1 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen FantasƟnen lama – keskiajan käyƩö kerronnan välineenä Disneyn lyhytanimaaƟossa Kunniaksi aikain menneiden (1933) medievalismi, Disney-yhƟö, Minni Hiiri, Mikki Hiiri, fantasia, historiakulƩuuri, lama, 1930-luku Anni Hella avehel [a] utu.fi FT, postdoc-tutkija kulƩuurihistoria Turun yliopisto Noora Kallioniemi nmmkal [a] utu.fi FT, postdoc-tutkija kulƩuurihistoria Turun yliopisto ViiƩaaminen: Hella, Anni & Noora Kallioniemi. 2024. ”FantasƟnen lama – keskiajan käyƩö kerronnan välineenä Disneyn lyhytanimaaƟossa Kunniaksi aikain menneiden (1933)”. WiderScreen 27 (1– 2). hƩps://widerscreen.fi/numerot/1-2-2024-widerscreen-27/fantasƟnen-lama–keskiajan-kayƩo-kerronnan- valineena-disneyn-lyhytanimaaƟossa-kunniaksi-aikain-menneiden-1933/ Tässä arƟkkelissa tarkastelemme keskiajan kuvaston hyödyntämistä Disneyn lyhytanimaaƟoelokuvassa Kunniaksi aikain menneiden (Ye Olden Days, Burt GilleƩ, 1933). Keskitymme erilaisiin kerronnan keinoihin, joilla käsitystä keskiajasta tuoteƫin 1930-luvun lyhytanimaaƟossa ja pohdimme, mitkä ovat fantasiaelemenƫen käytön funkƟot. 1930-luku muuƫ sekä elokuvan tekemisen eƩä katsomisen tapoja. Ajan syvä lama pakoƫ yhƟöt tuoƩamaan viihdeƩä, jolla houkutelƟin aiempaa työväenluokkaisemmat yleisöt teaƩereihin. 2 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Samalla äänielokuvan tulo muuƫ kerronnan mahdollisuuksia ja osaltaan tasa-arvoisƟ elokuvissa käynnin kokemusta. TaloudellisesƟ raskas aikakausi näkyi myös viihde-elokuvien sisällöissä. Sekä Disney-yhƟö eƩä muun muassa Warner Bros. käsiƩelivät teemaa lyhytanimaaƟoissaan. Disney valitsi keinokseen fantasiakerronnan, josta medievalismi eli keskiajan hyödyntäminen on yksi esimerkki. Se muodostui myöhemmin yhƟön tunnusomaiseksi piirteeksi ja on edelleen tuƩu teemapuistoista ja pitkistä animaaƟoelokuvista. Tässä arƟkkelissa tarkastelemme keskiajan kuvaston hyödyntämistä Disneyn varhaisessa lyhytanimaaƟossa. Pohdimme, miten animaaƟokerronnan kauƩa käsitelƟin 1930-luvun talouskriisiä Yhdysvalloissa ja mikä rooli keskiaikakuvaston hyödyntämisellä oli. Tarkastelemme yhtäältä “pimeän keskiajan” ja toisaalta iloisen ja satumaisen keskiajan esiƩämistä sekä miten näitä molempia keskiaikaan yhdisteƩyjä puolia on käyteƩy käsiƩelemään eri tekoaikakausien ilmiöitä. Analysoimme kerronnan keinoja, joilla käsitystä keskiajasta tuoteƫin. Näitä olivat hahmojen ”rooliƩaminen” ja niiden kiinniƩäminen aiempiin kertomusperinteen hahmotyyppeihin. Lisäksi hahmojen puvustus, äänimaailma ja kuvakerronta ovat analyysimme kohteina. Kysymme, miten animaaƟossa taidemuotona rakenneƫin käsitystä menneisyydestä ja millaista kuvaa keskiajasta esiteƫin. Disneyn Kunniaksi aikain menneiden (Ye Olden Days, Burt GilleƩ, 1933) on lyhytanimaaƟo, jossa Disneyn omat tutut hahmot, Mikki, Minni, Hessu, Heluna ja Musta Pekka, seikkailevat keskiajalla. AnimaaƟon tarinassa aluksi katsojalle näytetään miljöö: keskiaikaisessa linnassa ovat alkamassa hääjuhlat, kun Kalapazoon kuningas (Musta Pekka) haluaa naiƩaa tyƩärensä (Minni Hiiri) Poopodapoon prinssille (Hessu Hopo). Prinssi esitellään trumpeƫfanfaarien saaƩelemana, samoin prinsessa. Tarinan edetessä käy ilmi, eƩä prinsessa vastustaa isänsä tahtoa eikä suostu naimaan hänelle osoiteƩua prinssiä ja isä telkeää hänet linnan torniin yhdessä kamarineidon (Heluna Ammu) kanssa. Pulassa olevan neidon pelastukseksi saapuu minstreli, kiertelevä runonlaulaja (Mikki Hiiri) (Kuva 1). Minstrelin on kuitenkin kohdaƩava prinssi kaksintaistelussa. Peitset ja haarniskat kalisevat juhlaväen hurratessa taistelijoille. Minstreli ja prinsessa saavat toisensa. Aikansa nykypäivässä yleensä seikkailevat Mikki Hiiri ja Minni Hiiri ovat saapuneet kuvitellulle keskiajalle, jossa neitoja lukitaan linnantorneihin ja kaksintaisteluita käydään kivisten linnojen saleissa. 3 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Kuva 1. Tarina alkaa Mikin esiƩämän minstrelihahmon saapuessa muulin selässä laulaen ja luuƩua soiƩaen linnaan. Kuva: YouTube. ArƟkkelimme kiinniƩyy kulƩuurihistorialliseen elokuvatutkimukseen, jossa keskeistä on ajatus siitä, eƩä elokuva on monin tavoin sidoksissa siihen kulƩuuriseen ja yhteiskunnalliseen ympäristöön, jossa se on tuoteƩu. (Ks. Salmi 1990, 17; Barber 2013, 4–14) Tuotantoaikaan kytkeytyvät taide ja fikƟo ovat keskeisiä kulƩuurihistorian tutkimuksen lähteitä, joiden avulla katsojat rakentavat ymmärrystään maailmasta. (Oinonen & Mähkä 2013, 274) FikƟo reflektoi ja kommentoi ympäröivää yhteiskuntaa, josta elokuva mediana on yksi esimerkki. Menetelmänä arƟkkelissamme on aineiston lähiluku, jonka avulla tarkastellaan elokuvan avainkohtauksia ja -teemoja historiantutkimuksen ja aikalaiskonteksƟin sijoiƩamisen avulla. (Kallioniemi & Kärki 2013, 171) Historiallinen ymmärrys tutkimuskohteesta rakentuu kontekstoimalla analysoimamme lyhytanimaaƟo osaksi amerikkalaista 1930-luvun alkupuolen kulƩuuria ja yhteiskunnallista ƟlanneƩa. Audiovisuaalista kulƩuuria tutkinut kulƩuurihistorioitsija Kimi Kärki muistuƩaa, eƩä vaikka taideteosten tulkintaan liiƩyy erityisiä haasteita etenkin niihin liiƩyvän kokemuksen yksilöllisyyden suhteen, taideteoksilla on olemassa kokemusmaailma, joka ne on synnyƩänyt. Siten ne väliƩävät meille myös Ɵetoa menneisyydestä. (Kärki 2003, 207, 211–212) Tutkimuksemme keskeinen työkalu on medievalismin käsite, joka tarkoiƩaa keskiaikaa seuranneiden aikakausien halua ammentaa vaikuƩeita ja inspiroitua keskiajasta (Alapartanen & Paija 2009; Pugh & Weisl 2012, 1; Harty 1999, 3). Medievalismilla voidaan viitata myös kulƩuurisiin vastauksiin ja käytäntöihin, joita myöhempinä aikoina keskiajasta on tehty (Galvez 2021, 367). 4 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Viime vuosien tutkimuksessa keskiajan käyƩöä on tutkiƩu erityisesƟ poliiƫsessa ja äärinaƟonalisƟsessa liikehdinnässä (EllioƩ 2017; Fugelso, ed. 2020; Välimäki 2022), muƩa sille on paikkansa myös kevyemmän keskiajan kuvaston kierräƩämisen analyysissä. MedievalisƟset tuoƩeet eivät kerro suoraan keskiajasta, vaan pikemminkin ajasta ja kulƩuurista, jossa ne on tuoteƩu ja niiden suhtautumisesta menneisyyteen (Bovaird-Abbo 2020, 302; Bradford 2015, 2; Pugh & Weisl 2012, 1). Medievalismin tutkimus on usein perustunut tutkiƩavan teksƟn ja keskiaikaisten lähteiden suhteen tarkasteluun (Young 2010, 163), muƩa myös esimerkiksi fantasiaelokuvaa voidaan tarkastella sen avulla, sillä se kuljeƩaa genrenä mukanaan historiallisia kerrostumia siitä, miten keskiaika on eri vuosisatoina ymmärreƩy. Tässä keskeisiä ovat lyhytanimaaƟon ja elokuvan mahdollistamat tavat tuoƩaa keskiaikaista kuvastoa. Huumorilla on myös tärkeä rooli keskiajan kuviƩelussa, sillä se mahdollistaa keskiaikaan liiteƩyjen omaan aikaan sopimaƩomien piirteiden esiintuomisen. Medievalismin tutkimuksessa on tärkeää ensin kysyä, mitä oikeastaan tutkitaan ymmärtääksemme, miten sitä tutkitaan. Tutkimuksen kohteena ei ole keskiaika itse, vaan se aika ja kulƩuuri, jossa keskiaikaa represenƟoidaan. Samalla on keskeistä muistaa medievalismin pitkä perinne sekä ajallisten ja kulƩuuristen kerrostumien olemassaolo keskiajan kuviƩelussa. (Trigg 2008, 99–118) Tässä palaamme ajatukseen (kulƩuuri)historiallisen tutkimuksen menetelmistä ja tulkinnan rakentamisesta: medievalismia tutkitaan kulƩuurihistoriallisena ilmiönä. Ritarit ja neidot ovat seikkailleet kirjojen sivuilla ja ihmisten tarinoissa jo kauan ennen 1900-lukua. Populaarin keskiaikaisen mielikuvan syntymiseen vaikuƫ erityisesƟ Sir Walter ScoƩ. ScoƩ hyödynsi romaaneissaan aikansa akateemista tutkimusta sekä keskiaikaisia alkuperäislähteitä sekoiƩaen niihin fantasiaelemenƩejä. (Chandler 1965, 315, 320–321) 1900-luvun alkupuolella keskiaika tuli kuitenkin näkyväksi ja kuuluvaksi uuteen mediaan, elokuvaan. Disney-yhƟö on hyödyntänyt keskiaikaa kokopitkissä animaaƟoelokuvissaan (esimerkiksi elokuvissa Lumikki (1937), Miekka kivessä (1963), Robin Hood (1973) ja Notre Damen kellonsoiƩaja (1996)) ja teemapuistoissaan (Pugh & Aronstein, 2012) ja sen merkitys 1900–2000- lukujen medievalismille on huomioitu myös viimeaikaisessa tutkimuksessa (Haines 2020, 690). Tison Pughin ja Susan Aronsteinin toimiƩama arƟkkelikokoelmateos The Disney Middle Ages (2012) on yksi harvoista kontribuuƟoista Disneyn ja medievalismin tutkimuksesta. Disneyn medievalismi on kuitenkin alkanut kiinnostaa laajemmin ja yksiƩäisiä tutkimusarƟkkeleita on ilmestynyt (ks. 5 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen esim. TeloƩe 2015; Haines 2020). Kuitenkaan yhƟön valmistamia lyhytanimaaƟoita ei ole juuri tutkiƩu medievalismin näkökulmasta. Vaikka medievalismin määritelmissä näkyy ilmiön pitkä historia, on sen tutkimus keskiƩynyt voimakkaasƟ viime vuosikymmenten mediatuoƩeisiin. Tutkijat ovat kiinniƩäneet huomiota myös siihen, kuinka vähän Disneyn medievalismia on tutkiƩu huolimaƩa Disneyn merkiƩävästä asemasta sen kaupallisena hyödyntäjänä (Haines 2020, 692). Mediatutkijat Elizabeth Bell, Lynda Haas ja Laura Sells ovat argumentoineet tämän johtuvan siitä, eƩä Disneyn fantasiamaailmojen on nähty olevan kaukana siitä, mitä keskiaika todellisuudessa oli (Bell et al. 1995, 4; Haines 2020, 692). Disneyn varhaiset lyhytanimaaƟot ovat jääneet tutkimuksessa sitäkin enemmän varjoon. Disneyn kokopitkät animaaƟoelokuvat, joissa keskiaika on näkyväsƟ läsnä miljöössä, tarinassa ja hahmoissa, ovat saaneet huomiota huomaƩavasƟ enemmän. Myös muiden kuin Disneyn tuoƩamien elokuvien ja populaarikulƩuurin tuoƩeiden myöhemmät teokset ovat olleet tutkimuksen keskiössä (ks. esim. Lafortune 2023; Larrington 2017; Fitzpatrick 2019; Locke 2018). Medievalismi ja medievalisƟset tuoƩeet ovat aina kuitenkin kiinni omassa ajassaan ja edustavat tuotantoaikansa kulƩuuria. Clare Bradfordin mukaan ”medievalisƟset teksƟt, niin fantasia, Ɵetokirjallisuus kuin fikƟo, eivät kerro niinkään keskiajasta vaan niistä kulƩuureista ja ajoista, jolloin ne on tuoteƩu” (Bradford 2015, 2; Ks. myös MaƩhews 2015, 6–9). Suuri lama ja Disney-yhƟö 1930-luvulla Wall StreeƟn pörssiromahdus vuonna 1929 syöksi Yhdysvallat syvään lamaan. TyöƩömyys kasvoi dramaaƫsesƟ: vuonna 1929 se oli 3,1 % (1,5 miljoonaa työtöntä), muƩa vuonna 1932 jo 23,5 % (12 miljoonaa työtöntä). Vaikka maan elokuvateollisuus saavuƫ ennätykselliset tulot vuonna 1930, johƟ lama myös elokuvateollisuudessa tulojen ja palkkojen jyrkkään laskuun. Suuret elokuvayhƟöt, kuten 20th Century-Fox, MGM, Paramount, RKO ja Warner Bros, irƟsanoivat tuhansia työntekijöitä ja leikkasivat palkkoja. Vuonna 1931 ovensa sulki arviolta 2 500 teaƩeria ja vuonna 1932 vielä 4 000 lisää, ja itsenäiset teaƩerit kärsivät eniten. TeaƩereiden kokonaismäärä väheni Yhdysvalloissa kolmanneksella vuosien 1929 (130 000) ja 1932 (87 000) välillä. Jäljelle jääneet teaƩerit joutuivat laskemaan lippujen hintoja houkutellakseen yleisöä. Pienemmät teaƩerit turvautuivat muihin keinoihin, kuten popcornin, karkkien ja virvoitusjuomien myynƟin. Arvontojen ja palkintojen käyƩö auƩoi houkuƩelemaan katsojia. ElokuvateaƩerit lisäsivät ohjelmistoihinsa lyhytelokuvia, jatkosarjoja, uuƟskatsauksia ja animaaƟopiirreƩyjä. Vuonna 1934 noin 1 000 teaƩeria avaƫin 6 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen uudelleen, mikä merkitsi elokuva-alan elpymistä. Vuoteen 1936 mennessä monet yhƟöt, kuten 20th Century-Fox, MGM ja Paramount, ilmoiƫvat jo tekevänsä voiƩoa. (Morgan 2016, 4–7) Elokuvilla oli merkiƩävä rooli 1930-luvun aikakauden viihteenä, kun ihmiset etsivät pakokeinoa synkästä todellisuudestaan. ElokuvateaƩereiden viikoiƩainen katsojamäärä, 60–75 miljoonaa ihmistä, osoiƩaa elokuvien valtavan suosion ja kulƩuurisen voiman. Sen voi taidemuotona ajatella olleen jopa keskeisessä asemassa kansakunnan Ɵetoisuuden rakentamisessa. Fantasiaelokuvat, kuten Ihmemaa Oz (Wizard of Oz, Victor Fleming, 1939), tarjosivat toivoa ja lohtua, kun ihmiset haaveilivat värikkäistä utopioista, joissa olisivat vapaita työƩömyydestä, nälästä ja epätoivosta. (Mollet 2013, 112–113) Disneyn lyhytanimaaƟoiden suuri suosio sijoiƩuu juuri tähän aikakauteen. Suuret yhdysvaltalaiset tuotantoyhƟöt Disney, Fleischer Studios ja Warner Bros. kilpailivat 1930- luvulla suosiosta keskenään. Tämä kilpailu kannusƟ niitä jatkuvasƟ parantamaan animaaƟotekniikoitaan ja tarjoamaan yleisöille houkuƩelevampaa viihdeƩä. Disney-yhƟö eroƩui hyödyntämällä fantasiaa, kuten medievalismia ja eurooppalaista satuperinneƩä, keinona kommentoida tosielämän asioita, kun taas Warner Bros. puolestaan hyödynsi animaaƟohahmojaan kommentoidakseen suoremmin ajankohtaisia tapahtumia ja yhteiskunnan ilmiöitä. YhƟön elokuvat ovat selvempiä kommentaareja tekoajastaan, siinä missä Disneyn elokuvat käsiƩelevät universaalimpia teemoja. (Tantham 2019, 37–43) Fleischer Studios, joka oli Disneyn merkiƩävin kilpailija 1930-luvun alkupuolella, vetosi aikuisiin yleisöihin omilla hahmoillaan, esimerkkeinä BeƩy Boop ja Kippari Kalle (Popeye), jotka ilmensivät urbaania, kokeilevaa ja monin tavoin aikuisempaa esteƟikkaa. Siinä missä Disney keskiƩyi viaƩomaan ja romanƟsoituun tyyliin, Fleischer käsiƩeli usein synkempiä ja realisƟsempia aiheita, jotka saaƩoivat sivuta aikuisten elämän haasteita. Teknologian saralla Disney ja Fleischer kilpailivat myös innovaaƟoiden kehiƩämisessä. Disney mullisƟ animaaƟomaailman mulƟplane-kamerallaan, joka mahdollisƟ syvyyden tunteen luomisen, kun taas Fleischer kehiƫ setback-tekniikan, jossa todelliset lavasteet yhdisteƫin animaaƟoon kolmiuloƩeisuuden tunteen saavuƩamiseksi. Näiden teknologisten edistysaskelien kauƩa kumpikin studio kehiƫ oman visuaalisen ilmeensä ja houkuƩeli erityyppisiä yleisöjä. Disney suuntasi tuotantonsa perheille, kun taas Fleischer houkuƩeli aikuiskatsojia urbaanilla tyylillään. (Langer 1992, 343–357; ks. myös Langer 2012, 310–320; ks. myös Davis 2021, 97) 1930-luvulla tapahtuneet muutokset, kuten äänielokuvan yleistyminen, vaikuƫvat myös animaaƟostudioiden sisältöön ja katsojien elokuvakokemukseen. Ääni ei ainoastaan lisännyt hahmojen persoonallisuuƩa ja elävöiƩänyt elokuvia, vaan se toi myös uusia mahdollisuuksia tarinankerrontaan ja humorisƟsiin 7 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen elemenƩeihin, jotka sitouƫvat katsojia enƟstä enemmän. 1930-luku merkitsi muutoksia myös elokuvayleisöissä, kun äänielokuva vaikuƫ sekä elokuvan katsomisen tapoihin eƩä niiden sisältöihin. Mikki ja Minni Hiiri esiintyivät ensimmäisen kerran valkokankaalla viisi vuoƩa ennen Kunniaksi aikain menneiden -keskiaikaseikkailua. Toukokuussa 1928 Mikki Hiiri debytoi lyhytelokuvien Plane Crazy (Walt Disney ja Ub Iwerks, 1928) ja Ratsastava karjapaimen (The Gallopin’ Gaucho, Ub Iwerks, 1928) tesƟnäytöksissä. Myöhemmin samana vuonna studio tuoƫ Höyrylaiva Villen (Steamboat Willie, Walt Disney ja Ub Iwerks, 1928), Mikki Hiiri -sarjan kolmannen lyhytelokuvan, joka oli yksi ensimmäisistä synkronoitua ääntä käyƩäneistä animaaƟoelokuvista. Mikki Hiirestä ja Höyrylaiva Villestä tuli välitön hiƫ (Feilding 1967, 187; Davis 2019, 9; Barrier 2003, 54; Susanin 2011 261). Vuoteen 1933 mennessä Mikin ja Minnin hahmot olivat jo vakiintuneet ja esiintyneet yli 50 lyhytanimaaƟossa. Disney tuoƫ 198 animoitua lyhytelokuvaa Höyrylaiva Villestä vuoteen 1939 asƟ, ja vuonna 1937 julkaisƟin ensimmäinen kokopitkä animaaƟoelokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs, David Hand, Perce Pearce, William CoƩrell, Larry Morey, Wilfred Jackson, Ben Sharpsteen, 1937). Jo ennen 1930-lukua Disneyn lyhytanimaaƟot korosƟvat amerikkalaisen kulƩuurin teemoja, kuten kekseliäisyyƩä, merkityksen löytämistä turhanpäiväisyyksien keskeltä sekä arkipäiväisen, tavallisen ja toivoƩomuuden muuƩamista toivon ja ilon lähteiksi. Walt Disney on sanonut halunneensa tuoda Mikki Hiiren hahmoon jotain samaa nokkeluuƩa kuin mitä oli nähtävissä Charlie Chaplinin kulkurihahmossa: ”pikku kaveri, joka yriƩää tehdä parhaansa”. (Tantham 2019, 40) Mikki Hiirestä tuli heƟ yhƟön suosituimpia hahmoja. Walt Disney oivalsi vuoteen 1943 mennessä, eƩä hahmon oheistuoƩeet tuoƫvat enemmän rahaa kuin varsinaiset elokuvat, joten sen kaupallistaminen oli avain yhƟön menestykseen. Mikki olikin ensimmäinen lisensoitu piirroshahmo. Hahmon kaupallistaminen oli merkiƩävä askel, joka nosƟ Disneyn viihdeteollisuuden kärkijoukkoihin. Ensimmäisenä lisensoituna piirroshahmona Mikki Hiiri ei ollut ainoastaan Disneyn elokuvien keulakuva, vaan myös monien oheistuoƩeiden symboli, mikä lisäsi hahmojen merkiƩävyyƩä ja siirsi ne elokuvakankailta osaksi tosielämää eri tavoin kuin aikaisemmin. Samalla Mikin kaupallinen menestys loi mallin muille animaaƟostudioille ja antoi sysäyksen elokuvahahmoihin perustuville tuoteperheille. (Krasniewicz 2010, 52– 55) YriƩäjänä Walt Disney ymmärsi varhain hahmojen kaupallisen potenƟaalin ja alkoi kehiƩää myös muita yhƟön hahmoja tähän suuntaan. Näin Disney 8 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen oƫ askeleita kohƟ viihdeimperiumia, jossa elokuvat, oheistuoƩeet ja lopulta teemapuistot yhdistyivät laajaksi kokonaisuudeksi. Mikki Hiiri oli siten alku suuremmalle ilmiölle, joka muokkasi viihdeteollisuuƩa ja nosƟ Disneyn animaaƟoalan edelläkävijäksi. Mikin hahmon avulla Disney kykeni paitsi kertomaan tarinoita, myös rakentamaan brändiä, joka puhuƩeli yleisöjä yli sukupolvien ja kulƩuurirajojen. Tässä tarkasteltava lyhytanimaaƟo on esimerkki siitä, miten hahmon suosiota rakenneƫin fantasian ja todellisuuden yhteenkietoutumien avulla. Keskiaikakuvaston kulkeutuminen 1930-luvun lyhytanimaaƟoon Ajatus keskiajasta omana aikakautenaan on siis peruja nykyään uuden ajan aluksi mieltämältämme ajanjaksolta yksiƩäisten ajaƩelijoiden keskuudessa. Ilmiö ei ollut näin ollen uusi 1930-luvulla, jolloin Disney alkoi hyödyntää aikakauƩa lyhytanimaaƟoissaan. Erityisen merkiƩävä 1900-luvun alkupuolen audiovisuaaliselle kulƩuurille on ollut Sir Walter Scoƫn romaani Ivanhoe (1820), josta tehƟin ensimmäinen elokuvaversio jo vuonna 1913. Robin Hoodin legenda innoiƫ monia varhaisia elokuvantekijöitä ja tarinaa soviteƫin ainakin vuosina 1908, 1912 ja 1922 valmistuneissa elokuvissa. Elokuvatutkija J. P. TeloƩe esiƩääkin, eƩä Disney on oƩanut näistä elokuvista suoraan vaikuƩeita ja parodioinut niitä lyhytanimaaƟossaan Kunniaksi aikain menneiden (TeloƩe 2015, 4). Kunniaksi aikain menneiden -lyhytanimaaƟo kuljeƫ mukanaan viestejä aiemmilta vuosisadoilta ja niiden tavoista kertoa keskiajasta. Toisaalta se yhdisƟ kerronnassaan 1900-luvun alun muita viihteen muotoja ja lainasi esimerkiksi vaudeville-esityksiltä ja aiemmilta slapsƟck- komediaelokuvilta, kuten Marxin veljesten, Ohukaisen ja Paksukaisen, Buster Keatonin tai Charlie Chaplinin elokuvilta. Siten elokuva ja muu populaarikulƩuuri vaikuƫvat lyhytanimaaƟoiden tyylillisiin valintoihin. Näytelmäelokuvan vaikutus uloƩuu animaaƟoon myös tässä tutkimamme elokuvan ulkopuolella, kun Walt Disney nosƟ Mikin, Akun ja Hessun komediakolmikoksi huomaƩuaan muiden komediatriojen, kuten Marxin veljesten ja Kolmen Stoogiesin suosion (Friedman 2022, 69). Vaudevillen ja slapsƟck-komedian yhteys näkyy lyhytanimaaƟoiden komiikassa, jossa korostetaan nopeita muutoksia ja fyysisiä liikkeitä. Vaudeville-teaƩereiden äänimaailma kuuluu myös elokuvien ääniraidalla ja esimerkiksi Marxin veljesten varhaiset elokuvat perustuvat revyyesityksiin, joten niiden esityshistoria lavalla ihmisten edessä näkyy väistämäƩä, kun teos siirreƫin välineestä toiseen. Disneyn lyhytanimaaƟota voi tässä mielessä pitää yhdistelmänä vaudevilletradiƟota, modernia komediakerrontaa ja medievalisƟsta kuvastoa. 9 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Tärkeinä vaikuƩeina Walt Disneylle olivat myös eurooppalaiset sadut ja kansantarinat (Allan 1999, 27). Disney oli kiinnostunut eurooppalaisesta kulƩuurista ja hyödynsi läpi uransa eurooppalaista, erityisesƟ saksalaista, tarinaperinneƩä tuotannossaan. Hän myös palkkasi eurooppalaisia piirtäjiä ja vaaƟ piirtäjiltään eurooppalaisen taiteen ja arkkitehtuurin tuntemusta (TeloƩe 2015, 2; Allan 1999 260). Eurooppalaisen kulƩuuriperinnön ymmärrys ja arvostus ovat keskeisessä roolissa etenkin tarkastelemassamme lyhytanimaaƟossa, kuten myös myöhemmin tuotetuissa muissa keskiaikaan sijoiƩuneissa kokopitkissä elokuvissa. Eurooppalaiset historialliset linnat ja muu visuaalinen maailma tuli näkyväksi keskiaikaisten tarinoiden miljöönä ja erilaisina hahmotyyppeinä. Koska Yhdysvalloilla ei ollut omaa keskiaikaa, visuaaliset vaikuƩeet keskiajan kuviƩeluun valkokankaalle tulivat Euroopasta. (ks. esim. Allan 1999) Voikin ajatella, eƩä massakulƩuurina ja toisarvoisena pideƩy animaaƟoviihde (Tantham 2019, 44) perustuu itse asiassa klassiselle taiteelle ja korkeakulƩuurille. LyhytanimaaƟo olikin 1930-luvun tärkeä taidemuoto ja myös sen tekijöitä arvosteƫin. LyhytanimaaƟon Oscar-palkinto jaeƫin ensimmäisen kerran vuonna 1932, mikä kertoo taidemuodon merkityksestä osana kaupallista viihdekulƩuuria. Kunniaksi aikain menneiden -lyhytanimaaƟon ohjaaja GilleƩ sai tässä ansaitsemaansa maineƩa. Hänen ohjaamansa Kukkia ja puita (Flowers and Trees, 1932) sai historian ensimmäisen lyhytelokuva-Oscarin. Hän saavuƫ myös toisen Oscar-voiƩonsa elokuvalla Kolme pientä porsasta (Three LiƩle Pigs, 1933). Palkinnot vahvisƟvat näiltä osin Disney- yhƟön asemaa animaaƟon merkiƩävänä toimijana. Disneyn 1930-luvun lyhytanimaaƟoiden kerrontaa rakenneƫin kolmen eri strategian avulla. Yhtäältä niissä rakenneƫin Mikki-universumia ja kehitelƟin hahmoja, jotka tunnemme edelleen tänä päivänä. Läsnä jo varhaisissa elokuvissa ovat Mikki ja Minni, Hessu Hopo ja Musta Pekka. Toisaalta lyhytanimaaƟot toimivat oman aikakautensa kommentaaƩoreina ja massaviihteenä ne tavoiƫvat suuret yleisöt, jolle aikakauƩa kommentoiƟin. Parodia omasta tekoajastaan oli esimerkiksi Mickey’s Gala Premier (Burt GilleƩ, 1933), jossa Mikki seikkailee seurapiireissä. Kolmantena aineistona lyhytanimaaƟoihin olivat vanhat tarinat ja sadut. Tämän elokuvaryhmän alalajina ovat erikseen faabeleihin perustuvat elokuvat, kuten esimerkiksi Jäƫläisten maassa (Giantland, Burt GilleƩ, 1933) joka perustuu ensimmäistä kertaa vuonna 1734 julkaistuun, muƩa alkuperältään sitäkin vanhempaan englanƟlaiseen kansansatuun Jaakko ja pavunvarsi. Äänielokuva muuƫ tapaa katsoa elokuvia 1930-luvun alussa. Aiemmin elokuvaesitykset oli järjesteƩy elävän musiikin säestyksellä ja ne olivat keski- ja yläluokan elämyksellistä viihdeƩä, 10 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen johon yleisön jopa odoteƫin osallistuvan. Äänielokuva teki elokuvateaƩerista hiljaisemman ja yksityisemmän Ɵlan, jossa katsoja saaƩoi unohtaa teaƩerin ulkopuolisen elämän. Samalla elokuva muuƩui luksuselämyksestä arkiseksi viihteen muodoksi, joka tuli työväenluokan saataville, kun lippujen hinnat laskivat. Muutokset katsomisen tavoissa muuƫvat myös elokuvien sisältöjä. Lama- aika merkitsi muutosta yleisön käytöksessä, kun se alkoi suosia populaarikulƩuuria korkeakulƩuurin sijaan. PopulaarikulƩuuri kykeni tarjoamaan amerikkalaisesta unelmasta tavallisten amerikkalaisten elämään sopivan version aikana, joka oli paljastanut taloudellisen unelman kääntöpuolen. Viihde näyƫ katsojalle pienen ihmisen merkityksen osana suurta koneistoa ja korosƟ samalla amerikkalaisen elämäntavan ja siihen liitetyn sinnikkyyden merkitystä kansallisen itseymmärryksen välineenä. (Tantham 2019, 37–38) 1930-luvun lama-ajan elokuvateollisuuden teknologinen kehitys toi mukanaan halvemmat tuotanto- ja esityskustannukset, jotka puolestaan mahdollisƟvat elokuvien leviämisen laajemmalle yleisölle. Näin elokuvista tuli massatuotantoa ja massaviihdeƩä, johon myös taloudellisesta ahdingosta kärsivät pääsivät osallisiksi. Lama-ajan ihmisille elokuvateaƩerit tarjosivat edullisen paikan paeta arjen huolia ja löytää toivoa sekä voimaa vaikeiden aikojen keskellä. Koska elokuvat olivat nyt kaikkien saatavilla, ne muodostuivat keskeiseksi osaksi arkea ja yhteiskuntaa, ja ne auƩoivat yleisöä käsiƩelemään ja yliƩämään lama-ajan haasteet kollekƟivisesƟ. Elokuvista tuli näin väline, jolla massat saaƩoivat kokea voimaantumista ja etsiä yhteistä lohtua. Mikki Hiiri nousi altavastaajan asemasta voiƩajaksi sinnikkyytensä ja moraalisen rohkeutensa avulla. Varsinkin Mikin hahmon avulla Disney tarƩui lama-ajan keskusteluun tavallisen ihmisen kestävyydestä ja käänsi sen fantasian ja huumorin kielelle. Samanlaisia teemoja käsitelƟin myöhemmin myös pitkissä animaaƟoissa, joissa perheensä kaltoin kohtelema tyƩö, kuten Lumikki tai Tuhkimo, nousee sankariksi kovan työntekonsa ja vaaƟmaƩomuutensa ansiosta (Lumikki, Tuhkimo). (WaƩs 1995, 98–99) Vaikka Lumikki ja Tuhkimo ovat lähtökohtaisesƟ ylempään yhteiskuntaluokkaan syntyneitä hahmoja, heidät on omissa tarinoissaan toiseuteƩu ja alenneƩu kodin sisäisiksi palvelijoiksi. Katsojat voivat tarkastella hahmoja työväenluokan konteksƟssa, sillä heidät on riisteƩy syntyperäisestä asemastaan ja pakoteƩu elämään nöyräsƟ ja vaaƟmaƩomasƟ. Molemmissa tarinoissa sankariƩaret nousevat uuteen asemaansa työnteon, opƟmismin ja vaaƟmaƩomuuden (ja kenƟes hieman taikuuden) avulla, mikä resonoi lama-ajan ja sodanjälkeisen amerikkalaisen unelman teemoihin. Elokuvat viesƟvät, eƩä nöyryyden ja työnteon kauƩa hahmot 11 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen ”palautetaan” oikeutetulle paikalleen yhteiskunnassa. Tämä korostaa Disneyn elokuvien tapaa tukea tavallista amerikkalaista ja tarjota pakopaikan sekä moraalista rohkaisua haastavina aikoina. MedievalisƟsiin elokuviin erikoistunut taidehistorioitsija Avery Lafortune on listannut joukon vakiintuneita keskiajan kuvaamisen konvenƟoita keskiaikaan sijoiƩuvissa elokuvissa: ”seikkailuun tai romanssiin perustuva juoni, päähenkilöinä ritarit sankareina, vanhat naiset noiƟna, nuoret naiset kauniina neitoina ja tapahtumapaikkoina kiviset linnat, puiset tavernat ja luonnollinen, koskematon maaseutu” (Lafortune 2023, 124). Vaikka Lafortune käsiƩelee itse nimenomaan medievalisƟsia fantasiaelokuvia 1900-luvun loppupuolelta ja 2000-luvulta, Kunniaksi aikain menneiden onnistuu vajaan kahdeksan minuuƟn aikana hyödyntämään lähes kaikkia näistä konvenƟoista. Vakiintuneiden keskiajan kuvaamisen tapojen ansiosta katsoja pystyy nopeasƟ ja helposƟ tunnistamaan, mihin elokuva sijoiƩuu (Lafortune 2023, 124; Finke & Shichtman 2010, 36). Keskiaikakuvaston hyödyntämisessä ei ole kyse vain audiovisuaalisen kulƩuurin ilmiöstä, vaan ritarit ja linnat kuuluvat muuhunkin keskiaikakuvastoon. Ne kulkeutuvat siis elokuvaan jo varhaisempien visuaalisten aƩrakƟoiden, kuten taikalyhdyn, kauƩa. Marcel ProusƟn kertoja KadonnuƩa aikaa etsimässä -teoksen avausosassa Swannin Ɵe (1913) kuvaili keskiaikaisen Genevieven, BrabanƟn herƩuaƩaren legendan taikalyhtyesitystä, jossa kreivin hovimestari Golo kulkee pitkin ikkunaverhoja ja sukeltaa niiden laskoksiin. Keskiaikaisen legendan hyödyntäminen taikalyhtykuvissa on merkki siitä, eƩä muutama vuosikymmen myöhemmin saman kuvaston esiintyminen lyhytanimaaƟoelokuvissa ei ollut katsojalle kovin suuri muutos, vaan ”elävä keskiaika” oli tuƩu jo varhaisemmista visuaalisista aƩrakƟoista (Groth 2016, 287). Keskiaikakuvaston kulkeutumista voi siten tarkastella intertekstuaalisena, jopa intermediaalisena ilmiönä, joka kulkee läpi vuosisatojen. Disney-yhƟön käsissä eurooppalainen keskiaikakuvasto yhdistyi amerikkalaiseen populaarikulƩuurin, ja tämän avulla käsitelƟin Yhdysvaltain kokemuksia suuren laman aikana. Perinteinen medievalisƟnen lähestymistapa, joka perustuu tutkiƩavan teksƟn ja keskiaikaisen lähteiden suhteen tarkasteluun on usein puuƩeellinen eikä ota huomioon medievalismin pitkää historiallista jatkumoa, jossa niin sanotut väliin jäävät vuodet ovat vaikuƩaneet moderneihin keskiajan käsityksiin ja kuvastoihin. Niinpä esimerkiksi fantasiagenreä voidaan pitää medievalisƟsena, vaikka se ei suoraan perustuisikaan keskiaikaiseen lähdeaineistoon. Fantasiagenren tuoƩeilla on kuitenkin epäsuora yhteys keskiaikaan ja erityisesƟ keskiajan jälkeen syntyneeseen keskiajan kuvastoon eli siihen jatkumoon, jossa keskiaikaa on kuviteltu, kuvaƩu ja tuoteƩu erilaisiin medioihin. (Young 2010, 163–164) Myös Kunniaksi aikain menneiden on 12 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen olemassa olevaa keskiajan kuvastoa hyödyntävä ja sitä uudelleen tuoƩava fantasian genreen sijoiteƩava lyhytanimaaƟo. Sillä ei ole suoraa lähdeteksƟä tai keskiaikaista tarinaa, vaan se nojaa yleisempiin keskiaikaan liiteƩyihin hahmoihin ja (audio)visuaaliseen maailmaan sekä tarinaperinteisiin. Toisaalta Kunniaksi aikain menneiden osallistuu aikansa medievalismiin luomalla uusia tapoja kuvitella ja kuvata keskiaikaa. Kultainen vai pimeä keskiaika? Kaksi tapaa hyödyntää keskiaikaa Disneyn lyhytanimaaƟoissa Historiaan suhtaudutaan yleensä vakavamielisesƟ, muƩa myös viihteellinen populaarikulƩuuri tuoƩaa historiakuvastoa. HistoriakulƩuuri väliƩyy erilaisten medioiden ja mediatuoƩeiden kauƩa ja eri aikojen mediat pitävät kuvastoa yllä, kierräƩävät sitä ja käyƩävät keskiaikakuvastoa oman aikansa yhteiskunnallisten ja poliiƫsten tapahtumien käsiƩelemiseen. Samalla keskiaikainen kuvasto on näissä mediatuoƩeissa viihteen ja siten myös mielihyvän väline, sillä se ei ole olemassa menneisyydestä opeƩamisen tai siitä kertomisen takia, vaan sitä käytetään peilinä, jonka kauƩa käsitellään tekoajan ilmiöitä. (Laine-Frigren & Malinen 2022, 36) HaikailƟinko Disneyn varhaisissa lyhytanimaaƟoissa kultaisen keskiajan suuntaan vai toisinneƫinko keskiajan pimeyƩä? Vai ovatko fantasianomaiset romanƟsoidut kuvaukset oikeastaan osa sitä, mikä on liiteƩy myös pimeään keskiaikaan? Keskiajan tutkija Jaakko Tahkokallio on kuvannut teoksessaan Pimeä aika – Kymmenen myyƫä keskiajasta keskiajan sitkeäsƟ elävää maineƩa pimeänä ja kuinka se näkyy voimakkaasƟ juuri populaarikulƩuurissa: ”Myyƫ pimeästä keskiajasta on voimakas, sillä siihen liiƩyy sarja mielikuvitusta kiihoƩavia kuvia: ritareita, prinsessoja, noitarovioita, linnoja ja kidutuskammioita. Nämä kuvat elävät vahvoina erityisesƟ populaarikulƩuurissa, joka rakastaa keskiajan oleteƩuja pimeitä, mysƟsiä ja sotaisia puolia.” (Tahkokallio 2019, 8). Tahkokallio sijoiƩaa ritarit, prinsessat ja linnat osaksi samaa tarinaa pimeästä keskiajasta kuin noitaroviot ja kidutuskammiot. Pimeys näyƩäytyy erityisesƟ suhteessa nykyisyyteen ja merkitsee kehiƩyneisyyden ja edistyksen puuteƩa. Kunniaksi aikain menneiden -lyhytanimaaƟossa toteutuvat kaksi erilaista tapaa hyödyntää keskiaikaista kuvastoa. Tahkokallion mukaan näitä ovat romanƫnen utopia (“jaloja ritareita kiiltävissä haarniskoissa”) ja inhorealisƟnen dystopia (“sadisƟsia ritareita mudassa”), joista ensimmäinen on ollut populaarikulƩuurissa aiemmin vahvemmin näkyvillä, kun modernimmissa keskiaikaan sijoiƩuvissa populaarikulƩuurin tuoƩeissa jälkimmäinen on tullut hallitsevammaksi 13 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen (Tahkokallio 2019, 8). Hyvän ja pahan jaosta ja niiden välisestä taistelusta tulee Disneyn pitkien animaaƟoelokuvien keskeinen piirre. Se näkyi jo Lumikissa ja jatkui edelleen yhƟön ”uudessa tulemisessa” 1990-luvulla. Tämä ambivalenƫ suhtautuminen keskiaikaan näkyy erityisen voimakkaasƟ juuri amerikkalaisessa medievalismissa, jota myös tarkastelemamme lyhytanimaaƟo edustaa. Arturiaaniseen kirjallisuuteen ja elokuviin erikoistunut Susan Aronstein korostaa tutkimuksessaan tätä amerikkalaisen medievalismin kaksijakoista piirreƩä. Eurooppalainen keskiaika edusƟ Amerikalle ja amerikkalaisille toisaalta aristokraƟaa ja monarkiaa, barbaarisuuƩa, taikauskoa ja kaikkea sellaista, mistä Amerikka oli nimenomaan halunnut eroƩautua ja pyristellä pois. Toisaalta keskiaika saaƩoi tarjota myös mahdollisuuden unelmoinnille paluusta hyvällä tavalla yksinkertaisempaan aikaan. Modernina konstrukƟona keskiaika saaƩoikin olla nostalginen utopia, eräänlainen proto- amerikkalainen todellisuus. (Aronstein 2005, 11–13, 18–27) ErityisesƟ tässä Disneyn varhaista tuotantoa edustavassa lyhytanimaaƟossa Kunniaksi aikain menneiden on vahvasƟ läsnä Aronsteinin kuvaama amerikkalainen medievalismi, jossa eurooppalaisen keskiajan kulisseissa amerikkalaiset arvot taistelevat vanhoja aristokraaƫsia ja brutaaleja arvoja vastaan. Samalla kun keskiaika tarjoaa tarinalle miljöön ja tunnisteƩavia hahmotyyppejä, eteenpäin katsova Amerikka ja sitä edustavat Mikin ja Minnin esiƩämät hahmot oƩavat keskiajasta ylioƩeen. AjaƩelipa keskiajan kuvausta siƩen pimeänä tai kultaisena, on selvää, eƩä populaarikulƩuurin tuoƩeissa on nojaƩu kauƩa aikain vahvasƟ erilaisiin stereotypioihin keskiajasta. Keskiajan musiikkiin erikoistunut John Haines on luokitellut keskiajan stereotypiat kuuteen luokkaan: ritarillinen, yliluonnollinen, primiƟivinen, pastoraalinen, orientalisƟnen ja saƟirinen (Hain es 2020, 691–692). Haines toteaa Disneyn hyödyntäneen kaikkia näitä stereotypioita teoksissaan (Haines 2020, 692). Hän mainitsee myös Kunniaksi aikain menneiden -lyhytanimaaƟon esimerkkinä ritarillisesta ja saƟirisesta keskiaikastereotypiasta. Hainesin näkökulma Disneyn medievalismiin liiƩyy erityisesƟ musiikkiin, joten hänelle ritarillinen keskiaika tulee esiin erityisesƟ animaaƟossa hyödynnetyistä trumpeƫfanfaareista, jotka ovat eräänlainen musiikillinen topos (Haines 2020, 697). Myös Kunniaksi aikain menneiden hyödyntää trumpeƫfanfaaria kohtauksissaan, joissa esitellään tarinan prinssi ja prinsessa. Myös erityisesƟ primiƟivinen kuva keskiajasta näkyy tässä varhaisessa lyhytanimaaƟossa. Keskiaikaan liiteƩy primiƟivisyys tulee esiin erityisesƟ väkivallan kuvauksissa, muƩa toisaalta myös kansanlaulumaisen musiikin voi ajatella olevan osa tätä primiƟivistä keskiaikakuvaa. Haines mainitsee minstrelin hahmon edustavan tätä primiƟivisyyden 14 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen muotoa. (Haines 2020, 692, 695). Kunniaksi aikain menneiden alkaa juuri minstrelihahmon esiƩelyllä, jossa hänen nähdään soiƩavan luuƩua, perinteistä keskiaikaista soiƟnta, joka liiƩyi vahvasƟ nimenomaan minstreliperinteeseen. (Rastal & Taylor 2023) Kunniaksi aikain menneiden käyƩää keskiaikaa osana kerrontaansa posiƟivisella ja negaƟivisella tavalla, eli korostamalla aikakauden synkkiä puolia sekä hyödyntämällä niitä komedian ja saƟirin keinoin. Samalla kun keskiaika tarjoaa satumaisen miljöön tarinalle, modernin ajan arvot voiƩavat keskiajan ”pimeyden”. Disneyn hahmojen kehitys medievalisƟsessa kerronnassa LyhytanimaaƟon alussa käy ilmi tarinan ”roolitus”. Päähahmona esiteƩy Mikki vaeltavana minstrelinä on sankari ja hänen parinaan on kaunis, pulassa oleva Minni-neito. Hessun rooli tässä elokuvassa edustaa minstrelin vastustajaa, jonka kanssa kaunis neito ei tahdo naimisiin. Musta Pekan hahmo on rooliteƩu kuninkaaksi. Nykykatsojaa saaƩaa ensin ihmetyƩää Hessun roolitus prinssiksi, etenkin kun tarinan kannalta prinssi toimii antagonisƟna. Vaikka vuoteen 1933 mennessä, jolloin Kunniaksi aikain menneiden tehƟin, moni hahmo oli jo vakiintunut, Hessun hahmo oli vielä osin kehiƩymässä. Hän oli englanninkieliseltä nimeltään vielä Dippy Dawg, jossa on samanlainen höpsöyteen viiƩaava sävy kuin nimessä Goofy (Kuva 2). Hänen tunnusomainen naurunsa oli jo vakiintunut luonteenpiirre, muƩa hän ei ollut vielä hahmo, joka olisi ollut Mikin ja Minnin ystävä, vaan pikemminkin pahennusta aiheuƩava hahmo. Dippy Dawg esiintyi ensimmäistä kertaa vuoƩa aiemmin Mikin revyyssä (Mickey’s revue, Wilfred Jackson, 1932), jossa hän häiritsi toisia katselijoita Mikin esityksen aikana katsomossa muun muassa rapistelemalla popcorneja. Hessun hahmo kehiƩyi mukavaksi perusmieheksi vasta 1940-luvun miƩaan, kun hänestä tehƟin myös omia lyhytelokuvia. Näistä ensimmäinen oli Mikin huoltoasema (Mickey’s Service StaƟon, Ben Sharpsteen, 1935). (Wells 2014, 86–90; Kaufman 2011, 61) 15 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Kuva 2. Hessun (nimellä Dippy Dawg) esiƩämä prinssihahmo ollaan naiƩamassa Minnin esiƩämälle prinsessalle. Hänet esitellään katselijoille ja linnan väelle trumpeƫfanfaareiden saaƩelemana. Hän on pukeutunut yleviin vaaƩeisiin ja koruihin, jotka ilmentävät sekä hänen kuninkaallisuuƩaan eƩä hahmon sijoiƩumista keskiaikaan. Kaulaa koristava myllynkivikauluksena tunneƩu asuste oli tosin suosiƩu vasta keskiajan jälkeen, erityisesƟ 1500-luvun loppupuolella Tudorien Englannissa, muƩa sopi osaksi myöhempää keskiaikakuvastoa. Kuva: YouTube. KeskiaikaisuuƩa tuotetaan liiƩämällä elokuvan kerronta ritarikertomusten lajityyppeihin. Elokuvan ilmaisuun käänneƩynä nämä merkitsevät seikkailun ja romanssin nostamista tarinan keskiöön. Päähahmojen tyypiƩely noudaƩelee keskiaikaisen ritaritarinan hahmokuvastoa. LyhytanimaaƟossa Disneyn hahmot yhdisteƫin keskiajan hahmoperinteeseen, vaikka niiden roolit eivät olleetkaan vielä niin vakiintuneita kuin nykyään. Hessun lisäksi Musta Pekan hahmo on rooliteƩu ”väärin”. Musta Pekka on usein määritelty roistoksi, muƩa hahmo on esiintynyt monipuolisesƟ eri rooleissa aina paatuneesta rikollisesta auktoriteeƫhahmoon. Joissain elokuvissa hahmoon liitetään jopa sympaaƫsia piirteitä. Tässä elokuvassa hahmo esiintyy ilkeänä kuninkaana. UlkoisesƟ samankaltainen hahmo on esimerkiksi elokuvassa Old King Cole (David Hand, 1933): kuninkaan aƩribuuƩeihin kuuluvat iso vatsa, suuri röyhelökaulus ja laiska olemus. Tällaisesta hahmosta tulee mieleen lähinnä Tudor-kuningas Henrik VIII. Mikin ja Minnin esiƩämät hahmot sopivat heidän jo tuohon mennessä hyvin vakiintuneisiin luonteisiinsa. Vaikka Mikki ja Minni seikkailivat keskiajalla minstrelinä ja prinsessana, yleisölle hahmot olivat jo tuƩuja ja rakasteƩuja. Hahmojen lähinnä puvustuksellinen muokkaus keskiaikaan 16 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen sopivaksi palveli hyvin 1930-luvun yleisön tulkintahorisonƫa. Hahmojen vaaƟmaƩomat asut ovat risƟriidassa kuninkaan pröystäilevän olemuksen kanssa, muƩa lopulta puvuissa on kysymys ajankuvan rakentamisesta pienin viiƩauksin. Minni Hiiren asu on melko vaaƟmaton prinsessalle (Kuva 3). Esimerkiksi pukuun kiinniteƩy kukka on olemassa lähinnä tarpeistona, sillä se voidaan tarinan edetessä heiƩää Mikille. Kuva 3. Mikki on saapunut pelastamaan Minniä tornista, johon kuningas on teljennyt tyƩärensä. Mikillä on kädessään kukkanen, jonka prinsessa on hänelle tornin ikkunasta heiƩänyt. Minni on pukeutunut prinsessamaisesƟ mekkoon muƩa kuitenkin vaaƟmaƩomammin kuin isänsä tai prinssi, jolle hänet ollaan pakkonaiƩamassa. Kuva: YouTube. Kunniaksi aikain menneiden on yhtä aikaa keskiaikaan sijoiƩuva ja keskiaikaisista stereotypioista ammentava lyhytanimaaƟo muƩa samalla hyvin perinteinen tarina Mikistä ja Minnistä. Elokuva korostaa keskiaikaan liiteƩyä takapajuisuuƩa tarinalla Minnin pakkoavioliitosta. Minnin ja Mikin suhteessa keskeistä on kuitenkin ajatus parin jakamasta romanƫsesta rakkaudesta. 1930-luvulla hahmojen suhde muistuƫ sitä mitä se olikin: varhaista seurustelusuhdeƩa, jossa tunteita ilmaistaan kädestä pitämällä, halauksin ja suutelemalla. Ero 2000-luvun hahmoihin on selvä, sillä alkuajan elokuvissa hahmojen romanƫnen juoni ei ollut keskeinen kuin vain noin puolessa elokuvista, kun se suhteen vakiinnuƩua on keskeinen tarina lähes kaikissa elokuvissa (Kincaid & Malcom 2023, 6). Mikin ja Minnin suhde perustuu valintaan olla yhdessä, ei vanhempien laaƟmaan sopimukseen ja edustaa siten modernia parisuhdekäsitystä. Minnin prinsessahahmo on Mikin tavoin keskiaikaan sijoitetussa tarinassa pohjimmiltaan moderni esikuva katsojille. Hahmo ei siis 17 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen ole keskiaikainen prinsessa, vaan Minni, joka on pueƩu keskiaikaisesƟ ja joka on saanut medievalisƟseen kuvastoon sopivan hahmotyypin prinsessana. Katsoja voi nähdä Mikin ja Minnin samaan aikaan osana 1930-luvun tarinaa ja keskiaikaista kertomusta. Mediatutkijat J. L. Kincaid ja N. L. Malcom esiƩävät, eƩä sekä varhaisissa eƩä moderneissa Mikki ja Minni -animaaƟoissa toistuu skenaario, jossa hahmot ratkaisevat kohtaamansa haasteet yhdessä silloin kun molemmat ovat mukana tarinassa. Minni neitona pulassa oli erityisen tyypillinen varhaisissa animaaƟoissa, jotka pohjasivat voimakkaasƟ vaudevilleperinteeseen, joka oli samaan aikaan suuressa suosiossa (Kincaid & Malcom 2023, 6–8). Myös Walt Disneyn Ɵedeƫin nauƫneen vaudeville-esityksistä (Allan 1999, 11–12). 1930-luvun lyhytanimaaƟot noudaƩelevat vaudevillen ja varhaisen näytelmäelokuvan juonikulkuja, jossa keskeisiä elemenƩejä olivat laulu, tanssi ja melodramaaƫset tarinat, joissa esiintyi roistoja, sankareita ja pulassa olevia neitoja. Minni onkin usein pulassa, josta Mikki hänet siƩen pelastaa. (Kincaid & Malcom 2023, 8) Kunniaksi aikain menneiden osoiƩaa kuitenkin myös Mikin ja Minnin suhteen vastavuoroisuuden, kun Minni on lopulta se, joka pelastaa Mikin. Minni myös valitsee itse tunteidensa kohteen. Kun 1930-luvulla elokuva oli työväenluokan viihdeƩä, niin itsenäisen naisen kuvastoon kuului myös romanƫsen rakkauden ideaali ja mahdollisuus pääƩää itse myös elämänsä tästä puolesta. Elokuvan kaksintaistelukohtaus korostaa asetelmaa pienen taistelusta suurta vastaan. Hessulla on käytössään oikea haarniska, peitsi ja ratsunaan oikea hevonen. Mikki soveltaa itselleen haarniskan ja peitsen ja hänellä on ratsunaan muuli. Tässä hahmo muistuƩaa Don Quijoten aseenkantajaa Sancho Panzaa ja kaksintaistelun asetelma tuo mieleen myös Daavidin ja GoljaƟn taistelun (Kuva 4). 18 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Kuva 4. Mikki ja Hessu kohtaavat tarinan lopussa kaksintaistelussa. Mikki on tehnyt itselleen kekseliääsƟ haarniskan kakluunista ja peitsen hiilihangosta, kun Hessulla on oikea haarniska ja peitsi käytössään. Kuva: YouTube. Tarinarakenteessa katsoja saa aseƩua pienen ja sisukkaan sankarin puolelle. Mikin ulkomuotoa polvihousuineen on väriteƩy keskiaikaiseksi, muƩa hän ei ole haarniskassaan keikaroiva prinssi, vaan vaaƟmaton, muulilla ratsastava – tässä mielessä jopa krisƟllinen – sankari. Yhteys neitoon rakentuu, kun sankari pelastaa tämän pakkoavioliitolta ja isän itsevaltaisuudelta (Kuva 5). Minni pääƩää seurata Mikkiä ja näin hahmojen suhde korostaa romanƫsen rakkauden ja yhteistyön merkitystä. Mikin ja Minnin oli tarkoitus olla esikuvallisia, roolimalleiksi sopivia hahmoja. Mikki apunaan Minni kykeni ratkaisemaan ongelmia ja vastustamaan väärää vallankäyƩöä. Keskiaika toimi nimenomaan viihteen elemenƫnä, joka toi esiin Mikin 1900-luvun alun sankarillisen, kekseliään ja oikeudenmukaisen hahmon. 19 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Kuva 5. Tarina saa onnellisen lopun, kun Mikki voiƩaa Hessun kaksintaistelussa. Kansa juhlii yhdessä tarinan onnellista päätöstä, joka huipentuu rakastuneen pariskunnan viuhkan taakse peiteƩyyn suudelmaan. Kuva: YouTube. Keskiaikaa hyödyntävän animaaƟon viihteelliset keinot Menneisyyden viihteellistämisessä juuri keskiajalla näyƩää olevan erityinen rooli. Keskiaikaan erikoistuneet anglisƟt Martha Driver ja Sid Ray toteavat keskiajan aina olleen ”herooisen fantasian paikka” enemmän kuin muiden aikakausien (Driver & Ray 2004, 5; ks. myös Hume 1982, 15). Kirjallisuudentutkija Clare Bradford tuo myös esiin keskiajan luonteen aikakautena, jolle lastenkirjallisuudessa on ollut helpompaa nauraa kuin muille aikakausille (Bradford 2015, 155). Ylipäänsä keskiaika edustaa toiseuƩa modernille, ja siksi sille on voitu nauraa (D’Arcens 2014, 7–8). Elokuvissa keskiaika näyƩäytyy joko romanƫsena aikakautena ennen teollistumista, jolloin ihmiset elivät yksinkertaista elämää, tai likaisena ja taikauskoisena maailmana, joka oli täynnä sairauksia ja kuolemaa. Elokuvan keskiaikakuvaston ei ole tarkoitus tarjota vain representaaƟoita tai kuvauksia keskiajasta, vaan niiden merkitys elokuvassa on antaa mahdollisuus katsoa etäältä modernin aikakauden ilmiöitä ja tapahtumia. Elokuvan tekoaika voikin käsitellä keskiajan kauƩa monenlaisia ilmiöitä. 1930-luku käsiƩeli keskiaikaisen fantasiamaailman kauƩa syvää lamaa. PiirrosanimaaƟot heijasƟvat tekoaikansa toiveita ja pelkoja ja istuƫvat katsojiin toivoa vauraammasta tulevaisuudesta. Ne kaikki viihdyƫvät, kommentoivat ajankohtaisia asioita ja kansallisia tunteita nimenomaan 20 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen työväenluokkaisille yleisöille. (Tantham 2019, 37, 39) Disney pystyi kääntämään tavallisen, työväenluokkaisen ihmisen sinnikkään taistelun toimeentulostaan fantasian ja huumorin kielelle (WaƩs 1995, 98). Köyhyys ja työväenluokkaisuus olivat Tanthamin mukaan hallitsevia paikallisidenƟteeƩejä suurissa ja pienissä kaupungeissa, esikaupungeissa ja maaseudulla. YhƟöt onnistuivat saamaan nämä ihmiset elokuviin, sillä 1930-luvulta toisen maailmansodan loppuun asƟ amerikkalaiset kuluƫvat elokuvissakäymiseen enemmän rahaa kuin mihinkään muuhun viihteeseen. (Tantham 2019, 38) Disneyn animaaƟoista erityisesƟ Kolme pientä porsasta (1933) ja Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) korosƟvat yhteisöllisyyden ja sinnikkyyden merkitystä heijastaen kansakunnan kamppailua laman keskellä. Kolmen pienen porsaan kuuluisa laulu ”Pahaa suƩa ken pelkäisi” nousi tunnussävelmäksi kamppailussa lamaa vastaan. Disneyn elokuvat eivät olleet vain eskapismia; ne heijasƟvat toivoa amerikkalaiseen unelmaan ja vahvisƟvat uskoa parempaan tulevaisuuteen. (Mollet 2013, 112–113) Historioitsija Louise D’Arcens jakaa medievalisƟsen naurun kolmeen: keskiajalle, keskiajalla ja keskiajan kanssa nauramiseen. AnimaaƟossa nauretaan keskiajan autoritarismille ja vulgaariudelle sekä modernille yhteiskunnalle, mikä luo yhteyden keskiajan ja nykyajan välille. (D’Arcens 2014, 3– 21; ks. tarkemmin Mähkä 2016, 130 –140) Varhaisten piirrosanimaaƟoiden kerronta oli suhteellisen yksinkertaista, muƩa niihin sisältyvä huumori monimutkaisƟ tarinaa. (TeloƩe 2015, 4) Niitä voi tarkastella parodioina keskiajasta tai laajemmin ajateltuna parodioina menneisyydestä. Historiallisessa komediassa, kuten komediassa yleensäkin, keskeistä on se, mihin pilkka on kohdisteƩu. KulƩuurihistorioitsija Hannu Salmi puhuu saƟirisesta kaksoiskatseesta historiallisessa komediassa mainiten erityisesƟ juuri koomisen medievalismin, jossa nauru usein kohdistuu sekä menneisyyden ihmisiin eƩä nykyihmisiin (Salmi 2011, 22; keskiaikakomediasta laajemmin ks. Mähkä 2016, 123 –140). Kun historiallinen elokuva pyrkii yleensä esiƩämään menneisyydestä selkeitä, esimerkiksi kansallisidenƟteeƫä rakentavia kertomuksia, mahdollistaa historiallinen komedia menneisyyden tarkastelun moniäänisempänä (Mähkä 2016, 4–6) ja tavoiƩaa siten kenƟes jotain syvempää menneisyyden olemuksesta. Kunniaksi aikain menneiden viihteellistää myös keskiaikaan yhdisteƩyjä pimeitä elemenƩejä. Tarinan kannalta keskeisessä roolissa on linnan salissa oleva giljoƟini (Kuva 6). GiljoƟinin läsnäolo ja tärkeys juonen kannalta on kiinnostavaa jo toki sen takia, eƩä sellaisenaan se on anakronisƟnen tulkinta keskiajasta. Vaikka giljoƟinin esikuva voidaan jäljiƩää keskiaikaan, se yhdistyy populaarissa 21 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen ajaƩelussa vahvasƟ Ranskan suureen vallankumoukseen ja sitä seuranneeseen aikaan. GiljoƟinin raakana teloitusvälineenä voi nähdä korostavan amerikkalaisen medievalisƟsen ajaƩelun suhdeƩa eurooppalaiseen menneisyyteen, johon kuului brutaalius (Aronstein 2005, 11–12). Menneisyyteen viiƩaamisessa ei usein ole tärkeää Ɵetyn aikakauden tai historiallisen hetken esiƩäminen, vaan vaikuƩeita voidaan oƩaa laajasƟ, jopa keskiajan ulkopuolelta silloin, kun ne silƟ istuvat ihmisten mielikuviin siitä. Anakronismeilla on usein tarkoituksellinen funkƟo tehdä menneisyyƩä helpommin lähestyƩäväksi ja tunnisteƩavaksi nykyihmisille. Kunniaksi aikain menneiden hyödyntää anakronisƟsta musiikkia tässä tarkoituksessa animaaƟon hääkohtauksessa. Katsoja tunnistaa alkavan hääkohtauksen nimenomaan keskiajan näkökulmasta anakronisƟsesta musiikista, Felix Meldelssohnin häämarssista (sävelleƩy vuonna 1842), kun kuva on linnan ulkopuolella olevassa minstrelissä ennen kuin se siirtyy näyƩämään itse vihkiparia. AnimaaƟo ei pyrikään kuvaamaan vihkiseremoniaa keskiaikaisena, sillä se ei ole tarinalle oleellista. Anakronismeilla on usein myös esteeƫnen tai tarinallinen peruste (Pugh & Weisl 2012, 84). GiljoƟini on kiinnostava kuvallinen ja tarinallinen elemenƫ, jonka mahdollisuudet kuvakerronnalle ovat syy siihen, miksi sen rooli on elokuvassa niin keskeinen. GiljoƟini tulee tarinassa kolmessa kohdassa esiin. Ensin sitä hyödynnetään makkaran leikkuuvälineenä. Toisessa kohdassa Mikki minstrelinä on jäänyt kiinni Minni-prinsessan pelastamisesta linnan tornista ja kuningas määrää hänen päänsä katkaistavaksi. Kolmannella kerralla Mikki hyödyntää giljoƟinia kekseliäällä tavalla ja ajaa Hessu-prinssin kaksintaistelussa kohƟ giljoƟinia, niin eƩä sen terä katkaisee Hessun peitsen. Näin giljoƟini toisaalta toisintaa kuvaa keskiajan raakuudesta ja pimeydestä sekä kuoleman(tuomion) uhkasta. Toisaalta giljoƟinin kaltaisen teloitusvälineen käyƩö makkaran pilkkomiseen on tapa keventää tulevan Ɵlanteen vakavuuƩa. 22 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Kuva 6. Mikki on joutunut kiipeliin pelasteƩuaan prinsessan tornista. GiljoƟinilla on vielä hetki siƩen siivuteƩu makkaraa, muƩa nyt sen on määrä toimia teloitusvälineenä. Mikki välƩyy kuolemantuomiolta Minnin anellessa armoa isältään muƩa joutuu vielä kaksintaisteluun prinssin kanssa. Kuva: YouTube. Anakronismeja käytetään erityisesƟ komediassa hyvinkin vapaasƟ (D’Arcens 2014, 14). Niiden avulla voidaan myös käsitellä nykyisyyƩä (Pugh 2012, 2). Samalla niiden avulla voidaan viihteellistää jopa kulƩuurin synkkiä puolia. Yhdysvalloissa kuolemantuomioita jaeƫin eniten juuri 1930-luvulla (Amidon 2013, 23–24). GiljoƟinia siellä ei kuitenkaan käyteƩy. Viimeisessä Ɵlanteessa giljoƟini osoiƩautui kaksintaistelun kannalta käänteentekeväksi ja toi esiin Mikin kekseliäisyyden ja tavan ratkaista ongelmia. Mikki käyƩää tätä vaarallista ja väkivaltaista välineƩä komediallisella tavalla ja siten riistää siltä vallan. Toisena pimeänä elemenƫnä elokuvassa voi ajatella olevan kuninkaan käyƩämä hirmuvalta. Se näkyy edellä käsitellyssä Ɵlanteessa, jossa hän langeƩaa äkkipikaisesƟ kuolemantuomion. Ylipäänsä kuningas on hahmo, joka istuu valtaistuimellaan hienoissa kuninkaallisissa asusteissaan ja käskee, mitä hänen ympärillään olevien tulee tehdä. Toisaalta kuninkaan hahmoa myös parodioidaan voimakkaasƟ. Kun kuninkaalle tuodaan ruokaa suoraan hänen eteensä, hänelle asetetaan ruokalappu ja syöƩökaukalo. Kuninkaan syöƩäminen ja mässäilyn korostaminen olivat myös keinoja vähentää kuninkaan valtaa (Kuva 7). 23 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Kuva 7. Musta Pekan esiƩämä kuningashahmo istuu valtaistuimellaan, joka toimii pitokohtauksessa syöƩötuolina. Kuninkaan valta ja keskiaikaisuus korostuvat hänen vaatetuksessaan: hänellä on kruunu sekä turkisviiƩa päällään. Kuva: YouTube. Komediakerronta on monimutkaista ja siksi sitä voidaan tulkita jopa vastakkaisista näkökulmista. Huumorin voi nähdä joko vallankumouksellisena tai luonteeltaan konservaƟivisena ilmiönä. Yhteistä tulkinnoille on, eƩä ne myöntävät komedian voiman käsitellä vallankäyƩöön liiƩyviä kysymyksiä. (Kallioniemi 2022, 56) Katsojille annetaan mahdollisuus toisaalta nauraa keskiaikaisen kuninkaan hahmolle, joka on kuin vauva syöƩötuolissa, muƩa ehkä samalla myös modernille eliiƟlle, joka eli mässäillen ja loistossa kylpien. Kunniaksi aikain menneiden -lyhytanimaaƟon voi ajatella tuovan esiin erityisesƟ autoritarismia ja vulgaariuƩa esiƩämällä kuninkaan valtaa käyƩävänä hahmona. Mikki Hiiri edustaa vahvasƟ modernia toimijaa, joka yhtä aikaa sulautuu osaksi keskiaikaista maailmaa vaaƩeineen ja hahmotyyppeineen ja samalla toimii hahmona, jonka kanssa katsoja voi nauraa niin keskiaikaiselle kuninkaalle ja vulgaareille vanhanaikaisille tavoille kuin myös niiden moderneille vasƟneille. Nauru voikin kohdistua sekä keskiaikaan yhdisteƩyihin elemenƩeihin eƩä toisaalta myös moderneihin ihmisiin ja tapoihin. Walt Disneyn julkisuuskuva on olennainen tekijä 1930-luvun lyhytanimaaƟoiden analysoinnissa, sillä se tarjoaa konteksƟn, joka vaikuƫ aikalaiskatsojien vastaanoƩoon ja siten elokuvan tulkintaan. Walt Disneyn Ɵedetään halunneen itseään pideƩävän niin sanotusƟ tavallisena miehenä (”common man”) ja tahtoneen eroƩua ajan eliiƟstä esimerkiksi pukeutumisellaan farkkuihin ja flanellipaitoihin (WaƩs 1995, 100). Tässä mielessä Disneyn itseilmaisu ei ole vain henkilökohtainen valinta, vaan osa brändin rakentamista ja siten heijastus aikakauden sosiaalisista arvoista ja 24 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen asenteista. Disneyn hahmoista juuri Mikki Hiiri edustaa eniten ”jokamiestä” ja kun hahmo nostetaan sankariksi, tehdään se riistämällä valta niiltä, jotka käyƩävät saamaansa valtaa vääriin. Kun sankari esitetään pienenä ja ovelana, vertautuu hahmo myös Chaplinin Kulkuriin. Disney itse oli Mikin ääni ja koko Mikin hahmo oli Disneylle erityisen tärkeä – kenƟes hän näki sen jopa omana kuvanaan. Jokamiehen ihanne kiinniƩää Mikin myös oman aikakautensa kulƩuuriin. AuƩaakseen kansakuntaa selviämään lamasta jakoi presidenƫ Roosevelt New Deal -ohjelman kauƩa hätäapurahoja ja järjesƟ työpaikkoja valƟon ohjelmissa. Samalla Roosevelt oli huolissaan siitä, eƩä väestö alkaisi luoƩaa liikaa valƟoon ja unohtaisi oman roolinsa lamasta toipumisessa. Mediatutkija Tracey Molleƫn mukaan Disneyn altavastaajahahmojen käyƩö noudaƩelee näitä individualisƟsia arvoja osoiƩamalla, eƩä sisukkaan luonteen ja ystävyyden avulla yksilö itse voi seläƩää eteensä tulevat ongelmat ja rakentaa itselleen hyvän elämän. (Mollet 2013, 115; WaƩs 1995, 102) Historiantutkija Steven WaƩs kutsuu Walt Disneyn kansanmiehen olemusta ”senƟmentaaliseksi populismiksi”, joka rakentuu 1800-luvun lopun maaseudun vastarinnalle kaupunkien teollista yhteiskuntaa ja rahavaltaa vastaan. Sen yƟmessä on protestanƫsen työmoraalin merkitys amerikkalaisen idenƟteeƟn määriƩelijänä. Disneyn 1930-luvun elokuvat antoivat kuvan tarmokkaasta ja hyveellisestä tavallisesta ihmisestä, ja niissä esiteƫin tarinoita, joissa Mikin ja Minnin sitkeä sinnikkyys vahvisƟ tavallisen kansalaisen kykyä selviytyä ja voiƩaa kaikki vastoinkäymiset. OsiƩain teema oli ideologinen vastaus suureen lamaan – laajasƟ populisƟnen, enemmän kulƩuurinen kuin avoimen poliiƫnen ja enemmän sisäinen kuin opeƩavainen. Se puolusƟ tavallisen ihmisen arvokkuuƩa ja korosƟ kansan viisauƩa vaikeiden aikojen keskellä. Juuri tällainen poliiƫnen herkkyys läpäisi Disneyn varhaiset lyhytanimaaƟot ja kiinniƫ ne lama-ajan ongelmien käsiƩelyyn. (WaƩs 1995, 96–97) Lopuksi 1930-luvun suuri lama mursi yhteiskuntaluokkien välisiä rajoja, kun koko kansakunta joutui sen vaikutuspiiriin. Samalla murtuivat rajat populaarikulƩuurin ja korkean taiteen välillä, sillä elokuvan katsomisen tavat demokraƟsoituivat sekä äänielokuvan eƩä elokuvien sisältöjen tuomien muutosten myötä. Disneyn lyhytanimaaƟot heijastelivat lama-ajan tunnelmia nostamalla vaaƟmaƩoman perushiiren sankarikseen. 25 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Kunniaksi aikain menneiden oli yhtä lailla kertomus keskiaikaisesta vaeltelevasta minstrelistä, joka kekseliäisyydellään pelastaa neidon pulasta, kuin tarina yleisön rakastamista hiirihahmoista, jotka kohtaavat haasteita ennen kuin saavuƩavat romanƫsen rakkauden. Katsoja saaƩoi toisaalta eläytyä keskiajan maailmaan muƩa yhtä lailla löytää lohtua ja valoa oman aikansa haasteisiin. Mikki ja Minni animaaƟon sankareina löysivät keinon vastustaa kuninkaan hirmuvaltaa ja löytää onnen vaikeuksien keskeltä ja siten toimivat esikuvina myös lama-ajan ihmisille. LyhytanimaaƟon medievalisƟnen kerronta toi esiin amerikkalaiset arvot, sillä ne saateƫin aseƩaa vanhanaikaisia, jopa brutaaleja ja barbaarisia, eurooppalaiseen keskiaikaan yhdisteƩyjä arvoja vastaan. Medievalismi oli jo 1930-luvulla vakiintunut ilmiö eli aikakausi kierräƫ aiempia kerronnan tapoja. Se on ollut myös keskeinen osa Disney-yhƟön tuotantoa sen perustamisesta lähƟen. Varhaiset ja myöhemmät lyhytanimaaƟot hyödynsivät keskiajan kuvastoa ja teemoja, samoin jo ensimmäinen pitkä elokuva, Lumikki, ja monet sen seuraajat prinsessoineen ja linnoineen ovat sijoiƩuneet kuviteltuun keskiaikaan. 1930-luvun laman käsiƩeleminen aikakauden Disney-elokuvissa tapahtui fantasiakuvaston avulla ja näissä elokuvissa aloiteƩu keskiaikakuvaston hyödyntäminen on muodostunut yhƟön tavaramerkiksi. Keskiaika näkyy edelleen myös Disneyn teemapuistoissa ja tuoƩeissa. HuolimaƩa keskiajan vahvasta läsnäolosta Disneyn tuotannossa kauƩa sen historian, varhaiset vuosikymmenet ja erityisesƟ lyhytanimaaƟot ovat saaneet vain vähän huomiota tutkimuksessa. Disneyn lyhytanimaaƟot yhdisƟvät aiemman populaarikulƩuurin, kuten vaudevillen ja lyhytelokuvan komedian sekä varhaisten visuaalisten aƩrakƟoiden kuten taikalyhdyn aihepiirejä ja kerronnan tapoja ja kuljeƫvat niiden kauƩa mukanaan myös medievalisƟsta kerrontaa. Elokuvassa ilmiö oli kuitenkin uusi ja väline mahdollisƟ historiallisen aikakauden elävöiƩämisen jälleen uudella tavalla. Historian käyƩö animaaƟossa oli vapaampaa kuin näytelmäelokuvassa, sillä väline mahdollisƟ realismista irtautuvan kerronnan. Samalla historian käyƩö viihteen välineenä Yhdysvalloissa oli kenƟes vapaampaa kuin muualla, sillä sen kolonialisƟnen asutushistoria irtaannuƫ lähes kaikki Euroopasta saapuneet näiden omista juurista ja tarinaperinteestä. Disneyn medievalisƟsissa elokuvissa ja erityisesƟ tarkastelemassamme varhaisessa lyhytanimaaƟossa näkyy sen amerikkalainen suhtautuminen eurooppalaiseen menneisyyteen. Samalla kun Kunniaksi aikain menneiden hyödynsi eurooppalaista keskiaikaista kuvastoa, satuja ja hahmotyyppejä, visuaalisia ja audiƟivisia elemenƩejä, se esiƫ keskiajan auƩamaƩa väkivaltaisena ja autoritäärisenä aikakautena. Amerikkalaisia arvoja edustavat Mikki ja Minni toimivat tälle kontrasƟna. 26 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Ymmärtämällä medievalismin tutkimuksen teoreeƫset ja tulkinnalliset erityispiirteet sekä soveltamalla kulƩuurin- ja historiantutkimuksen menetelmiä olemme päässeet käsiksi siihen, millaista 1930-luvun lyhytanimaaƟossa toteuteƩu Disneyn amerikkalainen medievalismi oli ja miten se keskusteli aikansa ilmiöiden, kuten laman, kanssa. Tutkimalla perinteiseen keskiaikaiseen kuvastoon liiteƩyjä hahmoja, juonikuvioita ja visuaalisia elemenƩejä sekä niiden humorisƟsia ja uuden median tarjoamia luovia esitystapoja olemme saaneet käsityksen siitä, miten keskiaikaa käyteƫin viihteen keinona korostamaan perinteisiä amerikkalaisia arvoja ja hyveitä, kuten oikeudenmukaisuuƩa ja kekseliäisyyƩä, lama-ajan Amerikassa. Disney-yhƟön menestys rakentui näiden arvojen ja hyveiden tunnistamiseen ja arƟkuloimiseen aikalaisille tavalla, joka osoiƫ keinoja selviytyä oman aikansa yhteiskunnallisissa ja kulƩuurisissa olosuhteissa. Elokuva ja fikƟo ovat kulƩuurihistorialliselle tutkimukselle tärkeitä lähdeaineistoja, sillä ne avartavat käsitystä tekoajankohtansa yhteiskunnallisista ja kulƩuurisista ilmiöistä. MenneisyyƩä hyödyntävien ilmiöiden, kuten medievalismin tutkimus on moniƟeteistä, sillä se vaaƟi kykyä ymmärtää elokuvan tekoajankohdan lisäksi myös keskiajan erityispiirteitä. Tässä arƟkkelissa olemme yhdistäneet elokuvatutkimuksen ja keskiajantutkimuksen osaamista ja nostaneet esiin myös kansainvälisesƟ vähän tutkitun aineistoryhmän, lyhytanimaaƟon. Seuraavassa vaiheessa lyhytanimaaƟoita voisi tarkastella laajemmin osana 1930-luvun historiakulƩuuria ja kysyä, miten aikakausi hyödynsi menneisyyskuvaa osana poliiƫsta ja kulƩuurista merkityksenantoa. Medievalismin tutkimuskohteiden laajentaminen historiallisen fikƟon, elokuvan ja viihdeaineistojen suuntaan syventää ymmärrystä siitä, miten keskiaika on eri vuosikymmeninä ymmärreƩy ja millaisia merkityksiä sille on niiden kauƩa anneƩu. Kiitokset Kiitämme anonyymejä referee-arvioitsijoita asiantuntevista ja hyvin kirjoitetuista kommenteista, jotka auƩoivat meitä parantamaan käsikirjoituksen laatua huomaƩavasƟ. Haluamme lisäksi kiiƩää erikoisnumeron päätoimiƩajaa Petri Saarikoskea hänen omistautumisestaan, ajastaan ja työpanoksestaan arƟkkelimme kehiƩämiseksi. Lähteet Kaikki linkit tarkisteƩu 19.11.2024. Elokuvat 27 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Kunniaksi aikain menneiden (Ye Olden Days, Burt GilleƩ, 1933). Old Classic Cartoons, YouTube: hƩps://www.youtube.com/watch?v=Zl9_IgRC6vQ Tutkimuskirjallisuus Alapartanen, Anu & Jussi-Pekka Paija. 2009. ”Elävää keskiaikaa: Populaaritapahtuman suhde historiaan – keskiaikaiset markkinat tarkastelun kohteena”. Ennen ja nyt: Historian Ɵetosanomat 9 (1). Allan, Robin. 1999. Walt Disney and Europe: European influences on the animated feature films of Walt Disney. London: John Libbey. Amidon, E. C. 2013. Lightning Strikes Twice: An ExaminaƟon of the PoliƟcal Factors Associated with State-Level Death Sentences and ExecuƟons in the United States, 1930–2012. St. Louis: University of Missouri, St. Louis. Aronstein, Susan. 2005. Hollywood knights: Arthurian cinema and the poliƟcs of nostalgia. Basingstoke, Hampshire [u.a.]: Palgrave Macmillan. Barber, Sian. 2013. BriƟsh Film Industry in the 1970s. London: Palgrave Macmillan, 4– 14. hƩps://doi.org/10.1057/9781137305923_2 Barrier, Michael. 2003. Hollywood Cartoons: American AnimaƟon in Its Golden Age. Oxford: Oxford University Press. Bell, Elizabeth, Lynda Haas & Laura Sells. 1995. “IntroducƟon: Walt’s in the Movies.” In Elizabeth Bell, Lynda Haas & Laura Sells (eds.) From Mouse to Mermaid: The PoliƟcs of Film, Gender and Culture. Bloomington: Indiana University Press, 1–18. Bovaird-Abbo, KrisƟn. 2020. “Why an Issue on ’The Medieval in Children’s Literature’?” Children’s Literature AssociaƟon Quarterly 45 (4), 301–307. Bradford, Clare. 2015. The Middle Ages in Children’s Literature. CriƟcal Approaches to Children’s Literature. Palgrave Macmillan. Chandler, Alice. 1965. “Sir Walter ScoƩ and the Medieval Revival.” Nineteenth-Century FicƟon 19 (4), 315–332. hƩps://doi.org/10.2307/2932872 28 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen D’Arcens, Louise. 2014. Comic medievalism: laughing at the Middle Ages. Suffolk: Boydell & Brewer. hƩps://doi.org/10.1515/9781782043751 Davis, Amy. 2021. “Making it Disney’s Snow White”. In C. Pallant, & C. Holliday (eds.) Snow White and the Seven Dwarfs: New PerspecƟves on ProducƟon, RecepƟon, Legacy. London: Bloomsbury Publishing: (97–113). hƩps://doi.org/10.5040/9781501351198.ch-005 Davis, Amy (ed.). 2019. Discussing Disney. Indiana University Press. Driver, Martha & Sid Ray. 2004. “Preface: Hollywood Knights.” In Martha Driver & Sid Ray (eds.) The Medieval Hero on Screen. Jefferson, NC: McFarland, 5–17. EllioƩ, Andrew B. R. 2017. Medievalism, poliƟcs and mass media: AppropriaƟng the Middle Ages in the twenty-first century (10). Boydell & Brewer. Feilding, Raymond. 1967. A Technological History of MoƟon Pictures and Television: An Anthology from the Pages of the Journal of the Society of MoƟon Picture and Television Engineers. University of California Press. Finke, Laurie & MarƟn B. Shichtman. 2010. CinemaƟc IlluminaƟons: The Middle Ages on Film. BalƟmore: Johns Hopkins University Press. Fitzpatrick, KellyAnn. 2019. Neomedievalism, popular culture, and the academy: From Tolkien to Game of Thrones 16. Boydell & Brewer. Friedman, Jake S. 2022. The Disney Revolt: The Great Labor War of AnimaƟon’s Golden Age. Chicago: Chicago Review Press. Fugelso, Karl (ed.). 2020. PoliƟcs and Medievalism (studies) (29). Boydell & Brewer. Galvez, Marisa. 2021. “Unthought Medievalism”. Neophilologus 105, 365– 389. hƩps://doi.org/10.1007/s11061-021-09684-8 Groth, Helene. 2016. “MediaƟng Popular FicƟons: From the Magic Lantern to the Cinematograph”. In K. Gelder (ed.) New DirecƟons in Popular FicƟon. London: Palgrave Macmillan. hƩps://doi- org.ezproxy.utu.fi/10.1057/978-1-137-52346-4_14 Haines, John. 2020. “The Many Musical Medievalisms of Disney”. In Stephen C. Meyer & Kirsten Yri (eds.) The Oxford Handbook of Music and Medievalism. Oxford: Oxford Handbooks, 690–708. 29 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Harty, Kevin. J. 1999. The Reel Middle Ages: American, Western and Eastern European, Middle Eastern and Asian Films about Medieval Europe. McFarland. Hume, Kathryn. 1982. “Medieval Romance and Science FicƟon: Anatomy of a Resemblance.” Journal of Popular Culture 16 (1), 15–26. hƩps://doi.org/10.1111/j.0022- 3840.1982.00015.x Kallioniemi, Kari & Kimi Kärki. 2013. “Elokuvan tulkintakerroksia – Ken Russellin Lisztomania (1975) kulƩuurihistorian moniäänisenä audiovisuaalisena lähteenä”. Teoksessa Asko Nivala, Rami Mähkä (toim.) Tulkinnan polkuja. KulƩuurihistorian tutkimusmenetelmiä. Turku: k&h, 170–190. Kallioniemi, Noora. 2022. Armotonta menoa!: TyöƩömät ja jouƟlaat miehet 1990-luvun lama-ajan suomalaisessa komediaviihteessä. Turku: Turun yliopisto. Kaufman, J. B. 2011. “The Heir Apparent”. In D. Goldmark & C. Keil (eds.) Funny Pictures: AnimaƟon and Comedy in Studio-Era Hollywood. Berkeley: University of California Press, 51– 66. hƩps://doi.org/10.1525/9780520950122-005 Kincaid, Jessica L. & Nancy L. Malcom. 2023. “Mickey’s main squeeze: the gendered portrayal of Minnie Mouse in the early era (1928–1935) and modern era (2013–2019)”. Feminist Media Studies 1–16. hƩps://doi.org/10.1080/14680777.2023.2229046 Krasniewicz, Louise. 2010. Walt Disney: A Biography. ABC-CLIO. Kärki, Kimi. 2003. ”Valon ja äänen kehässä: Audiovisuaalisen aineiston tulkintakysymyksiä”. Teoksessa Sakari Ollitervo, Jussi Parikka & Timo Väntsi (toim.) Kohtaamisia ajassa. KulƩuurihistoria ja tulkinnan teoria. Turku: k&h, 206–231. Lafortune, Avery. 2023. “FantasƟc Histories: Medievalism in fantasy film and television”. In M. Hughes-Warrington et al. (eds.) The Routledge Companion to History and the Moving Image. Routledge, 129–143. Laine-Frigren, Tuomas & Anƫ Malinen. 2022. “HistoriakulƩuuria oppimassa”. Kleio: Historian ja yhteiskuntaopin opeƩajien liiton jäsenlehƟ: 36–38. Langer, Mark. 2012. “The Disney–Fleischer Dilemma: Product DifferenƟaƟon and Technological InnovaƟon.” In Steve Neale (ed.) The Classical Hollywood Reader. Routledge, 310–320. 30 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Langer, Mark. 1992. “The Disney-Fleischer Dilemma: Product DifferenƟaƟon and Technological InnovaƟon”. Screen 33 (4), 343–357. Larrington, Carolyne. 2017. Winter is coming: The medieval world of Game of Thrones. Bloomsbury Publishing. Locke, Hilary Jane. 2018. “‘Beyond “Tits and Dragons’: Medievalism, Medieval History, and PercepƟons in Game of Thrones.” In Marina Gerzic & Aidan Norrie (eds.) From Medievalism to Early-Modernism. Routledge, 171–187. MaƩhews, David. 2015. Medievalism: A criƟcal history. Boydell & Brewer. Mollet, Tracey. 2013. “‘With a Smile and a Song …’: Walt Disney and the Birth of the American Fairy Tale.” Marvels & Tales 27(1), 109–24. Morgan, Iwan. 2016. “IntroducƟon: Hollywood and the Great Depression.” In Iwan Morgan & Philip John Davies (eds.) Hollywood and the Great Depression: American Film, PoliƟcs and Society in the 1930s. Edinburgh University Press. introducƟon, 1–26. Mähkä, Rami. 2016. Something Completely Historical : Monty Python, History and Comedy. Turku: Turun yliopisto. Oinonen, Paavo & Rami Mähkä. 2013. ”FikƟo kulƩuurihistorian tutkimuksen lähteenä ja kohteena”. Teoksessa Asko Nivala & Rami Mähkä (toim.) Tulkinnan polkuja. KulƩuurihistorian tutkimusmenetelmiä. Turku: k&h, 271–303. Pugh, Tison & Angela Weisl. 2012. Medievalisms: Making the Past in the Present. Taylor & Francis Group, 2012. Pugh, Tison & Susan Aronstein (eds.). 2012. The Disney Middle Ages: a fairy-tale and fantasy past. Basingstoke, Hampshire [u.a.]: Palgrave Macmillan. Pugh, Tison. 2012. “IntroducƟon: Disney’s Retroprogressive Medievalisms: Where Yesterday is Tomorrow Today.” In Tison Pugh & Susan Aronstein (eds.) The Disney Middle Ages: a fairy-tale and fantasy past. Basingstoke, Hampshire [u.a.]: Palgrave Macmillan, 1–18. Rastall, Richard & Andrew Taylor. 2023. Minstrels and Minstrelsy in Late Medieval England. Boydell & Brewer. hƩps://doi.org/10.2307/j.ctv2x4kp66 31 WiderScreen 27 (1 –2) 2024: Historian viihteellistäminen Salmi, Hannu. 2011. “IntroducƟon: The Mad History of the World”. In Hannu Salmi (ed.) Historical Comedy on Screen: SubverƟng History with Humour. Bristol, UK: Intellect, 9–30. Salmi, Hannu. 1990. ”Elokuva historiantutkimuksen kohteena”. Lähikuva 3 (4), 6–19. Susanin, Timothy. 2011. Walt before Mickey: Disney’s Early Years, 1919–1928. University Press of Mississippi. Tahkokallio, Jaakko. 2019. Pimeä aika – Kymmenen myyƫä keskiajasta. Helsinki: Gaudeamus. Tatham, Chelsea. 2019. “Mickey Mouse and Merry Melodies: How Disney and Warner Bros. AnimaƟon Entertained and Inspired Americans During the Great Depression.” The Saber and Scroll Journal 8 (2), 35–48. TeloƩe, Jay. P. 2015. “Flatness and Depth: Classic Disney’s Medieval Vision”. The Year’s Work in Medievalism 30, 2–10. Trigg, Stephanie. 2008. “Medievalism and Convergence Culture: Researching the Middle Ages for FicƟon and Film”. Parergon 25 (2), 99–118. Välimäki, Reima (ed.). 2022. Medievalism in Finland and Russia: TwenƟeth- and Twenty-First Century Aspects. London: Bloomsbury Publishing Plc. hƩps://doi.org/10.5040/9781350232921 WaƩs, Steven. 1995. “Walt Disney: Art and PoliƟcs in the American Century”. The Journal of American History 82 (1), 84–110. Wells, Paul. 2014. AnimaƟon, Sport and Culture. Palgrave Macmillan. Young, Helen. 2010. “Approaches to Medievalism: A ConsideraƟon of Taxonomy and Methodology through Fantasy FicƟon”. Parergon 27 (1), 163–179. hƩps://doi.org/10.1353/pgn.0.0235