular Culture. Bloomington. Indiana University Press. Saarenmaa, Laura 2007: Tunnustava osapuoli: Pamela ja Justine puhemyllyssä. Tunnustus ja todistus: Näkökulmia kahteen elämän esittämisen tapaan. Toim. Heikki Kujansivu ja Laura Saarenmaa. Helsinki. Gaudeamus Helsinki University Press. von Sacher-Masoch, Leopold 2006: Venus turkiksissa (Venus im Pelz, 1870) Suom. Tapani Kilpeläinen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa. Schwabach, Aaron 2016: Fan Fiction and Copyright: Outsider Works and Intellectual Property Protection. Lontoo. Routledge. Sevänen, Erkki 2011: Kohti kirjallisten tekstien sosiologiaa. Paluu maailmaan: Kirjallisten tekstien sosiologiaa. Toim. Sevänen Erkki, Turunen Risto, Ruohonen Voitto. Helsinki. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Steinby, Liisa; Lehtimäki, Markku 2013: Kertomisen analyysi. Johdatus kirjallisuusanalyysiin. Toim. Aino Mäkikallo ja Liisa Steinby. Helsinki. Suomalaisen kirjallisuuden seura. 64 Taylor, Kathleen E. 2009: Cruelty: Human Evil and the Human Brain. Oxford, Oxford University Press. Thomas, Bronwen: 2011: “What Is Fanfiction and Why Are People Saying Such Nice Things About It??” StoryWorlds. vol. 3, numero. 1, University of Nebraska Press, s. 1–24 Upstone, Sara 2016: Beyond the Bedroom: Motherhood in E. L. James’s Fifty Shades of Grey Trilogy. Frontiers (Boulder), vol. 37, numero 2. Lincoln: University of Nebraska Press. s. 138–164. Muut lähteet: IMDB: The Graduate https://www.imdb.com/title/tt0061722/ (haettu 11.11.2020) Goodreads: Fifty Shades Freed discussion: Inner Goddess https://www.goodreads.com/topic/show/840285-inner-goddess (4.10.2023) Järvi, Ulla: Transvestismi pois tautiluokituksesta, Lääkärilehti, 18.2.2011 https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/transvestismi-pois-tauti- luokituksesta/ (haettu 14.9.2023) Reed, Geoffrey M; Drescher, Jack; Krueger, Richard B; Atalla, Elham; Cochran, Susan D; First, Michael B; Cohen-Kettenis, Peggy T; Arango-de Montis, Ivàn; Parish, Sharon J; Cttler, Sara; Briken, Peer; Saxena, Shekhar 2016: Disorders related to sexuality and gender identity in the ICD‐11: revising the ICD‐10 classification based on current scientific evidence, best clinical practices, and human rights considerations., World Psychiatry, 15.10., s. 205–221. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5032510/ (haettu 4.9.2023) 65 World Health Organization (WHO) & UNODC (2015.) Strengthening the medico-legal response to sexual violence World Health Organization, https://iris.who.int/handle/10665/197498 (haettu 7.10.2023.) Todd, Anna: After, https://www.wattpad.com/story/5095707-after (haettu 5.9.2023) Romance Writers of America: About the Romance Genre, https://www.rwa.org/Online/Romance_Genre/About_Romance_Genre.aspx (haettu 23.9.2023)