ARTIKKELI 6 TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 Johdanto T iedediplomatia (science diplomacy) on aihe, josta kirjotetaan kasvavissa määrin eri tie- teenaloilla, erityisesti kansainvälisen politiikassa (Fähnrich, 2017; Turekian, 2018). Aihe on sikäli poikkeuksellinen politiikan tutkimuksessa, sillä varsinaista empiiristä valta-analyysia tiedediplo- matiakirjallisuudessa on verrattain vähän. Tämä artikkeli pureutuu tiedediplomatian valtaulottu- vuuksiin ja keskittyy erityisesti siihen, millaisiin tarkoitusperiin tiedediplomatia on käsitteenä val- jastettu ja kenen toimesta. Aineistona ovat aikai- sempi kirjallisuus, asiantuntijaraportit ja Suo- messa kerätty haastatteluaineisto. Määritelmällisesti tiedediplomatia viittaa toi- mintaan, jossa yhdistyy tutkimus, ulkopolitiikka ja kansainväliset suhteet (Leijten, 2017). Tiede- diplomatia on erilaisten kansainvälisten toimi- joiden keskinäisiä suhteita kysymyksissä, joissa on tieteellinen tarkoitus, prosessi tai tavoite. Lisäksi se on tutkimuskohde. Tiedediplomatia on siis sekä subjekti että objekti: se on käytänteiden joukko ja oppiala, jossa näitä käytänteitä tarkas- tellaan lähemmin (Karltofen & Acuto, 2018, s. 9; Uusikylä ym., 2021b) Käsitteenä tiedediplomatia on vakiintumaton. Monen yhteiskuntatieteellisen käsitteen tavoin sille ei ole selvää määritelmää. Tiedediplomatia on käsitteenä monitulkintainen ja tutkimuskoh- teena laaja. Tästä seuraa vääjäämättä, että tiede- diplomatian analyyttinen selitysvoima on heikko. Tässä artikkelissa kuvataan ensinnäkin aikai- sempaan laadulliseen tutkimukseen pohjaten tiedediplomatian kehitystä vuosien 2009 ja 2025 välillä. Toiseksi artikkelissa tyypitellään laadul- lisen aineiston pohjalta erilaiset tavat ymmärtää tiedediplomatia. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida kriittisesti tiedediplomatiadiskurssia ja tuoda kansainvälistä tiedediplomatiakeskustelua lähemmäs suoma- laista yleisöä. Tutkimus tukee tiedediplomatiasta kiinnostuneita ymmärtämään tiedediplomatiaa käsitteellisesti ja käytännöllisesti, ja se auttaa tun- nistamaan tiedediplomatian heikkoudet ja vah- vuudet. Artikkeli etenee niin, että seuraavaksi määri- tellään tutkimuksen peruskäsitteet, diplomatia ja tiedediplomatia, minkä jälkeen esitellään tut- kimuksen aineisto ja analysoidaan se. Lopusta löytyy artikkelin johtopäätökset. Tiedediplomatian muuttuva kuva 2009–2025 – kaikkia hyödyttävästä yhteistyöstä geopoliittiseen kilpailuun Johanna Ketola Tiedediplomatia on verrattain uusi ja vakiintumaton käsite, jolla vii- tataan tutkimusta ja ulkopolitiikkaa yhdistelevään toimintaan. Tämä artikkeli kuvaa tiedediplomatian muutosta vuosien 2009 ja 2025 välillä ja tarkastelee muutosta suomalaisessa viitekehyksessä. Päähavaintona on, että tiedediplomatia on geo- ja valtapolitiikan sävyttämässä diskurs- sissa tavoittelemisen arvoinen ideaali etsittäessä ratkaisuja ihmiskunnan yhteisiin ongelmiin. Tutkimuksessa kuitenkin tarvitaan kriittisyyttä: käsitteenä tiedediplomatialla on heikko analyyttinen selitysvoima. Moni- tulkintaisuuden vuoksi ei ole selvää, mitä tiedediplomatia lopulta selittää. Onkin pureuduttava politiikkaan käsitteen välineellistämisen takana. TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 7 JohAnnA KEToLA Diplomatian ja tiedediplomatian käsitteet sekä määritelmät Tässä luvussa avataan ensin tutkimukselle keskei- set käsitteet. Lopuksi tarkastellaan tiedediploma- tiaa tutkimuskohteena sekä sen erilaisia käytän- teitä ja muotoja. Diplomatia Diplomatia on yksinkertaistetusti taitoa hoitaa kansainvälisiä asioita ilman väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Se on valtioiden keskinäisten suhtei- den virallista hoitoa ja kansainvälisten suhteiden hoitamista neuvottelukeinoin (Merriam-Webster, ei pvm.). Diplomatian päätehtävästä ei ole täyttä yksi- mielisyyttä, mutta yleisimmin diplomatian tar- koituksena nähdään rauhan saavuttaminen ja ylläpitäminen. Toisaalta osa näkee diplomatian puhtaasti vallankäytön näkökulmasta itsekkäästi käyttäytyvien valtioiden keinona turvata omat intressinsä kilpailullisessa kansainvälisessä järjes- telmässä (Barston, 1997, s. 1, 214; Berridge, 2003, s. 69–70; Zhang, 2015, s. 2). Kun sotateoreetikko Carl von Clausewitzin klassikkoteoksen (1989) mukaan diplomatia on sodan jatkamista muilla keinoilla, Michel Foucault argumentoi, että poli- tiikka on sodan jatkamista muilla keinoilla (Hon- gisto, 2011, s. 66). Ronald Peter Barstonin (1997) mukaan diploma- tialla hoidetaan valtioiden keskinäisiä suhteita ja suhteita muihin toimijoihin. Diplomatia on luon- teeltaan edustuksellista tarkoittaen, että valtiot tai muut kansainvälisen järjestelmän institutionaaliset toimijat eivät sinällään kommunikoi, vaan diplo- matia on ennen kaikkea kansainvälistä viestintää ihmisten välillä. Tämä inhimillinen ulottuvuus kuitenkin helposti unohtuu, kun katsoo esimer- kiksi uutisotsikoiden tyypillisiä ilmaisuja, kuten ”Suomi hakee”, ”Yhdysvallat vetäytyy”, ”Venäjä kiistää” ja ”Iran uhkailee”. Diplomatia on osoittautunut varsin kriisinkestä- väksi ja valtioiden välisten suhteiden kannalta vält- tämättömäksi instituutioksi (Jönsson, 2002, s. 212; Scharpf, 1999, s. 56). Vaikka diplomatia on laajentu- nut käsittämään myös muunlaisten kansainvälisten suhteiden hoitoa kuin kahden valtion välistä viral- lista toimintaa, diplomatia liitetään yhä vahvasti Wienin sopimuksen (1961) mukaiseen kodifioituun valtioiden väliseen viestintään (Berridge, 2015). Diplomatian tutkimuksen merkkiteoksessaan On Diplomacy – A Genealogy of Western Estrange- ment James Der Derian (1987, s. 93) tarjoaa yleisen ja vaivalloisesti suomeksi kääntyvän määritelmän diplomatialle: ”a mediation between estranged individuals, groups or entities.” Tämä minimalis- tinen mutta varsin väljä diplomatian määritelmä voitaisiin kääntää suomeksi yksinkertaisesti siten, että diplomatia on vuoropuhelua toisistaan vieraan- tuneiden yksilöiden, ryhmien ja organisaatioiden välillä. Lähtöolettamuksena siten on, että diplomatiaa määrittää keskeisesti vieraantuneisuus (aliena- tion, estrangement). Vieraantuneisuuden mää- ritelmä kumpua Adam Smithin, Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ja Karl Marxin viitoittamista heterogeenisistä teorioista (Lagerspetz, 2024, s. 219–221). Vieraantumisella voidaan viitata yksi- lön vieraantumiseen hänen tuotannostaan, työn- tekoprosessistaan, työntekovälineestään ja muista eläinlajeista (Der Derian, 1987, s. 6–8). Vieraan- tuneisuuden teo rioita yhdistää ajatus siitä, että yksilöiden väliseen toimintaan liittyy aina mah- dollisia positiivisia tai negatiivisia seurauksia, jotka eivät ole ennakoitavissa tai jotka eivät ole toimijoiden tarkoittamia. Eerik Lagerspetzin mukaan Smithille ja Marxille tarkoittamattomien seurausten laki oli yhteiskuntatieteiden perusta, ja moderneissa yhteiskunnissa se ilmenee instituu- tioiden erillisyytenä ihmisistä. Se ilmenee niin, että valtiot, oikeusjärjestys ja talous näyttäytyvät kasvottomina sortavina mahteina – eivät dynaa- misina organismeina, joiden toimintaa säätelee ihmisten toiminta. (Lagerspetz, 2024, s. 219–221.) Diplomatian ennakkoehtona on ero, joka tehdään sosiaalisissa suhteissa yksilön ja muiden yksilöiden välille. Samalla se tekee diplomatiasta ytimeltään neuvottelua erillisten subjektien välillä. Vaikka vie- raantuminen on kokonaisvaltaisesti ja määritelmäl- lisesti mukana diplomatiassa, ei vieraantuminen selitä diplomatiaa kaikenkattavasti (Der Derian, 1987, s. 29). Tämän määrittelyn pohjalta diploma- tian lähtökohdaksi muodostuu subjektien erillisyys ja sisäänrakennettu toiseus, potentiaalinen intressi- ristiriita sekä toiminnan arvaamattomat seuraukset. 8 TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 TIEdEdIpLomATIAn muuTTuvA KuvA 2009–2025 Tiedediplomatia Tiedediplomatia on ilmiönä vanha (ks. esim. Turekian, 2018), mutta sen modernina syntyhet- kenä pidetään usein presidentti Barack Obaman puhetta “uudesta alusta” Kairon yliopistolla vuonna 2009. Puhe toi tiedeyhteistyön osaksi Yhdysvaltojen maineenparannuskampanjaa terrorismin vastaisen sodan jälkimainingeissa. Yhtenä taustatekijänä oli, että sodasta huolimatta Yhdysvallat oli säilyttänyt asemansa ja kiinnos- tavuutensa vetovoimaisena maana tiede- ja tut- kimuspiireissä (Turekian, 2018). Puheen jälkeen Yhdysvallat lanseerasi tiede- ja teknologiaoh- jelmia muslimienemmistöisissä maissa. Lisäksi jatkotoimenpiteenä tiedediplomatia käsitteellis- tettiin Wilton Park -seminaarissa, jonka loppu- tuotteena oli vuonna 2010 julkaistu ja edelleen käytetty tiedediplomatian kolmijakoinen mää- ritelmä. Tiedediplomatian osa-alueita erottaa se, millä tiede ja politiikka kytkeytyvät toisiinsa. Kategorioita ovat science in diplomacy, diplomacy for science ja science for diplomacy. Nämä kate- goriat voidaan suomentaa esimerkisi siten, että ensimmäinen viittaa tietopohjaiseen päätöksen- tekoon, toinen tieteenteon edistämiseen diploma- tian keinoin ja kolmas kategoria kansainvälisten suhteiden edistämiseen tieteen avulla. Science in diplomacy on yksinkertaistetusti ulkopolitiikkaa palvelevaa tiedontuotantoa (Ruf- fini, 2018b). Kategoria kontekstualisoituu eri- toten tietopohjaisen päätöksenteon diskurssiin, missä tieteellä on politiikkaa palveleva ja osittain välineellistetty rooli. Tässä kategoriassa tiededip- lomatiaa määrittävät ensisijaisesti ulkopoliittiset prioriteetit, joita tiede, tutkimus ja tutkijat hen- kilöinä tukevat. Diplomacy for science viittaa tilanteisiin, joita määrittävät tutkimuksen ja tieteen intressit ja joissa diplomatiaa tarvitaan tieteen edistämi- seksi. Vaikka tiede ja tiede yhteisö ovatkin perus- luonteeltaan kansainvälisiä, diplomatian keinoin tieteentekemisen edellytyksiä voidaan toisinaan parantaa, erityisesti autoritaarisissa ja hierarkki- sen toimintakulttuurin maissa (Uusikylä, 2021a). Science for diplomacy -kategoria kääntyy toi- minnaksi, jossa tieteenteko edistää kansainvälisiä suhteita, parhaimmillaan globaalien julkishyö- dykkeiden, kuten rauhan ja terveyden, edistä- mistä (Björn & Kola, 2021). Näissä tilanteissa eri toimijoiden intressien katsotaan kanavoituvan kaikkia hyödyttäväksi universaaliksi toiminnaksi, kuten kansainvälisiksi sopimuksiksi (Uusikylä, 2021a). On myös esitetty muita tapoja hahmottaa tiedediplomatia. Matthias Leese (2018) jakaa tiedediplomatian keppeihin ja porkkanoihin. Pierre-Bruno Ruffini (2020c) sen sijaan jakaa tie- dediplomatian sen mukaan, ovatko edistettävät edut itsekkäitä vai jaettuja eli ovatko ne lähtökoh- tausesti orientoineita kilpailuun vai yhteistyöhön. Jako voidaan tehdä myös karkeasti sen mukaan, ovatko intressit ensisijaisesti tiedeyhteisön vai päätöksentekokoneiston (ks. taulukko 2, s. 13). Tiedediplomatiadiskurssiin kuuluu tiiviisti käsitys siitä, että on olemassa objektiivisesti todennettavia yhteisiä intressejä, ihmiskunnan suuria ongelmia, joihin vastaaminen on kaikkien vastuulla. Näistä useimmiten mainitaan ilmas- tonmuutos. Horst W. J. Rittelin ja Melvin W. Web- berin (1973) käsitteellistämä viheliäisten ongel- mien terminologia näkyy myös tiedediplomatian yhteydessä (mm. Björn & Kola, 2021). Tiedediplomatian käsitteellistämisen aikoihin tiedediplomatia ymmärrettiin kansainvälisessä politiikassa eritoten neoliberaalin institutiona- lismin näkökulmasta. Sen lähtöoletus kansain- välisestä järjestelmästä on, että sääntöpohjaisen järjestelmän potentiaali nojaa sääntelyyn ja insti- tuutioihin, ja eri toimijoiden yhteistyöllä voidaan edistää toimijoiden jaettuja intressejä. (Keohane, 1984.) Tässä kontekstissa tiedediplomatia hahmottui positiivisena teknokraattisena voimavarana ja instrumenttina, joka edistää universaaleita tieteen ja vapauden arvoja. Lähtötilanteessa tiedediplo- matian katsottiin ainakin retorisesti hyödyttävän tiedeyhteisöä ja palvelevan samalla kansallisval- tioiden demokraattisia, legitiimejä yhteiskun- nallisia tavoitteita luottaen ihmisen kykyihin ratkaista maailmanmitan ongelmat yhteistyön, tieteen ja teknologian avulla. Tämä globaalihal- linnallinen näkökulma on korostunut eurooppa- laisessa tiedediplomatiadiskurssissa, mikä painot- taa sitä, että yhteiset ongelmat yhdistävät ja luovat TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 9 JohAnnA KEToLA valtioiden välille keskinäisriippuvuuksia pakot- taen ne yhteistoimintaan (Stone, 2020, s. 54–57). Samalla lähestymistapa sivuuttaa toisenlaisen näkökulman politiikan perusluonteesta: poli- tiikka on myös ideologista ja arvoihin kytkeyty- vää kilpailua erilaisten ihmisyhteisöjen välillä. On idealistista ajatella, että tiedediplomatiassa nimenomaan tiede edustaisi neutraaliutta ja arvo- vapautta ja diplomatia politiikkaa. Tätä mieltä on myös Tim Flink (2020), joka on muistuttanut, että valta, arvot, kilpailu ja omien intressien ajaminen ovat myös osa tiedeyhteisöjä ja tiedeyhteistyötä. Flink on todennut (2020) raflaavasti, että tiedeyhteistyö ei ole ”globaali Woodstock” eikä tiedediplomatia-termin käyttö eri yhteyksissä muuta asiaa. Kamppailu arvoista, resursseista ja vaikutusvallasta ei tiedediploma- tiassa siis rajoitu diplomatiaan ja sen taustamää- rittäjiin, kuten ulkopolitiikkaan, vaan se on myös osa tiedettä ja erilaisia yhteistyömuotoja. Diplo- matiasta puhuminen vallan tai politiikan sijaan on myös omiaan sumentamaan kuvaa intressiris- tiriidoista ja kilpailusta. Huomio neutraalin tieteen ongelmallisuudesta ja arvovapaudesta on tehty tietopohjaisen päätök- senteon kirjallisuudessa jo varhain (mm. Latour, 1987; Pielke, 2007; Putnam, 1981). Tiedediplo- matiassa tieteen ”objektiivisuus” haastettiin vasta myöhään, eikä tieteen neutraaliuden haastami- nen ole vielä valtavirtaa. Tiedediplomatia tutkimuskoh- teena Politiikan tutkimuksen näkökulmasta kiinnos- tavaa tiedediplomatiassa on se, missä valtaa on, kuka sitä käyttää, miten sitä käytetään ja mitä seu- rauksia tästä on. Politiikan tutkija saattaa kuiten- kin pettyä syventyessään tiedediplomatiakirjalli- suuteen, sillä siinä harvoin päästään empiirisesti käsiksi tähän. Tiedediplomatiakirjallisuus on deskriptiivistä luonnehdintaa tavoista, joilla tutkijat, tieteenteko ja diplomatia tai laajemmin kansainvälisten suh- teet toimivat vuorovaikutuksessa. Tämä avautuu nopealla vilkaisulla tiedediplomatian johtavaan amerikkalaiseen verkkojournaaliin Science & Diplomacy, jota julkaisee Yhdysvaltain monitie- teellinen American Association for the Advance- ment of Science (AAAS). Ensinnäkään kyseessä ei ole vertaisarvioitu tieteellinen julkaisu, ja siinä tutkimuksellisesti liikutaan usein kevyellä poh- jalla. Julkaisuaiheiden laaja kirjo kertoo, kuinka tiedediplomatia-käsite on monimuotoisesti sulautunut osaksi eri tieteenaloja ja erilaisia kan- sainvälispoliittisia kysymyksiä. Tyypillisesti tiedediplomatiaa tutkitaan tapa- ustutkimuksina, joissa tarkastellaan yksittäisten maiden tiedediplomatiatoimintaa. Kirjallisuutta vaivaa itsetehostus – tarve perustella, miksi tie- dediplomatia on tärkeää ja miksi sitä tarvitaan. Tiedediplomatialla on selitetty niin Eteläman- nersopimusta vuonna 1959, Kiinan ja Yhdys- valtojen välien lämpenemistä 1970-luvulla, kansainvälisen ydinaseita vastustavan liikkeen menestystä 1980-luvulla sekä Yhdysvaltojen ja Kuuban diplomaattisuhteiden normalisointipro- sessia 2010-luvulla (Berkman, 2019; Lane, 2016; Mas-Permejo ym., 2024). Müller (2021) pitää tie- dediplomatian ansiona Iranin ydinasesopimusta, Yhdistyneiden kansakuntien Agenda 2030 -toi- mintaohjelmaa ja Pariisin ilmastosopimusta – kaikki vuodelta 2015. Kriittinen tiedediplomatiatutkimuksen koulu- kunta on leimallisen eurooppalainen ja pieni. Sen näkyvimpiin edustajiin kuuluu saksalaistutkija Tim Flink. Flinkin (2020) mukaan tiedediploma- tia on täynnä höttöisiä ja romantisoituja lupauksia siitä, kuinka sen avulla valtioiden väliset suhteet ja yhteisiin haasteisiin vastaaminen mahdollis- tuu. Flink on pyrkinyt osoittamaan tieteenalan tutkimukselliset ongelmat ja aukot, esimerkiksi kyseenalaistamalla sen, että suuret monikansal- liset tutkimusinfrastruktuurihankkeet muuttai- sivat niissä työskentelevien käsityksiä muiden kansallisuuksien edustajista ja parantaisivat val- tioiden välisiä suhteita. Charlotte Rungius, Flink ja Sebastian Riedel purkavat vuonna 2022 jul- kaistussa tutkimuksessaan tiedediplomatiahank- keiden epävarmuuksia tarkastelemalla Lähi-idän SESAME-hiukkaskiihdytintä, jonka esikuvana on ollut Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN. Tutkimus näyttää, kuinka vaikea on osoit- taa tiedediplomatiahankkeiden edistävän yleviä tavoitteita, kuten rauhaa ja yhteisymmärrystä. 10 TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 TIEdEdIpLomATIAn muuTTuvA KuvA 2009–2025 Sama tietysti pätee myös toisinpäin: on vaikea osoittaa, etteikö näin voisi tapahtua. Vaihtoehdoksi amerikkalaiselle Science & Dip- lomacy -julkaisulle ollaankin perustamassa uutta, eurooppalaista tieteellistä tiedediplomatiajour- naalia Frontiers in Science Diplomacy, mistä jour- naalin tuleva akateeminen julkaisijatalo kertoi Madridin tiedediplomatiakonferenssin yhtey- dessä joulukuussa 2023. Tiedediplomatia käytänteenä Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa tapahtuneet muu- tokset ovat vaikuttaneet merkittävästi tiede- diplomatian käytänteisiin ja muotoihin. Tunnetusti demokraatit ovat olleet republikaaneja yhteistyö- hakuisempia ja avoimempia kansainväliselle yhteistyölle. Kuten monet muutkin angloamerik- kalaiset ilmiöt, tiedediplomatia on levinnyt Yhdys- valtoja ja Britanniaa kauemmas, ja siitä on tullut osa useiden maiden ulkopoliittista repertuaaria. Kuten tämän tutkimuksen aineistosta hahmottuu (ks. taulukko 1), Yhdysvallat on useimpien maiden tiedediplomatiatoiminnan kohdemaa. Tätä selittää sen johtava asema tieteen (yliopistot, englannin- kieliset julkaisut, vaihto-ohjelmat), teknologian ja kansainvälisen kaupan mahtina, mikä tekee Yhdysvalloista vetovoimaisen eri tiedediplomatian toiminta-alueilla ja sovellusaloilla. Kuva on aineiston keruun ja analyysin jäl- keen kuitenkin muuttumassa. Presidentti Donald J. Trumpin vuonna 2025 alkanut toinen kausi ja moninaiset hyökkäykset yliopistoja kohtaan vähentää Yhdysvaltojen vetovoimaa ja taloudellista houkuttelevuutta (Brint, 2025). Toki tutkimuksen kansainväliset rakenteet, kuten englannin kielen dominanssi julkaisumarkkinoilla, muuttuvat hitaasti ja suosivat yhä angloamerikkalaisia toimi- joita. Tiedediplomatiassa ei kuitenkaan ole kyse ”Amerikan mallin” kopioinnista. Eri mailla on laaja variaatio intressien, rationaalien, orientaatioi- den ja kumppanimaiden suhteen (Fähnrich, 2017; Ruffini, 2018a). Italiassa ja Espanjassa tiedediplo- matian kansallisesti tarkasteltuna rationaalina on maiden tiedediasporan hyödyntäminen (Ruffini, 2018a). Ranskassa puolestaan on perinteisesti vahva panostus ranskan kielen ja kulttuurin edistä- miseen maailmalla (Ruffini, 2020b). Saksassa poik- keuksellisen vahvat tiede- ja tutkimusorganisaatiot (Fähnrich, 2017) ovat pitäneet huolen siitä, että tiedediplomatiakeskustelussa ei unohdu tieteen kansainvälistyminen. Tanskan tiedediplomatiatoi- minnassa on painottunut innovaatiot ja tiededip- lomatian kaupallinen potentiaali, suuntana Yhdys- vallat (Uusikylä ym., 2021a). Taulukkoon 1 (s. 11) on hahmotettuna aikaisem- man kirjallisuuden pohjalta eri maiden tiedediplo- matiatoimintaa sen mukaan, millainen rationaali toiminnassa korostuu (tieteen edistäminen, oman maan diasporan hyödyntäminen tiedediplomatian kohdemaissa, kansainvälisen kaupan edistäminen, kielen ja kulttuurin edistäminen, opiskelijaliikku- vuus ja koulutusvienti), mikä tiedediplomatian kol- mesta kategoriasta toiminnassa painottuu (science in diplomacy, diplomacy for science ja science for diplomacy), millaisiin kysymyksiin toiminta on orientoitunut (akateemiset globaalit, taloudelli- set ja ulkopoliittiset), kuka toimintaa ohjaa (mikä taho valtionhallinnossa), mitkä ovat sen keskeisiä kohdemaita ja mitkä konkreettiset teemat koros- tuvat. Koska tiedediplomatia ja sen painotukset ovat usein keskusjohtoisia ja verovaroin tuettuja projekteja, hallitusten vaihdokset muuttavat paino- pisteitä. Useilla mailla on suurlähetystöverkostoihin kytketyt tiedediplomatiaverkostot, joiden kautta edistetään vaihtelevasti tiede-, kulttuuri- ja kieli- yhteistyön lisäksi esimerkiksi innovaatio- ja tek- nologiakauppaa. Verkostot vaihtelevat siltä osin, mikä taho ohjaa niiden toimintaa. Usein kyse on työnjaosta tieteestä ja ulkopolitiikasta vastaavien ministeriöiden kesken. Suomen Team Finland Knowledge -verkoston puitteissa työskentelee 8 asiantuntijaa eri puo- lilla maailmaa. Verkoston toiminnan ohjaus on opetus- ja kulttuuriministeriössä, jonka verkkosi- vuilla verkoston asiantuntijoiden toimintaa kuva- taan seuraavasti ”Heidän tehtävänään on seurata (toiminta-)alueidensa korkeakoulu- ja tiedepoli- tiikkaa, raportoida siitä Suomeen ja näin edistää yhteistyömahdollisuuksia ja näkyvyyttä kohde- maassa sekä avustaa suomalaisia korkeakouluja ja muita sektorin toimijoita yhteistyön lisäämisessä alueen toimijoiden kanssa.” (Opetusministeriö, ei pvm.) TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 11 JohAnnA KEToLA Ratio- naali Piirre Kate- goria Orientaatio Ohjaus Kohdemaat Teemat Espanja diaspora Globaali, yhteis- kunta, maakuva III Globaalit kysymykset ulkoministeriö (um) Iso-Britannia Globaalit ongelmat, kehitys- kysymykset Intia Tiede, diaspora * II Akateeminen Tiede- ja tekno- logiaministeriö, um Aasia ja länsimaat ml. Itävalta, Japani, Ranska, Saksa, uS, uK, venäjä Tieteen laadun parantaminen ja ylläpitä erit. physical and life sciences, laaja diaspora ja aivovuoto Italia diaspora Tiede III Akateeminen Löyhästi um ja opetuksesta, yliopistoista ja tutkimuksesta vastaava(t) ministeriö(t) * Avaruustutkimus Japani Tiede Tiede II Akateeminen pääministerin kanslia Intia, Eu, Sveit- si, uK, uS Tiedeyhteistyö eri näkökul- mista: globaaliongelmien ratkaisu, oman teknologisen kehityksen parantaminen, tasavertainen kumppanuus erit. Itä-Aasian maihin Kanada Kauppa, opiske- lijat Kauppa I Taloudellinen um globaali Tehdä maasta kilpailukykyi- nen erit. taloudessa Kiina Tiede Tiede I, II Akateeminen Tiede- ja teknologia- ministeriö ml. Tiedeakatemia pohjois-Ame- rikka, Eu, Japani, Afrikka Tulkinnanvaraista, kuvauksissa korostuu tiedeyhteistyön mer- kitys eri tavoilla ml. parhaiden teknologisten innovaatioiden tavoittelu Ranska Kulttuuri maakuva I Akateeminen um Eu, Aasia, poh- jois-Amerikka, välimeren alue Tieteenaloista korostuu ter- veys ja erilaiset teknologian muodot (bio, ympäristö, nano) Saksa Tiede, opiske- lijat maaku- va, tiede, opiske- lijat I Akateeminen opetus- ja tutkimusminis- teriö Globaali Erilaiset vaihto-ohjelmat Suomi Koulutus maa- kuva, kauppa I * opetus- ja kulttuuriminis- teriö nousevat taloudet Koulutusvienti, ilmakehätie- teet ja tähän liittyvät kaupalli- set ratkaisut Sveitsi Tiede, kauppa Tiede, yhteis- kunta, kauppa II Taloudellinen, akateeminen, poliittinen ulko-, opetus-, tiede- ja innovaatioky- symyksistä vas- taavat federal council Eu, Yhdys- vallat, Kiina, Intia, Brasilia, Singapore Eri toimipaikoissa eri portfolio: ml. tiedeyhteistyö, inno- vaatiot, koulutus, startupit, rahoitusta yksityissektorilta ja kiinteä yritysyhteistyö Iso- Britannia Tiede, maakuva, kauppa Tiede, kauppa, maakuva II Akateeminen, globaalit kysymykset Tiedeministe- riö ja um Globaali pysyminen tieteen kärkimaa- na eri tavoin (myös globaalit kysymykset, talous, arvot) Yhdys- vallat Tiede Tiede, yhteis- kunta, maakuva II Globaalit kysymykset * Globaali maailman lahjakkaimpien kykyjen houkuttelu, mikä ylläpitää tieteen tasoa ja kanavoituu globaaliksi vaiku- tusvallaksi Venäjä Kulttuuri maakuva I poliittinen * perinteisesti itsenäisten valtioiden yhteisö neuvostoliiton aikaisen ima- gon ylläpitäminen tieteellises- ti korkeatasoisena maana erit. matemaattisissa tieteissä Taulukko 1. Tiedediplomatian erilaisia muotoja kirjallisuuden pohjalta eri maissa (Fähnrich, 2017; Krasnyak, 2018; Ruffini, 2018, 2020a, 2020b; Uusikylä ym., 2021a, Uusikylä ym., 2021b). *Ei tietoa tai ei pystytä määrittelemään 12 TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 TIEdEdIpLomATIAn muuTTuvA KuvA 2009–2025 Aineisto ja analyysi Artikkelin tiedediplomatian kehityskaarta kuvaava aineisto perustuu aikaisempaan tutki- mukseen sekä seuraaviin viimeaikaisiin tiede- diplomatiayhteisön laatimiin raportteihin. Aikaisempi tutkimus kartoitettiin kirjallisuus- katsauksessa, joka koostui vuosina 2015–2020 julkaistuista vertaisarvioiduista Web of Science -tietokannassa poimituista artikkelista. Aineis- toon sisällytettiin eniten siteeratut artikkelit, joiden hakusanana oli ”science diplomacy”. Kat- sauksessa kartoitettiin tutkimusten pääasialliset tavoitteet, metodit ja tulokset. Tätä kokonaisuutta täydentää lähdeluettelossa mainittu, vuoden 2020 jälkeen julkaistu ja vertaisarvioitu kirjallisuus sekä seuraavaksi esiteltävät raportit, joista tunnis- tettujen pääteemojen mukaan tiedediplomatian geo poliittiseksi käänteeksi kuvattava muutos on helppo todentaa. Analyysin pohjana on käytetty neljän vuosina 2022–2025 toteutetun työpajan raporttia. Nämä ovat seuraavat: 1) raportti kansallisesta pien- ryhmäkeskustelusta, joka käsitteli suomalaista tiedediplomatiaa ja järjestettiin Helsingissä jou- lukuussa 2022, 2) Madridissa joulukuussa 2023 järjestetyn Euroopan unionin (EU) ensimmäisen tiedediplomatiakonferenssin raportti, 3) geopo- liittisia vaikutuksia käsitelleen eurooppalaisen tie- dediplomatiatyöpajan raportti huhtikuulta 2024 ja 4) Euroopan komission tiedediplomatiaraportti helmikuulta 2025. Raportit 2) ja 4) ovat saatavilla avoimesti (European Commission: Directora- te-General for Research and Innovation ym., 2025; European Science Diplomacy Conference, 2023), mutta raportit 1) ja 3) eivät ole julkisia. Tiedediplomatian tyypittelyyn liittyvä ana- lyysi pohjautuu vuosina 2020–2021 kerättyyn puolistrukturoituun haastatteluaineistoon (N = 30), johon haastateltiin tiedediplomatian kanssa työskenteleviä viranomaisia ja tutkijoita. Asian- tuntijahaastattelu toteutettiin kuuden kirjalli- suuskatsauksessa identifioidun pääteeman kautta. Kysymyskokonaisuudet ja teemat olivat kaikille haastateltaville samoja. Asiantuntijahaastatteluissa huomioitiin haastateltavien tulkinnat ja heidän merkityksenantonsa. Haastatteluaineisto pseudo- nymisoitiin ja purettiin narratiiviseksi tiivistelmä- raportiksi, minkä jälkeen aineisto kategorisoitiin tiedediplomatian kolmijaon mukaisesti. Vuosien 2022–2025 aikana raporttiaineistossa korostuvat seuraavat tiedediplomatian kehityksen kannalta keskeiset teemat: geopoliittinen ja tek- nologinen kilpailu, sota ja rauha, Ukraina, Venäjä, Kiina sekä vakoilu. Muutos on havaittavissa esi- merkiksi EU-tiedediplomatia-asiakirjojen paino- tuseroissa: kun vuonna 2019 hyväksytyssä niin sanotussa Madridin tiedediplomatiajulistuksessa painottui kestävän kehityksen tavoitteet sekä ihmis- oikeuksiin, demokratiaan ja tieteen itsenäisyyteen nojaavat arvot, joulukuussa 2023 järjestetyssä tie- dediplomatiakonferenssissa nähtiin siirtymä kohti tiede- ja teknologianyhteistyön vaarojen ja riskien tunnistamista. Tämä näkyy raportin vahvassa reto- riikassa ”geopoliittisista jännitteistä”. Geopolitiik- kadiskurssi näkyy EU:n tiedediplomatiaraportissa ja komissaari Ekaterina Zaharovan esipuheessa, jossa todetaan, että ”today, science, technology and innovation translate more than ever into power and geopolitical influence, and this is one of the reasons why they matter for diplomacy” (European Commission: Directorate-General for Research and Innovation ym., 2025). Keskusteluun ovat lisäksi tulleet mukaan vahvemmin humanitaariset painotukset, kuten sotaa pakenevan ukrainalaisdi- asporan tukeminen (suomalainen työpaja, 2022; ks. aiheesta myös esim. Lattu & Rostedt, 2022). Taulukossa 2 esitellään tiedediplomatian tyypit- tely. Oransseissa painotussarakkeissa on jaoteltu aikaisemman teoriakirjallisuuden pohjalta, onko kyseisen kategorian puitteissa tehty tiedediploma- tia ensisijaisesti kansallisesti vai kansainvälisesti orientoitunutta. Kirjaus on siten teorialähtöinen. Violeteissa tavoite-sarakkeissa on sekä aineiston että teorian syntetisoinnin perusteella pyritty hah- mottamaan, millaisiin tavoitteisiin kukin tiededip- lomatiatyyppi nojaa ja millä perustein. Vihreällä pohjalla löytyvään toimijoita ja instrumentteja -sarakkeisiin on kirjattu aineistossa mainittuja konkreettisia välineitä, joilla tiedediplomatiaa Suomessa tehdään. Viimeisissä, sinisissä sarak- keissa on teorialähtöistä pohdintaa siitä, mikä demokraattisen järjestelmän arvo ja strategia sen toteuttamiseksi on syytä huomioida, jotta tiede- diplomatia ei etäänny demokraattisen yhteiskun- nan perusarvoista. TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 13 Jo h A n n A KETo LA vaalit pitkäjäntei- nen ja avoin tiedepolitiik- ka, tiedeyh- teisölähtöiset aloitteet Globaali- demokratia Arvo ja strate- gia sen ylläpi- tämiseksi demokratia Tieteen itse- näisyys monen välisyys Toimijoita ja instumentteja ulkopoliittiset päätöksen- tekijät, diplomaatit, tiedon- tuottajina tutkimuslaitokset ml. ulkopoliittinen instituut- ti, Ilmatieteen laitos sekä instrumentit, kuten vnTEAS, tutkijat diplomaattina Suomen edustustot maail- malla, Team Finland Know- ledge -verkosto, Suomen Akatemia, tiedeakatemiat, yliopistot potentiaalisesti kaikki kansainvälisen järjestelmän toimijat, eri järjestöt ml. Yhdistyneet kansakunnat, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö oECd, unESCo, kansallisvaltiot, globaalit tiedontuottajat, välineinä esim. kansainväli- set sopimukset Tietopohjan laajenta- minen Tieteenteon edelly- tysten parantuminen ja tieteen laadun vahvistuminen mm. vaihto-ohjelmien, liikkuvuuden, yhteis- työverkostojen, tutki- musinfrahankkeiden myötä vastaukset globaali- ongelmiin, globaa lien julkishyödykkeiden turvaaminen Tavoite määritellyt ulko- poliittiset tavoitteet parasta tiedettä ja tutkimusta Rauha, turvallisuus, hyvinvointi ulkopolitiikka kansallisen politiikan yhtenä sektorina Tieteen kansain- välistyminen, mikä parantaa myös kotimaassa tehtävää tiedettä Tiedeyhteistyön avulla voidaan parantaa kahden- välisiä suhteita tai vastata globaalei- hin haasteisiin Painotus kansallinen vs. kansain- välinen Kansallinen molemmat Kansain välinen Science in diplomacy Diplomacy for science Science for diplomacy Taulukko 2. Aineisto purettuna käsitekategorian, tavoitteiden toiminnan ja arvojen mukaan. 14 TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 TIEdEdIpLomATIAn muuTTuvA KuvA 2009–2025 Science in diplomacy -kategoria ymmärrettiin parhaiten ulkopoliittisten päätöksentekijöiden ja diplomaattien tietopohjan laajentamiseen liitty- vinä toimina ja instrumentteina, joista erityisesti mainittiin Ulkopoliittinen instituutti ja valtio- neuvoston tutkimus-, kehitys ja arviointitoiminta (VNTEAS). Mainintoja saivat yliopistot, hajanai- set ulkomaiset tiedontuottajaorganisaation (mm. Tukholman rauhantutkimusinstituutti Sipri) ja myös ei-akateemiset tiedontuottajat, kuten CMI - Martti Ahtisaari Peace Foundation. Kotimaisena ongelmana pidettiin tiedontuo- tannon markkinoiden kokoa (haastateltava, H30): maa on pieni eikä kansainvälisesti kun- nianhimoisia tutkijoita meritoi ulkopoliittinen vaikuttamistyö. Haastatteluhetkellä visioitiin, että VNTEAS-instrumentista voisi tulla mah- dollisuus vaikuttaa kansainvälispoliittiseen kes- kusteluun (H11). Samalla kuitenkin kritisoitiin valtioneuvostovetoisen instrumentin rajoittavan tutkijoiden vapautta, sillä raportit olivat alisteisia hankkeiden ohjausryhmille (H30). Tieteen itse- näisyyden säilyttäminen korostuikin tiedediplo- matian keskeisenä ohjaavana arvona. Kuitenkin haastattelut vahvistavat aikaisemman kirjallisuu- den käsityksen siitä, että ulkopolitiikan ja tieteen suhteessa tiede on toissijaista ja politiikka määrit- tää tahdin (H18; H22). Samalla kun globaaliongelmista puhuttiin laa- jasti haastatteluissa, tiedediplomatia nähtiin kan- sallisena projektina, ”Ab Suomi Oy:n” tehtävänä (H11). Tiedediplomatian tavoitteena oli luoda Suomesta” kuvaa toimijana, joka on ratkaise- massa viheliäitä ongelmia” (H2), mikä jättää tul- kinnanvaraiseksi, onko imagopolitiikka kuiten- kin tärkeämpää kuin aito edistyminen ongelmien ratkaisussa. Samanlainen ulkopoliittinen realismi paistaa kommentista, että ”tiedediplomatia tar- joaa kulissin erilaisille toimille”. Tiedediploma- tiassa tärkeää on myös imago: “Epäitsekkyys on itsekkyyttä.” (H30.) Vaikka Suomi voisi olla tiedediplomatiassa kokoaan suurempi (H2), ”haasteena on se, että meillä kaikki on niin pientä” (H17). Suuruuden ekonomiaan liittyvät myös pelot siitä, kuinka EU ja sitä kautta Suomi jää jalkoihin suurten maiden temmellyskentällä muun muassa kyberpuolella, jossa erityisesti Yhdysvalloilla on runsaasti yri- tyspuolen osaamista ”vetoapunaan”. Kybermaail- massa “haetaan kauhun tasapainoa”, ja suurval- loilla on parhaat resurssit tähän kamppailuun. (H22.) Diplomacy for science -kategoriassa korostui pohdinta siitä, kuinka diplomatian keinoin voi- daan edistää tutkimuksen tekoa. Tässä viitekehyk- sessä nousi erityisesti esiin edellä mainittu Team Finland Knowledge -verkosto mutta myös erilai- set ei-juridisesti sitovat kansainväliset yhteisym- märryspöytäkirjat ja kansainväliset tiede- ja tut- kimussopimukset, joilla yhteistyötä vauhditetaan usein EU:n ulkopuolisten maiden toimesta, mutta joiden todellinen merkitys jää usein kirjausten sitomattomuuden takia vaatimattomaksi (H27). Erilaiset diplomatian arvovaltapalvelut ja niiden merkitys autoritaarisissa ja hierarkkisen toimin- takulttuurin maissa myös tunnistettiin. Yleisesti haastatteluissa korostui, että tieteen ja tutkimuk- sen itsenäisyyttä ja vapautta pidettiin erittäin tär- keänä osana tiedediplomatiaa. Science for diplomacy -kategoria heijasteli sitä, kuinka haastatteluhetkellä globaaliongelmista korostui erityisesti ilmastonmuutos ja tähän liit- tyvä suomalainen tutkimus ja teknologia. Samalla kuitenkin on huomattava, että ilmastopolitiikka oli haastatteluhetkellä yksi maakuvatyön kär- kiteema ja siten jää tulkinnanvaraiseksi, mitä havainto lopulta selittää. Suomen näkökulmasta kiinnostavaa haastatteluissa oli, kuinka kansal- liseksi kärkiteemaksi noussutta koulutusvientiä perusteltiin esimerkiksi juuri ilmastoaiheisiin nähden kevyesti: ilmastoaiheissa Suomen moni- puoliset vahvuudet tunnistettiin kauttaaltaan perustutkimuksesta vientiteollisuuteen ja kan- sainväliseen diplomatiaan, kun taas koulutus hahmottui eksplisiittisemmin osaksi Suomen maakuvatyötä. Aineiston keräämisessä selväksi tuli, että eri tie- teenalojen edustajat olivat hyvin kärkkäitä edistä- mään omia etujaan, mistä voidaan päätellä, että mikäli tiedediplomatia Suomessa resursoitaisiin vahvemmin, eri intressiristiriidat nousisivat voi- mallisemmin esiin. Suomen pienet resurssit ja maailman suuret ongelmat muodostivat yhdessä vaikean strategisen dilemman: valtaosa haastatel- tavista kuitenkin halusi uskoa Suomen vaikutus- mahdollisuuksiin, mutta tiedediplomatiakenttää TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 15 JohAnnA KEToLA vaivasi strategisen ohjauksen puute. Toki onnis- tumisiakin mainittiin, esimerkiksi kuinka Suomi oli onnistunut vaikuttamaan esimerkiksi kansain- välisiin päästöneuvotteluihin (H9). Tulosten tarkastelu Tässä luvussa arvioidaan analyysin tuloksia. Ensin avataan tiedediplomatiaa strategisena välineenä ja sitten tarkastellaan tiedediplomatiadiskurssin muotoutumista poliittisten muutosten valossa. Tiedediplomatia reaalipoliittinen käänne Tiedediplomatia on enemmän tai vähemmän strategisesti valittu keino erilaisten intressien edistämiseen. Kuten taulukko 1 havainnollistaa, intressien määrittämisen taustalla on usein eri hallitusten ja ministeriöiden tavoitteet. Nämä tavoitteet muuttuvat ajan kuluessa ja vaihtuvat demokratioissa vaalien myötä, mutta kansainväli- sessä aineistossa on tunnistettavissa useita tyypil- lisiä rationaaleja, joita ovat tieteellisten, kaupallis- ten ja ulkopoliittisten intressien edistäminen. Tutkimuksessa olisikin hedelmällisempää jatkossa keskittyä tähän politiikkaan tiededip- lomatian taustalla – ei niinkään erilaisiin aktivi- teettikartoituksiin, sillä nämä ovat pääsääntöi- sesti kansallisten politiikkojen ja resursoinnin ilmentymiä. Valtio-opillisesti olisi kiinnostavaa esimerkiksi ymmärtää, ajavatko suuret eurooppa- laiset puolueet, kuten oikeistopopulistit, vihreät, sosiaalidemokraatit tai konservatiivit, saman- tyyppistä tiedediplomatiaa ja, jos ajavat, millaista se on. Samalla tulisi tehdä tarkemmin eroa itse- näisten, ei-valtiollisten tiedediplomatiatoimijoi- den tavoitteenasetteluun ja pohtia, miten se eroaa hallitusten ajamasta linjasta. Nyt tulkinta leimaa valtiokeskeinen näkökulma, jossa itsenäisten toi- mijoiden työ sovitetaan tulkinnallisesti yhteen virallisen toiminnan kanssa. Esimerkiksi yliopis- toilla, tiedeakatemioilla ja tieteellisillä seuroilla voi olla hyvinkin virallisesta linjasta poikkeavia pyrkimyksiä ja näkemyksiä (esim. Yhdysvallat). Tiedediplomatian “keksiminen” on itsessään hyvä esimerkki siitä, mitä tiedediplomatia käy- tänteenä on valtiokeskeisestä valtaperspektiivistä. Sen käsitteellinen synty paikallistuu hetkeen, jol- loin Yhdysvalta oli maailman ainoa supervalta. Maavertailussa voidaan huomata, että globaalisti tarkasteltuna varsin suuri osa erilaisista tiede- ja teknologiaprojekteista kiinnittyy Yhdysvaltoi- hin ja Isoon-Britanniaan. Syynä on paitsi näiden maiden korkea tieteen taso, mutta myös niiden isot vahvat tiedepanostukset. Käänteisesti asia tuli esiin haastatteluaineistossa: ongelmana pidettiin yhteistyötä tutkimuksellisesti vähemmän edisty- neiden maiden kanssa, ja nähtiin luontevana täh- dätä sinne, mistä on opittavaa. Tiedediplomatiaa voidaankin pitää Yhdysvaltojen liimastrategiana, jonka tavoitteena on ylläpitää maailman johta- van suurvallan asemaa. Kielikysymys ei ole tässä kokonaisuudessa vähäpätöinen, sillä englanti on yhä kansainvälinen tieteen kieli. Haastatteluaineistoista välittyy, että samalla kyse voi olla jaetuista, yhteiseksi puetuista tai yhteisesti sovituista intresseistä. Geo- ja valta- poliittisesta käänteestä huolimatta ihmiskunnan yhteisiin haasteisiin vastaaminen ei ole täysin poistunut asialistalta, ja Suomella nähtiin edel- leen rooli näissä yhteisissä talkoissa. Kansallis- ten etujen tunnistamisen ja edistämisen suhteen oltiin varsin varovaisia, ja Suomen etu nähtiin maailman etuna erityisesti koulutus- ja ilmasto- teemoissa. Tämä heijastaa Suomen pitkää ulko- poliittista linjaa kansainvälisen politiikan lääkä- rinä, ei tuomarina. Tällä hetkellä tiedediplomatiassa painottuu aikaisempaa vahvemmin tieteen ja teknologian merkitys valtaresurssina. Toimintaympäristöä leimaa Kiinan ja Yhdysvaltojen kiristynyt tek- nologinen kilpailu ja riskien tunnistaminen kan- sainvälisessä tiedeyhteistyössä. Muutos heijastuu myös kotimaiseen keskusteluun, jossa aikaisem- paa valppaammin keskustellaan tieteenteon avoi- muuden rajoista. Muutos ei kuitenkaan ole yht- äkkinen. Vuosiin 2017–2018 paikantuu aineiston valossa tiedediplomatian reaalipoliittinen käänne, jossa valtakysymykset ja intressit nousivat tiiviim- min osaksi tiedediplomatiadiskursseja. Käänne ajoittuu Trumpin ensimmäiseen valtakauteen. Yhdysvalloilla on keskeinen rooli kansainvälisen politiikan agendan määrittäjänä ja suunnan näyt- täjänä. Trumpin hallinnon vahvimman oikeutta korostava ulkopolitiikka on ongelmallinen paitsi 16 TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 TIEdEdIpLomATIAn muuTTuvA KuvA 2009–2025 pienille maille, myös globaalille tiedeyhteisölle ja moniääniselle näyttöperusteiselle politiikalle laa- jemmin. Kun 15 vuotta sitten tiedediplomatia oli ennen kaikkea keino parantaa yhteyksiä ja suhteita kes- kittymällä siihen, mikä yhdistää maita ja niiden väestöjä pikemminkin kuin mikä niitä erottaa, nyt tiedediplomatiakeskustelua sävyttää eräänlainen riskienhallintadiskurssi. Tiede- ja teknologiayh- teistyö on globalisoituneen maailman välttämät- tömyys, mutta samalla keskustelussa painottuvat turvallisuusnäkökulmat ja tarve kytkeytyä irti riippuvuuksista. Reaalipoliittinen käänne tar- koittaa ennen muuta sitä, että tiedediplomatiaa harjoitetaan ja tarkastellaan pikemminkin intres- silähtöisesti kuin arvolähtöisesti eri osa-alueilla. Tässä käänteessä tieteen, tutkimuksen ja globaa- liongelmakeskeisten ratkaisujen edistäminen jää muiden toimijoiden aktiivisuuden varaan. Suomen kaltaisen pienen maan selviytymisstra- tegiaksi jää sopeutuminen. Hyvänä esimerkkinä toimii Suomen Akatemiaa koskevan lain muutta- minen niin, että tieteelliselle tutkimukselle jaettu rahoitus ei saisi olla ristiriidassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Lakihanketta on kritisoitu vahvasti: siinä on nähty kaikuja suomet- tumisesta ja epädemokraattisten maiden tavoista alistaa tiede poliittisille päämäärille (Sauli & Jun- tunen, 2025). Tiedediplomatiakeskustelussa on sitkeästi pysynyt mukana vahva eetos sille, että globaali- hallintaan, kansainvälistymiseen ja ihmisyhtei- söjen väliseen vuorovaikutukseen tulee panostaa eri syistä. Vaikeina aikoina on ylläpidettävä kiel- ten ja kulttuurien tuntemusta tai muuten tule- vaisuudessa häämöttävinä helpompina aikoina ei ole lähtökohtia rakentaa suhteita erilaisiin yhteisöihin. Esimerkiksi joulukuussa 2022 jär- jestetyssä suomalaisessa työpajassa todettiin, että suomalainen tiedeyhteisö on noudattanut tarkasti sanktioita ja institutionaalinen yhteistyö venäläis- toimijoiden kanssa on lakkautettu, mutta samalla todettiin, että tarve strategiselle ja laaja-alaiselle Venäjä-osaamiselle, mukaan lukien kielen ja kult- tuurin tuntemukselle, ei tule katoamaan mihin- kään. Madridin työpajassa vuonna 2023 korostui- vat samansuuntaiset vetoomukset kiinan kielen ja kulttuurin opiskelun puolesta. Tässä palataan vieraantuneisuuden käsitteeseen ja ongelmaan, jossa instituutiot näyttäytyvät ihmis- yhteisöjen ulkopuolella toimiviksi organismeiksi, joihin omalla toiminnallaan ei voi vaikuttaa. Suur- valtapoliittinen käänne kansainvälisissä suhteissa on ongelmallinen, sillä se korostaa toimijakeskeistä näkökulmaa. Näkökulma kiinnittyy institutionaa- lisiin järjestelyihin, rakenteisiin ja resursointiin, joka tuottaa yhteistyölle uhkia. Tiedediplomatian potentiaalina on, että käsit- teen avulla voidaan tarkastella diplomaatteja, tut- kijoita ja tiedeyhteistyötä muustakin kuin kansal- lisesta ”maan edustajien” näkökulmasta. Näin tulee huomioiduksi myös se, että yksittäisillä ihmisillä ja heidän neuvottelukyvyillään voi olla merkittävä vaikutus laajempiin positiivisiin kehityskulkuihin ja luottamuksen rakentamiseen. Tutkimusstrategi- ana tämä on vaikeaa, sillä yksilön rooli tulisi piirtyä esiin laajenemasta kontekstista. Minding the gap – tiedediplomatian erilai- set kuilut Tiedediplomatiaa harjoitetaan paitsi eri maissa eri lähtökohdista myös eri tieteenaloilla ja politiikan sektoreilla. Näin ollen erilaisia vieraantuneisuuden kuiluja ja intressiristiriitoja on vääjäämättä erittäin suuri määrä institutionaalisella tasolla yksilöta- sosta puhumattakaan. Tämän aineiston pohjalta niitä on esimerkiksi suhteissa Eurooppa–Yhdys- vallat, tutkijat–diplomaatit ja autoritaariset maat – demokraattiset maat. Useissa selvityksissä peräänkuulutetaan strategi- sempaa otetta tiedediplomatiaan. Eurooppalaisella tasolla tätä keskustelua pyrittiin vauhdittamaan lanseeraamalla prosessi, jonka lopputulos, helmi- kuussa 2025 julkaistu raportti ei kuitenkaan ole strategia vaan suosituksia sisältävä jäsentely, jossa kuvataan ja jäsennellään, mitä EU:n ulkosuhteissa tapahtuu tutkimuksen ja tieteen näkökulmasta. Tiedediplomatian kenttä on varsin laaja. Siten strategisuus on välttämättömyys. Vain sillä, että tavoitteista sovitaan erikseen, voidaan päättää, mihin resurssit keskitetään ja mikä on tiedediplo- matian varsinainen hahmo ja muoto. Strategioil- lakaan ei kuitenkaan pystytä täysin hallitsemaan tiede diplomatian ennakoimattomia vaikutuksia. TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 17 JohAnnA KEToLA Johtopäätökset Tiede ja teknologia ovat kautta historian olleet vallan välineitä. On selvää, että tutkijat ja tiedeyh- teisö tarvitsevat tiedediplomatiaa enemmän kuin päätöksentekijät. Tutkijakunnalle ja erilaisille tie- teen välittäjäorganisaatioille tiedediplomatia on väylä päästä kiinni valtaan. Tiedediplomatiassa ilmennyt toiveikkuus tiedediplomatian kansain- välistä politiikkaa transformoivasta potentiaalista vaikuttaa nykyluennassa naiivilta, kun maailman- politiikkaa voi heiluttaa nopeasti pikaviestipalve- lussa. Vaikka tiedediplomatia itsessään tuskin kyke- nee murtamaan puhtaan valtapolitiikan kovaa ydintä, tiedediplomatia antaa välineitä jatkaa tie- teen ja vapauden universalismin puolustamista sekä globaaliongelmakeskeistä hallintaa. Tiede- diplomatian laaja ja moninainen toimijakenttä yrityksistä kansalaisjärjestöihin ja tiedeakate- mioihin mahdollistaa kuitenkin näiden teemo- jen edistämisen kansainvälispoliittisesti vaikeina aikoina. Tiedediplomatia tarjoaa eräänlaisen tek- nokraattisen utopian siitä, kuinka kansainväli- nen politiikka voisi muotoutua yhteisesti sovit- tujen päämäärien pohjalta ja kanavoitua laajoja ihmisjoukkoja hyödyttäväksi toiminnaksi. Tässä ideaalissa toimenpiteet määrittelisi kosmopo- liittinen tiedeyhteisö ja tavoitteet määriteltäisiin universaalin vapauden ja eetoksen näkökulmasta. Parhaiten tätä mallia ovat toistaiseksi vastanneet Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteet ja sen jälkeen kestävän kehityksen tavoitteet. Kes- kiössä olivat ihmisoikeudet, ja tavoitteita edistet- tiin demokraattisesti niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Vaikka tämä utopia on kauempana kuin kos- kaan sitten tiedediplomatian käsitteellistämisen, on myös syytä tietoisesti vastustaa trendejä, jotka pönkittävät maailman käsittämistä puhtaasta val- tapoliittisesta perspektiivistä. Tarvitsemme yhä mielikuvia ja tavoitteita, joilla rakennetaan posi- tiivisia tulevaisuuksia globaalisti sotien, etenevän ilmastokriisin, luontokadon ja pandemiariskien olosuhteissa. n Lähteet Barston, R. P. (1997). Modern diplomacy. Longman. Berkman, P. A. (2019). Evolution of science diplomacy and its local-global applications. European Foreign Affairs Review, 24(AI), 63–79. https://doi.org/10.54648/ eerr2019019 Berridge, G. R. (2003). Diplomacy – theory and practice. Palgrave Macmillan UK. Berridge, G. R. (2015). Diplomacy: theory and practice (5. painos). Palgrave Macmillan. Björn, P. & Kola, J. (2021). Kansainvälinen tiedediplomatia viheliäisten ongelmien ratkaisujen avaimena. Turun yli- opiston blogi. https://blogit.utu.fi/utu/2021/11/09/kan- sainvalinen-tiedediplomatia-viheliaisten-ongelmien-rat- kaisujen-avaimena/ Brint, S. (2025). US universities in the age of Trump: is there a way to prevent their long-term decline? Society, 2025. https://doi.org/10.1007/s12115-025-01124-6 Clausewitz, C. von. (1989). On war. Princeton University Press. Flink, T. (2020). The sensationalist discourse of science dip- lomacy: a critical reflection. The Hague Journal of Diplo- macy, 15(3), 359–370. https://doi.org/10.1163/1871191X- BJA10032 Der Derian, J. (1987). On diplomacy: a genealogy of Western estrangement. Blackwell. Fähnrich, B. (2017). Science diplomacy: investiga- ting the perspective of scholars on politics–science collaboration in international affairs. Public Unders- tanding of Science, 26(6), 688–703. https://doi. org/10.1177/0963662515616552 European Commission: Directorate-General for Research and Innovation, Gjedssø Bertelsen, R., Bochereau, L., Chelioti, E., Dávid, Á., Gailiūtė-Ja- nušonė, D., Hartl, M., Liberatore, A., Mauduit, J.-C., Müller, J. M. & Van Langenhove, L. (toim.). (2025). A European framework for science diplomacy : recommen- dations of the EU Science Diplomacy Working Groups. Publications Office of the European Union. https://data. europa.eu/doi/10.2777/9235330 European Science Diplomacy Conference. (2025). Report about the 1 st European Science Diplomacy Con- ference: Towards a European Approach to Science Diplo- macy, 18-19 December 2023, Madrid, Spain. https://2023. eu-science-diplomacy.service-facility.eu/docs/Report_ about_the_1st_European_Science_Diplomacy_Confe- 18 TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 TIEdEdIpLomATIAn muuTTuvA KuvA 2009–2025 rence_Towards_a_European_Approach_to_Science_ Diplomacy.pdf Hongisto, P. (2011). Valta on edelleen tietoa. Tieteessä tapahtuu, 29(4–5), 65–66. Jönsson, C. (2002). Diplomacy, bargaining, and negotiation. Teoksessa W. Carlsnaes, T. Risse & B. A. Simmons (toim.), Handbook of international relations (s. 212–234). SAGE Publications. https://doi.org/10.4135/9781848608290.n11 Karltofen, C. & Acuto, M. (2018). Science diplomacy: Introduction to a boundary problem. Global Policy, 9(3), 8–14. https://doi.org/10.1111/1758-5899.12621 Keohane, R. O. (1984). After hegemony: cooperation and discord in the world political economy. Princeton Univer- sity Press. Krasnyak, O. (2018). National styles in science, diplomacy, and science diplomacy: a case study of the United Nations Security Council P5 Countries. Brill Research Perspectives in Diplomacy and Foreign Policy, 3(1), 1–100. https://doi. org/10.1163/24056006-12340009 Lagerspetz, E. (2024). Itsemäärääminen ja valta — Kirjoi- tuksia poliittisesta filosofiasta. Gaudeamus. Lane, E. (22.3.2016). Science diplomacy improves Cuba, U.S. relations. American Association for the Advancement of Science. https://www.aaas.org/news/science-diplo- macy-improves-cuba-us-relations Lattu, A. & Mäkinen-Rostedt, K. (2022). #ScienceFo- rUkraine, Suomi, tiede ja sota – aika reflektoida. Tieteessä tapahtuu, 5. https://www.tieteessatapahtuu.fi/nume- rot/5-2022/scienceforukraine-suomi-tiede-ja-sota-ai- ka-reflektoida Latour, B. (1987). Science in action: how to follow scientists and engineers through society. Harvard University Press. Leese, M. (2018), Between a carrot and a stick: science dip- lomacy and access to EU research funding. Global Policy, 9(S3), 48–52. https://doi.org/10.1111/1758-5899.12546 Leijten, J. (2017). Exploring the future of innovation diplo- macy. European Journal of Futures Research, 5, 20. https:// doi.org/10.1007/s40309-017-0122-8 Mas-Permejo, P., Marimón-Torres, N. & Dickinson-Me- neses, F. (17.10.2024). Cuba-US scientific collaboration: science diplomacy in challenging times. Science & Diplo- macy. https://doi.org/10.1126/scidip.adt9910 Merriam-Webster. (ei pvm.). Diplomacy. Teoksessa Mer- riam-Webster.com dictionary. Haettu 2.3.2025 osoitteesta https://www.merriam-webster.com/dictionary/diplo- macy Müller, J.-M. (3.5.2021). Science for Multilateralism. Science & Diplomacy, 10(2) https://www.sciencediplo- macy.org/perspective/2021/science-for-multilateralism Pielke, Jr., R. A. (2007). The honest broker: Making sense of science in policy and politics. Cambridge University Press. Putnam, H. (1981). Reason, truth and history. Cam- bridge University Press. https://doi.org/10.1017/ CBO9780511625398 Rittel, H. W. & Webber, M. M. (1973). Dilemmas in a general theory of planning. Policy Sciences, 4(2), 155–169. Ruffini, P.-B. (2018a). Science and diplomacy: a new dimension of international relations. Springer. https://doi. org/10.1007/978-3-319-55104-3 Ruffini, P.-B. (2018b). The intergovernmental panel on climate change and the science-diplomacy nexus. Global Policy, 9(S3) 73–77. https://doi.org/10.1111/1758- 5899.12588 Ruffini, P.-B. (2020a). Conceptualizing science diplomacy in the practitioner-driven literature: a critical review. Humanities and Social Sciences Communications, 7(1), 1–9. https://doi.org/10.1057/s41599-020-00609-5 Ruffini, P.-B. (28.6.2020b). France’s science diplomacy. Science & Diplomacy. https://www.sciencediplomacy.org/ article/2020/frances-science-diplomacy Ruffini, P. (2020c). Collaboration and competition: the twofold logic of science diplomacy. The Hague Journal of Diplomacy, 15(3), 371–382. https://doi. org/10.1163/1871191X-BJA10028 Rungius, C., Flink, T. & Riedel, S. (2022). SESAME - A synchrotron light source in the Middle East: An inter- national research infrastructure in the making. Open Research Europe, 4(1), 51. https://doi.org/10.12688/open- reseurope.13362.2 Rungius, C. & Flink, T. (2020). Romancing science for global solutions: on narratives and interpretative schemas of science diplomacy. Humanities and Social Science Com- munications, 7, 102. https://doi.org/10.1057/s41599-020- 00585-w Sauli, M. & Juntunen, K. (13.2.2025). Akateemikko uudesta lakihankkeesta: Olisi erikoista, että demokra- tiassa lakiin kirjattaisiin, mitä tutkimuksen pitää olla. Yle. https://yle.fi/a/74-20143320 Scharpf, F. (1999). Governing in Europe: effective and democratic? Oxford Academic. https://doi.org/10.1093/ acprof:oso/9780198295457.001.0001 Stone, D. (2020). Making global policy. Cambridge Univer- sity Press. TIEDEPOLITIIKKA 3/2025 19 JohAnnA KEToLA Turekian, V. (2018). The evolution of science diplomacy. Global Policy, 9(3), 5–7. https://doi.org/10.1111/1758- 5899.12622 Opetus- ja kulttuuriministeriö. (ei pvm.). Team Finland Knowledge -verkosto. Haettu 23.3.2025 osoitteesta https:// okm.fi/-/team-finland-knowlegde-verkosto Uusikylä, P., Ketola, J., Oreschnikoff, A. & Jaakkola, S. (2021a). Kansainvälisen tiedediplomatian tila (policy brief 2021:11). Valtioneuvoston kanslia. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-383-174-2 Uusikylä, P. Ketola, J. Oreschnikoff, A., Aula, P., Kuosmanen, J., Jaakkola, S. & Jalonen, H. (2021b). Kohti mahdollistavaa tiedediplomatiaa. Suomalai- sen tiedediplomatian tila ja kehittämistarpeet (valtio- neuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisus- arja 2021:41). Valtioneuvoston kanslia. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-383-174-2 Zhang, J. (2015). Interpersonal prominence and internatio- nal presence: implicitness constructed and translated in dip- lomatic discourse. Cambridge Scholars Publishing.