Lateraalivirtausmääritysten kehittäminen Hepatiitti B- ja HIV1-infektioiden diagnostiikkaan
Martiskainen, Iida (2017-11-06)
Lateraalivirtausmääritysten kehittäminen Hepatiitti B- ja HIV1-infektioiden diagnostiikkaan
Martiskainen, Iida
(06.11.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Luovutettu veri tulisi seuloa veriteitse tarttuvien virusinfektioiden varalta. Tällaisia infektioita aiheuttavat HI-, Hepatiitti B- ja Hepatiitti C -virukset. Näiden infektioiden diagnostiikkaan ja seulontaan luovutetusta verestä on olemassa erittäin herkkiä diagnostisia menetelmiä, mutta kyseisten menetelmien hinta ja perustuminen keskus-laboratorioissa tehtäviin määrityksiin tekee niistä soveltumattomia käytettäväksi monissa kehitysmaissa. Usein kehitysmaissa diagnostiikkaan ja seulontatarkoituksiin käytetäänkin erilaisia pikatestejä niiden alhaisten kustannusten vuoksi. Kuitenkaan monet olemassa olevista pikatesteistä eivät ole riittävän herkkiä ja spesifisiä, jotta niitä voitaisiin luotettavasti käyttää luovutetun veren seulonnassa.
Diplomityön tavoite oli kehittää lateraalivirtaukseen perustuvat pikatestit Hepatiitti B viruksen pinta-antigeenin ja HI-viruksen vasta-aineiden havaitsemiseksi. Määritykset toteutettiin lateraalivirtausmäärityksinä, koska nämä ovat yleisesti tunnettuja nopeudestaan ja helppokäyttöisyydestään. Vaikka perinteisesti lateraali-virtausmäärityksissä usein hyödynnetään värillisiä visuaalisesti havaittavia leimoja, tässä työssä määrityksiin tavoiteltiin parempaa herkkyyttä käyttämällä käänteisviritteisiä fosforileimoja. Käänteisviritteisten leimojen etuna on materiaaleista johtuvan taustafluoresenssin häviäminen sen jäädessä mittausalueen ulkopuolelle, kun leimojen emissio mitataan lyhyemmän aallonpituuden alueella kuin viritysvalon aallonpituus. Mittaukset suoritettiin potilasläheiseen diagnostiikkaan soveltuvalla kannettavalla mittalaitteella.
Kehitetyn Hepatiitti B-viruksen pinta-antigeeniä tunnistavan määrityksen analyyttiseksi herkkyydeksi saatiin natiivia pinta-antigeeniä sisältävillä vuohen seeruminäytteillä 0,54 ng/ml (0,14 kansainvälistä yksikköä, IU/ml), mutta suuren vaihtelun vuoksi pienin luotettavasti havaittu pitoisuus oli 1 ng/ml (0,25 IU/ml). Työssä kehitetyllä Hepatiitti B-määrityksellä saavutettiin alustavasti parempi herkkyys kuin kaupallisilla vastaavilla pikatesteillä (herkkyydet 1-4 IU/ml), mutta herkkyys jäi silti Maailman terveysjärjestön (WHO) veriseulontamääritysten herkkyyksiä koskevan raja-arvon (≤ 0.13 IU/ml) yläpuolelle. Työssä kehitetty HI-viruksen vasta-aineita tunnistava määritys testattiin näytepaneeleilla, jotka koostuivat HIV-negatiivisista ja HIV1-positiivisista potilasnäytteistä. Määrityksen alustavaksi kliiniseksi herkkyydeksi laskettiin 89,7 % ja kliiniseksi spesifisyydeksi 97,3 %. Työssä saavutettujen tulosten pohjalta määrityksiä lähdetään kehittämään edelleen yhdistelmätestiksi HI-, Hepatiitti B- ja Hepatiitti C -virusinfektioiden diagnostiikkaan kehitysmaaolosuhteisiin.
Diplomityön tavoite oli kehittää lateraalivirtaukseen perustuvat pikatestit Hepatiitti B viruksen pinta-antigeenin ja HI-viruksen vasta-aineiden havaitsemiseksi. Määritykset toteutettiin lateraalivirtausmäärityksinä, koska nämä ovat yleisesti tunnettuja nopeudestaan ja helppokäyttöisyydestään. Vaikka perinteisesti lateraali-virtausmäärityksissä usein hyödynnetään värillisiä visuaalisesti havaittavia leimoja, tässä työssä määrityksiin tavoiteltiin parempaa herkkyyttä käyttämällä käänteisviritteisiä fosforileimoja. Käänteisviritteisten leimojen etuna on materiaaleista johtuvan taustafluoresenssin häviäminen sen jäädessä mittausalueen ulkopuolelle, kun leimojen emissio mitataan lyhyemmän aallonpituuden alueella kuin viritysvalon aallonpituus. Mittaukset suoritettiin potilasläheiseen diagnostiikkaan soveltuvalla kannettavalla mittalaitteella.
Kehitetyn Hepatiitti B-viruksen pinta-antigeeniä tunnistavan määrityksen analyyttiseksi herkkyydeksi saatiin natiivia pinta-antigeeniä sisältävillä vuohen seeruminäytteillä 0,54 ng/ml (0,14 kansainvälistä yksikköä, IU/ml), mutta suuren vaihtelun vuoksi pienin luotettavasti havaittu pitoisuus oli 1 ng/ml (0,25 IU/ml). Työssä kehitetyllä Hepatiitti B-määrityksellä saavutettiin alustavasti parempi herkkyys kuin kaupallisilla vastaavilla pikatesteillä (herkkyydet 1-4 IU/ml), mutta herkkyys jäi silti Maailman terveysjärjestön (WHO) veriseulontamääritysten herkkyyksiä koskevan raja-arvon (≤ 0.13 IU/ml) yläpuolelle. Työssä kehitetty HI-viruksen vasta-aineita tunnistava määritys testattiin näytepaneeleilla, jotka koostuivat HIV-negatiivisista ja HIV1-positiivisista potilasnäytteistä. Määrityksen alustavaksi kliiniseksi herkkyydeksi laskettiin 89,7 % ja kliiniseksi spesifisyydeksi 97,3 %. Työssä saavutettujen tulosten pohjalta määrityksiä lähdetään kehittämään edelleen yhdistelmätestiksi HI-, Hepatiitti B- ja Hepatiitti C -virusinfektioiden diagnostiikkaan kehitysmaaolosuhteisiin.