Tuomas Laine-Frigren, Hannah Yoken & Pia Koivunen Tutkimuksen vapaudesta Toukokuussa 2025 Yhdysvaltain sisäisen turvallisuuden ministeriö ilmoit-ti poistavansa Harvardin yliopistolta oikeuden hyväksyä kansainvälisiä opiskelijoita. Kyse oli Trumpin hallinnon yliopistoihin kohdistaman offensiivin yhdestä etapista sen jälkeen, kun Harvard oli rahoituksen menettämisen uhal- lakin asettunut tiukkaan vastarintaan. Suurista Ivy League -korkeakouluista Columbia oli jo aiemmin keväällä taipunut ”uudistamaan turvallisuuskäytän- töjään” ja asettamaan provostin valvomaan Lähi-idän, Etelä-Aasian ja Afrikan tutkimuksen laitoksen ”moninaisuutta”. Trumpin politiikkaa ohjaavan äärikon- servatiivisen Project 2020 -pelikirjan mukaisesti laitosta syytettiin Gaza-sym- patioista ja ”antisemitismistä”1. Yliopistoihin ja tutkimuksen vapauteen kohdistuvat hyökkäykset ovat osa laajempaa amerikkalaisen yhteiskunnan fasistista romahdusta. Filosofi ja feministi Judith Butler tiiviisti kehityskulun piirteitä LRB-podcastissa huhti- kuussa.2 Pelissä ovat ihmis- ja kansalaisoikeudet sekä kysymys siitä, kuinka paljon niitä voidaan ottaa pois. Ideologisesti ja retorisesti keskeistä on kristil- lis-etnonationalistisesti rajatun kansakunnan suojeleminen kaikelta ”vasem- mistolaiselta” – on sitten kyse moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuut- ta edistävistä hankkeista, kriittisistä rotuteorioista, migraatiotutkimuksesta, antisemitismistä, liberaaleista juutalaisista, feministeistä tai transihmisistä. Butler korostaa ilmiön globaalia luonnetta: nyky-Amerikan luontevia liitto- laisia ovat Venäjän Putin, Unkarin Orbán, Turkin Erdogan, Israelin Netanyahu, Argentiinan Milei ja Intian Modi – kukin vannoutuneita kansakuntansa ”tur- vallisuuden” puolustajia. Akateemisen maailman kurinalaistaminen kertoo myös tiedevastaisuu- den kasvamisesta uusiin mittoihin. Ilmastotutkija Michael E. Mann ja lasten- lääkäri Peter J. Hotez nostavat Sceptical Inquirer -lehden erikoisnumerossa (2025) esiin kolme megaluokan ilmiöitä – ilmastonmuutoksen, pandemiat ja tiedevastaisuuden – jotka yhdessä muodostavat uhan koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Tämän päivän tiedevastaisuus on strategista, hyvin organi- soitua ja rahoitettua toimintaa, joka voi ilmetä niin avoimina hyökkäyksinä © Tuomas Laine-Frigren, Hannah Yoken & Pia Koivunen LÄHIHISTORIA vol. 4 (2025, issue 2), 4-10. https://doi.org/10.61559/lh.162682 This work is licensed under Creative Commons CC-BY-NC-ND 4.0 International License. 5LÄHIHISTORIA 2/2025 Tutkimuksen vapaudesta instituutioita ja ihmisiä kohtaan kuin erimuotoisina byrokraattisina ja lain- säädännöllisinä hankkeina tai rahoitusleikkauksina, jotka nakertavat akatee- mista vapautta. Tiedevastaisuus voi olla poliittisesti motivoitunutta misinfor- maation (misleading) ja disinformaation (deceiving) levittämistä tai kätkeytyä harhauttavien sanojen taakse. Yhdysvallat vuonna 2025 tarjoaa varoittavia esimerkkejä kaikista näistä. Esimerkiksi presidentti Trumpin vastikään ju- listama tieteen ”kultakanta”3 esiintyy nimellisesti avoimen tieteen keskeisiä arvoja vaalivana projektina, mutta on käytännössä kaikkea muuta. Tätä kirjoi- tettaessa on jo merkkejä siitä, että liittovaltio pyrkii suoraan kontrolloimaan tieteellistä julkaisutoimintaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain veteraaniasiain vi- raston tutkijoita on tiettävästi kielletty lähettämästä käsikirjoituksia lääke- tieteellisiin julkaisuihin ilman johtavien virkamiesten lupaa.4 2020-luvun tiedevastaisuudessa ei ole kyse vain vaihtoehtoteorioita vil- jelevästä hörhöjengistä tai valtiotason politikoinnista vaan myös yliopisto- ja tutkimusmaailman muuttuvista rakenteista. Uusliberaalin yliopistomaailman talous- ja rahoitusrakenteet vaativat tutkimustuloksia yhä nopeampaan tahtiin, joka saattaa syödä tehdyn tutkimuksen laajuudesta ja laadusta. Yhteiskunnalli- sen vaikuttavuuden käsite voi pahimmassa tapauksessa supistua talouskasvun synonyymiksi. Myös Suomessa rahoitusleikkaukset ovat rajoittaneet tutkijoi- den ja kansalaisten mahdollisuuksia tutkia oman maansa ja yhteisönsä men- neisyyttä. Tällä hetkellä historiankirjoittajissa huolta ja suuttumusta herättää alan perinteisesti tärkeän yhteistyökumppanin eli kansallisarkiston uudistus- politiikka, joka tarkoittaa käytännössä palvelujen merkittävää leikkaamista.5 Lähihistoria tarjoaa niin varoittavia kuin opettavaisia esimerkkejä mennei- syydestä, jota vasten voimme heijastella 2020-luvun tiedevastaisia kehityskul- kuja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tiedettä valjastettiin turvallisuuspoliittisiin ja ideologisiin tarpeisiin jo kylmän sodan aikana. Tarpeesta tuntea ideologinen vi- hollinen syntyi sovietologiana tunnetuksi tullut ala, joka syntyi melkein tyhjäs- tä kylmän sodan alkuvuosina. Pyrkimys tuntea vihollinen lähti nimenomaan valtiollisista tarpeista, ja hyvästä esimerkistä käy Harvardiin vuonna 1948 pe- rustettu monitieteinen Russian Research Center, joka toimi läheisessä yhteis- työssä valtion kanssa.6 Tutkimuskeskuksen tehtävänä oli tuottaa Neuvosto- liittoa koskevaa tietoa valtion eri instituutioiden tarpeisiin neuvostovaikut- teiden torjumiseksi.7 Samaan aikaan kun tiedettä pyrittiin hyödyntämään, voitiin tutkijat nähdä myös uhkana. Niinpä 1940-luvun lopun Kaliforniassa toimeenpantiin laki, joka vaati osavaltion työntekijöitä vannomaan ”radikaa- lien aatteiden” vastaisen valan. Tämän niin sanotun Levering Act -lain erityi- 6Pääkirjoitus LÄHIHISTORIA 2/2025 senä pyrkimyksenä oli kitkeä Neuvostoliittoon sympaattisesti suhtautuvat tut- kijat ja opettajat Kalifornian yliopistosta. Lakiin vedoten yliopisto irtisanoikin kymmeniä tutkijoita, jotka tieteen vapauteen vedoten eivät suostuneet van- nomaan uskollisuusvalaa.8 Levering Act on tarjonnut viime vuosina historiallisen esimerkin moniin ideologisiin tarkoitusperiin. Historiaan nojaten on varoiteltu oikeistokontrollin uhasta, mutta etenkin kritisoitu joidenkin yliopistojen vaatimia moninaisuus- takeita, joiden avulla opetuksessa pyritään ottamaan huomioon esimerkiksi vähemmistöjen tarpeita.9 Niin tieteellinen tutkimus kuin tieteen vapauteen kohdistuvat uhat kulkevatkin käsi kädessä myös yliopisto-opetuksen kanssa. Yliopistoja on pidetty sivistyksen kehtoina, joilla on suuri merkitys tulevien sukupolvien näkökulmien muokkaajina, mutta samalla niitä on voitu syyttää sukupolvien välisten kuilujen luomisesta nuorten ja heidän vanhempien- sa välille. Niinpä kommunismin vastaisen kampanjoinnin kärkinimi Joseph McCarthy totesi vuonna 1952, että amerikkalaiset vanhemmat lähettivät lap- sensa yliopistoihin ”hyvinä amerikkalaisina”, joista he valmistuivat ”villisilmäi- sinä radikaaleina”.10 Samankaikuisia puheenvuoroja on kuultu vanhemmilta konservatiivimedioissa myös vuonna 2025. Toisaalta historiallinen näkökul- ma auttaa meitä ymmärtämään, mikä yliopistoihin kohdistuvassa politikoin- nissa tai kampusten poliittisessa ilmapiirissä on uutta ja ennennäkemätöntä. Tässä suhteessa mielenkiintoisena sukupolvien väliseen dynamiikkaan liit- tyvänä esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Yhdysvaltain juutalaisyhteisö- jen mielipiteiden jakautuminen suhteessa Palestiinaan ja Gazaan. Vaikuttaa siltä, että Black Lives Matter -liikkeen vaikutuspiirissä kasvaneiden juutalais- taustaisten nuorten näkökulma Israeliin ja sionismiin on usein vanhempia sukupolvia kriittisempi, mikä näkyy myös kampuksilla monien juutalaistaus- taisten opiskelijoiden aktivismina Gazan puolesta.11 Atlantin takaisia tapahtumia kauhistellessa on helppo unohtaa, että tie- teen ja tutkimuksen vapautta on puolustettava myös Euroopassa. Pitkäaikai- sin tieteen vapautta rajoittava esimerkki löytyy itänaapuristamme, jossa tie- teen tekemisen edellytyksiä on tiukennettu etenkin Vladimir Putinin kolmen viimeisen presidenttikauden aikana. Venäjällä tieteen rajoitukset ovat liitty- neet leimallisesti ulkomaiseen rahoitukseen ja suhteisiin ulkomaalaisten ins- tituutioiden ja tutkijoiden kanssa. Hyvistä kansainvälisistä suhteistaan tun- nettu maineikas Pietarin Eurooppalainen yliopisto on taistellut vuosikausia viranomaisten tiukentuneen valvonnan kanssa12, ja jo ennen koronapande- 7LÄHIHISTORIA 2/2025 Tutkimuksen vapaudesta miaa venäläistutkijoiden tuli alkaa raportoida aiempaa tarkemmin kaikista kanssakäymisistään ulkomaisten tutkijoiden kanssa. Äärimmilleen ruuvi on kiristynyt hyökkäyssodan alkamisen jälkeen vuonna 2022. Venäläisten tutkijoiden keräämään sodanvastaiseen adressiin13 tuli no- peasti vastareaktio: korkeakoulujen rehtorit laitettiin allekirjoittamaan julistus, joka tukee Putinin hallinnon sotatoimia ja kytkee näin myös venäläiset tiedeins- tituutiot Ukrainan vastaiseen aggressioon.14 Viimeisin käänne on Yhdysvaltain itäisen Euroopan ja Euraasian tutkimuksen seuran (American Association for Slavonic, East European and Eurasian Studies, ASEEES) julistaminen ei-toi- votuksi järjestöksi Venäjällä.15 Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi järjestön vuotuiseen konferenssiin osallistuminen voi aiheuttaa venäläisille tutkijoille rikosseuraamuksia. Aivan oma lukunsa on tietysti se, kuinka Putinin hallinto on valjastanut tieteellisen tutkimuksen valtion ”virallisen narratiivin” propa- goimiseen kansalaisille koululaisista eläkeläisiin.16 Eurooppalaisia malleja Yhdysvaltoihin tarjosi jo Viktor Orbánin Unkaris- sa vuonna 2015 säädetty ’Lex CEU’, jonka seurauksena Budapestissa toiminut Central European University joutui siirtämään toimintonsa Wieniin. Tässä Lä- hihistorian numerossa valtiosihteeri ja Budapestissakin diplomaattina palvel- lut Pertti Torstila esittää monia vaivaavan kysymyksen: ”mikä Unkaria riivaa?” Entinen demokratian mallioppilas on jo pidempään tarjonnut suoria syötteitä Trumpille ja hänen taustaideologeilleen. Esimerkiksi konservatiivisen Herita- ge Foundation -ajatuspajan johtaja Kevin Roberts on avoimesti ylistänyt Orbá- nin mallikelpoista tiedepolitiikkaa.17 Akateemisen vapauden uhkiin on herätty Euroopassa ja Suomessakin. Esimerkiksi yhdeksän eurooppalaisen yliopiston muodostama FORTHEM-allianssi18 – mukana Suomesta on Jyväskylän yliopis- to – julkaisi 15. toukokuuta Palermon julistuksen, jossa sitoudutaan toimimaan tutkijoiden vapauden ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien puolesta sekä vastus- tamaan tieteen asemaa rapauttavia poliittisia ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja. Mutta mitä Lähihistorian kaltaiset historialehdet voisivat tehdä tieteen va- pauden ja tutkimuksen yleisen integriteetin puolesta? Ajattelemme, että tär- kein tehtävämme on laatutieteen tekeminen ja kestävän tiedon luominen. Tätä tehtävää toteutamme vaalimalla kollektiivisia tieteellisiä arvoja, laadukasta vertaisarviointia, kriittisyyttä, dialogisuutta ja pyrkimystä totuuteen. Kanna- tamme rauhallista analyyttisyyttä, vastustamme kiirettä ja tulostehtailua sekä idealisoimme tieteentekijää, joka iloitsee ollessaan väärässä, sillä nyt hän tie- tää asiasta enemmän. Toimitustyössä tuemme tekijöitä olemaan huolellisia käsitteiden käytössä ja vaalimaan historiantutkijoiden parhaimpia hyveitä, 8Pääkirjoitus LÄHIHISTORIA 2/2025 kuten ymmärrystä siitä, että lähteet ja tulkinnat avaavat historiaan erilaisia näkökulmia, jotka eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Toimittaja Adile Sevimli kirjoittaa kolumnissaan (HS 5.6.2025), miten todelli- suus on alkanut muistuttaa ”puhelinpohjaista psykoosia”. Mediamaisema täyt- tyy mitä absurdeimmista uutisista, informaatio vilisee silmissä ja tapahtumat etenevät valtavalla nopeudella. ”Uutisaiheet ovat alkaneet muistuttaa rikkinäi- sen meemigeneraattorin liukuhihnalta sylkemää ja disinformaation ruokki- maa tekoälykarnevaalia. Sellainen maailma ympärillä nyt on. Nopea ja älytön.” Elon Muskin ja Mark Zuckerbergin hallitsemassa mediamaisemassa ihmiset silmäilevät, reagoivat tunteella, lukitsevat mielipiteensä ja valitsevat leirinsä. Tällaisessa maailmassa historialehdillä ja historiantutkijoilla on paljon an- nettavaa. Kun tapahtumat vyöryvät eteenpäin ja toden, tarinan ja kokemuksen rajat hämärtyvät, me vaalimme syvällistä perehtymistä ja faktoja. Näin voimme tarjota paljon kaivattua tarttumapintaa todellisuuteen ja myös tukevan maape- rän kriittisille perspektiiveille ja maailmaa parantavalle aktivismille. Helppoa tämä ei kuitenkaan ole. Aito tiede tarvitsee resursseja ja ennen kaikkea aikaa ja rauhaa, jota akateeminen pätkätyökulttuuri tai täyteen ahdetut työnkuvat eivät useinkaan mahdollista. Tuomas Laine-Frigren on yliopistotutkija ja aate- ja oppihistorian dosentti, Han- nah Kaarina Yoken Suomen Akatemian tutkijatohtori ja Pia Koivunen yliopiston- lehtori ja Venäjän historian dosentti. Kaikki kolme ovat myös Lähihistorian toimi- tuskunnan jäseniä. Viitteet 1 Äärikonservatiivien radikalismissa antisemitismin rinnastaminen Israelin- vastaisuuteen on aivan keskeisessä roolissa. Hamasin 2023 toteuttama väkivaltai- nen isku on tarjonnut heille käänteentekevän mahdollisuuden esittää käytännössä kuka tahansa Israelin toimien vastustaja ”terrorismin” tukijana ja siten uhkana myös Yhdysvaltain turvallisuudelle. Ks. https://www.nytimes.com/2025/05/18/us/ project-esther-heritage-foundation-palestine.html. Katsottu 11.6.2025. Samalla on muistettava, että niin Yhdysvalloissa kuin monissa Euroopan maissa myös keskus- tavasemmistolaisiksi luokiteltavat puolueet (esim. Iso-Britanniassa Labour) helposti samastavat antisemitismin Israelin-vastaisuuteen. 2 https://www.lrb.co.uk/podcasts-and-videos/podcasts/the-lrb-podcast/trump-s-war- by-executive-order. Katsottu 5.6.2025. Ks. Levin 2023. 9LÄHIHISTORIA 2/2025 Tutkimuksen vapaudesta 3 https://www.whitehouse.gov/presidential-actions/2025/05/restoring-gold-stan- dard-science/. Katsottu 3.6.2025. 4 https://www.theguardian.com/us-news/2025/jun/01/us-veterans-affairs-agen- cy-doctors-scientists-research. Katsottu 3.6.2025. 5 https://www.ts.fi/lukijoilta/6673012. Katsottu 11.6.2025. 6 Engerman 2009. Tunnetaan nykyään nimellä Davis Center for Russian and Eurasian Studies. Laitoksen historiasta, ks. https://daviscenter.fas.harvard.edu/about/history. 7 https://time.com/7280839/history-government-influence-universities/. Katsottu 9.6.2025. 8 https://www.cft.org/post/1950s-teachers-union-came-cold-war; https://web.archi- ve.org/web/20130417082742/http://www.calitics.com/showDiary.do?diaryId=5219. Katsottu 10.6.2025. 9 Ks. esim. https://www.independent.com/2025/03/23/under-pressure-from- trump-uc-abandons-its-diversity-statement-requirement-for-faculty/. Katsottu 10.6.2025. 10 McCarthy 1952, 101. 11 Beinart 2025. Ks. myös Levin 2023. Monet juutalaistaustaiset opiskelijanuoret kohtaavat myös ennakkoluuloja, ansaitsematonta syyllistämistä ja vihantunteita – erityisesti Israelin politiikan vuoksi – eikä tätä kokemusta tule vähätellä. 12 Ks. esim. https://www.hs.fi/maailma/art-2000005870621.html. Katsottu 10.6.2025. 13 https://www.insidehighered.com/news/2022/03/03/russian-academics-oppo- se-invasion-ukraine. Katsottu 10.6.2025. 14 https://www.timeshighereducation.com/news/russian-rectors-union-echoes- kremlin-propaganda-ukraine. Katsottu 10.6.2025. 15 https://meduza.io/en/news/2025/06/05/russia-outlaws-association-for-sla- vic-east-european-and-eurasian-studies-aseees-as-undesirable-organization. Katsottu 10.6.2025. 16 Parppei 2025. 17 https://nonprofitquarterly.org/preparing-for-a-second-trump-term-by-learning- from-hungarys-playbook/. Katsottu 23.5.2025. 18 https://www.forthem-alliance.eu/alliance/members. Katsottu 11.6.2025. Kirjallisuus Beinart, Peter. Being Jewish After the Destruction of Gaza. London: Atlantic Books, 2025. Engerman, David C. Know Your Enemy. The Rise and Fall of America’s Soviet Experts. Oxford: Oxford University Press, 2009. Levin, Geoffrey. Our Palestine Question. Israel and American Jewish Dissent, 1948-1978. New Haven: Yale University Press, 2023. Mann, Michal E. & Peter J. Hotez, “Triple Threat to Humanity: Climate Change, Pandemics, and Anti-Science”, Skeptical Inquirer 49, no. 1 (2025). https://skepticalinquirer. org/2024/12/a-triple-threat-to-humanity-climate-change-pandemics-and-anti- science/. 10 Pääkirjoitus LÄHIHISTORIA 2/2025 McCarthy, Joe. McCarthyism - The Fight for America. New York, 1952. https://archive.org/ details/mc-carthyism-the-fight-for-america/mode/2up. Parppei, Kati. ”Putinin Venäjällä historiantutkimusta taivutetaan ideologian tarpeisiin”, Tieteessä tapahtuu 3/2025. https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/3-2025/ putinin-venajalla-historiantutkimusta-taivutetaan-ideologian-tarpeisiin.