Tilinpäätöksestä johdetut tunnusluvut ja osakkeiden suhteellinen arvonmääritys: piensijoittajan näkökulma PLRK Laskentatoimen ja rahoituksen kandidaatintutkielma Laatija: Lauri Pihala Ohjaaja: KTM Anu Ikonen-Kullberg 30.4.2024 Turun yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -järjestelmällä. Kanditutkielma Oppiaine: Laskentatoimi ja rahoitus Tekijä: Lauri Pihala Otsikko: Tilinpäätöksestä johdetut tunnusluvut ja osakkeiden suhteellinen arvonmääritys: piensijoittajan näkökulma Ohjaaja: KTM Anu Ikonen-Kullberg Sivumäärä: 44 sivua Päivämäärä: 30.4.2024 Tämän tutkielman tavoitteena on syventyä tilinpäätöksestä johdettaviin tunnuslukuihin ja osakkeen suhteelliseen arvonmääritykseen piensijoittajan näkökulmasta. Tutkielmassa keski- tytään tunnuslukujen analysointiin, jonka avulla yhtiön taloudellista tilannetta ja toimintaedellytyksiä voidaan ymmärtää paremmin. Tutkielman tarkoituksena ei ole tarjota piensijoittajalle suoria sijoitusneuvoja, vaan sen sijaan selventää, kuinka tunnuslukujen ymmärtäminen voi auttaa piensijoittajaa tekemään tietoon perustuvia sijoituspäätöksiä. Tutkielmassa käsitellään myös tilinpäätösinformaation luotettavuutta, sillä tunnuslukujen käyttöön liittyy rajoituksia, jotka riippuvat tilinpäätösinformaation luotettavuudesta ja laadusta. Tutkielmassa keskitytään tunnuslukuanalyysiin, joka on piensijoittajalle hyödyllinen tilinpäätöksen analyysitekniikka. Tunnuslukuanalyysilla tarkoitetaan yhtiön taloudellisen tilanteen ja taloudellisten toimintaedellytysten arviointia, jonka tavoitteena on tukea tietoon perustuvaa sijoituspäätöksentekoa. Tunnuslukuanalyysi on tärkeä tilinpäätöksen analyysitekniikka ja tunnusluvut toimivat hyödyllisinä indikaattoreina, jotka kuvaavat yhtiön suorituskykyä ja taloudellista tilannetta. Piensijoittajalla on nykyään käytössään kaikki tarvittava tieto tunnuslukuanalyysin toteuttamiseen ja tunnuslukuanalyysiä tehdessään piensijoittaja voi hyödyntää perinteisten tilinpäätöksestä johdettujen tunnuslukujen lisäksi myös markkinaperusteisia tunnuslukuja. Piensijoittajalle keskeistä on löytää sopivia tunnuslukuja monipuoliseen ja laadukkaaseen tunnuslukuanalyysiin. Tutkielmassa tunnuslukujen jako tilinpäätöksestä johdettaviin tunnuslukuihin ja suhteelliseen arvonmääritykseen markkinaperusteisten tunnuslukujen avulla tuo selkeyttä lukijalle. Tutkielma on toteutettu käsiteanalyyttisena tutkimuksena, eikä tutkielma sisällä empiriaa. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka perustuu olemassa olevaan kirjallisuuteen, mutta siinä voi esiintyä normatiivisia piirteitä. Tutkielmassa hyödynnetään laajaa valikoimaa kotimaista sekä kansainvälistä kirjallisuutta ja tieteellisiä julkaisuja. Avainsanat: tunnuslukuanalyysi, kannattavuus, vakavaraisuus, maksuvalmius, suhteellinen arvonmääritys, piensijoittaja. SISÄLLYS 1 JOHDANTO 7 1.1 Johdatus tutkielman aihepiiriin 7 1.2 Tutkielman tavoitteet, rajaukset ja rakenne 8 1.3 Tutkimusotteen tarkastelu 10 2 TILINPÄÄTÖKSEN TULKINTA JA LUOTETTAVUUS 11 2.1 Tilinpäätöksen tunnuslukujen merkitys piensijoittajalle 11 2.2 Tilinpäätösinformaation luotettavuus ja vertailukelpoisuus 12 3 TILINPÄÄTÖKSESTÄ JOHDETUT TUNNUSLUVUT 15 3.1 Kannattavuuden tunnusluvut 15 3.2 Vakavaraisuuden tunnusluvut 18 3.3 Maksuvalmiuden tunnusluvut 19 4 OSAKKEIDEN SUHTEELLINEN ARVONMÄÄRITYS 23 4.1 Arvonmääritys 23 4.2 Osakekohtaiset tunnusluvut 25 4.3 Hintakertoimet 29 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 37 Lähteet 43 Kaavaluettelo KAAVA 1. LIIKEVOITTOPROSENTTI (KAISANLAHTI & LEPPINIEMI 2017, 168) 15 KAAVA 2. ROIC (MCKINSEY & COMPANY 2015, 30) 16 KAAVA 3. ROA (GOEL 2016, 175) 17 KAAVA 4. OMAVARAISUUSASTE (KAISANLAHTI & LEPPINIEMI 2017, 197) 18 KAAVA 5. GEARING (KAISANLAHTI & LEPPINIEMI 2017, 199) 19 KAAVA 6. QUICK RATIO (KALLUNKI 2022, 126) 20 KAAVA 7. CURRENT RATIO (KALLUNKI 2022, 127) 21 KAAVA 8. EPS (KALLUNKI 2022, 144) 26 KAAVA 9. EFEKTIIVINEN OSINKOTUOTTOPROSENTTI (KALLUNKI 2022, 178) 27 KAAVA 10. P/E (KALLUNKI 2022, 160) 31 KAAVA 11. P/S (CALHOUN 2020, 65) 34 KAAVA 12. P/B (KALLUNKI 2022, 171) 35 KAAVA 13. EV/EBITDA (CALHOUN 2020, 75) 36 Kuvioluettelo KUVIO 1. NVIDIAN JA TESLAN KURSSIKEHITYS (BLOOMBERG 2024) 32 Taulukkoluettelo TAULUKKO 1. OMAVARAISUUSASTEEN ARVIOINTIKRITEERIT (KAISANLAHTI & LEPPINIEMI 2017, 197) 19 TAULUKKO 2. QUICK RATION ARVIOINTIKRITEERIT (KAISANLAHTI & LEPPINIEMI 2017, 188) 20 TAULUKKO 3. CURRENT RATION ARVIOINTIKRITEERIT (KAISANLAHTI & LEPPINIEMI 2017, 188) 21 7 1 JOHDANTO 1.1 Johdatus tutkielman aihepiiriin Piensijoittaja tekee sijoituspäätöksiä rahoitusmarkkinoilla yhtiöiden taloudelliseen raportointiin luottaen. Pääomamarkkinoilta rahoitusta hakevien yhtiöiden taloudellinen raportointi on keskeinen informaationlähde piensijoittajalle. Kultakin ajanjaksolta yhtiön toiminnan kannattavuudesta ja taloudellisesta asemasta annettavat tilinpäätöstiedot ovat kriittisen tärkeitä, sillä ne mahdollistavat piensijoittajalle perusteltujen ja rationaalisten sijoituspäätösten tekemisen. Piensijoittaja, joka aikoo sijoittaa yhtiöön ostamalla yhtiön osakkeita kohdistaa yhtiöön monipuolista taloudellista tunnuslukuanalyysia. Huomioon otettavia seikkoja taloudellisessa tunnuslukuanalyysissa ovat yhtiön kasvupotentiaali, kannattavuus, vakavaraisuus sekä maksuvalmius (Gizem 2022, 5).1 Piensijoittajalle on eduksi tuntea taloudellisen informaation perusta ja keskeiset säännöt, jotta sijoituspäätöksiä voidaan tehdä rationaalisin perustein. (Haaramo & Palmuaro 2018, 14.) Yhtiöiden taloudellisen raportoinnin ensisijaisena tarkoituksena on tarjota tietoa ja dataa yrityksen taloudellisesta asemasta ja sen suorituskyvystä. Taloudellisissa raporteissa kuten tilinpäätöksessä esitettyjen tietojen avulla voidaan arvioida yhtiön taloudellista asemaa ja suorituskykyä sekä liiketoiminnassa tapahtuneita trendimuutoksia (Robinson & Thomas 2012, 3). Tilinpäätöksessä esitetään monenlaisia tunnuslukuja, jotka voivat toimia ennakoivina signaaleina tarkasteltaessa osakkeiden arvonnousua tai arvonalenemista. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2005, 11–12.) Tunnuslukuanalyysillä tarkoitetaan yhtiön taloudellisen tilanteen ja taloudellisten toimintaedellytysten arviointia, jonka tavoitteena on tukea tietoon perustuvaa sijoituspäätöksentekoa. Toteutetun tunnuslukuanalyysin avulla piensijoittajalla on mahdollisuus verrata yhtiötä, josta tunnuslukuanalyysi on tehty toisiin yhtiöihin ja pääomamarkkinoiden asettamiin tavoitteisiin. Tunnuslukuanalyysin hyödyllisyys 1 Alkuperäinen lähde Baydas, M (2020). Analysis of the relationship between financial performance and stock return: A comparison on Borsa Istanbul manufacturing firms (Unpublished doctoral dissertation). Necmettin Erbakan University, Institute of Social Sciences, Konya. 8 perustuu sen kykyyn tuottaa tietoa, jota piensijoittaja voi käyttää vertailutilanteissa ja muodostaa näkemyksen yhtiön menneestä kehityksestä sekä arvioida yhtiön tulevaisuuden kehitystä ja kannattavuutta. (Kallunki 2022, 14.) Tutkielmassa tunnuslukuanalyysia käsitellään aluksi tilinpäätöksestä johdettavien tunnuslukujen avulla, joiden avulla saadaan kokonaisvaltainen käsitys yhtiön kannattavuudesta, vakavaraisuudesta ja maksuvalmiudesta. Sen jälkeen käsitellään osakkeen suhteellista arvonmääritystä markkinaperusteisten tunnuslukujen avulla. Tilinpäätöksestä johdettavia tunnuslukuja ja markkinaperusteisia tunnuslukuja käsitellään piensijoittajan näkökulmasta ja yksittäiset tunnusluvut ovat piensijoittajan käytettävissä ja laskettavissa piensijoittajan oman harkinnan mukaan. 1.2 Tutkielman tavoitteet, rajaukset ja rakenne Tutkielman tavoitteena on tutkia, miten piensijoittaja voi käyttää hyödyksi tilinpäätösinformaatiota tunnuslukuanalyysissä. Tilinpäätöksen avulla yhtiön liiketoimintaan perehtyvät erityisesti yrityksen ulkoiset sidosryhmät, kuten piensijoittajat. Tutkielmassa tunnuslukujen tulkintaa käsitellään piensijoittajan näkökulmasta. Tiedon keräämisessä on kaksi menettelytapaa, jotka ovat tilinpäätöksen lukeminen ja omien päätelmien rakentaminen tunnuslukujen perusteella. Omien tulkintojen rakentamista tunnuslukujen avulla tarvitaan erityisesti, kun piensijoittaja vertaa yhtiöitä keskenään ja tunnuslukuanalyysin avulla voidaan selvittää yhtiön taloudellisessa tilanteessa tapahtuneita muutoksia. (Leppiniemi & Kaisanlahti 2005.) Tutkielmassa keskitytään tunnuslukuanalyysiin, jota piensijoittaja voi tehdä tilinpäätöksessä ilmoitettavien tietojen pohjalta, mutta tutkielmassa tuodaan esille myös tilinpäätösinformaation luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta vahvistavia tekijöitä. Tutkielmassa piensijoittajalla tarkoitetaan yksityishenkilöä, joka ei toimi minkään tunnustetun tahon, hyväntekeväisyysjärjestön tai säätiön puolesta. Piensijoittajat ovat henkilöitä, jotka omistavat arvopapereita suoraan tai välittäjän kautta, eivätkä hallinnoi sijoituksia muiden lukuun. Piensijoittaja on henkilö, joka sijoittaa säästövarojaan rahoitusmarkkinoille tavoitteenaan saada sijoituksilleen tuottoa ja pienen kaupankäyntivolyyminsa vuoksi he kohtaavat suhteellisen korkeita kuluja kaupankäynnissään. Piensijoittaja sijoittaa rahojaan henkilökohtaisten taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja oman taloudellisen turvan lisäämiseksi, mutta ei kuitenkaan elä ainoastaan sijoitustuottojen avulla. (Bag 2022, 11.) 9 Piensijoittaja ei omaa samanlaista asiantuntemusta, pääoman määrää ja riskinsietokykyä kuin institutionaaliset sijoittajat. Kokemattomuutensa vuoksi piensijoittaja voi liiaksi välttää sijoittamista, sillä tappioiden toteutuessa piensijoittaja voi lopettaa sijoittamisen kokonaan. Suuri osa piensijoittajista ei kestä merkittävää sijoitustensa arvonlaskua. (Bag 2022, 7.) Tämän tutkielman tavoitteena on tarjota piensijoittajalle tietoa tilinpäätöksen keskeisistä johdetuista tunnusluvuista ja markkinaperusteisista tunnusluvuista. Tutkielman tavoitteena on parantaa piensijoittajien tietämystä tunnuslukujen merkityksestä ja siitä, minkälaista tietoa eri tunnusluvut tarjoavat. Tutkielmassa oletetaan, että piensijoittaja tekee sijoituspäätöksensä itsenäisesti ja heillä on rajallinen määrä tietoa käytettävissään, jonka seurauksena piensijoittajan on ensisijaisen tärkeää ymmärtää tilinpäätöksen tunnuslukuja menestyäkseen sijoittajana. Tutkielman tavoitteena on tutkia tunnuslukuja, joita piensijoittajat voivat hyödyntää oman harkintansa mukaan tunnuslukuanalyysissa. Tutkimuskysymykset, joihin on tavoitteena vastata ovat: Mitkä ovat piensijoittajalle keskeisiä tilinpäätöksestä johdettuja tunnuslukuja? Millaisia tietoja markkinaperusteiset tunnusluvut tarjoavat piensijoittajalle osakkeiden arvostustasosta? Tutkimuksen pääongelmana on tutkia piensijoittajalle soveltuvia tunnuslukuja, joiden avulla piensijoittaja voi ymmärtää yhtiöiden liiketoimintaa ja siinä tapahtuvia muutoksia paremmin. Tutkielman tavoitteena on tuoda esille monipuolisesti eri tunnuslukuja, joita piensijoittajat voivat hyödyntää tunnuslukuanalyysissa ja tunnuslukuja, jotka tuovat piensijoittajalle lisäarvoa pörssiyhtiöiden osakkeiden analysointiin. Tutkielmassa oletetaan, että piensijoittaja sijoittaa säännellyllä markkinalla julkisesti noteerattuihin arvopapereihin. Tutkielma on rajattu käsittelemään tilinpäätöksestä johdettavia tunnuslukuja ja osakkeiden suhteellista arvonmääritystä eli tunnuslukuihin perustuvaa arvonmääritystä. Tutkielmassa ei tavoitella menetelmiä taloudellisten tunnuslukujen parantamiseksi tai muuttamiseksi, vaan tunnuslukuja analysoidaan niiden nykyisessä muodossa. Tutkielma 10 ei ole ohjekirja, eikä sen tavoitteena ole antaa piensijoittajalle suoria sijoitusneuvoja. Tutkielman tavoitteena on selventää tunnuslukujen merkitystä ja soveltuvuutta piensijoittajalle. 1.3 Tutkimusotteen tarkastelu Yrityksen taloustieteen tutkimusotteissa voidaan noudattaa nelijakoa ja ne voidaan jakaa käsiteanalyyttisiin, nomoteettisiin, päätöksentekometodologisiin ja toiminta- analyyttisiin tutkimusotteisiin. Tässä tutkielmassa tutkimusmenetelmäksi on valittu käsiteanalyyttinen tutkimusote ja tutkimusmetodina on ajattelun metodi. Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, joka perustuu olemassa olevaan kirjallisuuteen ja on luonteeltaan deskriptiivinen, mutta siinä voi esiintyä normatiivisia piirteitä. Tutkielma ei sisällä empiriaa. Käsiteanalyyttiselle tutkimukselle on tyypillistä, että sen doktriinipohja muodostuu pääosin aiemmista käsiteanalyyseista. (Neilimo & Näsi 1980 31–33.) Tutkielma ilmentää edellä mainittuja käsiteanalyyttisen tutkimusotteen ominaispiirteitä, jotka tukevat valittua tutkimusmetodia. Käsiteanalyysillä on keskeinen rooli tieteellisen tutkimuksen tekemisessä ja tässä tutkielmassa käsiteanalyysia hyödyntämällä voidaan jäsentää tutkimuksen kohteena olevia käsitteitä ja ymmärtää käsitteisiin liittyviä merkityksiä sekä selkeyttää käsitteiden suhdetta lähikäsitteisiin. Tutkimusmenetelmän avulla voidaan tunnistaa tarkastelun kohteena olevien käsitteiden kriittiset ominaispiirteet, mikä edellyttää laajaa perehtymistä kirjalliseen lähdeaineistoon (Puusa 2008, 36–39). 11 2 TILINPÄÄTÖKSEN TULKINTA JA LUOTETTAVUUS 2.1 Tilinpäätöksen tunnuslukujen merkitys piensijoittajalle Yhtiön arvopapereiden potentiaalista arvonnousua ja johdon kyvykkyyttä sekä suorituskykyä voidaan arvioida ja niistä voidaan tehdä johtopäätöksiä tilinpäätöksen tuottaman informaation ja tilinpäätökseen sisältyvien tunnuslukujen analysoinnin kautta. Tilinpäätöksessä esitettävät tunnusluvut perustuvat lähtökohtaisesti tilinpäätöksessä esitettyihin tietoihin. Tilinpäätös on yksi merkittävimmistä tietolähteistä, jota erityisesti piensijoittaja voi hyödyntää tehdessään sijoituspäätöksiä. Tilinpäätös ja siihen sisältyvä toimintakertomus tarjoavat piensijoittajalle runsaasti tietoa yhtiön sen hetkisestä taloudellisesta tilanteesta ja tulevaisuuden odotuksista. Tilinpäätösinformaation asianmukainen tulkinta auttaa piensijoittajaa ymmärtämään yhtiön taloudellisen tilanteen, tuloksen muodostumisen ja rahavirtojen muodostumisen. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 21–24.) Tunnuslukuanalyysi on tärkeä tilinpäätöksen analyysitekniikka ja tunnusluvut toimivat hyödyllisinä indikaattoreina, jotka kuvaavat yhtiön suorituskykyä ja taloudellista tilannetta. Tunnusluvut ovat hyödyllisiä yhtiöiden välisessä vertailussa ja niiden avulla voidaan kuvata ja analysoida yhtiön historiallista kehitystä ja tarkastella tulevaisuuden kehityssuuntia ja esittää näitä havaintoja. Yhtiöiden väliset kokoerot ja rahan arvossa tapahtuvat muutokset vaikeuttavat yhtiöiden välistä vertailua, mutta tunnuslukujen avulla voidaan eliminoida näitä vertailua vaikeuttavia tekijöitä. On tärkeää valita taloudelliset tunnusluvut, jotka sopivat yhtiön liiketoiminnan analysointiin. Saatavilla on useita erilaisia taloudellisia tunnuslukuja, joista toisia voi soveltaa kaikkiin yhtiöihin, mutta jotkut tunnusluvut soveltuvat parhaiten toimialakohtaiseen tarkasteluun. Tunnusluvut toimivat piensijoittajalle työkaluina, joiden avulla voidaan muodostaa kokonaiskuva yhtiön tehokkuudesta, riskistä ja konkurssialttiudesta. (Goel 2016, 3.) Yhtiön tuloksen heijastumista osakkeiden tuottoon pidemmän aikavälin, kuten yhden tai useamman tilikauden ajanjaksolla, on tutkittu myös paljon sekä Suomessa että kansainvälisesti. Tutkimustulokset osoittavat, että noin 85–90 prosenttia tilinpäätösvoittojen informaatioarvosta siirtyy osakkeiden hintoihin jo ennen vuotuisten tilinpäätöstietojen julkaisua. Tämä tarkoittaa, että sijoittajat kykenevät verrattain hyvin 12 arvioimaan yhtiöiden tulevaa tuloksen kehitystä hyödyntäen osavuosikatsauksien tietoja sekä, muuta yhtiötä ja koko taloutta koskevaa informaatiota. Osa julkistetuista tilinpäätösinformaatiosta ei kuitenkaan heijastu osakekursseihin ennen tietojen julkistamista, minkä seurauksena rahoituksen ja laskentatoimen alueella on jo pitkään tutkittu, miten osakekurssit reagoivat tilinpäätöstietoihin niiden julkistamishetkellä. Tehokkailla markkinoilla kaiken julkaistun tiedon pitäisi siirtyä osakkeiden hintoihin välittömästi. Näin ollen myös valtaosa vuositulosinformaatiosta olisi täytynyt siirtyä hintoihin jo tilikauden aikana, ja ainoastaan yllättävää tietoa sisältävän tuloksen julkistamisen pitäisi vaikuttaa osakkeen hintaan tilinpäätöstietojen julkaisuhetkellä. (Kallunki 2012, 247.) 2.2 Tilinpäätösinformaation luotettavuus ja vertailukelpoisuus Piensijoittaja toimii luottoa antavana tahona sijoittaessaan henkilökohtaisia varoja pörssiyhtiöön. Jotta piensijoittaja voi tehdä taloudellisia päätöksiä voimavarojen antamisesta yhtiön käyttöön, piensijoittaja tarvitsee informaatiota yhtiön tai konsernin voimavaroista. Käsitteellisen viitekehyksen mukaan perustavanlaatuiset taloudellisen informaation laadulliset ominaisuudet ovat merkityksellisyys ja totuudenmukainen esittäminen. (Haaramo & Palmuaro 2018, 19–20.) Piensijoittajan näkökulmasta hyödyllinen tieto koostuu sekä perustavanlaatuisista että täydentävistä laadullisista ominaisuuksista. Informaatiosta on hyötyä, kun se on oleellista ja luotettavasti esitytettyä. Tehostavat ominaisuudet, jotka lisäävät tiedon lisäarvoa ovat vertailukelpoisuus, varmennettavuus, oikea-aikaisuus ja ymmärrettävyys. Edellä mainitut informaation laadulliset ominaisuudet on otettu huomioon IFRS- tilinpäätösnormiston (International Financial Reporting Standards) kehitysvaiheessa. (Robinson 2012, 12.) Tilinpäätösinformaation luotettavuus on edellytys onnistuneelle ja luotettavalle tunnuslukuanalyysille. Tunnuslukujen käyttöön liittyy rajoituksia, jotka riippuvat tilinpäätösinformaation luotettavuudesta ja laadusta. Tunnuslukujen luotettavuus perustuu suoraan tilinpäätöstietojen tarkkuuteen, joten tunnusluvut ovat yhtä luotettavia kuin itse tilinpäätös. Luotettavasti laadittu tilinpäätös mahdollistaa siis laadukkaan tunnuslukuanalyysin tekemisen. (Goel 2016, 6.) Vuonna 2002 Euroopan unioni antoi IAS-asetuksen, jonka myötä kaikki EU-alueella toimivat julkisesti listatut yhtiöt velvoitettiin laatimaan konsernitilinpäätöksensä IFRS- 13 standardeja noudattaen yhtiöiden kokoluokasta ja kansainvälistymisen asteesta riippumatta. Suomen kirjanpitolakiin lisättiin luku, jonka mukaan kirjanpitovelvollisen tulee laatia konsernitilinpäätös IFRS-standardeja noudattaen, jos kirjanpitovelvollisen liikkeeseen laskemat arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion säännellyllä markkinalla. Tällaiset yhtiöt raportoivat nykyään tilinpäätöksensä IFRS-standardien mukaisesti ja ensimmäiset IFRS- tilinpäätökset laadittiin vuodelta 2005. Euroopan unionissa IFRS-standardien käyttöönoton ensisijaisena tavoitteena oli listayhtiöiden tilinpäätösten vertailukelpoisuuden parantaminen ja tehostaa markkinoita lisäämällä niiden läpinäkyvyyttä. IFRS-standardien kehityksessä sijoittajien näkökulma oli ja on edelleen keskiössä, jonka seurauksena sijoittajien informaatiotarpeisiin vastataan nykyään paremmin. IFRS-standardien käyttöönoton myötä erityisesti läpinäkyvyys ja vertailukelpoisuus yhtiöiden ja toimialojen kesken on parantunut. (Haaramo & Palmuaro 2018, 15–18.) IFRS-standardien mukaisesti tilinpäätökset on laadittava vähintään vuosittain ja tilinpäätöksessä on esitettävä vertailukelpoista tietoa edelliseltä tilikaudelta. Lisäksi tilinpäätöksestä löytyy tarkempaa informaatiota esimerkiksi tase- erien arvostamisesta ja yrityshankinnoista. (Robinson 2012, 12.) Piensijoittajan näkökulmasta siirtyminen IFRS-standardeihin on tuonut sekä helpotuksia että haasteita tilinpäätöksen tulkintaan. Tilinpäätökset ovat muuttuneet IFRS- standardien myötä selkeämmiksi ja sisältävät yhä enemmän tietoa konsernin taloudesta ja tuloksesta johdon näkökulmasta, jonka myötä piensijoittajat saavat käyttöönsä enemmän tietoa päätöksenteon tueksi. Toisaalta IFRS-standardit korostavat yhtiökohtaisuutta aikaisempaa enemmän, mikä voi vaikeuttaa piensijoittajan mahdollisuuksia vertailla yhtiöitä ja toimialoja keskenään. Vertailun vaikeutuminen johtuu siitä, että eri yhtiöt voivat soveltaa IFRS- standardeja hieman eri tavoin, mikä voi tehdä suoraviivaisesta tilinpäätösten vertailusta haastavampaa. (Haaramo & Palmuaro 2018, 13.) Suomessa IFRS-tilinpäätösten valvontatehtävä on annettu Finanssivalvonnalle ja sen tehtävänä on varmistaa, että pörssiyhtiöt Suomessa laativat tilinpäätöksensä IFRS-standardeja noudattaen. Valvonnan piiriin kuuluvat listayhtiöt, jotka ovat velvoitettuja laatimaan konsernitilinpäätöksensä tai, konsernirakenteen puuttuessa, tilinpäätöksensä IFRS-standardien mukaisesti. Vuodesta 2005 alkaen Finanssivalvonta on Suomessa valvonut tilinpäätösten laadintaa. (Haaramo & Palmuaro 2018, 24.) 14 Kansainvälistyminen on piensijoittajan näkökulmasta tuonut uuden näkökulman tilinpäätösten lukemiseen ja analysointiin. Nykyään tilinpäätöksillä on aikaisempaa laajempi lukijakunta kuin aiemmin, sillä Euroopan unionin tilinpäätösdirektiivit ja IFRS:n mukaisesti laadittavat tilinpäätökset ovat parantaneet tilinpäätöstietojen vertailukelpoisuutta. Lainsäädännöllä on tarkasti määritelty tilinpäätösinformaation sisältö ja se, miten konsernitilinpäätökset laaditaan IFRS-standardien mukaisesti. Tilinpäätösinformaation tiukka sääntely on luonut pohjan sille, että piensijoittaja voi luottaa tiedon oikeellisuuteen ja tehdä tietoon perustuvia sijoituspäätöksiä. (Leppiniemi & Kaisanlahti 2005, 1.) 15 3 TILINPÄÄTÖKSESTÄ JOHDETUT TUNNUSLUVUT 3.1 Kannattavuuden tunnusluvut Yhtiön päätavoitteena pidetään usein kannattavuutta. Kannattavuuden saavuttamiseksi on tärkeää, että yhtiö käyttää resurssejaan tehokkaasti ja tuottaa myytäviä tuotteita kohtuulliseen hintaan. Yhtiön kannattavuusmittareiden avulla on mahdollista ymmärtää, miten hyvin yritys pystyy tuottamaan voittoa liiketoiminnan eri tasoilla. Näin ollen on olemassa useita tunnuslukuja, joiden avulla voidaan analysoida yhtiön kannattavuutta. (Goel 2016, 4.) Yhtiön tulos on kannattavuuden absoluuttinen mittari. Kuitenkin, kun tavoitteena on vertailla eri suuruisia yhtiöitä keskenään tai analysoida yksittäisen yhtiön kannattavuuskehitystä käytetään tällöin usein kannattavuuden suhteellisia mittareita. Tilinpäätöstietoihin pohjautuvat suhteelliset kannattavuusmittarit jaetaan yleensä kahteen erityyppiseen pääryhmään eli voittoprosentteihin ja pääoman tuottoprosentteihin. Voittoprosenteissa yhtiön tulos suhteutetaan liikevaihtoon ja sen etuna on hyvän laskentatarkkuuden saavuttaminen. Pääoman tuottoprosentit puolestaan palvelevat useampia käyttötarkoituksia, mutta niiden laskeminen on työläämpää ja laskentatarkkuus ei yllä samalle tasolle kuin voittoprosenteissa. Pääoman tuottoprosenteissa yrityksen tulos suhteutetaan sen käytössä olleisiin resursseihin eli pääomaan. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 168.) Liikevoittoprosentti on yksi yleisemmin käytetyistä tunnusluvuista yhtiön kannattavuuden arvioimiseen ja johtopäätösten tekemiseen kannattavuuden tasosta. Liikevoittoprosentti saadaan, kun tulosta kuvaava jäämä jaetaan liikevaihdolla. Liikevoittoprosentti voidaan laskea seuraavalla kaavalla: 𝐿𝑖𝑖𝑘𝑒𝑣𝑜𝑖𝑡𝑡𝑜𝑝𝑟𝑜𝑠𝑒𝑛𝑡𝑡𝑖 = 𝐿𝑖𝑖𝑘𝑒𝑣𝑜𝑖𝑡𝑡𝑜 𝐿𝑖𝑖𝑘𝑒𝑣𝑎𝑖ℎ𝑡𝑜 𝑥 100 Kaava 1. Liikevoittoprosentti (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 168) Tunnusluku kuvaa, kuinka suuri osa myynnistä jää yhtiölle voittona. Liikevoittoprosentti sopii piensijoittajalle erityisen hyvin, kun tavoitteena on seurata yhden yhtiön taloudellista kehitystä. Tunnusluvussa tapahtuvat muutokset kertovat joko 16 kannattavuuden muutoksesta tai toimintatavoissa ja toiminnan painopisteessä tapahtuneista muutoksista. Analysoimalla ja ymmärtämällä näiden muutosten taustalla olevat syyt ne voivat antaa arvokasta tietoa yhtiön nykytilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 168.) Toinen tunnusluku, jonka avulla piensijoittaja voi analysoida yhtiön kannattavuutta on sijoitetun pääoman tuottoprosentti, josta käytetään englanninkielistä lyhennettä ROIC (Return on Invested Capital). Tunnusluku on keskeinen yrityksen kannattavuutta kuvaava mittari, joka kuvaa yhtiön kykyä luoda arvoa siihen sijoitetulle pääomalle. ROIC on yksi hyödyllisimmistä kannattavuutta mittaavista tilinpäätösperusteisista mittareista, sillä se kertoo sen, miten tehokkaasti yhtiö pystyy muutamaan pääomansa rahavirroiksi ja sitä kautta voitoksi. Yhtiön luoma arvo omistajilleen määräytyy lopulta ROIC:n ja tuloksen kasvun yhdistelmänä, jotka yhdessä määrittelevät sen, miten liikevaihto muunnetaan käteisvaroiksi ja voitoksi. Yhtiö luo arvoa vain, kun ROIC ylittää pääoman kustannuksen. Kun ROIC ylittää pääoman kustannuksen sen arvo kasvaa, mutta jos ROIC alittaa pääoman kustannuksen niin yhtiön arvo pienenee. ROIC:n avulla piensijoittaja voi analysoida, miten hyvin yritys käyttää siihen sijoitettua pääomaa ja tuottaa lisäarvoa omistajilleen. ROIC:n analysoinnin avulla voidaan arvioida myös yhtiön pitkän aikavälin kannattavuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia. (McKinsey & Company 2015, 17.) Tunnusluvun laskentakaavassa NOPLAT (Net operating profit less adjusted taxes) tarkoittaa yrityksen operatiivisen liiketoiminnan tuottamaa nettovoittoa, josta on vähennetty suoraan liiketoimintaan liittyvät verot (McKinsey & Company 2015, 29). ROIC voidaan laskea seuraavalla laskentakaavalla: 𝑅𝑂𝐼𝐶 = 𝑁𝑂𝑃𝐿𝐴𝑇 𝑆𝑖𝑗𝑜𝑖𝑡𝑒𝑡𝑡𝑢 𝑝ää𝑜𝑚𝑎 𝑥 100 Kaava 2. ROIC (McKinsey & Company 2015, 30) Korkotasossa tapahtuvat muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa sijoitetun pääoman tuottoprosentin vertailukelpoisuuteen. Korkotason noustessa sijoitusten tuotto-odotukset kasvavat, jolloin vaihtoehtoiset sijoitustuotteet kuten joukkovelkakirjat voivat näyttää kilpailukykyisemmiltä sijoitusvaihtoehdoilta. Toisaalta kun korkotaso laskee, sijoitetun pääoman tuottoprosentti voi näyttää houkuttelevammalta verrattuna vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin. Oman pääoman tuottovaatimus on lähtökohtaisesti vieraan pääoman tuottovaatimusta korkeampi, sillä oman pääoman sijoittajat kantavat vieraan pääoman sijoittajia suuremman riskin. Sijoitetun pääoman tuoton voidaan katsoa olevan 17 ongelmallisen alhainen, jos se on vieraan pääoman tuottovaatimusta eli korkotasoa alempi. Sijoitetun pääoman tuottoprosentti on kuitenkin keskeinen tunnusluku piensijoittajalle, sillä tunnusluvun avulla voidaan arvioida yhtiön tuloksentekokykyä ja vertailla yhtiöiden kannattavuutta keskenään. Mitä suurempi sijoitetun pääoman tuottoprosentti on, sitä tehokkaammin yhtiö on kyennyt käyttämään sijoittajien sijoittamaa pääomaa voiton tuottamiseen. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 174.) Tunnuslukuanalyysissä yhtiön kannattavuutta voidaan tarkastella myös omaisuuden tuottoprosentin avulla. Omaisuuden tuottoprosentti tunnetaan englanninkielisellä termillä ”Return on Assets” ja siitä käytetään lyhennettä ROA (Calhoun 2020, 38). Gizem (2022) on kirjoittanut omaisuuden tuottoprosentista artikkelissaan seuraavasti:” The most commonly used profitability ratio in business is the return on assets. The return on assets shows how much profit a business generates using its assets. When assets are classified as current and noncurrent assets, it is seen that current asset items are mostly considered concerning profitability” (Gizem 2022, 2). Omaisuuden tuottoprosentti on merkittävä tunnusluku analysoitaessa yhtiön arvoa ja kannattavuutta. Omaisuuden tuottoprosentti lasketaan suhteuttamalla yhtiön nettovoitto sen kokonaisvaroihin. Nettovoitolla tarkoitetaan yhtiön tilikauden aikana tuottamaa tulosta verojen ja kaikkien muiden kulujen vähentämisen jälkeen ja se kuvastaa yhtiön ansaintakykyä. Kokonaisvarat koostuvat yhtiön kaikista taloudellisista resursseista mukaan lukien käyttöomaisuus ja vaihto-omaisuus. Laskentakaava omaisuuden tuottoprosentille on esitetty alla: 𝑅𝑂𝐴 = 𝑁𝑒𝑡𝑡𝑜𝑣𝑜𝑖𝑡𝑡𝑜 𝐾𝑜𝑘𝑜𝑛𝑎𝑖𝑠𝑣𝑎𝑟𝑎𝑡 𝑥 100 Kaava 3. ROA (Goel 2016, 175) Viime aikoina omaisuuden tuottoprosentin merkitys on korostunut entisestään, sillä talous on siirtymässä pois raskaita investointeja vaativista liiketoimintamalleista kohti kevyempiä malleja, jotka perustuvat suurelta osin aineettomiin omaisuuseriin, kuten brändiin, suunnitteluun, asiakasuskollisuuteen ja teknologiaan. Omaisuuden tuottoprosentti näyttää olevan myös vahvemmin yhteydessä yhtiön kannattavuuteen kuin perinteisesti käytetyt P/B tai P/E -tunnusluvut. Omaisuuden tuottoprosentti tarjoaa piensijoittajalle arvokasta näkemystä yhtiön kannattavuuden analysointiin. (Calhoun 2020, 38.) 18 3.2 Vakavaraisuuden tunnusluvut Yhtiön kykyä selviytyä pitkän aikavälin velvoitteistaan kuvataan vakavaraisuudella. Vakavaraisuuden avulla kuvataan sitä, miten suuri osa yhtiön pääomasta on vierasta pääomaa ja miten suuri osa on omaa pääomaa. Vakavaraisuuden tarkastelun avulla voidaan analysoida, miten paljon yhtiö on turvautunut velkarahan käyttöön liiketoiminnassaan sekä muodostaa käsitys yhtiön riskitasosta sen vakavaraisuuden avulla. Yhtiön vakavaraisuuden ymmärtämisen avulla voidaan siis ymmärtää ja analysoida yhtiön kykyä selviytyä myös taloudellisesti haastavina aikoina. (Goel 2016, 5.) Keskeinen hyvään vakavaraisuuteen liittyvä tekijä on yhtiön kyky hankkia uutta vierasta pääomaa rahoitustarpeiden kattamiseksi tai tulevien liiketoimintasuunnitelmien toteuttamiseksi. Yhtiön rahoitusaseman terveyttä ja rahoituksellista joustavuutta voidaan mitata vakavaraisuuden avulla. Vakavaraisuuden tasoa voidaan pitää rahoitusriskin mittarina ja mitä matalampi on yhtiön vakavaraisuus, sitä korkeampi on siihen liittyvä rahoitusriski. Konkurssin tehneille pienille yhtiöille on ominaista matala vakavaraisuuden taso, joka näkyy vieraan pääoman suurena osuutena, lyhytaikaisen vieraan pääoman hallitsevuutena sekä vakuuksien ja sijoitetun oman pääoman niukkuutena ja tulorahoituksen kertymisen vähäisyytenä. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 193–194.) Vakavaraisuutta voidaan mitata paitsi tutkimalla velkarahoituksen hallitsevuutta koko pääomasta, vaihtoehtoisesti tutkimalla oman pääoman osuutta yhtiön koko pääomasta. Tavanomaisin tällaista lähestymistapaa soveltava tunnusluku on omavaraisuusaste. Omavaraisuusaste kuvaa, kuinka hallitsevassa asemassa oma tai vieras pääoma on rahoitusrakenteessa. Tunnusluvussa on kyse rakenteellisesta vakavaraisuudesta ja omavaraisuusasteen avulla mitataan yhtiön oman pääoman osuutta yhtiön koko pääomasta. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 194–197.) Omavaraisuusaste voidaan laskea seuraavalla kaavalla ja ohessa myös yritystutkimusneuvottelukunnan ohjeelliset arviointikriteerit omavaraisuusasteen tulkinnalle: 𝑂𝑚𝑎𝑣𝑎𝑟𝑎𝑖𝑠𝑢𝑢𝑠𝑎𝑠𝑡𝑒 = 𝑂𝑚𝑎 𝑝ää𝑜𝑚𝑎 𝑇𝑎𝑠𝑒𝑒𝑛 𝑘𝑜𝑘𝑜 𝑝ää𝑜𝑚𝑎 𝑥100 Kaava 4. Omavaraisuusaste (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 197) 19 Taulukko 1. Omavaraisuusasteen arviointikriteerit (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 197) Perinteisten velkaantumisastetta kuvaavien tunnuslukujen rinnalla etenkin pörssiyhtiöiden tilinpäätöksissä tai toimintakertomuksissa esitetään tunnusluku gearing. Tunnuslukua käytetään erityisesti kansainvälisissä vertailuissa. Sitä kutsutaan myös nettovelkaantumisasteeksi. Gearing-tunnusluvun perusteella vakavaraisuutta pidetään yleensä hyvänä, jos tunnusluku saa arvon, joka on pienempi kuin 1. Erittäin vakavaraisten yhtiöiden kohdalla gearing-tunnusluku voi olla myös negatiivinen. Gearing saa negatiivisen arvon, jos rahaa, rahavaroja ja pankkisaamisia on enemmän kuin yrityksellä on velkoja. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 199.) Gearingin laskentakaava on esitetty alla: 𝐺𝑒𝑎𝑟𝑖𝑛𝑔 = 𝐾𝑜𝑟𝑜𝑙𝑙𝑖𝑠𝑒𝑡 𝑣𝑒𝑙𝑎𝑡 − 𝑅𝑎ℎ𝑎𝑣𝑎𝑟𝑎𝑡 𝑂𝑚𝑎 𝑝ää𝑜𝑚𝑎 + 𝑉äℎ𝑒𝑚𝑚𝑖𝑠𝑡ö𝑜𝑠𝑢𝑢𝑠 𝑥100 Kaava 5. Gearing (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 199) Gearing tunnusluku ilmaistaan prosentteina ja se kuvaa yhtiön riippuvuutta pitkäaikaisesta velkarahoituksesta, josta yhtiö joutuu maksamaan vuosikorkoa. Gearing tunnusluvun avulla voidaan analysoida yhtiön kykyä selviytyä taloudellisesti haastavien aikojen yli, sillä jos yhtiö on liian riippuvainen lainarahasta eikä pysty maksamaan korkoja ja lyhennyksiä, se voi joutua taloudelliseen ahdinkoon taloudellisesti haastavana aikana. (Cartwright ym. 1998, 75.) 3.3 Maksuvalmiuden tunnusluvut Yhtiön maksuvalmiudella eli likviditeetillä tarkoitetaan yhtiön kykyä selviytyä lyhyen aikavälin maksuvelvoitteistaan eli sen avulla kuvataan rahojen välitöntä riittävyyttä. Maksuvalmiuden tarkastelun avulla piensijoittaja voi muodostaa näkemyksen yhtiön taloudellisesta joustavuudesta ja siitä, onko yhtiöllä riittävästi likvidejä varoja lyhyen aikavälin velvoitteista suoriutumiseen. (Goel 2016, 4.) Arviointi Omavaraisuusaste Hyvä Yli 40 % Tyydyttävä 20–40 % Heikko Alle 20 % 20 Maksuvalmiutta voidaan tarkastella yhtiön laatimista tilinpäätöstiedoista sekä osavuosikatsauksista, joita yhtiöt julkaisevat tyypillisesti kvartaaleittain. Yhtiön tilinpäätöksessä tase kuvaa yrityksen taloudellista asemaa tilinpäätöspäivänä, kun taas tuloslaskelma kuvaa tuloksen muodostumista koko tilikauden ajalta. Tilinpäätös ei mainituista syistä yleisesti ottaen tarjoa parasta mahdollista perustaa maksuvalmiuden arviointiin, sillä tilinpäätös ei välttämättä anna yhtiön likviditeetin tilasta riittävän kattavaa ja ajankohtaista tietoa. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 182.) Tilinpäätöstä käytetään kuitenkin yleisesti yhtiön maksuvalmiuden analysointiin. Maksuvalmiusreservien tilaa voidaan kuvata vertailemalla yrityksen rahoitus- ja vaihto- omaisuutta taikka niihin sisältyviä tiettyjä eriä lyhytkestoisiin sitoumuksiin eli lyhytaikaiseen vieraan pääoman määrään. Tällaista maksuvalmiutta mitataan tyypillisesti kahden tunnusluvun kuten quick ration ja current ration avulla (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 186). Quick ratio on yksi maksuvalmiuden tiukimmista tunnusluvuista, sillä sen laskemisessa vain yrityksen rahoitusomaisuus otetaan huomioon likvideinä varoina. Tunnusluvun tiukkuus johtuu siis siitä, että siinä vaihto-omaisuutta ei huomioida omaisuutena. Quick ration kaavassa likvidit varat muodostavat osoittajan ja lyhytaikainen vieras pääoma eli lyhytaikaiset velat nimittäjän. Rahoitusomaisuus eli likvidit varat saadaan vähentämällä lyhytaikaisista varoista vaihto-omaisuus. Quick ration avulla voidaan muodostaa tarkka kuva yhtiön lyhyen aikavälin kyvystä selviytyä lyhytaikaisista velvoitteistaan käyttä- mällä välittömästi realisoitavissa olevia varoja. (Bragg 2012, 82.) Quick ratio voidaan laskea seuraavalla kaavalla ja alla myös yritystutkimusneuvottelukunnan ohjeelliset ar- viointiperusteen quick ratio tunnusluvulle: 𝑄𝑢𝑖𝑐𝑘 𝑟𝑎𝑡𝑖𝑜 = 𝑅𝑎ℎ𝑜𝑖𝑡𝑢𝑠𝑜𝑚𝑎𝑖𝑠𝑢𝑢𝑠 𝐿𝑦ℎ𝑦𝑡𝑎𝑖𝑘𝑎𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑣𝑖𝑒𝑟𝑎𝑠 𝑝ää𝑜𝑚𝑎 Kaava 6. Quick ratio (Kallunki 2022, 126) Taulukko 2. Quick ration arviointikriteerit (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 188) Arviointi Quick ratio Hyvä Yli 1 Tyydyttävä 0,5–1 Heikko Alle 0,5 21 Quick ratio ei kuitenkaan välttämättä aina tarjoa realistista kuvaa yhtiön likviditeetistä, jos suuri osa saamisista ei ole vielä erääntymässä lähiviikkojen aikana, samalla kun os- tovelat voivat erääntyä heti. Yhtiön todellinen maksuvalmius voi siis toisinaan olla hei- kompi kuin tunnusluku antaa ymmärtää (Bragg 2012, 83). Current ratio on maksuvalmiuden toinen tunnusluku, jota piensijoittaja voi hyödyntää analysoidessaan yhtiön likviditeettiä. Current ratio kuvaa yhtiön likviditeettiä laajem- malla aikavälillä verrattuna quick ratioon. Current ration perusajatuksena on, että yhtiö pystyy realisoimaan myös vaihto-omaisuutensa suhteellisen nopeasti rahaksi likvidaatiotilanteessa, jolloin se voi täyttää lyhytaikaiset velvoitteensa (Goel 2016, 101– 102). Vaihto-omaisuuden realisointiarvoon voi kuitenkin liittyä epävarmuutta, joka tu- lee ottaa huomioon tunnuslukua käytettäessä. Esimerkiksi epäkurantin varaston todelli- nen myyntiarvo voi olla merkittävästi pienempi kuin sen tasearvo. Current ration jaetta- vana on rahoitusomaisuus ja vaihto-omaisuus, jotka yhdessä muodostavat yhtiön lyhyt- aikaiset varat. Current ratiossa jakajana on lyhytaikainen vieras pääoma. Lyhytaikaisia saatuja ennakoita ei vähennetä current ratiossa kuten quick ratiossa. Current ration avulla piensijoittaja voivat analysoida yhtiön maksuvalmiutta ottaen huomioon yhtiön nopeasti likvidoitavat varat sekä myös hieman hitaammin likvidoitavat varat. (Kallunki 2022, 127.) Current ratio voidaan laskea alla esitetyllä kaavalla ja ohessa myös yritystutkimusneuvottelukunnan ohjeelliset arviointikriteerit tunnusluvulle: 𝐶𝑢𝑟𝑟𝑒𝑛𝑡 𝑟𝑎𝑡𝑖𝑜 = 𝐿𝑦ℎ𝑦𝑡𝑎𝑖𝑘𝑎𝑖𝑠𝑒𝑡 𝑣𝑒𝑙𝑎𝑡 𝐿𝑦ℎ𝑦𝑡𝑎𝑖𝑘𝑎𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑣𝑖𝑒𝑟𝑎𝑠 𝑝ää𝑜𝑚𝑎 Kaava 7. Current ratio (Kallunki 2022, 127) Taulukko 3. Current ration arviointikriteerit (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 188) Arviointi Current ratio Hyvä Yli 2 Tyydyttävä 1-2 Heikko Alle 1 Current ration saadessa pienen arvon se viittaa siihen, että yhtiössä käydään y- likaupankäyntiä ja riskejä otetaan laskujen maksun kanssa. On tärkeää perehtyä 22 alhaiseen current ration arvoon ja selvittää, mistä se johtuu. Alhainen current ration arvo voi esimerkiksi johtua suuresta pankkilainasta, jonka takaisinmaksu muodostaa suuren osan yhtiön lyhytaikaisesta vieraasta pääomasta ja joka erääntyy vuoden sisällä. Edellä mainitun kaltaisessa tilanteessa yhtiöllä voisi kuitenkin olla mahdollisuus uusia laina pi- demmäksi ajaksi, jolloin alhainen current ratio suhde ei olisi niin huolestuttava, kuin tunnusluku antaa ymmärtää. Toisaalta liian korkea current ration suhde viittaa puoles- taan tehottomuuteen yhtiön varojen käytössä. Esimerkiksi, jos yhtiön raaka-ainevarastot ovat liian korkeat current ratio voi saada korkean arvon, joka johtuu tehottomuudesta yrityksen varojen käytössä. (Cartwright ym. 1998, 70–71.) 23 4 OSAKKEIDEN SUHTEELLINEN ARVONMÄÄRITYS 4.1 Arvonmääritys Kaikkien yhtiöiden tavoitteena on kasvattaa osakkeenomistajien arvoa. Arvonluonti osakkeenomistajille on suoraan yhteydessä siihen, miten yhtiö menestyy markkinoilla. Yhtiön menestyminen markkinoilla vaikuttaa positiivisesti yrityksen osakekurssiin ja siten hyödyttää myös piensijoittajaa. (Goel 2016, 157.) Näin ollen voidaankin todeta, että osakkeen arvonmäärityksen teorioiden ja niiden käytäntöön soveltamisen hallitse- minen on nykyisin piensijoittajan perusosaamista (Kallunki & Niemelä 2012, 5). Nykyisin piensijoittajalla on helposti, ja usein ilman kustannuksia saatavilla lähes kaikki olennainen tieto osakkeen arvonmääritykseen. Piensijoittaja voi tunnuslukuanalyysia tehdessään hyödyntää perinteisten tilinpäätöksestä johdettujen tunnuslukujen lisäksi myös markkinaperusteisia tunnuslukuja. Markkinaperusteisissa tunnusluvuissa on poi- kettu tilinpäätösarvostuksista ja ne perustuvat yhtiön osakkeen markkinahintoihin ja muihin markkinoilta saatavilla olevaan tietoon. Markkinaperusteiset tunnusluvut tarjoa- vat lisätietoa ja vertailukohtia, joita piensijoittaja voi hyödyntää sijoituspäätöksiä teh- dessään. (Kaisanlahti & Leppiniemi 2017, 156.) Piensijoittajan tekemän arvonmäärityksen tavoitteena on määrittää yhtiön osakkeen arvo yhtiön taloudellisiin fundamenttitekijöihin perustuen. Arvonmäärityksen avulla saatava informaatio yhtiöstä on erittäin arvokasta ja sitä tarvitaan osakkeiden osto- ja myyntiti- lanteissa. Luotettava arvonmääritys onkin onnistuneen sijoituspäätöksen perusta, sillä se antaa piensijoittajalle perustan tehdä rationaalisia sijoituspäätöksiä. (Kallunki & Nie- melä 2012, 13–14.) Piensijoittaja voi tehdä osakkeen arvonmäärityksen omatoimisesti ja usein piensijoittaja arvioi osakkeita yksittäisten tunnuslukujen avulla. Tilinpäätöksen yksittäisiin tunnuslu- kuihin perustuva arvonmääritys on suosittu menetelmä, sillä tarvittavat taloudelliset tie- dot tunnuslukuanalyysiin on helposti ja nopeasti saatavilla erilaisista verkkopalveluista. Suurimpana haasteena piensijoittajalle tietojen käytössä on kohdeyhtiötä vastaavien ver- rokkiyhtiöiden tunnistaminen ja niiden liiketoiminnan ymmärtäminen. (Kallunki & Nie- melä 2012, 32.) 24 Arvonmääritystä suunnitteleva piensijoittaja voi toteuttaa arvonmäärityksen monella eri tavalla. Yhtiötä voidaan arvioida sen nykyhetkisen tilan perusteella, mutta usein mielek- käämpi menetelmä on arvioida yhtiön tulevaisuuden arvoa odotettujen menestystekijöi- den perusteella. Näin saatu yhtiön arvo kuvaa sen todellista taloudellista arvoa ja tarjoaa kattavan näkemyksen sen pitkän aikavälin taloudellisesta potentiaalista. Tavanomaiset arvonmääritysmenetelmät jaetaan usein kahteen pääluokkaan, jotka ovat arvostuskertoi- met ja arvonmääritysmallit. Osakemarkkinasijoituksissa piensijoittaja voi käyttää hyö- dykseen molempia menetelmiä, mutta arvostuskertoimien käyttö on piensijoittajalle huomattavasti helpompaa ja yksinkertaisempaa. (Kallunki & Niemelä 2012, 185.) Yksittäisiä tunnuslukuja eli niin sanottuja hinta- tai arvostuskertoimia käytetään hyvin yleisesti yhtiön arvonmäärityksessä. Menetelmästä käytetään myös nimitystä suhteelli- nen arvonmääritys ja termi suhteellinen arvonmääritys tulee englannin kielen termistä relative valuation. Suhteellisen arvonmäärityksen ydinajatuksena on verrata analysoita- van yhtiön arvoa toisiin vastaavanlaisiin vertailuyhtiöihin. Vertailuyhtiöiden avulla saa- tavat arvostuskertoimet ovatkin piensijoittajalle nopea tapa laskea arvo kohdeyhtiölle. (Kallunki & Niemelä 2012, 189.) Arvostuskertoimia käytettäessä valitaan vertailuyhtiöt, jotka vastaavat taloudellisilta ominaisuuksiltaan kohdeyhtiötä. Näitä ominaisuuksia ovat muun muassa samanlainen liiketoiminta ja toimiala sekä yhtenäiset liiketoiminnan kas- vunäkymät ja riskit. Kun sopivat vertailuyhtiöt on valittu niin arvonmäärityksen koh- teena olevan yhtiön osakkeen arvostuskertoimia verrataan vertailuyhtiöiden osakkeiden keskiarvoon tai mediaaniin. Vertailun perusteella voidaan arvioida, onko kohdeyhtiön osake markkinoilla yli- tai aliarvostettu. (Kallunki & Niemelä 2012, 190.) Jos arvostuskertoimiin perustuvaa arvonmääritystä varten ei ole saatavilla erikseen va- littuja vertailuyhtiöitä voidaan vertailukohdaksi ottaa kohdeyhtiön toimialan keskimää- räisiä lukuja. Tällä tavalla toteutettu arvonmääritys voi kuitenkin antaa harhaisia tulok- sia, jos samalla toimialalla on yhtiöitä, joiden liiketoiminnan kasvunäkymät ja riskit poikkeavat toisistaan. Täten arvostuskertoimia onkin tärkeä käyttää huolellisesti, erityi- sesti silloin, kun osakkeen arvonmääritys suoritetaan pelkästään tunnuslukuanalyysin avulla. Vertailuyhtiöiden tai muulla perusteella valittujen kertoimien käytössä onkin siis noudatettava tarkkuutta ja harkintaa. Arvostuskertoimien käyttökelpoisuutta ja tark- kuutta pyritään usein parantamaan yhdistelemällä erilaisia tunnuslukuja tai laskemalla tietyille tunnusluvuille keskiarvoja useiden vuosien ajalta. Suhteellista arvonmääritystä 25 käytetään usein, kun saatavilla on vain yleisluonteista informaatiota tai halutaan laatia nopea arvio yhtiön taloudellisesta tilanteesta. (Kallunki & Niemelä 2012, 190–191.) Osakkeen arvonmääritys tehdään aina tietylle ajanhetkelle. Arvonmäärityksellä saatua osakkeen arvoa verrataan aina arvonmäärityshetkellä vallitsevaan osakkeen markkina- hintaan. Jos osakkeen markkinahinta on alle arvonmäärityksen antaman arvon niin se viittaa ostoindikaatioon. Arvonmäärityksellä saatavan osakkeen arvon painuminen alle markkinahinnan on vastaavasti myynti-indikaatio. Arvonmäärityksessä käytetyt yhtiön tulos- ja muut taloudelliset ennusteet muuttuvat usein nopeastikin, joten arvonmäärityk- sen antama arvio osakkeen arvosta muuttuu vastaavasti. Samalla tavalla myös osakkeen markkinahinta muuttuu jatkuvasti. Tämä on olennainen asia, sillä se vaikuttaa keskei- sesti arvonmäärityksen käytön hyödyllisyyteen sijoituspäätöksissä. Sijoituspäätös täytyy perustaa aina saman hetken arvonmäärityksen ja osakkeen markkinahinnan vertaami- seen. (Kallunki & Niemelä 2012, 191.) Arvostuskertoimet voidaan laskea suhteuttamalla yhtiön arvo johonkin sen taloudellista tilaa kuvaavaan tilinpäätöksen fundamenttimuuttujaan. Yleisesti käytössä olevat tilin- päätöksen perusteella lasketut arvostuskertoimet ovat yhtiön käyttökate, liikevoitto, net- totulos, oman pääoman tasesubstanssi ja liikevaihto. Yhtiön liiketoiminnan arvoa (Enterprice Value, EV) tai oman pääoman arvoa (Price, P) suhteutetaan näihin tilinpää- töksen muuttujiin, jolloin saadaan laskettua informatiivisempia arvostuskertoimia kuten esimerkiksi P/E- ja P/B-luvut ja EV/EBITDA. (Kallunki & Niemelä 2012, 191.) 4.2 Osakekohtaiset tunnusluvut Yhtiön menneisyyden kehityksen tutkiminen tarjoaa perustan sen tulevaisuuden menes- tyksen ennustamiseksi. Yhtiön mennyt kehitys ei kuitenkaan suoraan määritä tulevaa menestystä, mutta sen perusteella piensijoittaja voi arvioida erityisesti yhtiön liikeidean vahvuutta. Jos yhtiön tuotteilla on kestävä kilpailuetu ja yhtiöllä on näyttöä pitkän aika- välin kannattavasta ja kasvavasta liiketoiminnasta, sillä on hyvät edellytykset säilyttää liiketoiminta kannattavana myös jatkossa. Pitkällä aikavälillä yhtiön vahva kannatta- vuus näkyy tyypillisesti myös yhtiön osakekurssissa nousevana trendinä. Lisäksi kan- nattava yhtiö pystyy usein maksamaan käteisosinkoja ja ostamaan tarpeen mukaan omia osakkeitaan takaisin. Tällaiset yhtiöt näyttäytyvät kiinnostavina tilinpäätösanalyysiä hyödyntävälle piensijoittajalle. Kannattavuuden tunnuslukujen ja katelukujen antamaa kuvaa yhtiön taloudellisesta vahvuudesta täydentävät erinomaisesti osakekohtainen tu- 26 los, efektiivinen osinkotuotto ja osakekohtainen osinko. (Kallunki 2022, 143.) Seuraa- vaksi tarkastellaan edellä mainittuja yleisesti käytettyä osakekohtaisia tunnuslukuja, joita piensijoittaja voi hyödyntää sijoituspäätöksenteossaan. Osakkeen tulevaa kehitystä voidaan analysoida osakekohtaisen tuloksen avulla ja osake- kohtainen tulos on keskeinen tunnusluku yhtiön taloudellisen suorituskyvyn arviointiin. Osakekohtainen tulos tulee englanninkielisestä termistä earnings per share ja luvusta käytetään myös Suomessa sen englanninkielistä lyhennettä EPS. Osakekohtainen tulos on talouslehdistössä yksi seuratuimmista ja eniten raportoiduista tilinpäätösluvuista. (Kallunki 2022, 143.) Osakekohtainen tulos voidaan laskea kahdella eri tavalla joko lai- mentamattomana osakekohtaisena tuloksena tai laimennusvaikutuksella laskettuna osa- kekohtaisena tuloksena. Laimentamaton osakekohtainen tulos perustuu todellisuudessa liikkeellä olevien osakkeiden lukumäärään, kun taas laimennetussa osakekohtaisessa tu- loksessa otetaan huomioon mahdolliset osakemäärän muutokseen vaikuttavat tekijät ku- ten osakeoptioiden ja muiden oman pääoman kaltaisten vaateiden vaikutuksen osakkei- den lukumäärään. (Ericson 2010, 150.) Yhtiöiden on raportoitava tilinpäätöksessään kunkin tilikauden ja vertailukauden osakekohtainen tulos, jonka lisäksi IAS 33-stan- dardi edellyttää myös laimennetun osakekohtaisen tuloksen raportointia yhtiöiltä. Osa- kekohtainen tulos lasketaan jakamalla tilikauden tulos osakkeiden keskimääräisellä lu- kumäärällä tilikauden aikana. (Kallunki 2022, 143–144.) Osakekohtainen tulos voidaan laskea alla esitellyllä kaavalla: 𝐸𝑃𝑆 = 𝑇𝑖𝑙𝑖𝑘𝑎𝑢𝑑𝑒𝑛 𝑡𝑢𝑙𝑜𝑠 𝑂𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑖𝑑𝑒𝑛 𝑘𝑒𝑠𝑘𝑖𝑚ää𝑟ä𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑙𝑢𝑘𝑢𝑚ää𝑟ä Kaava 8. EPS (Kallunki 2022, 144) Pitkällä aikavälillä osakekohtainen tulos on kriittinen tekijä, joka määrittää osakkeen hinnan kehityksen. Jos yhtiön osakekohtainen tulos ei kasva samalla kuin muut talou- delliset tekijät säilyvät muuttumattomina, osakekurssi ei todennäköisesti nouse ja odo- tettu tuotto jää piensijoittajalle yhtiön maksaman osinkotuoton suuruiseksi. Osakekoh- taisen tuloksen ennakoitua suurempi lasku tai nousu voi vaikuttaa olennaisesti myös P/E-luvun arvoon. (Kallunki 2022, 170.) Osakekohtaisen tuloksen avulla voidaan arvi- oida myös yrityksen johtoa, sillä osakekohtaisen tuloksen jatkuva ja tasainen kasvu pit- källä aikavälillä viittaa yhtiön pätevään ja tehokkaaseen johtamiseen (Bragg 2012, 126). 27 Yhtiö voi parantaa osakekohtaista tulostaan kahdella eri tavalla. Tilikauden tuloksen kasvattaminen nostaa osakekohtaista tulosta, mutta myös osakkeiden keskimääräisen lu- kumäärän pienentäminen nostaa osakekohtaista tulosta. Osakekohtaisen tuloksen kas- vattaminen tilikauden tulosta kasvattamalla on tietysti ilmeistä, ja yhtiöt usein painotta- vat tämän saavutuksen merkitystä sijoittajaviestinnässään, sillä tulosparannuksella on positiivista vaikutusta osakekohtaiseen tulokseen. Toisaalta osakekohtaisen tuloksen kasvattaminen onnistuu myös osakkeiden keskimääräistä lukumäärää pienentämällä esi- merkiksi omien osakkeiden takaisinoston avulla ja mitätöimällä takaisinostettuja osak- keita, jolloin osakkeiden kokonaislukumäärä pienenee. Edellä mainittu jää sen sijaan varsinkin Suomessa usein vähemmälle huomiolle. Kun yhtiö tekee omien osakkeiden takaisinostoja niin yhtiön tulos jakaantuu pienemmälle osakemäärälle kuin aiemmin ja kunkin jäljelle jäävän osakkeen osuus tuloksesta kasvaa. Osakekohtaisen tuloksen kas- vattamista omien osakkeiden takaisinostolla on kritisoitu etenkin tilanteissa, joissa ta- kaisinostojen tarkoituksena on osakekohtaisen tulostavoitteen saavuttaminen, vaikka yh- tiön todellinen tulos ei kehity odotusten mukaisesti. Erityisesti merkittäviä käteisvaroja omistava yhtiö voi kasvattaa osakekohtaista tulostaan huomattavasti ostamalla omia osakkeita. Tällaisessa tilanteessa osakekohtaisen tuloksen kasvu voi olla harhaanjohta- vaa, eikä se kuvaa yhtiön operatiivisen liiketoiminnan todellista vahvuutta, mikä voi pit- källä aikavälillä näkyä osakekurssin laskuna. Osakekohtaisen tuloksen paranemisen taustalla olevien tekijöiden tunnistaminen on olennaista, sillä muutos voi johtua yhtiön tosiasiallisen tuloksen kasvusta tai se voi olla seurausta siitä, että yhtiö on vähentänyt liikkeelle laskettujen osakkeiden lukumäärää takaisinostojen avulla. (Kallunki 2022, 146.) Efektiivinen osinkotuottoprosentti on yksi keskeisimmistä ja parhaiten tunnetuimmista tunnusluvuista, jota voidaan hyödyntää arvioidessa sijoituskohteita. Efektiivinen osin- kotuottoprosentti kuvaa maksettavan osingon suhdetta sen hetkiseen yhtiön pörssikurs- siin prosenteissa. Efektiivinen osinkotuottoprosentti lasketaan yleisesti osakekohtaisella tasolla. Efektiivisestä osinkotuottoprosentista käytetään välillä nimitystä osinkotuotto- prosentti, mutta käytännössä osinkotuottoprosentilla viitataan efektiiviseen osinkotuot- toprosenttiin. Efektiivinen osinkotuottoprosentti voidaan laskea alla esitellyllä kaavalla: 𝐸𝑓𝑒𝑘𝑡𝑖𝑖𝑣𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑜𝑠𝑖𝑛𝑘𝑜𝑡𝑢𝑜𝑡𝑡𝑜𝑝𝑟𝑜𝑠𝑒𝑛𝑡𝑡𝑖 = 𝑂𝑠𝑎𝑘𝑒𝑘𝑜ℎ𝑡𝑎𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑜𝑠𝑖𝑛𝑘𝑜 𝑂𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑒𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎ℎ𝑖𝑛𝑡𝑎 𝑥 100 Kaava 9. Efektiivinen osinkotuottoprosentti (Kallunki 2022, 178) 28 Efektiivinen osinkotuottoprosentti on piensijoittajalle hyödyllinen tunnusluku, sillä tun- nusluvun kasvaminen nähdään myönteisenä signaalina, joka voi nostaa yhtiön osake- kurssin arvoa. Vaikka maksetun osingon määrä kasvaisi, efektiivinen osinkotuottopro- sentti ei välttämättä nouse, mikäli osakkeen hinta nousee samassa suhteessa. Efektiivi- nen osinkotuottoprosentti riippuu siis osingon ja osakkeen hinnan suhteesta, joten osak- keen hinnan noustessa efektiivinen osinkotuottoprosentti voi pysyä samana tai jopa las- kea. Näin ollen on mielekkäämpää seurata osingon euromääräinen kasvua, sillä se on usein huomionarvoisempaa kuin itse tunnusluvun kasvu. (Kallunki 2022, 178.) Suomessa osingot maksetaan yleensä kerran vuodessa, joten osinkotuotto heijastaa vuo- den aikana osakkeesta osinkojen muodossa saatavaa tuottoa, mutta osakkeisiin sijoitta- essa tuottoa tulee myös osakkeen arvonmuutoksen muodossa. Osinkotuotto antaa kui- tenkin varsin hyvän kuvan piensijoittajan saamasta kassavirrasta tarkasteluhetken kurs- sitasolla, sillä osingot muuttuvat keskimäärin varsin maltillisesti vuodesta toiseen. Toi- sinaan tilanteissa, joissa yhtiöillä on käytettävissään ylimääräisiä likvidejä käteisvaroja, ne voivat maksaa normaalia suurempia osinkoja osakkeenomistajille. (Kallunki 2022, 178.) Osinkotuottoa tarkasteltaessa on huomioitava, että osinkojen verokohtelu vaihtelee mer- kittävästi eri maiden, omistajaryhmien ja ajankohdan välillä. Aiemmin Suomessa osin- got olivat saajilleen verovapaita, mutta nykyisin osinkotuotto on veronalaista tuloa. Pit- käaikaista osinkotuottoa tavoittelevalle piensijoittajalle on erityisen tärkeää, että yhtiön maksamat osingot kasvavat vuodesta toiseen. Näin ollen on suositeltavaa, että ei pelkäs- tään keskitytä tarkastelemaan yhden hetken osinkotuottoa, vaan kiinnitetään ennemmin- kin huomiota osinkotuoton historiaan ja siinä tapahtuneisiin muutostrendeihin. (Kal- lunki 2022, 178.) Efektiivisen osinkotuoton tarkastelu on keskiössä, sillä osinkotuottojen uudelleensijoit- taminen voi merkittävästi vaikuttaa sijoitusten pitkän aikavälin tuottoon. Osinkojen uu- delleensijoittaminen luo korkoa korolle ilmiön, joka voi kiihdyttää sijoituksen arvon kasvua huomattavasti. Bogle (2017, 66) on kirjassaan kertonut hyvin efektiivisen osin- kotuoton merkityksestä pitkällä aikavälillä ja hän toteaa seuraavasti: ”Compounded over that long span, dividends made a contribution to the market’s appreciation that is almost beyond belief. Excluding dividend income, an initial investment of $10,000 in the S&P 500 on January 1, 1926, would have grown to more than $1,7 million as 2017 be- 29 gan. But with dividends reinvested, that investment would have grown to some $59,1 million! This astonishing gap of $57,4 million between market price appreciation alone and total return when dividends are reinvested simply reflects the magic of cost free compounding” (Bogle 2017, 66). Edellä käsitellyn efektiivisen osinkotuoton lisäksi on myös keskeistä ymmärtää ja pe- rehtyä osakekohtaiseen osinkoon. Osakekohtainen osinko, jonka englanninkielinen termi on dividend per share (DPS) on tärkeä osakekohtainen tunnusluku, jota piensijoit- taja voi hyödyntää sijoituspäätöksenteossa. Tunnusluku kertoo, kuinka paljon yhtä osa- ketta kohden yhtiö on jakanut osinkoa. Osakekohtainen osinko lasketaan jakamalla tili- kauden aikana maksetut osingot osakkeiden keskimääräisellä lukumäärällä tilikauden aikana. Yhtiön tulevat rahavirrat osakkeenomistajille ovat osinkoja, joten osakekohtai- nen osinko toimii tunnuslukuna sekä osinkojen arvioimiseksi osaketta kohden että tule- vien rahavirtojen ennustamiseksi. (Peterson 2012, 162.) Yhtiöt eivät kuitenkaan ole velvoitettuja maksamaan osakekohtaista osinkoa osakkeen- omistajilleen. Usein kasvuvaiheessa olevat nuoret yhtiöt eivät jaa osinkoja ollenkaan, mutta yrityksen kasvaessa ja markkina-aseman vakiintuessa osakekohtaisen osingon maksaminen tulee yleensä ajankohtaiseksi. Lisäksi korkean kasvun aloilla toimivat yh- tiöt maksavat harvoin merkittäviä osakekohtaisia osinkoja osakkeenomistajilleen (Peter- son 2012, 163). Näin ollen sijoittajien vaihtelevat odotukset ja tavoitteet osinkopolitii- kan suhteen houkuttelevat kunkin yhtiön ympärille omistajakunnan, joka kokee yhtiön osinkopolitiikan vastaavan omia sijoitustavoitteitaan. Yhtiöt pyrkivätkin yleensä nou- dattamaan vakiintunutta osinkopolitiikkaansa ja välttämään osakekohtaisen osingon pie- nentämistä yksittäisenä tilikautena. (Kallunki 2022, 152.) 4.3 Hintakertoimet Piensijoittajan strategiana on usein etsiä ostokohteiksi yhtiöitä, joiden osakkeen arvos- tustaso on jostain syystä laskenut alle niiden pitkäaikaisen todellisen arvon. Tällaisia osakkeen arvostustason laskun aiheuttavia tilanteita ovat taloudessa esiintyvät laskusuh- danteet, sijoittajien yleinen osakkeiden paniikkimyynti tai yhtiön tilapäiset vaikeudet. Historiaa tarkastelemalla löytyy useita esimerkkejä talouden laskusuhdanteista sekä osakkeiden paniikkimyynneistä ja näistä merkittävimpiä ovat vuosien 2008–2009 fi- nanssikriisi ja vuoden 2020 koronapandemia. Tällöin sijoittajat myivät osakkeitaan pa- niikissa, jolloin jopa liiketoiminnaltaan ja taseeltaan erittäin vahvojen yhtiöiden osak- 30 keiden arvot laskivat merkittävästi ja hintakertoimilla mitattuna laskeneet osakkeet oli- vat muuttuneet merkittävästi aliarvostetuiksi. (Kallunki 2022, 177.) Tilinpäätösanalyysiä oikein tulkitseva piensijoittaja pystyy käyttämään edellä kuvattuja tilanteita hyväkseen tunnistamalla tällaiset markkinapaniikin aiheuttamat osakkeiden alihinnoittelut ja nähdä tilanteet hyvinä mahdollisuuksina ostaa osakkeita hinnoilla, jotka ovat alle yhtiöiden pitkän aikavälin todellisen arvon. Vastaavasti kun markkinat ovat ylikuumentuneet tilanne voi johtaa osakkeiden hintojen kohoamiseen todellista ar- voa korkeammalle, kuten tapahtui vuoden 2021 aikana, kun talouksia elvytettiin voi- makkaasti. Tällöin piensijoittajalle puolestaan avautuu hyviä mahdollisuuksia myydä osakkeita. (Kallunki 2022, 178.) Hintakertoimien avulla voidaan vertailla osakkeen markkinahintaa suhteessa yhtiön ta- loudellisiin fundamentteihin. Piensijoittajan ensisijaisena tavoitteena on löytää matalan hintakertoimen osakkeita, joiden matalat hintakertoimet heijastavat osakkeen alihinnoit- telua. Vastaavasti salkussa jo olevat korkean hintakertoimen osakkeet voivat olla har- kinnan arvoisia myyntikohteita. Hintakertoimet voivat heijastella matalaa tai korkeaa arvoa monista muistakin syistä kuin osakkeen markkinahinnan ali- tai yliarvostuksesta. Lisäksi osakkeen mahdollinen ali- tai yliarvostus on myös subjektiivinen käsite, sillä markkinahinta itsessään edustaa jo määritelmällisesti sijoittajien keskimääräistä eli niin sanottua konsensusnäkemystä osakkeen todellisesta arvosta. (Kallunki 2022, 159.) Voidaan siis päätellä, että hintakertoimia käyttävä piensijoittaja uskoo, että markkinoi- den konsensusnäkemys osakkeen hinnasta on siis väärä. Näkemyseron taustalla ovat yleensä erilaiset sijoitushorisontit ja hintakertoimia käyttävä pitkäjänteinen piensijoittaja arvioi yhtiön potentiaalia vuosien perspektiivissä, kun taas keskimääräinen piensijoittaja tutkimustulosten mukaan tekee sijoituspäätöksiä kuukausien, viikkojen tai jopa päivien tarkasteluhorisontissa. Laadukkaan yhtiön osakkeen tilapäisesti alhaiset hintakertoimet voivat kuitenkin tarjota houkuttelevia ostopaikkoja pitkäaikaiselle piensijoittajalle, kun taas lyhyen sijoitushorisontin keskimääräinen piensijoittaja näkee alhaisissa hintakertoi- missa usein vain negatiivisia merkkejä, kuten suhdannevaihteluihin liittyvät riskit. (Kal- lunki 2022, 159.) P/E-luku eli price earnings ratio on yksi piensijoittajien eniten käytetyistä arvonmääri- tyksen tunnusluvuista. Tunnusluku on mainittu jo 1900-luvun alun kirjallisuudessa ja se on edelleenkin yksi suosituimmista piensijoittajien käyttämistä yksittäisistä tunnuslu- 31 vuista. Tunnusluvun perusajatus on helppo ymmärtää ja tavallinen P/E-luku kertoo yk- sinkertaisesti, kuinka monta vuotta tarvitaan, jotta yhtiön nykyisten voittojen määrä vas- taisi sen oman pääoman markkina-arvoa. Tavallinen P/E-luvun arvo, jossa ei huomioida yhtiön tulevaisuuden odotuksia saadaan siis, kun nykyinen osakkeen hinta jaetaan yh- tiön vuoden osakekohtaisella tuloksella. (Bulkowski 2013, 67.) Tällöin tunnuslukua las- kettaessa jakajan arvona voidaan käyttää tilinpäätöksessä jo raportoitua osakekohtaista tulosta, jolloin tunnusluku on konkreettinen ja perustuu toteutuneisiin tuloksiin, mutta ei kuitenkaan ota huomioon tulevaisuuden näkymiä tai mahdollisia muutoksia yhtiön liike- toiminnassa. Vaihtoehtoisesti tunnuslukua laskettaessa jakajan arvona voidaan käyttää seuraavan vuoden ennakoitua osakekohtaista tulosta, jolloin se on spekulatiivinen, mutta antaa näkemyksen myös yhtiön tulevaisuuden kasvunäkymiin ja markkinoiden odotuksiin. Kun jakajan arvona käytetään ennakoitua osakekohtaista tulosta, voidaan laskea eteenpäin katsova P/E-luku, jossa huomioidaan myös yhtiön tulevaisuuden kas- vunäkymät. P/E-luvun laskemiseksi voidaan siis käyttää useaa eri menetelmää, mutta tärkeintä on laskea tunnusluku yhdenmukaisesti kaikissa analyyseissä, joissa lukua käy- tetään. (Kallunki 2022, 159–161.) Kaavassa esitetyllä tavalla voidaan laskea tavallinen P/E-luku, joka perustuu historiallisiin tuloksiin tai eteenpäin katsova P/E-luku, joka ot- taa huomioon myös tulevaisuuden kasvuodotukset. 𝑃 𝐸 = 𝑂𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑒𝑛 ℎ𝑖𝑛𝑡𝑎 𝑂𝑠𝑎𝑘𝑒𝑘𝑜ℎ𝑡𝑎𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑡𝑢𝑙𝑜𝑠 = 𝑃 𝐸𝑃𝑆 Kaava 10. P/E (Kallunki 2022, 160) Tavallisessa P/E-luvussa tapahtuvat muutokset ovat seurausta osakekurssin hinnan vaih- telusta, sillä toteutuneen osakekohtaisen tuloksen arvossa ei voi tapahtua muutoksia. P/E-lukua analysoimalla voidaan havaita, että sijoittajat ovat valmiita maksamaan suh- teellisesti samansuuruisesta tuloksesta erisuuruisen hinnan eri aikoina. Sijoittajien suh- tautumiseen yhtiön tulokseen vaikuttavat esimerkiksi talouden suhdanteissa tapahtuvat muutokset. Tyypillisesti P/E-luvun arvo nousee, kun sijoittajat spekuloivat yhtiön tulok- sen kasvun kiihtyvän entisestään tulevina vuosina. Toisaalta, kun sijoittajat muuttavat kasvuarviotaan yhtiöstä pessimistisempään suuntaan, P/E-luku voi laskea. Eteenpäin katsovassa P/E-luvussa tapahtuvat muutokset voivat johtua osakekurssissa ta- pahtuvista muutoksista, yhtiön tuloksessa tapahtuvista muutoksista tai molemmista. Esi- merkiksi P/E-luvun lasku voi johtua osakekurssin laskusta tai yhtiön kasvaneesta tulok- sesta. Tilanteessa, jossa osakekurssi laskee nopeammin kuin yhtiön tulos kasvaa P/E- 32 luku laskee. (Bulkowski 2013, 69.) P/E-lukuun ja erityisesti eteenpäin katsovan P/E-lu- vun saamaan arvoon vaikuttavat merkittävästi yhtiön kasvunäkymien lisäksi myös yhti- öön liittyvä riski. Mitä suurempi on tuottovaatimus, sitä pienempi on P/E-luku ja rahoi- tusteorian mukaan tuottovaatimukseen vaikuttavat markkinoiden riskitön korko ja osak- keen riski. Näin ollen korkean riskin yhtiöt yleensä saavat alhaisempia eteenpäin katso- vien P/E-luku arvoja kuin matalan riskin yhtiöt. Eteenpäin katsova P/E-luku tarjoaa piensijoittajalle arvokasta tietoa, sillä se heijastaa markkinoiden odotuksia yhtiön tule- vasta tuloksesta suhteessa sen nykyiseen osakekurssiin ja ottaa huomioon sekä kasvupo- tentiaalin että riskiprofiilin (Kallunki 2022, 170). P/E-lukua käytettäessä osakkeen hinnan lasku ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että osake on tullut sijoittajan näkökulmasta edullisemmaksi. Tilanteessa, jossa yhtiön osakekohtainen tulos heikkenee nopeammin kuin osakekurssi laskee, niin seurauksena on P/E-luvun nousu. Osakkeen hinta suhteessa sen tulokseen voi itse asiassa nousta, vaikka osakkeen markkinahinta laskee. Vastaavasti yhtiön osakekohtainen tulos voi nousta nopeammin kuin osakekurssi, jolloin seurauksena on P/E-luvun lasku. Tällöin osakkeen arvostustaso on muuttunut edullisemmaksi, vaikka sen hinta markkinoilla on- kin noussut. (Kallunki 2022, 165.) Alla on esitetty havainnollistava kuvio edellä maini- tun kaltaisesta tilanteesta: Kuvio 1. Nvidian ja Teslan kurssikehitys (Bloomberg 2024) Edellisestä kuviosta nähdään, että Nvidian osake on noussut vuoden aikana 181,78 pro- senttia ja Teslan osake on laskenut 9,54 prosenttia. Tarkastelupäivänä 19.4.2024 Nvi- dian osakkeen hinta on ollut 762,00 dollaria ja Teslan osakkeen hinta on ollut vastaa- vasti 147,05 dollaria. Vuosi aiemmin 19.4.2023 Nvidian osakkeen hinta oli 270,42 dol- laria ja Teslan osakkeen hinta oli 162,56 dollaria. Molempien yhtiöiden tavalliset P/E- luvut on laskettu toteutuneiden osakekohtaisten tulosten mukaisesti. Tavalliset P/E-lu- 33 vut on laskettu myös yhdenmukaisesti hyödyntäen saatavilla olevia osakekohtaisen tu- loksen Non-GAAP arvoja edellisiltä neljältä kvartaalilta, jotka yhtiöt ovat esittäneet si- joittajille suunnatulla verkkosivulla. Non-GAAP arvojen valinta tarjoaa mielekkään ta- van tarkastella yhtiöiden operatiivista suorituskykyä poistamalla satunnaiset ja kerta- luonteiset erät, jotka saattavat vääristää tuloksen kuvaa. 19.4.2024 Nvidian tavallinen P/E-luku on ollut 58,75 ja vuotta aiemmin 19.4.2023 se oli 81,21. Nvidian tavallinen P/E-luku, jossa on huomioitu toteutunut 12 kuukauden osakekohtainen tulos on siis las- kenut voimakkaasta kurssinoususta huolimatta. Vastaavasti Teslan tavallinen P/E-luku 19.4.2024 on ollut 46,98 ja vuotta aiemmin 19.4.2023 se oli 42,22. Teslan tavallinen P/E-luku on siis hieman noussut siitä huolimatta, että yhtiön osakekurssi on vuoden ai- kana laskenut lähes 10 prosenttia. Piensijoittaja voi käyttää hyödykseen myös yhtiön historiallisia P/E-lukuja tehdessään sijoituspäätöksiä tavallisen P/E-luvun ja eteenpäin katsovan P/E-luvun lisäksi. Lähesty- mistapa perustuu havaintoon, jonka mukaan osakekurssit vaihtelevat ajan suhteen voi- makkaammin kuin yhtiöiden fundamentit, kuten kannattavuus ja osingot. Osakkeiden poikkeuksellisten suurten hinnanvaihteluiden katsotaan johtuvan siitä, että sijoittajat suhtautuvat muun muassa sijoittamisen liittyvään riskiin eri tavoin suhdannevaihtelui- den eri vaiheissa. Tällöin on mahdollista havaita hetkiä, jolloin osakekurssit ovat erityi- sen matalalla suhteessa yhtiöiden tuloksiin ja vastaavasti hetkiä, jolloin osakekurssit ovat poikkeuksellisen korkealla suhteessa yhtiöiden tuloksiin. Näin ollen piensijoittaja voi hyödyntää historiallisia P/E-luvun arvoja osakemarkkinoiden pitkäaikaisten trendien ymmärtämiseksi. Näin piensijoittaja voi ennakoida osakekurssien kehitystä useiden vuosien sijoitushorisontilla ja löytää potentiaalisia ostohetkiä osakkeelle tai vastaavasti suotuisia hetkiä myydä osakkeita (Kallunki 2022, 161). P/E-luku tarjoaa piensijoittajalle selkeän ja helppokäyttöisen menetelmän, jonka avulla voidaan arvioida osakekurssin tasoa suhteessa yhtiön fundamentteihin ja tämä pätee kaikkiin P/E-luvun muotoihin. Piensijoittaja voi hyötyä markkinoiden laumakäyttäyty- misestä ajoittamalla ostot ajankohtiin, jolloin monet myyvät laadukkaan yhtiön osak- keita matalilla hinnoilla eli kun yhtiön P/E-luku on poikkeuksellisen matalalla. Osak- keista luopumista voi harkita silloin, kun muut ovat valmiita maksamaan niistä korkeita hintoja ja P/E-luku on poikkeuksellisen korkealla. 1990-luvun lopun tapahtumat tarjoa- vat opettavaisen esimerkin siitä, kuinka markkinoiden psykologia voi ajaa osakekurssit irrationaalisen korkeiksi, ilman yhteyttä yhtiöiden todelliseen taloudelliseen tilantee- 34 seen. Sijoittajat olivat tuolloin valmiita maksamaan monien yhtiöiden osakkeista hin- toja, joilla ei ollut mitään tekemistä yhtiön taloudellisen tilan kanssa. Tällöin markki- noille syntyi Robert Schillerin kuvaamia varallisuusarvojen kuplia (Kallunki 2022, 161). Myös P/S-luku on houkutteleva arvostusmittari piensijoittajalle. P/S-luku vertaa osak- keen nykyistä hintaa sen vuotuiseen myyntiin osaketta kohden. Tunnusluvussa kuvataan siis osakkeen hinnoittelua yhtiön toiminnan laajuuteen nähden ja se kuvaa, miten paljon markkinat asettavat arvoa yhtiön jokaiselle myyntivaluutalle. Tunnusluvun käyttö sopii erityisen hyvin toimintansa alkupuolella olevien yhtiöiden analysointiin tai tappiollisten yhtiöiden analysointiin, joissa perinteistä P/E-lukua ei ole mielekästä käyttää. Tunnuslu- vun käyttöön liittyy myös ongelmia ja P/S-lukua käytettäessä on tiedostettava, millainen yhtiön velkataso on, jotta ei tehdä epäonnistuneita sijoituspäätöksiä konkurssiuhan alla oleviin yhtiöihin. Lisäksi P/S-luku soveltuu parhaiten toimialakohtaiseen analyysiin, sillä eri toimialojen väliset P/S-luvut voivat vaihdella merkittävästi. (Bulkowski 2013, 73–74.) P/S-luvun hyödyllisyys piensijoittajalle perustuu siis tunnusluvun kykyyn tunnistaa, kuinka paljon markkinat arvostavat yhtiön myyntiä. Kun yhtiö kykenee saavuttamaan korkeamman tason jokaisesta myyntivaluutastaan kilpailijoihin verrattuna se voi kertoa vahvemmasta liiketoimintamallista, tehokkaammasta markkinointistrategiasta tai korke- ammasta asiakasuskollisuudesta. Edellä mainitut tekijät mahdollistavat yhtiölle korke- ammat voittomarginaalit tulevaisuudessa, joka voi näkyä positiivisesti yrityksen osake- kurssissa. P/S-lukua hyödyntämällä piensijoittaja ei altistu tuloksen manipuloinnin ris- keille, sillä tunnusluku keskittyy suoraan myyntituottoihin. P/S-luku tarjoaa piensijoitta- jalle yksinkertaisen ja tehokkaan tavan arvioida yhtiön suorituskykyä ja arvoa mark- kinoilla erityisesti aloilla, joilla myyntivolyymi vaikuttaa keskeisesti yrityksen menes- tykseen. (Calhoun 2020, 67–68). P/S-luku voidaan laskea seuraavalla kaavalla: 𝑃/𝑆 = 𝐻𝑖𝑛𝑡𝑎/𝑜𝑠𝑎𝑘𝑒 𝑀𝑦𝑦𝑛𝑡𝑖/𝑜𝑠𝑎𝑘𝑒 Kaava 11. P/S (Calhoun 2020, 65) P/S-lukua voidaan kuitenkin käyttää myös voitollisten yhtiöiden osakkeiden analysoin- nissa. P/S-luku voi tuoda esiin merkittäviä strategisia tai rakenteellisia eroja yhtiöiden välillä. Esimerkiksi toukokuussa 2018 yhdysvaltalaiset yhtiöt The Home Depot ja 35 Walmart raportoivat molemmat lähes identtiset P/E-tunnusluvut, mutta The Home Depotilla oli neljä kertaa korkeampi P/S-tunnusluku. The Home Depotin merkittävästi korkeampi P/S-luku viestii korkeammasta asiakasuskollisuudesta ja paremmasta hin- noitteluvoimasta. (Calhoun 2020, 69.) P/B-tunnusluku on piensijoittajalle konservatiivinen valinta ja akateeminen kirjallisuus suosii tunnuslukua ja sitä pidetään erityisen hyödyllisenä arvosijoittajalle, joka etsii markkinoilta syvästi aliarvostettuja yhtiöitä. P/B-luku eli price to book mittaa yhtiön markkinahinnan suhdetta sen oman pääoman määrään ja näin ollen P/B-luku tarjoaa piensijoittajalle näkymän yhtiön arvostustasosta suhteessa sen kirjanpitoarvoon. P/B- tunnusluku ei kuitenkaan sovellu erityisen hyvin yhtiön kannattavuuden tai oman pää- oman tuoton ennustamiseen, sillä yhtiön kirjanpitoarvo ei välttämättä heijasta yhtiön to- dellista taloudellista tilaa tai tulevaisuuden kasvunäkymiä. (Calhoun 2020, 37.) P/B-tunnusluvun hyödyllisyys perustuu siihen, että se voi auttaa tunnistamaan yhtiöitä, joilla on huomattavia määriä aineettomia hyödykkeitä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisyhtiö The Coca-Cola Company on tunnettu korkeasta P/B-luvusta, mikä johtuu yhtiön merkit- tävästä brändipääomasta, joka ei näy taseessa. P/B-luku toimii parhaiten saman sektorin yhtiöiden välisessä vertailussa ja tuo piensijoittajalle merkittävää lisäarvoa osakkeen suhteelliseen arvonmääritykseen. (Calhoun 2020, 38.) Tunnusluku voidaan laskea jaka- malla osakkeen markkinahinta osakekohtaisella kirja-arvolla. Samaan tunnuslukuun päädytään luonnollisesti myös jakamalla oman pääoman markkina-arvo sen kirjanpito- arvolla (Kallunki 2022, 204–205). P/B-luku voidaan laskea seuraavan kaavan avulla: 𝑃/𝐵 = 𝑂𝑠𝑎𝑘𝑘𝑒𝑒𝑛 𝑚𝑎𝑟𝑘𝑘𝑖𝑛𝑎ℎ𝑖𝑛𝑡𝑎 𝑂𝑚𝑎 𝑝ää𝑜𝑚𝑎/𝑜𝑠𝑎𝑘𝑒 Kaava 12. P/B (Kallunki 2022, 171) Yksi yleisesti käytetty arvostusta kuvaava tunnusluku on myös EV/EBITDA. EV/EBITDA-luvun tulkintaa voidaan hyödyntää sijoituspäätöksenteossa ja yhtiöiden keskinäisessä vertailussa. EV/EBITDA-tunnusluku ilmaisee yhtiön velattoman mark- kina-arvon eli yritysarvon suhteen sen käyttökatteeseen. Tunnusluku osoittaa sen, kuinka monta vuotta yhtiöltä kuluisi, jotta se tekisi velattoman arvonsa verran käyttöka- tetta, olettaen että käyttökatteessa ei tapahdu muutoksia. Kasvuhakuisilla yhtiöillä EV/EBITDA saa yleensä korkeamman arvon, mikä heijastaa niiden suurta investointi- intensiivisyyttä. Hitaan kasvun yhtiöillä tunnusluku puolestaan on keskimääräistä alhai- 36 sempi. (Kallunki 2012, 204.) EV/EBITDA-tunnusluvun laskennassa voidaan käyttää alla esitettyä kaavaa: 𝐸𝑉/𝐸𝐵𝐼𝑇𝐷𝐴 = 𝑌𝑟𝑖𝑡𝑦𝑠𝑎𝑟𝑣𝑜/𝑜𝑠𝑎𝑘𝑒 𝐸𝐵𝐼𝑇𝐷𝐴/𝑜𝑠𝑎𝑘𝑒 Kaava 13. EV/EBITDA (Calhoun 2020, 75) Huomionarvoista on, että myös EV/EBITDA-luku voidaan laskea ja esittää usealla eri tavalla. Käyttökatteen määrittelyssä voidaan käyttää edellisen tilikauden käyttökatetta, liukuvaa edellisten 12 kuukauden käyttökatetta tai markkina-analyytikoiden ennusteita kuluvan tilikauden käyttökatteesta. Yhtiön velaton arvo viittaa tyypillisesti yhtiön velat- tomaan markkina-arvoon, joka lasketaan käyttäen nykyistä osakekurssia ja viimeisim- mässä osavuosikatsauksessa ilmoitettuja korollisilla nettovelkoja. Poistot voivat myös vaikuttaa EV/EBITDA-lukuun, sillä eri toimialojen käyttämät erilaiset poistomenetel- mät voivat aiheuttaa tunnusluvun arvoon vaihtelua, mikä voi johtaa epäjohdonmukaisiin tuloksiin ja tehdä yhtiöiden välisestä vertailusta piensijoittajalle haastavaa. Näin ollen on keskeistä ottaa huomioon poistojen vaikutukset tunnuslukuun, jotta tunnuslukua voi- daan käyttää vertailukelpoisesti ja tulkita asianmukaisesti. (Kallunki 2012, 204.) EV/EBITDA tunnusluku on piensijoittajalle arvokas työkalu, sillä se antaa kattavam- man kuvan yhtiön velkaantuneisuudesta verrattuna P/E-lukuun ja sen avulla on myös helpompaa vertailla eri maiden yhtiöitä keskenään. Tunnusluku tarjoaa mahdollisuuden arvioida yhtiön kokonaisarvoa realistisemmin huomioiden yhtiön velan ja käteisen mää- rän vaikutuksen. Toisaalta EV/EBITDA on piensijoittajalle työläämpi tunnusluku las- kea, sillä yritysarvon laskemiseksi lähtötietoja on enemmän kuin P/E-lukua laskettaessa. Tämä puolestaan johtaa siihen, että piensijoittajan on haastavampaa löytää vertailutie- toja EV/EBITDA-tunnusluvulle. (Calhoun 2020, 75–76.) 37 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä tutkielmassa on tarkasteltu tilinpäätöstietojen luotettavuutta ja niiden käyttöä tun- nuslukuanalyysissa piensijoittajan näkökulmasta. Voidaan todeta, että tilinpäätöstietojen luotettavuus on keskeisessä osassa, kun piensijoittaja suorittaa tunnuslukuanalyysia. Ti- lanteessa, jossa tilinpäätöstiedot eivät ole luotettavia ei tunnuslukuanalyysia ole miele- kästä suorittaa, sillä tällöin saadut tulokset ovat harhaanjohtavia ja virheellisiä. IFRS- standardit ovat keskeisessä asemassa informaation luotettavuuden parantamisessa, sillä niiden laadinnassa on otettu sijoittajan näkökulma huomioon. Näin ollen piensijoittaja, joka sijoittaa säästövarojaan säännellyllä markkinalla pörssiyhtiöihin voi hyödyntää ti- linpäätöstietoja ja luottaa tietojen oikeellisuuteen. Tutkielman perusteella on selvää, että vaikka IFRS-standardit parantavat raportoinnin läpinäkyvyyttä piensijoittajan tulee olla tietoinen myös niiden rajoituksista, kuten yhtiökohtaisista tulkintaeroista. Taloudellisten tunnuslukujen analysoinnin avulla piensijoittaja voi muodostaa nopeasti näkemyksen yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja ennakoida yhtiön liiketoiminnassa ta- pahtuvia trendejä ja perustaa sijoituspäätökset näiden tulkintojen pohjalle. Piensijoitta- jan on kuitenkin aina tärkeä muistaa, että yhtiön historiallinen hyvä suorituskyky ei ole tae yhtiön tulevasta menestyksestä, mutta aiemmin vahvasti pärjännyt yhtiö omaa kui- tenkin tärkeitä ominaisuuksia, jotka mahdollistavat yhtiön kannattavan liiketoiminnan ja voittojen kasvun myös tulevaisuudessa. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että to- teutettu tunnuslukuanalyysi voi parhaimmassa tapauksessa vähentää piensijoittajan ko- kemaa epävarmuutta tehtyjä sijoituksia kohtaan ja tuoda piensijoittajalle mielenrauhaa, sillä sijoituspäätökset on tehty rationaalisin perustein tietoon perustuvien tunnuslukujen pohjalta. Piensijoittajan vertaillessa yhtiöitä käyttämällä tunnuslukuja on järkevää hyödyntää mahdollisimman useaa erityyppistä tunnuslukua, jotta tunnuslukuanalyysi olisi mahdol- lisimman laaja-alainen ja laadukas. Tutkielman yhteenvedossa voidaan päätellä, että piensijoittajalle keskeisiä tilinpäätöksestä johdettuja tunnuslukuja ovat tutkielmassa esi- tetyt kannattavuuden, vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden tunnusluvut. Edellä mainit- tuja tunnuslukuja hyödyntämällä voidaan varmistua siitä, että toteutettu tunnuslukuana- 38 lyysi ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti yhtiön taloudellisessa tilanteessa tapahtuneet muutokset sekä yhtiön nykyisen taloudellisen tilanteen. Tilinpäätöksestä johdettujen tunnuslukujen lisäksi piensijoittaja voi hyödyntää markki- naperusteisia tunnuslukuja, joiden avulla voidaan arvioida osakkeen mahdollista yli- tai aliarvostusta markkinoilla. Markkinaperusteisten tunnuslukujen käyttö yhdistettynä ti- linpäätöksestä johdettaviin tunnuslukuihin tarjoaa piensijoittajalle täydentävää näkökul- maa siitä, miten markkinat arvostavat yhtiötä. Monipuolinen tunnuslukujen käyttö aut- taa piensijoittajaa muodostamaan vahvan analyysityökalupakin, jonka avulla piensijoit- taja voi muodostaa yhtiön voitto- ja riskimahdollisuuksista sekä taloudellisesta tilan- teesta ja tulevaisuuden näkymistä paremman kokonaiskuvan. Monipuolinen tunnuslukuanalyysi mahdollistaa tietoon perustuvien sijoituspäätöksien tekemisen ja tunnuslukujen avulla voidaan perustella, miksi sijoittaminen kyseiseen yh- tiöön voi olla tuottoisaa ja järkevää. Tunnusluvut auttavat hahmottamaan yhtiön talou- dellisessa kehityksessä tapahtuneita trendejä, mutta niiden avulla ei kuitenkaan ole mah- dollista saada täydellistä kuvaa markkinoiden liikkeistä ja osakkeen tulevasta kurssike- hityksestä. Näin ollen piensijoittajan on oltava valmis jatkuvaan oppimiseen ja oman tunnuslukuanalyysin päivittämiseen. Markkinaperusteiset tunnusluvut tarjoavat piensijoittajalle runsaasti tietoa osakkeiden arvostustasosta, mutta piensijoittajan on tärkeä pyrkiä ymmärtämään, mistä seikoista tunnusluvuissa tapahtuvat muutokset johtuvat. Laajasti käytetyn P/E-tunnusluvunkaan tulkinta ei ole suoraviivaista, eikä piensijoittajalle ole aina selvää, mitä P/E -luvun saama arvo todellisuudessa kertoo. P/E-luvun kasvu ei automaattisesti kerro, että ky- seessä on hyvä sijoitus, sillä toisinaan P/E-luvun kasvun taustalla voi olla yrityksen osa- kekohtaisen tuloksen heikentyminen, joka voi johtua yrityksen heikentyneestä kannatta- vuudesta. Toisaalta P/E-luvun laskukaan ei välttämättä osoita, että osake on aliarvos- tettu ja hyvä sijoituskohde, sillä yhtiön matala P/E-tunnusluku voi olla täysin perusteltu, mikäli yrityksen tulevaisuudennäkymät ovat heikentyneet merkittävästi tai jos koko toi- miala kärsii yleisesti odotettavissa olevasta heikosta suhdanteesta. Nvidian ja Teslan esimerkki havainnollisti hyvin, millaista tietoa markkinaperusteiset tunnusluvut, kuten P/E-luku tarjoavat piensijoittajalle osakkeen arvostustasosta ja sen, että tunnuslukujen tulkinta ei ole yksiselitteistä. Osakemarkkinat arvostavat yhtiöitä mo- nimutkaisilla tavoilla, eikä pelkkä osakekurssin muutos kerro siitä onko osake tullut 39 piensijoittajalle edullisemmaksi vai kalliimmaksi. Tämän seurauksena markkinaperus- teiset tunnusluvut ovat avainasemassa, kun piensijoittaja haluaa muodostaa kuvan osak- keen arvostustasosta, sillä osakkeen markkinahinta itsessään kertoo ainoastaan osakkeen nykyisen kaupankäyntihinnan. Nvidian tapaus osoittaa, että vaikka osakkeen hinta on noussut merkittävästi yhtiön tavallinen P/E-luku on laskenut, mikä johtuu siitä, että yh- tiön tuloksen kasvu on ollut vielä nopeampaa kuin osakkeen hinnan nousu. Teslan esimerkki puolestaan osoittaa, että osakkeen hinnan laskusta huolimatta yhtiön tavallinen P/E-luku on noussut, mikä viittaa siihen, että yhtiön tulos on heikentynyt no- peammin kuin sen osake on laskenut. Edelliset esimerkit korostavat tunnuslukujen tär- keyttä ja sitä, millaista informaatiota markkinaperusteiset tunnusluvut tarjoavat piensi- joittajalle osakkeiden arvostustasosta. Esimerkkien kautta käy myös ilmi se, että yksit- täisen tunnusluvun tarkastelun lisäksi on järkevää hyödyntää myös muita tunnuslukuja ja arvioida yhtiön taloudellista suorituskykyä laajemmin eikä vain markkinaperusteisten tunnuslukujen avulla. Erityisesti tilinpäätöksestä johdetut kannattavuuden, vakavarai- suuden ja maksuvalmiuden tunnusluvut ovat keskeisiä, kun piensijoittaja haluaa muo- dostaa kokonaiskuvan yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja siinä tapahtuneista muutok- sista. Osakkeen suhteellinen arvonmääritys voi kuitenkin olla kokemattomalle piensijoittajalle haastavaa, mutta se on kriittinen osa piensijoittajan päätöksentekoa, kun sijoitetaan osakkeisiin tai harkitaan osakkeiden myyntiä. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan to- deta, että vaikka markkinaperusteiset tunnusluvut kuten P/E-luku ja P/B-luku tarjoavat keskeistä tietoa siitä, miten markkinat arvostavat yhtiötä, ne eivät kuitenkaan yksinään riitä kattamaan osakemarkkinoiden monimutkaisia arvostustapoja. Yksinkertaiset arvon- määritysmenetelmät, jotka perustuvat vain yhteen taloudelliseen mittariin ovat usein riittämättömiä antamaan kattavan kokonaiskuvan yhtiön todellisesta arvosta. Pelkän P/B-tunnusluvun käyttö osakkeen arvonmääritykseen ei ole mielekästä, sillä tunnusluku ei ota huomioon yhtiön tulevaisuuden kasvunäkymiä. Lisäksi esimerkiksi P/S-luvun käytön ohella yhtiön taloudellisen tilanteen kokonaisvaltaisesta hahmottamisesta tarvi- taan lisäanalyysejä, sillä on tärkeää ymmärtää, onko yhtiön toiminta mahdollista kääntää voitolliseksi esimerkiksi myyntiä kasvattamalla tai kustannuksia alentamalla. Tunnuslu- kujen ymmärtäminen ja tehokas käyttö vaativat siis piensijoittajalta perusteellista tutki- musta ja kriittistä arviointia. 40 Piensijoittajan on oltava myös tietoinen siitä, että tunnuslukuja voidaan laskea ja esittää eri tavoin. Kun piensijoittaja analysoi valmiiksi laskettuja tunnuslukuja piensijoittajan on tärkeä ymmärtää, miten tunnusluku on laskettu. Tämän seurauksena tutkielmassa on myös tuotu esille tunnuslukujen laskentakaavoja, jotta piensijoittaja saa syvällisemmän käsityksen tunnusluvusta ja siitä, mitkä laskentakaavan muuttujat vaikuttavat tunnuslu- vun arvossa tapahtuvaan muutokseen. Esimerkiksi piensijoittajan analysoidessa val- miiksi laskettua tunnuslukua kuten P/E-lukua piensijoittajan on aina varmistuttava siitä, onko kyseessä tavallinen P/E-luku vai eteenpäin katsova P/E-luku. Näin voidaan välttyä väärinymmärryksiltä tunnusluvun tulkinnassa. Voidaan sanoa, että tutkielman avulla on onnistuttu erottamaan toisistaan edellä mainitut tunnusluvut ja tuotu piensijoittajalle ymmärrys siitä, että yksittäinen tunnusluku voidaan laskea eri tavoilla. Sijoituspäätösten tekeminen pörssiyhtiöiden osakkeisiin on kuitenkin monivaiheinen prosessi, joka sisältää tietojen keräämistä ja tietojen analysointia. Tunnuslukuanalyysi tarjoaa piensijoittajalle mielekkään tavan perehtyä yhtiön liiketoimintaan syvällisem- min, mutta tunnuslukujen käyttöön liittyy kuitenkin rajoitteita. Makrotaloudelliset teki- jät kuten geopoliittisessa tilanteessa tai korkoympäristössä tapahtuvat muutokset voivat toisinaan muuttua nopeasti, jolloin historiallisiin tietoihin perustuvat tunnusluvut eivät välttämättä anna ajantasaista kuvaa yhtiön tilanteesta tai markkinoiden suunnasta. Tut- kielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että piensijoittajan näkökulmasta tunnuslu- kuanalyysi on vain yksi menetelmä, joka tukee päätöksentekoa sijoittaa tiettyyn yhtiöön. Tunnuslukuanalyysin lisäksi on kuitenkin keskeistä huomioida myös laajempia talou- dellisia signaaleja sekä markkinoilla tapahtuvia muutoksia, jotta voidaan tehdä onnistu- neempia sijoituspäätöksiä. Aktiivinen talouden seuraaminen yhdistettynä piensijoittajan kykyyn kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan ovat avainasemassa onnistuneiden sijoi- tuspäätösten tekemisessä. Nämä tekijät eivät ainoastaan tee sijoittamisesta mielekästä, vaan ne voivat myös tarjota piensijoittajalle houkuttelevia osakkeiden ostomahdolli- suuksia tulevaisuudessa. Tutkielman jatkotutkimusaiheina voitaisiin syventyä käsittelemään fundamenttianalyy- sia ja analysoida yrityksen sisäisiä talouteen ja strategiaan vaikuttavia tekijöitä. Vaihto- ehtoisesti jatkotutkimusaiheena voitaisiin käsitellä osakkeen arvonmääritysmalleja ja syventyä tekniseen analyysiin. Vaihtoehtoisesti siirtyminen yhtiökohtaisesta tunnuslu- kuanalyysistä laajempaan markkinaindeksien analysoitiin tarjoaisi myös mielenkiintoi- 41 sen tutkimusaiheen, jonka avulla voitaisiin ymmärtää kokonaisvaltaisemmin markkinoi- den dynamiikkaa. 43 Lähteet Bag, Dinabandhu (2022) Valuation and Volatility: Stakeholder’s Perspective. Springer, Singapore. Baydas, M (2020) Analysis of the relationship between financial performance and stock return: A comparison on Borsa Istanbul manufacturing firms (Unpublished doctoral dissertation). Necemettin Erbakan University, Institute of Social Sciences, Konya. Bloomberg (2024) Markets Data. Nvidia Corp. , haettu 19.4.2024. Bloomberg (2024) Markets Data. Tesla Inc. , haettu 19.4.2024. Bogle, John C (2017) The Little Book of Common Sense Investing: The Only Way to Guarantee Your Fair Share of Stock Market Returns. John Wiley & Sons, Newark. Bragg, Steven M (2012) Business ratios and formulas: a comprehensive guide. Wiley, Hoboken, New Jersey. Bulkowski, Thomas N (2013) Fundamental analysis and position trading evolution of a trader. Wiley, Hoboken. Calhoun, George (2020) Price and Value: A Guide to Equity Market Valuation Metrics. CA: Apress L. P, Berkeley. Ericson, Richard N (2010) The new standards methods for linking business performance and executive incentive pay. Wiley, Hoboken. Gizem, Ari (2022) Examination of the Relationship between Stock Management and Profitability in Businesses: An Application on Borsa Istanbul Manufacturing Companies. ka & Finans Araştırmaları Dergisi, 2022-12, Vol.7 (4), p.839-854 Goel, Sandeep (2016) Financial ratios. Business Expert Press, New York. Haaramo, Virpi – Palmuaro, Sirkku (2018) Pörssiyhtiön tilinpäätös. Alma Talent, Helsinki. Kaisanlahti, Timo – Leppiniemi, Jarmo – Leppiniemi, Raili (2017) Tilinpäätöksen tulkinta. Alma Talent, Helsinki. Kallunki, Juha-Pekka – Martikainen, Minna – Niemelä, Jaakko (2019) Ammattimainen sijoittaminen. Alma Talent, Helsinki. 44 Kallunki, Juha-Pekka – Niemelä, Jaakko (2012) Osakkeen arvonmääritys. Talentum, Helsinki. Kallunki, Juha Pekka (2022) Tilinpäätösanalyysi. Alma Talent, Helsinki. Leppiniemi, Jarmo – Kaisanlahti, Timo – Leppiniemi Raili (2005) Tilinpäätöksen tulkinta. WSOY Pro, Helsinki. McKinsey & Company (2015) Valuation: measuring and managing the value of companies. 6. painos. Wiley, Hoboken, New Jersey. Neilimo, Kari – Näsi, Jukka (1980) Nomoteettinen tutkimusote ja suomalainen yrityksen taloustiede: tutkimus positivismin soveltamisesta. Tampereen yliopisto, Tampere. Nvidia (2024) Financial Reports. < https://investor.nvidia.com/financial-info/financial- reports>, haettu 19.4.2024. Peterson, Drake – Fabozzi, Frank (2012) Analysis of financial statements. John Wiley & Sons, Hoboken New Jersey. Puusa, Anu (2008) Käsiteanalyysi tutkimusmenetelmänä. Premissi, 36–39 Robinson, Thomas (2012) International financial statement analysis: CFA Institute Investment Series. John Wiley & Sons, Hoboken, New Jersey. Roger, Cartwright – Michael, Collins – George, Green – Anita, Candy (1998) Managing Resources and Information. Blackwell Publishers Ltd, Oxford. Tesla (2024) Investor Relations. < https://ir.tesla.com/#quarterly-disclosure>, haettu 19.4.2024.