Determinants of Bone Strength and Predictors of Hip Fracture among Finnish Adults. Results from the Health 2000 Survey and the Mini-Finland Health Survey
Kauppi, Maarit (2015-03-13)
Determinants of Bone Strength and Predictors of Hip Fracture among Finnish Adults. Results from the Health 2000 Survey and the Mini-Finland Health Survey
Kauppi, Maarit
(13.03.2015)
Annales Universitatis Turkuensis D 1160 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6026-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6026-2
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
The objective of this thesis was to identify the determinants of bone strength and predictors of hip fracture in representative samples of Finnish adults. A secondary objective was to construct a simple multifactorial model for hip fracture prediction over a 10-year follow-up period.
The study was based on the Health 2000 Survey conducted during 2000 to 2001 (men and women aged 30 years or over, n=6 035) and the Mini-Finland Health Survey conducted during 1978 to 1980 (women aged 45 years or over, n=2 039). Study subjects participated in health interviews and comprehensive health examination. In the Health 2000 Survey, bone strength was assessed by means of calcaneal quantitative ultrasound (QUS). The follow-up information about hip fractures was drawn from the National Hospital Discharge Register.
In this study, age, weight, height, serum 25-hydroxyvitamin D (S-25(OH)D), physical activity, smoking and alcohol consumption as well as menopause and eventual HRT in women were found to be associated with calcaneal broadband ultrasound attenuation (BUA) and speed of sound (SOS). Parity was associated with a decreased risk of hip fracture in postmenopausal women. Age, height, weight or waist circumference, quantitative ultrasound index (QUI), S-25(OH)D and fall-related factors, such as maximal walking speed, Parkinson’s disease, and the number of prescribed CNS active medication were significant independent predictors of hip fracture. At the population level, the incremental value of QUS appeared to be minor in hip fracture prediction when the fall-related risk factors were taken into account.
A simple multifactorial model for hip fracture prediction presented in this study was based on readily available factors (age, gender, height, waist circumference, and fallrelated factors). Prospective studies are needed to test this model in patient-based study populations. Luun lujuutta määrittävät ja lonkkamurtumia ennustavat tekijät suomalaisilla aikuisilla. Tuloksia Terveys 2000- ja Mini-Suomi -terveystutkimuksista
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tunnistaa luun lujuutta määrittäviä ja lonkkamurtumien ilmaantuvuutta ennustavia tekijöitä suomalaisia aikuisia edustavissa aineistoissa. Lisäksi tavoitteena oli muodostaa yksinkertainen malli, jolla voitaisiin ennustaa lonkkamurtumia yli 10 vuoden seurantajakson aikana.
Väitöstutkimus koostui kahdesta suomalaista aikuisväestöä edustavasta aineistosta, Terveys 2000 –tutkimukseen vuosina 2000-2001 osallistuneista 30 vuotta täyttäneistä miehistä ja naisista (n=6 035) sekä Mini-Suomi –terveystutkimukseen vuosina 1978- 1980 osallistuneista 45 vuotta täyttäneistä naisista (n=2 039). Tutkittavien terveyttä ja toimintakykyä selvitettiin terveyshaastatteluiden ja monipuolisen terveystarkastuksen avulla. Terveys 2000 –tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä arvioitiin luun lujuutta kantaluun ultraäänimittauksen (QUS) avulla. Tiedot seurannan aikaisista lonkkamurtumista saatiin valtakunnallisesta HILMO-rekisteristä.
Tutkimuksessa todettiin, että ikä, paino, pituus, seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini (S- 25(OH)D), fyysinen aktiivisuus, tupakointi ja alkoholin käyttö sekä menopaussi ja mahdollisen hormonikorvaushoidon kesto naisilla olivat yhteydessä ultraäänen vaimentumaan (BUA) ja nopeuteen (SOS) kantaluussa. Synnyttäneisyys oli yhteydessä pienempään lonkkamurtumariskiin postmenopausaalisilla naisilla. Ikä, pituus, paino tai vyötärön ympärys, kantaluun ultraääni-indeksi (QUI), S-25(OH)D sekä kaatumisalttiuteen liittyvät tekijät, kuten maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä olivat lonkkamurtumia itsenäisesti ennustavia tekijöitä. Kun kaatumisen riskitekijät otettiin huomioon, kantaluun ultraäänimittaus toi väestötasolla lonkkamurtumariskin ennustamiseen vain vähäistä lisäarvoa.
Tässä tutkimuksessa esitetty yksinkertainen malli lonkkamurtumariskin arvioimiseksi perustui helposti saatavilla oleviin tekijöihin (ikä, sukupuoli, pituus, vyötärön ympärys, maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti, keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä). Mallin toimivuutta tulisi arvioida potilasaineistoihin perustuvissa pitkittäistutkimuksissa
The study was based on the Health 2000 Survey conducted during 2000 to 2001 (men and women aged 30 years or over, n=6 035) and the Mini-Finland Health Survey conducted during 1978 to 1980 (women aged 45 years or over, n=2 039). Study subjects participated in health interviews and comprehensive health examination. In the Health 2000 Survey, bone strength was assessed by means of calcaneal quantitative ultrasound (QUS). The follow-up information about hip fractures was drawn from the National Hospital Discharge Register.
In this study, age, weight, height, serum 25-hydroxyvitamin D (S-25(OH)D), physical activity, smoking and alcohol consumption as well as menopause and eventual HRT in women were found to be associated with calcaneal broadband ultrasound attenuation (BUA) and speed of sound (SOS). Parity was associated with a decreased risk of hip fracture in postmenopausal women. Age, height, weight or waist circumference, quantitative ultrasound index (QUI), S-25(OH)D and fall-related factors, such as maximal walking speed, Parkinson’s disease, and the number of prescribed CNS active medication were significant independent predictors of hip fracture. At the population level, the incremental value of QUS appeared to be minor in hip fracture prediction when the fall-related risk factors were taken into account.
A simple multifactorial model for hip fracture prediction presented in this study was based on readily available factors (age, gender, height, waist circumference, and fallrelated factors). Prospective studies are needed to test this model in patient-based study populations.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tunnistaa luun lujuutta määrittäviä ja lonkkamurtumien ilmaantuvuutta ennustavia tekijöitä suomalaisia aikuisia edustavissa aineistoissa. Lisäksi tavoitteena oli muodostaa yksinkertainen malli, jolla voitaisiin ennustaa lonkkamurtumia yli 10 vuoden seurantajakson aikana.
Väitöstutkimus koostui kahdesta suomalaista aikuisväestöä edustavasta aineistosta, Terveys 2000 –tutkimukseen vuosina 2000-2001 osallistuneista 30 vuotta täyttäneistä miehistä ja naisista (n=6 035) sekä Mini-Suomi –terveystutkimukseen vuosina 1978- 1980 osallistuneista 45 vuotta täyttäneistä naisista (n=2 039). Tutkittavien terveyttä ja toimintakykyä selvitettiin terveyshaastatteluiden ja monipuolisen terveystarkastuksen avulla. Terveys 2000 –tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä arvioitiin luun lujuutta kantaluun ultraäänimittauksen (QUS) avulla. Tiedot seurannan aikaisista lonkkamurtumista saatiin valtakunnallisesta HILMO-rekisteristä.
Tutkimuksessa todettiin, että ikä, paino, pituus, seerumin 25-hydroksi-D-vitamiini (S- 25(OH)D), fyysinen aktiivisuus, tupakointi ja alkoholin käyttö sekä menopaussi ja mahdollisen hormonikorvaushoidon kesto naisilla olivat yhteydessä ultraäänen vaimentumaan (BUA) ja nopeuteen (SOS) kantaluussa. Synnyttäneisyys oli yhteydessä pienempään lonkkamurtumariskiin postmenopausaalisilla naisilla. Ikä, pituus, paino tai vyötärön ympärys, kantaluun ultraääni-indeksi (QUI), S-25(OH)D sekä kaatumisalttiuteen liittyvät tekijät, kuten maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti ja keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä olivat lonkkamurtumia itsenäisesti ennustavia tekijöitä. Kun kaatumisen riskitekijät otettiin huomioon, kantaluun ultraäänimittaus toi väestötasolla lonkkamurtumariskin ennustamiseen vain vähäistä lisäarvoa.
Tässä tutkimuksessa esitetty yksinkertainen malli lonkkamurtumariskin arvioimiseksi perustui helposti saatavilla oleviin tekijöihin (ikä, sukupuoli, pituus, vyötärön ympärys, maksimaalinen kävelynopeus, Parkinsonin tauti, keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden lukumäärä). Mallin toimivuutta tulisi arvioida potilasaineistoihin perustuvissa pitkittäistutkimuksissa
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2864]