- 159 - Hanna Nori & Nina Haltia Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi Johdanto Tarkastelemme tässä artikkelissa kasvatustieteen tohtoriopiskeli­ joita. Kysymme, keitä he ovat, millaisista taustoista he tulevat ja miksi he ovat päätyneet suorittamaan tohtorintutkintoa. Olem­ me itsekin entisiä kasvatustieteen tohtoriopiskelijoita, tai kuten silloin vielä sanottiin – jatko­opiskelijoita. Arto on ollut meidän kummankin ohjaaja, toisella meistä myös graduohjaaja. Samal­ la kun kirjoitamme tätä tekstiä, liikkuvat taustalla mielissämme myös omat muistomme tohtoriksi kouluttautumisen vaiheista omassa elämässämme. Tohtorikoulutus ja tohtoriopiskelijat Kun aikanaan aloitimme omia tohtoriopintojamme, oli tämä koulutus hyvin toisen näköinen kuin tänä päivänä. Meitä nuo­ remmat polvet ovat joutuneet paljon kovempien tulostavoitteiden ja tehokkuuspaineiden alle, joskin ehkä heidän saamansa ohjaus on tiiviimpää ja tavoiteorientoituneempaa kuin mitä jatkokoulu­ tuksessa aiemmin on ollut. Myös väitöskirjan tekemisen muodot ovat muuttuneet. Kun meille itsestään selvää oli kirjoittaa monografia, ovat meitä - 160 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA nuoremmat lähes poikkeuksetta valinneet väitöskirjansa muo­ doksi artikkeliväitöskirjan. Kun me olemme julkaisseet väitös­ kirjamme suomeksi, on uuden polven tohtorikoulutettaville yhä useammin ainoana vaihtoehtona kirjoittaa englanniksi. Meille tohtoriopinnot tarkoittivat lähinnä väitöskirjatutkimuksen te­ kemistä, kun taas nuoremmat osallistuvat opintojensa aikana monenlaisille väitöskirjatyöhön liittyville kursseille. Osa näistä kursseista liittyy myös yleisiin työelämävalmiuksiin ja pyrki­ myksiin parantaa tohtorikoulutettavien työllistettävyyttä val­ mistumisen jälkeen. Tohtorikoulutus on siis monin tavoin tullut erilaisten tehostamis­ toimien kohteeksi, ja myös pehmeille tieteenaloille on aiempaa enemmän tuotu luonnontieteistä tuttuja toimintamalleja. Tohto­ rikoulutusta on pyritty systemaattisesti kehittämään ja tehosta­ maan jo 1980–1990­lukujen taitteesta lähtien. Jatko­opintoja on pikkuhiljaa viety tavoitteellisempaan ja koulumaisempaan suun­ taan, ja samalla on pyritty luomaan edellytyksiä kokopäiväisille tohtoriopinnoille. 1990­luvulla luotiin valtakunnallinen tutkija­ koulujärjestelmä, ja 2010­luvulla tämä korvattiin yliopistokoh­ taisilla tutkijakouluilla ja niiden alaisuudessa toimivilla tiedeala­ pohjaisilla tohtoriohjelmilla. (Aittola & Määttä 1998; Husso 2005; Niemi ym. 2011.) Yliopistojen rahoitusmallissa ”tohtorituotannolla” on merkittävä asema, ja tohtorikoulutettavien ja valmistuneiden tohtoreiden määrät ovatkin lisääntyneet huimasti. Vuonna 2017 tohtoriopis­ kelijoita oli 17 602, joista kasvatustieteen tohtoriopiskelijoita oli 1119. Tohtorintutkintoja suoritettiin 1750, kasvatusalalta 68. (Vi­ punen 2018a, 2018b, 2018c & 2018d.) Viimeisen neljännesvuo­ sisadan aikana tohtorintutkintojen määrät ovat kolminkertaistu­ neet (Peura & Jauhiainen 2018). - 161 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi Kansainvälisesti tohtorikoulutusta ja tohtoriopiskelijoita on tut­ kittu suhteellisen paljon (mm. Mullen, Goyette & Soares 2003; Wakeling 2005; Mastekaasa 2006; Kehm 2007; Mendoza 2007; Fotovatian 2012; Pásztor & Wakeling 2018).  Suomessa aihetta on tutkittu hieman vähemmän (esim. Raehalme 1996; Julkunen 2004; Husu 2005; Haapakorpi 2008; Peura 2008; Hakala 2009a & 2009b; Sainio 2010; Stubb 2012; Maunula 2014), joskin viime vuosina kiinnostus tohtoriopiskelijoita ja ­koulutusta kohtaan on kasvanut. Tuoreimpia kotimaisia tutkimuksia tällä kentällä ovat Jauhiaisen ja Norin (2017) sekä Peuran ja Jauhiaisen (2018) tutkimukset. Tutkimusten mukaan tohtoriopiskelijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä niin iän, perhe­ ja elämäntilanteen kuin ammatillisen ja sosiaalisen asemankin suhteen. Jauhiaisen ja Norin (2017) laajaan tilastoaineistoon perustuva, tohtoriopiskelijoiden taustoihin ja valikoitumiseen liittyvä tut­ kimus oli ensimmäinen koko tohtorikoulutuskenttään ulottuva määrällinen tutkimus Suomessa. Empiirisen analyysin pohjana oli rekisteripohjainen kokonaisaineisto vuoden 2011 tohtoriopis­ kelijoista, josta tutkijat löysivät kolme erilaista tohtoriopiskelija­ ryhmää: pitkän linjan puurtajat, statuksen korottajat ja koulutus­ pääoman uusintajat. Pitkän linjan puurtajat olivat kaikkein vanhimpia, keski­iältään yli nelikymppisiä. Tähän ryhmään kuuluvat olivat useimmiten perheellisiä ja lapsia heillä oli enemmän kuin muihin ryhmiin kuuluvilla. Perustutkinnon suorittamisesta oli puurtajilla kulu­ nut jo hyvän aikaa, ja tohtorintutkinnon aloittamisestakin oli vie­ rähtänyt keskimäärin yli kymmenen vuotta. Ryhmään lukeutuvat ovat yliedustettuina erityisesti pehmeillä ja soveltavilla aloilla, kuten teologisella, humanistisella ja kasvatustieteellisellä alalla sekä taidealoilla. - 162 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA Statuksen korottajat tulivat muita matalamman koulutustaustan omaavista perheistä. Heidän isänsä on usein työntekijäasemassa, äidit alempia toimihenkilöitä. Statuksen korottajissa on enem­ män naisia kuin muissa ryhmissä, ja he ovat myös kaikkein nuo­ rimpia, keski­iältään 33­vuotiaita. Jatko­opinnot he ovat aloitta­ neet noin kolme vuotta aiemmin, usein ns. kansanomaisella alal­ la, kuten luonnontieteissä, terveystieteissä tai farmasiassa. Koulutuspääoman uusintajien vanhemmat ovat useimmiten kor­ keakoulutettuja. Ryhmä siis ilmentää koulutuksen periytymistä: isistä peräti 70 prosenttia on suorittanut ylemmän korkeakoulu­ tutkinnon, ja tyypillisiä isien ammatteja ovat muun muassa eri alojen professorit ja lääkärit. Koulutuspääoman uusintajat ovat hieman vanhempia kuin statuksen korottajat ja tohtoriopintoja he ovat suorittaneet keskimäärin neljä vuotta. Uusintajista enem­ mistö asuu Uudellamaalla ja kaupunkilaisten osuus on suurempi kuin muissa ryhmissä. Tähän ryhmään lukeutuvien tyypillisiä aloja ovat elitistisiksi luokitellut alat, kuten oikeustiede ja lääke­ tiede. Peuran ja Jauhiaisen (2018) teemahaastatteluihin pohjaavassa tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ja ulkomaalaisten jat­ ko­opiskelijoiden käsityksiä tohtoriksi opiskelusta. Tutkijat löy­ sivät aineistosta kolme erilaista tohtoriopiskelijatyyppiä: tieteelli­ sen uran tavoittelijat, kilpailun paineessa epäröijät sekä itselliset sivistyjät. Varsin heterogeeninen joukko tohtoriopiskelijoita jou­ tuu siis toimimaan yhä homogeenisemmassa tohtorikoulutus­ järjestelmässä. Peura ja Jauhiainen pohtivatkin, onko nykyisessä tohtorikoulutuksessa enää tilaa erilaisuudelle; haastateltujen käsi­ tykset sisälsivät runsaasti ristiriitaisuuksia suhteessa tohtorikou­ lutukselle asetettuihin virallisiin tavoitteisiin ja niiden ympärille rakentuvaan diskurssiin ja retoriikkaan. - 163 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi Kasvatustiede opintoalana Kasvatustiede on tieteenalana ja oppiaineena nuori, ja sen histo­ ria kytkeytyy hyvin vahvasti opettajankoulutukseen. Kasvatustie­ teen ensimmäisen luentosarjan piti Henrik Gabriel Porthan Tu­ run Akatemiassa vuonna 1785, ja ensimmäinen kasvatustieteen professuuri perustettiin Helsingin yliopistoon vuonna 1852. Kas­ vatus­ ja opetusopin tarvetta perusteltiin ennen kaikkea heikol­ la kouluopetuksen tasolla, ja oppiaine oli eräänlainen opettaja­ koulutuksen tukiaine. Kasvatustieteiden tiedekunnat perustettiin 1973–74, samanaikaisesti peruskoulutusta koskevien uudistusten kanssa. Täässä yhteydessä opettajankoulutus ja yliopistollinen maisterikoulutus tuotiin saman katon alle, kun aiemmin opetta­ janvalmistus oli tapahtunut paljolti yliopistoista erillisissä opetta­ jakorkeakouluissa ja seminaareissa. (Jauhiainen 1997, 159–166.) Kasvatustieteitä voi tänä päivänä opiskella erilaisissa koulutus­ ohjelmissa, ja pääaineina voivat olla niin yleinen kasvatustiede, erityispedagogiikka kuin aikuiskasvatustiedekin. Myös kasva­ tustieteellisen tutkimuksen kenttä kattaa nykyisin ihmisen koko elämänkaaren aina varhaislapsuudesta vanhuuteen, ja koko kas­ vatus­ ja koulutuskentän kirjon aina perhetutkimuksesta kor­ keakoulututkimukseen ja luokkahuoneiden sisäisen maailman tutkimuksesta vertailevaan koulutuspolitiikan tutkimukseen ja ylikansallisten ilmiöiden tarkasteluun. Kasvatustieteen opiskelijoista tehdyissä tutkimuksissa kasvatus­ tiede näyttäytyy muiden oppiaineiden joukossa kansanomaisena alana (Kivinen & Rinne 1995; Nori 2011). Kansanomaisuudella tarkoitetaan sitä, että muihin aloihin verrattuna kasvatusalalla opiskelevien vanhemmat ovat matalammin koulutettuja ja alhai­ semmissa sosiaalisissa asemissa. Toista ääripäätä edustavat niin - 164 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA kutsutut elitistiset alat, kuten lääketiede ja oikeustiede. Näillä aloilla opiskelevat tulevat keskivertoa korkeammista luokka­ase­ mista. Kasvatustiede on myös yksi naisvaltaisimmista aloista. Perustut­ kinto­opiskelijoista naisia on noin 85 prosenttia, tohtoriopiske­ lijoista naisten osuus on hieman pienempi, noin 75 prosenttia (Vipunen 2018). Kasvatustiede on tutkimuksissa (esim. Rinne, Haltia, Nori & Jauhiainen 2007, 224) määritelty myös varttu­ neempien opiskelijoiden alaksi, sillä alalle hakeneet ja päässeet ovat selvästi keskimääräistä vanhempia, usein perheellistyneitä ja keskivertoa useammin työelämässä. Kasvatustiede on myös ala, johon hakeneissa on keskimääräistä enemmän kaupunkien ulko­ puolella asuvia (Nori 2011, 187–188). Kasvatustiede on aina ollut suosittu oppiaine myös avoimessa yliopistossa. Jo avoimen yliopiston varhaiset juuret kytkeytyvät hyvin vahvasti kasvatus­ ja opetusoppiin, jota kesäyliopistoissa opetettiin ja jonka kursseille erityisesti kansakoulunopettajat innokkaasti osallistuivat (Haltia 2012). Sittemmin kasvatusalan opiskelijat ovat avoimessa yliopistossa muodostaneet melko heterogeenisen joukkonsa. Monet ovat nuoria ja opiskelevat avoimessa yliopistossa edistääkseen toivettaan päästä tutkin­ to­opiskelijaksi. Suuri joukko opiskelijoita on myös selvästi jo aikuisempia ja työelämässä olevia, monet heistä ylemmässä toimihenkilöasemassa. (Sunila 1996; Rinne, Jauhiainen, Tuo­ misto, Alho­Malmelin, Halttunen & Lehtonen 2003.) Monen avoimessa yliopistossa opiskelevan aikuisen motiivina on ke­ hittää itseään ja ammattitaitoaan, mutta heilläkin saattaa olla tavoitteena lisäpätevyyksien hankkiminen ja jopa koko tutkin­ non suorittaminen (Haltia, Leskinen & Rahiala 2014). Vaikka avoimen yliopiston tutkintoväylä on hyvin kapea (Haltia 2015), - 165 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi on kasvatusala niitä harvoja aloja, joilla väylä on ainakin osassa koulutuksia ollut mahdollinen reitti aina tutkintoon saakka (Al­ ho­Malmelin 2010; Rinne ym. 2007). Aineisto ja menetelmät Tässä artikkelissa kiinnostuksemme kohteena ovat kasvatustie­ teen tohtoriopiskelijat sekä heidän taustansa ja elämäntilanteen­ sa. Kysymme myös, miksi he ovat hakeutuneet tohtoriopintoihin. Empiirisenä aineistona hyödynnämme vuonna 2015 suomalai­ sille tohtoriopiskelijoille lähetettyä kyselyä1. Otanta tehtiin yli­ opistoittain siten, että otokseen valittiin kahdeksan monialaista yliopistoa: Aalto­yliopisto, Helsingin, Itä­Suomen, Jyväskylän, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot. Tutkimuksen ul­ kopuolelle jätettiin taideyliopistot sekä ruotsinkieliset yliopistot. Valittujen kahdeksan yliopiston tohtoriopiskelijat (yli 15  000 opiskelijaa) muodostavat lähes 85 prosenttia kaikista Suomessa opiskelevista tohtoriopiskelijoista. Aineistonkeruu toteutettiin sähköisenä Webropol­kyselynä. Ky­ sely toteutettiin yliopistojen tutkijakoulujen ja tohtoriohjelmien koordinaattoreiden avustuksella, hyödyntäen näiden ohjelmien erilaisia sähköpostilistoja. Tutkija ei siis lähestynyt opiskelijoita henkilökohtaisella sähköpostilla, vaan tutkijakoulujen ja tohto­ riohjelmien koordinaattorit lähettivät tiedon kyselystä massapos­ tituksena. Poikkeuksen muodostaa Aalto­yliopisto, jossa tutkijal­ le luovutettiin 374 luvan tietojensa luovutukseen antaneen tohto­ riopiskelijan sähköpostiosoitteet. 1 Haluamme tässä yhteydessä kiittää tohtorikoulutettava Sini Kuuselaa, joka suunnitteli ja toteutti kyselyn. - 166 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA Kysely koostui erilaisista kysymystyypeistä: monivalintakysy­ myksistä, Likert­asteikollisista väittämistä ja avokysymyksis­ tä. Pitkän, seitsemänkymmentä kysymystä sisältävän kyselyn teemoina olivat lapsuudenkoti ja vanhemmat, tohtoriopintoja edeltävät opinnot sekä tohtoriopinnot (mm. tohtoriopintoihin hakeutuminen, opintojen aikainen elämäntilanne, opintojen ra­ hoitus, väitöskirja ja julkaisut, ohjaus, väitöskirjan kannalta hyö­ dylliset sosiaaliset verkostot ja tiedeyhteisöön sosiaalistuminen, kansainvälistyminen sekä kokemukset omasta suoriutumisesta tohtoriopinnoissa). Kyselyyn vastasi 1694 tohtoriopiskelijaa, mikä on reilut kymme­ nen prosenttia koko joukosta. Analysoimme aineistoa pääasias­ sa ristiintaulukoiden ja khiin­neliö­testien avulla. Vertailemme kasvatustieteen tohtoriopiskelijoiden taustoja ja elämäntilanteita muiden alojen opiskelijoihin. Tilastollisen tarkastelun rinnalla analysoimme myös kyselyn avoimia vastauksia, joiden avulla ha­ luamme tuoda esiin kasvatustieteen tohtoriopiskelijoiden oman äänen. Keitä ovat kasvatustieteen tohtoriopiskelijat? Kasvatustieteen tohtoriopiskelijoita oli kyselyssä kaikkiaan 176, ja yliopistoittain vastaajat jakautuivat taulukon 1 osoittamalla tavalla. Edustettuina ovat siis kaikki suomenkieliset yliopistot, joissa kasvatustieteen opintoja on tarjolla. Näiden lisäksi Åbo Akademissa voi opiskella kasvatustieteitä ruotsin kielellä Vaa­ sassa. - 167 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi TAULUKKO 1. Tohtoriopiskelijakyselyyn vastanneet yliopistoittain Yliopisto n % Helsingin yliopisto 56 31,8 Itä­Suomen yliopisto 23 13,1 Jyväskylän yliopisto 25 14,2 Lapin yliopisto 12 6,8 Oulun yliopisto 10 5,7 Tampereen yliopisto 15 8,5 Turun yliopisto 35 19,9 Yhteensä 176 100,0 Kyselyyn vastanneista kasvatustieteen tohtoriopiskelijois­ ta naisten osuus oli 85 prosenttia, kun muilla aloilla naisia oli 68 prosenttia. Kasvatusalalla väitöskirjaa tekevät olivat myös hieman keskimääräistä vanhempia, mediaani­iältään 41­vuo­ tiaita. Muilla aloilla mediaani­ikä oli 34 vuotta. Nuorin kyse­ lyyn vastannut kasvatustieteen tohtoriopiskelija oli 26­vuotias, vanhin 66­vuotias. Kahdella kolmasosalla kasvatustieteilijöis­ tä oli lapsia, kun muiden alojen jatko­opiskelijoista yli puolet oli lapsettomia. Tämä on yhteydessä siihen, että kasvatusalan jatko­opiskelijat ovat keskimääräistä vanhempia. Noin puolet kasvatustieteilijöistä oli suorittanut jatko­opintoja korkeintaan kolme vuotta ja kolme neljästä korkeintaan kuusi vuotta, mutta joukossa oli myös ”pitkän linjan puurtajia” (Jauhiainen & Nori 2017): reilut viisi prosenttia vastanneista oli tehnyt tohtoriopin­ toja yli kymmenen vuoden ajan. Opintojen keston suhteen kas­ vatusalan tohtorikoulutettavat eivät juuri eronneet muiden alo­ jen tohtoriopiskelijoista. Puolet vastanneista kasvatustieteen tohtoriopiskelijoista suorit­ ti opintoja päätoimisesti, 45 prosenttia sivutoimisesti ja lopuilla viidellä prosentilla opinnot eivät edenneet kyselyn ajankohtana lainkaan. Yliopiston palkkalistoilla oli noin 43 prosenttia, vii­ - 168 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA dennes toimi yliopiston ulkopuolella julkisella sektorilla, kym­ menesosa apurahalla ja työttömiä oli reilut kuusi prosenttia. Yk­ sityisellä sektorilla toimi vain nelisen prosenttia kasvatustieteen tohtoriopiskelijoista. Muihin aloihin verrattuna kasvatustieteen tohtorikoulutettavat suorittivat opintojaan hieman useammin sivutoimisesti. Toisaalta kasvatusalan väitöskirjantekijät työsken­ telivät yliopiston palkkalistoilla ja julkisella sektorilla useammin kuin muut. Sen sijaan apurahatutkijoita oli kasvatustieteilijöissä selvästi vähemmän kuin muilla aloilla. Kasvatustieteen tohtoriopiskelijoiden tulot vaihtelivat nollas­ ta 7500 euroon kuukaudessa. Mediaanitulot olivat 2500 euroa, mikä oli hieman enemmän kuin muilla aloilla keskimäärin (2350 euroa). Valtaosa kasvatustieteilijöistä arvioi oman taloudellisen tilanteensa hyväksi (42 %) tai kohtalaiseksi (36 %). Reilu kymme­ nesosa piti taloudellista tilannettaan heikkona tai erittäin heikko­ na. Kasvatustieteen jatko­opiskelijoiden arviot omasta taloudel­ lisesta tilanteestaan eivät eronneet muiden alojen jatko­opiskeli­ joiden arvioista. Vanhempien pohjakoulutuksen osalta kasvatustieteen tohto­ riopiskelijat erosivat tilastollisesti merkitsevästi muiden alojen jatko­opiskelijoista (taulukko 2). Kasvatustieteen tohtoriopiske­ lijoiden vanhemmat olivat käyneet lukion huomattavasti har­ vemmin kuin muilla aloilla tohtoriopintoja suorittavien van­ hemmat. Kasvatustieteilijöiden äideistä ja isistä vajaa kolman­ nes oli käynyt lukion, kun muilla aloilla äideistä keskimäärin puolella ja isistäkin miltei neljällä kymmenestä oli suoritettuna lukio­opinnot. - 169 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi TAULUKKO 2. Kasvatustieteen ja muiden alojen tohtoriopiskelijoiden vanhempien pohjakoulutus Äidin pohjakoulutus*** Isän pohjakoulutus* Kasvatustiede Muut alat Kasvatustiede Muut alat Kansa­/kansalais­/ peruskoulu 44,0 33,5 41,7 36,3 Keskikoulu 23,4 15,7 25,1 18,4 Lukio 29,1 47,4 29,1 38,5 Ei tietoa 3,4 3,4 4,0 6,8 Yhteensä (%) 100,0 100,0 100,0 100,0 ***p = 0.000; *p = 0.015 Vanhempien ammatillisen koulutuksen suhteen alojen välillä ei ollut yhtä selviä eroja. Vain isän ammatillisessa koulutuksessa oli tilastollisesti merkitseviä eroja kasvatustieteen ja muiden alojen välillä (kuvio 1). Suurin ero oli ammattikoulun käy­ neiden osuuksissa. Kasvatustieteen jatko­opiskelijoiden isistä miltei 40 prosenttia oli suorittanut ammattikoulututkinnon tai käynyt ammatillisen kurssin, kun muiden alojen jatko­opis­ kelijoiden isistä vastaavan koulutuksen oli suorittanut vain runsas neljännes. Muiden koulutusasteiden osuuksissa eroja ei juuri ollut. Poikkeuksena tästä oli tutkijakoulutettujen isien osuus: kasvatusalalla tutkijakoulutettuja isiä oli melkein puolet vähemmän kuin muilla aloilla. Vanhempien sosioekonomisen aseman suhteen kasvatustiede ei sitä vastoin eronnut muista aloista. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka kasvatustie­ de on luokiteltu kansanomaiseksi alaksi, ei tohtoriopintoihin hakeutumisessa tapahdu taustan mukaista valikoitumista enää samassa määrin kuin perustutkinto­opintoihin hakeutumisessa (Jauhiainen & Nori 2018, 198). - 170 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 Kasvatustiede Muut alat p = 0,036 KUVIO 1. Isän ammatillinen koulutus kasvatustieteen ja muiden alojen jatko­opiskelijoilla Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan lapsuudenkodin taloudel­ lista tilannetta. Kasvatustieteilijöistä yksikään ei pitänyt omaa perhettään erittäin varakkaana, muttei myöskään erittäin köyhä­ nä. Muiden alojen jatko­opiskelijoista ensin mainittuun lukeutui noin puoli prosenttia, jälkimmäiseen noin prosentti. Muilta osin ei ryhmien välillä ollut juuri eroa: sekä kasvatustieteen että mui­ den alojen jatko­opiskelijoista noin 60 prosenttia arvioi lapsuu­ - 171 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi denperheensä kohtalaisen toimeentulevaksi, 30 prosenttia hyvin toimeentulevaksi ja 10 prosenttia köyhäksi. Vastaajat arvioivat kyselyssä myös lapsuudenkotinsa kulttuurisia, taloudellisia ja sosiaalisia pääomia, kuten korkeakulttuurin harras­ tamista (teatterissa/taidenäyttelyssä käynti jne.), vaikutusvaltaisten ihmisten kuulumista lähipiiriin ja matkustelua ulkomailla. Kasva­ tustieteen jatko­opiskelijoiden vastaukset eivät eronneet tilastolli­ sesti merkitsevästi muiden alojen jatko­opiskelijoiden vastauksista kuin yhden kohdan osalta: kasvatusalan tohtoriopiskelijoiden lap­ suudenperheessä tehtiin ulkomaanmatkoja harvemmin. Kun kysyttiin vanhempien suhtautumista koulutukseen ja opis­ keluun, eivät kasvatustieteen tohtorikoulutettavat vastauksissaan juuri eronneet muiden alojen jatko­opiskelijoista. Suurin osa koki saaneensa tukea ja kannustusta vanhemmiltaan. Kasvatustieteen jatko­opiskelijoiden vastauksissa korostui äidin merkitys koulu­ tusvalinnoissa selvemmin kuin muiden alojen jatko­opiskelijoilla. Kasvatustieteilijät olivat myös muita useammin hakeutuneet opis­ kelemaan samaa alaa kuin vanhempansa tai muut lähisukulaisensa. Kun kyselylomakkeessa kysyttiin avoimena kysymyksenä sitä, mil­ laiset asiat omassa lapsuudenkodissa tai kasvuympäristössä olivat edesauttaneet tai heikentäneet omaa menestystä koulu­ ja opiske­ lu­uralla, toi moni vastaaja esiin juuri myönteisiä asioita. Näitä oli­ vat olleet ennen kaikkea vanhempien kannustus ja arvostus koulu­ tusta kohtaan. ”Kouluttautumiseen on suhtauduttu positiivisesti ja koulussa menestymistä on arvostettu ja siitä on kiitelty.” Osa kertoi olevansa perheestä, jossa oli sekä taloudellisesti että kulttuurisesti varsin runsaat resurssit, ja jossa oli opittu akatee­ misessa maailmassa tarvittavia taitoja. - 172 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA ”Kotonamme on aina keskusteltu paljon kirjoista, poli­ tiikasta ja ylipäätänsä ’aikuisten asioista’ melko analyytti­ sellä tasolla, ja minut ja pikkusiskoni otettiin jo pienestä pitäen mukaan näihin keskusteluihin, uskon että tällä on ollut suuri vaikutus siihen, että akateemisiin opintoihin hakeminen on ylipäätään kiinnostanut. Olen suhteelli­ sen varakkaasta perheestä, enkä verrattuna ikätovereihi­ ni ole juurikaan tehnyt töitä opiskeluaikana. Näin olen pystynyt panostamaan myös opintoihini ihan eri tavalla kuin joku, joka joutuu opiskelun ohella käymään töissä. Isälläni on kokemusta yliopistomaailmasta.” Useampi vastaajista kertoi kuitenkin olevansa perheestä, jossa ei niinkään ollut korkeita kulttuurisia tai sosiaalisia pääomia tai akateemisesti koulutettuja vanhempia, mutta jossa oli esimer­ kiksi luettu paljon ja suhtauduttu lasten koulunkäyntiin myön­ teisesti. Monella oma tausta vaikutti samalla ikään kuin kahteen suuntaan: ”Edesauttanut vanhempien tuki kaikessa, mutta ehkä heikentänyt se, että vanhemmillani ei ole ollut paljoakaan kou­ lutusta, ja luultavasti siitä syystä heillä ei ole ollut ehkä sellaista pääomaa, josta ammentaa lapselle erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja tietoa niistä ja esim. akateemisesta urasta.” Osa vastaajista oli kokenut omassa perhetaustassaan myös sel­ västi negatiivisia asioita, kuten vanhemman päihdeongelman, taloudellista niukkuutta tai vähättelevää suhtautumista koulun­ käyntiin. Vaikeuksista huolimatta koulutuspolulla oli kuitenkin päästy etenemään, vaikkakin ehkä hiukan mutkikkaammin kuin jos tausta olisi ollut suosiollisempi. Vastauksissa näkyy asenne, joka on korostanut työn tekemistä ja omillaan pärjäämistä: ”Mi­ nut on kasvatettu osallistumaan ja tekemään työtä. On luotettu siihen että hoidan asiani.” Tämä sinnikkyyteen ja itsenäisyyteen - 173 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi ohjaava tausta oli ollut akateemisiin opintoihin hakeutumisessa vastaajien näkökulmasta usein sekä etu että haitta. Päätös tohtoriopintoihin ryhtymisestä Seuraavassa tarkastelemme sitä vaihetta, jolloin päätös aloittaa kas­ vatustieteen jatko­opinnot syntyi, ja niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat päätöksen syntymiseen. Taulukossa 3 on kuvattu pääasiallinen toi­ minta sillä hetkellä, kun jatko­opinnot oli päätetty aloittaa. TAULUKKO 3. Kasvatustieteiden ja muiden alojen tohtoriopiskelijoi­ den pääasiallinen toiminta siinä vaiheessa, kun oli tehty päätös hakeu­ tumisesta tohtoriopintoihin Kasvatustieteiden tohtoriopiskelijat Muiden alojen tohtoriopiskelijat N % N % Olin ylempää kk­tutkintoa suorittava opiskelija yliopistossa 21 11,9 366 24,1 Olin juuri valmistunut maisteri 32 18,2 339 22,4 Toimin tutkijana 7 4,0 174 11,5 Työskentelin muualla kun tutkimussektorilla 78 44,3 428 28,2 Hoidin lasta/lapsia kotona 5 2,8 33 2,2 Olin työtön 6 3,4 58 3,8 Tein jotain muuta* 27 15,3 118 7,8 Yhteensä 176 100 1516 100 * Kun tätä vastausvaihtoehtoa tarkennettiin pyytämällä kuvaamaan omaa toimintaa, kertoivat itse asiassa lähes kaikki tämän vaihtoehdon valinneet olevansa jossakin työssä. Pari vastaajaa mainitsi olevansa eläkkeellä. Taulukosta 3 nähdään, että suurin osa tohtoriopiskelijoista oli päätöksentekohetkellä ollut työssä muualla kuin tutkimuksen pa­ rissa. Kasvatustieteiden kohdalla tämä osuus on kuitenkin vielä selvästi suurempi kuin muiden alojen kohdalla. Muiden alojen - 174 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA tohtoriopiskelijoista noin neljäsosa oli tehnyt päätöksen hakeutu­ misesta vielä ollessaan perustutkinto­opiskelijana, kun kasvatus­ tieteiden kohdalla tämä osuus oli huomattavasti pienempi. Kas­ vatustieteessä ajatus jatko­opinnoista näyttää siis syntyvän myö­ hemmässä vaiheessa kuin tohtorikoulutettaville keskimäärin. Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan sitä, missä määrin eri tekijät olivat motivoineet hakeutumaan tohtoriopintoihin (kuvio 2). Tär­ keimmiksi motivoiviksi tekijöiksi sekä kasvatustieteen että muiden alojen jatko­opiskelijat mainitsivat halun kehittää itseään, halun haastaa itseään älyllisesti, kiinnostuksen johonkin aiheeseen, intohi­ mon tutkimusta kohtaan sekä halun kehittää ammattipätevyyttään. Muutaman väittämän kohdalla kasvatustieteen ja muiden alojen jatko­opiskelijoiden vastausten välillä oli tilastollisesti merkitse­ vä ero. Kasvatustieteen jatko­opiskelijat arvioivat muiden alojen jatko­opiskelijoita motivoivammiksi tekijöiksi ensinnäkin sen, että tutkimuksen avulla voi osallistua yhteiskunnalliseen keskus­ teluun, ja toiseksi, että tutkimuksen avulla voi edistää itselle tär­ keitä arvoja ja ideaaleja. Muiden alojen tohtoriopiskelijoita vähemmän kasvatusalan jat­ ko­opiskelijoita motivoi jatko­opintojen tuoma taloudellinen tur­ va, halu välttää työttömyyttä ja halu saada lisäaikaa urasuunni­ telmien tekemiseen. Kasvatustieteilijät myös kokevat harvemmin kuin muut, että tohtorintutkinto on välttämätön oman työpaikan säilyttämisessä tai että sitä tarvitaan, jotta päästään mieluisaan työ­ paikkaan/työtehtäviin. Myös tutkijan ammatti motivoi kasvatustie­ teilijöitä vähemmän kuin muiden alojen tohtoriopiskelijoita. Näyttää siis siltä, että kasvatusalan jatko­opintoihin vetävät aito kiinnostus ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, kun taas - 175 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi vähemmän merkitystä on välineellisimmillä tekijöillä, kuten työllistettävyyteen liittyvillä asioilla. 1 2 3 4 5 Tri-tutkinnon suorittaminen on välttämätöntä säilyttääkseni työni** Jatko-opiskelu tarjosi taloudellisen turvan tuleviksi vuosiksi* Koin sosiaalista painetta tutkinnon suorittamiseen Halusin lisäaikaa urasuunnitelmien tekemiseen** Halusin välttää työttömyyden* Työnantajani kannusti minua suorittamaan tutkinnon Halusin saavuttaa korkean yhteiskunnallisen aseman Halusin saada valmistumisen myötä hyvää palkkaa Tri-tutk. suoritt. on välttämätöntä päästäkseni haluamiini työtehtäviin** Halusin täyttää vanhempieni/sukulaisteni toiveet ja odotukset Sain hyvän arvosanan lopputyöstäni Halusin tutkijan ammatin** Halusin saavuttaa tiedeyhteisön jäsenyyden Halusin hankkia arvostetun tutkinnon Tri-opiskelu sopii elämäntapaani Tri-opintojen aloittaminen sopi elämäntilanteeseeni Tri-opiskelu oli luonteva jatko aiemmille opinnoilleni Tri-opiskelu sopii luonteelleni/persoonalleni Halusin tutkimuksellani edistää minulle tärkeitä arvoja ja ideaaleja*** Halusin kehittää ammattipätevyyttäni Tunsin intohimoa tutkimuksen tekemistä kohtaan Halusin tutkimuksellani osallistua yhteiskunnan kehittämiseen*** Kasvatustiede Muut alat KUVIO 2. Tohtoriopiskelijoiden arviot eri tekijöiden motivoivuudesta jatko­opintoihin hakeutumisessa, keskiarvot (1 = ei motivoinut ollen­ kaan, 5 = motivoi erittäin paljon) - 176 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA Kyselylomakkeessa oli avoin kysymys, jossa vastaajia pyydet­ tiin omin sanoin kertomaan, millaisten vaiheiden kautta oli päätynyt hakeutumaan tohtoriopiskelijaksi. Avointen vastaus­ ten kautta hyvin tyypillisenä tarinana kasvatustieteiden tohto­ riopiskelijaksi näyttäytyy graduntekovaiheesta alkanut polku. Gradutyön tekeminen oli tuntunut mukavalta ja kiinnostavalta ja se oli ollut eräänlainen avainkokemus: ”Nautin gradun teke­ misestä ja sen aikana minulle alkoi valjeta, että voisin olla hyvä tutkijan työssä”. Kun sitten oli avautunut tilaisuus aloittaa tohtoriopinnot, siihen oli tartuttu. Suuri merkitys oli ollut graduohjaajalla, joka oli ol­ lut kannustava ja kehottanut harkitsemaan jatko­opintoja. ”Gra­ duohjaajani tuki ja kannusti jatkamaan tohtoriopintoihin.” Jos ohjaaja oli kyennyt järjestämään rahoitusta ja työpaikan yliopis­ tolta, oli tämä usein ollut houkuttava vaihtoehto. ”Gradua tehdessäni, professori palkkasi minut assisten­ tikseen ja sain siis palkkaa jo gradun tekemisestä. Tä­ män jälkeen professori ehdotti että hakisin jatko­opin­ to­oikeutta ja hänellä oli minulle myös valmiina rahoi­ tus jonka turvin väitöskirjaa tehdä. Muista mahdollisis­ ta vaihtoehdoista tämä oli elämäntilanteessani ehdot­ tomasti houkuttelevin ja ’paras’ tarjous, jota ei voinut yksinkertaisesti ohittaa.” Kuten taulukosta 3 on luettavissa, on kuitenkin vain noin 12 pro­ senttia kasvatustieteiden tohtoriopiskelijoista kertonut päätöksen syntyneen perustutkintovaiheessa. Yleisemmin onkin ensin eh­ ditty valmistua, saada gradusta hyvää palautetta ja hyvä arvosana, ja niiden siivittäminä on rohkaistuttu hakeutumaan. - 177 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi Osa vastaajista oli myös hakeutunut valmistumisen jälkeen mui­ hin töihin, esim. ”’oikeisiin’ töihin opettajaksi”, mutta opiskelujen virittämänä syntynyt innostus tieteen tekemiseen oli jäänyt kyte­ mään. Tästä muusta työstä oli sitten palattu yliopistolle ja kasva­ tustieteen tohtoriopintoihin. ”Graduvaiheessa ohjaajani kannusti minua hakeutumaan tohtoriopintoihin, mutta koska rahoitusta ei ollut näkö­ piirissä (…) unohdin asian ja hain töitä. Työskenneltyäni reilun vuoden (…) aloin kaivata kasvatustieteen pariin. Minulla oli myös vahva halu kehittää osaamistani ja ikävä akateemisia opintoja. Otin yhteyttä ja kerroin ajatuksista­ ni. Vastaanotto oli kannustava, joten hain opinto­oikeutta ja samalla tutkijakoulun rahoittamaa paikkaa.” Avoimissa vastauksissa toistuu myös tarina, jossa valmistumi­ sen jälkeen oli saatu töitä yliopistolta, joko tutkimustehtävissä tai muissa tehtävissä, ja tämä oli tavallaan ohjannut suunnitel­ mia myös kohti jatko­opintoja. Jatko­opinnot olivat olleet vasta seuraus siitä, että oli tultu töihin yliopistolle. ”Sain (…) lehtorin äitiyslomansijaisuuden ja sen vuoksi minun piti hakeutua jat­ ko­opiskelijaksi.” Jatko­opintojen aloittamista ei sinänsä välttä­ mättä ollut sen kummemmin edes pohdittu, koska se oli tuntunut itsestäänselvyydeltä. ”Olin jo opintojen loppuvaiheessa ajautunut töihin yliopistoon konferenssisihteeriksi, sivutoimiseksi tunti­ opettajaksi ja tutkimusapulaiseksi. Tästä syystä valmistumiseni venyi, mutta lopputyöni onnistui erinomaisesti, ja tohtoriopin­ toihin jatkaminen oli luontainen jatkumo, en siinä vaiheessa var­ sinaisesti edes tehnyt mitään päätöstä.” Osa vastaajista kertoili kuitenkin kipuilleensa tämän kanssa enemmän ja kokeneensa jopa painostusta sen suhteen, että jat­ - 178 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA ko­opinnot oli aloitettava, jos mieli jatkaa töitään yliopistolla. ”Työskentelin aloittelevana tutkijana yliopistolla. Nautin työstä­ ni, ja minun annettiin hyvin voimakkaasti ymmärtää, että jos ha­ luan jatkaa työtäni on minun aloitettava jatko­opinnot. Painostus oli kova, ja tuntui siltä, että minulla ei ollut vaihtoehtoja.” Suurin ero kasvatustieteiden ja muiden alojen välillä kuitenkin oli siinä, että kasvatustieteiden tohtoriopiskelijat olivat muiden alojen tohtoriopiskelijoita useammin olleet ennen opintojen aloittamista työssä muualla kuin tutkimuksen parissa. Työelämä oli kuitenkin tällöinkin saattanut olla se tekijä, joka oli antanut sysäyksen jatko­opintoihin hakeutumiseen. ”Kiinnostuin opetta­ jan ammatillisen ja teoreettisen osaamisen kehittämisestä. Koin, etten ymmärtänyt ilmiöitä joita työssäni kohtasin, eikä työyhtei­ söstäkään tuntunut löytyvän halua tai kiinnostusta työstää aihet­ ta pidemmälle. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut erilaisista ilmiöistä ja niiden taustojen ymmärtämisestä.” Aloituspäätöksen taustalla oli tällöin usein ollut halu vaikuttaa ja saada aikaan muutosta tärkeäksi koetussa asiassa: ”Haluan muut­ taa koulumaailmaa edes hieman parempaan suuntaan ja olen erittäin motivoitunut tekemään tutkimukseni valmiiksi.” Joissain tapauksissa myös työyhteisö, kollegat tai työhön liittyvät yhteis­ työkumppanit olivat olleet merkityksellisiä tohtoriopintoihin ha­ keutumisessa ja kannustaneet tutkimuksen pariin. ”Olin maisteriopinnoista lähtien ajatellut, että jossain vaiheessa tavoitteenani on suorittaa tohtoriopinnot lä­ hinnä osoittaakseni itselleni, että pystyn siihen. Kerroin tämän työnantajalleni koulussa, jossa kehitettiin oppi­ mista ja opettajuutta tulevaisuudessa tarvittavia taitoja vastaaviksi. Jossain vaiheessa koulumme lähti mukaan - 179 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi hankkeeseen, johon tarvittiin osa­aikaista projektitut­ kijaa. Koulun johtotiimi tiesi tavoitteestani ja pyysi mi­ nua lähtemään siihen mukaan.” Myös elämäntilanne oli vaikuttanut, ehkä antamalla lopulta ti­ laisuuden toteuttaa oma haave. Osalla sopiva elämäntilanne oli tullut siinä vaiheessa, kun lapset olivat jo kasvaneet isommiksi, osalle taas esimerkiksi perhevapaa oli ollut hyvä aika lähteä to­ teuttamaan suunnitelmaa. ”Olen ollut töissä noin 10 vuotta opet­ tajana. Välissä opiskelin erityisopettajaksi. Olen haaveillut koko ajan siitä, että tekisin jossain sopivassa vaiheessa myös väitös­ kirjan. Kun jäin 3. lapsen kanssa kotiin, tuli sopiva hetki aloittaa tohtoriopinnot.” Vaikka useimmiten ajatus tohtoriopinnoista oli syntynyt valmis­ tumisen kynnyksellä tai vasta tämän jälkeen, oli mukana myös tarinoita, joissa tohtoriopintoihin hakeutuminen oli ollut haa­ veena vielä tätä pidempään. Yksi vastaajista kertoo päättäneensä jo 14­vuotiaana sukulaisensa karonkassa joskus tohtoroituvansa. Vastauksissa on myös pitkän linjan kulkijoita, joissa toiveen to­ teutumiseksi oli työskennelty määrätietoisesti. ”Tohtoriopinnot kiinnostivat jo perustutkinto­opinto­ jen aikana ja ne olivat pitkäikäinen haaveeni ja voisin sanoa yksi syykin siihen, miksi hakeuduin alun perin opiskelemaan yliopistoon. Minulla oli jo ennen perus­ tutkinto­opintoja aiempi opistotason koulutus, olen (…). Ja tästä näkökulmasta katsottuna en toki enää olisi ’tarvinnut’ uutta ammattia, mutta kasvatustieteet oli­ vat ensisijainen vaihtoehtoni lukion jälkeen, jolloin en päässyt ko. tiedettä opiskelemaan, vaan pääsin [toiselle tieteenalalle]. Suoritin nämä opinnot loppuun, tein töi­ - 180 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA tä ja opiskelin siinä ohessa kasvatustieteen maisteriksi. Ja mukana kulki aina unelma jatko­opinnoista ja tutki­ jan työstä.” Kasvatustieteen tohtoriopinnoissa on hyvin monenlaisia ihmi­ siä, ja polut jatko­opiskelijaksi olivat olleet erilaisia. Kasvatustie­ teen tohtoriopiskelijoissa oli myös heitä, jotka kertoivat tulleensa opintoihin avoimen yliopiston kautta ja lopulta päätyneet opin­ noissaan jatko­opintoihin saakka. ”Tohtoriopintoihin hakeutuminen oli haaveena jo sil­ loin, kun hakeuduin yliopistoon. En osaa sanoa mik­ si. Koin haaveen epärealistisena, mutta tavoittelin sitä kuitenkin kaikin voimin. Yhtäältä näin omat älylliset voimavarani vähäisinä, samalla kaipasin älyni käyttöä. Opiskelin ensimmäisen vuoden avoimessa yliopistossa työn ohessa, (…) päätin kokeilla yliopistoon hakemista jo yhden avoimessa vietetyn vuoden jälkeen kun alun perin tarkoitukseni oli lukea avoimessa vielä vuosi, ja pääsin. Onnistumiseni opiskelu­uralla ovat olleet mi­ nulle itselleni jossain määrin yllätys.” Yhteenveto ja pohdinta Olemme tässä artikkelissa luoneet kuvaa kasvatustieteen toh­ toriopiskelijoista ja tuoneet esiin niitä syitä, jotka ovat saaneet heidät hakeutumaan jatko­opintojen pariin. Kasvatustieteen toh­ toriopiskelijat ovat usean taustatekijän osalta niin sanottuja epä­ tyypillisiä opiskelijoita: he ovat keskimääräistä vanhempia, tule­ vat usein kaupunkien ulkopuolelta ja heidän vanhemmillaan on keskivertoa matalampi koulutustausta. Kasvatusalan jatko­opis­ - 181 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi kelijat vahvistavat näin ollen osaltaan koulutusmahdollisuuksien ikään liittyvää, alueellista ja sosiaalista tasa­arvoa tohtoriopin­ noissa. Kasvatustieteen tohtoriopiskelijat kuvaavat lapsuudenperhettään useimmiten tavalliseksi suomalaiseksi perheeksi. Vanhemmilta oli saatu tukea ja kannustusta opiskeluun, ja erityisesti äidin mer­ kitys koulutusvalinnoissa korostui. Vanhempien tuki ja myöntei­ nen asenne opiskeluun oli saattanut myös paikata puuttuvia ta­ loudellisia resursseja. Kasvatusalan jatko­opiskelijoiden vanhem­ missa on huomattavasti vähemmän tutkijakoulutuksen saaneita kuin muilla aloilla jatko­opintoja suorittavien vanhemmissa. Jat­ ko­opintoihin hakeutuessaan kasvatustieteilijät ovat siten usein joutuneet astumaan täysin vieraaseen ympäristöön ja kulttuuriin. Erityisesti työläistaustaisille opiskelu yliopistossa voi konkretisoi­ tua yksin, omillaan olemisena (Käyhkö 2014). Vaikka opiskelu­ menestys olisi hyvää, voi mielen täyttää tunne ulkopuolisuudesta tai siitä, ettei täytä akateemisia ideaaleja. Ajatus jatko­opinnoista syntyy kasvatustieteilijälle usein myö­ hemmin kuin muiden alojen tohtorikoulutettaville. Usein innos­ tus syttyy gradunteon aikana ja päätös aloittamisesta syntyy mais­ teriksi valmistumisen jälkeen. Tyypillinen on myös tarina, jossa kasvatusalalta valmistunut oli työskennellyt esimerkiksi opetus­ tehtävissä ja kokemukset työelämästä olivat innoittaneet hakeu­ tumaan jatko­opintoihin. Kasvatustieteen tohtoriopiskelijat ovat­ kin usein tohtoriopinnot aloittaessaan keskimääräistä vanhem­ pia. Jatko­opintojen aloittamista eivät niinkään motivoi välineel­ liset tekijät, kuten työn saantiin tai palkkaan liittyvät asiat, vaan hakeutumisen innoittajana voi toimia sisäsyntyinen tarve edistää itselle tärkeitä arvoja ja ihanteita sekä vaikuttaa yhteiskunnalli­ siin asioihin. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että - 182 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA kasvatustieteen tohtoriopiskelijoiden enemmistölle akateeminen meritoituminen ja nopea urakehitys eivät ole kaikkein keskei­ simpiä tavoitteita jatko­opinnoille. Kasvatusalan jatko­opiskelijat ovat usein pikemminkin ”idealistisia kutsumustutkijoita” (Vant­ taja & Järvinen, luku Sukupolvet ja akateeminen identiteetti tässä kirjassa), joille tutkimus on palkitseva elämäntapa, ja joita eivät niinkään motivoi akateemiset muodollisuudet tai rituaalit. Monet artikkelissa olevat luonnehdinnat kasvatustieteen tohto­ rikoulutettavasta tuntuvat meille kirjoittajille henkilökohtaisesti­ kin kovin tutuilta. Kumpikin meistä löytää tarttumapintaa toh­ torikoulutuksen aloittamisen motiiveihin niistä tekijöistä, joista kyselyyn vastanneet kertovat myös omin sanoin. Kasvatustieteen tohtoriopiskelijat ovat hyvin heterogeeninen joukko: he eroavat toisistaan perhetaustaltaan, lähtökohdiltaan, elämäntilanteeltaan, motiiveiltaan ja tavoitteiltaan. Nykyinen tohtorikoulutus tehok­ kuus­ ja tuottavuusvaateineen kuitenkin pyrkii puristamaan jat­ ko­opiskelijat yhteen muottiin (Peura & Jauhiainen 2018). Toi­ vottavasti myös tulevaisuudessa tohtorikoulutuksessa olisi tilaa monenlaisista taustoista tuleville ja monenlaisin tavoittein tohto­ riopintoja suorittaville jatko­opiskelijoille. Toivottavaa on myös, että vapaus ja yhteisöllisyys säilyisivät edelleen akateemisina pe­ rusarvoina tulevaisuuden tohtorikoulutuksessa. Lähteet Aittola, H. & Määttä, P. 1998. Tohtoriksi tutkijakoulusta. Tutkijakoulut tieteellis­ ten jatko­opintojen uudistajina. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksia 3. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos. Alho­Malmelin, M. 2010. Avointa väylää maisteriksi. Tutkimus avoimessa yli­ opistossa opiskelleista ja väylän kautta korkeakouluun tulleista opiskelijois­ ta. Turun yliopiston julkaisuja C 300. - 183 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi Fotovatian, S. 2012. Three constructs of institutional identity among interna­ tional doctoral students in Australia. Teaching in Higher Education 17 (5), 577–588. Haapakorpi, A. 2008. Tohtorien varhaiset urat työmarkkinoilla ja tohtorikou­ lutuksen merkitys työelämässä. Helsinki: Aarresaari­verkosto ja Opetusmi­ nisteriö. Hakala, J. 2009a. Socialization of junior researchers in new academic research environments: two case studies from Finland. Studies in Higher Education 34 (5), 501–516. Hakala, J. 2009b. The future of the academic calling? Junior researchers in the entrepreneurial university. Higher Education 57 (2), 173–190. Haltia, N. 2012. Yliopiston reunalla. Tutkimus suomalaisen avoimen yliopiston muotoutumisesta. Turun yliopiston julkaisuja C 352. Haltia, N. 2015. Avoimen yliopiston väylä siltana avoimen ja tutkintokoulutuk­ sen välillä. Kasvatus & Aika 9 (3), 37–51. Haltia, N., Leskinen, L. & Rahiala, E. 2014. Avoimen korkeakoulun opiskelija­ muotokuva 2010­luvulla: Opiskelijoiden taustojen, motiivien ja koettujen hyötyjen tarkastelua. Aikuiskasvatus 34 (4), 244–258. Husso, K. 2005. Tohtorit, tiedepolitiikka ja työmarkkinat – Tutkijankoulutus Suomessa 1950­luvulta tutkijakoulujen aikaan. Opetusministeriön julkai­ suja 2005:21. Husu, L. 2005. Sosiaalinen tuki naisten tutkijanuralla. Teoksessa H. Aittola & O­H Ylijoki (toim.)Tulosohjattua autonomiaa – Akateemisen työn muuttu­ vat käytännöt. Helsinki: Gaudeamus, 84–108. Jauhiainen, A. 1997. Kasvatustieteen pääainekoulutus ja oppikirjat Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Teoksessa J. Kivirauma & R. Rinne (toim.) Suomalaisen kasvatustieteen historia – lyhyt oppimäärä. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen tutkimuksia A 182, 159–214. Jauhiainen, A. & Nori, H. 2017. Puurtajat, Statuksen korottajat ja Koulutuspää­ oman uusintajat: Tohtoriopiskelijat ja heidän taustansa suomalaisella yli­ opistokentällä. Kasvatus 48 (2), 80–95. Jauhiainen, A. & Nori, H. 2018. Valikointia koulutusportaiden yläaskelmilla: suomalaisten maisteri­ ja tohtoriopiskelijoiden sosiaalitaustat. Teoksessa A. Jauhiainen, J. Kivirauma & H. Kinnari (toim.) Koulutus hallinnassa. Juhla­ kirja professori Heikki Silvennoisen täyttäessä 60 vuotta 23.2.2018. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, julkaisusarja A.216, 179–203. Julkunen, R. 2004. Harvinaisesta moninaiseksi – väittelevät naiset. Teoksessa L. Harjula & M­L. Hyvönen (toim.) Harvinaisesta moninaiseksi. Jyväskylän yliopiston museon julkaisuja 17, 62–104. Kehm, B. M. 2007. Quo vadis doctoral education? New European approach­ es in the context of global changes. European Journal of Education 42 (3), 307–319. Kivinen, O. & Rinne, R. 1995. Koulutuksen periytyvyys: Nuorten koulutus ja tasa­arvo Suomessa. SVT, Koulutus 1995:4. Helsinki: Tilastokeskus. - 184 - KOHTI OPPIMIS YHTEISKUNTAA Käyhkö, M. 2014. Kelpaanko? Riitänkö? Kuulunko? Työläistaustaiset naiset, yli­ opisto­opiskelu ja luokan kokemukset. Sosiologia 51 (1), 4–20. Mastekaasa, A. 2006. Educational transitions at graduate level: Social origins and enrolment in PhD programmes in Norway. Acta Sociologica 49 (4), 437–453. Maunula, M. 2014. Perheellisen naistohtoriopiskelijan arki, elämänkulku ja tu­ levaisuusajattelu. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokes­ kus Chydenius. Mendoza, P. 2007. Academic capitalism and doctoral student socialization: A case study. The Journal of Higher Education 78 (1), 71–98. Mullen, A. L., Goyette, K. A. & Soares, J. A. 2003. Who goes to graduate school? Social and academic correlates of educational continuation after college. So­ ciology of Education 76 (2), 143–169. Niemi, H., Aittola, H., Harmaakorpi, V., Lassila, O., Svärd, S., Ylikarjula, J., Hil­ tunen, K. & Talvinen, K. 2011. Tohtorikoulutuksen rakenteet muutoksessa. Tohtorikoulutuksen kansallinen seuranta­arviointi. Tampere: Korkeakoulu­ jen arviointineuvoston julkaisuja 15:2011. Nori, H. 2011. Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yli­ opistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000­luvun alussa. Annales Universitatis Turkuensis C 309. Pásztor, A., & Wakeling, P. B. J. 2018. All PhDs are equal but.... Institutional and social stratification in access to the doctorate. British Journal of Sociology of Education 39 (7), 982–997. Peura, A. 2008. Tohtoriksi tulemisen tarina. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 219. Peura, M. & Jauhiainen, A. 2018. Tohtoriopintojen monet merkitykset suomalai­ sille ja ulkomaalaisille jatko­opiskelijoille. Aikuiskasvatus 38 (3), 223–236. Raehalme, O. 1996. Lahjakas nainen tohtoriopiskelijana. Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis A 509. Rinne, R., Haltia, N., Nori, H. & Jauhiainen, A. 2007. Yliopiston porteilla. Ai­ kuiset ja nuoret sisäänpäässeet 2000­luvun alun Suomessa. Kasvatusalan tutkimuksia 36. Suomen kasvatustieteellinen seura. Rinne, R., Jauhiainen, A., Tuomisto, H., Alho­Malmelin, M., Halttunen, N. & Lehtonen, K. 2003. Avoimen yliopiston opiskelija – kokovartalokuvasta eriytyneisiin muotokuviin. Turku: Turun yliopiston kasvatustieteiden tie­ dekunnan julkaisuja A 200. Sainio, J. 2010. Asiantuntijana työmarkkinoille: Vuosina 2006 ja 2007 tohtorin tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja heidän mielipiteitään tohtori­ koulutuksesta. Aarresaari­verkosto. Helsinki: Aarresaari­verkosto ja Ope­ tus­ ja kulttuuriministeriö. https://www.aarresaari.net/download/15/asian­ tuntijana_tyomarkkinoille_netti/pdf. (Luettu 12.5.2016.) Stubb, J. 2012. Becoming a scholar: The dynamic interaction between the doc­ toral student and the scholarly community. University of Helsinki. Faculty of Behavioural Sciences. Research Report 336. - 185 - Tie kasvatustieteen tohtoriopiskelijaksi Sunila, N. 1996. “Kenelle ei olisi hyötyä kasvatustieteen opiskelusta?” Tutkimus avoimen yliopiston kasvatustieteen opiskelijoiden opiskelun vaikuttimista Turun yliopistossa. Turun yliopisto, kasvatustieteiden laitos. Julkaisematon pro gradu ­tutkielma. Vipunen 2018a. Yliopistokoulutuksen opiskelijat. https://vipunen.fi/fi­fi/_ layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi­fi/Raportit/Yliopistokoulutuksen%20opis­ kelijat­n%C3%A4k%C3%B6kulma­koulutusaste.xlsb (Luettu 31.10.2018.) Vipunen 2018b. Yliopistokoulutuksen opiskelijat. https://vipunen.fi/fi­fi/_ layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi­fi/Raportit/Yliopistokoulutuksen%20opis­ kelijat­n%C3%A4k%C3%B6kulma­koulutusala.xlsb (Luettu 31.10.2018.) Vipunen 2018c. Yliopistoissa suoritetut tutkinnot. https://vipunen.fi/fi­fi/_ layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi­fi/Raportit/Yliopistokoulutuksen%20tut­ kinnot­n%C3%A4k%C3%B6kulma­koulutusaste.xlsb (Luettu 31.10.2018.) Vipunen 2018d. Yliopistoissa suoritetut tutkinnot. https://vipunen.fi/fi­fi/_ layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi­fi/Raportit/Yliopistokoulutuksen%20tut­ kinnot­n%C3%A4k%C3%B6kulma­koulutusala.xlsb (Luettu 31.10.2018.) Vipunen 2018e. Yliopistokoulutuksen opiskelijat. https://vipunen.fi/fi­fi/_ layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi­fi/Raportit/Yliopistokoulutuksen%20opis­ kelijat­n%C3%A4k%C3%B6kulma­koulutusala.xlsb (Luettu 22.10.2018.) Wakeling, P. 2005. La noblesse d'Etat anglaise? Social class and progression to postgraduate study. British Journal of Sociology of Education 26 (4), 505– 522. DOI: 10.1080/01425690500200020