Yläkoululaisten psyykkisen oireilun tunnistaminen ja huomioiminen opettajan työssä

Abstract

Mielenterveyden häiriöstä kärsii jopa joka viides nuori (Aalto-Setälä & Marttunen, 2007). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkoulun opettajien käsityksiä psyykkisen oireilun tunnistamisesta ja siihen reagoimisesta. Tavoitteena oli selvittää millaisiin merkkeihin opettajat kiinnittävät huomiota tunnistaessaan psyykkistä oireilua, miten psyykkisesti oireilevaa oppilasta tuetaan ja huomioidaan sekä millaiset tekijät vaikuttavat psyykkisen oireilun tunnistamiseen sekä tunnistamisen jälkeiseen tukemiseen. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Haastatteluihin osallistui viisi yläkoulun opettajaa, joista kaikilla oli erilainen koulutustausta sekä työnimike.

Tutkimuksen tuloksissa nousi esiin, että opettajat kiinnittivät huomiota käyttäytymisen muutoksiin, kuten alakuloisuuteen ja häiriökäyttäytymiseen, tunnistaessaan psyykkisesti oireilevaa oppilasta. Myös poissaolot nousivat merkittäväksi tekijäksi psyykkisen oireilun tunnistamisessa. Yksinäisyys sekä ulkoiset merkit oppilaassa mainittiin myös keskeisinä tekijöinä psyykkistä oireilua tunnistettaessa. Keskustelu oppilaan kanssa, matalan kynnyksen koulu, ohjaus avun piiriin, yhteistyö kodin kanssa ja turvallisena aikuisena toimiminen olivat tapoja, joilla psyykkisesti oireilevaa oppilasta tuettiin tai huomioitiin. Psyykkisen oireilun tunnistamiseen ja sen jälkeiseen toimintaan liittyviä tekijöitä olivat opettajien valmiudet, oppilastuntemus, resurssit, koulun toimintamallit sekä pelko.

Tutkimuksemme johtopäätöksenä voidaan todeta, että psyykkisen oireilun tunnistamiseen ja oppilaan tukemiseen vaikuttavat monet tekijät. Psyykkinen oireilu on moninainen, mutta toisaalta yksilöllinen ilmiö. Nämä piirteet vaikeuttavat itse oireilun tunnistamista. Psyykkisen oireilun tunnistamista vaikeuttaa myös ristiriita psyykkisen oireilun ja normaalin kehityksen välillä. Tämä ristiriita korostuu erityisesti nuoruuden kehitysvaiheessa, jolloin psyykkinen hyvinvointi on omanlaisellaan koetuksella esimerkiksi nuoruuden kehitykseen ja elämänvaiheeseen liittyvien muutosten takia. Haastateltavat kokivat valmiutensa psyykkisen oireilun tunnistamiseen sekä sen jälkeiseen tukemiseen pääosin riittämättömiksi. Kuitenkin opettajat osasivat nimetä, miten he tunnistavat psyykkistä oireilua sekä miten he toimivat tunnistamisen jälkeen. Myös opettajien työnkuvan havaittiin vaikuttavan siihen, kuinka usein psyykkistä oireilua havaitaan ja kuinka herkästi siihen liittyviin merkkeihin kiinnitetään huomiota.