Community-acquired pneumonia in children: Aetiology, clinical features, and complications

Abstract

Pneumonia is an important cause of morbidity and hospitalization in children worldwide. Since the development of nucleic acid amplification techniques, rhinovirus (RV) is frequently detected in community-acquired pneumonia (CAP), but the causative role of RV in pneumonia is still questioned. Empyema is a severe complication of pneumonia, and the evaluation of its long-term consequences is necessary.

We studied the viral aetiology of childhood CAP by searching for 18 respiratory viruses and six bacteria in sputum specimens (n = 76). The clinical characteristics and prevalence of RV pneumonia and its risk factors were evaluated by retrospectively comparing the medical record data of RV-positive (n = 82) and RV-negative (n = 231) children hospitalized for CAP. We also prospectively investigated viral and bacterial biomarker levels in children hospitalized for CAP (n = 24), focusing on RV pneumonia. Finally, we investigated the long-term outcome of childhood parapneumonic empyema (n = 26) at 3–19 years’ follow-up by a detailed interview, physical examination, lung imaging and lung function tests.

Viruses were detected in 72%, bacteria in 91%, and both in 66% of children hospitalized for CAP. RV, human bocavirus, and human metapneumovirus were the most commonly found viruses. Treatment failures were documented in viral-bacterial co-infections. Young age and a history of preterm birth were associated with RV-positive pneumonia, but the clinical features of pneumonia were similar in RV-positive and RV-negative children. RV-positive children had elevated levels of bacterial biomarkers, but a viral biomarker myxovirus resistance protein A remained low. Lung magnetic resonance imaging showed abnormal findings in 92% and significant pleural scarring in 25% of the children recovered from empyema, but most patients had normal lung function, chest radiograph and clinical recovery.

Viral-bacterial co-detections are common in childhood CAP and potentially associated with treatment failure. RV is commonly detected in young children with pneumonia and it is often associated with bacterial co-infection. Making the decision to withdraw antibiotics in children with pneumonia is challenging. Further studies and strategies are needed to differentiate viral from bacterial or mixed viral-bacterial pneumonia. The long-term recovery from parapneumonic empyema seems to be good with current treatment strategies.

<b>Lasten avosyntyinen keuhkokuume</b>

Keuhkokuume on maailmanlaajuisesti merkittävä lasten sairastavuuden ja sairaalahoidon aiheuttaja. Rinovirus (RV) on yleinen löydös lasten keuhkokuumeessa, mutta sen rooli keuhkokuumeen aiheuttajana on edelleen epäselvä. Empyeema on keuhkokuumeen vakava komplikaatio, jonka pitkäaikaisvaikutusten selvittäminen on tärkeää.

Selvitimme lasten avosyntyisen keuhkokuumeen virusetiologiaa tutkimalla 18 viruksen ja kuuden bakteerin esiintyvyyttä yskösnäytteistä (n = 76). RV-keuhkokuumeen taudinkuvaa, esiintyvyyttä ja riskitekijöitä tutkittiin vertailemalla retrospektiivisesti keuhkokuumeen vuoksi sairaalahoitoon joutuneiden RV-positiivisten (n = 82) ja RV-negatiivisten (n = 231) lasten potilaskertomustietoja. Tutkimme myös virus- ja bakteerimerkkiaineiden tasoja lasten sairaalahoitoa vaativassa keuhkokuumeessa (n = 24), erityisesti RV-keuhkokuumeessa. Lasten empyeeman pitkäaikaisvaikutuksia selvitettiin 3–19 vuoden kuluttua sairastamisesta kliinisellä tutkimuksella sekä keuhkojen toimintakokeilla ja kuvantamisella (n = 26).

Viruksia löydettiin 72 %:lta, bakteereja 91 %:lta ja molempia 66 %:lta lapsista, jotka tarvitsivat sairaalahoitoa keuhkokuumeen vuoksi. RV, bokavirus ja metapneumovirus olivat yleisimmin löydetyt virukset. Hoidon epäonnistumista havaittiin virus-bakteeriseka-infektioissa. Lapsen nuori ikä ja keskosuustausta olivat yhteydessä RV-positiiviseen keuhkokuumeeseen, mutta keuhkokuumeen taudinkuva oli samankaltainen RV-positiivisilla ja RV-negatiivisilla lapsilla. Bakteeri-infektion merkkiaineiden tasot olivat koholla mutta virusmerkkiaineen, myksovirusresistenssiproteiini A:n, pitoisuus veressä oli matala RV-positiivisilla lapsilla. Keuhkojen magneettikuvauksella havaittiin poikkeavia löydöksiä 92 %:lla ja merkittävää arpea keuhkopussissa 25 %:lla empyeeman sairastaneista lapsista, mutta kliininen paraneminen, keuhkojen toiminta ja keuhkokuva olivat valtaosalla normaalit.

Virus-bakteerisekainfektiot ovat yleisiä lasten avosyntyisessä keuhkokuumeessa ja ovat mahdollisesti yhteydessä hoidon epäonnistumiseen. RV löytyy usein nuorilta keuhkokuumetta sairastavilta lapsilta ja usein yhdessä bakteeri-infektion kanssa. Päätös antibioottihoidon aloittamatta jättämisestä on haastava. Lisää tutkimuksia ja toimintasuunnitelmia tarvitaan virusinfektion erottamiseksi bakteeri- tai virus-bakteerisekainfektioista. Pitkäaikaisseurannassa empyeemasta paraneminen vaikuttaa hyvältä nykyisillä hoitokäytännöillä.