Luovuus kirstunvartijana. Diskurssianalyyttinen tutkimus pankkien asiakaslehtien pääkirjoituksista vuosilta 2004–2014
Kaasalainen, Marjaana (2017-02-08)
Luovuus kirstunvartijana. Diskurssianalyyttinen tutkimus pankkien asiakaslehtien pääkirjoituksista vuosilta 2004–2014
Kaasalainen, Marjaana
(08.02.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Suomalainen pankkisektori on muuttunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana paljon. Toimintaympäristön nopeat muutokset ja teknologian kehitys ovat luoneet paineita myös organisaatioiden uudistumiselle. Pankeissa uudistuminen näkyy toimintatapojen ja asiakkaille tarjottujen palveluiden ja palvelutapojen muuttumisena. Peruspankkipalveluiden tarjoamisesta on strategisesti siirrytty kohti luovaa ajattelua ja palveluinnovaatioita. Vaikka pankit tekevät strategiatyötä pitkäjänteisesti, ovat pankeissa tapahtuneet muutokset tulleet asiakkaille verrattain nopeasti. Pankit pyrkivät vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin, mutta myös vakuuttamaan asiakkaat kehityksen tarpeellisuudesta.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millainen kuva finanssikonsernien luovuudesta muodostuu pankkien asiakaslehtien pääkirjoitusten diskursseissa. Finanssikonsernien luovuuden kuvan selvittämiseksi tutkitaan, millaisia merkityksiä luovuus diskursseissa saa, ja millaisia vakuuttelun keinoja diskursseissa käytetään muodostuvan luovuuden kuvan ympärillä. Tutkimuksen aineisto koostuu Nordean ja OP ryhmän asiakaslehdistä vuosilta 2004–2014. Tutkimuksessa käytetään diskurssianalyysia teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimuksen analyysissa on viitteitä myös retorisesta analyysista, sillä vakuuttelun keinoja tutkitaan myös aineistossa käytetyn retoriikan kautta.
Tutkimuksen perusteella aineistosta muodostui neljä erilaista luovuuden diskurssia: 1. mahdollistavan luovuuden diskurssi, 2. hyödyllisen luovuuden diskurssi, 3. välttämättömän luovuuden diskurssi, sekä 4. nautinnollisen luovuuden diskurssi. Tutkimuksen voidaan todeta vahvistavan aiempien tutkimusten näkemyksiä luovuudesta ja luovuuden kontekstisidonnaisuudesta. Vaikka luovuuden perimmäinen määritelmä ei eronnut aiempien tutkimusten yleisesti hyväksytyistä luovuuden määritelmistä, oli luovuuden merkityksissä havaittavissa kontekstisidonnaisuutta. Finanssikonsernien luovuuden kuvassa korostuivat erityisesti luovuuden positiiviset puolet, mutta luovuuden mahdollisia negatiivisia seurauksia ei tässä tutkimuksessa ollut nähtävissä. Näin ollen finanssikonsernien luovuuden kuva poikkeaa tältä osin sellaisista tutkimuksista, joissa on todettu luovuuden aiheuttavan myös negatiivisia tunteita ja jännitteitä. Diskursseissa muodostuneita luovuuden kuvia perusteltiin käyttämällä puolustavaa retoriikkaa ja toimijoiden omia esimerkkejä sosiaalisen todellisuuden version oikeuttamiseksi.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millainen kuva finanssikonsernien luovuudesta muodostuu pankkien asiakaslehtien pääkirjoitusten diskursseissa. Finanssikonsernien luovuuden kuvan selvittämiseksi tutkitaan, millaisia merkityksiä luovuus diskursseissa saa, ja millaisia vakuuttelun keinoja diskursseissa käytetään muodostuvan luovuuden kuvan ympärillä. Tutkimuksen aineisto koostuu Nordean ja OP ryhmän asiakaslehdistä vuosilta 2004–2014. Tutkimuksessa käytetään diskurssianalyysia teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimuksen analyysissa on viitteitä myös retorisesta analyysista, sillä vakuuttelun keinoja tutkitaan myös aineistossa käytetyn retoriikan kautta.
Tutkimuksen perusteella aineistosta muodostui neljä erilaista luovuuden diskurssia: 1. mahdollistavan luovuuden diskurssi, 2. hyödyllisen luovuuden diskurssi, 3. välttämättömän luovuuden diskurssi, sekä 4. nautinnollisen luovuuden diskurssi. Tutkimuksen voidaan todeta vahvistavan aiempien tutkimusten näkemyksiä luovuudesta ja luovuuden kontekstisidonnaisuudesta. Vaikka luovuuden perimmäinen määritelmä ei eronnut aiempien tutkimusten yleisesti hyväksytyistä luovuuden määritelmistä, oli luovuuden merkityksissä havaittavissa kontekstisidonnaisuutta. Finanssikonsernien luovuuden kuvassa korostuivat erityisesti luovuuden positiiviset puolet, mutta luovuuden mahdollisia negatiivisia seurauksia ei tässä tutkimuksessa ollut nähtävissä. Näin ollen finanssikonsernien luovuuden kuva poikkeaa tältä osin sellaisista tutkimuksista, joissa on todettu luovuuden aiheuttavan myös negatiivisia tunteita ja jännitteitä. Diskursseissa muodostuneita luovuuden kuvia perusteltiin käyttämällä puolustavaa retoriikkaa ja toimijoiden omia esimerkkejä sosiaalisen todellisuuden version oikeuttamiseksi.