Julkaisuarkisto
Viimeksi lisätyt
- Ladataan...Assessing end-of-life care in patients with pancreatic cancer
Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis, Ser D: Medica, Odontologica : 1965 (Turun yliopisto, 2026-06-05)Patients with pancreatic cancer often face a heavy symptom burden and low quality of life (QoL). Continuing anticancer therapy or extensive hospital service use near the end of life (EOL), as well as delayed initiation of palliative care (PC), may further impair QoL. Early integrated palliative care (EIPC) is recommended but remains underutilized. The aim of this dissertation was to assess EOL care in patients with pancreatic cancer. Studies I and II were retrospective registry-based cohorts that evaluated whether the timing of the formal transition to PC—the PC decision—affected hospital resource use, access to specialized PC (SPC), and the extent to which EIPC was implemented. Study III was a prospective study examining the ability of three QoL questionnaires to monitor symptoms and QoL over a 4-month follow-up period. Across Studies I and II, nearly half of the patients had a PC decision made within the last month of life or not at all. Such late or absent decisions were consistently associated with higher healthcare use in the last month, including more emergency department visits, more hospitalizations, and anticancer therapies being continued closer to death. Late or missing PC decisions were also linked with more deaths in secondary or tertiary hospitals. In contrast, early PC decisions resulted in earlier and more frequent SPC engagement. However, only 36% of patients received PC integrated with ongoing anticancer treatment. In Study III, the short QLQ-C15-PAL provided an efficient overview of well being, while QLQ-PAN26 contributed valuable pancreatic cancer-specific information. No major changes in symptoms or QoL were observed, although missing data, primarily due to non-completion of follow-up questionnaires as patients’ health declined or because of death, increased over time. The most common reported concern was worry about future health. In conclusion, a timely transition to PC is associated with less aggressive EOL care and earlier involvement of PC services. QoL questionnaires offer a practical tool for guiding communication and care in this highly symptomatic patient population.Elämän loppuvaiheen hoito haimasyöpäpotilailla Haimasyöpäpotilailla on merkittävä oirekuorma ja heikko elämänlaatu. Elämän loppuvaiheessa jatkuvat syöpähoidot tai runsas sairaalahoidon tarve sekä viivästynyt palliatiivisen hoidon aloitus voivat edelleen heikentää sitä. Palliatiivisen hoidon varhainen integraatio on suositeltua, mutta edelleen alihyödynnettyä. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli arvioida haimasyöpäpotilaiden elämän loppuvaiheen hoitoa. Tutkimukset I ja II olivat retrospektiivisiä rekisteritutkimuksia, joissa tarkasteltiin miten palliatiiviseen hoitoon siirtymisen ajankohta vaikutti sairaalapalvelujen käyttöön ja erityistason palliatiivisen hoidon saavutettavuuteen sekä kuinka hyvin varhainen palliatiivinen hoito toteutui. Tutkimus III oli prospektiivinen tutkimus, jossa arvioitiin kolmen elämänlaatumittarin soveltuvuutta oireiden ja elämänlaadun kartoittamiseen neljän kuukauden seuranta-ajalla. Tutkimuksessa I ja II lähes puolella potilaista palliatiivisen hoidon päätös tehtiin vasta viimeisen elinkuukauden aikana tai ei lainkaan. Tämä liittyi selvästi lisääntyneeseen sairaalahoidon tarpeeseen, useampiin päivystyskäynteihin ja syöpähoitojen jatkumiseen lähempänä kuolemaa. Myöhäinen päätös lisäsi myös sairaala kuoleman riskiä. Varhaisen päätöksen omaavilla potilailla oli aiemmin ja useammin toteutunut erikoistason palliatiivisen hoidon kontaktiin. Vain 36 % potilaista sai palliatiivista hoitoa meneillään olevan syöpähoidon aikana. Tutkimuksessa III QLQ-C15-PAL-kysely tarjosi tiiviin kokonaiskuvan potilaiden voinnista, ja QLQ-PAN26-kysely täydensi sitä kartoittaen haimasyöpään liittyviä oireita. Oireissa tai elämänlaadussa ei havaittu suuria muutoksia seurannan aikana, mutta puuttuvan tiedon määrä kasvoi terveydentilan heikkenemisen tai kuoleman vuoksi. Yleisin huolenaihe koski tulevaa terveydentilaa. - Ladataan...Clinical significance of nigral neuropathology in parkinsonian disorders: A comparative clinicopathological study
Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis, Ser D: Medica, Odontologica : 1956 (Turun yliopisto, 2026-06-05)Parkinson’s disease (PD) and atypical parkinsonisms are neurodegenerative disorders marked by overlapping motor symptoms such as stiffness, slow movements, and tremor, collectively termed parkinsonism. In PD, progressive degeneration of dopaminergic neurons in the substantia nigra pars compacta (SNc) leads to striatal dopamine depletion, driving the classical motor phenotype. Non motor symptoms, including cognitive decline, mood and sleep disturbances, and autonomic dysfunction, further impair quality of life. Atypical parkinsonisms, including multiple system atrophy (MSA), and progressive supranuclear palsy (PSP), share core motor features with PD but are distinguished by faster progression, poor levodopa response, and a broader neuropathology, together with severe nigral degeneration. This thesis investigated neuroinflammation and neural density in the SNc by comparing PD with MSA and PSP. Immunohistochemial analyses, clinical features, medication, and computed tomography (CT) imaging evaluation were assessed. Brain tissue and corresponding clinical records from the University Hospital Turku (between 2002 and 2021) were examined. Tyrosine hydroxylase (TH) positive neurons were manually quantified, while neuroinflammatory cells were assessed via automated analysis. Results revealed pronounced T cell infiltration in PSP, with elevated CD3+, CD4+, and CD8+ T cell counts relative to PD, MSA, and controls, whereas microglial activity was most pronounced in PD. Levodopa was not associated with neurotoxicity or inflammation. Moreover, depressed PD patients exhibited more severe cortical atrophy than non-depressed counterparts. These findings support existing evidence of distinct inflammatory and neuronal signatures across the disorders, suggesting potential disease-specific mechanisms and therapeutic targets. Moreover, depression, a common non-motor symptom in PD, appears to be associated with cortical atrophy, while levodopa, the golden standard medical treatment for parkinsonian syndromes, does not affect nigral neuronal survival or neuroinflammatory activity in PD, PSP, or MSA.Mustatumakkeen neuropatologian kliininen merkitys Parkinsonin taudissa ja epätyypillisissä parkinsonismeissa Parkinsonin tauti ja epätyypilliset parkinsonismit, kuten monisysteemiatrofia (MSA) ja etenevä supranukleaarinen halvaus (PSP), ovat neurodegeneratiivisia sairauksia, joihin liittyy motorisia oireita, kuten jäykkyyttä, liikkeiden hitautta ja lepovapinaa, joita kutsutaan yhteisnimellä parkinsonismi. Parkinsonin taudissa dopaminergisten hermosolujen etenevä rappeutuminen mustatumakkeessa johtaa dopamiinin vähenemiseen aivojen tyvitumakkeissa ja klassisten motoristen oireiden kehittymiseen. Motoristen häiriöiden lisäksi potilailla esiintyy tiedonkäsittelyn heikentymistä, mielialahäiriöitä, unihäiriöitä ja autonomisen hermoston toimintahäiriöitä, jotka heikentävät merkittävästi elämänlaatua. Epätyypillisissä parkinsonismeissa motoriset oi reet ovat samankaltaisia kuin Parkinsonin taudissa, mutta sairaudet etenevät nopeammin, reagoivat heikosti levodopahoitoon ja sairauksiin liittyy laajempia neuropatologisia muutoksia, joissa mustatumakkeen rappeutuminen on voimakasta. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin mustatumakkeen neuroinflammaatiota ja hermosolutiheyttä vertaamalla Parkinsonin tautia epätyypillisiin parkinsonismeihin. Menetelminä käytettiin immunohistokemiallisia analyyseja, kliinisten piirteiden ja lääkevasteen arviointia sekä tietokonetomografia (TT) kuvantamista. Aineisto koostui Turun yliopistollisen keskussairaalan neuropatologian arkistoista välillä 2002 ja 2021 kerätyistä aivoleikkeistä ja niihin liittyvistä kliinisistä potilastiedoista. Tyrosiini-hydroksylaasipositiiviset hermosolut laskettiin manuaalisesti, kun taas neuroinflammatoriset solut arvioitiin automatisoiduilla analyyseilla. Tulokset osoittivat, että PSP:ssä T solujen (CD3+, CD4+, CD8+) määrä musta tumakkeessa oli kohonnut verrattuna Parkinsonin tautiin, MSA:han ja terveisiin verrokkeihin. Mikroglia-solujen aktiivisuus puolestaan oli korostuneinta Parkinsonin taudissa. Levodopalla ei havaittu olevan neurotoksista tai neuroinflammaatioon kohdistuvaa vaikutusta. Lisäksi masentuneilla Parkinson potilailla todettiin vahvempi kortikaalinen atrofia kuin ei-masentuneilla. - Ladataan...Transitioning towards sustainable development in Tanzania: The case of mercury and cyanide in artisanal and small-scale gold mining
Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis Turkuensis, Ser. AII: Biologica, Geographica, Geologica : 431 (Turun yliopisto, 2026-06-03)Artisanal and small-scale gold mining (ASGM) is a vital economic sector supporting millions of rural livelihoods across Africa, offering direct employment and broader income opportunities in regions with limited alternatives. Within this sector, mercury amalgamation has been the dominant extraction method despite its severe impacts on human health and the environment. In recent decades however, ASGM has undergone significant technological change, with cyanide leaching emerging as a prominent alternative that provides higher gold recovery rates, especially as ASGM faces declining ore grades that make mercury amalgamation methods less effective. This dissertation draws on the case of ASGM in Tanzania and situates it within the Multi-Level Perspective and Just Transitions frameworks of the Sustainability Transitions (ST) field. It investigates how technological change interacts with organizational practices, institutional arrangements, and knowledge systems, and how these interactions shape sustainability outcomes and inequalities within the sector. The study integrates qualitative and quantitative data collected during fieldwork in Tanzania between 2022 and 2024, including 119 semi-structured interviews and 116 survey responses. The findings show that mercury amalgamation remains predominant not only because it is inexpensive, widely accessible, and requires minimal skills, but also because it is deeply embedded in existing relationships, livelihoods, and extraction practices. While cyanide technology provides a mercury-free alternative and up scaling of extraction, it demands significantly higher costs and specialized knowledge, restricting its uptake to few entrepreneurs, deepening socio-economic inequalities in ASGM. Overall, these findings raise questions about whether a transition from mercury to cyanide can truly be considered a transition toward sustainable development, and call for policies that ensure an inclusive transition for all ASGM stakeholders while protecting the environment and natural ecosystems.Siirtyminen kohti kestävää kehitystä Tansaniassa: Elohopea ja syanidi artesaani ja pienimuotoisessa kultakaivostoiminnassa Artesaani ja pienimuotoinen kultakaivostoiminta on keskeinen toimiala, joka tukee miljoonia maaseudun elinkeinoja Afrikassa, ja tarjoaa työllistymis- ja ansainta mahdollisuuksia alueilla, joilla vaihtoehdot ovat rajalliset. Kullan rikastaminen elohopea-amalgaamin avulla on hallitseva kaivostekniikka alueella, huolimatta sen haitallisista vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Viime vuosikymmeninä kaivostoiminta on kuitenkin kokenut merkittäviä teknologisia muutoksia syanidiliuotuksen noustessa menetelmävaihtoehdoksi, joka mahdollistaa korkeamman kullan talteenoton, erityisesti tilanteissa, joissa laskevat malmipitoisuudet heikentävät elohopeamenetelmien tehokkuutta. Tässä väitöskirjassa tarkastellaan artesaani- ja pienimuotoista kultakaivos toimintaa Tansaniassa ja sijoitetaan se kestävyyden siirtymien tutkimusalaan, erityisesti monitasoisen tarkastelun viitekehykseen (Multi-Level Perspective) sekä oikeudenmukaisten siirtymien (Just Transitions) keskusteluun. Tutkimuksessa selvitetään miten teknologinen muutos vaikuttaa organisaatioiden käytäntöihin, institutionaalisiin järjestelyihin ja tietojärjestelmiin, ja miten nämä vuorovaikutukset muokkaavat kestävyyden ulottuvuuksia ja epätasa-arvoa sektorilla. Tutkimus yhdistää kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset aineistot – 119 puolistrukturoitua haastattelua ja 116 kyselyvastausta – jotka kerättiin kenttätyönä Tansaniassa vuosina 2022–2024. Tulokset osoittavat, että elohopea-amalgaamin käyttö on hallitseva rikastus menetelmä edullisuutensa, helpon saatavuutensa ja vähäisten pätevyysvaatimusten takia. Lisäksi menetelmä on olennainen osa olemassa olevia sosiaalisia suhteita, elinkeinoja ja kaivosteknisiä käytäntöjä. Vaikka syanidiliuotus tarjoaa elohopea vapaan ja suuremman tuotantomittakaavaan vaihtoehdon, ovat sen kustannukset korkeammat ja käyttö vaatii erityisosaamista, mikä rajoittaa menetelmän käyttöönoton harvoille yrittäjille ja syventää sosioekonomista epätasa-arvoa artesaani ja pienimuotoisessa kultakaivostoiminnassa. Tulokset kyseenalaistavat voidaanko siirtymää elohopeasta syanidiin todella pitää kestävän kehityksen siirtymänä, ja korostavat tarvetta politiikkatoimille, jotka varmistavat siirtymän olevan oikeudenmukainen ja osallistava kaikille sektoriin kuuluville toimijoille samalla suojellen ympäristöä ja luonnon ekosysteemejä.Kuelekea mpito wa maendeleo endelevu nchini Tanzania: Kesi ya zebaki na sianidi katika uchimbaji mdogo na wa kati wa dhahabu Uchimbaji wa dhahabu wa kienyeji na mdogo (Artisanal and Small-Scale Gold Mining – ASGM) ni sekta muhimu kwa maisha ya kiuchumi inayosaidia mamilioni ya watu vijijini barani Afrika, kupitia ajira za moja kwa moja na fursa pana za vipato katika maeneo yenye mibadala michache ya kiuchumi. Katika sekta hii, matumizi ya muunganiko wa zebaki yamekuwa mbinu kuu ya uchujaji licha ya athari zake kubwa kiafya kwa binadamu na mazingira. Hata hivyo, katika miongo ya hivi karibuni, ASGM imepitia mabadiliko makubwa ya kiteknolojia, ambapo uchujaji kutumia sianidi umeibuka kama mbinu mbadala inayorejesha kiwango cha juu zaidi cha dhahabu, hasa ukizingatia upungufu wa kiwango cha madini kwenye mwamba, kunakofanya mbinu za zebaki kupungua ufanisi. Tasnifu hii inachunguza hali ya ASGM nchini Tanzania kwa kujikita katika mifumo ya kinadharia ya Mitazamo ya Nyanja Mbalimbali (Multi-Level Perspective) na Mpito Jumuishi (Just Transitions) ndani ya nyanja za Mpito Endelevu. Utafiti unachunguza jinsi mabadiliko ya kiteknolojia yanavyoingiliana na taratibu za kiutendaji za mashirika, mipangilio ya kitaasisi, na mifumo ya maarifa, pamoja na namna mwingiliano huo unavyoathiri matokeo endelevu na ukosefu wa usawa ndani ya sekta. Utafiti unajumuisha takwimu za ubora na kiasi zilizokusanywa wakati wa kazi ya uwandani nchini Tanzania kati ya mwaka 2022 na 2024, zikiwemo mahojiano 119 ya nusu-muundo na majibu ya madodoso 116. Matokeo yanaonyesha kuwa matumizi ya muunganiko wa zebaki yanaendelea kutawala si tu kwa sababu ni ya gharama nafuu, yanapatikana kwa urahisi, na yanahitaji ujuzi mdogo, bali pia yamejikita katika mahusiano ya kijamii yaliyopo, mifumo ya riziki, na mbinu za uchimbaji. Ingawa teknolojia ya sianidi inatoa mbadala usiotumia zebaki na unaoongeza uzalishaji sana, inahitaji gharama kubwa zaidi na utaalamu maalumu, hali inayozuia upokeaji wake kwa wajasiriamali wachache na kuongeza pengo la kijamii na kiuchumi ndani ya ASGM. Kwa ujumla, matokeo haya yanaibua maswali iwapo mpito kutoka matumizi ya zebaki kwenda sianidi unaweza kuzingatiwa kama mpito kuelekea maendeleo endelevu, na unasisitiza umuhimu wa sera zitakazohakikisha mpito jumuishi kwa wadau wote wa ASGM huku zikilinda mazingira na mifumo asilia ya ikolojia. - Ladataan...Tulevaisuuden maatalousyritys -hankeMorri, Sari; Pajula, Timo; Ryhänen, Matti; Kirveennummi, Anna; Saarimaa, Riikka; Heikkilä, Katariina
Maatalousyrittäjät tarvitsevat päätöksenteon tueksi ennakointitietoa tulevaisuudesta. Vaikka tulevaisuus on epävarma,ennakoimalla voi parantaa onnistumismahdollisuutta. Hankkeen tulevaisuusosiossa tuetaan maatalousyrittäjiä kehittämään tulevaisuusajatteluaan ja strategista ennakointikykyään. Tavoitteena on vahvistaa maatalousyrittäjien kykyä tunnistaa vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, analysoida niihin liittyvää tietoa ja soveltaa sitä yritystoiminnan kehittämiseen. Maatalousyrittäjien toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa. Teknologinen kehitys, kiristyvätympäristövaatimukset, poliittiset päätökset ja muuttuvat kuluttajatarpeet haastavat perinteisiä toimintamalleja.Erityisesti digitalisaatio, tekoälyn ja automaation mahdollisuudet sekä ilmastonmuutokseen liittyvät vaatimuksetedellyttävät uudenlaista osaamista ja kykyä ennakoida muutoksia. Tulevaisuustietoisuutta lisäämällä voidaanauttaa maatalousyrittäjiä tunnistamaan oman toiminnan kannalta merkittäviä muutoksia ja trendejä yritys-toimintamahdollisuuksineen nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Maatalousyrittäjät oppivat tarkastelemaan yritystoimintaansa laajassa kontekstissa ja kehittämään strategian, joka tukee kilpailuedun saavuttamista, riskienhallintaa ja innovaatioiden hyödyntämistä. Seminaarien ja työpajojen muodossa etenevän koulutushankkeen kohde-ryhmänä ovat nuoret, aloittavat ja muut tulevaisuuden mahdollisuuksista kiinnostuneet maatalousyrittäjät. Yhdessänostamme esiin tässä ajassa tunnistettuja muutosten signaaleja, keskustelemme tulevaisuudesta, testaamme yksin-kertaisia maatalousyritysten käyttöön sopivia työkaluja ja vahvistamme maatalousyrittäjien yhteistyöverkostoja.Hankkeen toisessa osiossa tuetaan maatalousyrittäjiä kehittämään johtamisosaamistaan ja kustannusten hallintatai-tojaan kannattavuustavoitteen saavuttamiseksi. Kustannusten hallinta edellyttää ymmärrystä kustannusten muo-dostumisesta ja siitä, millä toimilla kustannuksiin voidaan vaikuttaa. Strategia tulisi saada toteutumaan kustan-nustehokkaasti kaikkialla maatalousyrityksen toiminnassa. Maatalousyrittäjät voivat vaikuttaa eniten kustannuksiinstrategiaa laatiessaan ja toteuttaessaan. Keskeinen osa kustannusrakenteesta määräytyy pitkävaikutteisten strategisten investointien yhteydessä, joten keskipitkällä ja lyhyellä aikavälillä kustannuksia voidaan minimoida vain niiden asettamissa puitteissa. Tulevaisuustietoisuuden lisäämistä sekä tietoa ja näkemyksiä erilaisista tulevaisuuden toimintaympäristöistämahdollisuuksineen tarvitaan vision kirkastamiseen ja strategisten tavoitteiden asettamiseen. Tulevaisuuden ennakointi haastaa maatalousyrittäjiä ajattelemaan mitä he tavoittelevat ja miten, sillä strategian laatiminen on tietoista suunnittelua ja suunnan valitsemista muuttuvassa maailmassa. Tulevaisuuden mahdolli-suuksiin tarttuminen edellyttää uudenlaista ajattelua ja suunnittelua. Onnistunut strategiavalinta mahdollistaa tuottavuuden ja kannattavuuden parantamisen.
- Ladataan...Postoperative Pain Management in Rhinoplasty: A Double Blind Randomized Controlled TrialKandathil, Cherian Kurian; Spataro, Emily A.; Saltychev, Mikhail; Kalebjian, Roushig; Patel, Priyesh N.; Kim, Cherine H.; Akkina, Sarah R.; Kimura, Kyle S.; Rossi-Meyer, Monica; Longino, Elizabeth S.; Truong, Henry; Most, Sam P. (Mary Ann Liebert)
Background:
There is inadequate evidence for the utilization of nonnarcotic pain medications for postoperative pain management following rhinoplasty.
Objective:
To compare the effectiveness of opioid and non-opioid medications for postoperative pain control in rhinoplasty as measured by a visual analog scale (VAS) on postoperative days 0–5.
Methods:
In this double-blind randomized controlled clinical trial, adult patients who underwent primary rhinoplasty at a tertiary center were enrolled from August 2019 to October 2024. Patients were randomized to receive either a combination of acetaminophen (325 mg) and hydrocodone (5 mg) or acetaminophen (325 mg) and ibuprofen (200 mg), 1–2 tablets every 4 h for five postoperative days. Tramadol (50 mg) was prescribed for breakthrough pain.
Results:
A total of 130 patients (65 per group) completed the study. The average age (SD) was 32 (10.7) years. The majority were women (77%), White (68%), and underwent combined functional and aesthetic rhinoplasty (52%). There was no difference detected in mean postoperative pain (VAS) scores recorded on postoperative days 0–5, between treatment groups (p = 0.156). Among side effects, only itchiness was significantly higher (p = 0.001) in the hydrocodone–acetaminophen group.
Conclusion:
This trial demonstrates a lack of difference between opioid and non-opioid pain medications in postoperative pain control after rhinoplasty.