127
KATSAUS
Ilkka Helenius, Ella Virkki, Anna Huttu, Yrjänä Nietosvaara ja Matti Ahonen
Lapsen spondylolyysi ja spondylolisteesi
Lannerangan nikaman takakaaren katkeamisen tai pidentymisen (spondylolyysi) seurauksena voi kehit-
tyä nikamansiirtymä eli spondylolisteesi. Nikaman takakaari katkeaa yleensä rasitusmurtumasta, jolle 
altistavat perinnölliset tekijät ja toistorasitus. Rasitusmurtuman esiasteena pidetään rasitusosteopatiaa, 
joka voidaan todeta nikaman takakaaren turvotuksena lannerangan magneettikuvauksessa. Rasitus-
osteopatia häviää rasitusta vähentämällä. Suurin osa tuoreista nikaman takakaaren rasitusmurtumista 
paranee neljässä kuukaudessa, jos selkää rasittava urheilu tauotetaan. Valtaosa nikamansiirtymistä on 
todettaessa lieviä ja etenemättömiä. Suuriasteiset eli yli 50 %:n nikamansiirtymät ovat yleensä eteneviä, 
minkä takia niiden leikkaushoito on useimmiten aiheellista.
Lannerangan nikamankaaren höltymää tai katkeamista eli spondylolyysiä esiintyy 4,4 %:lla kuusivuotiaista ja 6 %:lla aikui-
sista (KUVAT 1 ja 2) (1). Spondylolyysi ja sen 
esiaste, rasitusosteopatia, ovat tavallisimmat 
urheilevan lapsen alaselkäkivun aiheuttajat (2). 
Lasten selkäkivut sekä spondylolyysin ja spon-
dylolisteesin eli nikaman eteenpäin siirtymisen 
diagnoosit yleistyvät huomattavasti julkisen 
sektorin avoterveydenhuollon käyntimäärien 
lisääntymisen perusteella arvioituna (julkaise-
maton havainto).
Spondylolyysiä ei esiinny vastasyntyneillä, 
ja se on harvinainen taaperoikäisillä. Se kehit-
tyy yleensä urheileville lapsille ja nuorille selän 
toistorasituksen ja altistavien perintötekijöiden 
yhteisvaikutuksesta (1,3–7). Spondylolyysi 
altistaa spondylolisteesille (KUVA 3). Nikaman-
kaaret yhdistyvät keskilinjassa, minkä takia 
spondylolisteesi ei voi kehittyä, elleivät nika-
mankaaret ole poikki molemmin puolin. Ra-
kenteelliset nikamapoikkeavuudet voivat myös 
aiheuttaa spondylolisteesin, jolloin kyseessä on 
dysplastinen spondylolisteesi erotuksena rasi-
tusmurtumaperäisestä eli istmisestä spondylo-
listeesistä (KUVA 4). Spondylolyysi kehittyy ta-
vallisimmin kahteen alimpaan lannenikamaan 
(8).
Oirekuva
Spondylolyysin syntymisvaiheen tyyppioire on 
alaselkäkipu rasituksen yhteydessä. Alaraajoi-
hin säteilevä selkäkipu on harvinaista, samoin 
yöllinen selkäkipu. Suuriasteinen spondylo-
listeesi voi aiheuttaa kipuskolioosin tai johtaa 
poikkeavaan kävelyyn (Phalen–Dicksonin 
KUVA 2. Tuore toispuolinen spondylolyysi lanneran-
gan tietokonetomografian aksiaali- ja sagittaalileik-
keessä. Murtumalinja merkitty nuolella.
KUVA 1. Tuore toispuolinen spondylolyysi nikaman 
pars interarticulariksessa.
Duodecim 2025;141:127–34
128
merkki). Selän taaksetaivutuksessa tuntuva 
kipu on luotettavin viite spondylolyysistä (9). 
Takareisien kireys on tyypillistä urheilevilla 
nuorilla. Alaraajojen neurologisia puutosoirei-
ta esiintyy lähinnä dysplastisessa muodossa, 
jolloin L5-juuren pinne voi johtaa lonkan loi-
tontajien motoriseen heikkouteen ja ilmentyä 
positiivisena Trendelenburgin oireena.
Etiologia
Voimakkaita selän taaksetaivutuksia tai kierto-
liikkeitä edellyttäviin liikuntamuotoihin liittyy 
suurentunut spondylolyysin riski (9). Tällaisia 
lajeja ovat muun muassa baletti, voimistelu, 
taitoluistelu, tennis ja seiväshyppy. Rasitus-
murtuma syntyy ensin pars interarticulariksen 
ventraaliselle pinnalle (KUVA 1), johon alem-
man nikaman yläniveljatke aiheuttaa toistuvan 
ylikuormituksen. Riskitekijöitä spondylolyysil-
le ovat muun muassa korostunut lannerangan 
lordoosi, vähäinen D-vitamiinin saanti ja faset-
tinivelten poikkeava suuntautuminen (9). Suo-
ra isku nikaman okahaarakkeeseen, kuten kaa-
tuminen jääkiekkomailan päälle, saattaa myös 
aiheuttaa traumaattisen spondylolyysin (10).
Luokittelu
Spondylolyysi ja spondylolisteesi jaotellaan 
etiologisesti viiteen alaryhmään TAULUKON 1 
mukaisesti (10,11). Kasvuikäisillä esiintyy käy-
tännössä vain tyyppejä I ja II. Istminen spon-
dylolyysi jaetaan vielä kolmeen alaryhmään 
(TAULUKKO 2).
Rasitusmurtumat luokitellaan tietokoneto-
mografian (TT) tai magneettikuvauksen (MK) 
perusteella varhaisiin, eteneviin ja terminaali-
siin (TAULUKKO 1) (12,13). Rasitusosteopatia 
voidaan todeta nikamankaaren turvotuksena 
MK:ssa (KUVA 5).
Spondylolisteesi voidaan jakaa alaryhmiin 
myös siirtymän suuruuden perusteella (TAU-
LUKKO 2) (14). Alle 50 %:n nikamansiirtymistä 
käytetään termiä pieniasteinen spondylolisteesi 
ja vastaavasti yli 50 %:n nikamansiirtymistä ter-
miä suuriasteinen spondylolisteesi. Suuriastei-
sissa spondylolisteeseissä arvioidaan vielä selän 
tasapainoa ja kompensaatiomekanismeja pys-
KUVA 3. Pieniasteinen spondylolisteesi L5–S1-ni-
kamien välissä (gradus I, siirtymä 14 %) luutumat-
toman molemminpuolisen spondylolyysin jälkeen 
lannerangan röntgenkuvassa. Nikamansiirtymä 
merkitty nuolella.
KUVA 4. L5–S1-välin spondylolisteesi magneetti-
kuvauksessa. A. Istminen eli rasitusmurtuma- tai 
traumaperäinen spondylolisteesi. B. Dysplastisessa 
spondylolisteesissä takakaaret voivat olla yhtenäi-
set, jolloin myös keskeinen selkäydinkanava ahtau-
tuu koko nikaman siirtyessä eteenpäin. Keskeisen 
selkäydinkanavan ahtautumisen ero on osoitettu 
kuvissa nuolilla.
KATSAUS
I. Helenius ym.
A B
129
tyasennon säilyttämiseksi. Näitä ovat lantion 
retroversio (unbalanced pelvis) ja selkärangan 
sagittaalinen balanssi reisiluun päiden edessä 
kompensaatiomekanismeista huolimatta (un-
balanced spine) (KUVA 6) (15).
Potilaan tutkiminen
Alaselkäkipuisen lapsen kivun kesto, vaikeus-
aste ja esiintymisen ajankohta (rasituksessa, 
levossa, näissä molemmissa tai yöllä) rekiste-
röidään. Lisäksi selvitetään, onko lapsella yleis-
oireita kuten kuumeilua tai laihtumista. Erotus-
diagnostisesti on hyvä huomioida yleissairauk-
sien ja vakavien selkäsairauksien mahdollisuus, 
esimerkiksi leukemia, lapsuusiän tulehdukselli-
set nivelsairaudet, munuaistason virtsaelinten 
infektio, bakteerin aiheuttama spondylodiskiitti 
sekä luun hyvänlaatuiset (osteoidi osteooma) ja 
pahanlaatuiset kasvaimet (sarkooma). Tyypilli-
nen lannerangan spondylolyysin ja spondylo-
listeesin esiintymisikä on 8–16 vuotta.
Kävely, varvaskävely (S1-juuri), kantapää-
kävely (L5-juuri) ja kyykistyminen (L3- ja L4-
juuret) arvioidaan. Lonkan loitontajien (L5-
juuri) ja koukistajien toiminta (L1- ja L2-juu-
ret) tutkitaan Trendelenburgin testillä. Etutai-
vutustestillä suljetaan pois kipuskolioosi. Selän 
taaksetaivutus provosoi tyypillisesti kipua, ja 
nikamien takarakenteissa on usein palpaatioar-
kuutta, joskus myös pykälä alimpien nikamien 
okahaarakkeiden välillä.
Selinmakuulla tutkitaan alaraajan nosto suo-
rana (straight leg test), ihotunto dermatomeilla 
L3–S1 sekä alaraajojen motorinen toiminta. 
Tuseeraus ja perianaalitunnon arviointi tulevat 
kyseeseen, mikäli potilaalla on kävelyvaikeuk-
sia.
Kuvantaminen
Lannerangan etu- ja sivusuunnan röntgen-
kuvausta on pidetty alaselkäkipuisen lapsen 
ensisijaisena kuvantamistutkimuksena (11). 
Sillä voidaan sulkea pois vakavat lannerangan 
sairaudet kuten suuriasteinen spondylolisteesi 
tai luukasvaimet. Tuore spondylolyysi näkyy 
huonosti etu- ja sivusuunnan röntgenkuvissa. 
Viistokuvista on pääosin luovuttu.
Rasitusosteopatia, spondylolyysi, nikama-
välilevyn esiinluiskahdus, selkäydin- ja her-
mojuurikanavien ahtaumat sekä luukasvaimet 
näkyvät hyvin MK:ssa. Istmisessä spondylolis-
teesissä keskeinen selkäydinkanava ei ahtaudu 
toisin kuin dysplastisessa spondylolisteesissä 
(KUVA 4). MK:n käyttö ensisijaisena tutkimuk-
sena on viime aikoina lisääntynyt merkittävästi, 
osin parantuneen saatavuuden takia.
Rasitusosteopatiassa ja spondylolyysin var-
haisessa vaiheessa tehtävässä MK:ssa voidaan 
osoittaa luuytimen turvotus nesteherkissä T2-
painotteisissa, rasvasaturoiduissa kuvissa, kuten 
STIR (short tau inversion recovery) -sovelluk-
sessa, mutta ei välttämättä alkavaa hiusmurtu-
malinjaa (KUVA 5). Murtuma tulee näkyviin 
myöhemmin normaalin luutumisprosessiin 
liittyvän osteoklastiaktiivisuuden seuraukse-
na (16,17). T1 VIBE (volume-interpolated 
breath-hold examination) on MK:n nopea kol-
miulotteinen (3D) sekvenssi ohuin leikkein, 
TAULUKKO 1. Spondylolyysin ja spondylolisteesin ja-
ottelu (10–13).
Etiologian perusteella
I Dysplastinen
II Istminen
II Degeneratiivinen
IV Traumaattinen
V Patologinen
Leikekuvantamisen perusteella
Varhainen Hiusmurtuma
Etenevä Murtumarako
Terminaalinen Pyöristyneet murtuman reunat, luun 
skleroosi
TAULUKKO 2. Istmisen spondylolyysin jaottelu sekä 
spondylolisteesin jaottelu siirtymän suuruuden pe-
rusteella (10,11,14).
Istminen spondylolyysi
Nikamankaaren rasitusmurtuma
Mikrotraumoista pidentynyt nikamankaari
Nikamankaaren akuutti murtuma
Spondylolisteesi Siirtymän suuruus
I aste 0–24 %
II aste 25–49 %
III aste 50–74 %
IV aste 75–100 %
V aste, ristiluun eteen siirtynyt nikama, spondyloptoosi
Lapsen spondylolyysi ja spondylolisteesi
130
jolla varhaisvaiheen rasitusmurtuma erottuu 
paremmin (18). T2-sekvenssejä käytetään T1-
painotteisten kuvien lisäksi myös paranemisen 
arvioimisessa.
TT:tä voidaan käyttää tuoreen spondylo-
lyysin tai sen luutumisen arvioimisessa liikun-
tatauon jälkeen (KUVA 7) (11). TT:hen liittyy 
lantion alueen elinten merkittävä säderasitus, 
jonka vuoksi sen käyttö lasten selkärangan sai-
rauksien arvioinnissa vähenee.
Lannerangan sivukuva seisten on käyttökel-
poinen spondylolisteesin aiheuttaman nika-
mansiirtymän arvioinnissa ja seurannassa.
KATSAUS
I. Helenius ym.
KUVA 5. Urheilevan 14-vuotiaan 
pojan alaselkäkivun vuoksi teh-
dyssä lannerangan magneettiku-
vauksessa todetaan vasemman 
L5-nikaman pedikkelin alueella 
rasitusosteopatia T2-aksiaalileik-
keessä (A) sekä koronaalisessa 
STIR-sarjassa (B). Rasitusosteopa-
tia merkitty kuvaan nuolilla.
A B
KUVA 7. Spondylolyysin luutu-
minen lannerangan tietokoneto-
mografiassa liikuntaharrastusten 
neljän kuukauden tauotuksen 
jälkeen. Kyseessä on sama poti-
las kuin KUVASSA 2. A. Aksiaa-
lileike. B. Sagittaalileike. Luutu-
nut rasitusmurtuma on merkitty 
nuolella.
A B
KUVA 6. Suuriasteinen dysplas-
tinen spondylolisteesi. A. Lanti-
on retroversio ja alarintarangan 
lordoosi ovat pystyasennon kom-
pensaatiomekanismeina käytös-
sä. Spondylolisteesin aiheut tama 
siirtymä on merkitty kuvaan 
nuolella. B. Lannerangan mag-
neettikuvauksessa keskeinen 
selkäydinkanava on ahtautunut. 
Duurapussi on merkitty kuvaan 
nuolella. KUVASSA 5 A on duu-
rapussissa normaali muoto. Sen 
poikkipinta-alan tulisi olla nor-
maalisti vähintään 100 mm2. 
C. Leikkaushoidossa lanneran-
gan luudutus ulotettiin L4-nika-
masta lantioon, koska potilaan 
selän kompensaatiomekanismit 
olivat jo aktivoituneet. Leikkauk-
sessa hermorakenteet vapautet-
tiin (dekompressio) ja välilevy 
korvattiin nikamaväli-implantilla 
(L5–S1). Nikamansiirtymä korjat-
tiin L4-, L5-, S1-nikamiin vietyjen 
ruuvien avulla.
A B C
131
Hoito
Lannerangan rasitusosteopatia paranee lähes 
poikkeuksetta kahdessa kuukaudessa, mikäli 
selkää rasittava liikunta tauotetaan (9,12,19). 
Liikuntaharrastusten ollessa tauolla sallitaan 
kävely, siirtymistä helpottava pyöräily sekä fy-
sioterapeutin ohjaamat isometriset tai kivutto-
mat vartalon lihasvoimaharjoitukset (20). Ta-
kareisien kireys viittaa usein L5-juuren ärsytyk-
seen. Näissä tapauksissa on suositeltavaa veny-
tellä takareisiä siten, että selkä ei liiku. Näyttöä 
pehmeiden tukiliivien eduista ei ole osoitettu 
kirjallisuudessa.
Tuoreen spondylolyysin (varhainen tai 
etenevä) hoitona on neljän kuukauden tauko 
liikuntaharrastuksista. Tulehduskipulääkkeitä 
voidaan käyttää lyhytaikaisesti akuuttivaihees-
sa, mutta pidempiaikaista käyttöä kannattanee 
välttää niiden luunmuodostusta vähentävän 
vaikutuksen vuoksi. Murtuman paranemis-
todennäköisyyttä lisäävät toispuolinen nika-
mankaaren murtuma, luun turvotus (rasitus-
osteopatia) murtuma-alueen ympärillä sekä 
murtuman sijainti L4-nikamassa. Vastaavasti 
murtuman paraneminen on epätodennäköistä, 
jos seisten otetussa natiiviröntgenkuvauksessa 
todetaan yli 5 %:n spondylolisteesi tai jos L5-
nikaman muoto on muuttunut vinolieriömäi-
seksi (12). TT tai MK voidaan tarvittaessa tois-
taa neljän kuukauden liikuntatauon jälkeen, jol-
loin murtuman pitäisi olla parantunut (KUVA 7) 
(19). Murtuman luutumattomuus ei yleensä 
vaikuta jatkohoitoon mutta helpottaa tulevien 
selkäkipujaksojen arviointia.
Terminaalisen spondylolyysin luutuminen 
ei ole mahdollista ilman leikkausta, mutta vain 
noin 20 % potilaista jää oireisiksi (21). Selän 
toimintakykyä voidaan parantaa vartalon lihas-
voimaharjoitteilla. Lisäksi kannattaa välttää sel-
laisia liikkeitä harjoituksissa, jotka aiheuttavat 
kipua (22). Tehtäessä istumaan nousua alaraa-
jat tuen alla liikkeen biomekaniikka muuttuu, 
koska lanne-suoliluulihas (m. iliopsoas) akti-
voituu, mikä aiheuttaa lannerangan lordoosin 
liikkeen alkuvaiheessa. Vatsalihasliikkeiden 
aiheuttamaa spondylolyysipotilaiden selässä 
tuntuvaa kipua voidaan vähentää tekemällä 
harjoitukset alaraajat vapaana. Kilpailunomai-
sia lajiharjoitteita ei kannata tehdä peräkkäisinä 
päivinä. Molemminpuolisen spondylolyysin 
paikallista luudutusleikkausta voidaan harkita, 
jos nuoren urheilijan kiputila pitkittyy.
Pieniasteisen spondylolisteesin etene-
minen on harvinaista, ja kasvuikäisten osalta 
ennuste on yleensä hyvä (1,3,9). Siirtymän li-
sääntymisen riski on suurentunut kasvupyräh-
dyksen yhteydessä ja L5-nikaman tai ristiluun 
päätelevyn muodon ollessa poikkeava. Hoito 
on sama kuin luutumattoman spondylolyysin 
yhteydessäkin eli sopiva liikuntaharrastusten 
tauottaminen ja harjoittelun muutokset. Har-
rastusta ja normaaleja aktiviteetteja kuten nos-
tamisia voidaan kuitenkin jatkaa kivun sallimis-
sa rajoissa. Kasvuikäisten pieniasteisen spon-
dylolisteesin leikkaushoitoon tulee suhtautua 
pidättyvästi. Mikäli lanneselän kipu kuitenkin 
pitkittyy kajoamattomasta hoidosta huolimatta 
ja kipuun yhdistyy pakara- tai säteilykipua, voi-
daan luudutusleikkausta harkita.
Suuriasteinen spondylolisteesi voi edetä 
spondyloptoosiksi (9). Siksi kasvuikäisten yli 
50 %:n siirtymien hoidoksi suositellaan luudu-
tusleikkausta, jonka yhteydessä tehdään yleen-
sä hermojuurten vapautus (dekompressio). 
Leikkaushoito tulee ajankohtaiseksi, mikäli lap-
sella havaitaan suuriasteinen spondylolisteesi. 
Luudutettavien välien valintaan vaikuttavat itse 
spondylolisteesi (dysplastinen vs istminen), 
selän tasapaino sekä pystyasennon kompensaa-
tiomekanismit (lantion retroversio, rintarangan 
alaosan lordoosi).
Luudutuksen pituudesta – lyhyestä luu-
dutuksesta L5-nikamasta ristiluuhun (S1) tai 
pidemmästä luudutuksesta L4-nikamasta ris-
tiluuhun – ei ole yhteisymmärrystä. Pidempi 
luudutus vähentää lannerangan liikkuvuutta 
mutta näyttää myös vähentävän uusintaleik-
kauksia (23). Suosittelemme lyhyttä luudutusta 
suuriasteiseen spondylolisteesiin, jos kompen-
saatiomekanismit eivät ole käytössä, ja pidem-
pää luudutusta, jos kompensaatiomekanismit 
ovat käytössä tai jos niistä huolimatta selän si-
vusuuntainen tasapaino (sagittaalinen balanssi) 
on menetetty (KUVA 6). Spondyloptoosissa L5-
nikama luudutetaan ristiluuhun yleensä ilman 
asennon korjausta.
Lapsen spondylolyysi ja spondylolisteesi
132
Hoidon tulokset
Kovan yksilöllisen tukikorsetin ja pehmeän 
kankaisen tukiliivin (lume) tehoa tuoreen 
spondylolyysin paranemisessa verrattiin etene-
vässä, osittain satunnaistetussa kontrolloidussa 
60:n 9–17-vuotiaan lapsen tutkimuksessa (24). 
Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden lasten 
liikunta tauotettiin neljäksi kuukaudeksi. Käve-
ly ja pyöräily sallittiin. Fysioterapeutti antoi kai-
kille isometriset liikuntaharjoitusohjeet. Neljän 
kuukauden kohdalla 67 % murtumista oli TT:n 
perusteella luutunut (KUVA 7). Kova yksilölli-
nen korsetti ei parantanut luutumisen ennustet-
ta. Pieniasteinen spondylolisteesi kehittyi kah-
den vuoden aikana 9 %:lle näistä lapsista (25 % 
luutumattomista spondylolyysipotilaista). Itse 
arvioitu elämänlaatu (Scoliosis Research So-
ciety -24 -kyselylomake) oli parempi kahden 
vuoden seurannassa potilailla, joiden spondy-
lolyysi oli luutunut neljän kuukauden kuluttua 
hoidon alusta (25).
Pitkäaikaisseurantatutkimuksissa L5-nika-
mankaarien paikallinen luudutus ei ole yhtä 
tehokas hoito kuin nikamansolmujen luudut-
taminen toisiinsa (26). Suuriasteisen spondy-
lolisteesin leikkaushoidossa nikamien luudut-
taminen sekä nikamavälin että takarakenteiden 
osalta näyttää parantavan leikkaustuloksia 15 
vuoden seurannassa (27). Siirtymän osittainen 
korjaaminen (reduktio) parantaa luutumis-
todennäköisyyttä mutta altistaa potilaan L5-
juuren vauriolle (28–31). Luudutusleikkaus 
vähentää onnistuessaan kipua ja parantaa poti-
laan toimintakykyä, joka jää kuitenkin selvästi 
huonommaksi kuin terveiden verrokkien (31).
Seuranta
Selän rasitusosteopatian paranemisen arvioi-
misesta kuvantamistutkimuksin ei ole hyötyä, 
koska rasitusosteopatia paranee kahdessa kuu-
kaudessa, mikäli ongelman aiheuttanut toisto-
rasitus jätetään pois. Mikäli oirekuva uusiutuu 
onnistuneen kajoamattoman hoidon jälkeen, 
uusitaan lannerangan MK.
Tuoreen spondylolyysin luutuminen voi-
daan luotettavimmin varmistaa kohdistetulla 
TT:llä, joka näyttää luun normaalin rakenteen 
palautumisen ja siltaavan uudisluun muodostu-
misen. MK ei ole yhtä luotettava, mutta usein 
se on käytännössä riittävä. Paluu ohjattuun 
liikuntaharrastukseen aloitetaan kevennetyllä 
ohjelmalla kuormitusta asteittain lisäten, jotta 
murtuma ei uusiutuisi seuraavien kuuden vii-
kon aikana (32). Liikuntarajoituksien jatkami-
nen ei ole perusteltua niidenkään lasten osalta, 
joiden spondylolyysin luutumista ei voida to-
deta kuvantamistutkimuksissa neljän kuukau-
den kuluttua hoidon aloituksesta. 
Suosittelemme tarkistamaan siirtymän as-
teen seisten otetuista lannerangan sivukuvista 
12 kuukauden kuluttua diagnoosista kertaal-
leen lapsilta, joilla on todettu luutumaton 
spondylolyysi tai pieniasteinen spondylolis-
teesi, jos heillä ei ole ollut kasvupyrähdystä tai 
heillä esiintyy muita luisia poikkeavuuksia, ku-
ten L5-nikaman muotoutuminen tai ristiluun 
yläpäätelevyn pyöristyminen (33). Kun kasvu 
on päättynyt, pieniasteista spondylolisteesia ei 
tarvitse seurata.
Lannerangan luudutusleikkauksen jälkeen 
paranemista seurataan kahden vuoden ajan, 
minä aikana mahdollinen luudutuksen epäon-
nistuminen yleensä ilmenee. 
Ydinasiat
 8 Spondylolyysi eli nikamankaaren hölty-
mä on urheilevan nuoren tavallisin ala-
selkäkipua aiheuttava tila.
 8 Kyseessä on selän takarakenteiden rasi-
tusmurtuma, jolle altistavat toistorasitus 
sekä geneettiset tekijät.
 8 Rasitukseen liittyvän selkäkivun pitkitty-
essä on perusteltua kuvantaa lapsen lan-
neranka.
 8 Noin kahdella kolmasosalla nuorista tuo-
re spondylolyysi luutuu neljän kuukau-
den liikuntarajoituksen myötä.
 8 Spondylolyysin jäädessä luutumatta ni-
kamankaaren molemmin puolin voi ke-
hittyä spondylolisteesi eli nikamansiirty-
mä.
 8 Yli 50 %:n spondylolisteesi edellyttää 
leikkaushoitoa.
KATSAUS
I. Helenius ym.
133
Lopuksi
Lapsen rasitukseen liittyvän alaselkäkivun 
pitkittyessä on perusteltua tehdä kuvantamis-
tutkimuksia, joiden ensisijainen tarkoitus on 
vakavien selkäkivun syiden poissulkeminen. 
Lannerangan röntgenkuvausta on tavanomai-
sesti pidetty ensilinjan tutkimuksena, vaikka 
rasitusosteopatia ja tuore spondylolyysi eivät 
etu- ja sivukuvissa näykään. MK korvaakin 
röntgenkuvausta kasvuikäisten rasitukseen liit-
tyvän selkäkivun diagnosoinnissa. 
Tuore spondylolyysi vaikuttaa luutuvan 
kahdella kolmesta kasvuikäisestä potilaasta. 
Lapsen selän toimintakyky on parempi, mikäli 
spondylolyysi luutuu. Kovaa tukiliiviä ei tarvita 
lapsen tuoreen spondylolyysin hoidossa. Toi-
minnallinen tulos on hyvä myös valtaosalla po-
tilaista, joiden spondylolyysi ei luudu ja niillä, 
joille kehittyy pieniasteinen spondylolisteesi. 
Leikkaushoito on aiheellista niissä harvoissa 
tapauksissa, joissa spondylolyysistä jää pitkä-
kestoinen kiputila tai lapsella on suuriasteinen 
spondylolisteesi. ■
Lapsen spondylolyysi ja spondylolisteesi
ILKKA HELENIUS, LT
Ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri, 
Helsingin yliopisto ja HUS
Lasten ortopedian ja traumatologian professori, Turun 
yliopisto ja Tyks, lasten ja nuorten klinikka
ELLA VIRKKI, LT, lastenkirurgian erikoislääkäri
Tyks, Lasten ja nuorten klinikka
ANNA HUTTU, LL, lastentauteihin erikoistuva lääkäri
HUS, Uusi lastensairaala
YRJÄNÄ NIETOSVAARA, LT
Lasten ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri, 
Kuopion yliopistollinen sairaala ja Itä-Suomen yliopisto
Ortopedian ja traumatologian ja käsikirurgian 
erikoislääkäri, HUS, Uusi lastensairaala
MATTI AHONEN, LT, dosentti, ortopedian ja 
traumatologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri
HUS, Uusi lastensairaala
VASTUUTOIMITTAJA
Ville Sallinen
SIDONNAISUUDET
Ilkka Helenius: Apuraha (Medtronic, Stryker, Nuvasive, Globus, 
Lastentautien tutkimussäätiö, Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö, 
Helsingin yliopisto), korvaukset koulutus- ja kongressikuluista 
(Medtronic), luottamustoimet (Ortopedian ja traumatologian 
tutkimussäätiön hallituksen puheenjohtaja), muut sidonnaisuudet 
(konsultoiva lääkäri, Globus)
Ella Virkki: Ei sidonnaisuuksia
Anna Huttu: Ei sidonnaisuuksia
Yrjänä Nietosvaara: Ei sidonnaisuuksia
Matti Ahonen: Ei sidonnaisuuksia
KIRJALLISUUTTA
1. Fredrickson BE, Baker D, McHolick WJ, ym. 
The natural history of spondylolysis and 
spondylolisthesis. J Bone Joint Surg Am 
1984;66:699–707.
2. Micheli LJ, Wood R. Back pain in young 
athletes. Significant differences from 
adults in causes and patterns. Arch 
 Pediatr Adoles Med 1995;149:15–8.
3. Beutler WJ, Fredrickson BE, Murtland A, 
ym. The natural history of spondylolysis 
and spondylolisthesis: 45-year follow-
up evaluation. Spine (Phila Pa 1976) 
2003;28:1027–35.
4. Rosenberg NJ, Bargar WL, Friedman B. The 
incidence of spondylolysis and spondy-
lolisthesis in non-ambulatory patients. 
Spine (Phila Pa 1976) 1981;6:35–8.
5. Wynne-Davies R, Scott JH. Inheritance 
and spondylolisthesis: a radiographic 
family survey. J Bone Joint Surg Br 1979; 
61–B:301–5.
6. Jackson DW, Wiltse LL, Cirincoine RJ. 
Spondylolysis in the female gymnast. Clin 
Orthop Relat Res 1976;117:68–73.
7. Iwamoto J, Abe H, Tsukimura T, ym. Re-
lationship between radiographic abnor-
malities of lumbar spine and incidence 
of low back pain in high school college 
football players: a prospective study. Am 
J Sport Med 2004;32:781–6.
8. Choi JH, Ochoa JK, Lubinus ym. Mana-
gement of lumbar spondylolysis in the 
adolescent athlete: a review of over 200 
cases. Spine J 2022;22:1628–33.
9. Crawford CH, Larson AN, Gates M, ym. 
Current evidence regarding the treatment 
of pediatric lumbar spondylolisthesis: a 
report from the Scoliosis Research Society 
Evidence Based Medicine Committee. 
Spine Deform 2017;5:284–302. 
10. Wiltse LL, Newman PH, Macnab I. Classifi-
cation of spondylolysis and spondylolist-
hesis. Clin Orthop 1976;117:23–9.
11. Kim HJ, Crawford CH 3rd, Ledonio C, ym. 
Current evidence regarding the diagnos-
tic methods for pediatric lumbar spondy-
lolisthesis: a report from the Scoliosis Re-
search Society Evidence Based Medicine 
Committee. Spine Deform 2018;6:185–8.
12. Fujii K, Katoh S, Sairyo K, ym. Union of 
defects in the pars interarticularis of the 
lumbar spine in children and adolescents. 
J Bone J Surg Br 2004;86–B:225–31. 
13. Hollenberg GM, Beattie PF, Meyers SP, 
ym. Stress reactions of the lumbar pars 
interarticularis: the development of a new 
MRI classification system. Spine (Phila Pa 
1976) 2002;27:181–6.
14. Meyerding HW. Spondylolisthesis. Surg 
Gynecol Obs 1932;54:371–7.
15. Mac-Thiong JM, Duong L, Parent S, ym. 
Reliability of the Spinal Deformity Study 
Group classification of lumbosacral 
spondylolisthesis. Spine (Phila Pa 1976) 
2012;37:E95–102.
16. Singh A, Rotstein A, Saw A, ym. Radio-
logical healing of lumbar spine stress 
fractures in elite cricket fast bowlers. J Sci 
Med Sport 2021;24:112–5.
17. Watura C, Mitchell A, Fahy D. T1-VIBE and 
STIR MRI of lumbar pars interarticularis 
injuries in elite athletes: fracture charac-
terisation and potential prognostic indi-
cators. Skeletal Radiol 2024;53:489–97.
18. Koh E, Walton ER, Watson P. VIBE MRI: an 
alternative to CT in the imaging of sports-
related osseous pathology? Br J Radiol 
2018;91:20170815.
19. Sakai T, Tezuka F, Yamashita K, ym. Con-
servative treatment for bony healing in 
pediatric lumbar spondylolysis. Spine 
(Phila Pa 1976) 2017;42:E716–20.
20. Selhorst M, MacDonald J, Martin LC, ym. 
Immediate functional progression pro-
gram in adolescent athletes with a spon-
dylolysis. Phys Ther Sport 2021;52:140–6.
21. Crawford CH 3rd, Ledonio CG, Bess RS, 
ym. Current evidence regarding the surgi-
cal and nonsurgical treatment of pediatric 
lumbar spondylolysis: a report from the 
Scoliosis Research Society Evidence-
Based Medicine Committee. Spine De-
form 2015;3:30–44.
22. Lin LH, Lin TY, Chang K, ym. Effective-
ness of lumbar segmental stabilization 
exercises in managing disability and pain 
intensity among patients with lumbar 
spondylolysis and spondylolisthesis: a 
systematic review and meta-analysis of 
randomized controlled trials. Spine (Phila 
Pa 1976) 2024;49:1512–20.
23. Jiao J, Ye X, Guo D, ym. Is it necessary to 
extend fusion to L4 when correcting pedi-
atric L5-S1 spondylolisthesis? J Neurosurg 
Spine 2024;2:1–6.
24. Virkki E, Holstila M, Kolari T, ym. Elastic 
lumbar support versus rigid thoracolum-
bar orthosis for acute pediatric spondy-
lolysis: a prospective controlled study. 
Spine (Phila Pa 1976) 2023;48:89–96.
25. Virkki E, Holstila M, Kolari T, ym. Rigid 
thoracolumbar orthosis does not improve 
outcomes of acute adolescent spondy-
lolysis as compared with placebo. Bony 
Union Predicts Improved Health-Related 
Quality of Life Outcomes at 2-year 
follow-up. Spine (Phila Pa 1976), julkaistu 
verkossa 15.8.2024. doi: 10.1097/
BRS.0000000000005120.
26. Schlenzka D, Remes V, Helenius I, ym. Di-
rect repair for the treatment of symptom-
atic spondylolysis and low-grade isthmic 
spondylolisthesis in young patients: no 
benefit in comparison to segmental fu-
sion after a mean follow-up of 14.8 years. 
Eur Spine J 2006;15:1437–47.
27. Helenius I, Lamberg T, Österman K, ym. 
Posterolateral, anterior, or circumferential 
fusion in situ for high-grade spondylo-
listhesis in young patients: a long-term 
evaluation using the scoliosis research so-
ciety questionnaire. Spine 2006;31:190–6.
28. Poussa M, Remes V, Lamberg T, ym. Treat-
ment of severe spondylolisthesis in ado-
lescence with reduction or fusion in situ: 
long-term clinical, radiologic, and func-
tional outcome. Spine 2006;31:583–90.
29. Longo UG, Loppini M, Romeo G, ym. 
Evidence-based surgical management of 
spondylolisthesis: reduction or arthrode-
sis in situ. J Bone Joint Surg 2014;96:53–8.
30. Jalanko T, Helenius I, Remes V, ym. Opera-
tive treatment of isthmic spondylolisthe-
sis in children: a long-term, retrospective 
comparative study with matched cohorts. 
Eur Spine J 2011;20:766–75.
31. Virkki E, Oksanen H, Diarbakerli E, ym. 
Health-related quality of life outcomes of 
instrumented circumferential spinal fusion 
for pediatric spondylolisthesis. A compari-
son with age and gender matched healthy 
controls. Spine 2020;45:E1572–9.
32. Kasamasu T, Ishida Y, Sato M, ym. Rates of 
return to sports and recurrence in pediat-
ric athletes after conservative treatment 
for lumbar spondylolysis. Spine Surg Relat 
Res 2022;6:540–4.
33. Seitsalo S, Osterman K, Hyvärinen H, 
ym. Progression of spondylolisthesis in 
children and adolescents. A long-term 
follow-up of 272 patients. Spine (Phila Pa 
1976) 1991;16:417–21.
KATSAUS