”Annis kasvatti minusta kelpo yksilön” – Kulttuuritalo Annankatu 6 elämäkerrallisena paikkana
Hannuksela, Lotta (2015-03-13)
”Annis kasvatti minusta kelpo yksilön” – Kulttuuritalo Annankatu 6 elämäkerrallisena paikkana
(13.03.2015)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201503131928
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201503131928
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kulttuuritalo Annankatu 6:tta elämäkerrallisena paikkana, joka on elävä ja muutokselle altis. Tutkimuksen keskeisin tavoite on tarkastella Annankatu 6:n käyttäjien elämäkerrallisten paikkasuhteiden ilmenemistä kertomuksissa. Primääritutkimusaineisto koostuu 11 yksilöhaastattelusta, jotka tehtiin keväällä 2013 sekä dokumenttielokuvasta Rajattoman ajan talo.
Tutkimuksessa käsitellään elämäkerrallisia paikkasuhteita haastattelukertomusten kautta. Haastatteluaineiston luokittelun ja analysoinnin metodi perustuu Pertti Alasuutarin juonirakenneanalyysiin teoksessa Laadullinen tutkimus 2.0. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii maantieteilijä Pauli Tapani Karjalaisen topobiografinen eli elämäkerrallinen paikan tulkinta teoksessa Paikka –eletty, kuviteltu, koettu.
Keskeisin tutkimustulos on muutoksen merkitys elämäkerrallisissa paikkasuhteissa. Muutosten kautta käyttäjien elämä kietoutuu vahvemmin paikkaan. Paikkasuhteet ilmenevät kertomuksissa erilaisten teemojen kautta. Ihmisen ja paikan vuorovaikussuhde on tärkeä oivallus tutkimuksessa, sillä paikka ei ole ihmisestä erillinen. Tutkimustuloksena on tällöin myös paikan uudelleen määrittely.
Tutkimus osoittaa käyttäjän olevan ensiarvoisen tärkeässä asemassa paikkoja tutkittaessa. Ilman käyttäjää paikka on vain fyysinen objekti. Käyttäjien kautta paikka herää eloon.
Tutkimuksessa käsitellään elämäkerrallisia paikkasuhteita haastattelukertomusten kautta. Haastatteluaineiston luokittelun ja analysoinnin metodi perustuu Pertti Alasuutarin juonirakenneanalyysiin teoksessa Laadullinen tutkimus 2.0. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii maantieteilijä Pauli Tapani Karjalaisen topobiografinen eli elämäkerrallinen paikan tulkinta teoksessa Paikka –eletty, kuviteltu, koettu.
Keskeisin tutkimustulos on muutoksen merkitys elämäkerrallisissa paikkasuhteissa. Muutosten kautta käyttäjien elämä kietoutuu vahvemmin paikkaan. Paikkasuhteet ilmenevät kertomuksissa erilaisten teemojen kautta. Ihmisen ja paikan vuorovaikussuhde on tärkeä oivallus tutkimuksessa, sillä paikka ei ole ihmisestä erillinen. Tutkimustuloksena on tällöin myös paikan uudelleen määrittely.
Tutkimus osoittaa käyttäjän olevan ensiarvoisen tärkeässä asemassa paikkoja tutkittaessa. Ilman käyttäjää paikka on vain fyysinen objekti. Käyttäjien kautta paikka herää eloon.