“Nobody’d listen to us.” : Vammaisiin henkilöhahmoihin kohdistuvan stigman ja ambivalenssin ilmeneminen John Steinbeckin teoksessa Of Mice and Men

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen John Steinbeckin pienoisromaania Of Mice and Men (1937) vammaistutkimuksen näkökulmasta. Pienoisromaani kuvaa kodittomien maatilatyöntekijöiden elämää Yhdysvalloissa 1930-luvun laman keskellä. Keskityn tutkielmassani analysoimaan teoksen vammaisia henkilöhahmoja, jotka ovat kehitysvammainen ja autistinen Lennie, kieroselkäinen Crooks ja toisen kätensä menettänytCandy. Tutkielmani tavoite on levittää tietoisuutta vammaisuuteen kohdistuvista negatiivisista käsityksistä, jotta niitä voitaisiin muuttaa.

Käytän tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä sosiologi Erving Goffmanin teosta Stigma: Notes on the Management of Spoiled Identity (1963). Hyödynnän tutkielmassani erityisesti Goffmanin stigma- ja ambivalenssi-käsitteitä tarkastellessani sitä, miten ympäristö ja teos kokonaisuudessaan reagoivat vammaisiin hahmoihin. Nämä käsitteet ovat myös osa kysymyksenasetteluani, joka on seuraava: miten vammaisiin henkilöhahmoihin kohdistuva stigma ja ambivalenssi ilmenevät Of Mice and Men -teoksessa? Näiden kysymysten selvittämiseen käytän lähilukemisen menetelmää, joka vaatii tarkan tekstianalyysin lisäksi lukiessa syntyvien kokemusten ja vastaanoton tapojen reflektointia.

Tutkielman tulokset osoittavat, että vammaisuuden stigma ilmenee teoksen naturalistisissa piirteissä. Naturalistiselle kirjallisuudelle tyypillinen vastakkaisten voimien konflikti esiintyy teoksessa eläimellisten halujen ja järjen taiston muodossa. Eläimelliset halut näytetään epämiellyttävinä ja vammaisiin hahmoihin kytkeytyvinä, kun taas järki esitetään miellyttävänä ja vammattomiin hahmoihin liittyvänä. Ambivalenssi puolestaan ilmenee sekä tarinamaailmassa vammaisten hahmojen suhtautumisessa itseensä ja toisiinsa että teoksen implisiittisen tekijän etiikassa.