Julkaisuarkisto

In this article we examine accounts in interviews with Finnish educators of adult migrants in relation to religion. We argue that a historically constructed normative and affective Finnish lens on religion that is closely tied to notions of whiteness and racialization shapes these accounts. Rooted in the intertwined history of Lutheranism and secularism, this lens favours private, personal, and low-key expressions of religion, forms that are seen as more compatible with Finnish societal norms. While culturalized aspects of Lutheranism such as holidays and traditions are accepted as educational content, educators are concerned about whether the practice of Islam and its approach to time are compatible with Finnish working life. This concern reveals that the model for understanding religion is both normative and affective. As divergent forms of religion are subdued in the public sphere, religious minorities therefore negotiate their positions within unequal power dynamics. Our findings suggest that the interviewed educators’ prevailing understanding of religion is aligned with the racializing structures of migrant integration. They privilege forms of religion that benefit the assumed white, Lutheran, and secular majority, and (Muslim) migrants are accordingly viewed primarily as the future workforce.

Tutkimuskohteena on Ville Keynäksen suomennos Häviäminen Georges Perecin romaanista La Disparition (1969). Tutkimus yhdistää käännöstieteen ja kirjallisuustieteen lähestymistapoja selvittääkseen, kuinka poikkeuksellinen se on suomennoksena. Tutkimuksessa lähdetään selvittämään ensin Chestermanin (2016) avulla, millaisia käännösstrategioita Keynäs on soveltanut ja missä määrin käännösstrategioiden jaottelu riittää Keynäksen käännöksen tarkasteluun ja onko siinä piirteitä, joiden ymmärtämiseksi tarvitaan täydennyksiä. Käännöksen poikkeuksellisuuden määrittämiseksi sitä verrataan Keynäksen työhön ei-menetelmällisen tekstin parissa. Kääntämisen vaikutusta tematiikkaan lähestytään yhdistämällä Salcedan (2019) analyysi Perecin teoksen menetelmällisyydestä ja Genetten (1982) hypertekstuaalisuustutkimuksen temaattisten muunnosten jaottelu. Analyysin tulosten perusteella pohditaan, miten alkuteoksen ja käännöksen eriävät muodolliset rajoitteet (poissuljettu e/a) rajaavat mahdollisuuksia temaattiseen yhtäläisyyteen. Tulokset suhteutetaan lopuksi kokeellisen kääntämisen viimeaikaista tutkimusta vasten (Robinson 2022; Robert-Foley 2024).

Kirjallisuuden lukijuuteen kasvaminen. Kirjallisuudenopetuksen teorioiden ja käytäntöjen kehittäminen (Growing into Literature. Advancing Theories and Practices in Literature Education) on Suomen Akatemian rahoittama konsortiohanke, jossa yhdistyvät Tampereen yliopiston, Turun yliopiston ja Åbo Akademin osahankkeet. Syyskuussa 2025 alkanut nelivuotinen hanke on monitieteinen, ja siinä yhdistyvät kirjallisuudentutkimus, kirjallisuusdidaktiikka, opetussuunnitelmatutkimus, oppimateriaalitutkimus ja kasvatustieteet. Hankkeen aikana on tarkoitus lukutaitoon ja lukemiseen liittyvän yleisen keskustelun sijaan syventää ymmärrystä (kauno)kirjallisuuden lukemisesta ja kirjallisuudenopetuksesta.